Menettely : 2009/2157(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0060/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0060/2010

Keskustelut :

PV 19/04/2010 - 23
CRE 19/04/2010 - 23

Äänestykset :

PV 05/05/2010 - 13.41
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0131

MIETINTÖ     
PDF 180kWORD 136k
24.3.2010
PE 430.412v02-00 A7-0060/2010

EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta

(2009/2157(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: Stéphane Le Foll

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta

(2009/2157(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: haaste Euroopan maataloudelle ja maaseutualueille" (SEC(2009)0417),

–   ottaa huomioon EU:n maatalouden roolia ilmastonmuutoksen lieventämisessä käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2009)1093),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta(1),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kestävästä maataloudesta ja biokaasusta: tarve tarkistaa EU:n lainsäädäntöä(2),

–   ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"(3),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus(4),

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP15)(5),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailmanpankin laatiman ja 58 valtion hyväksymän maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD);

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0060/2010),

A. katsoo, että ilmastonmuutos, joka johtuu kasvihuonekaasujen ennätysmäisen suuresta määrästä ilmakehässä, on tieteellisesti todettu asia, jolla voi olla vakavia seurauksia ekosysteemeille,

B.  katsoo, että ilmastonmuutos koskee suoraan maataloutta, sillä maatalous on yksi taloudellisen toiminnan aloista, joilla hoidetaan luonnonvaroja ihmiskunnan hyödyksi,

C. katsoo, että ilmastonmuutos muodostaa yhden vakavimmista uhista ympäristön ohella myös taloudelle ja koko yhteiskunnalle, kun yksittäisten viljelykasvien satomäärät heilahtelevat huomattavasti vuodesta toiseen sääolojen suurten vaihteluiden johdosta, ja ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa epäsuorasti talouden kaikkiin aloihin mutta että maatalous on edelleen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa,

D. ottaa huomioon, että maatalous osaltaan aiheuttaa ilmaston muuttumista, sillä se on yksi kahden merkittävän kasvihuonekaasun (typpioksiduulin ja metaanin) suurimmista lähteistä, koska näitä kaasuja syntyy maataloustuotannolle ominaisissa biologisissa prosesseissa, samalla kun maatalous on myös erittäin altis ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille,

E.  ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa maataloustuotannosta (kotieläintuotanto mukaan lukien) johtuvat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 20 prosentilla vuosien 1990 ja 2007 välillä ja että maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöistä laski 11 prosentista 9,3 prosenttiin vuosien 1990 ja 2007 välillä, muun muassa unionin maatalouden tehokkuuden lisääntymisen, jatkuvan innovoinnin, uusien tekniikoiden käytön, lannoitteiden tehokkaamman käytön sekä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) viimeaikaisten uudistusten ansiosta,

F.  katsoo, että maa- ja metsätalous ovat tärkeimmät taloudenalat, joilla voidaan ottaa talteen ihmisen toiminnasta johtuvia hiilidioksidipäästöjä, säilyttää ja varastoida hiilidioksidia maaperään niiden varastointikapasiteetin ansiosta sekä sitoa se kasveihin yhteyttämisen kautta; katsoo, että näillä aloilla on siten huomattavia mahdollisuuksia osallistua ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen,

G. ottaa huomioon, että ilmaston lämpenemisellä on jo haitallisia vaikutuksia EU:n maatalouteen (vesivarojen väheneminen, veden suolapitoisuuden lisääntyminen ja useammin toistuvat kuivuudet, aavikoituminen, talven sateiden ja tulvien huomattava lisääntyminen pohjoisessa, merenpinnan kohoamisen aiheuttama uhka alaville rannikkoalueille ja suolaantumisen uhka, myrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt, eroosio ja maanvyörymät, tuhohyönteisten ja eläin- ja kasvitautien leviäminen jne.) ja että näiden ilmiöiden odotettavissa olevalla lisääntymisellä saattaa olla merkittäviä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia maa- ja metsätalouteen sekä matkailuun,

H. katsoo, että maatalousalalla on valmiudet sekä sopeutua ilmaston lämpenemiseen että hillitä sitä tukeutumalla viljelijöiden taitotietoon, vahvaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja tutkimuksen ja innovoinnin kehitykseen, mutta koska luonnon prosesseja on vaikea ohjailla, tämä tulee vaatimaan huomattavia ponnisteluja,

I.   huomauttaa, että unionin maatalouden suuri työllistämispotentiaali on turvattava ja sitä on kehitettävä,

J.   toteaa, että maatalous on yhä keskeisessä osassa ihmisen toiminnan ylläpitämisessä Euroopan maaseudulla, etenkin koska viljelijät voivat tarjota muulle yhteiskunnalle hyvin monenlaisia palveluja,

K. ottaa huomioon, että Euroopan unionin uusiutuvien energiamuotojen kehittämistavoitteet koskevat suoraan maataloutta ja että näitä energiamuotoja kehittämällä voidaan vähentää tuntuvasti kasvihuonekaasuja,

L.  ottaa huomioon, että EU:n maatalouden ensisijaisiin tehtäviin sisältyy elintarvikkeiden tuottaminen EU:n väestölle,

M. katsoo, että Euroopan unionin on näytettävä tietä maapallon ilmaston lämpenemisen torjunnassa;

EU:n maatalouden panos ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä

1.  on vakuuttunut, että EU:n maa- ja metsätalous voivat edesauttaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista tarjoamalla ratkaisuja ja tukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, edistämällä hiilidioksidin varastointia maaperään, kehittämällä kestävän uusiutuvan energian tuotantoa ja maksimoimalla yhteyttämistoimintaa; korostaa, että tätä varten on kannustettava kehittämään maataloutta, joka tuottaa kauppa- ja muita hyödykkeitä hyödyntämällä kunkin ekosysteemin kapasiteettia ja luonnonvaroja niin tehokkaasti kuin mahdollista ja joka sovittaa yhteen taloudelliseen, ympäristölliseen ja yhteiskunnalliseen suorituskykyyn sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät tarpeet kestävyyden parantamiseksi;

2.  korostaa, että maatalouden mahdollinen aktiivisempi osallistuminen globaaliin ilmastonmuutoksen torjuntaan ei saisi heikentää EU:n elintarviketuotannon kilpailuasemaa maailmanmarkkinoilla;

3.  katsoo, että luonnonmukainen maatalous, laajaperäinen laiduntaminen ja integroitu tuotanto ovat joitakin ympäristöystävällisemmän maataloustuotannon vaihtoehtoja; korostaa kuitenkin, että olisi löydettävä ratkaisuja, joiden avulla perinteinen maatalous, joka kattaa suurimman osan unionin maatalouspinta-alasta, voi antaa merkittävän panoksen ympäristön kestävälle hoidolle;

4.  tunnustaa, että innovointi myötävaikuttaa keskeisellä tavalla siihen, missä määrin maatalous voi vähentää vaikutustaan ilmastonmuutokseen ja ympäristövaikutuksiaan;

5.  vaatii erityisesti, että tulevassa YMP:ssa kannustetaan tiedotus- ja koulutustoimien sekä kannustimien avulla toimintatapoihin, joilla voidaan lisätä maataloustuotannon tehokkuutta ja mahdollisuuksia hillitä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä sekä sitoa hiilidioksidia, kuten

–    tekniikat, joissa yhdistyvät maaperän sopiva ja mahdollisimman vähäinen muokkaaminen, jolla varmistetaan maan kasvipeitteen säilyminen (esimerkiksi kynnön vähentäminen tai kyntämättä jättäminen, sadonkorjuun jäännösten jättäminen pelloille), ja joilla mahdollistetaan välikasvien viljely sekä vuoroviljely, jolla maksimoidaan yhteyttämistoiminta ja edistetään orgaanisten ainesten kertymistä maaperään, kuten Euroopan parlamentin aloitteesta käynnistetyssä SoCo-hankkeella on osoitettu;

–    metsittämisen ylläpitäminen ja kehittäminen sekä uudelleenmetsittäminen, peltometsätalouden, pensasaitojen, viljelypalstojen metsävyöhykkeiden sekä pysyvien tai väliaikaisten laidunmaiden kasviston kehittäminen;

–    sellaisten menetelmien käyttöönotto, joilla pidennetään hiilidioksidin metsiin varastoitumisen kestoa;

–    maaperän ja mineraalivarojen hoidon parantaminen, hiilipitoisten maaperien, esimerkiksi turvesoiden ja kosteikkojen, asianmukainen suojelu (soveltuvien kasvien, kuten ruokokasvien, viljely maankuivatuksen sijasta);

–    maatilojen nykyaikaistaminen (rakennusten eristäminen, energiaa vähän kuluttavat laitteet, uusiutuvien energiamuotojen käyttö) ja tehokkaammat tuotantoketjut;

–    nykyaikaiset eläinten ruokintaa ja hoitoa sekä lannan käsittelyä ja käyttöä koskevat teknologiat, joiden avulla voidaan vähentää metaanipäästöjä merkittävästi;

–    elintarviketuotannossa syntyvän biomassan energiakäyttö, jonka ansiosta voidaan hiilidioksidipäästöjen vähenemisen ohella myös hyödyntää sivutuotteita ja jätteitä;

–    puu- ja ruohomaisten energiakasvien istuttaminen tulvamaille ja kosteikkoihin, hietikoille ja maanviljelyyn heikosti soveltuville alueille hiilidioksidin varastoimisen ja sitomisen tehostamiseksi;

6.  korostaa, että näillä luonnonympäristöä paremmin kunnioittavilla maatalouskäytännöillä on myönteisiä vaikutuksia myös luonnon monimuotoisuuden lisäämisen, maaperän laadun parantamisen, vedenpidätyksen sekä eroosion ja saasteiden torjunnan kannalta; korostaa, että maataloustoiminnasta johtuvien ilmastonmuutosvaikutusten lieventäminen lukeutuu myös maatalouden harjoittamisella saataviin "julkishyödykkeisiin";

7.  suosittaa, että laaditaan EU:n yhteinen metsäpolitiikka, joka mahdollistaa metsien kestävän hoidon ja kestävän puuntuotannon ja jonka avulla voidaan paremmin hyödyntää puualan panosta ja sen taloudellista kehitystä hiilidioksidin talteenotossa, jossa tämä ala on kaikkein merkittävin tekijä; katsoo, että edellä mainitussa on ehdottomasti otettava huomioon metsätalouden erilaiset alueelliset toimintaedellytykset, koska Pohjois-Euroopan ja Etelä-Euroopan metsien kasvuolosuhteet ja metsiin kohdistuvat uhat ovat erilaisia;

8.  huomauttaa, että metsillä on myös tärkeä tehtävä tehokkaassa vesienhoidossa; korostaa, että jäsenvaltioita on siksi rohkaistava sellaiseen metsänhoitoon, jonka avulla voidaan vähentää kuivuus- ja tulvakausien vesivarojen eroja ja lievittää siten kuivuus- ja tulvakausien kielteisiä vaikutuksia maatalouteen, energiantuotantoon ja väestöön;

9.  suosittelee vuoristoalueita koskevien poliittisten toimenpiteiden tehostamista, sillä laiduntamiseen ja karjankasvatukseen liittyvillä toimilla, etenkin laidunmaiden asianmukaisella hoidolla, on erityisen suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, siihen sopeutumisen tukemisessa ja haavoittuvuuden vähentämisessä;

10. pyytää kehittämään Euroopan unionin maatalouden kannalta kielteisten vaikutusten lieventämistä koskevan strategian, johon sisältyy

–    toimintasuunnitelma eniten kärsineitä alueita varten: sellaisten kasvilajikkeiden käyttö, jotka sopeutuvat uusiin ilmasto-oloihin, maatalouden työkalenterin mukauttaminen uusiin oloihin, metsittämistoimet, kasvihuoneiden rakentaminen, maatalouden vesivarojen hoito ja saastuneiden maa-alueiden tervehdyttäminen;

–    myös pitkän aikavälin suunnitelma, jolla pyritään poistamaan ilmastonmuutoksen syyt, eli olisi pyrittävä vähemmän hiilidioksidia päästävään maailmantalouteen ja samalla vahvistettava energiavarmuutta;

11. korostaa, että typpioksiduulipäästöjä voidaan vähentää käyttämällä typpilannoitteita tehokkaammin (täsmäviljely); korostaa myös, että biokaasutuotannon jätemassan käyttäminen lannoitteena mahdollistaa päästöjä vähentävän orgaanisen täsmälannoituksen;

12. pyytää tehostamaan rehujen ja tuotantoeläinten geneettisen valinnan tutkimustyötä metaanipäästöjen vähentämiseksi sillä edellytyksellä, että näitä vähentämistoimia ei hyväksytä, jos ne vaarantavat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin; pyytää myös perustamaan valistusohjelman, jolla tiedotetaan kuluttajille, miten heidän ostos- ja ravitsemuskäyttäytymisensä vaikuttaa ilmastoon;

13. kehottaa myös voimakkaasti ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla nopeutetaan ja tehostetaan kasvinjalostustutkimusta ja pyritään kehittämään uusiin ilmasto-oloihin paremmin sopeutuvia kasveja ja viljelmiä sekä ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet, joihin kuuluu muun muassa elintarvikehuollon vaatimukset raaka-aineiden määrän ja laadun suhteen; katsoo, että tutkimuksissa olisi keskityttävä vesipulaa ja äärimmäisen korkeita lämpötiloja sietäviin kasvilajikkeisiin ja niiden viljelymenetelmien edistämiseen; korostaa myös, että nämä lajikkeet ja tekniikat voivat tarjota toimivan vaihtoehdon eräillä alueilla nykyisin käytössä oleville kalliille ja tehottomille kastelujärjestelmille ja lisäksi paikallisväestön on helppo hyväksyä ne;

14. korostaa, että orgaanisten lannoitteiden optimaalinen varastointi ja levitys ja lannan käsittely anaerobisissa mädättämöissä ovat tällä hetkellä lupaavimpia tekniikoita metaanipäästöjen vähentämiseksi (ja samalla uusiutuva energialähde) ja riippuvuuden vähentämiseksi kemiallisista typpilannoitteista, eritoten seuduilla, joilla on runsaasti karjankasvatusta, katsoo, että tämä biokaasu edistää maatalouden energiaomavaraisuutta;

15. toteaa tässä yhteydessä, että lannan käymiseen perustuvien biokaasun tuotantolaitosten tuottamaa lietettä on voitava käyttää keinolannoitteiden sijasta ilman, että sitä pidetään "karjanlantana", jolloin keinolannoitteiden käyttöä voidaan edelleen vähentää;

16. pyytää nopeuttamaan hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamista sekä tutkimus- ja kehittämistoimia maatalousyritysten biomassan (maa- tai metsätalouden jätteet), karjankasvatuksesta peräisin olevan biokaasun ja muiden kestävien maatalouspohjaisten polttoaineiden hyödyntämiseksi, kunhan tällä ei vaaranneta elintarviketurvaa;

17. korostaa, että biomassan käytössä on huolehdittava kestävyyden periaatteen noudattamisesta; katsoo, että siksi on kannustettava biomassan käyttöön mahdollisimman lähellä maatalouden raaka-aineiden tuotantopaikkoja, jotta säästettäisiin myös energiaa kuljetustarpeen vähentymisen vuoksi;

18. huomauttaa, että biomassan käyttö lämmitykseen saattaa vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään maaseudun kehittämistukea maaseudun julkisille laitoksille, jotta ne voisivat muuntaa lämmitysjärjestelmänsä bioenergialla toimiviksi;

19. korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan laajemmalla käytöllä voitaisiin parantaa eri tuotantovaiheiden seurantaa ja hallintaa, jotta voidaan lisätä tuotantoa suhteessa tuotantovälineiden käyttöön ja samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä energiankulutusta; painottaa myös, että tieto- ja viestintätekniikan laajempi käyttö, yhdennetyt toimet maataloustuottajien kouluttamiseksi uuden tekniikan käyttöön sekä erityisesti nuorten maatalousyrittäjien innovaatioihin ja yrittäjyyteen kannustaminen ovat ratkaisevan tärkeitä sekä ympäristöä vähemmän kuormittavan että entistä kilpailukykyisemmän maatalouden kannalta;

20. korostaa, että EU on suurin maataloustuotteiden tuoja, mistä johtuen tuonnin hiilidioksidipäästöt ovat korkeammat kuin EU:n oman tuotannon, sillä kolmansissa maissa ympäristökriteerit ovat usein alhaisemmat, pitkistä kuljetuksista aiheutuu paljon päästöjä, ja metsiä hävitetään; katsoo näin ollen, että kuluttajia on valistettava toteuttamalla kohdennettu tiedotusstrategia kestävin ja tehokkain menetelmin tuotetuista korkealaatuisista paikallisista ja kausiluontoisista tuotteista muodostuvan terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion hyödyistä, jonka hiilijalanjälki eroaa huomattavasti tuontituotteiden hiilijalanjäljestä; katsoo myös, että EU:n maanviljelijöille on korvattava oikeudenmukaisesti näiden toimet päästöjen vähentämiseksi ja on kannustettava paikallisen tuotannon monipuolistamiseen (muun muassa lisäämällä kasviproteiinien viljelyä EU:ssa);

21. kannattaa tässä yhteydessä EU:n vapaaehtoista alkuperämerkintäjärjestelmää kokonaan Euroopan unionista peräisin oleville tuotteille;

22. vaatii ottamaan käyttöön tehokkaat järjestelyt kolmansien maiden tuonnin valvomiseksi ja puoltaa täysin samantasoisten vaatimusten asettamista eurooppalaisille tuottajille, joilta edellytetään panosta ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja kolmansien maiden tuontituotteille, jotta yhteisön tuotannon kilpailukyky ei kärsisi;

23. korostaa, että EU:n on panostettava jälleen maa- ja metsätalouden kehittämispolitiikkaan, jotta edistetään uusien käytäntöjen levittämistä ja kestävää maataloutta muualla maailmassa;

Euroopan unionin maatalouden sopeuttaminen ilmaston lämpenemisen seurauksiin

24. korostaa, että EU:n maatalous sopeutuu ja että sen on jatkossakin sopeuduttava ilmastonmuutoksen seurauksiin ja valmistauduttava siihen vaikutukseen, joka ilmastonmuutoksella on useilla EU:n alueilla;

25. katsoo, että Euroopan unionin on kehitettävä yhtenäinen strategia, jolla maatalous sopeutetaan tulevaisuuden ilmastohäiriöihin, joita on kahta tyyppiä:

–   ilmaston keskimääräinen lämpeneminen

–   ilmasto-olojen vaihtelevuuden ja siten sään ääri-ilmiöiden esiintymistiheyden lisääntyminen;

26. katsoo, että YMP:ssa on keskityttävä resurssien kestävämpään ja tehokkaampaan hallintaan ja että tämä on otettava huomioon YMP:n tulevassa uudistuksessa muun muassa seuraavin tavoin:

–   vesivarojen optimaalinen hallinnointi (tehokkaammat kastelujärjestelmät, kierrätetyn veden käyttäminen, vedensäästökäytänteet pelloilla, kukkula-alueiden vesikertymät jne.), käyttäjien vastuullistaminen;

–   kuivuuteen, tauteihin jne. sopeutuvien lajikkeiden valinta etenkin sen perusteella, miten hyvin ne kestävät sään ääri-ilmiöitä, ja niiden viljelykierto;

–    maaperän suojelu (varmistamalla sen orgaanisen aineksen säilyminen) veden ja ilman aiheuttamaa eroosiota vastaan;

–   puurivistöjen, pensasaitojen tai metsikköjen istuttaminen viljelypalstojen reunoille veden pidättämiseksi, valumien rajoittamiseksi sekä tuulensuojaksi ja suojapaikoiksi viljelmien hyötyeläimille, kuten pölyttäville hyönteisille;

–   laidunmaiden säilyttäminen ja laiduneläintuotannon edistäminen;

–   tautien seuranta ja valvonta; uusien tautien ilmaantumisen ja vanhojen tautien uudelleen ilmaantumisen varalta on otettava käyttöön kansallisia ja myöhemmässä vaiheessa myös eurooppalaisia seurantajärjestelyitä;

–   hyönteisten seuranta ja valvonta; erityisesti on kehitettävä invaasiokyvyn seurantaa ja terveysvalvontaa (tarkastusten tehostaminen raja-asemilla ja kriittisissä paikoissa, kuten taimitarhoissa ja lentokentillä, sekä bioturvallisuustoimenpiteet);

–   vahingoittuneiden alueiden tervehdyttäminen;

–   ilmastonmuutokseen sopeutumaan kykenevien metsien säilyttäminen sekä metsänhoito paloriskin vähentämiseksi;

27. korostaa, että saattaa osoittautua tarpeelliseksi alkaa hoitaa uudelleen viljelyyn heikosti soveltuvien ja myöhemmin kuivatettujen entisten tulva-alueiden vesivaroja ja arvioida samalla uudelleen jokien säännöstelyä, elvyttää sopivia tulva-alueita uudelleen sekä uudelleenmetsittää tulva-alueita;

Vaikutukset eurooppalaiseen maatalousmalliin

28. korostaa, että YMP:n on osaltaan edistettävä kestävämpää maatalouspolitiikkaa, samalla kun tuotantoa on lisättävä ja pidettävä mielessä, että ilmaston lämpeneminen voi vaikuttaa kielteisesti tuotantokapasiteettiin ja valmiuksiin ravita maailman väestö, myös Euroopassa;

29. katsoo myös, että YMP:n olisi tarjottava jäsenvaltioissa paikallisille viranomaisille taloudellisia kannustimia, jotta nämä ryhtyvät toimiin, joilla pyritään:

–   palauttamaan luonnon ekosysteemien, viljelykasvien ja muiden kuivuudesta, aavikoitumisesta ja tulvista kärsivien luonnonvarojen tuotanto- ja suojelukapasiteetit;

–   parantamaan vesivarojen, maaperän ja kasvillisuuden hyödyntämiskäytäntöjä, jotka ovat osoittautuneet kestämättömiksi pitkällä aikavälillä;

–   tutkimaan, jalostamaan ja levittämään kasvilajikkeita ja eläinlajeja alueilla, jotka kärsivät kuivuudesta ja/tai ovat alttiita aavikoitumiselle;

–   parantamaan ehkäiseviä toimenpiteitä;

30. toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen välittömästi ja suhteettoman epäedullisesti, minkä vuoksi maatalous on asetettava etusijalle ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä koskevia toimenpiteitä määritettäessä;

31. katsoo, että YMP:n "terveystarkastuksessa" tarkoitetut uudet haasteet, joita ovat ilmastonmuutos, vesihuolto, uusiutuvat energiamuodot ja luonnon monimuotoisuus, olisi vahvistettava ja niihin olisi lisättävä maaperän laadun ja sen toimintojen (hiilidioksidin talteenotto, veden ja mineraalien pidätyskyky, biologinen elämä jne.) turvaaminen ja parantaminen, sillä kaikki nämä ovat tulevien sukupolvien kannalta tärkeitä ja ne olisi edelleen otettava huomioon tulevassa YMP:ssa;

32. toteaa, että nykyinen täydentävien ympäristöehtojen järjestelmä, joka suunniteltiin varmistamaan, että maataloustuottajat noudattavat hyvin korkeita standardeja, mitä tulee eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja ympäristönsuojeluun, on aiheuttanut viljelijöille ongelmia eikä nykyisessä muodossaan ole kenties ollut paras mahdollinen keino saavuttaa haluttuja tuloksia: kehottaa korostamaan YMP:n seuraavan uudistuksen puitteissa kestävämpiä ja tehokkaampia tuotantomalleja ja pitämään mielessä, että ne edellyttävät julkista tukea viljelijöille niiden ylimääräisten kustannusten kattamiseksi, jotka aiheutuvat koko yhteiskuntaa hyödyttävien julkishyödykkeiden (maaseutuympäristön hoitaminen, luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, hiilidioksidin talteenotto, elintarviketurva jne.) tuottamisesta;

33. toteaa, että YMP:lla on asetettava maailman parhaat ympäristönsuojelunormit; huomauttaa, että tämä tuo mukanaan korkeita kustannuksia, joita ei voida periä markkinoilta, vaikka sitä osaksi voidaan pitää julkisten hyödykkeiden tuottamisena, ja että Euroopan unionin tuottajia on suojeltava niiden kolmansien maiden kilpailulta, jotka eivät noudata EU:n ympäristönormeja;

34. katsoo, että ilmastonmuutos pakottaa Euroopan unionin mukauttamaan maatalouspolitiikan mallia; kehottaa näin ollen komissiota tulevassa YMP:n uudistusta vuoden 2013 jälkeen koskevassa tiedonannossaan tukemaan YMP:n kaikkien tavoitteiden mukaisesti kestävämpää ja tehokkaampaa maatalousmallia, joka suuntautuu riittävään ja turvalliseen elintarviketuotantoon ja ympäristön tasapainon tehokkaampaan turvaamiseen; katsoo, että tämän mallin on perustuttava oikeudenmukaiseen ja perusteltuun viljelijöiden tukijärjestelmään ja että sen on myös korostettava viljelijän ammatin merkitystä;

35. katsoo, että unionin maatalous voi tulevaisuudessa edistää elintarviketurvaa ja ilmastonsuojelua vain, jos säilytetään kunnianhimoinen yhteinen maatalouspolitiikka ja erityisesti yhteisön talousarviosta maksettavien suorien tukien järjestelmä sekä unionin laajuisesti yksinkertaistetut ja oikeudenmukaisemmat maksut;

36. kehottaa komissiota ottamaan huomioon YMP:n uudistuksessa, että EU:n eteläosassa sijaitsevat jäsenvaltiot kärsivät suhteettomasti, mikä ei johdu ainoastaan ilmastonmuutoksen välittömästä vaikutuksesta vaan myös sen välillisistä vaikutuksista monipuolistamismahdollisuuksiin, joiden merkitys on ratkaiseva sietokyvyn kehittämisen, haavoittuvuuden vähentämisen ja alueellisten erojen lieventämisen kannalta;

37. pitää hyvin tärkeänä kestävän perustan luomista sellaisten vaihtoehtoisten elinkeinojen kehittämiselle, joilla vähennetään paikallisten väestöjen riippuvuutta kuivuudelle alttiista maataloustuotannosta tai yleisesti ottaen luonnonvaroista; korostaa lisäksi, että yhteisön varoihin perustuvan rahoituksen saatavuus on keskeinen ehto sellaisten olojen varmistamiseksi, joissa vaihtoehtoista taloudellista toimintaa voidaan kehittää;

38. pitää tärkeänä edistää paikallisia tarpeita vastaavia kattavia maaseutualueiden kaavoituskäytäntöjä ottamalla käyttöön maankäytön optimoimiseen perustuvia periaatteita, jotta voidaan sopeutua paikallisesti tuotettujen tuotteiden ja palvelujen markkinoiden ympäristöolojen muuttumiseen (pitkät kuivuusjaksot, maanvyörymät, tulvat jne.);

39. pyytää komissiota myös harkitsemaan uusia tukijärjestelmiä, joiden avulla hyödynnetään hiilidioksidin talteenottoa maaperään ja maatalouden biomassaa ja jotka edistävät sellaista maiden maatalouskäyttöä, joka lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

40. tähdentää, että komission on esitettävä tarkkoja arvioita kustannuksista, joita maataloudelle aiheutuu ilmastonmuutokseen sopeutumisen johdosta;

41. pitää välttämättömänä vahvistaa riskin- ja kriisinhallintavälineitä ja mukauttaa niitä markkinoiden lisääntyviin hinnanvaihteluihin ja ilmastoon liittyvien riskien lisääntymiseen;

42. korostaa, että maa- ja metsätalouden harjoittajien on omaksuttava kestävämpiä tuotantotapoja ja että yhteinen maatalouspolitiikka on säilytettävä vuoden 2013 jälkeenkin vahvana ja sen määrärahat riittävinä ottaen huomioon ilmastoon liittyvien haasteiden ja vaadittavien investointien laajuus; katsoo myös, että on myönnettävä uusia varoja siihen, että kannustetaan levittämään nykyaikaisia ja innovoivia tekniikoita ja järjestelmiä, joilla voidaan konkreettisesti hillitä ilmastonmuutosta ja auttaa maatalouden eri aloja sopeutumaan siihen;

43. painottaa, että vaikka yhteinen maatalouspolitiikka ei olekaan samalla unionin ilmastopolitiikka, se voi silti toimia perustana tehokkaiden välineiden käyttöönotolle ja kannustimena ilmastonmuutoksen torjuntaan, mikä on muistettava myös, kun keskustellaan unionin tulevasta talousarviosta;

44. katsoo, että Euroopan unionin olisi edelleen näytettävä esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjumisessa niin, että ilmastonmuutosta ei sysätä toisarvoiseksi kysymykseksi nykyisten taloudellisten vaikeuksien johdosta;

45. painottaa, että Euroopan unionissa on noudatettava ja rahoitettava sellaista maatalouspolitiikkaa, jolla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus ja korkea laatu;

oo   o

46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL C 282E, 6.11.2008, s. 281.

(2)

EUVL C 66E, 20.3.2009, s. 29.

(3)

EUVL C 67E, 18.3.2010, s. 44.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0130.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0089.


PERUSTELUT

Ilmastonmuutos on kiistämätön tosiasia. Maapallon keskilämpötila on noussut melkein 0,8 celsiusastetta sadassa vuodessa. Lisäksi suurin osa tutkijoista arvioi ilmaston lämpenemisen kiihtyvän edelleen 2000-luvulla, koska kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on ennätysmäisen suuri. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on arvioinut lämpötilojen nousevan vähintään +1,1 celsiusastetta (parhaimmassa tapauksessa) mutta jopa +6,4 celsiusastetta, mikä vaikuttaa kielteisesti ekosysteemeihin. Vaikutusten laajuutta on vaikea kuvitella tässä vaiheessa.

Ilmaston lämpeneminen kohdistuu suoraan maatalouteen, joka hoitaa ihmiskunnalle elintärkeitä maapallon resursseja.

Osa kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin maataloudesta, mutta toisaalta maatalous on hyvin altis ilmastonmuutoksen seurauksille. Maatalouden osuus Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöistä on noin 9 prosenttia, ja ilmaston lämpenemisen seuraukset ovat jo nähtävissä. Merkittävimpiä seurauksia ovat kuivuuden lisääntyminen eteläisissä jäsenvaltioissa sekä vedenpinnan nousu pohjoisissa jäsenvaltioissa.

Mainittuja ongelmia voidaan kuitenkin myös ratkaista maatalouden avulla. Maatalouden merkittäviä voimavaroja voidaan käyttää aktiivisesti ja myönteisellä tavalla ilmaston lämpenemisen vaikutusten lieventämisessä kestävää ja taloudellisesti kannattavaa kehitystä edistävän vahvan yhteisen maatalouspolitiikan kautta. Maatalous kykenee myös sopeutumaan markkinoilla tapahtuvien muutosten seurauksiin hyödyntämällä maanviljelijöiden taitotietoa, ammatillista koulutusta, maatilojen neuvontajärjestelmää sekä edistämällä tutkimusta ja innovointia.

Maatalouden osuus ilmastonmuutoksesta

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan maatalouden osuus Euroopan unionin 27 jäsenvaltion yhteenlasketuista kasvihuonekaasupäästöistä oli 9,3 prosenttia vuonna 2007 (typpioksiduulipäästöjen osuus oli 5 prosenttia ja metaanikaasujen osuus 4,3 prosenttia, maataloustuotannosta johtuvien hiilidioksidipäästöjen merkitys on äärimmäisen pieni). Vuonna 1990 maatalouden osuus kaikista kasvihuonepäästöistä oli 11 prosenttia.

Typpioksiduulia (N2O) pääsee ilmaan orgaanisista ja kivennäisperäisistä typpilannoitteista, kun taas metaania (CH4) syntyy pääasiassa karjan ruoansulatusprosessissa sekä lietteen varastoinnin ja levittämisen yhteydessä.

EU:n maatalouden päästöjen väheneminen vuoteen 1990 verrattuna johtuu karjankasvatuksen vähenemisestä, lannoitteiden aiempaa kestävämmästä käytöstä sekä lannankäsittelyn kehittymisestä.

Unionin maatalouden osuus ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä

–         Sisäinen ulottuvuus

Unionin maatalous voi edesauttaa kolmella tavalla EU:n tavoitteita ilmaston lämpenemisen lieventämisessä: se voi tarjota ratkaisuja omien kasvihuonekaasupäästöjensä rajoittamiseksi ja vähentämiseksi, edistää hiilidioksidin varastointia maaperään sekä kehittää kestävien ja uusiutuvien energialähteiden tuotantoa. Näin ollen on tuettava uudenlaista maataloutta, jossa taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät tarpeet sekä kunkin ekosysteemin luonnolliset mahdollisuudet voidaan yhdistää toisiinsa paremmin.

·   Maaperän suojelu hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja hiilidioksidin varastoimiseksi

Maa- ja metsätalous ovat tärkeimmät talouden sektorit, joilla voidaan ottaa talteen ihmisen toiminnasta johtuvia hiilidioksidipäästöjä, säilyttää hiilidioksidia ja varastoida sitä maaperään maiden ja metsien suuren varastoimiskyvyn ansiosta sekä sitoa hiilidioksidia kasvillisuuteen yhteyttämisen kautta.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa on siten tuettava sellaisia maatalouskäytäntöjä, joiden avulla voidaan rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä ja/tai edistää hiilidioksidin sitoutumista kasvillisuuteen.

On kehitettävä ympäristön näkökulmasta tehokkaita järjestelmiä, kuten luonnonmukaista viljelyä ja integroitua tuholaisten torjuntaa. Lisäksi on löydettävä ratkaisuja, joiden avulla voidaan siirtyä kestävämpään maatalouteen myös muissa viljelyjärjestelmissä, jotka kattavat suurimman osan maatalousmaasta.

Ratkaisuja on olemassa. Yhteisessä maatalouspolitiikassa on huomioitava erityisesti kokemukset, jotka osoittavat, että sellaiset tekniikat (kuten säilyttävä maatalous), joissa maanmuokkaus on minimaalista mutta kasvipeitteen kasvu voidaan samalla varmistaa (maata kynnetään vain vähän tai ollenkaan, satojätteet jätetään pelloille) ja joissa suositaan välikasvien viljelyä ja vuoroviljelyä, maksimoivat yhteyttämisen ja lisäävät orgaanisten ainesten määrää maaperässä. Tämä tuli erityisen hyvin esiin SoCo-hankkeessa, joka käynnistettiin Euroopan parlamentin aloitteesta. Kyseisistä menettelyistä on myös taloudellista etua, koska ne vaativat vähemmän energiaa ja tuotantopanoksia.

Myös seuraavia lisäratkaisuja pitäisi tukea:

–   peltometsätalouden, pensasaitojen, viljelypalstoilla sijaitsevien metsäalueiden, pysyvien tai väliaikaisten laidunmaiden kasviston sekä uudelleenmetsitystoimien kehittäminen;

–   monivuotisten laidunmaiden ja rikkaruohottuneiden alueiden kehittäminen

     erittäin hiilipitoisen maaperän suojelu, esimerkiksi turvesoiden suojelu (viljelyn kieltäminen) ja kosteikkojen suojelu (soveltuvien kasvien, kuten ruokohelpin, viljely maankuivatuksen sijasta)

–   maatilojen nykyaikaistaminen (rakennusten eristäminen, energiaa säästävien laitteiden ja uusiutuvien energialähteiden käyttö).

Yhteisessä maatalouspolitiikassa pitäisi jatkossa edistää edellä mainittujen käytäntöjen kehittämistä tiedotuksen, koulutuksen ja erilaisten kannustimien avulla sekä investoimalla tutkimukseen. Tämä on erityisen tärkeää siinäkin mielessä, että noiden käytäntöjen avulla voidaan torjua maaperän huonontumista, vesipulaa ja saasteita sekä säilyttää luonnon monimuotoisuus.

On tullut myös aika laatia todellinen metsäpolitiikka, jonka avulla voidaan edistää metsien kestävää hoitoa ja kestävää metsätuotantoa sekä hyödyntää paremmin puualan panosta hiilidioksidin talteenotossa, jossa se on kaikkein merkittävin tekijä.

·   Metaani- ja typpioksiduulipäästöjen vähentäminen

Maatalouden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä eniten voidaan vähentää typpioksiduulin määrää. Typpioksiduulipäästöjä voidaan vähentää käyttämällä typpilannoitteita vähemmän ja tehokkaammin (täsmäviljely), hyödyntämällä kierrätetyistä jätteistä (välikasvien viljelyssä syntyvästä biomassasta tai muista orgaanisista jätteistä) valmistettuja orgaanisia lannoitteita, edistämällä kerääjäkasvien, kuten palkokasvien, käyttöä sekä etsimällä sellaisia uusia lajikkeita, joiden hiilidioksidin ja typen talteenottokyky on erityisen hyvä.

Metaanipäästöjä voidaan vähentää seuraavilla tavoilla:

–   Parannetaan karjankasvatusmenetelmiä (märehtijöiden ruokavalion muuttaminen lisäämällä erityisesti rasva-aineiden määrää, geneettinen valinta ja niin edelleen). Tätä varten on lisättävä tutkimusta ja otettava käyttöön ravitsemusohjelma, jonka avulla voidaan vähentää myös EU:n riippuvuutta kasviproteiinien tuonnista.

–   Parannetaan eläinten ulosteiden käsittelyä (lannan varastointi- ja levittämisjärjestelmien kehittäminen sekä lannan käsittely biokaasulaitoksissa; kyse on yhdestä lupaavimmista tekniikoista ajatellen päästöjen vähentämistä ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä etenkin sellaisilla alueilla, joilla on runsaasti karjankasvatusta).

·   Uusiutuvat energialähteet

Uusiutuvien energialähteiden kehittämistä koskevat EU:n tavoitteet kohdistuvat erityisesti maatalouteen.

Tutkimusta ja kehitystä on edistettävä, jotta maatalouden yhteydessä syntyvän biomassan käyttöä ja hyödyntämistä voitaisiin lisätä, olipa se peräisin sitten maanviljelyn tai metsätalouden aiheuttamista jätteistä, karjanlannasta taikka kestävien maatalousperäisten polttoaineiden tuotannosta, kunhan nämä eivät vaaranna elintarviketurvaa.

–         Kansainvälinen ulottuvuus

EU on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja. Tuontiin liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin unionin maataloustuotannossa syntyvät hiilidioksidipäästöt, koska kolmansien maiden ympäristökriteerit ovat usein alhaisemmat ja pitkät kuljetusmatkat aiheuttavat paljon päästöjä. Kuluttajille on annettava tietoa asianmukaisilla pakkausmerkinnöillä (hiilijalanjälki), ja eurooppalaisten maanviljelijöiden toimet päästöjen vähentämiseksi on korvattava oikeudenmukaisesti. Lisäksi on edistettävä paikallisen tuotannon monipuolistamista (esimerkkinä kasviproteiinien viljelyn lisääminen EU:ssa).

EU:n on investoitava myös maatalouden kehittämispolitiikkaan, jotta voidaan tehdä yhteistyötä uusien menetelmien levittämisessä sekä edistää kestävää maataloutta kaikkialla maailmassa elintarviketurvan varmistamiseksi. EU:lla on myös ilmastonmuutoksen torjunnassa moraalinen vastuu kaikkia niitä alueita kohtaan, joihin ilmastonmuutos saattaa erityisesti vaikuttaa (kuivuus, vedenpinnan nousu sekä muut ilmastolliset ääri-ilmiöt).

Toimenpiteet maatalouden sopeuttamiseksi ilmaston lämpenemiseen

Maatalouden alalla voidaan toteuttaa toimia ilmaston lämpenemisen vaikutusten lieventämiseksi, mutta maatalouden on myös sopeuduttava käynnissä oleviin ilmastollisiin muutoksiin.

Joitakin Pohjois-Euroopan tuotantoa koskevia poikkeuksia lukuun ottamatta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa yleensä kielteisesti unionin maatalouteen. Tämä koskee erityisesti unionin etelä- ja kaakkoisosissa sijaitsevia alueita.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa on tuettava seuraavia päätoimenpiteitä maatalouden sopeuttamiseksi muutokseen:

·     vesivarojen optimaalinen hallinta (kastelujärjestelmien tehostaminen, kukkula-alueiden patoaminen ja niin edelleen)

·     kuivuuteen, tauteihin jne. sopeutuvien lajikkeiden valinta ja viljelykierto

·     maaperän suojelu veden ja ilman aiheuttamalta kulumiselta (maaperän orgaanisen aineksen ylläpitäminen)

·     pensasaidan tai metsän istuttaminen viljelypalstojen reunoille pintaveden valumisen estämiseksi ja rajoittamiseksi, tuulensuojaksi sekä suojaksi viljelysalueita hyödyttäville eliöille, kuten pölyttäville hyönteisille

·     hyönteisten ja tautien seuranta- ja valvontatoimenpiteet

·     metsänhoito paloriskin vähentämiseksi;

Vaikutukset eurooppalaiseen maatalousmalliin

Yhteisessä maatalouspolitiikassa joudutaan reagoimaan siihen, että vaatimukset kestävästä maatalouspolitiikasta kasvavat jatkuvasti. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että ilmaston lämpeneminen voi vaarantaa tuotantokapasiteetin sekä heikentää mahdollisuuksia tuottaa ravintoa maailman väestölle. Tämä koskee myös Eurooppaa.

FAO:n mukaan maailman elintarviketuotantoa on lisättävä 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon 9 miljardille asukkaalle riittäisi ruokaa. Tuotantoa on lisättävä sekä Euroopan unionissa että kaikilla muilla maailman maatalousalueilla, mutta luonnon tasapaino on huomioitava tuotannossa aiempaa paremmin.

Nykyisessä maatalouspolitiikassa ei käsitellä ympäristökysymyksiä johdonmukaisesti, eikä se sisällä kokonaisvaltaista lähestymistapaa. "Uusiin haasteisiin", kuten ilmastonmuutokseen, vesivarojen hallintaan, uusiutuviin energialähteisiin sekä luonnon monimuotoisuuteen, ei kiinnitetty riittävästi huomiota YMP:n "terveystarkastuksen" yhteydessä. Näihin haasteisiin on pyrittävä vastaamaan hyödyntämällä kaikkia YMP:n välineitä, ei pelkästään toiseen pilariin kuuluvia tukien kautta.

Lisäksi tämänhetkinen täydentävien ympäristöehtojen järjestelmä perustuu enemmän keinoja kuin tuloksia koskeviin velvoitteisiin. Se on myös maanviljelijöiden näkökulmasta hyvin monimutkainen eikä kykene vastaamaan ympäristöhaasteisiin. On edistettävä toisenlaista lähestymistapaa, joka tukee siirtymistä kestäviin tuotantomalleihin. Tätä varten tarvitaan kuitenkin lisätukia, joilla katetaan asetetuista tavoitteista johtuvat lisäkustannukset (ympäristösertifiointia koskevat paikalliset sopimukset) sekä palkkiot, joita maksetaan yhteiskunnalle tuotetuista "julkisiin hyödykkeisiin" kohdistuvista palveluista (maaseutuympäristön säilyttäminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, hiilidioksidin talteenotto, elintarviketurva ja niin edelleen).

Ilmaston lämpenemisen vuoksi meidän on luotava uudenlainen kehitysmalli. Jotta mielipiteet kääntyisivät uudelleen YMP:n puolelle ja maanviljelijän työstä tulisi jälleen mielekästä, yhteisessä maatalouspolitiikassa on jatkossa huomioitava paremmin elintarvike- ja ympäristökysymykset. Tämä edellyttää oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää tuotantotukien järjestelmää sekä sellaisia sääntelyvälineitä, jotka on luotu alati kasvavaa markkinoiden epävakaisuutta ja terveysriskien kehittymistä silmällä pitäen.

Ilmastonmuutoksen haasteet ovat laajoja ja kestävämmät tuotantotavat vaativat suuria investointeja, joten tutkimukseen suunnatut voimavarat sekä vuoden 2013 jälkeen toteutettavan yhteisen maatalouspolitiikan määrärahat on saatava asianmukaiselle tasolle.


teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO  (24.2.2010)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta

(2009/2157(INI))

Valmistelija: Francisco Sosa Wagner

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että maa- ja metsätaloudessa on suurta potentiaalia pilaantumisen hidastamisessa ja että nämä alat voivat antaa pontta toimille, joilla lievitetään ilmastonmuutoksen ja maapallon lämpenemisen seurauksia,

1.   painottaa, että maatalous on tuotantoala, joka kärsii ilmastonmuutoksen seurauksista ja paineista mutta joka voi myös osallistua suoraan ilmastonmuutoksen hidastamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen myötävaikuttamalla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä säästäväiseen ja asianmukaiseen vesivarojen hoitoon ja edistämällä kestävien ja uusiutuvien energialähteiden hajautettua tuotantoa;

2.   painottaa, että maatalousalan, joka on jo myötävaikuttanut kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen, osallistumisen ilmastonmuutoksen torjumiseen on oltava osa laajempaa elintarvike-maatalous-energia-alan kolmiota; korostaa, että maatalousalan osallistuminen merkitsee ennen kaikkea biomassan parempaa hyödyntämistä joko maatalouden ylijäämien hyödyntämisen tai kestävien biopolttoaineiden tehostetun tuotannon avulla siten, että samalla tuotetaan edelleen laatutuotteita ja säilytetään elintarviketurvallisuuden korkea taso sekä pyritään ohjaamaan kuluttajia kestävää ympäristönhoitoa edistävään elintarvikkeiden käyttöön;

3.   pyytää komissiota osoittamaan enemmän talousarviomäärärahoja tutkimukseen ja kehittämiseen yhteistyössä kaikkien relevanttien toimijoiden, erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja maataloustuottajien edustajien kanssa, jotta saadaan aikaan parannuksia ympäristön ja ilmaston kannalta seuraavilla ensisijaisilla aloilla:

(a)  sivutuotteista ja maa- ja metsätalousjätteestä tuotetun biokaasun ja biopolttoaineiden kestävä tuotanto ja käyttö ottaen huomioon biopolttoainetuotannon kielteiset vaikutukset ympäristöön (muun muassa maaperän käytön välilliset muutokset, biologisen monimuotoisuuden väheneminen) ja elintarviketurvaan sekä Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan sisältyvät suuntaviivat

(b)  lannan ja lannoitteiden kestävä tuotanto ja käyttö niin, että etusijalle asetetaan eloperäisten ja luonnonmukaisten lannoitteiden käytön edistäminen ja samalla hiilivedyistä valmistettujen lannoitteiden käytön vähentäminen

(c)   kaikenlaisen maatalousjätteen hyödyntäminen

(d)           kotieläintuotannosta syntyvän metaanin vähentäminen

(e)   lannan ja lietteen N2O-päästöjen valvonta;

4.   katsoo, että vaikka maatalous aiheuttaa monia ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia, se on myös tärkeä tekijä niiden ratkaisemisessa; katsoo siksi, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä on painotettava entistä voimakkaammin ympäristönäkökohtia ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtääviä EU:n ponnisteluja;

5.   painottaa, että Euroopan unionissa on noudatettava ja rahoitettava sellaista maatalouspolitiikkaa, jolla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus ja korkea laatu;

6.   kehottaa vaatimaan tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa käytäntöjä, joilla vähennetään kotieläintuotannosta syntyviä kasvihuonekaasuja ja joissa otetaan huomioon myös rehuseosten muutokset sekä lannan ja lietteen käsittely;

7.   korostaa, että on kehitettävä mekanismeja maataloustuottajien suojelemiseksi ääri-ilmiöiden varalta, ja kannustaa kehittämään ja toteuttamaan kestäviä hankkeita, muun muassa kastelujärjestelmiä, joiden avulla voidaan lievittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

8.   painottaa, että ilmastonmuutokseen liittyvään maatalouden tutkimukseen tarkoitettua rahoitusta on lisättävä vuoden 2013 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä, jos halutaan siirtyä ympäristöä vähemmän kuormittaviin tuotantomenetelmiin;

9.   kehottaa maatalousalaa tekemään huomattavia ponnisteluja uusiutuvan energian hajautetun tuotannon lisäämiseksi ja erityisesti maatilojen energiatehokkuuden parantamiseksi energiasuunnittelun nykyaikaistamisen ja järkeistämisen sekä hyviksi osoittautuneiden energiatehokkaiden työvälineiden ja käytäntöjen avulla;

10. korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan laajemmalla käytöllä voitaisiin parantaa eri tuotantovaiheiden seurantaa ja hallintaa, jotta voidaan lisätä tuotantoa suhteessa tuotantovälineiden käyttöön ja samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä energiankulutusta; painottaa myös, että tieto- ja viestintätekniikan laajempi käyttö, yhdennetyt toimet maataloustuottajien kouluttamiseksi uuden tekniikan käyttöön sekä erityisesti nuorten maatalousyrittäjien innovoinnin ja yrittäjyyden tukeminen ovat ratkaisevan tärkeitä sekä ympäristöä vähemmän kuormittavan että entistä kilpailukykyisemmän maatalouden kannalta;

11. painottaa, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimyksissä on kiinnitettävä huomiota myös päästöihin, joita aiheuttavat

–   maankäytön muutosten suorat ja välilliset vaikutukset

–   elintarviketeollisuuden tuotantopanoksesta ja erityisesti siihen liittyvistä väli- ja lopputuotteiden pitkistä kuljetusmatkoista; pitää siksi tärkeänä lyhytkestoisten tuotanto–jalostus–kulutus-järjestelmien suosimista;

12. huomauttaa, että ilmastonmuutos ei vaikuta kaikkiin EU:n alueisiin samalla tavalla ja että siksi on erityisen tärkeää asettaa etusijalle alueet, jotka todennäköisesti kärsivät vakavimmista seurauksista; painottaa, että lämpötilan nousu yhdessä kuivuuden ja laajojen metsäpalojen kanssa aiheuttaa suuren aavikoitumisriskin Etelä-Euroopan maissa, mistä voi seurata maatilojen elinehtojen heikkeneminen, viljelyalueiden hylkääminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja luonnonvarojen ehtyminen; pyytää siksi, että kaikissa yhteisön toimissa, joilla rahoitetaan maatalouden sopeuttamista ilmastonmuutoksen tuomiin uusiin haasteisiin, otettaisiin täysimääräisesti huomioon kyseinen alueellinen ulottuvuus, jotta ilmastonmuutoksesta ei tulisi EU:n alueiden välisiä taloudellisia ja ympäristöllisiä eroja kärjistävä tekijä;

13. huomauttaa, että energiaksi käytettävän biomassan tuotannon lisääminen saattaa lisätä elintarvikkeiden hintojen vaihtelua; katsoo, että maataloustuottajien tuloriskien ehkäisemiseksi elintarviketuotannon ja biomassatuotannon välille olisi saatava järkevä tasapaino;

14. katsoo, että on tehostettava maaperän suojeluun ja vesienhoitoon liittyviä toimia, joilla helpotetaan maatalousalan sopeutumista maapallon lämpenemiseen;

15. korostaa, että biomassa käytössä on huolehdittava kestävyyden periaatteen noudattamisesta; katsoo, että siksi on kannustettava biomassan käyttöä mahdollisimman lähellä maatalouden raaka-aineiden tuotantopaikkoja; toteaa, että näin säästyy myös energiaa, kun kuljetustarve pienenee;

16. huomauttaa, että biomassan käyttö lämmitykseen saattaa vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia, ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään maaseudun kehittämistukea maaseudun julkisille laitoksille, jotta ne voisivat muuntaa lämmitysjärjestelmänsä bioenergialla toimiviksi;

17. pitää tärkeänä, että maataloustuottajat käyttävät mahdollisimman tehokkaasti tieto- ja viestintätekniikkaa ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten lieventämiseksi; katsoo, että tieto- ja viestintävälineiden käyttöä on tuettava muun muassa maanmuokkauksen, kasvien terveyden, sääennustusten ja lainsäädännön seurannan aloilla;

18. korostaa, että metsillä on entistä suurempi merkitys ilmastopolitiikassa ja että niillä on tärkeä tehtävä hiilinieluina ja eroosion ehkäisemisessä; katsoo, että tästä syystä yhteisessä maatalouspolitiikassa on osoitettava lisää varoja metsittämiseen ja metsien suojeluun; katsoo myös, että metsänhoito on sisällytettävä Kioton jälkeiseen ilmastonmuutosstrategiaan;

19. huomauttaa, että metsillä on myös tärkeä tehtävä tehokkaassa vesienhoidossa; katsoo, että jäsenvaltioita on siksi rohkaistava sellaiseen metsänhoitoon, jonka avulla voidaan vähentää kuivuus- ja tulvakausien vesivarojen eroja ja lievittää siten kuivuus- ja tulvakausien kielteisiä vaikutuksia maatalouteen, energiantuotantoon ja väestöön.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.2.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

45

1

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Lena Ek, Ioan Enciu, Norbert Glante, Fiona Hall, Romana Jordan Cizelj, Arturs Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Niki Tzavela, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

António Fernando Correia De Campos, Ilda Figueiredo, Yannick Jadot, Oriol Junqueras Vies, Ivailo Kalfin, Silvana Koch-Mehrin, Bernd Lange, Alajos Mészáros, Tiziano Motti, Vladko Todorov Panayotov, Silvia-Adriana Ţicău, Hermann Winkler


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

17.3.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

4

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Richard Ashworth, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Vasilica Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Hynek Fajmon, Lorenzo Fontana, Iratxe García Pérez, Béla Glattfelder, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Giovanni La Via, Stéphane Le Foll, George Lyon, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, Krisztina Morvai, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Wojciech Michał Olejniczak, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Alyn Smith, Csaba Sándor Tabajdi, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luís Paulo Alves, Spyros Danellis, Esther de Lange, Lena Ek, Véronique Mathieu, Maria do Céu Patrão Neves

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö