MIETINTÖ johdannaismarkkinoista: tulevat toimet

    7.6.2010 - (2010/2008(INI))

    Talous- ja raha-asioiden valiokunta
    Esittelijä: Werner Langen

    Menettely : 2010/2008(INI)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    A7-0187/2010
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    A7-0187/2010
    Hyväksytyt tekstit :

    EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

    johdannaismarkkinoista: tulevat toimet

    (2010/2008(INI))

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon komission tiedonannot aiheesta tehokkaiden, turvallisten ja vakaiden johdannaismarkkinoiden varmistaminen – tulevat toimet (KOM(2009)0563 ja KOM(2009)0332),

    –   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan finanssivalvonnasta (KOM(2009)0252),

    –   ottaa huomioon komission ehdotuksen asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (KOM(2009)0499),

    –   ottaa huomioon komission ehdotukset omia varoja koskevien direktiivien (2006/48/EY ja 2006/49/EY) muuttamiseksi,

    –   ottaa huomioon komission tiedonannon ja suosituksen rahoituspalvelualan palkkiopolitiikasta (KOM(2009)0211),

    –   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista[1],

    –   ottaa huomioon G20 -ryhmän Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 tekemät päätökset, joiden mukaan "kaiken standardoiduilla vakioimattomilla johdannaissopimuksilla käytävän kaupan olisi tapahduttava joko pörssissä tai sähköisessä kauppapaikassa", ja Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa voimassa olevan johdannaisia koskevan kansallisen lainsäädännön tämänhetkisen kehityksen,

    –   ottaa huomioon vakioimattomien (OTC) johdannaisten sääntelyviranomaisten foorumin työn maailmanlaajuisesti yhdenmukaisten tietojenilmoitusstandardien käyttöön ottamiseksi kauppatietorekistereitä varten,

    –   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) ja Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) Euroopan komissiolle antaman kolmatta energian sisämarkkinapakettia koskevan suosituksen (viite: CESR/08-739, E08-FIS-07-04),

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

    –   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7‑0187/2010),

    A. ottaa huomioon, että johdannaisinstrumenteista voi olla hyötyä, koska ne mahdollistavat rahoitusriskien siirtämisen kansantaloudessa, mutta ne poikkeavat toisistaan huomattavasti tuotetyypistä ja varojen ryhmästä riippuen riskien, toimintaperiaatteiden ja markkinatoimijoiden suhteen ja että johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja sääntelyn puute on kärjistänyt rahoituskriisejä,

    B.  ottaa huomioon, että yritysten on voitava myös tulevaisuudessa ohjailla liiketoimiinsa liittyviä riskejä omalla vastuullaan kohdistetusti ja järkevään hintaan, ja toteaa, että kun otetaan huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteet kahdenvälisten johdannaisten yhteydessä, yritysten olisi vastattava riskeistä,

    C. ottaa huomioon, että johdannaisilla maailmanlaajuisesti käytävä kauppa on moninkertaistunut viime vuosikymmenen aikana ja siksi taloudellisen toiminnan ja rahoitusmarkkinatuotteiden eriytyminen on edennyt huomattavasti,

    D. katsoo, että kansainvälisesti vaihdettujen johdannaisten käsittelemiseksi olisi luotava perusta kansainväliselle yhteistyölle, jotta voidaan saavuttaa kansainväliset standardit ja tietojenvaihtojärjestelyt vähintään keskusvastapuoliyhteisöjen välillä,

    E.  on tietoinen siitä, että kesäkuun 2009 lopussa kaikenlaisten OTC-sopimusten nimellismäärä oli 605 biljoonaa dollaria, bruttomyyntiarvot, jotka toimivat markkinariskin mittana, olivat 25 biljoonaa dollaria ja bruttoluottoriskit, joissa otetaan huomioon kahdenvälinen nettoutussopimus, olivat 3,7 biljoonaa dollaria; on tietoinen myös siitä, että suurten vipuvaikutusten, pääomavajeesta kärsivän pankkijärjestelmän ja strukturoiduista rahoitusvaroista aiheutuneiden tappioiden yhteydessä OTC-johdannaiset ovat osaltaan johtaneet suurten markkinatoimijoiden, myös säänneltyjen yhteisöjen, keskinäisiin riippuvuussuhteisiin,

    F.  on tietoinen siitä, että viime vuosina johdannaisilla käydyn kaupan huima kasvu on lisännyt riskinottoa ilman todellisia investointeja kohde-etuuteen ja johtanut siten huomattaviin vipuvaikutuksiin,

    G. ottaa huomioon, että jotkut OTC-johdannaiset ovat tulleet yhä monimutkaisemmiksi, että vastapuoliluottoriskiä ei ole aina arvioitu ja hinnoiteltu asianmukaisesti ja että lisäksi johdannaismarkkinoiden organisoinnissa on huomattavia puutteita ja liian vähän avoimuutta, minkä vuoksi instrumenttien oikeudelliset edellytykset ja taloudellinen tarkoitus on standardoitava paremmin,

    H. katsoo, että keskusvastapuoliyhteisöjen sääntelyn on taattava kauppapaikoille syrjimätön pääsy markkinoiden oikeudenmukaisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi,

    I.   ottaa huomioon, että OTC-liiketoimissa mukana olevien toimijoiden/osapuolten henkilöllisyys ja riskin suuruus eivät tule tietoon,

    J.   ottaa huomioon, että monilla OTC-johdannaismarkkinoilla ja erityisesti luottoriskinvaihtosopimusten markkinoilla on paljon keskittymiä, ja niitä hallitsevat muutamat suuret yritykset,

    K. on tietoinen siitä, että rahoituskeinottelijoiden käyttämiin valtion luottoriskien vaihtosopimuksiin liittyvät viimeaikaiset tapahtumat ovat johtaneet suhteettoman suuriin kansallisten riskien jakautumisiin; katsoo, että nämä tapahtumat ja käytännöt ovat korostaneet tarvetta lisätä markkinoiden avoimuutta ja parantaa luottoriskinvaihtosopimuksilla, erityisesti valtion velkoihin liittyvillä sopimuksilla, käytävää kauppaa koskevaa eurooppalaista sääntelyä,

    L.  katsoo, että kauppatietorekistereillä voi olla keskeinen asema avoimuuden takaamisessa johdannaismarkkinoiden valvontaviranomaisille vain, jos valvojat saavat ehdoitta käyttöönsä rekistereiden asiaankuuluvat tiedot ja jos rekistereissä yhdistetään positio- ja liiketoimitiedot maailmanlaajuisesti ja omaisuuslajien ryhmän mukaan,

    M. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on muuttanut ajattelutapaansa myönteisemmäksi johdannaismarkkinoiden sääntelyn vahvistamiselle ja hylännyt vallitsevan näkemyksen, jonka mukaan johdannaisia ei tarvitse säännellä enempää ennen kaikkea siksi, että niitä käsittelevät ammattilaiset ja asiantuntijat; kehottaa siksi varmistamaan tulevassa lainsäädännössä sekä johdannaismarkkinoiden avoimuuden että moitteettoman sääntelyn,

    N. ottaa huomioon, että Euroopan on luotava johdannaismarkkinoille kattava vakuusstrategia, jossa otetaan huomioon liiketoiminnan loppukäyttäjien ainutlaatuinen asema suhteessa suuriin markkinatoimijoihin ja rahoituslaitoksiin,

    O. panee merkille, että suurimpaan osaan muiden kuin rahoitusalan loppukäyttäjien käyttämistä johdannaisista liittyy vain pieni järjestelmäriski, että enimmäkseen niitä käytetään ainoastaan suojaamaan todellisia transaktioita ja että muita kuin rahoituslaitoksia ovat yritykset, jotka eivät kuulu rahoitusmarkkinadirektiivin soveltamisalaan (rahoitusmarkkinadirektiivin soveltamisalan ulkopuoliset yritykset), kuten lentoyhtiöt, ajoneuvojen valmistajat ja hyödykekauppiaat, jotka eivät ole aiheuttaneet järjestelmäriskiä rahoitusmarkkinoille ja joille ei ole aiheutunut merkittävää välitöntä haittaa rahoitusmarkkinoiden kriisistä,

    P.  toteaa, että kestävät johdannaismarkkinat edellyttävät kattavaa vakuuspolitiikkaa, joka kattaa sekä keskusselvityksen että kahdenvälisen selvityksen järjestelyt,

    Q. ottaa huomioon, että rahoitusalan ulkopuolisille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka käyttävät johdannaisinstrumentteja vain riskeiltä suojautumiseen harjoittaessaan pääasiallista liiketoimintaansa, olisi myönnettävä poikkeuksia selvityksestä ja vakuuksista pääomavaatimusten osalta, mikäli tiettyjen johdannaisten käyttämisen laajuus ei aiheuta järjestelmäriskiä (sillä edellytyksellä, että komission olisi säännöllisesti tarkistettava tällainen poikkeus) ja mikäli liiketoimien määrä ja luonne ovat oikeassa suhteessa loppukäyttäjien todellisiin riskeihin ja asianmukaisia niiden kannalta; ottaa huomioon, että myös räätälöityihin sopimuksiin on sovellettava vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat erityisesti johdannaisten vakuuksia ja pääomavaatimuksia,

    R.  katsoo, että jos rahoitusalan ulkopuoliset loppukäyttäjät käyttävät OTC-johdannaistuotteita, näitä tuotteita on säänneltävä oikeasuhteisesti mutta kauppatietorekisteriin on annettava ainakin yksityiskohtaiset tiedot liiketoimista,

    S.  ottaa huomioon, että luottoriskinvaihtosopimuksilla, jotka ovat taloudellisia vakuutustuotteita, käydään nykyään kauppaa ilman asianmukaista lainsäädäntöä,

    T.  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) ja Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) Euroopan komissiolle antaman kolmatta energian sisämarkkinapakettia koskevan suosituksen (viite: CESR/08-739, E08-FIS-07-04), joka koskee räätälöidyn järjestelmän luomista sähkö- ja kaasumarkkinoiden eheyden ja avoimuuden varmistamiseksi,

    U. katsoo, että kaikkiin ilmoitettuihin toimenpiteisiin liittyy tiivis ja kattava yhteistyö G20‑ryhmän jäsenten ja Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, jotta voidaan estää mahdollisuudet käyttää kansainvälisesti hyväksi sääntelyn katvealueita ja edistää tietojenvaihtoa,

    V. ottaa huomioon, että selvitysyhteisöihin liittyvä järjestelmäriski vaatii vakaita sääntely- ja valvontastandardeja ja edellyttää, että sääntelyviranomaisilla on mahdollisuus tutustua kaupankäyntitietoihin esteettä ja reaaliaikaisesti,

    W. katsoo, että johdannaisten hintojen olisi vastattava asianmukaisesti riskiä ja että markkinatoimijoiden on vastattava tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista,

    X. ottaa huomioon, että joidenkin euromaiden joukkovelkakirjojen tuotot ovat äskettäinen kasvaneet dramaattisesti niin, että ne ovat kestämättömällä tasolla, mikä on paljastanut valtionvelkaan perustuviin luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvien taloudellisten kannustimien ongelmallisuuden ja osoittanut selvästi tarpeen lisätä rahoitusjärjestelmän vakautta ja markkinoiden avoimuutta vaatimalla ilmoittamaan sääntelyviranomaisille ja valvojille kaikki tiedot ja kieltämällä spekulatiivinen kaupankäynti valtionvelkaan perustuvilla luottoriskinvaihtosopimuksilla,

    Y. toteaa, että kaikki sellaiset johdannaistuotteilla tehdyt kaupat, joiden rahayksikkönä on EU:n valuutta, jotka kattavat jonkin EU:n yhteisön tai joiden osapuolena on EU:n rahoituslaitos, olisi selvitettävä, jos ne ovat soveltuvia, ja ilmoitettava EU:ssa sijaitseviin, hyväksyttyihin ja valvottuihin sekä eurooppalaista tietosuojalainsäädäntöä noudattaviin selvitysyhteisöihin ja rekistereihin; katsoo, että tulevassa uudessa asetuksessa olisi asetettava selkeät kriteerit keskusvastapuoliyhteisöjen ja kolmansissa maissa sijaitsevien rekistereiden vastaavuuden arvioinnille sellaisten liiketoimien osalta, joita ei selvitetä tai ilmoiteta EU:ssa,

    1.  pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa johdannaiset ja varsinkin OTC-johdannaiset paremman sääntelyn piiriin, jotta voitaisiin vähentää OTC-johdannaisten markkinoiden riskien vaikutuksia koko rahoitusmarkkinoiden vakauteen, ja kannattaa vaatimuksia, jotka koskevat johdannaissopimusten oikeudellista standardointia (muun muassa pääomavaatimuksista annettuun direktiiviin sisältyvien operatiivista riskiä koskevien sääntelykannustimien avulla), kauppatietorekistereiden käyttöä, tietojen keskitettyä säilyttämistä, keskusvastapuoliyhteisöjen käyttämistä ja lujittamista ja organisoitujen kauppapaikkojen hyödyntämistä;

    2.  pitää myönteisenä työtä, jota OTC-johdannaisten sääntelyviranomaisten foorumi on viime aikoina tehnyt vastauksena G20-ryhmän vaatimuksiin ryhtyä lisätoimiin OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja vakauden lisäämiseksi;

    3.  vaatii lisää avoimuutta kaikkien instrumenttien kauppoja edeltäviin liiketoimiin, jotka soveltuvat organisoitujen kauppapaikkojen laaja-alaiseen käyttöön, ja kauppojen jälkeisiin liiketoimiin siten, että kaikki liiketoimet ilmoitetaan rekistereihin, jotta sekä sääntelyviranomaiset että sijoittajat hyötyvät;

    4.  kannattaa vaatimusta, että vastaisuudessa otetaan käyttöön kaikkien soveltuvien johdannaistuotteiden pakollinen riippumaton rahoituslaitosten välinen keskusvastapuoliselvitys, ja kannattaa tavoitetta ottaa mahdollisimman monet soveltuvat johdannaistuotteet kaupankäynnin kohteiksi organisoiduilla markkinoilla; kehottaa tarjoamaan kannustimia, jotka edistävät kaupankäyntiä soveltuvilla johdannaisilla rahoitusmarkkinadirektiivillä säännellyissä kauppapaikoissa eli säännellyillä markkinoilla ja monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä; toteaa, että selvittämiseen soveltuvuuden yhtenä perusteena on oltava maksukyky;

    5.  vaatii, että tulevaisuudessa johdannaisten hinnan on kuvastettava paremmin riskiä ja markkinatoimijoiden on vastattava tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista veronmaksajien sijaan;

    6.  katsoo, että yksilöllisiä johdannaisia tarvitaan erityisiltä riskeiltä suojautumiseksi, eikä sen vuoksi hyväksy kaikkien johdannaisten pakollista standardointia;

    7.  vaatii komissiota käyttämään erilaisia lähestymistapoja saatavilla oleviin useisiin eri johdannaistuotteisiin ottaen huomioon erilaiset riskiprofiilit, perustellun suojautumiskäytön laajuuden ja roolin rahoituskriisissä;

    8.  toteaa, että sääntelyssä on erotettava toisistaan johdannaiset, joita käytetään riskinhallinnan välineenä suojautumaan todelliselta riskiltä, jolle käyttäjä altistuu, sekä yksinomaan spekulointiin käytettävät johdannaiset, ja uskoo, että OTC-kauppaan liittyvien tietojen ja konkreettisten lukujen puute vaikeuttaa tämän eron tekemistä;

    9.  kehottaa komissiota selvittämään tapoja vähentää johdannaisten kokonaismäärää huomattavasti niin, että määrä on oikeassa suhteessa arvopapereihin, mikä estäisi hintasignaalien vääristymisen ja vähentäisi markkinoiden eheyteen liittyvää riskiä ja järjestelmäriskiä;

    10. katsoo, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota yritysten johdannaisiin, joissa on vastapuolena rahoituslaitos, jotta voidaan välttää tällaisten sopimusten väärinkäyttö rahoitusmarkkinoiden instrumentteina sen sijaan että niitä käsiteltäisiin yritysriskinä;

    11. vaatii lujittamaan riskinhallintaa ja avoimuutta, koska ne ovat ratkaisevia keinoja pyrittäessä lisäämään rahoitusmarkkinoiden turvallisuutta, mutta kiinnittämään samalla huomiota myös riskin ottamiseen liittyvään yksilölliseen vastuuseen;

    12. toteaa, että yrityskohtaisilta riskeiltä suojautumiseen tarvitaan räätälöityjä johdannaisia, joita käytetään tehokkaina ja tapauskohtaisiin vaatimuksiin mukautettuina riskinhallinnan välineinä;

    13. kehottaa komissiota parantamaan kahdenvälisen selvityksen riskinhallintastandardeja osana keskusselvitystä koskevaa tulevaa lainsäädäntöä;

    14. katsoo, että vastapuoliluottoriskiä voidaan vähentää selvityksen avulla, mukauttamalla pääomavaatimuksia ja muiden sääntelyn välineiden avulla; kannattaa komission ehdotusta asettaa keskusselvitykseen soveltumattomien kahdenvälisten johdannaissopimusten yhteydessä rahoituslaitoksille riskeihin suhteutetun lähestymistavan perusteella korkeampia pääomavaatimuksia ja ottaa huomioon nettouttamisen, vakuuksien, perusvakuuksien, päivittäisten sijoitussalkkujen yhteensovittamisten, päivittäisten vakuusvaatimusten, vakuuksien automaattisten vaihtelujen ja muiden kahdenvälisten vastapuoliriskien hallintatekniikoiden vaikutukset vastapuoliriskin vähentämisessä;

    15. vaatii, että johdannaisille, jotka eivät ole IFRS 39 -standardin vaatimusten mukaisia ja joita tilintarkastaja ei siis ole arvioinut, on komission määrittelemän kynnysarvon ylittyessä määrättävä pakolliseksi keskusselvitys keskusvastapuoliyhteisöissä; vaatii lisäksi, että rajaamisen helpottamiseksi on selvitettävä, voiko rahoitusalan ulkopuolinen yritys edelleen tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, jos se osoittaa, että riippumaton tilintarkastaja on tarkastanut vakioimattoman johdannaissopimuksen;

    16. kehottaa komissiota antamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle merkittävän roolin lupien myöntämisessä eurooppalaisille selvitysyhteisöille ja pitää järkevänä, että ne kuuluvat saman viranomaisen valvonnan piiriin muun muassa siksi, että valvonta-asiantuntemus keskittyy yhteen elimeen ja keskusvastapuoliyhteisöön liittyvä riski on rajat ylittävä;

    17. katsoo, että keskusvastapuoliyhteisöjen mahdollisuus saada rahaa keskuspankista lisää tehokkaasti selvityksen turvallisuutta ja luotettavuutta;

    18. katsoo ehdottomasti, että käyttäjät eivät saa kokonaan organisoida keskusvastapuoliyhteisöjä ja että niiden riskinhallintajärjestelmät eivät saa kilpailla keskenään ja että on laadittava selvityskustannusten valvontaa koskevia säännöksiä; kehottaa komissiota ottamaan nämä asiat huomioon lainsäädäntöehdotuksessaan ja asettamaan keskusvastapuoliyhteisöille hyvää hallintotapaa ja omistajuussääntöjä koskevia tiukkoja vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa johtajien riippumattomuutta, jäsenyyttä ja sääntelyviranomaisten tiivistä valvontaa;

    19. huomauttaa, että marginaalin laskennan ja tiedonvaihtoprotokollien kaltaisia asioita koskevilla yhteisillä teknisillä standardeilla on suuri merkitys varmistettaessa luvan saaneiden kauppapaikkojen oikeudenmukainen ja syrjimätön pääsy keskusvastapuoliyhteisöihin; huomauttaa myös, että komission on seurattava tarkasti kilpailua haittaavien teknologisten erojen, syrjivien käytäntöjen ja työvirran esteiden mahdollista kehittymistä;

    20. kehottaa varmistamaan keskusvastapuoliyhteisöihin sovellettavilla liiketoiminnan harjoittamista ja pääsyä koskevilla säännöillä kauppapaikkojen syrjimättömät mahdollisuudet ja katsoo, että käsiteltäviin kysymyksiin kuuluvat myös syrjivät hinnoittelukäytännöt;

    21. kannattaa kaikki johdannaispositiot kattavien rekisterien käyttöönottoa ja katsoo, että ihannetilanteessa rekisterit on eroteltu omaisuuslajien mukaan ja niitä säännellään ja valvotaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen johdolla; kehottaa laatimaan sitovat menettelyä koskevat säännöt, jotta estetään kilpailun vääristyminen ja varmistetaan yhtenäinen tulkinta jäsenvaltioissa, ja kehottaa myös tekemään Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta johtavan päätöksentekoviranomaisen kiistatilanteissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset valvontaviranomaiset saavat reaaliaikaisesti käyttöönsä rekistereiden yksityiskohtaiset tiedot lainkäyttöalueellaan toimivista markkinatoimijoista ja lainkäyttöalueellaan mahdollisesti kehittyvään järjestelmäriskiin liittyvät tiedot sekä yhdistetyt tiedot kaikista rekistereistä, myös kolmansissa maissa olevissa rekistereissä säilytetyt tiedot; toteaa, että rekisterien tarjoamat palvelut olisi hinnoiteltava avoimesti niiden hyötytarkoituksen huomioon ottaen;

    22. kehottaa komissiota laatimaan kaikkia johdannaistuotteita koskevat ilmoittamisstandardit, jotka ovat johdonmukaiset kansainvälisesti laadittavien standardien kanssa, ja huolehtimaan, että ne ilmoitetaan keskitettyihin kauppatietorekistereihin, keskusvastapuoliyhteisöihin, pörsseihin ja rahoituslaitoksiin, ja vaatii, että tiedot ovat tarvittaessa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja kansallisten sääntelyviranomaisten sekä Euroopan järjestelmäriskikomitean saatavilla;

    23. kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, joilla varmistetaan sääntelyviranomaisten mahdollisuudet asettaa positiolimiittejä epäsuhtaisten hintojen muutosten ja keinottelukuplien torjumiseksi;

    24. pyytää komissiota varmistamaan erityisesti, että kaikki sellaiset johdannaiset, joilla ei käydä kauppaa pörssissä, arvostetaan riippumattomalla ja avoimella tavalla eturistiriitojen välttämiseksi;

    25. pitää kaikkien teknisten yksityiskohtien, etenkin standardien sekä rahoitusmarkkinatuotteiden ja muiden kuin rahoitusmarkkinatuotteiden toisistaan erottamisen, huolellista selvittämistä tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa välttämättömänä ja suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on jo aloittanut selvittämistyön; vaatii, että komissio aloittaa ajoissa yhteistyön neuvoston ja parlamentin kanssa;

    26. kannattaa komission suunnitelmaa perustaa keskusvastapuoliyhteisöjä EU:n hyväksymien ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valvomien normien mukaisesti; vaatii, että keskeiset markkinatoimijat eivät vaikuta hallitsevasti keskusvastapuoliyhteisöjen hallintoon ja riskinhallintaan vaan ne olisi otettava riskinhallintaelimeen; katsoo, että lisäksi olisi ehdotettava mekanismeja, joilla voidaan vaikuttaa hyödyllisellä tavalla riskinhallintaprosessiin;

    27. korostaa, että tarvitaan sääntelynormit, joilla varmistetaan, että keskusvastapuoliyhteisöt kestävät monenlaisia riskejä, kuten useiden osallistujien romahtamista, äkillisiä rahoitusvarojen myyntejä ja markkinoiden likviditeetin äkillistä vähenemistä;

    28. katsoo, että johdannaisluokkien määrittelystä, keskusvastapuoliyhteisöjen perustamisesta, avoimuutta edistävistä rekistereistä, pääomavaatimuksista, riippumattomien kauppapaikkojen perustamisesta tai nykyisten pörssien käytöstä, pk-yrityksiä koskevista poikkeusjärjestelyistä ja kaikista teknisistä yksityiskohdista on päätettävä tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten, kansainvälisten laitosten ja tulevan eurooppalaisen valvontaviranomaisen eli Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa;

    29. kehottaa sen vuoksi laatimaan selkeitä menettelytapasääntöjä ja tarpeellisia pakollisia standardeja, jotka koskevat keskusvastapuoliyhteisöjen perustamista (käyttäjien myötävaikutuksella) sekä niiden käyttämiä päätöksentekomenettelyjä ja riskinhallintajärjestelmiä; kannattaa komission aikomusta esittää ehdotus keskusvastapuoliyhteisöjen sääntelyä koskevaksi asetukseksi;

    30.  kannattaa komission aikomusta säätää pienten ja keskisuurten yritysten kahdenvälisiin johdannaisiin sovellettavista poikkeuksista ja alhaisemmista pääomavaatimuksista tapauksissa, joissa taustalla olevalta riskiltä on suojauduttu, johdannaiset eivät ole merkittävässä asemassa näiden pk-yritysten taseessa ja johdannainen ei aiheuta järjestelmäriskiä;

    31.  vaatii, että ensisijaisesti luottoriskinvaihtosopimukset otetaan riippumattoman keskitetyn selvityksen piiriin ja että mahdollisimman monet johdannaiset selvitetään keskitetysti keskusvastapuoliyhteisöjen kautta; katsoo, että yksittäisiä johdannaistyyppejä on mahdollisesti sallittava vain tietyin edellytyksin tai tapauskohtaisesti jopa kiellettävä kumuloituvien riskien vuoksi; katsoo, että erityisesti pitäisi vaatia riittävää pääomaa ja reservejä luottoriskijohdannaisten kattamiseksi maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman sattuessa;

    32. kehottaa komissiota tutkimaan kiireesti ja perinpohjaisesti keskittymisen tasoja OTC-johdannaisten markkinoilla ja erityisesti luottoriskijohdannaisten markkinoilla sen varmistamiseksi, ettei markkinoiden manipuloinnin tai eturistiriidan vaaraa ole;

    33. pyytää komissiota esittämän asianmukaisia säädösehdotuksia sellaisten rahoitustoimien sääntelemiseksi, joihin liittyy johdannaisten "alastonta myyntiä", jotta voidaan turvata rahoitusvakaus ja hintojen avoimuus; katsoo, että tätä odotettaessa luottoriskijohdannaisia pitäisi prosessoida eurooppalaisen keskusvastapuoliyhteisön kautta vastapuoliriskien lieventämiseksi, avoimuuden lisäämiseksi ja yleisten riskien pienentämiseksi;

    34. vaatii, että luottoriskijohdannaissuojauksen pitäisi erääntyä maksettavaksi vain, jos kohde-etuutena oleva laina toteutuu ja voidaan todistaa, ja vaatii, että se pitäisi rajata lainan määrään;

    35. katsoo, että kaikki rahoitusjohdannaiset, jotka liittyvät EU:ssa julkistalouteen (myös jäsenvaltioiden valtionvelkaan ja paikallishallintojen taseisiin) on standardoitava ja niillä on käytävä kauppaa pörssissä tai muissa säännellyissä kauppapaikoissa johdannaismarkkinoiden avoimuuden lisäämiseksi yleisön näkökulmasta;

    36. vaatii sellaisen luottoriskinvaihtosopimusten kaupan kieltämistä, jossa ei ole kyse luottoriskin hallinnasta vaan joka on puhtaasti keinottelua, jossa pelataan luottotappioilla ja joka nostaa keinotekoisesti luottotappiovakuutusten hintoja ja voi sen vuoksi johtaa järjestelmäriskin kasvuun todellisten luottotappioiden tapauksessa; vaatii vähintään hallussapitoaikojen pidentämistä avopaperien ja johdannaisten lyhyeksi myynnin osalta; kehottaa komissiota harkitsemaan ylärajoja johdannaisten ja erityisesti luottoriskinvaihtosopimusten riskeille ja sopimaan niistä kansainvälisten kumppanien kanssa;

    37. katsoo, että komission pitäisi tutkia positioille asetettavien limiittien käyttöä markkinoiden manipuloinnin torjumiseksi, erityisesti kun sopimus lähestyy eräpäiväänsä ("squeeze"- ja "corner"-menettelyt); huomauttaa, että positioiden limiittejä pitäisi pitää dynaamisina eikä ehdottomina sääntelyvälineinä ja että kansallisten valvontaviranomaisten pitäisi käyttää niitä tarvittaessa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti;

    38. pyytää, että keskusvastapuoliyhteisö selvittäisi keskitetysti kaikki johdannaispositiot – olivatpa ne rahoituslaitosten tai muiden laitosten ottamia – niiden ylittäessä tietyn rajan (jonka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen määrittelee);

    39. kehottaa kieltämään johdannaisten aiotulla sääntelyllä hyödykkeillä ja maataloustuotteilla puhtaasti keinottelutarkoituksessa käytävän kaupan ja asettamaan positioille limiittejä, jotka koskevat erityisesti niiden mahdollista vaikutusta keskeisten elintarvikkeiden hintoihin kehitysmaissa sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksiin; kehottaa myöntämään Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja toimivaltaisille viranomaisille valtuudet puuttua tehokkaasti johdannaismarkkinoiden toimintahäiriöihin esimerkiksi kieltämällä tilapäisesti luottoriskijohdannaisten "alastoman myynnin" tai vaatimalla johdannaisten fyysistä selvitystä ja asettamalla positioille limiittejä, jotta vältetään välittäjien liiallista keskittymistä tiettyihin markkinasegmentteihin;

    40. pyytää, että kaikissa tulevissa johdannaismarkkinoita koskevissa lainsäädäntöehdotuksissa noudatetaan toiminnallista lähestymistapaa, jossa samanlaiseen toimintaan sovelletaan samoja tai samanlaisia sääntöjä;

    41. korostaa, että johdannaisten sääntely unionissa on välttämätöntä, ja kehottaa komissiota sovittamaan menettelyt mahdollisimman hyvin yhteen unionin kumppanien kanssa, jotta saadaan aikaan mahdollisimman yhtenäinen sääntely, josta on sovittu kansainvälisesti; korostaa, että on tärkeää välttää riittämättömästä koordinoinnista johtuvia sääntelyn katvealueita;

    42. pyytää tukemaan alan omia aloitteita ja tunnustamaan niiden arvon, koska ne voivat joissakin tapauksissa olla yhtä sopivia kuin lainsäädäntötoimet ja täydentää niitä;

    43. pyytää noudattamaan EU:ssa yhtenäistä lähestymistapaa, jotta kunkin rahoituskeskuksen vahvuuksia voidaan hyödyntää ja jotta voidaan tarttua tämän kriisin tarjoamaan mahdollisuuteen edetä kohti EU:n tehokkaiden rahoitusmarkkinoiden yhdentämistä ja kehittämistä;

    44. pitää myönteisenä komission aikomusta antaa selvitysyhteisöjä ja kauppatietorekistereitä koskevia säädösehdotuksia jo vuoden 2010 puolivälissä ja käsitellä teknisiä yksityiskohtia kaikkien kansallisten ja EU:n toimielinten, erityisesti lainsäätäjien eli neuvoston ja parlamentin, kanssa varhaisessa vaiheessa;

    45. pitää myönteisenä komission aikomusta antaa säädösehdotuksia luottoriskijohdannaisista;

    46. korostaa, että on tarpeen arvioida säännöllisesti tulevan lainsäädännön vaikuttavuutta yhdessä kaikkien markkinatoimijoiden kanssa sekä mukauttaa säädöksiä tarvittaessa;

    47. pyytää panemaan tämän päätöslauselman täytäntöön mahdollisimman pian;

    48. toteaa, että sekä hyödykkeillä ja maataloustuotteilla että kasvihuonekaasujen päästöoikeuksilla käytävän kaupan yhteydessä on varmistettava, että markkinat toimivat avoimesti ja että vältetään keinottelu; vaatii harkitsemaan tässä yhteydessä ylärajoja yksittäisten tuotteiden riskeille;

    49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, kansallisille sääntelyviranomaisille ja Euroopan keskuspankille.

    • [1]  EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 26.

    PERUSTELUT

    Johdanto

    Komissio on esittänyt kantansa tuleviin toimiin tehokkaiden, turvallisten ja vakaiden johdannaismarkkinoiden varmistamiseksi kahdessa tiedonannossa, jotka ovat 3. heinäkuuta 2009 päivätty asiakirja KOM(2009)0332 ja 20. lokakuuta 2009 päivätty asiakirja KOM(2009)0563. Komissio korostaa tiedonannoissa, että johdannaisilla on hyödyllinen rooli taloudessa, sillä talouden toimintaan liittyvät riskit voidaan niiden avulla siirtää sellaisilta talouden toimijoilta, jotka eivät ole valmiita kantamaan riskejä, niille, jotka ovat. Kuten komissio on tähdentänyt, erityisesti OTC-johdannaiset ovat lisänneet osaltaan rahoitusmarkkinoiden kuohuntaa, sillä ne ovat mahdollistaneet vipuvaikutuksen kasvun ja luoneet markkinatoimijoiden välille sidossuhteen.

    Baselissa toimivan kansainvälisen järjestelypankin joulukuulta 2009 peräisin olevien tietojen mukaan kaikkien OTC-johdannaisten kokonaismäärä on 605 biljoonaa dollaria ja pörssissä kaupankäynnin kohteena olevien johdannaisen nimellisarvo on 425 biljoonaa dollaria. Tämä määrä on kasvanut rajusti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Voidaan perustellusti kysyä, onko tällainen rahoitusmarkkinatuotteiden osuuden paisuminen tarpeen tai järkevää. Sen vuoksi komissio ehdotti heinäkuussa 2009 neljää lisäkeinoa, joilla voitaisiin vähentää OTC-johdannaismarkkinoiden kielteistä vaikutusta rahoitusvakauteen.

    Ehdotetut toimet perustuvat De Larosière -raporttiin, kesäkuussa 2009 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiin ja G20-ryhmän vuoden 2009 toisella puoliskolla tekemiin päätöksiin. Komission ehdottamat neljä toiminta-alaa ovat seuraavat:

    •       sopimusten standardoinnin lisääminen

    •       kauppatietorekistereiden käyttö

    •       keskusvastapuoliyhteisöjen tehokkaampi hyödyntäminen

    •       organisoitujen kauppapaikkojen käytön lisääminen.

    Komissio mainitsee yleisen ajattelutavan muutoksen tähänastisessa rahoitusmarkkinapolitiikassaan. Se haluaa hylätä perinteisen näkemyksen, jonka mukaan johdannaiset ovat ammattimaiseen käyttöön tarkoitettuja rahoitusinstrumentteja, joille riittää kevyt sääntely, ja luoda lainsäädäntöä, jolla lisätään avoimuutta ja annetaan markkinatoimijoille mahdollisuus riskien asianmukaiseen hinnoitteluun markkinoilla. Ehdotettujen toimenpiteiden ansiosta johdannaismarkkinoilla siirrytäänkin OTC-johdannaisten kahdenvälisestä selvityksestä ja kaupasta keskitetympiin menettelyihin.

    Johdannaisten toiminta ja merkitys

    Johdannaiset ovat rahoitussopimuksia, joiden arvo johdetaan niin kutsutusta perusarvosta, esimerkiksi jonkin tuotteen hinnasta, osakekurssista, vaihtokurssista tai korkotasosta, ja jotka tietyn ennalta määritellyn tapahtuman sattuessa antavat sopimuspuolelle maksun tai oikeuden ostoon tai myyntiin. Ennen rahoituslaitokset ja yritykset (muut kuin rahoituslaitokset) käyttivät johdannaisia riskeiltä turvautumiseen tai keinottelutarkoituksiin. Yleisiä johdannaisia ovat futuurit, luottoriskinvaihtosopimukset, optiot ja todistukset. Luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyy tasausmaksu luottoriskitilanteessa. Baselissa sijaitsevan kansainvälisen järjestelypankin tietojen mukaan varsinkin spekulatiivisten luottoriskinvaihtosopimusten arvo on laskenut edellisvuosiin verrattuna rahoitusmarkkinoiden kriisin alettua. Heinäkuun 2009 lopussa jäljellä olevien luottoriskinvaihtosopimusten nimellisarvo oli 36 biljoonaa dollaria. Tässä yhteydessä markkinatoimijoiden, erityisesti tärkeimpien kauppiaiden, harjoittaman positioiden verkottamisen lisääntymisellä on ollut suuri merkitys. Kun rahoituslaitosten välisten sopimusten nimellisarvo on laskenut, kauppiaiden ja muiden kuin rahoitusalan asiakkaiden välisten sopimusten nimellisarvo on yli kaksinkertaistanut. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että johdannaisia käytetään joko pankin markkinariskin ohjailuun tai kaupankäyntitarkoituksiin. Niitä pidetään tuloksellisina rahoitusvälineinä, ja ne merkitään taseeseen kauppapäivän arvon mukaan. Sen jälkeen kertyvät korot ja maksettujen ja saatujen maksujen kuoletukset kirjataan todellisen korkotason mukaan korkotuotoksi. Kauppapäivän jälkeen johdannaiset uudelleenarvostetaan käypään arvoon.

    Komission ehdotusten arviointi

    Komission ehdotuksen tavoitteet ovat seuraavat:

    •       vastapuoliriski pienenee

    •       operatiivinen riski pienenee

    •       avoimuus lisääntyy

    •       markkinoiden eheys ja valvonta paranevat.

    Esittelijä kannattaa tavoitteita rajoituksetta. Ehdotetut säännökset, jotka koskevat yhteisten turvallisuus-, sääntely- ja toimintastandardien asettamista keskusvastapuolille, kahdenvälisten sopimusten vakuuksia, kahdenvälisten liiketoimien pääomavaatimusten korottamista sekä keskusselvitysjärjestelmän pakollista käyttöä standardoitujen sopimusten yhteydessä, ovat kannatettavia. Sääntelyyn kuuluu myös sopimusehtojen ja niiden sopimusten laatimisen standardointi. Avoimuuden lisäämiseksi markkinatoimijat velvoitetaan ilmoittamaan kauppatietorekisteriin sellaiset positiot ja liiketoimet, joita ei ole selvitetty keskusvastapuoliselvityksen avulla, ja rekistereitä puolestaan säännellään ja valvotaan. Standardoituja johdannaisia varten on tarkoitus säätää, että kauppaa on käytävä pörssissä tai muissa organisoiduissa kauppapaikoissa. Tarkistamalla rahoitusmarkkinadirektiiviä kaikkien johdannaismarkkinoiden osalta, raaka-ainejohdannaiset mukaan lukien, on tarkoitus lisätä kaupankäynnin avoimuutta. Muuttamalla markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa direktiiviä on tarkoitus laajentaa markkinoiden manipuloinnin soveltamisalaa kattamaan johdannaiset ja antaa sääntelyviranomaisille mahdollisuus asettaa positioille limiittejä.

    Yritysten ja pankkien johdannaisten erilainen käsittely

    Toisin kuin rahoitusmarkkinoilla energia- ja raaka-ainemarkkinoilla toimii useita erilaisia yrityksiä. Suurten markkinatoimijoiden (energiayhtiöt, teollisuuden suurasiakkaat, öljy-yhtiöt, kemian yritykset, lentoyhtiöt ja pankit) ohella markkinoilla on myös pienempiä kauppakumppaneita, kuten kunnallisia laitoksia, jakeluyhtiöitä ja itsenäisiä energiakauppiaita.

    Yritysten johdannaiset eivät aiheuta rahoitusmarkkinoille merkittävää järjestelmäriskiä toisin kuin puhtaasti rahoitustuotteet, joilla pankit käyvät kauppaa keskenään. Rahoitusmarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevat tuotteet eroavat olennaisesti yritysten tuotteista. Pääomamarkkinoilla käydään kauppaa arvopapereilla ja rahoitusvälineillä, kuten termiineillä, optioilla ja futuureilla, mutta yritysten johdannaismarkkinoilla on tarjolla fyysisesti saatavilla olevia hyödykkeitä, joiden mukaan hinnat muodostuvat. Tuotteiden markkinahinta perustuu hintaan vaikuttaviin perustekijöihin, jotka ovat täysin erilaisia kuin rahoitusmarkkinoilla. Niitä ovat esimerkiksi voimalakapasiteetti, sää, kuluttajien käyttäytyminen, raaka-aineiden saatavuus ja hinnat. Yritysten johdannaisten yhteydessä yksityiset sijoittajat eivät ole markkinatoimijoita.

    Arvonmuodostuksen, avoimuuden ja vastapuoliriskin kannalta on erittäin tärkeää erottaa toisistaan massatuotteet ja yksittäiset tuotteet. Johdannaisia on usein myyty liian edulliseen hintaan, koska riskiä ei ole arvioitu oikein. Pankit ovat jättäneet riskit täysin huomiotta tai myyneet ne edelleen.

    Yritysten johdannaisten erityispiirteet

    Parannettaessa ja tiukennettaessa johdannaismarkkinoiden sääntelyä on otettava huomioon sellaisten yritysten erityistilanne, joiden on edelleen suojauduttava taloudellisilta ja operatiivisilta riskeiltä johdannaisten avulla edullisin ehdoin ja räätälöidysti. Muut kuin rahoitusalan yritykset käyttävät johdannaisia valuutta-, korko- ja raaka-aineriskeiltä suojautumiseen. Suojautuminen, joka ei ole luoteeltaan spekulatiivista, auttaa luomaan vakautta ja kasvua, mikä edistää työllisyyttä ja investointeja. Ehdotetut säännökset eivät saa johtaa siihen, että yritysten suojautuminen riskeiltä heikkenee tuntuvasti. Vaikka johdannaiset on vastaisuudessa hinnoiteltava paremmin markkinoiden mukaisesti, yritysten maksukykyä ei saa heikentää. Yrityksillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia hankkia rahoitusta kuin pankeilla. Sen vuoksi liian korkeiden vakuuksien asettaminen saattaa johtaa selvästi suurempaan lainantarpeeseen, joka ei saa rasittaa kohtuuttomasti yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä. Toisin kuin rahoituslaitosten johdannaiset, yritysten johdannaiset eivät ole olennaisesti vaikuttaneet rahoitusmarkkinoiden kriisiin, joten näitä johdannaisia on ehdottomasti tarkasteltava eri tavoin.

    Johtopäätökset komission ehdotuksista

    Komission ehdotukset ovat pitkälti kannatettavia. Esittelijän mielestä on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

    •       Tulevaisuudessa johdannaisten hinnan on kuvastettava paremmin riskiä ja markkinatoimijoiden on vastattava tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista veronmaksajien sijaan.

    •       Käyttäjät eivät saa rahoittaa keskusvastapuoliyhteisöjä ja niiden riskinhallintajärjestelmiä, eivätkä yhteisöt saa kilpailla keskenään.

    •       Kaikkia johdannaisia varten on laadittava ilmoittamisstandardit, jotta voidaan niiden ilmoittaminen keskitettyyn kauppatietorekisteriin.

    •       Erityisesti pk-yrityksille on sallittava kahdenvälisten johdannaisten yhteydessä poikkeussääntely ja pienemmät pääomavaatimukset.

    •       Luottoriskinvaihtosopimusten on kuuluttava riippumattoman selvityksen piiriin, ja niitä on tarvittaessa rajoitettava kumuloituvien riskien vuoksi tai yksittäistapauksissa kiellettävä.

    •       Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus tutustua kauppatietorekisteriin.

    •       Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella on oltava toimivalta lupien myöntämisessä Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa toimiville keskusvastapuoliyhteisöille.

    Jotta kansallisten sääntelyviranomaisten ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta, on tarpeen edetä asiassa vaiheittain.

    kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO (28.4.2010)

    talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

    johdannaismarkkinoista: tulevat toimet
    (2010/2008(INI))

    Valmistelija: Eva Joly

    EHDOTUKSET

    Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

    A.  katsoo, että heilahtelulla on tuhoisa vaikutus nälkäänäkeviin köyhiin kehitysmaissa, joiden osuus maataloushyödykkeiden tuottajista ja kuluttajista maailmassa on huomattava ja joilla ei ole mahdollisuutta rahoituspalveluihin tai rahoitusjärjestelyihin riskien hallitsemiseksi;

    B.   toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) selvitysten mukaan elintarvikkeisiin käytetään keskivertokotitalouden tuloista teollisuusmaissa noin 10–20 prosenttia mutta vähiten kehittyneissä maissa (LDC-maissa) 60–80 prosenttia;

    C.  huomauttaa, että hyödykkeisiin liittyvä keinottelu, joka lisää heilahtelua maatalousmarkkinoilla, vaikeuttaa innovatiivisia investointeja, joiden avulla elintarvikkeiden tuonnista nettoriippuvaisissa maissa voitaisiin jälleenrakentaa kotimaista maataloustuotantoa;

    1.  tunnustaa johdannaisten myönteisen merkityksen silloin, kun niitä käytetään suojautumiseen, mutta on huolestunut haittavaikutuksista, joita rahoitussijoittajien toiminnan lisääntyminen maataloushyödykkeiden markkinoilla aiheuttaa, kun yhteisösijoittajat pitävät hyödykkeitä vaihtoehtoisena sijoituskohteiden luokkana sijoitussalkun hajauttamiseksi;

    2.   korostaa, että maataloushyödykkeisiin liittyvä keinottelu vaikuttaa ankarimmin köyhiin; palauttaa erityisesti mieliin, että hinnanvaihtelulla on kielteisiä makrotaloudellisia vaikutuksia elintarvikkeita tuoviin maihin, joiden maksutase heikkenee, ja että tällainen vaihtelu myös pahentaa niiden velkaantumista; palauttaa myös mieliin, että monet kehitysmaat ja vähiten kehittyneet maat ovat vahvasti riippuvaisia raaka-aineiden tai maataloushyödykkeiden viennistä, josta ne saavat valuuttatuloja; katsoo siksi, että sääntelemätön johdannaiskauppa on vakava uhka sekä elintarviketurvalle että maataloustuotannolle ja että siihen on puututtava;

    3.   kehottaa komissiota puuttumaan seurauksiin, joita hyödykejohdannaiset aiheuttavat elintarviketurvallisuudelle, koska spekulatiivinen pääomavirta rahoitussijoittajilta maataloushyödykkeiden markkinoille lisääntyy tasaisesti;

    4.   pahoittelee, että olemassa olevien tietojen avoimuuden puutteen takia on vaikeaa tarkastella täsmällisesti välitöntä yhteyttä keinottelun ja hyödykkeiden hintakehityksen välillä; huomauttaa kuitenkin, että eri tahot, esimerkiksi UNCTAD ja talousasioiden tutkintaa käsittelevä Yhdysvaltain senaatin pysyvä alivaliokunta (Permanent Subcommittee on Investigations), ovat tarkastelleet keinottelun asemaa hyödykemarkkinoilla ja että ne korostavat hyödykkeisiin perustuvien indeksirahastojen kielteistä asemaa;

    5.   huomauttaa, että merkittävä osa hyödykkeiden tuottajista on köyhiä viljelijöitä, joilla ei ole mahdollisuuksia käyttää monimutkaisia rahoitusvälineitä hintojen heilahtelulta suojautumiseen; muistuttaa, että tarjontaa sääntelevät mekanismit, eli kansainväliset perushyödykesopimukset, ovat paras tunnettu väline hyödykkeiden hintojen heilahteluun puuttumiseksi;

    6.   kehottaa komissiota ja kansainvälistä avunantajayhteisöä lisäämään investointeja välineisiin, joiden on osoitettu antavan kehitysmaiden köyhille viljelijöille ja yhteisöille mahdollisuuden riskien ja heilahtelun hallintaan ja lieventämiseen ja jotka samalla edistävät kestävää elintarviketurvaa, kuten yhteisöjen viljavarastot, säävakuutus ja turvaverkostot;

    7.   pahoittelee, että tällä hetkellä ei ole olemassa monenvälisiä puitteita, joilla vastattaisiin maailmanlaajuiseen elintarvikkeiden hinnoilla tapahtuvaan keinotteluun; katsoo, että YK:n järjestöille pitäisi myöntää toimivalta tällaisen vastauksen koordinointiin; katsoo myös, että EU:n pitäisi hyväksyä hyödykejohdannaisten osalta ankarampia sääntelytoimenpiteitä, mukaan luettuna kaupankäyntirekisteri, joka mahdollistaa suojautumisen ja kaikkien OTC-transaktioiden selvityksen, sekä spekulatiivisten toimien (kuten lyhyeksimyynti tai indeksijohdannaiset) kieltäminen.

    VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

    Hyväksytty (pvä)

    27.4.2010

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    23

    0

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Thijs Berman, Michael Cashman, Corina Creţu, Véronique De Keyser, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Catherine Grèze, Enrique Guerrero Salom, Filip Kaczmarek, Franziska Keller, Gay Mitchell, David-Maria Sassoli, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Patrice Tirolien, Anna Záborská, Iva Zanicchi, Gabriele Zimmer

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Proinsias De Rossa, Santiago Fisas Ayxela, Isabella Lövin, Emma McClarkin, Cristian Dan Preda

    VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

    Hyväksytty (pvä)

    2.6.2010

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    43

    1

    1

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Burkhard Balz, Godfrey Bloom, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Pascal Canfin, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Vicky Ford, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Enikő Győri, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Werner Langen, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Arlene McCarthy, Sławomir Witold Nitras, Ivari Padar, Rolandas Paksas, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Kay Swinburne, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Sophie Auconie, Elena Băsescu, Robert Goebbels, Arturs Krišjānis Kariņš, Philippe Lamberts, Gay Mitchell