Menettely : 2009/2242(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0156/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0156/2010

Keskustelut :

PV 15/06/2010 - 16
CRE 15/06/2010 - 16

Äänestykset :

PV 17/06/2010 - 7.7
CRE 17/06/2010 - 7.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0232

MIETINTÖ     
PDF 192kWORD 124k
12.5.2010
PE 439.237v01-00 A7-0156/2010

naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arvioinnista ja suosituksista jatkotoimiksi

(2009/2242(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Ilda Figueiredo

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arvioinnista ja suosituksista jatkotoimiksi

(2009/2242(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–         ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklan,

–         ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–        ottaa huomioon komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010" (KOM(2006)0092)(1),

        ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon "Väliraportti naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman (2006–2010) edistymisestä" (KOM(2008)0760),

–        ottaa huomioon 18. joulukuuta 2009 annetun komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta – 2010 (KOM(2009)0694),

–        ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2000 annetun komission tiedonannon "Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa (2001–2005)" (KOM(2000)0335) sekä naisten ja miesten tasa-arvoa Euroopan unionissa käsittelevät komission vuosikertomukset 2000, 2001, 2002, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009, (KOM(2001)0179, KOM(2002)0258, KOM(2003)0098, KOM(2004)0115, KOM(2005)0044, KOM(2006)0071, KOM(2007)0049) KOM(2008)0010) ja KOM(2009)0077),

–        ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien oikeudelliset välineet, erityisesti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW), sekä muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat Yhdistyneiden kansakuntien asiakirjat, mm. ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. joulukuuta 1993 hyväksytyn naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päätöslauselman 48/104, 19. helmikuuta 2004 hyväksytyn naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamista koskevan päätöslauselman 58/147, 30. tammikuuta 2003 hyväksytyn naisiin kohdistuvien kunniarikosten lopettamista koskevan päätöslauselman 57/179 ja 2. helmikuuta 1998 hyväksytyn rikosten ehkäisemistä ja rikosoikeudellisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi koskevan päätöslauselman 52/86,

–        ottaa huomioon Pekingissä järjestetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa 4.–15. syyskuuta 1995 hyväksytyn toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin toimintaohjelman seurannasta(2) ja 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking+10)(3),

–        ottaa huomioon 9. lokakuuta 2006 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin kaikesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta,

–        ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 49. istunnossa maaliskuussa 2005 hyväksytyn loppuraportin,

–        ottaa huomioon naisten oikeuksista Afrikassa tehdyn pöytäkirjan, joka tunnetaan myös Maputon pöytäkirjana ja joka tuli voimaan 26. lokakuuta 2005 ja jossa selkeästi kielletään kokonaan naisten sukupuolielinten silpominen,

–        ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325 (2000), jossa naisia kehotetaan osallistumaan aktiivisemmin aseellisten konfliktien torjumiseen ja rauhanrakentamiseen,

         ottaa huomioon Euroopan neuvoston työn tällä alalla ja erityisesti tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–        ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(4),

–        ottaa huomion 3. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta (KOM(2008)0636),

–        ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/83/ETY muuttamisesta (KOM(2008)0637),

–        ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission kertomuksen esikouluikäisten lasten hoitojärjestelyjä koskevien Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpanosta (KOM(2008)0638),

–        ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevän komission neuvoa-antavan komitean toukokuussa 2003 antaman lausunnon tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisyhteisöjen talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting),

–        ottaa huomioon naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean toiminnan ja sen 22. maaliskuuta 2007 antaman lausunnon sukupuolten välisestä palkkakuilusta,

–         ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista(5),

–         ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa(6),

–         ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen,

–         ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010(7),

–         ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta teollisuudessa(8),

         ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä(9),

–         ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008(10),

–         ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta(11),

         ottaa huomioon 24. helmikuuta 1994(12) ja 13. lokakuuta 2005(13) antamansa päätöslauselmat naisten köyhyydestä Euroopassa ja 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(14),

–         ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(15),

–         ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(16),

–         ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan ehkäisemisestä(17),

–         ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(18),

–         ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–         ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7‑0156/2010),

A.       toteaa, että vaikka naisten ja miesten tasa-arvo on välttämätön edellytys sille, että voimme täysin nauttia yleismaailmallisista ihmisoikeuksista, ja yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja vaikka se on jo kauan sitten tunnustettu perussopimuksissa, poliittisessa todellisuudessa ja naisten elämässä esiintyy edelleen huomattavaa epätasa-arvoa,

B.       toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva politiikka on taloudellisen kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden väline,

C.       katsoo, että sukupuolten tasa-arvon on oltava merkki eurooppalaisesta kulttuurisesta ja poliittisesta identiteetistä,

D.       katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvon toteutumiselle ja että se on ihmisoikeuksien loukkauksista laaja-alaisimpia eikä tunne maantieteellisiä, taloudellisia eikä sosiaalisia rajoja; katsoo, että hälyttävän suuri joukko naisia joutuu kohtaamaan väkivaltaa,

E.        ottaa huomioon, että emme voi pysyä sidoksissa kuluneisiin, ympäristöllisesti kestämättömiin talousmalleihin, jotka perustuvat vanhentuneeseen sukupuolten työnjakoon, joka on kumottu naisten osallistumisella työmarkkinoille; katsoo, että tarvitsemme uutta yhteiskunnallisesti kestävää, tietoon ja innovaatioon perustuvaa mallia, jossa naisten kaikki taidot otetaan käyttöön taloudessa ja joka tuo tasapainon miesten ja naisten välille julkisen ja yksityisen sektorin tehtävissä ja joka sovittaa yhteen yksityiselämän ja työelämän,

F.        katsoo, että vaikka naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 on korostettu puutteita sukupuolten täydellisen tasa-arvon saavuttamisessa ja vaikka se on joissakin tapauksissa vienyt tasa-arvoa eteenpäin, yleinen edistys on ollut riittämätöntä,

G.       katsoo, että sukupuolinäkökulman sisällyttämistä julkisen politiikan osaksi koskevia ponnisteluja on vahvistettava,

H.       katsoo, että vaikka talouskriisin täyttä vaikutusta on vielä vaikea arvioida, nykyisellä talous- ja sosiaalikriisillä on selvästi erityisen vakavia vaikutuksia naisten tilanteeseen ja pitkällä aikavälillä niiden toimien etenemiseen, joilla pyritään saavuttamaan naisten ja miesten välinen tasa-arvo, jolloin kriisi lisää epätasa-arvoa ja syrjintää,

I.         ottaa huomioon, että miesten ja naisten tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja talouskasvuun ja että naisten osallistuminen työmarkkinoille tuo lukuisia sosiaalisia ja taloudellisia etuja,

J.        katsoo, että ikääntyvässä yhteiskunnassamme naiset ovat korvaamattomia työmarkkinoille, kun vanhusten hoidon kysyntä kasvaa, mikä mitä todennäköisimmin johtaa siihen, että naiset joutuvat kantamaan kaksinkertaista taakkaa,

K.       ottaa huomioon, että valtaosa Euroopan unionin yli 85 miljoonasta köyhästä on naisia ja että tilannetta pahentavat työttömyys, epävarmat työsuhteet, matalat palkat, vähimmäistoimeentulorajan alittavat eläkkeet ja vaikeudet saada laadukkaita julkisia palveluja monilla eri aloilla; ottaa myös huomioon, että kuluneiden kymmenen vuoden aikana köyhyydessä elävien naisten lukumäärä on kasvanut miehiin verrattuna kohtuuttomasti,

L.        toteaa, että naisten ja miesten keskimääräiset palkkaerot ovat yli 17 prosenttia, mikä johtaa eroihin eläkkeissä ja köyhyyden naisvaltaistumiseen iäkkäiden joukossa; toteaa, että epäsuora syrjintä lisääntyy sitä mukaa kuin työttömyys kasvaa ja että se kohdistuu erityisesti naisiin ja tyttöihin,

M.      ottaa huomioon jatkuvan sukupuolten välisen eron hoidon alalla, sillä naiset tarjoavat miehiin verrattuna kaksi tai jopa yli kolme kertaa enemmän maksuttomia hoitotunteja lapsille ja muille huollettaville,

N.       ottaa huomioon, että naisiin kohdistuu usein moninkertaista syrjintää, joka perustuu sukupuoleen tai ikään (erityisesti iäkkäiden naisten tapauksessa), vammaisuuteen, etniseen/rodulliseen taustaan, uskontoon, kansalliseen alkuperään, maahanmuuttaja-asemaan ja yhteiskunnallis-taloudelliseen asemaan (myös yhden henkilön taloudessa elävien naisten tapauksessa), sukupuoliseen suuntautumiseen ja/tai sukupuoli-identiteettiin; toteaa, että yhdistelmäsyrjintä synnyttää moninkertaisia esteitä naisten vaikutusvallan lisäämiselle ja sosiaalisen aseman kohentumiselle,

O.       pitää äärimmäisen tärkeänä, että naisille ja miehille taataan yhtäläiset mahdollisuudet yhteiskunnan tarjoamien resurssien käyttöön, yhtäläiset oikeudet ja yhtäläinen valta; toteaa, että näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää rakenteellisia ja kulttuurisia muutoksia, stereotyyppisestä ajattelusta luopumista ja tasa-arvon edistämistä,

P.        katsoo, että naisten koulutuksellisiin ja ammatillisiin vaihtoehtoihin edelleen liittyvät perinteiset stereotypiat auttavat pitämään yllä eriarvoisuutta,

Q.       ottaa huomioon, että naisten ja miesten alakohtainen ja ammatillinen eriytyminen ei ole vähentynyt vaan jopa lisääntynyt joissakin maissa,

R.       ottaa huomioon, että perheoikeudessa (kuten avioliitto- ja avioero-oikeudessa) naiset asetetaan usein oikeudellisesti ja taloudellisesti heikompaan asemaan ja että joskus tuomioistuimet lisäävät miesten ja naisten välistä eriarviosuutta soveltamalla perhelainsäädäntöä perinteisten roolimallien pohjalta yhtäläisten oikeuksien sijasta,

S.        ottaa huomioon, että (uskonnolliset) ryhmät käyttävät usein väärin omaantuntoon perustuvaa kieltäytymistä heikentääkseen naisten oikeuksia sellaisilla aloilla kuin terveydenhoito ja perheoikeus,

T.        ottaa huomioon, että naisten osallistuminen päätöksentekoon on yksi naisten ja miesten tasa-arvon tärkeimmistä mittareista, että naisten määrä yritysten ja yliopistojen johdossa on yhä pieni ja että politiikkaan tai tutkimukseen osallistuvien naisten määrä kasvaa hyvin hitaasti,

U.       katsoo, että edessä olevat haasteet ja aiemmat kokemukset osoittavat, että toiminnan yhdenmukaisuuden puuttuminen eri alojen välillä on ollut esteenä naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiselle ja katsoo, että naisten oikeuksia koskevien kysymysten käsittelyyn on annettava riittävät resurssit, toimia on koordinoitava paremmin, niistä on tiedotettava ja niitä on edistettävä tehokkaammin ottaen huomioon naisten erilaiset olosuhteet,

V.       ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvat positiiviset toimet ovat osoittautuneet keskeisen tärkeiksi naisten täydelle osallistumiselle työmarkkinoille ja yhteiskuntaan yleensä,

W.      ottaa huomioon, että Pekingin toiminta-ohjelman 15-vuotispäivä on huomioitu useilla päätöslauselmilla, muta katsoo, että paljon on vielä tehtävää ennen kuin toiminta-ohjelma on toteutunut,

X.       katsoo, että sukupuolen mukaan jaotellut tiedot ovat oleellisen tärkeä väline todellisen edistyksen saavuttamisessa ja tulosten tehokkaassa arvioimisessa,

Y.      ottaa huomioon, että vuosi 2010 on köyhyyden torjumisen eurooppalainen teemavuosi ja että tämän pitäisi näkyä poliittisissa aloitteissa ja koordinoiduissa toimissa, jotka todella auttavat parantamaan nykytilannetta,

Z.        ottaa huomioon, että sata vuotta sitten 8. maaliskuuta julistettiin kansainväliseksi naisten päiväksi ja että tätä satavuotispäivää on juhlittu, pitää tärkeänä, että naiset ja naisjärjestöt osallistuvat tasa-arvon edistämiseen sekä syrjinnän ja epätasa-arvoisen kohtelun torjumiseen,

AA.    katsoo, että työn, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittaminen on edelleen hankala ongelma sekä naisille että miehille,

AB.     katsoo, että lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalvelujen saatavuus on olennaista, jotta miehet ja naiset voivat osallistua työmarkkinoille ja koulutukseen yhdenvertaisesti,

AC.    ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa sosiaaliturvajärjestelmissä ei oteta riittävällä tavalla huomioon köyhyydessä elävien naisten erityisolosuhteita; ottaa huomioon, että naisilla on paljon suurempi vaara joutua köyhyyteen; katsoo, että perhettä ja kotia koskevan vastuun jakaminen miesten ja naisten kesken, etenkin vanhempainvapaan ja isyysvapaan tasa-arvoinen hyödyntäminen, on välttämätöntä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiselle ja toteutumiselle; katsoo, että äitiysvapaan ja vanhempainvapaan poissulkeminen kokonaistyöajan laskelmista syrjii naisia ja saattaa heidät epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla,

Etenemissuunnitelman 2006–2010 arviointi

1.        toteaa naisten ja miesten yhdenvertaisen taloudellisen riippumattomuuden osalta, että naisten työllisyysaste on noussut Lissabonin työllisyystavoitteiden mukaisesti lähes 60 prosenttiin; pahoittelee kuitenkin sitovien toimenpiteiden puuttumista sukupuolten välillä edelleen vallitsevan palkkakuilun poistamiseksi ja huomauttaa, että kiireiset toimet ovat tarpeen epävarmaa työtä tekevien naisten tilanteen parantamiseksi ja erityisesti maahanmuuttajanaisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten auttamiseksi, sillä taloudellinen ja sosiaalinen kriisi saattaa heidät yhä haavoittuvampaan asemaan; vaatii myös lisäämään sukupuolten tasa-arvoa julkisessa terveydenhuollossa sekä varmistamaan tasavertaisen pääsyn sen piiriin;

2.        suhtautuu myönteisesti komission lainsäädäntöehdotuksiin, joilla pyritään lisäämään työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista; huomauttaa kuitenkin, että niissä ei käsitellä isyys-, adoptio- ja hoitovapaata, ja pahoittelee, että vain vähemmistö jäsenvaltioista on saavuttanut kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen tarjoamista koskevat Barcelonan tavoitteet; kehottaa siksi jäsenvaltioita sitoutumaan uudelleen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen;

3.        pahoittelee, että naiset ovat edelleen aliedustettuina poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa useimmissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota jatkamaan konkreettisia toimenpiteitä naisten ja miesten tasavertaisen päätöksentekoon osallistumisen edistämiseksi;

4.        panee merkille Daphne III -ohjelman toimet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; toistaa kuitenkin lainsäädäntötoimien olevan tarpeen Euroopan tasolla sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkemiseksi;

5.        pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvon sisällyttämistä yhteisön koulutusohjelmien ensisijaisiin painopisteisiin yhteiskunnallisten stereotypioiden vähentämiseksi; pahoittelee kuitenkin, että syvälle juurtuneet sukupuolistereotypiat aikaansaavat edelleen monenlaista eriarvoisuutta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään tiedotuskampanjoita stereotypioiden ja perinteisten sukupuoliroolien murtamiseksi ja järjestämään erityisesti miehille suunnattuja kampanjoita, joissa korostetaan tarvetta jakaa perhe-elämän velvollisuudet;

6.        pitää tervetulleena komission sitoutumista kehityksen vuosituhatjulistuksen ja Pekingin toimintaohjelman periaatteisiin, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon edistämistä Euroopan unionin ulkopuolella; kehottaa vahvistamaan jatkossakin tasa-arvonäkökulman valtavirtaistamista EU:n kehitysyhteistyö-, ulko- ja ulkomaankauppapolitiikassa;

Institutionaaliset toimet

7.        ehdottaa, että Euroopan unionin uudesta tasa-arvostrategiasta tehdään Pekingin toimintaohjelmaan ja sen saavutuksiin pohjautuva toimintasuunnitelma ja poliittinen sitoumus, sillä naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat luovuttamattomien ja jakamattomien yleismaailmallisten ihmisoikeuksien erottamaton osa;

8.        korostaa, että on edelleen pyrittävä toteuttamaan toimia nykyisen etenemissuunnitelman kuudella toiminnan painopistealueella ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön konkreettisia lisätoimia, jotta voidaan varmistaa, että nykyisen etenemissuunnitelman vahvoja puolia voidaan edelleen kehittää ja siten näkyvällä tavalla vaikuttaa kansallisen ja alueellisen tason välineisiin tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan saavuttamiseksi;

9.        ehdottaa, että eurooppalaista rahoitusta olisi myönnettävä naisten ja miesten tasa-arvoa koskevalle uudelle strategialle, jotta voidaan helpottaa sen toteuttamista Euroopan tasolla;

10.      pitää tärkeänä, että neuvosto hyväksyy Euroopan parlamenttia kuultuaan komission uuden ehdotuksen tasa-arvostrategiaksi, jotta strategia saa suuremman painoarvon ja jotta tasa-arvopolitiikkaa toteutetaan vireämmin;

11.      pahoittelee, että sukupuolinäkökulmaa ei ole tyydyttävällä tavalla sisällytetty komission esittämään EU 2020 -strategiaan; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva ulottuvuus on järjestelmällisesti esillä EU 2020 -strategiassa, johon sisältyy erityinen sukupuolikysymyksiä käsittelevä luku, mekanismeja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista varten ja naisten työllisyystavoitteet sekä taloudellista riippumattomuutta osoittavat mittarit, ja ottamaan huomioon nykyisen talous ja sosiaalikriisin vaikutukset naisiin ja naisten roolin ikääntyvässä yhteiskunnassa;

12.      ehdottaa, että neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti pitävät vuosittain kolmikantakokouksia, joissa tarkastellaan EU:n tasa-arvostrategian edistymistä;

13.      painottaa, että on tärkeää järjestää vuosittain sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä kokous, johon osallistuu eri jäsenvaltioiden naisjärjestöjen ja ammattiyhdistysten edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä Euroopan komission, neuvoston ja kansallisten parlamenttien edustajia ja jossa kiinnitetään kunakin vuonna erityistä huomiota johonkin etukäteen määriteltyyn aiheeseen;

14.      korostaa, että tarvitaan rakenteellista vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta voidaan varmistaa tasa-arvoperiaatteen toteutuminen naisten ja miesten välillä;

15.      ehdottaa, että tämän alan institutionaalista yhteistyötä ei rajoiteta naisjärjestöihin, vaan että pyritään aktiivisesti saamaan mukaan miehiä ja naisia edustavia järjestöjä;

16.      vaatii, että Euroopan tasa-arvoinstituutti aloittaa välittömästi toimintansa täydellä teholla ja että se laatii kaikki tarvittavat tasa-arvomittarit, joiden avulla voidaan seurata tasa-arvokysymyksiä kaikilla aloilla; vaatii saattamaan nämä mittarit säännöllisesti ajan tasalle, jotta asetetut tavoitteet ja tosiasiassa saavutetut tulokset voidaan sovittaa yhteen;

17.      katsoo, että komission ja neuvoston poliittisiin ehdotuksiin, joihin sisältyy sosiaalisten vaikutusten arviointia, olisi sisällytettävä myös tasa-arvokysymysten arviointia;

18.      vaatii, että komissio alkaa soveltaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista kaikkien ehdotustensa laatimisessa;

19.      pyytää komissiolta, että se parantaisi ja säännöllisesti päivittäisi sukupuolten tasa-arvoa koskevaa verkkosivustoaan, että yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä työryhmä omistaisi vähintään kerran vuodessa kokouksensa täysin sukupuolten tasa-arvolle ja että komissio perustaisi naisille tarkoitetun tiedotusyksikön;

20.      vaatii, että Euroopan komission pääosastot sisällyttävät sisäisiin toimintoihinsa tehostettuja koordinointimekanismeja, joilla voidaan seurata jatkuvasti naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia koskevan politiikan toteuttamista kaikilla aloilla; pyytää, että vuosittaiseen tasa-arvokertomukseen sisällytetään kunkin pääosaston laatima luku tasa-arvotilanteesta sen toimivalta-alueella;

21.      kehottaa korkeaa edustajaa varmistamaan sukupuolten tasapainon Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisessa ja laatimaan toimintasuunnitelman, jolla pyritään sukupuolten tasapainoon EU:n edustustoissa myös niiden korkeimmalla tasolla; kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan Euroopan naisten erityisedustajan viran, kuten Euroopan parlamentti jo pyysi maaliskuussa 2008, jotta voidaan kiinnittää erityistä huomiota naisten asemaan EU:n ulkoisissa toimissa, ja kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökulman Euroopan ulkosuhdehallinnon rakenteeseen; kehottaa Euroopan komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään ja tukemaan naisten tehokkaampaa osallistumista niiden kahdenvälisiin ja monenvälisiin suhteisiin unionin ulkopuolisten valtioiden ja järjestöjen kanssa;

22.      kehottaa korkeaa edustajaa varmistamaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään kaikkiin kehitysyhteistyötä koskeviin politiikkoihin, ohjelmiin ja hankkeisiin ja korostaa, että on tärkeää panna EU:n ulkoisissa toimissa täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma numero 1325;

23.      painottaa, että on tärkeää noudattaa kattavaa tasa-arvopolitiikkaa eri aloilla, erityisesti talous-, rahoitus-, kauppa- ja sosiaalialalla sekä ottaa talousarviossa huomioon sukupuoli- ja tasa-arvokysymykset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään hyviä käytänteitä koskevaa tiedottamista ja vaihtoa, jotta voidaan edistää niiden huomioon ottamista politiikkojen laatimisessa;

24.      pitää välttämättömänä, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät koulutus- ja täytäntöönpanovälineitä, joilla mahdollistetaan se, että kaikki sidosryhmät omaksuvat asianomaisilla toimivalta-aloillaan naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvan näkökulman, mukaan lukien naisia ja miehiä koskevien politiikkojen erityisvaikutusta koskeva arviointi;

25.      korostaa, että taloudellista elpymistä koskevien strategioiden ja suunnitelmien yhteydessä on toteutettava alakohtaisia suuntaa näyttäviä toimenpiteitä, joilla tuetaan koulutus- ja täydennyskoulutuskursseja naisten, myös nuorten naisten, integroimiseksi työmarkkinoille aloilla, jotka ovat kehityksen kannalta strategisia ja joissa naiset saavat huipputeknologiaan ja tieteeseen liittyviä tehtäviä ja taitoja;

26.      korostaa, että on ehdottoman tärkeä laatia sukupuoleen perustuvia määrällisiä ja laadullisia osoittimia sekä luotettavia, vertailtavia ja tarvittaessa saatavilla olevia tilastoja, joita voidaan käyttää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen seuraamiseen kaikissa politiikoissa;

27.      kehottaa Eurostatia laatimaan osoittimia, joilla mitataan naisten ja miesten osallistumista vapaaehtoistoimintaan, jotta voidaan selvittää, mikä on miesten ja naisten panos sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa;

28.      painottaa, että parempi koordinointi on välttämätöntä, jotta voidaan kehittää tasa-arvopolitiikan tavoitteita EU:n ja jäsenvaltioiden kaikissa toimielimissä, ja että tarvitaan yhtenäisiä ja konkreettisia lähentymisen menetelmiä, kuten tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavat talousarviot sekä sukupuolianalyysin sisällyttäminen julkisten toimien suunnitteluun, ohjelmointiin, toteuttamiseen ja seurantaan;

29.      vaatii, että komissio ja jäsenvaltiot noudattavat kaksitahoista strategiaa harjoittamalla kattavaa tasa-arvopolitiikkaa sekä jatkamalla talousarvion nimikkeisiin, määrärahoihin, seurantaan ja valvontaan liittyviä erityistoimia (mukaan luettuina lainsäädäntötoimet), joilla pyritään saavuttamaan käytännön tuloksia; korostaa, että toimintasuunnitelmaan olisi kuuluttava lyhyen ja pitkän aikavälin laadullisia ja määrällisiä tavoitteita sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla;

30.      pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta sukupuolinäkökulma voidaan sisällyttää kaikkiin yhteisön politiikkoihin ja jotta nykyistä lainsäädäntöä voidaan tarkistaa sukupuolten tasa-arvon moitteetonta soveltamista ja tarvittaessa positiivista syrjintää koskevien toimenpiteiden hyväksymistä varten;

31.      pitää ilahduttavana komission sitoutumista Pekingin toimintaohjelman periaatteisiin tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavista talousarvioista; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla järjestelmällisesti selvitetään, miten naiset hyötyvät julkisen sektorin menoista, ja mukauttamaan talousarvioitaan niin, että varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet hyötyä julkisen sektorin menoista sekä tuottavuuden tehostamisen että yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämisen osalta; kehottaa myös antamaan riittävät määrärahat muun muassa sukupuolivaikutusten analyysien tekemiseen;

32.      kehottaa Euroopan komissiota seuraamaan, miten jäsenvaltiot noudattavat syrjimättömyysdirektiivejä ja toteuttavat sukupuolikysymyksiä koskevia toimenpiteitä, sekä toteuttamaan tehokkaita toimia, myös käynnistämään rikkomismenettelyjä, jos direktiivejä ei noudateta;

33.      pyytää muuttamaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa koskevaa asetusta, jotta tulisi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tavoin mahdolliseksi toteuttaa aikaisemmilla jaksoilla mahdollisia toimenpiteitä naisten aseman parantamiseksi tulevalla ohjelmointikaudella 2014–2020, millä olisi erittäin myönteisiä vaikutuksia naisten työllisyydelle maaseudulla;

34.      pitää välttämättömänä, että myös Euroopan parlamentin valiokunnat ja valtuuskunnat kiinnittävät erityistä huomiota tasa-arvokysymyksiin ja varmistavat, että naiset ovat asianmukaisesti edustettuina valiokuntien ja valtuuskuntien vastuutehtävissä; panee merkille tärkeän työn, jota sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä Euroopan parlamentin korkean tason ryhmä tekee;

35.      pitää tässä yhteydessä ilahduttavina sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta vastaavien Euroopan parlamentin jäsenten parhaillaan toteuttamia toimia, joilla he varmistavat, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon kaikkien politiikkojen laatimisessa ja kehittämisessä yksittäisissä valiokunnissa;

36.      kehottaa Euroopan parlamentin puhemiehistöä ja komissiota tehostamaan toimia naisten lukumäärän lisäämiseksi henkilöstönsä korkeammissa viroissa; kehottaa komissiota luomaan mekanismeja, joilla varmistetaan tasapainoinen sukupuolijakauma komission jäsenten kollegiossa seuraavana vaalikautena;

37.      korostaa tarvetta estää se, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi sekä tulevat talouteen liittyvät aloitteet vaarantaisivat sukupuolten tasa-arvossa saavutetun kehityksen tai se, että taantumaa käytettäisiin perusteena sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimenpiteiden vähentämiseksi – kuten jo jossain jäsenvaltioissa on tapahtunut –, mikä haittaisi pitkällä aikavälillä työllisyyden kasvua, EU:n talouskasvua, verotulojen kasvua, syntyvyyden lisääntymistä ja miesten ja naisten tasa-arvon edistämistä;

38.      kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa tarkistamaan perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevat toimia, joilla varmistetaan, että vanhemmuuden kustannuksia ei joudu kantamaan työnantaja vaan yhteiskunta, jotta voidaan poistaa syrjintä yrityksistä ja tukea väestökehitystä tulevaisuudessa;

39.      muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että on toteutettava naisten ja miesten hyväksi positiivisia toimia, joilla helpotetaan heidän paluutaan työhön perheelle omistetun ajan jälkeen (lasten kasvatus ja/tai sairaan tai vammaisen vanhemman hoito) ja edistetään työmarkkinoille palaamista suosivia toimia, jotta kyseiset henkilöt saavuttavat jälleen taloudellisen riippumattomuuden;

40.      kehottaa komissiota edelleen esittämään aloitteita, joilla pyritään tunnustamaan epävirallisen talouden sektorin olemassaolo ja määrittämään "kotitalouden" arvo sukupuolittain eriteltyjen lähestymistapojen avulla komission käynnistämän "ei pelkästään BKT" -hankkeen mukaisesti;

41.      kehottaa jäsenvaltioita antamaan asianmukaisia sosiaalietuuksia naisille ja miehille, jotka huolehtivat iäkkäistä, sairaista tai vammaisista sukulaisista, ja iäkkäille naisille, jotka saavat erityisen pientä eläkettä;

Politiikanalat – tavoitteet

42.      katsoo, että on tärkeää jatkaa Ruotsin puheenjohtajakaudella aloitettua Pekingin toimintaohjelman (Peking+15) arviointia, jotta siltä pohjalta voidaan luoda asianmukaisia indikaattoreita mutta myös asettaa tavoitteita ja toteuttaa tarpeellisia toimia sen piiriin kuuluvilla kahdellatoista alalla;

43.      kehottaa komissiota julkaisemaan tutkimuksen "valtavirtaistamisen" käyttöönoton vaikutuksista, mukaan luettuina budjettivaikutukset, jotta voidaan arvioida sen merkitystä, tehokkuutta, kestävyyttä ja hyödyllisyyttä kustannustehokkuuden ja saadun lisäarvon osalta, mikä onkin normaali käytäntö kaikissa muissa eurooppalaisissa politiikoissa;

44.      toteaa, että on parannettava järjestelyjä, joiden avulla naisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta yleensä tekevät yhteistyötä ja osallistuvat sukupuolinäkökulman sisällyttämisprosesseihin;

45.      katsoo, että ensisijaisina tavoitteina olisi oltava äärimmäisen köyhyyden torjunta köyhyyden taustalla olevien makrotaloudellisten sekä raha-, sosiaali- ja työvoimapoliittisten rakenteiden muuttamisen avulla, jotta naisten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet voisivat toteutua, ja siten, että arvioidaan uudelleen köyhyyden tason määrittelemisessä käytettävät menetelmät ja pyritään luomaan strategioita, joilla edistetään tulojen oikeudenmukaista jakautumista, taataan vähimmäistulo, oikeudenmukaiset palkat ja eläkkeet, luodaan naisille heidän oikeuksiaan kunnioittavia laadukkaita työpaikkoja ja mahdollistetaan naisille ja tytöille laadukkaiden julkisten palvelujen saanti sekä parannetaan sosiaaliturvaa ja asianomaisia lähipalveluita, erityisesti lastentarhojen, päiväkotien sekä kunnallisten vapaa-aikakeskusten palveluita ja perheiden tukipalveluita ja sukupolvien välisiä palveluita niin, että ne ovat kaikkien naisten, miesten, lasten ja iäkkäiden saatavilla, kiinnittäen erityistä huomiota iäkkäämpien yksin asuvien naisten tukemiseen;

46.      korostaa, että köyhimpien naisten olisi oltava tärkeimpiä kumppaneita yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevien toimien laatimisessa, toteuttamisessa ja arvioimisessa; kehottaa Euroopan unionia sen johdosta kiinnittämään erityistä huomiota köyhyyden torjumisen eurooppalaisen teemavuoden, Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden ja Eurooppa 2020 -strategian suunnitteluun ja toteuttamiseen yleisesti tästä näkökulmasta;

47.      korostaa miesten ja naisten tasa-arvon myönteistä vaikutusta talouskasvulle; panee tältä osin merkille, että joihinkin tutkimuksiin sisältyvien laskelmien mukaan naisten työllisyyden, osa-aikatyöllisyyden ja tuottavuuden saattaminen miesten tasolle kasvattaisi BKT:ta 30 prosentilla;

48.      kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan kriisin torjuntatoimien vaikutuksia ja tulevia poistumisstrategioita sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta;

49.      kehottaa komissiota poistamaan soveltamisen aukot niin, että voidaan varmistaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää vastaan samantasoinen oikeudellinen suoja kuin rotuun perustuvaa syrjintää vastaan sekä parantaa moninkertaisen syrjinnän uhrien oikeudellista suojaa ja oikeuskeinojen saatavuutta;

50.      vaatii toteuttamaan pikaisia toimia palkkasyrjinnän torjumiseksi joko tarkistamalla olemassa olevaa direktiiviä tai laatimalla asteittain toteutettavia alakohtaisia suunnitelmia, joilla on täsmällisiä tavoitteita, kuten palkkaeron supistaminen 0−5 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jotta voidaan päästä eroon suorasta ja epäsuorasta syrjinnästä, tai kannustamalla kollektiivisiin työehtosopimuksiin, kouluttamalla tasa-arvokysymysten neuvonantajia, puuttumalla palkattoman työn epätasaiseen jakautumiseen naisten ja miesten välillä ja laatimalla tasa-arvosuunnitelmia tehtaita ja muita työpaikkoja varten; katsoo, että palkan rakennetta koskevan avoimuuden pitäisi olla normaali käytäntö, joka auttaa parantamaan naistyöntekijöiden neuvotteluasemaa;

51.      pitää ilahduttavana sitä, että naisten työllisyys EU:ssa oli lähellä 60 prosentin tavoitetta ennen vuotta 2010, mutta pitää kiinni siitä, että nyt on asetettava tavoitteeksi kunnianhimoisempi 75 prosentin taso vuoteen 2020 mennessä;

52.      vaatii neuvostoa, komissiota ja Euroopan unionin jäsenvaltioita toteuttamaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien aseman parantamiseksi erityisiä toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa perheväkivallan uhreiksi joutuneiden maahanmuuttajanaisten riippumatonta asemaa, yksilöityjä eläkeoikeuksia ja muita tukia naisille, jotka eivät ole osallistuneet työmarkkinoille tai ovat osallistuneet niihin vain vähän, ja kampanjaa, jolla lisätään tietoisuutta transsukupuolisten henkilöiden syrjinnästä ja parannetaan heidän mahdollisuuksiaan oikeuskeinojen käyttämiseen;

53.      korostaa neuvottelujen ja kollektiivisten työehtosopimusten merkitystä naisiin kohdistuvan syrjinnän ehkäisemisessä erityisesti työpaikan saamisen, palkan, työolojen, urakehityksen ja koulutuksen osalta;

54.      kehottaa julkisia ja yksityisiä elimiä sisällyttämään nämä tasa-arvosuunnitelmat sisäisiin sääntöihinsä, liittämään niihin täsmällisiä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ja arvioimaan vuosittain näiden tavoitteiden toteutumista käytännössä;

55.      pitää valitettavana, että naiset ovat aliedustettuja päätöksenteossa sekä liike-elämässä että demokraattisissa prosesseissa, ja korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisempia toimenpiteitä naisten osallistumisen edistämiseksi yritysten hallintoneuvostoissa sekä paikallisissa, alueellisissa, kansallisissa ja eurooppalaisissa julkisissa elimissä;

56.      vaatii, että työpaikoilla tehostetaan koulutus- ja valvontatoimia, jotta voidaan parantaa naisten työoloja kiinnittämällä huomiota työajan pituuteen, äitien ja isien oikeuksien toteutumiseen sekä työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen; kehottaa pidentämään äitiysvapaita ja maksamaan niiltä täyden palkan, ottamaan käyttöön vanhempainvapaan ja palkallisen isyysvapaan, ottamaan käyttöön palkallisen perhevapaan muun muassa huollettavien sukulaisten hoitoa varten, toteuttamaan toimia, joilla torjutaan seksististen stereotypioiden syntymistä työn ja hoidon jakautumisessa, ja torjumaan toimet, joilla pyritään kyseenalaistamaan nämä oikeudet;

57.      korostaa tässä yhteydessä, että olisi mitattava, sertifioitava ja palkittava yritysten sosiaalinen vastuu ja edellytettävä, että yhtenä sen vaatimuksista on sukupuolten tasa-arvo; katsoo, että tämä toteuttamiseksi olisi otettava käyttöön joustavia organisaatiomalleja, jotka perustuvat tavoitteelliseen työhön eikä fyysiseen läsnäoloon, ja annettava kaikille työntekijöille, sekä miehille että naisille, mahdollisuus kehittää itseään ammatillisesti, edetä uralla ja saada parempaa palkkaa kykyjen ja taitojen mukaan, sekä otettava huomioon lasten ja sukulaisten hoitamisesta aiheutuvat sosiaaliset velvollisuudet kontekstissa, jonka luovat perhettä tukevat palvelut ja työorganisaatio;

58.      korostaa, että yksityis- ja työelämä on voitava sovittaa yhteen toteuttamalla yhtäläisesti miehiin ja naisiin kohdistuvia toimenpiteitä, joilla edistetään tehtävien jakoa tasa-arvon pohjalta ja joissa otetaan huomioon, että tähän mennessä miehet ovat olleet vähemmän kiinnostuneita vanhempainlomasta tai siihen liittyvistä kannustimista;

59.      korostaa, että olisi edistettävä aloitteita, jolla pyritään kehittämään ja toteuttamaan yrityksissä inhimillisiä voimavaroja koskevia positiivisia toimia ja toimintatapoja, jotka edistävät sukupuolten tasa-arvoa ja joissa asetetaan painopisteeksi tietoisuuden lisääminen ja koulutus, joka auttaa edistämään, siirtämään ja sisällyttämään onnistuneita käytäntöjä organisaatioissa ja yrityksissä;

60.      katsoo, että on tarkasteltava lähemmin, miten voitaisiin arvioida tehtäviä, joilla varmistetaan naisten oikeus yhtäläiseen palkkaan, edistetään yksilöiden ja ammattien täyttä potentiaalia ja samalla parannetaan työn arvoa tekijänä, joka luo rakenteet paremmalle tuottavuudelle, kilpailukyvylle ja yritysten laadulle sekä nais- että miestyöntekijöiden elämän laadun kohottamiselle;

61.      korostaa, että olisi parannettava lastenhoidon ja huollettavien hoitopalvelujen saatavuutta, laatua ja saavutettavuutta ja varmistettava, että näiden palvelujen saatavuus on sovitettu yhteen naisten ja miesten täysipäiväisen työajan kanssa;

62.      panee merkille, että alaikäisten ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoitopalvelut muodostavat merkittävän työllistymismahdollisuuden, jonka hyödyntämisessä voitaisiin käyttää vanhempia naisia, joiden työllisyysaste on tällä hetkellä yksi kaikkein alhaisimmista;

63.      pitää tarpeellisena kohtuuhintaisten hoitopalvelujen tarjoamista vähintään 50 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista ja opetuksen tarjoamista kaikille 3 vuotta täyttäneille mutta ei vielä oppivelvollisuusikäisille lapsille;

64.      tukee sellaista politiikkaa ja toimia, joilla pyritään kitkemään kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta, edistämään naisten ihmisoikeuksien kunnioittamista, torjumaan sukupuolistereotypioita ja kaikenlaista syrjintää yhteiskunnassa ja perheessä, myös kasvatuksessa, koulutuksessa, joukkoviestimissä ja politiikassa esiintyvää syrjintää; vaatii kehittämään erityisiä toimia, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa, lisätään naisten vaikutusvaltaa, parannetaan yksityishenkilöiden koulutusta – muun muassa tietoisuutta lisäävien kampanjoiden avulla – ja edistetään elinikäisen oppimisen strategioita ja naisia koskevia erityistoimia;

65.      tukee työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvoston päätelmiä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta ja korostaa komission jatkuvaa sitoutumista siihen, että se pyrkii aktiivisemmin torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa; kehottaa komissiota aloittamaan kuulemisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevasta direktiivistä, jossa käsitellään muun muassa toimia, joita jäsenvaltioiden on toteutettava naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;

66.      korostaa, että ongelman todellisen laajuuden selvittämiseksi olisi toteutettava laaja tutkimus, joka kattaa kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ja jossa käytetään yhteisiä menetelmiä; kiinnittää huomiota merkittävään työhön, jota jatkossa tekee naisiin kohdistuvan väkivallan eurooppalainen seurantakeskus, joka tarjoaa laadukkaita tilastoja poliittisten toimien tueksi tämän sosiaalisen vitsauksen torjumiseksi;

67.      vaatii kiinnittämään huomiota niiden naisten tilanteeseen, jotka työskentelevät puolisoidensa kanssa maataloudessa, käsityöläisammateissa, kaupan alalla, kalastuksessa ja pienissä perheyrityksissä, joissa naiset ovat haavoittuvammassa asemassa kuin miehet; vaatii toteuttamaan uusia toimia, joilla kitketään epäsuora syrjintä, varmistetaan naisten suojelun ja sosiaaliturvan sekä muiden oikeuksien toteutuminen, myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten oikeuksien toteutuminen; korostaa tässä yhteydessä, että olisi edistettävä yhteisomistajuuden laillista käsitettä, jotta voidaan varmistaa naisten oikeuksien täysimääräinen tunnustaminen maatalousalalla, naisten asianmukainen suojelu sosiaaliturvan alalla ja heidän työnsä tunnustaminen;

68.      korostaa, että on tärkeää torjua kaikenlaisia ja kaikkiin elämänvaiheisiin liittyviä stereotypioita, jotka ovat yleisin miesten ja naisten epätasa-arvon syy ja vaikuttavat koulutukseen liittyviin valintoihin, koulutukseen ja työllistymiseen, perheasioiden ja kotitöiden jakamiseen, julkiseen elämään ja päätöksentekoon osallistumiseen ja edustukseen päätöksentekoelimissä sekä työelämään liittyviin valintoihin;

69.      kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita panostamaan moninkertaisen syrjinnän, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja terveydenhuollon eriarvoisuuden kitkemiseen;

70.      katsoo, että on tarpeen tarkistaa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta voidaan yksilöidä oikeudet, varmistaa yhtäläiset eläkeoikeudet ja poistaa naisten työmarkkinoille osallistumiseen ja sosiaaliseen osallisuuteen kielteisesti vaikuttavat kannustimet, kuten esimerkiksi yhteisverotus ja huollettavien hoitotuet, jotka on sidottu naisten toimettomuuteen työmarkkinoilla;

71.      muistuttaa 10. helmikuuta 2010 antamastaan päätöslauselmasta ja korostaa, kuinka tärkeää on, että naiset voivat valvoa omia seksuaalisia ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksiaan;

72.      korostaa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitystä naisen seksuaalisen ja lisääntymisterveyden turvaamisessa ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia edistämään vuosittain tehtäviä ilmaisia gynekologisia tarkastuksia, papa-kokeita ja mammografioita kaikille naisille puberteetista alkaen;

73.      korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten, kuten maahanmuuttajanaisten, tilanteeseen, ja otettava käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä heidän tukemisekseen sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä;

74.      vaatii komissiota kuulemaan parlamenttia, myös sen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa, tulevan naisten oikeuksien eurooppalaisen peruskirjan laatimisesta;

75.      katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota rauhan ja solidaarisuuden luomiseen naisille kaikkialla maailmassa, erityisesti naisille, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, syrjinnästä, nälästä, kurjuudesta, ihmiskaupasta ja kaikenlaisesta väkivallasta; katsoo, että meneillään oleva naisjärjestöjen ja laajemmin kansalaisyhteiskunnan kuuleminen sekä yhteistyö valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa asioissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoa suoraan tai epäsuorasti koskeviin toimiin, ovat takeena laajemmasta sosiaalisesta konsensuksesta;

76.      korostaa, että sukupuolinäkökulma ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen on sisällytettävä EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan;

77.      korostaa, että EU:n uuden sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian ja siihen liittyvien institutionaalisten mekanismien on oltava läheisesti yhteydessä naisten oikeuksia koskevaan yleiseen toimintaohjelmaan; toteaa, että se merkitsee myös yhteyden luomista Yhdistyneiden kansakuntien sukupuolten tasa-arvoelimeen, johon yhdistetään poliittiset ja operatiiviset toiminnot, ja tuen antamista sille; kehottaa Euroopan unionia varmistamaan, että uudelle tasa-arvoelimelle, jota johtaa Yhdistyneiden kansakuntien sukupuolten tasa-arvoasioista vastaava varapääsihteeri, annetaan merkittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit todellisten tulosten saavuttamiseksi kentällä;

78.      vaatii, että Euroopan parlamentin 10. helmikuuta 2010 antamat päätöslauselmat ihmiskaupan torjumisesta (P7_TA(2010)0018) ja naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa (P7_TA(2010)0021) pannaan täytäntöön;

79.      kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)

EUVL C 104, 3.5.2006, s. 19.

(2)

EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258.

(3)

EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 247.

(4)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(5)

EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 75.

(6)

EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 118.

(7)

EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.

(8)

EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 73.

(9)

EUVL C 66 E, 20.3.2009, s. 57.

(10)

EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 35.

(11)

EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 21.

(12)

EYVL C 77, 14.3.1994, s. 43.

(13)

EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 130.

(14)

EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 31.

(15)

EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 16.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0098.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0018.

(18)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0021.


PERUSTELUT

Johdanto

Tänä vuonna naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010 on saatettu päätökseen ja komissio on ilmoittanut laativansa uutta tasa-arvostrategiaa.

Koska meitä koettelee vakava talous- ja sosiaalinen kriisi, josta koituu vakavia seurauksia naisille, meidän on pyrittävä välttämään takaiskuja ja antamaan sisältöä köyhyyden torjumisen eurooppalaiselle teemavuodelle.

Tänä vuonna meillä on kaksi juhlaa: Pekingin kokouksen 15-vuotispäivä ja kansainvälisen naisten päivän satavuotispäivä. Nämä olivat tärkeitä naisten emansipaation virstanpylväitä ja tulos niistä pienistä ja suurista taisteluista, jotka voimistuivat 1800- ja 1900-luvuilla.

Ruotsin puheenjohtajuuskaudella laadittiin asiakirja Pekingissä vuonna 1995 järjestetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn asiakirjan – Pekingin julistus ja toimintaohjelma tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi – soveltamisesta Euroopan unionissa.

Näissä puitteissa ja tämän mietinnön valmistelun yhteydessä Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta järjesti Brysselissä 28. tammikuuta 2010 kuulemisen tasa-arvostrategiasta. Kuulemiseen osallistui useita asiantuntijoita ja EU:n naisjärjestöjen edustajia, jotka korostivat tarvetta edetä nopeammin sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa ja naisten oikeuksien edistämisessä perusihmisoikeuksina.

Lyhyt historiikki taistelusta naisten oikeuksien edistämiseksi – kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivä ja Pekingin kokouksen 15-vuotispäivä

Kööpenhaminassa vuonna 1910 järjestetyssä toisessa kansainvälisessä naisten konferenssissa kuulun saksalainen vallankumousjohtajan Clara Zetkinin ehdotuksesta hyväksyttiin kansainvälinen työläisnaisten päivä, jota leimasivat mielenosoitukset työtä tekevien naisten vapautumisen ja yleisen äänioikeuden puolesta. Se merkitsi kohokohtaa kasvavalle työ- ja elinolojen kohentamista vaativalle naisten liikkeelle ja nosti taistelun näistä vaatimuksista poliittiselle tasolle sekä sai aikaan sen, että symbolinen päivämäärä muuttui toimintaohjelmaksi ja sai koko maailman työtä tekevät naiset liikkeelle puolustamaan taloudellista, yhteiskunnallista ja poliittista vapauttaan.

Vuonna 1910 tapahtuneen kansainvälisen naisten päivän julistamisen ja sen YK:n toimesta tapahtuneen institutionalisoimisen välillä on kuitenkin monta vuotta.

Suomalainen kommunistinen kansanedustaja ja kansainvälisen naisten demokraattisen liiton toinen puheenjohtaja Hertta Kuusinen ehdotti maaliskuussa 1972 naistenasematoimikunnalle (CSW), että YK julistaisi "kansainvälisen naisten päivän" Yhdistyneiden kansakuntien ja maailman huomion kiinnittämiseksi naisten tilanteeseen ja heidän erityistarpeisiinsa. Ehdotus sai tukea muilta naisjärjestöiltä, ja CSW suositti vuonna 1972 YK:n yleiskokoukselle vuoden 1975 julistamista kansainväliseksi naisten vuodeksi.

Nämä kansainvälistä naisten vuotta 1975 ja YK:n naisten vuosikymmentä 1975–1985 koskevat päätökset johtivat toimiin koko maailmassa.

Vuonna 1995 järjestettiin Pekingissä neljäs naisten maailmankonferenssi, jossa hyväksyttiin asiakirja "Pekingin julistus ja toimintaohjelma tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiseksi".

Tänä vuonna, jolloin vietetään kansainvälisen naisten päivän julistuksen satavuotispäivää, YK valitsi teemaksi "yhtäläiset oikeudet, yhtäläiset mahdollisuudet: edistystä kaikille". Tämä on hyvä tilaisuus arvioida Peking+15-teemaa "tasa-arvo, kehitys ja rauha", joka oli myös YK:n naisten vuosikymmenen teema.

Euroopan unionin perussopimuksissa on tunnustettu naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionin perusperiaatteeksi ja yleiseksi ihmisoikeudeksi. Poliittisessa todellisuudessa ja naisten elämässä on kuitenkin paljon epätasa-arvoa, vaikka vuosien kuluessa on annettu useita syrjinnän torjumiseen tähtääviä direktiivejä ja päätöslauselmia.

Etenemissuunnitelma 2006–2010 ja nykytilanne

Vaikka naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 on korostettu naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia koskevia perusasioita, sen käytännön toteuttamiseen ei ole ollut tarvittavaa poliittista voimaa, ja siten sen todellinen edistys on ollut vähäistä. Tähän on vaikuttanut myös yhteisön politiikan epäjohdonmukaisuus, joka on johtanut siihen, että Euroopan unionissa yli 85 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä ja heitä valtaosa on naisia ja lapsia. Köyhyyden taustalla on työttömyys, epävarmat työsuhteet, matalat palkat, vähimmäistoimeentulorajan alittavat eläkkeet ja vaikeudet saada laadukkaita julkisia palveluja.

Toisaalta nykyisellä talous- ja sosiaalikriisillä on erityisen vakavia vaikutuksia naisten tilanteeseen siten, että epätasa-arvo ja syrjintä lisääntyy. Naisten ja miesten keskipalkkojen erot Euroopan unionissa kasvavat, ja ne ovat nykyään yli 17 prosenttia. Epäsuora syrjintä lisääntyy sitä mukaa kuin työttömyys kasvaa ja että se kohdistuu erityisesti naisiin ja tyttöihin.

Viime vuosina luodut työpaikat, erityisesti nuorten ja naisten työpaikat ovat enimmäkseen epävarmoja työsuhteita ja huonosti palkattuja eikä niissä oteta huomioon perusoikeuksia, ei varsinkaan äitiyteen liittyviä oikeuksia, mikä puolestaan alentaa syntyvyyttä. Tietyt naisryhmät, kuten iäkkäät naiset, naiset, joilla on huollettavia, maahanmuuttajanaiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset ja vammaiset naiset joutuvat monenkertaisen syrjinnän kohteeksi.

Väkivaltaa ja köyhyyttä on edelleen paljon. Työttömyys ja syrjintä ovat vaikuttaneet siihen, että prostituutiota varten käytävä nais- ja lapsikauppa on pysynyt ennallaan tai se on kasvanut Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi vaaditaan kiireellisiä toimia.

Institutionaaliset toimet

Vaikka jäsenvaltioissa on eritasoiset tasa-arvopolitiikat, on äärimmäisen tärkeää, että naisille ja miehille taataan yhtäläiset mahdollisuudet yhteiskunnan tarjoamien resurssien käyttöön, yhtäläiset oikeudet ja yhtäläinen valta. Näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää rakenteellisia ja kulttuurisia muutoksia, stereotyyppisestä ajattelusta luopumista ja tasa-arvon edistämistä.

Edessä olevat haasteet ja aiemmat kokemukset osoittavat, että naisten oikeuksia koskevien kysymysten käsittelyä on koordinoitava paremmin ja että niistä on tiedotettava ja niitä on edistettävä tehokkaammin siten, että naisten järjestöt otetaan mukaan syrjinnän ja epätasa-arvoisen kohtelun torjuntaan.

Näin ollen uudesta Euroopan unionin tasa-arvostrategiasta on tultava Pekingin toimintaohjelmaan pohjautuva toimintasuunnitelma ja poliittinen sitoumus. On tärkeää, että neuvosto hyväksyy Euroopan parlamenttia kuultuaan kyseinen strategian, jotta strategialle annetaan suurempi painoarvo ja jotta tasa-arvopolitiikkaa toteutetaan vireämmin, ottaen huomioon, että naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet sisältyvät kiinteästi ja erottamattomasti yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin.

Parlamentti ehdottaa vuosittaisten neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin kolmikantakokousten pitämistä sukupuolten tasa-arvon toteutumisen edistymisestä Euroopan unionissa. Koska on tärkeää ottaa mukaan naisia ja naisjärjestöjä mukaan koko tähän prosessiin, parlamentti ehdottaa sulkupuolten tasa-arvoa käsittelevän vuosittaisen kokouksen järjestämistä ja että kokoukseen osallistuu eri jäsenvaltioiden naisjärjestöjen ja ammattiyhdistysten edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä Euroopan komission, neuvoston ja kansallisten parlamenttien edustajia ja että kokouksessa kiinnitetään joka vuosi erityistä huomiota johonkin etukäteen määriteltyyn aiheeseen.

Vaaditaan, että Euroopan tasa-arvoinstituutti aloittaa välittömästi toimintansa täydellä teholla ja että se laatii tasa-arvomittareita, joiden avulla voidaan seurata tasa-arvokysymyksiä kaikilla aloilla. Euroopan komission pääosastojen olisi otettava käyttöön koordinointimekanismeja, joilla voidaan seurata jatkuvasti naisten ja miesten tasa-arvoa ja yhtäläisiä oikeuksia koskevan politiikan toteuttamista.

On tärkeää noudattaa kattavaa tasa-arvopolitiikkaa eri aloilla, erityisesti talous-, rahoitus-, kauppa- ja sosiaalialalla sekä talousarvion alalla. Komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan levittämään esimerkkejä hyvistä käytänteistä ja ilmoittamaan naisten oikeuksien järjestelmällisistä loukkaamisista, etenkin työtä tekevien naisten oikeuksien loukkaamisesta; erityistä huomiota olisi kiinnitettävä "tuotannosta", "laadusta", "tuottavuudesta" tai "säännöllisestä läsnäolosta" annettaviin bonuksiin, joiden tarkoituksena on poikkeuksetta rajoittaa vanhempien oikeuksia ja vaikeuttaa lasten tai muiden huollettavien tukemista sekä ammattiyhdistys- ja poliittisten oikeuksien harjoittamista.

On syytä noudattaa kaksitahoista strategiaa harjoittamalla kattavaa tasa-arvopolitiikkaa ja jatkamalla erityistoimia, mukaan luettuina lainsäädäntö-, talousarvio- ja valvontatoimet. Komission ja neuvoston poliittisiin ehdotuksiin, joihin sisältyy sosiaalisten vaikutusten arviointia, olisi sisällytettävä myös tasa-arvokysymysten arviointia.

Myös Euroopan parlamentin sekä sen valiokuntien ja valtuuskuntien olisi kaikilla aloilla kiinnitettävä erityistä huomiota tasa-arvokysymyksiin.

Politiikanalat – tavoitteet

Naisten ja miesten yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien on toteuduttava sosiaalisen edistyksen, ei taantumisen, myötä kaikille. Näin ollen on tärkeää jatkaa Ruotsin puheenjohtajuuskaudella aloitettua Pekingin toimintaohjelman (Peking+15) arviointia, jotta siltä pohjalta voidaan luoda asianmukaisia indikaattoreita mutta myös asettaa tavoitteita ja toteuttaa tarpeellisia toimia kaikilla siihen kuuluvilla 12 alalla.

Nykyisessä kriisitilanteessa on asetettava etusijalle köyhyyden torjunta, köyhyyden taustalla olevien makrotaloudellisten sekä raha-, sosiaali- ja työvoimapoliittisten rakenteiden tarkistamisen avulla, jotta naisten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet voisivat toteutua ja jotta voitaisiin luoda strategioita, joilla edistetään tulojen oikeudenmukaista jakautumista, taataan vähimmäistulo, oikeudenmukaiset palkat ja eläkkeet, luodaan naisille heidän oikeuksiaan kunnioittavia työpaikkoja, taataan kaikille naisille ja tytöille laadukkaiden julkisten palvelujen saanti ja parannetaan sosiaaliturvaa ja asianomaisia lähipalveluita, erityisesti lastentarhojen, päiväkotien sekä kunnallisten vapaa-aikakeskusten palveluita ja perheiden tukipalveluita niin, että ne ovat kaikkien naisten, lasten ja iäkkäiden saatavilla. Siten voidaan luoda työntekijöiden oikeuksia kunnioittavia työpaikkoja naisille ja edistää sosiaalista osallisuutta.

On toteutettava pikaisia toimia palkkaan ja työn arvostukseen liittyvän syrjinnän torjumiseksi joko olemassa olevan direktiivin tarkistamisen tai asteittain toteutettavien alakohtaisten täsmällisten suunnitelmien laatimisen avulla, jotta voidaan päästä eroon suorasta ja epäsuorasta syrjinnästä esimerkiksi siten, että yrityksiä ja muita työpaikkoja rohkaistaan kollektiivisten työehtosopimusten tekoon, tasa-arvokysymysten neuvonantajien kouluttamiseen ja tasa-arvosuunnitelmien laatimiseen.

Sellaiset toimet kuin komission heinäkuussa 2007 esittämä tiedonanto sukupuoleen perustuvien palkkaerojen kaventamisesta eivät ole riittäviä. Ei myöskään voida tyytyä palkkaerojen syiden analysoimiseen. On esitettävä kiireellisesti tämän analyysin tulokset, ja komission odotetaan tekevän johtopäätökset ja toteuttavan pikaisia toimia naisten ja miesten palkkaerojen kaventamiseksi.

Työpaikoilla tarvitaan lisää toimia, tietoisuutta ja valvontaa, jotta voidaan parantaa naisten työoloja siten, että kiinnitetään huomiota työaikoihin, äitien ja isien oikeuksien noudattamiseen ja niiden sosiaaliseen tehtävään sekä työn ja perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen. On pidennettävä äitiys- ja vanhempainlomia ja maksettava täyttä palkkaa niiltä ajoilta sekä otettava käyttöön palkallinen isyysloma ja torjuttava toimet, joilla pyritään kyseenalaistamaan nämä oikeudet.

Tarvitaan sellaista politiikkaa ja toimia, joilla pyritään kitkemään kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta, edistämään naisten ihmisoikeuksien kunnioittamista, torjumaan sukupuolistereotypioita ja kaikenlainen syrjintä yhteiskunnassa ja perheessä, myös kasvatuksessa, koulutuksessa, joukkoviestimissä ja politiikassa esiintyvä syrjintä.

On tarpeen kiinnittää huomiota niiden naisten tilanteeseen, jotka työskentelevät puolisoidensa kanssa maataloudessa, käsityöläisammateissa, kaupan alalla, kalastuksessa ja pienissä perheyrityksissä, ja siihen, että naiset ovat haavoittuvammassa asemassa kuin miehet. On toteutettava uusia toimia, joilla kitketään epäsuora syrjintä, varmistetaan naisten suojelun ja sosiaaliturvan sekä muiden oikeuksien toteutuminen, myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten oikeuksien toteutuminen.

Vaikka seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla on edistytty, on edelleen sellaisia ongelmia, joiden vuoksi kaikilla naisilla on oltava oikeus valvoa omia seksuaalisia ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksiaan.

Vaaditaan, että Euroopan parlamentin 10. helmikuuta 2010 antamat päätöslauselmat ihmiskaupan torjumisesta (P7_TA(2010)0018) ja naisten ja miesten tasa-arvosta (P7_TA(2010)0021) Euroopan unionissa pannaan täytäntöön.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

4.5.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

16

2

11

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Andrea Češková, Marije Cornelissen, Silvia Costa, Ilda Figueiredo, Iratxe García Pérez, Zita Gurmai, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Philippe Juvin, Astrid Lulling, Barbara Matera, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Antonyia Parvanova, Raül Romeva i Rueda, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Eva-Britt Svensson, Marc Tarabella, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Nicole Kiil-Nielsen, Elisabeth Morin-Chartier, Norica Nicolai, Rovana Plumb, Zuzana Roithová, Joanna Senyszyn

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Ana Gomes, Alajos Mészáros, Sylvana Rapti

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö