MIETINTÖ tiedonannosta "Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus"
24.2.2009 - 2008/2225(INI).
Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta
Esittelijä: Vasco Graça Moura
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
tiedonannosta "Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus"
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 149 ja 151 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklan,
– ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevan UNESCOn yleissopimuksen,
– ottaa huomioon komission 18. syyskuuta 2008 antaman tiedonannon "Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus" (KOM(2008)0566) sekä siihen liittyvät komission valmisteluasiakirjat (SEC(2008)2443, SEC(2008)2444 ja SEC(2008)2445),
– ottaa huomioon komission 13. huhtikuuta 2007 antaman tiedonannon Eurooppalaisen kielitaitotutkimuksen puitteet (KOM(2007)0184),
– ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2007 antaman valmisteluasiakirjan "Kertomus kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta" (KOM(2007)0554) ja siihen liittyvän sisäisen valmisteluasiakirjan (SEC(2007)1222),
– ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta[1],
– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman uudesta monikielisyyden puitestrategiasta[2],
– ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä monikielisyyden ja kielten oppimisen edistämiseksi Euroopan unionissa: eurooppalainen kielitaitoindikaattori[3],
– ottaa huomioon 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle alueellisista ja vähemmän käytetyistä eurooppalaisista kielistä — vähemmistökielet Euroopan unionissa laajentumiseen ja kulttuurin monimuotoisuuteen liittyen[4],
– ottaa huomioon Euroopan kielten teemavuodesta 2001 17. heinäkuuta 2000 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1934/2000/EY[5],
– ottaa huomioon Barcelonan Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. maaliskuuta 2002 antamat päätelmät,
– ottaa huomioon koulutus-, nuoriso- ja kulttuuriasioiden neuvoston 21. ja 22. toukokuuta 2008 antamat etenkin monikielisyyttä koskevat päätelmät,
– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien marraskuussa 2008 antamat päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa[6],
– ottaa huomioon alueiden komitean 18.–19. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon monikielisyydestä[7] ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2008 antaman lausunnon monikielisyydestä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6‑0092/2009),
A. katsoo, että liikkuvuuden, maahanmuuton ja globalisaation lisääntyessä kielellisellä ja kulttuurisella monimuotoisuudella on tiedotuksen runsauden vuoksi merkittävä vaikutus Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään,
B. katsoo, että laajan kielitaidon hankkimisella on mitä suurin merkitys kaikille EU:n kansalaisille, sillä sen avulla kansalaiset voivat hyödyntää täysivaltaisesti EU:n vapaaseen liikkumiseen ja suhteisiin kolmansien maiden kanssa liittyvät taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset edut,
C. katsoo, että monikielisyydellä on yhä enenevässä määrin merkitystä paitsi jäsenvaltioiden välisten suhteiden, myös yhteiselämän kannalta monikulttuurisissa yhteiskunnissamme sekä Euroopan unionin yhteisten politiikkojen kannalta,
D. katsoo, että monikielisyys on arvioitava tunnustettujen välineiden, kuten yhteisen eurooppalaisen kieliviitekehyksen ja muiden välineiden avulla,
E. katsoo, että jotkut eurooppalaiset kielet toimivat merkittävänä siltana suhteissa kolmansiin maihin sekä maailman useiden eri alueiden kansojen ja kansakuntien välillä,
F. ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklassa kielellinen monimuotoisuus on tunnustettu yhdeksi kansalaisten oikeuksista ja että monikielisyyden tavoitteena olisi oltava myös monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden kunnioittamisen edistäminen, jotta voidaan välttää mahdollisten aktiivisten tai passiivisten konfliktien syntyminen eri kieliyhteisöjen välillä jäsenvaltioissa,
1. on tyytyväinen komission monikielisyyttä koskevaan tiedonantoon ja neuvoston sitä kohtaan osoittamaan mielenkiintoon;
2. toistaa jo aiemmin esittämänsä näkemykset monikielisyydestä ja kulttuurillisesta monimuotoisuudesta;
3. vaatii, että EU:n virallisten kielten tasa-arvoisuus tunnustetaan kaikessa julkisessa toiminnassa;
4. katsoo, että Euroopan kielellisellä monimuotoisuudella on suuri kulttuurinen merkitys ja että olisi väärin, että Euroopan unioni kiinnittyisi yhteen ainoaan pääkieleen;
5. katsoo, että EU:n toimielimet ovat merkittävässä asemassa kielten tasa-arvoisuuden periaatteen kunnioittamisessa paitsi jäsenvaltioiden välisissä suhteissa ja EU:n toimielimissä myös EU:n kansalaisten ja kansallisten viranomaisten tai yhteisön taikka kansainvälisten järjestöjen ja elinten välisissä suhteissa;
6. muistuttaa, että monikielisyyden merkitys ei rajoitu taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin, vaan huomioon on niin ikään otettava luova kulttuurillinen ja tieteellinen toiminta sekä kulttuurin ja tieteen levittäminen sekä kaunokirjallisen ja asiatekstien kääntämisen merkitys kansalaisten elämässä ja EU:n kestävän kehityksen kannalta; ja lopuksi, mutta ei vähemmän tärkeänä, kielten tehtävä identiteetin muodostumisessa ja vahvistumisessa;
7. korostaa, että monikielisyys on monia aloja koskeva aihe, jolla on huomattava vaikutus EU:n kansalaisten elämään; pyytää näin ollen jäsenvaltioita sisällyttämään monikielisyyden myös muihin kuin koulutusta koskeviin politiikkoihin, esimerkiksi elinikäistä oppimista, sosiaalista osallisuutta, työllisyyttä, mediaa ja tutkimusta koskeviin politiikkoihin;
8. katsoo, että on erityisen tärkeää luoda käännöstyötä ja monikielisten terminologisten tietokantojen verkottamista tukevia erityisohjelmia;
9. muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikoita on käytettävä monikielisyyden edistämiseen ja tähdentää siksi tarkoituksenmukaisen kansainvälisen standardin (ISO 10646) – joka mahdollistaa kaikkien kielten aakkosten esittämisen – merkitystä ja käyttöä EU:n ja jäsenvaltioiden hallintojärjestelmissä ja tiedotusvälineissä;
10. ehdottaa eurooppalaisen kääntäjien ja tulkkien päivän perustamista tai että nämä ammatit otetaan huomioon ja niille annetaan näkyvämpi asema joka vuosi 26. syyskuuta vietettävän Euroopan kielten päivän yhteydessä;
11. katsoo, että vanhempien ja huoltajien on erittäin tärkeää voida edelleen valita virallinen kieli, jolla heidän lapsilleen annetaan opetusta maissa, joissa on yksi tai useampia virallisia tai alueellisia kieliä;
12. varoittaa siitä virheestä, että edistettäisiin yhtä kieltä toisen kielen puhujien oikeuksien kustannuksella käyttämällä mitä tahansa pakottamisen tai syrjinnän muotoa, jolla nämä oikeudet jätetään huomiotta tai joilla niitä rikotaan;
13. katsoo, että on ehdottomasti turvattava monikielisyys maissa ja alueilla, joissa on kaksi tai useampia virallisia kieliä, ja varmistettava, että kaikkia niitä kieliä käytetään opetuskielinä kaikilla koulutuksen tasoilla;
14. korostaa, että jäsenvaltioissa, joiden alueilla käytetään useita virallisia kieliä, on tärkeää varmistaa kielten välinen ymmärrettävyys etenkin vanhuksia koskevilla sekä oikeuden, terveydenhuollon, hallinnon ja työelämän aloilla;
15. kannustaa virkamiehiä, jotka työssään ovat kontaktissa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa, opiskelemaan Euroopan unionin muun jäsenvaltion kieltä;
16. pitää välttämättömänä ja asianmukaisena luoda mahdollisuuksia vieraiden kielten oppimiseen aikuisiässä ja ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmien kautta ja pyrkiä siten henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehittymiseen;
17. korostaa, että ratkaisevan tärkeää on opetus äidinkielellä paitsi yleisen koulumenestyksen, myös erityisesti vieraiden kielten tyydyttävien taitojen oppimisen vuoksi, ja pitää ilahduttavana komission ehdotusta äidinkielen ja kahden vieraan kielen edistämisestä koulutuksessa; tähdentää siksi, ettei yhdeltäkään koululaiselta saisi kieltää opetusta valtion virallisella kielellä;
18. pahoittelee sitä, että komissio ei ole vielä käynnistänyt kielellistä monimuotoisuutta koskevaa monivuotista ohjelmaa eikä kielellistä monimuotoisuutta ja kielten oppimista käsittelevää eurooppalaista virastoa, johon kehotettiin edellä mainitussa päätöslauselmassa, joka annettiin 4. syyskuuta 2003 parlamentin suuren enemmistön tukemana;
19. korostaa niin ikään, miten tärkeää vastaanottajavaltion virallisten kielten hyvä hallinta on maahanmuuttajien ja heidän perheidensä sosiaalisen osallisuuden kannalta ja painottaa, että kansallisten hallitusten on tehokkaalla tavalla edistettävä erityiskielikursseja varsinkin naisille ja ikääntyneille henkilöille; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan vastuullisesti maahanmuuttajia kohtaan ja tarjoamaan heille tarvittavat keinot oppia isäntämaan kieli ja kulttuuri samalla sallien heidän säilyttää oma kielensä ja rohkaisten siihen;
20. muistuttaa, että koulutuksen laadun varmistaminen, mukaan luettuna asianmukainen opettajien koulutus, on tämän vuoksi erittäin tärkeää;
21. katsoo, että on painotettava esikouluiässä tapahtuvan kieltenopetuksen merkitystä, erityisesti sen maan kansallisen kielen opetuksen, jossa lapsi käy koulua;
22. katsoo, että ennen kouluun menoa lasten on oman etunsa vuoksi kyettävä puhumaan sen maan kieltä, jossa he asuvat, jotta voidaan varmistaa, että he eivät joudu syrjityksi kouluaikana tai myöhemmässä ammatillisessa koulutuksessa ja kykenevät yhtäläisesti osallistumaan kaikkeen toimintaan;
23. ehdottaa jäsenvaltiolle, että ne tutkisivat mahdollisuutta opetushenkilöstön vaihtamisesta eri koulutustasoilla, jotta eri kouluaineita opetettaisiin eri kielillä, ja katsoo, että tällaista mahdollisuutta voitaisiin hyödyntää erityisesti rajaseuduilla ja parantaen siten työntekijöiden liikkuvuutta ja kansalaisten kielitaitoa;
24. katsoo, että kieltenopettajien ja -opiskelijoiden liikkuvuuden ja vaihto-ohjelmien edistäminen on välttämätöntä; korostaa, että kieltenopettajien liikkuminen Euroopan unionissa auttaa varmistamaan, että näistä ammattilaisista mahdollisimman moni pääsee tutustumaan opettamiensa kielten alkuperäiseen ympäristöön;
25. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opettajien ammatillista liikkuvuutta sekä koulujen ja valtioiden välistä yhteistyötä teknologisesti ja kulttuurisesti innovatiivisten opetushankkeiden toteuttamisessa;
26. kannustaa ja tukee äidinkielenä puhuttavien vähemmistö-, alkuperäis- ja vieraiden kielten sisällyttämistä vapaaehtoisena koulutusohjelmiin ja/tai kaikille avoimeen vapaa-ajan kieltenopiskeluun;
27. toistaa olevansa pitkäaikaisesti sitoutunut edistämään kielten oppimista, monikielisyyttä ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionissa, mukaan lukien alue- ja vähemmistökielet, jotka ovat kulttuurivaroja ja joita pitää suojella ja vaalia; katsoo, että monikielisyys on oleellinen osa tehokasta viestintää ja tapa edistää yksilöiden välistä ymmärrystä ja siten monimuotoisuuden ja vähemmistöjen hyväksymistä;
28. suosittelee, että jäsenvaltioiden opetusohjelmiin sisällytettäisiin valinnainen kolmannen vieraan kielen opiskelu yläkouluasteelta alkaen;
29. painottaa naapurimaiden kielten opiskelun merkitystä tapana helpottaa viestintää ja tehostaa keskinäistä ymmärtämistä Euroopan unionissa, vahvistaen samalla yhteisöä;
30. suosittelee tukea naapurimaiden ja -alueiden kielten oppimiselle, erityisesti raja-alueilla;
31. toistaa, että on tärkeää edistää ja tukea innovatiivisten pedagogisten mallien ja lähestymistapojen kehittämistä kielenopettamisessa, jotta voidaan edistää kielitaidon hankkimista sekä lisätä kansalaisten tietoisuutta ja motivaatiota;
32. ehdottaa, että jokaisella koulutuksen tasolla, maantieteellisestä ympäristöstä riippumatta, olisi oltava päteviä vieraan kielen opettajia, joilla on todistus sekä kokemusta tieto- ja viestintätekniikkojen käytöstä;
33. suosittelee, että Euroopan nykykielten opettajien liittoja ja yhdistyksiä kuullaan sovellettavista ohjelmista ja menetelmistä keskusteltaessa;
34. korostaa voimakkaasti lukemiseen innostavien ja luovaan kirjoittamiseen kannustavien toimintaohjelmien merkitystä näiden tavoitteiden toteutumisessa;
35. panee tyytyväisenä merkille komission suunnitelman käynnistää joukkoviestimiä ja uusia teknologioita hyödyntäviä tiedotus- ja valistuskampanjoita kielten oppimisen hyödyistä; vaatii komissiota hyödyntämään päätelmiä kuulemisista, jotka koskevat maahanmuuttajalasten kielen oppimista sekä lähtövaltion kielen ja kulttuurin opettamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
36. suosittelee ja kannustaa tieto- ja viestintätekniikoiden käyttöä kieltenopetuksen välttämättömänä välineenä;
37. toistaa antavansa poliittisen etuaseman kielitaidon hankkimiselle oppimalla muita EU-kieliä, joista yhden pitäisi olla naapurimaan kieli ja toisen kansainvälinen lingua franca; katsoo, että se antaisi kansalaisille kyvyt ja taidot osallistua demokraattiseen yhteiskuntaan aktiivisen kansalaisuuden, työllistettävyyden ja muiden kulttuurien tuntemisen osalta;
38. ehdottaa, että myös tiedotusvälineiden ja Internetissä levitettävän sisällön monikielisyys varmistetaan tyydyttävästi, ennen kaikkea European- ja muiden Euroopan unioniin liittyvien sivustojen ja portaalien kielipolitiikassa, joissa Euroopan monikielisyyttä on noudatettava täysimääräisesti ainakin Euroopan unionin 23 virallisen kielen osalta;
39. tukee tekstitystä kansallisilla kielillä televisio-ohjelmissa jälkiäänittämisen ja päälle äänittämisen sijasta, jotta voidaan edistää EU-kielten oppimista ja käyttöä sekä audiovisuaalisten tuotteiden kulttuuritaustan parempaa ymmärtämistä;
40. suosittelee jäsenvaltiolle, että televisio-ohjelmat, erityisesti lapsille tarkoitetut televisio-ohjelmat, tekstitetään mieluummin kuin jälkiäänitetään;
41. kehottaa EU:ta hyödyntämään Euroopan kieliä ulkosuhteissaan ja toivoo, että tätä lisäarvoa vaalitaan kulttuurillisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun luomisessa muiden maiden kanssa EU:n kansainvälisen aseman ja sen lisäarvon vahvistamiseksi ja edun tuottamiseksi kolmansille maille EU:n ajaman kehitysyhteistyöpolitiikan hengessä;
42. katsoo, että elinikäisen oppimisen kontekstissa kaikkia kansalaisia iästä riippumatta pitäisi auttaa riittävästi kielitaidon jatkuvassa kehittämisessä tarjoamalla heille sopivaa kielen opetusta tai muita viestintää helpottavia välineitä - kielen oppimista varhaisella iällä unohtamatta - jotta parannettaisiin samalla heidän sosiaalista osallisuuttaan, työllisyyttään ja hyvinvointiaan;
43. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään heikossa asemassa olevien henkilöiden, kansallisten vähemmistöjen edustajien ja maahanmuuttajien kielten oppimista helpottavia toimenpiteitä, jotta näiden ihmisten olisi mahdollista oppia vastaanottavan maan ja/tai seudun kieli tai kielet sosiaalisen integraation saavuttamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi; korostaa, että maahanmuuttajien on tärkeää voida käyttää pääkieltään kehittäessään kielitaitoaan; vaatii jäsenvaltioita näin ollen edistämään sekä henkilön pääkielen käyttöä että kansallisen kielen tai kansallisten kielten oppimista;
44. katsoo, että Euroopan kielten kansainvälisen levityksen tukea on vahvistettava, sillä Euroopan yhdentymisen lisäarvona pidettävät kielet ovat keskeisessä asemassa EU:n ja kolmansien maiden välisten kielellisten, historiallisten ja kulttuurillisten siteiden ylläpitämisessä, toimien samalla demokraattisten arvojen edistämisen hengessä kyseisissä maissa;
45. katsoo, että erityisesti eurooppalaisille pk-yrityksille on tarjottava tehokasta tukea kielten opiskeluun ja käyttöön, mikä edistää yritysten pääsyä maailmanmarkkinoille ja erityisesti nopeasti kehittyvien talouksien markkinoille;
46. kiinnittää erityistä huomiota vaaroihin, joita saattaa liittyä viestintäkuiluun erilaisista kulttuuritaustoista tulevien yksilöiden välillä sekä yhteiskunnalliseen jakolinjaan monikielisten ja yksikielisten ihmisten välillä; muistuttaa, että kielitaidon puute on monissa jäsenvaltioissa yhä vakava este toisesta valtiosta tulleen työntekijän sosiaaliselle integroitumiselle ja pääsylle työmarkkinoille; vaatii näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla kavennetaan kuilua monikielisten, monia mahdollisuuksia Euroopan unionissa omaavien henkilöiden, sekä yksikielisten, tällaisten mahdollisuuksien ulkopuolelle jäävien henkilöiden, välillä;
47. katsoo, että olisi tuettava kolmansien maiden kielten oppimista myös EU:n sisällä;
48. painottaa, että tärkeimpiä kansainvälisiä kieliä olisi käytettävä suosituissa matkailukohteissa, erityisesti matkailuneuvontapisteissä, matkailijoille tarkoitetuissa tienviitoissa ja liikennemerkeissä;
49. vaatii, että kielitaitoindikaattoreita on alettava soveltaa mahdollisimman pian kaikkiin EU:n virallisiin kieliin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta indikaattoreiden soveltamiseen muihin Euroopan unionissa puhuttuihin kieliin;
50. suosittelee, että kielitaitoindikaattoreita aletaan soveltaa myös muinaiskreikan ja latinan kieliin, sillä paitsi että näiden kielten kulttuurillinen ja sivistyksellinen merkitys on yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön kannalta mitä suurin, niiden opiskelu tukee muuta opiskelua ja kehittää metalingvistisiä taitoja;
51. kiinnittää huomiota siihen, että tietojen arvioimiseksi on laadittava testejä neljästä kielitaidon osa-alueesta: luetun ymmärtämisestä, kuullun ymmärtämisestä, kirjoittamisesta ja puhumisesta;
52. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan osuuttaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämisessä hyödyntäen avointa koordinointimenetelmää, jotta monikielisyyttä koskevien kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtaminen helpottuisivat, huomioiden taloudelliset hyödyt esimerkiksi monikielisissä yrityksissä;
53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
PERUSTELUT
Euroopan parlamentti on tarkastellut monikielisyyteen liittyviä kysymyksiä aiemminkin, ja perustelut ovat edelleen samat.
Esittelijä on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että Euroopan unionin kielellinen ja kulttuurillinen monimuotoisuus on suuri kilpailuetu, ja muistuttaa, että kieltenopetus- sekä opiskelija- ja kulttuurivaihto-ohjelmia niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin on kiistatta tuettava.
Kieli on sosiaaliseen osallistumiseen liittyvä tekijä, joten kaunokirjallista ja asiatekstien kääntämistä tukevia politiikkoja on vahvistettava.
Euroopan unionin on hyödynnettävä tämä etu mahdollisuuksien mukaan maailman muiden alueiden kanssa solmitun vuoropuhelun välityksellä ja kiinnitettävä huomiota olemassa oleviin EU:n ja kolmansien maiden välisiin erityisiin kielellisiin, historiallisiin ja kulttuurillisiin siteisiin.
Monikielisyyden edistäminen on riippuvainen myös audiovisuaalisesta ohjelmatuotannosta, tieto- ja viestintätekniikoista sekä kulttuurin ja koulutuksen alan uusista osallistumismuodoista etenkin sähköisen sisällön välityksellä. Tämä monikielisyydenkin ruokkima kulttuurivaihdon uusi dynamiikka helpottaa kansojen luonnollista lähestymistä.
Kielitaitoindikaattoreita on alettava soveltaa mahdollisimman pian kaikkiin EU:n virallisiin kieliin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta indikaattoreiden soveltamiseen muihin Euroopassa puhuttuihin ja opiskeltuihin kieliin.
Esittelijän mielestä on olennaista, että kielitaitoindikaattoreita sovelletaan kaikkiin Euroopan unionin virallisiin kieliin.
työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunto (11.2.2009)
kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle
kertomuksesta Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus
2008/2225(INI)
Valmistelija: Csaba Sógor
EHDOTUKSET
Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. korostaa jälleen olevansa pitkäaikaisesti sitoutunut edistämään kielten oppimista, monikielisyyttä ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionissa, mukaan lukien alue- ja vähemmistökielet, jotka ovat kulttuurivaroja ja joita pitää suojella ja vaalia; katsoo, että monikielisyys on oleellinen osa tehokasta viestintää ja tapa edistää yksilöiden välistä ymmärtämistä ja siten monimuotoisuuden ja vähemmistöjen hyväksymistä;
2. pitää ilahduttavana, että komissio viittaa 18. syyskuuta 2008 antamassaan tiedonannossa "Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus" (KOM(2008)0566) alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan, joka hyväksyttiin Euroopan neuvoston johdolla vuonna 1992, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet peruskirjaa, tekemään niin;
3. katsoo, että kielellinen monimuotoisuus ei ole ainoastaan olennainen osa kulttuuriperintöä, vaan myös hyvin keskeinen piirre Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväisessä elämässä ja piirre, joka osaltaan edistää keskeisiä eurooppalaisia arvoja, kuten suvaitsevaisuutta, yhteisymmärrystä ja verkostoitumista;
4. korostaa, että monikielisyys on monia aloja koskeva aihe, jolla on huomattava vaikutus EU:n kansalaisten elämään; pyytää näin ollen jäsenvaltioita sisällyttämään monikielisyyden myös muihin kuin koulutusta koskeviin politiikkoihin, esimerkiksi elinikäistä oppimista, sosiaalista osallisuutta, työllisyyttä, mediaa ja tutkimusta koskeviin politiikkoihin;
5. katsoo, että olisi edistettävä eri kielten, kuten naapurijäsenvaltioiden kielten, oppimista; pitää myös toivottavana, että raja-alueiden asukkaat tai enemmistö/vähemmistöyhteisöt, jotka elävät yhdessä, opettelevat toistensa kieltä sosiaalisen ja kulttuurisen integraation vahvistamiseksi Euroregio-alueilla ja työntekijöiden rajatylittävän liikkuvuuden helpottamiseksi;
6. kiinnittää erityistä huomiota vaaroihin, joita saattaa liittyä viestintäkuiluun erilaisista kulttuuritaustoista tulevien yksilöiden välillä sekä yhteiskunnalliseen jakolinjaan monikielisten ja yksikielisten ihmisten välillä; muistuttaa, että kielitaidon puute on monissa jäsenvaltioissa yhä vakava este toisesta valtiosta tulleen työntekijän sosiaaliselle integroitumiselle ja pääsylle työmarkkinoille; vaatii näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla kavennetaan kuilua monikielisten, monia mahdollisuuksia Euroopan unionissa omaavien henkilöiden, sekä yksikielisten, tällaisten mahdollisuuksien ulkopuolelle jäävien henkilöiden, välillä;
7. korostaa, että kielitaidon ansiosta kansalaiset voivat hyödyntää vapautta asua ja työskennellä toisessa jäsenvaltiossa ja että kielitaito näin ollen helpottaa kansalaisten liikkuvuutta; vaatii tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ponnistuksiaan Barcelonan tavoitteen saavuttamiseksi, joka on se, että kansalaiset kykenisivät viestimään kahdella kielellä oman äidinkielensä lisäksi;
8. korostaa kielten opettajien ja muiden kielten opettamiseen osallistuvien jatkuvan koulutuksen ja liikkuvuutta edistävien toimenpiteiden tärkeyttä heidän kielitaitonsa ja kulttuurienvälisten taitojensa kehittämiseksi;
9. katsoo, että elinikäisen oppimisen kontekstissa kaikkia kansalaisia iästä riippumatta pitäisi auttaa riittävästi kielitaidon jatkuvassa kehittämisessä tarjoamalla heille sopivaa kielen opetusta tai muita viestintää helpottavia välineitä, jotta parannettaisiin samalla heidän sosiaalista osallisuuttaan, työllisyyttään ja hyvinvointiaan;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään heikossa asemassa olevien henkilöiden, kansallisten vähemmistöjen edustajien ja maahanmuuttajien kielten oppimista helpottavia toimenpiteitä, jotta vähemmistöjen tai maahanmuuttajien olisi mahdollista oppia vastaanottavan maan ja/tai seudun kieli tai kielet sosiaalisen integraation saavuttamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi; korostaa, että maahanmuuttajien on tärkeää voida käyttää pääkieltään kehittäessään kielitaitoaan; vaatii jäsenvaltioita näin ollen edistämään sekä henkilön pääkielen käyttöä että kansallisen kielen tai kansallisten kielten oppimista;
11. pyytää jäsenvaltioita laatimaan paikallisille yhteisöille ja palveluiden tarjoajille järjestelmiä, joiden avulla muuta kuin virallista kieltä tai virallisia kieliä puhuvien kansalaisten erityistarpeet voidaan huomioida tehokkaasti ja siten heidän pääsyään työmarkkinoille ja yhteisön jäseneksi voidaan helpottaa;
12. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opettajien ammatillista liikkuvuutta sekä koulujen ja valtioiden välistä yhteistyötä teknologisesti ja kulttuurisesti innovatiivisten opetushankkeiden toteuttamisessa;
13. kehottaa jäsenvaltioita komission tuella edistämään parempaa kielellisen monimuotoisuuden hallintaa yrityksissä esimerkiksi luomalla kielellisesti monipuolisia työskentelyryhmiä kaikilla yrityksen tasoilla ja samalla kannustamaan monikielisiä viestintätaitoja kehittävien koulutusohjelmien toteuttamista;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan osuuttaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämisessä hyödyntäen avointa koordinointimenetelmää, jotta monikielisyyttä koskevien kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtaminen helpottuisivat, huomioiden taloudelliset hyödyt esimerkiksi monikielisissä yrityksissä;
15. panee tyytyväisenä merkille komission suunnitelman käynnistää joukkoviestimiä ja uusia teknologioita hyödyntäviä tiedotus- ja valistuskampanjoita kielten oppimisen hyödyistä; vaatii komissiota hyödyntämään päätelmiä kuulemisista, jotka koskevat maahanmuuttajalasten kielen oppimista sekä lähtövaltion kielen ja kulttuurin opettamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
11.2.2009 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
43 1 0 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Jan Andersson, Edit Bauer, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Jan Cremers, Harald Ettl, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Stephen Hughes, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Jean Lambert, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Jiří Maštálka, Maria Matsouka, Elisabeth Morin, Csaba Őry, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Rovana Plumb, Elisabeth Schroedter, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Jean Spautz, Gabriele Stauner, Ewa Tomaszewska, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Gabriela Creţu, Jamila Madeira, Adrian Manole, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Sógor, Patrizia Toia |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Pierre Jonckheer |
|||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
17.2.2009 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
20 3 8 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Maria Badia i Cutchet, Giovanni Berlinguer, Guy Bono, Nicodim Bulzesc, Marie-Hélène Descamps, Věra Flasarová, Milan Gaľa, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Lissy Gröner, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Ramona Nicole Mănescu, Adrian Manole, Manolis Mavrommatis, Ljudmila Novak, Doris Pack, Christa Prets, Karin Resetarits, Pál Schmitt, Hannu Takkula, Helga Trüpel, Thomas Wise |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Gyula Hegyi, Iosif Matula, Raimon Obiols i Germà, Christel Schaldemose, Nina Škottová, Ewa Tomaszewska, Jaroslav Zvěřina |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Raül Romeva i Rueda, Alejo Vidal-Quadras |
|||||