Menettely : 2009/2237(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0225/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0225/2010

Keskustelut :

PV 06/09/2010 - 17
CRE 06/09/2010 - 17

Äänestykset :

PV 07/09/2010 - 6.12
CRE 07/09/2010 - 6.12
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0302

MIETINTÖ     
PDF 193kWORD 139k
24.8.2010
PE 439.121v03-00 A7-0225/2010

oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan

(2009/2237(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: José Bové

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunto
 sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunto
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan

(2009/2237(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (KOM(2009)0591) sekä lukuisat tämän tiedonannon liitteenä olevat tiedonannot,

–   ottaa huomioon elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän lopulliset suositukset 17. maaliskuuta 2009(1),

–   ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa(2),

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 päivätyn kannanottonsa Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(3),

–   ottaa huomioon neuvoston 29. maaliskuuta 2010 hyväksymät päätelmät toimivammasta elintarvikeketjusta Eurooppaan(4),

–   ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan raportin "Agribusiness and the right to food",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7‑0225/2010),

A. ottaa huomioon, että ruoan ja hyödykkeiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet suurta huolestuneisuutta Euroopan ja maailman elintarvikeketjujen toiminnasta,

B.  ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuodesta 1996 lähtien 3,3 prosenttia vuodessa, mutta viljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia ja samaan aikaan tilojen tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia, mikä osoittaa, ettei elintarvikeketju toimi asianmukaisesti,

C. ottaa huomioon, että komission tiedonannossa myönnetään, että "hintavaihtelu on ajanut maataloustuottajat ahdinkoon, ja se on paljastanut, että kuluttajan etu ei toteudu"(5),

D. ottaa huomioon, että loppukäyttäjien maksamat hinnat pysyivät keskimäärin vakaina tai jopa nousivat huolimatta maataloushyödykkeiden hintojen jyrkästä laskusta vuonna 2008,

E.  ottaa huomioon, että tasapainoiset liiketoimintasuhteet paitsi parantaisivat elintarviketuotantoketjun toimintaa myös hyödyttäisivät viljelijöitä,

F.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen yleistyminen uhkaa nykyisin viljelijöiden kykyä innovoida ja investoida (erityisesti ympäristöä säästävään teknologiaan, ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja uusiutuviin energianlähteisiin, kun viljelijöitä vaaditaan täyttämään korkeat ympäristönormit, ja näitä vaatimuksia vahvistetaan edelleen vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa),

G. panee merkille, että elintarvikeketjusta peräisin oleva maataloustuotteiden lisäarvon osuus on vuosina 1995–2005 pudonnut 31 prosentista 24 prosenttiin 25 jäsenvaltion EU:ssa, ja ottaa huomioon, että seuraavien vuosien alustavat luvut osoittavat viljelijöille palaavan osuuden laskevan edelleen jalostajien, tukku- ja/tai vähittäismyyjien sekä elintarvikeketjun ulkopuolisten taloudellisten toimijoiden jatkuvasti kasvaviin voittoihin verrattuna,

H. ottaa huomioon, että viljelijän keskimääräiset tulot vähenivät yli 12 prosentilla 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2009, mikä tarkoittaa, että viljelijät eivät voi enää saada kohtuullisia tuloja työstään ja että tästä huolimatta viljelijöiden ja maatalouselintarvikealan on jatkettava hyvin vaativat laatunormit täyttävien ja kuluttajille riittävän edullisten elintarvikkeiden tuotantoa yhteisessä maatalouspolitiikassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti,

I.   ottaa huomioon, että elintarvikeketjuun kuuluvat viljelijät, viljelijöiden osuuskunta- ja tuotanto-organisaatiot, elintarvikkeiden jalostusteollisuus, tukkumyyjät, vähittäismyyjät, kauppaketjut, laitosruokalat, ravintolat, suorat toimitukset kotitarpeisiin ja yksityinen tuotanto sekä kuluttajat, mutta myös elintarvikeketjun ulkopuoliset taloudelliset toimijat, kuten viestintä- ja mainosyritykset, kuljetus- ja logistiikkapalvelut, energia-, sähkö-, kaasu- ja vesiyhtiöt, pakkauspalvelut, teknisten välineiden tarjoajat, lisäpalvelut, teknologioiden toimittajat sekä konsultointipalvelut; katsoo, että tämä mutkikas tilanne ja huomattava monimuotoisuus on otettava huomioon koko ketjun kestävyyden parantamiseksi,

J.   katsoo, että komission tiedonannossa tunnistetaan sellaiset vakavat ongelmat kuten ostajan valta-aseman väärinkäyttö, hyvän kauppatavan vastaiset sopimuskäytännöt – kuten maksun viivästyminen, sopimusten yksipuolinen muuttaminen ja neuvotteluihin pääsemiseksi vaadittavat etukäteismaksut – rajoitettu markkinoillepääsy, hinnanmuodostusta koskevien tietojen puute ja voittomarginaalien jakautuminen elintarvikeketjussa, mikä liittyy läheisesti entistä suurempaan keskittymiseen tuotantopanos-, tukkumyynti- ja vähittäismyyntialoilla,

K. ottaa huomioon, että 28. lokakuuta 2009 annetussa komission tiedonannossa suositellaan, että maatalousalan rakenneuudistusta ja vakauttamista on edistettävä ja helpotettava tukemalla vapaaehtoisten tuottajaorganisaatioiden perustamista,

L.  ottaa huomioon, että globalisaatio ja erityisesti vähittäismyynnin keskittyminen on johtanut elintarvikeketjun toimijoiden väliseen epätasapainoon ja että todellisuudessa vähittäismyyjiä on lukumääräisesti hyvin vähän mutta niillä on paljon vaikutusvaltaa ja ne neuvottelevat suoraan tai välillisesti 13,4 miljoonan viljelijän ja 310 000 elintarviketeollisuuden alan yrityksen kanssa koko Euroopan unionissa,

M. katsoo, että liiallinen keskittyminen johtaa tuotevalikoiman monipuolisuuden, kulttuuriperinnön, vähittäismyymälöiden, työpaikkojen ja elinkeinojen vähenemiseen,

N. ottaa huomioon, että komission mukaan hankintasuhteiden epätasapaino ja erisuuruiset neuvotteluvoimat vaikuttavat kielteisesti elintarvikeketjun kilpailukykyyn, sillä pienemmät mutta tehokkaat toimijat saattavat kärsiä kannattavuusongelmista, jotka rajoittavat niiden kykyä ja halukkuutta investoida tuotelaadun parantamiseen ja tuotantoprosessien uudistamiseen,

O. ottaa huomioon, että elintarvikkeilla käydään vapaasti kauppaa sisämarkkinoilla ja tuottajien (järjestöjen), jalostajien sekä tukku- ja vähittäismyyjien välisten hintaneuvottelujen tulokset perustuvat usein hintojen kehittymiseen maailmanmarkkinoilla,

P.  katsoo, että viljelijöiden ja vähittäismyyjien lukumäärän ja taloudellisen vaikutusvallan välillä on valtava ero, mikä osoittaa selvästi elintarvikeketjun olevan epätasapainoinen ja katsoo, että määrän saamiseksi tasapainoon on välttämätöntä edistää viljelijöiden taloudellisten järjestöjen kehittämistä; katsoo, että osuuskunnilla on keskeinen asema viljelijöiden vaikutusvallan ja neuvotteluvoiman lisäämisessä,

Q. panee merkille, että Euroopan unioni on mukana maailmankaupan verkostoissa ja sitä sitovat maailmankauppaa koskevat sopimukset,

R.  panee merkille, että Euroopan unioni on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja ja viejä ja että EU:n maataloustuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2008 reilut kymmenen prosenttia 98,6 miljardiin euroon ja vienti lähes 11 prosenttia 75,2 miljardiin euroon,

S.  katsoo, että Euroopan unioni tekee jo erittäin paljon myönnytyksiä kehitysyhteistyöpolitiikassaan ja ettei kahdenvälisiä sopimuksia saa tehdä yksipuolisesti eurooppalaisen maatalouden vahingoksi,

1.  pitää myönteisenä 28. lokakuuta 2009 annettua komission tiedonantoa "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (KOM(2009)0591), koska siinä tunnustetaan eri toimijoiden välisten voimasuhteiden epätasapaino, mutta katsoo, että tiedonannossa ehdotetut toimet ovat riittämättömiä ongelmien ratkaisemiseksi;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti elintarvikeketjun voittojen epäoikeudenmukaista jakautumista koskevaa ongelmaa erityisesti viljelijöiden asianmukaiset tulot huomioon ottaen; tunnustaa, että kestävien ja eettisten tuotantojärjestelmien edistämiseksi viljelijöille on korvattava tällä alalla tehdyt investoinnit ja sitoumukset; korostaa, että keskinäisten riitojen tilalle on saatava vakiinnutettua yhteistyösuhteet;

3   toteaa, että kaikki Rooman sopimuksessa mainitut maatalouteen liittyvät tavoitteet (tuottavuuden lisääminen, elintarvikkeiden riittävä tarjonta, kohtuulliset kuluttajahinnat, markkinoiden vakauttaminen) on saavutettu, paitsi tavoite varmistaa kohtuullinen elintaso maataloudessa työskenteleville; kehottaa siksi komissiota ottamaan asian asianmukaisesti huomioon kaikissa talousarvioehdotuksissa;

4.  pitää tarpeellisena vakaata, turvallista ja voittoa tuottavaa tuottajasektoria, joka on ratkaiseva tekijä elintarvikeketjussa; toteaa kuitenkin myös, että elintarvikeketju koostuu useista sidosryhmistä – viljelijöistä, jalostajista, tehtailijoista, toimittajista ja vähittäismyyjistä – jotka kaikki tuottavat lisäarvoa ja jotka myös tarvitsevat tietyn määrän varmuutta;

Hinnoittelun avoimuus

5.  kehottaa komissiota parantamaan eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän ottamalla käyttöön monikielisen käyttöliittymän, jossa on useampia elintarviketuotteita, ja helpottamalla elintarvikeketjun hintavertailua jäsenvaltioissa ja niiden välillä siten, että elintarvikkeiden hinnoittelu muuttuisi avoimemmaksi kuluttajien ja viljelijöiden tarpeiden mukaisesti;

6.  pahoittelee Euroopan komission vastahakoisuutta tehdä sovittua tutkimusta voittomarginaalien jakautumisesta elintarvikeketjussa vuoden 2009 talousaviomenettelyn osalta;

7.  huomauttaa, että tilojen ja elintarvikeketjussa niitä edeltävien ja seuraavien toimijoiden välisellä liiketaloudelliseen avoimuuteen liittyvällä epätasapainolla voi olla kielteisiä vaikutuksia viljelijöiden ja tuottajayhteisöjen neuvotteluasemiin;

8.  kehottaa komissiota pikaisesti toteuttamaan maataloushintojen ja -marginaalien seurantakeskuksen perustamista koskevan kokeiluhankkeen – ja täydentämään tätä välinettä hintoja, voittomarginaaleja ja volyymeja koskevilla tiedoilla – jota varten Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 1,5 miljoonan euron määrärahan vuoden 2010 talousarvioon, perustamaan sen komission yhteyteen ja sisällyttämään siihen tavanomaisilla tavoilla ja eettisesti tuotettujen tuotteiden kestävien tuotantokustannusten ja tuottajahintojen vertailun tärkeimmillä maatalouden aloilla eri jäsenvaltioissa ja erilaisissa sosioekonomisissa tilanteissa;

9.  kehottaa komissiota säilyttämään elintarvikeketjua käsittelevän korkean tason työryhmän pysyvänä keskusteluelimenä, koska sen työ on ollut hyvin tärkeä ongelmien selvittämisessä, suositusten antamisessa ja strategioiden laatimisessa nykyisen epätasapainoisen tilanteen korjaamiseksi;

10. kehottaa komissiota ehdottamaan pakollista vuosittaista menettelyä, jonka mukaan Euroopan johtavat kauppiaat, jalostajat sekä tukku- ja vähittäismyyjät ilmoittavat markkinaosuutensa (yksityisiä tuotemerkkejä koskevin tiedoin) tärkeimmistä elintarviketuotteista ja kuukauden myyntimääränsä, jotta kaikki markkinoilla toimijat voivat arvioida kysyntää, tarjontaa ja hintakehitystä koskevia suuntauksia elintarvikeketjussa;

11. toteaa, että joissakin maissa elintarvikkeita jalostava teollisuus saa elintarvikeketjussa suurimmat marginaalit, minkä myös komissio on vahvistanut; vaatii siksi tarkkailemaan ja tutkimaan erityisesti jalostavaa teollisuutta hintojen avoimuuden takaamiseksi;

12. pitää tarpeellisena lisätä markkinoiden avoimutta ja kuluttajille annettavia tietoja ehdottomana edellytyksenä tuotteiden ominaislaadun osoittamisessa, taata elintarvikkeiden sekä maatalouden elintarviketuotteiden ja muiden tuotteiden monipuolisuus monien eri alueiden historian ja kulttuurin ja jokaisen jäsenvaltion maataloudelle "ominaisen" luonteen ilmentymänä;

13. kehottaa Euroopan komissiota velvoittamaan, että liiketoimea koskevaan asiakirjaan on merkittävä selkeästi toimittajan myytäväksi aikoman tuotteen arvo sekä nettohinta, joka liiketoimesta todellisuudessa maksetaan;

14. kehottaa komissiota teettämään vaikutustenarvioinnin yksityisiä laatumerkintöjä ja omia merkkejä koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta siten, että näiden merkintöjen ja merkkien lukumäärän paisuminen vältetään, jolloin kuluttajien on helpompi vertailla elintarvikkeita ja tuottajien on helpompi päästä markkinoille;

15. korostaa, että on parannettava EU:n maatalouden elintarviketuotannon lisäarvoa ja käynnistettävä kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan viljelijöiden ja teollisuuden toimista ympäristön, elintarviketurvan ja eläinten hyvinvoinnin hyväksi;

Kilpailu

16. kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia kilpailuviranomaisia sekä muita tuotannosta ja kaupasta vastaavia sääntelyviranomaisia puuttumaan päättäväisesti elintarviketuotantoketjussa toimivien maatalouskaupan tukkumyyjien, tuotantotarvikeyritysten, jalostajien ja vähittäismyyjien määrääviin markkina-asemiin ja huomattaviin markkinaosuuksiin; vaatii kyseisiä viranomaisia torjumaan kaikkia kohtuuttomia ostokäytäntöjä, jotka asettavat viljelijät äärimmäisen epätasa-arvoiseen neuvotteluasemaan;

17. kehottaa komissiota luomaan uuden yhteyden kilpailusääntöjen ja yhteisen maatalouspolitiikan välille, jotta viljelijät ja viljelijöiden alakohtaiset järjestöt saavat keinoja neuvotteluasemansa parantamiseen;

18. vaatii komissiota tutkimaan yksittäisen vähittäismyyjän tai muutamien vähittäismyyjien merkittävän markkinaosuuden vaikutuksia yksittäisessä jäsenvaltiossa; vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisuutta korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseen tuottajien ja kuluttajien hyväksi, jos vähittäismyyjän menettelyjen tai markkinaosuuden katsotaan haittaavan kilpailua;

19. kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuoden 2010 loppuun mennessä kertomuksen, jossa esitetään tietoja ostajan valta-aseman väärinkäytöstä EU:ssa, kilpailunvastaisesta toiminnasta ja hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä kaikkialla elintarvikeketjussa tuotantotarviketeollisuudesta kuluttajiin saakka ja ehdotetaan asianmukaisia vastatoimia;

20. kehottaa jäsenvaltioita tarpeen mukaan suomaan kansallisille kilpailuviranomaisilleen laajemmat toimintamahdollisuudet vakiinnuttamalla yksinkertaisia mekanismeja sen todentamiseksi, että kilpailu on vääristynyttä sopimattomien sopimuskäytäntöjen vuoksi;

21. katsoo, että unionin tasolla on kiellettävä myynti hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla;

22. vaatii komissiota aloittamaan koko alan kattavan tutkimuksen elintarviketuotantoketjusta ja määrittämään alalla vallitsevan ostajan valta-aseman väärinkäytön asteen; tuo esiin, että vuonna 2009 toteutettu lääkealan kilpailututkimus oli onnistunut;

23. kehottaa komissiota tarkistamaan vaatimuksia, joita parhaillaan käytetään kilpailun vastaisen toiminnan arvioinnissa (Herfindahl Index); tällä monopoliriskien arvioinnissa hyödylliseksi todetulla indeksillä ei kyetä kuvamaan sellaisten kilpailun vastaisten käytäntöjen todellista laajuutta, joihin liittyy salaisia sopimuksia ja oligopolistisia piirteitä, kuten suurten myymäläketjujen tapauksessa vaikuttaa ainakin osittain tapahtuvan;

24. kehottaa komissiota huolehtimaan kilpailusääntöjen täsmällisemmästä soveltamisesta elintarvikeketjussa ja harkitsemaan lainsäädäntöehdotusten antamista parlamentille ja neuvostolle, jotta rajoitettaisiin tehokkaasti määräävän markkina-aseman muodostumista tuotantotarviketeollisuudessa, elintarvikkeita jalostavassa teollisuudessa ja vähittäiskaupan alalla ja vahvistettaisiin viljelijöiden yhteisillä toimilla saavutettavaa neuvotteluvoimaa markkinatoimijoita vastaan tehokkaiden tuottajajärjestöjen, alakohtaisten järjestöjen ja pk-yritysten avulla;

25. katsoo, että maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta (EY) N:o 1234/2007 on tarkistettava mahdollisimman pikaisesti kyseisten järjestöjen lujittamiseksi ja että tämän asetuksen soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että kestävistä tuotantokäytännöistä tulisi ennakkoehto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan mukaiselle poikkeukselle;

26. katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan tietty määrä kansallisten toimien koordinointia ja yhtenäistämistä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi;

27. kehottaa komissiota soveltamaan standardoituihin tuotteisiin erilaisia sääntöjä kuin sellaisiin tuotteisiin, joilla on vahva alueellinen sidonnaisuus ja jotka erottuvat erityispiirteidensä tai -ominaisuuksiensa, paikallisuutensa tai alueellisuutensa ansiosta;

28.  kehottaa komissiota esittämään toimenpiteitä erilaisten ravitsemuksellisten, ympäristöllisten ja terveydellisten ominaisuuksien säilymisen takaamiseksi sekä varmistamaan, että tällaisiin monipuolisiin tuotteisiin sovelletaan kohtuullisia hintoja; kilpailua on siis kehitettävä myös erilaisten laadullisten ominaisuuksien pohjalta, ja näiden ominaisuuksien on oltava tarkoituksenmukaisesti mitattavissa;

Ostajan valta-aseman väärinkäyttö ja sopimusten teko

29. kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan kilpailulainsäädäntöä ei kierretä eikä vääristetä elintarvikeketjussa ilmenevällä ostajan valta-aseman väärinkäytöllä, joka tapahtuu usein viljelijöille suoritettavien maksujen viivästymisen, sopimusehtojen muuttamisen jälkikäteen, pakollisten alennusten, tappiollisen jälleenmyynnin, suurten määrällisten vaatimusten ja epäoikeudenmukaisten valikoimaan ottamista koskevien maksujen kautta; kehottaa antamaan riittäviä lainsäädäntöehdotuksia tarvittaessa;

30. vaatii erityisesti, että elintarvikeketjun maksuajat lyhennettäisiin enintään 30 vuorokauteen kaikkien elintarvikkeiden osalta ja vieläkin lyhyemmiksi helposti pilaantuvien elintarviketuotteiden osalta osana kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY meneillään olevaa tarkistamista (poikkeuksia olisi harkittava tuottajajärjestöjen ja -osuuskuntien tapauksissa);

31. vaatii komissiota ehdottamaan Euroopan kilpailulainsäädännön nykyisen kapea-alaisen soveltamisalan laajentamista koskemaan kuluttajien hyvinvointia ja elintarvikkeiden hintojen pitämistä alhaalla;

32. kehottaa komissiota tarkistamaan, voivatko yksittäisten vähittäismyyntiketjujen vaatimat, lainsäädännössä vahvistettuja sääntöjä tiukemmat määräykset hedelmiä ja vihanneksia koskevista maatalouden tuotantokäytännöistä ja kasvinsuojeluaineiden jäämistä rajoittaa vapaata kauppaa ja vahvistaa perusteettomasti kauppiaiden asemaa elintarvikeketjussa;

33. vaatii Euroopan unionia laatimaan luettelon hyvän kauppatavan vastaisista markkinakäytännöistä, joita ovat esimerkiksi tappiolla myyminen ja myyntiprovisiot, ja kieltämään ne nimenomaisesti; kehottaa laatimaan julkisen luettelon sääntöjä rikkovista yrityksistä ja ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa rikkomisista rangaistaan;

34. kehottaa komissiota analysoimaan, johtavatko, ja missä määrin, suurten kauppaketjujen omien merkkien väärinkäyttö ja ostoliittymäkäytännöt maataloustuottajiin kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun ja paineeseen sekä tuottajahintojen järjestelmälliseen alentamiseen; korostaa, että omien merkkien väärinkäytöllä on käänteinen vaikutus tuottajien (etenkin pientuottajien) innovointikykyyn; vaatii komissiota ryhtymään toimiin tässä asiassa siten, että viljelijöitä ja tuottajaryhmiä kohdellaan oikeudenmukaisesti hinnoitteluprosessissa;

35. on sitä mieltä, että komission suositukset elintarviketeollisuuden alakohtaisen yhdentymisen lisäämiseksi eivät aina heijastele viljelijöiden, kauppiaiden ja elintarviketeollisuuden välisen neuvotteluvoiman uudelleen tasapainottamista koskevaa tarvetta, joten kyseisiin strategioihin on liitettävä hyvän kauppatavan käytäntöjä hillitseviä toimenpiteitä;

36. varoittaa, että ostajien edellyttämä sopimusviljely, alakohtainen yhdentyminen ja futuurit saattavat vähentää kilpailua sekä heikentää viljelijöiden neuvotteluasemia; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tämän tyyppisten sopimusjärjestelyjen vaikutuksia ja ryhtymään tarvittaessa asian edellyttämiin toimiin;

37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden välistä oikeudenmukaista sopimista, joka perustuu viljelijöiden ja tuottajajärjestöjen sekä alakohtaisten järjestöjen kanssa neuvoteltuihin ehtoihin, jotta parannetaan kestäviä viljelykäytäntöjä ja varmistetaan tuotteiden paras laatu niin, että tuotantopanoksia voitaisiin hankkia mahdollisimman edullisesti ja turvata oikeudenmukaiset hinnat sekä saada aikaan helppokäyttöinen järjestelmä, jolla valvotaan ostajien sopimusrikkomuksia; katsoo, että normisopimukset voisivat olla hyödyllisiä välineitä, joiden täytäntöönpano olisi tehtävä pakolliseksi tietyillä aloilla; tukee jäsenvaltioiden välisten sopimuskäytäntöjen ilmoittamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, komissiolle ilmoittaminen mukaan luettuna;

38. pitää myönteisenä ja kannattaa elintarvikkeiden vähittäiskauppavaltuutetun virkojen perustamista ja muita välimiesmenettelyjä, joilla pyritään takaamaan sopimusten noudattaminen; kehottaa komissiota tarkastelemaan tästä saatuja kokemuksia EU:n elintarvikkeiden vähittäiskauppavaltuutetulle, jonka tehtäviin kuuluisi valvoa eri jäsenvaltioiden toimijoiden käytännesääntöjen, parhaiden käytäntöjen ja liiketoimintasopimusten noudattamista;

39. kehottaa komissiota tuomaan esiin hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, joihin liittyy valikoimaan ottamista koskevia ja muita markkinoille saattamista koskevia maksuja, ja tarkistamaan, ovatko ne kilpailuoikeuden mukaisia; kehottaa komissiota ehdottamaan valikoimaan ottamista koskevien ja markkinoille saattamista koskevien maksujen käyttöön liittyviä yhtenäisiä sääntöjä ja ryhtymään toimiin erityisesti kauppiaiden vaatimia kohtuuttomia maksuja vastaan;

40. katsoo, että komission on edistettävä Euroopan laajuista mittavaa tiedotuskampanjaa, jossa viljelijöille kerrotaan heidän oikeuksistaan, heihin kohdistuvista sopimattomista menettelyistä ja heidän käytettävissään olevista keinoista sopimattomien menettelyjen paljastamiseksi;

Keinottelu

41. kehottaa Euroopan unionia käyttämään painostusta sen puolesta, että perustetaan riippumaton maailmanlaajuinen sääntelytoimisto, joka asettaa hyödykefutuureja ja optioita koskevat säännöt ja toteuttaa tiukkoja sääntelytoimenpiteitä elintarvikehyödykkeillä käytävää maailmanlaajuista keinottelua vastaan;

42. pyytää markkinasuuntautuneisuuden lisääntymisen vuoksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan hintojen äärimmäistä vaihtelua, sillä jotkin elintarvikeketjun toimijoista hyötyvät hintavaihtelusta, kun taas toisille siitä on selkeästi haittaa; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla hillitään hintavaihteluja tuottajien haavoittuvuuden vähentämiseksi;

43. kehottaa komissiota lisäämään raaka-ainepörssejä valvovien eurooppalaisten viranomaisten valtuuksia, jotta ehkäistään elintarvikehyödykkeillä harjoitettavaa keinottelua ja työskennellään sen puolesta, että toteutetaan asianmukaiset EU:n toimenpiteet, joilla ehkäistään muilla kuin maataloushyödykkeillä harjoitettavaa keinottelua maatalousfutuureihin vaikuttamiseksi;

44. kehottaa komissiota parantamaan maataloushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden valvontaa ja yleistä avoimuutta ja lisäämään myös pörssin ulkopuolella harjoitetun kaupan avoimuutta markkinoiden väärinkäytöstä annetun direktiivin ja muun asiaan kuuluvan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä;

Itsesääntely

45. kehottaa neuvostoa edistämään entisestään itsesääntelyä koskevia aloitteita ja mahdollisuutta perustaa keskinäisiä rahastoja taloudellisten riskien varalta viljelijöiden neuvotteluasemien vahvistamiseksi erityisesti tukemalla taloudellisia järjestöjä, tuottajajärjestöjä, alakohtaisia järjestöjä ja viljelijöiden osuuskuntia;

46. kannustaa jäsenvaltioita laatimaan elintarvikeketjulle hyvää kauppatapaa koskevia sääntöjä, mukaan luettuna valitusmenettelyt ja epäoikeudenmukaisista käytännöistä aiheutuvat rangaistukset; kehottaa komissiotta ehdottamaan EU:n yhteistä säännöstöä, jolla tasapainotettaisiin elintarvikeketjun sisäisiä suhteita; kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan Euroopan unionin laajuista mekanismia, jonka avulla tähän erikoistuneet jäsenvaltioiden elimet voivat seurata määräävässä asemassa olevien vähittäiskauppiaiden ja niiden tavarantoimittajien välisiä suhteita;

47. katsoo välttämättömäksi lisätä elintarvikeketjun eri lenkkien yhdistymistä alakohtaisissa järjestöissä ja vapaaehtoisten sopimusmallien laatimista, niin että jäsenvaltiot voivat velvoittaa noudattamaan sopimusmalleja tietyissä tapauksissa, erityisesti kun on kyse pilaantuvista tuotteista;

Kestävät elintarvikeketjut, elintarvikkeiden laatu

48. pahoittelee sitä, ettei komissio tiedonannossaan tuo enempää esiin maatalouden merkitystä kansantaloudelliselle lisäarvoketjulle tuotantopanosten ja elintarviketeollisuuden alalla; korostaa alhaisten tuottajahintojen ja tuotannon rakenteellisen ylijäämän välisiä suhteita ja niiden vaikutuksia kestävyyteen, elintarvikkeiden laatuun, eläinten hyvinvointiin, maatalouden innovaatioihin ja työllisyyteen epäsuotuisilla alueilla;

49. kehottaa komissiota ehdottamaan välineitä, joilla tuetaan ja edistetään viljelijöiden johtamia elintarvikeketjuja, lyhyitä tuotantoketjuja sekä maatilatoreja, jotta kuluttajien kanssa voidaan luoda suora yhteys ja tarjota viljelijöille mahdollisuus saada nykyistä oikeudenmukaisempi osuus lopullisen myyntihinnan arvosta, kun tuotteiden paikasta toiseen siirtymisten ja välitysten määrä vähenee;

50. kehottaa komissiota ottamaan toimissaan erityisesti huomioon tilanteen kehittyvissä maissa ja olemaan vaarantamatta elintarvikeomavaraisuutta näissä kolmansissa maissa;

51. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen paikallista markkinointia tai etämyyntiä sekä tuotteiden säilyvyyttä koskevia EU:n hygieniavaatimuksia hajauttamisen edistämiseksi sekä sertifioinnin ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamiseksi ja edistämään tuottajan ja kuluttajan välisiä suoria suhteita ja lyhyitä elintarvikeketjuja;

52. katsoo, että elintarvikeketjun julkisten hankintasopimusten yhteydessä suosituimmuuskohtelu olisi taattava tuottajajärjestöille, viljelijöiden osuuskunnille ja pk-yrityksille; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan asiaa koskevia toimia;

53. tunnustaa maataloustuotteiden laatua koskevan vakaan lainsäädännön merkityksen ja välttämättömyyden; palauttaa tältä osin mieleen Euroopan parlamentin 25. maaliskuuta 2010 antaman päätöslauselman maataloustuotteiden laatupolitiikasta, ja vakuuttaa, että tuontituotteiden on oltava ehdottomasti kaikkien laatua ja valmistusta koskevien normien mukaisia, jotta vältetään vilpillinen kilpailu eurooppalaisten tuotteiden kanssa;

54. muistuttaa, että viljelijöiden vakaa tulotaso määrittää heidän kykynsä panostaa vihreään teknologiaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja uusiutuviin energialähteisiin sekä kestävän maatalouden ympäristönsuojelutoimiin ja että lisäksi heidän on noudatettava tiukkoja ympäristövaatimuksia, joita vahvistetaan entisestään vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa;

55. katsoo, että on tärkeää parantaa ja järkeistää elintarvikeketjun toimintaa, jotta voidaan vähentää elintarvikkeiden kuljetuksen ympäristövaikutuksia (kuljetusmatkaa) ja edistää paikallisten elintarvikkeiden myyntiä;

56. korostaa, että investointi maataloustuotteiden säilytys- ja pakkauslaitoksiin saattaa olla tärkeää oikeudenmukaisten hintojen takaamiseksi näille tuotteille;

57. korostaa, että on välttämätöntä taata maaseudun elinkeinojen kestävä kehitys edistämällä maataloustuotteiden jalostustoimintoja maatiloilla, mutta myös muita kuin maatalouteen liittyviä toimintoja työpaikkojen määrän ja ylimääräisten tulojen kasvattamiseksi;

58. kehottaa komissiota tukemaan elintarvikkeiden markkinointiin liittyviä paikallisia ja alueellisia aloitteita ja välttämään niiden kuormittamista liiallisella lainsäädännöllä ja byrokratialla, sillä ne osallistuvat merkittävällä tavalla maatilojen lisäarvon tuottamiseen;

Omavaraisuus, julkiset ravitsemuspalvelut ja elintarvikkeiden haaskaus

59. vaatii komissiota ottamaan EU:n vaatimuksia tarkastellessaan asianmukaisesti huomioon paikallistason elintarviketuottajat, kuten esimerkiksi omavaraisviljelyyn perustuvan tuotannon;

60. kehottaa komissiota arvioimaan ravitsemuspalveluiden julkisia hankintamenettelyitä koskevien sääntöjen muuttamista kestävien maatalouskäytäntöjen ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä kausiluontoisten ja paikallisten elintarvikkeiden kehittämiseksi;

61. katsoo, että pienille paikallisille tuottajille ja paikallisille tuottajaryhmille täytyy taata pääsy julkisten hankintojen markkinoille, esimerkiksi kouluissa toteutettavien maitotuotteita ja hedelmiä ja vihanneksia koskevien erityisohjelmien puitteissa;

62. katsoo, että on tuettava sellaisia maatalousmarkkinoita, joita hallinnoivat suoraan viljelijät, sellaisten markkinointipisteiden luomista, joissa tuottajat voivat myydä tuotteita suoraan kuluttajille sekä paikallismarkkinoilla myyntiä edistävien ohjelmien perustamista;

63. kehottaa komissiota analysoimaan Euroopan parlamentille ja komissiolle antamassaan kertomuksessa elintarvikeketjussa tapahtuvaa valtavaa ruoan haaskausta, jonka määrä useimmissa jäsenvaltioissa on jopa 30 prosenttia tuotetusta ruoasta, ja muistuttamaan tiedotuskampanjalla kansalaisten mieliin elintarvikkeiden todellisen arvon;

64. pitää tärkeänä elintarvikeohjelmien kehittämistä niitä tarvitseville Euroopan kansalaisille, kuten vähäosaisille, ikäihmisille ja nuorille;

65. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/food/files/high_level_group_2008/documents_hlg/final_recommendations_hlg_17_03_09_en.pdf

(2)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0191.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0054.

(4)

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/argicult/113636.pdf

(5)

Johdanto KOM(2009)591.


PERUSTELUT

Yksi yhteisen maatalouspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista on ollut ja on oikeudenmukaisten tulojen varmistaminen viljelijöille. Mutta Euroopan elintarviketeollisuuden tuottavuuden ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn lisäämisen kaltaisiin tavoitteisiin verrattuna vaikuttaa siltä, että viljelijöiden oikeudenmukaiset tulot eivät ole kovin tärkeällä sijalla Euroopan komission asialistalla.

Komissio on ilmoittanut Euroopan parlamentille ja neuvostolle vakavista ongelmista, jotka heikentävät Euroopan elintarvikeketjun asianmukaista toimintaa. Niistä on tullut näkyviä johtuen maatalous- ja elintarvikealan hyödykkeiden hintojen huomattavasta vaihtelusta. Ongelmat vaikuttavat liittyvän tiiviisti jalostusteollisuuden, tukkukauppiaiden, vähittäiskauppiaiden ja kauppaketjujen keskittymiseen, niiden kasvavaan markkinavoimaan ja monenlaiseen ostajien valta-aseman väärinkäyttöön elintarvikeketjussa.

Komissio kiinnittää lisäksi huomion hyvän kauppatavan vastaisiin sopimuskäytäntöihin, rajoitettuun markkinoille pääsyyn ja perusteettomiin maksuihin, joita tuottajilta on kannettu elintarvikkeiden valikoimaan ottamisesta vähittäiskaupan alalla. Lisäksi tiedonannossa kysytään, miksi viljelijät joutuvat kärsimään tuottajahintojen laskusta lähes kaikilla aloilla, samalla kun kuluttajien lopputuotteista maksamat hinnat pysyvät ennallaan tai jopa nousevat. Tietoja alan voittomarginaaleista on kuitenkin vaikea saada.

Vastauksena näihin ongelmiin komissio ehdottaa entistä suurempaa hintojen avoimuutta kaikkialla elintarvikeketjussa kilpailun lisäämiseksi ja hintojen vaihtelun torjumiseksi sekä kysyntää ja tarjontaa sekä hintoja ja sopimuksia koskevaa entistä parempaa markkinoiden toimijoiden välistä tiedonkulkua. Jäsenvaltioissa ja EU:ssa on kuitenkin saatavilla hyvin vähän tietoa hintojen muodostumisesta jalostuksen, myynnin ja kaupan pitämisen alalla.

Tähän mietintöön sisältyy ehdotuksia, jotka on kerätty työasiakirjasta, jonka esittelijä laati, jotta voitaisiin pyytää kaikkia osapuolia ilmaisemaan kantansa tärkeimmistä kysymyksistä, jotka koskevat entistä paremmin toimivaa elintarvikeketjuja ja oikeudenmukaisia viljelijöiden tuloja. Päätöslauselmaesityksessä on otettu esille useita näistä ehdotuksista mahdollisia ratkaisuja koskevien pohdintojen syventämiseksi ja siksi, että kehotettaisiin komissiota ja neuvostoa ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin.

1. Avoimuus

Komissio ehdottaa toimia hintojen avoimuuden lisäämiseksi elintarvikealalla. Näihin toimiin kuuluu ensisijaisesti maataloushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden avoimuuden lisääminen, jotta suitsitaan liiallista spekulointia maataloushyödykkeillä ja niiden hinnanvaihteluja. Komissio ehdottaa myös eurooppalaisen elintarvikkeiden hintojen seurantavälineen ja helposti saatavilla olevien elintarvikkeiden vähittäishintojen vertailupalveluiden kehittämistä.

Näihin ehdotuksiin ei kuitenkaan sisälly toimia, joilla voitaisiin lisätä avoimuutta lisäarvon ja voittomarginaalien jakautumiseen nähden elintarvikeketjuun kuuluvilla aloilla ja niiden välillä, tiedottamista viljelijöille aiheutuvista todellisista tuotantokustannuksista ostajien tarjoamiin hintoihin verrattuna ja siitä, miten tämä vaikuttaa tuotantokäytäntöihin, elintarvikkeiden laatuun ja alan rakenneuudistukseen sekä kielteisistä vaikutuksista ympäristöön ja muihin vastaaviin ulkoisiin tekijöihin tai tiedottamista tietyn politiikan harjoittamisesta johtuvan rakenteellisen ylituotannon vaikutuksesta tuotantomääriin ja tähän liittyvään tuottajahintojen laskuun.

2. Kilpailu

Komissio ehdottaa toimenpiteitä, joilla lisätään kilpailua Euroopan elintarvikeketjussa

pääasiassa lisäämällä entisestään elintarviketeollisuuden yhdentymistä sisämarkkinoilla ja poistamalla alueellista tarjontaa koskevia rajoituksia, jotka ovat sisämarkkinoiden periaatteiden vastaisia. Komissio tarkastelee myös uudelleen eräitä ympäristövaatimuksia ja alkuperämerkintäjärjestelmiä, jotka saattavat haitata rajat ylittävää kauppaa, sekä ehdottaa kansallista ja alueellista alkuperää osoittavien merkintäjärjestelmien yleistymisen pysäyttämistä ja niiden korvaamista maantieteellisiä merkintöjä, kaupan pitämisen vaatimuksia ja varmennusjärjestelmiä varten luodulla uudella, maataloustuotteiden laatupolitiikan mukaisella kehyksellä.

Esittelijä valittaa kuitenkin, että näissä ehdotuksissa ei oteta huomioon elintarvikeketjuun kuuluvien pienien, keskisuurien ja suurien yrityksien alueelliseen rakenteeseen, kokoon, erikoistumisasteeseen, työllistämiskykyyn ja julkisen tuen saamiseen liittyvää suurta vaihtelua eikä viljelijöiden äärimmäisen epätasa-arvoista neuvotteluvoimaa suhteessa jalostajiin sekä tukku- ja vähittäismyyjiin, mikä on johtanut ostajan valta-aseman väärinkäyttöön ja kilpailunvastaiseen toimintaan sekä paikallisten ja Euroopan kilpailuviranomaisten vähäiseen kunnianhimoon ja suorituskykyyn käsitellä näitä eroja ja toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sekä parhaillaan käytävään kauppaketjujen väliseen "hintasotaan" miltei kaikissa jäsenvaltioissa.

3. Maatalouden rakenneuudistus ja elintarvikeketju

Komissio ehdottaa toimia maataloussektorin ja elintarvikeketjujen rakenteen uudistamiseksi ja maataloustuottajaorganisaatioiden perustamisen kannustamiseksi. Esimerkkinä komissio ehdottaa maitoalaan keskittymistä jättäen huomiotta merkittävän määrän korkeasti jalostettuja elintarviketuotteita, jotka muodostavat suurimman osan kotitalouksien kulutuksesta. Se suunnittelee myös perustavansa uuden korkean tason työryhmän, jonka tarkoituksena on parantaa elintarvikealan ja erityisesti pk-yritysten kilpailukykyä ja edistää alan innovointia ja vientiä.

Näissä ehdotuksissa ei kuitenkaan oteta huomioon maatalousrakenteiden suurta monimuotoisuutta, tilojen kokoa eikä niiden yhteyksiä paikallisiin, alueellisiin, kansallisiin tai kansainvälisiin markkinoihin, jalostusteollisuuden monimuotoisuutta ja vaihtelevaa kilpailukykyä suhteessa markkinoihin ja elintarvikeketjuihin, joihin jalostusteollisuus kuuluu osana, riippumattomia paikallisia vähittäismyyjiä, markkinoita, paikallisia elintarvikeketjuja ja osittaiseen omavaraisviljelyyn perustuvia elintarvikeketjuja, jotka eivät ole riippuvaisia markkinoiden kehityksestä, suurta riippuvuutta ulkoisista ja usein tuoduista panoksista eikä elintarvikeketjussa maailmanmarkkinoiden kilpailukykyisimpinä pidettyjen tehokkaiden maatalousteollisten tuottajien haavoittuvuutta, pienien ja keskisuurien yrityksien, vähittäiskauppiaiden ja -kauppojen nopeaa katoamista, erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla maaseutualueilla eikä konfliktia, joka vallitsee yhteisön kilpailusääntöjen ja sen välillä, että komissio on ilmaissut aikovansa kohentaa tuottajaorganisaatioiden neuvotteluvoimaa, jotta ne saisivat kohtuullisen hinnan tuotannolleen.

4. Ostajan valta-aseman väärinkäyttö ja sopimusten teko

Komissio katsoo, että elintarvikeketjun toimijoiden välisten hyvän kauppatavan vastaisten sopimuskäytäntöjen kitkemiseksi on toteutettava toimia. Se korostaa sellaisia käytäntöjä kuin maksuviivästykset, sopimusten yksipuoliset muutokset, suurilta myymälöiltä vaadittavat etukäteismaksut ja monia muita.

Näiden käytäntöjen torjumiseksi tyydytään kuitenkin vain ehdottamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa, tiedotuskampanjoja ja sellaisten mallisopimuksien laatimista, joiden käyttö on vapaaehtoista. Ehdotukset eivät lisäksi sisällä toimia sellaisia käytäntöjä vastaan, joissa tuottajahintoja lasketaan asettamalla suuria määrällisiä vaatimuksia, niin sanotut "miinusmarginaalit" (yhdelle asiakkaalle yksinoikeudella myönnettävät hinnat), toimia, joilla vahvistetaan valikoimaan ottamista koskevien maksujen enimmäismäärä, eikä toimia, joilla torjutaan valikoimasta poistamisen uhkaa, toimia, joilla torjutaan sulkemista tarjonnan ulkopuolelle, perusteettomia pakkausmaksuja, kaupan pitämiseen liittyviä maksuja, myynninjälkeisiä hyvityksiä (after-sale rebates) ja taannehtivia maksuja, toimia, joilla torjutaan maksuviivästyksiä – käytäntö, jota noudatetaan lähes kaikissa vähittäismyyntiketjuissa – ja tuottajilta vaadittuja kaupan pitämiseen liittyviä lisämaksuja, joilla katetaan markkinoiden puutteellisesta toiminnasta aiheutuvat kustannukset, tai toimia, joilla parannetaan tuottajien ja kuluttajien taitotietoa hintojen määrittämisestä kautta koko elintarvikeketjun, ja toimia, joilla valvotaan niputtamisen ja ostajien keskittymistä yhteisössä.

5. Tappiollinen jälleenmyynti

Kilpailunvastaisten käytäntöjen mukaisesti komissio ei ole erityisesti maininnut tappiollista jälleenmyyntiä koskevia käytäntöjä, jotka ovat levinneet laajalle Euroopassa. Komissio kiinnittää kuitenkin huomion huomattavaan määrään kartelleja ja jälleenmyyntihintasopimuksia, yhteisiä markkinoille saattamista koskevia sopimuksia ja yhteisiä ostosopimuksia (ostoliittymät), sitomis- ja niputuskäytäntöjä, sekä omien merkkien lisääntyneeseen käyttöön.

Tiedonanto ei kuitenkaan sisällä tietoa tai analyysia tappiollista jälleenmyyntiä koskevista käytännöistä, joista esimerkkinä mainittakoon Italian "pastakartelli" tai Ranskassa, Saksassa, Irlannissa ja uusissa jäsenvaltioissa paljastuneet tapaukset, eikä ehdotuksia, joissa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden kokemukset kansallisten lakien soveltamisesta tappiollista jälleenmyyntiä vastaan ja joiden avulla EU:n voimassa olevaa kilpailulainsäädäntöä voitaisiin tehostaa näiden käytäntöjen ehkäisemiseksi ja estämiseksi.

Lisäksi Euroopan maataloustuotteiden hintojen ja marginaalien seurantakeskuksen toiminnan avulla voitaisiin mahdollistaa tuotantokustannukset kattavien pohjahintojen määrittely ja varmistaa oikeudenmukaiset tulot viljelijöille. Tällaiset hinnat toimisivat viitteenä tuottajajärjestöjen ja elintarviketuotantoketjun muiden alojen välisissä neuvotteluissa tappiollisen myynnin kieltämiseksi viljelijöiltä.

6. Elintarvikkeiden laadun parantaminen ja kestävät elintarvikeketjut

Tiedonannossa ei myöskään ole huomioitu tilojen koon ja tuottajahintojen välisiä hintoihin liittyviä suhteita, eroja tilojen riippuvuudessa ulkoisista tekijöistä (kuten energiasta ja rehusta), maatalouskäytäntöjen kestävyyttä uusien haasteiden kuten ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen suhteen, kuten YMP:n terveystarkastuksessa ja EU:n talousstrategiassa 2020 mainittiin, eikä EU:n hygieniavaatimusten merkitystä suhteessa paikalliseen markkinointiin tai etämyyntiin ja tuotteiden säilyvyyteen eikä erilaisia vaatimuksia, joiden mukaisesti elintarvikkeiden laatu on tärkeämpää kuin niiden turvallisuus.

Elintarvikeketjun toimintaa parannettaessa olisi eriteltävä ja tarkistettava hygieniaa koskevia sääntöjä, hajautettava ja yksinkertaistettava varmennus- ja valvontajärjestelmiä, edistettävä suoria tuottajien ja kuluttajien välisiä suhteita sekä lyhyitä elintarvikeketjuja, joiden kestävyyteen liittyviä etuja on dokumentoitu EY:n tutkimushankkeiden yhteydessä ja otettava tuottajat ja kuluttajat mukaan laatua ja hyvää kauppatapaa koskevien vaatimuksien määrittelyyn.

7. Omavaraisuus, yleiset elintarvikeketjut, ateriapalvelut ja elintarvikejäte

Tiedonannossa ei oteta huomioon seuraavia seikkoja:

–         elintarvikeketjut, joita ei ole integroitu markkinatalouteen tai jotka on vain osittain integroitu markkinatalouteen, kuten esimerkiksi omavaraisviljelyyn tai osittaiseen omavaraisviljelyyn perustuva tuotanto, joka on edelleen tärkeä osa elintarviketuotantoa monissa jäsenvaltioissa, erityisesti hedelmä- ja vihannesalalla,

–         julkiset ja yksityiset ateriapalvelut (kuten ruokalat ja ravintolat), joilla on omat erityisvaatimuksensa, hintarakenteensa ja kilpailusääntönsä,

–         elintarviketuotteiden hankintamenettelyihin (ateriapalvelut) sovellettavat ympäristön kestävyyttä koskevat vaatimukset, joilla voidaan parantaa elintarvikkeiden laatua ja edistää paikallista taloudellista kehitystä, samalla kun lyhennetään elintarvikkeiden kuljetusmatkoja ja vähennetään maatalouskemiallista riippuvuutta,

–         äärimmäisen suuret haaskatun ruoan määrät kattavat useimmissa jäsenvaltioissa jopa 30 prosenttia tuotetuista ja kaupan pidetyistä elintarvikkeista,

–         ohjelmalla ruokitaan 43 miljoonaa köyhää ihmistä yhteisössä, ja sitä on tarkistettava, jotta elintarvikkeiden paikalliset tuottajat ja kuluttajat saadaan tiiviimpään yhteyteen.

8. Keinottelu

Lopuksi esittelijä kehottaa toteuttamaan asianmukaisia toimia elintarvikehyödykkeillä käytävää keinottelua vastaan.


ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunto (4.6.2010)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan

(2009/2237(INI))

Valmistelija: Esther Herranz García

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä 28. lokakuuta 2009 annettua komission tiedonantoa "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (KOM(2009)0591), koska siinä tunnustetaan eri toimijoiden välisten voimasuhteiden epätasapaino, mutta katsoo, että tiedonannossa ehdotetut toimet ovat riittämättömiä ongelmien ratkaisemiseksi;

2.  pitää valitettavana, etteivät korkeat kuluttajahinnat ja eurooppalaisten viljelijöiden saamat tuottajahinnat ole tasapainossa keskenään, ja korostaa, että on saavutettava lisäarvon oikeudenmukainen jakautuminen elintarvikeketjun eri osiin viljelijöitä edeltävistä ketjun alkupään tuotantopanosten markkinoista ketjun loppupään kuluttajiin saakka;

3.  pyytää laajempaa keskustelua, jossa huomioidaan entistä paremmin hinnan ja laadun välinen suhde, ja katsoo, että kuluttajille olisi tarjottava tietoa myös kasvatus- ja viljelymenetelmistä esimerkiksi tuottajien verkkosivustojen kautta tai liikkeisiin sijoitettujen näyttöpäätteiden avulla;

4.  pyytää toteuttamaan EU:n strategian, jossa kohennetaan elintarvikeketjun heikoimpien lenkkien, erityisesti alkutuotannon, neuvotteluvoimaa; katsoo, että on tarpeen esimerkiksi muuttaa EU:n kilpailulainsäädäntöä ja yhdenmukaistaa kansallisten kilpailuviranomaisten soveltamia vaatimuksia ottaen huomioon maatalousalan erityispiirteet;

5.  toteaa, että voimasuhteiden epätasapaino jarruttaa maatalouselinkeinoa EU:n alueella; korostaa, että on lujitettava EU:n toimia, jotka koskevat tarjonnan keskittymistä eri tuotantoaloilla, tukemalla entistä enemmän tuottajaryhmiä, jotta niiden neuvotteluvoima paranisi suhteessa elintarvikeketjun muihin osiin;

6.  kehottaa komissiota tutkimaan yksittäisten vähittäismyyjien huomattavan markkinaosuuden vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää komissiota harkitsemaan asianmukaisen ylärajan määrittämistä markkinaosuudelle;

7.  pyytää tukemaan kansallisten järjestelmien perustamista ja toimintaa hinnanmuodostuksen ja hintakehityksen valvomiseksi vähittäiskaupassa ja suurissa valintamyymälöissä;

8.  pyytää laatimaan luettelon hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä, kuten tappiolla myymisestä ja myyntiprovisioista, sekä kieltämään ne nimenomaisesti EU:ssa; kehottaa laatimaan julkisen luettelon sääntöjä rikkovista yrityksistä ja ottamaan käyttöön seuraamuksia;

9.  tuomitsee hintakeinottelun ja suurten jakelualan kartellien muodostamisen sekä pyytää kiireellisiä toimia tällaisten käytäntöjen lopettamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi elintarvikkeiden hinnanmuodostuksessa loppukuluttajien kannalta;

10. korostaa erityisesti, että on vahvistettava maksuviivästyksiä koskevaa EU:n lainsäädäntöä niin julkisyhteisöjen kuin yksityistenkin tekemien sopimusten osalta; pyytää lisäksi toteuttamaan toimia EU:n tasolla epäreilun kilpailun kitkemiseksi vähittäiskauppojen omien merkkien myynnissä;

11. korostaa, että on parannettava EU:n elintarviketuotannon lisäarvoa ja käynnistettävä kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan viljelijöiden ja teollisuuden toimista ympäristön, elintarviketurvan ja eläinten hyvinvoinnin hyväksi;

12. toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on laadittu vapaaehtoisia käytännesääntöjä ja/tai perustettu elintarvikealan asiamiehen virka; kehottaa komissiota tutkimaan jäsenvaltioiden kokemuksia Euroopan laajuisten käytännesääntöjen laatimiseksi ja elintarvikealan asiamiehen viran perustamiseksi;

13. katsoo, että on tarpeen edistää elintarvikeketjun eri osien yhdentymistä toimialakohtaisissa järjestöissä ja laatia hyvän käytännön sääntöjä ja vapaaehtoisia mallisopimuksia, kuitenkin niin, että jäsenvaltiot voisivat vaatia niiden noudattamista tietyissä tapauksissa, etenkin herkästi pilaantuvien tuotteiden kohdalla;

14. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sovittelumekanismeja, joiden avulla taataan sopimusehtojen noudattaminen;

15. muistuttaa, että viljelijöiden vakaa tulotaso määrittää heidän kykynsä panostaa vihreään teknologiaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja uusiutuviin energialähteisiin sekä kestävän maatalouden ympäristönsuojelutoimiin ja että lisäksi heidän on noudatettava tiukkoja ympäristövaatimuksia, joita vahvistetaan entisestään vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa;

16. kehottaa komissiota parantamaan eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä ja kehittämään helppokäyttöisen, selkeän ja monikielisen käyttöliittymän, jossa kuluttajat ja sidosryhmät voivat vertailla peruselintarvikkeiden hintoja jokaisessa elintarvikeketjun osassa sekä yksittäisessä jäsenvaltiossa että jäsenvaltioiden välillä;

17. katsoo, että on välttämätöntä parantaa ja järkeistää elintarvikeketjun toimintaa, jotta voidaan vähentää elintarvikkeiden kuljetuksen ympäristövaikutuksia (kuljetusmatkaa) ja edistää paikallisten elintarvikkeiden myyntiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

54

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Martin Callanan, Nessa Childers, Chris Davies, Bairbre de Brún, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Françoise Grossetête, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Vladko Todorov Panayotov, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Catherine Soullie, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Christofer Fjellner, Gaston Franco, Esther Herranz García, Rovana Plumb, Bart Staes, Kathleen Van Brempt, Anna Záborská


sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunto (7.6.2010)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan

(2009/2237(INI))

Valmistelija: Ashley Fox

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille, että valta jakautuu huomattavan epätasaisesti koko elintarvikeketjussa alkutuotantopanoksen toimijoiden, alkutuottajien, jalostajien ja vähittäiskauppiaiden kesken, mikä johtuu muun muassa tuottajajärjestöjen tehottomuudesta ja puutteellisesta koordinoinnista sekä toimijoiden taloudellisista kokoeroista, markkinavoimasta ja asemasta elintarvikeketjussa; korostaa, että tasapainoiset kauppasuhteet parantavat elintarvikeketjun toimintaa ja hyödyttävät kaikkia talouden toimijoita, myös kuluttajia ja tuottajia;

2.  kehottaa kutakin jäsenvaltiota kartoittamaan – tarvittaessa asianomaisten kansallisten viranomaisten avustamana – tuloja ja kilpailukykyä elintarvikeketjussa sekä ketjun jokaisen tärkeän toimialan markkinoita ja erityisrajoitteita ja laatimaan ehdotuksia kannustaakseen tuottajien etujärjestöjen vakiinnuttamista, jotta tuottajien järjestäytymistä ja tehokkuutta kauppaneuvotteluissa voidaan kohentaa, strategista suunnittelua koskevaa koulutusta viljelijöille voidaan tukea ja jotta heitä voidaan kannustaa panostamaan tuotantoketjun alkupään lenkkeihin, jotta he voisivat hyötyä tuotteidensa lisäarvosta;

3.  pyytää komissiota sisällyttämään elintarvikeketjun ongelmia koskevaan analyysiin moderneihin ateriapalveluihin ja erityisesti suurtalouspalveluihin keskittyvien uusien toimijoiden vaikutukset; pyytää komissiota selvittämään, mikä on näiden uusien toimijoiden markkinaosuus Euroopan unionissa ja millaisia eroja näiden toimijoiden ja ketjun perinteisten toimijoiden markkinakäyttäytymisessä ilmenee; kehottaa komissiota julkaisemaan selonteon ja ehdottamaan tarvittaessa toimia, joilla toimiala kytketään tiiviimmin eurooppalaisiin kilpailumääräyksiin sekä hyviin kaupallisiin menettelyihin ja sopimuskäytäntöihin;

4.  katsoo, että hyödykehintojen ja elintarvikkeiden kuluttajahintojen kehityksen välinen epäsymmetrinen reaktio osoittaa, että elintarvikeketjussa on epätasapainotila, jolla on kielteisiä vaikutuksia, esimerkiksi siten, että kuluttajat eivät pääse hyötymään alemmista hinnoista; painottaa, että koko elintarvikeketjun läpinäkyvyyden lisääminen on olennaista kilpailun lisäämiseksi ja hinnanvaihtelujen sietokyvyn parantamiseksi; korostaa, että tuottajien ja pk-yritysten pääsyä markkinoille on helpotettava;

5.   kehottaa komissiota tehostamaan unionin mahdollisuuksia vähentää maatalouselintarvikkeiden hinnanvaihteluja;

6.   toteaa, että kohonneet elintarvikkeiden kuluttajahinnat rasittavat kotitalouksien ja etenkin vähätuloisimpien kotitalouksien tuloja, jotka joutuvat käyttämään huomattavasti suuremman osan tuloistaan elintarvikkeisiin; myöntää, että elintarvikeketjun eri toimijoiden kilpailu on tärkeää, sillä se laajentaa kaikkien kuluttajien, etenkin vähätuloisimpien kuluttajien, tarjolla olevaa valikoimaa ja alentaa hintoja; korostaa, että mikään elintarvikeketjun uudistus ei saa haitata kilpailua eikä koitua kuluttajien haitaksi;

7.   korostaa, että EU:n vähävaraisimmille suunnattua YMP:n elintarvikeapuohjelmaa on tarkistettava, jotta unionin köyhimmille kansalaisille tarjotaan tukea elintarvikeketjussa;

8.  toteaa toisen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun osoittavan, että kuluttajat ovat tyytyväisiä elintarvikkeiden vähittäiskauppapalveluihin, mutta pitävät elintarvikkeiden hintojen vertailtavuutta puutteellisena; panee myös tyytyväisenä merkille komission julkaiseman ensimmäisen eurooppalaisen elintarvikkeiden hintojen seurantavälineen ja jäsenvaltioiden käynnistämät vastaavat aloitteet, joilla pyritään mahdollistamaan oikeudenmukaiset tulot koko elintarvikeketjussa ja analysoidaan elintarvikeketjun kaikkien toimialojen kustannuksia, tuotantoprosessia, lisäarvoa, määriä, hintoja ja voittomarginaaleja kilpailulainsäädännön ja liikesalaisuuksia koskevien määräysten mukaisesti, jotta hinnat ovat läpinäkyviä kuluttajille;

9.  kehottaa jäsenvaltioita oikeudenmukaisten hintojen aikaansaamiseksi lujittamaan tuottajien ja tuottajajärjestöjen hallintokapasiteettia ja neuvotteluvoimaa muihin elintarvikeketjun taloudellisiin toimijoihin nähden ja kannustamaan sellaisten järjestöjen perustamiseen, jotka lujittavat eri sidosryhmien yhteyksiä, edellyttäen että ne eivät haittaa yhtenäismarkkinoiden asianmukaista toimintaa;

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan koko elintarvikeketjun hankintasuhteet turvatummalle pohjalle, niin että kaikki sopimusosapuolet hyötyisivät täysimittaisesti yhtenäismarkkinoista, mutta säilyttäisivät samalla sopimusvapautensa, ehdottamalla vapaaehtoisia hyviä sopimuskäytäntöjä mahdollisuuksien mukaan Euroopan tasolla sekä yksilöimällä ja kieltämällä sopimattomat sopimuskäytännöt; korostaa, että yhtä lailla on pyrittävä lyhentämään laskunmaksuaikoja elintarvikeketjussa, kun kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/35/EY nyt tarkistetaan; pyytää komissiota laatimaan elintarvikealan kirjallisia mallisopimuksia, joiden käyttö on vapaaehtoista;

11. pitää myönteisenä komission päätöstä laajentaa elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän toimialaa ja kasvattaa sen jäsenmäärää; pyytää komissiota kannustamaan kaikkia sidosryhmiä ja myös kuluttajaryhmiä osallistumaan ja kehottaa foorumin eri työryhmiä edistämään tiedottamista ja hyviä käytäntöjä koko Euroopan unionissa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tämän vastuualueen puitteissa kaikille elintarvikeketjun toimijoille tarkoitettuja eurooppalaisen hyvän kauppatavan vapaaehtoisia käytäntöjä;

12. kannustaa kaikkia jäsenvaltioita perustamaan elintarvikealan asiamiehen viran, jotta tämä voisi toimia sovittelijana kiistatilanteissa kaikkien toimijoiden välillä, tutkia valituksia sekä antaa suosituksia siitä, miten parantaa lainsäädännön ja vapaaehtoisten käytäntöjen noudattamista; kannustaa kyseisiä kansallisia asiamiehiä tehostamaan parhaiden käytäntöjen soveltamista ja sovittamaan toimensa yhteen;

13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yksilöimään, arvioimaan sekä tarpeen mukaan korjaamaan ja torjumaan sopimattomia kaupallisia ja sopimusmenettelyjä ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jotka häiritsevät sisämarkkinoiden toimintaa; painottaa, että sopimusperusteisten oikeuksien parempi tuntemus voisi estää tällaisten käytäntöjen ilmenemisen; pyytää järjestämään tiedotuskampanjan, jolla lisätään elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden, erityisesti viljelijöiden, tietämystä oikeuksistaan sekä yleisimmistä sopimattomista kaupallisista menettelyistä;

14. pitää välttämättömänä, että kuluttajilla on käytettävissään selvät merkintätiedot, jotka mahdollistavat prosessoimattomien elintarvikkeiden alkuperän sekä paikallisten ja perinteisten tuotteiden tunnistamisen, ja korostaa, että tällaisten merkintäjärjestelmien ei pitäisi rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla;

15. tunnustaa vähittäismyyjien omien merkkien tärkeyden kilpailun tehostamisessa, valikoiman parantamisessa ja halvemmissa kuluttajahinnoissa;

16. kehottaa komissiota teettämään vaikutusarvioinnin yksityiset laatu- ja jakelumerkinnät kattavasta paremmasta oikeudellisesta kehyksestä, jolla pyritään välttämään näiden merkintöjen lukumäärän paisuminen, jotta lisätään läpinäkyvyyttä kuluttajien kannalta ja tarjotaan tuottajille pääsy markkinoille;

17. kehottaa jäsenvaltioita tarpeen mukaan suomaan kansallisille kilpailuviranomaisilleen laajemmat toimintamahdollisuudet vakiinnuttamalla yksinkertaisia mekanismeja sen todentamiseksi, että kilpailu on vääristynyttä sopimattomien sopimuskäytäntöjen vuoksi;

18. kehottaa kilpailuviranomaisia tarvittaessa tutkimaan elintarvikeketjun eri toimijoiden kilpailunvastaisia käytäntöjä ja tarpeen mukaan ryhtymään toimiin niitä vastaan;

19. kehottaa komissiota täsmentämään elintarvikeketjussa toimivien julkisten hankintojen tekijöille, miten julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY(1) ympäristökriteerejä ja yhteiskunnallisia kriteerejä sovelletaan, ja täydentämään niitä innovaatioita suosivilla kriteereillä, joilla kannustetaan a) paikallisten tuottajien ja tuotteiden kannalta oikeudenmukaiseen kauppaan, b) kestävään eurooppalaiseen maatalouteen, c) edukkaampaan taloudelliseen valikoimaan halvimman valikoiman sijasta ja d) luonteeltaan innovatiivisten sijoitusten palautumiseen eurooppalaisille maatiloille; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä ehdotuksensa ilmoitettuun oikeudellista kehystä koskevaan tulkitsevaan tiedonantoon, jonka avulla hankintaviranomaiset voivat ottaa paremmin huomioon innovaatioiden ja kestävän kehityksen edistämisen sekä sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen tavoitteet;

20. kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään estää syrjintää, josta eurooppalaiset elintarvikealan pk-yritykset kärsivät kansainvälisillä markkinoilla; kehottaa komissiota erityisesti ehdottamaan toimenpidettä, jonka avulla Euroopan unionin hankintaviranomaiset voisivat helpottaa eurooppalaisten pk-yritysten pääsyä elintarvikeketjuun julkisissa hankintamenettelyissä ja joka olisi vastaavanlainen kuin joillakin julkisista hankinnoista tehdyn WTO:n sopimuksen (GPA-sopimus) sopimuspuolilla on jo käytössä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

3.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pablo Arias Echeverría, Lara Comi, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Christian Engström, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Philippe Juvin, Sandra Kalniete, Eija-Riitta Korhola, Kurt Lechner, Toine Manders, Hans-Peter Mayer, Mitro Repo, Robert Rochefort, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Kyriacos Triantaphyllides, Emilie Turunen, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ashley Fox, Anna Hedh, Constance Le Grip, George Lyon, Emma McClarkin, Morten Messerschmidt, María Muñiz De Urquiza, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Wim van de Camp

(1)

EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

4

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Liam Aylward, Christophe Béchu, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Michel Dantin, Albert Deß, Diane Dodds, Hynek Fajmon, Iratxe García Pérez, Béla Glattfelder, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Giovanni La Via, Stéphane Le Foll, Miguel Angel Martínez Martínez, Gabriel Mato Adrover, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Wojciech Michał Olejniczak, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luís Paulo Alves, Spyros Danellis, Bas Eickhout, Jill Evans, Marian Harkin, Sandra Kalniete, Astrid Lulling, Maria do Céu Patrão Neves, Christel Schaldemose, Robert Sturdy, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Tadeusz Cymański

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö