MIETINTÖ Välimeren unionista
3.5.2010 - (2009/2215(INI))
Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Vincent Peillon
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Välimeren unionista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-kumppanuuden perustamisen sisältävän Barcelonan julistuksen, joka hyväksyttiin Barcelonassa 27. ja 28. marraskuuta 1995 pidetyssä ulkoministereiden Euro–Välimeri-kokouksessa,
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle nimeltä "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" (KOM(2008)0319),
– ottaa huomioon, että Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttiin "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni",
– ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon Välimeren unionin ulkoministereiden 3. ja 4. marraskuuta 2008 Marseillessa pitämän kokouksen päätteeksi hyväksytyn loppujulistuksen,
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistön julkilausumat Pariisissa (12. heinäkuuta 2008), Kairossa (22. marraskuuta 2009) ja Rabatissa (22. tammikuuta 2010),
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikalliskokouksen (ARLEM) Barcelonassa 21. tammikuuta 2010 pidetyn avajaiskokouksen,
– ottaa huomioon Aleksandriassa 19. lokakuuta 2009 pidetyn talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten Euromed-huippukokouksen loppujulistuksen,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan unionin Välimeren-politiikasta ja erityisesti 15. maaliskuuta 2007[1] ja 5. kesäkuuta 2008[2] antamansa päätöslauselmat sekä 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni"[3],
– ottaa huomioon Marrakeshissä 11.–12. marraskuuta 2009 pidetyn, naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistamista käsitelleen toisen Euro–Välimeri-ministerikokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta[4],
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen valiokuntien suositukset, jotka hyväksyttiin Ammanissa 13.–14. maaliskuuta 2010 järjestetyssä kuudennessa täysistunnossa,
– ottaa huomioon suosituksen, jonka Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous hyväksyi Jordaniassa 13. lokakuuta 2008 ja joka toimitettiin "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" -prosessiin kuuluvien valtioiden ulkoministerien ensimmäiseen kokoukseen Marseillessa,
– ottaa huomioon Välimeren unionin pääsihteeristön perussäännöt, jotka hyväksyttiin 3. maaliskuuta 2010,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7-0133/2010),
A. katsoo, että Välimeren alue on EU:n kannalta keskeisessä asemassa oleva alue ja että moninapaisessa maailmassa, jossa ollaan keskenään riippuvaisia, suuret yhdentyneet alueelliset kokonaisuudet kykenevät vastaamaan sosiaalisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin, ympäristöä koskeviin, väestötieteellisiin, poliittisiin ja turvallisuutta koskeviin haasteisiin,
B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin on omaksuttava strateginen näkemys, jossa otetaan huomioon kaikki unioniin kohdistuvat haasteet sen suhteissa Välimeren naapureihin, asettaen etusijalle alueen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen sekä demokratisoitumisen,
C. katsoo, että SEU:n 8 artiklan mukaan unioni luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet,
D. katsoo, että Välimeren unionin myötä voidaan vahvistaa Euro–Välimeri-suhteiden alueellista ja monenvälistä ulottuvuutta ja käynnistää uudelleen uusi näkökulma 800 miljoonan asukkaan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden alueen rakentamiseen ja että Välimeren unioni tarjoaa ihanteellisen kehyksen, jotta voidaan vastata sosioekonomisiin haasteisiin, edistää alueellista yhdentymistä ja taata kumppanivaltioiden yhteiset kehitystoimet,
E. katsoo, että erityisten kahdenvälisten suhteiden syventämiseen keskittyvän naapuruuspolitiikan avulla ei yksinään ole voitu toteuttaa alueen yhteistä integraation ja merkittävien uudistusten prosessia; katsoo, että tässä yhteydessä Välimeren unionin toteuttaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa toisaalta kahdenvälisen politiikan ja toisaalta aluepolitiikan täydentävyyttä, jotta pystytään saavuttamaan tehokkaammin Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteet, ja että tämä yhteistyö perustuu yhteisten arvojen, esimerkiksi demokratian, oikeusvaltion periaatteiden, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vastavuoroiseen tunnustamiseen; korostaa, että jäsenvaltioiden on sitouduttava toteuttamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa johdonmukaisella ja uskottavalla tavalla SEU:n 8 artiklan mukaisesti,
F. pitää välttämättömänä, että tukeudutaan Barcelonan prosessin saavutuksiin, jonka tavoitteita ja saavutuksia Välimeren unionin on vahvistettava Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 annetun julkilausuman mukaisesti, ettei moninkertaisteta välineitä ja institutionaalisia tasoja ja luoda päällekkäisyyksiä jo olemassa olevien välineiden ja tasojen kanssa ja että taataan Euro–Välimeri-yhteistyön lukuisten välineiden johdonmukaisuus,
G. katsoo, että viidentoista vuoden aikana Välimeren maiden kauppa- ja taloussuhteet (esimerkiksi Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian ja Persianlahden valtioiden kanssa) ovat monipuolistuneet nopeasti ja niiden yhteiskunnat ovat muuttuneet huomattavasti (kulutustottumukset, liikkuvuus, väestörakenteen muutos jne.), mikä vaikuttaa väistämättä alueiden sisäiseen tasapainoon,
H. katsoo, että ainoastaan rajallisella kulttuurivaihdolla ei voida lähentää Välimeren kansoja toisiinsa ja että EU menettää asteittain kulttuuriin liittyvän vaikutusvaltansa Välimeren kumppaneidensa keskuudessa,
I. ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Välimeren alueen kolmansien maiden väliset kasvua koskevat merkittävät erot, ja ottaa huomioon huolestuttavat sosioekonomiset ja institutionaaliset rakennevaikeudet, jotka edellyttävät voimakkaita yhteisiä vastauksia kaikkien Välimeren unioniin kuuluvien jäsenvaltioiden yhteisen edun mukaisesti; katsoo, että Välimeren alueen valtioiden talouden kasvupotentiaali tukee tätä näkökulmaa; katsoo, että on tarpeen kehittää alueellista etelä–etelä-integraatiota,
J. ottaa huomioon, että alueellisia oloja, jossa Välimeren unioni on muotoutumassa, leimaavat konfliktit ja poliittiset jännitteet, jotka ovat heikentäneet ja hidastaneet sen perustamista Pariisissa heinäkuussa 2008 pidetyn huippukokouksen jälkeen; ottaa huomioon, että Lähi-idän rauhanprosessi on pysähtynyt kokonaan,
K. katsoo, että talous- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet kumppanuusmaissa jo olemassa olleita poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita erityisesti työttömyysongelmaa; katsoo, että työttömyyden vähentäminen alueella ja tulevaisuuteen liittyvien mahdollisuuksien tarjoaminen alueen väestölle ja erityisesti naisille, nuorille ja maaseudun väestölle on näiden maiden ja EU:n yhteisten etujen mukaista,
L. katsoo, että Lähi-idän rauhanprosessin käynnistäminen uudelleen ja konkreettiset mahdollisuudet saada aikaan kestävä kokonaisvaltainen ratkaisu ovat äärimmäisen tärkeitä Euro–Välimeri-suhteiden kehittymisen sekä Välimeren unioniin liittyvien hankkeiden toimimisen ja toteuttamisen kannalta,
M. ottaa huomioon, että Välimeren unionin kahden merkittävän innovaation, institutionaalisen (Välimeren unionin yhteispuheenjohtajuus, pysyvä sekakomitea, sihteeristö) ja operatiivisen (integraatiota edistävät hankkeet), on toimittava tehokkaasti ja avoimesti, jotta ne parantaisivat kansalaisten, tämän hankkeen tärkeimpien edunsaajien, elinoloja,
N. ottaa huomioon, että pääsihteeristöllä on oltava avainasema järjestelmässä ja että sen tehokkuus riippuu sen henkilöstön kyvystä työskennellä itsenäisesti ja että lisäksi Israelin korkea-arvoisen virkamiehen ja Palestiinan korkea-arvoisen virkamiehen yhteistyö kansainvälisessä aluejärjestössä on ennennäkemätöntä ja toivoa antavaa,
O. ottaa huomioon, että Välimeren alueita koskevat suoraan valtioiden väliset haasteet, kuten kestävä kehitys, energian toimitusvarmuus, maahanmuuttovirrat, kulttuuri- ja matkailualan vaihdot, ja niitä koskevat myös rajatylittävät ongelmat, kuten vesihuolto ja sen saanti, ympäristön pilaantuminen, maantie- ja merikuljetusreittien kehittäminen, ja näin ollen paikallis- ja alueviranomaiset muodostavat paikallisiin oloihin mukautetun kestävän aluepolitiikan ja konkreettisten sekä kattavien hankkeiden toteutuksen avainverkoston,
P. ottaa huomioon maatalouden merkittävän panoksen Välimeren alueen valtioissa, mikä johtuu alan sosioekonomisesta merkityksestä, sen ympäristövaikutuksista ja sen vaikutuksista alueelliseen tasapainoon,
Q. ottaa huomioon, että 60 prosenttia maailman väestöstä, joka kärsii vesivarojen vähyydestä, on keskittynyt Välimeren alueen eteläosaan ja Lähi-itään ja että vesipula uhkaa vuoteen 2025 mennessä 63:a miljoonaa ihmistä arabimaailmaa ja sinistä suunnitelmaa (Plan Bleu) koskevien UNDP:n selontekojen mukaan,
R. palauttaa mieliin Marseillessa 4. marraskuuta 2008 pidetyssä Välimeren unionin ministerikokouksessa tehdyn Välimeren pohjois- ja etelärannan välisen digitaalisen jaon vähentämiseen tähtäävän päätöksen, joka johti BB-MED-aloitteeseen (Broadband for the Mediterranean),
S. ottaa huomioon, että Pariisin huippukokouksen jälkeen Välimeren unionin hankkeet ovat kärsineet yleisestä rahoituksen puutteesta, mikä uhkaa viivästyttää niiden toteutusta,
T. ottaa huomioon muuttovirtojen merkityksen ja eri inhimilliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset haasteet, joita ne aiheuttavat Välimeren molemmin puolin,
U. ottaa huomioon maahanmuuttajien Välimeren etelärannan maiden väestölle lähettämien rahasummien muodostamat merkittävät pääomavirrat,
V. ottaa huomioon toisaalta Lissabonin sopimuksen äskettäisen voimaantulon ja siitä johtuvat institutionaaliset muutokset ja toisaalta Välimeren unionin toimintaan ja rahoitukseen edelleen liittyvät kysymykset, joiden vuoksi Euroopan parlamentin on seurattava erittäin tiiviisti Välimeren unionin kehitystä, jotta se voi osaltaan vaikuttaa Barcelonan huippukokouksen täydelliseen onnistumiseen,
1. pyytää Välimeren unionin valtion- ja hallitusten päämiehiä, jotka kokoontuvat Barcelonassa 7. kesäkuuta 2010, tekemään kaikkensa, jotta tästä tapaamisesta kahden vaikean vuoden jälkeen tulee menestys, jotta Välimeren unionin elimet ja suuret hankkeet saadaan käyntiin ja jotta kaikilla Euro–Välimeri-yhteistyön osa-alueilla saavutetaan edistystä;
2. on Välimeren unionin perustamisesta huolimatta edelleen huolestunut siitä, että EU:n Välimeren alueella harjoittamaa politiikkaa ei ole määritelty selvästi ja ettei ole hahmoteltu pitkän aikavälin strategista näkemystä alueen kehittämiseksi ja vakauttamiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää Euro–Välimeri-alueen yhdentymisprosessi jälleen EU:n toiminnan ensisijaisiin tavoitteisiin;
3. kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioiden hallituksia muuttamaan poliittista vuoropuhelua perusteellisesti ja tehostamaan sitä; korostaa, että vastavuoroinen kunnioitus ja ymmärrys ovat tämän vuoropuhelun keskeisiä tekijöitä, ja muistuttaa, että demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistäminen ja kunnioittaminen, olivatpa kyseessä kansalaisoikeudet tai poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset tai kulttuuriset oikeudet, sekä kollektiiviset oikeudet on kirjattava selkeästi tämän uuden aloitteen tavoitteisiin nykyisten järjestelmien vahvistamiseksi; korostaa tässä yhteydessä sanan-, ajatuksen- ja uskonnonvapauden merkitystä sekä tarvetta turvata vähemmistöjen oikeudet, uskonnolliset vähemmistöt mukaan luettuina; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaan; vahvistaa tukensa Välimeren maiden demokraattisille poliittisille järjestöille ja kansalaisjärjestöille, ja antaa arvoa naisjärjestöjen arvokkaalle työlle;
4. katsoo, etteivät Välimeren alueen poliittiset jännitteet ja konfliktit saa jarruttaa mahdollisuutta edetä konkreettisesti kohti alakohtaista ja monenvälistä yhteistyötä ja että juuri suurten integraatiota edistävien hankkeiden ja perusteellisen poliittisen vuoropuhelun avulla Välimeren unioni auttaa osaltaan kehittämään oikeuden ja yhteisen turvallisuuden takaavaa luottamuksen ilmapiiriä solidaarisuuden ja rauhan hengessä; korostaa, että Välimeren unionista ei voi tulla kokonaisvaltainen menestys, jos erillisiä alueellisia konflikteja ei pystytä ratkaisemaan kansainvälistä oikeutta noudattaen siten, että Välimerestä tulee yhtenäinen rauhan rannikkoalue;
5. vaatii, että Lähi-idän konfliktiin on kiireellisesti löydettävä tasapuolinen ja kestävä ratkaisu, ja vetoaa EU:hun ja kaikkien Välimeren unionin jäsenvaltioihin, jotta ne toimisivat päättäväisesti tämän tavoitteen saavuttamiseksi; toistaa kehotuksensa käynnistää päättäväiset neuvottelut osana rauhanprosessia, jotta päästäisiin kahden valtion rinnakkaiseloon, itsenäisen, demokraattisen ja elinkelpoisen palestiinalaisvaltion sekä Israelin valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä; kannustaa Välimeren unionia myötävaikuttamaan sille mahdollisella merkittävällä tavalla Israelin ja palestiinalaishallinnon suhteiden parantamiseen, muun muassa Israelin ja palestiinalaishallinnon edustajien Välimeren unionin puitteissa tekemän yhteistyön avulla;
6. pitää myönteisenä Välimeren unionin pääsihteerin nimittämistä ja pääsihteeristön perussääntöjen hyväksymistä, ja suosittelee Barcelonan huippukokousta ajatellen, että Välimeren unionin institutionaalinen ja toiminnallinen rakenne muodostetaan seuraaviin pääkohtiin nojautuen:
– annetaan sihteeristölle niin rahoituksen kuin sääntelyn kannalta riittävät keinot toimia tehokkaasti ja itsenäisesti; vaaditaan, että sihteeristö saatetaan täysin toimintakykyiseksi mahdollisimman pian ja että henkilöstöä valittaessa pätevyyden pitäisi olla ratkaiseva peruste siten, että kiinnitetään asianmukaisesti huomiota maantieteelliseen jakaumaan ja sukupuolten tasa-arvoon;
– selvennetään päätöksentekoa, rahoitusta ja suurten hankkeiden toteutusta koskevia kriteereitä, erityisesti ensisijaisten tavoitteiden määrittelyä seuraavan kolmen vuoden osalta;
– varmistetaan eurooppalaisten osapuolten (jäsenvaltioiden, neuvoston ja komission) yhteinen edustus Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja edistetään samanaikaisesti kaikkien Välimeren kolmansien maiden aktiivista osallistumista;
– valvotaan Välimeren unionin demokraattista legitiimiyttä vahvistamalla, että Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous on olennainen osa toimielinrakennetta,
– tehostetaan koordinointia erityisissä ministerikokouksissa hyväksyttyjen yhteisön hankkeiden ja ohjelmien kanssa ottaen erityisesti huomioon yhteisvaikutusmahdollisuudet;
– mahdollistetaan muuttuvan geometrian yhteistyö, joka on avoin maille ja monenvälisille instituutioille, jotka haluavat työskennellä yhdessä yhteisiin etuihin perustuvissa hankkeissa;
– taataan hyvä yhteistyö sihteeristön ja Euroopan komission välillä sekä rajataan selvästi niiden toimivaltuudet; pyydetään komissiota tekemään aktiivista yhteistyötä Välimeren unionissa ja vaaditaan selventämään komission osallistumista tähän uuteen toimielinrakenteeseen;
– kehitetään viestintätoimia, jotta taataan Välimeren unionin toiminnan näkyvyys; tiedotetaan kansalaisille Välimeren unionin suurista hankkeista ja toimista erityisesti täydennetyn ja viimeistellyn Internet-sivuston välityksellä;
– huolehditaan Välimeren unionin demokraattisesta legitimiteetistä siten, että päätökset tehdään avoimesti ja Euroopan parlamentti, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous (EMPA) ja jäsenvaltioiden parlamentit otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin; korostetaan, että olisi tunnustettava, että EMPA kuuluu parlamentaarisena elimenä keskeisenä osana Välimeren unioniin;
– varmistetaan kaikkien sidosryhmien (paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen) sitoutuminen ja vuoropuhelu tärkeitä hankkeita koskevan päätöksentekomenettelyn yhteydessä;
7. muistuttaa, että Pariisin huippukokouksessa päätettiin kuudesta suuresta horisontaalisesta strategisesta alasta (pelastuspalvelu, moottoritiet ja merten moottoritiet, Välimeren puhdistaminen, Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma, Välimeren liiketoiminnan kehittämisaloite ja Euro–Välimeri-yliopisto), joista on lähes kaikista jo hyväksytty hankkeita EuroMed-kumppanuuden yhteydessä; korostaa näin ollen, että alueellisia ohjelmia ja osana Euro–Välimeri-kumppanuutta jo käyttöön otettuja välineitä olisi arvioitava perinpohjaisesti, ja toivoo, että Välimeren unionin puitteissa rahoitettavien hankkeiden valinta perustuu sekä alue- että paikallistasolla saatavaan lisäarvoon; kannustaa näiden ensisijaisten hankkeiden nopeaan toteuttamiseen;
8. pitää erittäin tärkeänä, että hankkeiden julkisista ja yksityisistä varoista koottava rahoitus taataan, sitä lisätään ja se otetaan käyttöön; tässä yhteydessä se
– kehottaa Välimeren unionin jäseniä myöntämään hankkeille riittävät varat, ja odottaa Barcelonan huippukokouksen osallistujilta merkittävää sitoutumista asiaan;
– vaatii, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien päättymistä edeltävällä ajanjaksolla unionin rahoitus toteutetaan siten, ettei se rajoita käynnissä olevia tai suunniteltuja Euro–Välimeri-alueen alueellisia ohjelmia; korostaa tarvetta lisätä huomattavasti Euroopan naapuruuspolitiikan Etelä-Eurooppaa koskevalle osalle myönnettyjä varoja ja Välimeren unionin hankkeille tarkoitettuja yhteisön varoja EU:n uusissa rahoitusnäkymissä 2014–2020;
– on tyytyväinen alueella jo toimivien kansallisten rahoituslaitosten, eurooppalaisten rahoituslaitosten (EIP:n FEMIP, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki) ja kansainvälisten rahoituslaitosten toimintaan; korostaa tarvetta saavuttaa synergiaa suurten hankkeiden yhteydessä ja ehdottaa, että luodaan Euro–Välimeri-alueen investointi- ja kehityspankki lujittamaan Välimeren alueen pohjoisen ja etelän välistä tasapuolisuutta;
– korostaa Euroopan investointipankin (EIP) merkitystä; sen tehtävänä on varmistaa kuudesta ensisijaisesta hankkeesta kolmen (Välimeren puhdistaminen, aurinkoenergiasuunnitelma ja tie- ja merenkulkuverkostot) koordinointi;
– korostaa, että olisi luotava puitteet kattavammalle yhteistyölle ja tehokkaammalle rahoitukselliselle ja taloudelliselle yhdentymiselle Välimeren unionin jäsenvaltioiden ja etenkin eteläisten Välimeren maiden välillä;
– pitää myönteisenä Välimeren unionin hankkeiden rahoitukseen tarkoitettujen sijoitusrahastojen äskettäistä käynnistämistä, kuten infrastruktuurihankkeisiin suunnattu "InfraMed", ja kehottaa eri toimijoita edistämään vastaavien aloitteiden kehittämistä ja edistämään investoijien ja erityisesti pitkän aikavälin investoijien välistä yhteistyötä;
– kehottaa perustamaan sijoitusrahastoja, joilla rahoitetaan paikallisten ja alueellisten yhteisöjen kestävän kehityksen alalla toteuttamia hankkeita;
9. kannustaa parantamaan kolmansien maiden taloudellista ja juridista toimintaympäristöä siten, että ensisijaisena tavoitteena on kannattavien ja luotettavien ulkomaisten investoijien houkuttelemiseen tähtäävien alueellisten rahoituselinten perustaminen; kehottaa myös
– luomaan Välimeren maiden yhteisten investointien suojeluun tarkoitetun peruskirjan, joka mahdollistaisi investointien suojelun harmonisoinnin ja parantamisen ja kannustaisi kyseisiä maita;
– luomaan Euro–Välimeri-alueelle mukautetun rahoitusvakuutus ja ‑takuujärjestelmän investoijille Kansainvälisen investointitakauslaitoksen mallin mukaan;
– toteuttamaan uudistuksia, joiden tarkoituksena on keventää hallinnollisia rasitteita ja parantaa ja yksinkertaistaa sopimuksien täytäntöönpanoa;
– edistämään työlainsäädännön asteittaista ja tehokasta yhdenmukaistamista Välimeren unionin jäsenvaltioiden työoikeuksia kunnioittaen;
– parantamaan pk-yritysten luotonsaantia ja soveltuvien luottomuotojen ja mikroluottojen tarjontaa;
10. toivoo alueen taloudellisen ja oikeudellisen ympäristön kehittämistä, mikä on välttämätön tae tuleville investoinneille; korostaa tavoitetta, jonka mukaan henkilöresurssien ja työllisyyden kehittämistä edistetään vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti köyhyyden torjumiseksi; korostaa, että vakaiden julkisten palvelujen säilyttäminen ja kehittäminen on toinen tärkeä ennakkoedellytys, jolla taataan alueen kestävä kehitys;
11. uskoo, että kahden- ja monenvälisen taloudellisen etelä-etelä-yhteistyön lisääminen toisi konkreettisia etuja kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä;
12. korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää kehittää etelä-etelä-kauppaa, jonka osuus kauppavaihdosta on vain kuusi prosenttia, ja edistää tällä tavoin Agadirin sopimuksen soveltamista laajemmin; muistuttaa, että näiden valtioiden on syytä tiivistää suhteitaan ja vaihtojaan, jotta luodaan sijoittajia houkutteleva yhtenäinen ja voimakas kokonaisuus, puolustetaan alueen etuja ja lisätään sen kehityksen merkitystä; painottaa, että Välimeren unionin avulla on voitava helpommin vastata teknisen ja taloudellisen avun pyyntöihin, jotta edistetään etelä–etelä-akselin taloudellista yhdentymistä; katsoo, että tähän tavoitteeseen pääsyä voidaan tukea lisäämällä ja yksinkertaistamalla alkuperältään Euro–Välimeri-alueen hankkeita;
13. korostaa käynnissä olevien Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen merkitystä, ja kannustaa Välimeren unionin maita työskentelemään kantojensa yhtenäistämiseksi WTO:n neuvotteluissa;
14. pyytää komissiota ottamaan kauppasopimusneuvotteluissa huomioon olemassa olevien vaikutustutkimusten tulokset ja arvioimaan vapauttamisprosessin vaikutukset ilmastonmuutoksen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kriisin kannalta, jotta prosessia voidaan soveltaa tarvittaessa asteittain ja epäsymmetrisesti niin, että suojellaan Välimeren rannan molemmin puolin samankaltaisia tuotantomuotoja, joihin kohdistuu kaikkein suurin kilpailun uhka vapauttamisprosessin etenemisen seurauksena; pyytää Välimeren unionia valitsemaan hankkeet pääasiassa sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden sekä ympäristövaikutusten lieventämistarpeiden perusteella;
15. toivoo, että assosiaatiosopimukset tarkistetaan pitäen mielessä uudet tarpeet, jotka liittyvät rahoitus- ja talouskriisiin, yhteiskunnalliseen kriisiin sekä elintarvike- ja energia-alan kriisiin; muistuttaa, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen luomisen yhtenä päätavoitteena on edelleen oltava kehitystä ja köyhyyden vähentämistä edistävä kaupankäynti, ja toivoo, että ministerikokouksessa 9. joulukuuta 2009 hyväksytty etenemissuunnitelma voi auttaa osaltaan tämän tavoitteen saavuttamisessa;
16. pahoittelee, että Pariisin julistuksessa laiminlyötiin sosioekonomisia, kaupallisia ja energia-alaan liittyviä näkökohtia, kuten suorat ulkomaiset sijoitukset, työllisyys, energiatehokkuus, epävirallinen talous tai köyhyyden vähentäminen, ja vaatii korjaamaan tilanteen Barcelonan huippukokouksessa;
17. muistuttaa, että maahanmuuttopolitiikat ovat yksi Euro–Välimeri-kumppanuuden painopistealoista, ja kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioita ja instituutioita kiinnittämään erityistä huomiota maahanmuuttovirtojen koordinoituun hallintaan; korostaa, että Välimeren unionia luotaessa on ehdottomasti kehitettävä henkilöresursseja ja Välimeren alueen kansojen välisiä vaihtoja, ja kannustaa muuttovirtojen sääntelyn ja laittoman maahanmuuton torjunnan ohella Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden välisen vapaan liikkuvuuden asteittaista helpottamista, maahanmuuttajien integrointijärjestelmän vahvistamista, aktiivista työllisyyttä edistävää politiikkaa ja turvapaikan hakemiseen liittyvien olojen parantamista; katsoo, että Albufeirassa 18.–19. marraskuuta 2007 järjestetylle Euro–Välimeri-kumppanuuden siirtolaisuutta käsittelevälle ministerikokoukselle on saatava jatkoa;
18. kehottaa Välimeren unionin jäseniä helpottamaan maahanmuuttajien varojensiirtoa kotimaidensa väestöille eritoten siten, että pienennetään maksuihin liittyviä kuluja;
19. palauttaa mieliin Euro-Välimeri-yhteistyön niin kutsutun neljännen luvun (siirtolaisuudesta, sosiaalisesta yhdentymisestä, oikeudesta ja turvallisuudesta), ja korostaa, että Välimeren unionin on edistettävä yhteistyötä tämän luvun osalta;
20. korostaa Välimeren maiden maanviljelyyn, maaseudun kehittämiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, kestävään vesi- ja energiahuoltoon liittyvien haasteiden strategista merkitystä, ja pyytää tekemään maatalousyhteistyöstä ensisijaisen poliittisen tavoitteen; kannustaa Välimeren unionin valtioita pyrkimään kantansa yhdenmukaistamiseen WTO:n neuvotteluissa ja lähentämään Euro-Välimeri-alueen maatalouspolitiikkaa, erityisesti asianmukaisia sosiaalistandardeja, elintarvikkeiden turvallisuutta, kasvinsuojelua ja ympäristöä koskevien normien ja tuotteiden laadun osalta; katsoo, että näihin politiikkoihin on sisällytettävä kestävää kehitystä koskevat vaatimukset (luonnonvarojen suojeleminen mukaan luettuna), mikä mahdollistaa alueellisten markkinoiden kehittymisen ja vahvan maatalousalan säilymisen siten, että samalla otetaan huomioon Välimeren alueen maanviljelijöiden erityis- ja kilpailutilanne;
21. korostaa tarvetta soveltaa EU:n ja Välimeren alueen maatalousalan etenemissuunnitelman mukaisesti alueellista maatalouspolitiikkaa, jolla suojellaan elintarvikkeiden paikallista tuotantoa ja elintarviketurvallisuutta ja edistetään Välimerelle tyypillisten tuotteiden tuotantoa, jakelua ja monipuolistamista sekä kehitetään pieniä ja keskisuuria maatiloja ja joka on mukautettu kestävään kehitykseen; kehottaa komissiota hyväksymään kumppanuuspyynnöt, jotka koskevat takuiden laajentamista ja elintarvikekriisien sattuessa noudatettavia nopeita menettelyjä, ottaen huomioon monissa Välimeren kumppanivaltioissa lisääntyvän elintarviketurvan puutteen;
22. vahvistaa tukevansa Välimeren ympäristöulottuvuutta ja muistuttaa tärkeästä Euro–Välimeri-aloitteesta Välimeren puhdistamiseksi; suhtautuu tässä kohdin myönteisesti Välimeren alueen vakavimpia saasteongelmia koskevan investointiohjelman – hankkeen valmistelu- ja toteutusvälineen (MeHSIP PPIF) toisen vaiheen käynnistämiseen; katsoo, että on kiireellisesti saavutettava edistymistä merten pilaantumisen ehkäisemisen erityisalalla ja että Välimereen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska se on sisämeri; huomauttaa, että kaikki Välimeren unionin hankkeet pitäisi suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä nykyisten ohjelmien kanssa erityisesti Barcelonan yleissopimukseen liittyvän YK:n ympäristöohjelman Välimeren toimintasuunnitelman osalta;
23. kehottaa kumppanivaltioita kohentamaan infrastruktuureja Välimeren unionin suurien tie- ja meriliikennehankkeiden kehyksessä, jotta henkilöt ja tavarat voivat liikkua paremmin Välimeren alueella ja suositaan kestävää liikennepolitiikkaa, ottaen huomioon kestävää kehitystä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta ja eri liikennemuotojen yhteensopivuutta koskevat vaatimukset; korostaa, että tällaisia toimia on toteutettava erityisesti ympäristö-, teollisuus-, kansanterveys- ja aluekaavoituspolitiikan yhteydessä; painottaa tarvetta kehittää meriliikenneteitä koskevia hankkeita, jotta kannustetaan liikennemuotojen välisen jakauman muuttamista ja kehitetään turvallisia, puhtaita ja kestäviä kaupallisia vesiliikenneväyliä;
24. katsoo, että satama- ja kuljetusinfrastruktuurien kehitys voisi osaltaan vauhdittaa talouskehitystä ja edistää kaupankäyntiä Euro-Välimeri-alueen maiden välillä;
25. korostaa, että energia-alan yhteistyötä on vahvistettava, ja kehottaa panemaan välittömästi täytäntöön kehityssuunnitelmat, joilla edistetään energialähteiden ja energian toimitusreittien monipuolistamista ja edistetään myös ratkaisevasti Välimeren alueen energiavarmuutta;
26. palauttaa mieliin Euro–Välimeri-alueen uusiutuvien energialähteiden tarjoamat hyvät mahdollisuudet erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian osalta; kehottaa panemaan pikaisesti ja koordinoidusti täytäntöön Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelman, jonka päätavoitteena on rakentaa Välimeren alueen uusiutuvassa energiantuotannossa vuoteen 2020 mennessä 20 GW:n lisäkapasiteetti, ja kannattaa teollisuushankkeita, kuten DESERTEC-hanketta, sekä energiatehokkuutta koskevan Euro–Välimeri-strategian hyväksymistä; toivoo, että hankkeilla vastataan ensisijaisesti toimittajamaiden tarpeisiin, ja korostaa sähköverkon infrastruktuurin lujittamisesta, keskenään riipuvaisten alueellisten markkinoiden luomisesta ja esimerkiksi aurinkoenergiakomponenttien valmistukseen liittyvän uuden teollisuudenalan luomisesta kumppanimaiden ja etenkin eteläisen Välimeren maiden talouskasvulle aiheutuvia seurauksia;
27. kehottaa edelleen edistämään ja tukemaan aurinkoenergian rauhanomaista käyttöä tukevaa Solar for Peace ‑hanketta Euro–Välimeri-alueen yhteisiä energiamarkkinoita koskevan hankkeen (MED-EMIP) yhteydessä;
28. suosittaa, että Euro–Välimeri-prosessiin osallistuvat maat liittyvät strategisen energiatehokkuussuunnitelman puitteissa suunniteltuun "älykkäitä kaupunkeja" koskevaan hankkeeseen;
29. kannattaa Euro–Välimeri-alueen sähkö-, kaasu- ja öljyalan yhteyksien edistämistä energian toimitusvarmuuden parantamiseksi; korostaa Välimeren alueen sähkön jakelusilmukan valmiiksi saattamisen tärkeyttä ja kannattaa eteläisen kaasunlinjan kehittämistä; kannustaa käänteisten virtausten käyttöä silloin kun se on perusteltua turvallisuuden, kustannustehokkuuden ja toteutettavuuden kannalta;
30. korostaa, että "20-20-20-ilmastotavoitteet" vaikuttavat merkittävästi kaasun kysyntään ja siksi Välimeren unionin maiden nesteytettyä maakaasua koskeva toimintasuunnitelma lisäisi erityisesti yhden toimittajan varassa olevien maiden energiatoimitusten monipuolisuutta ja varmuutta;
31. korostaa, että on tärkeää kehittää nesteytetyn maakaasun tekniikkaa ja lisätä investointeja nesteytetyn kaasun kuljetusaluskapasiteettiin ja kaasuttamisterminaaleihin; huomauttaa, että infrastruktuurin kehittämisen ohella on myös ehdottomasti huolehdittava meriturvallisuudesta;
32. painottaa kiireellistä tarvetta lujittaa väestönsuojelualan yhteistyötä Välimeren alueella, jotta torjutaan luonnonkatastrofeja ja erityisesti maanjäristyksiä, tulvia ja metsäpaloja; kannustaa perustamaan metsäpaloja tarkastelevan Euro–Välimeri-instituutin;
33. korostaa tarvetta kehittää osana Välimeren unionin toimintaa uusia opetus-, koulu- ja yliopistovaihto- sekä tutkimushankkeita, koska niillä lähennetään ja kehitetään Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden kansoja; pitää erityisen tärkeänä, että perustetaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisen osallistumisen avulla todellinen korkeakoulutuksen, tieteen ja tutkimuksen Euro–Välimeri-alue, ja tässä yhteydessä se
– pitää myönteisenä Euro–Välimeri-alueen yliopistoverkon perustamista, ja kehottaa kumppanuuslaitoksia syventämään osallistumistaan toimiaan kehittäessään;
– pyytää myöntämään lisää varoja Erasmus Mundus ‑ohjelman kaltaisille yliopistojen vaihto-ohjelmille ja tiedottamaan paremmin olemassa olevista vaihto-ohjelmista; kehottaa etenkin hyödyntämään eurooppalaisesta Averroès-ohjelmasta saatuja kokemuksia;
– kehottaa toteuttamaan kunnianhimoisen Euro–Välimeri-alueen Erasmus-ohjelman kehittämistä, joka mahdollistaisi Välimeren unionin alueen lukiolaisten ja koululaisten välisen vaihdon lisäämisen;
– kehottaa toteuttamaan rakenteellisempaa yhteistyötä korkeakouluopetuksen ja tutkimuksen alalla, jotta kannustetaan tutkintojen vastavuoroiseen tunnustamiseen sekä yhteisten tutkintotodistusten ja yhteisiä tohtorintutkintoja tarjoavien laitoksien perustamiseen ja jotta lisätään tutkijoiden liikkuvuutta ja toteutetaan toimia aivovuodon torjumiseksi;
– toivoo, että erityistä huomiota kiinnitetään koulutus-, tutkimus- ja innovointialan toimien lähentymiseen siten, että painotetaan yliopistojen ja yritysten välistä vuoropuhelua ja julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia tutkimuksen alalla;
34. pyytää ottamaan Välimeren unionin asialistalle pikaisesti uusia hankkeita, joilla pyritään suosimaan kulttuurivaihtoa ja yhteiskuntien välistä molemminpuolista ymmärrystä, ja etenkin vahvistamaan kulttuurialan Euro–Välimeri-strategian ja kehittämään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua; kehottaa panemaan täytäntöön Välimeren alueen audiovisuaalialan pysyvän kokouksen (Conférence Permanente de l'Audiovisuel Méditerranéen, COPEAM) hankkeita ja erityisesti luomaan Euro–Välimeri-televisiokanavan sekä toistamaan menestyksekkäitä aloitteita kuten arabiviikon ja EuroMedScola-hankkeen; panee tyytyväisenä merkille Alexandrian kirjaston, Arabimaailman instituutin ja Anna Lindh ‑säätiön toiminnan ja etenkin Anna Lindh ‑säätiön Barcelonassa maaliskuussa 2010 järjestämän kulttuurien välistä vuoropuhelua koskevan foorumin; pyytää Välimeren unionin jäsenvaltioita ja instituutioita jatkamaan sitoutumistaan YK:n Sivilisaatioiden allianssiin;
35. pitää myönteisenä, että Marseille-Provence valittiin vuoden 2013 eurooppalaiseksi kulttuuripääkaupungiksi, ottaen huomioon, että hanke on suunnattu voimakkaasti kohti Euro–Välimeri-ulottuvuutta, jolla lähennetään Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden kansalaisia; korostaa tämän erittäin symbolisen kulttuurihankkeen pyrkimystä toteuttaa konkreettisia ja innovatiivisia toimia Euroopan ja Välimeren alueen kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi;
36. korostaa, että on tärkeää suunnata teollisuuspolitiikkaa siten, että voidaan hyötyä enemmän mittakaavaeduista ja tukea samalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) ja vahvistaa huipputekniikan aloja; kehottaa Välimeren unionin maita ja instituutioita toimimaan aktiivisesti pk-yritysten tukemiseksi ja painottamaan erityisesti tehokkaita rahoituspalveluja sekä teknistä ja hallinnollista tukea, koska näin voidaan lujittaa yrityskantaa erityisesti aloilla, jotka vaikuttavat Välimeren alueen maiden taloudelliseen kasvuun;
37. korostaa, että EMPAsta on tarkoitus muodostaa Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous, joka takaa Välimeren unionin demokraattisen legitiimiyden, ja tukee Ammanissa 13.–14. maaliskuuta 2010 järjestetyn Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen kuudennen täysistunnon ehdotusta, jonka mukaan EMPA on tarkoitus nimetä uudelleen Välimeren unionin parlamentaariseksi edustajakokoukseksi (AP-UpM);
38. muistuttaa valtuuksistaan Euroopan unionin talousarviomenettelyssä ja korostaa sen merkitystä, että EMPAn on otettava tästä lähtien enemmän vastuuta siten, että sillä on työskentelymenetelmien määrittelyä, käynnistettyjen hankkeiden valvontaa ja talousarvion täytäntöönpanoa koskeva neuvonantotehtävä ja demokraattisen valvonnan tehtävä; kehottaa EMPAn eri asioista vastaavia valiokuntia kuulemaan säännöllisesti pääsihteeriä ja apulaispääsihteereitä; arvioi kuitenkin, että tämä vastuu olisi yhdistettävä EMPAn toiminnan ja työtapojen parantamiseen, mukaan luettuna tarvittavien inhimillisten ja taloudellisten resurssien myöntäminen sekä EMPAn työskentelyn mukauttaminen paremmin Välimeren unionin muiden instituutioiden toimintaan; pitää myönteisinä tämänsuuntaisia päätöksiä, jotka hyväksyttiin EMPAn Ammanissa 13.–14. maaliskuuta 2010 järjestetyssä kuudennessa täysistunnossa;
39. pitää äskettäistä Euro-Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) perustamista myönteisenä ja kehottaa huolehtimaan ARLEMin ja EMPAn välisen työskentelyn koordinoinnista erityisesti yhteisten kokousten sekä puhemiehistöjen jäsenten vastavuoroisten työkokouskutsujen avulla; korostaa näiden edustajakokouksien merkitystä, joihin kuuluu Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden edustajia ja jotka suosivat hyvien demokraattisten käytäntöjen vaihtoa;
40. korostaa, että kansalaisyhteiskuntaa, työmarkkinaosapuolia ja Euro–Välimeri-kumppanuuteen liittyviä lukuisia ammatti- ja yhteiskuntaverkostoja on kuultava säännöllisesti ja ne on otettava mukaan Välimeren unionin toimintaan ja hankkeisiin; kannustaa myös
– talous- ja sosiaalineuvostojen yleiskokousta ja vastaavia elimiä tutkimaan mahdollisuutta perustaa Euro–Välimeri-alueen talous- ja sosiaalikomitea;
– kehittämään hankkeita, joilla pyritään helpottamaan liikesuhteita, investointeja ja yrityskumppanuuksia Välimeren molemmin puolin, joista esimerkkinä Invest in Med ‑ohjelma;
– toteuttamaan Euro–Välimeri-alueen kauppakamarien ja ammattiliittojen sekä teollisuusvaikuttajien verkoston;
– laajentamaan teollisuuden alan yhteistyöryhmän toimialaa siten, että se kattaa pk-yrityksiä edustavat järjestöt; yhteistyöryhmän tehtävänä on panna täytäntöön Euro–Välimeri-alueen yrityksiä koskeva peruskirja, jotta siitä tulisi väline, jonka avulla poistetaan pk-yrityksien kasvun ja kehityksen esteet;
41. suhtautuu myönteisesti naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistamista käsitelleessä toisessa Euro–Välimeri-ministerikokouksessa (Marrakeshissä 11.–12. marraskuuta 2009) vahvistettuun sitoumukseen edistää lakiin perustuvaa ja tosiasiallista naisten ja miesten tasa-arvoa, torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä kunnioittaa naisten ja miesten kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia; kehottaa painokkaasti toteuttamaan tähän suuntaan tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä ja suosittelee hyväksymään naisten yrittäjyyttä koskevan Välimeren unionin hankkeen ja lisäämään naisten julkiseen elämään osallistumista; muistuttaa pysyvästä kannastaan, jonka mukaan perinteiden ja tapojen kunnioitusta ei voida käyttää tekosyynä naisten perusoikeuksien rikkomiseen;
42. kehottaa neuvostoa, komission varapuheenjohtajaa / EU:n korkeaa edustajaa, Euroopan komissiota ja vastikään luotua Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään riittäviin toimiin, jotta turvataan EU:n johdonmukaisuus sen osallistumisessa Välimeren unioniin, ja ottamaan Euroopan parlamentti mukaan Euroopan unionin politiikan määrittelyyn;
43. pitää myönteisenä, että äskettäin Välimeren unioniin liittyivät Länsi-Balkanin maat, jotka ovat EU:n ehdokasvaltioita;
44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / EU:n korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Välimeren unionin yhteispuheenjohtajille ja pääsihteerille sekä kumppanivaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
PERUSTELUT
I – Taustatiedot
Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana Euroopan unioni on ponnistellut erityisesti laajentuakseen kohti itää. Näin on päästy maanosan historialliseen jälleenyhdistymispäämäärään, mikä on hieno asia, mutta koska maailmassa on olemassa, erityisesti Aasian huomattavasta kehityksestä johtuen, geopoliittista ja geotaloudellista epätasapainoa, Euroopan unionin on nyt aika pohtia uudelleen ulkopolitiikkansa ensisijaisia tavoitteita ja tutustua uudelleen Välimeren alueen naapureihinsa.
Euroopan parlamentin on välttämätöntä seurata tiiviimmin viimeisimmän alueellisen hankkeen, Välimeren unionin, kehitystä. Tämä mietintö on jatkoa edelliseen, helmikuussa 2009 hyväksyttyyn mietintöön, ja sen tarkoituksena on jatkaa sitovaa poliittista pohdintaa, jossa otetaan huomioon EU:n uusi institutionaalinen ympäristö ja Välimeren unioniin edelleen liittyvät sekä toimintaa että rahoitusta koskevat selvittämättömät seikat.
Ristiriitaisen käyntiinlähdön ja kahden paikallaan polkeneen vuoden jälkeen pidetään Välimeren unionin jäsenmaiden valtion- ja hallitustenpäämiesten toinen huippukokous kesäkuussa 2010 Barcelonassa. Euroopan parlamentti haluaa osaltaan tukea tämän Välimeren unionin tulevaisuuden kannalta ratkaisevan huippukokouksen onnistumista.
II – Suuntaviivat
Huippukokouksen alla keskitymme Välimeren unionia koskevissa pohdinnoissamme neljään suureen suuntaviivaan.
a. Välimeren unionin rakentaminen Barcelonan saavutusten pohjalle
Vaikka Välimeren unioni kehiteltiin yhteisön logiikan ulkopuolella, sen sisällyttäminen Barcelonan prosessin jatkuvuuteen oli prosessin heikkouksista huolimatta hyvä päätös[1].
Vaikka Euro–Välimeri-kumppanuuden tulokset ovat olleet pettymys eritoten, kun ajatellaan sen monenvälistä ja alueellista ulottuvuutta, kumppanit ovat kuitenkin ymmärtäneet tämän yhteistyömuodon toisin kuin vuonna 2004 käynnistetyn Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kohdalla.
Barcelonan prosessi on ollut poliittisessa pysähdystilanteessa, mutta teknisesti sen toiminta on jatkunut. Rahoitusvälineiden (MEDA, IEVP, FEMIP), yhteistyö- ja mikroyhteistyöohjelmien sekä kahdenvälisten assosiaatiosopimusten avulla on tuettu huomattavasti joidenkin valtioiden talouksia. Kulttuurin ja opetuksen aloilla on käynnistetty ohjelmia kulttuuriperinnön suojelun (EuroMed Heritage), nuorten välisen vaihdon edistämisen (Erasmus Mundus) ja Euro–Välimeri-alueen audiovisuaalilähetysten (Euromed audiovisuel II) sekä kulttuurien välisen vuoropuhelun (Anna Lindh ‑säätiö) aloilla. Lisäksi on korostettava, että Agadirin sopimuksen allekirjoittamisen myötä alueella on saavutettu edistystä, vaikkakin vähäistä, integraation saralla. Poliittisella tasolla on säilytetty kumppanuuden alueellinen ulottuvuus järjestämällä ministerikokouksia (ulkoministerit ja eri alojen ministerit) ja korkeiden virkamiesten kokouksia, jotka ovat mahdollistaneet säännöllisten vuoropuhelujen käynnistämisen.
Näin ollen on ymmärrettävissä, että Euroopan naapuruuspolitiikka on kahdenvälisine ulottuvuuksineen ja kolmine käsitteineen (ehdollistaminen, omavastuullisuus ja selektiivinen eriyttäminen) voitu nähdä – eikä ainoastaan Välimeren eteläpuolella – Euroopan unionin kumppanuuspyrkimysten heikentymisenä ja Euro-Välimeri-alueen alueellisista tavoitteista luopumisena[2].
Välimeren unioni tarjoaa toisen mahdollisuuden Euro–Välimeri-alueen alueelliselle ja monenväliselle ulottuvuudelle sillä edellytyksellä, että siinä tukeudutaan Barcelonan prosessiin.
b. Välimeren poliittiset jännitteet ja alueelliset konfliktit eivät saa jarruttaa mahdollisuutta edetä konkreettisesti kohti alakohtaista ja monenvälistä yhteistyötä
Välimeren unionin alueelliselle kontekstille ovat ensinnäkin ominaisia konfliktit ja poliittiset jännitteet, joihin on lisättävä 11. syyskuuta 2001 tapahtumat ja Irakin sota, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet eri osapuolten väliseen luottamuskriisiin.
Nämä konfliktit ovat huomattavasti hidastaneet Välimeren unionin toiminnan käynnistymistä Pariisissa heinäkuussa 2008 pidetyn huippukokouksen jälkeen ja olleet osaltaan syynä ministerikokousten peruuttamiseen ja tämän instituution halvaantumiseen.
Näistä vaikeuksista on nyt otettava välittömästi opiksi: Välimeren unionin ensisijainen tehtävä ei ole sen jäsenten kesken vuosikausia vallinneiden konfliktien ratkaiseminen. Ilman eri osapuolten vastuullista ja rakentavaa henkeä Välimeren unionin käynnistäminen ja sen tulevan kehityksen turvaaminen on erittäin vaikeaa. Välimeren unioni auttaa suurten integraatiota edistävien hankkeiden toteutuksen kautta osaltaan kehittämään luottamuksen ilmapiiriä, joka puolestaan edesauttaa yhteisten turvallisuustavoitteiden saavuttamista solidaarisuuden ja rauhan hengessä. Näiden hankkeiden pysäyttäminen sen sijaan merkitsisi epäonnistumista ja erittäin raskaita seurauksia.
c. Välimeren unionin kahden innovaation – institutionaalisen (yhteispuheenjohtajuus, pääsihteeristö, korkeiden virkamiesten komitea) ja operationaalisen (yhdistävät hankkeet) – on toimittava tehokkaasti ja avoimesti
Yksi Välimeren unionin tulevan onnistumisen edellytyksistä on toiminnan tekeminen ymmärrettäväksi ja sen tulosten tekeminen käsin kosketeltaviksi mahdollisimman monien toimijoiden silmissä (yritykset, yliopistot, ammattiyhdistykset, paikalliset ja alueelliset yhteisöt, kansalaisyhteiskunta). Sen toimielinten on siten toimittava mahdollisimman nopeasti ja noudatettava yksinkertaisia, tehokkaita ja avoimia menettelyjä.
Käytännössä tämä tehokkuuden vaatimus voi ilmetä vaihtelevaan geometriaan perustuvana yhteistyönä, joka on avoin maille, jotka haluavat työskennellä yhdessä yhteistä etua koskevissa hankkeissa ilman, että suljetaan ovi niiltä, jotka haluavat myöhemmin liittyä joukkoon.
Lisäksi näiden hankkeiden valintaa, etenemistä ja rahoitusta olisi arvioitava ja valvottava säännöllisesti parlamentaarisesti, ja niiden tulosten olisi oltava kansalaisten nähtävillä.
d. Rahoituskysymys on muodostunut keskeiseksi
Pariisin huippukokouksen jälkeen Euroopan komissio on osallistunut Välimeren unionin ensimmäisten hankkeiden rahoitukseen. Kyseessä on ensimmäinen askel, jota olisi nopeasti arvioitava uudelleen kyseisten hankkeiden todellisessa määrittelyssä. Talous- ja yhteiskuntakriisistä huolimatta Välimeren unionin todellinen käynnistys edellyttää merkittävämpää rahoituspanosta eri kumppaneilta ja erityisesti Euroopan unionilta.
Näin ollen on valvottava, että EU ja sen Välimeren kumppanit myöntävät Välimeren unionille sen haasteiden edellyttämät taloudelliset resurssit. Kumppanimaiden toiminta ei saa rajoittua lainojen myöntämiseen tai "Välimeren unioni" ‑merkinnän pyytämiseen jälkikäteen muissa institutionaalisissa yhteyksissä ja erityisesti yhteisön puitteissa toteutettujen hankkeiden rahoitukselle.
Pääsihteeristölle on siis myönnettävä riittävät resurssit, jotta se voi toimia tehokkaasti ja riippumattomasti.
III – Barcelonan huippukokous, Välimeren unionin kriittinen etappi
Välimeren unionin valtion- ja hallitustenpäämiehet kokoontuvat Barcelonassa kesäkuussa 2010. Euroopan parlamentti haluaa kaikin tavoin tukea tämän toisen huippukokouksen onnistumista, jonka tuloksilla on kahden vaikean vuoden jälkeen erittäin suuri merkitys Välimeren unionin tulevaisuudelle.
Myös Euroopan parlamentin on tarkasteltava erittäin valppaasti kolmella ensisijaisella alalla – institutionaalinen järjestelmä, hankkeet ja hankkeiden rahoituslähteet – saavutettua konkreettista edistymistä.
a. Institutionaalinen järjestelmä: tehokkuus ja demokratia
Barcelonan huippukokous huomioon ottaen Välimeren unionin institutionaalisen ja toiminnallisen järjestelmän määrittelyssä olisi edettävä siten, että huolehditaan tehokkuus- ja avoimuusvaatimusten noudattamisesta, sekä selvennettävä suurten hankkeiden päätöksenteko-, rahoitus- ja täytäntöönpanokriteerejä.
Pääsihteeristöä kehotetaan toimimaan järjestelmän avaintekijänä. Järjestelmän tehokkuus riippuu henkilöstön kyvystä työskennellä itsenäisesti. On tähdennettävä, että Israelin korkean virkamiehen ja Palestiinan korkean virkamiehen läsnäolo alueellisessa kansainvälisessä järjestössä on ennennäkemätöntä ja toivoa antavaa. On korostettava hyvän yhteistyön tarvetta sekä tarvetta rajata selvästi Euroopan komission toimivaltuudet.
Uudessa institutionaalisessa tasapainossa on korostettava Euroopan parlamentin valtuuksia Euroopan unionin talousarviomenettelyssä ja tähdennettävä, että EMPAn huolehdittava merkittävistä vastuualueistaan siten, että sillä on talousarvion täytäntöönpanoa koskeva neuvonanto- ja demokraattisen valvonnan tehtävä. Pääsihteerin ja apulaispääsihteerien säännöllinen kuuleminen EMPAn eri asioista vastaavissa valiokunnissa mahdollistaisi hankkeiden ja toiminnan säännöllisen seurannan. Tämä vastuu olisi kuitenkin yhdistettävä EMPAn toiminnan ja työtapojen parantamiseen mukaan luettuna tarvittavien inhimillisten ja taloudellisten resurssien myöntäminen.
On myös väistämätöntä sisällyttää toimintaan paikalliset ja alueelliset viranomaiset. Välimeren alueet muodostavat kestävän aluepolitiikan ja konkreettisten hankkeiden toteutuksen avainkokonaisuuden. Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikalliskokouksen (ARLEM) äskettäinen perustaminen on erinomainen aloite.
Välimeren unioni ei myöskään saa unohtaa, että sen on otettava toimintaansa ja hankkeisiinsa mukaan mahdollisimman tiiviisti kansalaisyhteiskunta, työmarkkinaosapuolet ja osana Euro–Välimeri-kumppanuutta kehitetyt lukuisat ammatti- ja yhteiskuntaverkostot. Näin ollen on kannustettava Euro–Välimeri-alueen talous- ja sosiaalikomitean sekä yritysjohtajien Välimeren foorumin luomista.
b. Hankkeet
Pariisin huippukokouksessa päätettiin kuudesta suuresta horisontaalisesta strategisesta alasta, jotka vastaavat useisiin suuriin alueellisiin haasteisiin: meren puhdistaminen, liikenne, uusiutuvat energialähteet, koulutus, pienet ja keskisuuret yritykset, väestönsuojelu.
Sihteeristön tehtävänä on valikoida, ehdottaa ja hyväksyä "Välimeren unioni ‑hankkeita". Useat kuuluvat jo EuroMed-kumppanuuteen. Käytännön syistä on siis toimittava täydentävästi ja löydettävä hyviä keinoja koordinoida ja mobilisoida toimintaa Euroopan unionin ja Euro–Välimeren tasolla.
Kuuden hyväksytyn hankkeen lisäksi olisi toivottavaa, että sihteeristö ja eri alojen ministeriöt tuovat kokouksissaan mahdollisimman nopeasti käsiteltäviksi uusia hankkeita. Euroopan parlamentti ehdottaa muun muassa Euro–Välimeri-alueen juniori-Erasmuksen, "Averroès-ohjelman", käynnistämistä, joka mahdollistaisi Välimeren unionin alueen lukiolaisten ja koululaisten välisen vaihdon lisäämisen sekä kulttuuria koskevan osa-alueen lisäämistä. Elintarvike- ja maatalousyhteistyön, jonka merkitys on strateginen, olisi jatkossa oltava Välimeren unionin ensisijaisia tavoitteita, jotta Euro-Välimeri-alueen maatalouspolitiikkaa voidaan lähentää.
c. Rahoituksen lisääminen ja takaaminen
Barcelonan huippukokouksessa olisi tehtävä loppu Välimeren unioniin liittyvien hankkeiden alirahoituksesta.
Hankkeiden rahoitus perustuisi julkisten ja yksityisten varojen yhdistämiseen, joita on kehitettävä ja jotka on vakiinnutettava:
- Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien päättymistä edeltävällä ajanjaksolla unionin rahoitus toteutetaan siten, ettei se rajoita käynnissä olevia tai suunniteltuja Euro–Välimeri-alueen alueellisia ohjelmia. EU:n uusissa vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymissä on lisättävä huomattavasti Välimeren unionille tarkoitettuja määrärahoja.
- Alueella toimii jo kansallisia rahoituslaitoksia, eurooppalaisia rahoituslaitoksia (EIP:n FEMIP, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki) ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Suurissa hankkeissa olisi saavutettava synergiaa. Tämä on sihteeristön tehtävä.
- On harkittava Euro–Välimeri-alueen investointi- ja kehityspankin perustamista lujittamaan Välimeren alueen pohjoisen ja etelän välistä tasapuolisuutta.
- Välimeren unionin hankkeiden rahoitukseen tarkoitettujen sijoitusrahastojen äskettäinen käynnistäminen on hyvä uutinen. On kannustettava vastaavien hankkeiden kehitystä.
Lisäksi on ponnisteltava kolmansien maiden taloudellisen ja juridisen ympäristön parantamiseksi siten, että ensisijaisena tavoitteena on kannattavien ja luotettavien alueen sisäisten rahoituselinten perustaminen houkuttelemaan ulkomaisia investoijia. Tällä hetkellä investointeja suojelevat sopimukset ovat kahdenvälisiä ja heterogeenisiä. Yhteisen Välimeren maiden investointien suojeluun tarkoitetun peruskirjan luominen Välimeren eteläpuolen maille sekä rahoitusvakuutus ja -takuujärjestelmän luominen investoijille mahdollistaisi suojelun yhdenmukaistamisen ja parantamisen.
Pääomavirrat, jotka muodostuvat maahanmuuttajien Välimeren etelärannan maiden väestölle lähettämistä rahasummista, ovat erittäin tärkeitä vastaanottajamaiden taloudelliselle kehitykselle. On pohdittava keinoja näiden maksujen helpottamiseksi ja erityisesti niihin liittyvien kulujen pienentämiseksi.
****
Eurooppa ja sen Välimeren alueen eteläiset ja itäiset naapurit ovat tällä hetkellä yhteisen historiansa käännekohdassa. On tuskin olemassa muuta mahdollisuutta kuin vastata yhdessä ja solidaarisesti niihin suuriin globaaleihin haasteisiin, jotka ovat jokapäiväisiä Välimeren alueella.
Barcelonassa valtion- ja hallitusten päämiesten on osoitettava käytännön keinot ja näkemyksensä siitä, kuinka nykyisellään monimutkaisesta alueesta rakennetaan Euro–Välimeren yhteisö, joka koskettaa yli 800 miljoonaa ihmistä. Heidän on vastattava kansalaisten oikeutettuihin toiveisiin, jotka koskevat rauhaa, vakautta ja vaurautta ja heidän haluaan elää oikeuteen ja vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuvassa yhteiskunnassa.
Täydentävyys ja yhteisvastuu ovat tärkeimmät valtit Välimeren erilaisuuden säilyttämisessä siten, että se palvelee kaikkien kansalaisten yhteistä hyvinvointia.
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN lausunto (8.4.2010)
ulkoasiainvaliokunnalle
Välimeren unionista
(2009/2215(INI))
Valmistelija: Niki Tzavela
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
Johdanto
1. toivoo, että Välimeren unionin Barcelonassa 7. ja 8. kesäkuuta 2010 pidettävässä huippukokouksessa osoitetaan, että EU:n tukee jatkuvasti yhteistyön tiivistämistä Välimeren eteläpuolisten kumppanimaiden kanssa kansallisten tukijärjestelmien optimoimiseksi, yhteisten kantojen muotoilemiseksi energia-alan säätelykysymyksiin Välimeren alueen sähkö- ja kaasualan säätelyjärjestön MEDREGin sekä EU:n ja Mashrek-maiden kaasualan keskuksen avustuksella, koko Välimeren alueen kattavan yhteistyön edistämiseksi uusiutuvan energian alalla sekä parhaiden käytäntöjen ja tekniikan kehitystä koskevien tietojen vaihtamiseksi eri hankkeiden ja kumppanuuksien avulla, kuten Barcelonan prosessi, Euroopan naapuruuspolitiikka, EU:n ja Maghreb-maiden energiayhteisösopimus ja rakennusalan energiatehokkuusohjelma (MED-ENEC);
Infrastruktuuri ja toimitukset
2. kannattaa Euro–Välimeri-alueen sähkö-, kaasu- ja öljyalan yhteyksien edistämistä energian toimitusvarmuuden parantamiseksi; korostaa Välimeren alueen sähkön jakelusilmukan valmiiksi saattamisen tärkeyttä ja kannattaa eteläisen kaasunlinjan kehittämistä; kannustaa käänteisten virtausten käyttöä silloin kun se on perusteltua turvallisuuden, kustannustehokkuuden ja toteutettavuuden kannalta;
Aurinko- ja tuulienergia
3. korostaa, että Välimeren alueella on valtavaa ja suurelta osin vielä käyttämätöntä potentiaalia uusiutuvan energian alalla, johon lukeutuvat esimerkiksi aurinkoenergia, tuulienergia ja vesivoima;
4. kehottaa tukemaan voimakkaasti Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelmaa, koska sen tavoitteena on lisätä aurinkoenergian ja muiden uusiutuvien energiamuotojen käyttöä sähköntuotannossa siten, että kunnianhimoisena tavoitteena on rakentaa 20 GW:n lisäkapasiteetti valmiiksi vuoteen 2020 mennessä ja päästä 20 prosentin energiasäästöihin Välimeren alueella;
5. korostaa, että aurinkoenergiasuunnitelma on merkityksellinen Välimeren eteläpuolisten maiden talouskehitykselle myös siitä syystä, että se lisää kotimaista sähkökapasiteettia, vahvistaa sähköverkkoinfrastruktuuria ja tukee aurinkoenergiakomponenttien valmistukseen keskittyvän uuden teollisuudenalan (ja siihen liittyvien työpaikkojen) luomista, ja kehottaa tässä mielessä laatimaan käytännön toimintasuunnitelman strategia-asiakirjan pohjalta;
6. panee merkille, että jotkut Välimeren alueen hankkeet (kuten DESERTEC) voivat vaikuttaa positiivisesti energian toimitusvarmuuteen, ympäristöön, kestävään kehitykseen ja energiaverkkojen kehittämiseen ja kehottaa ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin niiden toteuttamiseksi; korostaa lisäksi, että tällaisten hankkeiden olisi luotava välitöntä lisäarvoa niissä paikallisyhteisöissä, joissa ne toteutetaan, aktivoimalla paikallisia toimijoita, edistämällä tekniikan siirtoa ja mahdollistamalla tehokkaiden verkkojen ja infrastruktuurien kehittäminen siten, että niitä voidaan käyttää myös paikallisesti ja lisätä näin paikallista taloudellista toimintaa, edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tukea näiden alueiden edelleen kehittämistä;
7. korostaa sellaisten uusiutuvan energian alan hankkeiden merkitystä, jotka eivät pelkästään edistä Välimeren unionin jäsenvaltioiden ja erityisesti Välimeren eteläpuolisten rannikkojäsenvaltioiden taloudellista kehitystä vaan myös muodostavat rakenteellisen osan Välimeren unionin puitteissa tehtävästä yhteistyöstä;
Teollinen yhteistyö
8. kehottaa luomaan koko Euro–Välimeri-alueen kattavat avoimuuteen ja ennustettavuuteen perustuvat säätelylliset ja institutionaaliset puitteet, joilla kannustetaan teollisuutta, kauppaa sekä tutkimusta ja kehittämistä yhtenäisen talouskasvun turvaamiseksi.
9. korostaa, että on tärkeää suunnata teollisuuspolitiikkaa siten, että voidaan hyötyä enemmän mittakaavaeduista ja tukea samalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) ja vahvistaa huipputekniikan aloja; kehottaa Välimeren unionin maita ja instituutioita toimimaan aktiivisesti pk-yritysten tukemiseksi ja painottamaan erityisesti tehokkaita rahoituspalveluja sekä teknistä ja hallinnollista tukea, koska näin voidaan lujittaa yrityskantaa erityisesti aloilla, jotka vaikuttavat Välimeren alueen maiden taloudelliseen kasvuun;
10. korostaa käynnissä olevien Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen merkitystä ja kannustaa Välimeren unionin maita työskentelemään kantojensa yhtenäistämiseksi WTO:n neuvotteluissa;
Tieteen ja tekniikan alan yhteistyö ja koulutus
11. tähdentää tutkimuksen ja kehittämisen merkitystä osana Välimeren eteläpuolisten rannikkovaltioiden talouden elpymis- ja kilpailukykystrategiaa ja kehottaa lisäämään ja koordinoimaan tehokkaammin Välimeren alueen valtioiden välistä tieteellistä ja teknistä yhteistyötä; kannattaa aloitetta perustaa Euro–Välimeri-yliopisto ja luoda Euro–Välimeri-korkeakoulutus- ja tutkimusalue 29. tammikuuta 2006 annetun Catanian julistuksen mukaisesti;
12. korostaa tarvetta edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tutkijoiden liikkuvuutta ja vaatii eri alojen tutkimuksen yhteistä suunnittelua – mukaan lukien meritutkimus ja pelastuspalvelutoimintaa koskeva tutkimus (esimerkiksi luonnonkatastrofeihin liittyen) sekä terveys- ja sosiaalihuollon ja ympäristöasioiden tutkimus – siten että siihen osallistuu paikallisia toimijoita ja kansalaisyhteiskunnan edustajia; kannattaa ajatusta metsäpaloihin keskittyvän Euro–Välimeri instituutin perustamisesta;
13. kehottaa edelleen edistämään ja tukemaan aurinkoenergian rauhanomaista käyttöä tukevaa Solar for Peace -hanketta Euro–Välimeri-alueen yhteisiä energiamarkkinoita koskevan hankkeen (MED-EMIP) yhteydessä;
14. suosittaa, että Euro–Välimeri-prosessiin osallistuvat maat liittyvät strategisen energiatehokkuussuunnitelman puitteissa suunniteltuun "älykkäitä kaupunkeja" koskevaan hankkeeseen;
Nesteytetty maakaasu
15. korostaa, että "20-20-20-ilmastotavoitteet" vaikuttavat merkittävästi kaasun kysyntään ja siksi Välimeren unionin maiden nesteytettyä maakaasua koskeva toimintasuunnitelma lisäisi erityisesti yhden toimittajan varassa olevien maiden energiatoimitusten monipuolisuutta ja varmuutta;
16. korostaa, että on tärkeää kehittää nesteytetyn maakaasun tekniikkaa ja lisätä investointeja nesteytetyn kaasun kuljetusaluskapasiteettiin ja kaasuttamisterminaaleihin; huomauttaa, että infrastruktuurin kehittämisen ohella on myös ehdottomasti huolehdittava meriturvallisuudesta;
Tieto- ja viestintätekniikka
17. suosittaa, että tuetaan satelliitti- ja laajakaistatekniikkaa koskevaa BB-MED-toimintasuunnitelmaa.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) |
7.4.2010 |
|
|
|
||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
44 0 4 |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Jan Březina, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Lena Ek, Ioan Enciu, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Jacky Hénin, Edit Herczog, Sajjad Karim, Arturs Krišjānis Kariņš, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Jaroslav Paška, Aldo Patriciello, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Michèle Rivasi, Jens Rohde, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Niki Tzavela, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Alejo Vidal-Quadras |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Lara Comi, António Fernando Correia De Campos, Rachida Dati, Jolanta Emilia Hibner, Yannick Jadot, Oriol Junqueras Vies, Bernd Lange, Marian-Jean Marinescu, Ivari Padar, Mario Pirillo, Silvia-Adriana Ţicău, Lambert van Nistelrooij |
|||||
kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunto (27.4.2010)
ulkoasioiden valiokunnalle
Välimeren unionista
(2009/2215(INI))
Valmistelija: Marielle De Sarnez
EHDOTUKSET
Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. korostaa sellaisen Euromed-vapaakauppa-alueen merkitystä, joka edistää merkittävästi rauhaa, vaurautta ja turvallisuutta koko alueella ja on askel kohti taloudellista ja alueellista yhdentymistä ja edistää alueen talouskasvua; pyytää, että vapaakauppa-alueesta käytävät neuvottelut käytäisiin keskitetysti ja asteittaisesti kunkin maan sosiaalis-taloudellisiin oloihin sopivan, rationaalisen ja ennakoitavan kumppanuuden puitteissa; korostaa, että Välimeren unionia on pidettävä aloitteena, joka täydentää Barcelonassa vuonna 1995 aloitettua Euro–Välimeri-kumppanuutta ja joka korjaa jotkin kumppanuuteen liittyvät puutteet;
2. korostaa Euroopan unionin ja Välimeren alueen suhteiden merkitystä paitsi kaupalliselta, poliittiselta, sosiaaliselta, akateemiselta ja kulttuurin kannalta katsottuna, mutta myös kehityksen ja ympäristönsuojelun kannalta; katsoo, että alueellisesti täydentävien markkinoiden kehittäminen tarjoaisi erityisiä mahdollisuuksia teollisuuspolitiikan harjoittamiselle EU:n eteläisillä alueilla;
3. kehottaa komissiota vahvistamaan asemaansa sijoittajana ja kumppanina sekä laatimaan erityiset suuntaviivat vastuuntuntoisia investointeja varten sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi ja paikallisten talouksien monimuotoisuuden lisäämiseksi sekä teollistumisen, maatalouden kestävän kehityksen, elintarvikeomavaraisuuden ja ‑turvallisuuden edistämiseksi; korostaa erityisesti tarvetta tukea suoria ulkomaisia sijoituksia sekä edistää tutkimusta ja kehitystä;
4. kannustaa komissiota vahvistamaan asemaansa Välimeren unionia koskevassa hankkeessa ja pyytää komissiota selventämään osallistumistaan tähän uuteen institutionaaliseen rakenteeseen;
5. on tyytyväinen seuraavan kuuden strategisesti merkittävän sektorin valintaan: Välimeren puhdistaminen, aurinkoenergiasuunnitelma, liikenneyhteydet, koulutus ja tutkimus, pk‑yritykset ja yritystoiminnan kehittäminen sekä pelastuspalvelut, ja toivoo, että nämä suuret hankkeet saavat asianmukaista tukea eurooppalaisilta ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta; katsoo, että uusiin Välimeren unionin kumppanuushankkeisiin olisi saatava mukaan mahdollisimman paljon Euro−Välimeri-alueen kumppaneita;
6. tunnustaa sen hallinnollisen ja toiminnallisen merkityksen, joka perustettavalla pääsihteeristöllä voi olla Välimeren unionin toiminnalle Euroopan ja Välimeren alueen painopisteiden ja tavoitteiden toteuttamisessa asianmukaisten ja täsmällisten resurssien avulla;
7. korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää kehittää etelä-etelä-kauppaa, jonka osuus kauppavaihdosta on vain 6 prosenttia, ja edistää tällä tavoin Agadirin sopimuksen soveltamista laajemmin; muistuttaa, että näiden valtioiden on syytä tehostaa suhteitaan ja kaupankäyntiään, jotta luodaan sijoittajia houkutteleva yhtenäinen ja voimakas kokonaisuus, puolustetaan alueen etuja ja lisätään sen kehityksen merkitystä; painottaa, että Välimeren unionin avulla on voitava helpommin vastata teknisen ja taloudellisen avun pyyntöihin, jotta edistetään etelä–etelä-akselin taloudellista yhdentymistä; katsoo, että tähän tavoitteeseen pääsyä voidaan tukea lisäämällä ja yksinkertaistamalla alkuperältään Euro–Välimeri-alueen hankkeita;
8. katsoo, että satama- ja kuljetusinfrastruktuurin kehitys voisi osaltaan vauhdittaa talouskehitystä ja edistää kaupankäyntiä Euro–Välimeri-alueen maiden välillä;
9. toivoo alueen taloudellisen ja oikeudellisen ympäristön kehittämistä, mikä on välttämätön tae tulevien investointien turvallisuudelle, erityisesti suorille ulkomaisille sijoituksille, joiden määrä on edelleen varsin vähäinen, ja strategisten suurhankkeiden rahoituksen edistämiselle; toivoo myös yhteensovittamisen lisäämistä tällä alalla, koska valtioiden välillä on suuria eroja;
10. toivoo alueen taloudellisen ja oikeudellisen ympäristön kehittämistä, mikä on välttämätön tae tuleville investoinneille; korostaa tavoitetta, jonka mukaan henkilöresurssien ja työllisyyden kehittämistä edistetään vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti köyhyyden torjumiseksi; korostaa, että vakaiden julkisten palvelujen säilyttäminen ja kehittäminen on toinen tärkeä edellytys alueen kestävän kehityksen takaamiselle;
11. painottaa Välimeren rannikkovaltioissa sijaitsevien yrityksien ja niiden välisen vuoropuhelun merkitystä, jotta vahvistetaan kauppaa ja sijoituksia;
12. pyytää komissiota ottamaan kauppasopimusneuvotteluissa huomioon olemassa olevien vaikutustutkimusten tulokset ja arvioimaan vapauttamisprosessin vaikutukset ilmastonmuutoksen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kriisin kannalta, jotta prosessia voidaan soveltaa tarvittaessa asteittain ja epäsymmetrisesti niin, että suojellaan Välimeren rannan molemmin puolin samankaltaisia tuotantomuotoja, joihin kohdistuu kaikkein suurin kilpailun uhka vapauttamisprosessin etenemisen seurauksena; pyytää Välimeren unionia valitsemaan hankkeet pääasiassa sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden sekä ympäristövaikutusten lieventämistarpeiden perusteella;
13. korostaa tarvetta soveltaa EU:n ja Välimeren alueen maatalousalan etenemissuunnitelman mukaisesti alueellista maatalouspolitiikkaa, jolla suojellaan elintarvikkeiden paikallista tuotantoa ja elintarviketurvallisuutta ja edistetään Välimerelle tyypillisten tuotteiden tuotantoa, jakelua ja monipuolistamista sekä kehitetään pieniä ja keskisuuria maatiloja ja joka on mukautettu kestävään kehitykseen; kehottaa komissiota hyväksymään kumppanuuspyynnöt, jotka koskevat takuiden laajentamista ja elintarvikekriisien sattuessa noudatettavia nopeita menettelyjä, ottaen huomioon monissa Välimeren kumppanivaltioissa lisääntyvä elintarviketurvan puute;
14. tunnustaa, että energia-alan yhteistyön vahvistaminen Euro−Välimeri-alueen kumppaneiden välillä on tärkeää ja että alueellisia energiamarkkinoita on kehitettävä, jotta Välimeren alueella voidaan panna täytäntöön uusiutuvaa energiaa ja energiainfrastruktuuria koskevia hankkeita; vaatii, että energia- ja kestävän kehityksen hankkeet kohdistetaan Desertec-hankkeen tapaan suoraan Välimeren alueeseen, jolloin ne edistävät alueen kehitystä; pitää Välimeren unionin alueellista "Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma" -hanketta myönteisenä, koska sillä edistetään paitsi infrastruktuurin kehittämistä, myös komponenttiteollisuuden kehittymistä sekä alan suunnittelutyötä ja teknologiaa kaikissa suunnitelmaan osallistuvissa maissa;
15. toivoo, että assosiaatiosopimukset tarkistetaan pitäen mielessä uudet tarpeet, jotka liittyvät rahoitus- ja talouskriisiin, yhteiskunnalliseen kriisiin sekä elintarvike- ja energia-alan kriisiin; muistuttaa, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen luomisen yhtenä päätavoitteena on edelleen oltava kehitystä ja köyhyyden vähentämistä edistävä kaupankäynti, ja toivoo, että ministerikokouksessa 9. joulukuuta 2009 hyväksytty etenemissuunnitelma voi auttaa osaltaan tämän tavoitteen saavuttamisessa;
16. kehottaa komissiota pitämään kauppaneuvottelujen yhteydessä kiinni vaatimuksistaan edistää entisestään demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä Välimeren unioniin tarkkailijavaltiona osallistuvan Libyan lisäksi myös kaikissa muissa Välimeren unioniin kuuluvissa maissa;
17. pyytää komissiota edistämään alueellista vakautta ja kriisien ennaltaehkäisyä, jotta voidaan lujittaa yhtenäistä rauhan, kehityksen, oikeuden, tasavertaisuuden, vapauden, moniarvoisuuden, demokratian ja kunnioituksen aluetta;
18. korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen keskeistä merkitystä, koska se on luonteva ympäristö poliittiselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle keskustelulle Euro-Välimeri-alueen demokraattisesti valittujen edustajien välillä.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) |
27.4.2010 |
|
|
|
||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
23 0 1 |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Daniel Caspary, Marielle De Sarnez, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Metin Kazak, Bernd Lange, David Martin, Emilio Menéndez del Valle, Vital Moreira, Cristiana Muscardini, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Gianluca Susta, Jan Zahradil, Pablo Zalba Bidegain, Paweł Zalewski |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
George Sabin Cutaş, Elisabeth Köstinger, Michael Theurer, Jarosław Leszek Wałęsa |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Lara Comi, Sylvie Guillaume |
|||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) |
28.4.2010 |
|
|
|
||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
58 6 0 |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Gabriele Albertini, Dominique Baudis, Frieda Brepoels, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Michael Gahler, Marietta Giannakou, Takis Hadjigeorgiou, Anna Ibrisagic, Anneli Jäätteenmäki, Jelko Kacin, Maria Eleni Koppa, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Krzysztof Lisek, Sabine Lösing, Barry Madlener, Mario Mauro, Kyriakos Mavronikolas, Jean-Luc Mélenchon, Willy Meyer, Alexander Mirsky, Andreas Mölzer, María Muñiz De Urquiza, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Norica Nicolai, Raimon Obiols, Kristiina Ojuland, Justas Vincas Paleckis, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Vincent Peillon, Hans-Gert Pöttering, Cristian Dan Preda, Fiorello Provera, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Nikolaos Salavrakos, Jacek Saryusz-Wolski, Werner Schulz, Marek Siwiec, Zoran Thaler, Inese Vaidere, Johannes Cornelis van Baalen, Kristian Vigenin |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Laima Liucija Andrikienė, Elena Băsescu, Emine Bozkurt, Véronique De Keyser, Hélène Flautre, Charles Goerens, Elisabeth Jeggle, Evgeni Kirilov, Georgios Koumoutsakos, Barbara Lochbihler, Norbert Neuser, Judith Sargentini, Alf Svensson, Indrek Tarand, László Tőkés, Ivo Vajgl, Luis Yáñez-Barnuevo García, Janusz Władysław Zemke |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Georgios Papanikolaou |
|||||