MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (uudelleenlaadittu toisinto)

4.5.2010 - (KOM(2009)0126 – C7‑0044/2009 – 2009/0054(COD)) - ***I

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Barbara Weiler
(Uudelleenlaatiminen – työjärjestyksen 87 artikla)
Valmistelija(t) (*):
Raffaele Baldassarre, oikeudellisten asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (uudelleenlaadittu toisinto)

(KOM(2009)0126 – C7‑0044/2009 – 2009/0054(COD))

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0126),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0044/2009),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin" (KOM(2009)0665),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[1],

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman ... päivätyn kirjeen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7‑0136/2010),

A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.  hyväksyy jäljempänä esitetyn komission ehdotuksen ottaen huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus  1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(7) Euroopan talouden elvytyssuunnitelman ensisijaisiin toimiin kuuluu hallinnollisen rasitteen vähentäminen ja yrittäjyyden edistäminen muun muassa varmistamalla, että viranomaiset maksavat laskunsa tavaroista ja palveluista myös pk-yrityksille kuukauden kuluessa maksuvalmiuden parantamiseksi.	(7) Euroopan talouden elvytyssuunnitelman ensisijaisiin toimiin kuuluu hallinnollisen rasitteen vähentäminen ja yrittäjyyden edistäminen muun muassa varmistamalla, että laskut tavaroista ja palveluista maksetaan pääsääntöisesti myös pk-yrityksille kuukauden kuluessa maksuvalmiuden parantamiseksi.
Perustelu
Hankintaviranomaiset ja yksityiset toimeksiantajat olisi pääsääntöisesti velvoitettava maksamaan laskunsa 30 päivän määräajan kuluessa. Direktiivissä säädettyjen poikkeusten on kuitenkin edelleen oltava mahdollisia. Esimerkiksi rakennusalalla toimitukset ja palvelut ja vastaavasti laskutusasiakirjat voivat olla niin monimutkaisia, että niiden tarkistaminen saattaa kestää kauemmin kuin mainitun ajan. Tämä ongelma voidaan ratkaista porrastetuilla maksuilla.
Tarkistus  2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(12) Maksuviivästys on sopimusrikkomus, joka on tehty velallisen kannalta taloudellisesti houkuttelevaksi useimmissa jäsenvaltioissa alhaisen tai puuttuvan viivästyskoron ja/tai hitaan perintämenettelyn vuoksi. Päättäväinen toiminta, mukaan lukien se, että koronperintäoikeuden epäämisestä tehdään hyvän kauppatavan vastainen sopimuslauseke ja että säädetään aiheutuneiden kulujen korvaamisesta velkojille, on tarpeen tämän suuntauksen kääntämiseksi ja sen varmistamiseksi, että maksuviivästysten seuraukset ovat viivästyksiä torjuvia.	(12) Maksuviivästys on sopimusrikkomus, joka on tehty velallisen kannalta taloudellisesti houkuttelevaksi useimmissa jäsenvaltioissa alhaisen tai puuttuvan viivästyskoron ja/tai hitaan perintämenettelyn vuoksi. Päättäväinen siirtyminen nopean maksamisen kulttuuriin on tarpeen tämän suuntauksen kääntämiseksi ja sen varmistamiseksi, että maksuviivästysten seuraukset ovat viivästyksiä torjuvia. Tähän siirtymiseen tulisi sisältyä se, että asetetaan maksuaikojen enimmäisrajat, säädetään aiheutuneiden kulujen korvaamisesta velkojalle sekä tehdään koronperintäoikeuden ja aiheutuneiden kulujen perintäoikeuden epäämisestä epäoikeudenmukainen sopimusehto ja hyvän kauppatavan vastainen käytäntö. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pk-yrityksiin. Siksi on olennaista, että ei ehdoteta toimia, joilla lisätään hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa.
Perustelu
Talouden toimijoille on tehtävä selväksi, että on hyvän kauppatavan vastaista evätä velkojilta oikeus perintäkulujen korvaamiseen; tällaista sopimusehtoa ei voida soveltaa, ja sen nojalla voidaan vaatia vahingonkorvausta.
Tarkistus  3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 a) Siksi olisi säädettävä yritysten välisten sopimusten mukaisten maksuaikojen rajoittamisesta pääsääntöisesti 60 päivään. Yrityksillä voi kuitenkin olla syitä vaatia pidempiä aikoja esimerkiksi silloin, kun myynti tapahtuu vuoden tiettynä aikana, kun taas hankintoja on tehtävä koko vuoden ajan. Siksi sopimuspuolten olisi voitava erityisesti sopia 60 päivää pitemmistä maksuajoista kuitenkin sillä edellytyksellä, että tällainen pidennys ei johda aiheettomiin vahinkoihin kenenkään sopimuspuolen kannalta.
Tarkistus  4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(13) Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi tässä direktiivissä olisi sovellettava julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY säädettyä ”hankintaviranomaisten” määritelmää.	(13) Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi tässä direktiivissä olisi sovellettava julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY ja vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/17/EY1 säädettyä "hankintaviranomaisten" määritelmää. Direktiivissä 2004/17/EY määriteltyjen julkisten yritysten ei kuitenkaan pitäisi sisältyä "viranomaisen" määritelmään.
	_____ 1 EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.
Perustelu
Direktiivissä 2004/17/EY määriteltyjen julkisten yritysten mukaan ottaminen johtaisi kilpailun vääristymiseen kyseisellä alalla. Tämä tarkistus liittyy 2 artiklan 2 kohtaa koskevaan tarkistukseen.
Tarkistus  5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(15) Velkojien on tarpeen saada kohtuullinen korvaus viivästyneistä maksuista aiheutuneista perintäkuluista, jotta varmistetaan, että maksuviivästysten seuraukset ovat torjuvia. Perintäkulujen olisi sisällettävä myös hallinnolliset kulut ja korvaus maksuviivästyksistä aiheutuneista yrityksen sisäisistä kuluista, joiden osalta direktiivissä olisi säädettävä mahdollisuudesta kiinteään vähimmäismäärään, jonka lisäksi voidaan periä viivästyskorkoa. Perintäkulujen korvaamista olisi harkittava ilman, että tämä vaikuttaa kansallisiin säännöksiin, joiden nojalla kansallinen tuomari voi tuomita velkojalle korvausta velallisen maksuviivästykseen liittyvästä lisävahingosta.	(15) Velkojien on tarpeen saada kohtuullinen korvaus viivästyneistä maksuista aiheutuneista perintäkuluista, jotta varmistetaan, että maksuviivästysten seuraukset ovat torjuvia. Perintäkulujen olisi sisällettävä myös hallinnolliset kulut ja korvaus maksuviivästyksistä aiheutuneista yrityksen sisäisistä kuluista, joiden osalta direktiivissä olisi säädettävä mahdollisuudesta kiinteään määrään, jonka lisäksi voidaan periä viivästyskorkoa Perintäkulujen korvaamista olisi harkittava ilman, että tämä vaikuttaa kansallisiin säännöksiin, joiden nojalla kansallinen tuomari voi tuomita velkojalle korvausta velallisen maksuviivästykseen liittyvästä lisävahingosta.
Perustelu
Tarkistus  6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(15 a) Sen lisäksi, että velkojalla on oikeus vaatia kiinteä korvaus sisäisistä perintäkuluista, velkojalla olisi oltava oikeus vaatia korvaus myös muista perintäkuluista, jotka ovat aiheutuneet velallisen maksuviivästyksestä. Näihin kuluihin olisi sisällytettävä etenkin kulut, joita velkojalle aiheutuu asianajajan tai perintätoimiston käyttämisestä. Velkojien olisi myös voitava periä korvaus kuluista, jotka ovat aiheutuneet tilinylitysmahdollisuuden käytöstä.
Perustelu
On täsmennettävä, mitä kuluja pidetään velallisen maksuviivästyksestä aiheutuneina perintäkuluina. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä.
Tarkistus  7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(16) Tutkimuksista käy ilmi, että kaupallisissa toimissa viranomaiset vaativat usein sopimukseen perustuvia maksuaikoja, jotka ovat merkittävästi pidempiä kuin 30 päivää. Tästä syystä viranomaisten kanssa tehtävien hankintasopimusten maksuaika olisi rajoitettava pääsääntöisesti enintään 30 päivään.	Poistetaan.
Perustelu
Tarkistus  8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(17) Maksuviivästykset ovat erityisen valitettavia, jos niitä esiintyy velallisen vakavaraisuudesta huolimatta. Tutkimuksista käy ilmi, että viranomaiset maksavat usein laskunsa hyvin myöhään maksuajan päättymisen jälkeen. Viranomaisilla voi olla vähemmän rahoitusrajoitteita, koska niiden tulolähteet ovat mahdollisesti varmempia, ennustettavampia ja jatkuvampia kuin yksityisillä yrityksillä. Viranomaisten tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään ole samassa määrin sidoksissa vakaiden kauppasuhteiden rakentamiseen kuin yksityisillä yrityksillä. Tämän vuoksi viranomaisilla voi olla vähemmän kannusteita maksaa laskunsa ajallaan. Lisäksi monet viranomaiset voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yksityiset yritykset. Näin ollen viranomaisten maksuviivästykset aiheuttavat perusteettomia kustannuksia yksityisille yrityksille samoin kuin yleistä tehottomuutta. Viranomaisten maksujen viivästyessä on siksi aiheellista ottaa käyttöön vastaavasti suurempi korvaus, jolla on maksuviivästyksiä estävä vaikutus.	(17) Maksuviivästykset ovat erityisen valitettavia, jos niitä esiintyy velallisen vakavaraisuudesta huolimatta. Tutkimuksista käy ilmi, että viranomaiset maksavat usein laskunsa hyvin myöhään maksuajan päättymisen jälkeen. Viranomaisilla voi olla vähemmän rahoitusrajoitteita, koska niiden tulolähteet ovat mahdollisesti varmempia, ennustettavampia ja jatkuvampia kuin yksityisillä yrityksillä. Viranomaisten tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään ole samassa määrin sidoksissa vakaiden kauppasuhteiden rakentamiseen kuin yksityisillä yrityksillä. Tämän vuoksi viranomaisilla voi olla vähemmän kannusteita maksaa laskunsa ajallaan. Lisäksi monet viranomaiset voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yksityiset yritykset. Lisäksi monet viranomaiset voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yksityiset yritykset. Viranomaisten maksuviivästysten haittavaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon julkisten hankintojen merkitys Euroopan unionin yleisen talouden kannalta. Siksi on aiheellista ottaa käyttöön erityisiä sääntöjä, jotka koskevat yritysten ja viranomaisten välisiä kaupallisia toimia ja joissa säädetään erityisesti, että viranomaisten tekemissä hankintasopimuksissa ei pääsääntöisesti voida ylittää 30 päivän maksuaikaa.
Tarkistus  9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(17 a) Euroopan unionin toimielimet ovat rahoituksensa ja liikesuhteidensa osalta verrattavissa jäsenvaltioiden viranomaisiin. Tässä direktiivissä vahvistetut viranomaisia koskevat enimmäismaksuajat koskevat yhtäläisesti Euroopan unionin toimielimiä.
Perustelu
Tarkistusta olisi tarkasteltava yhdessä 2 artiklan 2 kohdan kanssa. Esittelijä katsoo, että direktiiviä olisi sovellettava myös Euroopan unionin toimielimiin.
Tarkistus  10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(17 b) Monessa jäsenvaltiossa terveydenhuollon tilanne on maksuviivytysten yhteydessä erityinen huolenaihe. Terveydenhoitosektorin ongelmia ei kuitenkaan voida ratkaista yhdessä yössä, koska terveydenhuollon laitosten vaikeudet johtuvat niitä rasittavasta vanhasta velkataakasta. Siksi terveydenhuollon laitosten olisi voitava hoitaa sitoumuksensa joustavammin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin tehtävä kaikkensa, jotta terveydenhoitosektorin maksut hoidettaisiin sopimuksissa määrättyjä maksuaikoja noudattaen.
Perustelu
Terveydenhuollolla on useissa jäsenvaltioissa vaikeuksia suorittaa maksut määräaikana. Maksuvaikeudet johtuvat usein "menneisyyden virheistä" ja rakenteellisista ongelmista. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että tässä direktiivissä esitettyjä sääntöjä sovelletaan myös terveydenhuollon laitosten maksuihin. Tällaisille laitoksille olisi kuitenkin annettava enemmän liikkumavaraa maksujen suorittamiseen.
Tarkistus  11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(18) Tällä direktiivillä olisi estettävä sopimusvapauden väärinkäyttö velkojan vahingoksi. Tällaisena väärinkäyttönä voidaan pitää sitä, että sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on parantaa velallisen maksuvalmiutta velkojan kustannuksella, esimerkiksi siten, että velkojalta evätään mahdollisuus periä viivästyskorkoa tai määritetään tässä direktiivissä säädettyä lakisääteistä korkoa merkittävästi alhaisempi viivästyskorko tai että pääsopimuksen osapuoli asettaa toimittajilleen tai alihankkijoilleen maksuehtoja, jotka eivät ole perusteltuja sille itselleen asetettujen ehtojen johdosta. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin säännöksiin, jotka liittyvät sopimusten tekotapaan tai joilla säännellään velalliselle epäoikeudenmukaisten sopimusehtojen pätevyyttä.	(18) Tällä direktiivillä olisi estettävä sopimusvapauden väärinkäyttö velkojan vahingoksi. Tällaisena väärinkäyttönä voidaan pitää sitä, että sopimusehdon tai ‑menettelyn pääasiallisena tarkoituksena on parantaa velallisen maksuvalmiutta velkojan kustannuksella, esimerkiksi siten, että velkojalta evätään mahdollisuus periä viivästyskorkoa tai määritetään tässä direktiivissä säädettyä lakisääteistä korkoa merkittävästi alhaisempi viivästyskorko tai että pääsopimuksen osapuoli asettaa toimittajilleen tai alihankkijoilleen maksuehtoja, jotka eivät ole perusteltuja sille itselleen asetettujen ehtojen johdosta. Tutkijoiden laatiman yhteisen viitekehysluonnoksen mukaisesti kohtuuttomina olisi pidettävä kaikkia hyvästä kauppatavasta selvästi poikkeavia, vilpittömyyden ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin periaatteiden vastaisia sopimusehtoja tai ‑menettelyjä. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin säännöksiin, jotka liittyvät sopimusten tekotapaan tai joilla säännellään velalliselle epäoikeudenmukaisten sopimusehtojen pätevyyttä.
Tarkistus  12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
.	(18 a) Kun pyritään tehostamaan ponnisteluja, joiden tarkoituksena on estää velkojien vahingoksi koituva sopimusvapauden väärinkäyttö, jäsenvaltioiden ja järjestöjen, jotka on virallisesti tunnustettu edustajiksi tai joiden etua asia koskee, olisi edistettävä komission tuella sitä, että laaditaan ja julkistetaan käytännesäännöt sekä hyväksytään sovitteluun ja välimiesmenettelyyn perustuvat vapaaehtoiset riitojenratkaisujärjestelyt, jotka tarjoavat sopivat valitusmenettelyt ja joista neuvotellaan kansallisella tai unionin tasolla ja joilla varmistetaan tässä direktiivissä esitettyjen oikeuksien täysimittainen kunnioittaminen.
Perustelu
On kaikin puolin toivottavaa, että käytännesäännöt sisältävät tehokkaat valitusmenettelyt, joita voidaan soveltaa niihin, jotka eivät täytä sopimusvelvoitteitaan. Käytännesääntöjen tehokkuus on kuitenkin rajallinen, jos ne perustuvat vapaaehtoisuuteen, kun otetaan lisäksi huomioon, että ei ole olemassa sitovia keinoja, joilla taataan kyseisten osapuolten asianmukainen toiminta (käytännesääntöjen piiristä erottamista lukuun ottamatta). Siksi on tärkeä varmistaa, että etujärjestöt osallistuvat toimintaan mahdollisimman laajasti, sekä kannustaa sovittelun ja välimiesmenettelyn käyttöön, jotta voidaan löytää edullisimmat ja nopeimmat ratkaisut.
Tarkistus  13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(18 b) Tässä direktiivissä vahvistetaan sopimusehtojen mahdollisen epäoikeudenmukaisuuden arviointikriteerit ottaen huomioon, että yritysten välisillä tai yritysten ja viranomaisten välisillä kaupallisilla toimilla on erityispiirteitä, jotka poikkeavat olennaisesti kuluttajien kaupallisista toimista.
Perustelu
Tarkistuksella täsmennetään, että sopimusehtojen mahdollisen epäoikeudenmukaisuuden arvioinnin erityiskriteerit, sellaisina kuin ne on esitetty tässä direktiivissä, on kehitetty ottaen huomioon yritysten välisten sekä yritysten ja viranomaisten välisten kaupallisten toimien erityispiirteet, jotka poikkeavat merkittävästi kuluttajien kaupallisista toimista.
Tarkistus  14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(20 a) Tämän direktiivin säännösten noudattamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä turvautumista sovitteluun tai muihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin.
Perustelu
Esittelijä kannattaa turvautumista sovitteluun tai muihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin.
Tarkistus  15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(22) On tarpeen varmistaa, että kaupallisissa toimissa tapahtuviin maksuviivästyksiin liittyvien riidattomien saatavien perintämenettelyt saatetaan päätökseen lyhyessä ajassa.	(22) On tarpeen varmistaa, että kaupallisissa toimissa tapahtuviin maksuviivästyksiin liittyvien riidattomien saatavien perintämenettelyt saatetaan päätökseen lyhyessä ajassa ja että saatavien perinnässä yrityksiltä ja viranomaisilta voidaan käyttää yleisesti käytettävissä olevaa sähköistä järjestelmää, joka on samoin ehdoin kaikkien Euroopan unioniin sijoittautuneiden velkojien käytettävissä ja saatavilla Euroopan sähköisen oikeudenkäytön portaalin kautta heti, kun portaali otetaan käyttöön.
Tarkistus  16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(22 a) Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi laadittava itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaistava ne.
Tarkistus  17 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
(2) ’viranomaisella’ mitä hyvänsä hankintaviranomaista siten kuin on määritelty direktiivissä 2004/18/EY;	(2) 'viranomaisella' mitä hyvänsä hankintaviranomaista sellaisena kuin se on määritelty direktiivin direktiivissä 2004/18/EY 1 artiklan 9 kohdassa ja direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa riippumatta sopimuksen arvosta, sekä kaikkia Euroopan unionin toimielimiä, laitoksia, toimistoja ja virastoja;
Tarkistus  18 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 4 kohta
Komission teksti	Tarkistus
(4) ’maksuviivästyksellä’ sitä, että maksua ei suoriteta 3 artiklan 2 kohdassa tai 5 artiklan 2 kohdassa määritetyn maksuajan kuluessa;	(4) 'maksuviivästyksellä' sitä, että maksua ei suoriteta sopimuksessa määritetyn maksuajan kuluessa tai määritelmän puuttuessa 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritetyn maksuajan kuluessa;
Perustelu
Tämä tarkistus on tärkeä, koska olisi sallittava, että sopimuksessa voidaan sopia 3 artiklan 2 kohdassa tai 5 artiklan 2 kohdassa säädettyä maksuaikaa lyhyemmästä maksuajasta ja että jos velallinen ei noudata sitä, velalliseen olisi kohdistettava aiheellisia seuraamuksia.
Tarkistus  19 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 5 kohta
Komission teksti	Tarkistus
(5) ’viivästyskorolla’ lakisääteistä korkoa tai yritysten välillä neuvoteltua ja sovittua korkoa;	(5) 'viivästyskorolla' lakisääteistä korkoa tai yritysten välillä neuvoteltua ja sovittua korkoa, joka ei saa olla alempi kuin lakisääteinen korko;
Tarkistus  20 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 6 kohta
Komission teksti	Tarkistus
6. ’lakisääteisellä korolla’ yksinkertaista viivästyskorkoa, jonka määrä on viitekorko korotettuna vähintään seitsemällä prosenttiyksiköllä;	6. 'lakisääteisellä korolla' yksinkertaista viivästyskorkoa, jonka määrä on viitekorko korotettuna vähintään yhdeksällä prosenttiyksiköllä;
Perustelu
Kun asetetaan kaikkia aloja koskevat yhtenäisemmät säännöt, joiden myötä maksuviivästyksestä peritään hieman lakisääteistä korkoa korkeampaa korkoa kiinteämääräisen korvauksen sijasta, varmistetaan se, että kaikkia velallisia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja että niihin sovelletaan oikeasuhteisia mutta varoittavia seuraamuksia. Tämä tarkistus edellyttää komission ehdotuksen 5 artiklan 5 kohdan poistamista.
Tarkistus  21 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 9 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(9 a) 'todennettavissa olevalla laskulla' selkeää lopullista laskua, jossa noudatetaan erien sovittua järjestystä ja käytetään sopimukseen sisältyviä nimityksiä. Laskuun on liitettävä määrälaskelmat, piirrokset ja muut tositteet, jotka ovat tarpeen laskutetun suorituksen tyypin ja laajuuden todentamiseksi;
Perustelu
Jotta lasku ylipäänsä käynnistää maksuajan, sen on maksuvelvollisuuden aiheutumiseksi oltava todennettavissa. Tämä tarkoittaa mm. laskutettavien suoritusten luettelemista, suoritettujen erien kohdennettavuutta ja vastaavia tositteita. Jotta laskua voidaan pitää täydellisenä ja asianmukaisena, sen on sisällöltään vastattava sopimuspuolten välisen sopimuksen määräyksiä.
Tarkistus  22 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – otsikko
Komission teksti	Tarkistus
Viivästyskorko	Yritysten väliset kaupalliset toimet
Perustelu
Selkeyden vuoksi otsikossa pitäisi ilmoittaa, että 3 artikla koskee vain yritysten välisiä maksuviivästyksiä.
Tarkistus  23 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:	b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:
i) 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;	i) 30 kalenteripäivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ja laskun tai maksuvaatimuksen eräpäivästä;
ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 päivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;	ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 kalenteripäivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;
iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 päivän kuluttua kyseisestä päivästä.	iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 kalenteripäivän kuluttua kyseisestä päivästä;
	b a) laskun vastaanottopäivään ei voida soveltaa velallisen ja velkojan välistä sopimusjärjestelyä.
Tarkistus  24 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 2 a–2 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 30 päivää.
	2 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 60 päivää, paitsi jos siitä on erikseen sovittu velkojan ja velallisen välillä eikä se johda aiheettomaan vahinkoon kenellekään sopimuspuolelle.
Tarkistus  25 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa kaupallisissa toimissa maksettavaksi 3 ja 5 artiklan mukaisesti ja ellei sopimuksesta muuta johdu, velkojalla on oikeus saada velalliselta jokin seuraavista määristä:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa kaupallisissa toimissa maksettavaksi 3 ja 5 artiklan mukaisesti, velkojalla on oikeus saada velalliselta automaattisesti eli ilman että yksittäisen velkojan tarvitsee sitä erikseen pyytää, vähintään 40 euron kiinteä summa:
Perustelu
Direktiiviehdotuksen 6 artiklan mukaan "lauseke, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida periä, on ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi katsottava aina selvästi kohtuuttomaksi". Sopimuksen määräys, joka poikkeaa 3 artiklassa ehdotetuista, heikentäisi velkojaa suojaavia sopimustakuita. On tärkeää taata, että menettely on automaattinen, jotta vältetään asiakkaan mahdolliset vastatoimet. Perintäkulujen korvaussummat olisi ilmaistava vähimmäismäärinä.
Tarkistus  26 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
a) vähintään 1 000 euron mutta alle 10 000 euron velasta kiinteä 70 euron summa;	Poistetaan.
Tarkistus  27 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
b) vähintään 10 000 euron velasta summa, joka vastaa yhtä prosenttia määrästä, josta viivästyskorko tulee maksettavaksi.	Poistetaan.
Tarkistus  28 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – c alakohta
Komission teksti	Tarkistus
c) vähintään 10 000 euron velasta summa, joka vastaa yhtä prosenttia määrästä, josta viivästyskorko tulee maksettavaksi.	Poistetaan.
Perustelu
Avoin 1 prosentin korvaus, joka maksetaan 10 000 euron tai sitä suurempien maksujen viivästymisestä, voisi arvoltaan suurten liiketoimien yhteydessä aiheuttaa merkittäviä ja suhteettomia kustannuksia ja olla todellisiin kustannuksiin nähden suhteeton. Esittelijä katsoo, että perintäkulujen korvaamiselle olisi asetettava kiinteä yläraja.
Tarkistus  29 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mikäli samalle velalliselle on esitetty useita vaateita, 1 kohdassa tarkoitettu korvaus perintäkuluista maksetaan vain velkojen kokonaismäärästä eikä yksittäisistä vaateista.
Perustelu
Ei olisi oikeudenmukaista eikä käytännöllistä korvata saman toimittajan tai ostajan perintäkuluja yksittäisistä vaateista, vaan 1 kohdassa tarkoitettuja kuluja olisi pikemminkin korvattava määrä, joka vastaa kaikkien näiden viivästysmaksujen yhteenlaskettua summaa. Tämä on erityisen olennaista terveydenhuollon alalla, kun sairaalat eivät pysty maksamaan toimittajalle eri lääkkeiden yksittäisistä toimituksista sairausvakuutuksen antajien maksuviivästysten takia.
Tarkistus  30 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä, velkojalla on oikeus vaatia velalliselta 1 kohdassa säädettyjen summien lisäksi kohtuullista korvausta muista perintäkuluista, jotka ovat aiheutuneet velallisen maksuviivästyksestä.	3. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa velallinen on vapautettu vastuusta, velkojalla on oikeus vaatia velalliselta 1 kohdassa säädettyjen summien lisäksi kohtuullista korvausta muista perintäkuluista, jotka ovat aiheutuneet velallisen maksuviivästyksestä. Muihin kuluihin sisältyvät erityisesti myös velkojalle maksuviivästyksen takia asianajajan tai perintätoimiston käytöstä aiheutuneet kulut sekä tilinylitysmahdollisuuden käytöstä aiheutuneet kulut.
Perustelu
On selvennettävä, mitkä kuluerät kuuluvat velallisen maksuviivästyksestä aiheutuneisiin muihin kuluihin.
Tarkistus  31 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – otsikko
Komission teksti	Tarkistus
Viranomaisten suorittamat maksut	Yritysten ja viranomaisten väliset kaupalliset toimet
Tarkistus  32 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, velkojalla on oikeus lakisääteisen koron suuruiseen viivästyskorkoon, ilman että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan tai viranomaisten tavoitteiden saavuttamista varten, velkojalla on oikeus lakisääteisen koron suuruiseen viivästyskorkoon, ilman että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Perustelu
Tarkistuksessa olisi otettava huomioon 2 artiklan 1 kohta. Monia viranomaisten hankkimista palveluista ei ole tarkoitettu itse viranomaisille vaan eri yhteiskuntaryhmiin kuuluville kolmansille osapuolille, joiden puolesta viranomaiset tekevät sopimuksia tavaroiden tai palvelujen tarjoamisesta. Sopimusten tekeminen kyseisistä tavaroista tai palveluista, jotka vastaavat kyseisen ryhmän tarpeita, on osa viranomaisten toiminnan tavoitteita, vaikka kyseiset viranomaiset eivät olekaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen lopullisia vastaanottajia.
Tarkistus  33 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:	b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä viimeistään jonkin seuraavassa mainitun määräajan päätyttyä:
i) 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;	i) 30 kalenteripäivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut todennettavissa olevan laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;
ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 päivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;	ii) mikäli velallinen vastaanottaa todennettavissa olevan laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 kalenteripäivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;
iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 päivän kuluttua kyseisestä päivästä.	iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa todennettavissa olevan laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 kalenteripäivän kuluttua kyseisestä päivästä;
	iii a) mikäli laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen vastaanottamispäivää ei ole määritelty, 30 päivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamispäivästä;
	b a) laskun vastaanottopäivään ei sovelleta velallisen ja velkojan tekemiä sopimusjärjestelyjä.
Perustelu
Laskun todennettavuus on maksuvelvollisuuden muodostumisen edellytys. Maksuvelvollisuuden muodostuminen edellyttää todennettavissa olevaa laskua, joka on asianmukaisesti laadittu ja lopullinen. Lopullinen lasku, joka ei vastaa näitä vaatimuksia, ei periaatteessa voi aiheuttaa maksuvelvollisuutta.
Tarkistus  34 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Julkisen terveydenhuollon sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan elinten osalta 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitetut aikarajat ovat 60 päivää.
Perustelu
Julkisen terveydenhuollon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten (esim. vammaisten hoitolaitokset) on voitava nauttia 60 päivän maksuaikaa, koska niiden rahoitus tapahtuu kansallisella tasolla (korvaukset sosiaaliturvajärjestelmän kautta). Tällä ei pyritä sulkemaan näitä laitoksia tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle eikä luomaan periaatteellista poikkeusta yhdelle maksajien luokalle vaan ottamaan huomioon niiden rahoitusjärjestelmän erityispiirteet, jotka eivät niiden tahdosta riippumattomista syistä mahdollista 30 päivän maksuajan noudattamista.
Tarkistus  35 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 30:tä päivää, jollei tarjousasiakirjoissa ja sopimuksessa toisin määrätä ja asianmukaisesti perustella.	3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 30:tä päivää tavaran tai palvelun vastaanottamispäivästä alkaen.
Perustelu
Poikkeaminen tarkistusta koskevasta 30 päivän jaksosta voidaan tulkita lukemattomin eri tavoin, ja se pitäisi siksi poistaa. Koska julkisten hankkijoiden ja yksityisten toimittajien välillä ei lisäksi useinkaan ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä, se antaa viranomaisille tilaisuuden ottaa käyttöön erilaisia jaksoja tarkistusmenettelyä varten. Ehdotetussa tarkistuksessa tarkennetaan lisäksi 30 päivän jakson aloituspäivämäärä: tavaran tai palvelun vastaanottamispäivä.
Tarkistus  36 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 4 kohta
Komission teksti	Tarkistus
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja, paitsi jos maksuajasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä ja jos maksuaika on asianmukaisesti perusteltu ottaen huomioon erityiset seikat kuten objektiivinen tarve ajoittaa maksu pitemmälle ajalle.	4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja, paitsi jos maksuajasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä ja jos maksuaika on objektiivisesti perusteltu ottaen huomioon sopimuksen erityinen luonne tai erityispiirteet, eikä se missään tapauksessa saa ylittää 60 päivää.
Perustelu
Sekä yrityksille että viranomaisille olisi voitava myöntää 30 päivää pidempiä maksuaikoja ainoastaan poikkeuksellisissa ja perustelluissa olosuhteissa. On tärkeää ottaa käyttöön enimmäismaksuaika, jotta poikkeusta rajoitetaan ja jotta vältetään väärinkäytökset.
Tarkistus  37 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 5 kohta
Komission teksti	Tarkistus
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa maksettavaksi velkojalla on oikeus saada kiinteämääräinen korvaus, joka on suuruudeltaan 5 prosenttia erääntyneestä määrästä. Tämä korvaus tulee maksettavaksi viivästyskoron lisäksi.	Poistetaan.
Perustelu
Velkojalle maksettava sakko olisi epätavallinen, sillä edunsaajia ovat kyseiset yksityishenkilöt eivätkä viranomaiset. Velkojalle tarkoitettu korvaus olisi maksettava koron muodossa.
Tarkistus  38 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – otsikko ja 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
Selvästi kohtuuttomat sopimuslausekkeet ja -menettelyt	Kohtuuttomat sopimusehdot ja -menettelyt
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupäivää, viivästyskorkoa tai perintäkuluja koskevaa sopimuslauseketta joko ei voida panna täytäntöön tai että se antaa oikeuden vaatia vahingonkorvausta, jos se on selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan. Ratkaistaessa sitä, onko lauseke selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan, otetaan huomioon kaikki tapausta koskevat seikat, mukaan lukien hyvä kauppatapa ja tuotteen tai palvelun luonne. Lisäksi otetaan huomioon, onko velallisella objektiivista syytä poiketa lakisääteisestä korosta tai 3 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta.	1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupäivää tai -aikaa, viivästyskorkoa tai perintäkulujen korvaamista koskevaa sopimusehtoa tai kauppatapaa ei voida panna täytäntöön ja että se antaa oikeuden vaatia vahingonkorvausta, jos se on selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan.
	Ratkaistaessa sitä, onko ehto tai menettely kohtuuton velkojaa kohtaan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, otetaan huomioon kaikki tapausta koskevat seikat, mukaan lukien
	a) selvä poikkeaminen hyvästä kauppatavasta vilpittömyyden ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin periaatteiden vastaisesti,
	b) tuotteen tai palvelun luonne, ja
	c) se, onko velallisella objektiivista syytä poiketa lakisääteisestä korosta tai 3 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta.
	(Sana "selvästi [kohtuuton] "poistetaan koko tekstistä ja ilmaisut "[sopimus]ehto" ja "[sopimus]menettely" lisätään kaikkialle tekstiin. Jos tarkistus hyväksytään, vastaavat muutokset on tehtävä koko tekstiin.)
Perustelu
On huomattava, että sanan "ehto" [englanniksi "term"] käännös on espanjaksi "cláusula", italiaksi "clausola" ja ranskaksi "clause". Tämä on linjassa esimerkiksi kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY kanssa.
Tarkistus  39 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta – 2 alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
Lauseke, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida periä, on ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi katsottava aina selvästi kohtuuttomaksi.	1 a. Sopimusehto tai -menettely, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida periä ja/tai perintäkuluista ei voi saada korvausta, on 1 kohdan soveltamiseksi katsottava aina kohtuuttomaksi.
Perustelu
Talouden toimijoille on tehtävä selväksi, että on hyvän kauppatavan vastaista evätä velkojilta oikeus perintäkulujen korvaamiseen; tällaista sopimusehtoa ei voida soveltaa, ja sen nojalla voidaan vaatia vahingonkorvausta.
Tarkistus  40 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut keinot käsittävät säännöksiä, joiden mukaan etujärjestöt voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa sillä perusteella, että lausekkeet ovat selvästi kohtuuttomia, niin että nämä voivat käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja lausekkeiden käytön jatkamisen estämiseksi.	3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut keinot käsittävät säännöksiä, joiden mukaan järjestöt, jotka on virallisesti tunnustettu yritysten edustajiksi tai joiden etua asia koskee, voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa sillä perusteella, että sopimusehdot tai kauppatavat ovat kohtuuttomia, myös yksittäisessä sopimuksessa, niin että nämä voivat käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja tällaisten ehtojen tai kauppatapojen käytön estämiseksi.
Perustelu
Tarkistus pohjautuu direktiivin 2000/35/EY sanamuotoon, ja sillä pyritään selkeyttämään "järjestön" käsitettä. Direktiivistä 2000/35/EY poiketen tässä halutaan kuitenkin avata tämä mahdollisuus muillekin kuin pk-yrityksiä edustaville järjestöille, esim. tiettyä teollisuudenalaa edustaville järjestöille.
Tarkistuksella selvennetään lisäksi, että etujärjestöt voivat aloittaa oikeustoimet kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka väitetty kohtuuton sopimusehto olisi yksittäiseen sopimukseen sisältyvä eikä yleinen sopimusehto.
Tarkistus  41 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – otsikko
Komission teksti	Tarkistus
Avoimuus	Avoimuus ja tietoisuuden lisääminen
Perustelu
Tarkistusta olisi tarkasteltava yhdessä 7 artiklaan tehtyjen muutosten kanssa.
Tarkistus  42 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on varmistettava tästä direktiivistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien täydellinen avoimuus, erityisesti julkaisemalla sovellettava lakisääteinen korko.	Jäsenvaltioiden on varmistettava tästä direktiivistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien täydellinen avoimuus, erityisesti julkaisemalla sovellettava lakisääteinen korko sekä viranomaisten maksuihin liittyvä menettely erityisenä takuuna mahdolliselle alihankkijaketjulle.
Tarkistus  43 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Komissio julkaisee virallisessa lehdessä ja internetissä tiedot lakisääteisistä koroista, joita kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivytysten yhteydessä.
Perustelu
Tämä ratkaisu lisää selkeyttä ja antaa tuomioistuimille ja velkojille paremmat mahdollisuudet saada tietoa eri jäsenvaltioissa sovellettavista lakisääteisistä koroista, mikä on erityisen tärkeää rajatylittävien liiketoimien yhteydessä.
Tarkistus  44 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 b kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 b. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa käytettävä ammattijulkaisuja, kampanjoita ja muita toimivia tapoja lisäämään yritysten tietoisuutta suojakeinoista, joilla maksuviivästyksiin voidaan puuttua.
Perustelu
Komission tekemään vaikutustenarviointiin sisältyvät empiiriset todisteet osoittavat, että yritykset eivät aina ole tietoisia maksuviivästyksiin puuttumisen keinoista. Esittelijä katsoo, että uuden direktiivin täytäntöönpanoa olisi täydennettävä varsinkin pk-yritysten valistamisella niille kuuluvista oikeuksista.
Tarkistus  45 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 c–1 d kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 c. Jäsenvaltiot voivat rohkaista ottamaan käyttöön nopean maksamisen säännöstöjä, joissa määritellään selkeät maksamisen määräajat ja asianmukaiset menettelyt, joilla käsitellään mahdollisia kiistanalaisia maksuja, sekä muita aloitteita, joilla puututaan maksuviivästysten vakavaan ongelmaan ja edistetään tämän direktiivin tavoitteita tukevan nopean maksamisen kulttuuria.
	1 d. Jäsenvaltioiden on pyrittävä kannustamaan nopeiden maksajien luettelon julkaisemista, jotta voidaan edistää hyvän käytännön leviämistä.
Perustelu
Esittelijä korosti työasiakirjassaan, että maksuviivästyksiä voidaan estää vain useiden toisiaan täydentävien toimenpiteiden avulla. Näiden toimenpiteiden tulisi sisältää maksajien myönteinen nimeäminen ja parhaiden käytäntöjen levittäminen nopean maksamisen edistämiseksi, mukaan luettuna nopean maksamisen säännöstön kaltaiset välineet.
Tarkistus  46 Ehdotus direktiiviksi 7 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	7 a artikla
	Maksuaikataulut
	Tällä direktiivillä ei rajoiteta osapuolten mahdollisuutta sopia sovellettavan kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti maksuaikatauluista, joiden mukaan erääntyneet maksut voidaan maksaa maksuerissä tietyn ajan kuluessa. Jos maksueriä ei tällaisissa tapauksissa makseta sovittuun määräaikaan mennessä, tässä direktiivissä säädetyt korko, korvaukset ja muut seuraamukset lasketaan yksinomaan viivästyneiden maksuerien perusteella.
Perustelu
Porrastetut maksujärjestelyt voivat auttaa turvaamaan yritysten ja erityisesti pk-yritysten maksuvalmiuden. Tässä yhteydessä esittelijä pitää asianmukaisina seuraavia selvennyksiä: (1) kaupallisen toimen osapuolet ovat jatkossakin täysin vapaita sopimaan tämänkaltaisista järjestelyistä asiaa koskevien kansallisen lainsäädännön säännösten perusteella; ja (2) jos yhtä maksuerää ei makseta sovittuun määräaikaan mennessä, korko, korvaukset ja muut seuraamukset lasketaan yksinomaan viivästyneiden maksuerien perusteella.
Tarkistus  47 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1–2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkoja voi velan määrästä riippumatta saada täytäntöönpanoasiakirjan 90 kalenteripäivän kuluessa velkojan kanteen tai hakemuksen jättämisestä tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos velkaa tai menettelyä ei ole miltään osin riitautettu.	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkoja voi nopeutetun menettelyn avulla ja velan määrästä riippumatta saada täytäntöönpanoasiakirjan 90 kalenteripäivän kuluessa velkojan kanteen tai hakemuksen jättämisestä tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos velkaa tai menettelyä ei ole miltään osin riitautettu. Jäsenvaltioiden on täytettävä tämä velvoite kansallisen lainsäädäntönsä, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti. Velkojille on tarjottava mahdollisuus käyttää yleisesti saatavilla olevaa sähköistä järjestelmää.
2. Kansallisessa lainsäädännössä, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on sovellettava samoja ehtoja kaikkiin yhteisöön sijoittautuneisiin velkojiin.	2. Kansallisessa lainsäädännössä, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on sovellettava samoja ehtoja kaikkiin unioniin sijoittautuneisiin velkojiin ja 1 kohdassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän on oltava samoin ehdoin kaikkien yhteisöön sijoittautuneiden velkojien saatavilla.

• [1]  EYVL L 77, 28.3.2002, s. 1.

PERUSTELUt

Johdanto

Esittelijä katsoo, että komission ehdotus edistää merkittävällä tavalla maksuviivästysten torjumista, koska sillä voidaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja ottaa erityisesti huomioon pienet ja keskisuuret yritykset.

Esittelijä hyväksyy komission ehdotuksen tärkeimmät periaatteet mutta ehdottaa myös useita merkittäviä tarkistuksia, jotka koskevat erityisesti seuraamuksia, viranomaisten määritelmää sekä viranomaisten yhdenmukaistettuja maksuaikoja.

Koska maksuviivästysten syyt ovat moninaisia ja liittyvät läheisesti toisiinsa, niitä voidaan estää vain useiden toisiaan täydentävien toimenpiteiden avulla. Tästä syystä esittelijä katsoo, että puhtaasti oikeudellinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on parantaa maksuviivästysten torjuntakeinoja, on aiheellinen mutta riittämätön. Komission "ankaraa" lähestymistapaa, joka perustuu ankariin sanktioihin ja ehkäiseviin keinoihin, on laajennettava siten, että siihen sisällytetään myös "pehmeät" toimet, jotka sisältävät positiivisia kannustimia maksuviivästysten torjumiseksi. Lisäksi direktiivin täytäntöönpanon ohella olisi edistettävä sähköisten laskujen kaltaisia käytännön toimia.

Esittelijä korostaa, että vain näiden toimien yhteisvaikutus maksuviivästyksiä koskevan direktiivin täytäntöönpanon ohella voi johtaa sellaiseen toisenlaiseen kaupankäyntikulttuuriin, joka kannustaa ajallaan maksamista ja jossa maksuviivästyksiä pidetään asiakkaan aseman väärinkäyttönä ja sopimusrikkomuksena eikä tavanomaisena käytäntönä.

Esittelijä korostaa, että vaikka direktiivi ei ratkaise kaikkia talouskriisin ongelmia, se on tärkeä väline, jolla voidaan vastata sekä nykyisiin että tuleviin haasteisiin.

Esittelijän kanta komission ehdotukseen sisältää seuraavat pääkohdat:

Perintäkulujen korvaaminen

Esittelijä katsoo, että avoin 1 prosentin viivästymismaksu 10 000 euron tai sitä suuremmista summista saattaa aiheuttaa arvoltaan suurten liiketoimien tapauksessa merkittäviä ja suhteettomia kustannuksia suuriarvoisista liiketoimista eikä välttämättä vastaa todellisia kustannuksia. Perintäkulujen korvaamiselle olisi asetettava kiinteä 100 euron yläraja.

Porrastetut maksujärjestelyt

Esittelijä katsoo, että jäsenvaltioiden olisi voitava säilyttää maksujärjestelyt, joiden mukaan erääntyneet maksut voidaan maksaa erissä tietyn ajan kuluessa. Tällaiset erissä suoritettavat maksut ovat yleisenä käytäntönä useissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa ja Italiassa erityisesti suurten urakoiden ja/tai palvelusopimusten, kuten rakennushankkeiden yhteydessä. Itse asiassa maksuerät tietyn ajan kuluessa ovat hyvin yleinen käytäntö rakennusalalla, ja maksuerät maksetaan niitä vastaavien sopimusvelvoitteiden osittaisen täyttämisen perusteella.

Esittelijä korostaa, että porrastetut maksujärjestelyt voivat auttaa varmistamaan yritysten ja erityisesti pk-yritysten maksuvalmiuden. Tässä yhteydessä esittelijä pitää aiheellisena täsmentää, että toisaalta kaupallisen toimen osapuolet ovat jatkossakin täysin vapaita sopimaan tämänkaltaisista järjestelyistä kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten perusteella, ja toisaalta, että jos yhtä maksuerää ei makseta sovittuun määräaikaan mennessä, korko, korvaukset ja muut seuraamukset lasketaan yksinomaan viivästyneiden maksuerien perusteella.

Viranomaisten maksuaikojen yhdenmukaistaminen

Esittelijä katsoo, että 30 päivän maksuajasta poikkeamista on edelleen pidettävä poikkeuskäytäntönä. Vaikka tietty joustavuus on välttämätöntä, poikkeusta olisi todella sovellettava vain erityisissä tapauksissa. 5 artiklan 4 kohdan viimeinen lause ("jos maksuaika on asianmukaisesti perusteltu ottaen huomioon erityiset seikat kuten objektiivinen tarve ajoittaa maksu pitemmälle ajalle") on jokseenkin epämääräinen ja aiheuttaa sekaannusta erityisesti sen osalta, koskeeko se porrastettuja maksuja.

Esittelijä ehdottaa täsmällisempää sanamuotoa mahdollisuudelle poiketa 30 maksuajasta tavalla, joka toisaalta edelleen mahdollistaa tarvittavan joustavuuden, jotta pitempien maksuaikojen oikeutetut perusteet voidaan ottaa huomioon. Esittelijä kannattaa myös 60 päivän määräämistä viranomaisten enimmäismaksuajaksi.

Liikeyritysten ja viranomaisten seuraamusten yhtäläisyys

Esittelijä kannattaa liikeyritysten ja viranomaisten tasapuolisempaa kohtelua. Vaikka esittelijä kannattaa liikeyritysten ja viranomaisten erilaista kohtelua maksuaikojen osalta, hän katsoo, että liikeyrityksiin ja viranomaisiin on sovellettava yhtäläisiä seuraamuksia.

Esittelijä katsoo myös, että viivästyneelle maksulle määrätty 5 prosentin viivästyskorko on suhteeton seuraamus. Se ei myöskään kannustaisi maksamaan laskua aikaisemmin sen jälkeen, kun se on jo myöhästynyt. Velallinen maksaisi saman viivästyskoron (5 % erääntyneestä summasta) riippumatta siitä, onko maksu viivästynyt eräpäivästä yhdellä päivällä vai yhdellä vuodella.

Esittelijä ehdottaa asteittaista ja progressiivista järjestelmää, jossa velallinen maksaa 2 prosenttia summasta päivästä, jona viivästyskorko tuli maksettavaksi, 4 prosenttia summasta 45 päivän kuluttua päivästä, jona viivästyskorko tuli maksettavaksi ja 5 prosenttia summasta 60 päivän kuluttua päivästä, jona viivästyskorko tuli maksettavaksi. Esittelijä ehdottaa myös, että seuraamuksen yläraja on 50 000 euroa.

Julkisen palvelun yritysten (direktiivi 2004/17/EY) sisällyttäminen viranomaisten määritelmään.

Esittelijä kannattaa direktiivin 2004/17/EY soveltamisalaan kuuluvien julkisen palvelun yritysten liiketoimien sisällyttämistä ehdotuksessa olevaan viranomaisten määritelmään. Esittelijä katsoo, että julkisen palvelut yritykset, joilla viranomaisten tapaan on erityisiä oikeuksia ja yksinoikeuksia, voivat luottaa jatkuviin (tai ainakin ennustettaviin) tuloihin. Tästä syystä julkisen palvelun yrityksiä olisi kohdeltava samalla tavalla kuin viranomaisia.

Myönteiset kannustimet ja jatkotoimet

Esittelijä ehdottaa tarkistuksia, joiden tavoitteena on laajentaa komission lähestymistapaa ja siirtää sen painopiste puhtaasti oikeudellisesta lähestymistavasta kannustinperusteiseen lähestymistapaan. Ensiksi esittelijä haluaa sitä, että jäsenvaltiot käyttävät nopean maksamisen säännöstöjä, positiivista nimeämistä ja muita samankaltaisia välineitä. joilla puututaan maksuviivästysten muodostamaan vakavaan ongelmaan ja edistetään tämän direktiivin tavoitteita tukevan nopean maksamisen kulttuuria. Toiseksi esittelijä ehdottaa, että jäsenvaltiot käyttävät ammattijulkaisuja, mainoskampanjoita ja muita toimivia tapoja lisäämään yritysten tietoisuutta suojakeinoista, joilla maksuviivästyksiin voidaan puuttua. Kolmanneksi esittelijä kannattaa turvautumista sovitteluun tai muihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin.

Oikeudellisten asioiden valiokunnan lausuntoluonnos

Esittelijä ottaa huomioon 6 artiklan mukaisia maksuaikoja koskevan oikeudellisten asioiden valiokunnan tarkistuksen, joka kuuluu JURI-valiokunnan toimivaltaan IMCO-valiokunnan ja JURI-valiokunnan välisen sopimuksen perusteella. Esittelijä kannattaa mainitun tarkistuksen sisällyttämistä direktiiviehdotukseen.

LIITE: OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Julkaistaan erikseen.

LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION OIKEUDELLISISTA YKSIKÖISTÄ KOOSTUVAN NEUVOA-ANTAVAN RYHMÄN LAUSUNTO

Bryssel, 7. toukokuuta 2009

LAUSUNTO

                                                              EUROOPAN PARLAMENTILLE

                                                              NEUVOSTOLLE

                                                              KOMISSIOLLE

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta

KOM(2009)0126, 8.4.2009 – 2009/0054(COD)

Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ja erityisesti sen 9 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä kokoontui 22. huhtikuuta 2009 käsittelemään muun muassa edellä mainittua komission antamaa ehdotusta.

Mainitussa kokouksessa[1] neuvoa-antava ryhmä tarkasteli ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, joka koskee kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2000/35/EY uudelleenlaadintaa, ja neuvoa-antava ryhmä päätti yksimielisesti, että seuraavat osat uudelleenlaaditun ehdotuksen tekstistä olisi pitänyt merkitä harmaalla taustalla, jota yleensä käytetään osoittamaan merkittävät muutokset:

–  johdanto-osan 15 kappaleessa sana "liittyvästä", jolla on ehdotettu korvattavaksi sana "aiheutuneesta";

–  9 artiklan 1 kohdassa sana "tavallisesti" (joka on merkitty "kaksinkertaisella yliviivauksella");

–  9 artiklassa direktiivin 2000/35/EY 5 artiklan 4 kohdan nykyinen sanamuoto, joka on merkitty kokonaisuudessaan "kaksinkertaisella yliviivauksella".

Tarkastelun perusteella neuvoa-antava ryhmä saattoi todeta yksimielisesti, että ehdotukseen ei sisälly tässä lausunnossa yksilöityjen muutosten lisäksi muita asiasisältöön vaikuttavia muutoksia. Ryhmä totesi aiemman säädöksen muuttumattomien säännösten kodifioinnista kyseisillä asiasisältöön vaikuttavilla muutoksilla, että ehdotus on säännönmukainen kodifiointi nykyisestä tekstistä eikä sillä muuteta kyseisen säädöksen asiasisältöä.

C. PENNERA                                  J.-C. PIRIS                                      C.-F. DURAND

Parlamentin lakimies                           Neuvoston lakimies                            Pääjohtaja       

• [1]  Neuvoa-antavalla ryhmällä oli käytössään ehdotuksen englannin-, ranskan- ja saksankielinen versio. Ryhmän työ perustui englanninkieliseen versioon, koska se oli käsiteltävänä olevan tekstin alkukieli.

oikeudellisten asioiden valiokunnan LAUSUNTO (25.3.2010)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (uudelleenlaadittu toisinto)
(KOM(2009)0126 – C7‑0044/2009 – 2009/0054(COD))

Valmistelija (*): Raffaele Baldassarre

(*)       Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

LYHYET PERUSTELUT

Taustaa

Komission uusi ehdotus julkaistiin uudelleenlaadittuna toisintona 8. huhtikuuta 2009 yhdessä vaikutustenarvioinnin[1] kanssa. Euroopan parlamentti vastaanotti sen virallisesti 14. syyskuuta 2009 ja käsittelee sitä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Komission vaikutustenarvioinnin mukaan viranomaisten maksukäyttäytyminen on joissain jäsenvaltioissa "erityisen epävarmaa"[2]. Koska jäsenvaltioiden julkisten hankintojen yhteissumma oli vuonna 2006 yli 1 943 miljardia euroa[3], komissio esittää suuntauksen kääntämistä erottamalla selkeästi toisistaan velallisyritykset, joita varten direktiivissä säädetään vaihtoehtoisista keinoista tilanteen parantamiseksi, ja velallisviranomaiset, joiden varalta velkojayritysten käyttöön luodaan entistä enemmän automatisoituja maksuviivästysten torjuntakeinoja.

Oikeudellisten asioiden valiokunta ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta ovat sopineet, että oikeudellisten asioiden valiokunta vastaa työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti yksin komission ehdotuksen 6, 8 ja 9 artiklasta sekä johdanto-osan 4, 12, 18, 19, 20 ja 22 kappaleesta.

Valmistelija kannattaa ehdotuksen päämääriä ja on laatinut oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon sellaiseksi, että se tukee rakentavasti asiasta vastaavan valiokunnan työtä. Kun komission ehdotusta on hiottu ja täydennetty tämän lausuntoluonnoksen uusilla ehdotuksilla, sillä voidaan merkittävästi edistää sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa ja välttämätöntä joutuisan maksukulttuurin omaksumista, jota valmistelija toivoisi kaikkiin jäsenvaltioihin.

Valmistelijan kanta 6, 8 ja 9 artiklaan

Tarkistukset 3 ja 10 kattavat monta näkökohtaa. Ensiksi siinä pyritään tekemään selväksi, että tietyt sopimukseen liittyvät kauppatavat, jotka eivät kuitenkaan tarkkaan ottaen ole osa sopimusta, on voitava jättää panematta täytäntöön ja niiden nojalla on voitava vaatia vahingonkorvausta. Toiseksi maksuviivästysdirektiivissä viitataan "sopimuksiin" ja tässä ehdotuksessa "sopimuslausekkeisiin", vaikka tässä yhteydessä vaikuttaisi sopivimmalta puhua "ehdoista", kuten tehdään muualla yhteisön säännöstössä ja luonnoksessa yhteiseksi viitekehykseksi (II. -9:401-410). Kolmanneksi tarkistuksella pyritään varmistamaan, että tarkistettu maksuviivästysdirektiivi on yhdenmukainen yhteisen viitekehysluonnoksen kanssa, jossa puolestaan pyritään puhumaan johdonmukaisesti "kohtuuttomista" maksuviivästyksiä koskevista ehdoista (III. -3:711) ja yleensä yritysten välisten sopimusten kohtuuttomista ehdoista (II. -9:405). Neljänneksi tarkistuksella tehdään selväksi, että maksuaikoja koskevat ehdot kuuluvat myös tämän säännöksen alaan. Lopuksi tarkistuksella halutaan esittää selvemmin ja systemaattisemmin ne kriteerit, jotka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon päättäessään, onko sopimusehto tai kauppatapa kohtuuton.

Valmistelija kannattaa ehdotuksen 6 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, jossa luodaan sopimusehtojen "musta lista". Hän pitää kuitenkin tärkeänä listata tässä myös ehdot, joiden mukaan perintäkuluista ei voi vaatia korvausta, koska näin talouden toimijoille tehdään selväksi, että on hyvän kauppatavan vastaista evätä velkojalta oikeus perintäkulujen korvaamiseen (jota oikeutta tällä ehdotuksella pyritään lujittamaan); tällaisia sopimusehtoja ei voida soveltaa, ja niiden nojalla voidaan vaatia vahingonkorvausta (ks. tarkistukset 1 ja 11).

Valmistelija katsoo, että komission ehdotukseen sisältyvä tärkeä säännös etujärjestöjen mahdollisuudesta ryhtyä oikeustoimiin on epäselvä eikä edistä oikeusvarmuutta. Hän ehdottaa, että palautetaan osittain maksuviivästysdirektiivin sanamuoto ja että samalla säännös ulotetaan myös muihin kuin vain pk-yrityksiä edustaviin järjestöihin, kuten tiettyä teollisuudenalaa edustaviin järjestöihin. On myös täsmennettävä, että etujärjestöjen toimet voivat koskea muitakin kuin pelkästään yleisiä sopimusehtoja, esimerkiksi yksittäisen sopimuksen ehtoa, jonka väitetään olevan direktiivin vastainen (ks. tarkistus 12).

Koska ehdotus on uudelleenlaadittu toisinto, sen 8 artikla ("Omistuksenpidätys"), jota komissio ei muuttanut, on ennallaan myös tässä lausunnossa, vaikka parlamentti pitää tätä tärkeänä kysymyksenä neuvoteltaessa maksuviivästysdirektiivistä ja sen hyväksymisestä.

Valmistelija katsoo, että maksuviivästysdirektiivin muuttamisen ei pitäisi vaikuttaa sääntöihin, joita sovelletaan pakkotäytäntöönpanoon, jota olisi jatkossakin säänneltävä kansallisella lainsäädännöllä. Periaate on jo ilmaistu selvästi maksuviivästysdirektiivissä ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä[4]. Valmistelija pitää tarpeellisena lisätä ponnisteluja sen ajan lyhentämiseksi, jossa täytäntöönpanoasiakirja on mahdollista saada, ja helpottaa asiakirjan saantia (ks. tarkistukset 5 ja 13). Valmistelija on tutkinut mahdollisuutta kytkeä yhteen maksuviivästysdirektiivi ja eurooppalainen maksamismääräysmenettely[5] ja jatkaisi mielellään asian pohtimista valiokunnassa. Tässä vaiheessa yhdistäminen olisi kuitenkin vaikeaa, koska eurooppalaisen maksumääräysmenettelyn aineellinen ja maantieteellinen laajuus on rajattu (ks. tarkistus 14, joka olosuhteiden vuoksi on luonteeltaan yksinomaan tekninen). Valmistelija pitää tärkeänä hyödyntää kaikkea maksuviivästysdirektiivin muuttamisessa saavutettavaa edistystä meneillään olevan Euroopan sähköisen oikeudenkäytön portaalin työstämisessä, jotta tätä välinettä käytettäisiin mahdollisimman paljon ja laajalti (ks. tarkistus 5).

Valmistelija tunnustaa, että vastakkainasettelu ei maksuviivästysten käsittelyssä yksinään riitä synnyttämään toivottua maksukulttuurin muutosta, sillä velkojat ovat usein haluttomia käyttämään maksuviivästysdirektiivissä vahvistettuja oikeuksiaan esimerkiksi periä korkoa, koska eivät halua vaarantaa asiakassuhteen jatkumista. Siksi ehdotetaankin täydentävää ehkäisevää menettelyä, jossa sovitaan käytännesäännöistä ja levitetään niitä sekä käytetään sovittelua (ks. tarkistukset 4 ja 15).

Valmistelijan kanta 5 artiklaan

Lopuksi tarkistuksessa 9 tarkastellaan 5 artiklaa oikeudellisesta näkökulmasta. Tarkistuksessa poistetaan 5 artiklan 5 kohta kohtuuttomana rankaisutoimena ja siten unionin oikeuden vastaisena. Lisäksi tarkistus noudattaa periaatetta, että yritysten välisissä toimissa maksuaikoja ei pidä yhdenmukaistaa, koska se olisi suhteellisuus-, toissijaisuus- ja osapuolten tahdonautonomian periaatteiden vastaista ja rajoittaisi jyrkästi pk-yritysten mahdollisuuksia saada tavaraluottoa.

TARKISTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(12) Maksuviivästys on sopimusrikkomus, joka on tehty velallisen kannalta taloudellisesti houkuttelevaksi useimmissa jäsenvaltioissa alhaisen tai puuttuvan viivästyskoron ja/tai hitaan perintämenettelyn vuoksi. Päättäväinen toiminta, mukaan lukien se, että koronperintäoikeuden epäämisestä tehdään hyvän kauppatavan vastainen sopimuslauseke ja että säädetään aiheutuneiden kulujen korvaamisesta velkojille, on tarpeen tämän suuntauksen kääntämiseksi ja sen varmistamiseksi, että maksuviivästysten seuraukset ovat viivästyksiä torjuvia.	(12) Maksuviivästys on sopimusrikkomus, joka on tehty velallisen kannalta taloudellisesti houkuttelevaksi useimmissa jäsenvaltioissa alhaisen tai puuttuvan viivästyskoron ja/tai hitaan perintämenettelyn vuoksi. Päättäväinen ajallaan maksamisen kulttuurin omaksuminen on tarpeen tämän suuntauksen kääntämiseksi ja sen varmistamiseksi, että maksuviivästysten seuraukset ovat viivästyksiä torjuvia. Uuden kulttuurin mukaisesti velkojalle olisi korvattava aiheutuneet kulut ja koronperintäoikeuden ja perintäkulujen korvaamisoikeuden epäämistä olisi pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena.
Perustelu
Talouden toimijoille on tehtävä selväksi, että on hyvän kauppatavan vastaista evätä velkojilta oikeus perintäkulujen korvaamiseen; tällaista sopimusehtoa ei voida soveltaa, ja sen nojalla voidaan vaatia vahingonkorvausta.
Tarkistus  2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(17) Maksuviivästykset ovat erityisen valitettavia, jos niitä esiintyy velallisen vakavaraisuudesta huolimatta. Tutkimuksista käy ilmi, että viranomaiset maksavat usein laskunsa hyvin myöhään maksuajan päättymisen jälkeen. Viranomaisilla voi olla vähemmän rahoitusrajoitteita, koska niiden tulolähteet ovat mahdollisesti varmempia, ennustettavampia ja jatkuvampia kuin yksityisillä yrityksillä. Viranomaisten tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään ole samassa määrin sidoksissa vakaiden kauppasuhteiden rakentamiseen kuin yksityisillä yrityksillä. Tämän vuoksi viranomaisilla voi olla vähemmän kannusteita maksaa laskunsa ajallaan. Lisäksi monet viranomaiset voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yksityiset yritykset. Näin ollen viranomaisten maksuviivästykset aiheuttavat perusteettomia kustannuksia yksityisille yrityksille samoin kuin yleistä tehottomuutta. Viranomaisten maksujen viivästyessä on siksi aiheellista ottaa käyttöön vastaavasti suurempi korvaus, jolla on maksuviivästyksiä estävä vaikutus.	(17) Maksuviivästykset ovat erityisen valitettavia, jos niitä esiintyy velallisen vakavaraisuudesta huolimatta. Tutkimuksista käy ilmi, että viranomaiset maksavat usein laskunsa hyvin myöhään maksuajan päättymisen jälkeen. Viranomaisilla voi olla vähemmän rahoitusrajoitteita, koska niiden tulolähteet ovat mahdollisesti varmempia, ennustettavampia ja jatkuvampia kuin yksityisillä yrityksillä. Viranomaisten tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään ole samassa määrin sidoksissa vakaiden kauppasuhteiden rakentamiseen kuin yksityisillä yrityksillä. Tämän vuoksi viranomaisilla voi olla vähemmän kannusteita maksaa laskunsa ajallaan. Lisäksi monet viranomaiset voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yksityiset yritykset. Näin ollen viranomaisten maksuviivästykset aiheuttavat perusteettomia kustannuksia yksityisille yrityksille samoin kuin yleistä tehottomuutta.
Perustelu
Viranomaisiin kohdistuva pakote on suhteeton ja syrjivä. Tällaisella sääntelyllä luodaan vääränlaisia kannustimia, jotka avaavat kaikki mahdollisuudet väärinkäytöksille ja lahjonnalle. Viranomaiset yrittävät suojautua seuraamusten aiheuttamilta kustannuksilta luomalla julkisten yritysten tavoin toimivia ulkoisia rakenteita, joiden avulla ne hoitavat tavara- ja palveluhankintansa. Ylimääräiset hallintorakenteet eivät välttämättä ole puolusteltavissa taloudellisen tehokkuuden kannalta.
Tarkistus  3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(18) Tällä direktiivillä olisi estettävä sopimusvapauden väärinkäyttö velkojan vahingoksi. Tällaisena väärinkäyttönä voidaan pitää sitä, että sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on parantaa velallisen maksuvalmiutta velkojan kustannuksella, esimerkiksi siten, että velkojalta evätään mahdollisuus periä viivästyskorkoa tai määritetään tässä direktiivissä säädettyä lakisääteistä korkoa merkittävästi alhaisempi viivästyskorko tai että pääsopimuksen osapuoli asettaa toimittajilleen tai alihankkijoilleen maksuehtoja, jotka eivät ole perusteltuja sille itselleen asetettujen ehtojen johdosta. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin säännöksiin, jotka liittyvät sopimusten tekotapaan tai joilla säännellään velalliselle epäoikeudenmukaisten sopimusehtojen pätevyyttä.	(18) Tällä direktiivillä olisi estettävä sopimusvapauden väärinkäyttö velkojan vahingoksi. Tällaisena väärinkäyttönä voidaan pitää sitä, että sopimusehdon tai ‑menettelyn pääasiallisena tarkoituksena on parantaa velallisen maksuvalmiutta velkojan kustannuksella, esimerkiksi siten, että velkojalta evätään mahdollisuus periä viivästyskorkoa tai määritetään tässä direktiivissä säädettyä lakisääteistä korkoa merkittävästi alhaisempi viivästyskorko tai että pääsopimuksen osapuoli asettaa toimittajilleen tai alihankkijoilleen maksuehtoja, jotka eivät ole perusteltuja sille itselleen asetettujen ehtojen johdosta. Tutkijoiden laatiman yhteisen viitekehysluonnoksen mukaisesti kaikkia hyvästä kauppatavasta selvästi poikkeavia, vilpittömyyden ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin periaatteiden vastaisia sopimusehtoja tai ‑menettelyjä olisi pidettävä kohtuuttomina. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin säännöksiin, jotka liittyvät sopimusten tekotapaan tai joilla säännellään velalliselle epäoikeudenmukaisten sopimusehtojen pätevyyttä.
Tarkistus  4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(21 a) Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/52/EY1 on jo säädetty Euroopan unionin tasolla käytettävän sovittelun puitteista.
	__________________ 1 EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3.
Tarkistus  5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(22) On tarpeen varmistaa, että kaupallisissa toimissa tapahtuviin maksuviivästyksiin liittyvien riidattomien saatavien perintämenettelyt saatetaan päätökseen lyhyessä ajassa.	(22) On tarpeen varmistaa, että kaupallisissa toimissa tapahtuviin maksuviivästyksiin liittyvien riidattomien saatavien perintämenettelyt saatetaan päätökseen lyhyessä ajassa ja että saatavien perinnässä yrityksiltä ja viranomaisilta voidaan käyttää yleisesti käytettävissä olevaa sähköistä järjestelmää, joka on samoin ehdoin kaikkien Euroopan unioniin sijoittautuneiden velkojien käytettävissä ja saatavilla Euroopan sähköisen oikeudenkäytön portaalin kautta heti, kun portaali otetaan käyttöön.
Tarkistus  6 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 8 kohta
Komission teksti	Tarkistus
(8) 'omistuksenpidätyksellä' sopimukseen perustuvaa järjestelyä, jossa myyjällä säilyy omistusoikeus kyseessä oleviin tavaroihin, kunnes kauppahinta on maksettu kokonaisuudessaan;	(8) 'omistuksenpidätyksellä' sopimuslauseketta, jonka mukaan omistusoikeus kyseessä oleviin tavaroihin ei siirry ostajalle vaan säilyy myyjällä, kunnes kauppahinta on maksettu kokonaisuudessaan;
Perustelu
Tarkennetaan omistuksenpidätyksen määritelmää.
Tarkistus  7 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon yritysten välisissä kaupallisissa toimissa ilman, että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkojalla on eräpäivää seuraavasta päivästä alkaen ilman eri toimenpiteitä oikeus viivästyskorkoon yritysten välisissä kaupallisissa toimissa ilman, että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Perustelu
Koron muodostumisen selventäminen.
Tarkistus  8 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä, velkojalla on oikeus vaatia velalliselta 1 kohdassa säädettyjen summien lisäksi kohtuullista korvausta muista perintäkuluista, jotka ovat aiheutuneet velallisen maksuviivästyksestä.	3. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa velallinen on vapautettu vastuusta maksuviivästyksestä, velkojalla on oikeus vaatia velalliselta 1 kohdassa säädettyjen summien lisäksi kohtuullista korvausta muista perintäkuluista, jotka ovat aiheutuneet velallisen maksuviivästyksestä.
Perustelu
Sanamuodon selventäminen.
Tarkistus  9 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Viranomaisten suorittamat maksut	Viranomaisten suorittamat maksut
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, velkojalla on oikeus lakisääteisen koron suuruiseen viivästyskorkoon, ilman että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, velkojalla on oikeus lakisääteisen koron suuruiseen viivästyskorkoon, ilman että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa;	a) velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa;
b) velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.	b) velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.
2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:	2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:
a) sopimuksessa määrättyä maksupäivää tai siinä määrätyn maksuajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien on maksettava viivästyskorkoa;	a) sopimuksessa määrättyä maksupäivää tai siinä määrätyn maksuajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien on maksettava viivästyskorkoa;
b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:	b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä viimeistään jonkin seuraavassa mainitun määräajan päätyttyä:
i) 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;	i) 30 kalenteripäivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;
ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 päivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;	ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 kalenteripäivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;
iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 päivän kuluttua kyseisestä päivästä.	iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 kalenteripäivän kuluttua viimeksi mainitusta päivästä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 30:tä päivää, jollei tarjousasiakirjoissa ja sopimuksessa toisin määrätä ja asianmukaisesti perustella.	3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu hyväksymis- tai tarkistusmenettely toteutetaan viipymättä ja että sen enimmäiskesto ei ylitä 30:tä kalenteripäivää.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja, paitsi jos maksuajasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä ja jos maksuaika on asianmukaisesti perusteltu ottaen huomioon erityiset seikat kuten objektiivinen tarve ajoittaa maksu pitemmälle ajalle.	4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
	a) sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja, paitsi jos maksuaika on asianmukaisesti perusteltu tarpeellisuusperiaatteen nojalla ja paitsi, jos asiasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä. Maksuaika ei kuitenkaan voi olla yli 60 päivää;
	b) 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun laskun vastaanottamispäivämäärään ei sovelleta velallisen ja velkojan tekemiä sopimusjärjestelyjä.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa maksettavaksi velkojalla on oikeus saada kiinteämääräinen korvaus, joka on suuruudeltaan 5 prosenttia erääntyneestä määrästä. Tämä korvaus tulee maksettavaksi viivästyskoron lisäksi.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, sovelletaan seuraavaa viitekorkoa:	6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, sovelletaan seuraavaa viitekorkoa:
a) kyseisen vuoden ensimmäisellä puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden tammikuun 1 päivänä voimassa oleva korko;	a) kyseisen vuoden ensimmäisellä puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden tammikuun 1 päivänä voimassa oleva korko;
b) kyseisen vuoden toisella puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden heinäkuun 1 päivänä voimassa oleva korko.	b) kyseisen vuoden toisella puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden heinäkuun 1 päivänä voimassa oleva korko.
Perustelu
Kompromissitarkistuksessa tuodaan selvyyttä joihinkin 5 artiklan oikeudellisiin näkökohtiin. Artiklan 5 kohta poistetaan kohtuuttomana rankaisutoimena ja siten unionin oikeuden vastaisena. Yritysten välisissä toimissa maksuaikoja ei pidä yhdenmukaistaa, koska se olisi suhteellisuus-, toissijaisuus- ja osapuolten tahdonautonomian periaatteiden vastaista ja rajoittaisi jyrkästi pk-yritysten mahdollisuuksia saada tavaraluottoa. Toimittajan mahdollisuus myöntää asiakkaalle lykkäystä velkojen maksuun on pk-yrityksille tärkeä kilpailuväline.
Tarkistus  10 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – otsikko ja 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
Selvästi kohtuuttomat sopimuslausekkeet ja -menettelyt	Kohtuuttomat sopimusehdot ja -menettelyt
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupäivää, viivästyskorkoa tai perintäkuluja koskevaa sopimuslauseketta joko ei voida panna täytäntöön tai että se antaa oikeuden vaatia vahingonkorvausta, jos se on selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan. Ratkaistaessa sitä, onko lauseke selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan, otetaan huomioon kaikki tapausta koskevat seikat, mukaan lukien hyvä kauppatapa ja tuotteen tai palvelun luonne. Lisäksi otetaan huomioon, onko velallisella objektiivista syytä poiketa lakisääteisestä korosta tai 3 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta.	1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupäivää tai -aikaa, viivästyskorkoa tai perintäkulujen korvaamista koskevaa sopimusehtoa tai kauppatapaa ei voida panna täytäntöön ja että se antaa oikeuden vaatia vahingonkorvausta, jos se on selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan.
	Ratkaistaessa sitä, onko ehto tai menettely kohtuuton velkojaa kohtaan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, otetaan huomioon kaikki tapausta koskevat seikat, mukaan lukien
	a) selvä poikkeaminen hyvästä kauppatavasta vilpittömyyden ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin periaatteiden vastaisesti
	b) tuotteen tai palvelun luonne sekä
	c) se, onko velallisella objektiivista syytä poiketa lakisääteisestä korosta taikka 3 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta.
	(Sana "selvästi [kohtuuton]"poistetaan koko tekstistä ja ilmaisut "[sopimus]ehto" ja "[sopimus]menettely" lisätään kaikkialle tekstiin. Jos tarkistus hyväksytään, vastaavat muutokset on tehtävä koko tekstiin.)
Perustelu
On huomattava, että sanan "ehto" [englanniksi "term"] käännös on espanjaksi "cláusula", italiaksi "clausola" ja ranskaksi "clause". Tämä on linjassa esimerkiksi kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY kanssa.
Tarkistus  11 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
Lauseke, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida periä, on ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi katsottava aina selvästi kohtuuttomaksi.	1 a. Sopimusehto tai kauppatapa, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida periä ja/tai perintäkuluista ei voi saada korvausta, on 1 kohdan soveltamiseksi katsottava aina kohtuuttomaksi.
Perustelu
Talouden toimijoille on tehtävä selväksi, että on hyvän kauppatavan vastaista evätä velkojilta oikeus perintäkulujen korvaamiseen; tällaista sopimusehtoa ei voida soveltaa, ja sen nojalla voidaan vaatia vahingonkorvausta.
Tarkistus  12 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut keinot käsittävät säännöksiä, joiden mukaan etujärjestöt voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa sillä perusteella, että lausekkeet ovat selvästi kohtuuttomia, niin että nämä voivat käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja lausekkeiden käytön jatkamisen estämiseksi.	3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut keinot käsittävät säännöksiä, joiden mukaan järjestöt, jotka on virallisesti tunnustettu yritysten edustajiksi tai joiden etua asia koskee, voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa sillä perusteella, että sopimusehdot tai kauppatavat ovat kohtuuttomia, myös yksittäisessä sopimuksessa, niin että nämä voivat käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja tällaisten ehtojen tai kauppatapojen käytön estämiseksi.
Perustelu
Tarkistus pohjautuu direktiivin 2000/35/EY sanamuotoon, ja sillä pyritään selkeyttämään "järjestön" käsitettä. Toisin kuin direktiivissä 2000/35/EY tässä halutaan varmistaa järjestöjen mahdollisuus edustaa paitsi pieniä ja keskisuuria yrityksiä, myös tiettyjä teollisuudenaloja.
Tarkistuksella selvennetään lisäksi, että etujärjestöt voivat aloittaa oikeustoimet kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka väitetty kohtuuton sopimusehto olisi yksittäiseen sopimukseen sisältyvä eikä yleinen sopimusehto.
Tarkistus  13 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 ja 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkoja voi velan määrästä riippumatta saada täytäntöönpanoasiakirjan 90 kalenteripäivän kuluessa velkojan kanteen tai hakemuksen jättämisestä tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos velkaa tai menettelyä ei ole miltään osin riitautettu.	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkoja voi nopeutetun menettelyn avulla ja velan määrästä riippumatta saada täytäntöönpanoasiakirjan 90 kalenteripäivän kuluessa velkojan kanteen tai hakemuksen jättämisestä tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos velkaa tai menettelyä ei ole miltään osin riitautettu. Jäsenvaltioiden on täytettävä tämä velvoite kansallisen lainsäädäntönsä, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti. Velkojille on tarjottava mahdollisuus käyttää yleisesti saatavilla olevaa sähköistä järjestelmää.
2. Kansallisessa lainsäädännössä, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on sovellettava samoja ehtoja kaikkiin yhteisöön sijoittautuneisiin velkojiin.	2. Kansallisessa lainsäädännössä, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on sovellettava samoja ehtoja kaikkiin yhteisöön sijoittautuneisiin velkojiin ja 1 kohdassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän on oltava samoin ehdoin kaikkien yhteisöön sijoittautuneiden velkojien saatavilla.
Tarkistus  14 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 4 kohta
Komission teksti	Tarkistus
4. Mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, ei rajoita asetuksen (EY) N:o 1986/2006 säännösten soveltamista.	4. Mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, ei rajoita eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/20061 säännösten soveltamista.
	__________________ 1 EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1.
Perustelu
Tarkistuksella korjataan komission ehdotuksen numerovirhe.
Tarkistus  15 Ehdotus direktiiviksi 9 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 a artikla
	Sovittelu ja käytännesäännöt
	1. Jäsenvaltioiden on edistettävä menettelyjä riitojen ratkaisemiseksi sovittelussa, johon osallistuvat muun muassa 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut järjestöt.
	2. Jäsenvaltioiden ja 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen järjestöjen on komission tuella laadittava ja levitettävä kansallisella ja unionin tasolla sovittuja käytännesääntöjä, joihin sisältyvät tarkoituksenmukaiset valitusmenettelyt ja joilla varmistetaan tämän direktiivin asianmukainen täytäntöönpano.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen (uudelleenlaadittu toisinto)
Viiteasiakirjat	KOM(2009)0126 – C7-0044/2009 – 2009/0054(COD)
Asiasta vastaava valiokunta	IMCO
Lausunnon antanut valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 14.9.2009
Valiokuntien yhteistyö - ilmoitettu istunnossa (pvä)	17.12.2009
Valmistelija        Nimitetty (pvä)	Raffaele Baldassarre 2.9.2009
Valiokuntakäsittely	3.9.2009		6.10.2009		9.11.2009		28.1.2010
Hyväksytty (pvä)	23.3.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Daniel Hannan, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Sergio Gaetano Cofferati, Sajjad Karim, Vytautas Landsbergis, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, József Szájer

• [1]  KOM(2009)0126, SEC(2009)0315, SEC(2009)0316. Vaikutustenarviointilautakunnan kommentit ovat saatavilla www-sivulla http://ec.europa.eu/governance/impact/ia_carried_out/cia_2009_en.htm#entr.
• [2]  Ks. ehdotuksen perusteluiden sivu 4 ja johdanto-osan 17 kappale. Joitakin jäsenvaltiokohtaisia tilastoja on vaikutustenarvioinnin sivuilla 60–61 ja 68–71.
• [3]  Vaikutustenarviointi, s. 68.
• [4]  Ks. esimerkiksi asia C-265/07, Caffaro, tuomio 11.9.2008 (Kok. 2008, s. I-45).
• [5]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1).

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAusunto (19.3.2010)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (uudelleenlaadittu toisinto)
(KOM(2009)0126 – C7‑0044/2009 – 209/0054(COD))

Valmistelija: Francesco De Angelis

LYHYET PERUSTELUT

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta toukokuussa 2000 annetun ja 8. elokuuta 2002 lähtien sovelletun direktiivin 2000/35/EY vaikutukset ovat olleet vähäiset. Maksuaikasäännöksissä on edelleen huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä ja maksuviivästykset vaarantavat erityisesti pk-yritysten tulevaisuuden ennen kaikkea Euroopassa parhaillaan vallitsevan talous- ja rahoituskriisin aikana.

Maksuviivästysten, joko välttämättömien tai useimmiten tarkoituksellisten, yleistyminen aiheuttaa epävakautta sisämarkkinoilla ja haittaa huomattavasti rajat ylittävää kaupankäyntiä. Lisäksi jäsenvaltioissa, joita tämä ongelma eniten koskee, on olemassa vähittäisen tulojen heikentymisen ja lopulta konkurssin vaara. Ongelma on vieläkin merkittävämpi viranomaisten ja yritysten välisten maksutoimien yhteydessä, mutta erilaisen kohtelun mahdollisuudesta yksityisten välisissä toimissa on vielä syytä keskustella. Myös yksityisyritysten, usein pk-yritysten, taakkana voi olla epäsuotuisia sopimuslausekkeita, joita yritykset ovat hyväksyneet pelätessään suhteiden heikentymistä jonkin suuren yksityisasiakkaan kanssa.

Valmistelija suhtautuu lausuntoluonnoksessaan myönteisesti komission ehdotukseen. Hän katsoo kuitenkin, että hänen on tehtävä useita muotoseikkoihin ja sisältöön liittyviä muutoksia, joiden tarkoituksena on – kuitenkin komission yleisen ehdotuksen puitteissa – selkiyttää direktiiviä sekä varmistaa sen tulkinta ja ymmärrettävyys.

Valmistelija katsoo erityisesti, että viranomaisia koskevien säännösten soveltamisala on ulotettava koskemaan myös yleishyödyllisiä yrityksiä. Lisäksi hän ehdottaa muutoksia, jotka koskevat määräaikojen määrittämistä, velkojalle aiheutuvien lisäkustannusten ennaltaehkäisyä, direktiiviin sisältyviä sopimuspoikkeuksia sekä yritysten uusia oikeuksia koskevaan passiiviseen/aktiiviseen tiedonsaantiin.

Lausuntoluonnos on johdonmukainen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan esittelijän laatiman työasiakirjan kanssa. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan valmistelija katsoo kuitenkin velvollisuudekseen tehdä joitakin lisäehdotuksia erityisesti pk-yritysten suojelemiseksi. Yksi ehdotuksista koskee maksuviivästyksiin liittyvien perintäkulujen ja korkojen korvaamisen saattamista pakolliseksi. Näin vältettäisiin yksittäisen velkojan velvollisuus toimia asiassa ja suojeltaisiin sitä kaupallisesti vääristäviltä toimilta, joihin velallinen saattaisi mahdollisesti ryhtyä.

Valmistelijan ehdotuksessa on koottu yhteen joitakin varjoesittelijöiden direktiiviehdotuksesta käydyssä ensimmäisessä keskustelussa esittämistä seikoista. Erityisesti valmistelija on ottanut huomioon kollegoiden näkemyksen siitä, että Euroopan unionin lainsäätäjän laatimiin säännöksiin tehtäviä poikkeuksia koskevaa liikkumavaraa on supistettava.

Laajalti hyväksyttyä kiinteämääräistä (5 %) viranomaisten velallisille maksamaa maksuviivästyskorvausta koskevaa ratkaisua ei ole vielä löydetty. Valmistelija varaa itselleen oikeuden tarkastella tätä kysymystä valiokunnan seuraavassa kokouksessa ja palata tarvittaessa tähän seikkaan ad hoc -tarkistuksen avulla.

TARKISTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 a kappale
Komission teksti	Tarkistus
	(10 a) Vaikka tämä direktiivi ei suoraan sidokaan Euroopan unionin toimielimiä, olisi varmistettava, että hyvän käytännön nimissä toimielimet soveltavat direktiivin säännöksiä.
Perustelu
Euroopan unionin toimielinten olisi oltava esimerkkinä ja suoritettava aina maksunsa ajoissa.
Tarkistus  2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(16) Tutkimuksista käy ilmi, että kaupallisissa toimissa viranomaiset vaativat usein sopimukseen perustuvia maksuaikoja, jotka ovat merkittävästi pidempiä kuin 30 päivää. Tästä syystä viranomaisten kanssa tehtävien hankintasopimusten maksuaika olisi rajoitettava pääsääntöisesti enintään 30 päivään.	(16) Kokemus on osoittanut, että kaupallisissa toimissa maksuajat ovat usein merkittävästi pidempiä kuin 30 päivää. Tästä syystä kaupallisissa toimissa maksuaika olisi rajoitettava pääsääntöisesti enintään 30 päivään. Tapauksissa, joissa pidemmät maksuajat ovat tarpeellisuuden periaatteen tai kansallisen lainsäädännön erityissäännösten nojalla asianmukaisesti perusteltuja ja jos maksuajasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä, maksuaikaa voidaan pidentää enintään 60 päivään saakka.
Perustelu
Samoja maksusäännöksiä olisi sovellettava kaikenlaisiin kaupallisiin toimiin, jotta vältetään julkisille tai yksityisille yrityksille aiheutuvat kilpailuhaitat. Yritysten ja viranomaisten väliset kaupalliset suhteet ovat monella tavoin samanlaisia kuin yritysten väliset suhteet. Jotta vältetään erityisesti pk-yritysten kannalta epäedulliset maksuajat, korot on aina maksettava viimeistään 60 päivän kuluttua laskun vastaanottamisesta.
Tarkistus  3 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
(2) "viranomaisella" mitä hyvänsä hankintaviranomaista siten kuin on määritelty direktiivissä 2004/18/EY;	(2) 'viranomaisella' mitä hyvänsä hankintaviranomaista siten kuin on määritelty vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/17/EY1 sekä direktiivissä 2004/18/EY sopimuksen kohteesta tai arvosta riippumatta;
	_______ 1 EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.
Perustelu
Jotta vältytään väärinkäsitykseltä, että direktiivin 2004/17/EY mukaisesti määriteltyjä hankintaviranomaisia ei enää sisällytetä soveltamisalaan, olisi viitattava direktiiviin 2004/17/EY. Koska direktiivejä 2004/18/EY ja 2004/17/EY sovelletaan ainoastaan erityisiin ja tietyn kynnysarvon ylittäviin sopimuskohteisiin, olisi selvennettävä, että samoja rajoituksia ei sovelleta direktiiviin 2000/35/EY. Maksuviivästykset koskevat myös EU:n toimielimiä, eivät ainoastaan kansallisia viranomaisia. EU:n toimielimet eivät voi jättäytyä muihin viranomaisiin sovellettavien säännösten ulkopuolelle.
Tarkistus  4 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 3 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(3 a) 'alakohtaisella yrityksellä' yrityksiä, jotka toimivat vesi- ja energiahuollon tai liikenteen alalla direktiivin 2004/17/EY mukaisesti sopimuksen arvosta riippumatta;
Perustelu
'Alakohtaiset yritykset' ovat erityisen markkina-asemansa vuoksi erityisen vahvoja toimijoita markkinoilla. Ne ovat vesi-, energia- ja liikenneinfrastruktuurien alalla ainoita palveluntarjoajia, joten niihin ei kohdistu todellista kilpailua. Tästä syystä alakohtaiset yritykset voivat päättää pitkälti yksipuolisesti 'kauppaehdoista' ja maksuajoista. Tätä valta-asemaa ei saa käyttää väärin. Tästä syystä alakohtaisia yrityksiä olisi kohdeltava kuten alakohtaisia hankintaviranomaisia.
Tarkistus  5 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 6 kohta
Komission teksti	Tarkistus
(6) "lakisääteisellä korolla" yksinkertaista viivästyskorkoa, jonka määrä on viitekorko korotettuna vähintään seitsemällä prosenttiyksiköllä;	(6) ’lakisääteisellä korolla’ yksinkertaista viivästyskorkoa, jonka määrä on viitekorko korotettuna vähintään yhdeksällä prosenttiyksiköllä;
Perustelu
Tarkistamalla 3 ja 5 artiklaa niin, että saadaan aikaan entistä yhtenäisemmät, oikeudenmukaisemmat ja suhteellisemmat säännöt sekä julkiselle että yksityiselle sektorille ja nostamalla samalla pakollista lakisääteistä korkoa hieman voidaan molempia sektoreita kannustaa noudattamaan entistä parempia maksukäytäntöjä.
Tarkistus  6 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Viivästyskorko	Viivästyskorko yritysten välisissä kaupallisissa toimissa
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon yritysten välisissä kaupallisissa toimissa ilman, että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon yritysten välisissä kaupallisissa toimissa ilman, että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa;	a) velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa;
b) velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.	b) velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.
2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:	2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:
a) sopimuksessa määrättyä maksupäivää tai siinä määrätyn maksuajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien on maksettava viivästyskorkoa;	a) sopimuksessa määrättyä maksupäivää tai siinä määrätyn maksuajan päättymistä, jossa on otettava huomioon b kohdan mukaiset aikarajoitukset ja joka ei saa ylittää 60:tä päivää alkaen sopimuksessa tarkoitetun tavaran tai tarkoitettujen palvelujen vastaanottamisesta, seuraavasta päivästä lukien on maksettava viivästyskorkoa;
b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:	b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:
i) 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;	i) 30 kalenteripäivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;
ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 päivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;	ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 kalenteripäivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;
iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 päivän kuluttua kyseisestä päivästä.	iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 kalenteripäivän kuluttua viimeksi mainitusta päivästä;
	b a) velallinen ja velkoja eivät ole tehneet sopimusta laskun vastaanottopäivästä.
	2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 15:tä päivää, jollei tarjousasiakirjoissa tai sopimuksessa toisin määrätä ja asianmukaisesti perustella.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että	3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a) kyseisen vuoden ensimmäisellä puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden tammikuun 1 päivänä voimassa oleva korko;	a) kyseisen vuoden ensimmäisellä puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden tammikuun 1 päivänä voimassa oleva korko;
b) kyseisen vuoden toisella puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden heinäkuun 1 päivänä voimassa oleva korko.	b) kyseisen vuoden toisella puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden heinäkuun 1 päivänä voimassa oleva korko.
Tarkistus  7 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa kaupallisissa toimissa maksettavaksi 3 ja 5 artiklan mukaisesti ja ellei sopimuksesta muuta johdu, velkojalla on oikeus saada velalliselta jokin seuraavista määristä:	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa kaupallisissa toimissa maksettavaksi 3 ja 5 artiklan mukaisesti velkojalla on oikeus saada velalliselta jokin seuraavista vähimmäismääristä automaattisesti eli ilman, että velkojalta edellytetään mitään toimia:
Perustelu
On todennäköistä, että ehdotetusta 3 artiklasta eroava sopimussäännös aiheuttaisi kielteisiä seurauksia velkojaa suojeleviin sopimustakuisiin. Valmistelija pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot varmistavat menettelyn automaattisen täytäntöönpanon siten, ettei velkojan tarvitse pelätä mahdollisia vastatoimia toimeksiantajan taholta.
Tarkistus  8 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuja määriä tarkistetaan joka toinen vuosi.
Perustelu
On välttämätöntä saattaa korvaussummat ajan tasalle, vaikka ehdotetut määrät eivät katakaan todellisia oikeuskuluja eivätkä siten helpota oikeuselimiin turvautumista. Kustannusten määrittelyn olisi perustuttava joka toinen vuosi toteutuviin korotuksiin.
Tarkistus  9 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Viranomaisten suorittamat maksut	Viranomaisten ja alakohtaisten yritysten suorittamat maksut
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, velkojalla on oikeus lakisääteisen koron suuruiseen viivästyskorkoon, ilman että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa velkojalla on oikeus viivästyskorkoon yritysten välisissä kaupallisissa toimissa ilman, että maksumuistutus on tarpeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa;	a) velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa;
b) velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.	b) velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.
2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:	4. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:
a) sopimuksessa määrättyä maksupäivää tai siinä määrätyn maksuajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien on maksettava viivästyskorkoa;	a) sopimuksessa määrättyä maksupäivää tai siinä määrätyn maksuajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien on maksettava viivästyskorkoa;
b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:	b) jos maksupäivää tai maksuaikaa ei ole määrätty sopimuksessa, viivästyskorkoa on maksettava ilman eri toimenpiteitä jonkin seuraavassa mainitun määräajan kuluessa:
i) 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;	i) 30 kalenteripäivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen;
ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 päivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;	ii) mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen aiemmin kuin tavaran tai palvelun, 30 kalenteripäivän kuluttua tavaran tai palvelun vastaanottamisesta;
iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 päivän kuluttua kyseisestä päivästä.	iii) mikäli laissa tai sopimuksessa määrätään hyväksymis- tai tarkistusmenettelystä, jolla tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on todettava, ja mikäli velallinen vastaanottaa laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen ennen tällaista hyväksymistä tai tarkistusta tai hyväksymis- tai tarkistuspäivänä, 30 kalenteripäivän kuluttua viimeksi mainitusta päivästä;
	c) velallinen ja velkoja eivät ole tehneet sopimusta laskun vastaanottopäivästä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 30:tä päivää, jollei tarjousasiakirjoissa ja sopimuksessa toisin määrätä ja asianmukaisesti perustella.	3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto ei ylitä 15:tä päivää, jollei tarjousasiakirjoissa ja sopimuksessa toisin määrätä ja asianmukaisesti perustella.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja, paitsi jos maksuajasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä ja jos maksuaika on asianmukaisesti perusteltu ottaen huomioon erityiset seikat kuten objektiivinen tarve ajoittaa maksu pitemmälle ajalle.	2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimuksessa määrätty maksuaika ei ylitä 4 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja, paitsi jos maksuajasta on erikseen sovittu velallisen ja velkojan välillä ja jos maksuaika on asianmukaisesti perusteltu välttämättömyyden periaatteen mukaisesti siten, ettei maksuaika kuitenkaan koskaan ylitä 60:tä päivää.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viivästyskoron tullessa maksettavaksi velkojalla on oikeus saada kiinteämääräinen korvaus, joka on suuruudeltaan 5 prosenttia erääntyneestä määrästä. Tämä korvaus tulee maksettavaksi viivästyskoron lisäksi.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, sovelletaan seuraavaa viitekorkoa:	6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen tarjoamista viranomaisille korvausta vastaan, sovelletaan seuraavaa viitekorkoa:
a) kyseisen vuoden ensimmäisellä puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden tammikuun 1 päivänä voimassa oleva korko;	a) kyseisen vuoden ensimmäisellä puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden tammikuun 1 päivänä voimassa oleva korko;
b) kyseisen vuoden toisella puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden heinäkuun 1 päivänä voimassa oleva korko.	b) kyseisen vuoden toisella puoliskolla sovellettava viitekorko on saman vuoden heinäkuun 1 päivänä voimassa oleva korko.
Tarkistus  10 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – otsikko
Komission teksti	Tarkistus
Selvästi kohtuuttomat sopimuslausekkeet ja -menettelyt	Selvästi kohtuuttomat sopimuslausekkeet ja -menettelyt sekä kauppatavat
Perustelu
Jotta vältetään väärinkäytökset tai epäoikeudenmukaiset lausekkeet sopimuksissa ja liikesuhteissa, tämän artiklan soveltamisala olisi ulotettava koskemaan kauppatapoja, sillä tämä on yhtä merkittävä ja vakava ongelma pk-yrityksille esimerkiksi silloin, kun suuret yritykset yksipuolisesti muuttavat jälkikäteen maksuaikojaan.
Tarkistus  11 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupäivää, viivästyskorkoa tai perintäkuluja koskevaa sopimuslauseketta joko ei voida panna täytäntöön tai että se antaa oikeuden vaatia vahingonkorvausta, jos se on selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan. Ratkaistaessa sitä, onko lauseke selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan, otetaan huomioon kaikki tapausta koskevat seikat, mukaan lukien hyvä kauppatapa ja tuotteen tai palvelun luonne. Lisäksi otetaan huomioon, onko velallisella objektiivista syytä poiketa lakisääteisestä korosta tai 3 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta.	1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupäivää, viivästyskorkoa tai perintäkuluja koskevaa sopimuslauseketta ja/tai kauppatapaa tai tällaista epävirallisen sopimuksen lauseketta tai sopimukseen jälkikäteen tehtyjä muutoksia joko ei voida panna täytäntöön tai että se antaa oikeuden vaatia vahingonkorvausta, jos se on selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan. Ratkaistaessa sitä, onko lauseke selvästi kohtuuton velkojaa kohtaan, otetaan huomioon kaikki tapausta koskevat seikat, mukaan lukien hyvä kauppatapa ja tuotteen tai palvelun luonne sekä yritysten koko. Lisäksi otetaan huomioon, onko velallisella objektiivista syytä poiketa lakisääteisestä korosta tai 4 artiklan 1 kohdasta tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta.
Perustelu
Jotta varmistetaan, että tällä lainsäädännöllä suojellaan täysimääräisesti pk-yrityksiä petolliselta tai epäreilulta käyttäytymiseltä, on tärkeätä sisällyttää kauppatavat siihen, jos kauppatavat, sopimuksen maksutapoihin jälkikäteen tehdyt muutokset mukaan luettuina, ja komission ehdottama lainsäädäntö eivät estä riittävästi velkojien käyttämistä "pankkeina" eli sitä, että velallisen likviditeettiä kasvatetaan velkojan vahingoksi tekemällä yksipuolisia muutoksia maksuaikaa pidentäen. Viitettä artikloihin on muutettu, jotta tarkistukset ovat johdonmukaisia niiden tarkistusten kanssa, jossa yhdistetään 3 ja 5 artikla. Näin varmistetaan, että määriteltäessä sopimuslausekkeen kohtuuttomuutta otetaan hyvien kauppatapojen sekä tuotteen tai palvelun luonteen lisäksi huomioon kyseisen yrityksen koko.
Tarkistus  12 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Ensimmäisen alakohdan soveltamista varten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa asetetun määräajan ylittävää lauseketta on pidettävä aina selvästi kohtuuttomana ja tässä yhteydessä otetaan myös huomioon 5 artiklan 4 kohdassa asetetut kriteerit.
Tarkistus  13 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta – 2 b alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Kaikkia lausekkeita, jotka lisäävät velkojan taloudellista rasitetta hänen vaatiessaan laillista korvausta maksuviivästyksistä, on pidettävä selvästi kohtuuttomina.
Tarkistus  14 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut keinot käsittävät säännöksiä, joiden mukaan etujärjestöt voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa sillä perusteella, että lausekkeet ovat selvästi kohtuuttomia, niin että nämä voivat käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja lausekkeiden käytön jatkamisen estämiseksi.	3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut keinot käsittävät säännöksiä, joiden mukaan etujärjestöt voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa sillä perusteella, että lausekkeet ovat selvästi kohtuuttomia, niin että nämä voivat käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja lausekkeiden käytön estämiseksi. Tämä säännös ei rajoita edustajaorganisaatioita sitovia luottamuksellisuuslausekkeita jäsenyrityksiään kohtaan.
Perustelu
Edustajajärjestöjen olisi voitava toimia kansallisen lainsäädännön mukaisesti myös, kun lausekkeita käytetään tietyin aikavälein tai epäsäännöllisesti.
Tarkistus  15 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on varmistettava tästä direktiivistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien täydellinen avoimuus, erityisesti julkaisemalla sovellettava lakisääteinen korko.	Jäsenvaltioiden on varmistettava tästä direktiivistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien täydellinen avoimuus, erityisesti julkaisemalla sovellettava lakisääteinen korko sekä viranomaisten maksuihin liittyvä menettely erityisenä takuuna mahdolliselle alihankkijaketjulle.
Perustelu
Tämän säännöksen avulla lisättäisiin viranomaisten suorittamien maksujen jäljitettävyyttä ja avoimuutta. Tämä toimi on tarkoituksenmukainen erityisesti, jotta voidaan taata, että parannettujen maksuaikojen hyödyt siirretään käytännössä yrittäjien toimintaan liittyville mahdollisille alihankkija- ja/tai ulkoistamisaloille.
Tarkistus  16 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Saattaessaan tätä direktiiviä kansallisen lainsäädännön osaksi jäsenvaltioiden on toteutettava tiedotuskampanjoita, joilla lisätään yritysten ja erityisesti pk-yritysten tietoisuutta oikeuksistaan.
	Jäsenvaltioiden on tarkasteltava mahdollisuutta julkaista tietoja "hyvistä" ja "huonoista" velallisista ja levittää hyviä käytäntöjä maksujen täsmällisyyden edistämiseksi.
Perustelu
Kuten komission vaikutustenarvioinnissa todetaan, yritykset eivät toisinaan vaadi korkoa myöskään sen vuoksi, etteivät ne ole tietoisia oikeuksistaan. Tietoihin on mahdollista lisätä käytännön toimia, joilla kannustetaan maksujen täsmällisyyteen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen (uudelleenlaadittu)
Viiteasiakirjat	KOM(2009)0126 – C7-0044/2009 – 2009/0054(COD)
Asiasta vastaava valiokunta	IMCO
Lausunnon antanut valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 14.9.2009
Valmistelija        Nimitetty (pvä)	Francesco De Angelis 9.11.2009
Valiokuntakäsittely	2.12.2009		4.2.2010
Hyväksytty (pvä)	18.3.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	46 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Zoltán Balczó, Bendt Bendtsen, Jan Březina, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Ioan Enciu, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Jacky Hénin, Romana Jordan Cizelj, Sajjad Karim, Arturs Krišjānis Kariņš, Judith A. Merkies, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Michèle Rivasi, Paul Rübig, Francisco Sosa Wagner, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Rachida Dati, Francesco De Angelis, Andrzej Grzyb, Jolanta Emilia Hibner, Oriol Junqueras Vies, Ivailo Kalfin, Marian-Jean Marinescu, Vladko Todorov Panayotov, Silvia-Adriana Ţicău, Hermann Winkler
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Britta Reimers

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen (uudelleenlaadittu)
Viiteasiakirjat	KOM(2009)0126 – C7-0044/2009 – 2009/0054(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	8.4.2009
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 14.9.2009
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 14.9.2009		JURI 14.9.2009
Valiokuntien yhteistyö        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 17.12.2009
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Barbara Weiler 14.9.2009
Valiokuntakäsittely	2.9.2009		28.9.2009		6.10.2009		4.11.2009
	26.1.2010		23.2.2010
Hyväksytty (pvä)	28.4.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 0 6
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Cristian Silviu Buşoi, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Christian Engström, Evelyne Gebhardt, Louis Grech, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Philippe Juvin, Sandra Kalniete, Alan Kelly, Eija-Riitta Korhola, Edvard Kožušník, Kurt Lechner, Toine Manders, Hans-Peter Mayer, Gianni Pittella, Mitro Repo, Robert Rochefort, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Andreas Schwab, Róża Gräfin Von Thun Und Hohenstein, Kyriacos Triantaphyllides, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Damien Abad, Pascal Canfin, Cornelis de Jong, Anna Hedh, Othmar Karas, Emma McClarkin, Konstantinos Poupakis, Kerstin Westphal
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	3.5.2010