Menettely : 2009/2238(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0207/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0207/2010

Keskustelut :

PV 08/07/2010 - 5
CRE 08/07/2010 - 5

Äänestykset :

PV 08/07/2010 - 6.9
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0287

MIETINTÖ     
PDF 180kWORD 123k
24.6.2010
PE 440.197v03-00 A7-0207/2010

EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä YKP:n tulevan uudistuksen kannalta

(2009/2238(INI))

Kalatalousvaliokunta

Esittelijä: Alain Cadec

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä YKP:n tulevan uudistuksen kannalta

(2009/2238(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 4. elokuuta 1995 tehdyn sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta ("New Yorkin sopimus"),

–   ottaa huomioon 31. lokakuuta 1995 hyväksytyt vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,

–   ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta–4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun loppujulistuksen,

–   ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002(1),

–   ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000(2),

–   ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman(3),

–   ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008(4),

–   ottaa huomioon EU-ympäristömerkistä 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010(5),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus"(KOM(2009)0163),

–   ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuutta koskevasta vihreästä kirjasta(6),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon " Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle" (KOM(2009)0162),

–   ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle"(7),

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta 15. huhtikuuta 1994 tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön 14. marraskuuta 2001 antaman Dohan ministerikokouksen julkilausuman,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa" (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman(8),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7‑0207/2010),

A.     ottaa huomioon kalatalous- ja vesiviljelyalan strategisen merkityksen kalataloustuotteiden yleiselle saatavuudelle sekä elintarvikesektorin tasapainolle jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa sekä sen huomattavan myötävaikutuksen rannikkoyhteisöjen sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, paikalliseen kehitykseen, työllisyyteen ja kulttuuriperinteiden säilyttämiseen,

B.     ottaa huomioon, että kala on luonnonvara, joka oikein hoidettuna voi uusiutua sekä tarjota ruokaa ja työtä ihmisille EU:ssa ja eri puolilla maailmaa; katsoo, että tätä luonnonvaraa on suojeltava, jotta voidaan välttää kalakantojen loppuun käyttäminen ja siitä rannikkoyhteisöille aiheutuvat vaikeudet EU:ssa ja sen ulkopuolella; pitää tähän liittyen tarpeellisena vahvistaa tehokasta kalastuksenhoitoa niin, että otetaan huomioon kansainvälisen kaupan laajuus ja sen vaikutukset koko maailman kalakantoihin;

C.     ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan kunnianhimoisen uudistuksen, jonka Euroopan komissio käynnisti hyväksymällä vihreän kirjan 22. huhtikuuta 2009 ja jonka tarkoituksena on tarkastella uudestaan suurinta osaa kyseisen politiikan näkökohdista,

D.     ottaa niin ikään huomioon 8. huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan komission julkilausumassa määritellyn strategian yhteisön vesiviljelyalan kestävästä kehittämisestä (KOM (2009)0162),

E.     ottaa huomioon kalastuksenhoidolle Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa asetetut erityistavoitteet, joihin kuuluu kalakantojen käytön saattaminen vuoteen 2015 mennessä tasolle, joka on yhteensopiva kestävän enimmäistuoton kanssa,

F.     ottaa huomioon, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotanto on laskenut arviolta 30 prosentilla viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana,

G.     katsoo, että edellä mainittu tuotannon lasku liittyy sekä elollisten luonnonvarojen vähenemiseen Euroopan vesillä että käyttöön otettuihin, perusteltuihin toimenpiteisiin pyynnin rajoittamiseksi ja kalakantojen kestävän hoidon edistämiseksi yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti sekä EU:n vesillä että niiden ulkopuolella erityisesti, kun EU:n kalastustoimintaa harjoitetaan kalastuskumppanuussopimusten perusteella,

H.     ottaa huomioon, että Euroopan kalastusalan osuus on alle kuusi prosenttia maailman kalastustuotannosta,

I.      katsoo, että vaikka kalastuspolitiikan uudistamista koskevassa vihreässä kirjassa on esitetty pitkän aikavälin näkemys saaliiden laskusuuntauksen mahdollisesta kääntämisestä päinvastaiseksi, kalakantojen uusiutumiseen tähtäävillä radikaaleilla toimenpiteillä (laivastojen kalastuskapasiteetin vähentäminen, hallintoa koskevien toimien tiukentaminen, tehostetut tarkastukset jne.) ongelma itse asiassa pahenee lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä,

J.      katsoo myös, että alalle määritellystä uudesta strategiasta huolimatta unionin vesiviljelyn kehittämistä koskevat monet rajoitteet ovat sellaisia, että on epätodennäköistä, että tällä kehityksellä pystytään korvaamaan merkittävästi lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä pyyntialan tuotannon alenevaa suuntausta,

K.     katsoo, että tämän vuoksi on välttämätöntä rohkaista eurooppalaisen tuotannon lisäämistä erityisesti EU:n uusissa jäsenvaltioissa, joissa vesiviljelyn mahdollisuudet ovat ilmeiset,

L.     ottaa huomioon, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisön kysyntä on sitä vastoin yleisesti nousussa Euroopan unionissa, etenkin Keski- ja Itä-Euroopan uusissa jäsenvaltioissa kysynnän nousu on erityisen voimakasta, ja että kulutuksen odotetaan kasvavan kestävästi useiden tekijöiden vaikutuksesta seuraavan 20 vuoden aikana,

M.    ottaa huomioon, että Euroopan unioni (12 miljoonaa tonnia ja 55 miljardia euroa vuonna 2007) on jo nykyisellään maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkina-alue ennen Japania ja Yhdysvaltoja, että se on erittäin riippuvainen kolmansien maiden tuonnista, joka kattaa yli 60 prosenttia tarpeista, ja että kyseisen riippuvuuden ennustetaan kasvavan entisestään,

N.     ottaa huomioon, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonti EU:hun ja niiden tuontiolosuhteet ovat näin ollen erittäin keskeinen kysymys kaikkia Euroopan unionin kalataloutta ja vesiviljelyä koskevia poliittisia käytänteitä analysoitaessa ja että näihin kysymyksiin on kiinnitettävä erityishuomiota käynnissä olevien uudistusten yhteydessä,

O.     katsoo, että tätä aihetta on käsiteltävä kaikista sen näkökulmista eli kaupallisesta, ympäristöllisestä, sosiaalisesta, terveydellisestä ja laadullisesta näkökulmasta,

P.     ottaa huomioon, että valikoimaton kalastus ja korkea poisheittämisaste joillakin kalastusalueilla, joilta tuodaan kalaa EU:n markkinoille, merkitsee, että hukkaan heitetään merkittävä määrä ihmisravinnoksi sopivaa kalaa,

Q.     katsoo, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alan markkinajärjestelyyn on kiinnitettävä erityishuomiota, sillä sen säännökset vaikuttavat monilta osin vanhentuneilta ja niitä on tarkistettava viipymättä,

R.     katsoo, että tämä seikka edellyttää myös erityisesti tällä alalla sovellettavan yhteisen kauppapolitiikan ja näissä puitteissa tehtyjen päätösten johdonmukaisuuden kriittistä tarkastelua elinkelpoisen ja vastuullisen Euroopan kalatalousalan säilyttämiseksi,

S.     ottaa huomioon, että vaikka kalastus- ja vesiviljelytuotteita suojellaan teoriassa yhteisen tullitariffin mukaisilla tulleilla, jotka ovat keskimäärin hieman korkeampia muissa kuin maataloustuotteissa, kyseinen tullisuoja on käytännössä paljon alhaisempi useiden yksipuolisten tai sopimuksenmukaisten poikkeusten ja alennusten vuoksi, joiden soveltamisen seurauksena (oletusarvoisesti käytössä olevat) suosituimmuustullit koskevat todellisuudessa noin viittä prosenttia tuontituotteista,

T.     ottaa huomioon, että EU:n markkinoiden avaamista kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnille koskevan politiikan ennustetaan jatkuvan sekä monenvälisellä tasolla, WTO:n Dohan kierroksen neuvottelujen ja erityisesti muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä (Non-Agricultural Market Access, NAMA) koskevan ulottuvuuden yhteydessä, että lukuisissa parhaillaan käynnissä olevissa etuuskohtelua koskevissa neuvotteluissa eri kauppakumppaneiden kanssa Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Välimeren alueella sekä AKT-maiden eri ryhmien kanssa käytävissä neuvotteluissa,

U.     ottaa etenkin huomioon, että muiden kuin maataloustuotteiden pääsyä markkinoille koskevien Dohan kierroksen neuvottelujen loppuun saattaminen tällä hetkellä kaavailtuun "sveitsiläismalliin" perustuen, jolloin kerroin olisi kahdeksan, vaikuttaisi siten, että kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin EU:ssa sovellettavan tullin tason enimmäismäärä alenisi 26 prosentista noin kuuteen prosenttiin ja keskimääräisesti 12 prosentista noin viiteen prosenttiin,

V.     katsoo, että tällaisella päätöksellä poistettaisiin lähes kokonaan edelleen käytössä olevien tullitariffien suojaava vaikutus ja tehtäisiin myös tyhjiksi kehitysmaiden hyväksi jo myönnetyt edut tai edut, joista käydään parhaillaan neuvotteluja, minkä lisäksi kyseisellä päätöksellä heikennettäisiin perustavanlaatuisesti YMJ:n mekanismeja, joiden avulla voidaan säädellä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden pääsyä yhteisön markkinoille jalostusteollisuuden tarpeiden mukaisesti (tullisuspensiot ja -kiintiöt),

W.    ottaa huomioon, että EU:n vaatimus kehitysyhteistyöpolitiikkansa tavoitteiden (köyhyyden poistaminen, kestävän paikallisen kalastusalan kehittäminen) ja kauppapolitiikkansa johdonmukaisuudesta merkitsee, että kehitysmaita olisi kannustettava viemään enemmän lisäarvoa tuottavia kalatuotteita edellyttäen, että kala on peräisin hyvin hoidetuilta ja kestäviltä kalavesiltä ja täyttää tarvittavat kasvinsuojeluedellytykset,

X.     ottaa niin ikään huomioon, että viime vuosina EU:n kauppaneuvottelijoilla on ollut taipumus myöntää helpommin poikkeuksia etuuskohtelualkuperäsääntöihin, joita on perinteisesti sovellettu kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, niin raaka-aineisiin (alusten luokitusta koskevat arviointiperusteet) kuin jalostettuihin tuotteisiin (mahdollisuus säilyttää etuuskohteluun oikeuttava alkuperä siitä huolimatta, että tuotteen valmistukseen on käytetty muita kuin alkuperäaineksia),

Y.     ottaa huomioon, että eräässä FAOn tutkimuksessa on osoitettu, että vaikka kalatuotteiden kansainvälinen kauppa voi parantaa elintarviketurvaa kehitysmaissa, se on myös johtanut kalastuksen lisääntymiseen vientimarkkinoiden toimitusten turvaamiseksi, mikä voi kiihdyttää kantojen ehtymistä, joten kalavaroja on hoidettava ja valvottava asianmukaisesti kantojen ehtymisen estämiseksi,

Z.     katsoo, että ottaen huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottajien (kalastajien ja vesiviljelijöiden) toisistaan osittain poikkeavat intressit sekä jakelijoiden, tuojien ja kuluttajien intressit EU:n tasolla käytössä olevat käytänteet olisi pyrittävä sovittamaan yhteen tehokkaasti ja tasapainoisesti,

AA.  ottaa huomioon, että unionin tuottajille (kalastajille ja vesiviljely-yrityksille) on taattava tyydyttävät markkinat riittävän kannattavien hintojen pohjalta ja otettava huomioon heidän toimintaansa liittyvät kustannukset, rajoitukset ja epävarmuustekijät,

AB.  ottaa huomioon, että unionissa toimiville jalostajille on taattava riittävä määrä tasalaatuista ja hinnaltaan vakaata raaka-ainetta ympäri vuoden,

AC.  ottaa huomioon, että on tyydytettävä korkealaatuisten ja hinnaltaan kilpailukykyisten tuotteiden kysyntä unionin kuluttajien keskuudessa ja huomioitava heidän kasvava halunsa saada tietoa kalatuotteiden ominaisuuksista ja alkuperästä sekä olosuhteista, joissa kala pyydettiin tai tuotettiin,

AD.  ottaa huomioon EU:n markkinoille suuntautuvan tuonnin erilaiset vaikutukset kyseessä olevien lajien, tuotteiden jalostusasteen sekä käytettyjen jakelukanavien mukaisesti,

AE.   ottaa huomioon, että esimerkiksi tuontituotteiden kilpailun aiheuttama kielteinen hintavaikutus ensimyynnissä näyttäisi olevan suurempi ongelma teollisille lajeille (jalostusteollisuuteen tarkoitetut lajit) kuin muille lajeille,

YLEISIÄ HUOMAUTUKSIA

1.      pitää valitettavana, että yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuutta koskevassa vihreässä kirjassa käsitellään vain muutamalla rivillä tuontikysymystä ja että siinä väheksytään nähtävästi sitä, että uudistuksen uskottavuuden ja onnistumisen kannalta on tärkeää, että tätä asiaa käsitellään asianmukaisella tavalla;

2.      katsoo, että tuotujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisön markkinoille pääsyssä on jo edistytty huomattavasti, mikä on EU:n 20 kuluneen vuoden aikana harjoittaman kauppapolitiikan tulosta;

3.      katsoo, että yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotanto on selvästi riittämätön, jotta sillä voitaisiin kattaa jalostusteollisuuden tarpeet ja kuluttajien kasvava kysyntä, eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta; toteaa näin ollen, että on edistettävä vastuullista kulutusta, joka perustuu pikemminkin laatuun ja kestävyyteen kuin määrään, ja että kantojen elvyttämiseksi on vahvistettava kalavarojen hoitoa ja että tuonti on edelleenkin merkittävässä asemassa tuotteiden saatavuudelle yhteisön markkinoilla;

4.      myöntää, että sille kalan määrälle, joka voidaan pyytää kestävästi ihmisravinnoksi tai teollisuuden käyttöön, on yläraja, mikä merkitsee, että kalatuotteiden toimitukset EU:n markkinoille eivät voi lisääntyä loputtomiin;

5.      korostaa kuitenkin, että on välttämätöntä säilyttää EU:ssa ympäristöllisesti kestävät ja taloudellisesti kannattavat kalastus- ja vesiviljelyalat (mukaan lukien pienimuotoinen kalastus), jotka ovat tasaisesti jakautuneet rannikkoalueille, myötävaikuttavat asianomaisten alueiden kulttuuri-identiteetin säilymiseen sekä työllistävät kaikissa tuotantoketjun vaiheissa ja tuottavat turvallisia ja laadultaan moitteettomia elintarvikkeita, mikä merkitsee, että kalastajat saavat tuotteestaan oikeudenmukaisen hinnan; korostaa myös, että kalastusalan työntekijöiden olisi työskenneltävä kelvollisissa olosuhteissa ja työoloja koskevien ILOn yleissopimusten mukaisesti;

6.      painottaa, että markkinoiden vapauttaminen ja unionin markkinoiden nykyinen avoimuus kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnille vaikuttavat huomattavasti ja haitallisesti paikalliseen talouteen tietyillä alueilla, etenkin syrjäisimmillä alueilla, jotka eivät pysty löytämään markkinoita tuotteilleen;

ERITYISET NÄKÖKOHDAT

Kauppa- ja tullipolitiikka

7.      katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa siitä, että WTO:n kauppasäännöissä noudatetaan mahdollisimman korkeita maailmanlaajuisia kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtääviä standardeja; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

8.      katsoo, että järkevä tullisuojelu on tuonnin säätelyyn käytettävä poliittisen vallankäytön tärkeä ja oikeutettu väline ja se olisi myös säilytettävä sellaisena; muistuttaa, että juuri tullisuojelu (erga omnes) on tärkein etuuksista, joita EU myöntää joillekin maille, erityisesti kehitysmaille; muistuttaa, että tämän suojelun poistaminen merkitsisi, että edunsaajamaat menettäisivät kaikki nykyiset etunsa; muistuttaa myös tämän tullisuojelun luonteen hyödyllisestä joustavuudesta, sillä EU voi keskeyttää sen soveltamisen silloin, kun yhteisön raaka-aineiden tuotanto on riittämätöntä sen jalostusteollisuuden hankintojen turvaamiseksi;

9.      torjuu tästä syystä tämänhetkisen kauppapolitiikan välityksellä edistetyn vision kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alan tullisuojelun täydellisestä ja väistämättömästä häviämisestä, mihin yhteisön tuottajien – kalastajien, vesiviljelijöiden ja jalostajien – pitäisi yksinkertaisesti suostua;

10.    katsoo, että maatalousalan tavoin kalastus- ja vesiviljelyalat ovat strategisia, luonnonvarojen suojelusta ja kestävästä hyödyntämisestä riippuvaisia monitoimialoja, jotka ovat eräiltä osin erittäin haavoittuvia ja joihin puhtaasti vapaakaupan käytänteitä noudattava ja suhteelliseen etuun perustuva lähestymistapa ei sovellu;

11.    pitää valitettavana sitä, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevat neuvottelut kuuluvat kaupasta vastaavan komission jäsenen toimivaltaan, joka usein katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteista voidaan joustaa laajemmassa ongelmakentässä, sen sijaan, että ne olisi sisällytetty maataloustuotteita koskeviin neuvotteluihin, joita maataloudesta vastaava komission jäsen käy;

12.    vaatii, että kaupasta vastaavan komission jäsenen kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva neuvottelutoimivalta siirretään meri- ja kalastusasioista vastaavan komission jäsenen toimivaltaan kuuluvaksi;

13.    pyytää laatimaan tutkimusten ja kuulemisten perusteella selkeän ja kattavan kokonaiskuvan unionin kalastus- ja vesiviljelymarkkinoista kunkin lajin osalta sekä kysynnän ja tuotannon todennäköisistä suuntauksista unionissa ja markkinoista, joita pyritään säilyttämään unionin tuotannolle tasapuolisen kilpailun oloissa;

14.    kehottaa myös komissiota, että se pyrkisi arvioimaan luotettavammin ja tarkemmin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin vaikutusta yhteisön markkinoihin erityisesti hintoja ajatellen ja pyrkisi luomaan kyseistä arviointia helpottavan tiedonkeruu- ja tiedonvaihtojärjestelmän;

15.    vaatii, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita käsitellään WTO:n Dohan kierroksen muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä koskevissa neuvotteluissa arkoina tuotteina "sveitsiläismallin" soveltamisen tavoitteisiin nähden, jotta tiettyjen tuotteiden edelleen nauttimaa, yhteisen tullitariffin mukaista tullisuojaa ei leikata rajusti ja jotta näin toimimalla säilytetään tietyille kumppanimaille myönnettyjen etuoikeuksien arvo sekä YMJ:n mekanismien tehokkuus;

16.    muistuttaa, että 14. marraskuuta 2001 annetun Dohan ministerikokouksen julkilausuman 47 kohdan mukaisesti käynnissä olevan kierroksen neuvottelut käydään yhtenäissitoumuksen periaatteeseen nojaten ja että Euroopan unioni voi tarkistaa tiettyjä kierroksen lukuja koskevia kantojaan niin pitkään, kunnes kierros on saatettu kaikilta osin päätökseen;

17.    kannustaa niin ikään WTO:n neuvotteluihin osallistuvia yhteisön neuvottelijoita edelleen kieltäytymään ehdottomasti sitomasta Euroopan unionia aloitteisiin, jotka koskevat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alakohtaista useammankeskistä vapauttamista;

18.    kehottaa komissiota vaatimaan, ettei parhaillaan neuvoteltavana oleva WTO:n kalastusalan tukia koskeva sopimus johda markkinoiden sääntelytoimien vuoksi siihen, että Euroopan unionin tuottajat joutuvat epäedulliseen kilpailuasemaan verrattuna kolmansien maiden toimittajiin; vastustaa periaatteessa sopimuksen etujen hyödyntämistä ennakkoon (early harvest) ja katsoo, että sopimus on kytkettävä tiiviisti yhteen Dohan kierroksen muiden osa-alueiden kanssa;

19.    kehottaa yhteisön neuvottelijoita vaatimaan kahdenvälisissä ja alueellisissa neuvotteluissa järjestelmällisemmin vastasuoritteita kolmansille maille myönnetyistä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevista kaupallisista myönnytyksistä ja puolustamaan määrätietoisesti Euroopan unionin etuja tällä alalla, mikäli niitä on;

20.    korostaa, että Euroopan unionin on säilytettävä itsellään joillekin kumppaneille myöntämiensä kauppaetuuksien valvonta ja vaadittava "kokonaan tuotettujen tuotteiden" käsitteeseen perustuvien tiukkojen alkuperäsääntöjen käyttöönottoa; kehottaa raaka-aineiden osalta varovaisuuteen alusten luokitusta koskevien perinteisten arviointiperusteiden mahdollisten lievennysten myöntämisessä, ja vaatii, että kaikki uudet jalostettuja tuotteita koskevat poikkeusvaatimukset hylätään; katsoo, että niin sanottua no-drawback-määräystä olisi sovellettava järjestelmällisesti ja alkuperään liittyviä kumulaatiomahdollisuuksia rajoitettava;

21.    vaatii komissiota parantamaan määrällisesti ja laadullisesti tullietuuksista yritysten kannattavuudelle ja työllisyydelle sekä EU:ssa että edunsaajamaissa, erityisesti AKT‑maissa, kalastus- ja vesiviljelyaloille aiheutuvien vaikutusten arviointia; vaatii samoin, että näistä arvioinneista saadaan asianmukaisesti lukuina ilmaistuja tuloksia ja että niissä otetaan huomioon erityisesti haavoittuvat kalalajit;

22.    muistuttaa, että unionin kalastusala voi turvautua EU:n kaupallisiin suojatoimiin, kun kyseessä on polkumyynti, tukiaiset tai tiettyjen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin laajamittainen ja äkillinen lisääntyminen;

Ympäristölliset, sosiaaliset, terveydelliset ja laadulliset näkökohdat

23.    arvioi, että yhteisön politiikan tärkeimpiä tavoitteita kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin alalla on varmistaa, että tuontituotteet täyttävät joka suhteessa samat edellytykset, jotka yhteisön tuotannolle on asetettu; katsoo, että kyseinen tavoite myötäilee keskeisiä huolenaiheita, jotka koskevat tällä hetkellä käytössä olevien tai uudistuksen yhteydessä kaavailtujen toimenpiteiden oikeudenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta; panee lisäksi merkille, että jos EU:n ulkopuoliset maat noudattavat EU:n vaatimuksia, se edesauttaa tasa-arvoisemman kilpailun luomista EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välille, koska EU:n ulkopuolisille maille aiheutuu enemmän kuluja kalojen tuottamisesta EU:n standardien mukaisesti;

24.    on huolissaan, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vyöry unionin markkinoille epäoikeudenmukaisen kilpailun oloissa saattaisi vaikuttaa eurooppalaisten ruokailutottumuksiin, koska yleisen talouskriisin aikoina on helppo antaa periksi houkutukselle ostaa halvempia ja vähemmän laadukkaita elintarvikkeita;

25.    katsoo, että Euroopan unionin kalakantojen säilyttämistä ja kestävää kalastusta koskevat, YKP:n puitteissa toteutettavat toimet ovat ristiriidassa sen kanssa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita tuodaan maista, jotka lisäävät kalastustaan huolehtimatta sen kestävyydestä ja tavoitellen ainoastaan nopeita voittoja;

26.    korostaa, että luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yhteisön politiikan avulla edistetään osaltaan erityisesti elvytys- ja hallinnointisuunnitelmien avulla kolmansista maista peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia ja mahdollistetaan, että ne usein peruuttamattomasti korvaavat yhteisön tuotannon; pyytää komissiota ottamaan kyseisiä suunnitelmia laatiessaan asianmukaisesti huomioon tämän riskin;

27.    pelkää, että asiaa koskevan määrätietoisen politiikan puuttuessa yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinat saattavat olla varteenotettava houkutin, joka yllyttää kyseisiä maita jatkuvaan liikakalastukseen ottaen huomioon, että yhteisön markkinoille pääsy on huomattavan helppoa ja niiden kysyntä on selvästi nousussa;

28.    panee tyytyväisenä merkille laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastuksen) torjumista koskevien säännösten voimaantulon, sillä niissä vaaditaan kaikkien yhteisön markkinoille saatettujen tuotteiden sertifioimista; kehottaa panemaan kyseiset säännökset toimeen tiukasti ja tehokkaasti, mutta ottaa kuitenkin samalla huomioon, että monet kehitysmaat tarvitsevat apua voidakseen noudattaa asetusta asianmukaisesti ja taistella laitonta kalastusta vastaan; muistuttaa kuitenkin, että kyse on vähimmäisvaatimuksesta, joka ei riitä turvaamaan kestävää kalastustoimintaa, josta kyseiset tuotteet saadaan;

29.    katsoo, että sen lisäksi, että sovelletaan yhteisön säännöksiä laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen, on valvottava tiukemmin tällaisen kalan markkinointia toimitusketjun loppupäässä, erityisesti toteuttamalla perusteellisempia tarkastuksia jäsenvaltioissa ja yrityksissä, joiden epäillään toimittavan laittomasta kalastuksesta peräisin olevia tuotteita;

30.    kehottaa komissiota panemaan toimeen kaikki sen käytössä olevat keinot, jotta varmistetaan, että EU:n tuonnin kannalta tärkeimmät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vientimaat noudattavat Johannesburgissa tehtyjä sitoumuksia ja että kyseiset maat soveltavat luonnonvarojen säilyttämistä koskevia tiukkoja käytänteitä; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä kyseisten maiden sekä erityisesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa kaikilla asianmukaisilla foorumeilla;

31.    katsoo toisaalta, että Euroopan unionin on vahvistettava näitä sitoumuksia varmistaakseen, että kaikki Euroopan unioniin tuotavat tuotteet ovat poikkeuksetta peräisin maista, jotka ovat ratifioineet keskeiset kansainväliset merioikeussopimukset, erityisesti kansainvälisen merioikeussopimuksen (UNCLOS) ja yleissopimuksen yksinomaisten talousvyöhykkeiden ulkopuolella liikkuvista kalakannoista ja laajasti vaeltavista kalakannoista, ja että maat ovat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sopimuspuolia, mikäli tuotavat tuotteet ovat peräisin jonkin näistä järjestöistä sääntelemiltä merialueilta;

32.    korostaa, että yhteisön kalastajat, vesiviljelijät ja jalostajat kärsivät eräiden kolmansien maiden kanssa käytävässä kilpailussa huomattavista haitoista, jotka johtuvat siitä, että työvoiman kustannukset ovat kyseisissä maissa paljon vaatimattomampia ja niiden käytössä olevat sosiaalialan normit lievempiä;

33.    arvioi, että sosiaalialan sääntöjen laiminlyöntiä koskeva ongelma, jota esiintyy monilla muillakin talouden aloilla, on erityisen korostunut kalastus- ja vesiviljelyaloilla etenkin jalostustoiminnassa, jossa työvoimaa käytetään runsaasti;

34.    kehottaa komissiota panemaan toimeen kaikki sen käytettävissä olevat keinot, jotta varmistetaan vähintään se, että EU:n tuonnin kannalta tärkeimmät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vientimaat noudattavat ILO:n työntekijöiden perusoikeuksia koskevaa kahdeksaa sopimusta;

35.    vaatii, että kaikkien EU:n myöntämien, kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien kauppaetuuksien ehdottomaksi myöntämisehdoksi asetetaan ympäristöä ja sosiaalisia normeja koskevien tiukkojen vaatimusten täyttäminen; vaatii lisäksi, että tehtyjen sopimusten tätä tarkoitusta varten annettuihin määräyksiin sisältyy uskottavia mekanismeja, joilla voidaan valvoa tehtyjen sitoumusten noudattamista sekä lakkauttaa tai yksiselitteisesti ja yksinkertaisesti peruuttaa etuudet rikkomustapauksissa; kehottaa kehitysmaiden kohdalla panemaan täytäntöön ohjelmia, jotka on erityisesti suunniteltu teknisen tuen ja tarvittaessa rahoitustuen antamiseksi, jotta kyseiset valtiot voivat täyttää sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaatimuksensa;

36.    korostaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan lukien, tuontiin on sovellettava tiukasti ja kaikilta osin terveysnormeja ja -tarkastuksia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä (elintarvikkeiden turvallisuus, jäljitettävyys, ennaltaehkäisy jne.), jotka ovat keskeisiä näkökohtia kuluttajien suojelussa; tässä mielessä vaatii komissiota parantamaan tarkastusohjelmaansa kolmansissa maissa kehittämällä EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskierroksia erityisesti lisäämällä kullakin tarkastuskierroksella tarkastettavien laitosten määrää, jotta voidaan saada kolmannen maan tilannetta paremmin vastaavia tuloksia;

37.    kehottaa erityiseen varovaisuuteen, kun tietyissä kolmansissa maissa sovellettavat vaatimukset tunnustetaan EU:n jäsenvaltioiden vaatimuksia vastaaviksi siltä osin, kun niillä pyritään samoihin edellä mainitussa lainsäädännössä esitettyihin tavoitteisiin, sekä noudattamaan samaa varovaisuutta sellaisia maita ja laitoksia koskevien luetteloiden hyväksymisessä, joille se myöntää luvan viedä kalastus- ja vesiviljelytuotteita EU:hun; katsoo, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pitäisi pystyä poistamaan yksittäiset alukset tai jalostuslaitokset näistä luetteloista, jos ne eivät täytä vähimmäisstandardeja;

38.    kehottaa noudattamaan erittäin suurta varovaisuutta tuotteissa, joita tuotetaan etenkin tietyillä maapallon alueilla harjoitettavan vesiviljelyn uusilla muodoilla, ja tutkimaan kriittisesti tekniikoita ja menettelyjä, joita käytetään näiden viljelmien tuotannon lisäämisessä, ja niiden mahdollisia terveysvaikutuksia sekä niiden sosiaalista ja ympäristöön liittyvää paikallista vaikutusta;

39.    vaatii, että kaikilla tasoilla toteutetuissa tarkastuksissa noudatetaan tarkkuutta, erityisesti rajoilla suoritettavissa tehokkaasti yhdenmukaistetuissa ja avoimissa tarkastuksissa, ja että niitä suoritetaan riittävän usein, että ne suhteutetaan kyseessä oleviin tuotteisiin sisältyviin riskeihin ja että erityishuomiota kiinnitetään tuotteiden laatuun ja alkuperään; pyytää jäsenvaltioita myöntämään tätä tarkoitusta varten kaikki tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat;

WTO:n uudistaminen

40.    muistuttaa useista kuudennen vaalikauden kuluessa hyväksytyistä päätöslauselmista, joissa komissiota kehotetaan ryhtymään viipymättä kalataloustuotteiden nykyistä YMJ:tä koskeviin kunnianhimoisiin uudistustoimiin, jotta sen myötävaikutuksella varmistetaan alan tulot, markkinoiden vakaus, kalataloustuotteiden entistä parempi markkinointi ja niiden lisäarvon nousu; pitää valitettavana, että tässä asiassa on viivästytty; viittaa kyseessä oleviin päätöslauselmiin, joissa pohditaan, millaisia tällaisen uudistuksen suurten linjojen tulisi olla;

41.    korostaa, että tässä yhteydessä käyttöön otetuissa uusissa mekanismeissa on otettava huomioon ympäristölle vahingollisesta toiminnasta tai sosiaalisesta polkumyynnistä aiheutuvaan halpatuontiin liittyvän kilpailun ylitsepääsemättömät tosiseikat ja pyrittävä tästä huolimatta takaamaan yhteisön normaali tuotanto riittävän kannattavilla hinnoilla;

Kuluttajille tiedottaminen

42.    on vakuuttunut siitä, että EU:n kuluttajat valitsisivat usein toisin, jos heillä olisi parempaa tietoa markkinoilla tarjolla olevien tuotteiden todellisesta luonteesta, maantieteellisestä alkuperästä ja tuotanto- ja pyyntiolosuhteista ja niiden laadusta;

43.    korostaa, että on otettava kiireesti käyttöön EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laatua ja jäljitettävyyttä koskevat tiukat ja avoimet sertifiointi- ja merkintäperusteet ja edistettävä erityisesti näitä tuotteita varten tarkoitetun ympäristömerkin mahdollisimman pikaista käyttöönottoa yksityisten sertifikaatiojärjestelmien hallitsemattoman leviämisen pysäyttämiseksi;

44.    uskoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristösertifioinnin ja -merkitsemisen pitäisi olla avoin ja kuluttajille helposti ymmärrettävissä oleva prosessi ja sen pitäisi olla poikkeuksetta koko alan saatavilla edellyttäen, että noudatetaan tiukasti keskeisiä myöntämiskriteereitä;

Vesiviljely

45.    korostaa vesiviljelytuotteiden kasvavaa osuutta Euroopan unionin tuonnissa;

46.    katsoo, että kyseinen ilmiö on seurausta vesiviljelyn tuotannon huomattavasta kasvusta tietyissä maapallon osissa kuluneiden kymmenen vuoden aikana, kun taas yhteisön vesiviljely, jonka osuus maapallon tuotannosta on enää noin kaksi prosenttia, on ollut pysähdyksissä;

47.    panee merkille, että yhteisöstä peräisin olevien tuoretuotteiden ja eräiden maahantuotujen vesiviljelytuotteiden välillä on huomattavia korvausvaikutuksia kuluttajien tottumuksissa ja EU:n jakeluyritysten kysynnässä;

48.    arvioi, että yhteisön kestävän ja vähän ympäristöä kuormittavan vesiviljelyn kehittämiseen tähtäävä aktiivinen tukipolitiikka on eräs poliittisista ratkaisukeinoista, jolla voidaan pyrkiä vähentämään tuontiriippuvuutta kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alalla, suosimaan kyseistä toimintaa Euroopan unionin alueella ja tyydyttämään voimakkaasti kasvava kysyntä runsaammalla ja monipuolisemmalla tarjonnalla; painottaa tässä yhteydessä tarvetta jatkaa määrätietoisesti tutkimusta ja kehittämistä Euroopan vesiviljelytuotteiden alalla;

49.    viittaa tämän kysymyksen osalta 17. kesäkuuta 2010 antamaansa päätöslauselmaan "Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle";

50.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon tässä mietinnössä esitetyt keskeiset suositukset tehdessään yhteisen kalastuspolitiikan uudistamiseen liittyviä ehdotuksia ja päätöksiä;

51.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)

EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22.

(3)

EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 271.

(4)

EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(5)

EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1.

(6)

Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0039.

(7)

Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0243.

(8)

Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA-PROV(2009)0373.


PERUSTELUT

Poliittisen ryhmäni kanssa päätimme viime vuoden lopussa tehdä tämän kertomuksen laatimista koskevan aloitteen ottaen huomioon, että kertomuksessa käsitelty aihe on erittäin tärkeä ja esiin nostetut kysymykset monialaisia.

Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunta hyväksyi helmikuussa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta vihreästä kirjasta Maria do Céu Patrão Nevesin laatiman mietinnön pohjalta. Edellä mainittu valiokunta valmistautuu myös äänestämään Guido Milanan laatimasta mietintöluonnoksesta, jossa käsitellään EU:n vesiviljelyä koskevaa uutta strategiaa. Katsoimme, että olisi hyödyllistä täydentää näitä kahta tärkeää mietintöä asiakirjalla, jossa käsiteltäisiin kyseessä olevien alojen tulevaisuuden kannalta erityisen ratkaisevaa problematiikkaa.

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevan järjestelmä, toisin sanoen ehdot, jotka ovat edellytyksenä EU:n ulkopuolelta peräisin olevien tuotteiden saapumiselle EU:n alueelle, joko täydentämään EU:n kalastuksen ja vesiviljelyn avulla saatuja tuotteita tai kilpailemaan niiden kanssa, on erittäin tärkeä ja väistämätön kysymys analysoitaessa näitä EU:n talouden erityisaloja.

Luvut puhuvat puolestaan:

·   EU:n markkinat, arviolta 12 miljoonaa tonnia ja 55 miljardia euroa vuonna 2007, ovat maailman kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden kärjessä ennen Japania ja Yhdysvaltoja.

·   Vuodesta 2005 jatkuvasti kasvaneet markkinat ovat yhä enemmän riippuvaisia tuonnista, jopa siinä määrin, että yhteisön tuotannolla katetaan enimmillään alle 40 prosenttia kysynnästä, mikä vastaavasti merkitsee sitä, että tuontiriippuvuus näistä tuotteista on yli 60 prosenttia.

·   Kulutusta koskevat ennustukset osoittavat, että kysyntä saattaa kasvaa edelleen noin 1 500 000 tonnilla vuoteen 2030 mennessä ja että kasvu on lähes kokonaan katettava lisätuonnilla.

On täysin selvää, ettei yhteisön tuotanto riitä kattamaan tätä kysyntä sen enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan. Kyseiseen tuontiriippuvuuteen liittyy monimutkaisia ja monenlaisia tosiseikkoja tarkasteltaessa markkinoiden eri osa-alueita (lajeja, tuotetyyppejä, jakelukanavia jne.).

Ei ole siis ihme, että eräät alan toimijat ovat oikeutetusti huolissaan kyseisen alan tilanteesta. Tämän mietintöluonnoksen avulla pyrin nimenomaan heijastelemaan näitä huolenaiheita.

Asiakirjan laatimista varten olen perehtynyt tarjolla oleviin tutkimuksiin ja tietolähteisiin ja erityisesti komission ja parlamentin hiljattain teettämiin tutkimuksiin. Lisäksi olen pyytänyt tarkempia tietoja eräiltä komission pääosastoilta (kauppapolitiikan pääosastosta sekä meri- ja kalastusasioiden pääosastosta) sekä haastatellut asiasta vastaavien yksiköiden edustajia.

Olen myös järjestänyt epävirallisen kuulemisen, johon osallistui useita eri suuria järjestöjä, jotka edustavat kalastajia, vesiviljelijöitä, tuojia, jalostajia ja jakelusta vastaavia tahoja EU:n tasolla. Näiden tahojen mielipidettä kysyttiin kullekin eri toimijaluokalle erikseen laaditulla kysymyslomakkeella, minkä lisäksi tapasin eräitä kyseisten järjestöjen edustajia.

Kalatalousvaliokunnan viime huhtikuun 8. päivänä järjestämä kuuleminen aiheesta "Kalastus‑ ja vesiviljelytuotteita koskeva uudistus: kaupalliset näkökohdat ja markkinajärjestely" syvensi osaltaan käsitystäni eri osapuolten intresseistä ja hankaluuksista, joita niiden yhteensovittamiseen liittyy.

Kalatalousvaliokunnassa työskentelevien kollegojeni kanssa toisinaan kiivaatkin keskustelut, joita kävimme ainakin kolmessa yhteydessä (ensimmäinen keskustelu, työasiakirjan esittely sekä edellä mainitun kuuleminen), ovat puolestaan rikastuttaneet käsitystäni kansallisista näkökulmista ja poliittisista poliittisesti arkaluontoisista kysymyksistä, jotka poikkesivat omista näkemyksistäni. Olenkin pyrkinyt ottamaan ne huomioon mietintöluonnosta laatiessani.

Tämän hankkeen päälinjat vastaavat aiheita, jotka liittyvät tähän asiakirjan tärkeimpiin aiheisiin, joita ovat

·   tähän asti käytössä ollut ja edelleen käytössä oleva kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva yhteinen kauppapolitiikka sekä tässä yhteydessä tehtyjen päätösten johdonmukaisuus yhdistettynä EU:n kalatalousalan yhden osa-alueen ylläpitämiseen elinkelpoisena ja vastuullisena;

·   perustavanlaatuinen kysymys siitä, vastaavatko EU:hun kasvavissa määrin tuodut kalastus- ja vesiviljelytuotteet todellisuudessa niitä erityisesti ympäristöllisiä, sosiaalisia, terveydellisiä ja laadullisia vaatimuksia, jotka on asetettu yhteisön tuotannolle;

·   kalastus- ja vesiviljelyalan markkinajärjestelyjen pikainen uudistaminen, sillä sen kymmenisen vuotta vanhat mekanismit eivät enää vastaa uusia haasteita, joita ovat etenkin tullimaksujen vaiheittainen poistaminen sekä tuonnista aiheutuva, jatkuvasti kasvava kilpailu.

·   kuluttajavalistus sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteita varten tarkoitettu EU:n ympäristömerkki.

Olen lisännyt näiden kehityskulkujen tarkasteluun muutamia vesiviljelyä koskevia erityishuomioita korostaakseni, että EU:n riippuvuus tuonnista johtuu osittain siitä, että se on tällä saralla jäänyt kehityksessä jälkeen muihin alueisiin verrattuna ja viitatakseni Milanan mietinnössä esitettyihin toimenpiteisiin, joihin olisi ryhdyttävä edellä mainitun välimatkan kuromiseksi umpeen.

EU:n kalastusalan säilyminen on meitä kaikkia yhdistävä kysymys. Laatimassani mietinnössä on näin ollen esitetty tärkeimmät päätelmät siitä, miten tähän tavoitteeseen päästään.


kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO (2.6.2010)

kalatalousvaliokunnalle

EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevat tuontijärjestelyt YKP:n tulevan uudistuksen kannalta

(2009/2238(INI))

Valmistelija: Yannick Jadot

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että kala on luonnonvara, joka oikein hoidettuna voi uusiutua sekä tarjota ruokaa ja työtä ihmisille EU:ssa ja eri puolilla maailmaa; katsoo, että tätä luonnonvaraa on suojeltava, jotta voidaan välttää kalakantojen pienentyminen ja siitä rannikkoyhteisöille aiheutuvat vaikeudet EU:ssa ja sen ulkopuolella; tunnustaa tässä suhteessa tarpeen vahvistaa tehokasta kalastuksenhoitoa niin, että otetaan huomioon kansainvälinen kauppa ja sen vaikutukset koko maailman kalakantoihin;

2.  katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa siitä, että WTO:n kauppasäännöissä noudatetaan mahdollisimman korkeita maailmanlaajuisia kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtääviä standardeja; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

3.  kehottaa komissiota toimimaan yhdessä muiden WTO- ja FAO-kumppanien kanssa ja kehittämään ja tukemaan ympäristöä ja yhteiskuntaa koskevia normeja, joita sovelletaan kahden- ja monenvälisessä kaupassa ja joiden avulla voidaan edistää kestävyyttä ja vähentää köyhyyttä koko maailmassa;

4.  korostaa, että kalaa ei pitäisi kohdella kuten muita teollisuustuotteita, vaan siihen pitäisi soveltaa WTO:n erityisiä, arkoja tuotteita koskevia kauppasääntöjä, jolloin voitaisiin ottaa käyttöön suojatoimia ja valvontaa;

5.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhteisiä aloitteita WTO:ssa ja FAO:ssa sen arvioimiseksi, olisiko jatkossa mahdollista olla soveltamatta kalastustuotteisiin teollisuustuotteita koskevia NAMA-sääntöjä kalastustuotteiden kaupan mukauttamiseksi niihin vaatimuksiin, jotka yleensä pätevät ruokaan ja arkoihin tuotteisiin;

6.  korostaa, että kaikkien EU:hun tuotavien tuotteiden on täytettävä samat terveysvaatimukset kuin EU:ssa tuotettujen kalatuotteiden;

7.  kannattaa EU:n laittomasta kalastuksesta antamaa asetusta, jonka tarkoitus on estää laittomasti pyydetyn kalan pääsy EU:n markkinoille, mutta ottaa kuitenkin samalla huomioon, että monet kehitysmaat tarvitsevat apua voidakseen noudattaa asetusta asianmukaisesti ja taistella laitonta kalastusta vastaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Kader Arif, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Harlem Désir, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Metin Kazak, David Martin, Vital Moreira, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Gianluca Susta, Iuliu Winkler, Jan Zahradil, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Josefa Andrés Barea, Catherine Bearder, George Sabin Cutaş, Mário David, Béla Glattfelder, Salvatore Iacolino, Syed Kamall, Georgios Papastamkos, Michael Theurer


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

22.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Josefa Andrés Barea, Kriton Arsenis, Alain Cadec, Carmen Fraga Estévez, Pat the Cope Gallagher, Carl Haglund, Guido Milana, Maria do Céu Patrão Neves, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Catherine Trautmann, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean-Paul Besset, Luis Manuel Capoulas Santos, Gabriel Mato Adrover, Antolín Sánchez Presedo, Ioannis A. Tsoukalas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Giovanni La Via, Maurice Ponga, Jacek Włosowicz

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö