MIETINTÖ komission valkoisesta kirjasta "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä"

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (24.2.2010)

liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO (1.2.2010)

aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO (1.2.2010)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

kalatalousvaliokunnaN LAUSUNTO (5.3.2010)

oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (9.3.2010)

23.3.2010 - (2009/2152(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Vittorio Prodi

Tarkistukset

Menettely : 2009/2152(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0057/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0057/2010

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 06/05/2010 - 7.8
CRE 06/05/2010 - 7.8
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0154

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO
liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO
aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
kalatalousvaliokunnaN LAUSUNTO
oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO

komission valkoisesta kirjasta "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä"

(2009/2152(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" (KOM(2009)0147),

– ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta "Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Euroopassa – vaihtoehdot EU:n toimille"[1],

– ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"[2],

– ottaa huomioon 16. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kesän 2009 metsäpaloista[3],

– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15)[4],

– ottaa huomioon 10. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen (COP 15) tuloksista[5],

– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan sekä Kööpenhaminassa pidetyn UNFCCC:n sopimuspuolten 15. konferenssin tulokset[6],

– ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun direktiivin 2009/29/EY direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi[7],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7‑0057/2010),

A. ottaa huomioon, että maailman ilmaston lämpenemistä ja ilmastonmuutosta pidetään erittäin vakavina uhkina,

B. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen seurauksilla on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia,

C. ottaa huomioon, että vaikka maailma onnistuisikin rajoittamaan ja vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä, jo vääjäämättömiin seurauksiin reagointi edellyttää silti huomattavia sopeuttamistoimia,

D. ottaa huomioon, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna merkitsisi edelleen Euroopan lämpötilan nousua, mihin liittyy äärimmäisiä alueellisia ilmastonmuutoksia, ja että nykyiset UNFCCC:lle ilmoitetut sitoumukset nostaisivat täytäntöönpantuina lämpötilaa 3,5–4 celsiusastetta,

E. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat Euroopan eri alueisiin eri tavoilla, eri voimakkuudella ja eri aikaväleillä,

F. ottaa huomioon, että kuten komission valkoisessa kirjassa todetaan, sopeutuminen vaatii EU:n jäsenvaltioiden solidaarisuutta epäedullisessa asemassa olevia alueita ja niitä alueita kohtaan, jotka ovat eniten alttiita ilmastonmuutokselle,

G. ottaa huomioon, että Etelä-Eurooppa ja Välimeren allas ovat kaksi Euroopan erityisen haavoittuvaa aluetta, joilla vedenpuute, kuivuus ja metsäpalot ovat jo nyt ongelmina, ja että tutkimukset osoittavat, että Etelä-Euroopan viljasatojen odotetaan pienenevän jopa 25 prosentilla vuoteen 2080 mennessä[8],

H. ottaa huomioon, että European Respiratory Society -järjestön mukaan jokainen yhden asteen lämpötilannousu yli kaupunkikohtaisen kynnyksen lisää hengityselinongelmista kärsivien henkilöiden kuolleisuutta kuudella prosentilla,

I. pitää tärkeänä valkoisen kirjan lukua "Ulkoinen ulottuvuus ja UNFCCC:ssä käynnissä oleva työ", ja katsoo, että EU:n on toimittava yhtenäisesti ja otettava uudelleen johtava rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa siten, että EU kehittää "ilmastodiplomatiaa", mitä vaadittiin parlamentin 10. helmikuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa Kööpenhaminan konferenssin tuloksista,

J. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutus talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön laajemmin tuntuu ankarimmin epäsuorina vaikutuksina ihmisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeiden ekosysteemipalvelujen huonontumisena ja että tämä edellyttää ekosysteemien suojelun asettamista EU:n sopeutumisstrategian perustaksi,

K. ottaa huomioon, että keskimääräisten lämpötilojen nousu vähentää öljyn ja kaasun kysyntää lämmitystarkoituksiin, mutta niiden päivien määrä toisaalta lisääntyy, jolloin tarvitaan ilmastointia, mikä saattaa lisätä sähkön kysyntää,

L. katsoo, että EU:n nykyisen, suoraan ympäristökysymyksiin liittyvän lainsäädännön olisi tarjottava johdonmukaiset lähtökohdat sille, että EU:n kykyä selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saadaan tehostettua,

M. katsoo, että Euroopan tasolla toteutettavissa toimissa olisi asetettava korkeimmat ympäristön suojeluvaatimukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä täytettävä nämä vaatimukset (mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen),

1. pitää edellä mainittua valkoista kirjaa myönteisenä;

2. kannattaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n toimintakehyksen tavoitetta parantaa EU:n sietokykyä ilmastonmuutoksen vaikutusten suhteen;

3. pitää erityisen myönteisenä sitä, että valkoisessa kirjassa korostetaan kaikkien ekosysteemien kestävyyden parantamista olennaisena keinona suojautua ilmastonmuutoksen vaikutuksilta; korostaa edelleen, että luonnolliset ekosysteemit ovat maapallon tärkeimpiä hiilinieluja, jotka sitovat 50 prosenttia maapallon vuosittaisista kasvihuonekaasupäästöistä ja edistävät sekä muutoksen lieventämistä että siihen sopeutumista;

4. korostaa, että on tärkeää laatia kansalliset sopeutumissuunnitelmat, jotka perustuvat yhteiseen eurooppalaiseen kehykseen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat suunnitella sopeutumistoimiaan ja tiedottaa niistä; katsoo, että tällaisiin suunnitelmiin on sisällytettävä riski- ja vaarakartat infrastruktuurista ja teollisuuslaitoksista, jotka voisivat haitallisten sääilmiöiden yhteydessä aiheuttaa riskin ympäristölle tai kansanterveydelle; kehottaa saattamaan tällaiset tiedot yleisön ja muiden jäsenvaltioiden saataville;

5. pitää erittäin tärkeänä ilmastonmuutokseen sopeutumisen saattamista osaksi kaikkea EU:n politiikkaa, erityisesti osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kalastuspolitiikkaa, metsätalouspolitiikkaa sekä ympäristövaikutusten arviointia, rakennuslupia ja rakennusstandardeja koskevaa lainsääntöä (sekä mainittujen toimien yhdenmukaisuuden varmistamista ekosysteemin kestävyyteen perustuvalla horisontaalisella ja monialaisella lähestymistavalla);

6. korostaa, että valkoisessa kirjassa määritellyt pääasialliset toiminta-alat olisi asetettava tärkeysjärjestykseen myös sen mukaan, missä aikajärjestyksessä eri seurausten odotetaan toteutuvan Euroopassa, jotta käytettävissä olevat resurssit voidaan suunnata tehokkaammin;

Tietämyksen laajentaminen

7. yhtyy komission näkemykseen, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa, jotta tutkimustulokset voidaan levittää mahdollisimman laajalti, minkä jälkeen asianmukaisia sopeuttamistoimia voidaan kehittää;

8. kehottaa komissiota sekä kehittämään tietopohjan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta erityisesti Euroopan unioniin että siirtämään tämän tietämyksen kehitysmaille ja teollistuville maille, jotta nämä voivat hyödyntää sitä toteuttaessaan omia ilmastonmuutoksen torjuntatoimiaan sekä suunnatessaan ilmastonsuojelutoimiensa rahoitusta tehokkaasti;

9. korostaa, että tutkimusta olisi tehostettava nykyisen tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja tulevien puiteohjelmien piirissä, jotta voidaan puuttua tietämyksessä oleviin aukkoihin, jotka koskevat vaaratekijöitä (aikaisempia ja todennäköisiä tulevia ilmastokatastrofeja) ja muita vaikuttavia tekijöitä, kuten sosioekonomista kehitystä (vaarassa olevien resurssien nykyistä ja tulevaa maantieteellistä jakautumista) tietyissä paikoissa ja tiettyinä aikoina, ja kehittää keinoja ja tekniikkaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi sekä sen arvioimiseksi, miten edellä mainitut vaikutukset vähentävät ilmastoriskeille alttiutta ja haavoittuvuutta, ja katsoo myös, että painopisteen on oltava tutkimuksen toteuttamisessa ja teknologian kehittämisen rahoittamisessa maissa, joissa sopeutumispolitiikan toteuttaminen saattaa aiheuttaa korkeita kustannuksia;

10. katsoo, että Euroopan unionin ilmastoskenaarioiden erilaisuuden vuoksi olisi määriteltävä kiireellisesti haavoittuvuusindikaattorit, ja korostaa, että asiaankuuluvista mallinnuksista tarvitaan kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason lisätutkimuksia ja että EU:n alueen eri osien sopeutumiskyky on määriteltävä; kehottaa näin olleen Euroopan ympäristökeskusta laatimaan raportteja, joissa se analysoi ilmastonmuutoksen Euroopan haavoittuvimmille alueille aiheuttamia riskejä arvioimalla tarpeet, rajoitukset, aikavälit, mahdollisuudet, toimien tason ja sopeutumisen vaihtoehdot, jotta se voi antaa sopeutumista koskevia ohjeita ja auttaa alueellisia ja paikallisia toimijoita kehittämään tehokkaita sopeutumisstrategioita;

11. muistuttaa kuitenkin, että epätietoisuus ilmastonmuutoksen vaikutuksesta on olennainen osa ongelmaa ja että joissakin tapauksissa tätä asiaa koskevat päätökset on tehtävä odottamatta varmuutta tieteellisestä perustasta, mikä olisi varovaisuusperiaatteen mukaista;

12. katsoo, että on tarpeen osoittaa varoja ilmastontutkimukseen, joka voidaan toteuttaa tehokkaammin Euroopan tasolla ja joka voi tarjota vankan perustan ilmastonmuutokseen mukautumista koskevien toimintalinjojen kehittämiselle;

13. kehottaa komissiota varmistamaan yksityiskohtaisten tietojen helpon saatavuuden kaikille julkisille ja yksityisille toimijoille (tietokokonaisuuden metodia kuvaavat metatiedot mukaan luettuina); katsoo, että ilmastonmuutostietoja olisi pidettävä julkisina tietoina ja että näin ollen ne olisi INSPIRE-direktiivin 14 artiklan mukaisesti annettava yleisön käyttöön maksutta tai maksusta, joka kattaa tietokokonaisuuden ja vastaavien tietopalvelujen ylläpidon kustannukset;

14. korostaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien paikallisten ja alueellisten aloitteiden verkostoitumisen merkitystä ja kehottaa vaihtamaan käytäntöjä Euroopan laajuisesti; huomauttaa, että parhaiden käytäntöjen mukaisten ratkaisujen määrittäminen voi luoda lisäarvoa EU:n strategialle;

15. korostaa EU:n tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman "Tiede ja yhteiskunta" ‑ohjelmaan sisältyvien "osallistuvien tutkimusmetodien" merkitystä, koska ne edistävät osaamisen yhteistä kehittämistä paikallisyhteisöjen ja ‑viranomaisten kanssa, jotta voidaan määritellä parhaat sopeutumisstrategiat paikallisella ja alueellisella tasolla ja jotta tiedon tehokkaampi levittäminen voidaan varmistaa;

16. pitää myönteisenä valkoisen kirjan ehdotusta tietojenvaihtojärjestelmän perustamisesta; toivoo, että järjestelmä olisi toiminnassa vuoteen 2011 mennessä ja että siihen mennessä olisi saatu kehitettyä myös malleja ja ennakointivälineitä;

17. katsoo, että komission pitäisi varmistaa tietojenvaihtojärjestelmän kehittäminen portaaliksi, johon yhdistetään muut käytössä olevat järjestelmät, kuten yhteinen ympäristötietojärjestelmä (SEIS) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES); katsoo, että tietojenvaihtojärjestelmän käyttämisen pitäisi antaa lisäarvoa EU:n, jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden laatiessa, rahoittaessa ja toteuttaessa asianmukaisia mukauttamissuunnitelmia;

18. korostaa satelliittivälitteisten palvelujen merkitystä erityisesti pelastustoimille luonnonkatastrofien yhteydessä; kehottaa kaikkia asianomaisia tahoja ottamaan GMES‑palvelut täysimääräisesti käyttöön mahdollisimman pian;

Sopeutumistoimien sisällyttäminen EU:n politiikkoihin

Yleinen periaate

19. korostaa tarvetta ottaa käyttöön monialainen lähestymistapa, joka perustuu ekosysteemien kestävyyteen, elinympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun sekä ekosysteemien tuottamiin palveluihin, sekä kaikkien alakohtaisten toimien synergian ja yhdenmukaisuuden tarvetta;

Vesi

20. kantaa erityistä huolta vedestä, planeettamme tärkeimpiin kuuluvasta luonnonvarasta, koska ilmastonmuutoksella on huomattavia vaikutuksia veden ja etenkin juomaveden määrään ja laatuun;

21. tähdentää, että EU:n on hoidettava vesivarojaan kestävällä ja tehokkaammilla kaksivaiheisilla toimilla – joilla lisätään vesivarojen potentiaalia ja aktiivisesti vähennetään kysyntää ja tuhlaamista väestön keskuudessa – sekä sosiaalisilla ja taloudellisilla toimilla;

22. korostaa, että on tärkeää sisällyttää sopeutumistoimet vesipiirin hoitosuunnitelmiin 30. marraskuuta 2009 julkaistujen ohjeiden mukaisesti;

23. korostaa vesipuitedirektiivin (2000/60/EY)[9] aktiivisen täytäntöönpanon sekä vesipiirin hoitosuunnitelmien tehokkuuden varmistamisen merkitystä erityisesti rajatylittävien vesialueiden yhteydessä sekä alueilla, joilla vesistressi voi saavuttaa kriittisen tason ja/tai joilla tulvat ovat yleistymässä;

24. korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön tulvadirektiivi, joka tarjoaa laaja-alaisen järjestelmän ilmastonmuutoksesta johtuvien tulvien lisääntyneiden riskien arvioimiseen ja seurantaan sekä sopeutumistoimien kehittämiseen, ja korostaa myös ympäristön ja ekosysteemien kestävyyden etuja tulvien vaikutuksen seurannassa ja vähentämisessä;

Maa- ja metsätalous

25. korostaa, että maatalouden ekosysteemien mukautumiskykyä on parannettava luonnonvarojen, kuten veden ja maaperän, kestävämmän käytön avulla vähentämällä aktiivisesti kestämättömiä käytäntöjä ja vedenkulutuksensa vuoksi soveltumattomien viljelykasvien viljelyä sekä käyttämällä enenevässä määrin lajinsisäistä ja lajien välistä monimuotoisuutta kasvi- ja eläinlajien valinnassa;

26. katsoo, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on keskeinen asema mukautumisessa ja että sen yhteydessä on kehitettävä paremmin ekosysteemiin perustuvaa maataloutta, suojattava ja lisättävä biologisen monimuotoisuuden suojelua ja muita ekosysteemipalveluja, kuten maaperän suojelua, tulvaveden laatua sekä maisemakokonaisuuksien ekologisia yhteyksiä; katsoo, että kestävien viljelykäytäntöjen käyttöönotto edistää merkittävästi maaperän suojelua, vesivarojen hoitoa, biologisen monimuotoisuuden suojelua ja ekosysteemin kestävyyttä;

27. korostaa, että sopeutumistoimet on sisällytettävä EU:n metsänsuojelupolitiikkaan, koska ilmastonmuutos vaikuttaa perusteellisesti metsien ekosysteemiin ja lisää metsäpalojen riskiä;

28. pitää myönteisinä komission ehdotuksia EU:n metsästrategian uudistamiseksi; kehottaa komissiota käynnistämään metsänsuojelua koskevan keskustelun mahdollisimman pian;

29. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön metsänviljelytoimia Välimeren maissa kustannustehokkaana perusekosysteemipalvelujen tuottamisen keinona;

30. ilmaisee huolensa siitä, että viime vuosien aikana metsäpalot ovat tuhonneet Euroopassa vuosittain yli 400 000 hehtaaria metsämaata; toteaa, että erityisesti Etelä-Euroopassa esiintyvien mainitun mittakaavan metsäpalojen seurauksena metsät eivät pysty uudistumaan ja että tämä aiheuttaa vakavia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia; toteaa myös, että vuoden 2007 epätavalliset sääolosuhteet johtivat valtaviin metsäpaloihin, jotka saattavat toistua useammin tulevien vuosien aikana; toteaa myös, että maapallon lämpötila nousee entistä nopeammin vähintään 30 seuraavan vuoden ajan ja vaikuttaa ensisijaisesti tiettyihin ilmastonmuutokselle erityisen alttiisiin alueisiin;

31. kehottaa komissiota asettamaan ehdotuksessaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaksi EU:n toimintasuunnitelmaksi etusijalle kuivuuden ja metsäpalojen ehkäisemisen erityisesti Etelä-Euroopassa, mitä parlamentti ehdotti kesän 2009 metsäpaloja koskevassa päätöslauselmassaan[10];

32. kehottaa komissiota antamaan suosituksia tavoista, joilla kansalliset väestönsuojelujärjestelmät voivat sopeutua selviytymään ilmastonmuutoksen vaikutuksesta; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin erityisesti Euroopan metsäpalojen sammutukseen tarkoitetun taktisen reservin resurssien ja valmiuksien tehostamiseksi;

33. suosittelee, että komissio laatii tutkimusohjelmia, joiden tarkoituksena on tutkia hiilidioksidin lisääntymisen, korkeampien lämpötilojen ja kuivuuden vaikutuksia metsissä;

34. suosittelee, että komissio laatii tutkimusohjelmia tarkoituksena kehittää uusia metsäalueiden hoitoa ja metsäekosysteemejä koskevia tutkimusohjelmia ilmastonmuutoksen aiheuttamien uusien olosuhteiden vuoksi;

Kalastus

35. kehottaa kiinnittämään huomiota vaihtoehtoisiin kalastusalan hallintajärjestelmiin ja vähentämään Euroopan kalastuslaivastojen joidenkin osien kapasiteettia, jotta päästään kestäviin kalastus- ja vesiviljelykäytäntöihin;

36. kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksia viherlevien esiintymisestä ja niiden vaikutuksesta kalatalousalaan; pyytää komissiota toteuttamaan myös tutkimuksen siitä, kuinka ilmaston lämpenemisestä johtuvat merivirtojen ja vuorovesikierron muutokset ovat vaikuttaneet tiettyjen merilajien siirtymiseen paikasta toiseen;

37. kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että rannikkoalueiden yhtenäistä käyttöä ja hoitoa koskevia suosituksia vahvistetaan ja ne pannaan täytäntöön yhtenäisen meripolitiikan laajemmassa yhteydessä, jossa kootaan yhteen kaikki meriä ja valtameriä koskevat alakohtaiset politiikat;

38. kehottaa komissiota varmistamaan, että ekosysteemien palautumiskykyyn perustuvat sopeuttamistoimet sisällytetään yhteisön kantaan kalastusta ja meriympäristöä koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja erityisesti kalastuskumppanuussopimuksiin ja alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan;

39. kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti ilmastonmuutossopimukseen (UNFCCC) liittyvän niin sanotun sinisen hiilidioksidirahaston perustamiseen; painottaa, että kyseisen rahaston olisi tarkasteltava rannikkojen ja merien ekosysteemien suojeluun ja hoitoon sekä merten hiilidioksidin sitomiseen tähtääviä rahoitus- ja koordinointimekanismeja osana kokonaisvaltaista merien hoidon suunnittelua;

Maaperä

40. katsoo, että maaperä vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen ja sen lisäksi ilmastonmuutos saattaa itse aiheuttaa maaperän laadun merkittävää heikentymistä tai eroosiota;

41. myöntää, että maaperän tilan huonontumisen syyt ja vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja alueellisia ja että näin ollen olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole hyväksyneet maaperän suojelua koskevia säädöksiä, kantamaan oman vastuunsa;

Rannikko- ja saarialueet

42. katsoo, että rannikko- ja saarialueiden olisi kuuluttava ensisijaisten sopeutumistoimien piiriin, koska ne ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja tiheästi asutettuja ja koska taloudelliset riskit ovat erityisen suuret;

Terveys- ja sosiaalipolitiikka

43. korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumisella olisi edistettävä kestävää kehitystä; korostaa myös, että sopeutumistoimilla voidaan luoda ja niillä on luotava työpaikkoja ja turvattava sosiaalinen oikeudenmukaisuus, mikä edistää työllisyyden korkeampaa tasoa ja köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjuntaa;

44. korostaa, että sopeutumistoimien sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset on otettava huomioon EU:n elvytysstrategiassa;

45. toteaa, että kunnianhimoiset sopeutumissuunnitelmat edistävät vihreiden työpaikkojen luomista EU:ssa, mikä edistää kehitystä kohti hiilidioksidipäästötöntä taloutta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotka koskevat kehitystä kohti kestävämpää talouskasvua kaikkialla EU:n alueella;

46. korostaa, että sopeutumistoimien aiheuttamien korkeiden kustannusten yhteydessä on tarpeen varmistaa köyhien yhteisöjen ja yhteiskuntaryhmien riittävä suojelu;

47. pitää myönteisenä komission ehdotuksia ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia koskevien suuntaviivojen ja seurantamekanismien kehittämisestä vuoteen 2011 mennessä; tähdentää vektorivälitteisten tautien leviämistä koskevien riskien lisääntymistä ja niiden vakavia vaikutuksia hengityselinsairauksiin sekä tarvetta tiedottaa Euroopan unionin kansalaisille toimivista tautien ehkäisykeinoista ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen suositusten mukaisesti;

48. toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti voimakkaimmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen ja köyhimpien väestönosien sekä lasten, vanhusten, ennestään sairaiden ja muiden vastaavien suojattomimpien ryhmien terveyteen; pitää erittäin tärkeänä, että sopeutumistoimia käsitellään terveyden epätasa-arvon yhteydessä ja että mainituilla toimilla edistetään terveyden myönteisiä rinnakkaisvaikutuksia edistäviä toimia;

49. korostaa, että eläintautien seuranta- ja valvontajärjestelmiä on tehostettava;

50. tunnustaa terveysalan merkityksen sopeutumisessa; kehottaa EU:ta tukemaan terveysalan hiilijalanjäljen pienentämistä koskevia toimia ja varmistamaan riittävän rahoituksen terveysalan sopeutumistoimille;

Infrastruktuuri

51. korostaa tarvetta varmistaa, että nykyisessä teollisuuden ympäristölupia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevassa lainsäädännössä vaaditaan, että kaikessa suunnitellussa infrastruktuurissa ja luvanvaraisessa teollisessa toiminnassa tulevaisuuden ennakoidut ilmasto-olosuhteet ja niiden aiheuttamat riskit otetaan täysimääräisesti huomioon samalla, kun säilytetään tietty sopeutumiskyky; huomauttaa, että useimmiten olisi asianmukaisempaa, että herkille alueille ei rakennettaisi rakennuksia ja että sen sijaan niitä varten olisi suunniteltava suojauskeinoja, joilla pyritään valmistautumaan ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin;

52. pitää erityisen tärkeänä varmistaa, että osana ympäristövaikutusten arviointia kaikissa rakennusluvissa, toimiluvissa, maankäytön muutoksissa, kaupunkisuunnittelussa ja yleisessä maankäytön suunnittelussa otetaan huomioon erilaiset sopeutumisvaihtoehdot;

53. kehottaa komissiota kehittämään mahdollisimman pikaisesti menetelmiä infrastruktuurihankkeiden "ilmastokestävyyden" varmistamiseksi, kustannus-hyötyanalyysit ja mahdolliset vaihtoehdot mukaan luettuina;

54. ehdottaa, että komissio harkitsisi tapoja, joilla se voisi edistää asianmukaista maankäytön suunnittelua (riskien ja vaaratekijöiden kartoitus mukaan luettuna) niiden tekijöiden ohella, joita komissio aikoo tutkia julkisten ja yksityisten investointien ilmastonmuutosvaikutusten arvioinnin yhteydessä;

55. kehottaa komissiota toteuttamaan suunnitelmansa sisällyttää ilmastovaikutukset (Eurocodes-standardin kaltaisiin) rakennusstandardeihin riskialttiiden alueiden rakennusten kestokyvyn parantamiseksi;

56. katsoo, että mikroilmaston kannalta on tärkeää välttää maaperän betonointia umpeen tiheään asutuilla alueilla ja kaupungeissa;

Liikenne

57. pitää valitettavana, että liikenneala jätetään vaille huomiota valkoisessa kirjassa, vaikka sen osuus EU:n kasvihuonekaasujen päästöistä on 27 prosenttia, mikä edellyttää tehokkaita sopeutumistoimia;

58. korostaa, että myös liikenneala on sisällytettävä olennaisena osana ilmastonmuutosta koskevaan EU:n strategiaan, ja kehottaa komissiota antamaan "EU:n ilmasto- ja liikennepakettia" koskevan ehdotuksen mahdollisimman pian;

59. pitää välttämättömänä liikennemuotosiirtymän tukemista yhtenä keinona edetä kohti hiilidioksiditonta liikennettä;

60. korostaa, että kaikkien liikennemuotojen on asteittain sisällytettävä aiheuttamansa ulkoiset sopeutumiskustannukset omiin hintoihinsa;

61. katsoo, että liikennealalla tarvittavien sopeutumistoimenpiteiden taloudellisia, sosiaalisia ja rahoituksellisia vaikutuksia, kuten alan uudelleenjärjestelyn vaikutuksia (esimerkiksi liikennemuotosiirtymän vaikutukset) ei tunneta tarpeeksi eikä niitä ole ennakoitu riittävästi; kehottaa komissiota määrittelemään alan eri osille (maantie-, rautatie-, lento- ja meriliikenne) haavoittuvuusindikaattorit sekä hyvien käytänteiden vaihtoa koskevat menetelmät;

62. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tehokkaan toimintalinjan kaupunkiliikenteen edistämiseksi julkisen liikenteen kehittämisen, multimodaalisuuden ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttämisen avulla, jotta liikenneruuhkia ja ympäristöhaittoja voidaan vähentää suurissa kaupunkitaajamissa;

63. korostaa myös, että ajanmukaisen ja kestävän liikennepolitiikan edistäminen edellyttää asianmukaisen rahoitustuen osoittamista TEN-verkostojen rautatie-, meriliikenne- ja vesiväylähankkeille EU:n seuraavalla rahoituskaudella vuosina 2014–2020.

64. korostaa tarvetta jatkaa eurovinjettidirektiivin lainsäädäntöprosessia, jotta ulkoisten kustannusten sisällyttämistä voidaan edistää "saastuttaja maksaa" ‑periaatteen mukaisesti eri liikennemuotojen välisten yhtäläisten kilpailuedellytysten varmistamisen avulla;

Energia

65. korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi energian tarjontaan ja kysyntään EU:n jäsenvaltioissa;

66. kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti tulevaisuuden energiaskenaarioita ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon ilmastonmuutoksen vaikutuksen infrastruktuuriin ja energian kysyntään;

67. kehottaa komissiota tutkimaan, muuttaako ilmastonmuutos mahdollisuuksia tuottaa sähköä uusiutuvista ja fossiilisista energianlähteistä, ja kiinnittää erityistä huomiota lämpövoimaloiden jäähdytyksen rajoitteisiin sekä niiden seurauksiin;

68. toteaa, että helleaaltojen ydinlaitosten turvallisuudelle reaktorien jäähdyttämisen johdosta aiheuttamat erityiset riskit ovat ongelma, joka saattaa aiheuttaa huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia ympäröivissä vesistöissä ja saattaa vaikuttaa energian toimitusvarmuuteen;

69. toteaa, että tulvien ja myrskyjen kaltaiset äärimmäiset sääolosuhteet voivat vahingoittaa voimalaitoksia, voimajohtopylväitä, sähkönjakeluasemia sekä sähkökaappeja, tai aiheuttaa niiden väliaikaisen sulkemisen; katsoo näin ollen, että tarvitaan erilaisia ja kestäviä sähköverkkoja, jotka voivat täyttää verkon joustavuuden suuremman tarpeen, ja että sekä paikallisia verkkoja että kansainvälisiä korkeajänniteverkkoja on vahvistettava;

70. korostaa, että energian käyttö rakennuksissa muuttuu ilmastonmuutoksen seurauksena ja että tässä suhteessa suurin haaste liittyy rakennusten ylilämmittämisen estämiseen; katsoo, että luonnollisella jäähdytyksellä, mekaanisella jäähdytyksellä, energiatehokkuudella ja harkitulla aluesuunnittelulla tulisi olla merkittävä rooli tässä yhteydessä;

71. katsoo, että kun alueet toteuttavat älykkäitä energiapoliittisia toimia, joilla aktiivisesti edistetään uusiutuvia energiamuotoja, hajautettua energiantuotantoa ja energiatehokkuutta, ne voivat ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistumisen lisäksi tarjota kansalaisilleen uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja näkymiä;

72. korostaa, että energiahuoltoa ja energiansaantia koskevat toimenpiteet on määriteltävä yhteisvastuullisesti jäsenvaltioiden kesken ja EU:n olisi myötävaikutettava energiatehokkuuden vahvistamiseen tähtäävään maailmanlaajuiseen politiikan muutokseen ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseen;

73. kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan 30. kesäkuuta 2010 mennessä kunnianhimoiset, kattavat ja realistiset kansalliset toimintasuunnitelmansa EU:n vahvistamien mallien ja parametrien mukaisesti; korostaa, että jokaisen jäsenvaltion uusiutuvien energialähteiden kysynnän on pääasiassa perustuttava kotimaiseen tuotantoon, ja uusiutuvien energialähteiden jäsenvaltioiden välisten tilastollisten siirtojen järjestelmään on turvauduttava vain kun tämä katsotaan täysin perustelluksi;

74. korostaa, että on asetettava välittömästi etusijalle sen unionin strategian edistäminen, jolla tuetaan tavoitetta energiatehokkuuden lisäämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; katsoo lisäksi, että on tarkoituksenmukaista tutkia nykyisten energiatehokkuutta koskevien toimintaohjelmien arvioinnin puitteissa mahdollisuutta tehdä tästä tavoitteesta unionin tasolla oikeudellisesti sitova;

Biologinen monimuotoisuus

75. kehottaa hoitamaan aktiivisesti Natura 2000 ‑alueita ja muita vastaavia alueita EU:n ja jäsenvaltioiden asianmukaisella rahoituksella sekä läheisellä yhteyksillä paikallisyhteisöihin ja niitä kuullen, ja korostaa myös niiden suuntaviivojen tarvetta, joilla varmistetaan luonnonalueiden yhtenäisyys, kun otetaan huomioon, että Natura 2000 ‑verkosto muodostaa keskeisen tekijän EU:n pyrkiessä säilyttämään ekosysteemejä muuttuvissa ilmasto-oloissa; korostaa, että kuten komission tiedonantoon "Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia" liitetyssä komission vaikutusten arvioinnissa (SEC(2008)2887) todetaan, meillä on vielä paljon opittavaa vieraslajien yleisyydestä ja saapumisreiteistä, niiden vaikutuksesta ekosysteemeihin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta biologisiin invaasioihin;

76. korostaa, että sekä maaperän ekosysteemin että vesiekosysteemin sietokyky riippuu viime kädessä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä;

77. korostaa, että voimassa oleva EU:n lainsäädäntö, kuten vesipuitedirektiivi[11] ja meristrategiadirektiivi[12], voivat edistää Euroopan vesiekosysteemin kestävyyttä sillä edellytyksellä, että hoitosuunnitelmat perustuvat ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota antamaan ehdottoman etusijan näiden toimien täytäntöönpanolle;

78. korostaa sen merkitystä, että tutkitaan vieraslajien invaasiota Euroopan ekosysteemeihin (kuten trooppisten lajien invaasiota Välimereen) ja kehitetään sopivia tämän ilmiön torjuntakeinoja;

Kaupunkiympäristö

79. korostaa, että lähes 75 prosenttia EU:n väestöstä asuu kaupunkialueilla ja että myös ilmastonmuutos vaikuttaa elämänlaatuun kaupungeissa; kehottaa Euroopan ympäristökeskusta tutkimaan ilmastonmuutoksen odotettua vaikutusta kaupunkialueiden mikroilmastoihin (esimerkiksi siten, että kaupunkien lämpösaarekevaikutus otetaan huomioon);

Maahanmuutto

80. korostaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisesti laajamittaista ympäristön muuttumisesta johtuvaa maahanmuuttoa alueilta, jotka jo ennestään ovat Eurooppaan suuntautuvien muuttovirtojen lähtöalueita (Afrikka, Lähi-itä, Etelä-Aasia ja Kaakkois‑Aasia);

81. korostaa, että ympäristöstä johtuva muuttoliike olisi otettava huomioon kehitysavun pitkän aikavälin suunnittelussa, jotta lähtöalueilla voidaan ryhtyä oikea-aikaisesti ehkäiseviin ja välittömiin humanitaarisen avun toimiin;

Kulttuuriperintö

82. korostaa, että on tärkeää kehittää sopeutumistoimia, joissa otetaan huomioon eurooppalaisen kulttuuriperinnön kaikki näkökohdat;

Rakenne ja hallinto

83. korostaa, että on tunnustettava paikallisten ja alueellisten viranomaisten asema merkittävinä toimijoina ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten torjunnassa;

84. tähdentää, että viranomaistoimien asianmukainen laajuus, monialainen yhteensovittaminen ja kestävä ympäristötuki auttavat maksimoidaan toteutettujen toimien tehokkuuden;

85. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään koordinoituun lähestymistapaan niiden käsitellessä sopeutumista, jotta EU:n alueellinen yhtenäisyys varmistuisi;

86. katsoo, että olisi ryhdyttävä toimiin, jotka sovittavat taloudellisesti innovatiiviset ja kestävät toimet yhteen luonnonympäristön suojelun kanssa, mikä vähentää ekologisen käytön ja taloudellisen käytön välisiä ristiriitoja;

87. kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ehdotukset, jotka koskevat pakollisten kansallisten ja alueellisten sopeuttamisstrategioiden käyttöönottoa;

88. pyytää komissiota kehittämään kattavan politiikan vakuutusalan ottamiseksi mukaan riskien tiedostamiseen ja riskien jakamiseen;

89. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, joka on pitkäaikaisen, vahvan ja tehokkaan (kaikki näkökohdat riskitietoisuudesta riskin jakamiseen ja niistä toipumiseen kattavan) riskinhallintakehyksen luomisen kannalta välttämätön ja jota johdetaan vahvalla kädellä ja viranomaisten osallistumisen avulla;

90. katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat erityisolosuhteidensa vuoksi – kuten on vahvistettu Lissabonin sopimuksen 349 artiklassa – ja johtuen maantieteellisestä sijainnistaan trooppisilla vyöhykkeillä erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille, minkä vuoksi komission olisi kiinnitettävä niihin erityistä huomiota; kehottaa komissiota laatimaan syrjäisimpiä alueita koskevan vaikutustenarvioinnin ja erityistoimintasuunnitelman ja tukemaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kyseisten alueiden ja niihin maantieteellisesti rajoittuvien kolmansien maiden paikallisviranomaisten välillä;

91. pyytää komissiota käyttämään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen 260 artiklassa sille myönnettyjä uusia oikeuksia sen hoitaessa tehtäväänsä perussopimusten valvojana;

Rahoitus

92. korostaa, että nykyisellään EU:n talousarvio ei vastaa EU:n ensisijaisia poliittisia tavoitteita ilmastonmuutokseen sopeutumisen alalla;

93. vaatii, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnin yhteydessä komission on keskityttävä EU:n talousarvion kykyyn torjua ilmastonmuutosta; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastonmuutokselle ja etenkin sopeutumistoimille pitäisi myöntää etusija, millä varmistetaan riittävän rahoituksen saatavuus;

94. kehottaa komissiota ehdottamaan ilmastokestävyysmenettelyn käyttöönottoa EU:n talousarvion arvioinnin yhteydessä, jotta varmistetaan puuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin;

95. kehottaa asettamaan ilmastonmuutoksen torjumisen etusijalle tulevaisuudessa siten, että etenkin sopeutumisstrategia sisällytetään Euroopan unionin toimintaan;

96. kehottaa varmistamaan, että ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointi sisältyy menettelyihin, joissa käsitellään EU:n varoin rahoitettuja energiatehokkuus-, jätehuolto- ja infrastruktuurihankkeita koskevia ehdotuksia;

97. korostaa, että ilmastonmuutos- ja ympäristönsuojelutavoitteet olisi sisällytettävä EU:n koheesiopolitiikan lähentymis- ja kasvutavoitteisiin ilman että niillä kuitenkaan korvataan perinteisiä rakennepolitiikan tehtäviä;

98 kehottaa komissiota esittämään EU:n kestävän kehityksen strategian[13] mukaisesti ja kiireellisenä asiana alakohtaisen tukiuudistuksen toimintasuunnitelman, koska tuet vaikuttavat luontoon erityisen kielteisesti, ja ottamaan tavoitteeksi tukien täydellisen poistamisen; korostaa myös sitä, että mainitun uudistuksen vapauttamat varat olisi kohdistettava sopeuttamistoimiin ja vihreisiin työpaikkoihin;

99. korostaa, että erilaisten talouden elvytyssuunnitelmien puitteissa käytettäviksi asetettuja varoja olisi suunnattava myös sopeutumisinvestointeihin ja että joka tapauksessa niiden on todistetusti oltava kestäviä ilmaston kannalta;

100. korostaa ehkäisemisen periaatetta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa; kehottaa komissiota kehittämään lähestymistapoja, joilla varmistetaan, että kustannuksia, jotka johtuvat sopeutumistoimien laiminlyönnistä, ei määrätä suuren yleisön maksettaviksi;

101. tukee komissiota sen vaatiessa neuvostoa käynnistämään uudelleen prosessin solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen muuttamiseksi, mikä mahdollistaisi luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien vahinkojen käsittelemisen tehokkaammin, joustavammin ja hyvissä ajoin;

102. korostaa, että merkittävä osa EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa huutokaupattavista päästöoikeuksista, myös lento- ja laivaliikenteen päästöoikeushuutokaupasta saatavista tuloista, olisi korvamerkittävä tarkoituksiin, joilla autetaan jäsenvaltioita torjumaan ilmastonmuutosta ja mukautumaan siihen; katsoo, että mainituilla säännöillä olisi tuettava myös rautatieliikenteen kaltaisia Euroopan kestäviä liikennemuotoja; vaatii, että EU:n päästökauppajärjestelmässä solidaarisuudelle ja kasvulle korvamerkityt varat (joiden osuus huutokaupattavista päästöoikeuksista on 10 prosenttia) on jaettava alemman tulotason jäsenvaltioille ja tasapuolisesti lieventämis‑ ja sopeuttamistoimiin;

103. kehottaa, että EU:n päästökauppajärjestelmästä ja muista EU:n rahoituslähteistä myönnetyillä varoilla edistetään jäsenvaltioiden sopeutumista ilmastonmuutokseen siten, että kunkin jäsenvaltion tai alueen haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksille otetaan huomioon;

104. tunnustaa teollisuusmaiden historiallisen vastuun maapallon keskilämpötilan nykyisestä nousemisesta; toistaa 10. helmikuuta 2010 antamaansa päätöslauselmaan sisältyvät lausumansa, kuten EU:n sitoutumisen kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen siten, että myönnetyt varat ovat uusia, eivät sisälly entisiin kehitysapusitoumuksiin ja ovat riippumattomia jäsenvaltioiden vuosittaisesta talousarviomenettelystä;

Ulkoinen ulottuvuus

105. toistaa, että sopeutumistoimet on sisällytettävä kaikkiin EU:n ulkoisiin toimiin Kööpenhaminan sopimuksen 8 kohdan mukaisesti;

106. korostaa, että ekosysteemipalvelujen ja sietokyvyn arvo on vielä merkittävämpi vähiten kehittyneissä maissa[14]; korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ekosysteemien kestävyyttä edistävät toimet olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikissa kansainvälisissä neuvotteluissa, kuten kauppaneuvotteluissa;

107. on täysin vakuuttunut, että Euroopan unionin tulee ylläpitää ja vahvistaa johtavaa asemaansa ilmaston lämpenemisen kansainvälisessä torjunnassa, ja katsoo, että toiminnan viivästyminen lisää kielteisten ympäristö-, talous- ja sosiaalisten vaikutusten riskiä ja aiheuttaa todennäköisesti suurempia kustannuksia;

108. korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan eurooppalaisen toimintakehyksen täytäntöönpanon onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että se sisällytetään yhtenäiseen ja kunnianhimoiseen ilmastonmuutoksen torjuntatoimia koskevaan maailmanlaajuiseen sopimukseen (oikeudellisesti sitovine tavoitteineen); painottaa myös, että EU:n on omaksuttava johtava rooli tämänsuuntaisessa toiminnassa;

109. kehottaa komissiota harkitsemaan kansainväliseen yhteistyöhön tarkoitettujen julkisten varojen lisäämistä tulevassa kahdeksannessa puiteohjelmassa

a) teollisuusmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten uusiutuvan energian tekniikoiden levittämiseksi laajemmalle

b) kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jotta tuetaan niiden haavoittuvimpia alueita koskevan ilmastonmuutoksen torjuntaa ottaen huomioon aina kunkin alueen olosuhteet ja pitäen arviointiperusteena niiden kehitysmaiden alueiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä, joiden kanssa kansainvälinen yhteistyö käynnistetään, sekä

c) sellaisia EU:n naapureina olevia kolmansia maita varten, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin EU:n alueilla havaitut vaikutukset;

Vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevä ohjausryhmä

110. tukee komission ehdotusta vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän perustamisesta; korostaa sen merkitystä, että valtion edustajien lisäksi mainittuun ryhmään on valittava myös paikallisia ja alueellisia toimijoita; pyytää komissiota varmistamaan, että tähän ryhmään kuuluu edustajia Euroopan parlamentista tarkkailijoina ja yksityisiä sidosryhmiä asiantuntijoina; kehottaa komissiota varmistamaan, että ohjausryhmä kiinnittää erityistä huomiota ilmastonmuutoksen vakavimpiin terveysvaikutuksiin, kuten sääolosuhteisiin liittyvien kuolemien yleistymiseen ja vektorivälitteisiin tauteihin;

Edistymistä käsittelevä komission kertomus

111. kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille vuoteen 2012 mennessä edellä mainitun valkoisen kirjan täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä;

0 0

112. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 41.
[2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.
[3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0013.
[4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0089.
[5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0019.
[6] UNFCCC:n^päätösluonnos-/CP.15, Kööpenhaminan sopimus, FCCC/CP/2009/L.7.
[7] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63.
[8] Joint Research Centre – Institute for Prospective Technological Studies: "Impacts of climate change in agriculture in Europe. PESETA-Agriculture study", EUR 24107 EN, 2009.
[9] EYVL L 327, 22.12 2000, s. 1.
[10] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0013.
[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1) sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/32/EY (EUVL L 81, 20.3.2008, s. 60).
[12] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).
[13] EU:n kestävän kehityksen strategian tarkistaminen (EU KKS), neuvoston asiakirja 10917/06.
[14] Convenient Solutions to an Inconvenient Truth: Ecosystem based Approaches to Climate Change, Maailmanpankki, Ympäristöosasto, 2009, ja The Natural Fix? The Role of Ecosystems in Climate Mitigation, UNEP, 2009.

Ilmastonmuutoksen pääasialliset vaikutukset voidaan tiivistää seuraavasti: vähemmän sadepäiviä mutta voimakkaampia sateita, vähemmän lunta ja lisää kuivuuskausia.

Tämä vaikuttaa suoraan maantieteeseen edesauttaen maaperän eroosion ja tulvariskien lisääntymistä samalla, kun lumen määrä vähenee, mikä puolestaan haittaa maanalaisten pohjavesivarojen luonnollista täyttymistä. Tällä hetkellä sovellettavat vesitalouden käytännöt osoittavat selkeästi, että luonnonvarojen hoitoa koskevaa nykyistä suhtautumista on muutettava. Satanut vesi on pyrittävä säilyttämään paikoillaan mahdollisimman pitkään, ja vesistöjä olisi sopeutettava lisäämään varastointikykyään hyökytulvien lisääntyneen riskin vuoksi. Jokia olisi hoidettava asianmukaisella tavalla, ja näistä hoitotoimenpiteistä aiheutuvat vesiputoukset olisi valjastettava sähköntuotantoon. Pitkäaikaiset kuivat kaudet lisäävät metsäpalojen riskiä. Tässä tapauksessa sopeutumiseen kuuluu palavan aineksen vähentäminen harventamalla metsiä, mikä puolestaan vähentää palojen esiintymistiheyttä ja leviämisnopeutta. Maa- ja metsätalouden biomassajäämien hyväksikäyttö tuleekin olemaan tärkeä osa sopeutumiskykyä. Sopeutumistoimet ovat oleellisen tärkeitä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamiseksi, mutta niillä parannetaan myös Euroopan unionin turvallisuutta ja palvelukykyä. Makrosopeutuminen on perusluonteinen hanke, jonka avulla voisimme parantaa nykyisiä hätävalmiusjärjestelmiämme yhdistämällä satelliitti- ja maahavainnot ja antamalla vakavista sääilmiöistä lyhyen aikavälin ennusteita. Makrosopeutuminen liittyy vaikutusten lieventämiseen, mutta ei kuulu siihen osana.

Valkoinen kirja on kuitenkin vain valmistelevaa työtä, jonka päämääränä on antaa politiikalle lavea viitekehys, jonka puitteissa kehitetään tarvittavia suunnitelmia ja strategioita. Tästä johtuen alkuperäinen mietintömme ei sisällä täsmällisiä viittauksia eri politiikanalojen lukuisiin yksityiskohtiin, vaan siinä hahmotellaan yleinen strateginen linja, jolla EU voi lisätä vastustuskykyään ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Kun toimia koskevat täsmälliset suunnitelmat laaditaan, niiden yhteydessä on varmasti tilaa perinpohjaiselle analyysille, joka koskee etenkin rahoitusta. Itse asiassa rahoitus voidaan määritellä vasta, kun tiedetään selvästi mitä täytyy saavuttaa. Kattavaan sopeutusstrategiaan pitäisi sisältyä seuraavat pääkohdat: tiedonkulkua on painotettava (tietojen kerääminen ja levittäminen asiaankuuluvien kansallisten ja paikallisten kanavien kautta) kiinnittämällä myös erityistä huomiota siihen, miten sopeutustoimet jaetaan kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sopeutumiskyvyn ja niiden vaikutusten mukaisesti; hyvän hallintotavan rakenteisiin on kiinnitettävä huomiota politiikan todellisen tehokkuuden vuoksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisällyttämiseksi EU:n politiikan kaikille aloille. Alueellisen ulottuvuuden pitäisi olla toiminnallinen ulottuvuus eikä enää sopeutumisen kaltaisen tärkeän politiikan tavoite; siksi keskeisenä ongelmana on maankäyttö ja sen johdonmukainen suunnittelu. Eräät valkoiseen kirjaan liittyvät ehdotukset osoittavat, että on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, millainen suhde ilmastonmuutokseen sopeutumisella on ihmisten ja eläinten terveyteen. Vakuutusten asemaa on vielä lopuksi arvioitava uudelleen lisääntyneiden riskien vuoksi. Tämä voidaan toteuttaa ehdottamalla uusia muotoja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille.

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

komission valkoisesta kirjasta: "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä"
(2009/2152(INI))

Valmistelija: Marisa Matias

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, ja sen vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti maailman eri alueille ja aloille; ottaa huomioon, että myös sosioekonomiset näkökohdat, kustannukset ja edut ovat tulevaisuudessa erilaisia sekä kehitysmaissa että kehittyneemmissä maissa; katsoo, että tämän vuoksi ilmastonmuutosta koskeviin ratkaisuihin on sisällytettävä paitsi sopeutustoimia myös strategioita kestävää kehitystä koskevien tehokkaiden keinojen varmistamiseksi selkeiden ja kokonaisvaltaisten kaikkia asiankuuluvia aloja koskevien toimintaohjelmien avulla,

B. ottaa huomioon, että ilmastonmuutosta aiheuttavien tekijöiden lieventämistä ja toisaalta sopeutustoimia sen vaikutusten rajoittamiseksi ei voida aina erottaa toisistaan; katsoo, että hiljattain osana energiatehokkuuspakettia tehdyt renkaiden energiamerkintää, energiamerkintöjä ja rakennusten energiatehokkuutta koskevilla lakialoitteilla on tärkeä rooli hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, ja lisäksi ne on sisällytettävä uusia energiamalleja koskeviin EU:n tason tuleviin toimiin,

C. ottaa huomioon, että päästökauppajärjestelmää koskevan tarkistetun direktiivin mukaan jäsenvaltioiden olisi varattava vähintään 50 prosenttia päästökauppajärjestelmän tuloista käytettäväksi lieventämis- ja sopeutumistoimenpiteiden toteuttamiseen,

D. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuudessa väistämättä energiahuoltoon, EU:n energiavarmuuden ulkoiseen ulottuvuuteen ja energian kysyntään; ottaa huomioon, että ilmasto-olosuhteet, kuten rankkasateet, kohoavat lämpötilat, helleaallot, kuivuus, rajuilmat, tulvat ja tulipalot voivat aiheuttaa huomattavia katkoksia energiahuollon perusrakenteissa ja vahingoittaa niitä ja siten vaikuttaa suoraan energiantuotantoon, energian siirtoon ja sen jakeluun loppukäyttäjille,

E. katsoo, että energialähteiden ja jakelukanavien sekä energiantoimittajien monipuolistaminen on tärkeä väline energian yhtäläisen hyödyntämisen ja riittävän saannin turvaamisessa, ja samalla se on uusiutuvista energialähteistä tuotettavan energiankäytön lisäämistä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien EU:n tavoitteiden mukainen,

F. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä sopeutustoimia nykyisen ja tulevan lainsäädännön toimenpiteiden ja ohjelmien soveltamisen ja muuttamisen yhteydessä,

1. tiedostaa, että äärimmäisten sääilmiöiden ja odotettavissa olevan merenpinnan nousun sekä sademäärien suuremman vaihtelun varalle tarvitaan uusia hankkeita ja sopeutustoimia hankkeiden toimeenpanemiseksi, erityisesti maataloudessa sekä vesistö‑ ja valuma-alueiden hallinnassa jopa nykyisten infrastruktuurijärjestelmien puitteissa, mikä aiheuttaa jatkossa korkeita toimintakustannuksia, jotka ovat kuitenkin kohtuullisia ottaen huomioon, että ne ovat paljon matalampia kuin jos toimia ei toteuteta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; vaatii kuitenkin, että tällaisten toimien tieteellisen perustan on täytettävä ilmastotieteen arviointiperusteet, joihin kuuluvat asianmukaiset vertaisarviointi- ja arviointimenettelyt ja avoimella tavalla jatkuvasti päivitetyt tutkimustulokset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan tätä asiaa koskevan kansallisen toimintasuunnitelman sekä tietoa kyseisistä kustannuksista ja niiden jakautumisesta;

2. panee merkille, että yhteenliitetyn energiainfrastruktuurin ja laajakaistapeiton kehittäminen Euroopan tasolla helpottaisi sopeutumista valmiuksien sopeutuvan kehittämisen ja riskinjaon lisäämisen kautta;

3. pyytää komissiota laatimaan perinpohjaisen arvioinnin ilmastonmuutokseen liittyvistä mahdollisista riskeistä, jotka kohdistuvat erittäin tärkeään infrastruktuuriin, kuten energia- tai televiestintäverkkoihin, joilla on ratkaiseva merkitys sisämarkkinoiden toiminnalle;

4. yhtyy näkemykseen, että menetelmiä infrastruktuurihankkeiden "ilmastokestävyyden" varmistamiseksi olisi kehitettävä mahdollisimman pian;

5. toteaa, että kaikilla teollisuudenaloilla tarvitaan katastrofien ehkäisemiseksi uusia toimenpiteitä, kuten turvallisuutta ja energiankäyttöä tai energiantuotantoa koskevia tarkastuksia, joilla laajennetaan nykyisiä yhdenmukaistettuja rakentamista koskevia standardeja, kuten rakennusten, mukaan lukien teollisuusrakennusten, käytön hyväksymiseen hyödynnettäviä Eurocodes-rakennusstandardeja, joiden on noudatettava direktiiviä 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY, sekä direktiiviä 2001/42/EY ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) ja strategisesta ympäristöarvioinnista (SYA);

6. korostaa, että energiahuoltoa ja energiansaantia koskevat toimenpiteet on määriteltävä yhteisvastuullisesti jäsenvaltioiden kesken ja EU:n olisi osallistuttava energiatehokkuuden vahvistamiseen tähtäävään maailmanlaajuiseen politiikan muutokseen ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseen; huomauttaa, että EU:n on turvattava uusiutuvat energialähteet direktiivissä 2009/28/EY säädetyn aikataulun mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan 30. kesäkuuta 2010 mennessä kunnianhimoiset, kattavat ja realistiset kansalliset toimintasuunnitelmansa EU:n vahvistamien mallien ja parametrien mukaisesti; korostaa, että jokaisen jäsenvaltion uusiutuvien energialähteiden tarve on katettava pääasiassa kotimaisella tuotannolla, ja uusiutuvien energialähteiden jäsenvaltioiden välisten tilastollisten siirtojen järjestelmään on turvauduttava vain kun tämä katsotaan täysin perustelluksi;

7. korostaa samanaikaisesti, että näissä puitteissa on asetettava välittömästi etusijalle sen yhteisön strategian edistäminen, jolla tuetaan tavoitetta energiatehokkuuden lisäämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; katsoo lisäksi, että on tarkoituksenmukaista tutkia nykyisten energiatehokkuutta koskevien toimintaohjelmien arvioinnin puitteissa mahdollisuutta tehdä tästä tavoitteesta yhteisön tasolla oikeudellisesti sitova;

8. korostaa, että kun otetaan huomioon Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa tehdyt sitoumukset, jotka koskevat päästökauppajärjestelmän huutokauppatulojen käyttöä ja nopeasti käytettävissä olevaa rahoitusta, EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä selkoa rahoituksen määrästä, jolla ne osallistuvat tekniseen yhteistyöhön kumppaneiden kanssa sekä yksityisten että julkisten investointien lisäämiseksi erityisesti niiden tulevan energiatehokkuutta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman ja uusiutuvaa energiaa koskevan kansallisen toimintasuunnitelman osalta; pitää myönteisenä myös komission tiedonantoa, jossa vedotaan energia-alan tutkimukseen tarkoitettujen määrärahojen olennaiseen lisäämiseen kestävän energiatalouden kehittämistä varten;

9. myöntää, että käynnissä oleva ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi taloudelliseen kehitykseen ja saattaa haitata huomattavasti taloudellista ja sosiaalista toimintaa; katsoo, että taloudelliset sopeutustoimet, mukaan lukien siirtyminen kestävämpään teolliseen tuotantoon, vaativat samanaikaisesti riittäviä käyttöön annettavia varoja sopeutus- ja lieventämistoimenpiteitä varten ja katsoo, että näitä toimenpiteitä ei pidä rajoittaa päästöoikeuksien kaupan järjestelmän tulojen käytön varaan – kun muistetaan lainsäädännöllinen sitoumus varata vähintään 50 prosenttia mainituista tuloista ilmastotoimenpiteisiin, sopeutuminen mukaan lukien, sekä EU:ssa että kehitysmaissa – vaan lisäksi tarvitaan innovatiivisia lisävaroja sekä julkisista että yksityisistä lähteistä; korostaa, että erilaisten talouden elvytyssuunnitelmien puitteissa käytettäviksi asetettuja varoja olisi käytettävä myös sopeutumisinvestointeihin ja että joka tapauksessa niiden käyttötavan kestävyys ilmaston kannalta olisi varmistettava;

10. katsoo, että (myös sopeutumista koskevien päätösten osalta) yhtä alaa koskevat vaikutukset vaikuttavat tulevaisuudessa usein myös toisiin aloihin, ja tästä syystä kehottaa komissiota ottamaan huomioon nämä vuorovaikutukset sopeutustoimissa;

11. korostaa tarvetta varmistaa, että nykyisessä teollista lisensointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevassa lainsäädännössä otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset kaikkeen suunnitteilla olevaan infrastruktuuriin tai teolliseen toimintaan; korostaa, että energiainfrastruktuurin yhteydessä ilmastonmuutoksen vaikutukset olisi otettava huomioon sekä yksittäisten infrastruktuuriosien tasolla että kansallisissa ja Euroopan energiajärjestelmissä;

12. panee merkille, että pk-yritykset ovat monilla eri aloilla erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja usein riittämättömästi siihen varautuneita; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin pk-yritykset ovat valmistautuneet ilmastonmuutokseen, myös käytettävissä olevien vakuutusjärjestelmien osalta, ja selvittämään, mitkä ovat mahdolliset välineet, jotka auttavat selviytymään tästä ongelmasta;

13. korostaa, että on tärkeää laatia kansalliset sopeutumissuunnitelmat, jotka perustuvat yhteiseen eurooppalaiseen kehykseen, jonka avulla jäsenvaltiot voivat suunnitella sopeutumistoimiaan ja tiedottaa niistä, energiajärjestelmiä ja -politiikkaa koskevat toimet mukaan lukien; katsoo, että tällaisiin suunnitelmiin olisi sisällytettävä riskikartoitukset energia- ja teollisuuslaitoksista, jotka voisivat haitallisten sääilmiöiden yhteydessä olla vaaraksi ympäristölle tai kansanterveydelle; kehottaa saattamaan tällaiset tiedot yleisön ja muiden jäsenvaltioiden saataville;

14. kehottaa komissiota harkitsemaan kansainväliseen yhteistyöhön tarkoitettujen julkisten varojen lisäämistä kahdeksannessa puiteohjelmassa

a. teollisuusmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten uusiutuvan energian tekniikoiden levittämiseksi laajemmalle;

b. kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jotta tuetaan niiden haavoittuvimpia alueita koskettavan ilmastonmuutoksen torjuntaa ottaen huomioon aina kunkin alueen olosuhteet ja pitäen arviointiperusteena kehitysmaiden niiden alueiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä, joiden kanssa kansainvälinen yhteistyö käynnistetään;

c. EU:n naapureina olevia kolmansia maita varten, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin EU:n alueilla havaitut vaikutukset;

15. korostaa, että ilmastonmuutosta koskevan tutkimus- ja kehitystyön rahoitusvaroja on lisättävä; katsoo, että erityisesti tieteellisen epävarmuuden vuoksi, joka koskee aikataulua, ongelman laajuutta ja niitä erityisiä maantieteellisiä alueita ja tuotantoaloja, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset Euroopassa kohdistuvat tulevaisuudessa, on tarpeen osoittaa varoja ilmastontutkimukseen, joka voidaan toteuttaa tehokkaammalla tavalla Euroopan tasolla ja joka voi tarjota vankan perustan ilmastonmuutokseen mukautumista koskevien toimintalinjojen kehittämiselle; katsoo lisäksi, että myös jäsenvaltioiden kanssa käynnistettävän, yhteistä yhdennettyä maailmanlaajuista ympäristötietojärjestelmää koskevan komission aloitteen rahoitusta on lisättävä, jotta ympäristön muutoksia koskeva tieto olisi paremmin saatavilla; korostaa myös muita huomioon otettavia toimenpiteitä, joita ovat muun muassa lieventämistä ja sopeuttamista koskevan rahoituksen lisääminen tutkimus- ja kehitystyön hankkeissa ja ohjelmissa;

16. pitää myönteisenä komission äskettäistä tiedonantoa investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma), jossa tehdään selväksi, että EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen vaatima innovatiivinen teknologinen kehitys edellyttää välitöntä kumppanuutta julkisten investoijien ja yksityisen sektorin välillä; huomauttaa lisäksi, että näihin teknologioihin investoimista koskevassa EU:n etenemissuunnitelmassa on annettava etusija uusiutuvien energialähteiden teknologioille ja varmistettava markkinoiden kaikkien toimijoiden ja erityisesti pk-yritysten osallistuminen energiatehokkuutta koskeviin ohjelmiin;

17. korostaa satelliittivälitteisten palvelujen merkitystä pelastustoimille luonnonkatastrofin sattuessa; pitää tässä suhteessa myönteisenä GMES-järjestelmän pelastuspalveluviranomaisille tarjoamaa nopeaa tukea Haitin dramaattisen maanjäristyksen jälkeen; kehottaa kaikkia asianosaisia saattamaan GMES-järjestelmän mahdollisimman pian täysin toimintakuntoiseksi;

18. korostaa tässä yhteydessä paikallisen tason aloitteiden, kuten metsityksen ja metsänuudistuksen, tärkeyttä, jotta osallistutaan aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja korostaa esimerkiksi rannikko-, vuoristo-, saari- ja alankoalueiden sopeutumista tällaisiin muutoksiin koskevia hyviä käytänteitä ja tarkoituksenmukaisia tiedotuskampanjoita koskevan tiedon vaihtamisen tärkeyttä yhteistyössä kansallisten viranomaisten ja EU:n toteuttamien laajempien aloitteiden kanssa, jotta yhteisön tämän alan lainsäädäntö, strategiat ja ohjelmat voidaan panna tehokkaammin täytäntöön; huomauttaa lisäksi, että syrjäisillä alueilla voi olla erityisen merkittävä rooli hajautetussa energiantuotannossa, joka edistää energiatehokkuuden lisäämistä energian verkkohäviöiden vähentämisen ja kysynnän paremman hallinnan kautta;

19. katsoo, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan riittävän tietopohjan luomiseksi ja sopeutumisteknologian kehityksen edistämiseksi olisi hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkia nykyisiä EU-aloitteita, kuten ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen keskittyvien osaamis- ja innovointiyhteisöjen perustamista Euroopan teknologiainstituutin (EIT) yhteyteen;

20. korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan eurooppalaisen toimintakehyksen täytäntöönpanon onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että se sisällytetään yhtenäiseen ja kunnianhimoiseen ilmastonmuutoksen torjuntatoimia koskevaan maailmanlaajuiseen sopimukseen (oikeudellisesti sitovine tavoitteineen); painottaa myös, että EU:n on omaksuttava johtava rooli tämänsuuntaisessa toiminnassa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

Euroopan komission valkoisesta kirjasta: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä
(2009/2152(INI))

Valmistelija: Dominique Vlasto

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että liikennealan osuus Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöistä on lähes 27 prosenttia ja että kyseinen prosenttiosuus on kasvussa,

B. ottaa huomioon, että 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan unionille tavoitteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla tai 30 prosentilla, jos asiasta saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, vuoteen 1990 verrattuna ja ettei tätä tavoitetta voida saavuttaa ilman, että liikennealaan sovelletaan tämän tavoitteen mukaista strategiaa,

C. katsoo, että ilmastonmuutos on tosiasia, joka johtuu pääasiassa ihmisen toiminnasta, että haasteena on koota yhteen kaikki asianomaiset toimijat, jotta ilmaston hyväksi voidaan tehdä maailmanlaajuisia ja kestäviä ponnisteluja, joissa yhdistetään ehkäisyä, lieventämistä ja sopeutumista koskevia toimenpiteitä, ja että tähän tarkoitettujen politiikkojen on oltava sekä alakohtaisia että monialaisia,

1. pahoittelee, ettei komission valkoisessa kirjassa Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä (KOM(2009)0147) oteta tarpeeksi huomioon liikennealaa, ja toivoo, että seuraavassa valkoisessa kirjassa Euroopan unionin tulevasta yhteisestä liikennepolitiikasta vuoteen 2020 asti pyritään yhdentämään liikennepolitiikkaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen;

2. kiinnittää huomiota siihen, että määrärahat, jotka on sidottu ilmastonmuutoksen edellyttämien toimenpiteiden rahoittamiseen, ovat riittämättömät;

3. kehottaa komissiota ehdottamaan Euroopan unionin rahoittamiin ohjelmiin sovellettavien rahoitussääntöjen toisen tarkistuksen yhteydessä uusia lähestymistapoja rahoitukseen ja investointeihin liikenteen alalla sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä innovatiivisia ja yhdennettyjä rahoitusvälineitä, jotka ovat keskeinen edellytys Euroopan unionin liikennepolitiikkojen onnistumiselle;

4. korostaa, että liikennealan sopeutuminen ilmastonmuutokseen vaatii erityisen raskaita ponnisteluja ja että sopeutumistoimet ovat tällä hetkellä suurimmaksi osaksi alan yritysten vastuulla; katsoo kuitenkin, että tämän alan ja sen yritysten sopeutumispyrkimysten ei pidä olla pelkästään autonomisia, kun otetaan huomioon sen merkitys koko Euroopan talouden kilpailukyvylle, ja että tämä on pantava siksi täysimääräisesti merkille sopeutumista koskevassa strategisessa lähestymistavassa muun muassa siten, että ehdotetaan toimia liikennealan sietokyvyn lujittamiseksi;

5. katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettujen toimenpiteiden taloudellisia, sosiaalisia ja rahoituksellisia vaikutuksia liikennealaan, kuten alan uudelleenjärjestelyn vaikutuksia (esimerkiksi liikennemuotosiirtymän ja multimodaalikuljetusten kapasiteetin vaikutukset) ei tunneta tarpeeksi eikä niitä ole ennakoitu riittävästi; korostaa, että komission olisi kehitettävä alan kehitystä koskevien tietojen keruuta ja määriteltävä sen eri osille (maantie-, rautatie, lento- ja meriliikenne) haavoittuvuutta koskevat indikaattorit sekä hyvien käytänteiden ja kokemusten vaihtoa koskevat menetelmät;

6. palauttaa mieliin 22. huhtikuuta 2009 vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa antamansa päätöslauselman, jossa korostetaan tarvetta integroida ilmastonsuojelu sekä kaikkien liikennemuotojen kestävä kehitys Euroopan infrastruktuuria koskevaan politiikkaan, jotta se vastaa EU:n tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

7. katsoo, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tarkistuksessa on otettava huomioon, että hankkeet on voitava sopeuttaa ilmastonmuutokseen ja että niiden on kestettävä sen vaikutukset;

8. korostaa, että komission olisi arvioitava tavaraliikenteen eri muotojen tehokkuutta sekä keinoja kaupunkiliikenteen eri muotojen välisen intermodaalisuuden lisäämiseksi eurooppalaisia kaupunkeja koskevassa kestävän kaupunkiliikenteen uudessa suunnitelmassa, joka perustuu kaupunkitaajamien sopeuttamiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin;

9. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tehokkaan toimintalinjan kaupunkiliikenteen edistämiseksi julkisen liikenteen kehittämisen, multimodaalisuuden ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttämisen avulla, jotta liikenneruuhkia ja ympäristöhaittoja voidaan vähentää suurissa kaupunkitaajamissa;

10. hyväksyy ehdotetut toimet fyysisen infrastruktuurin sietokyvyn parantamiseksi; korostaa, että näiden toimien on katettava sekä infrastruktuurien rakentaminen että niiden ylläpito, etenkin liikenteen alalla; pyytää komissiota sisällyttämään liikenneturvallisuuden alalla toimivien yhteisön virastojen toimintaohjelmaan tarpeen arvioida uudelleen turvallisuutta ja teknisiä määräyksiä uusien ilmastovaikutusten johdosta;

11. katsoo, että ilmastonmuutos koettelee erityisesti unionin vuoristoalueita, koska se etenee nopeammin näillä haavoittuvilla alueilla ja vaikuttaa työllisyyteen, alueille pääsyyn, maaperän käyttöön, matkailuun ja infrastruktuureihin, joita varten valkoisessa kirjassa olisi voitu perustellusti esittää erityistoimia "vuoristoalueiden sietokyvyn parantamiseksi"; ehdottaa niin ollen, että komissio laatii ilmastonmuutoksen asettaman haasteen vuoksi osana aluesuunnittelua koskevaa yleistä politiikkaa yhteisön suuntaviivat ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi vuoristoalueilla, jotka katsotaan rannikko- ja merialueiden tapaan erityisen herkiksi maantieteellisiksi alueiksi;

12. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisen meripolitiikan mukaisia rannikkoalueiden ja meriympäristön suojelemista koskevia erityistoimenpiteitä, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon meriliikenne, meriympäristön suojelu sekä rannikkoalueiden hoito ja kehittäminen osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa;

13. kehottaa komissiota investoimaan tutkimukseen ja innovaatioon liikenteen ja sen infrastruktuurien sopeuttamiseksi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja äärimmäisiin sääolosuhteisiin erityisesti rannikko- ja merialueilla, vuoristoalueilla ja maanjäristysalueilla sekä ilmastonmuutoksen syiden vähentämiseen tähtäävään tutkimukseen, mukaan lukien vihreitä ajoneuvoja koskevia ohjelmia, älykkäitä liikennejärjestelmiä ja liikenteenohjausjärjestelmiä koskeva tutkimus;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan yhdennettyä suunnittelua pitkällä tähtäimellä liikenne- ja energiainfrastruktuurien sekä aluesuunnittelun alalla;

15. pyytää komissiota toimimaan viipymättä ilmastovaikutuksia koskevien tietojen ja havaintojen lisäämiseksi Euroopan ympäristökeskuksen, Yhteisen tutkimuskeskuksen ja Euroopan kuivuuden seurantakeskuksen välityksellä hyödyntämällä mahdollisuuksien mukaan uusia satelliittiseurantateknologioita ja älykkäitä liikennejärjestelmiä;

16. vaatii komissiota kiinnittämään erityishuomiota kartografisiin tietoihin ja vaikutusten arviointiin vuoristo- ja rannikkoalueilla, joissa ennusteiden mukaan lämpötilojen kohoaminen ja merenpinnan nousu voisivat vaikuttaa huomattavasti matkailualaan, josta kyseiset alueet ovat vahvasti riippuvaisia, ja ehdottamaan tarvittaessa toimenpiteitä;

17. katsoo, että välineiden ja rahoituksen osalta valkoisessa kirjassa ehdotetut toimet ovat varsin epätäsmällisiä; pyytää niin ollen komissiota asettamaan etusijalle kaikille liikennemuodoille tarkoitettuja rahoitusmuotoja, joissa noudatetaan saastuttaja maksaa -periaatetta; kehottaa komissiota täydentämään ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoitusta käyttämällä rakennerahastoja ja osaa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman määrärahoista ja asettamalla seuraavassa vuoden 2013 jälkeisessä rahoituskehyksessä etusijalle rahoituksen, joka kohdistetaan ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamiseen, jotta voidaan myötävaikuttaa "vihreän" ja kestävän kasvun nousuun, työpaikkojen luomiseen sekä liikenne- ja matkailualan toimijoiden tukemiseen innovaation ja tutkimuksen avulla; korostaa, että kaikkien liikennemuotojen on asteittain sisäistettävä aiheuttamansa ulkoiset ilmastonmuutoksen kustannukset;

18. korostaa, että liikennepolitiikat olisi yhdennettävä tehokkaammin muihin toiminta-aloihin, erityisesti energiavarmuuteen, vedensaantiin, aluesuunnitteluun, kaupunkisuunnitteluun ja kansanterveyteen, jotta saataisiin aikaan kokonaisvaltainen lähestymistapa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen;

19. katsoo, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevään ohjausryhmään voisi osallistua Euroopan parlamentin jäseniä, jotka kuuluvat asianomaisiin valiokuntiin (esimerkiksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta sekä liikenne- ja matkailuvaliokunta);

20. korostaa, että Lissabonin sopimus antaa vastedes komissiolle mahdollisuuden toteuttaa tuki- tai koordinointitoimia matkailun alalla; pyytää komissiota esittämään toimenpiteitä ja toimia, joilla voidaan määritellä matkailualalle erityinen sopeutumisstrategia (ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevan tiedon lisääminen, vaarojen ehkäisemistä koskeva toimintalinja ja niistä johtuviin muutoksiin sopeutuminen, kuluttajille suunnattu tiedottaminen jne.);

21. korostaa, että suuren yleisön sekä liikenne- ja matkailualan toimijoiden saatavilla on oltava yksityiskohtaista ja kattavaa tietoa ympäristönmuutoksen syistä ja vaikutuksista sekä näiden aiheuttamista muutoksista elämäntapaan ja liikkumiseen, matkailumalleihin, kyseisten alojen organisointiin, infrastruktuurien rakentamiseen ja ylläpitoon sekä niiden käyttökustannuksiin, aluesuunnitteluun ja luonnonvarojen saantiin; korostaa, että riittävän rahoituksen varmistaminen on olennaisen tärkeää tällaisille tiedotuskampanjoille ja että viestit on mukautettava sopiviksi eri jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tarpeisiin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

komission valkoisesta kirjasta: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä
(2009/2152(INI))

Valmistelija: Salvatore Caronna

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että ilmastonmuutos on yksi aikamme ratkaisevan tärkeitä haasteita; katsoo, että sillä on selviä seurauksia ympäristöön, ihmisten terveyteen ja aluesuunnitteluun ja että sen vuoksi kaikkien maiden on vaikeampaa kulkea kestävän kehityksen tietä;

2. panee tyytyväisenä merkille komission valkoisen kirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä"; korostaa, että ilmastonmuutos on haaste, jolla on huomattavia alueellisia vaikutuksia ja joka edellyttää Euroopan unionilta koordinoitua toimintaa, joka kattaa unionin eri toimintalinjat eri toimintatasoilla eli unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja alueellisella ja paikallisella tasolla;

3. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat erilaisia eri aloilla ja Euroopan eri alueilla, kuten on todettu EU:n alueita vuonna 2020 koskevassa komission tutkimuksessa[1]: ilmastonmuutos vaikuttaa eniten eteläisen ja itäisen Euroopan alueilla, erityisesti saari- ja rannikkoalueilla, syrjäisimmillä alueilla ja vesipulan uhkaamilla alueilla, mikä saattaa lisätä merkittävästi alueellisia eroja jopa saman maan eri alueiden välillä;

4. pitää valitettavana, että jäsenvaltiot käyttävät nykyisellä ohjelmakaudella (2007–2013) ainoastaan 3 prosenttia (9 miljardia euroa) talousarviosta energiatehokkuutta ja uusiutuvia energiamuotoja koskeviin toimintaohjelmien toimiin ja että uusissa jäsenvaltioissa investoinnit ovat vielä tätäkin vähäisempiä (2,4 prosenttia);

5. toteaa, että ilmaston lämpenemiseen on puututtava pikaisesti toteuttamalla sekä oikeudellisesti sitovia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi että alueellisia sopeutussuunnitelmia ja ennakoivia sopeutustoimia, kuten laajoja uudelleenmetsityshankkeita niin unionin ja kansallisella kuin alueellisella ja paikallisella tasolla, ja tekemällä rajatylittävää yhteistyötä vahinkojen pienentämiseksi;

6. on täysin vakuuttunut, että Euroopan unionin tulee ylläpitää ja vahvistaa johtavaa asemaansa ilmaston lämpenemisen kansainvälisessä torjunnassa, ja katsoo, että toiminnan viivästyminen lisää kielteisten ympäristö-, talous- ja sosiaalisten vaikutusten riskiä ja aiheuttaa todennäköisesti suurempia kustannuksia;

7. katsoo, että kun alueet toteuttavat älykkäitä energiapoliittisia toimia, joilla aktiivisesti edistetään uusiutuvia energiamuotoja, hajautettua energiantuotantoa ja energiatehokkuutta, ne voivat ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistumisen lisäksi tarjota kansalaisilleen uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja näkymiä;

8. huomauttaa, että maantieteellisesti syrjäisille alueille strategisesti merkittäville aloille, kuten maatalous, ei saisi kasata liiallista taakkaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa toimissa, sillä tämä voi vaarantaa kestävien maaseutuyhteisöjen tulevaisuuden;

9. katsoo, että Euroopan unioni voi panna täytäntöön strategian yhteiskunnan muuttamiseksi vähähiiliseksi ainoastaan kaikki hallintotasot (unioni, jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset) käsittävällä tiiviillä yhteistyöllä sekä tekemällä yhteistyötä ja vaihtamalla jatkuvasti tietoja unionin naapurimaiden kanssa;

10. katsoo, että on tarpeen harmonisoida eri toiminta-alat yhtäältä ottamalla alue- ja paikallisviranomaiset täysimääräisesti mukaan ilmastonmuutoksen torjumista koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien ja strategioiden suunnitteluun, laadintaan ja täytäntöönpanoon ja toisaalta soveltamalla strategista aluesuunnittelua ja ottamalla huomioon kaikki ilmastonmuutokseen liittyvät näkökulmat;

11. katsoo sen vuoksi tarpeelliseksi varmistaa, että sopeutumisstrategia sisällytetään kaikkiin unionin toimintalinjoihin keskittyen erityisesti EU:n maatalous-, alue- ja ympäristöpoliittisten toimien yhteensovittamiseen ja että mainitut politiikat ovat johdonmukaisia sopeutumisstrategian kanssa; painottaa alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä asemaa ja alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon Euroopan luontotyyppien erot täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; on vakuuttunut siitä, että paikallisviranomaiset pystyvät parhaiten reagoimaan alueidensa tarpeisiin;

12. pitää myönteisenä valkoisen kirjan ehdotusta tietojenvaihtojärjestelmän perustamisesta; toivoo, että järjestelmä olisi toiminnassa vuoteen 2011 mennessä ja että siihen mennessä olisi saatu kehitettyä myös malleja ja ennakointivälineitä; pyytää jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia tekemään tunnetuksi ja vaihtamaan käytäntöjään, joita ne soveltavat ilmastonmuutokseen sopeutumistoimissaan erityisesti energiatehokkuuden, jätehuollon ja vähäpäästöisten liikenneinfrastruktuurien kehittämisen osalta;

13. suosittaa, että perustetaan ilmastonmuutoksen seurantafoorumi, jotta voidaan avustaa paikallis- ja alueviranomaisia ilmastoasioita koskevan paikallisen kokemuksen ja hyvien käytäntöjen hankinnassa ja vaihdossa;

14. katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat erityisolosuhteidensa vuoksi – kuten vahvistettu Lissabonin sopimuksen 349 artiklassa – ja johtuen maantieteellisestä sijainnistaan trooppisilla vyöhykkeillä erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille, minkä vuoksi komission olisi kiinnitettävä niihin erityistä huomiota; kehottaa komissiota laatimaan syrjäisimpiä alueita koskevan vaikutustenarvioinnin ja erityistoimintasuunnitelman ja tukemaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kyseisten alueiden ja niihin maantieteellisesti rajoittuvien kolmansien maiden paikallisviranomaisten välillä;

15. pitää välttämättömänä erityisesti alue- ja paikallistasolla sellaisia toimenpiteitä, joilla sekä julkisilta ja yksityisiltä sijoituksilta että hallinnollisilta toimilta (kuten rakennusluvat ja kehittämissuunnitelmat) edellytetään ilmastovaikutusten arviointia, jotta kannustetaan unionin investointeja ympäristön kannalta korkealaatuiseen infrastruktuuriin; kehottaa varmistamaan, että ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointi sisältyy menettelyihin, joissa käsitellään EU:n varoin rahoitettuja energiatehokkuus-, jätehuolto- ja infrastruktuurihankkeita koskevia ehdotuksia;

16. toteaa, että maantieteellisesti syrjäiset alueet, eritoten rannikkoseudut, voivat tarjota runsaasti uusiutuvaa energiaa, mikä voi auttaa kyseisiä alueita sopeutumaan ilmastonmuutokseen;

17. katsoo, että mikroilmaston kannalta on tärkeää välttää maaperän betonointia umpeen tiheään asutuilla alueilla ja kaupungeissa;

18. kehottaa komissiota käyttämään koheesiopolitiikkaa uusiutuvien energialähteiden kehityksen edistämisessä tutkimus- ja kehitystoiminnan ja aluepolitiikan synergioiden parantamisen kautta ja poistamaan kaikki hallinnolliset esteet näiden energialähteiden käyttöönotolta;

19. pitää myönteisenä komission päätöstä perustaa vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevä ohjausryhmä ja kehottaa ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset toissijaisuusperiaatteen mukaisesti täysipainoisesti mukaan ohjausryhmän toimintaan;

20. toistaa näkemyksensä, että ilmastonmuutoksen torjuntatoimia voidaan käyttää tilaisuutena saada aikaan kestävän kasvun malli, jota voitaisiin sitten mukauttaa EU:n ulkopuolisten maiden tarpeisiin, ja että siirtyminen hiilidioksidipäästöttömään talouteen voi olla merkittävä edistysaskel uusien työpaikkojen luomisessa;

21. kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että tuleviin rahoituskehyksiin sisällytetään riittävästi määrärahoja tehokkaiden sopeutustoimien toteuttamiseksi kaikilla hallintotasoilla; suosittaa, että jäsenvaltiot ja alueet ottaisivat huomioon mahdollisuuden käyttää rakennerahastojen tarjoamia mekanismeja kestävien pitkän aikavälin hankkeiden kehittämisessä; korostaa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) merkitystä, koska sen avulla voidaan huolehtia kiireellisistä tarpeista ja osoittaa EU:n yhteisvastuuta vahinkoja kärsineistä alueista;

22. korostaa, että ilmastonmuutos- ja ympäristönsuojelutavoitteet olisi sisällytettävä EU:n koheesiopolitiikan lähentymis- ja kasvutavoitteisiin ilman että niillä kuitenkaan korvataan perinteisiä rakennepolitiikan tehtäviä.

[1] http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/working/regions2020/pdf/regions2020_en.pdf, (marraskuu 2008).

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

komission valkoisesta kirjasta: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä
(2009/2152(INI))

Valmistelija: Kriton Arsenis

EHDOTUKSET

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. on tyytyväinen siihen, että valkoisessa kirjassa korostetaan kaikkien ekosysteemien palautumiskyvyn parantamista olennaisena keinona suojautua ilmastonmuutoksen äärimmäisimmiltä vaikutuksilta;

2. toistaa, että ihmisen aiheuttamilla kasvihuonekaasupäästöillä on kauaskantoisia vaikutuksia meriympäristön monimutkaiseen dynamiikkaan ja että meren ekosysteemit, jotka ovat jo kärsineet pilaantumisesta sekä riittämättömästi säännellystä, laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta, kärsivät myös kohonneista lämpötiloista, merenpinnan noususta, suolapitoisuuden ja happamuuden muutoksista, mahdollisista merivirtojen muutoksista sekä muutoksista elollisten vesiluonnonvarojen (kalat, simpukat, äyriäiset jne.) alueellisessa jakautumisessa sekä niiden leviämisessä vesipatsaassa; palauttaa lisäksi mieliin, että tieteellisissä malleissa ennustetaan ilmakehän lämpötilan ja merenpinnan nousevan edelleen ja että tehokkain keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen;

3. palauttaa mieliin, että viimeisten sadan vuoden aikana ilmakehän lämpötila on noussut 0,6 astetta ja merenpinta keskimäärin 0,17 metriä ja että näiden asioiden tutkimusta varten käytetyt tieteelliset mallit osoittavat näiden arvojen nousevan edelleen kuluvalla vuosisadalla;

4. muistuttaa, että ilmastonmuutoksen mahdollisilla vaikutuksilla voi olla tuhoisia seurauksia Euroopan suljetuille merialueille, kuten Itämerelle; toteaa, että eräiden tieteellisten tutkimusten mukaan meriveden suolapitoisuus laskee 8–50 prosenttia ja pintaveden lämpötila nousee 2–4 astetta, ja että jos nämä tiedot pitävät paikkansa, suuri osa merien eläimistöstä ja kasvistosta on vaarassa tuhoutua;

5. huomauttaa, että ihmisen toiminnasta johtuvien ympäristöpaineiden aiheuttama joidenkin Euroopan kalakantojen nopea ehtyminen rapauttaa kalatalousalan ekologista ja taloudellista perustaa ja tekee meren ekosysteemit entistä alttiimmaksi ilmastonmuutokselle ja heikentää siten niiden sopeutumiskykyä[1]; toteaa lisäksi, että kalatalousalan on mukauduttava ilmastonmuutokseen ottaen huomioon kestävän kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat;

6. toteaa, että ilmastonmuutos ja sen myötä koralliriuttojen nopea pieneneminen ja kalkkikuoristen eläinten määrän väheneminen, muutokset lajien lisääntymisketjuissa ja sukupuolijakaumassa sekä valtameren happamoituminen vaarantavat entisestään kalakantojen säilymisen[2] ja heikentävät valtamerten kykyä absorboida hiilidioksidia[3], mikä taas lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia ja kiihdyttää ilmastonmuutosta[4];

7. toteaa lisäksi, että merenpinnan korkeuden muutoksilla on arvaamattomia vaikutuksia merten ekosysteemeihin ja vuorovesialueisiin ja että ne vahingoittavat laajan alkutuotannon alueita sekä monien lajien lisääntymis-, rekrytoitumis- ja suoja-alueita ja siten kalastus- ja vesiviljelytoimintaa ja merten biologista monimuotoisuutta; muistuttaa lisäksi, että kyseiset ekosysteemit ovat myös herkkiä suolapitoisuuden ja veden lämpötilan vaihteluille, jotka ovat lisääntyneet ilmastonmuutoksen seurauksena;

8. toistaa, että monet meren eliöt (kalat, simpukat, äyriäiset jne.) vaeltavat luonnonmaantieteelliseltä vyöhykkeeltä toiselle, mikä voi johtaa kotoperäisten lajien häviämiseen tietyltä alueelta, jonne tulee niiden sijaan vierasperäisiä lajeja; toteaa, että kyseisillä muutoksilla voi olla huomattavia vaikutuksia kalatalousalaan, jolle voi olla vaikeaa sopeutua uuteen biologiseen ja taloudelliseen todellisuuteen;

9. toteaa, että ilmastonmuutoksesta saattaa koitua vakavia taloudellisia seurauksia Euroopan teolliselle ja pienimuotoiselle kalastukselle; kehottaa sen vuoksi kiinnittämään huomiota vaihtoehtoisiin kalastusalan hallintajärjestelmiin ja vähentämään Euroopan kalastuslaivastojen eri osien kapasiteettia, jotta päästään uusiin ilmasto-oloihin mukautettuihin kestäviin kalastus- ja vesiviljelykäytäntöihin;

10. painottaa, että kalastussatamat ja vesiviljelylaitteistot ovat erittäin herkkiä merenpinnan nousulle, koska kyseiset infrastruktuurit sijaitsevat yleensä aivan rantaviivan tuntumassa; painottaa myös kyseisten infrastruktuurien taloudellista ja sosiaalista merkitystä; kehottaa komissiota näin ollen kiinnittämään erityistä huomiota kyseisiin infrastruktuureihin liittyviin sopeuttamis- ja riskinarviointitoimiin sekä punnitsemaan tarkasti, millaisia taloudellisia kustannuksia syntyisi siitä, ettei näitä infrastruktuureja sopeuteta ilmastonmuutokseen;

11. toteaa, että pienimuotoinen rannikkokalastus saattaa myötävaikuttaa merkittävästi rannikkoyhteisöjen kestokykyyn, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja elintarviketurvaan edellyttäen, että käytetään kestäviä pyyntitapoja; katsoo, että kaikkia laivastotyyppejä olisi kannustettava investoimaan entistä ympäristöystävällisempään tekniikkaan; korostaa myös kalastusalan merkitystä rannikkoyhteisöjen sosiaaliselle ja kulttuuriselle yhteenkuuluvuudelle;

12. pitää valitettavana, että kehittynyt ja hyvin toimiva rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito, johon kaikki relevantit hallintotasot osallistuvat, on edelleenkin harvinaisuus[5]; kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevat suositukset[6] päivitetään, vahvistetaan ja pannaan täytäntöön yhdennetyn meripolitiikan laajemmassa yhteydessä, jossa kootaan yhteen kaikki meriä ja valtameriä koskevat alakohtaiset politiikat; korostaa lisäksi, että prosessiin on otettava mukaan kalastus- äyriäis- ja vesiviljelyala, koska nämä ovat rannikkoalueilla tärkeitä toimialoja;

13. kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että meristrategioita, joissa ihmisen toiminnan hallintaan sovelletaan ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, kehitetään ja toteutetaan niin, että voidaan saavuttaa direktiivissä 2008/56/EY tarkoitettu meriympäristön hyvä tila;

14. kehottaa komissiota näin ollen toteuttamaan tutkimuksia viherlevien esiintymisestä ja niiden vaikutuksesta kalatalousalaan; pyytää komissiota toteuttamaan myös tutkimuksen siitä, kuinka ilmaston lämpenemisestä johtuvat merivirtojen ja vuorovesikierron muutokset ovat vaikuttaneet tiettyjen merilajien siirtymiseen paikasta toiseen;

15. kehottaa komissiota toteuttamaan tieteellisiä tutkimuksia pohjoisten merten kalavaroista, edistämään varovaisuusperiaatteen mukaista kestävää kalastusta kyseisillä alueilla ja kieltämään kaiken uuden kalastustoiminnan arktisilla alueilla kunnes alueelliset kalastusjärjestöt ovat vahvistaneet asiaankuuluvat säännöt;

16. painottaa, että edessä olevan vakavan ilmastonmuutosongelman ratkaisun on perustuttava ensisijaisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä luonnollisten ekosysteemien, maapallon tärkeimpien hiilinielujen, suojeluun ja laajentamiseen ja että meren ja maan ekosysteemien palautumiskyky riippuu yhtä lailla biologisen monimuotoisuuden suojelusta kuin riittävien populaatioiden ja niiden elinympäristöjen säilyttämisestä;

17. kehottaa komissiota huolehtimaan riittävästä rahoituksesta ekosysteemien suojelulle ja varmistamaan, että kalastajille korvataan heille ilmastonmuutoksesta aiheutuvat tulonmenetykset;

18. katsoo, että on varmistettava riittävä rahoitus tutkimukselle, joka tuottaa päätöksentekijöille tietoa ilmastonmuutoksesta ja kalastus- ja vesiviljelyalasta; korostaa, että tutkimuksen ja sitä seuraavan toiminnan olisi oltava monitieteellistä ja siinä olisi käsiteltävä kaikkia kalastus- ja vesiviljelyalalle paineita aiheuttavia tekijöitä, kuten rannikoiden ja syvänmeren pilaantuminen, teollisuuden ja maatalouden päästöt, jokien juoksun muuttaminen, ruoppaus, satamatoiminnot, meriliikenne ja matkailu, ja sovellettava yhdennettyä ja ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa;

19. kehottaa komissiota varmistamaan, että ekosysteemien palautumiskykyyn perustuvat sopeuttamistoimet sisällytetään yhteisön kantaan kalastusta ja meriympäristöä koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja erityisesti kalastuskumppanuussopimuksiin ja alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan;

20. kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti ilmastonmuutossopimukseen (UNFCCC) liittyvän niin sanotun sinisen hiilidioksidirahaston perustamiseen; painottaa, että kyseisen rahaston olisi tarkasteltava rannikkojen ja merien ekosysteemien suojeluun ja hoitoon sekä merten hiilidioksidin sitomiseen tähtääviä rahoitus- ja koordinointimekanismeja osana kokonaisvaltaista merien hoidon suunnittelua;

21. korostaa, että kalatalousalan kyky sopeutua kalakantojen tuottavuuden ja rekrytoitumisen vaihteluihin riippuu seuraavista tekijöistä:

– pyyntikapasiteetin sopeuttaminen meriluonnonvarojen tuottavuuteen niiden vähiten tuottavassa vaiheessa

– vaihtoehtoisten kalavarojen saatavuus

– investoinnit joustavaan tekniikkaan, kuten monikäyttöaluksiin, tai joustaviin jalostusketjuihin

– mahdollisuus vaihtoehtoisiin elinkeinoihin vähäisen tuottavuuden aikoina[7].

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] Vihreä kirja: Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus (KOM(2009)0163).
[2] FAO, Technical paper 530 (2009) "Climate change implications for fisheries and aquaculture".
[3] Merten hiilen absorbointikyky heikkeni 10 prosentilla vuosina 2000–2007.
[4] "Blue Carbon: The role of healthy oceans in binding carbon", UNEP, FAO and IOC, 2009.
[5] Komission tiedonanto – Kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Arviointi rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta Euroopassa (KOM(2007)0308).
[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 30 päivänä toukokuuta 2002, Euroopan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa, EYVL L 148. 6.6.2002, s. 24.
[7] FAO (2007): Adaptation to climate change in agriculture, forestry and fisheries: Perspective, framework and priorities.

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Ioan Enciu, Norbert Glante, Fiona Hall, Romana Jordan Cizelj, Arturs Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Niki Tzavela, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

António Fernando Correia De Campos, Ilda Figueiredo, Yannick Jadot, Oriol Junqueras Vies, Ivailo Kalfin, Bernd Lange, Werner Langen, Alajos Mészáros, Tiziano Motti, Vladko Todorov Panayotov, Silvia-Adriana Ţicău, Hermann Winkler

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

komission valkoisesta kirjasta: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä
(2009/2152(INI))

Valmistelija: Eva Lichtenberger

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että ilmastonmuutokseen sopeutumisella voisi olla vaikutusta EU:n kaikkiin politiikanaloihin, mikä edellyttää luotettavaa tietoa tarvittavien muutosten laajuudesta ja määrästä,

B. katsoo, että suoraan ympäristökysymyksiin liittyvän EU:n nykyisen lainsäädännön olisi tarjottava johdonmukaiset lähtökohdat sille, että EU:n kykyä selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saadaan tehostettua,

C. katsoo, että Euroopan tasolla toteutettavissa toimissa olisi asetettava korkeimmat ympäristön kunnioittamista koskevat vaatimukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä täytettävä nämä vaatimukset (mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen),

D. katsoo, että ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisen luonteen sekä sen sosiaalisten ja taloudellisten seurausten olisi painostettava Euroopan unionia tukemaan kaikkein suojattomimpia ja vähiten kehittyneitä maita,

E. katsoo, että joidenkin jäsenvaltioiden aikaisempi menestys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on otettava huomioon määritettäessä seuraavien kausien velvoitteita,

1. korostaa, että ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksesta ja mahdollisista keinoista sopeutua siihen tarvitaan helposti saatavilla ja helposti ymmärrettävissä olevaa luotettavaa tietoa; tukee komission ehdotusta helpottaa tiedon ja tutkimustulosten vaihtoa tarkoituksenmukaisella tietotekniikkajärjestelmällä ja tietokannalla;

2. korostaa, että nykyinen ympäristöoikeus (kuten lintudirektiivi[1], luontotyyppidirektiivi[2], vesipuitepuitedirektiivi[3] ja tulvadirektiivi[4]) on pantava täysin täytäntöön yhdenmukaisella tavalla EU:ssa; pitää tervetulleena komission aikomusta kehittää pikaisesti suuntaviivoja sopeutumistarpeiden sisällyttämiseksi tämän oikeuden soveltamiseen; pyytää komissiota käyttämään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen 260 artiklassa sille myönnettyjä uusia oikeuksia sen hoitaessa tehtäväänsä perussopimusten valvojana;

3. katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden ja sidosryhmien olisi jaettava vastuu ympäristön kannalta järkevien investointien tekemisestä; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisten asianmukaisten ehdotusten esittämistä, joilla ilmastonmuutokseen sopeutuminen sisällytettäisiin ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun direktiiviin[5] ja strategisten ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun direktiiviin[6]; ehdottaa, että ilmastotarkastus olisi saatettava mahdollisimman pian osaksi EU:n rahoittamia infrastruktuurihankkeita;

4. pitää tarpeellisena – Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen epäonnistuttua suhteellisen selvästi – lisätä toimia sen varmistamiseksi, että kehitysmaille annetaan virallisen kehitysavun ja 0,7 prosentin tavoitteen lisäksi tukea, jota ne tarvitsevat sopeutumistarpeisiinsa;

5. korostaa, että EU:n kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän (EU ETS) puitteissa huutokaupattavista päästöoikeuksista, myös lento- ja laivaliikenteen päästöoikeushuutokaupasta, saatavat tulot olisi solidaarisuusperiaatteen mukaisesti osoitettava jäsenvaltioiden auttamiseen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa;

6. katsoo, että nykyisen seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman sekä tulevien tutkimusohjelmien yhteydessä painopisteen on oltava tutkimuksen toteuttamisessa ja teknologian kehittämisen rahoittamisessa maissa, joissa sopeutumispolitiikan toteuttaminen saattaa aiheuttaa korkeita kustannuksia;

7. korostaa, että sopeutumistoimien aiheuttamien korkeiden kustannusten yhteydessä on tarpeen varmistaa köyhien yhteisöjen ja yhteiskuntaryhmien riittävä suojelu;

8. korostaa, että vähäpäästöiseen talouteen investoiminen ja energiatehokkuuden sekä ekologisen tuotantotavan edistäminen eivät saa johtaa eri jäsenvaltioiden välisten kehityserojen syvenemiseen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.
[2] Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu direktiivi 92/43/ETY, EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
[3] Yhteisön vesipolitiikan puitteista annettu direktiivi 2000/60/EY, EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
[4] Tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta annettu direktiivi 2007/60/EY, EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27.
[5] Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY, EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY ja direktiivillä 2003/35/EY.
[6] Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi 2001/42/EY, EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö