MIETINTÖ Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (3.3.2009)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnAN LAUSUNTO (20.1.2009)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (12.2.2009)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

6.4.2009 - (2008/2331(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Simon Busuttil

Menettely : 2008/2331(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0251/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0251/2009

Keskustelut :

PV 21/04/2009 - 24
CRE 21/04/2009 - 24

Äänestykset :

PV 22/04/2009 - 6.41
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0257

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO
kulttuuri- ja koulutusvaliokunnAN LAUSUNTO
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet

(2008/2331(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Euroopan yhteinen maahantulopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet" (KOM(2008)0359),

- ottaa huomioon alueiden komitean 26. marraskuuta 2008 antaman lausunnon "Euroopan yhteinen maahantulopolitiikka"[1],

- ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 hyväksymän Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen[2],

- ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi[3],

- ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta[4],

- ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleen laadittu toisinto) (KOM(2008)0820),

- ottaa huomioon komission 17. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon "Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen" (KOM(2008)0617),

– ottaa huomioon komission 13. helmikuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta (KOM(2008)0069),

- ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan "Ihmiskaupan estämisen ja torjumisen parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä laaditun EU:n suunnitelman täytäntöönpanon arviointi ja seuranta" (KOM(2008)0657),

- ottaa huomioon Afrikka–EU-huippukokouksessa Lissabonissa 8.–9. joulukuuta 2007 tehdyn yhteisen Afrikka–EU-strategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010)[5],

- ottaa huomioon komission 30. marraskuuta 2006 antaman tiedonannon "Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ensimmäinen soveltamisvuosi – tavoitteena kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka" (KOM(2006)0735),

- ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 4.–5. marraskuuta 2004 hyväksymän ohjelman "Haagin ohjelma: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa",

- ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 1999 hyväksymän Tampereen työohjelman, jolla vahvistettiin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden johdonmukainen lähestymistapa,

– ottaa huomioon on 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta[6],

– ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 hyväksymänsä päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä[7],

– ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2003/9/EY täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tutustumiskäynnit vuosina 2005–2008[8],

- ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä[9],

- ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten[10],

- ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista[11],

- ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arvioinnista[12],

- ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta sen soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä[13],

- ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta[14],

- ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa[15],

- ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman maahanmuuttajien kotouttamista Euroopan unionissa koskevasta strategiasta ja välineistä[16],

- ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen, jonka mukaisesti toimivalta ja vastuu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa kuuluu yhteisölle, ja EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6‑0251/2009),

A. ottaa huomioon, että maahanmuutto tulee olemaan eurooppalaista todellisuutta niin kauan kuin Euroopan ja maailman muiden alueiden vaurauden ja elämänlaadun välillä vallitsee huomattavia eroja,

B. katsoo, että EU:n maahanmuuttoa koskeva yhteinen lähestymistapa on välttämätön etenkin sen vuoksi, että yhteisen alueen sisärajoilla ei ole tarkastuksia, joten yhden jäsenvaltion toiminnalla tai toimimattomuudella on suora vaikutus muihin jäsenvaltioihin ja Euroopan unioniin kokonaisuudessaan,

C. ottaa huomioon, että huonosti hoidettu maahanmuutto saattaa heikentää kohdemaiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja olla haitaksi myös lähtömaille ja maahanmuuttajille itselleen,

D. katsoo, että laillinen maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden, josta maahanmuuttajat ja lähtömaat, koska ne hyötyvät maastamuuttajiensa rahalähetyksistä, sekä jäsenvaltiot voivat hyötyä; katsoo kuitenkin, että laillisen maahanmuuton edistämisessä on edettävä samaa tahtia kuin laittoman maahanmuuton torjuntatoimissa ottaen huomioon ennen kaikkea sen, että tämä maahanmuutto vahvistaa ihmiskauppaa käyvien rikollisjärjestöjen olemassaoloa,

E. katsoo, että todellisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan on perustuttava laittoman maahanmuuton torjuntaan mutta myös yhteistyöhön kolmansien ja kauttakulkumaiden kanssa ja maahanmuuttajille soveliaan kotouttamispolitiikan olemassaoloon,

F. katsoo, että Euroopan maahanmuuttopolitiikkojen on oltava yhdenmukaisia etenkin ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja turvapaikkaoikeutta koskevien kansainvälisen lainsäädännön sääntöjen kanssa,

G. katsoo, että EU on ja sen on oltava edelleenkin viihtyisä ympäristö henkilöille, jotka saavat oikeuden jäädä, olivat he sitten työn perässä tulleita maahanmuuttajia, yhdistettyjä perheitä tai opiskelijoita tai kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä,

H. katsoo, että maahanmuuttajilla on ollut hyvin tärkeä rooli Euroopan unionin ja Euroopan rakentamisen kehityksessä viimeisten vuosikymmenten aikana ja että on olennaista tunnustaa tämä merkitys ja myöntää myös, että Euroopan unioni tarvitsee edelleenkin maahanmuuttajien työpanosta,

I. ottaa huomioon, että Eurostatin mukaisesti Euroopan unionin väestö ikääntyy keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi työvoiman uskotaan vähenevän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä, jolloin maahanmuuttajat voivat antaa merkittävän sysäyksen, jolla varmistetaan EU:n hyvä taloudellinen suorituskyky,

J. ottaa huomioon, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevia näkökohtia voi haitata työvoiman puute, mikä voi estää strategian tavoitteiden saavuttamisen, ja ottaa huomioon, että työttömyys lisääntyy tällä hetkellä; katsoo, että sitä voidaan lyhyellä aikavälillä lieventää asianmukaisen ja jäsennellyn taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen hallinnan avulla,

K. ottaa huomioon, että maahanmuuttajien täytyy usein työskennellä epävarmoissa tai vähäistä ammattitaitoa vaativissa työpaikoissa tai työpaikoissa, joihin he ovat ylipäteviä,

L. katsoo, että EU:n olisi myös lisättävä ponnisteluitaan käsitelläkseen työvoimapulaa ja ammattitaitoisen työvoiman puutetta koskevaa ongelmaa sisäisesti hyödyntämällä tällä hetkellä alityöllistettyjä ryhmiä kuten vammaisia, puutteellisesti koulutettuja tai maassa jo asuvia pitkäaikaistyöttömiä turvapaikanhakijoita,

M. ottaa huomioon, että naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa koko ajan Euroopan unionissa ja että heidän osuutensa on 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista,

N. ottaa huomioon, että useimmat maahanmuuttajanaiset kohtaavat huomattavia integroitumisongelmia ja heillä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille alhaisen koulutustasonsa ja heidän alkuperämaassaan vallinneiden kielteisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi sekä jäsenvaltioissa vallalla olevien kielteisten stereotypioiden ja syrjinnän vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että monet korkeasti koulutetut nuoret naiset saavat Euroopan unioniin saavuttuaan vain suhteellisen vähäistä koulutusta vaativaa työtä,

Yleisiä huomioita

1. tukee vahvasti korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan laatimista yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen arvojen pohjalta;

2. toistaa, että maahanmuuttovirtojen hallinnan on perustuttava koordinoituun lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden väestötieteellinen ja taloudellinen tilanne;

3. katsoo, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen voisi hyötyä suuresti kansalaisyhteiskunnan edustajien, kuten siirtolaisyhteisöjen hyväksi tai niiden kanssa työskentelevien organisaatioiden, säännöllisestä kuulemisesta;

4. pahoittelee, että yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpano on tähän mennessä ollut liian vähäistä, ja pitää myönteisenä, että yhteisessä eurooppalaisessa laillisessa maahanmuuttopolitiikassa on otettu käyttöön uusia oikeudellisia välineitä;

5. korostaa, että yhtenäinen ja tasapainoinen Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka lisää EU:n uskottavuutta kolmansien maiden silmissä;

6. toistaa, että maahanmuuton tehokas hallinta edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista ja todellista kumppanuutta ja yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaina toimivien kolmansien maiden kanssa, koska niistä tuntuu usein, että ne pakotetaan hyväksymään päätökset yksipuolisesti; painottaa, että tällainen yhteistyö voi tapahtua vain, jos kolmas maa kunnioittaa kansainvälistä lainsäädäntöä ihmisoikeuksista ja niiden suojelemisesta ja jos se on allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen;

7. katsoo, että muutto EU:n alueelle ei ole ratkaisu kehitysmaiden kohtaamiin haasteisiin ja että yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on tuettava tehokkaan lähtömaihin sovellettavan kehitysyhteistyöpolitiikan avulla;

8. on tyytyväinen Eurooppa-neuvoston 16. lokakuuta 2008 hyväksymään Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen sekä toimenpiteisiin, välineisiin ja ehdotuksiin, joita komissio esittää edellä mainitussa tiedonannossaan Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet; kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan nopeasti sitoumustensa toteutusvaiheen;

9. on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen institutionaalisiin vaikutuksiin, ja erityisesti yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöpäätösten laajentamiseen kattamaan maahanmuuttopolitiikka, EU:n toimivaltuuksien selventämiseen viisumien ja rajavalvonnan osalta, EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen turvapaikka-asioiden osalta sekä EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen laillista ja säännönvastaista maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä;

10. katsoo, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka edellyttää välttämättä myös yhteisen turvapaikkapolitiikan laadintaa, ja suhtautuu myönteisesti selvitykseen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta sekä komission ehdotukseen asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta;

Vauraus ja maahanmuutto

Laillinen maahanmuutto

11. katsoo, että laillinen maahanmuutto on edelleen tarpeen Euroopan väestöä, työmarkkinoita ja taitoja varten, kun otetaan huomioon väestön vähenemisen ja ikääntymisen vaikutukset talouteen; katsoo, että se edistää myös kolmansien maiden kehittymistä, kun otetaan huomioon tietämyksen ja osaamisen vaihto sekä maastamuuttajien rahalähetykset; vaatii, että käyttöön otetaan turvallisia järjestelmiä, jotka helpottavat rahalähetysten tekemistä kolmansiin maihin;

12. katsoo, että sääntöjen mukaisen maahanmuuton, joka tarjoaa laillisen, turvallisen ja organisoidun saapumisreitin Euroopan unioniin, pitää olla vaihtoehto sääntöjen vastaiselle maahanmuutolle;

13. palauttaa mieliin, että komission esittämässä arviossa vuoteen 2050 mennessä tarvitaan 60 miljoonaa siirtotyöläistä ja että tämä edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien avaamista;

14. korostaa, että EU:n osaamisen taitojen ja markkinoiden tarpeet on arvioitava kattavasti; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitäisi voida määrittää itse työmarkkinoidensa työntekijöiden määrä ja ottaa huomioon yhteisön etuuskohteluperiaate niin pitkään kuin siirtymäkauden toimia sovelletaan;

15. kannattaa kansallisten "maahanmuuttoprofiilien" kehittämistä siten, että kunkin jäsenvaltion maahanmuutosta annetaan kyseisellä hetkellä kokonaisvaltainen kuva ja että työmarkkinoiden tarpeet muodostavat näiden profiilien keskeisen näkökannan;

16. toistaa, että EU:n houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen työntekijöiden silmissä on lisättävä jopa antamalla tietoja määränpäästä ja kohdevaltion työmarkkinoista, jolloin huomioon on otettava aivoviennin mahdolliset vaikutukset lähtömaissa; katsoo, että aivovientiä voidaan lieventää väliaikaisen muuton tai kiertomuuton avulla ja järjestämällä koulutusta alkuperämaissa, jotta avainalojen, etenkin koulutus- ja terveydenhoitoalan, ammattilaiset voivat pysyä maassaan, sekä tekemällä yhteistyösopimuksia alkuperämaiden kanssa; pyytää jäsenvaltioita pidättäytymään rekrytoinnista kehitysmaissa aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisilla avainaloilla;

17. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä toimenpiteitä lähtömaiden kanssa inhimillisten resurssien korvaamiseksi tarjoamalla konkreettista apua ammattilaisten kouluttamiseksi avainaloilla, joilla ammattilaiset ovat vähentyneet aivoviennin vuoksi;

18. pitää tervetulleena sinistä korttia koskevan asiakirjan avaamaa tietä yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan alalla, mutta kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään enemmän sellaisen maahanmuuttopolitiikan yhteisiin sääntöihin, jossa ei rajoituta pelkästään korkeasti koulutettuihin työntekijöihin;

19. ilmaisee tyytyväisyytensä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten luodun sinisen kortin hyväksymiseen ja vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteita muille työkategorioille pyrkien samalla torjumaan sääntöjen vastaista maahanmuuttoa ja rekisteröimättömien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä;

20. vaatii uusia toimia, joilla helpotetaan entisestään opiskelijoiden ja tutkijoiden vastaanottoa ja heidän liikkumistaan EU:n alueella;

21. kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää tunnustaa maahanmuuttajan lähtömaassaan saama pätevyys, niin muodollinen pätevyys kuin epämuodollinen ja -virallinenkin pätevyys; katsoo, että näin torjutaan kykyjen haaskausta, mikä on tätä nykyä yleinen ilmiö etenkin maahanmuuttajien keskuudessa, sillä etenkin naispuolisille maahanmuuttajille annetaan usein töitä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään;

22. pyytää, että komissio ottaa tulevissa asiaa koskevissa asiakirjoissaan huomioon pätevyyden tunnustamista koskevan asiakohdan sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamisen, jonka avulla varmistettaisiin myös, että jäsenvaltiot antavat maahanmuuttajille mahdollisuuden vastaanottavan maan kielen opiskeluun, jotta varmistettaisiin heidän sosiaalinen, ammatillinen ja kulttuurinen integroitumisensa Euroopan unioniin ja tehostettaisiin heidän valmiuksiaan tukea lastensa kehittymistä; kehottaa komissiota myös hyödyntämään pohdintojen tuloksia, jotka koskevat maahanmuuttajien lasten kielenopetusta sekä alkuperämaan kielen ja kulttuurin opettamista asuinvaltiossa, ja kehottaa, että ehdotettavissa puitteissa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

23. toistaa, että Euroopan työnvälitysverkosto (Eures) on yksi asianmukaisista välineistä, joilla tarjonnan ja kysynnän tasapaino varmistetaan avoimesti, luotettavasti ja tehokkaasti työmarkkinoilla; ehdottaa näin ollen Eures-verkoston käsitteen laajentamista, jolloin edistettäisiin tietyn pätevyyden omaavia työntekijöitä etsivien Euroopan työnantajien ja kolmansista maista kotoisin olevien työnhakijoiden kohtaamista; ehdottaa, että (nykyisiä tai perustettavia) erityiskeskuksia tai EU:n kolmansien maiden edustustoja käytetään foorumina, jolla Eures-verkostoa laajennetaan ja jolla varmistetaan edistävänä jatkuva ja laajeneva ohjaustyö, joka koskee välineitä ja jolla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista tai mikrolainojen hakemista; korostaa, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve Euroopassa ei saisi johtaa kolmansissa maissa "aivovuotoon", josta aiheutuu vahinkoa niiden kehittyville talouksille ja yhteiskunnalliselle infrastruktuurille;

24. katsoo, että niin sanotuista kolmansista maista tuleville maahanmuuttajille olisi myönnettävä oikeus liikkua EU:n sisällä, jotta he voivat – kuten jäsenvaltiossa laillisesti asuvat – tehdä rajatyöntekijöinä töitä toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heidän on anottava työlupaa, ja että tällaisille maahanmuuttajille olisi annettava täysi liikkumavapaus työntekijöinä sen jälkeen, kun he ovat asuneet laillisesti viiden vuoden ajan jäsenvaltiossa;

25. korostaa työmarkkinoiden kysynnän hoidon paikallisen, erityisesti koulutuksesta vastuussa olevan alueellisen, kansallisen ja yhteisön tason koordinoinnin merkitystä yhteisön etuuskohteluperiaatteen hengessä; korostaa, että tämänkaltainen yhteistyö on välttämätöntä sellaisen maahanmuuttopolitiikan tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, jonka avulla voidaan vastata tietyillä aloilla ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevaan työvoiman puutteeseen ja integroida maahanmuuttajat tehokkaasti ja asianmukaisesti;

26. kehottaa komissiota lisäämään lähtömaissa tiedotusta laillisesta maahanmuutosta ja maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista heidän saapuessaan EU:n alueelle;

27. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tyydyttävällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä yhteisön rahoitusmekanismeja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi maahanmuuttajille;

Kotouttaminen

28. korostaa, että kotouttaminen laajentaa EU:n kulttuurista monipuolisuutta ja että sen olisi perustuttava yhteiskunnalliseen osallisuuteen, syrjinnän torjumiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin huolehtimalla terveydenhoitopalvelujen, koulutuksen kielenopetuksen ja työllisyyden saavutettavuudesta; katsoo, että kotouttamispolitiikan olisi myös perustuttava asianmukaisiin innovoiviin ohjelmiin ja tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten, ammattiliittojen, maahanmuuttajien organisaatioiden, ammattiyhdistysten avainaseman maahanmuuttajien kotouttamisessa;

29. kannattaa jäsenvaltioiden, laillisten maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamistoimia, joissa kunnioitetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden identiteettiä ja arvoja, ihmisoikeudet, oikeusjärjestys, demokratia, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, mielipiteen ilmaisemisen vapaus ja lasten pakollinen koulunkäynti mukaan luettuina; muistuttaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että vastaanottavan maan kantaväestöltä, kuten neuvoston hyväksymissä yhteisissä perusperiaatteissa todetaan, ja että parhaiden käytänteiden vaihtamisesta saattaa olla tässä hyötyä; myöntää, että kotouttaminen on vaikeampaa jäsenvaltioissa, joissa maahanmuuttopaineet ovat merkittäviä niiden maantieteellisestä sijainnista johtuen, mutta sen on kuitenkin oltava tavoite, josta emme voi luopua; kehottaa muita jäsenvaltioita pyrkimään solidaarisuuden hengessä kyseisten paineiden lievittämiseen ja helpottamaan EU:n jäsenvaltioissa olevien kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista samalla kun edistetään sääntöjen mukaista siirtolaisuutta;

30. tähdentää, että hyvä kototuttamisprosessi on paras väline luottamuspulan ja epäluulojen karistamiseksi kansalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja että se on oleellisen tärkeä muukalaisvihaa koskevien ajatusten tai toimien hävittämiseksi;

31. kannustaa kehittämään keskinäisiä oppimismekanismeja ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jotta isäntämaiden kykyä hallita kasvavaa monimuotoisuutta helpotettaisiin ja että samoin helpotettaisiin yhteisten indikaattorien järjestelmää ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikan tulosten arviointiin käyttämiä riittäviä tilastollisia valmiuksia;

32. palauttaa mieliin, että maahanmuuttajajärjestöjen ottaminen mukaan on keskeisen tärkeää, sillä niillä on ainutlaatuinen asema integraatioprosessissa, koska ne antavat maahanmuuttajille mahdollisuuksia demokraattiseen osallistumiseen; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan integraatioprosessin yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa tukevien järjestelmien luomista mahdollistamalla maahanmuuttajien osallistumisen isäntävaltion yhteiskuntaan ja politiikkaan, vaikuttamisen poliittisissa puolueissa ja ammattiyhdistysliikkeessä sekä äänestämisen paikallisvaaleissa;

33. panee tyytyväisenä merkille komission ja talous- ja sosiaalikomitean aloitteen vahvistaa kotouttamispolitiikkojen johdonmukaisuutta perustamalla Euroopan kotouttamisfoorumin, johon osallistuvat ja jossa vaikuttavat sosiaaliset järjestöt ja maahanmuuttajien yhdistykset ja jonka tavoitteena on vaihtaa kokemuksia ja laatia suosituksia; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kotouttamistoimiaan vaihtamalla kansallisiin kotouttamissuunnitelmiinsa sisältyviä parhaita käytäntöjä;

34. kehottaa komissiota asianmukaisella tavalla varmistamaan taloudellisen tuen maahanmuuttajien rakenteelliselle ja kulttuuriselle kotouttamiselle myös sellaisten Euroopan unionin ohjelmien avulla kuten "Elinikäinen oppiminen", "Kansalaisten Eurooppa", "Youth in Action" ja "Kulttuuri 2007"; panee merkille, että useimmissa tapauksissa opettajat ovat huonosti valmistautuneita siihen, että heillä on suuri määrä maahanmuuttajalapsia luokassaan ja pyytää antamaan opettajille paremman koulutuksen ja riittävän taloudellisen tuen;

35. painottaa sitä tosiasiaa, että koulujen opetusohjelmilla ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli kotouttamisprosessissa taitojen, erityisesti kielitaidon, kehittämisen kautta; katsoo myös, että esteettömän koulutusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen olisi oltava tuoreiden maahanmuuttajien oikeus ja mahdollisuus;

36. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan syrjinnän kieltävien politiikkojen edistämistä, julkisten viranomaisten täytäntöönpanemat politiikat mukaan luettuina;

37. vaatii jäsenvaltioita kunnioittamaan ja antamaan tukensa asiaa koskeville direktiiveille: direktiivit 2000/78/EY, 2000/43/EY sekä 2004/113/EY, joiden tavoitteena on syrjinnän torjuminen;

38. kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1990[17];

39. kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin;

40. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kotouttamispolitiikkoja laatiessaan asianmukaisesti huomioon sukupuolikysymyksen ja maahanmuuttajanaisten erityisen tilanteen ja tarpeet;

41. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne kunnioittavat maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näillä laillisen maahanmuuttajan asema vai ei;

42. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maahanmuuttajanaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on antaa heille tietoa heidän oikeuksistaan, koulutus-, kielikoulutus- ja jatkokoulutusmahdollisuuksistaan sekä pääsystä työmarkkinoille, ja estämään pakkoavioliittoja, naisten sukupuolielinten silpomista ja muita henkisen ja fyysisen pakottamisen muotoja;

Turvallisuus ja maahanmuutto

Yhdennetty rajavalvonta

43. painottaa sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman tarvetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin, kuinka kaikki asiaan liittyvät ohjelmat ja järjestelmät voidaan optimoida; katsoo, että komission olisi EU:n rajavalvontastrategiaa harkittaessa analysoitava ensin jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuutta niiden välisen synergian optimaaliseksi tuottamiseksi ja annettava lisätietoja uusien ehdotettujen järjestelmien (maahantulon ja maastapoistumisen kirjaaminen, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, automaattinen rajavalvonta ja matkustajien rekisteröintiohjelma) kustannustehokkuudesta EU:n integroidun rajavalvonnan yhteydessä;

44. korostaa, että yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä pitäisi oikealla tavalla tasapainottaa lukumäärältään kasvavien, rajoja ylittävien ihmisten vapaa liikkuvuus sekä EU:n kansalaisten turvallisuuden parempi varmistaminen; ei kiistä, etteikö tietojen käyttämisestä olisi etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

45. kehottaa arvioimaan sellaisen integroidun nelivaiheisen lähestymistavan toteuttamiskelpoisuutta, jossa tarkastuksia suoritettaisiin jokaisessa vaiheessa, kun maahanmuuttaja on matkustamassa unionin alueelle;

46. korostaa, että EU:n rajavalvontastrategiaa olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, joilla pyritään lujittamaan Afrikan ja EU:n kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (Itäinen kumppanuus, Euromed) piiriin kuuluvien kolmansien maiden rajoja;

47. vaatii, että nykyiset kansalliset Schengen-viisumit korvataan yhtenäisillä eurooppalaisilla Schengen-viisumeilla, mikä mahdollistaa kaikkien viisuminhakijoiden tasavertaisen kohtelun; haluaa saada tiedot sen komitean aikataulusta sekä poliittisen ja teknisen tutkimuksen yksityiskohdista, jossa analysoidaan järjestelmää, jossa kolmansien maiden kansalaisten on hankittava sähköinen matkustuslupa ennen EU:n alueelle matkustamista (sähköinen matkustuslupajärjestelmä ESTA), sen toteuttamiskelpoisuutta sekä käytännön seurauksia ja vaikutuksia; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden konsulaattien välistä yhteistyötä ja perustamaan vaiheittain ja vapaaehtoispohjalta yhteisiä konsulaattipalveluja viisumien myöntämiseksi;

48. pyytää neuvostoa hyväksymään järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen, jotta rajavalvonnasta aiheutuva taakka jaettaisiin ja jäsenvaltioiden kansallisia politiikkoja koordinoitaisiin;

Sääntöjen vastainen siirtolaisuus

49. pitää sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjuntaa keskeisenä osana EU:n kattavaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pahoittelee siksi, että tällä alalla tehokkaan päätöksenteon esteenä on jäsenvaltioiden kyvyttömyys työskennellä yhdessä keskinäisten etujensa mukaisesti;

50. on järkyttynyt laittomiin merimuuttoreitteihin etenkin EU:n eteläisillä merirajoilla liittyvistä humanitaarisista tragedioista, kun ihmiset lähtevät Afrikan rannikoilta veneellä vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa; vaatii painokkaasti nopeaa toimintaa tämän humanitaarisen tragedian päättämiseksi lopullisesti ja vahvistamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa;

51. muistuttaa, että sääntöjen vastaista maahanmuuttotoimintaa pyörittävät usein rikollisverkostot, joiden toiminta on toistaiseksi ollut tehokkaampaa kuin yhteinen eurooppalainen toiminta; on vakuuttunut, että tällaiset verkostot ovat vastuussa satojen ihmisten hukkumiskuolemista vuosittain; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on kansainvälisten velvoitteidensa kunnioittamiseksi yhteinen vastuu henkien pelastamiseksi merellä; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja EU:n eri osissa ilmenevän salakuljetuksen torjunnassa sekä pyrkimään erityisesti verkostojen hajottamiseen ei ainoastaan torjumalla salakuljettajia, jotka ovat vain operaatioiden näkyvä osa, vaan torjumalla heitä, jotka pyramidin huipulla käärivät suurimmat voitot rikollisesta toiminnasta;

52. kehottaa komissiota tehostamaan sääntöjen vastaisen maahanmuuton vaaroja koskevia tiedotuskampanjoitaan kauttakulkumaissa ja lähtömaissa;

53. pitää myönteisenä uutta direktiiviä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajien rankaisemisesta ja pitää sitä tehokkaana välineenä siirtotyöläisten hyväksikäytön hillitsemisessä ja yhden sääntöjen vastaisen maahanmuuton tärkeimmän viehätystekijän vähentäjänä;

54. vaatii jäsenvaltioita olemaan viivyttelemättä saattaessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä uutta direktiiviä, jossa säädetään sanktioista työnantajille, jotka ottavat työhön laittomasti maassa oleskelevia maahanmuuttajia;

55. pitää ehdottoman tarpeellisena vahvistaa vuoropuhelukanavia ja tehdä yhteistyösopimuksen lähtömaiden kanssa, jotta lopetettaisiin epäinhimillinen ja dramaattinen laiton maahanmuutto;

56. katsoo, että vaikka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) budjettivaroja on Euroopan parlamentin vaatimuksesta toistuvasti lisätty, virasto ei vielä kykene valvontatoiminnan tehokkaaseen koordinointiin EU:n ulkorajoilla lähinnä mandaatin rajallisuudesta johtuen ja siksi, että kolmansia maita ei ole pyritty saamaan mukaan toimintaan etenkään merialueilla;

57. on tyytyväinen komission aloitteeseen ehdottaa Frontexin tehtävien uudelleenarviointia ja katsoo, että Frontexin valtuuksia on vahvistettava nopeasti etenkin laajentamalla sen koordinointivalmiuksia ja kykyä koordinoida asianosaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkuvasti tehtäviä alueilla, joihin kohdistuvat maahanmuuttopaineet ovat suuret, ja kykyä yhteistoimintaan kolmansien maiden kanssa; katsoo, että lisäksi olisi lisättävä Frontexin valmiuksia riskianalyysien tekemisen ja tiedustelutietojen keräämiseen;

58. katsoo, että Frontexin tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää asianmukaisia, muun muassa taloudellisia resursseja ja kehottaa sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjunnassa käytettävän uuden tekniikan ottamista käyttöön ja että jäsenvaltiot lisäävät teknisten keinojen yhdistämistä ja että komissio antaa lainsäädäntöehdotuksia pakollisesta yhteisvastuullisuudesta CRATE-työkalupakin (jäsenvaltioiden ulkorajatarkastuksissa ja -valvonnassa käytettävissä olevan teknisen kaluston) käyttämiseksi samoin perustein kuin suunnitellun nopeiden rajainterventioryhmiä (Rabit) koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

59. kehottaa Frontexia ja komissiota tekemään tutkimuksen, joka sisältää arvioita Frontexin mahdollisuudesta saada käyttöönsä oma kalusto sekä tarvittavista edellytyksistä, jotta Frontexin merialueiden toiminta voitaisiin korottaa EU:n rannikkovartiolaitokseksi vesittämättä jäsenvaltioiden harjoittamaa rajavalvontaa;

60. katsoo, että Frontex voi toimia täydellä teholla vain, mikäli täydennystoimia, kuten takaisinottotoimia ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tehostetaan; kehottaa komissiota tukemaan Frontexia tässä suhteessa;

61. kannattaa sitä, että Frontexiin perustetaan erikoistuneita toimistoja, joissa otetaan huomioon ja arvioidaan paremmin erityistilanteet erittäin haavoittuvilla rajoilla, etenkin itäisillä maarajoilla ja eteläisillä merirajoilla;

62. panee merkille, että juridisten termien erilaiset tulkinnat, kansainvälisten merilakien tulkinta ja eroavaisuudet kansallisissa lainsäädännöissä ja menettelyissä ovat kaikki haitanneet Frontexin toimintaa; kehottaa laatimaan perinpohjaisia tutkimuksia yhteisen lähestymistavan löytämiseksi ja keskenään ristiriitaisten kansallisten lainsäädäntöjen ja menettelyjen selvittämiseksi;

63. kehottaa Frontexia ja kansallisia elimiä ja virastoja tiivistämään jatkuvaa yhteistyötään;

64. 23 c. kehottaa kehittämään edelleen Euroopan rajavalvontajärjestelmän käsitettä ja myös parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

65. toteaa, että kalastajat, yksityisalukset ja merellä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein maahanmuuttajat ennen kyseisen valtion merivoimia; korostaa, että näille tahoille olisi tiedotettava selkeämmin heidän kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan auttaa hädässä olevia maahanmuuttajia, ja kehottaa luomaan mekanismin, jolla korvataan pelastustoimien vuoksi menetetty työaika;

66. korostaa, että luotettavia tilastotietoja tarvitaan sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjunnassa käytettävien konkreettisten välineiden luomiseksi EU:n tasolla, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden tilastotietojen toimittamiseksi;

Palauttaminen

67. katsoo, että maahanmuuttajia, joita ei suojella kansainvälisesti ja jotka oleskelevat sääntöjen vastaisesti jäsenvaltioiden alueella, on vaadittava poistumaan Euroopan unionin alueelta; panee näin ollen merkille palauttamisdirektiivin hyväksymisen ja vaatii jäsenvaltioita saattaessaan sitä osaksi kansallista lainsäädäntöä säilyttämään omaan lainsäädäntönsä jo sisältyvät suosiollisemmat säännökset; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttaminen tapahtuu lainsäädäntöä ja asianosaisten henkilöiden ihmisarvoa kunnioittaen ja että etusijalle asetetaan vapaaehtoinen paluu;

68. kehottaa perustamaan palauttamista koskevan neuvontapalvelujärjestelmän suljettuihin ja avoimiin vastaanottokeskuksiin, jotta palautuspalveluista lisää tietoja haluaville olisi yhteyspiste;

69. kehottaa komissiota toteuttamaan sosiaalisten ja ammatillisten uudelleenkotiuttamismekanismien seurantaa ja tukitoimintaa niissä lähtömaissa, joihin maahanmuuttajat ovat palanneet;

70. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan mieluummin etusijalle takaisinottopolitiikkansa perustamisen yhteiseen politiikkaan kuin kahdenvälisiin sopimuksiin;

71. vaatii takaisinottosopimusten osalta, että Euroopan parlamentille ja sen toimivaltaisille valiokunnille tiedotetaan säännöllisesti kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen ajan neuvottelijoiden edistymisestä ja heidän mahdollisesti kohtaamistaan esteistä;

72. kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioilla on kahdenväliset takaisinottosopimukset vain sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka turvaavat täysin palautettavan henkilön ihmisoikeudet ja jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen;

73. kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansien maiden velvollisuus ottaa takaisin EU:n alueella sääntöjen vastaisesti oleskelevat kansalaisensa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 13 artiklan mukaisesti pannaan tehokkaasti täytäntöön; vaatii näiden säädösten vahvistamista uutta AKT (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) -sopimusta koskevissa neuvotteluissa;

74. korostaa, että palauttamispolitiikkaan on lisättävä palauttamispäätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva aito eurooppalainen ulottuvuus; pyytää jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä palauttamispäätösten täytäntöönpanossa ja vahvistamaan Frontexin roolia yhteisissä palauttamisoperaatioissa;

75. kehottaa vahvistamaan yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa esimerkiksi konsuliyhteistyötä lisäämällä takaisinottomenettelyiden helpottamiseksi ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyiset takaisinottosopimukset niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi ja huomioimiseksi tulevissa sopimusneuvotteluissa;

76. kehottaa neuvostoa harkitsemaan lainsäädäntömääräyksiä eurooppalaisen kulkuluvan käyttöön ottamiseksi, jolloin laittomasti oleskelevat kolmannen maan kansalaiset voisivat helpommin palata kolmansiin maihin; näkee välttämättömänä käynnistää toimia eurooppalaisen kulkuluvan sisällyttämiseksi unionin takaisinottosopimuksiin, jotta se olisi sitova kyseisissä kolmansissa maissa;

Solidaarisuus ja maahanmuutto

Jäsenvaltioiden välinen koordinointi

77. on erittäin pahoillaan siitä, että jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet riittävästi solidaarisuuttaan kasvavan maahanmuuttohaasteen edessä; kehottaa, että yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa puiteohjelmaa vuosille 2007–2013[18] ja sen neljää rahoitusvälinettä tarkastellaan nopeasti uudelleen, jotta välineet vastaisivat lisääntyvien maahanmuuttopaineiden mukanaan tuomiin uusiin realiteetteihin ja jotta niiden avulla voitaisiin vastata kiireellisiin tarpeisiin esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttajia on kerralla suuri määrä;

78. panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen solidaarisuuden nimessä; on erityisen tyytyväinen, että käyttöön on otettu vapaaehtoinen vastuun jakamisen mekanismi, jonka avulla jäsenvaltioissa, joiden kansallinen turvapaikkajärjestelmä on erityisen ja kohtuuttoman paineen alla etenkin maantieteellisen tai demografisen tilanteensa vuoksi, oleskelevat kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan sijoittaa EU:n sisällä uudelleen toisiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä sitoumuksensa täytäntöön; on niin ikään tyytyväinen, että tähän tarkoitukseen on EU:n vuoden 2009 talousarvioissa varattu 5 miljoonaa euroa Euroopan pakolaisrahastoon liittyvinä varoina; vaatii kuitenkin ehdottomasti oikeudellisesti sitovien välineiden ottamista käyttöön; kehottaa komissiota panemaan mekanismin täytäntöön viipymättä ja antamaan välittömästi lainsäädäntöaloitteen vastaavan pysyvän mekanismin perustamisesta Euroopan tasolla;

79. pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos ollaan huolestuneita siitä, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävien suojelunormien turvaa jäsenvaltioissa, erityisesti mitä tulee vastaanotto-olosuhteisiin ja turvapaikkamenettelyyn pääsyyn, sekä tapauksissa, joissa Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävät siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tai demografisen tilanteen vuoksi, erityisiä ja suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat lopulta vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltiota, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä, jolla säädetään:

80. pitää myönteisenä komission ehdotusta sormenjälkien vertailujärjestelmän (Eurodac) perustamista koskevan asetuksen uudelleen laatimiseksi ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden nykyisen Eurodac-asetuksen mukaisista velvoitteista ottaa sormenjäljet ja lähettää tiedot eteenpäin; katsoo, että sormenjälkien kaltaisia biometrisiä tietoja on käytettävä hyväksi rajavalvontatoiminnan tehokkuuden lisäämiseksi;

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

81. on pahoillaan, että lukuun ottamatta Espanjan merkittävää yhteistyötä kolmansien maiden, kuten Senegalin ja muiden Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Pohjois-Afrikan maiden, kanssa yhteistyö kolmansien maiden kanssa ei ole tuottanut riittävästi tuloksia; kehottaa, että kolmansia kauttakulku- ja lähtömaita tuetaan kohdennetusti, jotta ne voivat luoda tehokkaat rajavalvontajärjestelmät, joihin Frontex osallistuu toteuttamalla rajavalvonnan avustusoperaatioita kyseisissä maissa;

82. muistuttaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita, että on välttämätöntä jatkaa kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa aloitettua vuoropuhelua Tripolissa, Rabatissa ja Lissabonissa järjestettyjen muuttoliikettä ja kehitystä koskevien EU:n ja Afrikan ministerikonferenssien esimerkin mukaisesti;

83. kehottaa panemaan täytäntöön toimintavälineet, jotka on kehitetty "Global Approach to Migration" -hankkeessa[19] ja maahanmuuttoa ja kehitystä koskevassa vuoden 2006 "Rabatin prosessissa" sekä Lissabonissa joulukuussa 2007 sovitun maahanmuuttoa, liikkuvuutta ja työllisyyttä koskevan EU:n ja Afrikan kumppanuuden yhteydessä;

84. korostaa kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä kolmansissa lähtö- ja kauttakulkumaissa keinona vastata maahanmuuttohaasteeseen jo sen syntysijoilla; kehottaa parantamaan EU:n maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia ja ottamaan siinä huomioon strategiset tavoitteet, kuten vuosituhannen kehitystavoitteet;

85. huomauttaa kuitenkin, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei voi olla ainoa vaihtoehto maahanmuutolle, koska solidaarista kehitysyhteistyötä ei voi olla ilman pysyvää liikkuvuutta;

86. kehottaa lujittamaan yhteistyötä kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa uusien aluetoimistojen perustamiseksi hankalille alueille, joissa tarvitaan käytännön apua esimerkiksi laillisen maahanmuuton tai maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun järjestelemiseksi;

87. korostaa, että on tärkeää perustaa maahanmuuttajien tiedotus- ja hallintokeskuksia, kuten Malissa lokakuussa 2008 tehtiin; katsoo, että tällaiset keskukset voisivat osaltaan auttaa merkittävästi maahanmuutto-ongelmien torjumisessa ottamalla huomioon mahdollisten maahanmuuttajien, palaavien maahanmuuttajien ja EU:ssa oleskelevien maahanmuuttajien huolenaiheet; kehottaa komissiota antamaan tarvittavat tiedot EU:n ja Afrikan kumppanuuden piirissä toteutettavien keskusten perustamishankkeista ja pyytää komissiota tutkimaan olisiko tällaisten keskusten perustaminen mahdollista itäisiin naapurimaihin;

88. korostaa, että kaikissa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on oltava maahanmuuttoyhteistyötä koskeva kohta, ja vaatii, että kolmansien maiden kanssa toteutetaan kunnianhimoista poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön politiikkaa ihmiskauppaa harjoittavien kansainvälisten rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen Europolin ja Eurojustin avulla; kehottaa komissiota vahvistamaan kolmansille maille osoittamaansa tukea, myös taloudellista ja teknistä, koska täten luotaisiin taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, jotka torjuvat sääntöjen vastaista maahanmuuttoa, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

89. pyytää komissiota edistämään neuvotteluja kattavista eurooppalaisista sopimuksista, kuten Kap Verden kanssa allekirjoitettu sopimus, etenemään globaaleissa neuvotteluissa, joita se käy Marokon, Senegalin ja Libyan kanssa, ja edistämään sopimusten tekemistä tärkeimpien maahanmuuton lähtömaiden kanssa;

90. kehottaa tukemaan kolmansia maita niiden kehittäessä kansallisia lainsäädäntöpuitteitaan ja perustaessa täysin kansainvälisen oikeuden mukaisia maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiä; kehottaa myös kolmansia kauttakulkumaita allekirjoittamaan pakolaisten oikeuksia koskevan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen ja noudattamaan sitä;

91. kehottaa jäsenvaltioita miettimään "ympäristöpakolaisia" koskevaa kysymystä, eli maahanmuuttajia, joita ei tällä hetkellä voida pitää taloudellisina maahanmuuttajina ja joita ei ole myöskään tunnustettu pakolaisiksi Geneven yleissopimuksessa;

0 0

92. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] COR/2008/210.
[2] Neuvoston asiakirja 13440/1/08.
[3] EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.
[4] EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30.
[5] Neuvoston asiakirja 7204/08, 3. maaliskuuta 2008.
[6] Hyväksytyt tekstit P6_TA(2009)0087.
[7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0069.
[8] Hyväksytyt tekstit, P6_TA2009)0047.
[9] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0633.
[10] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0557.
[11] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0558.
[12] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0385.
[13] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008) 168.
[14] EUVL C 219E, 28.8.2008, s. 215.
[15] EUVL C 219E, 28.8.2008, s. 223.
[16] EUVL C 303E, 13.12.2006, s. 845.
[17] A/RES/45/158.
[18] KOM(2005) 0123.
[19] KOM(2006) 0735.

Johdanto

Maahanmuutto on kiistatta yksi Euroopan tämän hetken merkittävimmistä haasteista. Voimme pyrkiä vastaamaan haasteeseen joko hyväksymällä toimintatapoja, joilla se on muutettavissa mahdollisuudeksi, tai hoitamalla tilanteen huonosti, mikä tulee kalliiksi kaikille asianosaisille.

Kokemus on osoittanut, että maahanmuutto on yhteinen huolenaihe, jonka osalta EU:n jäsenvaltiot voivat, ja niiden kuuluukin, tehdä yhteistyötä yhteisen edun saavuttamiseksi. Yksittäiset valtiot koostaan riippumatta ovat ponnistelleet asianmukaisen ratkaisun löytämiseksi. Tämä koskee etenkin vapaan liikkuvuuden aluetta ja Schengen-aluetta.

Yhteisten ulkorajojen vuoksi yhden jäsenvaltion toiminta tai toimimatta jättäminen vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden etuihin. Samoin yhteen yksittäiseen jäsenvaltioon kohdistuvat maahanmuuttopaineet ovat koko unionia koskeva huolenaihe. EU:n on tämän vuoksi otettava ratkaiseva asema yhteisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan luomisessa.

Esittelijä katsoo, että aidosti yhteisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan rakentamisen prosessi on nyt saavuttanut vauhdin, jossa sitä ei enää voida pysäyttää, ja Euroopan unionin on tartuttava tähän mahdollisuuteen. Muuten tulemme kaikki katumaan sitä.

Tampere (1999–2004) ja Haag (2004–2009) -ohjelmien tuloksena oli merkittäviä saavutuksia, ja Euroopan parlamentin panokseen on oltu kokonaisuudessaan tyytyväisiä. Maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin edelleen hajanaista, ja osatekijät on yhdistettävä yhdeksi johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. On myös vielä paljon muuta tehtävää. Tarvitaan yhteistä poliittista näkemystä, joka perustuu aiempiin saavutuksiin, mutta joka suuntaa tulevaisuuteen. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan lisää kunnianhimoa, ja EU:n jäsenvaltioiden on unohdettava kansallinen ylpeytensä ja suostuttava tekemään parempaa yhteistyötä.

Esittelijä on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi 16. lokakuuta 2008 Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, jossa tunnustetaan täysin selvästi Euroopan tarve edistyä yhteisen politiikan kehittämisessä. Yhteisen maahanmuuttopolitiikan periaatteet, toimet ja välineet määritetään lopultakin, ja Euroopan parlamentin vaalikauden 2004–2009 lähetessä loppuaan esittelijä pyrkii luonnostelemaan tässä mietinnössä suuntaviivat, joiden mukaan parlamentin näkemystä Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta olisi muokattava tulevina vuosina.

Mietinnössä pyritään tarkastelemaan kaikkia maahanmuuton ulottuvuuksia kokonaisvaltaisen käsityksen antamiseksi. Yksittäisistä välineistä ja toimista tarvitaan kuitenkin perusteellisia lisäselvityksiä.

Eurooppa on vaarassa jäädä jälkeen tapahtumista

Eurooppa on vaarassa jäädä jälkeen tapahtumista, jos se ei kiireesti ryhdy muokkaamaan yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Havaitut dramaattiset tapahtumat ovat osoittaneet, että olemme jo nyt myöhässä. Maahanmuuttopaineet ovat lisääntyneet viime vuosina unionin uusilla itä- ja etelärajoilla. Etelässä paineet ovat olleet erityisen suuria, kun veneellä maahan pyrkivät ihmiset lähtevät vaarallisille matkoille toivoen pääsevänsä Eurooppaan.

Näiden matkojen seurauksena tapahtuu kuolemaan johtavia inhimillisiä tragedioita, satoja ihmishenkiä menetetään vuosittain merellä ja järkyttävää on, että kaikki tämä voi tapahtua huomaamatta. Välimerellä ja Kanarian saarten vesillä sanotaan kuolleen vuonna 2007 enemmän ihmisiä kuin Libanonin sodassa, ja vuonna 2008 ihmisiä kuoli merellä enemmän kuin Gazan sodassa. Tämä inhimillinen tragedia on lopetettava heti.

Tuhansia maahanmuuttajia pelastetaan merillä, ja tässä EU:n jäsenvaltioilla on merkittävä vastuu. Esimerkiksi Maltalle vuonna 2008 saapuneista 2700 maahanmuuttajasta yli 2000 henkeä pelastettiin merellä, jossa laivalasteittain maahanmuuttajia matkalla Lampedusaan (Italia) joutui hätään ja säännöllisesti vaarallisiin meripelastusoperaatioihin joutuvat Maltan asevoimien merijoukot pelastivat nämä.

Maahanmuuttopaineet kohdistuvat toisiin jäsenvaltioihin voimakkaampina kuin toisiin. Erityisesti paineet ovat kohdistuneet Kanariansaariin (Espanja), Lampedusaan (Italia), Maltaan ja Kyprokseen sekä Kreikan kaltaisiin jäsenvaltioihin. Lampedusaan tai Kanariansaarille saapuvat maahanmuuttajat voidaan kuitenkin siirtää nopeasti Italian tai Espanjan mantereelle, mutta Maltalle saapuvia ei voida siirtää, koska Euroopan maahanmuuttopolitiikka ei vielä mahdollista tällaista EU:n sisäistä siirtoa.

Euroopan maahanmuuttopolitiikan on tämän vuoksi oltava myös solidaarista niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka sijaitsevat unionin ulkorajoilla ja jotka myös suojelevat unionin ulkorajoja. Kun maahanmuuttajat saapuvat näihin valtioihin, suuntana on siirtyminen aikanaan muille unionin alueille.

1. Vauraus ja maahanmuutto

Jos Eurooppa ei halua muuttua linnoitetuksi maanosaksi, joka kieltäytyy tunnustamasta ilmeistä houkuttavuuttaan kolmansista maista peräisin olevalle maahanmuutolle, yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan on sisällyttävä sääntöjä laillisesta pääsystä Eurooppaan. Laillinen reitti Eurooppaan merkitsee todellakin myös laittomien reittien laajuuden ja houkuttavuuden suurta vähentämistä.

Ei juurikaan puhuta siitä, että laillinen maahanmuutto voisi edistää EU:n talouskasvua ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden talouskasvua, jotka työmarkkinatilanteensa tai väestötilanteensa vuoksi tarvitsevat maahanmuuttajia. Lisäksi maahanmuuttajat lähettävät rahaa kotimaihinsa ja edistävät näin lähtömaiden kehitystä. Asianmukaisesti järjestettynä laillinen maahanmuutto voisi saada aikaan kaikkia hyödyttävän tilanteen.

1.1 Laillinen maahanmuutto

Laillista maahanmuuttoa on hallittava selkein, avoimin ja tasapuolisin säännöin, vaikka tässä kehitysvaiheessa on selvää, että jokaisen jäsenvaltion on voitava valvoa niiden työntekijöiden määrää, jotka se voi integroida työmarkkinoilleen ottaen asianmukaisesti huomioon yhteisön etuuskohtelun. Sinisen kortin käyttöönoton jälkeen nyt on aika myös edetä ja tarjota mahdollisuuksia vähemmän koulutetuille työntekijöille sekä kausityöntekijöille.

On myös tarkasteltava aivovuodon vaikutuksia, mutta koska kolmansista maista joka tapauksessa muuttaa korkeatasoista työvoimaa, ei Euroopan kannata menettää sitä. Kielteisten vaikutusten lieventämiseksi esittelijä ehdottaa "aivokiertoa" siten, että kannustetaan väliaikaista muuttoa tai kiertomuuttoa.

1.2 Kotouttaminen

Laillisesti saapuvien maahanmuuttajien, jotka voivat jäädä pidemmäksi aikaa, kotouttamista on tuettava, koska siitä on hyötyä sekä maahanmuuttajille että vastaanottaville yhteiskunnille. Poliittisten välineiden on mahdollistettava maahanmuuttajien kotouttaminen siten, että nämä osallistuvat paikallisyhteisöönsä, vaalitaan moninaisuutta työpaikoilla ja kouluissa ja torjutaan syrjintää. Kotoutumista toivovien maahanmuuttajien on kuitenkin oltava valmiita kunnioittamaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden identiteettiä ja arvoja ihmisoikeudet, oikeusjärjestys, demokratia, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo mukaan luettuina. Kotouttaminen on tietenkin vaikeampaa valtioissa, joihin kohdistuu poikkeuksellisia maahanmuuttopaineita, koska näillä valtioilla ei ole valmiuksia kotouttaa suurta maahanmuuttajien määrää, ja maahanmuuttajat aikovat usein joka tapauksessa siirtyä muualle Eurooppaan.

2. Turvallisuus ja maahanmuutto

Euroopan unioni voi olla uskottava laillisen maahanmuuton alalla vain, jos se osoittaa ensin pystyvänsä hallitsemaan laitonta maahanmuuttoa. Esittelijä katsoo, ettei Eurooppa ole saanut kollektiivisesti aikaan riittävästi tuloksia torjuakseen laitonta maahanmuuttoa ja että edistyminen on edelleen hidasta ja riittämätöntä. Tämä johtuu pääosin sellaisten yhteisten eurooppalaisten välineiden puutteesta, jotka auttaisivat tukkimaan laittoman maahanmuuton sisääntuloreitit. Ei siis ole yllättävää, että maahanmuuttoreitit aina löytävät heikoimman kohdan. Euroopan on saatava vahva johtoasema laittoman maahanmuuton kertakaikkisessa lopettamisessa, varsinkin kun se usein perustuu järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja ihmiskauppaan ja johtaa onnettomien uhrien kauheisiin kuolemantapauksiin.

2.1 Yhdennetty rajavalvonta

Jäsenvaltioiden on säilytettävä rajojensa täysimääräinen valvonta. Todellisuudessa on kuitenkin käynyt ilmi, että koostaan riippumatta valtiot, joihin kohdistuu maahanmuuttopaineita, eivät ole kyenneet suojaamaan rajojaan tehokkaasti. Yhteisössä on siis käytettävä kaikkia asianmukaisia välineitä, varsinkin biometriikan kaltaista uutta teknologiaa, niiden auttamiseksi tässä tehtävässä.

2.2 Frontex

Esittelijä katsoo, että Frontex-virasto on edelleen ihanteellinen keino ohjata yhteisön yhteisiä laittoman maahanmuuton vastaisia toimia. Parlamentti on jo tukenut virastoa lisäämällä sen toimintamäärärahoja yli 50 miljoonaa euroa. Virasto ei kuitenkaan ole toiminut tarpeeksi tehokkaasti ja sitä on tämän vuoksi vahvistettava niin rahoitusvarojen kuin toimintavalmiuksien osalta. Tämän vuoksi on myös perustettava pakollisen yhteisvastuullisuuden järjestelmä, jossa viraston luetteloon (CRATE) resursseja osoittavat jäsenvaltiot todella täyttävät lupauksensa ja osallistuvat sen tehtäviin. Valitettavasti kokemus on tähän mennessä osoittanut, että Frontexin tehtävät, varsinkin rannikkovartiostotehtävät, ovat kangerrelleet, koska jäsenvaltiot eivät ole toimineet tuloksellisesti tai osallistuneet niihin. Tämän vuoksi näitä tehtäviä on tarkasteltava uudelleen ja on pohdittava myös sitä, tarvitseeko virasto omat resurssit. Frontexin toiminta ei myöskään voi olla täysin tehokasta ilman asianmukaisen tason yhteistyötä kolmansissa maissa ja näiden kanssa.

2.3 Palauttamiset

Kolmansien maiden kansalaisten, jotka oleskelevat laittomasti EU:n alueella, on poistuttava, tai heidät on palautettava. Tehokkaat palauttamistoimenpiteet ovatkin välttämättömiä. On suosittava vapaaehtoista palaamista, ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä palauttamisessa, myös yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämisessä, johon Frontex osallistuu.

3. Solidaarisuus ja maahanmuutto

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan on perustuttava solidaarisuuteen, mutta tähän mennessä se on puuttunut, ja aivan liian usein jäsenvaltiot, joihin kohdistuu voimakkaita maahanmuuttopaineita, jäävät oman onnensa varaan. Tämä on vuorostaan heikentänyt luottamusta Euroopassa. Lissabonin sopimus voisi herättää uutta luottamusta unionissa, sillä sen määräyksillä edistetään unionin yhteisiä maahanmuuttoalan toimia koskevien valmiuksien vahvistamista.

3.1 Jäsenvaltioiden välinen koordinointi

Vuosien 2007–2013 yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan puiteohjelman rahoitusvälineet ovat merkinneet askelta oikeaan suuntaan, mutta niiden käynnistyminen on tapahtunut liian hitaasti ja niitä on tarkistettava siten, että otetaan huomioon muuttuvista skenaarioista seuraavat uudet realiteetit.

Esittelijä katsoo, että Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa suunniteltu taakanjakomekanismi olisi pantava täytäntöön mahdollisimman pian, ja kehottaa Euroopan komissiota panemaan mekanismin viipymättä täytäntöön. Aluksi tämä pitää sisällään vapaaehtoisen ohjelman, joka mahdollistaa kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden EU:n sisäisen uudelleen ohjaamisen erityistä ja kohtuutonta painetta kokevista jäsenvaltioista toisiin jäsenvaltioihin. Parlamentti on jo hyväksynyt EU:n vuoden 2009 talousarviosta 5 miljoonaa euroa Euroopan pakolaisrahastoon tässä tarkoituksessa. Tästä saatavien kokemusten perusteella komission on ehdotettava, kuinka mekanismi voitaisiin muuttaa sitovaksi ja pysyväksi välineeksi.

Solidaarisuutta on sovellettava myös pelastusoperaatioissa kolmansille valtioille kuuluvilla merialueilla sekä tarkistamalla Dublin-asetusta.

3.2 Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Lopuksi, yhteinen maahanmuuttopolitiikka ei voi toimia ilman mielekästä kumppanuutta kolmansien maiden kanssa, olivatpa nämä lähtö- tai kauttakulkumaita.

Kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön ratkaiseva merkitys on jo kiistatta osoitettu. Esimerkiksi vuonna 2008 Espanjan Senegalin ja Mauritanian kanssa tekemän yhteistyön ansiosta Kanariansaarille saapuvien maahanmuuttajien määrä laski huomattavat 70 prosenttia. Toisaalta Välimeren alueen keskiosassa sijaitseva Libya ei ole ollut halukas yhteistyöhön, ja maahanmuuttajien määrä on kasvanut.

Maahanmuuttoasiat on tämän vuoksi integroitava täysimääräisesti unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja muuhun ulkoiseen politiikkaan. Tämän vuoksi esittelijä uskoo, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin on sisällytettävä yhteistyötä maahanmuuttoasioissa koskevat luvut, jotka sisältävät laillista maahanmuuttoa, laittoman maahanmuuton valvontaa ja takaisinottoa koskevat säännökset. Tiettyihin kolmansiin maihin on perustettava alueelliset toimistot, jotka tarjoavat käytännön apua laillisen maahanmuuton ja maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun aloilla.

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet
(2008/2331(INI))

Valmistelija: Jamila Madeira

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Eurostatin mukaisesti Euroopan unionin väestö ikääntyy keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi työvoiman uskotaan vähenevän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä, jolloin maahanmuuttajat voivat antaa merkittävän sysäyksen, jolla varmistetaan EU:n hyvä taloudellinen suorituskyky,

B. ottaa huomioon, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevia näkökohtia voi haitata työvoiman puute, mikä voi estää strategian tavoitteiden saavuttamisen, ja ottaa huomioon, että työttömyys lisääntyy tällä hetkellä; katsoo, että sitä voidaan lyhyellä aikavälillä lieventää asianmukaisen ja jäsennellyn taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen hallinnan avulla,

C. katsoo, että EU:n olisi myös lisättävä ponnisteluitaan käsitelläkseen työvoimapulaa ja ammattitaitoisen työvoiman puutetta koskevaa ongelmaa sisäisesti hyödyntämällä tällä hetkellä alityöllistettyjä ryhmiä kuten vammaisia, puutteellisesti koulutettuja tai maassa jo asuvia pitkäaikaistyöttömiä turvapaikanhakijoita,

D. katsoo, että emme saa koskaan unohtaa moraalista velvollisuuttamme pitää ovea auki pakolaisille, jotka tarvitsevat vainon ja hengenvaarallisten tilanteiden vuoksi aidosti turvapaikkaa,

1. katsoo, että maahanmuuton ratkaiseva rooli EU:ssa ja sen taloudelliset mahdollisuudet on tunnustettava sekä niiden sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia on valvottava, jotta edistetään työn, asunnon, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen saantia, elinikäistä oppimista, sosiaaliturvan piiriin pääsyä ja eläkeoikeuden siirtoa koskevia edellytyksiä määrittäviä asianmukaisia ja vastuuntuntoisia politiikkoja sekä työntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa;

2. katsoo, että laitonta työntekoa on torjuttava, sillä se loukkaa räikeästi siirtotyöläisten oikeuksia; pitää olennaisena sitä, että edistetään yhteisön politiikkoja, joilla rohkaistaan laittomasti maassa asuvia siirtotyöläisiä rekisteröitymään viranomaisille ja samalla varmistetaan, että tämän vuoksi toteutetut toimenpiteet eivät johda siihen, että heidät otetaan toimien kohteeksi, eikä summittaisiin palauttamismenettelyihin, joiden yhteydessä heidän oikeuksiaan loukataan ottaen huomioon, että kun he saapuvat Eurooppaan, heidän asemansa on jo valmiiksi heikko myös oikeudellisesta näkökulmasta; katsoo, että myös epävarmoja työsuhteita on yleisesti ottaen torjuttava pitäen mielessä, että ongelma koskettaa etenkin siirtotyöläisiä ja heikentää heidän jo entuudestaan haavoittuvaa tilannettaan; vaatii, että turvallisuuden etusijalle asettavia ("security first") pirstaleisia näkökantoja on vältettävä ja että sen sijaan on hyväksyttävä maahanmuuttajien työtä koskeva kattava politiikka, jossa otetaan huomioon lähtömaiden työttömyyden ja työmahdollisuuksien puutteen aiheuttama ja etenkin nuoriin ja naisiin kohdistuva paine ja jossa korostetaan, että muuttovirtojen asianmukaisesta hallinnasta voivat hyötyä samanaikaisesti niin EU kuin kolmannetkin maat;

3. kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää tunnustaa maahanmuuttajan lähtömaassaan saama pätevyys, niin muodollinen pätevyys kuin epämuodollinen ja -virallinenkin pätevyys; katsoo, että näin torjutaan kykyjen haaskausta, mikä on tätä nykyä yleinen ilmiö etenkin maahanmuuttajien keskuudessa, sillä etenkin naispuolisille maahanmuuttajille annetaan usein töitä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään;

4. pyytää, että komissio ottaa tulevissa asiaa koskevissa asiakirjoissaan huomioon pätevyyden tunnustamista koskevan asiakohdan sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamisen, jonka avulla varmistettaisiin myös, että jäsenvaltiot antavat maahanmuuttajille mahdollisuuden vastaanottavan maan kielen opiskeluun, jotta varmistettaisiin heidän sosiaalinen, ammatillinen ja kulttuurinen integroituminen Euroopan unioniin ja tehostettaisiin heidän valmiuksiaan tukea lastensa kehittymistä; kehottaa komissiota myös hyödyntämään pohdintojen tuloksia, jotka koskevat maahanmuuttajien lasten kielenopetusta sekä alkuperämaan kielen ja kulttuurin opettamista asuinvaltiossa, ja kehottaa, että ehdotettavissa puitteissa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

5. toistaa, että yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta etenkin pätevyydeltään samantasoisten henkilöiden palvelukseen ottamisessa on sovellettava myös maahanmuuttajien kohdalla; korostaa, että pätevyys on tunnustettava selkeästi ja avoimesti, jotta maahanmuuttajat saavat todellista pätevyyttään vastaavaa laillista työtä ja voivat päästä julkisiin virkoihin ja harjoittamaan vapaita ammatteja;

6. toistaa, että Eures-verkosto on yksi asianmukaisista välineistä, joilla tarjonnan ja kysynnän tasapaino varmistetaan avoimesti, luotettavasti ja tehokkaasti työmarkkinoilla; ehdottaa näin ollen Eures-verkoston käsitteen laajentamista, jolloin edistettäisiin tietyn pätevyyden omaavia työntekijöitä etsivien Euroopan työnantajien ja kolmansista maista kotoisin olevien työnhakijoiden kohtaamista; ehdottaa, että (nykyisiä tai perustettavia) erityiskeskuksia tai EU:n kolmansien maiden edustustoja käytetään foorumina, jolla Eures-verkostoa laajennetaan ja jolla varmistetaan edistävänä jatkuva ja laajeneva ohjaustyö, joka koskee välineitä ja jolla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista tai mikrolainojen hakemista; korostaa, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve Euroopassa ei saisi johtaa kolmansissa maissa "aivovuotoon", josta aiheutuu vahinkoa niiden kehittyville talouksille ja yhteiskunnalliselle infrastruktuurille;

7. katsoo, että niin sanotuista kolmansista maista tuleville maahanmuuttajille olisi myönnettävä oikeus liikkua EU:n sisällä, jotta he voivat – kuten jäsenvaltiossa laillisesti asuvat – tehdä rajatyöntekijöinä töitä toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heidän on anottava työlupaa, ja että tällaisille maahanmuuttajille olisi annettava täysi liikkumavapaus työntekijöinä sen jälkeen, kun he ovat asuneet laillisesti viiden vuoden ajan jäsenvaltiossa;

8. korostaa, että on tärkeää koordinoida paikallisia, alueellisia – joilla on erityisvastuu koulutuksesta – kansallisia ja yhteisön tasoja hallinnoitaessa työmarkkinoiden tarpeita yhteisön etuuskohteluperiaatteen mukaisesti; korostaa, että tämänkaltainen yhteistyö on välttämätöntä sellaisen maahanmuuttopolitiikan tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, jonka avulla voidaan vastata tietyillä aloilla ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevaan työvoiman puutteeseen ja integroida maahanmuuttajat tehokkaasti ja asianmukaisesti;

9. pyytää jäsenvaltioita kehittämään asianmukaisen mallin, jonka avulla maahanmuuttajat integroidaan tehokkaasti EU:n maihin ja samalla varmistetaan, että kaikkia heidän kulttuurisia, uskonnollisia, ideologisia, rodullisia tai muita eroja kunnioitetaan; muistuttaa, että todellinen sosiaalinen yhteenkuuluvuus toteutuu sosiaalisen ja kielellisen sekä koulutukseen ja perheiden yhdistämiseen liittyvien tukirakenteiden välityksellä; ehdottaa sellaisen kansalaisläheisen politiikan luomista, jossa arvostetaan julkishallinnon työntekijöitä, joilla on kolmansien maiden kielten ja kulttuurien tuntemusta, ja varmistetaan, että kouluyhteisöjen opetusohjelmiin sisällytetään monikulttuurinen ulottuvuus ja eri edustettuina olevien kulttuurien ymmärtäminen;

10. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tyydyttävällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä yhteisön rahoitusmekanismeja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi maahanmuuttajille;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan käytännön politiikkoja ja ohjelmia, joilla pyritään edistämään maahanmuuttajien perheiden yhdistämistä yhteiskunnallisen vakauden takeena;

12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan syrjinnän kieltävien politiikkojen edistämistä, julkisten viranomaisten täytäntöönpanemat politiikat mukaan luettuina;

13. katsoo, että yhteisen turvapaikkapolitiikan kokonaistarkastelussa ei voida jättää huomiotta ponnisteluja, joita komissio on tehnyt luodakseen Euroopan sosiaaliseen malliin perustuvan tehokkaan turvapaikkapolitiikan, jolla taataan yksinkertaistettu ja yhdenmukaistettu pääsy työmarkkinoille turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY[1] muuttamista koskevan komission ehdotuksen (KOM(2008)0815) mukaisesti;

14. pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot allekirjoittavat ihmiskauppaa koskevat kansainväliset yleissopimukset ja noudattavat niitä, mukaan luettuina yleissopimukset ja noudatettava niitä, mukaan lukien ihmiskaupan vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirja, Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien suojelemisesta, Kansainvälisen työjärjestön, erityisesti pakkotyötä koskeva yleissopimus numero 29, lapsityövoiman vakavimpien muotojen kieltämistä ja välitöntä poistamista koskeva yleissopimus numero 182 sekä yhdistymisoikeutta, työsuojelutarkastuksia ja työvoimaa välittäviä toimistoja koskevat yleissopimukset;

15. korostaa, että yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on kehitettävä läheisessä yhteistyössä alkuperämaiden kanssa, jotta niitä tuetaan ja jotta täydennetään tehokkaasti kehitysyhteistyötä koskevia Euroopan unionin ponnisteluita.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18.

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet
(2008/2331(INI))

Valmistelija: Zdzisław Zbigniew Podkański

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa hyvin suunnitellun kotouttamispolitiikan merkitystä sekä vastaanottavalle maalle että itse maahanmuuttajille todellisten näköalojen tarjoajana; katsoo, että kotouttamispolitiikan olisi oltava moniulotteista, kaikkien jäsenvaltioiden erityisolot huomioivaa; katsoo lisäksi, että kotouttamispolitiikan olisi oltava harmoniseen kotouttamiseen kannustavaa ja suunnattu sellaisiin ongelmiin kuten koulutus, ammattipätevyyden tunnustaminen, työmarkkinoille pääsy, sosiaalipalvelut ja asuminen sekä aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään;

2. kehottaa komissiota asianmukaisella tavalla varmistamaan taloudellisen tuen maahanmuuttajien rakenteelliselle ja kulttuuriselle kotouttamiselle myös sellaisten Euroopan unionin ohjelmien avulla kuten "Elinikäinen oppiminen", "Kansalaisten Eurooppa", "Youth in Action" ja "Kulttuuri 2007"; panee merkille, että useimmissa tapauksissa opettajat ovat huonosti valmistautuneita siihen, että heillä on suuri määrä maahanmuuttajalapsia luokassaan ja pyytää antamaan opettajille paremman koulutuksen ja riittävän taloudellisen tuen;

3. kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan siirtotyöläisten oikeuksien suojelusta tehdyn YK:n yleissopimuksen;

4. vaatii jäsenvaltioita kunnioittamaan ja antamaan tukensa asiaa koskeville direktiiveille: direktiivit 2000/78/EY, 2000/43/EY sekä 2004/113/EY, joiden tavoitteena on syrjinnän torjuminen;

5. painottaa sitä tosiasiaa, että koulujen opetusohjelmilla ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli kotouttamisprosessissa taitojen, erityisesti kielitaidon, kehittämisen kautta; katsoo myös, että esteettömän koulutusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen olisi oltava tuoreiden maahanmuuttajien oikeus ja mahdollisuus;

6. katsoo, että maahanmuuttajien vastaanottotilojen olisi oltava avoimia paikkoja, jotka on suunniteltu palvelemaan kaikenlaisia toimintoja tai ohjelmia, joilla edistetään maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan välistä kulttuurivaihtoa; tässä suhteessa katsoo olevan erittäin tärkeää huolehtia siitä, että lapsilla on kaikissa vastaanottoprosessin vaiheissa oikeus koulutukseen, kuten useissa kansainvälisissä säännöksissä jo on määrätty;

7. tukee Euroopan unionin ehdottamaa sinisen kortin järjestelmää; tietää, että tällaista järjestelyä luotaessa on huomioitava jäsenvaltioiden erityinen sosioekonominen ja kulttuurinen tilanne sekä niiden työmarkkinoiden tarpeet ja että se ei saa johtaa lähtömaista tapahtuvaan aivovuotoon;

8. korostaa, että romanien koulutus ja kotouttaminen muodostaa yhden Euroopan sosiaali- ja koulutuspolitiikan haastavimmista kysymyksistä, ja kehottaa komissiota aktiivisesti torjumaan romaniyhteisöön kohdistuvaa syrjintää.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	20.1.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 1 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Maria Badia i Cutchet, Ivo Belet, Guy Bono, Marie-Hélène Descamps, Věra Flasarová, Milan Gaľa, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Mikel Irujo Amezaga, Ramona Nicole Mănescu, Ljudmila Novak, Doris Pack, Zdzisław Zbigniew Podkański, Pál Schmitt, Hannu Takkula, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gyula Hegyi, Nina Škottová, László Tőkés, Ewa Tomaszewska, Cornelis Visser
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Maria Berger

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet
(2008/2331(INI))

Valmistelija: Iratxe García Pérez

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa koko ajan Euroopan unionissa ja että heidän osuutensa on 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista,

B. ottaa huomioon, että useimmat maahanmuuttajanaiset kohtaavat huomattavia integroitumisongelmia ja heillä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille alhaisen koulutustasonsa ja heidän alkuperämaassaan vallinneiden kielteisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi sekä jäsenvaltioissa vallalla olevien kielteisten stereotypioiden ja syrjinnän vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että monet korkeasti koulutetut nuoret naiset saavat Euroopan unioniin saavuttuaan vain suhteellisen vähäistä koulutusta vaativaa työtä,

1. kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan lainsäädäntöään ja varmistamaan, että puolisoille ja lapsille myönnetään itsenäinen asema ja työlupa riippumatta oikeudellisen aseman pääasiallisen haltijan työluvasta;

2. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne kunnioittavat maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näillä laillisen maahanmuuttajan asema vai ei;

3. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään yhteisön rahoitusvälineitä yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa siten, että varat jaetaan oikeassa suhteessa ja oikeudenmukaisesti naisten ja miesten kesken;

4. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan itsenäistä oikeudellista asemaa koskevien hakemusten tarkastelussa asianmukaisesti huomioon fyysisen ja psyykkisen väkivallan – prostituutioon pakottaminen, pakkoavioliitot ja sukupuolielinten silpominen mukaan lukien – uhriksi joutuneiden maahanmuuttajanaisten olosuhteet, ja toteuttamaan toimet, joilla suojellaan näitä naisia ja yksinkertaistetaan väliaikaisen tai pysyvän oleskeluluvan myöntämismenettelyjä;

5. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maahanmuuttajanaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on antaa heille tietoa heidän oikeuksistaan, koulutus-, kielikoulutus- ja jatkokoulutusmahdollisuuksistaan sekä pääsystä työmarkkinoille, ja estämään pakkoavioliittoja, naisten sukupuolielinten silpomista ja muita henkisen ja fyysisen pakottamisen muotoja;

6. pyytää jäsenvaltioita edistämään maahanmuuttajanaisten osallistumista työmarkkinoille ja yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään, torjumaan laitonta työntekoa, varmistamaan naisten sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen (kuten sama palkka, sosiaaliturva, eläkeoikeudet), tukemaan yrittäjyyttä, torjumaan köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistamaan työmarkkinaosapuolten ja ammattiliittojen roolia;

7. pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan oikeudellista kehystä, joka takaa maahanmuuttajanaisille oikeuden saada oman passin ja oleskeluluvan ja jonka nojalla näiden asiakirjojen pois ottaminen on rikos;

8. kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Edit Bauer, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Maddalena Calia, Alejandro Cercas, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Jan Cremers, Richard Falbr, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Karin Jöns, Jean Lambert, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Ljudmila Novak, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Rovana Plumb, Bilyana Ilieva Raeva, Elisabeth Schroedter, Gabriele Stauner, Ewa Tomaszewska, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Glenn Bedingfield, Herbert Bösch, Françoise Castex, Gabriela Creţu, Donata Gottardi, Anna Ibrisagic, Rumiana Jeleva, Sepp Kusstatscher, Jamila Madeira, Viktória Mohácsi, Gianluca Susta, Silvia-Adriana Ţicău, Georgios Toussas

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö