MIETINTÖ sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveyshaitoista

23.2.2009 - (2008/2211(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Frédérique Ries

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveyshaitoista

(2008/2211(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen korkeatasoiseen terveyden- ja ympäristönsuojeluun sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeluun tähtäävät artiklat 137, 152 ja 174,

–   ottaa huomioon 12 päivänä heinäkuuta 1999 annetun neuvoston suosituksen 1999/519/EY väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta[1] ja siihen liittyvän 1 päivänä syyskuuta 2008 annetun komission täytäntöönpanokertomuksen (KOM(2008)0532 lopullinen),

–   ottaa huomioon 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/40/EY terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille[2],

–   ottaa huomioon 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta[3], ja vastaavasti lähennetyt matkapuhelimien ja tukiasemien turvallisuusnormit,

–   ottaa huomioon 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/95/EY tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä[4],

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)"[5],

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston suositukseksi väestön altistumisen rajoittamisesta taajuudeltaan 0 Hz–300 GHz oleville sähkömagneettisille kentille[6],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0089/2009),

A. ottaa huomioon, että sähkömagneettisia kenttiä esiintyy luonnossa ja niitä on aina esiintynyt maapallolla; ottaa kuitenkin huomioon, että viimeisten vuosikymmenten aikana sähkön kysynnän, yhä kehittyneempien langattomien teknologioiden ja yhteiskunnallisessa järjestelmässä tapahtuneiden muutosten seurauksena ympäristöaltistuminen ihmisen valmistamille sähkömagneettisten kenttien lähteille on säännöllisesti kasvanut; tämä tarkoittaa, että nykyään jokainen kansalainen niin kotona kuin työpaikallakin altistuu eri taajuuksilla toimivien sähkö- ja magneettikenttien monimutkaiselle yhdistelmälle,

B.  ottaa huomioon, että langattomat laitteet (matkapuhelimet, Wifi-WiMAX, Bluetooth, DECT-puhelimet) synnyttävät sähkömagneettisia kenttiä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen,

C. ottaa huomioon, että valtaosa Euroopan väestöstä ja erityisesti 10–20-vuotiaat nuoret käyttävät matkapuhelinta hyöty- ja käyttöesineenä ja muotiasusteena ja että mahdollisten terveysriskien suhteen vallitsee edelleen epävarmuus, ja tämä koskee erityisesti nuoriin kohdistuvia terveysriskejä, sillä heidän aivonsa kehittyvät edelleen,

D. ottaa huomioon, että tiedeyhteisön sisäiset sähkömagneettikentistä johtuviin mahdollisiin terveysriskeihin liittyvät erimielisyydet ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 1999 suosituksen (1999/519/EY) väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta (0 Hz-300 GHz),

E.  ottaa huomioon, että tiedeyhteisön virallisten johtopäätösten puuttumisesta huolimatta tietyt kansalliset tai alueelliset hallitukset ovat ainakin yhdeksässä Euroopan unionin jäsenvaltiossa, mutta myös Kiinassa, Sveitsissä ja Venäjällä, asettaneet ennaltaehkäiseviksi sanottuja altistumisrajoja, jotka näin ollen ovat komission ja sen riippumattoman tiedekomitean (kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea, SCENIHR) suosituksia alhaisempia,

F.  katsoo, että yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille rajoittavien toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa parannuksiin, joita sähkömagneettisia kenttiä lähettävät laitteet ovat aikaansaaneet elämänlaatuun turvallisuuden kannalta,

G. ottaa huomioon, että niin mielenkiintoa kuin keskusteluakin herättävien tieteellisten tutkimusten joukossa on unionin 3 800 000 eurolla, pääasiassa viidennen TTKpuiteohjelman kautta[7], rahoittama epidemiologinen tutkimus Interphone, jonka tuloksia odotetaan vuodesta 2006 lähtien,

H. ottaa kuitenkin huomioon ilmeisen yksimielisyyden eräistä seikoista, erityisesti siitä, että mikroaalloille altistumisesta johtuvat reaktiot vaihtelevat henkilöstä toiseen, että on tarpeellista suorittaa ensisijaisena tavoitteena täysimittaisia altistumiskokeita, joilla arvioidaan radiotaajuuskenttiin (RF) liittyvät muut kuin lämpövaikutukset, ja että lapset ovat erityisen haavoittuvaisia joutuessaan alttiiksi sähkömagneettisille kentille[8],

I.   ottaa huomioon, että EU on määrittänyt altistumisrajoja suojellakseen työntekijöitä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksilta; katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tällaisia toimenpiteitä pitäisi toteuttaa myös asiaankuuluvien väestönosien, kuten asukkaiden ja kuluttajien, suojelemiseksi,

J.   ottaa huomioon, että sähkömagneettisista kentistä tehdyn erityisen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan (Eurobarometri 272a, kesäkuu 2007) suurin osa kansalaisista katsoo, etteivät viranomaiset tiedota heille riittävästi toimenpiteistä, joilla heitä suojellaan sähkömagneettisilta kentiltä,

K. katsoo, että välitaajuuksia ja hyvin matalia taajuuksia koskevaa tutkimusta on jatkettava, jotta niiden terveysvaikutuksista voidaan tehdä johtopäätöksiä,

L.  katsoo, ettei direktiivi 2004/40/EY saa vaarantaa magneettikuvauksen käyttöä, sillä magneettikuvaustekniikka edustaa eurooppalaisten potilaiden hengenvaarallisten tautien tutkimuksessa, diagnosoinnissa ja hoidossa käytettävän tekniikan huippua,

M. ottaa huomioon, että magneettikuvausta koskevassa turvallisuusstandardissa IEC/EN 60601-2-33 vahvistetaan sähkömagneettisten kenttien raja-arvot, jotka on asetettu siten, etteivät kentät aiheuta potilaille tai työntekijöille vaaraa,

1.  vaatii komissiota tarkistamaan sähkömagneettisille kentille suosituksessa 1999/519/EY asetettujen rajojen tieteellistä perustaa ja riittävyyttä sekä tiedottamaan asiasta parlamentille; tarkistuksen laadinta olisi annettava SCENIHR:n tehtäväksi;

2.  kehottaa ottamaan erityisesti biologiset vaikutukset huomioon sähkömagneettisen säteilyn mahdollisia terveysvaikutuksia arvioitaessa erityisesti siksi, että joissakin tutkimuksissa haitallisimpien vaikutusten on havaittu syntyvän matalimmilla tasoilla; kehottaa puuttumaan mahdollisiin terveysongelmiin aktiivisen tutkimuksen avulla kehittämällä ratkaisuja, jotka kumoavat tai vähentävät lähetystaajuuksien värähtelyä ja amplitudimodulaatiota;

3.  korostaa, että rinnatusten tai vaihtoehtoisesti eurooppalaisten sähkömagneettisia kenttiä koskevien rajojen kanssa komission olisi järkevää yhteistyössä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja asiaankuuluvien teollisuuden alojen (sähköyhtiöt, puhelinoperaattorit sekä sähkölaitteiden, kuten matkapuhelinten, valmistajat) kanssa laatia ohjekirja saatavissa olevista teknologiavaihtoehdoista, joilla voidaan tehokkaasti vähentää eri paikkojen altistumista sähkömagneettisille kentille;

4.  täsmentää, että teollisuuden toimijat sekä asiaankuuluvat infrastruktuurin haltijat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat jo nyt vaikuttaa ja niiden pitäisi vaikuttaa tiettyihin tekijöihin, kuten määräyksiin, jotka koskevat tietyn paikan ja lähetysasemien välistä etäisyyttä tai paikan korkeutta merenpinnasta suhteessa tukiaseman korkeuteen ja lähetysantennin suuntaa suhteessa asuinpaikkoihin, siitä syystä, että voitaisiin rauhoittaa ja suojella paremmin laitteistojen läheisyydessä elävää väestöä; kehottaa sijoittamaan mastot ja lähetysasemat parhaaseen mahdolliseen paikkaan ja kehottaa palveluntarjoajia käyttämään yhdessä tällä tavoin sijoitettuja mastoja ja lähetinasemia, jotta huonosti sijoitettujen mastojen ja lähetinasemien määrän voimakasta kasvua voidaan rajoittaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tarkoituksenmukaiset ohjeet;

5.  kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia kehittämään antennien ja toistinten asentamista koskevan yhtenäisen lupajärjestelmän sekä laatimaan kunnallisten suunnitelmien lisäksi myös antennien kehittämistä koskevan alueellisen suunnitelman;

6.  kehottaa matkapuhelinantennien sijoittamislupien myöntämisestä vastaavia viranomaisia sopimaan alan toimijoiden kanssa infrastruktuurin yhteiskäytöstä, jotta infrastruktuurin määrää voidaan pienentää ja jotta väestön altistumista sähkömagneettisille kentille voidaan vähentää;

7.  tunnustaa matkaviestinliikenteen ja muiden sähkömagneettisia kenttiä lähettävien teknologioiden tehneen ponnistuksia ympäristön vahingoittamisen välttämiseksi ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

8.  arvioi, että sähkömagneettisia kenttiä lähettävien uusien laitteiden asentamista koskevien, viranomaisten nostamien kanteiden tai kieltojen kaltaisten toimenpiteiden määrän kasvaessa on yleisen hyödyn mukaista suosia ratkaisuja, jotka perustuvat vuoropuheluun teollisten toimijoiden, julkisen vallan, sotilasviranomaisten ja asukasyhdistysten välillä, mitä tulee uusien GSM-antennien tai korkeajännitelinjojen asennuskriteereihin, ja huolehtia ainakin siitä, että koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja terveydenhoitolaitokset pidetään tietyn, tieteellisten kriteerien perusteella määritellyn välimatkan päässä näistä laitteista;

9.  pyytää jäsenvaltioita laatimaan yhdessä alan toimijoiden kanssa yleisölle karttoja, jotka kuvaavat altistumista korkeajännitteelle, radiotaajuuksille ja mikroaalloille, etenkin jos niiden aiheuttajana on televiestintämasto, radiotoistinasema tai puhelinantenni; kehottaa julkaisemaan kyseiset tiedot Internet-sivustolla, jotta yleisön olisi helppoa tutustua niihin, ja levittämään tietoa tiedotusvälineiden välityksellä;

10. kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää Euroopan laajuisten energiaverkkojen varoja erittäin matalataajuuksisten ja erityisesti sähköenergian jakelulinjojen aiheuttamien sähkömagneettisten kenttien vaikutusten tutkimiseen;

11. pyytää komissiota aloittamaan vaalikauden 2009–2014 aikana kunnianhimoisen ohjelman, joka koskee keinotekoisesti luotujen ja elävän ihmiskehon luonnollisesti lähettämien aaltojen sähkömagneettista bioyhteensopivuutta, ja tunnistamaan sen lopussa, onko mikroaalloista terveydelle ei-toivottuja seurauksia;

12. kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain kertomuksen sähkömagneettisesta säteilystä EU:ssa, sen lähteistä sekä EU:n toteuttamista toimista ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun parantamiseksi;

13. pyytää komissiota löytämään ratkaisun direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanon nopeuttamiseksi ja varmistamaan näin, että työntekijöitä todella suojellaan sähkömagneettisilta kentiltä samalla tavoin kuin heitä jo suojellaan melulta[9] ja tärinältä[10] kahdella muulla yhteisön säädöksellä, sekä esittämään kyseisen direktiivin 1 artiklan nojalla magneettikuvausta koskevaa poikkeusta;

14. pahoittelee sitä, että kansainvälisen epidemiologisen Interphone-tutkimuksen, joka pyrkii selvittämään, onko matkapuhelimen käytöllä yhteyttä tiettyihin syöpätyyppeihin ja erityisesti aivo-, kuulohermo- ja korvasylkirauhasen kasvaimiin, tulosten julkaisemista on lykätty järjestelmällisesti vuodesta 2006 lähtien;

15. korostaa tässä yhteydessä, että Interphone-tutkimuksen koordinaattori Elisabeth Cardis on kehottanut varovaisuuteen ja suosittelee, että lapset käyttävät matkapuhelinta kohtuudella ja että yleisesti suositaan kiinteän puhelimen käyttöä;

16. arvioi, että komission tulee joka tapauksessa vaatia hankkeen vastuuhenkilöitä perustelemaan, miksi lopullinen julkaisu on myöhässä, sillä komissio on rahoittanut tätä maailmanlaajuista tutkimusta merkittävällä osuudella, ja saadessaan vastauksen, ilmoittaa siitä välittömästi parlamentille ja jäsenvaltioille;

17. kehottaa myös komissiota poliittisen ja budjettiin liittyvän tehokkuuden turvaamiseksi siirtämään osan sähkömagneettikenttien tutkimukseen varatusta yhteisön rahoituksesta eurooppalaisille nuorille suunnatun laaja-alaisen tiedotuskampanjan rahoittamiseen, jolla heidät tutustutetaan hyviin matkapuhelimen käyttötapoihin, kuten hands free -pakettien käyttöön, lyhyiden puheluiden soittamiseen, puhelimen virran sammuttamiseen, kun puhelinta ei käytetä (esimerkiksi oppitunneilla), ja matkapuhelimen käyttöön alueilla, joilla on hyvä kuuluvuus;

18. tällaisissa tiedotuskampanjoissa nuorille eurooppalaisille pitäisi myös kertoa kotitalouskoneisiin liittyvistä terveysriskeistä ja siitä, kuinka tärkeää on sammuttaa laitteista virta eikä jättää niitä valmiustilaan;

19. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kasvattamaan tutkimus- ja kehitysmäärärahoja (T&K) sen arviointiin, mitkä ovat matkapuhelinten radiotaajuuksien mahdolliset haittavaikutukset pitkällä aikavälillä; kehottaa niitä myös lisäämään julkisten ehdotuspyyntöjen tekemistä niiden haittavaikutusten tutkimisesta, joita aiheutuu altistumisesta usealle erilaiselle sähkömagneettisen kentän lähteelle, erityisesti kun kyseessä ovat lapset;

20. ehdottaa, että luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän (EGE) tehtäviin lisätään tieteellisen luotettavuuden arviointi, jotta voidaan auttaa komissiota estämään mahdolliset riskitapaukset, eturistiriidat tai jopa vilppi, jotka ovat mahdollisia tutkijoiden välisen lisääntyneen kilpailun yhteydessä;

21. kehottaa komissiota ottamaan huomioon monessa jäsenvaltiossa esiintyvän huolestuneisuuden ja tekemään yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kuten kansallisten asiantuntijoiden, hallituksesta riippumattomien järjestöjen ja teollisuudenalojen kanssa, parantaakseen maallikoiden ymmärrettävissä olevan ja ajantasaisen, langatonta teknologiaa ja suojelunormeja koskevan tiedon saatavuutta;

22. kehottaa kansainvälistä ionisoimattoman säteilyn komiteaa (ICNIRP) ja Maailman terveysjärjestöä (WHO) olemaan avoimempia ja valmiimpia vuoropuheluun kaikkien sidosryhmien kanssa standardeja asetettaessa;

23. tuomitsee matkapuhelinoperaattoreiden joulun ja muiden juhlien alla käynnistämät hyvinkin hyökkäävät markkinointikampanjat, kuten ainoastaan lapsille tarkoitetut matkapuhelimet tai nuorille suunnatut, ilmaista puheaikaa tarjoavat paketit;

24. ehdottaa, että unioni sisällyttäisi sisäilman laatua koskevaan politiikkaansa tutkimuksen langattomista kotitalouslaitteista, kuten langattomasta internetyhteydestä Wifistä ja digitaalisen eurooppalaisen langattoman televiestintäjärjestelmän (DECT) puhelimista, jotka ovat viime vuosien aikana yleistyneet julkisilla paikoilla ja kodeissa altistaen väestön jatkuvalle mikrosäteilylle;

25. vaatii kuluttajien tiedon jatkuvaksi parantamiseksi Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (CENELEC) teknisten standardien muuttamista siten, että asetettaisiin tuotemerkintöjä koskeva velvoite ilmoittaa säteilyteho ja liittää kaikkiin langattomiin laitteisiin ilmoitus, että ne lähettävät mikroaaltoja;

26. kehottaa neuvostoa ja komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja alueiden komitean kanssa edistämään yhtenäisen standardin luomista, jotta voitaisiin minimoida lähialueiden asukkaiden altistuminen korkeajännitelinjaverkkoja laajennettaessa;

27. suhtautuu varsin vakavasti siihen, että vakuutusyhtiöt yrittävät jättää sähkömagneettisiin kenttiin liittyvien riskien korvaukset vastuuvakuutusehtojen ulkopuolelle, mikä tarkoittaa selkeästi, että eurooppalaiset vakuutusyhtiöt noudattavat ennalta varautumisen periaatetta jo omalla tavallaan;

28. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Ruotsin esimerkkiä ja tunnustamaan sähköyliherkkyydestä kärsivät henkilöt vammaisiksi, jotta heille voidaan taata asianmukainen suojelu ja yhtäläiset mahdollisuudet;

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Maailman terveysjärjestölle.

• [1]  EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59.
• [2]  EUVL L 159, 30.4.2004, s. 1.
• [3]  EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10.
• [4]  EUVL L 374, 27.12.2006, s. 10.
• [5]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0410.
• [6]  EYVL C 175, 21.6.1999, s. 129.
• [7]  Elämänlaadun ja luonnonvarojen hoitamista koskevan ohjelman sopimusnumero QLK4-1999-01563.
• [8]  STOA-tutkimus maaliskuulta 2001 "Ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn fysiologiset vaikutukset ja ympäristövaikutukset" PE 297.574.
• [9]  terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille 6 päivänä helmikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/10/EY (EUVL L 42, 15.2.2003, s. 38).
• [10]  terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/44/EY (EYVL L 177, 6.7.2002, s. 13),

PERUSTELUT

Sähkömagneettisten kenttien vaikutus terveyteen: mistä on kysymys?

Ihmiskehon tarjoamien yllätysten joukossa on sen kyky lähettää luonnollisesti sähkömagneettisia kenttiä, jotka johtuvat biologisista toiminnoistamme. Täten sydämen ja aivojen sähköistä toimintaa voidaan mitata sydän- ja aivosähkökäyrillä. Onko tämä luonnollinen sähkötoiminta vuorovaikutuksessa ihmisen toiminnan synnyttämien sähkömagneettisten kenttien kanssa? Millä tavoin ihmiskeho imee itseensä sähkömagneettisia kenttiä, joita erilaiset laitteet kuten radiot, televisio, mikroaaltouuni, matkapuhelin, tukiasemat tai korkeajännitelinjat lähettävät?

Nämä kaikki kysymykset heräävät monista tieteellisistä epävarmuustekijöistä, joita viranomaiset eivät vielä ole kartoittaneet täysimääräisesti. Tämä riippumattomasti kirjoitettu valiokunta-aloitteinen mietintö on kiinnostunut juuri siitä, ottamatta kantaa kireään tieteelliseen kiistelyyn sähkömagneettisista kentistä. Mietinnön tärkein päämäärä on antaa kansalaisille, ovat he sitten pelkästään kyseisten laitteiden käyttäjiä ja/tai tukiaseman tai korkeajännitelinjojen läheisyydessä asuvia henkilöitä, vastauksia näihin kysymyksiin kymmenkunnan konkreettisen ehdotuksen muodossa. Kyseiset kansalaiset ilmaisevat yhä suuremmissa määrin huolensa jatkuvan mikroaalloille altistumisen terveysriskeistä.

Jäsenvaltioiden huonosti noudattamat eurooppalaiset suositukset.

Perussopimuksilla vahvistettujen toimivaltuuksien puuttuessa mikään eurooppalainen laki ei velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä matala- ja erittäin matalataajuisten aaltojen suhteen, joita nykyään lähettävät lähinnä matkapuhelinantennit ja langattomat teknologiat.

Tästä syystä Euroopan unionin tasolla väestön altistumisstandardit on asetettu neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 1999 antamassa suosituksessa väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta (0 Hz - 300 GHz.).

Ne noudattavat täsmälleen normeja, jotka on asettanut Maailman terveysjärjestö WHO:n virallisesti tunnustama riippumaton ionisoimatonta säteilyä käsittelevä kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta (ICNIRP), joka arvioi maailmanlaajuisesti tieteellisiä tuloksia.

Euroopan unionin neuvoston edellä mainittu suositus asettaa seuraavat rajat:

1.  GSM (900 MHz): 41,25 V/metri

2.  DCS (1800 MHz): 58,33 V/metri

3.  UMTS (2100 MHz): 61 V/metri

Sitä vastoin jäsenvaltiot voivat vapaasti asettaa tiukempia suojelunormeja ja jo yhdeksän jäsenvaltiota, kuten Kreikka, Puola ja Belgia hiljattain, on jo tehnyt niin joko alueellisella tai koko maan tasolla.

Esittelijän hyvin tuntemassa Luxemburgin suurherttuakunnassa hallitus on vuoden 2000 lopusta asti tähdännyt ennalta varautumisen periaatteen soveltamiseen: maksimiarvo on 3V/metri sellaisen alueen lähettyvillä sijaitsevalle lähettimelle, jossa voi oleskella ihmisiä. Luxemburgin väestö on käytännössä 14-kertaisessa suojassa sähkömagneettisilta kentiltä verrattuna muihin EU:n kansalaisiin.

Euroopan unionin tasolla tämä kansallisten politiikkojen yhteensovittamisen puute ei ole ilahduttavaa. Esittelijä katsoo myös, että komission tehtävä luoda selkeä sähkömagneettisia kenttiä koskeva politiikka (kilpailukykyä, innovaatiota, terveyttä ja tiedotusta kuluttajille koskevat osiot), joka ei rajoittuisi tutkimuksen pääosaston rahoittamiin muutamiin hankkeisiin.

Tässä vaiheessa esittelijä näkee vain yhden mahdollisen ulospääsyn: totuus löytyy epäilemättä poliittisesta ratkaisusta, jossa raja-arvot sopeutetaan säännöllisesti (ottaen huomioon markkinoilla olevat uudet teknologiat ja uusien epidemiologisten tutkimusten tulokset). Nämä raja-arvot takaavat tehokkaan suojan kuluttajille ja erityisesti lapsille vaikeuttamatta kuitenkaan matkapuhelinverkkojen toimintaa.

Tätä lähestymistapaa noudattaa Euroopan ympäristökeskus (Kööpenhamina), joka rohkeasti syyskuussa 2007 kehotti 27 jäsenvaltion virkamiehiä toteuttamaan toimenpiteitä suojellakseen väestöä paremmin: "asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä merkittävien uhkien estämiseksi". On kyse tärkeästä edistyksestä tässä asiassa. Tämä toimintapyyntö on vastakohta Maailman terveysjärjestön kannustukselle säilyttää vallitseva tila entisellään. WHO näyttääkin haluavan odottaa ja arvioida täysin sähkömagneettisten kenttien vaikutukset ihmisiin vasta vuonna 2015!

Äänestykset 10. maaliskuuta 1999 ja 4. syyskuuta 2008: Euroopan parlamentti on peräänantamaton.

Parlamentti antoi jo kymmenen vuotta sitten varovaisuuteen kehottavan viestin koskien Euroopan asettamia standardeja kansalaisten suojelemiseksi mikroaalloilta. Euroopan komissiolle ja neuvostolle osoitettua kritiikkiä ei juuri peitelty, sillä esittelijä Gianni Tamino yksinkertaisesti suositteli sovellettavaksi varovaisuusperiaatetta ja Alara-periaatetta (as low as reasonably achievable), jonka mukaan enimmäismäärien on oltava niin pieniä kuin on kohtuudella mahdollista.

Äänestäessään 4. syyskuuta 2008 Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelman (2004–2010) väliarvioinnista Euroopan parlamentti vahvisti kokonaisuudessaan tämän saman selkeän kannan tähän arkaan altistumisen raja-arvoja koskevaan aiheeseen.

Parlamentin jäsenten äänestys oli lähes yksimielinen (522 puolesta, 16 vastaan) ja siinä pyydettiin neuvostoa "muuttamaan suositustaan 1999/519/EY, jotta voidaan ottaa huomioon parhaat kansalliset toimintatavat ja asettaa siten tiukemmat altistumisen raja-arvot kaikille sähkömagneettisia kenttiä taajuuksilla 0,1 MHz–300 GHz lähettäville laitteille".

Esittelijä on tietoinen, että kysymys rajoista on ainoastaan valtioiden ja alueiden toimivallassa ja korostaa mieluiten tässä yhteydessä teollisuuden toimijoille tarjoutuvia vaihtoehtoja terveysriskien välttämiseksi: voidaan toimia esimerkiksi kuten Itävallan viranomaiset korottamalla tukiasemia, jotta lähetystaajuudet leviäisivät paremmin.

On myönnettävä, että viimeisten kymmenen vuoden aikana eurooppalaisten elinympäristö on muuttunut huomattavasti siitä lähtien, kun langattomien teknologioiden käyttö on yleistynyt (DECT-puhelin, matkapuhelin, UMTS-Wifi-Wi max-Bluetooth -säteily, itkuhälyttimet jne.). Antaen tunnustusta sille, mitä näillä uusilla teknologioilla on tarjottavana, sekä todeten niiden läsnäolon kaikkialla niin työpaikoilla, kirjastoissa kuin kodeissakin, on myös myönnettävä, että ne on tarpeen tarkastaa ennen markkinoille saattamista ja yleisesti ottaen kotitalouksille olisi syytä asettaa mikroaalloille altistumista koskevat rajat. Ilman sitä kyseessä olisi vaarassa olevan kuluttajan heitteillejättö!

Tulevien vuosien aikana on aiheellista palauttaa tällä hetkellä puuttuva luottamus kuluttajien ja lähialueiden asukkaiden kanssa mutta myös itse tiedeyhteisön sisällä. Esittelijä on tietoisesti valinnut olla viittaamatta muihin jo julkaistuihin tutkimuksiin tai asiakirjoihin kuin Euroopan parlamentista lähtöisin oleviin, sillä sähkömagneettisten kenttien ja mahdollisten terveysriskien suhteen tiedeyhteisön sisällä vallitsee ratkaisematta oleva erimielisyys.

Interphone-tutkimus: malliesimerkki

Esittelijä on täysin tietoinen siitä, että erimielisyydet kuuluvat normaaliin tieteelliseen toimintaan: ilmastonmuutokseen ja sen syihin liittyvä keskustelu, joka on jakanut mielipiteitä vuosien ajan, on siitä hyvä muistutus!

On kuitenkin vaikea hyväksyä tutkimusten laittamista "jäähylle" siitä syystä, että asiantuntijat eivät pääse sopuun yhteisestä lopputuloksesta, erityisesti kun pelissä on julkista eurooppalaista rahaa.

Interphone-tutkimus on tästä syystä oikea malliesimerkki. Hanke pantiin alulle vuonna 1998 ja käynnistettiin vuonna 2000 ja siitä ennustettiin laajinta tieteellistä hanketta, sillä siihen kuuluu 12 valtiota kaikkialta maailmasta ja sen esimerkillisen toimintasuunnitelman tarkoituksena oli maksimoida kyky löytää tiettyjen syöpätyyppien riskitekijöitä, mutta hankkeen lopputuloksia odotellaan vieläkin vuodesta 2006. Yhtä hyvin voidaan kysyä, saadaanko siltä koskaan selkeää vastausta.

Tietoisena tiedemiehiin kohdistuvasta ulkoisesta paineesta esittelijä haluaa tukea heitä tämän kiristyneen kilpailun yhteydessä, jossa löydöllä on arvoa vain jos siitä tulee innovaatio ja se julkaistaan tärkeimmissä tieteellisissä julkaisuissa. Esittelijä pitää tärkeänä komission tiedekomiteoiden toiminnan uudistamista.

Tämän toteutukseen on kaksi yksinkertaista ideaa. Ensimmäinen on varmistaa kaikkien toimijoiden, mukaan lukien kansalaisjärjestöjen ja kuluttajayhdistysten, tasavertainen edustus komiteoissa. Toisen päämääränä on ehdottaa, että avoimuuden ja tehokkaan valvonnan vuoksi EGE:n tehtäviin lisätään tieteellisen luotettavuuden arviointi. Tämänkaltainen valvonta, joka on jo käytössä kansallisissa tieteellisissä laitoksissa, auttaisi huomattavasti komissiota estämään riskitilanteet, eturistiriidat ja vilpit, jotka ovat mahdollisia tutkimuksen alalla.

Lopputiivistelmänä esittelijä haluaa korostaa, että monissa hänen tutkimissaan asiakirjoissa täsmennettiin vakuutusyhtiöiden yleensä kieltäytyvän kattamasta sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä riskejä vastuuvakuutuksissa. Tuntien vakuuttajien kyvyn arvioida erilaisia riskejä ja tulevia tapahtumia, on oikeutettua kysyä, mistä syistä he noudattavat varovaisuusperiaatetta omalla tavallaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.2.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	43 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Adamos Adamou, Margrete Auken, Liam Aylward, Irena Belohorská, Maria Berger, John Bowis, Hiltrud Breyer, Martin Callanan, Dorette Corbey, Magor Imre Csibi, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Jill Evans, Christofer Fjellner, Elisabetta Gardini, Matthias Groote, Satu Hassi, Christa Klaß, Holger Krahmer, Urszula Krupa, Peter Liese, Marios Matsakis, Linda McAvan, Roberto Musacchio, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Dagmar Roth-Behrendt, Guido Sacconi, María Sornosa Martínez, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Anders Wijkman, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Inés Ayala Sender, Kathalijne Maria Buitenweg, Philip Bushill-Matthews, Jutta Haug, Johannes Lebech, Caroline Lucas, Hartmut Nassauer, Justas Vincas Paleckis, Alojz Peterle, Lambert van Nistelrooij