MIETINTÖ Marek Siwiecin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

8.10.2009 - (2009/2067(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Diana Wallis

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Marek Siwiecin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2009/2067(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Puolan valtakunnansyyttäjän välittämän, 27. syyskuuta 2006 päivätyn pyynnön Marek Siwiecin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 10. huhtikuuta 2008,

–   kuultuaan Marek Siwieciä työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot[1],

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1997 annetun Puolan tasavallan perustuslain 105 §:n,

–   ottaa huomioon parlamentin tai senaatin jäsenen edustajantoimen hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetun Puolan lain 7b §:n 1 momentin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0030/2009),

A. ottaa huomioon, että Marek Siwieciä vastaan on nostettu yksityisoikeudellinen syyte,

B.  ottaa huomioon, että syytetoimet käynnistettiin vaalikampanjan aikana, kolme vuotta sen jälkeen, kun väitetyt rikokset olivat tapahtuneet, ja syytetoimiin ryhtyneen yksityishenkilön tarkoitusperät olivat puhtaasti poliittiset, mistä ovat todisteena erityisesti kyseisen henkilön itsensä Euroopan parlamentin puhemiehelle esittämät asiakirjat ja se, että henkilö väittää toimivansa niiden kansalaisten nimissä, jotka vastustavat yleisesti Siwiecin toimimista julkisessa tehtävässä, ja katsoo tämän antavan vaikutelman kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn fumus persecutionis -oletuksesta, sillä on painavia syitä uskoa, että Siwieciä vastaan nostettujen syytteiden takana on poliittinen vastustaja, joka pyrkii tekemään tyhjäksi tämän toiminnan Euroopan parlamentin jäsenenä;

1.  päättää säilyttää Marek Siwiecin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle.

• [1]  Asia 101/63, Wagner vastaan Fohrmann ja Krier [1964], Kok. 203, ja asia 149/85, Wybot vastaan Faure, [1986], Kok. 729.

PERUSTELUT

Puolan valtakunnansyyttäjä välitti Puolan kansalaisen Jerzy Pietrowiczin, jonka asiamiehenä toimi asianajaja Jerzy Pomiń, pyynnön Marek Siwiecin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi parlamentille 27. syyskuuta 2006. Oikeudellisten asioiden valiokunnan oli ensin päätettävä, voitiinko yksityishenkilöltä (joka tässä tapauksessa toimi toissijaisena syyttäjänä) tuleva pyyntö ottaa käsiteltäväksi. Valiokuntakäsittelyn ja Puolan viranomaisten toimittamien lisätietojen perusteella oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja ilmoitti Euroopan parlamentin puhemiehelle 31. maaliskuuta 2008, että pyyntö olisi otettava käsiteltäväksi.

Euroopan parlamentin puhemies toimitti pyynnön 5. toukokuuta 2008 oikeudellisten asioiden valiokunnalle käsiteltäväksi. Puolassa valittujen Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuteen liittyvien muiden vaikeuksien takia oikeudellisten asioiden valiokunta keskeytti Siwiecin koskemattomuuden käsittelyn siihen saakka, kunnes parlamentaarista koskemattomuutta Puolassa koskeva mietintö hyväksyttiin. Parlamentti hyväksyi mietintöön (A6-0205/2009) pohjautuvan päätöslauselman 24. huhtikuuta 2009[1].

Marek Siwiec valittiin uudestaan Euroopan parlamentin jäseneksi 9. kesäkuuta 2009.

Tosiseikat

Marek Siwiec (joka tapahtumahetkellä toimi kansallisen turvallisuusneuvoston[2] puheenjohtajana) saapui 17. syyskuuta 1997 (neljä päivää ennen kuin keskustaoikeisto voitti Puolan parlamenttivaalit) presidentti Aleksander Kwaśniewskin kanssa helikopterilla Ostrzeszówiin ja astuessaan ulos kopterista teki ristinmerkin ja suuteli maata (eleet, jotka yhdistetään yleisesti paavi Johannes Paavali II:een)

Kolme vuotta myöhemmin, 8. lokakuuta 2000 käytyjen presidentinvaalien aikana, Marian Krzaklewski (oikeiston ehdokas) käytti Ostrzeszówin tapahtumista tehtyä nauhoitusta Puolan yleisradion esittämässä poliittisen puolueen lähetyksessä (Krzaklewski sai myöhemmin alle 16 prosenttia äänistä ensimmäisellä ja viimeiseksi jääneellä kierroksella, kun Aleksander Kwaśniewski valittiin toiseksi kaudeksi yli 50 prosentin ääniosuudella).

Jerzy Pietrowicz ja joukko muita yksityishenkilöitä ilmoitti 31. lokakuuta 2000 syyttäjäviranomaiselle ensimmäisen kerran, että Siwiec oli loukannut ulkomaista valtionpäämiestä (joka on säädetty tahalliseksi rikokseksi Puolan rikoslain 136(3) §:ssä) ja loukannut heidän henkilökohtaisia uskonnollisia tunteitaan (joka on säädetty rangaistavaksi teoksi Puolan rikoslain 196 §:ssä).

Ostrzeszówin piirisyyttäjä päätti vihdoin 9. huhtikuuta 2004 tutkimuksensa, joiden perusteella se totesi, että yleisen syytteen nostamiseksi Siwieciä vastaan ei ollut riittävästi perusteita. Kaliszin alueellinen syyttäjäviranomainen piti päätöksen voimassa syyskuussa 2004.

Pietrowicz (vahinkoa kärsinyt osapuoli) nosti yksityisoikeudellisen syytteen Puolan rikosprosessilain mukaisesti Ostrzeszówin piirituomioistuimessa 13. lokakuuta 2004. Pietrowicz ja puhemies Borell kävivät asiasta kirjeenvaihtoa, jossa puhemies teki selväksi, että tässä tapauksessa pyynnön olisi tultava Puolan valtakunnansyyttäjältä.

Tämän jälkeen pyyntö Siwiecin koskemattomuuden pidättämiseksi toimitettiin asianmukaisesti 27. syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

Lainsäädäntö

Siwieciä syytetään seuraavassa esitettyjen Puolan rikoslain säännösten perusteella:

196 § [3]

Henkilö, joka loukkaa toisten ihmisten uskonnollisia tunteita häpäisemällä uskonnollisen palvonnan kohdetta tai pyhää paikkaa, tuomitaan sakkorangaistukseen, vapausrangaistukseen taikka vankeuteen enintään 2 vuodeksi.

Asiassa sovelletaan seuraavia parlamentaarista koskemattomuutta koskevia määräyksiä:

Pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista

10 §

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b) toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Koska teot, joista Siwieciä syytetään, tehtiin Puolassa, asia käsitellään Puolassa ja Siwiec on puolalainen Euroopan parlamentin jäsen, hänellä on [Puolan] "alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus".

Puolan parlamentaarista koskemattomuutta käsitellään Puolan perustuslain 105 §:ssä:

105 § [4]

1.  Jäsentä ei voida saattaa vastuuseen jäsenen toimivallan piiriin kuuluvasta toiminnasta jäsenen toimikauden aikana tai toimikauden päättymisen jälkeen. Kyseisen toiminnan osalta jäsen voidaan saattaa vastuuseen ainoastaan Sejmissä ja kun on kyse tapauksesta, jossa jäsen on loukannut kolmannen osapuolen oikeuksia, häntä vastaan voidaan käynnistää tuomioistuinmenettely ainoastaan Sejmin suostumuksella.

2.  Vaalien tulosten julkistamispäivästä jäsenen toimikauden päättymispäivään asti jäsentä ei voida asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ilman Sejmin suostumusta.

3.  Rikosoikeudelliset toimet, jotka on käynnistetty henkilöä vastaan ennen tämän valintaa Sejmin jäseneksi, on keskeytettävä Sejmin pyynnöstä siihen päivään saakka, jolloin kyseisen jäsenen toimikausi päättyy. Tällöin kyseisiä rikosoikeudellisia toimia koskevan vanhentumissäännön soveltamisaikaa jatketaan vastaavasti.

4.  Jäsen voi suostua siihen, että hänet asetetaan rikosoikeudellisen vastuuseen. Tällöin 2 ja 3 kohdan säännöksiä ei sovelleta.

5.  Jäsentä ei voida pidättää tai vangita ilman Sejmin suostumusta, paitsi silloin, kun jäsen saadaan kiinni itse teossa ja kun hänen pidättämisensä on tarpeen asianmukaisen menettelyn varmistamiseksi. Kyseisenlaisista pidätyksistä on ilmoitettava viipymättä Sejmin protokollapäällikölle, joka voi määrätä jäsenen välittömän vapauttamisen.

6.  Jäsenten saattamista rikosoikeudelliseen vastuuseen koskevat yksityiskohtaiset periaatteet ja menettelyt vahvistetaan erillisessä säädöksessä.

Tässä tapauksessa sovelletaan 105 §:n 2 momenttia.

Perustuslain 105 §:n 6 momentissa mainitut yksityiskohtaiset periaatteet ja menettelyt on vahvistettu parlamentin ja senaatin jäsenten tehtävien hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetussa laissa (Puolan virallinen lehti nro 221/2003, kohta 2199, sellaisena kuin se on muutettuna). Lain 7b §:n 1 momentti, joka on erityisen merkittävä tämän mietinnön kannalta, kuuluu seuraavasti:

7(b) §[5]

1.        Hakemus rikosoikeudellisten menettelyjen käynnistämisestä jäsentä tai senaattoria vastaan yleisen syytteen alaisesta rikoksesta on tehtävä Puolan valtionsyyttäjän välityksellä.

Yleisperiaatteet

Parlamentin jäsentensä koskemattomuuden pidättämistä koskevista pyynnöistä käymistä keskusteluista on vuosien mittaan syntynyt eräitä yleisperiaatteita. Ne tunnustettiin 10. maaliskuuta 1987 pidetyssä istunnossa hyväksytyssä päätöslauselmassa[6], joka perustui Donnezin mietintöön (A2-121/86).

Vaikuttaa aiheelliselta palauttaa mieliin tämän mietinnön kannalta merkitykselliset periaatteet ja painottaa, että koskemattomuuden pidättämistä koskevilla päätöksillä on oltava vankka oikeusperusta, jotta niihin eivät vaikuta jäsenen poliittiseen kantaan tai kansallisuuteen liittyvät näkökohdat.

A.       Parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoitus

Parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen etuoikeus, vaan tae parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta suhteessa muihin viranomaisiin. Tämän periaatteen mukaan väitettyjen rikkomusten ajankohdalla, joka voi olla ennen tai jälkeen jäsenen valintaa, ei ole merkitystä. Huomioon on otettava ainoastaan parlamentaarisen toimielimen suojeleminen suojelemalla sen jäseniä.

B.        Koskemattomuuden aikarajat

Tuomioistuinta on pyydetty kahdesti tulkitsemaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sanat "Euroopan parlamentin istuntojen ajan".

Näistä kahdesta tuomioistuimen tuomiosta (Wagner vastaan Fohrmann ja Krier, 12.5.1964, asia 101/63 (Kok. 1964, s. 397) ja Wybot vastaan Faure, 10.7.1986, asia 149/85 (Kok. 1986, s. 2403)) käy ilmi, että Euroopan parlamentilla on vuoden mittainen istuntokausi, jonka aikana sen jäsenillä on pöytäkirjassa määrätty koskemattomuus, myös parlamentin istuntojen välisenä aikana.

Lisäksi itse koskemattomuuden tarkoitus edellyttää, että koskemattomuus on voimassa jäsenen koko toimikauden ajan ja kattaa menettelyiden käynnistysvaiheet, valmistelevat selvitykset, aikaisempien tuomioiden täytäntöönpanotoimet, vetoomukset ja tuomioiden lykkäämistä koskevat pyynnöt.

C.       Euroopan parlamentin koskemattomuuden riippumaton luonne verrattuna kansallisten parlamenttien koskemattomuuteen

Se seikka, että pöytäkirjan 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa viitataan kansallisten parlamenttien jäsenille myönnettyyn koskemattomuuteen, ei tarkoita sitä, että Euroopan parlamentti ei voi laatia omia sääntöjään, jotka muodostavat eräänlaisen "oikeuskäytännön". Mitä tulee parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseen, kyseistä koskemattomuutta, joka on yhtäläinen jäsenille, kansalaisuudesta riippumatta, niin näiden kansallisessa parlamentissa kuin Euroopan parlamentissakin, ei pidä sekoittaa sen pidättämiseen, joka on kullekin parlamentille kuuluva oikeus. Kyseisillä säännöillä, jotka pohjautuvat koskemattomuuden pidättämispyyntöjä koskeviin päätöksiin, luodaan johdonmukainen käsitys Euroopan parlamentissa sovelletusta koskemattomuudesta, joka on yleisesti ottaen riippumaton eri kansallisista parlamentaarisista menettelyistä. Mikäli näin ei olisi, korostuisivat yhden ja saman parlamentin jäsenten väliset erot heidän kansalaisuutensa perusteella.

Näiden periaatteiden soveltamisen myötä voidaan parlamentin päätöksistä nostaa esiin eräs vakionäkökohta, josta on muodostunut parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämispyyntöihin annettujen vastausten peruskriteeri. Koskemattomuutta ei pidätetä tapauksissa, joissa jäsentä syytetään poliittisen toiminnan piiriin luokiteltavasta teosta.

Tämän kriteerin lisäksi on muitakin näkökohtia, jotka puhuvat joko koskemattomuuden pidättämistä vastaan tai sen puolesta. Näihin kuuluvat:

–       fumus persecutionis -oletus, jonka mukaan rikossyytteet on nostettu jäsenen vahingoittamiseksi poliittisesti

–       erityisen vakavat syytökset.

Lisähuomioita

Ennen kuin valtakunnansyyttäjä välitti pyynnön virallisesti, Pietrowicz lähetti pyyntönsä Siwiecin koskemattomuuden pidättämiseksi suoraan parlamentin puhemiehelle 16. maaliskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Kyseisessä kirjeessä esitetyt perusteet rakentuivat muun muassa "taustatiedoista", joissa Siwiec esitettiin Puolan tiettyjä katolisia tiedotusvälineitä vastaan iskuja tekevän suuremman ryhmän jäsenenä.

Toisessa, suoraan parlamentin puhemiehelle lähetetyssä (27. maaliskuuta 2007 päivätyssä) kirjeessä Pietrowicz tiedusteli pyyntönsä (jonka Puolan viranomaiset olivat tähän mennessä jo välittäneet virallista tietä) käsittelyn etenemistä parlamentissa ja väitti, että Siwiec oli aikaisemmin stalinistis-kommunistisen ideologian puolustaja ja hänestä tuli myöhemmin liberaali epäilyttävällä tavalla.

Siwiec ilmoitti valiokunnassa 28. toukokuuta 2008 järjestetyssä kuulemisessa, että hän oli pyytänyt useaan otteeseen anteeksi käytöstään Ostrzeszówissa, ja viittasi Vatikaanin kanssa käymäänsä henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon, josta kävi ilmi, että Vatikaanin päämies (eli edellinen paavi) ei ollut loukkaantunut Siwiecin "vitsistä".

Siwiec esitti myös jäljennökset kolmesta muusta Pietrowiczin allekirjoittamasta asiakirjasta:

1.  Kahden Pietrowiczin edustaman järjestön (uskovien ja uskontoa harjoittavien henkilöiden oikeuksien ja uskonnollisten tunteiden suojelukomitea[7] sekä salesiaani-avustajien yhdistys[8]) 29. toukokuuta 2004 päivätty julkilausuma, jossa viitataan siihen, että Pietrowicz valitti (näiden kahden järjestön puolesta) Ostrzeszówin piirisyyttäjän 9. huhtikuuta 2004 antamasta päätöksestä päättää Siwieciä koskevat tutkimukset; Siwieciä itseään pyydettiin pidättymään asettumasta ehdolle Euroopan parlamentin vaaleissa; lisäksi vaaleissa äänioikeutettuja kehotettiin toimimaan niin, ettei Siwieciä valittaisi parlamenttiin.

2.  Samaten Pietrowiczin edellä mainittujen kahden järjestön puolesta kansalliselle vaalilautakunnalle[9] 25. kesäkuuta 2004 toimittama vastalause vaalien tuloksesta, jossa (niin ikään viitaten siihen, että Pietrowicz valitti piirisyyttäjän päätöksestä lopettaa tutkimukset) väitettiin, että Siwiecin valinta Euroopan parlamenttiin oli mitätön.

3.  Poznánin alueelliselle tuomioistuimelle lähetetty, 18. lokakuuta 2006 päivätty kirje, jossa Pietrowicz pyytää selvittämään määräaikoja, joita sovelletaan valitusoikeuteen 5. lokakuuta 2006 annetusta päätöksestä, jolla Poznánin alueellinen tuomioistuin lopetti Siwiecin parlamentaarista koskemattomuutta koskevan asian käsittelyn. Kyseisessä kirjeessä Pietrowicz viittaa epämääräisesti "punaiseen paholaiseen", joka on vastuussa tuomioistuimen tekemästä menettelyvirheestä.

Pitää paikkansa, että Poznánin piirituomioistuin päätti asian käsittelyn 5. lokakuuta 2006, mutta Poznánin alueellinen tuomioistuin kumosi päätöksen myöhemmin sillä perusteella, että pyyntö Siwiecin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi oli lopulta tehty.

Johtopäätökset

Ratkaiseva kysymys on, voisiko Siwieciä vastaan nostettujen syytteiden tarkoituksena olla tehdä tyhjäksi tämän poliittinen toiminta parlamentin jäsenenä, jolloin kyseessä olisi fumus persecutionis -oletus ja parlamentilla olisi oikeus kieltäytyä pidättämästä tämän koskemattomuutta.

Vaikka Ostrzeszówin yleinen syyttäjä päätti lopettaa tutkimukset sen jälkeen, kun julkisoikeudellisen syytteen nostamiselle ei ollut löytynyt tarvittavia perusteita, Pietrowiczilla oli edelleen mahdollisuus ryhtyä oikeustoimiin yksityishenkilönä sen oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella, että Siwiecin käytös oli "loukannut" (tai laillisesti vahingoittanut) häntä. Hänellä oli näin ollen oikeus nostaa syyte Siwieciä vastaan. Puolan tuomioistuimen tehtävänä on sitten päättää, täyttävätkö syyskuun 17. päivän 1997 tapahtumat rikoksen tunnusmerkit Puolan rikoslain 196 §:n mukaisesti (tuomioistuimen olisi luonnollisesti myös käsiteltävä sitä, oliko teko alun alkaenkin jo vanhentunut).

Kun kuitenkin otetaan huomioon käsiteltävänä olevan tapauksen monet erityispiirteet (esimerkiksi Ostrzeszówin tapahtumien videonauhoitteen käyttö vaalikampanja aikana kolme vuotta tapahtumien jälkeen sekä Pietrowiczin selkeät poliittiset päämäärät hänen Siwieciä vastaan kohdistamissaan toimissa, joiden päällimmäisenä tavoitteena vaikutti olevan ennen kaikkea estää Siwiecin valinta Euroopan parlamenttiin, sekä niin ikään se seikka, että Pietrowicz väittää toimivansa niiden Puolan kansalaisten puolesta, jotka vastustavat Siwiecin julkista toimitaan yleensä), on vakavia syitä uskoa, että Pietrowiczin nostamissa syytteissä ilmenee fumus persecutionis.

Edellä esitetyistä syistä katsotaan, että Marek Siwiecin parlamentaarista koskemattomuutta ei pitäisi pidättää.

• [1]  P6_TA(2009)0316, ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
• [2]  Rada Bezpieczeństwa Narodowego.
• [3]  Kto obraża uczucia religijne innych osób, znieważając publicznie przedmiot czci religijnej lub miejsce przeznaczone do publicznego wykonywania obrzędów religijnych, podlega grzywnie, karze ograniczenia wolności albo pozbawienia wolności do lat 2.
• [4]  Artykuł 105
  1.  Poseł nie może być pociągnięty do odpowiedzialności za swoją działalność wchodzącą w zakres sprawowania mandatu poselskiego ani w czasie jego trwania, ani po jego wygaśnięciu. Za taką działalność poseł odpowiada wyłącznie przed Sejmem, a w przypadku naruszenia praw osób trzecich może być pociągnięty do odpowiedzialności sądowej tylko za zgodą Sejmu.
  2.  Od dnia ogłoszenia wyników wyborów do dnia wygaśnięcia mandatu poseł nie może być pociągnięty bez zgody Sejmu do odpowiedzialności karnej.
  3.  Postępowanie karne wszczęte wobec osoby przed dniem wyboru jej na posła ulega na żądanie Sejmu zawieszeniu do czasu wygaśnięcia mandatu. W takim przypadku ulega również zawieszeniu na ten czas bieg przedawnienia w postępowaniu karnym.
  4.  Poseł może wyrazić zgodę na pociągnięcie go do odpowiedzialności karnej. W takim przypadku nie stosuje się przepisów ust. 2 i 3.
  5.  Poseł nie może być zatrzymany lub aresztowany bez zgody Sejmu, z wyjątkiem ujęcia go na gorącym uczynku przestępstwa i jeżeli jego zatrzymanie jest niezbędne do zapewnienia prawidłowego toku postępowania. O zatrzymaniu niezwłocznie powiadamia się Marszałka Sejmu, który może nakazać natychmiastowe zwolnienie zatrzymanego.
  6.  Szczegółowe zasady pociągania posłów do odpowiedzialności karnej oraz tryb postępowania określa ustawa.
• [5]  Artykuł 7b
  1.  Wniosek o wyrażenie zgody na pociągnięcie posła lub senatora do odpowiedzialności karnej w sprawie o przestępstwo ścigane z oskarżenia publicznego składa się za pośrednictwem Ministra Sprawiedliwości – Prokuratora Generalnego.
• [6]  EYVL C 99, 13.4.1987, s. 44.
• [7]  Komitet Obrony Praw i Uczuć Religijnych Ludzi Wierzących i Praktykujących.
• [8]  Stowarzyszenie Współpracowników Salezjańskich.
• [9]  Państwowa Komisja Wyborcza.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.10.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	12 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Luigi Berlinguer, Marielle Gallo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Alexandra Thein, Diana Wallis, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Paolo Bartolozzi, Edvard Kožušník, Eva Lichtenberger