Menettely : 2008/2183(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0108/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0108/2009

Keskustelut :

PV 24/03/2009 - 3
CRE 24/03/2009 - 3

Äänestykset :

PV 24/03/2009 - 4.20
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0165

MIETINTÖ     
PDF 172kWORD 121k
26.2.2009
PE 414.264v02-00 A6-0108/2009

rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset

(2008/2183(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Miroslav Mikolášik

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunto
 naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunto
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset

(2008/2183(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

-   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 annetun komission tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1) (EAKR:sta, ESR:sta ja koheesiorahastosta annettu yleisasetus),

-   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(2) (koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat),

-   ottaa huomioon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksia käsittelevät jäsenvaltiokohtaiset tiedot,

-   ottaa huomioon neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (KOM(2007)0273) (neljäs kertomus yhteenkuuluvuudesta),

-   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen varainhoitoa koskevien säännösten osalta (KOM(2008)0803),

-   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta (KOM(2008)0838),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1081/2006 muuttamisesta uusien tukikelpoisten kustannustyyppien lisäämiseksi (KOM(2008)0813),

–   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6‑0108/2009),

A.  ottaa huomioon, että komissio on julkaissut edellä mainitun tiedonannon jäsenvaltioiden kanssa kansallisista strategisista viitekehyksistä ja toimenpideohjelmista käytyjen neuvottelujen tulosten perusteella,

B.   palauttaa mieliin, että perustamissopimuksen 158 artiklassa määrätään, että yhteisö pyrkii taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarien jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan luettuna,

C.  katsoo, että Euroopan unionin kaksi edellistä laajentumista lisäsivät tuntuvasti yhteisön alueellisia eroja, joihin on asianmukaisesti puututtava sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen edistämiseksi,

D.  ottaa huomioon, että uusimmissa kertomuksissa yhteenkuuluvuudesta korostetaan, että EU:n alueiden väliset alueelliset erot ja alueiden sisällä alueellisen eriytymisen kaltaiset ilmiöt ovat pahentuneet, mikä on edistänyt tietynlaisten ghettojen syntymistä, ja että joidenkin syrjäisten ja pääasiassa maatalousvaltaisten maaseutualueiden tilanne on jatkuvasti heikentynyt,

E.   toteaa, että neuvosto hyväksyi lokakuussa 2006 edellä mainitut koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat ohjeellisena kehyksenä jäsenvaltioille kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien laatimiseksi ohjelmakaudeksi 2007–2013,

F.   toteaa, että koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistettujen kolmen ensisijaisen tavoitteen mukaan Euroopasta ja sen alueista tehdään entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten ja luodaan lisää ja parempia työpaikkoja,

G.  katsoo, että alueiden pitäisi voida vastata globaalistumiseen, rakennemuutokseen, väestörakenteen muutokseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin sekä vahvistaa kestävää kehitystä, kun nämä ensisijaiset tavoitteet siirretään osaksi toimenpideohjelmia,

H.  palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot ovat toimenpideohjelmissaan panneet edellä mainitut ensisijaiset tavoitteet täytäntöön varsin eri tavoin sen mukaan, minkä aluekehitystavoitteen – lähentymistavoitteen vai alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen – piiriin tietty alue kuuluu,

I.    ottaa huomioon, että unioniin ennen 1. toukokuuta 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden on EAKR:sta, ESR:sta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen nojalla pitänyt osoittaa 60 prosenttia lähentymistavoitteen kokonaismenoista ja 75 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kokonaismenoista Lissabonin strategiaan liittyviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja että unioniin 1. toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneitä jäsenvaltioita on kehotettu noudattamaan samaa lähestymistapaa,

J.    katsoo, että kestävyys, kaikenlaisen syrjinnän estäminen, hyvä hallinto ja kumppanuusperiaatteen soveltaminen yhdessä vahvojen institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien kanssa ovat olennaisia koheesiopolitiikan onnistuneen täytäntöönpanon kannalta,

K.  toteaa, että koheesiopolitiikan on oltava riittävän vahvaa ja joustavaa, jotta sillä voi olla tärkeä asema unionin toimissa nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutusten torjumiseksi,

1.   ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden toteuttamat toimet koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistettujen, Lissabonin strategian tavoitteita vastaavien kolmen ensisijaisen tavoitteen sisällyttämiseksi niiden toimenpideohjelmiin;

2.   panee merkille uuden ohjelmakauden varsin hitaan aloittamisen monissa jäsenvaltioissa, mikä saattaa vaarantaa rahoituksen tehokkaan käytön; luottaa kuitenkin siihen, että toimenpideohjelmien neuvottelu- ja hyväksyntäprosessin aikana tehtyjä sitoumuksia kunnioitetaan alueiden ja koko unionin eduksi;

Alueellisten erojen vähentäminen

3.   panee merkille, että jäsenvaltiot ovat määrätietoisesti vastanneet maantieteellisestä sijainnistaan sekä taloudellisesta ja institutionaalisesta kehityksestään aiheutuviin alueellisiin erityistarpeisiin laatimalla strategioita, joiden avulla vähennetään alueiden sisäistä ja välistä epätasapainoa; palauttaa tältä osin mieliin, että jäsenvaltiot ovat ehdottaneet toimenpiteitä kehityshaasteiden ratkaisemiseksi alueilla, joilla on maantieteellisiä erityispiirteitä, kuten vuoristo- ja saaristoalueilla, syrjäisimmillä alueilla, syrjäisissä rajakaupungeissa, alueilla, joita uhkaa väestökato, ja raja-alueilla; toistaa, että talouden ja ympäristön kannalta suotuisa kehitys sekä alueellisten erojen vähentäminen ovat edelleen EU:n aluepolitiikan pääasiallisia tavoitteita;

4.   korostaa, että aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että maiden lähentyminen saattaa kätkeä taakseen erojen lisääntymisen alueiden välillä ja sisällä; toteaa lisäksi, että alueellisia ja paikallisia eroja voidaan havaita useilla aloilla, kuten työllisyydessä, tuottavuudessa, tulotasossa, koulutustasossa ja innovointikyvyssä; korostaa koheesion alueellisen ulottuvuuden merkitystä näiden ongelmien ratkaisemiseksi;

Lissabonin strategian toteuttaminen koheesiopolitiikan avulla

5.   arvostaa kansallisten viranomaisten toteuttamia toimia, joiden avulla varmistetaan, että Lissabonin strategian toteuttamiseksi osoitettavat menot ovat keskimäärin 65 prosenttia lähentymisalueiden käytettävissä olevista määrärahoista ja 82 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen piiriin kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista, mikä on itse asiassa enemmän kuin alun perin pyydettiin;

6.   on vakuuttunut siitä, että huomattavasti suuremmat investoinnit ovat tarpeen tällä alalla; katsoo, että rakennerahastojen toimeenpanon puolivälissä suoritetun arvioinnin perusteella näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoisempia EU:n suuntaviivoja ja enemmän varoja ja erityisesti vähintään viisi prosenttia rakennerahastotuesta pitäisi käyttää nykyisten asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen; kehottaa tässä suhteessa komissiota seuraamaan 9. ja 10. lokakuuta 2008 pidetyn kilpailukykyneuvoston energiatehokkuutta koskevia päätelmiä; korostaa, että uusiutuvilla energialähteillä on EU:n alueille suuri merkitys ja että ne tarjoavat kehitysmahdollisuuksia sekä luomalla työpaikkoja että edistämällä kestävää paikallista kehitystä;

7.   kannustaa alueita niiden pyrkimyksissä saavuttaa Lissabonin tavoitteet toimenpideohjelmien perusteellisen ja tehokkaan täytäntöönpanon avulla; kehottaa myös komissiota seuraamaan tiiviisti toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa tavoitteiden siirtäminen käytäntöön, ja tiedottamaan parlamentille havaituista ongelmista;

8.   pitää Euroopan laajuisille energiaverkoille varattuja varoja riittämättöminä, koska niillä on ratkaiseva merkitys energian sisämarkkinoiden toteutumiselle;

9.   tuo esille pienten yritysten ja mikroyritysten, erityisesti käsityöyritysten, suuren merkityksen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, sillä niillä on merkittävä panos kasvuun ja työllisyyteen; kehottaa sen vuoksi harjoittamaan aktiivista politiikkaa kaikenlaisen innovoinnin tukemiseksi näissä yrityksissä ja pyytää komissiota luomaan mahdollisuuksia yritysten, julkisen sektorin, koulujen ja yliopistojen vastavuoroiseen yhteistyöhön alueellisten innovaatioklustereiden luomiseksi Lissabonin strategian hengessä;

Globaalistumiseen ja rakennemuutokseen vastaaminen

10. arvostaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat osoittaneet huomattavan osan kokonaismäärärahoistaan T&K-toimia ja innovointia koskeviin investointeihin, tietoperustaisen palveluyhteiskunnan kehittämiseen sekä yrittäjyyden ja yritystukipalvelujen edistämiseen, samoin kuin siihen, että yrityksiä ja työntekijöitä autetaan sopeutumaan uusiin olosuhteisiin; huomauttaa, että useimmilla unionin lähentymisalueilla saavutettavuuden varmistaminen on edelleen merkittävä ongelma, sillä niiltä puuttuu liikenneinfrastruktuuria;

11. katsoo, että rakennerahastojen avulla on tuettava teollisuuspolitiikkaa jäsenvaltioiden ja unionin kilpailukyvyn parantamiseksi; tukee siksi näkemystä, jonka mukaan koheesiopolitiikan ensisijainen tehtävä on auttaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttämään potentiaaliaan;

Väestörakenteen muutos ja osallisuutta edistävät työmarkkinat

12. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden pyrkimyksiin asettaa etusijalle investoinnit, joiden tavoitteena on nostaa työvoimaosuutta, varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet ja siten edistää ESR:sta ja Progress-ohjelmasta (2007–2013) tuettavia toimia, joiden tarkoituksena on osaltaan poistaa syrjintää ja parantaa naisten tilannetta työmarkkinoilla; arvostaa jäsenvaltioiden niiden ESR:sta rahoitettavissa ohjelmissaan toteuttamia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa taitoja sekä torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; korostaa, että on tärkeää ja välttämätöntä jatkaa työllisyyden tukemiseen tähtääviä toimia talouskriisin syvetessä siten, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanon ja arvioinnin kaikissa vaiheissa otetaan erityisesti huomioon vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet;

13. tukee komission koheesiopolitiikassa toteuttamaa "kumppanuusperiaatetta" ja pyytää komissiota ottamaan paikalliset ja kansalliset naisten järjestöt mukaan koheesiopolitiikkaa koskeviin neuvotteluihin ja sen täytäntöönpanoon;

Kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyviin haasteisiin vastaaminen

14. katsoo, että kaikkiin toimenpideohjelmiin olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojella ympäristöä, torjua ilmastonmuutosta ja edistää energiatehokkuutta, ja arvostaa sitä, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet puuttumaan näihin kysymyksiin osoittamalla niihin noin kolmasosan koheesiopolitiikan kokonaismäärärahoistaan; katsoo kuitenkin, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseen ja energiatehokkuuden edistämiseen tarkoitetut erityismäärärahat riitä täyttämään todellisia tarpeita;

15. katsoo, että kilpailukykykeskusten kehittäminen rakennerahastojen tuella on tärkeää, koska ne tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseen ja kasvun aikaansaamiseen sekä toisaalta myös suuriin taajamiin kohdistuvan paineen lieventämiseen; pitää tässä suhteessa myönteisenä Urban-ohjelman jatkamista, koska kaupunkialueiden elvyttäminen ja vanhentuneiden kaupunki-infrastruktuurien kunnostaminen on välttämätöntä;

16. korostaa, että rakennerahastoasetuksissa todetaan, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvonäkökohtien huomioonottamista edistetään varojen täytäntöönpanon eri vaiheissa;

17. pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan kansalaisille, paikallisviranomaisille, kansalaisjärjestöille ja naisten järjestöille mahdollisuuksista saada rahoitusta ja erityisesti erityisohjelmia koskevista tiedoista, rakennerahastojen yhteisrahoituksen saatavuudesta, korvausten saamista koskevista säännöistä ja hankkeita koskevien ehdotusten löytämisestä ohjelmakauden 2007–2013 puitteissa;

18. pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että liialliset hallinnolliset esteet eivät estä kansalaisjärjestöjä hakemasta rahoitusta hankkeilleen, erityisesti niitä järjestöjä, jotka pyrkivät tukemaan huonossa taloudellisessa tilanteessa olevia naisia, maahanmuuttajanaisia, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia ja vammaisia naisia sekä naisia, joilla on huollettavia, sekä väkivallan tai kidutuksen uhreina olevia naisia;

19. panee merkille, että unionin uudet ja vanhat jäsenvaltiot ovat osoittaneet määrärahoja tälle alalle varsin eri tavoin, ja tunnustaa, että uusien jäsenvaltioiden on käytettävä huomattavasti aiempaa enemmän määrärahoja saavuttaakseen yhteisön säännöstössä vahvistetut ympäristöä, ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat unionin tavoitteet;

20. korostaa olevan tärkeää vahvistaa yhteistyökapasiteettia ja saatavilla olevien varojen tehokasta käyttöä kaikin mahdollisin keinoin, kuten vaihtamalla parhaita käytäntöjä, järjestämällä tiedotuskampanjoita, toimimalla yhdessä, vaihtamalla uutta tekniikkaa ja luomalla kumppanuuksia, koska se mahdollistaisi meneillään olevien yhteistyöohjelmien tehokkaan täytäntöönpanon ja erityisesti lisäisi uusien jäsenvaltioiden kykyä käyttää varoja;

21. katsoo, että talouskriisin aikana jäsenvaltioiden pitäisi hyödyntää ympäristönsuojelun ja työpaikkojen luomisen välisiä synergioita koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen mukaisesti sekä osoittaa lisää määrärahoja hankkeisiin, joilla edistetään vihreää taloutta, ympäristöalan työpaikkoja ja vihreää innovointia;

Monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden vahvistaminen

22. katsoo, että monitasoinen hallinto ja kumppanuusperiaate ovat keskeisiä tekijöitä toimenpideohjelmien legitiimiyden, avoimuuden ja vaikuttavuuden kannalta ohjelmatyövaiheessa ja erityisesti täytäntöönpanoprosessin aikana; pitää sen vuoksi myönteisinä kaikkien jäsenvaltioiden omien institutionaalisten rakenteidensa ja perinteidensä mukaisesti toteuttamia toimia, joiden tarkoituksena on lujittaa kumppanuusperiaatetta niiden ohjelmissa nykyisellä kaudella EAKR:sta, ESR:sta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen 11 artiklan mukaisesti; suosittelee erityisesti uusille jäsenvaltioille, joilla on vain vähän kokemusta tehokkaiden kumppanuuksien perustamisesta, että ne jatkuvasti vahvistaisivat kumppanuus- ja avoimuusperiaatteita pannessaan täytäntöön toimenpideohjelmia;

23. pyytää jäsenvaltioita välttämään liiallisen viivyttelyn loppuun suoritettujen hankkeiden kustannusten korvaamisessa ja huomauttaa, että tällaisten viivytysten aiheuttamat rahalliset vaikeudet estävät vastaanottajia, pääasiassa paikallisviranomaisia ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, ryhtymästä uusiin toimiin erityisellä toiminta-alallaan;

24. muistuttaa, että viivytykset rakennepolitiikan täytäntöönpanossa johtuvat osittain menettelyjen liiallisesta jäykkyydestä ja että kyseisiä menettelyjä pitäisi sen vuoksi yksinkertaistaa ottamalla käyttöön selkeä vastuun- ja toimivaltajako EU:n, jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välille;

25. kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa jo kansallisten strategisten viitekehysten suunnitteluvaiheessa, jotta kansalliset strategiat voidaan panna mahdollisimman hyvin täytäntöön ja jotta voidaan saavuttaa kaikki monitasoisen hallinnon tavoitteet;

26. painottaa, että yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on edistettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien muodossa, jotta voidaan toteuttaa monia avainhankkeita investointien vaikutusten tehostamiseksi;

27. huomauttaa, että on tarpeen arvioida rakennerahasto-ohjelmien koordinointia ja täydentävyyttä maaseudun kehittämisohjelmien kanssa; toteaa, että paikan päällä saatujen kokemusten mukaan näiden ohjelmien välisiä synergioita ei hyödynnetä riittävästi;

Institutionaalisten valmiuksien kehittäminen

28. arvostaa sitä, että tietoisuus institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen merkityksestä politiikan tehokkaan täytäntöönpanon ja EU:n varojen hallinnoinnin kannalta on lisääntynyt; kehottaa toteuttamaan kaikilla lähentymisalueilla tuntuvia toimia institutionaalisten valmiuksien lujittamiseksi ja viranomaisten ammattitaidon lisäämiseksi;

29. korostaa niin ikään olevan tarpeen kohdistaa koheesiotoimia maaseutualueisiin, koska alueellinen koheesio voidaan saavuttaa ainoastaan luomalla kaupungin ja maaseudun välille tasapaino;

Onnistuneen politiikan valtavirtaistaminen, osaamisen lisääminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen

30. arvostaa erityisesti sitä, että uudet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet Urban- ja Equal-yhteisöaloitteiden tulokset kauden 2007–2013 toimenpideohjelmiin; hyväksyy jäsenvaltioiden toteuttamat toimet, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön kokonaisvaltaisia kestävän kaupunkikehityksen suunnitelmia, sillä kaupunkeihin on keskittynyt teollisuutta ja ne ovat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen perusta; katsoo edelleen, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön ohjelmien sekä Jessica-, Jaspers-, Jeremie- ja Jasmine-aloitteiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta voidaan nopeuttaa kehitystä ja lisätä kasvua;

31. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kaikissa rakennerahastohankkeissa huomioon naisiin kohdistuvat vaikutukset sekä tasa-arvonäkökohdat;

Päätelmät

32. katsoo, ettei sitä, millä tavoin jäsenvaltiot ovat päättäneet panna täytäntöön koheesiopolitiikan strategisten suuntaviivojen muodostaman kehyksen laatiessaan kansallisia strategisia viitekehyksiä ja toimenpideohjelmia, voida käyttää arvovalintojen perustana; arvostaa sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kaikissa vaiheissa tuntuvia toimia saavuttaakseen koheesiopolitiikan ensisijaiset tavoitteet erityisten tarpeidensa ja rajoitustensa mukaisesti;

33. katsoo, että avoimuuden noudattaminen rahoituksen myöntämisessä sekä hallinnon yksinkertaistaminen, jotka helpottavat rakennerahastojen mahdollisten edunsaajien tiedonsaantia, ovat koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia edellytyksiä;

34. kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan menettelyjä, joiden avulla varmistetaan, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa noudatetaan täysin toimivaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolloin voidaan taata, että kunkin toimenpideohjelman kaikki näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon;

35. kannustaa komissiota sen pyrkimyksissä varmistaa, että jäsenvaltioilla on tehokkaita valvontajärjestelmiä, jotta yhteisön menoihin voidaan soveltaa moitteettoman varainhoidon periaatetta;

36. huomauttaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi on synnyttänyt kaikissa jäsenvaltioissa uuden tilanteen, joka edellyttää investointien painopisteiden uudelleenarviointia ja mahdollista mukauttamista; suhtautuu myönteisesti komission edellä mainittuihin ehdotuksiin asetusten muuttamiseksi, jotta unionin tarpeisiin voidaan vastata näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja toistaa näkemyksensä, jonka mukaan koheesiopolitiikka on talouden elpymisen kannalta keskeinen koko unionin alueella; torjuu sen vuoksi kaikki pyrkimykset tämän politiikan uudelleen kansallistamiseksi;

37. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)

EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0492.


PERUSTELUT

Johdanto

Monilla Euroopan unionin politiikan osa-alueilla täytäntöönpanokertomuksissa selvitetään pelkästään lainsäädännön tasolla, miten unionin lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällöin tarkastellaan yleensä paitsi asianomaista lainsäädäntöä myös kertomuksen kohteena olevia jäsenvaltioita. Rakennerahastoissa tällainen lähestymistapa ei nykyisin ole mahdollinen, sillä tätä alaa koskeva lainsäädäntö joko koostuu sellaisenaan sovellettavista asetuksista tai kuuluu hyväksyntämenettelyn soveltamisalaan(1). Täytäntöönpanotoimia, jotka komissio hyväksyy komission päätösten muodossa, ei myöskään toimiteta Euroopan parlamentille eikä neuvostolle. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, jos Lissabonin sopimus tai sitä vastaava sopimus tulee voimaan.

Yleinen tausta

Euroopan parlamentti on koko toimikautensa ajan ja yhteisymmärryksessä komission ja neuvoston kanssa korostanut, että valtaosa käytettävissä olevista aluekehityksen määrärahoista on käytettävä toimiin, joilla autetaan taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristön kehityksestä jälkeen jääneitä jäsenvaltioita ja alueita. Sen mielestä on kuitenkin ollut vähintään yhtä tärkeää varmistaa, että määrärahoilla myös autetaan kaikkia unionin alueita ja erityisesti vauraita alueita rahoittamaan tutkimus- ja kehittämistoimia ja kehittämään huipputeknologiaperustaista palveluyhteiskuntaa ja yritystukipalveluja, jotta unioni voi saavuttaa Lissabonin ja Göteborgin strategioissa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet. Parlamentin mielestä ei olisi ollut tarkoituksenmukaista rajoittaa tämän politiikan mukaisia toimia köyhiin jäsenvaltioihin. Aluekehityspolitiikka on politiikan osa-alue, jonka tulokset jokainen Euroopan kansalainen näkee ja tuntee lähiympäristössään, ja sen on onnistuakseen oltava erottelematta läsnä kaikissa jäsenvaltioissa.

Parlamentti on tätä silmällä pitäen yksilöinyt viisivuotiskaudelle strategisia toimia, joita jäsenvaltioissa pitäisi sen mielestä toteuttaa. Näihin sisältyvät seuraavat toimet:

Ø toimenpiteet, joilla parannetaan kaupunkiympäristöä erityisesti kaupunkiliikenteen osalta, ja toimenpiteet, joilla torjutaan hiilidioksidipäästöjä, hillitään kaupunkirakenteen hajautumista ja varmistetaan hyvien, kohtuuhintaisten asuntojen ja avoimien tilojen saatavuus

Ø toimenpiteet, joilla varmistetaan monikeskuksinen kehitys

Ø toimenpiteet, joilla parannetaan vähemmistöryhmien, erityisesti romanien, elinoloja ja kotoutumista

Ø toimenpiteet, joilla varmistetaan hyvien käytäntöjen levittäminen ja jakaminen

Ø toimenpiteet, joiden avulla paikalliset taloudet ja ympäristöt voivat mukautua ilmastonmuutokseen liittyvään haasteeseen

Ø strategista suunnittelua ja hankkeiden toteutusta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan järjestelmällinen käyttöönotto ja täytäntöönpano

Ø toimenpiteet, joilla yksityistä sektoria kannustetaan osallistumaan hankkeiden toteutukseen ja joilla korostetaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä

Ø alueellisten ja paikallisten viranomaisten tärkeä asema kansallisten strategisten viitekehysten laatimisessa ja valmistelussa.

Tämän mietinnön tavoitteena on osoittaa, millä tavoin jäsenvaltiot ovat tulkinneet ja noudattaneet vuonna 2006 hyväksyttyjä yhteisön koheesiopolitiikan strategisia suuntaviivoja laatiessaan kansallisia strategisia viitekehyksiään ja niihin liittyviä toimenpideohjelmia erityisten rajoitustensa ja vaatimustensa mukaisesti.

Ohjelmakauden 2007–2013 strategioiden ja toimenpideohjelmien täytäntöönpano on vasta alkanut. Komissio sai toimenpideohjelmien hyväksyntämenettelyn päätökseen kesäkuussa 2008, joten uudet hankkeet alkavat muotoutua vasta nyt, ja vie ainakin vuoden, ennen kuin todellisia edistysaskeleita niiden täytäntöönpanossa voidaan arvioida. Tämä mietintö on sen vuoksi väistämättä suppea, ja sen tavoitteena on selvittää, miten ja missä määrin jäsenvaltiot ja alueet ovat ottaneet huomioon koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vahvistetut yhteisön ensisijaiset tavoitteet valmistellessaan ja laatiessaan toimenpideohjelmia, joiden mukaisesti aluekehityspolitiikka pannaan täytäntöön koko ohjelmakaudella. Toimenpideohjelmien täytäntöönpanoprosessia voidaan toden teolla analysoida vasta sitten, kun jäsenvaltiot toimittavat kertomuksensa, jotka sisältävät tietoja rahastoista osarahoitusta saavien ohjelmien vaikutuksesta koheesiopolitiikan tavoitteiden täytäntöönpanoon, rahastoille säädettyjen tehtävien suorittamiseen, yhteisön koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa mainittujen ensisijaisten tavoitteiden täytäntöönpanoon sekä kilpailukyvyn edistämistä ja työpaikkojen luomista koskevan tavoitteen saavuttamiseen, kuten yleisasetuksen 29 artiklassa säädetään.

Komission tiedonanto koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista sisältää tietoa siitä, miten koheesiopolitiikkaa koskevissa uuden sukupolven alueellisissa ohjelmissa käytetään tähän politiikkaan seitsemän vuoden ajaksi osoitetut 347 miljardin euron määrärahat(2).

Yleisiä arvioita

Koheesiopolitiikan perustana olevan yhteisvastuullisuuden perusperiaatteen mukaisesti koheesiopolitiikalla pyritään edelleen ensisijaisesti "jäsenvaltioiden, alueiden ja yksittäisten ihmisten välisten elintaso- ja mahdollisuuserojen vähentämiseen sekä taloudellisen, yhteiskunnallisen ja alueellisen koheesion edistämiseen globaalin talouden kontekstissa(3)".

Strategisen politiikan suunnittelu ohjelmakaudella 2007–2013 osoittaa kuitenkin, että kaikki jäsenvaltiot – myös äskettäin unioniin liittyneet jäsenvaltiot – ovat yhteisesti pyrkineet kohdentamaan politiikkaa ja investointeja Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden saavuttamiseksi. Voidaan siis havaita, että lähentymisalueilla 65 prosenttia määrärahoista ja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen piiriin kuuluvilla alueilla 82 prosenttia määrärahoista (70 prosenttia kaikista määrärahoista) on osoitettu Lissabonin strategian ensisijaisiin tavoitteisiin. Määrärahat ovat itse asiassa suuremmat kuin yleisasetuksen 9 artiklassa alun perin edellytettiin (60 prosenttia lähentymistavoitteen menoista ja 75 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen menoista). Tämä on osoitus paitsi sen tosiseikan tunnustamisesta, että Lissabonin strategiaan liittyvän politiikan avulla voidaan varmistaa Euroopan taloudelle kilpailuetu yhä globaalimmassa ympäristössä, myös muita heikommin kehittyneiden maiden ja alueiden huomattavasta sitoutumisesta, sillä ne ovat ymmärtäneet, että kilpailukykyyn, innovointiin ja dynaamisuuteen liittyviin ongelmiin on puututtava ensisijaisesti.

Unionin talouksien – ja jopa elämäntapojen – mukauttaminen globaalistumiseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin on vaatimus, joka vaikuttaa aluekehityspolitiikkaan lähitulevaisuudessa. Edistysaskeleet näillä aloilla edellyttävät määrärahojen osoittamista tutkimukseen ja innovointiin, yrittäjyyteen ja energiatehokkuuteen sekä erityisvarojen osoittamista ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseen. Esittelijä on tyytyväinen siihen, että ympäristönsuojeluun osoitetaan yli 100 miljardia euroa, mutta määrärahat yhtäältä energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin (9 miljardia euroa) ja toisaalta ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarkoitettuihin toimenpiteisiin (48 miljardia euroa) eivät ole riittävät. Aikana, jolloin maapallolla voidaan jo havaita outoja ilmiöitä ja kokonaiset maailman alueet kärsivät yllättävistä tulvista ja pahenevasta kuivuudesta, tällä elintärkeällä seitsemän vuoden kaudella saavutettavat edistysaskeleet ratkaisevat paitsi tulevaisuutemme myös sen, mikä talousalue hallitsee 2000-luvun uutta teollisuutta ja kehittyvää taloudellista toimintaa.

Muita tärkeitä seikkoja, joita mietinnössä käsitellään koheesiopolitiikan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti, ovat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on

Ø nostaa työllisyysastetta,

Ø lisätä työmarkkinoiden joustavuutta,

Ø edistää sosiaalista osallisuutta edistäviä yhteiskuntia ja torjua köyhyyttä,

Ø korostaa hyvän hallinnon ja tarvittaessa institutionaalisten valmiuksien vahvistamisen tarvetta toimenpideohjelmien täytäntöönpanossa,

Ø valtavirtaistaa onnistuneita yhteisöaloitteita,

Ø kehittää osaamisyhteiskuntaa ja jakaa hyviä käytäntöjä.

Päätelmät

Esittelijän alustava oletus, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat noudattaneet koheesiopolitiikan yleisiä ensisijaisia tavoitteita laatiessaan ja hioessaan toimenpideohjelmia, on osoittautunut paikkansapitäväksi. Kaikki jäsenvaltiot ovat selvästikin noudattaneet yhteisön tavoitteita, jotka ne ovat siirtäneet omiin ensisijaisiin tavoitteisiinsa oman talous- ja aluekehityksensä tason asettamien rajoitusten mukaisesti.

Tämä mietintö julkaistaan aikana, jolloin talous on ennen näkemättömän mullistuksen kourissa. Miljoonia unionin veronmaksajia pyydetään maksamaan miljardeja euroja Euroopan rahajärjestelmien jälleenrahoittamiseksi, ja Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Espanjan, Saksan ja Italian taloudet ovat joko taantumassa tai matkalla kohti taantumaa. Esittelijän tarkoituksena ei tosin ole käsitellä tässä mietinnössä nykyistä merkittävää talouskriisiä, mutta esittelijä suhtautuu myönteisesti lainsäädännön uudistuksiin, joilla varmistetaan, että koheesiopolitiikka on vahva väline ja että sen avulla voidaan edistää jatkuvaa, tasapainoista ja kestävää kehitystä jopa yllättävien talouskriisien aikana. Komissio on antanut parlamentille ehdotuksia, joiden tavoitteena on varmistaa, että koheesiopolitiikalla voi olla keskeinen asema Euroopan pyrkimyksissä vastata tähän valtavaan haasteeseen, ja epäilemättä menetelmiä, ohjelmia ja sääntöjä mukautetaan tarpeisiin. Sen vuoksi on entistäkin tärkeämpää tarkastella yksityiskohtaisesti, mitä on suunniteltu ja mitkä jäsenvaltiot ja alueet on määritelty tältä osin ensiarvoisen tärkeiksi tämän ohjelmakauden alussa vallitsevissa olosuhteissa, ja selvittää, vastaavatko unionin toimet – ja miten ne vastaavat – todellisuutta.

Kun otetaan huomioon, että unionin väestö on keskittynyt taajamiin ja että kaupungeilla on keskeinen asema unionin taloudellisen suorituskyvyn kannalta, kaudella 2007–2013 toteutettava toimenpideohjelmien kaupunkiulottuvuus on olennainen sen strategiassa Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio toteaa 14. marraskuuta antamassaan valmisteluasiakirjassa, että yli puolella viiteajanjaksolla tarkastelluista EAKR-ohjelmista on kaupunkiulottuvuus. Toimenpideohjelmilla, joilla pyritään edistämään kaupunkien keskusta-alueiden kunnostamista ja energiansäästöä sekä kehittämään energiatehokkaita ja puhtaita kaupunkiliikennejärjestelmiä, paitsi suojellaan ja kohennetaan ympäristöä myös kannustetaan taloudellista toimintaa ja työpaikkojen luomista. Olemme kaikki tietoisia siitä, että jälkiteollinen vallankumous on väistämätön ja että siihen liittyy rajoituksia ja haasteita mutta myös hyötyjä ja mahdollisuuksia. Unionin talous ja yhteiskuntarakenne voivat menestyä vain, jos tunnustamme näiden haasteiden myönteiset näkökohdat ja sisällytämme ne osaksi toimenpideohjelmien täytäntöönpanon jokaista vaihetta.

Tutkimuksen ja kehittämisen avulla voidaan toki löytää uutta teknologiaa, jonka avulla voimme hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja ja tuottaa saasteetonta energiaa sekä siten ylläpitää ja parantaa elintasoamme ja myös asemaamme maailmanlaajuisesti vaikutusvaltaisena taloudellisena ja poliittisena toimijana.

Viimeaikaiset kansainväliset tapahtumat ovat osoitus siitä, että tarvitaan tehokkaita valvontajärjestelmiä, joiden avulla julkisia menoja voidaan mahdollisimman hyvin suojella petoksilta ja väärinkäytöksiltä. Unionin varojen hallinnoinnin on oltava selkeää ja avointa, kun otetaan huomioon rahoitusmaailman maineen viime aikoina kokemat kolaukset. Olisi kuitenkin virhe turvautua menettelyihin ja menetelmiin, jotka entisestään hidastavat nykyisin jo raskasta järjestelmää. Kaikki asianosaiset ovat tunnustaneet tarpeen yksinkertaistaa menettelyjä ja nopeuttaa täytäntöönpanoa, ja parlamentin käsiteltävänä on parhaillaan komission lainsäädäntöehdotuksia ja tiedonantoja, joissa muutetaan useita säännöksiä nimenomaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Toivokaamme, että pyrkimykset tuottavat tulosta.

(1)

Ks. Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006.

(2)

Kyseessä on nykyisin yhteisön talousarvion toiseksi suurin menoerä.

(3)

Lähde: Euroopan komissio, KOM(2008)0301 lopullinen.


teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunto (21.1.2009)

aluekehitysvaliokunnalle

rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimintaohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset

(2008/2183(INI))

Valmistelija: Atanas Paparizov

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä vuosina 2007–2013 toteutettavan uuden koheesiopolitiikan ja Lissabonin toimintaohjelman välistä vahvaa yhteyttä; panee tyytyväisenä merkille, että koheesiopolitiikkaan varatuista 347 miljardista eurosta yli 65 prosenttia on "korvamerkitty" Lissabonin tavoitteisiin liittyviin menoihin, kuten innovaatioihin, tutkimukseen ja inhimillisiin voimavaroihin;

2.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot ovat asettaneet etusijalle investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovaatioihin ja varanneet tarkoitusta varten yhteensä 86 miljardia euroa; korostaa innovatiivisen toiminnan alueellisen ulottuvuuden merkitystä; pitää myönteisenä, että yli puolet kokonaissummasta investoidaan yritysten innovaatiokyvyn parantamiseen;

3.   on erittäin huolestunut siitä, että ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin, energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuviin energialähteisiin on varattu suhteellisen vähän varoja; on vakuuttunut siitä, että huomattavasti suuremmat investoinnit ovat tarpeen tällä alalla; katsoo, että rakennerahastojen toimeenpanon puolivälissä suoritetun arvioinnin perusteella näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoisempia EU:n suuntaviivoja ja enemmän varoja ja erityisesti vähintään viisi prosenttia rakennerahastotuesta pitäisi käyttää nykyisten asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen; kehottaa tässä suhteessa komissiota seuraamaan 9. ja 10. lokakuuta 2008 pidetyn kilpailukykyneuvoston energiatehokkuutta koskevia päätelmiä; korostaa, että uusiutuvilla energialähteillä on EU:n alueille suuri merkitys ja että ne tarjoavat kehitysmahdollisuuksia sekä luomalla työpaikkoja että edistämällä kestävää paikallista kehitystä; kehottaa näin ollen komissiota harkitsemaan rahoitusmahdollisuuksia yhteensä kahdentoista hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin esittelykohteen rakentamiseksi vuoteen 2015 mennessä ja esittämään ehdotuksensa ajallaan;

4.  pitää Euroopan laajuisille energiaverkoille varattuja varoja riittämättöminä, koska niillä on ratkaiseva merkitys sähköalan sisämarkkinoiden toteutumiselle;

5.  katsoo, että rakennerahastojen avulla on tuettava teollisuuspolitiikkaa jäsenvaltioiden ja EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi; tukee siksi näkemystä, jonka mukaan koheesiopolitiikan ensisijainen tehtävä on auttaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttämään potentiaaliaan;

6.  korostaa, että on otettava huomioon uusien jäsenvaltioiden erityinen tarve investoida perusinfrastruktuurin kehittämiseen Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi;

7.   katsoo, että kilpailukykykeskusten kehittäminen rakennerahastojen tuella on tärkeää, koska ne tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseen ja kasvun aikaansaamiseen sekä toisaalta myös suuriin taajamiin kohdistuvan paineen lieventämiseen; pitää tässä suhteessa myönteisenä Urban-ohjelman jatkamista, koska kaupunkialueiden elvyttäminen ja vanhentuneiden kaupunki-infrastruktuurien kunnostaminen on välttämätöntä;

8.   korostaa olevan tärkeää vahvistaa yhteistyökapasiteettia ja saatavilla olevien varojen tehokasta käyttöä kaikin mahdollisin keinoin, kuten vaihtamalla parhaita käytäntöjä, järjestämällä tiedotuskampanjoita, toimimalla yhdessä, vaihtamalla uutta tekniikkaa ja luomalla kumppanuuksia, koska se mahdollistaisi meneillään olevien yhteistyöohjelmien tehokkaan täytäntöönpanon ja erityisesti lisäisi uusien jäsenvaltioiden kykyä käyttää varoja;

9.   korostaa erityisohjelmien laatimisen ja soveltamisen tärkeyttä niillä alueilla, joilla pääasiallinen teollisuustoiminta on taantumassa, sellaisten taloudellisten elvytystoimien tukemiseksi, jotka voivat lisätä tuntuvasti palvelualan painoarvoa taloudessa;

10. korostaa niin ikään olevan tarpeen kohdistaa koheesiotoimia maaseutualueisiin, koska alueellinen koheesio voidaan saavuttaa ainoastaan luomalla kaupungin ja maaseudun välille tasapaino;

11. katsoo, että väestökysymykset ovat jäsenvaltioille keskeinen haaste, koska väestö vähenee ja ikääntyy suurimmassa osassa jäsenvaltioita; korostaa, että tätä näkökohtaa ei oteta riittävästi huomioon komission tiedonannossa KOM(2008)0301;

12. katsoo, että avoimuuden noudattaminen rahoituksen myöntämisessä sekä hallinnon yksinkertaistaminen, jotka helpottavat rahastojen mahdollisten edunsaajien tiedonsaantia, ovat koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia edellytyksiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

20.1.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

46

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Šarūnas Birutis, Jan Březina, Jerzy Buzek, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Dragoş Florin David, Den Dover, Lena Ek, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Anne Laperrouze, Pia Elda Locatelli, Patrick Louis, Eluned Morgan, Angelika Niebler, Atanas Paparizov, Aldo Patriciello, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis, Alejo Vidal-Quadras, Dominique Vlasto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pilar Ayuso, Juan Fraile Cantón, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Edit Herczog, Vittorio Prodi, Esko Seppänen, Silvia-Adriana Ţicău, Vladimir Urutchev


naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunto (10.11.2008)

aluekehitysvaliokunnalle

rakennerahastoasetuksen soveltamisesta ohjelmakaudella 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimintaohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset

(2008/2183(INI))

Valmistelija: Zita Pleštinská

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–      ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 alakohdan,

1.      tukee uusien ohjelmien tavoitetta, jolla jatketaan erityisesti maaseutualueilla asuvien naisten, nuorten, vammaisten, ikääntyneiden ja heikosti koulutettujen työntekijöiden työllistymisen esteiden poistamista, mutta huomauttaa, että naisten työllistymisen lisääntyminen on edelleen kaukana tavoitellusta;

2.      korostaa, että rakennerahastoasetuksissa todetaan, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvonäkökohtien huomioonottamista edistetään varojen täytäntöönpanon eri vaiheissa;

3.      vaatii, että toimintaohjelmissa on noudatettava periaatteita, joilla pyritään valtavirtaistamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, puuttumaan syrjintään ja lisäämään naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua, palkkausta sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia työpaikoilla ja yhteiskunnassa, mihin pyritään yleisesti edistämällä erityisesti naisten yrittäjyyttä, helpottamalla naisten osallistumista päätöksentekomenettelyihin ja tukemalla naisten läsnäoloa tieteellisillä, akateemisilla ja teknisillä aloilla, toteuttamalla suurelle yleisölle suunnattavia tiedotuskampanjoita, vaihtamalla hyviä käytäntöjä ja käymällä jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisten kanssa;

4.      tukee Euroopan sosiaalirahaston ja Progress-ohjelman (2007–2013) edistämiä toimia, joilla parannetaan naisten tilannetta työmarkkinoilla ja autetaan poistamaan syrjintää;

5.      korostaa, että näissä ohjelmissa tulisi keskittyä myös perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen, jotta varmistetaan naisten ja miesten yhtäläinen osallistuminen yksityisellä ja julkisella alalla ja jotta samanaikaisesti selviydytään väestörakenteen muutoksen aiheuttamasta haasteesta; toteaa tässä yhteydessä, että on tarpeen parantaa lasten, huollettavien henkilöiden, vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkiöiden hoitopalvelujen määrää, laatua ja saatavuutta Barcelonan tavoitteiden mukaisesti;

6.      tukee komission koheesiopolitiikassa toteuttamaa "kumppanuusperiaatetta" ja pyytää komissiota ottamaan paikalliset ja kansalliset naisten järjestöt mukaan neuvotteluihinsa ja täytäntöönpanoonsa;

7.      pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan kansalaisille, paikallisviranomaisille, kansalaisjärjestöille ja naisten järjestöille mahdollisuuksista saada rahoitusta ja erityisesti erityisohjelmia koskevista tiedoista, rakennerahastojen yhteisrahoituksen saatavuudesta, korvausten saamista koskevista säännöistä ja hankkeita koskevien ehdotusten löytämisestä uuden ohjelmakauden 2007–2013 puitteissa;

8.      pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että liialliset hallinnolliset esteet eivät estä kansalaisjärjestöjä hakemasta rahoitusta hankkeilleen, erityisesti niitä järjestöjä, jotka pyrkivät tukemaan huonossa taloudellisessa tilanteessa olevia naisia, maahanmuuttajanaisia, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia ja vammaisia naisia sekä naisia, joilla on huollettavia, sekä väkivallan tai kidutuksen uhreina olevia naisia;

9.      pyytää jäsenvaltioita välttämään liiallisen viivyttelyn loppuun suoritettujen hankkeiden kustannuksien korvaamisessa ja huomauttaa, että tällaisten viivytysten aiheuttamat rahalliset vaikeudet estävät vastaanottajia, pääasiassa paikallisviranomaisia ja hyötyä tavoittelemattomia järjestöjä, ryhtymästä uusiin toimiin erityisellä toiminta-alallaan;

10.    kehottaa jäsenvaltioita tarvittaessa ottamaan ohjelmasuunnittelussa ja strategisten hankkeiden täytäntöönpanossa huomioon naisten ja perheiden, erityisesti yksinhuoltajaperheiden ja suurperheiden, vammaisten sekä maantieteellisesti ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevilla alueilla elävien haavoittuvien ihmisryhmien tarpeet;

11.    kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kaikissa rakennerahastohankkeissa huomioon naisiin kohdistuvat vaikutukset sekä tasa-arvonäkökohdat.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.11.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Emine Bozkurt, Věra Flasarová, Claire Gibault, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Urszula Krupa, Roselyne Lefrançois, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Zita Pleštinská, Anni Podimata, Raül Romeva i Rueda, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Anne Van Lancker, Anna Záborská, Iva Zanicchi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lena Ek, Iratxe García Pérez, Donata Gottardi, Mary Honeyball, Christa Klaß, Ria Oomen-Ruijten, Maria Petre

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Inger Segelström


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

12.2.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

48

2

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Emmanouil Angelakas, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Rolf Berend, Jana Bobošíková, Victor Boştinaru, Wolfgang Bulfon, Giorgio Carollo, Bairbre de Brún, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Monica Giuntini, Ambroise Guellec, Pedro Guerreiro, Gábor Harangozó, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Mieczysław Edmund Janowski, Gisela Kallenbach, Evgeni Kirilov, Miloš Koterec, Constanze Angela Krehl, Florencio Luque Aguilar, Jamila Madeira, Miguel Angel Martínez Martínez, Iosif Matula, Miroslav Mikolášik, Jan Olbrycht, Maria Petre, Markus Pieper, Giovanni Robusti, Wojciech Roszkowski, Catherine Stihler, Margie Sudre, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Domenico Antonio Basile, Jan Březina, Den Dover, Emanuel Jardim Fernandes, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Stanisław Jałowiecki, Zita Pleštinská, Samuli Pohjamo, Christa Prets, Miloslav Ransdorf, Flaviu Călin Rus, Richard Seeber, László Surján, Nikolaos Vakalis, Iuliu Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Wolf Klinz, Sepp Kusstatscher, Toine Manders

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö