MIETINTÖ uuden ponnen antamisesta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle

7.5.2010 - (2009/2107(INI))

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Guido Milana

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

uuden ponnen antamisesta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle

(2009/2107(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle" (KOM(2009)0162),

–   ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 889/2008 muuttamisesta vesiviljelyeläinten ja merilevien luonnonmukaista tuotantoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi 5. elokuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 710/2009[1],

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä annetun asetuksen (EY) N:o 708/2007 muuttamisesta (KOM(2009)0541),

–   ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta kalastus- ja vesiviljelyalan tuen ilmoittamiseksi käytettävän lisätietolomakkeen osalta 24. maaliskuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 257/2009[2],

–   ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tuottajajärjestöjen hyväksynnän tiedonannoista sekä hintojen ja interventioiden vahvistamisesta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn osalta 19. maaliskuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 248/2009[3] (uudelleenlaadittu),

–   ottaa huomioon vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY[4] sekä neuvoston direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpanosta vesiviljelyeläinten karanteenia koskevien vaatimusten osalta 12. joulukuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/946/EY[5],

–   ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[6],

–   ottaa huomioon EU-ympäristömerkistä 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010[7],

–   ottaa huomioon luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28. kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007[8],

–   ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 889/2008 muuttamisesta Euroopan unionin luonnonmukaista tuotantoa osoittavan tunnuksen osalta 24. maaliskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 271/2010[9],

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpanosta vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamista ja yhteisöön tuontia koskevien edellytysten ja todistusvaatimusten osalta ja tartunnanlevittäjälajien luettelon vahvistamiseksi 12. joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008[10],

–   ottaa huomioon komission tiedonannot "Meripolitiikkaan sovellettavaa yhdennettyä lähestymistapaa koskevat suuntaviivat: kohti parasta toimintatapaa meriasioiden yhdennetyssä hallinnoinnissa ja sidosryhmien kuulemisessa" (KOM(2008)0395), "Merten aluesuunnittelua koskeva toimintasuunnitelma yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi EU:ssa" (KOM(2008)0791) ja "Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen" (KOM(2009)0536) sekä äskettäisen kertomuksen Euroopan meripolitiikan edistymisestä (KOM(2009)0540),

–   ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2008 laatimat tieteelliset raportit ja lausunnot kuuden tärkeimmän Euroopan unionissa viljeltävän kalalajin hyvinvoinnista sekä saman viranomaisen vuonna 2009 laatimat tieteelliset lausunnot kahdeksan viljellyn kalalajin hyvinvoinnista teurastushetkellä,

–   ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta komission vihreästä kirjasta (KOM(2009)0163)[11],

–   ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman merimetsokannan eurooppalaisen hallintasuunnitelman laatimisesta[12],

–   ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kalastuksesta ja vesiviljelystä Euroopan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon alalla[13],

–   ottaa huomioon 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden vesiviljelyä koskevien tilastojen toimittamisesta[14],

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä[15],

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman keskustelun käynnistämisestä koskien yhteisön suhtautumista kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen[16],

–   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman[17] vesiviljelystä Euroopan unionissa: nykyhetki ja tulevaisuus,

–   ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevat nykyiset suuntaviivat[18] sekä sen, että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kyseiset suuntaviivat[19],

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa[20],

–   ottaa huomioon FAO:n vesiviljelyä käsittelevän alivaliokunnan neljännen kokouksen raportin[21],

–   ottaa huomioon vastuullista kalastusta koskevat FAO:n käytännesäännöt[22],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7‑0150/2010),

A. ottaa huomioon, että yhteisöllä ei ole tällä hetkellä vesiviljelyalaa koskevaa yhdenmukaistettua lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että kyseistä alaa säännellään monilla erilaisilla ja eri aloja (ympäristö, kansanterveys jne.) koskevilla yhteisön säännöksillä sekä kansallisella lainsäädännöllä, joka voi vaihdella huomattavasti eri jäsenvaltioissa, mikä johtaa alan toimijoita entistä pahemmin harhaan ja aiheuttaa lisäksi syrjintää ja markkinoiden vääristymistä,

B.  katsoo, että komission olisi nyt aiheellista ehdottaa säädöstä, jolla vahvistetaan vesiviljelyalan säännöt ja luodaan selkeä lainsäädäntökehys,

C. ottaa huomioon, että vesiviljelyala on innovatiivinen talouden ala, joka voi käyttää huipputeknologiaa ja joka edellyttää laajoja investointeja rakenteisiin ja tutkimukseen, pitkän aikavälin toiminnallista ja taloudellista suunnittelua ja siten oikeusvarmuutta sekä selkeitä ja vakaita lainsäädäntöpuitteita,

D. ottaa huomioon, että vesiviljelyala on suorassa yhteydessä yhteiskunnallemme ensiarvoisen tärkeisiin aloihin, kuten ympäristönsuojeluun, matkailuun, kaupunkisuunnitteluun, aluekehitykseen, kansanterveyteen ja kuluttajansuojaan; katsoo, että näin ollen on ensiarvoisen tärkeää ottaa kyseisten alojen edut asianmukaisesti huomioon ja varmistaa niiden tasapuolinen kohtelu,

E.   katsoo, että vesiviljelyn kaikkien muotojen on oltava kestäviä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja että näin ollen ekosysteemejä ei saa vahingoittaa sallimalla luonnonaineiden ja hajoamattomien kemikaalien ja hiilidioksidin kaltaisten ihmisten tuottamien aineiden pitoisuuksien kasvaminen ja aiheuttamalla fyysisiä häiriöitä,

F.  ottaa huomioon, että komission vuonna 2002 antama tiedonanto ei selvästikään ole motivoinut jäsenvaltioita riittävästi antamaan merkittävää piristysruisketta yhteisön vesiviljelyalan kehittämiselle, vaikka kyseinen ala on kasvanut huomattavasti maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenen aikana kalatuotteiden (sekä pyydetyn että viljellyn kalan) kysynnän kasvun ohella ja kyseisten tuotteiden tuonti Euroopan unionin ulkopuolisista maista on lisääntynyt tuntuvasti,

G. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on kala- ja vesiviljelytuotteiden nettotuoja ja että näiden tuotteiden kysyntä kasvaa jatkuvasti sekä maailmanlaajuisesti, mikä johtuu väestönkasvusta, että unionin tasolla sen seurauksena, että unioniin on liittynyt ja liittymässä maita, joissa kysynnän kasvu on vieläkin korostuneempaa, sekä siitä syystä, että kulutuskäyttäytyminen on muuttumassa terveellisempien ravitsemustapojen suuntaan,

H.  katsoo lisäksi, että vesiviljelytuotteita varten on otettava käyttöön luotettava sertifiointijärjestelmä,

I.   ottaa huomioon, että yhteisön vesiviljelyalan kestävä kehittäminen voi myötävaikuttaa ratkaisevasti korkealaatuisten kalatuotteiden saannin varmistamiseen ja siten luonnonvaraisiin lajeihin kohdistuvan paineen vähentämiseen sekä kala- ja vesiviljelytuotteiden hankintalähteiden monipuolistumiseen sen lisäksi, että sillä on tärkeä rooli elintarviketurvaan, taloudelliseen toimintaan ja työllisyyteen liittyvissä asioissa erityisesti maaseutu- ja rannikkoalueilla,

J.   katsoo, että näin ollen EU:n pitäisi antaa kestävälle vesiviljelyalalle ja sen kehittämiselle EU:n tasolla enemmän strategista painoarvoa ja kohdistaa sille tarvittava taloudellinen tuki, koska vesiviljelytoiminnassa tarvittava huipputeknologia edellyttää kaiken kokoisilta yrityksiltä suuria investointeja,

K. pitää vesiviljelyalan kehittämistä tärkeänä ja kehottaa komissiota korvamerkitsemään osan Euroopan kalatalousrahaston varoista tähän tarkoitukseen; katsoo, että käytettävien välineiden olisi oltava riittävän joustavia ja tehokkaita alan kehittämisen ja tieteellisen tutkimuksen turvaamiseksi,

L.  ottaa huomioon, että vaikka vesiviljelyalan kilpailukyvyn ja kestävyyden turvaamiseksi tarvitaan kipeästi teknologista tutkimusta ja innovaatioita alan toiminnan menestyksekkääksi harjoittamiseksi, ne ovat usein alan yritysten ulottumattomissa, riippumatta siitä, ovatko ne pk-yrityksiä vai suuria yrityksiä,

M. ottaa huomioon, että ollakseen tehokas kestävän vesiviljelyn politiikan on oltava jäsennelty siten, että se hyödyttää ja edistää kaikkien alaan liittyvien toimijoiden monialaista ja koordinoitua osallistumista,

N. ottaa huomioon, että EU toteuttaa jo luonnonmukaisten maatalous- ja vesiviljelytuotteiden tukipolitiikkaa pantuaan täytäntöön asetukset N:o 834/2007, 889/2008 ja 710/2009, mikä on kestävän eurooppalaisen vesiviljelyn avaintekijä ja liittyy läheisesti sen omien tuotteiden optimointiin niiden kilpailukyvyn sekä kuluttajansuojan, kuluttajatiedotuksen ja kuluttajien valinnanvapauden parantamiseksi,

O. katsoo, että kaikessa kestävän vesiviljelyn edistämiseen tähtäävässä jäsenvaltioiden ja yhteisön politiikassa on otettava huomioon eri vesiviljelyjärjestelmien (merikalat, makeanveden kalat, nilviäiset, äyriäiset, merilevät ja piikkinahkaiset) erot ja laadittava sellaisia toimenpiteitä, jotka on asianmukaisesti kohdennettu niiden markkinoihin ja kilpailuun liittyviin rakenteisiin ja ongelmiin,

P.  katsoo, että kestävän vesiviljelyalan edistämiseksi toteutettavissa toimenpiteissä olisi joissakin tapauksissa otettava huomioon tarve minimoida viljeltävien ja kuljetettavien eläinten stressitaso, käytettävä vähemmän julmia teurastusmenetelmiä ja huomioitava yleisesti ottaen kalojen hyvinvointi,

Q. toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa tunnustetaan kalat tunteviksi olennoiksi ja määrätään, että laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin kalastuspolitiikkaa unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon,

R.  ottaa huomioon, että monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa vesiviljelyalan toimijat kärsivät lukuisista, nykyisen lainsäädäntökehyksen aiheuttamista byrokraattisista esteistä ja hallinnollisista muodollisuuksista, jotka heikentävät niiden tuottavuutta ja kilpailukykyä, mikä taas vähentää suurelta osin sijoittajien kiinnostusta,

S.  ottaa huomioon, että kalat ovat useiden viljeltyjen kalalajien luonnollista ravintoa ja että monet kalanviljelylaitokset käyttävät kalojen ruokinnassa kalajauhoa ja kalaöljyä,

T.  ottaa huomioon, että samaan aikaan monilta Euroopan unionin jäsenvaltioilta puuttuvat erityiset kansalliset tai alueelliset suunnitelmat, joilla säännellään maa-, rannikko- ja merialueilla toimivia laitoksia ja joissa määritellään selkeästi alueet, joille voidaan sijoittaa kalanviljelylaitoksia, minkä ansiosta voidaan välttää helposti ennakoitavissa olevat eturistiriidat ympäristönsuojelupolitiikan sekä muiden talouden alojen, kuten matkailun, maanviljelyn ja rannikkokalastuksen kanssa,

U. katsoo, että kestävää vesiviljelyä koskeva politiikka voi elää rinnakkain Natura 2000 ‑alueiden kanssa ja jopa vaikuttaa myönteisesti niiden hoitoon tapauksissa, joissa alueen suojelutavoitteet sen mahdollistavat, ja populaatioiden hyvinvointiin, kun on kyse perinteisestä simpukan ja äyriäisten viljelystä tai asianmukaisen kokoisista vesiviljelylaitoksista, joille ei ole vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja, jotka noudattavat yhteisön säännöksiä ympäristövaikutusten arvioinnista ja jotka ovat luontotyyppien suojelusta annettujen säännösten mukaisia,

V. ottaa huomioon, että EU:n tuotteisiin kohdistuu tällä hetkellä EU:n ulkopuolisista maista (lähinnä Turkista, Chilestä, Vietnamista ja Kiinasta) tuotavien tuotteiden aiheuttama armoton kilpailu ja että kyseisissä maissa yritysten toimintakustannukset ovat huomattavasti matalammat, koska niihin ei sovelleta samoja lainsäädännöllisiä rajoituksia ja tiukkoja ympäristö- ja kasvinsuojelunormeja ja koska ne voivat maksaa matalia palkkoja (sosiaalinen dumppaus), mikä aiheuttaa vieläkin enemmän paineita yhteisön vesiviljelyalalle, vaikuttaa elintarvikkeiden laatuun ja vaarantaa kuluttajien terveyden,

W. ottaa huomioon, että vesiviljelystä aiheutuu vähemmän ympäristövaikutuksia kuin muista alkutuotantotoiminnoista ja että vesiviljelytuotteet ovat siten kestävämpiä; katsoo, että osa Euroopan kansalaisyhteiskunnasta ei ole tietoinen tästä tosiseikasta, mikä voi aiheuttaa perusteetonta ennakkoluuloa vesiviljelytuotteita kohtaan,

X. ottaa huomioon, että merimetsojen monilla alueilla aiheuttamat vahingot ovat uhka perinteisen luonnonläheisen vesiviljelyn olemassaololle,

YLEISIÄ HUOMAUTUKSIA

1.  pitää komission aloitetta edellä mainitun tiedonannon KOM(2009)0162 esittämisestä myönteisenä osoituksena suuremman painoarvon antamisesta kestävälle vesiviljelyalalle ja toivoo sen johtavan lainsäädännön uudelleenarviointiin siten, että se vastaisi paremmin kyseisen alan tarpeisiin ja siihen kohdistuviin haasteisiin sen vahvistamiseksi maailmanlaajuisella tasolla;

2.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan parlamentti ei enää ole pelkkä konsultoitava elin kalastusasioissa, vaan siitä on tullut lainsäätäjä myös vesiviljelyalalla;

3.  katsoo, että kaikki vesiviljelyalaa koskevan lainsäädännön uudistaminen on sisällytettävä harmonisesti ja täydentävästi meneillään olevaan yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisprosessiin;

4.  korostaa jo aiemminkin vaatineensa huomion kiinnittämistä siihen, että vesiviljelyalalla tarvitaan tiiviimpi, johdonmukaisempi ja läpinäkyvämpi lainsäädäntö;

5.  on vakuuttunut siitä, että vahva ja kestävä vesiviljelyala voisi toimia jäsenvaltioiden monien syrjäisten rannikko- ja maaseutualueiden kehityksen alulle panevana tekijänä ja myötävaikuttaa paikallisen tuotantotoiminnan kehittämiseen sekä hyödyttää suuresti myös kuluttajia, jotka saisivat korkealaatuisia, terveellisiä ja kestävällä tavalla tuotettuja elintarvikkeita;

6.  katsoo, että yhteisön vesiviljelyalan kilpailukykyä olisi parannettava vahvalla, aktiivisella, kohdennetulla ja jatkuvalla tuella tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen, koska tällainen tuki on kestävän, nykyaikaisen, tehokkaan, taloudellisesti elinkelpoisen ja ympäristöä kunnioittavan vesiviljelyalan kehittämisen olennainen edellytys; katsoo lisäksi, että tutkimus- ja kehitysinvestointien tuoton varmistamiseksi tarvitaan ehdottomasti tutkimusverkostoja, monitieteellisiä tutkimusryhmiä, teknologian siirtoa ja alan ja tutkijoiden keskinäistä koordinointia teknologiaohjelmien avulla;

7.  suhtautuu myönteisesti Euroopan vesiviljelyalan teknologia- ja innovaatiofoorumin perustamiseen, koska vesiviljelyala tarvitsee huippututkimuksen ja innovoinnin tarjoamaa tukea selviytyäkseen tulevista haasteista;

8.  katsoo, että EU:n kestävän vesiviljelyn menestys riippuu ratkaisevasti yritysystävällisemmän toimintaympäristön luomisesta kansallisella ja paikallisella tasolla, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita nopeuttamaan viipymättä tätä tavoitetta tukevia toimenpiteitään ja edistämään kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:ssa;

9.  korostaa, että byrokratian vähentäminen lisää alan investointeja, ja katsoo olevan välttämätöntä, että jäsenvaltiot tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa yksinkertaistavat mahdollisimman pikaisesti hallinnollisia menettelyjä ja ottavat käyttöön avoimet ja vakiomuotoiset toimilupamenettelyt uusien vesiviljelylaitosten perustamista koskevia hakemuksia varten;

10. katsoo, että kestävä ja luonnonmukainen vesiviljelyala voisi tarjota kuluttajille korkealaatuisia elintarvikkeita terveellisen ja tasapainoisen ravitsemuksen edistämiseksi;

11. katsoo, että vesiviljelyjärjestelmät, jotka kuluttavat kalansaaliit loppuun tai pilaavat rannikkovesiä, eivät ole kestävän kehityksen mukaisia ja että Euroopan vesiviljelytoiminnassa olisi asetettava etusijalle kasvinsyöjälajit ja sellaiset lihansyöjälajit, jotka käyttävät ravinnokseen vähemmän kalajauhoa ja kalaöljyä;

12. korostaa, että jos Euroopan vesiviljelyalaa halutaan laajentaa, sitä on kehitettävä niin, että pienennetään rehukerrointa (luonnonvaraisista kaloista peräisin olevan proteiinin tarve tuotannossa); toteaa, että rehuntuotantoon soveltuvat luonnonvaraiset kalakannat ovat rajallisia ja monesti liikakalastettuja ja että niin ollen vesiviljelyssä olisi suuntauduttava kasvinsyöjälajeihin ja kalansyöjälajeihin, millä voidaan pienentää edelleen merkittävästi rehukerrointa;

13. pitää kiireellisenä ja välttämättömänä yhteisön vesiviljelytuotteiden laatua ja jäljitettävyyttä koskevien, tiukkojen ja läpinäkyvien kriteerien käyttöönottoa ja vahvistamista kalarehun parantamiseksi sekä laadukkaiden vesiviljelytuotteiden ja luonnonmukaisten vesiviljelytuotteiden merkintäperusteiden käyttöön ottamiseksi ja tehostamiseksi;

14. katsoo, että vesiviljelytuotteiden ympäristölaatusertifioinnin pääasiallisena tavoitteena pitäisi olla elävien vesiviljelyresurssien ympäristöystävällisen käytön edistäminen sellaisen kestävän kehityksen yhteydessä, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät noudattaen vastuullista kalastusta koskevien FAO:n käytännesääntöjen[23] periaatteita ja FAO:n tulevia suuntaviivoja;

15. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kala- ja vesiviljelytuotteille tarkoitetun Euroopan ympäristömerkkiohjelman, jossa noudatetaan yhteisön ympäristömerkkisääntöjä; korostaa, että ympäristömerkki antaa Euroopan vesiviljelytuotteille kilpailuedun ja tuo avoimuutta markkinoille, joilla yksityisten sertifiointien suuri määrä voi johtaa kuluttajia harhaan;

16. kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vesiviljelyn lisääminen ei vaikuta luonnonvaraisten populaatioiden ja meriekosysteemien tilaan tai elinkelpoisuuteen eikä biologiseen monimuotoisuuteen;

17. katsoo, että taloudellinen apu rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi on tärkeä ennakkoehto kestävän, nykyaikaisen ja tehokkaan vesiviljelyalan kehittämisessä;

18. katsoo, että vaikka ehdotettavassa unionin lainsäädännössä pitää käsitellä yleisiä näkökohtia, kuten ympäristövaikutusten arviointia, vedenkäyttöä ja vesistöjen suojelua sekä tuotteiden jäljitettävyyttä, kyseisessä lainsäädännössä ei kuitenkaan saa noudattaa yleisluontoista tai eriyttämätöntä lähestymistapaa;

19. korostaa, että EU:n on sitouduttava päättäväisemmin kestävään vesiviljelyyn tehtäviin investointeihin myöntämällä lisärahoitusta yhteisön kalatalousrahastosta antaen etusijan parhaille ympäristökäytännöille; painottaa kuitenkin, että vesiviljelyyn liittyviä toimintoja saisi jatkossa rahoittaa sillä ehdolla, että pannaan täytäntöön ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi[24], jotta varmistetaan, että rahoitetut hankkeet eivät aiheuta luonnonvaraisten kala- ja simpukkakantojen elinympäristön pilaantumista;

20. korostaa, että biologisen monimuotoisuuden kunnioittaminen olisi vahvistettava EU:n vesiviljelypolitiikan perusperiaatteeksi sekä EU:n omilla vesialueilla että vesiviljelystrategian ulkoisessa ulottuvuudessa, ja kalojen viljelyä saisi tukea vain jos käytettävät lajit ovat paikallisia tai jo vakiintuneita; kehottaa suorittamaan tieteellisen riskienarvioinnin kaikille vieraslajeille ja ryhtymään toimiin ympäristön kannalta vahingollisten lajien leviämisen estämiseksi ja valvomiseksi;

21. muistuttaa tarpeesta sisällyttää perinteiset simpukka- ja äyriäisalan toiminnot yhdessä muun vesiviljelyalan kanssa yhteiseen kalastuspolitiikkaan, jotta varmistetaan taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys ja turvataan unionin rahoituksen syrjimätön saanti;

22. pitää olennaisen tärkeänä kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että kaikki kolmansista maista Euroopan unioniin joko kulutettaviksi tai jalostettaviksi tuotavat vesiviljelytuotteet vastaavat kaikin puolin samoja kansanterveyttä ja elintarviketurvallisuutta koskevia normeja kuin vastaavat yhteisön tuotteet, ja katsoo, että asianomaisilla paikoilla suoritettavat tiukat tarkastukset auttavat tehokkaasti tämän tavoitteen saavuttamista luomatta uusia kaupan esteitä, mutta kannustaen parhaiden käytäntöjen vaihtoon kehitysmaiden kanssa;

23. korostaa, että vesiviljely olisi katsottava pyyntialaa täydentäväksi erityisesti tuotteiden saatavuutta ja työllistämistä koskevissa asioissa;

ERITYISET NÄKÖKOHDAT

Lainsäädännölliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset puitteet

24. pyytää komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksen asetukseksi, jossa kaikki vesiviljelyalaa koskeva EU:n lainsäädäntö konsolidoitaisiin yhdeksi tekstiksi, sekä tehostamaan asiassa toimivaltaisten pääosastojen toimien koordinointia;

25. pyytää komissiota määrittelemään edellä mainitussa asetuksessa kaikille tuotekategorioille yhteiset eurooppalaista sertifiointia koskevat kriteerit ja normit, joita kaikkien yhteisössä toimivien vesiviljelylaitosten on noudatettava, sekä yhdenmukaistamaan mahdollisimman pitkälti ympäristövaikutusten kriteerit jäsenvaltioiden välisten kilpailun vääristymien estämiseksi, mutta delegoimaan kuitenkin täytäntöönpanovaiheen ja laitosten toiminnan tarkastukset jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta esimerkiksi mitä tulee ympäristövaikutuksia, vesivarojen käyttöä, tuotantoyksiköissä viljeltävien kalojen, nilviäisten ja äyriäisten ruokintaa, tuotteiden jäljitettävyyttä ja merkintöjä sekä kalojen terveyttä ja hyvinvointia koskeviin parametreihin;

26. katsoo, että vesiviljelyalaa olisi valvottava asianmukaisesti ja että se olisi sisällytettävä laajempaan joukkoon merellisiä toimintoja, kuten merikuljetukset, merimatkailu, rannikoiden edustalla olevat tuulipuistot, kalastus jne.;

27. kehottaa komissiota ponnistelemaan sen hyväksi, että jäsenvaltiot sitoutuisivat niiden olemassa olevan, ympäristön ja matkailuelinkeinon suojelemista koskevan lainsäädännön vahvistamiseen ja soveltamiseen sekä rajoitusten ulkopuolella olevien alueiden tapauksessa asianmukaisten kehityssuunnitelmien hyväksymiseen meri-, rannikko- ja sisävesialueiden hoitoa varten, jotta voidaan laatia vesiviljelyä varten alakohtaisia suunnitelmia, joissa yksilöidään selkeästi alan yritysten perustamiseen soveltuvat alueet;

28. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan meriä koskevan kehityssuunnitelman ja kehittämään rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa, kuten EU:n uudessa meripolitiikassa edellytetään, ympäristövaikutusten arviointien mukaisesti ja sisällyttämään suunnitelmaan kaikki erityyppiset vesiviljelyjärjestelmät, kuten simpukka- ja äyriäisviljelmät, rannikolla ja merellä harjoitettava vesiviljely sekä makean veden vesiviljely, ja vähentämään kestävän vesiviljelytoiminnan aloittamiseen tarvittavien toimilupien saamisen tiellä tällä hetkellä olevia hallinnollisia esteitä esimerkiksi perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä, joissa toimijoilta edellytettävät välttämättömät hallinnolliset muodollisuudet voi hoitaa yhdessä ja samassa paikassa; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi laatimaan pitkän aikavälin strategisia suunnitelmia alan kestävän kehityksen edistämiseksi ja komissiota esittämään ehdotuksen toimenpiteistä, joita tarvitaan alan kilpailukyvyn parantamiseksi, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityispiirteet;

29. toivoo, että uudistettua yhteistä kalastuspolitiikkaa tukevassa, tulevassa Euroopan kalatalousrahastossa on erityisesti parhaita ympäristökäytäntöjä noudattavan vesiviljelyn kestävälle kehittämiselle ja alan investointien tukemiselle omistettuja budjettikohtia ja että siinä edistetään taloudellista toimintaa ja työllisyyttä kiinnittäen erityistä huomiota teknologisesti innovatiivisten ja vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien, kalojen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta suotuisampien sekä kestävän kehityksen mukaisten vesiviljelylaitosten perustamiseen (esimerkiksi sellaiset vedenpuhdistusjärjestelmät, jotka mahdollistavat jätteiden ja epäpuhtauksien poistamisen); korostaa, että näistä budjettikohdista olisi annettava kalatalousrahaston lisärahoitusta, joka ei saa kuitenkaan vähentää muiden alojen, varsinkaan kalastusalan, rahoitusta;

30. toivoo, että kyseisessä rahastossa otetaan asianmukaisesti huomioon tarve myöntää rahallista tukea vesiviljelyalan yrityksille ja varsinkin pk-yrityksille ja perheyrityksille niiden rannikkoalueiden ja erityisesti syrjäisten reuna-alueiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle antaman panoksen perusteella;

31. tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä yksinkertaistaa toimilupamenettelyjä niin, että kannustetaan uusien alueiden käyttöä ja helpotetaan nykyisten vesiviljelyalueiden pitkän aikavälin käyttöä, erityisesti pk-yritysten ja perheyritysten hoitamilla alueilla;

32. korostaa niin ikään tarvetta varmistaa kattavamman rahoituksen myöntäminen kestävää, luonnonmukaista, merellä harjoitettavaa sekä makean veden vesiviljelyä koskevalle tieteelliselle tutkimukselle, innovoinnille ja teknologiansiirrolle sekä yrityksille, jotka muuttavat osan perinteisestä tuotannostaan tai koko tuotantonsa luonnonmukaiseksi, sellaisten alakohtaisten politiikkojen avulla, jotka kattavat kaikki keskeiset näkökohdat jakeluketjusta aina tuotteiden optimointiin ja markkinointiin saakka, hallinnoimalla näitä näkökohtia paremmin teemakohtaisissa toimintalinjoissa, jotka on vahvistettu rakennerahastoissa ja yhteisön ohjelmissa;

33. kehottaa komissiota luomaan vesiviljelyalalle todellisen talouskriisivälineen ja laatimaan tukijärjestelmiä, joilla voidaan hoitaa biologisten luonnonkatastrofien (kuten myrkkyleväesiintymät), ihmisen aiheuttamien katastrofien (kuten tankkerit Erika ja Prestige) ja äärimmäisten sääilmiöiden (hirmumyrskyt, tulvat) seurauksia;

34. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alkuperäisten lajien kokeellista viljelyä, terveiden kalojen tuotantoteknologiaa ja vesiviljelyssä esiintyvien sairauksien torjuntatoimia, jotta yhteisön vesiviljelytuotantoa voidaan monipuolistaa korkealaatuisten ja suurta lisäarvoa tuottavien tuotteiden tarjoamiseksi, edistämällä kyseisiä lajeja ja tuotantomenetelmiä koskevaa tutkimusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta vesiviljelytuotteet pystyisivät paremmin kilpailemaan muiden innovatiivisten elintarvikkeiden kanssa;

35. korostaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan joissa elävien taantuvien kantojen elpyminen, erityisesti niiden vaeltavien lajien, joilla on perinteisesti ollut suuri taloudellinen merkitys paikalliselle väestölle (sampi, pilkkusilli, lohi jne.), sekä tiettyjen merilajien elpyminen, ja muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että on huolehdittava riittävästä rahoituksesta tällaisten aloitteiden toteuttamiseksi;

36. kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että vesiviljelyssä ollaan siirtymässä avomerellä toimivien vesiviljelylaitosten kehittämiseen, millä voidaan mahdollisesti ratkaista Euroopan rannikkoalueilla vallitseva tilanpuuteongelma, sekä huomioimaan vaikeat ympäristö- ja ilmasto-olosuhteet, joissa tällaiset vesiviljelylaitokset toimivat;

37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan vesiviljelyalan asianmukaisesta ammatillisesta koulutuksesta, jonka avulla voidaan lisätä alan kilpailukykyä, ja kannustaa perehdyttämään ammattimaisen kalastusteollisuuden työntekijöitä vesiympäristöjen vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin, mikä auttaa myös luomaan turvattuja työpaikkoja maaseutu- ja rannikkoalueiden sekä syrjäisimpien ja varsinkin kalastuksesta ja vesiviljelystä erityisen riippuvaisten alueiden nuorille;

38. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan asiantuntijaelinten perustamista vesiviljelytuotteiden markkinointia varten; kehottaa lisäksi komissiota ulottamaan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevat säännöt koskemaan myös kestävää vesiviljelyalaa sekä tukemaan mainoskampanjoja EU:ssa ja EU:n ulkopuolisilla markkinoilla ja kannustamaan niiden toteuttamista;

Laatu- ja kuluttajansuojapolitiikka

39. katsoo, ettei kestävän vesiviljelyn kehittäminen saa nousta tiukan laatupolitiikan, ympäristöystävällisten ja eläinten hyvinvointia vesiviljelykantojen kuljetuksessa, teurastusmenetelmissä ja elävien kalojen myynnissä kunnioittavien tuotantomenetelmien eikä ankarien terveysnormien ja kuluttajansuojan korkean tason edelle;

40. kehottaa näin ollen komissiota luomaan erityisen EU-laatumerkin vesiviljelytuotteille luonnonmukaisten vesiviljelytuotteiden laatumerkin lisäksi ja vahvistamaan tiukat säännöt korkealaatuisia ja luonnonmukaisia tuotteita koskevien EU:n periaatteiden mukaisesti, jotta kuluttajat voivat olla varmoja tuotanto- ja valvontajärjestelmän luotettavuudesta sekä vesiviljelytuotteiden täydellisestä jäljitettävyydestä; kannustaa komissiota harkitsemaan jo olemassa olevien merkintäjärjestelmien käyttöä korkealaatuisessa luonnonmukaisessa vesiviljelytuotannossa;

41. katsoo, että vesiviljelyn kestävyyden edellytyksenä on kalanrehun, myös merellisten ainesosien, vastuullinen tuotanto;

42. kehottaa komissiota järjestämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimielinten tiedotuskampanjoja vesiviljelytuotteiden markkinoimiseksi, luonnonmukaiset vesiviljelytuotteet mukaan luettuina, tai kannustamaan tällaisten kampanjojen järjestämiseen;

43. toistaa merimetsokannan eurooppalaisen hallintasuunnitelman laatimista koskevassa päätöslauselmassa esittämänsä näkemykset ja muistuttaa, että merimetsojen ja muiden petolintujen vesiviljelyalan yrityksille aiheuttamien vahinkojen vähentäminen on tärkeää kyseisten yritysten tuotantokustannusten ja siten niiden säilymisen ja kilpailukyvyn kannalta; katsoo, että on tarpeen arvioida merimetsojen ja muiden petolintujen vesiviljelyalalle aiheuttamat vahingot ja laatia vahingonkorvaussuunnitelmia;

44. kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan parlamentin 4. joulukuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa[25] esitettyjä vaatimuksia ja erityisesti esittämään monitasoisen Euroopan tasolla koordinoitavan merimetsokantojen hallintasuunnitelman ja edistämään tieteellistä tietojenkeruuta Euroopan merimetsokantojen kokonaispopulaation selvittämiseksi; kehottaa komissiota ryhtymään välittömästi lainsäädäntötoimiin;

45. pyytää komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja otettuaan huomioon erilaiset maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet, käytetyt tuotantomenetelmät ja viljeltyjen lajien erityisluonteen ehdottamaan viljeltävien kalojen hyvinvointia koskevia erityisiä kestävyyskriteereitä – kuten erityyppisten viljelylaitosten suurin sallittava kalatiheys ja viljelylaitoksissa käytettävien kasvi- ja eläinproteiinien määrä – joissa otetaan huomioon yksittäisten lajien viljelyyn liittyvät erityistekijät, viljeltävien kalalajien ravitsemustarpeet, elinkaaren vaiheet sekä ympäristöolosuhteet, ja edistämään sellaisia kuljetus- ja teurastuskäytäntöjä, jotka vähentävät stressinlähteet minimiin, sekä kalalampien vesien vaihtamista niissä viljeltävien kalojen hyvinvoinnin varmistamiseksi; katsoo, että pitkän aikavälin tavoitteena on oltava eläinproteiinien korvaaminen kasviproteiineilla kaikkien niiden lajien kohdalla, joiden tapauksessa se on mahdollista niiden ravitsemustarpeet huomioon ottaen, ja että ensisijaisesti olisi tehtävä strategista tutkimusta keskeisten ainesosien vaihtoehdoista, koska tutkimus tärkeistä ravintoaineista ja tavoista niiden tuottamiseksi vaihtoehtoisista lähteistä, kuten mikrolevistä ja hiivasta, vähentäisi kalajauhon käyttöä pitkällä aikavälillä;

46. kehottaa komissiota laajentamaan eläinten suojelusta kuljetuksen aikana annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005[26] soveltamisalaa siten, että rajoitetaan kalojen kuljetusta pitkiä matkoja ja edistetään näin kalanmädin ja poikasten kasvatusta paikan päällä sekä kalojen teurastusta lähellä kasvatuslaitosta;

47. kehottaa komissiota varmistamaan, että kalanrehussa käytettävien raaka-aineiden hankinnassa noudatetaan ympäristön kannalta hyväksyttäviä käytäntöjä ja että se ei vahingoita ekosysteemejä, joista aineet kerätään;

48. kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että ennen kalojen teurastusta vältetään menettelyjä, joiden Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on katsonut heikentävän kalojen hyvinvointia; katsoo, että olisi kiellettävä teurastusmenetelmät, kuten kalojen tukehduttaminen jäämassaan, joissa kalat pysyvät elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan pitkään tajuissaan ennen kuolemaa;

49. kehottaa komissiota antamaan teknisiä erityisohjeita kestävän kalanrehun sertifioinnista;

Ulkosuhteet

50. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan tiukasti kaikkiin kolmansista maista tuotaviin vesiviljelyalan tuotteisiin, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan luettuina, koko tuotanto- ja toimitusketjussa;

51. kehottaa komissiota tutkimaan itse tuotantomenetelmiä EU:n ulkopuolisilla kalaviljelmillä ja tiedottamaan kaikista terveysriskeistä;

52. korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan unionissa valmistetut tai unioniin tuodut vesiviljelytuotteet täyttävät ympäristön ja kuluttajien terveyden ja turvallisuuden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset;

53. kehottaa komissiota varmistamaan, että vesiviljelyssä käytettäviin hoitaviin ja ehkäiseviin lääkeaineisiin sovelletaan vastavuoroisen tunnustamisen ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, ja edistämään vastavuoroisuutta koskevien sopimusten tekemistä sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on kyseisellä alalla korkeatasoista taitotietoa, sekä edistämään kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden hyvien käytäntöjen omaksumista;

54. toistaa järjestelmällisen valvonnan toteuttamisen sisämarkkina-alueen maahantulopaikoissa ja tuontitavaroiden tärkeimmissä maahantulopaikoissa olevan tärkeää, jotta kuluttajille voidaan tarjota täydet takeet siitä, että kolmansista maista tuotaviin vesiviljelytuotteisiin kohdistetaan tiukkaa laadunvalvontaa ja että ne ovat kaikin puolin hygieniaa ja kansanterveyttä koskevien yhteisön normien mukaisia;

55. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edellä mainittuja periaatteita sekä WTO:ssa että kaikissa kyseiseen alaan liittyvissä elimissä;

56. kehottaa komissiota edistämään osana yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa sellaisia kohdennettuja tuki- ja koulutustoimia, joilla pyritään edistämään kestävää vesiviljelyä ja lisäämään kyseisten maiden vesiviljelyalan toimijoiden tietoisuutta laatupolitiikasta sekä korkeammista tuotantonormeista varsinkin ympäristöön ja hygieniaan sekä tuotantotoiminnan sosiaalisiin normeihin liittyvissä asioissa;

57. kehottaa komissiota esittämään kertomuksen EU:n ulkopuolella harjoitettavan vesiviljelytoiminnan ympäristö- ja sosiaalisista normeista ja harkitsemaan keinoja kuluttajatiedotuksen parantamiseksi;

58. kehottaa komissiota käynnistämään vaikutustenarviointitutkimuksia yhteisön kauppasopimusten mahdollisista vaikutuksista vesiviljelyalaan;

59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL L 204, 6.8.2009, s. 15.
• [2]  EUVL L 81, 27.3.2009, s. 15.
• [3]  EUVL L 79, 25.3.2009, s. 7.
• [4]  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.
• [5]  EUVL L 337, 16.12.2008, s. 94.
• [6]  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
• [7]  EUVL L 27, 31.1.2010, s. 1.
• [8]  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.
• [9]  EUVL L 84, 31.3.2010, s. 19.
• [10]  EUVL L 337, 16.12.2008, s. 41.
• [11]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0039.
• [12]  EUVL C 21 E, 28.1.2010, s. 11.
• [13]  EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 1.
• [14]  EUVL C 68 E, 21.3.2009, s. 39.
• [15]  EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 271.
• [16]  EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 233.
• [17]  EUVL C 38 E, 12.2.2004, s. 318.
• [18]  EUVL C 84, 3.4.2008, s. 10.
• [19]  EUVL C 115, 20.5.2009, s. 15.
• [20]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0373.
• [21]  Puerto Varasissa (Chile) 6.–10. lokakuuta 2008 pidetty kokous, http://www.fao.org/fishery/nems/36393/en.
• [22]  31. lokakuuta 1995 hyväksytyt FAO:n käytännesäännöt.
• [23]  Hyväksytty 31. lokakuuta 1995, FAO.
• [24]  Direktiivi 85/337/ETY sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 97/11/EY ja 2003/35/EY.
• [25]  Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. joulukuuta 2008 merimetsokannan eurooppalaisen hallintasuunnitelman laatimisesta merimetsoista kalakannoille, kalataloudelle ja vesiviljelylle aiheutuvien kasvavien vaikutusten vähentämiseksi, P6_TA(2008)0583, Heinz Kindermannin mietintö (2008/2177(INI)).
• [26]  EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1.

PERUSTELUT

Tämän mietinnön tarkoituksena on vaikuttaa merkittävällä tavalla sellaisen yhteisön uuden vesiviljelyalan strategian laadintaan, jonka avulla pystyttäisiin edistämään kestävää kehitystä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Siihen sisältyy myös joukko neuvostolle ja komissiolle osoitettuja toiminnallisia suuntaviivoja ja konkreettisia pyyntöjä, ja siinä kehotetaan komissiota esittämään lähitulevaisuudessa asianmukainen lainsäädäntöehdotus.

Vesiviljelyalalla toimii yhteisössä yli 16 500 yritystä, joiden yhteenlaskettu vuosittainen liikevaihto on yli 3,5 miljardia euroa ja jotka tarjoavat suoraan tai epäsuorasti noin 64 000 työpaikkaa[1]. Yhteisön vesiviljelytuotanto kaksinkertaistui saavuttaen 1,3 miljoonaa tonnia vuosien 1981 ja 2001 välisenä aikana, mutta se pysyi kutakuinkin tasaisena (+0,5 prosenttia) vuoteen 2008 asti, kun taas maailmanlaajuisesti tuotanto kasvoi kyseisenä aikana huomattavan paljon (+7,6 prosenttia vuodessa)[2]. Maailmanlaajuisessa kontekstissa, jossa kyseisten tuotteiden kysyntä on suurta, yhteisön vesiviljelytuotannon osuus on kuitenkin vain noin kaksi prosenttia koko maailman tuotannosta[3], kun taas yhteisön sisäinen kulutus on yli viisi miljoonaa tonnia vuodessa, mikä merkitsee sitä, että se joutuu tuomaan tuotteita kolmansista maista kattaakseen kaksi kolmasosaa omasta kulutuksestaan.

Tällä hetkellä ei ole olemassa vesiviljelyalaa koskevaa yhdenmukaistettua yhteisön lainsäädäntöä, ja kyseistä alaa säännellään mitä moninaisimmilla yhteisön ja jäsenvaltioiden säädöksillä, jotka saattavat vaihdella huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä, mikä edesauttaa heikosti läpinäkyvien sekä syrjintää ja markkinoiden vääristymistä aiheuttavien lainsäädäntöpuitteiden syntymistä. Kyseinen tilanne ei millään muotoa edistä investointeja kyseisellä alalla. Komissio antoi vuonna 2002 kyseisestä aiheesta ensimmäisen tiedonannon[4], josta parlamentti antoi päätöslauselman[5] tammikuussa 2003 ja joka ei auttanut parantamaan sääntelykehyksen läpinäkyvyyttä. Päinvastoin komissio ja neuvosto jatkoivat (luonnonmukaista tai muuta) vesiviljelyalaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamista useissa tapauksissa komiteamenettelyssä[6], ja parlamentilla ei ole tähän mennessä ollut tilaisuutta ilmaista suoraan kantaansa kyseisiin asioihin. Komission huhtikuussa 2009 antama tiedonanto, jota tämä mietintö koskee, tarjoaa tilaisuuden arvioida sitä, onko tarpeen laatia vesiviljelyä koskevat yhteisön lainsäädäntöpuitteet, joiden pääasiallisena tavoitteena olisi sellaisen kestävän yhteisön vesiviljelyalan jäsennelty kehittäminen, jossa kunnioitettaisiin luonnon tasapainoa ja joka lisäisi vesiviljelyalan toimijoiden ja niiden paikallisyhteisöjen taloudellista arvoa ja tarjoaisi kuluttajille paremmat takeet. Lisäksi on tarpeen arvioida asiaan liittyviä synergioita – sekä lainsäädännön että operatiivisella tasolla – vesiviljelyalan esittämien ehdotusten ja uuden yhteisen kalastuspolitiikan, jota laaditaan parhaillaan ja joka koskee vuoden 2012 jälkeistä aikaa, laatimisen välillä.

• [1]  Framian (2009): "Definition of data collection needs for aquaculture".
• [2]  Euroopan komissio, Tutkimus vesiviljelyalan taloudellisesta tilanteesta ja kilpailukyvystä Euroopan unionissa, joulukuu 2008.
• [3]  FAO (2009) Fishstat Plus Database "Aquaculture production 1950-2007".
• [4]  "Yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia", KOM(2002)0511 lopull.
• [5]  Hugues Martinin mietintö (A5-0448/2002, 2002/2058(INI)), hyväksytty täysistunnossa 16. tammikuuta 2003.
• [6]  Esimerkiksi asetus (EY) N:o 710/2009, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 5. elokuuta 2009 ja jolla muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007.

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (2.3.2010)

kalatalousvaliokunnalle

uuden ponnen antamisesta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle
(2009/2107(INI))

Valmistelija: Kartika Tamara Liotard

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  katsoo, että vesiviljelyn kaikkien muotojen on oltava kestäviä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja että näin ollen ekosysteemejä ei saa vahingoittaa sallimalla luonnonaineiden ja hajoamattomien kemikaalien ja hiilidioksidin kaltaisten ihmisten tuottamien aineiden pitoisuuksien kasvaminen ja aiheuttamalla fyysisiä häiriöitä,

B.   ottaa huomioon, että ympäristön kannalta kestävät vesiviljelyn muodot saattaisivat edesauttaa ympäristönsuojelua ja olla vaihtoehtoinen tapa tyydyttää suuri osa kalatuotteiden kysynnästä,

C.  katsoo, että vesiviljely ja siihen liittyvät tuotantorakenteet eivät saa johtaa siihen, että ihmisten elintarvikkeita, vettä ja asumista koskevien perustarpeiden tyydyttäminen estyy järjestelmällisesti,

D.  ottaa huomioon, että kalat voivat tuntea kipua ja kärsiä stressistä ja että on monia vesiviljelymuotoja, jotka eivät vastaa eläinten hyvinvointia koskevia EU:n vaatimuksia, ja toteaa, että eläinten hyvinvointia koskevien normien asianmukaisesta huomioon ottamisesta ja toimeenpanosta voi olla huomattavaa hyötyä esimerkiksi tuotteiden laadun parantumisena ja ympäristövahinkojen pienenemisenä,

E.   ottaa huomioon, että EU on vesiviljelytuotteiden nettotuoja; katsoo lisäksi, että vesiviljelytuotteita varten on otettava käyttöön luotettava sertifiointijärjestelmä,

F.   ottaa huomioon, että vesiviljelyn avulla tuotetaan yhä enemmän erilaisia eläinlajeja ja kasvilajikkeita kulutuskäyttöön,

G.  ottaa huomioon, että komissio julkaisi äskettäin tiedonannon "Yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia[1]",

1.   pyytää komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että monet vesiviljelymuodot voivat vaikuttaa kielteisesti sekä eläinten hyvinvointiin että ihmisten terveyteen, sillä niistä voi seurata muun muassa elinympäristöjen tuhoutumista, kemikaalien käyttöä tautien torjumiseksi, juomaveden ja maatalousmaan vähenemistä ja suolaantumista, ravinteiden pilaantumista, erityisesti järvissä ja suljetuilla ja osittain suljetuilla merialueilla kuten Itämerellä, ja kasvatettujen kalojen karkuun pääsemisestä johtuvaa biologisen monimuotoisuuden heikkenemistä, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lainsäädäntöä näiden kielteisten vaikutusten pois kitkemiseksi;

2.   kehottaa komissiota ottamaan kalojen hyvinvointia koskevat kysymykset paremmin huomioon (ottaen huomioon kalojen oletetun kyvyn ajatella ja tuntea) kestävän vesiviljelyn strategiassaan sekä toteuttamaan lisäksi tutkimuksia, joissa tarkastellaan kalojen hyvinvoinnin osoittimia, tainnutus- ja teurastusmenetelmiä sekä kuljetuskäytäntöjä;

3.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön asetusta (EY) N:o 1251/2008 pidemmälle menevän kestävän vesiviljelytuotteiden sertifiointijärjestelmän, jolla sertifioidaan eläinten terveyden lisäksi myös ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, elintarviketurvallisuus, eläinten hyvinvointi ja taloudelliset ja rahoitusta koskevat näkökohdat, ja pyytää komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että FAO:n puitteissa on tällaisen sertifiointijärjestelmän kehittämisessä jo otettu selkeitä edistysaskeleita;

4.   panee merkille, että vesiviljelyä koskevassa lainsäädännössä on huomattavia eroja, mikä saattaa houkuttaa yrityksiä siirtämään tuotantoaan paikkoihin, joissa sovelletaan väljimpiä säännöksiä, ja kehottaa komissiota kieltämään Euroopan markkinoilta tuotteet, joissa ei ole noudatettu EU:n tuotantostandardeja;

5.   kiinnittää komission huomion siihen, että uudet vesiviljelyssä sovelletut tuotantomenetelmät ja/tai markkinoille 15. toukokuuta 1997 jälkeen saatetut uudet eläinrodut ja kasvilajikkeet saattavat kuulua uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista annetun asetuksen soveltamisalan piiriin ja että näin ollen ne edellyttävät myyntiluvan hakemista;

6.   kehottaa komissiota tutkimaan itse tuotantomenetelmiä EU:n ulkopuolisilla kalaviljelmillä ja tiedottamaan kaikista terveysriskeistä;

7.   kehottaa komissiota vaatimaan, että EU:n ulkopuolella toimivissa vesiviljelylaitoksissa tehdään tiukkoja tarkastuksia ja valvontatoimia, jotta voidaan varmistaa, että maahantuotavissa tuotteissa on noudatettu EU:n normeja ja että Euroopan tuottajiin kohdistuva kilpailu on oikeudenmukaista;

8.   korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan unionissa valmistetut tai unioniin tuodut vesiviljelytuotteet täyttävät ympäristön ja kuluttajien terveyden ja turvallisuuden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset;

9.   kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti vesiviljelyalalle erityiset kriteerit ja ohjeet ympäristövaikutusten arviointia koskevien EU:n direktiivien tulkinnasta; korostaa, että tämä ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden hallitusten ja paikallisviranomaisten valtuuksiin määrittää omia kriteereitään ja ohjeitaan, joissa otetaan huomioon paikalliset erityisolosuhteet;

10. korostaa, että biologisen monimuotoisuuden kunnioittaminen olisi vahvistettava EU:n vesiviljelypolitiikan perusperiaatteeksi sekä EU:n omilla vesialueilla että vesiviljelystrategian ulkoisessa ulottuvuudessa, ja kalojen viljelyä saisi tukea vain jos käytettävät lajit ovat paikallisia tai jo vakiintuneita; kehottaa suorittamaan tieteellisen riskienarvioinnin kaikille vieraslajeille ja ryhtymään toimiin ympäristön kannalta vahingollisten lajien leviämisen estämiseksi ja valvomiseksi;

11. kehottaa komissiota laatimaan ohjeet, jotka koskevat vesipolitiikan puitedirektiivin soveltamisesta vesiviljelyyn aiheutuvien riitojen ratkaisemista; korostaa kuitenkin, että ohjeet eivät saa vaarantaa vesipolitiikan puitedirektiivin yleistavoitetta eli vesien hyvää tilaa[2];

12. kehottaa komissiota edistämään merten aluesuunnittelun kehittämistä Euroopan unionin uuden yhdennetyn meripolitiikan[3] yhteydessä keinona koordinoida yhteisön toimintaa siihen liittyvillä aloilla, myös vesiviljelyssä;

13. kehottaa komissiota edistämään vesiviljelyä koskevaa tutkimusta ja kehittämistä ja asettamaan etusijalle yhtenäiset ja suljetut kiertovesijärjestelmät.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	23.2.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	42 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	János Áder, Elena Oana Antonescu, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Sergio Berlato, Milan Cabrnoch, Nessa Childers, Bas Eickhout, Edite Estrela, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Jo Leinen, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Catherine Soullie, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jutta Haug, Anna Záborská, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Veronica Lope Fontagné

• [1]  KOM(2009) 162 lopullinen, Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen - Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle.
• [2]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000).
• [3]  Komission tiedonanto (KOM(2007) 575 lopullinen) Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	4.5.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Josefa Andrés Barea, Alain Cadec, João Ferreira, Pat the Cope Gallagher, Marek Józef Gróbarczyk, Carl Haglund, Isabella Lövin, Guido Milana, Britta Reimers, Crescenzio Rivellini, Ulrike Rodust, Struan Stevenson, Catherine Trautmann, Jarosław Leszek Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Paul Besset, Ole Christensen, Gabriel Mato Adrover, Antolín Sánchez Presedo, Ioannis A. Tsoukalas
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Carlos Coelho, Aldo Patriciello, Potito Salatto