MIETINTÖ koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa

30.4.2010 - (2009/2235(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Ricardo Cortés Lastra


Menettely : 2009/2235(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0129/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0129/2010
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa

(2009/2235(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 174−178 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006[1],

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY[2],

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset[3],

–   ottaa huomioon komission 16. elokuuta 2007 antaman tiedonannon Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantamisesta tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla – kasvun sekä työpaikkojen määrän ja laadun edistäminen (KOM(2007)0474),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan alueiden innovaatioista koheesiopolitiikan avulla (Regions delivering innovation through cohesion policy, SEC(2007)1547),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi – Uusi alku Lissabonin strategialle" (KOM(2005)0024),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Lissabonin strategian arviointiasiakirja (SEC(2010)0114),

–   ottaa huomioon komission 11. joulukuuta 2007 antaman tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian toteutus jäsenvaltioissa ja alueilla EU:n koheesiopolitiikan kautta vuosina 2007–2013" (KOM(2007)0798),

–   ottaa huomioon komission 14. toukokuuta 2008 antaman tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon komission 21. joulukuuta 2009 antaman tiedonannon rakennerahastojen täytäntöönpanoa koskevasta 20. vuosikertomuksesta (KOM(2009)0617),

–   ottaa huomioon ohjelmakauden 2000−2006 jälkiarvioinnit,

–   ottaa huomioon 24. marraskuuta 2009 päivätyn komission valmisteluasiakirjan tulevaa EU 2020 -strategiaa koskevasta kuulemisesta (KOM(2009)0647),

–   ottaa huomioon 11. helmikuuta 2010 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon komission käynnistämän julkisen Eurooppa 2020 -kuulemisen ja sen tulokset (SEC(2010)0116),

–   ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

–   ottaa huomioon komission 31. maaliskuuta 2010 julkaiseman strategisen kertomuksen EU-tasoisen keskustelun edistämisestä,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7‑0129/2010),

A. ottaa huomioon, unohtamatta sitä, että koheesiopolitiikan perimmäisenä tavoitteena on vähentää alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikoimmassa asemassa olevien alueiden ja saarten (maaseutualueet mukaan luettuina) jälkeenjääneisyyttä, että vuodesta 2007 alkaen rakennerahastoista annettujen asetusten mukaisesti EU15-valtioiden on kohdennettava rahoitusta Lissabonin tavoitteisiin ja että EU12-valtiot ovat käyttäneet vapaaehtoisesti samanlaista ei-pakollista kohdentamisjärjestelmää, jolla osoitetaan koheesiopolitiikan varoja jäsenvaltioiden ja alueiden houkuttelevuuteen, kasvuun ja työllisyyteen,

B.  katsoo, että erityisesti nykyisen taantuman aikana koheesiopolitiikka on yksi tärkeimmistä välineistä kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi EU:ssa muun muassa siksi, että sen ohjelmien ja toimintalinjojen pitkäaikaiseen kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen määrä on vakaa, että siinä käytetään hajautettua hallinnointijärjestelmää ja että sen päätavoitteisiin on sisällytetty yhteisön kestävän kehityksen ensisijaiset tavoitteet,

C. ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa julkisen sektorin investoinneista koko EU:ssa tulee alue- ja paikallistasolta, että alue- ja paikallisviranomaisilla on usein olennaisia toimivaltuuksia ja että ne ovat keskeisiä toimijoita sekä nykyisen Lissabonin strategian että tulevan EU 2020 -strategian toteutuksessa,

D. katsoo, että koheesiopolitiikka ja EU 2020 -strategia olisi yhdistettävä, koska koheesiopolitiikka on sisällytetty Lissabonin sopimukseen lisäämään kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, jotka ovat strategian keskeiset tavoitteet,

E.  katsoo, että Lissabonin strategian tavoin EU 2020 -strategiaa koskevassa ehdotuksessa ei oteta riittävän hyvin huomioon alueiden ja jäsenvaltioiden kehityseroja eikä siksi painoteta tarpeeksi laajentuneen EU:n taloudellista yhteenkuuluvuutta,

Koheesiopolitiikka ja Lissabonin strategia

1.  panee merkille, että kauden 2007−2013 ohjelmia koskevista määrärahoista on seitsemän vuoden aikana osoitettu Lissabonin ensisijaisille tavoitteille noin 228 miljardia euroa; korostaa, että kokonaismäärärahat ylittivät ehdotetut prosenttiosuudet myös EU12-valtioissa;

2.  huomauttaa, että määrärahat vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden ja tavoitteiden välillä; korostaa, että yhtä ainoaa politiikkaa ei voida soveltaa kaikkiin alueisiin ja että siihen pyrkiminen johtaisi siihen, että mistään kasvun strategiasta ei otettaisi itse vastuuta eikä mihinkään strategiaan voitaisi samastua, ja tuloksena olisi heikko täytäntöönpano;

3.   muistuttaa, että jo kaudella 2000−2006, vaikka kohdentamisjärjestelmää ei vielä ollut, koheesiopolitiikan ohjelmien ja Lissabonin strategian välinen yhteys oli vahva, koska tutkimukseen ja innovaatioon investoitiin 10,2 miljardia euroa;

4.  katsoo, että ainoastaan avoimeen koordinointimenetelmään perustuneen alkuperäisen Lissabonin strategian rakenteilla ei kyetty saavuttamaan strategiassa asetettuja tavoitteita ja että todellisia tuloksia saavutettiin vasta sitten, kun strategia liitettiin koheesiopolitiikkaan; korostaa, että tätä virhettä pitäisi välttää ehdotetussa EU 2020 ‑strategiassa;

5.  pitää valitettavana, että ohjelmien myöhästyneen käynnistämisen ja siitä johtuvan menoja koskevien tietojen puutteen takia tässä vaiheessa ei voida tarkistaa ohjelman määrärahojen ja todellisten menojen vastaavuutta eikä myöskään arvioida sitä, miten varmoja Lissabonin strategian mukaiset investoinnit ovat erityisesti heikommin edistyneiden maiden ohjelmien osalta; panee tyytyväisenä merkille komission strategisen kertomuksen julkaisun ja pyytää, että sen perusteella järjestetään toimielinten välinen korkean tason keskustelu, jotta voidaan tarkastella koheesiopolitiikan osuutta Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja arvioida niiden tulevaa vuorovaikutusta;

6.  arvostelee sitä, että koheesiomenojen vaikutuksesta aluekehitykseen ei ole kokonaisarviota; kehottaa komissiota määrittämään rakennerahastojen kohdentamisen alueelliset vaikutukset Lissabonin strategiaan ja arvioimaan, edistetäänkö kyseisellä järjestelmällä todella tasapainoista ja johdonmukaista alueellista kehitystä;

7.  tunnustaa, että tehokkaan arvioinnin on perustuttava indikaattoreihin, joiden avulla voidaan vertailla ja yhdistää tietoja alueiden kesken; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen arviointi-indikaattoreista ennen vuotta 2012, jotta voidaan antaa keinot aikaansaadun vaikutuksen mittaamiseen sekä laadullisesti että määrällisesti ja tehdä tarvittavat mukautukset seuraavaa ohjelmakautta varten;

8.  pitää valitettavana, että vaikka Lissabonin strategian päätavoitteet sisälsivät alun perin talouskasvun, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, strategian vuonna 2005 tapahtuneen uudelleenkäynnistämisen yhteydessä esitetty ohjelma ei ollut niin kunnianhimoinen;

9.   katsoo, että yksi Lissabonin strategian suurimmista rajoituksista on heikko monitasoinen hallinta sekä alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan riittämätön osallistuminen strategian suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, siitä tiedottamiseen ja sen arviointiin; suosittaa, että ne otetaan tulevaisuudessa vahvemmin mukaan kaikissa vaiheissa;

10. korostaa, että kumppanuusperiaatteen soveltaminen Lissabonin strategiassa on lisännyt paikallis- ja alueviranomaisten sekä talouden ja yhteiskunnan sidosryhmien sitoutumista tavoitteisiin ja lisännyt toimien kestävyyttä; vaatii komissiota valvomaan tarkemmin kumppanuusperiaatteen toteuttamista jäsenvaltioissa;

11. toteaa, että Euroopan alueilla ja kaupungeilla on perustavanlaatuinen rooli Lissabonin strategian toteuttamisessa, sillä ne ovat keskeisiä toimijoita innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuspolitiikan aloilla; huomauttaa, että niiden osuus EU:n kaikista julkisista investoinneista on yli kolmannes ja että ne käyttävät enenevässä määrin rakennerahastojen varoja tavoitteisiin, jotka liittyvät kasvuun ja työllisyyteen;

12. panee merkille, että erityisesti alueellinen ja paikallinen taso toimivat olennaisena välineenä, jonka avulla tavoitetaan lukemattomat EU:ssa sijaitsevat ja tuottavat talouden ja yhteiskunnan toimijat, erityisesti pk-yritykset, ja edistetään yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, tutkimusta, innovaatiota ja kehitystä;

13. pitää valitettavana, että vuorovaikutus kansallisten strategisten viitekehysten ja kansallisten uudistusohjelmien välillä oli heikkoa strategiassa; suosittaa vahvemman ja säännöllisen vuoropuhelun käymistä kaikilla tasoilla, myös yhteisön tasolla, koheesiopolitiikasta ja Lissabonin strategiasta tai EU 2020 -strategiasta vastaavien hallintoviranomaisten sekä valvontakomitean asiaankuuluvien kumppanien välillä;

14. arvostaa tuloksia, jotka on tähän mennessä saatu aikaan rahoitusjärjestelyvälineiden ja EIP:n kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta innovaatioiden ja tutkimuksen edistämisessä uusiutuvien rahoitusmuotojen avulla, ja korostaa, että EU:n eri rahoitusvälineiden ja EIP:n rahoitusvälineiden yhteyksiä on parannettava; tunnustaa niiden vipuvaikutuksen investointeihin ja pyytää vahvistamaan niitä, erityisesti JEREMIE- ja JESSICA-aloitteita, jotta voidaan varmistaa parempi tuki liike-elämälle ja pk-yrityksille; suosittaa, että näitä välineitä koskevia sääntöjä yksinkertaistetaan, jotta edunsaajat voivat käyttää niitä enemmän;

Koheesiopolitiikka ja EU 2020 -strategia

15. pitää myönteisenä keskustelua EU 2020 -strategiasta; korostaa, että tämä strategia on luonteeltaan pitkäaikainen ja että sillä pyritään luomaan puite-edellytykset EU:n vakaalle kasvulle ja työpaikkojen luomiselle, ja hyväksyy määritellyt ensisijaiset tavoitteet; korostaa, että vastaisuudessa on tärkeää kehittää monitasoinen hallinnon lähestymistapa alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, jota kaivataan kipeästi Euroopassa;

16. pitää valitettavana, että tästä strategiasta on annettu ehdotus ennen nykyisen Lissabonin strategian tarkastelun päättymistä; suosittaa voimakkaasti, että komissio laatii Lissabonin strategian täytäntöönpanon puutteista kaunistelemattoman arvion; painottaa, että tämän mietinnön suositukset olisi sisällytettävä uuden strategian lopulliseen versioon;

17. kehottaa varmistamaan tehokkaan ja laajan infrastruktuurin modernisoimalla liikennejärjestelmiä, ottamalla käyttöön saastuttamattomia liikennejärjestelyjä, parantamalla juomaveden jakelujärjestelmiä, viemäröintijärjestelmiä ja jätteenkäsittelyjärjestelmiä, ottamalla käyttöön tehokkaampia ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä ja varmistamalla luonnonvarojen ja uusiutuvan energian kestävän käytön taloudellisen kehityksen tehostamiseksi ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

18. kehottaa EU:ta hyväksymään täsmällisiä säännöksiä ja toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla täytetään vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivien alueiden, kuten rannikko-, saaristo-, vuoristo- ja rajaseutualueiden sekä erittäin syrjäisten alueiden, erityiset tarpeet, uuteen Lissabonin sopimukseen sisältyvän alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan oikeusperustan perusteella;

19. arvostaa sitä, että ehdotuksessa on otettu huomioon sosiaalinen ulottuvuus, mutta korostaa, että talouspilari on keskeisessä osassa työpaikkojen luomisessa, minkä vuoksi on äärimmäisen tärkeää toteuttaa vapaat, avoimet ja toimivat sisämarkkinat, jotta yritykset voivat reagoida joustavasti makrotalouden suuntauksiin; korostaa, että äskettäinen kriisi on osoittanut, että missään kasvun strategiassa ei voida jättää huomiotta sosiaalista suojelua, palvelujen saatavuutta, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa eikä laadukkaiden työpaikkojen luomista koskevia tavoitteita;

20. pitää myönteisenä kestävämpien ja älykkäiden työpaikkojen luomista koskevaa vaatimusta, mutta tunnustaa, että uusi taloudellinen malli saattaisi johtaa kustannusten ja etuuksien epätasaiseen jakautumiseen yksittäisten jäsenvaltioiden ja alueiden välillä, ja kehottaa sen estämiseksi unionia ottamaan vastuuta ja määrittelemään keskeiset toiminta-alueet, joilla Euroopan tason toimet ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tarkoituksenmukaisimpia kaikkien kannalta parhaiden tulosten saavuttamiseksi;

21. korostaa, että tutkimus ja innovaatio ovat keskeisiä välineitä EU:n kehittämisessä ja voivat tehdä siitä kilpailukykyisemmän maailmanlaajuisten haasteiden edessä; katsoo, että näillä aloilla on investoitava säännöllisesti sekä arvioitava säännöllisesti saavutettua edistystä aikaansaatujen tulosten pohjalta; vaatii tältä osin parantamaan rakennerahastojen ja puiteohjelman koordinointia tutkimus- ja innovointirahoituksen hyötyjen maksimoimiseksi tulevaisuudessa ja kehittämään jäsenvaltioiden sisäisiä ja niiden välisiä alueellisia innovatiivisia klustereita;

22. on vakuuttunut siitä, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat EU:n kehittämisen perusedellytyksiä ja voivat tehdä siitä kilpailukykyisemmän maailmanlaajuisten haasteiden edessä; uskoo, että tähän alaan on investoitava säännöllisesti ja että saavutettua edistystä on arvioitava säännöllisesti;

23. panee merkille, että rakennepolitiikoissa määritetty tavoiterakenne on osoittautunut menestykseksi ensimmäisten vuosiensa aikana; pyytää suunnittelun luotettavuuden vuoksi säilyttämään tämän rakenteen sekä yhteisen hallinnoinnin periaatteen; tunnustaa, että vuoden 2020 tavoitteisiin mukautuminen saattaa edellyttää tavoitteiden sisällön mukauttamista;

24. panee merkille, että infrastruktuurin puutteet vaihtelevat edelleen huomattavasti koko EU:ssa, erityisesti maaseutualueilla, ja että ne haittaavat sen kasvumahdollisuuksia ja sisämarkkinoiden saumatonta toimintaa; korostaa rajat ylittävän yhteistyön merkitystä tältä osin ja katsoo, että liikenteelle, energia-alalle, televiestinnälle sekä tietotekniikan infrastruktuurille on luotava todella tasapuoliset toimintaedellytykset ja että ne olisi sisällytettävä strategiaan ja että ne ovat edelleen olennainen osa koheesiopolitiikkaa;

25. panee merkille, että EU:n talousarvion on oltava keskeisessä osassa EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että koheesiopolitiikka on strategisten painopisteidensä, vahvojen ja sitovien ehtojensa, räätälöityjen toimiensa sekä seurannan ja teknisen avun vuoksi tehokas ja tuloksekas mekanismi EU 2020 -strategian toteuttamista varten;

26. toteaa, että erityisesti laajakaistapalveluissa esiintyy maaseutualueilla suuria puutteita ja että ne on korjattava digitaalistrategian mukaisesti kyseisten alueiden kestävän taloudellisen kehityksen tukemiseksi;

27. pitää myönteisenä rakennerahastojen aseman tunnustamista EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa kuitenkin, että koheesiopolitiikka ei ole vain vakaiden määrärahojen lähde, vaan myös erinomainen väline EU:n kaikkien alueiden talouden kehittämiseksi; katsoo, että sen päätavoitteet – alueellisten erojen poistaminen sekä todellisen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden luominen Euroopan unioniin – ja periaatteet − yhdennetty lähestymistapa, monitasoinen hallinta ja todellinen kumppanuus − ovat keskeisiä toisiaan täydentäviä tekijöitä strategian onnistumisen kannalta, ja ne pitäisi sovittaa yhteen sen kanssa;

28. korostaa, että kaikki EU:n alueet kattavan, vahvan ja asianmukaisesti rahoitetun koheesiopolitiikan on oltava keskeinen osa EU 2020 -strategiaa; katsoo, että tämä politiikka ja sen laaja-alainen lähestymistapa ovat edellytys onnistumiselle EU 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden aikaansaamiselle EU:ssa; torjuu kaikki yritykset kansallistaa koheesiopolitiikka uudelleen ja pyytää, että alueellista ulottuvuutta tuetaan täysimääräisesti EU:n talousarvion tarkistuksessa;

29. korostaa, että EU 2020 -strategian onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että toteutusmekanismit määritellään ajoissa;

30. korostaa, että koheesiopolitiikka ei ole riippuvainen EU 2020 -strategiasta; korostaa, että samalla kun koheesiopolitiikan ensisijaiset tavoitteet pitäisi mukauttaa EU 2020 ‑strategian tavoitteisiin, pitäisi antaa riittävästi joustavuutta alueellisten ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi sekä tukea heikompia ja puutteenalaisimpia alueita, jotta ne voivat ratkaista sosiaalis-taloudelliset ongelmansa, voittaa luonnonhaittansa ja pienentää eroja;

31. pyytää kehittämään EU 2020 -strategiaa varten Lissabonin strategiaan verrattuna paremman hallintajärjestelmän; suosittaa, että se suunnitellaan ja pannaan täytäntöön koheesiorahastoa ja rakennerahastoja käyttäen monitasoista hallintaa koskevan periaatteen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien suurempi osallistuminen; korostaa, että tämä osallistuminen voisi sisältää monitasoista hallintaa koskevien sopimusten hyväksymisen;

32. katsoo, että EU 2020 -strategian on oltava olennainen osa Lissabonin sopimukseen uutena tavoitteena sisällytetyn alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamista; katsoo, että paikalliset aloitteet rajat ylittävän yhteistyön alalla tarjoavat alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä mahdollisuuksia, joita ei ole vielä hyödynnetty riittävästi; kehottaa komissiota määrittelemään makroalueiden strategioiden roolin tarkemmin ehdotuksissaan tulevista alueellisista yhteistyöjärjestelyistä;

33. huomauttaa, että strategian vahvempi alueellinen ulottuvuus, kun otetaan huomioon EU:n alueiden ominaispiirteet ja erilaiset kehitystasot, ja rakennerahastoista annetussa asetuksessa tarkoitettujen alue- ja paikallisviranomaisten sekä kumppanien välitön osallistuminen asiaankuuluvien ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon johtavat kaikilla tasoilla suurempaan sitoutumiseen strategian tavoitteisiin ja varmistavat tavoitteiden ja tulosten paremman tuntemisen paikan päällä; uskoo lisäksi, että alueita täytyy edelleen tukea innovatiivisia rahoitusvälineitä kehittämällä, jotta niiden asema Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa voidaan säilyttää;

34. pitää erittäin tärkeänä, että EU 2020 -strategian tavoitteet tunnetaan sekä paikallisella että alueellisella tasolla; katsoo, että tätä varten on välttämättä saatava käyttöön yhteisiä tilastotietoja sekä varmistettava kyky lukea indikaattoreita sekä paikallisella että alueellisella tasolla;

35. korostaa kaupunkien keskeistä asemaa EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa ottamaan niiden kokemuksen ja osuuden huomioon EU 2020 -strategian ensisijaisten tavoitteiden täytäntöönpanossa erityisesti ilmastonmuutoksen, sosiaalisen osallisuuden, väestörakenteen muutoksen ja muun muassa kestävään taloudelliseen kehitykseen, energiaan, liikenteeseen, vesitalouteen, terveydenhuoltoon ja yleiseen turvallisuuteen tehtävien investointien osalta; yhtyy neuvoston alustaviin johtopäätöksiin, joiden mukaan alueet on otettava mukaan tulevaan kasvu- ja työllisyysstrategiaan; toteaa, että kaikki tämän alan strategiat on toteutettava yhteistyössä alueiden ja kaupunkien kanssa, ja ehdottaa siksi, että komissio ja neuvosto ottavat huomioon alueiden komitean neuvot EU 2020 -strategiasta;

36. odottaa komission esittävän konkreettisia ehdotuksia vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi koheesiopolitiikan ja nykyisten alakohtaisten toimien välille yhdennetyn lähestymistavan mukaisesti; suosittaa ohjelmien tavoitteiden, välineiden ja hallintomenettelyjen järkeistämistä ja kyseisten toimien ohjelma-ajan mukauttamista;

37. katsoo kuitenkin, että unionin pitäisi käyttää jatkossakin ensisijaisina rahoitusmekanismeinaan koheesiorahastoa ja rakennerahastoja, joilla on vakiintuneet ja toimivat toteutusmekanismit; katsoo, että EU 2020 -strategian tavoitteita varten on tarpeetonta luoda uusia erillisiä alakohtaisia rahastoja, ja on sen sijaan sitä mieltä, että ne pitäisi sisällyttää koheesiopolitiikkaan ja maaseudun kehittämispolitiikkaan;

38. suosittaa, että rakennerahastojen käyttöä koskeva yksinkertaistettu lähestymistapa hyväksytään tulevassa sääntelykehyksessä; korostaa, että sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistaminen sekä parhaiden käytäntöjen huomioon ottaminen voivat johtaa yksinkertaistettuihin toteuttamisjärjestelmiin ja kannustaa mahdollisten edunsaajien osallistumista EU:n yhteisrahoittamiin ohjelmiin;

39. suosittaa, että komissio arvioi vuosittain uudelleen ensisijaiset tavoitteet EU 2020 ‑strategian puitteissa kyseisen strategian toteuttamisesta saatujen tulosten perusteella, muuttaa aiemmin suunniteltuja ehtoja ja määrittää uusia ensisijaisia tavoitteita, jotka liittyvät läheisesti pysyviin paikallisiin, alueellisiin ja globaaleihin muutoksiin;

40. kehottaa komissiota esittelemään parlamentille mahdollisimman pian jäsennellyn työohjelman strategian täytäntöönpanemiseksi sekä tulevaisuudessa selvät täytäntöönpanon arvioinnit; pyytää lisäksi selvää työasiakirjaa, jossa määritellään strategian ja koheesiopolitiikan välinen suhde;

41. katsoo, että alueiden komitean pitäisi jatkaa Lissabonin strategian seurantafooruminsa kautta tulevan EU 2020 -strategian edistymisen seuraamista paikan päällä ja että jäsenvaltioita pitäisi pyytää raportoimaan vuosittain jäsennellyllä tavalla niiden saavuttamasta edistyksestä;

42. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

  • [1]  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
  • [2]  EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.
  • [3]  Parlamentin hyväksymät tekstit, P6_TA(2009)0165.

PERUSTELUT

Nykyisen järjestelmän arviointi

Sekä Lissabonin strategiassa että koheesiopolitiikassa innovaatio sen laajemmassa merkityksessä on määritelty tärkeimmäksi välineeksi, jolla edistetään EU:n alueen kehitystä ja vahvistetaan sen kilpailukykyä koskevia valmiuksia globalisoituneesta maailmasta tulevia haasteita vastaan. Siksi innovaatio on asetettu niiden molempien ytimeen, ja sen strategista asemaa on korostettu ennennäkemättömällä tavalla.

Yhteisön strategisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2007−2013 asetettiin EU15-valtioille vaatimukseksi (ja EU12-valtioille suositukseksi) kohdentaa vähintään 60 prosenttia ohjelman määrärahoista lähentymisalueille ja 75 prosenttia kilpailukyky- ja työllisyysalueille Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Itse asiassa jo vuosina 2000−2006, kun kohdentamisesta ei ollut esitetty virallista vaatimusta, 5,5−7,4 prosenttia kaikista rakennerahaston menoista (yhteensä 10,2 miljardia euroa) investoitiin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Tähän asti saatavilla olleissa jälkiarvioinneissa korostetaan, että alueellisten ohjelmien käyttäminen Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen oli selkeämpää suhteellisesti vauraammilla alueilla ja rajallisempaa vähiten kehittyneillä alueilla, joissa ohjelmat tavallisesti painottuivat enemmänkin perusinfrastruktuuriin.

On selvää, että yhtä ainoaa strategiaa ei voida soveltaa kaikkiin alueisiin, päinvastoin, eri alueiden ominaispiirteillä − niiden alueellisella ulottuvuudella − oli suuri vaikutus täytäntöönpantujen toimenpiteiden tehokkuuteen. Alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen ohjelmien suunnitteluun niiden täytäntöönpanon lisäksi on siksi olennaista, koska juuri kyseiset toimijat tuntevat parhaiten alueensa tarpeet.

Vuosien 2007−2013 ohjelman määrärahoja koskevan analyysin perusteella voidaan nähdä, että kohdentamisessa on ylitetty tuntuvasti annetut rajat. Tarkemmin sanottuna lähentymisalueilla on kohdennettu 65 prosenttia ja kilpailukykyalueilla 82 prosenttia varoista Lissabonin strategiaan liittyviin ensisijaisiin tavoitteisiin. Nämä prosenttiosuudet, jotka tarkoittavat seitsemän vuoden aikana yhteensä noin 228 miljardia euroa määrärahoja, koskevat EU:n 27 jäsenvaltiota, mikä osoittaa, että EU12-valtiot ovat sitoutuneet vakavasti kohdentamiseen.

On ennakolta selvää, että kohdentaminen vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden ja tavoitteiden välillä. Erityisesti kilpailukykyalueilla ohjelmat liittyvät tiiviisti Lissabonin strategiaan ja innovaatiota, tietoa ja teknologiaa korostetaan, kun taas lähentymisohjelmissa työllisyyteen liittyvillä ensisijaisilla tavoitteilla on sangen ensisijainen asema, mikä osoittaa, että koulutusjärjestelmän uudistusta pidetään tässä tulevan kehityksen ennakkoehtona.

Komissio antaa viimeistään 1. huhtikuuta 2010 ensimmäisen strategisen kertomuksen, jossa analysoidaan, miten jäsenvaltiot ovat varojen käytöllä onnistuneet näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa ohjelman täytäntöönpanon ensimmäisten 18 kuukauden aikana.

On itse asiassa arvioitava perusteellisesti sitä, miten nämä sitoumukset näkyvät todellisissa menoissa hanketasolla. Valitettavasti tätä vastaavuutta ei voida tarkistaa tässä vaiheessa ohjelmien myöhästyneen käynnistämisen ja siitä johtuvan menoja koskevien tietojen puutteen takia.

Komission strateginen kertomus on kattamastaan rajallisesta ajasta huolimatta kuitenkin tässä mielessä keskeinen asiakirja, jonka perusteella käydään toimielinten välinen korkean tason keskustelu, jossa arvioidaan, miten ja millä tasolla rakennerahastoilla on edistetty Lissabonin tavoitteiden toteuttamista, ja valmistellaan vakavaa keskustelua EU:n ja kansallisten toimielinten, alueellisten sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan välillä vuoden 2010 jälkeisen kasvua ja työllisyyttä koskevan strategian, niin sanotun EU 2020 -strategian, muodosta ja sisällöstä.

Vieläkin olennaisempaa on se, että voidaan arvioida pitkällä aikavälillä, minkälainen vaikutus rakennerahastojen avulla tehdyillä Lissabonin strategiaan liittyvillä investoinneilla on todella ollut jäsenvaltioihin ja alueisiin. Mikään tulevaisuutta koskeva keskustelu ei ole tehokas, jos tämän arvioinnin tuloksia ei tunneta.

Vaikka nämä tiedot eivät ole vielä saatavilla ohjelman täytäntöönpanon varhaisen vaiheen takia, on olennaista valmistella komissiota ja tiedottaa sille tarpeesta kehittää kiireellisesti välineitä, joiden avulla kyseinen analyysi voidaan tehdä, eli yhtenäisiä indikaattoreita, joita voidaan yhdistää ja vertailla ohjelmissa ja jäsenvaltioissa koko kauden aikana, ja tarkistaa siten niiden vaikutukset ja tehdä tarvittavat mukautukset.

Koheesiopolitiikan asema EU 2020 -strategiassa

Tulevaisuutta rakennettaessa on analysoitava menneisyyttä saavutettujen tulosten hyödyntämiseksi mahdollisimman hyvin, kokemuksista oppimiseksi ja vanhojen virheiden välttämiseksi. Siksi koheesiopolitiikan ja Lissabonin strategian välistä suhdetta on käsiteltävä perusteellisesti kehitettäessä uutta EU 2020 -strategiaa, jonka nojalla on tarkoitus käsitellä seuraavan kymmenen vuoden haasteita.

Koheesiopolitiikalla voidaan itse asiassa muita politiikanaloja paremmin saada aikaan investointeja kasvuun ja työllisyyteen. Se on myös osoittanut, että kun kumppanuusperiaatetta sovelletaan asianmukaisesti ja kun alueellisista ja paikallisista toimijoista tehdään ensisijaisten tavoitteiden täytäntöönpanon keskeisiä toimijoita, politiikan tavoitteisiin ja tuloksiin sitoudutaan paremmin.

Komission EU 2020 -strategiaa koskevassa ehdotuksessa tunnustetaan koheesiopolitiikka EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen keskeiseksi politiikaksi.

Näyttää kuitenkin, että sitä käsitellään siinä enemmän vakaiden määrärahojen lähteenä kuin siksi, että kumppanuuden, yhdennetyn lähestymistavan ja monitasoisen hallinnan kaltaisten periaatteiden soveltaminen on siinä merkittävässä asemassa ja että sillä on valmiudet saada alueelliset ja paikalliset toimijat mukaan toimintaan. Jos näitä periaatteita, joilla koheesiopolitiikka edistää huomattavasti EU 2020 strategian onnistunutta täytäntöönpanoa, ei sisällytetä siihen asianmukaisesti, itse strategian onnistuminen voi vaarantua.

Mietinnössä esitetään joitakin konkreettisia suosituksia sen varmistamiseksi, että tämä yhteys otetaan asianmukaisesti huomioon:

·   EU 2020 -strategiassa määritellyt ensisijaiset tavoitteet pitäisi mukauttaa tiukasti tulevan koheesiopolitiikan ensisijaisiin tavoitteisiin: on keskityttävä enemmän tärkeimpiin ensisijaisiin tavoitteisiin ja edistettävä niiden täydentävyyttä ja samalla varmistettava tarvittava joustavuus alueellisten ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi;

·   kansallisten strategisten viitekehysten ja kansallisten uudistusohjelmien vuorovaikutusta olisi kehitettävä ja niiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä paremmin myös parantamalla EU:n tason ja kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason hallinnoinnin koordinointia hallinnan lisäämiseksi;

·   EU 2020 -strategian tavoitteet on määriteltävä yhteisön tasolla, mutta alue- ja paikallisviranomaiset olisi tulevaisuudessa otettava laajemmin mukaan niiden täytäntöönpanoon ja mukauttamiseen kansalliseen politiikkaan; yksi Lissabonin strategian laajasti tähän mennessä tunnustetuista rajoituksista on heikko monitasoinen hallinta sekä paikallis- ja alueviranomaisten riittämätön osallistuminen sen tavoitteiden täytäntöönpanoon huolimatta siitä, että kaksi kolmasosaa julkisen sektorin investoinneista tulee alueelliselta ja paikalliselta tasolta ja että kyseisillä viranomaisilla on usein olennaisia toimivaltuuksia; tulevan strategian alueellista ulottuvuutta on myös käsiteltävä sovellettaessa Lissabonin strategian uusia säännöksiä, joissa tunnustetaan toissijaisuuden alueellinen ulottuvuus; alhaalta ylös suuntautuvalla lähestymistavalla voidaan varmistaa todellinen sitoutuminen strategiaan ja sen pitkän aikavälin kestävyys; monitasoista hallintaa on käsiteltävä alakohtaisen ulottuvuuden lisäksi laaja-alaisen ulottuvuuden kannalta ja kehitettävä saman tason taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välisiä suhteita;

·   kumppanuusperiaate olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön tulevan strategian toteuttamisessa; kyseisellä lähestymistavan muutoksella edistettäisiin strategian tavoitteita ja tuloksia kansalaisyhteiskunnan osalta koskevan paremman tiedottamisen varmistamista, sillä sen tämänhetkinen puuttuminen näyttää olevan Lissabonin strategian suurimpia heikkouksia;

·   vaikka Lissabonin sopimuksessa alueellinen yhteenkuuluvuus on tunnustettu yhteisön tavoitteeksi, alueellinen ulottuvuus on esitetty komission ehdotuksessa liian heikosti, ja se saattaa johtaa politiikan alakohtaistumiseen; tehokkaita tuloksia saadaan päinvastoin aikaan vain yhdennetyllä lähestymistavalla, joka saadaan aikaan sisällyttämällä alueellinen ulottuvuus strategiaan; erityisesti innovaatiota edistävien EU:n välineiden (rakennerahastot, kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelma ja seitsemäs puiteohjelma) vuorovaikutusta olisi edistettävä ja kyseisten välineiden monivuotista ohjelma-aikaa mukautettava tulevaisuudessa;

·   rahoitusjärjestelyvälineiden, erityisesti JEREMIE- ja JESSICA-aloitteiden, mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta voidaan varmistaa parempi tuki liike-elämän, erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksille; erityisesti olisi yksinkertaistettava näiden rahoitusvälineiden kautta käyttöön asetettavien varojen saatavuutta ja hallintoa, jotta asianosaiset edunsaajat voisivat käyttää niitä enemmän;

·   koheesiopolitiikalle, jonka on katettava koko Euroopan unionin alue, olisi taattava riittävä rahoitus, jotta uuden strategian toteuttamiselle voidaan antaa tehokasta tukea;

·   koheesiopolitiikan tulevaa sääntelykehystä on yksinkertaistettava nykyisen virhetason alentamiseksi ja erityisesti yksityisten kumppanien hankkeisiin osallistumisen helpottamiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

27.4.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, Zuzana Brzobohatá, John Bufton, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Ricardo Cortés Lastra, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Danuta Maria Hübner, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Seán Kelly, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Michael Theurer, Michail Tremopoulos, Viktor Uspaskich, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Vasilica Viorica Dăncilă, Ivars Godmanis, Catherine Grèze, Veronica Lope Fontagné, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid