Menettely : 2009/2171(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0192/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0192/2010

Keskustelut :

PV 20/09/2010 - 24
CRE 20/09/2010 - 24

Äänestykset :

PV 21/09/2010 - 5.9
CRE 21/09/2010 - 5.9
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0327

MIETINTÖ     
PDF 190kWORD 124k
9.6.2010
PE 439.340v03-00 A7-0192/2010

köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa: jatkotoimet

(2009/2171(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta

Valmistelija: Eleni Theocharous

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa: jatkotoimet

(2009/2171(INI))

Euroopan parlamentti, joka

-    ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhteisesti laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden nujertamiseksi,

-    ottaa huomioon Gleneaglesissa vuonna 2005 pidetyssä G8-huippukokouksessa tehdyt tuen määrää, Saharan eteläpuolisen Afrikan tukea ja tuen laatua koskevat sitoumukset,

-    ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta sekä Pariisin julistuksen seurannasta Accrassa 2.–4. syyskuuta 2008 järjestetyn korkean tason foorumin päätelmät,

-    ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

-    ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien raportin "Rethinking poverty: Report on the World Social Situation 2010",

-    ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin laatimat vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanoa koskevat vuosikertomukset,

-    ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"(1), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005,

-    ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (kehitysyhteistyön rahoitusväline, DCI)(2),

-    ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2001 annetun Afrikan valtion- ja hallitusten päämiesten Abujan julistuksen HI-viruksesta/aidsista, tuberkuloosista ja muista vastaavista tartuntataudeista,

-    ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä(3),

-    ottaa huomioon neuvoston 21. kesäkuuta 2007 antamat päätelmät "Työllisyyden edistäminen EU:n kehitysyhteistyön avulla",

-    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa" (KOM(2001)0252),

-    ottaa huomioon komission tiedonannon "Koulutus ja köyhyyden vähentäminen kehitysmaissa" (KOM(2002)0116),

-    ottaa huomioon 3. joulukuuta 2009 pidetyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman globaalista hallinnosta ja kansainvälisten instituutioiden uudistuksesta,

-    ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILO:n laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILO:n kansainvälisen työllisyyssopimuksen,

-    ottaa huomioon joulukuussa 2009 julkaistun ILO:n raportin "World of Work Report 2009: The Global Jobs Crisis and Beyond",

-    ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuosituhattavoitesopimuksista(4),

-    ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa(5),

-    ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille(6),

-    ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman lähestymistavasta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävään terveydenhuoltopalveluihin liittyvään EY:n kehitysyhteistyötukeen(7),

-    ottaa huomioon Megapesca Lda:n vuonna 2009 tekemän tutkimuksen nimeltä "Overall evaluation study of the Fisheries Partnership Agreements policy",

-    ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan nykyiset uudistukset,

-    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

-    ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0192/2010),

A. katsoo, että vakaassa, yrityksille suotuisassa ympäristössä aikaan saatu vahva ja kestävä talouskasvu auttaa luomaan vaurautta ja työpaikkoja ja on sen vuoksi varmin ja kestävin tie ulos köyhyydestä,

B.  katsoo, että nälkä, aliravitsemus ja se, että miljoonilta ihmisiltä puuttuu mahdollisuus saada ruokaa ja käyttää julkisia peruspalveluja, johtuvat kansallisesta ja kansainvälisestä talous-, maatalous- ja kauppapolitiikasta,

C. pitää turvallista, korruptoitumatonta oikeudellista ympäristöä olennaisen tärkeänä, jotta liike-elämä menestyisi,

D. ottaa huomioon, että EU:n 15 jäsenvaltiota ovat sitoutuneet käyttämään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä; ottaa huomioon, että julkisen kehitysavun määrät ovat nykyisellään noin 0,4 prosenttia,

E.  ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen ja kehityspolitiikan johdonmukaisuus ovat nyt EU-sopimuksessa selkeästi ilmaistuja velvoitteita,

F.  katsoo, että kehitysmaita olisi tuettava niiden pyrkiessä saamaan tuotteilleen mahdollisimman suuren lisäarvon omassa maassaan, mikä vaatii teollisuuden kehittämissuunnitelmaa, jonka kuitenkin tulee olla kestävän kehityksen ja erityisesti ympäristön suojelun vaatimusten mukainen;

G. ottaa huomioon, etteivät EU-rahoittajat eivätkä kehitysmaiden hallitukset ole onnistuneet täyttämään niille asetettuja määrärahojen viitearvoja terveydenhuollon ja koulutuksen osalta,

H. ottaa huomioon, että kehitysmaissa on ankara pula terveysalan ammattilaisista; ottaa huomioon, että pula terveysalan ammattilaisista teollisuusmaissa on yksi tekijöistä, jotka pahentavat kehitysmaiden terveydenhuoltojärjestelmien vaikeaa tilannetta ja että monet terveysalan ja muiden alojen ammattitaitoiset työntekijät eivät eri syistä palaa kotiin hyödyttämään omia yhteisöjään,

I.   katsoo, että äskettäinen elintarvikkeiden hintakriisi paljasti maatalouden ja elintarviketurvan suuren merkityksen köyhien maiden kannalta,

J.   ottaa huomioon, että 90 prosenttia EU:n kansalaisista kannattaa kehitysyhteistyötä, vaikka taantuma uhkaakin heikentää tätä tukea,

K. ottaa huomioon, että G20-maat ovat luvanneet ryhtyä ankariin toimenpiteisiin murtaakseen veroparatiisit,

L.  ottaa huomioon, että veronkierto ja laittomat pääomapaot kehitysmaista vastaavat moninkertaisesti kehitysavun määrää,

M. ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset tuovat enemmän pääomaa kehitysmaihin kuin julkinen kehitysapu,

N. ottaa huomioon, että 2,7 miljardia ihmistä on luotonsaannin ulottumattomissa,

O. katsoo, että köyhyyden vähentämiseksi on sekä parannettava työllisyyttä että luotava laadukkaita työpaikkoja,

P.  ottaa huomioon, että köyhimmät maat ovat merkittävästi aliedustettuina kansainvälisissä instituutioissa ja maailmanlaajuisilla foorumeilla,

Q. ottaa huomioon, että sosiaaliturvajärjestelmät ovat osoittautuneet hyödyllisiksi keinoiksi vähentää köyhyyttä ja lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ettei valtaosalla maailman väestöstä ole riittävää sosiaaliturvaa,

I. Kehitysmaiden haasteet

Taloudelliset haasteet

1.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia monipuolistamaan talouksiaan kehittämällä teollisuuttaan ja välttämään varsinkin työpaikkoja ja kasvua luovien pienten ja keskisuurten yritysten liiallista kuormittamista byrokratialla;

2.  kehottaa kaikkia kehitysmaita allekirjoittamaan ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja YK:n sosiaalisen perusturva-aloitteen (UN Social Protection Floor Initiative) sekä takaamaan tyydyttävät työnormit, korkeatasoisen ja kattavan sosiaaliturvan myös köyhimmille ja syrjäytyneimmille sekä todellisen sosiaalisen vuoropuhelun ja erityisesti toteuttamaan työvoimavaltaisia hankkeita;

3.  korostaa, miten tärkeää on allekirjoittaa ja panna täytäntöön ILO:n eri yleissopimukset kansainvälisistä työnormeista, ja kehottaa noudattamaan ILO:n päätöslauselman "Recovering from the crisis: A Global Jobs Pact" määräyksiä;

4.  vaatii panemaan täytäntöön pakkotyön kiellon ja erityisesti lapsityövoiman kieltämisen poikkeuksetta, sillä ilman koulutusta lapset tuomitaan elämään köyhyydessä;

5.  vaatii erityisen painokkaasti torjumaan lapsityövoiman käyttöä ja luomaan sen sijaan työpaikkoja aikuisille ja tekemään asianmukaisen koulusivistyksen mahdolliseksi lapsille;

6.  pyytää hallituksia pitämään ensisijaisina tavoitteina sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämistä sekä edistämään kriisin vaikutuksista vakavasti kärsineiden ja muita heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, ammattitaidottomien ja pienipalkkaisten työntekijöiden sekä vierastyöläisten, maatalousalan työntekijöiden ja vammaisten suojelua;

7.  muistuttaa, että erityisesti maatalousalan pienet yritykset ja mikroyritykset tarvitsevat asianmukaista rahoitusta nykyisten työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi; rohkaisee kehitysmaita edistämään säästämistä ja luotonsaantia käyttämällä mikroluottoja, mikrovakuutuksia ja innovatiivisia luotonantopalveluja, kuten maaseudun postitoimistoja tai mobiilipankkipalveluja;

8.  kehottaa EU:ta antamaan tunnustusta sille, miten yhteisötalous (esimerkiksi osuuskunnat) on edistänyt työpaikkojen syntymistä ja ihmisarvoista työtä kehitysmaissa, sekä sisällyttämään yhteisötalouden EU:n kehitysohjelmiin ja yhteistyöstrategioihin;

9.  kehottaa kehitysmaita laajentamaan köyhien ja riistettyjen maanomistusta esimerkiksi antamalla hökkelikylien asukkaille oikeudet asuttamaansa maa-alueeseen;

10. kehottaa kehitysmaita monipuolistamaan mahdollisimman paljon talouksiaan, jotta ne eivät olisi täysin riippuvaisia hyvin rajallisesta määrästä tuotteita, erityisesti vientiin tarkoitetuista maataloustuotteista;

11. muistuttaa kehitysmaita siitä, että niiden on kunnioitettava paikallisia perinteitä, jotka koskevat yhteisen maan käyttöä maataloutta varten, jotta ne voivat tukea ja suojella olemassa olevia pienviljelmiä;

12. kehottaa kehitysmaita pitämään maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja maaohjelmien laatimisessa ensisijaisen tärkeinä maatalousalan ja elintarviketurvan kehittämistä;

13. muistuttaa, että hyvä hallintotapa sisältyy oikeudenmukaisen valtion ideaan, eli sellaisen valtion, joka turvaa demokratian ja kansalaisten oikeudet; katsoo, että oikeudenmukainen valtio on sellainen, joka huolehtii valtiollisista tehtävistä, kuten oikeusavun saatavuudesta, terveydenhuollosta, koulutuksesta ja hallinnosta ja joka edistää ja suojelee ihmisoikeuksia sekä perusvapauksia;

Kansalaisuutta ja hallintoa koskevat haasteet

14. kehottaa kaikkia kehitysmaita allekirjoittamaan kiireellisesti YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen ja panemaan sen määräykset tehokkaasti täytäntöön; kehottaa myös EU:n jäsenvaltioita ja EU:n yrityksiä noudattamaan YK:n yleissopimusta;

15. katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden pitäisi näyttää kehitysmaille esimerkkiä budjettikurin, veronkannon ja hyvän hallinnon aloilla;

16. katsoo, että korruptionvastaisen toiminnan olisi kohdistuttava myös yksityiseen sektoriin ja kansainvälistä yhteistyötä olisi lisättävä esimerkiksi tietojenvaihdon ja varallisuuden takaisinhankintaohjelmien avulla;

17. kehottaa kaikkia kehitysmaita edistämään parlamenttien riippumattomuutta, jotta ne voisivat tehokkaasti syventää demokratiaa harjoittamalla vapaasti lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavaltaansa; kiinnittää myös huomiota itsenäisesti toimivan ja asianmukaisesti kehitetyn oikeusjärjestelmän suunnattoman suureen merkitykseen;

18. rohkaisee kehitysmaiden hallituksia hyödyntämään kansalaisjärjestöjä mahdollisimman paljon yleistä järjestystä koskevassa suunnittelussa ja valvonnassa;

19. korostaa, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli taloudellisessa kehityksessä ja että ne voivat vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, mistä syystä vastaavien edustuksellisten järjestöjen perustamista ja kehittämistä on tuettava;

20. vaatii panemaan täytäntöön ammattiyhdistysten yhdistymisvapauden sekä oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin ilman poikkeuksia ihmisarvoisten työolojen vahvistamiseksi, parantamiseksi ja turvaamiseksi;

21. kehottaa vakavasti kaikkia valtioita, jotka ovat ottaneet käyttöön kansalaisjärjestöjen vapautta rajoittavia lakeja, kumoamaan nämä lait;

22. vaatii syrjimättömyyden täytäntöönpanoa eli oikeutta työskennellä ja tulla kohdelluksi samanarvoisesti sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, iästä, vammasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja tämän pitämistä pääperiaatteena köyhyyden torjunnassa;

23. vaatii naisten oikeudellisen ja sosiaalisen aseman huomattavaa vahvistamista syrjinnän ehkäisemiseksi ja naisten potentiaalin käyttämiseksi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen;

24. tukee kehitysmaita niiden pyrkiessä vahvistamaan ja syventämään alueellista yhdentymistä muun muassa vapaakauppa-alueiden, alueellisten talousyhteisöjen ja alueellisten kehityspankkien avulla;

II. Yhteiset haasteet

25. toistaa kehotuksensa, että vähintään 20 prosenttia kehitysmaiden kansallisista talousarvioista ja EU:n kehitysavusta kohdennettaisiin terveydenhuoltoon ja perusopetukseen;

26. kehottaa miettimään uudelleen yksityistämistoimia, erityisesti kun on kyse vedestä, sanitaatiosta ja yleishyödyllisistä palveluista, ja harkitsemaan uudelleen valtioiden sosiaalista roolia kehitystoimien hallinnoinnissa, mukaan luettuna valtionyritysten rooli työnantajina ja sosiaalipalvelujen tarjoajina;

27. kehottaa kiinnittämään huomiota sosiaaliturvajärjestelmien olennaisen tärkeään rooliin, kuten ILO:n kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa ja YK:n perusturva-aloitteessa todetaan; kehottaa tästä syystä painottamaan entistä voimakkaammin sosiaaliturvajärjestelmiä, sillä niiden avulla ehkäistään lisääntyvää köyhyyttä ja puututaan sosiaalisiin vaikeuksiin samanaikaisesti kun vakautetaan taloutta sekä ylläpidetään ja edistetään työllistyvyyttä;

28. pyytää kaikille täysipainoista mahdollisuutta saada ilmaista koulutusta eli perus- ja korkeakoulutusta sekä ammattikoulutusta, jotta paikallinen väestö voisi valmistua osaaviksi työntekijöiksi;

29. korostaa, että niin avunantajamaiden kuin kehitysmaidenkin on pidettävä kiinni lupauksistaan toteuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä;

30. kannattaa toimia, joilla kannustetaan paikallisia tutkijoita ja muita osaavia työntekijöitä jäämään työhön omaan yhteisöönsä ja joilla tuetaan kaikkien käytettävissä olevia terveydenhuoltojärjestelmiä, kuten esimerkiksi palkkatukia sekä työ- ja harjoittelumahdollisuuksia;

31. kannattaa uusien työpaikkojen luomista kehitysmaihin;

32. kannattaa toimia, joilla panostetaan julkisiin palveluihin yleensä ja kehitetään niitä työpaikkojen luomiseksi ja valtion voimavarojen ja mahdollisuuksien sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi, kuten YK:n raportissa "Rethinking poverty" todetaan;

33. kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota käytännön terveydenhuoltoon, kuten veren analysointilaitteiden jakeluun ja paikallisten ihmisten kouluttamiseen niiden käyttöön, ja antamaan väestölle enemmän tietoa lääketieteellisen hoidon eduista;

34. korostaa, että inhimillisten voimavarojen kehittäminen on välttämätöntä kaikissa kehitysstrategioissa ja ratkaisevaa työpaikkojen luomisen kannalta; kehottaa EU:ta ja kehitysmaita analysoimaan työllisyystarpeita ja työmarkkinoita, laatimaan ennusteita ja ennakoimaan, millaisia suuria haasteita liittyy ammatillisen koulutuksen mukauttamiseen työllisyystilannetta vastaavaksi;

35. katsoo, että kaikissa kehitysstrategioissa olisi kiinnitettävä erityishuomiota heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin, erityisesti naisiin, lapsiin, ikääntyneisiin ja vammaisiin;

36. pitää perustarpeiden tyydyttämistä välttämättömänä ja näin ollen elintarviketurvaa ja juomaveden saatavuutta koskevia toimia erityisen ensisijaisina;

37. korostaa lapsityön olevan ongelma ja toteaa, että lapsityö on yksi suurimmista esteistä yleismaailmallisen perusopetuksen toteutumiselle ja köyhyyden vähentämiselle ja että se estää lasten terveellisen kasvun ja tarpeellisen kouluttautumisen; kehottaa edistämään virastojen välistä koordinointia ja yhdenmukaistamista koulutuksen tukemisen ja lapsityötä koskevan politiikan aloilla vahvistamalla olemassa olevia mekanismeja, joihin kuuluu myös lapsityötä ja koulutusta käsittelevä maailmanlaajuinen työryhmä; kehottaa lopuksi kansainvälistä yhteisöä, kaikkia asianomaisia valtioita ja EU:ta sitoutumaan tekemään kaikkensa lapsityön poistamiseksi kiireesti ja määrätietoisin toimin;

38. huomauttaa sukupuolten tasa-arvon olevan valtioiden taloudelliselle menestykselle tärkeää ja pyytää siksi merkittävämpiä toimia sukupuolten tasa-arvon takaamiseksi myös taloudessa;

39. vaatii, että avunantajat ja kumppanimaat varmistavat, että maataloutta, erityisesti pientilaviljelyä sekä pientä ja keskisuurta ekologista maatalousteollisuutta, painotetaan kehitysohjelmassa;

40. korostaa, että pientilaviljely, joka perustuu hajautettuihin, vihreisiin ja kestäviin tuotantotapoihin, edistää työpaikkojen luomista ja kestävää kehitystä, koska pienet tilat työllistävät hehtaaria kohden useampia henkilöitä kuin suuret tilat, ja niiden maanviljelijät ja työntekijät kuluttavat suhteessa enemmän työvoimaintensiivisiin muualla kuin maatiloilla tuotettuihin maaseututuotteisiin;

41. vaatii antamaan tehokkaampaa tukea työpaikoille ja työpaikkojen luomiselle koordinoimalla työllisyyspolitiikkaa ja makrotalouspolitiikkaa, ottaen huomioon, että viimeksi mainitulla ei pidä pelkästään rajoittaa inflaatiota sekä kauppavajetta ja julkisen talouden vajetta, vaan siinä on keskityttävä myös todellisten tuottojen, tulojen ja työllisyyden vakauteen;

42. tukee "vihreisiin työpaikkoihin" ja vihreään teollisuuteen panostamista, esimerkiksi rakentamalla köyhiin maihin uusiutuvalla energialla toimivia järjestelmiä ja energiatehokkuusjärjestelmiä, paikallisia yhteisöjä hyödyttävät aurinkovoimalat mukaan luettuina, koska näin turvataan kestävät energialähteet ja luodaan samanaikaisesti työpaikkoja sekä suojellaan samalla ympäristöä;

43. pyytää lisäämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhtäläistä pääsyä osaamisen kehittämiseen, laadukkaaseen koulutukseen ja opetukseen; pyytää, että lainojen saatavuutta parannetaan (mikrorahoitus mukaan luettuna) työpaikkojen synnyttämiseksi;

44. odottaa Euroopan parlamentin ja kehitysmaiden vastaavien toimielinten yhteistyön lisääntyvän;

45. korostaa, että kehitysmaiden sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi on edistettävä muiden indikaattorien kuin BKT:n käyttöä erityisesti Joseph Stiglitzin johtaman, taloudellista toimintaa ja sosiaalista kehitystä käsittelevän komitean ehdotusten valossa;

46. kehottaa laatimaan maa- ja aluekohtaisesti maailmanlaajuista talouskriisiä käsitteleviä ohjelmia ja sisällyttämään niihin kansainvälisen työjärjestön (ILO) kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa ("A Global Jobs Pact") mainitut keinot helpottaakseen investointeja työvoimavaltaisiin ja ympäristöystävällisiin aloihin sekä sosiaaliturvajärjestelmiin;

III. Avunantajien haasteet

Tuki

47. kehottaa kaikkia rikkaita maita, erityisesti EU:n jäsenvaltioita, pitämään kiinni lupaamastaan tuesta, joka on vähintään 0,7 prosenttia BKT:stä vuoteen 2015 mennessä;

48. pyytää jäsenvaltioiden yhteistä köyhyyden määritelmää asiaankuuluvien työskentelyalojen sekä EU:n kehitysapuun oikeutettujen edunsaajien määrittelemiseksi;

49. korostaa, että vientituet ovat johtaneet EU:n tuotteiden polkumyyntiin kehitysmaiden markkinoilla ja edistäneet työpaikkojen katoamista heikentämällä paikallisten maataloustuotteiden, kuten pakastettujen kananosien, sianlihan, sokerin ja säilyketomaattien, kilpailukykyä ja tekemällä teollisuustuotteista taloudellisesti kannattamattomia;

50. uskoo, että johdonmukaisella politiikalla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia työpaikkojen luomisen alalla kehitysmaissa; kehottaa siksi muuttamaan EU:n ulkopolitiikkaa, sillä se vaikuttaa suoraan kehitysmaiden talouksiin ja sitä pitäisi kehittää niin, että se tukisi kehitysmaiden kestäviä tarpeita köyhyyden torjumiseksi, asianmukaisen toimeentulon ja elannon takaamiseksi sekä perusihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet ja ympäristönsuojelu mukaan luettuina;

51. kehottaa myöntämään huomattavasti lisävaroja ilmastonmuutoksen ja maailman talouskriisin vaikutusten lievittämiseen kehitysmaissa;

52. pyytää, että perusopetus ja kansanterveys olisivat kehityspolitiikan perusta, ja korostaa, että tämänhetkisellä tilanteella ei voida perustella valtion menojen ja kansainvälisten tukien alentamista näillä aloilla;

53. kehottaa EU:ta täyttämään kauppaa tukevaa apua koskevat sitoumuksensa;

54. korostaa, että EU:n on tarkistettava tukipolitiikkansa, varsinkin maatalousalalla ja EU:n pienten ja keskisuurten maatilojen tarpeiden mukaisesti, tarjotakseen kehitysmaille oikeudenmukaiset kaupankäyntiolosuhteet;

55. pyytää jälleen kerran kaikkia avunantajia noudattamaan paremmin avun tuloksellisuutta koskevia tavoitteita, erityisesti avunantajien koordinoinnin ja seurattavuuden osalta;

56. vaatii komissiota varmistamaan, että yhteisen kalastuspolitiikan nykyisen uudistuksen ulkoinen ulottuvuus sisällytetään EU:n kehityspolitiikkaan, sillä ne liittyvät suoraan kehitysmaiden väestön toimeentuloon;

57. painottaa, että kalastusala on monissa maissa keskeinen työllisyyden ja elintarviketurvan kannalta ja siksi kaikkien kehitysmaiden pitäisi olla oikeutettuja EU:n alakohtaiseen tukeen, jotta ne voisivat kehittää omaa kestävää kalataloutta, tutkimusta, valvontaa ja sääntöjen noudattamista laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi EU:n kanssa tehdyistä kalastussopimuksista riippumatta;

58. korostaa, että alakohtaisella tuella, jota EU myöntää kolmansien maiden kalastusalalle, pyritään varustamaan näiden maiden satamia asianmukaisella infrastruktuurilla kalasaaliin paikallisen purkamisen ja prosessoinnin helpottamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi; kehottaa komissiota seuraamaan ja varmistamaan, että nämä tavoitteet saavutetaan, sekä tarjoamaan taloudellista ja teknistä tukea, jolla voidaan parantaa kolmansien maiden kykyä seurata niiden vesillä tapahtuvaa kalastustoimintaa ja pidättää aluksia, joiden on havaittu syyllistyvän rikkomuksiin;

59. vaatii, että EU yksinkertaistaa avun arkkitehtuuria ja tukeen liittyviä menettelyjä;

60. pyytää tehostamaan komission ja EU:n jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpoliittista yhteistyötä, jotteivät eriävistä politiikoista johtuvat toimet vaikuttaisi kielteisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

61. edellyttää, että EU:n toimet esimerkiksi maatalouden, kaupan, siirtolaisuuden ja kalastuksen aloilla eivät millään tavoin horjuta kehityspyrkimyksiä, koska kehityspolitiikan johdonmukaisuus on nyt perustamissopimukseen kirjattu vaatimus; aikoo seurata tiiviisti, miten EU täyttää tämän velvoitteen;

62. kehottaa avunantajia investoimaan viisaasti kansalaistensa kehitysyhteistyökasvatukseen;

63. kehottaa avunantajavaltioita käyttämään tätä kriisiä kehitykseen tarkoitettujen uusien ja innovatiivisten rahoituslähteiden tuomien mahdollisuuksien perinpohjaiseen tutkimiseen ja sellaisten uusien rahoituslähteiden tunnistamiseen, joiden avulla kehitysmaat voivat monipuolistaa tulolähteensä ja panna toimeen tehokkaita, konkreettisia ja toimivia meno-ohjelmia;

64. kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan kestäviä yrityksiä, jotka luovat ihmisarvoisia työpaikkoja, kehitysyhteistyön erityisalana vuonna 2005 määritellyn, kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti, ja edistämään konsensuksen sisällyttämistä perinteisempiin kehitysyhteistyöaloihin, kuten infrastruktuuriin, maaseudun kehittämiseen, hallintoon ja kauppaan liittyvään avustustoimintaan;

Uudet rahoituslähteet

65. kehottaa G20-valtioita täyttämään lupaukset tehdä loppu veroparatiiseista, kiristää rahoitusmarkkinoiden valvontaa ja ottaa käyttöön verotietojen vaihto; katsoo lisäksi, että G20:n pitäisi kehottaa kansainvälistä tilinpäätösstandardilautakuntaa hyväksymään uuden standardin, joka käsittää maakohtaisen raportoinnin;

66. kehottaa G20-valtioita ja EU:n jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, jotta maastamuuttajien rahalähetykset voitaisiin lähettää edullisemmin ja helpommin;

67. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kehitysmaiden pienille yrityksille ja mikroyrityksille sekä maanviljelijöille tarkoitettua julkista rahoitustukea, epävirallinen sektori mukaan lukien, kuten ILO:n kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa vaaditaan köyhyyden ja työttömyyden torjumiseksi;

Toimintaedellytykset ja globaali hallinta

68. kehottaa EU:ta kohdistamaan tukensa toimintaedellytysten parantamiseen alueilla, jotka hyödyttävät suoraan kumppanimaiden taloudellista rakennetta ja tuovat lisää työpaikkoja, esimerkiksi niiden tuotantokapasiteetin kehittäminen, tehokkaiden verojärjestelmien luominen, korruption torjunta, instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, mikroluottojen ja muun rahoituksen saannin helpottaminen jne.;

69. vaatii, että kaikessa työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävässä EU:n kehitysyhteistyötoiminnassa keskitytään toimiin, jotka edellyttävät hallituksilta, kansalaisyhteiskunnalta, yrityksiltä, säätiöiltä ja paikallisilta yhteisöiltä YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä;

70. kehottaa EU:ta kohdentamaan apunsa myös sosiaaliturvajärjestelmien kehittämiseen kehitysmaissa tärkeänä ja tehokkaana keinona vähentää köyhyyttä;

71. pyytää asettamaan etusijalle opetuksen, nuorten seurannan heidän päätettyään koulunkäynnin, ammatillisen ja teknisen koulutuksen, ammattitaitokoulutuksen, elinikäisen oppimisen, rahoituksen saatavuuden, asianomaisia hyödyttävien ja laadukkaiden harjoittelujaksojen täytäntöönpanon, terveyden ja turvallisuuden sekä ensisijaisesti pienten ja mikroyritysten yrittäjyyshankkeiden kannustamisen kestävän työvoimaperustan luomiseksi keskittyen tällöin erityisesti nuoriin, ikääntyneisiin, vammaisiin, asuinseuduiltaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, naisiin ja muihin syrjäytyneisiin ryhmiin;

72. katsoo, että EU:n olisi otettava huomioon ihmisoikeuksia ja hallintoa koskevat kriteerit tehdessään kauppasopimuksia kehitysmaiden kanssa ja määrättävä epäröimättä seuraamuksia, kun valtiot laiminlyövät hallintoa koskevat velvoitteensa; muistuttaa, että täydentävien ehtojen kriteerejä sovelletaan sekä Euroopan kehitysrahastoon että kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen;

73. pyytää unionia valvomaan tinkimättä ehdollisuuden periaatteen noudattamista Cotonoun sopimuksen mukaisesti;

74. muistuttaa, että sekä Euroopan kehitysrahaston että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen on oltava samojen ehdollisuusperiaatteen noudattamista koskevien kriteerien mukaisia;

75. kehottaa komissiota edistämään asianmukaisia menetelmiä ja aikatauluja, joilla valvotaan ulkomailla toimivien eurooppalaisten yritysten tuotantoketjuja, jotta voidaan varmistaa lapsityön kitkeminen ja ILO:n yleissopimusten mukaisten työnormien kunnioittaminen, ja edistämään pääsyä koulutukseen, mikä on ratkaiseva tekijä köyhyyden torjunnassa;

76. vaatii luomaan luotettavan verkoston kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseksi toimivien tärkeimpien valtiollisten ja valtiosta riippumattomien laitosten ja järjestöjen tiiviitä suhteita varten, jotta voidaan vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia EU:n avun muodosta, toteutuksesta ja seurannasta;

77. kannattaa kansallisten ja EU:n tietokantojen perustamista kehitysmaiden köyhyyttä koskevien perustietojen keräämiseksi ja vertaamiseksi keinona edistää ja lisätä toimia köyhyyden vähentämiseksi;

78. korostaa, että nykyistä kansainvälisten ja kansallisten organisaatioiden välistä koordinointia on vahvistettava ylimääräisenä keinona tarjota teknistä tukea köyhyyden vähentämistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja seurantaan;

79. toteaa tarpeen perustaa tiettyihin kysymyksiin keskittyviä "neuvoa-antavia ryhmiä" konkreettisena ja luotettavana keinona tarjota teknistä tukea, jotta kehitysmaiden köyhyyden vähentämistä koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan sisältyvien tavoitteiden täytäntöönpanoa voidaan jatkaa;

80. hyväksyy budjettituen käytön vain silloin, kun on vedenpitävät takeet siitä, että varat menevät aiottuun kohteeseensa ja täyttävät alkuperäisen tarkoituksensa, ja kun tuen vastaanottajat täyttävät ihmisoikeuksia ja demokraattista hallintoa koskevat kriteerit; edellyttää budjettituen arvioinnin ja valvonnan tehostamista, jotta voidaan analysoida, onko sen tavoite saavutettu ja ovatko tuensaajamaiden hallitukset täyttäneet edellä mainitut kriteerit; kehottaa komissiota laatimaan Euroopan parlamentin valvonnassa tietotekniikkaan perustuvan tulostaulun, jolla arvioidaan yhteisön tuen tehokkuutta köyhyyden vähentämisen, koulutuksen ja työpaikkojen luomisen alalla, ja katsoo, että tulostaulun olisi perustuttava odotettujen taloudellisten suhdelukujen ja tavoitteiden noudattamisasteeseen;

81. kehottaa komissiota esittelemään Euroopan parlamentille johdonmukaisen ja uskottavan ehdotuksen EU:n vaalien jälkeisestä politiikasta, jossa kunnioitetaan kunkin maan kansalaisten vapaata valintaa, ja pelkää, että nykyinen vaalien jälkeisen johdonmukaisen politiikan puuttuminen murentaa voimakkaasti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien uskottavuutta;

82. tukee kehitysmaiden demokraattisempaa edustusta kansainvälisissä elimissä;

83. kehottaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia tarkistamaan lainanantopolitiikkaansa, jotta se tukisi kehitysmaiden demokraattisia ja kestävää talouskehitystä koskevia valintoja, ja pidättymään asettamasta haitallisia ehtoja, jotka myötävaikuttivat kansainväliseen rahoituskriisiin;

84. kehottaa EU:ta ryhtymään konkreettisiin toimiin kitkeäkseen veroparatiisien väärinkäytön, veropetokset ja laittomat pääomapaot kehitysmaista ja sallimaan näiden varojen investoinnin kehitysmaihin;

85. pyytää uutta sitovaa maailmanlaajuista rahoitussopimusta, jonka perusteella monikansallisten yhtiöiden olisi ilmoitettava automaattisesti maakohtaisesti tekemänsä tulos ja maksamansa verot;

86. kehottaa EU:ta tukemaan YK:n perusturva-aloitetta kestävien sosiaaliturvajärjestelmien laajentamiseksi tai perustamiseksi kehitysmaissa varmistamalla, että sen ulkopolitiikka on johdonmukaisempaa, ja laatimalla tiedonannon sosiaaliturvasta kehitysyhteistyössä, kuten ehdotetaan neuvoston päätelmissä työllisyyden edistämisestä EU:n kehitysyhteistyön avulla;

IV. Koulutus

87. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että työnteko on paras tapa välttää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; katsoo, että koulutuseroihin puuttuminen kehitysmaissa on yksi tehokkaimmista keinoista murtaa köyhyyden ja työttömyyden kierre;

88. suhtautuu myönteisesti nopean toiminnan rahoitusaloitteeseen "Koulutusta kaikille" ja siihen, että komissio tukee sitä periaatteessa; kehottaa komissiota selventämään, mitä varoja se tarjoaa tällä hetkellä aloitteen piiriin kuuluville maille ja mihin tarkoituksiin erityisesti seuraavilla aloilla:

     –   varhaislapsuuden hoiva ja oppiminen

     –   vapaa ja pakollinen perusopetus kaikille

     –   nuorten ja aikuisten oppiminen ja elämäntaidot

     –   aikuisten lukutaito

     –   sukupuolten välinen tasa-arvo

     –   koulutuksen laatu;

89. vaatii EU:ta ottamaan käyttöön vanhempien tukiohjelmia eri aloilla, joilla köyhyys aiheuttaa lasten kasvatusta koskevaa tiedonpuutetta, jotta voidaan varmistaa, että kehitysmaiden lapset saavat todellisia mahdollisuuksia;

90. huomauttaa, että henkisen ja fyysisen terveyden laatu ei riipu ainoastaan opetuksesta, koulutuksesta ja uudesta tietotekniikasta vaan myös veden, ruoan ja lääkkeiden saatavuudesta, minkä vuoksi EU:n pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että ilmaiset opetusmateriaalit, ilmaiset ateriat, ilmaiset koulukuljetukset ja ilmaiset tutkinnot yhdistetään kokonaisvaltaisiksi avustushankkeiksi; vaatii ehdottomasti selvää keskinäistä suhdetta EU:n rahoittamien koulupohjaisten hankkeiden sekä kehitysmaiden ruoka- ja terveydenhuolto-ohjelmien välille;

91. kehottaa EU:ta keskittymään toimissaan sellaisten alojen määrittelemiseen, joilla kehitysmailla on kilpailuetua, sillä työpohjaisten oppisopimusten luominen näille aloille on yksi EU:n kehitysavun päätavoitteista;

92. kehottaa EU:ta tarjoamaan enemmän koulutusmahdollisuuksia kehitysmaiden opiskelijoille, mutta kannustamaan heitä palaamaan opintojen jälkeen kotiinsa hyödyttämään omia yhteisöjään;

V. Pääsy markkinoille

93. huomauttaa, että kehitysmaille kerrotaan, että niiden tuotteiden on kilpailtava avoimilla markkinoilla, vaikka samaa periaatetta ei useinkaan sovelleta teollisuusmaissa;

94. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisen lähestymistavan, jossa kunnioitetaan vapaiden markkinoiden perustekijöitä ja jolla taataan vastavuoroisuus kaupan alalla;

95. korostaa, että monille kehitysmaille ja erityisesti niiden maatalousalalle on ominaista luontaistalous ja että luontaistalous on usein tulon ja elannon ainut lähde;

96. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja ILO:lle.

(1)

EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

(2)

EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(3)

EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0152.

(5)

EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 316.

(6)

EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA-PROV(2009)0138.


työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (28.4.2010)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa: jatkotoimet

(2009/2171(INI))

Valmistelija: Gabriele Zimmer

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   korostaa, että on tärkeää edistää Kööpenhaminassa vuonna 1995 pidetyssä sosiaalista kehitystä käsitelleessä huippukokouksessa hyväksyttyä köyhyyden laajempaa määritelmää, jossa otetaan huomioon köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja osallistumisen puuttuminen, sekä ajatusta sosiaalisen kehityksen mallista, joka esitellään YK:n köyhyyden uudelleenarviointia ja maailman sosiaalista tilaa vuonna 2010 käsittelevässä julkaisussa "Rethinking Poverty - Report on the World Social Situation 2010";

2.   korostaa, että kehitysmaiden sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi on edistettävä muiden indikaattorien kuin BKT:n käyttöä erityisesti Joseph Stiglitzin johtaman, taloudellista toimintaa ja sosiaalista kehitystä käsittelevän komitean ehdotusten valossa;

3.   kehottaa laatimaan maa- ja aluekohtaisesti maailmanlaajuista talouskriisiä käsitteleviä ohjelmia ja sisällyttämään niihin kansainvälisen työjärjestön (ILO) työllisyyttä käsittelevässä politiikan välineessä "A Global Jobs Pact" mainitut keinot helpottaakseen investointeja työntekijävaltaisiin ja ympäristöystävällisiin aloihin sekä sosiaaliturvajärjestelmiin;

4.   pyytää, että kaikki työpaikkojen luomiseen tähtäävät keinot pohjautuisivat kansainvälisen työjärjestön julkaisemaan ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaan talouskasvusta koituvien etujen oikeudenmukaisen jakautumisen helpottamiseksi;

5.   korostaa, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli taloudellisessa kehityksessä ja ne voivat vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, mistä syystä vastaavien järjestöjen perustamista ja kehittämistä on tuettava;

6.   vaatii panemaan täytäntöön ammattiyhdistysten yhdistymisvapauden sekä oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin ilman poikkeuksia, jotta vahvistettaisiin, parannettaisiin ja puolustettaisiin ihmisarvoisia työoloja;

7.   vaatii syrjimättömyyden täytäntöönpanoa eli oikeutta työskennellä ja tulla kohdelluksi samanarvoisesti sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, iästä, vammasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja tämän pitämistä pääperiaatteena köyhyyden torjunnassa;

8.   vaatii panemaan täytäntöön pakkotyön kiellon ja erityisesti lapsityövoiman kieltämisen poikkeuksetta, sillä ilman koulutusta lapset tuomitaan elämään köyhyydessä;

9.   vaatii erityisen painokkaasti torjumaan lapsityövoiman käyttöä ja luomaan sen sijaan työpaikkoja aikuisille ja tekemään asianmukaisen koulusivistyksen mahdolliseksi lapsille;

10. korostaa, että pientilaviljely, joka perustuu hajautettuihin, vihreisiin ja kestäviin tuotantotapoihin, edistää työpaikkojen luomista ja kestävää kehitystä, koska pienet tilat työllistävät hehtaaria kohden useampia henkilöitä kuin suuret tilat, ja maanviljelijät ja työntekijät kuluttavat suhteessa enemmän työvoimaintensiivisiin maaseututuotteisiin, joita ei tuoteta maatiloilla;

11. muistuttaa, että erityisesti maataloussektorin pienet yritykset ja mikroyritykset tarvitsevat asianmukaista rahoitusta eli mikroluottoja nykyisten työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi;

12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään pienille yrityksille ja mikroyrityksille sekä maanviljelijöille tarkoitettua julkista rahoitustukea kehitysmaissa, epävirallinen sektori mukaan lukien, ILO:n kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa vaaditulla tavalla köyhyyden ja työttömyyden torjumiseksi;

13. pyytää antamaan etusijan opetukselle, nuorten seurannalle heidän päätettyään koulunkäynnin, ammatilliselle ja tekniselle koulutukselle, ammattitaitokoulutukselle, elinikäiselle oppimiselle, mahdollisuudelle rahoitukseen, asianomaisia hyödyttävien ja laadukkaiden harjoittelujaksojen täytäntöönpanolle, terveydelle ja turvallisuudelle sekä ensisijaisesti pienten ja mikroyritysten yrittäjyyshankkeiden kannustamiselle kestävän työvoimaperustan luomiseksi keskittyen tällöin erityisesti nuoriin, ikääntyneisiin, vammaisiin, asuinseuduiltaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, naisiin ja muihin syrjäytyneisiin ryhmiin;

14. vaatii naisten oikeudellisen ja sosiaalisen tilanteen huomattavaa vahvistamista syrjinnän ehkäisemiseksi ja naisten potentiaalin käyttämiseksi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen;

15. vaatii, että kaikissa työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikoissa keskitytään toimenpiteisiin, jotka edellyttävät hallituksilta, kansalaisyhteiskunnalta, yrityksiltä, säätiöiltä ja paikallisilta yhteisöiltä YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä;

16. pyytää tehostamaan komission ja EU:n jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpoliittista yhteistyötä, jotteivät eriävistä politiikoista johtuvat toimet vaikuttaisi kielteisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

17. kehottaa lahjoittajavaltioita käyttämään tätä kriisiä kehitykseen tarkoitettujen uusien ja innovatiivisten rahoituslähteiden tuomien mahdollisuuksien perinpohjaiseen tutkimiseen ja sellaisten uusien rahoituslähteiden tunnistamiseen, joiden avulla kehitysmaat voivat monipuolistaa tulolähteensä ja panna toimeen tehokkaita, konkreettisia ja toimivia meno-ohjelmia;

18. kehottaa kehitysmaita pitämään maakohtaisten strategia-asiakirjojen laatimisessa ja maaohjelmissa ensisijaisen tärkeinä maatalousalan ja elintarviketurvan kehitystä;

19. pyytää hallituksia pitämään ensisijaisina tavoitteina sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämistä, edistämään muita heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten, joihin kriisi on vaikuttanut vakavasti, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, ammattitaidottomien pienipalkkaisten ja maahan muuttavien työntekijöiden, maatalousalan työntekijöiden ja vammaisten suojelua;

20. pyytää, että perusopetus ja kansanterveys olisivat kehityspolitiikan perusta, ja korostaa, että tämänhetkisellä tilanteella ei voida perustella valtion menojen ja kansainvälisten tukien alentamista näillä aloilla;

21. pyytää lisäämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhtäläistä pääsyä osaamisen kehittämiseen, laadukkaaseen koulutukseen ja opetukseen; pyytää, että lainojen saatavuutta parannetaan (mikrorahoitus mukaan luettuna) työpaikkojen synnyttämiseksi;

22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kehitysmaille osoitetuissa suunnitelmissaan yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevää liiketoimintamallia oikeudellisesti sitovana periaatteena sosiaalisten ja ympäristöä koskevien seikkojen liittämiseksi yritysten liiketoimintaoperaatioihin ja niiden kanssakäymiseen alihankkijoiden ja sidosryhmien kanssa;

23. vaatii antamaan tehokkaampaa tukea työpaikoille ja työpaikkojen luomiselle koordinoimalla työllisyyspolitiikkaa ja makrotalouspolitiikkaa, ottaen huomioon, että viimeksi mainitulla ei pidä pelkästään rajoittaa inflaatiota sekä kauppavajetta ja julkisen talouden vajetta, vaan siinä on keskityttävä myös todellisiin tuottoihin, tuloihin ja työllisyyteen;

24. vaatii ihmisarvoista työtä koskevien ILO:n normien sekä ympäristönormien sitovaa liittämistä kauppasopimuksiin;

25. kehottaa miettimään uudelleen yksityistämistoimia, erityisesti kun on kyse vedestä, puhtaanapidosta ja yleishyödyllisistä palveluista, ja harkitsemaan uudelleen valtioiden sosiaalista roolia kehitystoimien hallinnoinnissa, mukaan luettuna valtionyritysten rooli työnantajina ja sosiaalipalvelujen tarjoajina;

26. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään työtä WTO-sopimuksen XXIV artiklan erilaisen tulkinnan aikaansaamiseksi, jotta haavoittuville teollisuudenaloille ja muille aloille sallittaisiin vapautus kauppasopimuksista silloin, kun tämä on perusteltua, ja painottaa, että vientimarkkinoilla on annettava enemmän tilaa maakohtaisille kilpailukykytekijöille, joita ovat kauppaa edeltävän vaiheen työllisyysmallit, sosiaalialipoliittiset toimenpiteet, sosiaalisen kehityksen taso, maanomistusmallit ja maaseudun valtasuhteet, viennin toimituskapasiteetti, tekniset taidot ja kehittyneiden markkinoiden olemassaolo;

27. ehdottaa komissiolle, parlamentille ja jäsenvaltioille, että nämä tarkistaisivat kehitysmaista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnin vapauttamismahdollisuudet ilman sellaisia keskinäisiä vapaakauppasopimuksia, jotka voisivat tuhota kehitysmaiden aluemarkkinat;

28. kehottaa komissiota ja Euroopan unionin jäsenvaltioita tukemaan kestäviä yrityksiä, jotka luovat kunnollisia työpaikkoja, kehitysyhteistyön erityisalana vuonna 2005 määritellyn, kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti ja edistämään sen yhdistämistä perinteisiin kehitysyhteistyöaloihin, kuten infrastruktuuriin, maaseudun kehittämiseen, hallintoon ja kauppaan liittyvään avustustoimintaan;

29. kehottaa kiinnittämään huomiota sosiaaliturvajärjestelmien olennaisen tärkeään rooliin, niin kuin todetaan ILO:n kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa ja YK:n perusturva-aloitteessa (UN Social Protection Floor Initiative); tästä syystä kehottaa painottamaan entistä voimakkaammin sosiaaliturvajärjestelmiä, sillä niiden avulla ehkäistään lisääntyvää köyhyyttä ja puututaan sosiaalisiin vaikeuksiin samanaikaisesti kun vakautetaan taloutta sekä ylläpidetään ja edistetään työllistyvyyttä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.4.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Jean-Luc Bennahmias, Pervenche Berès, Mara Bizzotto, David Casa, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Sergio Gaetano Cofferati, Marije Cornelissen, Frédéric Daerden, Proinsias De Rossa, Sari Essayah, Pascale Gruny, Thomas Händel, Marian Harkin, Roger Helmer, Stephen Hughes, Liisa Jaakonsaari, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Rovana Plumb, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Raffaele Baldassarre, Kinga Göncz, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Gesine Meissner, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Sógor, Emilie Turunen, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

João Ferreira


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

10.5.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

13

11

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Michael Cashman, Corina Creţu, Nirj Deva, Charles Goerens, Catherine Grèze, Enrique Guerrero Salom, András Gyürk, Eva Joly, Filip Kaczmarek, Franziska Keller, Gay Mitchell, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, David-Maria Sassoli, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Frank Vanhecke, Anna Záborská, Iva Zanicchi, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Fiona Hall, Wolf Klinz, Miguel Angel Martínez Martínez, Patrizia Toia

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö