SUOSITUS luonnoksesta neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla

10.6.2010 - (09898/2010 – C7‑0145/2010 – 2010/0066(NLE)) - ***

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Tadeusz Zwiefka

Menettely : 2010/0066(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0194/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0194/2010
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

luonnoksesta neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla

(09898/2010 – C7‑0145/2010 – 2010/0066(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon luonnoksen neuvoston päätökseksi tiiviimmän yhteistyön hyväksymisestä avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (09898/2010),

–   ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C7‑0145/2010),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 74 g artiklan ja 81 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A7‑0194/2010),

A. ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 17. heinäkuuta 2006 ehdotuksen neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta (Rooma III) (KOM(2006)0399),

B.  ottaa huomioon, että edellä mainittu ehdotus perustui EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 1 kohdan säännöksiin, jotka edellyttivät neuvoston yksimielisyyttä,

C. ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 21. lokakuuta 2008 kuulemismenettelyssä komission ehdotuksen tarkistettuna[1],

D. ottaa huomioon, että jo vuoden 2008 puoliväliin mennessä oli käynyt selväksi, että eräillä jäsenvaltioilla oli tiettyjä ongelmia, joiden vuoksi ne eivät voineet hyväksyä asetusehdotusta; toteaa, että erityisesti yksi jäsenvaltio ei voinut hyväksyä sitä, että sen tuomioistuimissa voitaisiin joutua soveltamaan toisen valtion avioerolakia, jota se pitää omaa avioerolakiaan rajoittavampana, vaan halusi jatkaa oman aineellisen oikeuden soveltamista kaikkiin sen tuomioistuimissa haettaviin avioeroihin; toteaa, että toisaalta jäsenvaltioiden suuri enemmistö oli sitä mieltä, että sovellettavaa lakia koskevat säännökset olivat olennainen osa asetusehdotusta ja että tällaisten säännösten seurauksena tuomioistuimet soveltaisivat joissakin tapauksissa toisen valtion lakia,

E.  ottaa huomioon, että neuvosto totesi 5. ja 6. kesäkuuta 2008 pitämässään kokouksessa, ettei asetusehdotuksen käsittelyn jatkamisesta päästy yksimielisyyteen ja ettei ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen tuolloin tai lähitulevaisuudessa ollut mahdollista ja ettei ehdotetun asetuksen tavoitteita pystyttäisi saavuttamaan kohtuullisessa ajassa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltamalla,

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan nojalla vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön muulla kuin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvalla alalla ja käyttää unionin toimielimiä ja tätä toimivaltaa perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä soveltaen sekä tässä artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklassa tarkoitettuja rajoituksia ja menettelysääntöjä noudattaen,

G. ottaa huomioon, että tähän mennessä 121 jäsenvaltiota on ilmaissut aikovansa aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla,

H. ottaa huomioon, että parlamentti on todennut ehdotuksen noudattavan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

I.   katsoo, että tällä tiiviimmällä yhteistyöllä voidaan edistää unionin tavoitteiden saavuttamista, suojella sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymiskehitystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon komission suorittama eri intressiryhmien laaja kuuleminen vihreään kirjaan (KOM(2005)0082) liittyvän vaikutustenarvioinnin yhteydessä, kansainvälisten avioliittojen suuri määrä ja EU:ssa vuonna 2007 otetut noin 140 000 kansainvälisiä piirteitä sisältänyttä avioeroa, joita oli mainittuna vuonna eniten kahdessa tiiviimpään yhteistyöhön aikovassa maassa eli Saksassa ja Ranskassa,

J.   katsoo, että lainvalintasääntöjen yhdenmukaistaminen helpottaa tuomioistuinten päätösten vastavuoroista tunnustamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella siinä mielessä, että se vahvistaa keskinäistä luottamusta; ottaa huomioon, että yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön osallistuvissa jäsenvaltioissa on nykyään käytössä 26 erilaista avioeroasioiden lainvalintasääntöjen kokonaisuutta ja että tiiviimmän yhteistyön aloittamisella luku putoaisi 14:ään, mikä yhdenmukaistaisi kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä ja vahvistaisi yhdentymiskehitystä,

K. toteaa asiassa tehtyjen aiempien aloitteiden osoittavan selvästi, että päätösehdotusta käytetään viimeisenä keinona ja että yhteistyön tavoitteita ei voitaisi saavuttaa kohtuullisessa ajassa; ottaa huomioon, että vähintään yhdeksän jäsenvaltiota aikoo kyseiseen yhteistyöhön; katsoo siten, että asiassa on noudatettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan määräyksiä,

L.  katsoo, että asiassa on noudatettu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326–334 artiklan määräyksiä,

M. katsoo, että tiiviimpi yhteistyö tällä alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista, koska se ei vaikuta unionin säännöstöön, sillä alan ainoat unionin säännöt koskevat tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, eivät sovellettavaa lakia; katsoo, että tiiviimmästä yhteistyöstä ei aiheudu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 artiklassa tarkoitettua kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, koska ehdotettuja lainvalintasääntöjä sovelletaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimissa kansalaisuudesta tai asuinmaasta riippumatta kaikkiin osapuoliin,

N. katsoo, että tiiviimpi yhteistyö ei haittaisi sisämarkkinoita eikä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ei loisi esteitä eikä aiheuttaisi syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä vääristäisi niiden välistä kilpailua; katsoo sen sijaan, että tiiviimpi yhteistyö helpottaisi sisämarkkinoiden toimintaa, koska se poistaisi henkilöiden vapaan liikkuvuuden mahdolliset esteet ja yksinkertaistaisi tilannetta yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden kansalaisten ja oikeusalan toimijoiden kannalta aiheuttamatta kansalaisten välistä syrjintää,

O. katsoo, että tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan sen ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden toimivaltaa, oikeuksia ja velvoitteita sikäli, että ne määrittävät alalla sovellettavan lain edelleen omien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjensä mukaisesti; toteaa, että ei ole olemassa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden ja muiden jäsenvaltioiden välillä tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden kanssa tiiviimpi yhteistyö olisi ristiriidassa; toteaa, että tiiviimmässä yhteistyössä ei puututa Haagin yleissopimuksella säänneltyihin vanhempainvastuuseen ja elatusvelvoitteisiin,

P.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan nojalla kaikki jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä tiiviimpään yhteistyöhön,

Q. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla neuvosto (tai siis tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet) voi tehdä päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen eikä saman sopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jolloin parlamenttia vain kuultaisiin,

1.  antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa neuvostoa tekemään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen, jonka mukaan se tekee ratkaisunsa ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

  • [1]               EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 128.

PERUSTELUT

Komissio antoi 17. kesäkuuta 2006 ehdotuksen nk. Rooma III ‑asetukseksi ja käytti oikeusperustana EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohtaa ja 67 artiklan 1 kohtaa[1]. Ehdotuksella oli tarkoitus muuttaa Bryssel II a ‑asetuksella annettuja säännöksiä tuomioistuinten toimivallasta ja ottaa käyttöön yhteiset säännökset kansainvälisiin avioeroihin sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä. Sillä ei pyritty yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden aineellisia avioerolakeja.

Neuvoston oli tehtävä ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan (EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan 1 kohta[2]). Euroopan parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen 21.10.08 tarkistettuna. On syytä palauttaa mieliin, että kun on kyse rajat ylittäviä vaikutuksia omaavista perhe-oikeudellisista toimenpiteistä, parlamenttia ainoastaan kuullaan, ja käytäntö pysyy samana Lissabonin sopimuksen voimaantulosta huolimatta.

Ehdotus kohtasi neuvostossa ylipääsemättömiä vaikeuksia. Ensinnäkin jäsenvaltioiden avioerolait ovat erilaisia. Toiseksi Maltassa avioliittoa ei voi purkaa avioerolla. Kolmanneksi neuvostossa epäiltiin, ettei ehdotus olisi sopusoinnussa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kanssa. Ehdotus ei saavuttanut vaadittua yksimielisyyttä 5. ja 6. kesäkuuta 2008 kokoontuneessa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa, ja aloite kaatui.

Kesäkuuhun 2008 mennessä oli selvää, että ensimmäistä kertaa unionin historiassa kymmenen jäsenvaltion ryhmä oli halukas käynnistämään tiiviimmän yhteistyön Rooma III ‑asetuksen viemiseksi eteenpäin. Tiiviimmän yhteistyön käynnistämiseen tarvitaan SEU-sopimuksen 20 artiklan mukaisesti vähintään yhdeksän jäsenvaltiota. Tällä hetkellä näitä jäsenvaltioita on 12. Kun komission ehdotus hyväksyttiin, jäsenvaltioita oli yhdeksän (Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Luxemburg, Ranska, Romania, Slovenia ja Unkari), sillä Kreikka oli peruuttanut pyyntönsä 3. maaliskuuta 2010. Sittemmin tiiviimmän yhteistyön mekanismiin ovat liittyneet Belgia, Latvia ja Saksa.

Esittelijän mielestä tämä on historiallinen tilaisuus, koska tiiviimmän yhteistyön menettelyä käytetään ensimmäistä kertaa; samalla se merkitsee unionille valitettavaa käännettä siviili- ja perheoikeuden alalla, jolla on jo annettu menestyksellisesti koko unionia koskevia säädöksiä Irlannin, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan erityisasemasta huolimatta.

Esittelijä kuitenkin uskoo lujasti siihen, että tällaiset pohdinnat ovat vähemmän tärkeitä kuin tarve ratkaista oikeudelliset ongelmat, joita unionin kansalaiset kohtaavat rajat ylittävissä avio- ja asumusero-oikeudenkäynneissä. Unionin on tehtävä kansalaistensa puolesta kaikki voitavansa sen varmistamiseksi, että näitä ihmisille jo muutenkin tuskallisia asioita ei vaikeuteta entisestään ongelmilla, jotka liittyvät sovellettavan lainsäädännön määrittämiseen tuomioistuimissa; monien juristienkin on vaikea ymmärtää näitä asioita.

Esittelijä kehottaa komissiota ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edistämään mahdollisimman monen jäsenvaltion osallistumista yhteistyöhön 328 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Nyt kun tiiviimpää yhteistyötä sovelletaan ensimmäistä kertaa unionin historiassa, on erittäin tärkeää saada se oikeille raiteille eli kohti vahvempaa ja syvempää integraatiota. Olennaista on välttää tiiviimmän yhteistyön mieltäminen vain tiettyjen maiden erityisjärjestelyjen välineeksi ja sen käyttäminen sellaisena.

Esittelijä haluaa kiittää kansalaisvapauksien valiokunnan valmistelijaa Gebhardtia siitä, että tämä suostui luopumaan lausunnon laatimisesta, jotta menettely saadaan päätökseen mahdollisimman pikaisesti.

  • [1]  Ehdotus neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta (KOM(2006)0399).
  • [2]  Ks. SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Gerald Häfner, Daniel Hannan, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Piotr Borys, Kurt Lechner, Toine Manders, Angelika Niebler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Wojciech Michał Olejniczak, Jutta Steinruck