vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarvioinnista

(2008/2055(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja etenkin sen 268–280 artiklan,

–   ottaa huomioon käynnissä olevan Lissabonin sopimuksen ratifioimisprosessin,

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013(2),

–   ottaa huomioon 3. marraskuuta 2008 laaditun komission työasiakirjan "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" (SEC(2008)2739),

–   ottaa huomioon komission isännöimän 12. marraskuuta 2008 pidetyn konferenssin "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa",

–   ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007(3) ja 18. joulukuuta 2008(4) antamansa päätöslauselmat esityksistä Euroopan unionin yleisiksi talousarvioiksi varainhoitovuosiksi 2008 ja 2009 (kaikki pääluokat),

–   ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta(5),

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen muuttamisesta monivuotisen rahoituskehyksen osalta(6),

–   ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 esittämänsä kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa(7),

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman neljännestä kertomuksesta taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta(8),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman YMP:n "terveystarkastuksesta"(9),

–   ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2005, 21. ja 22. kesäkuuta 2007 sekä 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vastauksen komission tiedonantoon "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" (SEC(2007)1188),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A6‑0110/2009),

A. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat 17. toukokuuta 2006 talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdystä toimielinten välisestä sopimuksesta sellaisten intensiivisten neuvottelujen päätteeksi, jotka perustuivat Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2005 omaksumaan neuvottelukantaan – joka puolestaan perustui tarpeiden kattavaan analysointiin ensisijaisten poliittisten tavoitteiden yksilöimiseksi – ja jäsenvaltioiden vuonna 2005 saavuttamaan yhteisymmärrykseen,

B.  ottaa huomioon, että 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että komissio laatii vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen toimielinten sopimuksen toiminnasta, ja pyytää komissiota tekemään kokonaisvaltaisen ja laaja-alaisen tarkistuksen, joka kattaa kaikki EU:n menot – yhteinen maatalouspolitiikka mukaan lukien – ja varat – Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus mukaan lukien – ja esittämään siitä kertomuksen kaudella 2008–2009,

C. ottaa huomioon, että komissio käynnisti syyskuussa 2007 laajan julkisen kuulemisen, johon saatiin panos yli 300 osallistujalta, ja järjesti 12. marraskuuta 2008 "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" -konferenssin, joka merkitsi tarkistusprosessin ensimmäistä vaihetta,

D. ottaa huomioon, että komissio aikoo esittää tiedonannon, jossa hahmotellaan pääsuuntaukset seuraavan rahoituskehyksen laatimista varten viimeistään syksyllä 2009, ja että sen olisi esitettävä kertomus toimielinten välisen sopimuksen toimivuudesta (prosessin toinen vaihe) kun taas seuraavaa monivuotista rahoituskehystä ja toimielinten välistä sopimusta koskevat ehdotukset komissio tekee vuoden 2010 aikana (kolmas vaihe),

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ratifiointiprosessia ei ole vielä saatettu päätökseen,

F.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen varainhoitoa koskevissa määräyksissä todetaan, että monivuotisella rahoituskehyksellä on oikeudellisesti sitova asema Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ja että se vahvistetaan "vähintään viiden vuoden jaksolle",

G. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella laajennetaan Euroopan unionin toimivaltaa, minkä seuraukset saattavat heijastua eräisiin uusiin politiikan aloihin, joille saatetaan tarvita asianmukaiset oikeusperustat ja rahoitus,

H. katsoo, että toimielinten olisi varmistettava, että seuraavan rahoituskehyksen aikataulu mahdollistaa demokraattisen legitiimiyden ja komission ja parlamentin valtuuksien yhteensovittamisen mahdollisimman pitkälti ottaen huomioon nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mahdollisen jatkamisen ja mukauttamisen vuoteen 2015 tai 2016 saakka,

I.   katsoo, että uuden komission nimittäminen ja tässä yhteydessä järjestettävät kuulemiset antavat vastavalitulle parlamentille mahdollisuuden esittää kysymyksiä uusille komission jäsenille ja arvioida heitä ja heidän ensisijaisia poliittisia tavoitteitaan ja niiden toteuttamiseen tarvittavia määrärahoja,

J.   katsoo, että käynnissä olevien lainsäädäntöohjelmien väliarvioinnin, joka on määrä toteuttaa 2010–2011, olisi muodostettava tärkein perusta käynnissä olevien ohjelmien ja tulevien ensisijaisten tavoitteiden myöhemmille arvioinneille, ja se olisi otettava asianmukaisesti huomioon, kun nykyistä rahoituskehystä mahdollisesti jatketaan ja mukautetaan vuosien 2015 tai 2016 loppuun,

1.  muistuttaa, että parlamentti on edistänyt tehokkaasti monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 ja talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen käyttöön ottamista samalla kun se on mahdollistanut EU:n lainsäädännön jatkuvuuden käynnistämällä lukuisia monivuotisia ohjelmia; katsoo, että useimmat parlamentin mietinnön suosituksista ovat edelleen voimassa, koska ne perustuvat alhaalta ylöspäin etenevään lähestymistapaan, jossa tehtävät ja lupaukset yhdistettiin tarvittaviin määrärahoihin; katsoo tässä yhteydessä, että eräät aiempiin kokemuksiin perustuneet yleiset periaatteet ja suuntaviivat voitaisiin välittää uudelle parlamentille;

Kolmen vaiheen lähestymistapa

2.  pitää myönteisenä komission aloitetta laajan julkisen kuulemisen järjestämisestä uusien ideoiden ja voimistumassa olevien suuntausten löytämiseksi; muistuttaa kuitenkin, että kullekin toimielimelle kuuluvien institutionaalisten valtuuksien rajoissa Euroopan parlamentilla on oikeus tutkia muita ratkaisuja ja ajatusmalleja sen itse suunnittelemien neuvottelujen ja kuulemisten pohjalta;

3.  katsoo, että vuoden 2007 monivuotisen rahoituskehyksen ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen voimaantulon jälkeen kahden viime vuoden aikana on jonkin verran edistytty parlamentin toukokuussa 2006 antamassa päätöslauselmassa kehittämän kolmen pilarin suhteen: ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteensovittaminen, talousarvion rakenteen nykyaikaistaminen ja EU:n talousarvion toteutuksen laadun parantaminen; panee kuitenkin merkille, että vielä on parantamisen varaa esimerkiksi tuolloin sovitun tarkastuslausuman (DAS) antamisessa, sääntöjen yksinkertaistamisessa ja jo myönnettyjen, mutta erittäin heikosti käytettyjen määrärahojen käytön parantamisessa;

4.  muistuttaa olevansa tietoinen siitä, että lopullisessa sopimuksessa ei kyetty ratkaisemaan eräitä puutteita, kuten alueellisten ja kansallisten hallintoa koskevien ilmoitusten käyttöönottoa; korostaa, että esille nousi tarve saada lisärahoitusta EU:n ensisijaisille poliittisille tavoitteille erityisesti Galileo-ohjelmaa, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia ja elintarvikkeiden rahoitusvälinettä varten ja että ratkaisu kyettiin löytämään 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen välineiden avulla; toteaa, että neuvosto itse ei ole kyennyt panemaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston sopimusta, jonka mukaan EU:n talousarviosta pyritään varaamaan 5 000 000 000 euroa talouden elvytys- ja tukiohjelmaan; uskoo, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja toimielinten välisessä sopimuksessa on tehtävä lisämukautuksia riittävän ja kunnianhimoisen uudelleenarvioinnin perusteella;

5.  korostaa, että olisi erotettava toisistaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tiettyjen ohjelmien uudelleenarviointi, joka perustuu vuosina 2010–2011 toteutettavaan lainsäädännön väliarviointiin, nykyiset otsakkeen 4 ja 1a riittämättömästä rahoituksesta johtuvat haasteet ja uudet haasteet, kuten energia-asiat, ilmastonmuutos, kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus, rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, YUTP ja muut politiikan alat, jotka kytkeytyvät Lissabonin sopimuksesta aiheutuvaan uuteen toimivaltaan, sekä uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu; korostaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jatkaminen tekisi väliarvioinnin vieläkin tarpeellisemmaksi;

6.  tähdentää, että Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessin nykyinen konteksti ja prosessiin liittyvät epävarmuustekijät, parlamentin nykyisen toimikauden päättyminen, Euroopan parlamentin vaalien lopputulos ja uuden komission muodostaminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eivät mahdollista sellaisten yksityiskohtaisten kantojen omaksumista, joilla pyrittäisiin kunnianhimoiseen uudelleenarviointiin lähikuukausina; painottaa kuitenkin, että kunnianhimoisen uudelleenarvioinnin pitäisi olla uuden parlamentin ja komission kiireellinen painopiste;

7.  katsoo siksi, että realistinen väliarviointi olisi kehitettävä kolmessa vaiheessa:

(a)  -  vuosittaisissa talousarviomenettelyissä ilmenneiden puutteiden ja avoimiksi jääneiden kysymysten ratkaiseminen mahdollisesti joustavuutta lisäämällä ja tarvittaessa käyttämällä osa omien varojen enimmäismäärään jääneestä liikkumavarasta

      -  puoliväliarvioinnin tulokset

(b)  -  valmistautuminen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mahdolliseen mukautukseen ja jatkamiseen vuosiin 2015 tai 2016 saakka, joka mahdollistaisi joustavan siirtymisen viisivuotisten monivuotisten rahoituskehysten järjestelmään, jossa kullekin parlamentille ja komissiolle annetaan toimikautensa keston ajan poliittinen vastuu kustakin monivuotisesta rahoituskehyksestä

      -  mahdolliset mukautukset ja nykyisten ohjelmien jatkaminen lainsäädännössä edellytetyllä tavalla (2010–2011) ottaen huomioon monivuotisen rahoituskehyksen mahdollisen jatkamisen, jota parlamentti on jo useaan otteeseen pyytänyt

(c)  -  vuoden 2016 tai 2017 jälkeisen kauden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu; tämä vaihe on vuonna 2014 valittavan parlamentin vastuulla;

Yleiset periaatteet

8.  muistuttaa, että omien varojen enimmäismäärä on 1,31 prosenttia EU:n bruttokansantulosta maksusitoumusmäärärahoina ja 1,24 prosenttia EU:n bruttokansantulosta maksumäärärahoina; muistuttaa myös, että rahoituskehyksessä vahvistetun enimmäismäärän alle jää vuosittain merkittävästi liikkumavaraa etenkin maksuina (2007: 8 300 000 000 euroa, 2008: 13 000 000 000 euroa ja 2009: 7 800 000 000 euroa); muistuttaa lisäksi, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärän ja EU:n omien varojen enimmäismäärän(10) välillä on valtavasti liikkumavaraa (2010: 36 600 000 000 euroa, 2011: 44 200 000 000 euroa, 2012: 45 000 000 000 euroa ja 2013: 50 600 000 000 euroa)(11);

9.  vahvistaa maaliskuussa 2007 esittämänsä kannan, jossa korostettiin, että "tulouudistuksen ja menotarkistuksen välinen poliittinen yhteys on väistämätön ja täysin perusteltu"; uskoo, että näiden kahden prosessin ohella on pyrittävä EU:n rahoituksen ja menojen järjestelmän kokonaisvaltaiseen ja integroituun uudistamiseen viimeistään vuonna 2016 tai 2017 alkavan monivuotisen rahoituskehyksen osalta, mikä tarkoittaisi, että valmistelutyöt, myös ratifiointi, on saatettava loppuun tätä ennen; kehottaa harkitsemaan järjestelmää, jonka avulla jäsenvaltioille koituvat hyödyt ja haitat saadaan yleisesti ottaen asianmukaisemmalle tasolle;

10. uskoo, että nykyinen maailmantalouden kriisi ei saa vaikuttaa EU:n varojen yleiseen tasoon, vaikka jäsenvaltioiden bruttokansantulo ei enää jatkaisikaan kasvuaan; uskoo siksi, että EU:n menoissa olisi keskityttävä selvää eurooppalaista lisäarvoa luoviin politiikan aloihin toissijaisuuden, oikeasuhteisuuden ja solidaarisuuden periaatteita täydellisesti noudattaen; muistuttaa, että tämä lisäarvoa luova toimenpide on kriisiaikoina paljolti Euroopan kansojen välisen solidaarisuuden periaatteen varassa;

11. korostaa, että moitteettoman varainhoidon, paremman hallinnon jäsenvaltioissa ja komissiossa sekä ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteen sovittamisen olisi pysyttävä lähivuosien ensisijaisena tavoitteena, ja katsoo, että tähän päämäärään olisi pyrittävä yksilöimällä etukäteen myönteiset ja kielteiset ensisijaiset tavoitteet sen sijaan, että asettaisimme itsellemme enimmäismääriä, ja katsoo siksi, että monivuotisen rahoituskehyksen olisi oltava joustavampi; painottaa sitä, että unionin kohtaamat haasteet (kriisit elintarvike-, energia- ja rahoitusaloilla) ovat harvoin sen historiassa olleet yhtä merkittäviä; katsoo, että todella eurooppalainen vastaus näihin kriiseihin vaatii kansainvälisiä lainsäädäntö- ja budjettitoimia;

12. katsoo, että koska unionin poliittiset painopisteet muuttuvat jatkuvasti globalisoitumisen, demografisen muutoksen, teknologisen kehityksen, varmojen ja erilaisten energianlähteiden turvaamistarpeen ja ilmastonmuutoksen vuoksi, on tärkeää tarkistaa ja optimoida EU:n varojen käyttö, jotta voidaan saavuttaa eniten lisäarvoa tuovat ja tehokkaimmat EU:n toimet;

13. on vakuuttunut, että joustavuuden lisääminen otsakkeissa ja niiden välillä on ehdottomasti tarpeen unionin toimintakyvyn kannalta, jotta EU voi kohdata uudet haasteet ja toimielinten päätöksentekoprosessia voidaan helpottaa; odottaa, että komissio käynnistää asian suhteen aloitteita tulevissa ehdotuksissaan, jotka perustuvat 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen julistukseen 1;

14. muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 21 kohdassa säädetään, että "rahoituskehystä voidaan omien varojen ylärajaa noudattaen tarkistaa komission ehdotuksesta, jos syntyy ennakoimaton tilanne"; arvostelee jälleen neuvoston epärationaalista toimintaa, kun se toistuvasti vastustaa tämän tarkistamismahdollisuuden käyttöä;

15. toistaa haluavansa havaita, kuinka EU:n politiikan alojen, ja erityisesti koheesiopolitiikan, toteuttaminen jäsenvaltioissa ja komissiossa paranee konkreettisesti ja nopeasti; odottaa, että komission ja neuvoston marraskuussa 2008 jäsenvaltioiden puolesta tekemä yhteinen sitoumus yksinkertaistaa menettelyjä (erityisesti päästökauppajärjestelmää), jotta maksuja voidaan nopeuttaa ja tuleviin talousarvioihin voidaan vaikuttaa myönteisesti; on valmis toteuttamaan poliittisia ja hallinnollisia toimia, jos nykyinen tilanne pysyy ennallaan; ehdottaa, että menettelyjen yksinkertaistaminen saisi etusijan myös muilla aloilla kuten tutkimuksessa ja innovoinnissa ja pk-yrityksiä koskevassa politiikassa;

16. toteaa, että EU:n varojen käytön tehokas hallinnointi olisi asetettava tärkeään asemaan; pitää lisäksi erityisen tärkeänä, että varojen myöntäminen perustuu objektiivisiin perusteisiin ja niiden tehokkuuden jatkuvaan arviointiin; katsoo, että tähän liittyen on tuettava vahvoja ja tehokkaita julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia;

17. pahoittelee hidasta edistymistä keskustelussa EU:n talousarvion rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, joka on talouskriisin johdosta tullut yhä kiireellisemmäksi; pahoittelee erityisesti sitä, että kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän käyttöönottamisen antamaa tilaisuutta ei käytetty hyväksi syvällisen poliittisen keskustelun käynnistämiseksi unionin päätöksillä luotujen uusien julkisten resurssien käytöstä; vaatii, että tämä keskustelu käynnistetään rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä;

18. panee merkille, että jäsenvaltiot ovat kansallisissa talousarvioissaan ottaneet huomioon suuren osan unionin tavoitteista; vaatii, että tällä tavalla käyttöönotetut määrärahat on kirjattava ja julkistettava jokaisessa jäsenvaltiossa, jotta voidaan paremmin mitata kunkin valtion ponnistuksia ja arvioida paremmin tarvittavat määrät, jotka on varattava EU:n talousarviossa aloille, joilla jäsenvaltioiden ponnistuksia on kannustettava ja täydennettävä;

Erityiset huomiot

19. haluaa päättäväisesti saada asianmukaisen rahoituksen uusille tai täydentäville politiikan aloille, jotka saattavat olla tarpeen, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan (kuten energia- ja avaruuspolitiikka ja tutkimus otsakkeessa 1 a, oikeudellinen yhteistyö otsakkeessa 3 a, nuoriso, urheilu, informaatio- ja viestintäpolitiikka ja kansanterveys otsakkeessa 3 b, humanitaarinen apu ja Euroopan ulkosuhdehallinto otsakkeessa 4);

20. muistuttaa, että otsakkeet 1a, 3 ja 4 ovat jo alirahoitettuina nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että täydentävillä politiikan aloilla ei pitäisi muuttaa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen pääluokkien tasapainoa eikä vaarantaa nykyisiä ensisijaisia tavoitteita; tähdentää myös, että jos jotkut jäsenvaltiot pitävät edelleen kiinni 1 prosentin lähestymistavasta, uusien ensisijaisten tavoitteiden rahoittamiseen ei ole talousarvion kannalta muuta vaihtoehtoa kuin turvautua myös otsakkeiden 1 b ja 2 politiikan pääaloihin;

21. katsoo, että lyhyen aikavälin uudelleen arviointiin olisi Lissabonin sopimuksen voimaantulosta riippumatta sisällytettävä varojen järjestäminen unionille, jotta se voi saavuttaa poliittiset tavoitteensa energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen torjumisen aloilla; on valmis harkitsemaan erityisrahaston perustamista tätä tarkoitusta varten; painottaa, että tämä tämän on oltava keskeisenä painopisteenä uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä mieluiten siten, että tehdään yleinen sopimus siitä, miten rahoitetaan ilmastonmuutosta käsittelevää politiikkaa; katsoo, että pitkällä aikavälillä on luotava uusi luokka, johon yhdistetään kaikki talousarvion kannalta merkitykselliset politiikan alat ilmastonmuutoksen vastustamiseksi;

22. painottaa, että tässä suhteessa politiikan alojen olisi oltava yhdenmukaisia, ja toteaa, että kaikki merkittävät ohjelmat on testattava ilmastonmuutoksen kannalta, mukaan lukien maataloutta koskevat hankkeet, koheesio-ohjelmat, liikenne- ja energiaverkot sekä kehitysohjelmat;

23. toistaa olevansa valmis käymään neuvoston kanssa neuvotteluja komission ehdotuksista, jotka koskevat energia- ja verkkohankkeiden (laajakaista) rahoittamista EU:n elvytyssuunnitelman yhteydessä;

24. edellyttää, että tavoitteena on pidettävä tutkimuksen ja innovoinnin määrärahojen lisäämistä 3 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä; korostaa, että tieteellinen tutkimus, tiedeinfrastruktuuri, tekninen kehitys ja innovoinnit muodostavat Lissabonin strategian ytimen ja että ne ovat päätekijöitä kasvun, työpaikkojen luomisen, kestävän kehityksen ja EU:n kilpailukyvyn kannalta;

25. painottaa koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmien mahdollisuuksia Euroopan tuomisessa lähemmäs kansalaisia ja kulttuurisen monimuotoisuuden sekä keskinäisen ymmärtämisen vahvistamisessa sen roolin lisäksi, joka koulutuksella on Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja osaamisen saattamisessa niiden uusien haasteiden ja mahdollisuuksien mukaisiksi, joita syntyy rahoitus- ja talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta;

26. muistuttaa, että otsakkeen 4 (EU maailmanlaajuisena toimijana) alirahoitus jatkuu kroonisena; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia pitkän aikavälin rahoitukseksi vuosituhattavoitteiden saavuttamista varten, kansainvälisistä ilmastonmuutossopimuksista aiheutuviksi kehitysavusta riippumattomiksi sitoumuksiksi, konfliktien estämiseksi ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseksi ja uskottavaksi naapuruuspolitiikaksi ja yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi/Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikaksi (joihin sovelletaan asianmukaista vastuuvapausmenettelyä), jotta voidaan välttää toistuvat ja loppumattomat neuvottelut neuvoston kanssa vuosittaisissa talousarviomenettelyissä;

27. muistuttaa, että jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2005 pyrkimään siihen, että 0,7 prosenttia EU:n bruttokansantulosta kohdennettaisiin viralliseen kehitysapuun vuonna 2015; uskoo, että EU:n talousarviotuella voidaan kannustaa jäsenvaltioita tämän tavoitteen saavuttamiseen; toistaa haluavansa sisällyttää Euroopan kehitysrahaston yleiseen talousarvioon vahvistaakseen parlamentin seuraamien ja valvomien päätöksentekomenettelyjen avoimuutta;

28. kehottaa vuonna 2009 valittavaa parlamenttia avoimuussyistä sisällyttämään normaaliin talousarvion rakenteeseen varat, joita nykyisin käytetään talousarvion ulkopuolella;

o

o        o

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL C 124, 25.5.2006, s. 373. (3) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 454. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0622. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0098. (6) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 263. (7) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0576. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0068. (9) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0093. (10) Neuvoston päätös 2000/597/EY, Euratom, tehty 29 päivänä syyskuuta 2000, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42). (11) Omien varojen 1,24 prosentin enimmäismäärä vs. monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärä (perustuu arvioon 27 EU:n jäsenvaltion bruttokansantulosta vuonna 2009).

Työasiakirja kauden 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnista: ensimmäisiä ajatuksia

1.        Tilannekatsaus

Valtuudet arviointiin

1.        Talousarvion tarkistus perustuu joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiin ja talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta myöhemmin tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen, jolla luotiin uusi rahoituskehys.

17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen julistus nro 1

Komissio laatii toimielinten sopimuksen 7 kohdan mukaisesti vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen toimielinten sopimuksen toiminnasta ja tarvittaessa liittää siihen asianmukaiset ehdotukset.

17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen julistus nro 3         

1. Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti komissiota on pyydetty tekemään kokonaisvaltainen ja laaja-alainen tarkistus, joka kattaa kaikki EU:n menot, mukaan lukien yhteinen maatalouspolitiikka, ja varat, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus,– ja esittämään siitä kertomus kaudella 2008–2009. Tähän tarkistukseen tulisi liittyä toimielinten sopimuksen toiminnan arviointi. Euroopan parlamentti on mukana tarkistuksessa menettelyn kaikissa vaiheissa seuraavien periaatteiden mukaisesti:

– komission tarkistuksen esittämistä seuraavan tarkasteluvaiheen aikana huolehditaan siitä, että Euroopan parlamentin kanssa käydään tarvittavat keskustelut toimielinten välisen tavanomaisen poliittisen vuoropuhelun puitteissa ja että Euroopan parlamentin kannat otetaan asianmukaisesti huomioon;

– joulukuussa 2005 antamiensa päätelmien mukaisesti Eurooppa-neuvosto ”voi tehdä päätöksiä kaikkien tarkistuksen kattamien asioiden osalta”. Euroopan parlamentti on mukana kaikissa virallisissa seurantavaiheissa asiaankuuluvien menettelyjen mukaisesti ja kaikin sille kuuluvin oikeuksin.

2. Osana tarkistuksen laatimiseen johtavaa kuulemis- ja mietintämenettelyä komissio sitoutuu käyttämään tilanneanalyysissään hyväkseen Euroopan parlamentin kanssa käytäviä perinpohjaisia keskusteluja. Komissio panee myös merkille Euroopan parlamentin aikomuksen pyytää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien edustajien kokousta tarkastelemaan omien varojen järjestelmää. Komissio katsoo tällaisen kokouksen tulosten olevan panos edellä tarkoitettuun kuulemismenettelyyn. Komissio tekee ehdotuksensa täysin omalla vastuullaan.

     Toisessa käsittelyssä annetussa varainhoitovuoden 2007 talousarviota koskevassa päätöslauselmassa(1) Euroopan parlamentti:

14. vahvistaa, että politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa unionissa 2007–2013 käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valmistelema poliittinen arvio sekä parlamentin 8. kesäkuuta 2005 asiasta hyväksymä päätöslauselma ovat perusta toimielinten välisen sopimuksen uudelleentarkastelulle ja siihen mahdollisesti tehtäville muutoksille.

2.        Arvioinnin laajuuden ja sisällön määrittämiseksi seuraavat kysymykset on erotettava toisistaan:

– toimielinten välisen sopimuksen lyhyen ja pitkän aikavälin tarkastelu (toimielinten välisen sopimuksen julistus nro 1), jolla pyritään arvioimaan monivuotisen rahoituskehyksen toimintaa ja jonka perusteella komissio esittää asianmukaisia ehdotuksia;

– keskipitkän/pitkän aikavälin tarkastelu (toimielinten välisen sopimuksen julistus nro 3), jolla valmistellaan rahoitusta vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle ja joka vastaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä mainittua kokonaisvaltaista ja laaja-alaista tarkistusta koskevaa lauseketta. Se kattaa uudistukset rahoitusjärjestelmään eli omien varojen järjestelmään sekä menoihin, mukaan luettuna YMP (yhteisrahoitus) ja Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys. Lisäksi se todennäköisesti kattaa mahdolliset vaikutukset, joiden perusteella perustamissopimusta on tarkistettava.

3.        Komissio julkaisi 15. tammikuuta 2007 puheenjohtajan ilmoituksen sisämarkkinoiden tarkistamisesta, yhteiskunnallisen todellisuuden kartoittamisesta ja talousarvion tarkistamisesta(2). Ilmoitus oli alustava toimi sen valtuutuksen täyttämiseksi (vaihe 1). Kyseisessä asiakirjassa komissio esittää pääpiirteittäin tarkistukseen kuuluvat toimenpiteet ja niiden aikataulun. Arviointia ”ei pidä missään nimessä katsoa uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelemiseksi eikä siltä pitäisi sitä odottaa”. ”Kuulemismenettelyn tarkoituksena on herättää ajatuksia.” Kuulemiseen osallistuvat Euroopan parlamentti, neuvosto ja jäsenvaltiot, mutta myös EU:n politiikkaan liittyvät sidosryhmät, paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason keskeiset toimijat ja kansalaisyhteiskunta.

4.        Komissio on lykännyt aihekohtaisen asiakirjan laatimista kesäkuusta syyskuuhun, mutta se aikoo viimeinkin antaa kyseisen asiakirjan 12. syyskuuta. Näin komissio käynnistää vastuullaan olevan kuulemismenettelyn (vaihe 2). Esiin nostetaan ongelmallisia kysymyksiä, mutta asiakirja laaditaan tarkoituksella siten, että kysymykset jätetään avoimiksi. Kolmannessa vaiheessa (vuoden 2008 lopussa tai vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla) komissio antaa valkoisen kirjan, jota käytetään perustana seuraavaa rahoituskehystä koskeville ehdotuksille. Valkoisen kirjan laatimisesta on ilmeisesti vastuussa huhti- tai toukokuussa 2008 järjestettävä ”aivoriihi”, johon Euroopan parlamenttia pyydetään osallistumaan.

5.        Euroopan parlamentti perusti väliaikaisen valiokunnan, joka hyväksyi 8. kesäkuuta 2005 mietinnön, jolla vahvistettiin Euroopan parlamentin kanta ennen kesäkuussa 2005 kokoontunutta Eurooppa-neuvostoa. Eurooppa-neuvosto ei kuitenkaan päässyt yhteisymmärrykseen asiaa koskevista päätelmistä. Eurooppa-neuvoston päätöstä lykättiin joulukuuhun 2005 asti. Sopimus monivuotisesta rahoituskehyksestä kaudelle 2007–2013 ja toimielinten välinen sopimus talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehtiin lopulta 17. toukokuuta 2006 eli lähes kahden vuoden tiiviiden neuvottelujen jälkeen.

6.        Toimielinten välistä sopimusta koskevassa päätöslauselmassaan parlamentti katsoi, että ”kolmen toimielimen 4. huhtikuuta 2006 saavuttama sopimus oli ainoa mahdollinen kompromissi, johon parlamentin oli kattavien neuvottelujen puitteissa mahdollista päästä”, mutta tunnusti kuitenkin, että ”monet puutteet ovat vielä ratkaisematta neuvottelujen päättyessä”. Lisäksi parlamentti katsoi, että ”näitä puutteita olisi käsiteltävä vuosien 2008–2009 uudelleentarkastelussa ja mahdollisuuksien mukaan vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä”.

7.        Esittelijä haluaa muistuttaa, että väliaikaisen valiokunnan, joka vastasi Euroopan parlamentin kannan vahvistamisesta kauden 2007–2013 painopistealojen osalta, tekemän perusteellisen sisäisen työn pitäisi jatkossakin olla viitteenä tähän mennessä tehdystä työstä. Lisäksi esittelijä katsoo, että kyseistä työtä olisi käytettävä perustana tuleville arvioinneille, kuten parlamentti on korostanut useissa päätöslauselmissa. Esittelijä myös muistuttaa, että neuvottelujen aikana esittelijä arvioi, että EU:n vastuualoilla esiintyvien tarpeiden täyttämiseksi tarvitaan vähintään noin 12 miljardin lisämäärärahat. Euroopan parlamentti myös korosti tarvetta laadullisiin uudistuksiin.

8.        Esittelijä panee merkille, että jäsenvaltioiden ja toimielinten keskuudessa on pientä epäröintiä arvioinnin aikataulusta ja laajuudesta. Siksi esittelijä esittää muutamia kysymyksiä tulevasta kehityksestä:

– Vastaako komission laatima suunnitelma yleistä poliittista tahtoa?

– Eikö olisi viisasta ottaa huomioon, että yleinen tilanne on epävarma ja että nykyiset painopisteet voivat muuttua?

– Onko järkevää käynnistää poliittinen keskustelu kunnianhimoisesta prosessista, josta kahden uuden toimijan (uuden parlamentin ja uuden komission) on päätettävä?

– Onko nykyinen tilanne suotuisa ja riittävän kypsä keskustelun käynnistämiselle nykyisten tärkeiden politiikanalojen (YMP, koheesiopolitiikka ja tutkimuspolitiikka) asemasta vuoden 2013 jälkeisellä kaudella?

2.        Seuraavat toimenpiteet

Mutkikas suunnitelma

9.        Kahden vuoden epävarmuuden jälkeen Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa 2007 käynnistää uudelleen keskustelun Euroopan unionin toimielinten tulevaisuudesta. 27 jäsenvaltiota ovat päättäneet kutsua koolle hallitustenvälisen konferenssin, jonka tehtävänä on valmistella uudistussopimus perustuslakiluonnoksen perusteella. Jos ratifiointimenettelyt sujuvat odotusten mukaisesti, uudistussopimus voisi tulla voimaan vuoden 2009 puoleenväliin mennessä eli lähes samanaikaisesti Euroopan parlamentin vaalien kanssa. Uudistussopimuksen ratifiointiprosessin epäonnistumisen vaikutuksia EU:hun ja talousarvioon ei voida arvioida etukäteen.

10.      Esittelijä katsoo, että tämä uusi tilanne olisi otettava huomioon arviointimenettelyssä. Jos noudatetaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä esitettyä suunnitelmaa, uudistussopimus tulee voimaan, uudet parlamentin jäsenet valitaan kesäkuussa 2009 ja uusi komissio nimitetään vuoden 2009 toisella puoliskolla. Tässä yhteydessä toimielinten välisiä keskusteluja voidaan lykätä sekaannusten välttämiseksi.

11.      Jäsenvaltioiden ja toimielinten ensisijaisena painopistealana tulevina kuukausina olevan uudistussopimuksen lisäksi arviointiin vaikuttavat muut sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten YMP:n uudistuksen uudelleentarkastelulauseke ja vuoden 2008 koheesiota koskeva kertomus, energiapaketin valmistelu, varainhoitoasetuksen tarkistaminen, Euroopan parlamentin vaalit, uusi komissio sekä monenväliset sopimukset, kuten WTO:n neuvottelujen seuraavat kierrokset.

Kolmeen pilariin perustuva lähestymistapa

12.      Esittelijä katsoo, että arvioinnin olisi perustuttava kolmeen pilariin:

– käyttämättä jääneiden varojen kohtalosta päättäminen, mistä ei saatu tehtyä asianmukaista päätöstä neuvotteluissa nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä,

– uusien ohjelmien väliarvioinnin arvioiminen, josta säädetään lainsäädännössä, sekä sovittujen uudistusten analysointi,

– vuoden 2013 jälkeisen kauden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu.

13.      Esittelijä panee merkille, että lähes kaikki uudet kauden 2007–2013 rahoituskehykseen liittyvät ohjelmat on nyt hyväksytty, vaikka useita niistä on lykätty säädösten antamisessa esiintyneiden ongelmien takia. Vain muutamista ohjelmista (Galileo, Fiscalis ja perusoikeuksia ja oikeusasioista koskeva ohjelma) ei vielä ole tehty päätöstä (katso taulukko liitteessä 2).

14.      Käyttämättä jääneiden varojen osalta esittelijä panee merkille, että jo nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisen vuoden aikana voitiin havaita alijäämää otsakkeessa 1A ja otsakkeessa 4. Tämä ongelma on ratkaistava jo varainhoitovuotta 2008 koskevan vuosittaisen talousarviomenettelyn puitteissa. Euroopan teknologiainstituutin ja Galileo-järjestelmän asianmukaisen rahoituksen varmistamiseksi otsakkeeseen 1A tarvitaan ylimääräiset 2,7 miljardia euroa kyseisellä kaudella. Tilanne on vastaava otsakkeessa 4. Vaikka Euroopan parlamentin valtuuskunta sai lisättyä neuvottelujen aikana otsakkeen 4 määrärahoja yhdellä miljardilla eurolla, YUTP kärsii edelleen kroonisesta alirahoituksesta. Muita tarpeita voi esiintyä otsakkeessa 3B. On muistutettava siitä, että 4. huhtikuuta 2006 pidetyssä kolmenvälisessä vuoropuhelussa Euroopan parlamentti pyysi neljän miljardin lisävaroja verrattuna Eurooppa-neuvoston päättämiin varoihin. Pyyntöön suostuttiin.

15.      Uusien ohjelmien arvioinnin osalta voidaan todeta, että säädöksissä määrätään, että vuonna 2007 käynnistyneiden ohjelmien väliarvioinnit on suoritettava noin vuonna 2010. Ensimmäinen analyysi voitaisiin laatia jo Euroopan parlamentin vaalien aikoihin. Esittelijä katsoo, että tässä yhteydessä olisi tehtävä Euroopan parlamentin pyynnön mukainen kattava analyysi EU:n rahoituksen käytöstä, jotta ohjelmia voitaisiin panna paremmin täytäntöön ja jotta niiden laatua voitaisiin parantaa. Euroopan parlamentin olisi lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjänä osallistuttava aktiivisesti näiden arviointien tekemiseen. Arviointien perusteella voi olla tarpeen tehdä mukautuksia rahoituskehyksiin, myös käyttämällä lainsäädännöllistä joustavuutta (enintään viisi prosenttia ohjelman määrärahoista; otsakkeiden sisällä ja niiden välillä on tarvittaessa sovellettava suurempaa joustavuutta).

16.      Toimielinten välinen sopimus talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta sisältää myös muutamia uusia välineitä, joille Euroopan parlamentti antoi tukensa neuvottelujen aikana. Näiden välineiden (Euroopan solidaarisuusrahasto, Euroopan maatalouden tukirahasto, hätäapuvaraus, joustovälineet ja EIP:n kanssa yhteistyössä käytettävät rahoitusvälineet) toimintaa ja niiden tuomaa lisäarvoa olisi myös tarkasteltava väliarvioinnin yhteydessä.

17.      Kolmannen pilarin eli seuraavan rahoituskehyksen valmistelun osalta esittelijä katsoo, että on ratkaisevan tärkeää, että suunnitelmalla pyritään välttämään viimekertaisen tilanteen toistuminen. Edellisellä kerralla parlamentti kritisoi kovasti tilannetta, sillä se asetti kyseenalaiseksi Prodin paketin ”legitiimiyden”. Eroava komissio valmisteli ja Barroson komission hyväksyi kyseisen paketin, vaikka painopistealoja ei mukautettu Euroopan parlamentin vaalien jälkeen.

18.      Jos oletetaan, että hallitustenvälinen konferenssi vahvistaa perustuslaissa säädetyt varainhoitomääräykset, monivuotisen rahoituskehyksen pitäisi olla osa sopimusta ja sen pitäisi olla voimassa ”vähintään viiden vuoden ajan”. Näin ollen voitaisiin suunnitella, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia ehdotuksia käytettäisiin uuden komission ja vastavalitun parlamentin työohjelmana marraskuussa 2009 järjestettävissä kuulemisissa. Tämä vaihtoehto voi tarkoittaa, että nykyistä monivuotista rahoituskehystä on jatkettava vuoteen 2015 asti ja joitakin monivuotisia ohjelmia on tarkistettava riittävän ja tavoitteellisen arvioinnin ja tarvittavien mukautusten perusteella. Se antaisi kuitenkin mahdollisuuden varmistaa jatkossa, että kehystä toteutetaan vaiheittain parlamentin ja komission valtuutusten mukaisesti.

19.      Toimielinten välisessä sopimuksessa kuvattu arviointi kattaa EU:n menot ja tulot. Tulojen osalta voidaan havaita, että parlamentin aloitteesta tulot ovat kehittyneet viime kuukausien aikana. Alain Lamassouren mietinnössä(3) pannaan merkille, että nykyinen järjestelmä ei toimi, ja ehdotetaan yhteen päätökseen johtavaa kaksiportaista lähestymistapaa: ensimmäisessä vaiheessa tunnustetaan avoimen ja oikeudenmukaisen järjestelmän tarve ja toisessa vaiheessa määritellään uudet vaihtoehdot EU:n omien varojen järjestelmälle. Toisessa vaiheessa määritellään ja ehdotetaan vaihtoehtoja. Puheenjohtajavaltio Portugalin aloitteesta 4.–5. marraskuuta pidettävä kokous kansallisten parlamenttien kanssa antaa mahdollisuuden viitoittaa tietä omia varoja koskevan uuden järjestelmän käyttöönoton käsittelemiselle perustamissopimusten hengessä.

20.      Alain Lamassouren mietinnössä todetaan, että Euroopan parlamentti ”on vakuuttunut siitä, että tulouudistuksen ja menotarkistuksen välinen poliittinen yhteys on väistämätön ja täysin perusteltu”. Myös esittelijä katsoo, että nämä kaksi prosessia olisi toteutettava rinnakkain, jotta EU:n rahoitus- ja menojärjestelmää voitaisiin uudistaa kattavasti ja yhdennetysti viimeistään vuonna 2015. Tämä kuitenkin edellyttää, että alustavaa työtä tehdään etukäteen.

Päätelmät

21.      Esittelijä katsoo, että ennen kuin komissio käynnistää virallisesti arviointimenettelyn, on tarpeen keskustella valiokunnassa eräistä ratkaisevista kysymyksistä. Tämän työasiakirjan myötä esittelijä haluaisi kuulla valiokunnan näkemykset ehdotuksista, jotka koskevat seuraavia kysymyksiä:

–         kolmeen pilariin perustuva lähestymistapa vai muut mahdolliset vaihtoehdot

–         arvioinnin ajankohta

–         toimijat: minkä parlamentin ja minkä komission pitäisi osallistua mihinkin vaiheeseen?

–         laajuus: kunnianhimoisen tarkistuksen käynnistäminen vai ensin tehtävät mukautukset ja arvioinnit? Pitäisikö arvioinnin kattaa vain menot, vai pitäisikö siinä käsitellä myös varoja? Pitäisikö arviointia rajoittaa vain yleisiin näkemyksiin ja tehdä poliittinen päätös siitä, että laatua koskevat päätökset ovat seuraavan komission vastuulla?

Annex 1

Annex 2

Multiannual Financial Framework 2007-2013

State of play of financial statements of Commission proposals and overall envelopes (in mio. EUR, current prices)

Työasiakirja monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnista – tilannekatsaus ja näkymät

1.  Kokouksessaan 6. maaliskuuta 2008 puheenjohtajakokous päätti antaa budjettivaliokunnalle luvan laatia valiokunta-aloitteinen mietintö vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarvioinnista. Kuusi valiokuntaa (AFET, DEVE, CONT, ITRE, REGI ja AGRI) haluaa antaa asiasta lausunnon.

2.  INI-mietintöä silmällä pitäen esittelijä laatii toisen työasiakirjan, jossa hän päivittää väliarviointiin liittyviä tarkasteluja nykyisen poliittisen ja institutionaalisen tilanteen perusteella ja selvittää mahdollisia vaihtoehtoja.

1.   Tähänastiset saavutukset

3.  On kulunut kolme vuotta siitä, kun joulukuun 2005 Eurooppa-neuvoston päätelmissä komissiota pyydettiin "tekemään kokonaisvaltainen ja laaja-alainen tarkistus, joka kattaa kaikki EU:n menot, mukaan lukien yhteinen maatalouspolitiikka, ja varat, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus, ja esittämään siitä kertomus kaudella 2008–2009".

4.  Kaksi 17. toukokuuta tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen sisältyvää julistusta – julistus 1 toimielinten sopimuksen toiminnan arvioinnista ja julistus 3 rahoituskehyksen tarkistuksesta – heijastavat näitä päätelmiä, joissa otetaan huomioon myös Euroopan parlamentti. Arviointi koskisi siten kolmea osatekijää ja sen aikataulu olisi seuraava:

5.  Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehty toimielinten sopimus sekä monivuotinen rahoituskehys 2007–2013 ovat olleet voimassa lähes kolme vuotta. Tänä aikana on ilmennyt tarvetta tehdä joitakin huomattavia muutoksia. Talousarviomenettelyissä 2008 ja 2009 otettiin tätä varten käyttöön ratkaisu, joka noudattaa parlamentin toukokuussa 2006 antamassa päätöslauselmassa(4) esitettyä kolmea pilaria:

–       ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ja rahoitustarpeiden yhteensovittaminen;

–       talousarvion rakenteen nykyaikaistaminen;

–       EU:n talousarvion toteutuksen laadun parantaminen.

6.  Päätöslauselmassaan toimielinten sopimuksesta Euroopan parlamentti korosti, että "kolmen toimielimen 4. huhtikuuta 2006 saavuttama sopimus oli ainoa mahdollinen kompromissi, johon parlamentin oli kattavien neuvottelujen puitteissa mahdollista päästä" ja että se "on kuitenkin tietoinen, että monet puutteet ovat vielä ratkaisematta neuvottelujen päättyessä" ja "katsoo, että näitä puutteita olisi käsiteltävä vuosien 2008–2009 uudelleentarkastelussa ja mahdollisuuksien mukaan vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä".

7.  Syyskuussa 2007 esittelijä esitti työasiakirjan(5), jossa hän totesi, että väliarviointiin olisi sisällytettävä kolme pilaria:

-   käyttämättä jääneiden varojen kohtalosta päättäminen, mistä ei saatu tehtyä asianmukaista päätöstä neuvotteluissa nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä,

-   uusien ohjelmien väliarvioinnin arvioiminen, josta säädetään lainsäädännössä, sekä sovittujen uudistusten analysointi,

-   vuoden 2013 jälkeisen kauden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu.

8.  Lisäksi tarkasteltiin ehdotusta tehdä tarvittavat mukautukset vuoteen 2015 asti "riittävän ja tavoitteellisen arvioinnin... perusteella". Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että nykyistä monivuotista rahoituskehystä olisi jatkettava siihen asti, jotta varmistetaan vaiheittainen toteutus parlamentin ja komission valtuutusten mukaisesti.

9.  Lisäksi useissa yhteyksissä, etenkin viime marraskuun 12. päivänä järjestetyssä konferenssissa, esittelijä määritteli arvioinnin korostaen, että on erotettava toisistaan tiettyjen nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvien ohjelmien arviointi, mukaan luettuna täytäntöönpanoon liittyvät laadunparantamismenettelyt, sekä vuoden 2013 jälkeisen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu.

10. Vuonna 2006 todetut alijäämät ilmestyivät jo monivuotisen rahoituskehyksen toisena vuonna (2007/B'2008) sen jälkeen, kun jäsenvaltiot päättivät noudattaa Euroopan parlamentin linjaa ja hyväksyivät sen, että komissio tarjoaa asianmukaisen yhteisörahoituksen Galileolle ja Euroopan teknologiainstituutille (otsakkeesta 1a). Kolmantena vuonna päätettiin, että otsakkeessa 4 olevan jatkuvan rahoitusvajeen takia hätäapuvarauksen määrärahoja lisätään; näin EU pystyisi rahoittamaan elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun maailmanmarkkinoilla liittyvän rahoitusvälineen.

11. Komissio hyväksyi 26. marraskuuta 2008 ehdotuksen otsakkeen 1a enimmäismäärän tarkistamisesta 5 miljardilla eurolla. Se on osa EU:n talouden elvytyssuunnitelmaa, johon on varattu 30 miljardia euroa ja jolla pyritään vastaamaan talous- ja rahoituskriisiin.

12. Kaiken kaikkiaan kolmen toimielimen toukokuussa 2006 hyväksymään rahoituskehykseen lisättiin vuoden 2009 alussa yhteensä 2,96 miljardia euroa.

13. Rahoitus- ja talouskriisi laskee tulevina vuosina jäsenvaltioiden bruttokansantuloa. Koska BKTL muodostaa omien varojen perustan (65 %), EU:lle voi aiheutua talousarviopaineita, jos talousennusteet ovat ristiriidassa toimielinten välisen sopimuksen(6) 16 artiklassa tarkoitetun 2 prosentin deflaattorin kanssa.

14. Vuosien 2007–2013 monivuotinen rahoituskehys mahdollisti suurta osaa EU:n lainsäädäntöä koskevan uudistuksen. Säädöksissä määrätään ohjelmien väliarvioinnin suorittamisesta. Jotkut arvioinneista käynnistettiin vuonna 2007, muita lykättiin myöhemmäksi. Siten järkevä arviointi voidaan tehdä korkeintaan vuonna 2010.

2.   Toimielinten viimeaikainen kehitys

·   Komission aloitteet

15. Komissio isännöi 3. marraskuuta 2008 konferenssia nimeltä "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa"(7). Sen avasivat puheenjohtaja Barroso, puhemies Pöttering sekä komission jäsen Grybauskaite, ja osanottajia oli yli 600. Lisäksi jotkut parlamentin jäsenet osallistuivat pyöreän pöydän keskusteluihin, myös budjettivaliokunnan puheenjohtaja sekä omien varojen järjestelmästä vastaava pysyvä esittelijä. Konferenssi oli komission uudistushankkeen ensimmäinen vaihe. Komissio käynnisti kuulemiset syyskuussa 2007, ja yhteensä niissä oli 305 osallistujaa, jotka esittivät 284 eri puheenvuoroa:

94 kuulemista, joihin osallistui julkisen sektorin tai hallitusten edustajia, ml. 26 jäsenvaltiota;

55 kuulemista, joihin osallistui valtioista riippumattomien järjestöjen edustajia;

41 kuulemista, joihin osallistui yksityisen sektorin eri eturyhmien ja työmarkkinaosapuolten edustajia;

38 kuulemista, joihin osallistui yliopisto- ja akateemisia asiantuntijoita;

35 kuulemista, joihin osallistui yksittäisiä kansalaisia 13 jäsenvaltiosta;

21 muuta kuulemista (joita ei voitu luokitella).

16. Puhemies Pötteringille 18. joulukuuta 2008 osoittamassaan kirjeessä komission puheenjohtaja toteaa:

"Konferenssi osoitti laaja-alaisesti tunnustavansa asian tärkeyden ja loi perustan uusille ideoille ja uudelle kehittyvien suuntausten analyysille. Yhdessä julkiseen kuulemiseen liittyvien keskustelujen kanssa se on tärkeä perusta tulevalle työllemme."

17. Kuulemisten tärkeimmät johtopäätökset esitetään komission asiakirjassa(8) seuraavasti:

-   Kyky vastata muuttuviin tarpeisiin: Monet osallistujat pitävät EU:n talousarviota poliittisten kompromissien tuloksena ennemminkin kuin perusteltuna päätöksenä osoittaa määrärahoja yhteisön tavoitteiden edistämiseen. EU:n talousarvion pitäisi perustua poliittisiin päätöksiin ja EU:n menojen tuoman lisäarvon asianmukaiseen arviointiin. Komission olisi yksilöitävä tilanteet, joissa olemassa olevat rajalliset taloudelliset resurssit voidaan käyttää parhain vaikutuksin.

-   Tarvitaan joustavampia välineitä nopeaan päätöksentekoon, jolla tuetaan uusia aloitteita, vaikkakin liiallinen joustavuus saattaa vaarantaa monivuotisen rahoituskehyksen vakauttavan tehtävän.

-   Monivuotisessa rahoituskehyksessä on löydettävä oikea tasapaino vakauttamisen tarpeen ja joustavuuden tarpeen välillä: esitettiin kesto-ajan lyhentämistä (viiteen vuoteen), jotta EU:n talousarviota voitaisiin mukauttaa paremmin muuttuviin tarpeisiin.

-   EU:n rahoituksen olisi tuotava lisäarvoa ottaen etenkin huomioon globalisaation haasteeseen liittyvät ensisijaiset tarpeet parantaa Euroopan yleistä kilpailukykyä, varmistaa energiansaanti, edistää tietopohjaista ja palvelutaloutta, mukautua väestörakenteen muutoksiin tasapainottamalla maahanmuuttopolitiikkaa ja vastata turvallisuusuhkiin sekä säilyttää sosiaalinen malli.

-   Pääperiaatteena olisi pidettävä eurooppalaista lisäarvoa, joka perustuu toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen.

-   Ensisijaiset tavoitteet osoittavat, että uudelleen suuntautumista kannatetaan laajamittaisesti. Useissa puheenvuoroissa vaadittiin maatalousmenojen (lähinnä ensimmäisessä pilarissa) alentamista ja tutkimuksen, teknologian, innovaation ja energia-alan määrärahojen lisäämistä. Koheesio saa mittavan tuen huolimatta sen uudistamiseen liittyvistä näkemyseroista samalla, kun korostetaan alueellisten erojen vähentämistä.

-   Omien varojen kohdalla puheenvuoroissa ilmaistiin tarve toteuttaa uudistus niin, että järjestelmästä tulisi oikeudenmukainen, tehokas, yksinkertainen, avoin, tasapuolinen ja kestävä. Vaikka vaihtoehtoiset mallit mainittiin, BKTL-varat vaikuttavat edelleen suosituimmalta vaihtoehdolta nykyisten korjausten poiston jälkeen.

18. Komission prosessin toisessa vaiheessa tehdään yhteenveto pääsuuntauksista, joita tulevassa rahoituskehyksessä voitaisiin ennakoida ottaen huomioon myös konferenssin tulokset.

19. Vaikka aikataulua ei ole vielä vahvistettu, nämä ehdotukset saattavat olla tämän komission viimeisiä, ja ne voitaisiin esittää siten syksyllä 2009, edelleen toimielinten välisen sopimuksen aikataulua noudattaen. Jatkotoimet kuuluvat siten uudelle komissiolle ja uudelle parlamentille.

20. Vaikka kuulemisiin osallistui huomattava osa jäsenvaltioista ja niissä esitettiin joitakin kattavia ja yksityiskohtaisia ehdotuksia, todennäköisesti vuoden 2009 toisella puoliskolla jäsenvaltioiden huomion vie institutionaalinen kehitys, joka liittyy Lissabonin sopimuksen ratifiointiin, Euroopan parlamentin vaaleihin, uuden komission perustamiseen ja joidenkin maiden kansallisiin vaaleihin.

21. Kuitenkin äskettäin unionin päälehdissä julkaistussa artikkelissa sekä Tšekin tasavalta että Ruotsi ilmoittivat puheenjohtajavaltioina yhteisestä tavoitteestaan ratkaista EU:n talousarvion arviointiin liittyvä asia vuoden 2009 aikana, vaikka tavoitetta onkin vielä selvennettävä.

·   Lissabonin sopimuksen vaikutus

22. Joulukuun 2008 Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmien 1–4 kohdan mukaisesti Irlannin kansanäänestys voitaisiin saattaa loppuun nykyisen komission toimikauden päättymiseen mennessä. Tällä perusteella Lissabonin sopimus voisi astua voimaan vuoden 2010 alussa.

23. Uusi sopimus antaa Euroopan unionille uusia toimivaltuuksia, kuten uusi talousarviomenettely, jonka seuraukset saattavat näkyä uusina toimintalinjoina tai ohjelmina, joiden uudet oikeusperustat voivat edellyttää asianmukaista rahoitusta. Tämä koskee pääasiassa otsakkeita 1a (avaruus- ja tutkimuspolitiikka, nuoriso, urheilu, kansanterveys), 3b (oikeudellinen yhteistyö) ja 4 (humanitaarinen apu, Euroopan ulkosuhdehallinto). On jo käynyt ilmi, että näistä otsakkeista kahden (1a ja 4) rahoitus on nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä riittämätöntä.

3.   Päätelmät ja vaihtoehdot

24. Esittelijä katsoo, että tietyt nykyiseen poliittiseen, taloudelliseen ja institutionaaliseen tilanteeseen liittyvät epävarmuustekijät, kuten

-   Euroopan parlamentin vaalit;

-   uuden komission nimittäminen;

-   uuden Irlannin kansanäänestyksen valmisteluvaihe: ratifiointiprosessin tulos;

-   uuden sopimuksen mahdollinen voimaantulo ja talousarvioseuraukset ratifioimatta jättämisestä;

-   talous- ja rahoituskriisin poliittinen vaikutus ja mahdolliset seuraukset EU:n talousarvioon vuotuisesti ja monivuotisesti,

ovat tärkeimpiä haasteita, jotka eivät valiokunta-aloitteisen mietinnön esittelyvaiheessa mahdollista yksityiskohtaista kannanottoa, jonka perusteella voitaisiin tehdä pitkälle menevä arviointi.

25. Esittelijä kuitenkin toteaa, että tämä parlamentti on tehnyt valtaisan investoinnin, joka näkyy politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa unionissa 2007–2013 käsittelevän väliaikaisen valiokunnan työssä, vuotuisissa talousarvioissa ja niiden jälkeisessä lainsäädäntötyössä. Siksi INI-mietinnössä pitäisi myös ottaa huomioon tähän mennessä saavutetut tulokset ja korostaa edelleen olemassa olevia tarpeita, ikään kuin perintönä tältä parlamentilta seuraavalle.

·   INI-mietintöön mahdollisesti sisältyviä vaihtoehtoja

Vaihtoehto 1

26. Mietinnössä voitaisiin:

-   ennakoida Lissabonin sopimuksen vaikutuksia EU:n toimintalinjoihin, määrälliset näkökohdat mukaan luettuina, ja yksilöidä tavoitteellisen arvioinnin tarpeet nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana;

-   tehdä poliittiset johtopäätökset talousarvion tarkastelua koskeneesta konferenssista ja viitoittaa tietä komission tuleville ehdotuksille sekä ratkaista nykyisten rahoitusnäkymien aikana ja jälkeen eteen tulevat ongelmat;

-   antaa aiemman kokemuksen perusteella poliittinen näkemys siitä, mitä seuraava monivuotinen rahoituskehys voisi olla.

Vaihtoehto 2

27. Mietinnössä voitaisiin:

-   todeta nykyinen poliittinen ja institutionaalinen tilanne;

-   todeta, että ehdotusten tekeminen tässä vaiheessa saattaisi vaikuttaa kielteisesti;

-   odottaa komission ehdotuksia parlamentin tutkittavaksi.

Vaihtoehto 3

28. Mietinnössä voitaisiin kehittää kolmivaiheinen lähestymistapa, jossa:

Ensimmäinen vaihe:

-   palautetaan mieliin, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys ei ollut yhtä tavoitteellinen kuin parlamentti olisi voinut odottaa

-   muistutetaan, että se on mahdollistanut jatkuvuuden EU:n lainsäädännössä, jonka väliarviointi suoritetaan vasta myöhemmin (2010–2011)

-   korostetaan, että toimielinten välisen sopimuksen julistuksen 3 mukainen tarkistaminen on jatkuva prosessi, koska kyseinen sopimus sisältää tarvittavat määräykset, joiden perusteella monivuotista rahoituskehystä voidaan tarvittaessa mukauttaa (joustavuus, tarkistus, määrärahojen korotus), ja että nämä välineet on aktivoitu aina tarvittaessa (Galileo, elintarvikerahoitusväline, elvytyssuunnitelma)

-   yksilöidään eräitä uuden parlamentin työskentelyä helpottavia perusperiaatteita, kuten:

-   "joulukuusityyppisen" lähestymistavan välttäminen

-   keskittyminen muutamien pääalojen kuluihin nykyisten enimmäismäärien puitteissa

-   eurooppalaisen lisäarvon kriteerin soveltaminen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti

-   toimintavalmiuksien ja etenkin otsakkeiden sisäisen ja niiden välisen joustavuuden parantaminen. Yksi vaihtoehto voisi olla toimielinten välisen sopimuksen (ks. edellä) julistuksen 1 tarjoamat mahdollisuudet lisätä joustavuutta eräiden todella ensisijaisten poliittisten tavoitteiden (energia, laajakaista) rahoittamiseksi. Tämä vaihtoehto antaisi Euroopan parlamentille mahdollisuuden toteuttaa aloitteita ja ennakoida komission ehdotuksia paremmin.

"Komissio laatii toimielinten sopimuksen 7 kohdan mukaisesti vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen toimielinten sopimuksen toiminnasta ja tarvittaessa liittää siihen asianmukaiset ehdotukset."

Toinen vaihe:

-   Jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, sopimuksen asettamat haasteet ja uudet toimintalinjat edellyttävät, että ehdotetaan mukautuksia.

Kolmas vaihe:

-       Valmistellaan neuvotteluja seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (uuden parlamentin toimesta) nykyisen sopimuksen sekä lainsäädäntöohjelmien väliarvioinnin tulosten perusteella.

(1) P6_TA-PROV(2006)0570. (2) SEC(2007)42/2-05-1772. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0210. (4) P6_TA(2006)0210, toimielinten sopimuksesta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta (1 kohta). (5) PE 392.301_V.03.00. (6) PE 392.301_V.03.00. (7) Konferenssin keskustelut löytyvät komission verkkosivuilta http://ec.europa.eu/budget/reform/index_en.htm. (8) SEC(2008)2739.

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. kannattaa budjettivaliokunnan väliarviointiin soveltamaa kolmen vaiheen lähestymistapaa, ja korostaa, että otsakkeen 4 kroonista alirahoitusta on käsiteltävä ensisijaisena kysymyksenä nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen tarvittavien mukautusten mukaisesti ottaen huomioon, että myös Euroopan ulkosuhdehallintoa varten varataan riittävä rahoitus;

2. muistuttaa, että komissio aikoo arvioida väliarvioinnin yhteydessä otsakkeen 4 tilannetta, ja kehottaa komissiota esittämään arviointinsa perusteella nykyistä monivuotista rahoituskehystä koskevia lyhyen aikavälin ratkaisuja sekä uutta monivuotista rahoituskehystä varten muita vaihtoehtoja, jotka vahvistaisivat otsakkeen 4 rahoitustilannetta ja päättäisivät kroonisen alirahoituksen, jolloin Euroopan unioni voisi täyttää ulkoisia toimia koskevat velvoitteensa;

3. korostaa erityisesti – otsakkeesta 4 rahoitettavien toimien luonteen perusteella – että on luotava joustomekanismi, jonka avulla EU voi reagoida ennakoimattomiin tilanteisiin heikentämättä meneillään olevien ulkopoliittisten toimien ja ohjelmien rahoitusta samalla, kun budjettivallan käyttäjän oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

4. tähdentää aikovansa keskittyä tarpeeseen kehittää otsaketta 4 varten lyhyen ja keskipitkän aikavälin ratkaisuja, kun otetaan huomioon uuden komission nimeäminen ja hyväksyminen;

5. hyväksyy sen, että Euroopan naapuruuspolitiikkaa syvennetään edelleen itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin suuntaan; korostaa kuitenkin, että eurooppalaiselle naapuruuden ja kumppanuuden välineelle on pikaisesti järjestettävä riittävät varat, jotta näistä kahdesta järjestelmästä tulee osallistuvien kumppaneiden kannalta toimivia ja uskottavia; korostaa, että tässä yhteydessä on vaakalaudalla koko Euroopan mantereen vakaus, turvallisuus ja vauraus;

6. korostaa EU:n haasteita energiavarmuuden alalla, ja kehottaa komissiota huolehtimaan riittävistä varoista, joiden avulla EU voi vähentää omaa haavoittuvuuttaan tässä kysymyksessä;

7. korostaa, että on kurottava umpeen kuilu, joka vallitsee sen välillä, että kehitysyhteistyön rahoitusväline keskittyy tällä hetkellä kehitysyhteistyöhön ja vuosituhattavoitteisiin, ja toisaalta sen välillä, että on tarve tukea yhteistyötä kolmansien maiden kanssa myös muissa kuin viralliseen kehitysapuun kuuluvissa yhteyksissä; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan vastaavia tarkistuksia nykyiseen lainsäädäntöön ja kannustamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä siihen, että kehitysmaiden kanssa tehtävään virallisen kehitysavun ulkopuoliseen yhteistyöhön saadaan pysyvä ja asianmukainen rahoitus;

8. korostaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelun yhteydessä, että kaikki menojen kestävät arvioinnit on kytkettävä tiiviisti tulojen uudistamiseen, jotta Euroopan unioni saisi tarvittavat varat tehtäviensä hoitamiseen ja edessä olevista haasteista selviämiseen; katsoo, että seuraavan rahoituskehyksen olisi noudatettava komission ja parlamentin toimikausia, mikä vahvistaisi kehyksen demokraattista legitiimiyttä; korostaa vielä näkemystään, jonka mukaan ulkoisiin toimiin liittyvä rahoitus – etenkin Euroopan kehitysrahasto ja Athene-järjestelmä – olisi sisällytettävä poikkeuksetta EU:n talousarvioon.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että nykyisiin rahoitusnäkymiin liittyvien menojen täytäntöönpanotaso vaihtelee huomattavasti monivuotisen rahoituskehyksen eri otsakkeiden välillä siten, että joissakin otsakkeissa rahankäyttö on alimitoitettua (esimerkiksi otsakkeessa 2) kun taas toisissa otsakkeissa liikkumavara on käytetty kokonaisuudessaan (esimerkiksi otsakkeessa 4); katsoo, että tämä tilanne korostaa tarvetta joustavoittaa määrärahojen siirtämistä otsakkeiden välillä;

2.  kiinnittää erityisesti huomiota otsakkeen 4 epävarmaan rahoitustilanteeseen, joka johtuu muun muassa Palestiinassa, Kosovossa ja Georgiassa ilmenneistä uusista tarpeista, joita ei voitu ennakoida monivuotista rahoituskehystä laadittaessa; katsoo, että ongelma voidaan ratkaista vain tarkistamalla kattavasti monivuotista rahoituskehystä ja korottamalla otsakkeen 4 enimmäismäärää kaudella 2010–2013;

3.  panee merkille, että vaikka uusiin tarpeisiin, jotka johtuvat elintarvikkeiden jyrkästä hinnannoususta kehitysmaissa, vastattiin nykyisten rahoitusnäkymien puitteissa, prosessi oli monimutkainen ja vaikea eikä sitä pitäisi toistaa; panee myös merkille, että kehitysmaissa syntyy todennäköisesti uusia, ennakoimattomia ja akuutteja tarpeita, kuten maailman rahoitusmarkkinoiden myllerryksestä johtuvia tarpeita ja maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta johtuvia humanitaarisia hätätilanteita, joiden vaikutus on voimakkaimmillaan alhaisen tulotason maissa;

4.  huomauttaa, että demokraattinen valvontaprosessi on osoittanut, että tarvitaan uutta rahoitusvälinettä tai jotakin olemassa olevaa välinettä on muutettava ja sen varoja on lisättävä, jotta katetaan muut kuin julkiseen kehitysapuun sisältyvät toimet kehitysyhteistyövälineen piiriin kuuluvissa maissa, ja katsoo, että tämä onnistuu tarkoituksenmukaisesti vain korottamalla otsakkeen 4 enimmäismäärää.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokuntaa pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että komission on Euroopan unionin toimeenpanovallan käyttäjänä tehtävä selkoa saavuttamistaan tuloksista; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että sen tilintarkastukset (laillisuus ja asianmukaisuus) ja toiminnantarkastukset (varainkäytön tarkastukset) ovat asianmukaisesti tasapainossa;

2.  toteaa, että talousarvion toteuttaminen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa pohjautuu suoraan EY:n perustamissopimuksen 5 artiklaan ja johtuu todellisen "EU:n hallinnon" puuttumisesta; muistuttaa, että nykyisten järjestelyjen ollessa käytössä on suurena vaarana, että puhtaasti kansalliset seikat saattavat mennä EU:n yhteisten etujen edelle; katsoo, että yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaan hallinnointiin liittyviä tehtäviä hoitavia kansallisia elimiä varten on tarpeen ottaa käyttöön EU:n akkreditointi;

3.  kiinnittää huomiota toistuviin kehotuksiinsa käyttää kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia keinona vahvistaa kansallista vastuullisuutta; pitää valitettavana, etteivät komission toimet ole riittäneet luomaan myönteisiä edellytyksiä tällaisen välineen käyttöönotolle; katsoo komission toimimattomuuden tässä asiassa olevan vastoin tavoitetta, jonka mukaan talousarviota on "hallinnoitava tiukimpien mahdollisten standardien mukaisesti", kuten todetaan 12. syyskuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa "Uudistettu talousarvio muuttuvassa Euroopassa" (SEC(2007)1188, sivu 5);

4.  katsoo, että politiikkaa on muutettava tai siitä on mahdollisesti luovuttava, jos sen kohdalla ei voida toteuttaa täydellistä vastuuta; on vakuuttunut siitä, että suunnittelun, tavoitteiden, investointitason ja erityisen säädöksen lisäksi toimintapäätöksen olennaisena osatekijänä olisi oltava se, että täytäntöönpanosta vastaava elin ottaa täyden vastuun täytäntöönpanosta;

5.  pitää myönteisenä, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin otti lausunnossaan nro 2/2004(1) käyttöön "hyväksyttävän virheriskin" käsitteen; kehottaa komissiota esittämään budjettivallan käyttäjille eri vaihtoehdot täsmentäen eri virhetasojen vaatimien tarkastusten kustannukset; katsoo, että "hyväksyttävä virheriski" on eriytettävä ohjelmien luonteen, mutkikkuuden ja hallinnointimenetelmien mukaan;

6.  katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen olisi arvioitava komission kustannuslaskennan laatua.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

(1) EUVL C 107, 30.4.2004, s. 1.

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   suhtautuu erittäin myönteisesti vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarviointiin ja talousarviouudistusta koskevaan komission julkiseen kuulemiseen; on sitä mieltä, että talousarvion on oltava keskeisin väline taattaessa EU:n poliittisten tavoitteiden tehokas toteuttaminen;

2.   katsoo, että EU:n koheesiopolitiikan tehokas suuntaaminen näiden tavoitteiden mukaisesti on keino toteuttaa kestävää lähentymistä alueilla, ja korostaa tarvetta kannustaa myönnettyjen yhteisön varojen paljon nopeampaan käyttöön;

3.   katsoo, että koska unionin poliittiset painopisteet muuttuvat jatkuvasti globalisoitumisen, demografisen muutoksen, teknologisen kehityksen, varmojen ja erilaisten energianlähteiden turvaamistarpeen ja ilmastonmuutoksen vuoksi, on tärkeää tarkistaa ja optimoida EU:n varojen käyttö, jotta voidaan saavuttaa eniten lisäarvoa tuovat ja tehokkaimmat EU:n toimet;

4.   katsoo, että tämä puolivälin tarkastelu on äärimmäisen tärkeä, jotta EU:n talousarvio heijastaisi paremmin kansalaisten prioriteetteja tilanteessa, jossa EU pyrkii kilpailukykyiseksi, tietoon perustuvaksi ja tehokkaaksi globaaliksi taloudeksi; katsoo tämän tarkoittavan merkittävää lisäystä määrärahoihin, jotka liittyvät tutkimukseen, innovointiin, ilmasto- ja energiapolitiikkaan, infrastruktuuriin, opetukseen sekä koulutukseen;

5.  korostaa, että EU:n tärkeimmät energiaan liittyvät haasteet sekä luja tavoite vähentää päästöjä maailmanlaajuisesti edellyttävät hinnaltaan kohtuullisten, vähäpäästöisten tai uusiutuvien teknologioiden kehittämistä; katsoo, että talousarvioon olisi näin ollen sisällytettävä riittävästi varoja Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman päämäärien saavuttamiseksi; toteaa, että suunnitelmaa ei pitäisi rahoittaa käyttämällä yhteisön tutkimus- ja innovaatio-ohjelmiin myönnettyjä varoja;

6.   Kehottaa komissiota arvioimaan, miten uusia rahoitusmahdollisuuksia voidaan käyttää nopeuttamaan unionin kannalta merkittäviä uusiutuviin energianlähteisiin liittyviä hankkeita ottaen huomioon erityisesti:

(i)   tarvittavan verkkoinfrastruktuurin kehittäminen tuuli- ja merienergian mahdollisuuksien kehittämiseksi rannikoiden edustalla;

(ii)  yhteenliittymien kehittäminen Välimeren maiden kanssa, jotta voidaan hyödyntää täysin valtavaa tuuli- ja aurinkoenergiapotentiaalia EU:n eteläosissa ja naapurimaissa;

(iii)  biomassaan perustuvien kaukolämpö- ja -jäähdytysverkostojen käyttöönotto yhdessä käytössä olevaa rakennuskantaa koskevan jälkiasennusohjelman kanssa;

7.   painottaa, että energiatehokkuus on keskeinen tapa käsitellä energiaköyhyyttä ja kustannustehokkain tapa saada nopeita tuloksia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että se tarjoaa parhaan kustannustehokkuuspotentiaalin keskipitkän aikavälin päästövähennyksiin; kehottaa komissiota pohtimaan parasta tapaa, jolla EU:n talousarvion varoilla voidaan täydentää asianmukaisesti jäsenvaltioiden toimia ja muita poliittisia välineitä, jotka koskevat energiatehokkuutta, ja vaatii, että energiatehokkuutta koskeville aloitteille myönnetään lisää varoja, sekä tuotanto- että kuluttajapuolelle; katsoo, että tarvitaan entistä suurempia investointeja erityisesti rakennusalan energiatehokkuuden parantamiseksi;

8.   korostaa voimakkaasti, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä dynaamiseen tietoperustaiseen EU:n talouteen, jonka moottoreina ovat kasvu ja työpaikkojen luominen; painottaa, että saatavissa olevan rahoituksen kasvu on ennakkoehto tuloksekkaalle tutkimus- ja innovaatiopolitiikalle; katsoo, että rahoitusta tarvitsevat alat ovat muuttuneet maailman muuttuessa; kehottaa siksi keskittämään tutkimuksen ja kehittämisen varoja tuleviin markkinamahdollisuuksiin ja uusiin globaaleihin haasteisiin, kuten ympäristöteknologioihin ja energiaan;

9.   katsoo, että tieteellisesti korkeatasoisin tutkimus edellyttää yhä enemmän investointeja tutkimusinfrastruktuuriin; katsoo, ettei 7. puiteohjelman tutkimusinfrastruktuuriin tarkoitettu budjetti vuosina 2007–2013 vastaa unionin tutkimuksen tarpeita eikä sen potentiaalia; katsoo, että tämä ala on asetettava tärkeälle sijalle ennen rahoituskehyksen kauden puolivälin tarkastelua;

10. muistuttaa, että yli puolet EU:n BKT:stä on peräisin pk-yrityksistä, joita on 99 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä ja joiden tarjoamien työpaikkojen osuus on 2/3 kaikista EU:n työpaikoista, ja että pk-yritykset muodostavat näin ollen EU:n talouden suurimman sektorin; korostaa, että Lissabonin tavoitteet voidaan saavuttaa vain kohdennetulla ja hyvin resurssoidulla pk-yrityspolitiikalla, joka sisältää rahoitusta, sääntelyä ja tukea yrittäjyyden lisäämiseksi ja pk-yrittäjien saamiseksi lisääntyvässä määrin tutkimuksen, innovoinnin, teknologian ja julkisten hankintojen piiriin; pitää suunniteltua pienyrityssäädöstä (Small Business Act) hyvin tärkeänä pk-yrityksiä tukevana välineenä ja on sitä mieltä, että se edellyttää asianmukaista resurssien lisäystä;

11. kehottaa komissiota arvioimaan kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä muiden yrittäjyyttä ja innovointia tukevien toimien tehokkuutta ja lisäarvoa; katsoo, että on jatkettava ja lisättävä tukea sekä resursseja ja parannettava integrointia sellaisten ohjelmien osalta, jotka sisältävät keskeiset rahoitusvälineet pk-yritysten tilanteen parantamiseksi unionissa; korostaa, että innovoinnin suhteen pk-yrityksiä tulisi kannustaa koordinoimaan toimiaan yliopistojen ja tutkimuskeskusten kanssa, jotta voitaisiin edistää tietojen siirtoa ja kaupallistaa tutkimustulokset nopeasti;

12. korostaa, että energiatehokkuutta ja ilmastonmuutosta pidetään EU:n tärkeimpinä painopisteinä, mutta että sitä ei riittävästi ja johdonmukaisesti huomaa EU:n talousarviosta; katsoo, että ilmastonmuutoksen lieventämiseen tarkoitettuja investointeja koskevan uuden budjettikohdan tai erityisten alanimikkeiden perustaminen voisi olla mahdollinen parannus sen ohella, että ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet integroidaan nykyisiin ohjelmiin;

13. korostaa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä JEREMIE-aloitteen merkitystä pk-yritysten rahoituksen markkina-aukkojen sulkemisessa ja kehottaa kohdentamaan käytettävissä olevia varoja pk-yritysten todellisiin tarpeisiin eli uusien välirahoitusvälineiden edistämiseen; toteaa, että maksuviivästyksistä on erityisen paljon haittaa pk-yrityksille, minkä vuoksi viivästyksiä on vältettävä etsimällä tehokas ja avoin seurantajärjestelmä, jonka avulla huolehditaan, että maksut suoritetaan tietyssä määräajassa;

14. toteaa, että EU:n varojen käytön tehokas hallinnointi olisi asetettava tärkeään asemaan; pitää lisäksi erityisen tärkeänä, että varojen myöntäminen perustuu objektiivisiin perusteisiin ja niiden tehokkuuden jatkuvaan arviointiin; katsoo, että tähän liittyen on tuettava vahvoja ja tehokkaita julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia;

15. korostaa, että taloudellista tukea tarvitaan kehitettäessä erillisiä Euroopan laajuisia energiaverkkoja, jotka ovat tärkeitä strategisessa energiapolitiikassa ja kehitettäessä Euroopan laajuisia sähköisiä palveluita erityisesti tietoturvaa silmällä pitäen; katsoo, että ilmastonmuutokseen liittyvien EU:n tavoitteiden mukaisesti Euroopan laajuisten energiaverkkojen rahoituksessa tulisi keskittyä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan infrastruktuuriin, kuten älykkäisiin sähköverkkoihin, jotta voidaan parantaa EU:n sähkö- ja kaasujärjestelmien tehokkuutta, joustavuutta, turvallisuutta, luotettavuutta ja laatua;

16. korostaa tarvetta keskittää varoja, jotta voidaan perustaa EU:n sääntelyviranomainen, joka käsittelee ydinturvallisuutta ja laatii ydinmateriaalien käsittelyä ja siitä aiheutuvia onnettomuuksia koskevia yhtenäisiä sääntöjä, menetelmiä ja standardeja ja valvoo niitä;

17. toteaa, että EU:n päästökauppajärjestelmää muutetaan merkittävästi; toteaa, että yritysten, joihin päästöhuutokauppa vaikuttaa, tulee voida osallistua päätöksentekoon, joka koskee huutokaupasta saatujen tulojen käyttämistä;

18. toteaa, että tehokkain tapa tukea erityisesti tutkimusta ja kehittämistä sekä pk-yrityksiä on käyttää samanaikaisesti sekä lainoja että tukia; katsoo, että talousarvion tarkastelun yhteydessä olisi otettava huomioon kasvua tukevat innovatiiviset rahoitusmuodot;

19. pitää tärkeänä entistä parempaa koordinointia EU:n ja kolmansien maiden välillä erityisesti liittyen maailmanlaajuisen kumppanuusjärjestelmän kehittämiseen ja tiedonsiirron edistämiseen strategisesti tärkeiden maiden kanssa EU:n energiansaannin varmuuden parantamiseksi; katsoo, että tämän tavoitteen on heijastuttava talousarviossa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että EU:n koheesiopolitiikka on edelleen Euroopan yhdentymisprosessin peruspilari ja että se toimii aktiivisessa tehtävässä kehityserojen ja kehitysvajeiden pienentämisessä,

1.  katsoo, että EU:n aluepolitiikka on vuosien ajan tarjonnut eurooppalaista lisäarvoa edistämällä tehokkaasti taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta kaikkialla EU:ssa, vaikuttaen samalla osaltaan Lissabonin strategian kasvua ja työpaikkoja koskevien tavoitteiden sekä kestävää kehitystä koskevien Göteborgin tavoitteiden saavuttamiseen; vastustaa siksi pyrkimyksiä tämän yhteisöpolitiikan uudelleen kansallistamiseksi; toistaa pitkäaikaisen kantansa, että koheesiopolitiikan pitäisi koskea koko EU:n aluetta ja että suurempi osa saatavilla olevista rahoitusresursseista olisi keskitettävä vähemmän kehittyneille alueille;

2.  pitää välttämättömänä, että riittävä rahoitus turvataan uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä vielä vuoden 2013 jälkeenkin, jotta koheesiopolitiikalla ei ainoastaan jatketa menestyksekkäästi perinteisiä tehtäviä, vaan käsitellään lukuisia uusia alueisiin vaikuttavia maailmanlaajuisia haasteita, kuten ilmastonmuutosta, väestörakenteen muutosta, väestökatoa, sopeutumista globalisaatioon maaseutualueiden elvyttämistä, energiatehokkuutta ja kaupungistumista, kuten taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevassa komission neljännessä kertomuksessa (KOM(2007)0273) todetaan; katsoo siksi, että vähäiset 0,35 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta on täysin riittämätön summa toimien rahoittamiseen;

3.   katsoo, että EU:n koheesiopolitiikalle on kohdistettava riittävästi varoja, jotta yhteisö voi saavuttaa todellisen lähentymisen ja onnistua torjumaan alueellisia ja alueiden välisiä eroja ja jatkuvaa epätasa-arvoa työllisyyden, liikenneinfrastruktuurin, esteettömyyden, innovaatiovalmiuksien sekä eri kehitysasteilla olevien alueiden välisen teknologiakuilun suhteen; korostaa erityisesti koheesiopolitiikan roolia autettaessa pysyvistä maantieteellisistä ja rakenteellisista haitoista kärsiviä alueita, kuten vuoristoalueita, saaria, harvaanasuttuja alueita ja raja-alueita; pitää lisäksi vakaata ja asianmukaisesti rahoitettua koheesiopolitiikkaa oleellisena ehtona sille, että tulevien laajentumisten haasteisiin voidaan vastata onnistuneesti;

4.  korostaa, että vaikka petosten ja väärinkäytösten torjumiseksi on ryhdytty toimiin ja rahoitusvalvonnan järjestelmät on varmistettu, on tärkeää yksinkertaistaa rakennerahastojen täytäntöönpanomenettelyjä ja etenkin hallinto- ja valvontajärjestelmiä; toteaa, että järjestelmän monitahoisuus on osaltaan aiheuttanut sen, etteivät jäsenvaltiot ole kyenneet käyttämään kaikkia saatavilla olevia varoja; pitää myönteisenä rahoituskriisiin liittyviä EU:n koheesiopolitiikan tarkistamista koskevia komission viimeaikaisia ehdotuksia, joihin kuuluvat konkreettiset ehdotukset asiaa koskevien menettelyjen yksinkertaistamisesta, ja odottaa innokkaasti vuoden 2009 alkuun suunniteltua yksinkertaistamistoimia koskevien komission ehdotusten viimeistä pakettia; katsoo, että nämä toimet olisi pantava täytäntöön välittömästi ja että niillä pitäisi varmistaa EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten välinen velvollisuuksia ja toimivaltuuksia koskeva selkeä jako;

5.  toteaa, että komissio on ensimmäistä kertaa arvioinut järjestelmällisesti vuosien 2000–2006 toimintaohjelmien tehokkuutta; odottaa suurella mielenkiinnolla tuloksia tästä arvioinnista, jolla pyritään vakavasti mittaamaan koheesiopolitiikan toimien tehokkuutta; toteaa kuitenkin, että koheesiopolitiikan myönteisiä vaikutuksia todellisuuteen on erittäin vaikea määritellä tällä hetkellä, koska suoritettujen toimien kokonaisvaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin ja toisaalta koska vaikutuksia ei voi mitata pelkästään talouden mittareilla;

6.  painottaa, että koheesiopolitiikkaan ei pidä suhtautua helppona välineenä, jota voidaan käyttää muiden politiikan alojen tavoitteiden saavuttamiseen, vaan että koheesiopolitiikka on yhteisön politiikkaa, joka tarjoaa huomattavaa lisäarvoa;

7. tunnustaa, että meneillään oleva finanssikriisi on muuttanut monien jäsenvaltioiden talous- ja rahoitustilannetta merkittävällä tavalla; toteaa, että tämän kriisin tuloksena kansalliset investointiprioriteetit saattavat muuttua, mikä saattaa johtaa monien toimintaohjelmien muuttamiseen; korostaa, että jäsenvaltioille saattaa tulla myös likviditeettiongelmia, jotka estävät niitä huolehtimasta rakennetoimien ja -ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvistä kansallisista maksuosuuksista; vaatii komissiota toimimaan läheisessä yhteistoiminnassa jäsenvaltioiden kanssa Euroopan talouden elvyttämiseksi;

8. pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotuksia muuttaa rakennerahastojen rahoituskehystä vuosiksi 2007–2013 järjestelmän yksinkertaistamiseksi sekä jäsenvaltioille suoritettavien maksujen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi; katsoo ehdotusten olevan tärkeä ensiaskel siihen suuntaan, että jäsenvaltioita autetaan torjumaan nykyisen finanssikriisin kielteisiä vaikutuksia; pitää vastaavasti myönteisenä komission päätöstä siirtää myöhemmäksi ohjelmakauden 2000–2006 toimintaohjelmien tilinpäätöksen määräpäivää;

9. korostaa, että EU:n rahoituksen perimmäisenä tarkoituksena on parantaa EU:n kansalaisten elämänlaatua, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n varoja hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla; muistuttaa tätä taustaa vasten hyvän hallinnon tarpeellisuudesta sekä siitä, kuinka tärkeää on torjua petoksia, korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta, jotka rikkovat suoraan EU:n talousarvion perusperiaatteita; pitää siksi myönteisenä OLAFin toimia tällä alalla;

10. alueellisen koheesion alalla suosittelee Euroopan alueellisen yhteistyötavoitteen merkittävää vahvistamista sekä politiikan että rahoituksen suhteen ja ehdottaa varmistamaan lisärahoituksen seuraavalle ohjelmajaksolle; pitää myönteisenä komission viimeaikaisia pyrkimyksiä alueellisen yhteistyön lujittamiseksi perustamalla ylikansallisia yhteistyörakenteita samankaltaisista ongelmista kärsiville maille; panee kiinnostuneena merkille Itämeri-strategian, joka osoittaa, että vastaavia strategioita voitaisiin harkita tulevaisuudessa muillekin alueille, esimerkkinä mainittakoon Mustameri-strategia tai muun tyyppiset alueet;

11. kehottaa komissiota ehdottamaan kattavaa, vuoden 2013 jälkeistä siirtymäkauden tukijärjestelmää alueille, jotka ylittävät kynnyksen, joka on asetettu 75 prosenttiin BKT:stä; katsoo, että näitä "siirtymäalueita" on äärimmäisen tärkeää käsitellä erikseen, sillä ne ovat tuolloin kehityksessään yhä siirtymävaiheessa ja siksi niiden asema pitäisi määritellä selvemmin, niiden pitäisi saada avoimet säännöt ja niiden pitäisi voida olla varmempia siitä, että ne saavat siirtymävaiheen tukea rakennerahastoista seuraavan ohjelmakauden aikana; katsoo, että saavutettujen lähentymistasojen lujittamiseksi siirtymäkauden järjestelyjä pitäisi tehdä myös jäsenvaltioille, jotka jäävät pois koheesiorahaston piiristä;

12. panee mielenkiinnolla merkille keskustelun seuraavan rahoituskehyksen laatimisesta viiden vuoden jaksoksi nykyisen seitsemän vuoden jakson sijasta, jotta se vastaisi Euroopan komission ja Euroopan parlamentin toimikausien pituutta; on kuitenkin tietoinen siitä, kuinka vaikeaa monivuotiset rakennerahasto-ohjelmat olisi toteuttaa näin lyhyen ohjelmakauden aikana; ehdottaa, että koheesiopolitiikkaa suunniteltaisiin tällöin kymmenen vuoden jaksoissa niin, että lainsäädäntö- ja toimintakehystä tarkistettaisiin merkittävällä tavalla ensimmäisten viiden vuoden jälkeen;

13. korostaa Euroopan investointipankin ja muiden laitosten rahoittamien uusien Jessica-, Jaspers- ja Jeremie-aloitteiden myönteisiä vaikutuksia ja kehottaa jatkamaan näitä aloitteita seuraavassa rahoituskehyksessä;

14. palauttaa mieliin, että neuvotteluissa vuosien 2007–2013 rakennerahastoja koskevista asetuksista parlamentti ehdotti epävirallisten kolmikantakeskustelujen yhteydessä N+2/N+3-säännön vuoksi käyttämättä jääneiden varojen siirtämistä yhteisön koheesiotalousarvioon (otsake 1b) ja muihin toimintaohjelmiin, joiden vastaanottokyky on parempi, ja kehotti luomaan yhteisön laatu- ja suoritusvarauksen, jolla palkittaisiin edistyksestä; pahoittelee suuresti, että neuvosto ei aikoinaan hyväksynyt tätä ehdotusta; kehottaa komissiota tulevan väliarvioinnin yhteydessä vastaamaan parlamentin ehdotukseen ja suosittelee aloittamaan analysoimalla tämän välineen käytännön soveltamisesta aiheutuvia vaikutuksia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että maatalouspolitiikka on Euroopan unionin yhteisöllistetyin politiikan ala, minkä vuoksi maatalousmenojen prosentuaalinen osuus EU:n talousarviosta on huomattava, vaikkakin niiden määrä on suhteellisesti vähentynyt;

2.  pahoittelee, että Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa pyydetään ottamaan kantaa vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen väliarviointiin, ilman että se on saanut asiaa koskevaa komission tiedonantoa voidakseen arvioida tarkasti nykyisen taloudellisen tilanteen ja ensimmäiset ennusteet;

3.  korostaa, että on vaikeaa laatia rahoituskehys Euroopan unionin maataloudelle ja maaseudun kehittämiselle, erityisesti kun on kyse markkinoidenhallintatoimista, ottaen huomioon maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi sekä jännittynyt markkinatilanne ja raaka-aineiden hinnat, mukaan lukien maataloustuotteiden raaka-aineiden hinnat, joista on yhä enemmän tulossa kansainvälisen keinottelun kohde;

4.  painottaa, että yleistä mielipidettä johdetaan harhaan väittämällä, että maatalousmenot ovat suuri osa yleisön talousarviosta, sillä maataloustuet ovat häviävän pieni summa jäsenvaltioiden koko bruttokansantuotteesta mitattuna;

5.  muistuttaa, että yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) varattujen määrärahojen enimmäismäärät on vahvistettu vuoteen 2013 asti ja että maatalousbudjetin luotettavuus vuoteen 2013 asti oli perusedellytys sille, että suurin osa jäsenvaltioista hyväksyi YMP:n kauaskantoisen uudistamisen vuonna 2003 ja maatalouden terveystarkastuksen vuonna 2008, koska pitkän aikavälin suunnittelu ja investointivarmuus on olennaisen tärkeää maatalousalalle;

6.  painottaa, että maataloustuotteiden hinnat ovat viime aikoina vaihdelleet suuresti, ja toteaa, että ne, jotka viime vuosina tapahtuneen elintarvikkeiden hintojen nopean nousun vuoksi olivat sitä mieltä, että maataloustukia ei enää tarvita ja että tuotteiden myynti yksinään voi taata maanviljelijöille kohtuullisen tulotason, erehtyivät;

7.  toteaa, että tämän takia nykyiseen rahoituskehykseen sisältyviä uusia prioriteetteja voidaan rahoittaa ainoastaan uusilla varoilla tai kohdistamalla prioriteetteja uudelleen olemassa olevien ohjelmien ja menotasojen sisällä; painottaa sen vuoksi kasvanutta tarvetta taata riittävät marginaalit alkuperäisten talousarviolukujen eri luokkien kohdalla, jotta parlamentin ensisijaisille tavoitteille jää tilaa; pitää valitettavana, että talousarviosta vuonna 2005 käydyissä neuvotteluissa vahvistettiin liian pienet määrärahat toiseen pilariin sisältyviä toimia varten;

8.  pahoittelee jäsenvaltioiden "maatalouden terveystarkastuksessa" vahvistamia korkeita mukautusprosentteja ja vaatii komissiota varaamaan rahoituskehystä tarkistettaessa lisää määrärahoja maaseudun kehittämiseen, jotta yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin tarpeet voidaan täyttää;

9.  varoittaa kuitenkin, että nykyinen liikkumavara maatalousbudjetissa on todennäköisesti tilapäinen ilmiö, koska uusien jäsenvaltioiden asteittainen integrointi, hintavaihtelut maatalousmarkkinoilla, eläinten ja kasvien terveyteen liittyvät riskit, viimeisimmät horisontaaliset ja alakohtaiset uudistukset ja muut yhteisessä maatalouspolitiikassa hyväksytyt toimet tiettyjen väestöryhmien tukemiseksi asettavat talousarviolle lisävaatimuksia, minkä vuoksi tämän liikkumavaran odotetaan häviävän tämän suunnittelukauden loppuun mennessä, painottaa siksi, että nykyistä liikkumavaraa ei pitäisi käyttää rakenteellisesti;

10. kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille mahdollisimman pikaisesti lisämäärärahoista, joita se katsoo tarvittavan maatalousalalla, jos Kroatia liittyy EU:hun ennen vuotta 2013;

11. toteaa, että YMP:n tavoitteet, joita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaaminen, markkinoiden vakauttaminen, maataloustuotteiden saannin takaaminen sekä sen varmistaminen, että kuluttajat saavat tuotteita kohtuuhintaan, säilyvät ennallaan Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan; toteaa kuitenkin, että yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisön muiden politiikkojen uudistukset asettavat maataloudelle uusia tuotteiden laatuun, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutoksen torjumiseen, kuluttajien terveyteen sekä aluesuunnitteluun liittyviä tehtäviä, joista on seurauksena tuotantomenetelmien muutoksia ja jotka voivat johtaa tuottavuuden alenemiseen; korostaa, että Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiassa vahvistetut tavoitteet on otettava huomioon myös EU:n maatalouspolitiikassa;

12. toteaa, että elämän perusedellytysten, kuten maaperän, veden, ilman, ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden, takaaminen säilytetään tavoitteena Göteborgissa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti;

13. kiinnittää huomiota siihen, että muut tärkeät maailmanlaajuisen maataloustuotteiden kaupan toimijat ovat aikaisemman maatalouspolitiikkansa ansiosta viime aikoina saavuttaneet paremman aseman (esim. Yhdysvallat maatalouslakinsa perusteella);

14. uskoo, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on oltava tehokasta sekä sisällöltään että rahoitukseltaan, jotta nämä tavoitteet saavutetaan ja samalla taataan yhtäläiset toimintamahdollisuudet ja läpinäkyvät elintarvikeketjut sisämarkkinoilla sekä maaseudun elinvoimaisuus; katsoo edelleen, että maaseudun kehittämistä ja elämänlaadun parantamista maaseudulla on priorisoitava, väestön taajamiin muuton ja kaupungistumisen lisääntymisen ehkäisemiseksi;

15. painottaa, että maataloustuotannosta on suunnattoman paljon lisähyötyä, koska se toimittaa raaka-aineita jalostusteollisuudelle ja edistää siten osaltaan alueen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja EU:n tasapuolista kehitystä; toteaa, että maanviljelijöille maksettavat tuet on säilytettävä ja että niitä on tarvittaessa korotettava, koska ne kannustavat maataloustuotannon lisäämiseen;

16. katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan edelleen kehittämiseksi poliittiset toimet ja niiden konkreettiset tavoitteet on vuoden 2013 jälkeistä rahoituskehystä varten määriteltävä ennen tarvittavien määrärahojen myöntämistä;

17. vastustaa kuitenkin voimakkaasti kaikkinaista maatalouspolitiikan jälleenkansallistamista; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioille ja alueille on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti annettava liikkumavaraa alueellisen maatalouspolitiikan kehittämisessä ja että jäsenvaltioille ja alueille on annettava mahdollisuus selviytyä erityistilanteista omia toimia toteuttamalla; korostaa, että maatalouspolitiikan yhteinen luonne ehkäisee kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla ja tuottaa säästöjä eurooppalaisille veronmaksajille;

18. varoittaa ensimmäisen pilarin yhteisrahoituksen käyttöönoton aiheuttamista mahdollisista uhkista, koska sen pakollista luonnetta ei todennäköisesti voida taata, jos jokin kansallisista parlamenteista ei halua hyväksyä määrärahojen myöntämistä kansalliseen yhteisrahoitukseen, mikä johtaisi merkittävään kilpailun vääristymiseen ja YMP:n purkamiseen, kuten komission 9. kesäkuuta 2008 päivätyssä kirjeessä todetaan;

19. korostaa, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan onnistuminen ja hyväksyntä riippuu myös byrokratian vähentämisestä ja hallinnollisten määräysten rajoittamisesta kohtuulliselle tasolle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS