SUOSITUS ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen tekemisestä

25.6.2010 - (05308/2010 – C7‑0029/2010 – 2009/0188(NLE)) - ***

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Salvatore Iacolino

Menettely : 2009/0188(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0209/2010
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0209/2010
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen tekemisestä

(05308/2010 – C7‑0029/2010 – 2009/0188(NLE))

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Japanin väliseksi sopimukseksi keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (15915/2009),

–    ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (05308/2010),

–    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0209/2010),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Japanin hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

1.  Sopimuksen taustaa

Tälle ajalle tyypillinen globalisaatio näkyy kaikilla jokapäiväisen elämän aloilla, myös rikollisuudessa.

Rikosoikeudellisen yhteistyön menettelyjä koskevat tilastot yksittäisten jäsenvaltioiden ja Japanin välillä osoittavat, että vaikka oikeudellisia kehyksiä ei vielä olekaan, EU:n ja Japanin oikeusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä.

Todettuaan kahdenvälisten sopimusten puuttuvan EU:n jäsenvaltioiden ja Japanin välillä ja tietoisena yhtenäisen ja johdonmukaisen oikeudellisen kehyksen eduista neuvosto antoi helmikuussa 2009 luvan aloittaa neuvottelut sopimuksesta Euroopan unionin ja Japanin välillä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa.

Neuvosto hyväksyi sopimuksen allekirjoittamisen 30. marraskuuta 2009 tehdyllä päätöksellä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan nojalla. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamenttia pyydettiin antamaan hyväksyntänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti.

2.        Sopimuksen sisältö

Sopimus perustuu muille aiemmin solmituille oikeudellista yhteistyötä koskeville sopimuksille. Se koskee eritoten yhteistyötä tutkinnassa tai todisteiden hankkimisessa sekä muuta toimintaa, kuten tiedoksiantoja ja ilmoituksia pyynnön esittäneessä valtiossa.

Tärkeimpiä määräyksiä ovat todistajanlausunnon tai lausuntojen vastaanottaminen, kuulemisen mahdollistaminen videokokouksen avulla, pankkitilejä koskevien tietojen, asiakirjojen tai selvitysten hankkiminen, henkilöiden olinpaikan määrittäminen tai henkilöiden tunnistaminen sekä pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädäntö-, hallinto- tai oikeusviranomaisten sekä paikallisviranomaisten hallussa olevien todisteiden toimittaminen.

Sopimuksessa määrätään myös asiakirjojen tiedoksiannosta ja ilmoittamisesta henkilölle kutsusta saapua asian käsittelyyn pyynnön esittäneessä valtiossa ja vangittuna olevan henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistajanlausuntoa tai muita todistustarkoituksia varten.

Määräykset koskevat myös avustamista rikoksen tuottaman hyödyn tai rikoksentekovälineiden jäädyttämiseen tai takavarikointiin ja menetetyksi tuomitsemiseen liittyvissä menettelyissä.

Lisäksi loppulausekkeen mukaan on mahdollista antaa mitä tahansa muuta pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaan sallittua ja jonkin jäsenvaltion ja Japanin välillä sovittua apua.

Oikeusapua voidaan antaa joko virallisen pyynnön johdosta tai oma-aloitteisena tietojenvaihtona. Jälkimmäisessä tapauksessa välitettyjen tietojen käyttöä voidaan rajoittaa.

Oikeusapua koskevaan pyyntöön vastataan pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti mutta myös erityismenettelyistä voidaan sopia. Jos pyynnön täyttäminen aiheuttaa käytännön ongelmia pyynnön vastaanottaneelle valtiolle, pyynnön vastaanottanut valtio neuvottelee pyynnön esittäneen valtion kanssa ongelmien ratkaisemiseksi. Jos pyynnön täyttäminen häiritsee kansallista menettelyä, pyynnön vastaanottanut valtio voi lykätä pyynnön täyttämistä.

Mitä tulee avun epäämisperusteisiin, "klassisten" epäämisperusteiden, kuten poliittisia rikoksia koskevat syyt, non bis in idem -periaate, käyttäminen syrjiviin tarkoituksiin ja pyynnöt, jotka vahingoittavat pyynnön vastaanottaneen maan suvereniteettia, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai muita olennaisia etuja, on syytä nostaa esille sen määräyksen merkitys, joka suojelee jäsenvaltioita sopimuksen mahdollisesta käyttämisestä oikeusmenettelyissä, joissa voidaan langettaa kuolemantuomio.

Euroopan unionin usein esittämän kannan mukaan, jossa vaaditaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamista tai ainakin kuolemantuomioiden toteuttamisen keskeyttämistä, sopimuksessa määrätään, että pyynnön vastaanottanut valtio voi katsoa, että sellaista rikosta koskevan pyynnön täyttäminen, josta pyynnön esittäneen valtion lakien mukaan on mahdollista langettaa kuolemantuomio, voi vahingoittaa valtion olennaisia etuja ja siten kieltäytyä toteuttamasta pyyntöä. Pyynnön vastaanottaneella valtiolla on kuitenkin mahdollisuus hyväksyä yhteistyöpyyntö, jos se ja pyynnön esittänyt valtio sopivat ehdoista, joiden mukaisesti pyyntö voidaan täyttää.

Lopuksi on määrätty myös kaksoisrangaistavuuden periaatteen noudattamisesta tapauksissa, joissa pakkokeinot ovat tarpeen.

Reilun yhteistyön hengessä kaikkia avun epäämispäätöksiä on edellytettävä vaihe, jossa asianomaiset jäsenvaltiot kuulevat toisiaan.

Sopimuksen sisältämien useiden takuiden joukossa määrätään, että pyyntöön liittyvät asiakirjat on käännettävä kielelle, jota vastaanottaja ymmärtää.

11 artiklan 3 kohdassa kielletään avun epääminen pankkisalaisuuden perusteella. Esittelijä katsoo, että tulevaisuudessa tämä kielto voitaisiin laajentaa koskemaan ammattisalaisuutta, johon asianajajat tai säänneltyjen oikeusalan ammattien harjoittajat voivat vedota. Ammattisalaisuutta ei tulisi kuitenkaan kunnioittaa, jos sillä peitellään ilmiselvästi rikollista toimintaa.

Mitä tulee pankkitilejä koskevien tietojen, todistajanlausuntojen tai lausuntojen ja todisteiden hankkimiseen, pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi käyttää mahdollisia pakkokeinoja, kuten etsintä ja takavarikko, jos ne ovat perusteltuja sen oman lainsäädännön nojalla. Näitä määräyksiä näyttävät tukevan riittävät menettelylliset takuut.

Myös muissa kysymyksissä, kuten todisteiden toimittaminen, asiakirjojen tiedoksianto, jäädyttäminen, takavarikko ja rikoksen tuottaman hyödyn tai rikoksentekovälineiden tuomitseminen menetetyksi, pyynnön vastaanottanut valtio pyrkii avustamaan samassa laajuudessa ja samoin edellytyksin kuin jos kyseessä olisivat sen omat tutkinta- ja syyttäjäviranomaiset ja oman lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa. Niinpä vaikuttaa siltä, että sopimuksen osapuolia suojelevat riittävät takuut.

Molemminpuolinen avunanto ei estä sopimuksen osapuolia ryhtymästä samanaikaisesti muiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti toimiin, jotka koskevat samoja rikosasioita, tai tekemästä sopimuksia, jossa vahvistetaan, täydennetään, laajennetaan tai täsmennetään tämän sopimuksen määräyksiä.

3.        Päätelmät

Tämän sopimuksen määräyksillä pyritään antamaan oikeudellista apua, joka on mahdollisimman tehokasta ja jolla voidaan vastata jokapäiväisiin haasteisiin samalla kun varmistetaan riittävät takuut.

Lopuksi voidaan todeta, että tämän sopimuksen tarjoama suoja vaikuttaa paremmalta kuin vastaavien, myös viime aikoina solmittujen sopimuksien tarjoama suoja.

Edellä mainittu huomioon ottaen ei ole erityisiä syitä vastustaa sopimuksen hyväksyntää.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Roberta Angelilli, Gerard Batten, Mario Borghezio, Simon Busuttil, Carlos Coelho, Cornelis de Jong, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Tanja Fajon, Kinga Gál, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Ágnes Hankiss, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Sophia in ‘t Veld, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Timothy Kirkhope, Juan Fernando López Aguilar, Clemente Mastella, Louis Michel, Claude Moraes, Georgios Papanikolaou, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Renate Sommer, Rui Tavares, Wim van de Camp, Axel Voss, Manfred Weber, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alexander Alvaro, Edit Bauer, Andrew Henry William Brons, Anna Maria Corazza Bildt, Ioan Enciu, Nadja Hirsch, Franziska Keller, Petru Constantin Luhan, Mariya Nedelcheva, Kyriacos Triantaphyllides