MIETINTÖ Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta – vuosikertomus 2008

26.3.2010 - (2009/2167(INI))

Talousarvion valvontavaliokunta
Esittelijä: Andrea Cozzolino

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta – vuosikertomus 2008

(2009/2167(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2009 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2008" (KOM(2009)0372) sekä sen liitteet (SEC(2009)1002 ja SEC(2009)1003),

–   ottaa huomioon OLAFin toimintakertomuksen vuodelta 2008[1] ja sen 19. kesäkuuta 2008 päivätyn toisen kertomuksen komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11. marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen soveltamisesta (Euratom, EY) N:o 2185/96 sekä ohjeet, jotka korvaavat OLAFin käsikirjan,

–   ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen kaudelta kesäkuu 2008–toukokuu 2009[2],

–   ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen kaudelta kesäkuu 2007–toukokuu 2008[3],

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008 sekä toimielinten vastaukset[4],

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" – Tukholman ohjelma[5], ja erityisesti sen luvun talousrikoksista ja korruptiosta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan 3 kohdan ja 325 artiklan 5 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 muuttamisesta 13. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1995/2006[6],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A7‑0100/2010),

Yleisiä huomioita: ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä

1.  panee merkille, että sääntöjenvastaisuuksien arvioitu taloudellinen vaikutus, sikäli kuin ne on huomattu, laski vuoden 2007 1 024 miljoonasta eurosta 783,2 miljoonaan euroon vuonna 2008 ja että laskua tapahtui kaikilla aloilla lukuun ottamatta suoria menoja ja liittymistä valmistelevaa tukea, ja kokonaismäärä jakautui seuraavasti:

	–	omat varat: 351 miljoonaa euroa (12,5 % vähemmän kuin vuonna 2007),
	–	maatalousmenot: 102,3 miljoonaa euroa (34 % vähemmän kuin vuonna 2007),
	–	rakennetoimet: 585,2 miljoonaa euroa (27 % vähemmän kuin vuonna 2007),
	–	liittymistä valmisteleva tuki: 61 miljoonaa euroa (90,6 % enemmän kuin vuonna 2007),
	–	suorat menot: 34,7 miljoonaa euroa (5,15 % enemmän kuin vuonna 2007);

2.  korostaa, että sääntöjenvastaisuuksista on esitettävä tietoja, joista käy ilmi, miten suurta osaa eri menoaloilla ja eri jäsenvaltioissa käytetyistä varoista virheet ja epäillyt petokset koskevat;

3.  korostaa, että petosten ja korruption torjunta on yhteisön toimielinten ja kaikkien jäsenvaltioiden tärkeä velvollisuus ja niiden on tarjottava kaikki tarvittavat resurssit näiden ilmiöiden torjumiseksi tehokkaasti niin, että voidaan suojella unionin ja sen veronmaksajien taloudellisia etuja ja vastustaa järjestäytynyttä rikollisuutta, joka kansallisten osoittimien mukaan on pesiytymässä toimielinten sisälle erityisesti yhteisön talousarvioon kohdistuvien petosten avulla;

4.  pitää valitettavana, että suuria määriä EU:n varoja maksetaan edelleen väärin, ja kehottaa komissiota totuttamaan asianmukaisia toimia näiden varojen saamiseksi takaisin;

Omat varat

5.  panee tyytyväisenä merkille, että sääntöjenvastaisuuksien arvioitu määrä väheni 12,5 prosentilla vuoteen 2007 verrattuna; toteaa kuitenkin, että edeltävien vuosien tapaan eniten sääntöjenvastaisuuksia oli televisioita ja näyttöjä koskevissa asioissa, ja pyytääkin komissiota valvomaan erityisen tarkoin kyseisiä tuotteita sekä ottamaan käyttöön tarvittavat toimet mahdollisten omien varojen tai korkojen takaisin perimiseksi; pyytää lisäksi komissiota pyrkimään siihen, että tuonnin fyysiset tarkastukset ja toimijoihin kohdistuvat jälkitarkastukset olisivat asianmukaisesti tasapainossa; pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tarkempia tilastotietoja asiasta;

6.  katsoo, että on olennaisen tärkeää antaa tehokkaita säädöksiä, joiden avulla parannetaan hallinnollista yhteistyötä vahingollisten verotuskäytäntöjen torjumisessa ja varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission esittämää ehdotusta neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla (KOM(2009)0029); painottaa, että on seurattava tiiviisti tapauksia, joissa jäsenvaltiot kieltäytyvät toimittamasta pyydettyjä erityistietoja tai suorittamasta hallinnollista tutkintaa, ja pyytää antamaan parlamentille selkeät ja kattavat tiedot kaikista tällaisista tapauksista;

7.  on tyytyväinen komission ehdotukseen (KOM(2009)0427), joka koskee hallinnollisesta yhteistyöstä ja petostentorjunnasta arvonlisäverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen uudelleenlaatimista; painottaa, että on ehdottomasti laajennettava jäsenvaltioiden vastuuta alkaen tietokantoihin syötettyjen tietojen laadusta; pyytää komissiota tarkastamaan näiden tietojen todenmukaisuuden ja takaamaan, että kaikki arvonlisäverovelat peritään;

8.  pyytää komissiota lisäksi antamaan yksityiskohtaiset tiedot, joilla voidaan verrata kustannuksia, joita jäsenvaltioille koituu niiden kerätessä perinteisiä omia varoja, sekä määriä, jotka on varattu näiden varojen keräämiseen;

Maatalousmenot

9.  toteaa tyytyväisenä, että sääntöjenvastaisuuksien arvioitu määrä väheni 34 prosentilla vuoteen 2007 verrattuna; korostaa, että tämä sääntöjenvastaisuuksien suhteellisen alhainen määrä näyttäisi johtuvan pääasiassa korkeammasta ilmoituskynnyksestä (raja-arvo 10 000 euroa), joka otettiin käyttöön yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä esiintyvistä sääntöjenvastaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän järjestämisestä 14. joulukuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1848/2006)[7];

10. korostaa, että on tärkeää noudattaa sääntöjenvastaisuuksia koskevaa ilmoitusvelvollisuutta, ja paheksuu Itävallan, Ruotsin, Slovakian ja Unkarin laiminlyöntejä;

11. pyytää komissiota ryhtymään lisätoimiin asetuksen (EY) N:o 1975/2006[8] soveltamiseksi tehokkaasti ja tuloksekkaasti ja muistuttaa, että asetuksen tavoitteena on taata uusilla, maatalouden kehittämistoimia koskevilla valvontasäännöillä, että edunsaajat noudattavat velvollisuuksiaan;

12. yhtyy tilintarkastustuomioistuimen kantaan (edellä mainitun vuosikertomuksen kohta 5.20), jonka mukaan yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä rajoittaa tehokkaasti virheiden ja sääntöjenvastaisten menojen riskiä, jos sitä käytetään asianmukaisesti ja jos siihen tallennetaan tarkkoja ja luotettavia tietoja; pitää valitettavina Bulgarian, Romanian ja Yhdistyneen kuningaskunnan (Skotlannin) järjestelmissä havaittuja puutteita; kehottaa komissiota ongelmien jatkuessa puuttumaan päättäväisesti asiaan;

Rakennetoimet

13. on tyytyväinen, että sääntöjenvastaisuuksien arvioidut taloudelliset vaikutukset vähenivät 27 prosentilla vuoteen 2007 verrattuna; toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2008 tarkastuslausumassaan (koheesiota koskeva luku) arvioima laillisuutta ja asianmukaisuutta koskeva virhemäärä on vielä yli viisi prosenttia; on huolissaan siitä, että Espanja, Italia, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat suurimmista sääntöjenvastaisuuksien määristä; on kuitenkin tyytyväinen näiden jäsenvaltioiden ja komission väliseen hyvään yhteistyöhön ongelmien ratkaisemiseksi ja luottaa siihen, että muut jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä samalla tavalla; muistuttaa, että – kuten tilintarkastustuomioistuin korosti – rakennetoimet ovat menoala, jota koskevat unionin talousarviossa kaikkein tiukimmat säännöt ja vaikeaselkoisimmat hallinnointimenettelyt ja – kuten komissio totesi – se, että jossakin jäsenvaltiossa on todettu paljon sääntöjenvastaisuuksia, ei tarkoita välttämättä sitä, että siellä olisi enemmän virheitä ja petoksia kuin muissa jäsenvaltioissa, vaan se voi johtua perusteellisemmista ja tiukemmista tarkastuksista; muistuttaa myös, että vuoden 2008 talousarvion täytäntöönpanoa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa ei tarkastella ohjelmakautta 2007–2013, jonka aikana otettiin käyttöön uudet menojen hallinto- ja valvontajärjestelmät; panee merkille, että suuri määrä virheistä liittyy tukeen oikeuttamattomiin menoihin ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomisiin, ja katsoo tästä syystä, että komission olisi laadittava jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille ohjeet näiden sääntöjen soveltamisen selkeyttämiseksi ja sen estämiseksi, että hallintoviranomaiset korvaavat menot, jotka komissio on evännyt, koska ei ole pitänyt niitä tukeen oikeuttavina;

14. korostaa, että viivästykset vuosien 2007–2013 ohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmien hyväksymisessä ovat saattaneet vaikeuttaa virheiden ja mahdollisten petosten havaitsemista ennakkomaksuja koskevissa menoissa; katsoo lisäksi, että tästä johtuva välimaksujen aloittamisen viivästyminen voi johtaa menojen kiirehtimiseen juuri ennen sitoumusten peruuntumista; kehottaa tämän vuoksi komissiota harkitsemaan sitoumusten peruuntumista koskevien sääntöjen tarkistamista, jotta menojen laatu paranisi ja määrälliset tavoitteet saavutettaisiin;

15. pitää myönteisinä parannuksia, joita jotkut jäsenvaltiot ovat saaneet aikaan käyttämällä AFIS-järjestelmää entistä tehokkaammin yhdenmukaistaessaan sääntöjenvastaisuuksia koskevia ilmoitusjärjestelmiään; ottaa huomioon sähköisistä ilmoitusjärjestelmistä tähän menneessä saadut hyvät tulokset, jotka liittyvät tietojen laatuun ja ilmoitusten määräaikojen noudattamiseen, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole tällaisia järjestelmiä, ottamaan niitä käyttöön mahdollisimman pian;

16. kehottaa jäsenvaltioita antamaan kattavampia ja luotettavampia tietoja komissiolle vuosia 2000–2006 koskevista rahoitusoikaisuista; pyytää myös, että komissio pysyisi tiukkana vaatiessaan jäsenvaltioilta täydellisiä tietoja ja sitä, että ne soveltavat huolellisesti oikaisumekanismeja toimenpideohjelmiin;

17. panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön yhteistyössä OLAFin kanssa laaditun yhteisen strategian, jolla pyritään rakennerahastoihin kohdistuvien petosten estämiseen, ja korostaa tehokkaamman yhteistyön merkitystä alueellisten viranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten oikeusviranomaisten kanssa;

Liittymistä valmisteleva tuki

18. pahoittelee, että EU-10:n ilmoittamien sääntöjenvastaisuuksien määrä on kasvanut kahdeksan prosenttia ja että EU-2:n ilmoittamien sääntöjenvastaisuuksien määrä on kasvanut 152 prosenttia, kun taas takaisinperintä on vähentynyt 15,6 prosenttia verrattuna vuoteen 2007; pyytää erityisesti Bulgariaa ja Romaniaa lisäämään hallintokapasiteettiaan Euroopan unionin varojen hallinnoimiseksi, poistamaan nykyiset tai mahdolliset varojen hallintaa koskevat eturistiriidat, parantamaan julkisia hankintoja koskevien menettelyjen valvontaa ja avoimuutta keskus-, alue- ja paikallistasolla sekä ottamaan pikaisesti käyttöön tarvittavat ennaltaehkäisevät, korjaavat ja/tai kurinpidolliset toimet ja ilmoittamaan niistä komissiolle; hyväksyy Bulgarian ja Romanian komission suositusten mukaisesti toteuttamat toimet yhteistä hallinnointia ja varainhoidon valvontaa koskevien vähimmäisvaatimusten parantamiseksi ja tukee niitä;

19. pyytää komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta vähennettäisiin laajentumisen pääosaston erittäin epävakaaseen toimintaympäristöön liittyviä riskejä ja jotta taattaisiin sisäisten tilintarkastusten tehokas monivuotinen suunnittelu; pyytää komissiota lisäksi hyväksymään pikaisesti periaatteet, jotka koskevat maksujen suorittamisen jälkeisiä tarkastuksia keskitetyssä hallinnoinnissa, sen kokemuksen perusteella, jota saatiin vuoden 2008 aikana ja ottaen huomioon kustannus–hyöty-suhteen;

20. korostaa, että liittymistä valmistelevan tuen strategiset tavoitteet on määriteltävä paremmin, kuten Turkin liittymistä valmistelevaa tukea koskevassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa todetaan, jotta voidaan helpottaa toteutettujen hankkeiden arvioimista suhteessa kokonaistavoitteisiin; katsoo, että tavoitteet ja tulokset on ilmoitettava avoimesti;

21. korostaa, että komission olisi jatkettava aloitteita hankesuunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi; painottaa, että on parannettava mekanismia, jolla raportoidaan hankkeiden täytäntöönpanosta ja kerrotaan hankkeiden toimista ja tuloksista; katsoo, että olisi varmistettava, että hankkeiden tuloksista (tulokset ja vaikutukset) raportoidaan kunkin hankkeen lopussa ja sen jälkeen soveltuvin väliajoin, jotta suorituksia koskevia tietoja voidaan käyttää tulevassa suunnittelussa;

Suorat menot

22. huomauttaa, että ulkoisen avun alalla tapahtuu yhä enemmän sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia;

23. pyytää komissiota kiinnittämään huomiota hankkeiden kaksinkertaista rahoitusta koskevaan ongelmaan;

24. korostaa, että kuluneiden viiden vuoden aikana EU on antanut vuosittain yli miljardi euroa Yhdistyneille Kansakunnille; toistaa sen vuoksi, että on tarpeen vahvistaa OLAFin valtuuksia kansainvälisissä yhteyksissä ja että OLAFille olisi annettava kaikki tarpeelliset lailliset keinot tehtäviensä hoitamiseen näiden lisääntyvien suorien kustannusten valvomisessa; kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille uusimmat tiedot tästä aiheesta;

Yhdennetty sisäisen valvonnan kehys

25. pitää myönteisenä, että hyväksyttävästä virheriskistä annettu komission tiedonanto (KOM(2008)0866) toimii perustana asiaa koskevalle keskustelulle, ja pyytää komissiota jatkamaan tietojen toimittamista; on samaa mieltä siitä, että yksittäisille aloille voitaisiin määrittää erilaisia hyväksyttäviä virherajoja siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon kulloisetkin erityispiirteet ja säännöt; kehottaa komissiota ottamaan huomioon muut tekijät, joita tarvitaan Euroopan unionin varojen hallinnoinnin parantamiseen (esimerkiksi siten, että tehostetaan valvontajärjestelmiä ja suunnataan niitä menojen laatuun tai yksinkertaistetaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä);

26. katsoo, että jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien vuotuisten yhteenvetojen oikeusperustaa olisi vahvistettava (oikeusperustana on neuvoston asetuksen (EY/Euratom) N:o 1605/2002 (varainhoitoasetus) 53 b artiklan 3 kohta); pyytää tämän vuoksi, että varainhoitoasetuksen uudistuksen jälkeen edellä mainituissa yhteenvedoissa annettaisiin kattava laadullinen analyysi kunkin jäsenvaltion suorittamien tilitarkastusten tuloksista; pitää välttämättömänä, että komissio jatkaa rakennerahastojen kohdalla niin sanottujen luottamussopimusten tekemistä jäsenvaltioiden kanssa ja että se saa samalla lisävarmuutta kansallisista valvontajärjestelmistä pitämällä yllä läheisempiä yhteyksiä riippumattomiin ylimpiin kansallisiin tarkastuselimiin;

Avoimuuden lisääminen sekä petosten, korruption ja talousrikollisuuden torjunta

27. painottaa, että julkiset hankinnat ovat kaikkein alttein alue sääntöjenvastaisuuksille, petoksille ja korruptiolle ja että nämä lainvastaiset käytännöt vääristävät markkinoita, nostavat kuluttajien tavaroista ja palveluista maksamia hintoja ja lisäävät epäluottamusta Euroopan unionia kohtaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti nykyisiä julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja tekemään ehdotuksia niiden parantamiseksi; myöntää, että yhteisön tuen saajia koskeva avoimuus on lisääntynyt, ja kehottaa komissiota luomaan järjestelmän, jossa kaikki unionin tukien saajat on varojen hallinnoijasta riippumatta julkistettu samalla verkkosivustolla, jolla ovat kaikkien jäsenvaltioiden toimittamat selkeät ja vertailukelpoiset tiedot ainakin yhdellä EU:n työkielellä; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että kaikki jäsenvaltiot toimittavat luotettavia, yhdenmukaisia tietoja EU:n tukien saajista ja että ne sisällytetään ennakkovaroitusjärjestelmään ja poissulkemisia koskevaan keskustietokantaan;

28. pyytää komissiota aloittamaan varhaisvaiheen keskustelut alan sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan edustajien, kanssa ja käynnistämään heidän kuulemisensa eri näkökohdista, jotka liittyvät Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan mukaisesti perustettavan syyttäjänviraston luomiseen, ja tehostamaan kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista kyseisen viraston perustamiseksi;

29. vaatii neuvoston puheenjohtajavaltiota antamaan komissiolle valtuudet neuvotella ja tehdä mahdollisimman nopeasti petosten torjuntaa koskevat sopimukset Andorran, Monacon sekä San Marinon kanssa ja neuvotella uusi, pidemmälle menevä sopimus Sveitsin kanssa;

30. korostaa, että EU:n taloudellisten etujen aktiivinen suojelu edellyttää tehostettua rahoitus- ja talousrikosten torjuntaa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön merkitykselliset unionin välineet, myös vuonna 2000 keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa laaditun yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan pankkitapahtumista, menetetyksi tuomitsemista koskevan puitepäätöksen (2006/783/YOS)[9] ja taloudellisia seuraamuksia koskevan puitepäätöksen (2005/214/YOS)[10];

31. kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen oikeudenmenettämisen vastavuoroisesta tunnustamisesta erityisesti rahoitusalan ammateissa, kuten petoksiin syyllistyneiden sulkemisesta pois johtotehtävistä;

32. kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin ja ehdotuksen, jolla laajennetaan EU:n säännöstöä rahoitus- ja talousalan rikosten yhteisestä määritelmästä;

33. katsoo, että unionin taloudellisten etujen suojelemiseksi on välttämätöntä pysäyttää offshore-veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto ja laiton toiminta; kehottaa komissiota harkitsemaan sitä, että offshore-veroparatiisin kautta toimivia yrityksiä kiellettäisiin tekemästä liikesopimuksia Euroopan unionissa kotipaikkaansa pitävien yhtiöiden kanssa, jos niiden offshore-sijoituspaikka yksipuolisesti viivyttää yhteistyösopimusten tekemistä unionin kanssa;

34. panee merkille, että vuoden 2009 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 78 prosenttia unionin kansalaisista katsoo, että korruptio on keskeinen huolenaihe heidän maassaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavia varoja sen varmistamiseen, että unionin varoja ei käytetä korruptioon, että petoksista, veronkierrosta, rahanpesusta ja muista samanlaisista rikoksista epäiltyjen omaisuuden takavarikointia nopeutetaan ja että poliittisesti haavoittuvaisiin henkilöihin sovelletaan selkeitä ja avoimia sääntöjä kolmannen rahanpesudirektiivin (2005/60/EY)[11] mukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti indikaattorit korruption torjuntaa koskevien toimien määrällistä arviointia varten ja kiinnittämään erityistä huomiota julkisiin hankintoihin Tukholman ohjelman mukaisesti; vaatii vahvempaa yhteistyötä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen välillä niin, että varojen takavarikointi tehostuu; kehottaa komissiota toteuttamaan välittömästi hyvää hallintotapaa edistäviä aloitteita verohallinnon, erityisesti veroparatiisien alalla tästä asiasta 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman[12] mukaisesti;

OLAFin toiminta

35. antaa tunnustusta OLAFin toiminnalle ja tukee sitä ja pitää välttämättömänä varmistaa, että OLAF on tehtäviensä hoitamisessa toiminnallisesti täysin riippumaton komissiosta, ja katsoo, että OLAF on välttämätön Euroopan unionin taloudellisten etujen ja siis EU:n kansalaisten suojelun kannalta samoin kuin se on olennaisen tärkeä unionin toimielinten maineen suojelemisen kannalta; katsoo näin ollen, että on laadittava henkilöresursseja koskeva suunnitelma, jossa säilytetään henkilöstön laatutaso korkeana;

36. katsoo, että OLAFin pitäisi tutkimuksissaan hyödyntää enemmän komission sisäisiä tilintarkastuksia eikä luottaa ensisijaisesti virkamiesten tai jäsenvaltioiden ilmoituksiin; pitää samaten ehdottoman tärkeänä seurata, otetaanko OLAFin suositukset huomioon komission sisäisissä tarkastuksissa ja millä tavoin; pyytää tämän vuoksi OLAFia toimittamaan seuraavissa vuosikertomuksissaan tätä koskevat tilastotiedot;

37. katsoo, että OLAFin toimintaa voidaan tehostaa entisestään suunnittelemalla tutkimukset huolellisesti ja tarkasti, antamalla tilapäinen menettelysääntö sitovaksi ohjeeksi, edistämällä SMART-tavoitteiden ja RACER-indikaattoreiden käyttöä itse tutkimuksissa, parantamalla yhteistyötä ja tietojenvaihtoa OLAFin ja kansallisten oikeusviranomaisten välillä jo tutkimusprosessin alkuvaiheessa ja ottamalla nopeasti käyttöön perustehtäviin keskittymisen politiikka sekä seurantamenettelyt OLAFin tutkimusten alkuvaiheessa, jolloin arvoltaan pienet kavallukset tutkittaisiin muissa yksiköissä, kun taas toistuvat pienet kavallukset, jotka johtuvat rakenteellisista ongelmista aiheutuvista sääntöjenvastaisuuksista ja jotka yhdessä merkitsevät suuria summia, saattavat olla kiinnostavia OLAFin tutkimusten kannalta; pyytää tämän vuoksi OLAFia esittämään seuraavassa kertomuksessaan, mitä edistystä asiassa on tapahtunut ja ilmoittamaan, kuinka se otetaan huomioon OLAFin tulevassa käsikirjassa, joka pitäisi julkaista piakkoin;

38. kehottaa komissiota aktiivisesti ottamaan OLAFin mukaan neuvotteluihin kaikista yhteistyösopimuksista, jotka koskevat petostentorjuntaa ja tietojenvaihtoa veroasioista;

OLAFin suhde Europoliin ja Eurojustiin

39. panee tyytyväisenä merkille, että OLAF ja Eurojust ovat sopineet konkreettisista menettelyistä vahvistaakseen edelleen koordinointia ja yhteistyötä talouspetosten torjunnassa;

40. iloitsee OLAFin ja Europolin yhteistyöstä; toteaa, että Europolin analyyttisten resurssien ja OLAFin operatiivisen kokemuksen yhdistämisen ansiosta jäsenvaltioita voidaan palvella tehokkaasti ja päällekkäisyyksiä voidaan välttää; pyytää OLAFia esittämään seuraavassa vuosikertomuksessaan, minkälaisia käytännön vaikutuksia on koitunut Europolin aseman muutoksesta, joka tapahtui 1. tammikuuta 2010;

OLAFin yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa

41. pahoittelee, että vuoden 2009 vuosikertomuksen liitteessä 1 (SEC(2009)1002), joka koskee EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden toimesta, on puutteita sekä siinä, kuinka jäsenvaltiot vastaavat komission kysymyksiin, että siinä, minkä tyyppisiä kysymyksiä komissio esittää – niihin ei saada arviointikelpoisia vastauksia tai jäsenvaltio voi kiertää ne helposti; pyytää tämän vuoksi, että komissio pohtisi kysymysten muuttamista yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa, jotta sekä kysymykset että vastaukset olisivat entistä tehokkaampia ja tuloksellisempia;

42. kehottaa OLAFia esittämään tulevassa kertomuksessaan yksityiskohtaisen analyysin kunkin jäsenvaltion strategioista ja toimenpiteistä, joita on toteutettu unionin varojen käyttöä koskevassa petostentorjunnassa ja sääntöjenvastaisuuksien estämisessä ja tunnistamisessa, mukaan luettuina tapaukset, joiden taustalla on korruptiota; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maatalous- ja rakennerahastojen toteuttamiseen; katsoo, että 27 maakohtaista profiilia sisältävässä kertomuksessa olisi analysoitava kunkin jäsenvaltion oikeudenkäyttö- ja tutkintaelinten noudattamaa lähestymistapaa ja suoritettujen valvontatoimien määrää ja laatua sekä tilastoja ja perusteluja tapauksissa, joissa kansalliset viranomaiset eivät ole nostaneet syytteitä OLAFin raporttien perusteella; katsoo lisäksi, että kertomuksessa olisi annettava tiedollinen pohja OLAFin strategian paremmalle määrittelemiselle ja ensisijaiset tavoitteet erityistutkimusten toteuttamiselle, räätälöidyille aloitteille ja yhteistyön parantamiselle jäsenvaltioiden kanssa sekä OLAFin ja paikallisten valvontaviranomaisten toiminnan tehostamiselle;

43. korostaa, että EU:n lainsäädäntö edellyttää, että jäsenvaltiot ilmoittavat kaikista sääntöjenvastaisuuksista kahden kuukauden kuluessa sen vuosineljänneksen päätyttyä, jossa sääntöjenvastaisuudesta tehtiin alustava hallinnollinen tai oikeudellinen tutkimus ja/tai jossa ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta saatiin uutta tietoa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna kansallisten hallintomenettelyjen yksinkertaistamisen, jotta voidaan lyhentää sääntöjenvastaisuuden tunnistamisajankohdan ja siitä ilmoittamisen välistä aikaa;

44. kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen menettelyn EY:n taloudellisia etuja rikosoikeudellisesti suojaavan direktiivin (2001/0115(COD) hyväksymiseksi, jonka neuvosto on estänyt vuodesta 2002, ja keskinäistä hallinnollista avunantoa yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa koskevan asetuksen (2004/0172(COD)) hyväksymiseksi, jonka neuvosto on estänyt vuodesta 2005;

oo   o

45. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.

• [1]  http://ec.europa.eu/anti_fraud/reports/olaf/2008/EN.pdf.
• [2]  http://ec.europa.eu/anti_fraud/reports/sup_comm/2008-2009/Activity-report_en.pdf.
• [3]  EUVL C 295, 18.11.2008, s. 1.
• [4]  EUVL C 269, 10.11.2009, s. 1.
• [5]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0090.
• [6]  EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1.
• [7]  EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56.
• [8]  Komission asetus (EY) N:o 1975/2006, annettu 7 päivänä joulukuuta 2006, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta (EUVL L 368, 23.12.2006, s. 74).
• [9]  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 59.
• [10]  EUVL L 76, 22.3.2005, s. 16.
• [11]  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.
• [12]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0020.

aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO (27.1.2010)

talousarvion valvontavaliokunnalle

Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta – vuosikertomus 2008
(2009/2167(INI))

Valmistelija: Erminia Mazzoni

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talousarvion valvontavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. panee huolestuneena merkille, että komission rakennerahastoissa raportoimat sääntöjenvastaisuudet lisääntyivät 6,7 prosenttia vuonna 2008 vuoteen 2007 verrattuna ja että niitä esiintyi eniten EAKR:ssä ja ESR:ssä kuten aiempinakin vuosina; on kuitenkin tyytyväinen siihen, että sääntöjenvastaisuuksien rahoitusvaikutukset vähenivät 27 prosenttia;

2. pitää raportoitujen sääntöjenvastaisuuksien lisääntymistä merkkinä siitä, että jäsenvaltiot ovat pyrkineet parantamaan valvontajärjestelmiään, ja luottaa siihen, että rakennerahastoasetuksissa kaudeksi 2007–2013 vahvistettujen uusien säännösten avulla voidaan lähivuosina vähentää sääntöjenvastaisuuksien määrää; toteaa kuitenkin, että kun komission aluepolitiikan sekä työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosastot arvioivat hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokasta toimintaa 545 toimintaohjelmassa, päädyttiin tulokseen, jonka mukaan vuonna 2008 vain 31 prosenttia näistä järjestelmistä toimi asianmukaisesti, joten jäsenvaltioilta edellytetään huomattavia ponnistuksia hallinto- ja valvontajärjestelmiensä toiminnan parantamiseksi; vaatii näin ollen asiaa käsitteleviä tilintarkastuselimiä ja muita valvovia elimiä harjoittamaan entistä tiukempaa valvontaa, jotta unionin varojen käytöstä tulee avoimempaa ja jotta voidaan rajoittaa väärinkäytöksiä mahdollisimman pitkälti; toteaa myös, että komissio on jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisuuksia koskevien tietojen asianmukaisen vertailun yhteydessä korostanut, että suuret sääntöjenvastaiset määrät eivät välttämättä merkitse sitä, että kyseisessä maassa esiintyisi enemmän petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia kuin muissa maissa, vaan syynä voivat olla myös tiheämmät tarkastukset[1];

3. panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen vuoden 2008 talousarvion toteuttamisesta ja pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen koheesiopolitiikan alalla ilmoittamaa arvioitua 11 prosentin virheastetta; korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat sääntöjenvastaisuudet voivat tietyissä tilanteissa johtaa petoksiin, ja pitää tässä yhteydessä tarpeellisena, että virheastetta pyritään määrätietoisesti pienentämään; ottaa kuitenkin huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa vuoden 2008 talousarvion toteuttamisesta ei tarkastella ajanjaksoa 2007–2013, jonka aikana valvontamekanismeja on parannettu;

4. myöntää, että rakennerahastojen tehokas käyttö on asettanut merkittäviä haasteita erityisesti uusille jäsenvaltioille, koska niitä kehotetaan noudattamaan varojen käyttöä koskevia tiukkoja ja usein monimutkaisia vaatimuksia; pitää siksi myönteisinä näiden jäsenvaltioiden ponnistuksia käyttökapasiteetin parantamiseksi ja vaatii niitä vahvistamaan tällaisia toimia konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi kohtuullisessa ajassa;

5. panee myös merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa vuoden 2008 talousarvion toteuttamisesta todetaan, että arvioidun virheasteen syynä ovat suureksi osaksi tukikelpoisuuteen liittyvät virheet; korostaa, että tiettyjen tukikelpoisuutta koskeviin kysymyksiin ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomiseen liittyvien riskien vähentämiseksi komission olisi kohdistettava omat tarkastuksensa tarkemmin näille aloille, ja lisäksi sen tulisi antaa jäsenvaltioille sekä niiden alueellisille ja paikallisille viranomaisille tätä koskevia ennalta ehkäiseviä ohjeita siitä, miten näitä sääntöjä sovelletaan asianmukaisella tavalla;

6. vaatii, että komissio rajoittaa tilintarkastustuomioistuimen esiin tuomaa käytäntöä, jossa jäsenvaltiot korvaavat komission hylkäämät tukikelvottomat menot ilman tehokasta etukäteistarkastusta uusilla niin ikään tukikelvottomilla menoilla;

7. pitää valitettavana, että lähes 18 prosentissa tapauksista raportoinnin viive on yhä yli kaksi vuotta; korostaa, että on tärkeää lyhentää sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisen ja niistä raportoinnin välillä kuluvaa aikaa, jotta komissio voi arvioida asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti sääntöjenvastaisuuksiin ja petoksiin liittyvät muuttuvat suuntaukset ja kehityskulut;

8. suhtautuu myönteisesti komission 16. joulukuuta 2008 antamaan tiedonantoon "Tavoitteena yhteisymmärrys hyväksyttävän virheriskin käsitteestä" (KOM(2008)0866) ja on samaa mieltä siitä, että yksittäisille aloille on määritettävä erilaiset sallitut virhekynnykset ottamalla asianmukaisesti huomioon kulloisetkin erityispiirteet ja säännöt; hyväksyy rakennerahastoille sallitun viiden prosentin virheasteen, mutta suosittelee kuitenkin, että innovatiivisille hankkeille, jotka ovat kokeellisen luonteensa vuoksi muita alttiimpia virheille, määritetään korkeampi sallittu taso, jotta tällaisten hankkeiden mahdollisuuksia ei heikennettäisi;

9. pitää myönteisinä parannuksia, joita jotkut jäsenvaltiot ovat saaneet aikaan käyttämällä AFIS-järjestelmää entistä tehokkaammin yhdenmukaistaessaan sääntöjenvastaisuuksia koskevia ilmoitusjärjestelmiään; ottaa huomioon sähköisistä ilmoitusjärjestelmistä tähän menneessä saadut hyvät tulokset, jotka liittyvät tietojen laatuun ja ilmoitusten määräaikojen noudattamiseen, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole tällaisia järjestelmiä, perustamaan niitä mahdollisimman pian;

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan täysin vastuullisesti ja lujittamaan toimiaan sääntöjenvastaisuuksien, hallinnollisten virheiden ja puutteiden torjumiseksi sekä pyytää rajaamaan entistä paremmin sääntöjenvastaisuuden, virheen ja petoksen käsitteet; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan oikeudellista uudistusta ja vahvistamaan petosten torjuntaa ja kehottaa painokkaasti komissiota ryhtymään korjaaviin toimiin, kun sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, ja kehottaa varmistamaan, ettei menettelystä aiheudu uusia virheitä;

11. arvostelee sitä, että muutamia jäsenvaltioita, joita asia koskee erityisesti, ei mainita aikaisemmin eikä niihin kohdisteta kovempia seuraamuksia; pitää toistuviin laiminlyönteihin syyllistyvien jäsenvaltioiden tapauksessa pakottavan tarpeellisina erityisiä yksittäisiin jäsenvaltioihin kohdistettavia komission, tilintarkastustuomioistuimen, OLAFin sekä parlamentin tarkastus- ja valvontamekanismeja;

12. kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta valvomaan entistä tarkemmin EU:n rakennerahastoista maksettuja tukia koskevien tietojen julkistamista koskevia kansallisia velvoitteita; vaatii komissiota samalla tarkistamaan myös entistä tiukemmin tukien asianmukaisuuden rakennerahastoasetusten mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	25.1.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	40 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis , Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, Sophie Briard Auconie, Zuzana Brzobohatá, John Bufton, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Ricardo Cortés Lastra, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Elie Hoarau, Seán Kelly, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Miroslav Mikolášik, Franz Obermayr, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Nuno Teixeira, Michael Theurer, Viktor Uspaskich, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Vasilica Viorica Dăncilă, Karima Delli, Ivars Godmanis, Karin Kadenbach, Veronica Lope Fontagné, Elisabeth Schroedter, Richard Seeber, Patrice Tirolien, Sabine Verheyen, Iuliu Winkler

• [1]  SEK(2009)1003, s. 87.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	23.3.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marta Andreasen, Jean-Pierre Audy, Inés Ayala Sender, Andrea Češková, Andrea Cozzolino, Ryszard Czarnecki, Luigi de Magistris, Tamás Deutsch, Jens Geier, Ingeborg Gräßle, Martin Häusling, Ville Itälä, Cătălin Sorin Ivan, Elisabeth Köstinger, Bogusław Liberadzki, Monica Luisa Macovei, Christel Schaldemose, Bart Staes, Georgios Stavrakakis, Søren Bo Søndergaard
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Monika Hohlmeier, Marian-Jean Marinescu, Véronique Mathieu, Olle Schmidt, Derek Vaughan
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Petru Constantin Luhan, Iosif Matula