MIETINTÖ elintarvikkeiden laadun turvaamisesta – sääntöjen yhdenmukaistamisesta tai vastavuoroisesta tunnustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (*) (11.2.2009)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

23.2.2009 - (2008/2220(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Maria Petre
Esittelijä (*): Magor Imre Csibi, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
(*) yhteistyöhön osallistuva valiokunta – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2008/2220(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0088/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0088/2009

Keskustelut :

PV 09/03/2009 - 23
CRE 09/03/2009 - 23

Äänestykset :

PV 10/03/2009 - 8.17
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0098

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (*)
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

elintarvikkeiden laadun turvaamisesta – sääntöjen yhdenmukaistamisesta tai vastavuoroisesta tunnustamisesta (2008/2220(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

– ottaa huomioon komission vihreän kirjan 15. päivältä lokakuuta 2008, joka koskee maataloustuotteiden laatua: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät (KOM(2008)0641 lopullinen),

– ottaa huomioon oman päätöslauselmansa 9. päivältä lokakuuta 1998, joka koskee maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden laatupolitiikkaa[1],

– ottaa huomioon komission työasiakirjan, joka koskee "elintarvikkeiden laadun varmennusjärjestelmiä" lokakuulta 2008,

– ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) "terveystarkastuksen",

– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston komissiolle antaman mandaatin maataloutta koskevissa neuvotteluissa, joka on esitetty Euroopan yhteisön maataloutta koskevien Maailman kauppajärjestön neuvottelujen (asiakirja 625/02) yksityiskohtia sisältävässä ehdotuksessa tammikuussa 2003,

– ottaa huomioon komission 5. ja 6. helmikuuta 2007 Brysselissä järjestämän konferenssin elintarvikkeiden laatusertifioinnista ja maataloustuotteiden arvon lisäämisestä,

– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0088/2009),

A. katsoo, että Euroopan unionin elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua koskevat standardit ovat maailman korkeimpia,

B. katsoo, että eurooppalainen kuluttaja edellyttää näitä korkeita standardeja ja että ne ovat keino maksimoida lisäarvo,

C. katsoo, että kuluttajat ovat elintarvikkeiden turvallisuuden lisäksi yhä kiinnostuneempia myös alkuperästä ja tuotantomenetelmistä; katsoo, että Euroopan unioni on jo vastannut tähän suuntaukseen ja luonut neljä elintarvikkeiden laatu- ja alkuperämerkintää, joita ovat suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), aito perinteinen tuote (APT) ja luonnonmukainen maatalous,

D. katsoo, että eurooppalaiset laatutuotteet ovat Euroopan unionin "elävää" kulttuuriperintöä ja gastronomista perintöä ja että ne ovat myös lukemattomien Euroopan alueiden taloudelle ja sosiaaliselle elämälle keskeinen tekijä, joka edistää suoraan paikalliseen elämään liittyviä toimia etenkin maaseutualueilla,

E. katsoo, että kuluttajat pitävät varmennusjärjestelmiä korkean laadun takeena,

F. katsoo, että Euroopan unionin erityiset laatua koskevat järjestelmät ovat EU:n tuotteille merkittävä kilpailuetu,

G. toteaa, että suuret jälleenmyyjät hallitsevat nyt Euroopan elintarvikemarkkinoita ja ne perivät listaamismaksuja, korvausta kauppaan pääsystä tai myynninedistämiskustannuksia koskevia merkittäviä ja perusteettomia osuuksia, ja kaikki nämä elementit vaikuttavat pienten tuottajien mahdollisuuksiin saavuttaa suuri yleisö,

H. katsoo, että uusia teknologioita voidaan käyttää yksityiskohtaisten tietojen hankintaan, mitä tulee erilaisten maatalous- ja elintarviketuotteiden alkuperään ja ominaisuuksiin,

I. katsoo, että väärentäminen vahingoittaa sekä tuottajia että loppukuluttajaa,

1. katsoo, että Euroopan komission vihreän kirjan kautta käynnistämä pohdintaprosessi on tervetullut, ja tukee eurooppalaisten maataloustuotteiden laadun edistämistoivetta siten, ettei tuottajille aiheudu ylimääräisiä kustannuksia ja maksuja;

2. katsoo, että oikeudenmukaisen kilpailun takaamisen strategisille tuotteille, kuten maataloustuotteille ja elintarvikkeille, tulisi olla tärkeä yleiseen etuun liittyvä eurooppalainen tavoite; katsoo, että oikeudenmukaisen kilpailun olemassaolo on välttämätöntä myös sellaisten tuontituotteiden suhteen, jotka eivät yleensä vastaa samoja standardeja kuin EU:n tuotteet; katsoo, että unionin laatunormien, jotka koskevat sisämarkkinoille pääseviä kolmansien maiden tuotteita, tulee olla myös Maailman kauppajärjestön sopimuksella säänneltyjä;

3. katsoo tarpeelliseksi lisätä valvontaa ja koordinointia eri hallintoviranomaisten välillä sen varmistamiseksi, että tuodut elintarvikkeet noudattavat eurooppalaisia ympäristöä, ruokaturvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevia standardeja; panee merkille maatalous- ja kalastusneuvoston tuotujen elintarviketuotteiden turvallisuudesta ja yhteisön sääntöjen kunnioittamisesta 19. joulukuuta 2008 tekemät päätelmät, mutta toteaa, että päätelmistä puuttuu kuitenkin määrätietoinen poliittinen tahto yhteisön tarkastusten tiukentamiseksi kolmansissa maissa;

4. vakuuttaa, että laatua koskevaa politiikkaa ei voi erottaa tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta ja haasteista, kuten ilmastonmuutoksista, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, energianhankinnasta tai vesivarojen hoidosta;

5. katsoo, että raaka-aineiden yleisen hintatason nousun vuoksi tuotantomäärien kasvua kannustavia toimenpiteitä ei saa käyttää verukkeena vaatimusten alentamiselle;

6. vahvistaa, että elintarvikkeiden turvallisuus-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelutasoa koskevien korkeampien normien käyttöönottamisen tavoitteena tulisi olla sellaisen tason saavuttaminen, joka tarjoaa maanviljelijöille suuren kilpailullisen edun; toteaa, että maanviljelijöiden tulee sen vuoksi voida ansaita tarpeeksi kattaakseen EU:n elintarviketurvallisuudesta, eläinsuojelusta ja ympäristönsuojeluvaatimuksista aiheutuvat kustannukset; katsoo, että jos maanviljelijöiden kilpailuetu ei ole riittävä, jotta maanviljelijät voivat hankkia takaisin nämä kustannukset, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksella tulisi olla tässä yhteydessä tärkeä merkitys, ja eurooppalaisten viljelijöiden tulisi käyttää sitä elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun takaamiseksi maataloudessa;

7. katsoo, että eurooppalaisen laatupolitiikan täytyy liittyä tiukasti vuoden 2013 jälkeiseen yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen; katsoo, että EU:n roolin tässä politiikassa tulisi olla tukeva (rahoitustuki mukaan lukien) eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon korkean laadun varmistamiseksi; korostaa, että tuottajajärjestöjä on tuettava voimakkaammin, jotta etenkään pientuottajien toiminnalle ei aiheudu haittaa;

8. huomauttaa, että Euroopan unioni sitoutuu elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa ryhtymään toimenpiteisiin geenivarojen säilyttämiseksi; kehottaa komissiota luomaan erityisiä myynninedistämisohjelmia geneettisen eroosion uhkaamien kasvilajien käytön lisäämiseksi; korostaa, että näillä toimenpiteillä lisättäisiin maanviljelijöiden ja puutarhureiden mielenkiintoa kasvigeenivaroiksi listattujen lajien viljelyä kohtaan ja että vastaavia myynninedistämisohjelmia on luotava myös erittäin uhanalaisia hyötyeläinrotuja varten;

9. muistuttaa siitä tosiasiasta, että eurooppalaiset tuottajat ovat jatkuvan maailmanlaajuisen maatalousmarkkinoiden vapautumisprosessin näkökulmasta suorassa kansainvälisessä kilpailussa ja että jokainen lisätoimenpide, jota pitää noudattaa, voi olla kilpailun kannalta haitallinen, mutta voi myös hyödyttää EU:n viljelijöitä, jos he kykenevät saamaan tehokkaasti tuotteensa huomatuiksi markkinoilla ja ansaitsemaan sen avulla lisätuloja; muistuttaa myös, että EU:n viljelijät voivat kääntää kuluttajien kysynnän edukseen tarjoamalla kuluttajille muun muassa paikallisesti tuotettuja korkealaatuisia tuotteita, parempaa eläinten hyvinvointia ja edistyneempiä ympäristönormeja;

10. korostaa erityisesti, että Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa komission on pyrittävä takaamaan sopimus kaupankäyntiin liittymättömistä kysymyksistä niin, että mahdollisimman monet tuodut tuotteet täyttävät samat vaatimukset, jotka määrätään eurooppalaisille maanviljelijöille, jotta sellaisten maataloustuotteiden laatu, jotka vastaavat EU:n elintarviketurvallisuus-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojeluvaatimuksia, toisi maanviljelijöille selvää kilpailuetua;

11. on huolissaan suurten myymäläketjujen vaikutuksesta eurooppalaisten elintarvikkeiden yleiseen laatuun sekä siitä, että suurelta osin jälleenmyyntiin keskittyneillä markkinoilla on taipumus yhtenäistää ja pienentää maatalouselintarvikkeiden valikoimaa, minkä seurauksena myös perinteisten tuotteiden saatavuus heikkenee ja jalostusaste kasvaa; ehdottaa, että komissio säätelisi sellaisten käänteisten tarjouskilpailujen käytäntöjä, joita jotkin suuret eurooppalaiset hankintakeskukset harjoittavat; katsoo, että näillä käytännöillä on tuhoisat vaikutukset laatutuotteisiin;

Tuotantomateriaaleja ja kaupan pitämistä koskevat edellytykset

12. on huolissaan eurooppalaisen perusstandardijärjestelmän monimutkaisuudesta ja lukemattomista säännöksistä, joita eurooppalaisten maanviljelijöiden täytyy noudattaa; puoltaa yksinkertaistamista ja esittää, että kaikki määräykset on vastaisuudessa laadittava määräyksen soveltuvuuden, tarpeellisuuden ja suhteellisuuden mukaan;

13. kehottaa yksinkertaistamaan kaupan pitämistä koskevia standardeja entisestään täsmentämällä tärkeimpiä sovellettavia kriteerejä; edellyttää, että EU:ssa kehitetään ohjeet yleisten varattujen ilmausten, kuten "vähäsokerinen", "vähähiilinen", "ruokavalioon liittyvä" ja "luonnollinen", käytölle, jotta harhaanjohtavat käytännöt kyetään välttämään;

14. on huolissaan siitä, ettei suurin osa eurooppalaisista kuluttajista saa riittävästi tietoa elintarvikeketjusta varsinkaan tuotteiden alkuperän ja raaka-aineiden osalta; puoltaa alkutuotteiden tuotantopaikan pakollista ilmoittamista alkuperämaata koskevan merkinnän pohjalta tavalla, joka vastaa kuluttajien halua tietää enemmän heidän ostamiensa tuotteiden alkuperästä; katsoo, että tällaista järjestelmää tulisi soveltaa myös jalostettuihin elintarvikkeisiin ja siinä tulisi ilmoittaa pääasialliset ainekset ja raaka-aineet ja täsmentää niiden alkuperä ja tuotteen viimeinen jalostuspaikka;

15. katsoo, että silloin, kun otetaan huomioon EU:n eri tuotantoalojen erityispiirteet, australialainen malli on erinomainen esimerkki tällaisesta alkuperämaan merkintäjärjestelmästä, jossa määritellään erilaiset tasot, kuten "x:n tuote" (elintarvikkeet, joiden valmistusprosessi ja ainekset ovat paikallisia) tai "valmistuspaikka ..." (elintarvikkeet, joita on jalostettu merkittävässä määrin kyseisessä paikassa), tai jossa käytetään mainintaa "valmistettu valtiossa x paikallisista tai tuoduista aineksista"; muistuttaa tällaisten merkintätoimenpiteiden olemassaolosta myös muiden tärkeiden kauppakumppaneiden suhteen, joita ovat esimerkiksi Yhdysvallat tai Uusi-Seelanti;

16. katsoo, että niin kauan kuin elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat edellytykset täyttyvät, kaupan pitämisen vaatimukset eivät saa estää tuotteiden pääsyä markkinoille niiden ulkonäön, muodon tai koon perusteella;

17. katsoo, että yleisen EU-laatumerkinnän, kuten tekstin "valmistettu Euroopan unionissa", tulee lopulta taata, että EU:ssa valmistetut tuotteet voivat erottua markkinoilla positiivisesti niiden korkeiden vaatimusten ansiosta, joiden mukaan ne on valmistettu;

18. katsoo, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja tulisi suosia kaupan pitämisen pakollisten edellytysten vaihtoehtona; panee kuitenkin merkille, että ruokailutottumusten ja perinteiden eroavaisuuksien takia kaikkia osapuolia tyydyttävien yhdenmukaisten määritelmien käyttöönotto saattaa aiheuttaa vaikeuksia, lisätä kuluttajille suunnatun tiedon määrää tai pakottaa kehittämään ilmaisujen käyttöä valvovan tarkastusjärjestelmän;

19. puoltaa toimenpiteitä, joilla ohjataan EU:n asetusten yksinkertaistamista, mikäli yksinkertaistaminen ei tarkoita EU:n säännöstelyn vapauttamista, ja niiden alojen rajoittamista, joilla harjoitetaan itsesääntelyä; katsoo, että eräät kaupan pitämisen yhteiset vaatimukset ovat välttämättömiä ja että ne voidaan säätää tehokkaammiksi; on tässä yhteydessä sitä mieltä, että yhteissääntelyä on suosittava normaalina keinona alaa koskevan EU:n lainsäädännön hyväksymisessä; pyytää, että kansalliset viranomaiset, elintarviketeollisuuden edustajat sekä maataloustuottajat otetaan mukaan tähän prosessiin;

EU:n erityiset laatujärjestelmät

20. korostaa, että elintarvikkeiden laatujärjestelmissä olisi jaettava tietoa ja annettava kuluttajille takeet paikallisten ainesosien ja tuotantomenetelmien aitoudesta; katsoo siksi, että kyseisiä järjestelmiä on tuettava tehostamalla ja pitämällä yllä valvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmiä;

21. katsoo, että tarvitaan läpinäkyvämpiä merkintäjärjestelmiä, jotka hyväksyttäisiin laajalti kuluttajien keskuudessa, ja että läpinäkyvällä alkuperämerkinnällä ilmoitetaan sekä Euroopan unionin alueella tuotettujen että kolmansista maista tuotujen tuotteiden oleellisten tuotetta määrittävien maatalousraaka-aineiden alkuperä;

22. katsoo, että aitojen SAN-merkinnällä merkittyjen tuotteiden yksinomainen käyttö raaka-aineena on tarpeen varmistaa ainoastaan silloin, kun suojattua merkintää käytetään jalostustuotteen etiketissä ja mainonnassa; painottaa, että näin voidaan yhtäältä välttää kuluttajan harhaanjohtamista ja toisaalta edistää suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen tuotteiden kysyntää;

23. pitää tarkoituksenmukaisena, että käsitteiden "vuori" ja "saari" käytöstä määrätään, sillä se antaisi kyseisille muita huonommassa asemassa olevilla alueilla tuotetuille elintarvikkeille ja tuotteille huomattavaa lisäarvoa; katsoo, että käsitteiden "vuori" ja "saari" käytön yhteydessä täytyy mainita myös tuotteen alkuperämaa;

24. toteaa tässä yhteydessä, että suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän ero ei ole selvä keskimääräiselle kuluttajalle, minkä vuoksi tarvitaan tiedotuskampanja asian selvittämiseksi kuluttajille;

25. vastustaa tiukempien arviointikriteerien määräämistä, kuten vientimahdollisuuksiin ja kestävyyteen liittyviä kriteereitä; toteaa, että on olemassa esimerkiksi monia sellaisia tuotteita, joita ei viedä ulkomaille, mutta jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä paikallisen talouden muodon kannalta sekä taattaessa jatkuva sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

26. vakuuttaa, että maantieteelliset merkinnät edustavat tärkeää eurooppalaista perintöä, joka tulee säilyttää niin sen ratkaisevan merkityksen vuoksi talouden dynamiikalle kuin Euroopan eri alueille ominaisten sosioekonomisten vaikutustenkin vuoksi; katsoo, että nämä merkinnät takaavat laadun, mitä on vahvistettava etenkin tehostamalla maantieteellisten merkintöjen hallintaa niitä edustavien hakijaryhmien toimesta; katsoo, että niiden avulla kuluttajien on helpompi erottaa valikoimat toisistaan;

27. katsoo, että on välttämätöntä selittää tarkemmin tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen väliset erot ja ryhtyä toimiin sellaisten yhteisön olemassa olevien sääntöjen soveltamiseksi käytännössä, jotka kieltävät SAN/SMM-merkintöjä sisältävien tai niihin viittaavien tavaramerkkien rekisteröinnin sellaisten tahojen toimesta, jotka eivät kuulu SAN/SMM-tuottajajärjestöihin; katsoo elintärkeäksi sellaisten erityisellä budjetilla varustettujen mainoskampanjoiden käynnistämisen, joiden avulla tiedotetaan kuluttajille kyseisten julkisten varmentamisjärjestelmien eduista;

28. katsoo, että maantieteellisiä merkintöjä käyttävillä tuottajilla tulisi olla käytettävissään keinoja, joiden avulla he voisivat hallinnoida tuotantomääriä asianmukaisella tavalla laadun säilyttämiseksi ja maantieteellisten merkintöjen maineen ylläpitämiseksi;

29. katsoo, että mikäli valmistetussa yhdistetyssä tuotteessa käytetään suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettua tuotetta muuttamalla maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaispiirteitä, suojelusta vastaavilla elimillä tai toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus tehdä erityisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaispiirteitä ei ole muutettu liikaa;

30. vaatii parempaa suojaa rekisteröidylle nimikkeistölle erityisesti tietyissä pakkaus- ja markkinointivaiheissa kyseisten tuotteiden valmistusalueen ulkopuolella, kun vaarana on tällaisen nimikkeistön epäasianmukainen käyttö; pyytää, että pannaan täytäntöön yhteisön sääntöjä, joilla estetään sellaisten merkintöjen rekisteröinti, joilla on jo rekisteröityä SAN- tai SMM-nimitystä muistuttava nimitys;

31. ilmoittaa olevansa sellaisten yhteisten sääntöjen asettamisen kannalla, jotka sallivat sen, että maantieteellisiä merkintöjä käyttävät tuottajat voivat määrätä ehtoja tällaisten maantieteellisten merkintöjen käytölle sekä niiden käytölle jalostettujen tuotteiden merkitsemisessä;

32. puoltaa maantieteellisiä merkintöjä koskevan rekisteröintimenettelyn yksinkertaistamista sekä merkintöjen saantiin kuluvan ajan lyhentämistä;

33. korostaa sitä, että maantieteellisten merkintöjen suojelun taso vaihtelee eri jäsenvaltioissa; katsoo, että lainsäädännöllinen ja menettelyoikeudellinen yhdenmukaistaminen on tällä alalla toivottua varsinkin suojelua ex officio koskevien säännösten osalta;

34. haluaa, että maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä suojelua tehostetaan; pyytää Euroopan komissiota työskentelemään tehokkaammin etenkin poliittisella tasolla parantaakseen SMM-suojelua Maailman kauppajärjestön neuvottelujen yhteydessä (joko laajentamalla teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) 23 artiklan suojaa kaikkiin tuotteisiin tai perustamalla monenkeskisen SMM-rekisterin) sekä uusien valtioiden WTO-liittymisneuvottelujen ja neuvottelujen aikana solmittavien kahdenvälisten sopimusten yhteydessä;

35. on sitä mieltä, että sekä vientituotteiden että muiden kuin vientituotteiden olisi voitava hyötyä tästä EU:n tarjoamasta kansainvälisestä suojelusta, joka voitaisiin mahdollisesti ulottaa kattamaan tuotteiden todellinen väärentämisriski niin, että vientituotteet, joiden väärentämisriski on suuri, voisivat nauttia kansainvälistä suojelua Maailman kauppajärjestössä, kun taas paikallisten markkinoiden tuotteille, joiden väärentämisriski on pienempi, voitaisiin ehdottaa yksinkertaisempaa menettelyä, jossa jäsenvaltio tunnustaa tuotteen ja ilmoittaa asiasta Brysseliin (verrattavissa nykyisen väliaikaisen suojan tasoon), sekä eurooppalaista oikeudellista suojaa;

36. katsoo, että tiettyjä nimiä käytetään kolmansissa maissa järjestelmällisesti väärin perustein, mikä johtaa kuluttajaa harhaan ja saattaa alkuperäistuotteen maineen vaaraan; painottaa, että toimet, joilla taataan nimikkeiden suoja kolmannessa maassa, edellyttävät erittäin aikaavievää menettelyä, jonka toteuttaminen ei ole helppoa yksittäiselle tuottajaryhmille, kun otetaan huomioon kunkin maan erilaiset suojelutoimet ja menettelyt; pyytää komissiota ryhtymään neuvoa-antavaksi elimeksi ja antamaan tuottajaorganisaatioille taitotietoa ja oikeudellista tukea niiden sopimuksissa kolmansien maiden kanssa;

37. katsoo, että yhteisöllinen ja kansallinen valvonta on välttämätöntä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen käytössä, ja kannattaa vakavia pakotteita, joilla estetään näiden välineiden luvatonta käyttöä niin, että jäsenvaltioita velvoitetaan soveltamaan pakotteita automaattisesti suojattujen nimitysten väärentämis- tai kopiointitapauksissa; ehdottaa, että tähän liittyen esitetään 20. maaliskuuta 2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006[2] 13 artiklan mukainen erityislauseke; puoltaa SAN:n hankinnan yksinkertaistamista ja tiukkaa valvontaa, jota jäsenvaltioiden viranomaiset suorittavat sen varmistamiseksi, että kaikki tuotantovaiheet on toteutettu kyseisellä maantieteellisellä alueella;

38. katsoo, että markkinoiden kontrollointi kaikkiin SAN- ja SMM-merkittyjen tuotteiden määräysten täytäntöönpanoon liittyen lisää kaikkien jäsenvaltioiden hallinnollisia kustannuksia, mutta edistää kuitenkin huomattavasti entistä tehokkaampaa suojaa; puoltaa yhteisöllisen teknisen avun myöntämistä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten avulla, jotta voitaisiin taata mahdollisimman yhtenäinen SAN- ja SMM-merkittyjen tuotteiden suojan toteuttaminen EU:n alueella;

39. katsoo, että näistä järjestelmistä tiedottamista ja niitä koskevaa neuvontaa täytyy lisätä EU:n taloudellisella tuella sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa; katsoo, että yhteisön rahoitusosuutta eurooppalaisia laatutuotteita koskevissa eurooppalaisissa tiedotus- ja edistämisohjelmissa täytyy korottaa; toivoo, että komissio jatkaa SMM-mallin edistämistä kolmansissa maissa etenkin lisäämällä teknisen avun hankkeita yhdessä SMM-tuottajaryhmien kanssa;

40. ehdottaa, että perustetaan eurooppalainen tuotteiden laatua käsittelevä virasto, joka tekisi tiivistä yhteistyötä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan komission yksiköiden kanssa, jotka toimivat elintarvikkeiden laadun suojelemisen alalla; ehdottaa, että tämä virasto ratkaisisi myös yhä lisääntyviä kolmansista maista tulevia pyyntöjä, jotka koskevat suojattua alkuperänimitystä, suojattua maantieteellistä merkintää ja aitoja perinteisiä tuotteita;

41. korostaa Euroopan parlamentin ja neuvoston 22. syyskuuta 2003 muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista antaman asetuksen (EY) N:o 1829/2003[3] merkitystä kuluttajien valinnanvapaudelle; vaatii komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen myös sellaisten eläinkunnan tuotteiden, kuten maidon, lihan ja kananmunien, saamiseksi merkintävelvoitteen piiriin, joiden tuotannossa käytetään geneettisesti muunnettua rehua;

42. kannattaa aitoja perinteisiä tuotteita koskevan järjestelmän säilyttämistä ja yksinkertaistamista; on pettynyt tämän välineen tehoon, joka on johtanut viime aikoihin asti hyvin pieneen määrään APT-tuotteiden rekisteröimisiä (20, käsitellä 30 hakemusta); viittaa siihen, että 20. maaliskuuta 2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006[4] 3 artiklan 2 kohdassa toisena mainittu aitojen perinteisten tuotteiden luettelo – jossa tuotteen tai elintarvikkeen nimen käyttöä ei varata tuottajille – tulisi poistaa, koska se vähentää APT-suojaa; muistuttaa, että APT-järjestelmä on verkostojen suojelun olennainen väline ja että se tarjoaa mielenkiintoisia kehitysmahdollisuuksia, jos tietyt ehdot täyttyvät;

43. pitää riittämättömänä "perinteisen" tuotteen määritelmää, joka on asetuksessa 509/2006; katsoo, että perinteisen tuotteen yhdistäminen maahan, jossa kyseinen perinne on käytössä, tai kyseisen käsitteen yksinomainen käyttö perinteisiä vaatimuksia noudattavan viljelijän toimesta nostaisi APT-järjestelmän statusta;

44. katsoo, että orgaaninen tuotanto on yksi Euroopan maatalouden suurista kasvumahdollisuuksista ja että yhteisön logon uskottavuutta tulee vahvistaa toimenpideohjelman avulla; osoittaa kuitenkin, että tähän liittyvä eurooppalainen menettely edellyttää yhtä standardia, vaikka jäsenvaltiot soveltavatkin varmennusmenettelyä eri tavoin niin, että jotkin niistä siirtävät kalliit tarkastustehtävät tarkastusviranomaisille ja toiset taas valtion hyväksymille elimille; panee merkille, että varmennusmenettely vaihtelee jäsenvaltioittain ja on kallis; kehottaa yhdenmukaistamaan ekologisesti tuotetuissa tuotteissa havaittavista kiellettyjen kasvinsuojeluaineiden enimmäisrajoista määräävää lainsäädäntöä; tukee periaatteessa ehdotusta merkinnästä, jonka mukaan tuote on tuotettu orgaanisesti EU:ssa;

45. on sitä mieltä, että luonnonmukaisten tuotteiden valvonta- ja varmennustoimenpiteiden ja ‑viranomaisten tyyppien suurempi yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta kuluttajien turvallisuus ja luottamus voidaan taata sellaisen uuden luonnonmukaista maanviljelyä koskevan EU:n tunnuksen avulla, jolla taataan samat tuotanto-, valvonta- ja varmennusvaatimukset yhteisön tasolla ja autetaan ratkaisemaan ongelmia ja edistämään edelleen luonnonmukaisten tuotteiden sisämarkkinoita;

46. katsoo, että ekologisten tuotteiden tapaan merkittyjen muiden kuin ekologisten tuotteiden tulo markkinoille saattaa vaarantaa ekologisten tuotteiden yhtenäismarkkinoiden kehitystä Euroopan unionissa; on sen vuoksi huolissaan yrityksestä laajentaa Euroopan ympäristömerkin käyttö koskemaan elintarvikkeita, joita ei ole valmistettu ekologisen maatalouden periaatteiden mukaisesti;

47. kannattaa sen vuoksi, että kolmansista maista tuotujen tuoreiden ja jalostettujen orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden yhteydessä on pakollista ilmoittaa alkuperämaa riippumatta siitä, onko tuotteissa ekologisesti tuotettuja tuotteita koskevaa yhteisön merkintää;

48. katsoo, että ekologisesti tuotettujen tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen vuoksi

– kolmansista maista tuotujen ekologisesti viljeltyjen tuotteiden, niin tuoreiden kuin jalostettujenkin, alkuperämaa tulee ilmoittaa riippumatta siitä, käytetäänkö ekologisesti viljeltyjen tuotteiden yhteisömerkintää,

– yhteisömerkinnän uskottavuutta tulisi vahvistaa ekologisesti viljeltyjen tuotteiden tukiohjelman kautta,

– ekologisesti tuotetuissa maataloustuotteissa havaittaville kielletyille torjunta-aineille tulisi vahvistaa ylärajat,

– olisi tarkasteltava kaksinkertaista varmennusta, jota suuret jakelijat edellyttävät monissa tapauksissa, koska se aiheuttaa ekologisesti tuotettujen tuotteiden puutteen EU:n markkinoilla,

– sellaisten ei-maataloustuotteiden merkintä, joiden yhteydessä huomioidaan biologisen viljelyn menetelmät, tulee erottaa selkeästi ekologisesti viljeltyjen maataloustuotteiden merkinnästä,

49. suhtautuu myönteisesti perinteisten ja ekologisten tuotteiden virastojen perustamiseen jäsenvaltioiden tasolla; katsoo tarpeelliseksi, että kullakin jäsenvaltioista olisi joko julkisia tai yksityisiä laitoksia, jotka tuottajat ja kuluttajat hyväksyvät yksimielisesti ja jotka edistäisivät ja valvoisivat paikallista ekologista tuotantoa ja laatua;

50. myöntää, että kuluttajat vaativat yhä enemmän elintarvikkeiden ja elintarviketuotteiden laadulta paitsi turvallisuuden myös eettisten seikkojen suhteen, mistä esimerkkinä ovat kestävyys ympäristön kannalta, eläinten hyvinvoinnin suojeleminen sekä muuntogeenisiin organismeihin liittyvä tekniikka; kehottaa komissiota luomaan kriteerit laatuhankkeille, kuten vapaaehtoisuuteen perustuvalle "ei sisällä muuntogeenisiä organismeja" ‑merkinnälle, jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja;

51. katsoo tarpeelliseksi edistää ympäristön huomioon ottavia tuotantojärjestelmiä; pahoittelee sen vuoksi, ettei yhteisöllä ole integroitua tuotantoa koskevia sääntöjä, jotka antaisivat mahdollisuuden korostaa eurooppalaisten tuottajien ponnisteluja sellaisten asianmukaisten mainos- ja markkinointikampanjoiden avulla, joiden tarkoituksena on tehdä tunnetuksi kyseisten tuotantomuotojen tuoma lisäarvo;

Varmennusjärjestelmät

52. katsoo, että standardien yhdenmukaistamista varten ei tarvita Euroopan unionin määräyksiä; katsoo, että ei ole tarpeen luoda uusia varmentamisjärjestelmiä elintarvikkeiden erottamiseksi yhteisön tasolla, koska se heikentäisi nykyisiä järjestelmiä ja johtaisi kuluttajia harhaan;

53. korostaa, että laatumerkkien kehittämisen sekä siihen liittyvän tiedottamisen ei tarvitse johtaa tuottajia koskevan byrokratian lisääntymiseen; toivoo tässä yhteydessä, että tuottajilla säilyisi oikeus tehdä tällaisten merkkien käyttöä koskevia aloitteita ja että yhteisön elinten väliintulo rajoitetaan näiden merkkien suojelemisen varmistamiseen, jotta tuottajille taattaisiin oikeudenmukainen korvaus vaivoistaan ja jotta kuluttajaa suojeltaisiin väärennöksiltä ja kaikenlaisilta muilta petoksilta;

54. korostaa, että nykyisten varmennusjärjestelmien tulisi taata paitsi laissa annettujen määräysten noudattaminen tiiviin valvonnan avulla, myös muita tärkeitä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, kuten jäljitettävyys; korostaa, että varmennusvaatimusten tulisi heijastaa yhteiskunnallisia vaatimuksia, minkä vuoksi tarvitaan valtion tukea maanviljelyksestä aiheutuvia kustannuksia varten; puolustaa tuottajajärjestöjen aktiivisempaa osallistumista, sillä yksittäiset viljelijät eivät voi haastaa vanhentuneita kaupan sertifiointisääntöjä;

55. huomauttaa, että nykytilanteessa yksityiset varmentamisjärjestelmät eivät auta tuottajia tiedottamaan kuluttajille tuotteidensa ominaispiirteistä, vaan järjestelmistä on tulossa ainoa keino päästä markkinoille, ja ne lisäävät maanviljelijöiden byrokratiaa ja muuttuvat liiketoiminnaksi useille elintarvikkeiden jakelualan yrityksille; katsoo tarpeelliseksi olla edistämättä näiden järjestelmien lisääntymistä, jotka asettavat markkinoille pääsyä koskevia rajoituksia osalle tuotanto-alasta;

56. korostaa, että nykyinen yksityisten varmentamisjärjestelmien lisääntyminen tekee osalle alasta vaikeammaksi päästä markkinoille ja että kyseiset järjestelmät eivät auta parantamaan kuluttajille suunnattua viestintää tuotteiden ominaisuuksista; pyytää komissiota edistämään yksityisten varmennusjärjestelmien keskinäistä tunnustamista rajoittaakseen tällaisten järjestelmien lisääntymistä ja laadukkaiden tuotteiden poissulkemista markkinoilta; katsoo tarpeelliseksi valmistella yhteisön suuntaviivoja, jotka sisältävät piirteitä, joita tällaiset järjestelmät eivät voi säännellä, kuten esimerkiksi "arvostusta nostavia" viittauksia, jotka olisi määriteltävä objektiivisten asteikkojen ja perusteiden avulla;

57. toteaa, että on vastustettava kaikkia ehdotuksia rajoittaa rekisteröitävien maantieteellisten merkintöjen määrää, koska paikallisten tuotteiden merkitys paikallisille talouksille ja yhteisöille on hyvin suuri;

58. katsoo, että ei ole tarvetta kehittää uusia aloitteita perinteisten tuotteiden tukemiseksi, koska tämä voi heikentää aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmää;

59. kehottaa tiiviimpään yhteistyöhön Kansainvälisen standardoimisjärjestön (ISO) kanssa ja mahdollisimman laajaan vaihtoehtoisten järjestelmien käyttöönottoon, esimerkkinä HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Points), joka on riskianalyysi- ja kriittisten kohtien tarkastusjärjestelmä;

60. panee merkille kansainvälisen ulottuvuuden suhteen monia kilpailukykyä koskevia ongelmia suhteessa unionin tärkeimpiin kauppakumppaneihin; on huolissaan paineesta, jota aiheuttavat kehittyvistä maista peräisin olevat tuotteet, jotka eivät vastaa samaa turvallisuus- ja laatutasoa ja joihin sovelletaan usein puutteellista valvontaa; vahvistaa tässä yhteydessä, että on tarve ottaa käyttöön "ehdollisen markkinoille pääsyn" käsite, kuten parlamentti on vahvistanut useissa päätöslauselmissa;

61. kehottaa tekemään mahdollisimman monia kahdenvälisiä sopimuksia avainmarkkinoilla ja kehottaa myös tekemään väärennösten vastaisia sopimuksia; Euroopan komission tulisi tukea tavaramerkkien kansainvälisen suojelun ongelman selvittämistä ja myös suojelua, joka koskee SMM-, SAN-ja APT-tuotteita;

Muita näkökohtia

62. katsoo, että on tarpeen välittää mahdollisimman laajalti tietoa elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevan EU:n politiikan tuomista hyödyistä; on pahoillaan siitä, että yleisöllä ei ole käytössään kattavia ja helposti saatavia tietoja EU:n panoksesta tällä alalla; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot lisäävät tiedotus- ja edistämistoimia yhteisön tuotteiden laatustandardien ja elintarviketurvallisuuden osalta;

63. korostaa roolia, joka EU:n rahoituksella voi olla tällä alalla; toteaa, että "lähentyvissä jäsenvaltioissa" yhteisön rahoitusosuus laatuohjelmissa yltää 75 prosenttiin; kiinnittää kuitenkin huomiota pienten tuottajien lainansaantivaatimusten kiristymiseen maailmanlaajuisen talouskriisin aikana, mikä rajoittaa voimakkaasti heidän pääsyään yhteisrahoituksen piiriin;

64. katsoo, että viljelijöiden suoraan ylläpitämiä markkinoita, joiden kautta myydään paikallisia kausituotteita, tulisi tukea, koska näin varmistetaan kohtuullinen korvaus korkealaatuisille tuotteille, lujitetaan tuotteen ja tuotantopaikan välistä yhteyttä ja kannustetaan kuluttajia tekemään tietoisia ja laatuun perustuvia valintoja; katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi rohkaista sellaisten myyntialueiden luomista, joilla tuottajat voivat esitellä tuotteitaan suoraan kuluttajille;

65. vaatii paikallisia markkinoita varten luotavia myynninedistämisohjelmia paikallisten ja alueellisten jalostus- ja markkinointialoitteiden edistämiseksi; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sellaisten tuottajaosuuskuntien kautta, jotka edistävät lisäarvoa maaseutualueilla ja jotka välttävät pitkiä kuljetusreittejä ja ovat näin hyvänä esimerkkinä ilmastonmuutoksen vastustamisessa;

66. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EYVL C 328, 26.10.1998, s. 232.
[2] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.
[3] EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
[4] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.

Maailmassa, jossa globalisaatiolla on yhä suurempi merkitys, kolmansista maista peräisin olevat tuotteet aiheuttavat yhä suurempia paineita jäsenvaltioiden viljelijöille. Näiden uusien haasteiden edessä eurooppalaisten tuottajien tärkein etu on laatu.

Vaikka vähimmäiskriteereinä ovat tietysti elintarvikkeiden hygienia ja turvallisuus, kuluttajat suhtautuvat yhä herkemmin siihen, miten maatalous voi edistää kestävää kehitystä, ilmastonmuutoksen torjumista, elintarvikkeiden turvallisuutta, biologista monimuotoisuutta, eläinten hyvinvointia ja aavikoitumisen vastustamista. Kuitenkin tuotteiden hygieenistä materiaalia ja turvallisuutta koskevia edellytyksiä lukuun ottamatta monia näitä tuotannon edellytyksiä, kuten ympäristönsuojeluun ja eläinten hyvinvoinnin takaamiseen liittyviä, ei aina kunnioiteta tuontielintarvikkeiden osalta. Lisäksi kuluttajat ovat elintarvikkeiden turvallisuuden ohella yhä kiinnostuneempia myös niiden alkuperästä ja tuotantomenetelmistä.

EU:n tulee vaatia, että tuotantoa koskevia standardeja, erityisesti hygieniaa ja turvallisuutta koskevia, noudatetaan kaikkien elintarvikkeiden osalta. Toisaalta EU:n täytyy varmistaa yhtäläiset ehdot muista maista tuleville paikallisille tuotteille. Mielenkiintoinen konsepti, jonka parlamentti on vahvistanut useita kertoja, on "qualified market access" – pääsy sellaisten tuotteiden markkinoille, jotka täyttävät selkeän kriteerikokonaisuuden. EU:sta ja muualta tulevien tuotteiden väliset laatuerot heijastuvat tämän konseptin kautta yhteisön tullipolitiikkaan ilman, että tällaisella järjestelmällä olisi vaikutuksia WTO:n neuvotteluissa asetettuihin velvollisuuksiin. Saadut summat siirretään siten kolmansien maiden kansallisiin rahastoihin, jotka on omistettu maatalouselintarvikkeiden laadun parantamiseen. Euroopan komissiota kehotetaan tässä yhteydessä tekemään tutkimus tällaisten toimenpiteiden vaikutuksesta ja ehdottamaan sen perusteella vastaavia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

Esittelijä pitää myös tervetulleena keskustelua, jonka pantiin alulle komission vihreällä kirjalla maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät. Esittelijä tukee eurooppalaisten maataloustuotteiden laadun edistämistoivetta niin, ettei tuottajille kuitenkaan aiheutuisi kustannuksia ja maksuja. Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan keskustelujen ja esittelijän yhdessä alueiden edustajien, maatalouselintarvikkeiden tuottajien ja kansallisten sekä eurooppalaisten laitosten kanssa järjestämän konferenssin tuloksena on sarja toimenpiteitä elintarvikkeiden laatua koskevan politiikan parantamiseksi Euroopassa. Esittelijä toivoo, että nämä näkökulmat löytyvät jälleen komission tulevista tämän alan lakiehdotuksista, jotka perustuvat vihreän kirjan käynnistämään laajaan kuulemismenettelyyn.

Esittelijä on ensinnäkin tarkastellut tuotantovaatimuksia ja markkinointinormeja koskevaa kysymystä. EU:n kaupan pitämisen edellytyksillä vahvistetaan tuotteita koskevia vähimmäisvaatimuksia, tuoteluokkia ja merkintävaatimuksia, joiden tarkoituksena on tarjota kuluttajille tietoa monista maataloustuotteista ja joistakin jalostetuista elintarvikkeista. Niiden tavoitteena on auttaa maataloustuottajia tarjoamaan kuluttajien odotukset täyttäviä laadukkaita tuotteita, välttää kuluttajien pettymykset ja helpottaa hintavertailuja erilaatuisten tuotteiden välillä.

Esittelijä haluaa yksinkertaistaa eurooppalaista perusstandardijärjestelmää ja lukemattomia säännöksiä, joita EU:n maanviljelijöiden täytyy noudattaa. Esittelijä puoltaa yksinkertaistamista ja sellaisten määräysten käyttöönottoa, joilla taataan eurooppalaisten elintarvikkeiden riittävä turvallisuus. Esittelijä ehdottaa myös standardien suunnitteluprosessin yksinkertaistamista komission tasolla tapahtuvia toimenpiteitä lyhentämällä, siirtämällä tämä tehtävä muille toimielimille tai noudattamalla kansainvälisiä standardeja. Esittelijä katsoo myös, että yksinkertaistamisessa täytyy ottaa huomioon hallinnointi, joka kuuluu viranomaisille tai sidosryhmille. Markkinavaatimusten muuttuessa ja tekniikan kehittyessä kaupan pitämisen vaatimukset voivat osittain vanhentua ja edellyttää mukautuksia ja päivityksiä.

Toiseksi esittäjä puoltaa alkutuotteiden tuotantopaikan ilmaisevan pakollisen merkinnän käyttöönottoa käyttämällä mainintaa "EU:ssa valmistettu tuote" tai "EU:n ulkopuolella valmistettu tuote". Esittäjä toivoo myös tämän järjestelmän laajentamista jalostettuihin elintarvikkeisiin, joiden yhteydessä osoitetaan käytettyjen tärkeimpien ainesosien ja raaka-aineiden alkuperä ja muodostetaan näin yhteys tuotteen alkuperän ja viimeisen jalostuspaikan välille. Eurooppalaisten kuluttajien tiedot elintarvikeketjusta ovat riittämättömiä erityisesti tuotteiden alkuperän ja raaka-aineiden sekä myös jalostetun tuotteen valmistuspaikan osalta. Täten alkuperämerkintää koskeviin toimenpiteisiin on liitettävä EU:n tukema kansalaisten tiedotuskampanja.

Esimerkiksi ehdotetaan siten alkuperämaan merkintää koskevaa australialaista mallia, jossa määritellään erilaiset tasot kuten "X:n tuote" (elintarvikkeet, joiden ainekset ja valmistusprosessi ovat paikallisia) tai "valmistusmaa..." (elintarvikkeet, joita on jalostettu oleellisesti kyseisessä maassa) tai tyyppimaininnan lisääminen "tuotettu valtiossa X paikallisista tai tuoduista aineksista". Tällaiset merkintätoimenpiteet ovat levinneet myös muiden tärkeiden kauppakumppaneiden tasolle, kuten Yhdysvaltoihin tai Uuteen-Seelantiin.

Lisäksi esittelijä katsoo, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja tulisi suosia kaupan pitämisen pakollisten edellytysten vaihtoehtona. Esittelijä katsoo myös, että EU:n ei tarvitse välttämättä kehittää "vapaaehtoisista varatuista ilmaisuista" omia määritelmiä, mikäli jäsenvaltioilla on omissa lakijärjestelmissään näiden näkökohtien kodifiointi, ja alkuperämaan periaatetta voidaan käyttää näiden vaatimusten vastavuoroiseen tunnistamiseen ilman yhteismarkkinoilla tapahtuvia vääristymiä. Lisäksi esittelijä on sitä mieltä, että yhteisen sääntelyn prosessia on edistettävä tavanomaisena keinona alan eurooppalaisen lainsäädännön soveltamisessa.

Parlamentin aikaisempien asiaa koskevien päätöslauselmien perusteella esittelijä puoltaa yksityiskohtaista analyysiä eurooppalaisten laatutuotteiden merkinnän vaihtoehdoista valmiiksi olemassa olevien mallien perusteella. Esittelijä haluaa, että Euroopan komissio arvioi ja ehdottaa eurooppalaisen laatumerkin käyttöönottoa täydennyksenä nykyisille kansallisille ja alueellisille merkeille. Tämän merkinnän täytyy ennen kaikkea taata kaikkien markkinaosapuolten oikeudenmukainen kohtelu koko tuotanto- ja jakeluprosessin aikana ja ympäristön kunnioittaminen. Euroopassa jo olemassa olevien kansallisten laatumerkkien suhteen esittäjä katsoo, että tulisi voida anoa myös eurooppalaista merkkiä. Se täydentäisi jäsenvaltioissa jo tunnettuja välineitä tavalla, joka ei aiheuttaisi yhteensopivuusongelmia.

Maantieteellisten merkintöjen suojelun kansainvälisen ulottuvuuden osalta esittelijä on sitä mieltä, että sitä olisi tarkasteltava kansainvälisten kauppaneuvottelujen puitteissa, ja esittelijä pyytää näin ollen Euroopan komissiota takaamaan, että tämä aihe otettaisiin Maailman kauppajärjestön esityslistalle ja että kaikki kansainväliset osapuolet tunnustaisivat sen.

SMM:n (suojatut maantieteelliset merkinnät), SAN:n (suojatut alkuperänimitykset) ja ATP:n (aidot perinteiset tuotteet) osalta esittelijä ehdottaa yhteisöllisen teknisen tuen myöntämistä näiden järjestelmien käyttöönottamiseksi jäsenvaltioissa ja näiden tuotteiden vastaavaa arvon nostamista. Eurooppalaisten laatujärjestelmien täytyy nauttia eurooppalaisten kuluttajien mahdollisimman laajaa hyväksyntää. Näin näistä järjestelmistä tiedottamista ja niitä koskevaa neuvontaa täytyy lisätä EU:n taloudellisella tuella sekä EU:n sisäisillä yhteismarkkinoilla että muissa valtioissa. Esittäjä tukee ennen kaikkea aloitetta eurooppalaisen tuotteiden laatua koskevan toimiston perustamisesta, joka tekisi tiivistä yhteistyötä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan komission yksiköiden kanssa, jotka toimivat elintarvikkeiden laadun suojelemisen alalla. Luonnonmukaisen viljelyn suhteen esittäjä suhtautuu myönteisesti perinteisten ja ekologisten tuotteiden virastojen perustamiseen jäsenvaltioiden tasolla ja kannustaa perustamaan tällaisia laitoksia, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä.

Esittäjä katsoo, että näille jäsenvaltioiden edistämille laadunvarmistusjärjestelmille on yleisesti tarvetta. Ne nauttivat jo laajaa hyväksyntää eurooppalaisten kuluttajien keskuudessa, eikä kaikkia laatujärjestelmiä tarvitse standardoida ja yhtenäistää yhdeksi ainoaksi. Laadun varmentamiseen pyrkivien yhteisten eurooppalaisten vähimmäisstandardien varmistamiseksi on välttämätöntä arvioida ja hyväksyä joitakin tällaisia standardeja EU:n tasolla. Samoin on välttämätöntä, että Euroopan komission tasolla olisi viranomainen, joka voisi sertifioida ja valtuuttaa tällaisten järjestelmien käytön Euroopan laajuisesti ja joka varmistaisi yhtenäisen ja tehokkaan valvonnan sekä kansallisella että EU:n tasolla.

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

elintarvikkeiden laadun turvaamisesta – sääntöjen yhdenmukaistamisesta tai vastavuoroisesta tunnustamisesta
(2008/2220(INI))

Valmistelija (*): Magor Imre Csibi

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että elintarvikkeiden laatujärjestelmissä olisi jaettava tietoa ja annettava kuluttajille takeet paikallisten ainesosien ja tuotantomenetelmien aitoudesta; katsoo siksi, että kyseisiä järjestelmiä on tuettava tehostamalla ja pitämällä yllä valvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmiä;

2. katsoo, että elintarvikkeiden tärkeimpien ainesosien alkuperän merkitseminen on suotavaa, jos tärkein ainesosa ei ole peräisin suojattua maantieteellistä merkintää (SMM) tai suojattua alkuperänimitystä (SAN) soveltavalta alueelta; katsoo, että tärkeimmäksi ainesosaksi olisi tulkittava ainesosa, joka muodostaa yli 50 prosenttia elintarvikkeesta; tähdentää lisäksi, että tällaisia merkintäjärjestelmiä olisi sovellettava vapaaehtoisesti;

3. edellyttää kaupan pitämistä koskevien standardien yksinkertaistamista entisestään täsmentämällä sovellettavat pääkriteerit; edellyttää, että EU:ssa kehitetään ohjeet yleisten varattujen ilmausten, kuten "vähäsokerinen", "vähähiilinen", "ruokavalio-" ja "luonnollinen" käytölle, jotta harhaanjohtavat käytänteet kyetään välttämään;

4. korostaa tarvetta edistää luomutuotteita ja luomuviljelyä laadukkaiden elintarvikkeiden lähteinä ja ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin suojelemisen katalysaattorina; vaatii varmennusjärjestelmän yksinkertaistamista luomutuotteiden kaupan pitämisen kehittämiseksi ja pakollisen EU-tunnuksen käyttöön ottamista viipymättä kuluttajien valistamiseksi ja luomutuotteiden tunnistamiseksi;

5. myöntää, että laadukkaiden elintarvikkeiden ja ruokatuotteiden kysyntä on kasvanut huomion kiinnittyessä turvallisuuden ohella myös eettisiin huolenaiheisiin, kuten kestävyyteen ympäristön kannalta, eläinten hyvinvoinnin suojelemiseen ja muuntogeenisiin organismeihin (GMO); kehottaa komissiota luomaan kriteerit laatuhankkeille, kuten vapaaehtoisuuteen perustuvalle ei sisällä GMO:ja -merkinnälle, jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Pilar Ayuso, Irena Belohorská, Maria Berger, Johannes Blokland, John Bowis, Martin Callanan, Magor Imre Csibi, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Anne Ferreira, Elisabetta Gardini, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Marie Anne Isler Béguin, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Urszula Krupa, Peter Liese, Linda McAvan, Péter Olajos, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Dagmar Roth-Behrendt, Guido Sacconi, Amalia Sartori, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, María Sornosa Martínez, Antonios Trakatellis, Thomas Ulmer, Åsa Westlund

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Iles Braghetto, Jutta Haug, Hartmut Nassauer, Andres Tarand

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Emanuel Jardim Fernandes

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö