MIETINTÖ vetoomusvaliokunnan vuonna 2009 käsittelemistä asioista

7.6.2010 - (2009/2139(INI))

Vetoomusvaliokunta
Esittelijä: Carlos José Iturgaiz Angulo

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vetoomusvaliokunnan vuonna 2009 käsittelemistä asioista

(2009/2139(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–         ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 ja 227 artiklan,

–         ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 ja 11 artiklan,

–         ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 202 artiklan 8 kohdan,

–         ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7‑0186/2010),

A.     ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toimintaa vuonna 2009 leimasi siirtyminen parlamentin kuudennelta vaalikaudelta seitsemännelle ja että valiokunnan jäsenkunta vaihtui huomattavasti niin, että kaksi kolmannesta sen jäsenistä oli valiokunnan jäsenenä ensimmäistä kertaa,

B.     ottaa huomioon, että vuosi 2009 merkitsi Euroopan oikeusasiamiehen virkakauden päättymistä ja että vetoomusvaliokunta oli suoraan mukana oikeusasiamiesehdokkaiden kuulemisessa,

C.     ottaa huomioon, että 1. joulukuuta 2009 tuli voimaan Lissabonin sopimus, jolla luotiin tarvittavat edellytykset sille, että kansalaiset voivat osallistua entistä enemmän EU:n päätöksentekoprosessiin pyrittäessä vahvistamaan sen legitimiteettiä ja vastuuvelvollisuutta,

D.     ottaa huomioon, että parlamentti edustaa suoraan EU:n kansalaisia ja vetoomusoikeus sellaisena kuin se on vahvistettu perussopimuksessa tarjoaa heille keinon ottaa yhteyttä edustajiinsa aina kun he katsovat oikeuksiaan rikotun,

E.     ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanolla on suora vaikutus kansalaisiin, jotka ovat parhaassa asemassa arvioimaan sen tehokkuutta ja puutteita sekä tuomaan esiin siihen jääneet aukot, jotka on täytettävä unionin tavoitteiden noudattamisen varmistamiseksi,

F.     pitää mielessä, että EU:n kansalaiset kääntyvät yksin ja yhdessä parlamentin puoleen korjatakseen tilanteen silloin, kun EU:n lainsäädäntöä on rikottu,

G.     ottaa huomioon, että parlamentilla on vetoomusvaliokuntansa kautta velvoite tutkia nämä huolenaiheet ja tehdä parhaansa lopettaakseen lainsäädännön rikkomisen; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on edelleen tehostanut yhteistyötään komission, parlamentin muiden valiokuntien, eurooppalaisten elinten, virastojen ja verkostojen sekä jäsenvaltioiden kanssa tarjotakseen kansalaisille asianmukaisimmat ja nopeimmat muutoksenhakukeinot,

H.     panee merkille, että parlamentin vuonna 2009 vastaanottamien vetoomusten määrä oli hiukan suurempi kuin vuonna 2008 (1 924 vuonna 2009 ja 1 849 vuonna 2008) ja sähköisesti välitettyjen vetoomusten määrän lisääntyminen jatkui (vuonna 2009 noin 65 prosenttia vastaanotettiin tässä muodossa, kun vuonna 2008 osuus oli 60 prosenttia),

I.      ottaa huomioon, että sellaisten vuonna 2009 vastaanotettujen vetoomusten määrä, joita ei otettu käsiteltäväksi, osoittaa, että olisi korostettava enemmän tarvetta tehostaa kansalaisille suunnattua tiedotusta unionin toimivalloista ja sen eri toimielinten roolista,

J.      ottaa huomioon, että monissa tapauksissa kansalaiset vetoavat parlamenttiin päätöksistä, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset hallinto- tai oikeusviranomaiset ovat tehneet; katsoo, että kansalaiset tarvitsevat mekanismeja, joiden avulla he voivat vaatia kansallisia viranomaisia selvittämään osuuttaan EU:n lainsäädäntömenettelyssä ja lainsäädännön täytäntöönpanossa,

K.     katsoo, että – kuten Euroopan oikeusasiamies totesi joulukuussa 2009 komissiota vastaan esitetyn kantelun 822/2009/BU tutkinnan päättämisestä tekemässään päätöksessä – kansalaiset olisi erityisesti saatettava tietoisiksi siitä, että kansalliset tuomioistuinmenettelyt ovat osa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoprosessia jäsenvaltioissa ja että vetoomusvaliokunta ei voi käsitellä kansallisten tuomioistuinmenettelyjen piiriin kuuluvia kysymyksiä tai arvioida uudelleen näiden menettelyjen tuloksia,

L.     ottaa huomioon, että parlamentti joutuu erityisen ongelman eteen silloin, kun siihen vedotaan tapauksissa, joissa kansallisen oikeuslaitoksen esitetään laiminlyöneen ennakkoratkaisun pyytämisen unionin tuomioistuimelta ja jättäneen huomiotta SEUT:n 267 artiklan, varsinkin jos komissio ei käytä 258 artiklan mukaista toimivaltaansa toteuttaa toimenpiteitä asianomaista jäsenvaltiota vastaan,

M.    ottaa huomioon, että vetoomusmenettely eroaa muista EU:n tasolla kansalaisten käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista, kuten kantelujen esittämisestä Euroopan oikeusasiamiehelle tai komissiolle, koska sen työskentelymekanismit ovat erilaisia ja koska vetoomusoikeus on taattu kaikille EU:n kansalaisille ja asukkaille perussopimuksen nojalla,

N.     ottaa huomioon, että kansalaisilla on oikeus siihen, että kaikki EU:n toimielimet toimivat nopeasti, ratkaisuun pyrkien sekä mahdollisimman avoimesti ja selkeästi muutoksenhakuasioissa, ja ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti pyytänyt komissiota käyttämään perussopimusten valvojana valtaoikeuttaan ja ryhtymään toimiin vetoomuksen esittäjien paljastamia EU:n lainsäädännön rikkomuksia vastaan varsinkin silloin, kun EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä johtaa sen rikkomiseen,

O.     ottaa huomioon, että monet vetoomukset antavat edelleen aihetta huoleen sisämarkkinoita ja ympäristöä koskevan EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta, ja pitää mielessä vetoomusvaliokunnan aikaisemmat kehotukset komissiolle varmistaa, että täytäntöönpanon tarkistuksia vahvistetaan ja tehostetaan näillä aloilla,

P.     ottaa huomioon, että vaikka komissio voi täysin tutkia EU:n lainsäädännön noudattamisen vasta jäsenvaltion viranomaisten tehtyä lopullisen päätöksensä, erityisesti ympäristöasioissa ja silloin, kun aika on erityisen merkittävä tekijä asiassa, on tärkeää tarkistaa varhaisessa vaiheessa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset soveltavat asianmukaisesti kaikkia EU:n lainsäädännön mukaisia olennaisia menettelyvaatimuksia, ja tarvittaessa toteuttaa seikkaperäisiä tutkimuksia voimassa olevan lainsäädännön soveltamisesta ja vaikutuksesta kaiken tarvittavan tiedon saamiseksi,

Q.     pitää mielessä, että on estettävä biologisen monimuotoisuuden vähenemisen jatkuminen korvaamattomasti erityisesti Natura 2000 -alueilla, ja ottaa huomioon jäsenvaltioiden sitoumuksen huolehtia luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisten erityissuojelualueiden suojelusta,

R.     ottaa huomioon, että vetoomukset tuovat esiin EU:n lainsäädännön vaikutuksen EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään, ja toteaa, että on tarpeen toteuttaa kaikki tarvittavat toimet kansalaisten EU-oikeuksien vahvistamisessa saavutetun edistyksen vakiinnuttamiseksi,

S.     ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta pyysi edellisessä toimintakertomuksessaan ja lausunnossaan komission vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta, että sille annetaan säännöllisesti tiedot sellaisten rikkomusmenettelyjen vaiheista, joiden aihetta on käsitelty myös vetoomuksissa,

T.     pitää mielessä, että jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu EU:n lainsäädännön asianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta, ja toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat olleet entistä enemmän mukana vetoomusvaliokunnan työssä vuonna 2009,

1.      pitää tervetulleena sujuvaa siirtymistä uudelle vaalikaudelle ja panee merkille, että parlamentin muista valiokunnista poiketen vetoomusvaliokunnan työstä siirtyi paljon uudelle vaalikaudelle, koska lukuisten vetoomusten käsittelyä ei ollut päätetty;

2.      panee tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja luottaa, että parlamentilla on mahdollisuus osallistua tiiviisti uuden kansalaisaloitteen kehittämiseen, jotta tämä väline voi täyttää täysin tarkoituksensa ja varmistaa avoimuuden ja tilintekovelvollisuuden lisääntymisen EU:n päätöksentekoprosessissa siten, että kansalaiset voivat ehdottaa parannuksia tai lisäyksiä EU:n lainsäädäntöön;

3.      panee tyytyväisenä merkille komission loppuvuodesta 2009 julkaiseman vihreän kirjan eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta[1] ensimmäisenä askeleena kohti käsitteen soveltamista käytännössä;

4.      huomauttaa, että parlamentti on saanut kampanjatyyppisiä vetoomuksia, joissa on yli miljoona allekirjoitusta, ja vaatii, että on varmistettava, että kansalaiset saatetaan täysin tietoisiksi tämäntyyppisen vetoomuksen ja kansalaisaloitteen erosta;

5.      palauttaa mieliin päätöslauselmansa kansalaisaloitteesta[2], josta myös vetoomusvaliokunta antoi lausunnon; vaatii komissiota vahvistamaan kattavat täytäntöönpanosäännöt, joissa kartoitetaan selkeästi asioiden käsittelyyn ja niitä koskevaan päätöksentekoon osallistuvien toimielimien asema ja velvoitteet;

6.      pitää tervetulleena perusoikeuskirjan Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä saamaa oikeudellista sitovuutta ja korostaa perusoikeuskirjan tärkeyttä perusoikeuksien selkeyttämiseksi ja niiden näkyvyyden lisäämiseksi kaikkien kansalaisten kannalta;

7.      katsoo, että sekä unionilla että sen jäsenvaltioilla on velvoite varmistaa, että perusoikeuskirjaan sisältyviä perusoikeuksia noudatetaan täysin, ja uskoo, että perusoikeuskirja auttaa unionin kansalaisuuden käsitteen kehittämisessä;

8.      uskoo, että kaikki tarvittavat menettelylliset toimenpiteet toteutetaan, jotta voidaan selvittää pikaisesti EU:n ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen liittymisen institutionaaliset näkökohdat, ja panee merkille vetoomusvaliokunnan aikomuksen myötävaikuttaa parlamentin työskentelyyn tässä asiassa;

9.      palauttaa mieliin aikaisemman pyyntönsä, että parlamentin ja komission asiasta vastaavien yksiköiden on tehtävä perusteellinen selvitys EU:n kansalaisten saatavilla olevista oikaisumenettelyistä, ja tähdentää, että on tärkeää jatkaa neuvotteluja tarkistetusta Euroopan parlamentin ja komission puitesopimuksesta, jotta EU:n kansalaisten etenkin EU:n kansalaisaloitteiden kautta lisääntyneet oikeudet otettaisiin täysin huomioon;

10.    panee tyytyväisenä merkille komission toimet nykyisten kansalaisten neuvontapalvelujen rationalisoimiseksi, jotta kansalaisille tiedotettaisiin heidän oikeuksistaan EU:ssa ja rikkomustapauksissa saatavilla olevista muutoksenhakukeinoista järjestämällä uudelleen asiaan liittyvät internetsivustot (kuten sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkon SOLVITin ja Euroopan kuluttajakeskusten verkoston (ECC-Net) sivustot) EU:n pääsivuston osion "Kansalaisten oikeudet EU:ssa" alle;

11.    huomauttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota luomaan järjestelmän, jossa annetaan selkeät ohjeet kansalaisten saatavilla olevista eri valitusmekanismeista, ja uskoo tarvittavan lisätoimenpiteitä, joiden perimmäisenä tavoitteena on tehdä "Kansalaisten oikeudet EU:ssa" -sivusta käyttäjäystävällinen keskitetty verkkopalvelupiste; odottaa vuonna 2010 odotettavissa olevia ensimmäisiä arvioita komission vuoden 2008 toimintasuunnitelman[3] toteuttamisesta;

12.    palauttaa mieliin päätöslauselmansa Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2008 ja rohkaisee vastikään uudelleen valittua oikeusasiamiestä jatkamaan työtä EU:n hallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia;

13.    vahvistaa päättäväisyytensä tukea oikeusasiamiestä hänen pyrkimyksissään tehdä työtään tunnetummaksi sekä paljastaa hallinnolliset epäkohdat EU:n toimielimissä ja torjua niitä; uskoo, että oikeusasiamies on arvokas tiedonlähde pyrittäessä yleisesti parantamaan EU:n hallintoa;

14.    panee merkille, että vuonna 2009 vastaanotetut vetoomukset, joista lähes 40:ä prosenttia ei otettu käsiteltäväksi, keskittyivät edelleen ympäristöön, perusoikeuksiin, oikeudellisiin kysymyksiin ja sisämarkkinoihin; toteaa, että maantieteellisesti useimmat vetoomukset koskivat koko unionia – seuraavina tulivat Saksaa, Espanjaa, Italiaa ja Romaniaa koskevat vetoomukset – mikä osoittaa, että kansalaiset todellakin tarkkailevat unionin työskentelyä ja kääntyvät sen puoleen, jotta se ryhtyisi toimenpiteisiin;

15.    antaa tunnustusta vetoomusten esittäjien ja vetoomusvaliokuntansa työlle unionin ympäristön suojelussa; panee tyytyväisenä merkille valiokunnan aloitteen tilata tutkimus luontotyyppidirektiivin soveltamisesta biologisen monimuotoisuuden kansainvälistä vuotta silmällä pitäen ja katsoo, että se on käyttökelpoinen väline biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n tämänhetkisen strategian arvioinnissa ja uuden strategian laadinnassa;

16.    huomauttaa, että yhä useammat vetoomukset tuovat esiin ongelmia, joita oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen harjoittavat kansalaiset kohtaavat; toteaa, että näissä vetoomuksissa viitataan vastaanottavan jäsenvaltion käyttämään liian pitkään aikaan kolmannesta maasta peräisin olevien perheenjäsenten oleskelulupien myöntämisessä ja vaikeuksiin, jotka koskevat äänestysoikeuksien käyttöä ja tutkintojen tunnustamista;

17.    toistaa aikaisemmat kehotuksensa komissiolle, jotta se esittäisi tarkoituksenmukaisia ehdotuksia kuluttajansuojan ulottamiseksi suojelemaan pieniä yrityksiä sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä koskevan päätöslauselmansa[4] mukaisesti, koska valiokunta saa edelleen vetoomuksia yrityshakemistoyhtiöiden huijausten uhreilta;

18.    myöntää komission keskeisen aseman vetoomusvaliokunnan työssä, sillä valiokunta on jatkuvasti komission asiantuntemuksen varassa vetoomuksia arvioidessaan, EU:n lainsäädäntöön kohdistuvia rikkomuksia kartoittaessaan ja oikaisua hakiessaan, ja tunnustaa komission pyrkimykset parantaa yleistä vastausaikaansa valiokunnan tutkimuspyyntöihin, jotta kansalaisten ilmoittamat tapaukset voidaan ratkaista mahdollisimman nopeasti;

19.    kannustaa komissiota puuttumaan asiaan varhaisessa vaiheessa aina, kun vetoomuksissa kerrotaan mahdollisista vahingoista erityissuojelualueille, ja muistuttamaan asianomaisia kansallisia viranomaisia näiden sitoumuksesta varmistaa Natura 2000 -verkostoon EY:n direktiivin 92/43 (luontotyyppidirektiivi) nojalla kuuluvien alueiden loukkaamattomuus ja toimimaan tarvittaessa ennaltaehkäisevästi varmistaakseen EU:n lainsäädännön noudattamisen;

20.    toivottaa tervetulleeksi vastikään valitut komission jäsenet – etenkin toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaavan komission jäsenen – ja uskoo, että he tekevät vetoomusvaliokunnan kanssa mahdollisimman tiivistä ja tehokasta yhteistyötä ja kunnioittavat sitä yhtenä tärkeimmistä yhteydenpitokanavista kansalaisten ja EU:n toimielinten välillä;

21.    pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole vastannut valiokunnan toistuviin kehotuksiin, jotka koskevat avoinna oleviin vetoomuksiin liittyvien rikkomusmenettelyjen edistymisen virallista ja säännöllistä päivitystä; panee merkille, että rikkomusmenettelyjä koskevien komission päätösten kuukausittainen julkaiseminen – perussopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaisesti – ei ole riittävä vastaus näihin pyyntöihin, vaikka onkin kiitettävää avoimuuden kannalta;

22.    uskoo, että rikkomusmenettelyjä koskevien tietojen etsiminen seuraamalla komission lehdistötiedotteita ja niiden sovittaminen yhteen vastaavien vetoomusten kanssa tuhlaisi tarpeettomasti valiokunnan aikaa ja resursseja etenkin monia toimialoja koskevien rikkomusten tapauksessa, ja pyytää komissiota tiedottamaan vetoomusvaliokunnalle kaikista sen kannalta merkityksellisistä rikkomusmenettelyistä;

23.    toistaa uskovansa, että EU:n kansalaisten olisi hyödyttävä samasta avoimuudesta komission taholta riippumatta siitä, tekevätkö he virallisen valituksen vai välittävätkö parlamentille vetoomuksen, ja kehottaa komissiota jälleen kerran varmistamaan, että vetoomusmenettelyn rooli sellaisten EU:n lainsäädännön rikkomusten julkituomisessa, joista myöhemmin käynnistetään rikkomusmenettelyjä, tuodaan paremmin esille;

24.    muistuttaa, että monissa tapauksissa vetoomuksissa paljastetaan ongelmia, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoon, ja myöntää, että rikkomusmenettelyjen käynnistäminen ei välttämättä tarjoa kansalaisille välittömiä ratkaisuja heidän ongelmiinsa menettelyjen keskimääräisen pituuden vuoksi;

25.    panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset kehittää vaihtoehtoisia keinoja, joilla edistetään EU:n lainsäädännön tehokkaampaa täytäntöönpanoa, ja pitää tervetulleina sellaisten tiettyjen jäsenvaltioiden myönteistä asennetta, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet rikkomusten korjaamiseksi täytäntöönpanoprosessin varhaisessa vaiheessa;

26.    pitää tervetulleena jäsenvaltioiden lisääntynyttä osallistumista vetoomusvaliokunnan toimintaan ja niiden edustajien läsnäoloa kokouksissa; uskoo, että tällaista yhteistyötä olisi vahvistettava, koska jäsenvaltioiden viranomaiset ovat ensisijaisesti vastuussa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta sen jälkeen, kun se on saatettu osaksi niiden oikeusjärjestystä;

27.    korostaa, että tiiviimpi yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on äärimmäisen tärkeää vetoomusvaliokunnan työlle; uskoo, että yksi ratkaisu voisi olla yhteistyön vahvistaminen kansallisten parlamenttien kanssa varsinkin Lissabonin sopimuksen yhteydessä;

28.    rohkaisee jäsenvaltioita valmistautumaan avoimempaan ja aktiivisempaan rooliin sellaisiin vetoomuksiin vastaamisessa, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon ja valvontaan;

29.    katsoo, että Lissabonin sopimuksen valossa Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan olisi luotava läheisemmät työskentelysuhteet jäsenvaltioiden kansallisten ja alueellisten kansanedustuslaitosten vastaavien valiokuntien kanssa, jotta edistettäisiin keskinäistä ymmärrystä EU-kysymyksiä koskevista vetoomuksista ja varmistettaisiin nopein mahdollinen vastaus kansalaisille tarkoituksenmukaisimmalla tasolla;

30.    kiinnittää huomiota Espanjan laajan kaupunkirakentamisen vaikutuksesta antamansa päätöslauselman johtopäätöksiin ja pyytää Espanjan viranomaisia jatkamaan arviointien antamista toteutetuista toimenpiteistä nykyisen käytäntönsä mukaisesti;

31.    panee merkille niiden vetoomusten esittäjien kasvaneen määrän, jotka kääntyvät parlamentin puoleen korjatakseen ongelmia, jotka eivät kuulu EU:n toimivaltaan, kuten eläke-etuuksien laskeminen, kansallisten tuomioistuinten päätösten täytäntöönpano sekä kansallisten hallintojen passiivisuus; katsoo, että vetoomusvaliokunta on tehnyt parhaansa ohjatakseen nämä valitukset uudelleen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille;

32.    uskoo, että vaikka internetin laajaan käyttöön olisi kannustettava, koska se helpottaa yhteydenpitoa kansalaisten kanssa, olisi löydettävä ratkaisu, jotta vältettäisiin valiokunnan kuormittaminen sellaisilla sille lähetetyillä asiakirjoilla, jotka eivät ole vetoomuksia; katsoo, että mahdollinen ratkaisu voisi löytyä parlamentin rekisteröintimenettelyn tarkistamisesta, ja kannustaa asiasta vastaavaa henkilökuntaa ohjaamaan kyseiset asiakirjat kansalaisten yhteydenotoista vastaavaan yksikköön eikä vetoomusvaliokunnalle;

33.    painottaa, että on jatkettava työtä vetoomusten käsittelyn avoimuuden lisäämiseksi siten, että sisäisesti parannetaan jatkuvasti sähköistä ePetition-sovellusta – joka tarjoaa parlamentin jäsenille suoran pääsyn vetoomusasiakirjoihin – ja ulkoisesti luodaan käyttäjäystävällinen, interaktiivinen vetoomusportaali, jonka avulla parlamentti voisi tehokkaammin tavoittaa kansalaiset ja valiokunnan äänestysmenettelyt ja vastuut tulisivat selvemmiksi yleisölle;

34.    kannustaa luomaan portaalin, jossa olisi saatavilla monivaiheinen interaktiivinen vetoomuksen tekemisen malli ja jossa voitaisiin antaa kansalaisille tietoa siitä, mitä parlamentille välitetyillä vetoomuksilla voidaan saavuttaa ja mitkä ovat parlamentin vastuualueet; katsoo, että portaalissa voisi myös olla linkkejä vaihtoehtoisiin oikaisukeinoihin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa kuvaamaan unionin toimivallan eri alueita mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta voidaan päästä eroon epätietoisuudesta EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksista;

35.    myöntää, että tällaisen aloitteen täytäntöönpano ei ole ilmaista, mutta kehottaa asiaankuuluvia hallinnollisia yksiköitä työskentelemään vetoomusvaliokunnan kanssa sopivimpien ratkaisujen löytämiseksi, koska tällainen portaali olisi erityisen tärkeä ei ainoastaan parlamentin ja EU-kansalaisten yhteydenpidon parantamisessa vaan myös niiden vetoomusten määrän vähentämisessä, joita ei voida ottaa käsiteltäviksi;

36.    korostaa, että nykyistä sivustoa on parannettava välittömästi, kunnes resurssiongelmaan on löydetty tyydyttävä ratkaisu;

37.    pitää tervetulleena parlamentin uuden työjärjestyksen hyväksymistä ja vetoomusten käsittelyä koskevien sääntöjen tarkistamista; kannustaa sihteeristöä ja poliittisten ryhmien edustajia näiden työssä parlamentin jäsenille suunnatun tarkistetun oppaan laatimiseksi vetoomusvaliokunnan säännöistä ja sisäisistä menettelyistä, koska tämä asiakirja ei ainoastaan auttaisi jäseniä heidän työssään vaan lisäisi myös edelleen vetoomusmenettelyn avoimuutta;

38.    toistaa asiasta vastaaville hallinnollisille yksiköille esittämänsä kehotuksen toteuttaa tarvittavat toimet sellaisen sähköisen rekisterin luomiseksi, jonka kautta kansalaiset voivat työjärjestyksen 202 artiklan mukaisesti tukea vetoomusta tai vetää tukensa pois siltä;

39.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille, niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

• [1]  KOM(2009)0622 lopullinen, 11.11.2009.
• [2]  Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. toukokuuta 2009, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpanosta – P6_TA(2009)0389.
• [3]  Kansalaisille ja yrityksille tarjottavien yhtenäismarkkinoiden neuvontapalvelujen integroidun lähestymistavan toimintasuunnitelma – Komission yksiköiden työasiakirja SEC(2008)1882.
• [4]  Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2008 antama päätöslauselma yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä, EUVL C 45 E, 23.2.2020, s. 17–22.

PERUSTELUT

Johdanto

Tämä vuosittainen mietintö on syytä aloittaa korostamalla, ettei vuosi 2009 ollut tavallinen vaan melko poikkeuksellinen vuosi, jota hallitsivat EU:n vaalit ja Lissabonin sopimuksen voimaantulo. Jos jälkimmäisen tapahtuman vaikutus valiokunnan työhön tuntuu todennäköisesti tulevina vuosina, ensimmäisellä tapahtumalla oli merkittävä vaikutus valiokunnan jokapäiväiseen työhön.

Toisin kuin muut parlamentin valiokunnat vetoomusvaliokunta on valiokunta, jossa työskentelyaikataulua ei lyödä lukkoon komission lainsäädäntöohjelman mukaan, vaan sen määräävät kansalaiset, jotka harjoittavat oikeuttaan esittää vetoomus Euroopan parlamentille. Vuotta 2009 leimasi siirtyminen kuudennelta vaalikaudelta seitsemännelle. Valiokunnan uusien jäsenten piti tutustua sen yleiseen työhön. Huolimatta siitä, että vaalikauden lopussa huomattava määrä vetoomuksia saatiin käsiteltyä, monet vetoomukset siirrettiin uudelle vaalikaudelle, ja siksi jäsenten piti nopeasti tutustua niihin, koska uusia virtasi sisään. On merkille pantavaa, että prosessi sujui melko kitkattomasti ja että aikaisempi ja nykyinen valiokunta tekivät parhaansa varmistaakseen, että vetoomukset esittäjät kärsisivät mahdollisimmin vähän tästä siirtymäkaudesta. Valiokunnan normaalityöhön liittyviä muita tehtäviä – kuten tiedonhankintamatkat – oli kuitenkin siirrettävä vuoteen 2010.

Tätä taustaa varten vuoden 2009 mietinnössä pyritään tarjoamaan kattava kuva valiokunnan toiminnasta vuoden aikana ja pohjimmiltaan parempi ymmärrys siitä, mitä vetoomuksen esittäminen Euroopan parlamentille merkitsee, prosessin mahdollinen tulos, sen menestystarinat ja sen rajoitukset.

Tilastotiedot, kuten valiokunnan vastaanottamien, päättämien tai käsittelemien vetoomusten määrä, asianomaisten maiden tai aiheiden määrä, ovat tärkeä määrällinen väline valiokunnan työn arvioinnissa. Muut seikat, kuten suhteet muiden EU:n toimielinten, kansallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa tai institutionaaliset muutokset, joilla on suora vaikutus valiokunnan toimintaan, tulevat yhdessä täydentämään kokonaiskuvaa.

Lopuksi mietinnössä tarkastellaan, miten valiokunnan työn parantamiseen tähtäävien aikaisempien suositusten toteuttamisessa on edistytty, ja tuodaan esille joitakin Lissabonin sopimuksen voimaantulon valossa edessä olevia suurimpia haasteita.

Vetoomusten esittäminen Euroopan parlamentille – Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 227 artiklassa (entinen 194 artikla) vahvistettu perusoikeus

Lissabonin sopimuksen voimaantulolla on vahvistettu uudelleen oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille EU:n kansalaisuuden kulmakivenä. Uuden perussopimuksen 227 artiklassa (entisessä 194 artiklassa) määrätään, että kaikilla unionin kansalaisilla sekä niillä luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus yksin taikka yhdessä toisten kansalaisten tai henkilöiden kanssa esittää Euroopan parlamentille vetoomus asiassa, joka kuuluu unionin toiminnan alaan.

Tämän artiklan sanamuoto antaa kattavan kuvan siitä, mitä vetoomuksen esittäminen Euroopan parlamentille on – väline, joka antaa kansalaisille valtuudet esittää parlamentille huolensa, jotka koskevat EU:n eri politiikkojen ja lainsäädännön vaikutusta heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Vuosittaiset tilastotiedot osoittavat, että useimmat kansalaiset kääntyvät parlamentin puoleen etsien apua asioissa, jotka liittyvät ympäristöön, perusoikeuksiin, oikeudellisiin asioihin, sisämarkkinoihin jne. Toiset yrittävät saada äänensä kuuluviin tekemällä ehdotuksia, jotka koskevat EU:n politiikkojen kehittämistä. Lopuksi on myös otettava huomioon niiden kansalaisten määrä, jotka vetoavat Euroopan parlamenttiin asettaakseen kyseenalaisiksi kansallisten viranomaisten tekemiä päätöksiä. Useimmissa näissä vetoomuksissa väitetään, että EU:n lainsäädäntöä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, kun taas toiset valittavat kansallisten tuomioistuinten päätöksistä tai täytäntöönpanon puutteesta hallinnollisella tasolla tai asioista, joiden kanssa Euroopan parlamentilla ei juurikaan ole tekemistä, koska ne eivät kuulu unionin toimivaltaan.

Tilastotietojen mukaan Euroopan parlamentti vastaanotti 1 924 vetoomusta vuonna 2009. Kyseessä on hienoinen lisäys vuonna 2008 välitettyyn 1 849 vetoomukseen verrattuna. Voidaan myös sanoa, että näin pieni lisäys osoittaa tiettyä tasaantumista unionin vuosien 2004 ja 2007 laajentumisien jälkeisen jatkuvan nousevan suuntauksen jälkeen.

Vuonna 2009 vastaanotetuista vetoomuksista noin 46 prosenttia otettiin käsiteltäviksi. Prosenttiosuus on lähes sama kuin vuonna 2008. Käsiteltäviksi otetuista 688 vetoomuksesta 655 lähetettiin Euroopan komissiolle tiedoksi. On syytä painottaa, että komissio lähetti noin 300 ilmoitusta, joissa viitattiin vuonna 2009 rekisteröityihin vetoomuksiin. Vetoomusten, joita ei voitu ottaa käsiteltäväksi, tilanne oli hyvin vastaava kuin edellisenä vuonna (812 ja vastaavasti 818). Koska vetoomusten, joita ei oteta käsiteltäväksi, prosenttiosuus on edelleen melko korkea (hieman yli puolet vastaanotetuista vetoomuksista), on selvää, että olisi vauhditettava toimia niiden aikaisempien ja tämänhetkisten suositusten täytäntöön panemiseksi, joiden tarkoituksena on tiedottaa kansalaisille paremmin EU:n toimivalloista.

Vetoomuksen käsittelypäätös	Vetoomusten lukumäärä	%	Vetoomusten lukumäärä	%
	2009		2008
Otetaan käsiteltäväksi	688	45.9	708	46.4
Ei oteta käsiteltäväksi	812	54.1	818	53.6
Käsitelty ja päätetty	420	N/A	354	N/A
Vetoomus lähetetty komissiolle lausuntoa varten	655	N/A	729	N/A
Vetoomus lähetetty muille elimille lausuntoa varten	33	N/A	53	N/A
Vetoomus lähetetty tiedoksi muille elimille	207	N/A	207	N/A
Ei kirjattu	4	N/A	6	N/A

Olisi myös pantava merkille, että noin kahden kolmasosan vuoden 2009 vetoomuksista, eli 1 232, käsittely päätettiin varhaisessa vaiheessa, koska niitä pidettiin vetoomuksina, joita ei oteta käsiteltäväksi, tai vaikka ne otettiin käsiteltäviksi, niiden käsittely päätettiin välittömästi sen jälkeen, kun vetoomuksen esittäjille oli annettu tiedot esille otetuista asioista tai kun ne oli ohjattu muille parlamentin valiokunnille, joiden toimialaan ne kuuluivat. Jälleen kerran vuosien 2009 ja 2008 tilastotiedot ovat vertailukelpoisia, kuten seuraavista tiedoista käy ilmi.

2009
Käsittelypäätös	Vetoomusten lukumäärä	%
Otetaan käsiteltäväksi	1,062	56.3
Ei oteta käsiteltäväksi	818	43.4
Ei kirjattu	6	0.3

2008
Käsittelypäätös	Vetoomusten lukumäärä	%
Otetaan käsiteltäväksi	1,108	57.6
Ei oteta käsiteltäväksi	812	42.2
Ei kirjattu	4	0.2

Tätä taustaa vasten olisi muistutettava, että jäsenet ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota sille lähetettyihin asiakirjoihin, jotka eivät ole vetoomuksia ("non-petition"). Jäsenet ovat huomauttaneet, että niiden käsittelyyn kuluu tarpeettomasti aikaa. Vaikka tällaisista "muista kuin vetoomuksista" ei ole olemassa määritelmää, olisi tehtävä selvä ero näiden parlamentille toimitettujen asiakirjojen ja sellaisten vetoomusten välillä, joita ei oteta käsiteltäväksi siksi, että ne eivät kuulu EU:n toimivaltaan. Yleensä muu kuin vetoomus" voidaan kuvailla lyhyeksi henkilökohtaiseksi lausunnoksi tai kommentiksi EU:n politiikoista tai tavasta, jolla niitä olisi kehitettävä.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentin vetoomuksille tarkoitetulla sivustolla ilmaistaan selvästi, että vetoomusvaliokunta ei käsittele tietopyyntöjä eikä yleisiä kommentteja EU-politiikasta. Lisäksi kansalaisille annetaan tiedoksi, että valiokunta ei tutki loukkaavaa kieltä sisältäviä tai sisällöltään epätarkkoja vetoomuksia eikä niihin vastata. Siksi voidaan vain päätellä, että valiokunnan on panostettava enemmän siihen, että se selittää paremmin kansalaisille, mitä vetoomuksen esittäminen Euroopan parlamentille merkitsee, ja Euroopan parlamentin rekisteröintiprosessin parantamiseen.

Vuoteen 2008 verrattuna tapahtui vain vähän muutoksia siinä, mitä maita vetoomukset koskivat. Euroopan unioni kokonaisuudessaan jatkaa ykkössijalla, seuraavina Saksa, Espanja, Italia ja Romania (kaksi jälkimmäistä vaihtoi keskenään paikkaa vuoteen 2008 verrattuna). Malta on yllättävästi taulukon alimpana Slovenian ja Latvian jälkeen, koska sitä koskevia vetoomuksia vastaanotettiin vain yhdeksän edellisen vuoden 21 vetoomukseen verrattuna.

2009
Maa	Vetoomusten lukumäärä	%
Euroopan unioni	403	18.6
Saksa	298	13.8
Espanja	279	12.9
Italia	176	8.1
Romania	143	6.6
Puola	100	4.6
Muut	764	35.3

2008
Maa	Vetoomusten lukumäärä	%
Euroopan unioni	330	15.9
Saksa	265	12.8
Espanja	226	10.9
Romania	207	10.0
Italia	184	8.9
Puola	105	5.1
Yhdistynyt kuningaskunta	99	4.8
Kreikka	97	4.7
Ranska	86	4.1

Kuten aikaisemmin mainittiin, ympäristö on yhä vetoomusten esittäjien tärkein huolenaihe. Sen jälkeen tulevat perusoikeudet, oikeusasiat ja sisämarkkinat, kun taas omistuskysymyksiin liittyvät vetoomukset vähenivät vuonna 2009.

2009
Aiheet	Vetoomusten lukumäärä	%
Ympäristö	228	9.7
Perusoikeudet	164	7.0
Oikeusasiat	159	6.8
Sisämarkkinat	142	6.0
Omistuskysymykset ja vahingonkorvaukset	133	5.6
Työllisyys	105	4.5
Terveys	104	4.4
Liikenne	101	4.3
Sosiaaliasiat	93	4.0
Koulutus ja kulttuuri	82	3.5
Muut	1,043	44.3

2008
Aiheet	Vetoomusten lukumäärä	%
Ympäristö	311	12.8
Perusoikeudet	208	8.6
Omistuskysymykset ja vahingonkorvaukset	149	6.1
Oikeusasiat	147	6.1
Sisämarkkinat	130	5.4
Sosiaaliasiat	118	4.9
Liikenne	117	4.8
Terveys	116	4.8
Koulutus ja kulttuuri	105	4.3
Työllisyys	89	3.7
Muut	938	38.6

Se, että ympäristö on Euroopan kansalaisten alituinen huolenaihe ei ole mikään yllätys. EU:n lainsäädäntö rakentuu tällä alalla toissijaisuusperiaatteelle, ja raja jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltojen välillä ei ole aina selkeä kansalaisille, jotka kääntyvät parlamentin puoleen saadakseen apua, kun heistä tuntuu, että alueelliset tai kansalliset viranomaiset eivät kuuntele heitä. Tässä yhteydessä valiokunta pani tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Euroopan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta (KOM(2008)0773) ensimmäisenä askeleena kohti parempia täytäntöönpanotarkastuksia tällä alalla[1].

Mitä tulee perusoikeuksiin, olisi tehtävä ero sellaisten vetoomusten, joissa valitetaan vääristä tuomioista, kansallisten tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanosta tai rikkomuksista, jotka koskevat oikeutta oikeussuojan saatavuuteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kansallisella tasolla, ja toisaalta sellaisten vetoomusten välillä, joissa vaaditaan EU:n lainsäädännön ja sisämarkkinoiden oikeuskäytännön takaamien oikeuksien turvaamista.

Näin ollen valiokunta tuki vuonna 2009 Diana Wallisin työasiakirjaa komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – ns. Tukholman ohjelma". Siinä tuodaan esiin vetoomusten esittäjien paljastamia ongelmia, joita ovat muun muassa kolmannesta maasta peräisin olevien perheenjäsenten kohtaamat ongelmat oleskeluasiakirjojen saamisessa asuinmaassaan (erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa), direktiivin 2004/38 erilaiset tulkinnat pysyvän oleskeluluvan saamisperusteista, vetoomuksen esittäjien kohtaamat ongelmat äänestysoikeuden käytössä tai tutkintojen tunnustamisessa. Valiokunta suositteli useissa tapauksissa vetoomuksen esittäjille SOLVITin käyttöä. Tämä on epävirallinen mekanismi, joka voi antaa tehokkaita ratkaisuja tiukassa määräajassa. Olisi korostettava, että tietosuojaan liittyvät rajoitukset estävät valiokuntaa ohjaamasta vetoomuksia suoraan SOLVITiin, ja sen vuoksi se voi vain neuvoa vetoomuksen esittäjää asiassa. Siksi on vetoomuksen esittäjän asia, käyttääkö hän sitä ja tiedottaako hän valiokunnalle lopullisista SOLVIT-tuloksistaan.

Pieniä muutoksia voidaan myös havaita vetoomusten kielijärjestyksessä: saksa ja englanti olivat 2009 ja 2008 vetoomusten esittäjien pääkieliä, mutta italia ja espanja vaihtoivat paikkaa. Sloveeni, malta ja viro olivat viimeisiä.

2009
Kieli	Vetoomusten lukumäärä	%
Saksa	548	28.5
Englanti	343	17.8
Espanja	237	12.3
Italia	203	10.6
Puola	116	6.0
Romania	110	5.7
Ranska	107	5.6
Muut	260	13.5

2008
Kieli	Vetoomusten lukumäärä	%
Saksa	437	23.2
Englanti	395	20.9
Italia	222	11.8
Espanja	193	10.2
Romania	155	8.2
Ranska	131	6.9
Puola	101	5.4
Kreikka	87	4.6
Muut	165	8.7

Kansalaisuuden mukaan Saksan kansalaiset ovat aktiivisimpia vetoomuksen esittäjiä, seuraavina Espanjan ja Italian kansalaiset (myös näissä tilastoissa Espanja ja Italia vaihtoivat paikkaa verrattuna vuoteen 2008). Romanian, Puolan ja Iso-Britannian kansalaiset ovat seuraavilla sijoilla. Viimeisiltä sijoilta löytyvät Tšekin, Viron ja Luxemburgin kansalaiset, jotka välittivät yhteensä 11 vetoomusta vuonna 2009.

2009
Yleisin vetoomuksen esittäjän kansalaisuus	Vetoomusten lukumäärä	%
Saksa	496	25.8
Espanja	237	12.3
Italia	219	11.4
Romania	150	7.8
Puola	131	6.8
Yhdistynyt kuningaskunta	121	6.3
Ranska	79	4.1
Kreikka	78	4.1
Muut	414	21.5

2008
Yleisin vetoomuksen esittäjän kansalaisuus	Vetoomusten lukumäärä	%
Saksa	412	21.8
Italia	245	12.9
Espanja	197	10.4
Romania	189	10.0
Yhdistynyt kuningaskunta	144	7.6
Puola	112	5.9
Kreikka	102	5.4
Ranska	91	4.8
Muut	400	21.1

Mitä tulee vetoomusten esitysmuotoon, vetoomusten esittäjät ovat halukkaampia välittämään vetoomuksensa käyttämällä internetiä kuin perinteistä kirjettä (62,6 prosenttia vuonna 2009 vastaanotetuista vetoomuksista lähetettiin sähköpostilla, vuonna 2008 niitä oli 59,2 prosenttia).

2009
Vetoomuksen esittämismuoto	Vetoomuksien lukumäärä	%
Sähköposti	1,204	62.6
Kirje	720	37.4

2008
Vetoomuksen esittämismuoto	Vetoomusten lukumäärä	%
Sähköposti	1,117	59.2
Kirje	769	40.8

Vaikka tilastot ovat käyttökelpoinen väline, joiden avulla valiokunta voi arvioida vuosittaista toimintaansa, niitä olisi kuitenkin luettava varovaisesti, koska todennäköisesti monet tekijät vaikuttavat kokonaistuloksiin – eli vetoomukset voivat koskea yhtä tai useaa alaa, yhtä tai useaa maata; esittäjinä voi olla yksityishenkilöitä tai yhdistyksiä, ja joissakin tapauksissa ne voivat olla kampanjan muodossa, jolloin allekirjoittajia on monia; lisäksi vetoomuksen esittäjät voivat päättää välittää asiakirjat äidinkielellään tai millä tahansa muulla unionin virallisella kielellä.

Kaikesta huolimatta tilastotiedot todistavat, että edellisten vuosittaisten mietintöjen johtopäätökset pätevät edelleen. Kuten jo aiemmin mainittiin suurin osa vetoomuksia, joita ei otettu käsiteltäväksi, osoittaa, että EU:n ja kansallisten toimivaltojen, EU:n ja Euroopan neuvoston toimielinten, etenkin ihmisoikeustuomioistuimen, suhteen on edelleen sekaannusta Siksi aikaisemmat kehotukset sellaisten toimien tehostamiseksi, joilla pyritään tiedottamaan kansalaisille paremmin siitä, mistä vetoomusprosessissa on kyse ja mitä parlamentille välitetyillä vetoomuksilla voidaan saavuttaa, ovat yhtä ajankohtaisia kuin aina.

Yksi tarkastelutapa voisi olla vetoomuksille tarkoitetun verkkosivun parantaminen Euroopan parlamentin portaalissa siten, että vetoomuksia esittävät kansalaiset saavat kaikki tarvittavat tiedot parlamentin toimivallasta, vetoomuksen arvioinnista, valiokunnan työstä ja mahdollisuuksista saada nopeampi oikaisu käyttämällä muita heille EU:n tai kansallisella tasolla saatavilla olevia verkostoja (SOLVIT, Euroopan kuluttajaverkosto, Euroopan oikeusasiamies, kansalliset oikeusasiamiehet tai kansalliset parlamenttien vetoomusvaliokunnat).

Aikaisemmissa mietinnöissä kehotettiin antamaan kansalaisille selkeää opastusta EU:n tasolla saatavilla olevista eri valitusmekanismeista perustamalla keskitetty palvelupiste, joka voisi tarjota kansalaisille opastusta heidän etsiessään ratkaisuja oikeuksiensa oletetuille rikkomuksille. Se on edelleen hyvin tärkeä tavoite. Euroopan komission aloite yhdistää viralliset ja epäviralliset valitusmekanismit europa.eu-verkkosivuston "Kansalaisten oikeudet EU:ssa"-sivun alle on merkittävä askel eteenpäin. Virallisten (valitukset komissiolle, vetoomukset parlamentille, valitukset Euroopan oikeusasiamiehelle) ja epävirallisten (SOLVIT, ECC-verkosto jne.) mekanismien välille olisi kuitenkin tehtävä selvempi ero. Voitaisiin kehittää interaktiivisempi verkkosivusto, jonka avulla kansalaiset saisivat tarvitsemansa tiedot ennen kuin he päättävät kääntyä jonkin instituution puoleen ja käyttää jotakin mekanismia.

Suhteet Euroopan komissioon

Euroopan komissio on yhä valiokunnan luonnollinen kumppani vetoomusten käsittelyssä, koska jäsenet ovat edelleen sen yksiköiden asiantuntemuksen varassa vetoomuksissa esitettyjen asioiden tutkinnassa. Koska näiden kahden toimielimen välinen työskentelysuhde on jatkuvasti parantunut, valiokunta vaatii edelleen komissiota parantamaan vastausaikojaan tutkimuspyyntöihin. Yksi tärkeä seikka, johon näiden kahden osapuolen on vielä puututtava, koskee tapaa, jolla komissio tiedottaa valiokunnalle vetoomuksiin suoraan yhteydessä olevien rikkomusmenettelyjen edistymisestä.

Vaikka komissio toteaa, että sen päätökset rikkomuksista julkaistaan kuukausittain, olisi pantava merkille, että ne julkaistaan perustellusta lausuntovaiheesta eteenpäin lukuun ottamatta tapauksia, jolloin tuomioistuimen päätöksiä ei ole noudatettu. Tällöin julkaiseminen on luvallista virallisesta huomautuksesta lähtien, ellei komissio päätä toisin. Tapausten määrän vuoksi ja siksi, että tietyn tapauksen etenemisrytmiä on vaikea ennustaa ja että ei ole annettu mitään hakuvälinettä, joka mahdollistaisi tietyn rikkomuksen löytämisen, tämän tietokannan kuukausittainen seuraaminen merkitsisi henkilö- ja aikaresurssien tarpeetonta tuhlausta. Siksi olisi ryhdyttävä lisätoimiin, jotta komissio ilmoittaisi automaattisesti valiokunnalle kustakin edistysaskeleesta rikkomusasioissa, jotka ovat relevantteja vetoomuksille.

Suhteet Euroopan oikeusasiamieheen – oikeusasiamiesehdokkaiden kuulemiset

Valiokunnan yksi tärkeimmistä prioriteeteista vuonna 2009 oli Euroopan oikeusasiamiesehdokkaiden kuulemisten järjestäminen. Jäsenet, joista monet olivat uusia valiokunnassa ja jopa parlamentissa, onnistuivat hoitamaan menestyksekkäästi tehtävänsä.

Kannattaa mainita, että uuden valiokunnan hyväksymä ensimmäinen mietintö koski Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa vuonna 2008[2]. Siinä korostettiin, että oikeusasiamiehen tehtävä suojella unionin kansalaisten etuja Euroopan unionin toimielinten ja laitosten toiminnassa on kehittynyt myönteisesti toimiston perustamisen jälkeisinä 14 vuotena erityisesti oikeusasiamiehen riippumattomuuden ja hänen toimintansa avoimuuteen kohdistuneen Euroopan parlamentin demokraattisen valvonnan ansiosta.

Jäsenet korostivat uskoaan siihen, että oikeusasiamiehen asema avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääjänä Euroopan unionin päätöksenteossa ja hallinnossa on merkittävä pyrittäessä kohti unionia, jossa päätökset "tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia"[3]. He kehottivat oikeusasiamiestä jatkamaan pyrkimyksiään tietoisuuden lisäämiseksi työstään ja tekemään toimintaansa tunnetuksi tehokkaasti.

Johtopäätökset

Jos vuosi 2009 oli siirtymävuosi, vuosi 2010 on haastava vuosi valiokunnalle. Komission pitäisi esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetusluonnoksensa kansalaisaloitteesta, ja valiokunta antaa lausunnon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan laatimasta mietinnöstä. Lisäksi Lissabonin sopimuksen voimaantulo merkitsi, että perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova. Tässä vaiheessa on vaikea ennustaa, miten se vaikuttaa valiokunnan toimintaan, mutta perusoikeudet ovat yksi aiheista, johon vetoomukset esittäjät jatkuvasti vetoavat. Perusoikeuskirjan soveltamisesta saadaan todennäköisesti enemmän selkeyttä lähitulevaisuudessa.

LIITTEET:

Maa	2009			2008
	Vetoomusten lukumäärä	Otetaan käsiteltäväksi	Ei oteta käsiteltäväksi	Vetoomusten lukumäärä	Otetaan käsiteltäväksi	Ei oteta käsiteltäväksi
Euroopan unioni	403	341	61	330	286	43
EU:n jäsenmaat	1,630			1,647
Saksa	298	144	152	265	127	137
Espanja	279	196	83	226	151	74
Italia	176	110	66	184	97	86
Romania	143	46	97	207	70	136
Puola	100	27	72	105	26	79
Yhdistynyt kuningaskunta	83	60	23	99	64	35
Kreikka	74	37	37	97	40	57
Ranska	73	43	30	86	56	29
Bulgaria	56	24	32	65	37	28
Irlanti	37	18	19	58	37	21
Portugali	37	21	16	24	10	14
Alankomaat	35	24	11	24	19	4
Itävalta	34	24	9	20	13	7
Belgia	30	21	9	32	21	10
Unkari	25	19	6	18	9	9
Suomi	20	7	13	36	9	27
Slovakia	19	5	14	9	3	6
Ruotsi	17	7	10	12	6	6
Tanska	14	7	7	6	1	5
Liettua	14	7	7	7	2	5
Kypros	13	8	5	9	3	6
Tšekin tasavalta	13	8	5	15	9	6
Slovenia	12	2	10	7	2	5
Latvia	11	4	7	7	3	4
Malta	9	6	3	21	16	5
Viro	4	1	3	2	2	0
Luxemburg	4	3	1	6	4	2

Vetoomuksen kieli	Vetoomusten lukumäärä
	2009	2008
Saksa	548	437
Englanti	343	395
Espanja	237	193
Italia	203	222
Puola	116	101
Romania	110	155
Ranska	107	131
Kreikka	61	87
Hollanti	46	33
Bulgaria	37	31
Portugali	27	26
Suomi	19	35
Unkari	16	15
Slovakki	11	5
Tanska	9	4
Ruotsi	8	6
Latvia	7	2
Liettua	7	2
Tšekin	4	3
Sloveeni	4	2
Malta	2	0
Viro	1	1
Monikielinen teksti	1	0
Määrittelemätön	0	0
Yhteensä	1,924	1,886

Yleisin vetoomuksen esittäjän kansalaisuus	Vetoomusten lukumäärä
	2009	2008
EU:n jäsenmaat	1,879	1,845
Saksa	496	412
Espanja	237	197
Italia	219	245
Romania	150	189
Puola	131	112
Yhdistynyt kuningaskunta	121	144
Ranska	79	91
Kreikka	78	102
Bulgaria	54	60
Alankomaat	44	33
Itävalta	38	21
Portugali	32	25
Irlanti	31	59
Belgia	27	31
Suomi	26	40
Unkari	17	20
Slovakia	14	8
Tanska	13	5
Ruotsi	13	10
Latvia	11	5
Malta	11	16
Slovenia	10	5
Kypros	8	1
Liettua	8	5
Tšekin tasavalta	6	6
Viro	3	1
Luxemburg	2	2

• [1]  Vetoomusvaliokunnan lausunto yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2007), (2008/2337(INI) – valmistelija Diana Wallis (31.3.2009).
• [2]  Chrysoula Paliadelin mietintö Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2008 (2009/2088(INI)), (A7/0020/2009).
• [3]  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 1 osaston 1 artiklan toinen kohta (C115/9.5.2008, s. 16).

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	1.6.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrete Auken, Elena Băsescu, Victor Boştinaru, Simon Busuttil, Michael Cashman, Bairbre de Brún, Pascale Gruny, Carlos José Iturgaiz Angulo, Peter Jahr, Lena Kolarska-Bobińska, Erminia Mazzoni, Willy Meyer, Mariya Nedelcheva, Nikolaos Salavrakos, Angelika Werthmann, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pablo Arias Echeverría, Kinga Göncz, Marian Harkin, Axel Voss
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Enrique Guerrero Salom, Andres Perello Rodriguez