MIETINTÖ vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

16.7.2010 - (2010/2039(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Ilda Figueiredo

Menettely : 2010/2039(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0233/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0233/2010

Keskustelut :

PV 19/10/2010 - 6
CRE 19/10/2010 - 6

Äänestykset :

PV 20/10/2010 - 6.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0375

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa

(2010/2039(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4, 9, 14, 19, 151 ja 153 artiklan,

– ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ja ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa vuonna 1993 vahvistetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 3, 16, 18, 23, 25, 26 ja 29 artiklan,

– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2000 määrittelemät vuosituhannen kehitystavoitteet ja niistä erityisesti äärimmäisen köyhyyden ja nälän vähentämisen (ensimmäinen tavoite), peruskoulutuksen järjestämisen kaikille (toinen tavoite) ja miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisen (kolmas tavoite),

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset nro 26 ja 131 vähimmäistulon määräämisestä sekä nro 29 ja 105 pakkotyön poistamisesta,

– ottaa huomioon ILOn kansainvälisen työllisyyssopimuksen,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ja ILOn ihmisarvoista työtä koskevat toimintaohjelmat,

– ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia koskevat säännökset[1],

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34, 35 ja 36 artiklan, joissa määritellään erityisesti oikeus toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen, terveyden korkeatasoinen suojelu ja mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja[2],

– ottaa huomioon ILOn pääjohtajan vuonna 2005 julkaiseman yleisraportin maailmanlaajuisesta pakkotyön vastaisesta liittoutumasta, joka kuuluu työhön liittyviä perusperiaatteita ja oikeuksia koskevan ILOn julistuksen seurantatoimiin,

– ottaa huomioon riittävistä resursseista ja sosiaaliavustuksesta sosiaalisen suojelun järjestelmissä koskevista yhteisistä kriteereistä 24. kesäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/441/ETY[3],

– ottaa huomioon sosiaalisen suojelun tavoitteiden ja politiikkojen lähentämisestä 27. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/442/ETY[4],

– ottaa huomioon työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja terveys- ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston 16.–17. joulukuuta 2008 pidetyssä 2916. kokouksessa tehdyt päätelmät[5],

– ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1098/2008/EY köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010)[6],

– ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten[7],

– ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa[8] ja ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0364/2008)[9],

– ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta[10],

– ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon komission suosituksesta työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi ja 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä[11],

– ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 esittämänsä kirjallisen kannanoton nro 0111/2007 asunnottomuuden poistamiseen[12],

– ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon "Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia"[13],

– ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista[14],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0233/2010),

A. ottaa huomioon, että Euroopan komissio nimesi vuosia 2005–2010 koskevassa sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassaan vuoden 2010 "Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi" tarkoituksenaan vahvistaa Lissabonin strategian alussa ilmaistua EU:n poliittista sitoumusta toimia "päättäväisesti köyhyyden poistamiseksi",

B. toteaa, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat ihmisarvon ja perusihmisoikeuksien loukkauksia ja että toimeentulotukijärjestelmien keskeisenä tavoitteena on oltava poistaa köyhyys ja tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään,

C. ottaa huomioon, että taloudellisesta hyvinvoinnista ja kaikista köyhyyden vähentämistä koskevista julistuksista huolimatta sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja että 17 prosenttia väestöstä (lähes 85 miljoonaa ihmistä) eli vuoden 2008 lopussa köyhyysrajan alapuolella myös sosiaalietuuksien maksamisen jälkeen[15], kun taas vuonna 2005 kyseinen määrä oli 16 prosenttia ja 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2000 15 prosenttia,

D. ottaa huomioon, että lasten ja alle 17-vuotiaiden nuorten köyhyysriski on suurempi kuin koko väestön; ottaa myös huomioon, että vuonna 2008 se oli 27 jäsenvaltion EU:ssa 20 prosenttia ja että korkein köyhyysriski oli 33 prosenttia,

E. ottaa huomioon, että muuta väestöä suurempi köyhyysriski koskee myös vanhuksia ja että 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2008 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien köyhyysriski oli lähes 19 prosenttia, kun vuonna 2005 vastaava luku oli 19 prosenttia ja vuonna 2000 17 prosenttia,

F. ottaa huomioon, että toimeentulon epävarmuuden ja matalapalkkaisuuden jatkuva yleisyys tietyillä aloilla pitää köyhyysuhan alla olevien työntekijöiden määrän korkeana; ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2008 työssäkäyvän väestön köyhyysriski oli keskimäärin 8 prosenttia, kun vuonna 2005 vastaava luku oli 8 prosenttia ja 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2000 7 prosenttia,

G. toteaa, että 24. kesäkuuta 1992 antamassaan suosituksessa 92/441/ETY neuvosto kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan ihmisten perusoikeuden ihmisarvoisen elämän edellyttämiin riittäviin resursseihin ja etuuksiin; toteaa, että 27. heinäkuuta 1992 antamassaan suosituksessa 92/442/ETY neuvosto suosittelee jäsenvaltioille, että ne takaisivat ihmisille ihmisarvon mukaisen toimeentulon; ottaa huomioon, että 17. joulukuuta 1999 antamissaan päätelmissä neuvosto kannatti sosiaalisen osallisuuden edistämistä yhtenä sosiaalisen suojelun uudenaikaistamisen ja parantamisen tavoitteista,

H. ottaa huomioon, että merkittävä osa köyhyysuhan alla elävistä on naisia, mikä on seurausta työttömyydestä, hoitovastuun vähäisestä jakamisesta, epävarmasta ja matalapalkkaisesta työstä, palkkasyrjinnästä ja alhaisemmista eläkkeistä,

I. toteaa, että naisilla on suurempi riski ajautua äärimmäiseen köyhyyteen kuin miehillä; katsoo, että pysyvä köyhyyden naisistumisen suuntaus eurooppalaisissa yhteiskunnissa osoittaa, että sosiaaliturvajärjestelmien nykyistä kehystä sekä monia unionin sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikoista ei ole suunniteltu vastaamaan naisten tarpeisiin eikä ottamaan huomioon naisten työlle ominaisia eroja; katsoo, että Euroopassa naisten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen on vastattava erityisillä, moninaisilla ja sukupuolten väliset erot huomioon ottavilla politiikoilla;

J. toteaa, että naisilla – ja varsinkin ikääntyneillä naisilla – on suurempi riski ajautua äärimmäiseen köyhyyteen kuin miehillä, koska sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat usein keskeytymättömän ansiotyön periaatteeseen; toteaa, ettei yksilöllinen oikeus köyhyyttä estävään vähimmäistuloon saisi olla riippuvainen työhön liittyvistä sosiaalivakuutusmaksuista;

K. toteaa, että nuorisotyöttömyys on lisääntynyt ennennäkemättömästi eli 21,4 prosenttiin EU:ssa ja vaihtelee Alankomaiden 7,6 prosentista Espanjan 44,5 prosenttiin ja Latvian 43,8 prosenttiin ja että nuorille tarjottu oppisopimuskoulutus ja työharjoittelu on usein palkatonta tai heikosti palkattua,

L. huomauttaa, että joka viides alle 25-vuotias on työttömänä EU:ssa ja että eniten työttömyys vaikuttaa yli 55-vuotiaisin EU-kansalaisiin, joiden vakavana erityisongelmana on myös, että todennäköisyys työpaikan saamisesta vähenee heidän ikääntyessään,

M. ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisi on supistanut työpaikkojen tarjontaa, sillä arvioiden mukaan syyskuun 2008 jälkeen on menetetty yli 5 miljoonaa työpaikkaa, ja että se on myös lisännyt epävarmuutta,

N. toteaa, että Euroopassa ei ole virallisia tietoja äärimmäisestä köyhyydestä, kuten asunnottomuudesta, ja että nykyisiä kehityssuuntauksia on sen vuoksi vaikea seurata,

O. katsoo, että köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevan Euroopan teemavuoden on tarjottava mahdollisuus tietoisuuden lisäämiseen köyhyydestä ja siitä johtuvasta sosiaalisesta syrjäytymisestä ja sitä koskevan politiikan parantamiseen, aktiivisen osallisuuden edistämiseen, riittävän tulon takaamiseen, tilaisuuteen käyttää laadukkaita palveluja ja ihmisarvoisen työn tukemiseen, mikä edellyttää hyvinvoinnin oikeudenmukaista jakamista sekä toimenpiteitä ja politiikkoja, joilla taataan todellinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Euroopan unionin ja sen alueiden tasolla, ja katsoo, että vähimmäistulo voi tarjota todellisen turvaverkon syrjäytyneille ja haavoittuvassa asemassa oleville,

P. ottaa huomioon, että köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevan Euroopan teemavuoden tavoitteita ja pääperiaatteita ovat oikeuksien tunnustaminen, yhteisvastuu, osallistuminen, yhteenkuuluvuus, sitoutuminen ja käytännön toiminta,

Q. katsoo, että koko EU:n talous- ja rahoitustilannetta on arvioitava asianmukaisesti, jotta jäsenvaltioita voidaan kannustaa ottamaan käyttöön vähimmäistuloraja, jonka avulla voidaan nostaa elintasoa ja samalla edistää kilpailua,

R. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut noudattamaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita ja Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmaa toisesta köyhyydenvastaisesta vuosikymmenestä (2008–2017),

S. ottaa huomioon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moniulotteisen luonteen, erityisen haavoittuvat ja paljon apua tarvitsevat väestöryhmät (lapset, naiset, ikääntyneet, vammaiset ja muut ryhmät), mukaan luettuina maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt, suur- tai yksinhuoltajaperheet, kroonisesti sairaat ja asunnottomat, sekä tarpeen liittää köyhyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen ja torjunta osaksi muita EU-politiikkoja; katsoo, että jäsenvaltioille on määriteltävä kansallisiin politiikkoihin sisällytettävät suuntaviivat, jotta voitaisiin varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus esteettömän julkisen infrastruktuurin ja yleistä etua koskevien palveluiden käyttöön, korkealaatuisiin, työntekijöiden oikeuksia kunnioittaviin työpaikkoihin sekä köyhyyden estävään taattuun vähimmäistuloon, jotta he voivat osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, kulttuuriin ja politiikkaan ja elää ihmisarvoista elämää,

T. toteaa, että suunnattoman korkea köyhyysaste vaikuttaa paitsi sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen Euroopassa myös talouteemme, koska suurten yhteiskuntaryhmien pysyvä syrjäytyminen heikentää talouden kilpailukykyä ja lisää julkiseen talouteen kohdistuvia paineita,

U. ottaa huomioon tarpeen asettaa etenkin Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja perusihmisoikeuksien turvaamiseen keskittyvä kokonaistavoite, jossa edellytetään talous-, työllisyys-, sosiaali-, alue- ja ympäristöpolitiikkojen välisen tasapainon luomista ja vaurauden ja tulojen oikeudenmukaista jakamista, minkä vuoksi on tehtävä sosiaalisten vaikutusten arviointi kaikista päätöksistä sekä sovellettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen horisontaalista sosiaalilauseketta (9 artikla),

V. ottaa huomioon, että ihmisarvon kunnioittaminen on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että unionin toiminnan päämääränä on tavoitella täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä, torjua sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua,

W. ottaa huomioon tarpeen taata rakennerahastojen soveltaminen, lisääminen ja parempi käyttö köyhyyden torjunnan, sosiaalisen osallistamisen sekä esteettömien, korkealaatuisten ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittavien työpaikkojen luomisen aloilla,

X. ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien aseman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sellaisen tason varmistamisessa, joka on tarpeen sosiaalisen osallisuuden takaamiseksi ja talouskriisin sosiaalisten vaikutusten lievittämiseksi, mikä edellyttää köyhyyden estävää yksilöllisesti taattua vähimmäistuloa, markkinoiden kilpailupaineiden vuoksi työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden pätevyys- ja koulutustason parantamista sekä yhtäläisten mahdollisuuksien takaamista työmarkkinoilla ja perusoikeuksien käyttämistä varten,

Y. toteaa, että vähimmäistulojärjestelmien käyttöönotto ja lujittaminen on tärkeä ja tehokas keino poistaa köyhyys siten, että tuetaan sosiaalista integroitumista ja työmarkkinoille pääsyä sekä tarjotaan ihmisille ihmisarvoinen toimeentulo,

Z. toteaa, että vähimmäistulojärjestelmät ovat tärkeä väline, jonka avulla taataan tuloturva ihmisille, joiden on voitettava sosiaalisen syrjäytymisen ja työttömyyden seuraukset, ja tuetaan pääsyä työmarkkinoille; katsoo, että vähimmäistulojärjestelmillä on suuri merkitys vaurauden uudelleenjakamisessa sekä yhteisvastuun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistamisessa ja että niillä on erityisesti kriisiaikana vastasyklinen vaikutus, sillä niistä saadaan lisävaroja kysynnän ja kulutuksen lujittamiseksi sisämarkkinoilla;

AA. ottaa huomioon äskettäisen Eurobarometri-tutkimuksen, jossa tutkittiin EU:n kansalaisten asenteita köyhyyteen ja jonka mukaan suurin osa kansalaisista (73 prosenttia) pitää köyhyyttä kasvavana ongelmana kotimaassaan, 89 prosenttia vaatii kotimaansa hallitusta ryhtymään kiireellisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi ja 74 prosenttia katsoo, että myös EU:lla on tärkeä tehtävä tämän asian hoitamisessa,

AB. ottaa huomioon, että talouskriisin sosiaaliset vaikutukset ovat olleet kipeitä ja että yli 6 miljoonaa EU:n kansalaista on jäänyt kahden viime vuoden aikana työttömiksi,

AC. ottaa huomioon talous- ja sosiaalikriisin vakavuuden sekä sen vaikutuksen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen yleistymiseen ja toteaa, että työttömyys on lisääntynyt (6,7 prosentista vuoden 2008 alussa 9,5 prosenttiin vuoden 2009 lopussa), että joka kolmas työtön on pitkäaikaistyötön ja että tilanne on pahin maissa, joiden talous on kaikkein haavoittuvin,

AD. ottaa huomioon, että neuvosto ja komissio sekä kansainväliset organisaatiot, kuten IMF, ovat kehottaneet joitakin jäsenvaltioita supistamaan lyhyellä aikavälillä julkistalouden alijäämää, joka on pahentunut kriisin seurauksena, sekä leikkaamaan muun muassa sosiaalimenoja, mikä heikentää hyvinvointivaltiota ja pahentaa köyhyyttä,

AE. ottaa huomioon, että sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt joissakin jäsenvaltioissa, mikä on seurausta etenkin taloudellisesta eriarvoisuudesta tulojen ja varallisuuden jakautumisessa, että eriarvoisuus työmarkkinoilla on kasvanut sosiaalisen epävarmuuden myötä ja että eriarvoisuus on myös lisääntynyt sellaisissa valtion sosiaalisiin tehtäviin kuuluvissa asioissa kuin sosiaalivakuutus, terveydenhuolto, koulutus ja oikeussuoja,

AF. ottaa huomioon sosiaalista osallisuutta koskevan unionin politiikan, erityisesti Lissabonin strategian tavoitteet ja sen yhteydessä 2000-luvun alussa hyväksytyn unionin ohjelman, sekä avoimen koordinointimenetelmän soveltamisen ja kansallisissa toimintasuunnitelmissa saavutettavat yhteiset tavoitteet,

AG. toteaa, että useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on monista eri syistä paljon asunnottomia, mikä edellyttää erityistoimia näiden henkilöiden sosiaalista integroitumista varten,

1. korostaa tarvetta konkreettisille toimenpiteille, joiden avulla voidaan poistaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen tutkimalla keinoja ihmisten palauttamiseksi työmarkkinoille ja edistämällä tulojen ja vaurauden oikeudenmukaista jakamista riittävien tulojen takaamisen avulla, millä annetaan todellinen merkitys ja sisältö köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevalle Euroopan teemavuodelle ja varmistetaan, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen jättää vahvan poliittisen perinnön, mukaan luettuina köyhyyttä estävät ja sosiaalisesti osallistavat vähimmäistulojärjestelmät, jotka perustuvat jäsenvaltioiden kansallisiin käytäntöihin, työehtosopimuksiin ja kansalliseen lainsäädäntöön koko Euroopan unionissa, ja aktiivinen toiminta riittävien tulo- ja sosiaaliturvajärjestelmien edistämiseksi; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen toimintalinjoja, joiden avulla taataan riittävä tulo, koska köyhyyden torjunta edellyttää ihmisarvoisia ja pysyviä työpaikkoja työmarkkinoilla heikommassa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille; katsoo, että kaikkien työntekijöiden on voitava tulla toimeen ihmisarvoisesti; katsoo, että hyvinvointivaltiopolitiikka merkitsee myös aktiivista työmarkkinapolitiikkaa;

2. kiinnittää huomiota siihen, että viimeaikaisen talouden hidastumisen sekä työttömyyden kasvun ja työmahdollisuuksien vähenemisen takia köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat monia, mikä koskee etenkin jäsenvaltioita, joiden ongelmana on pitkäaikaistyöttömyys;

3. vaatii saavuttamaan todellista edistystä vähimmäistulojärjestelmien riittävyyden varmistamisessa, jotta voidaan poistaa jokaisen lapsen, aikuisen ja vanhuksen köyhyys sekä toteuttaa heidän oikeutensa ihmisarvoiseen elämään;

4. korostaa eroja eri aloilla (terveys, asuminen, koulutus, tulot, työllisyys) köyhyydessä elävien yhteiskuntaryhmien keskuudessa, pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kyseiset erot huomioon kohdennetuissa toimenpiteissään ja korostaa, että yksi tehokkaimmista keinoista vähentää köyhyyttä on mahdollistaa kaikkien osallistuminen työmarkkinoille;

5. korostaa, että elinikäisen oppimisen ohjelmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja että ne ovat perusväline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, sillä ne parantavat työllistettävyyttä, tiedonsaantia ja pääsyä työmarkkinoille; katsoo, että on luotava kannustimia, joilla lisätään työntekijöiden, työttömien ja kaikkien haavoittuvaisten yhteiskuntaryhmien osallistumista elinikäiseen oppimiseen, ja että on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin koulunkäynnin keskeyttämiseen johtavia tekijöitä vastaan sekä parannettava ammattipätevyyksiä ja edistettävä uusien taitojen hankkimista, jolloin voidaan nopeuttaa paluuta työmarkkinoille, lisätä tuottavuutta ja auttaa ihmisiä löytämään parempi työpaikka;

6. korostaa, että jäsenvaltioiden tasolla on toteutettava toimia vähimmäistulorajan määrittämiseksi asiaankuuluvien indikaattoreiden perusteella, jotta voidaan taata sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus, vähentää samasta työstä maksettavan erisuuruisen palkan riskiä ja alentaa köyhyysriskiä koko Euroopan unionissa ja että Euroopan unionin on annettava tehokkaampia suosituksia tällaisista toimista;

7. korostaa, että työtä on pidettävä yhtenä tehokkaimpana suojakeinona köyhyyttä vastaan ja että sen vuoksi on toteutettava toimia naisten työllisyyden edistämiseksi sekä asetettava laadullisia tavoitteita tarjottavia työpaikkoja varten;

8. korostaa, että EU:n ja kansallisella tasolla on ryhdyttävä toimiin, jotta voidaan suojella kansalaisia ja kuluttajia lainojen takaisinmaksuun ja luottokortteihin liittyviltä epäoikeudenmukaisilta ehdoilta ja vahvistaa lainansaannin edellytyksiä, joiden tarkoituksena on estää kotitalouksien ylivelkaantuminen ja siten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen;

9. korostaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moniulotteista luonnetta ja painottaa sosiaalisten tavoitteiden huomioon ottamisen varmistamista ja makrotaloudellisten politiikkojen sosiaalisen ulottuvuuden ja kestävyyden merkitystä; katsoo, että sosiaalisten tavoitteiden on oltava erottamaton osa kriisistä selviytymistä koskevaa strategiaa, Eurooppa 2020 -strategiaa sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, mikä edellyttää monialaisia sosiaalisia suuntaviivoja ja tehokasta sosiaalisten vaikutusten arviointia, joilla varmistetaan, että painopistealueet ja politiikat, erityisesti raha-, työllisyys-, sosiaali- ja makrotalouspolitiikat sekä vakaus- ja kasvusopimus ja kilpailua, sisämarkkinoita, talousarviota ja verotusta koskevat politiikat, määritellään uudelleen; katsoo, että nämä politiikat eivät saa estää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja niiden on taattava asianmukaisen toimenpiteiden toteuttaminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen, jotta varmistetaan pysyvä irtautuminen kriisistä, jatketaan julkisen talouden vakauttamista ja aloitetaan uudistukset, joita taloudessa tarvitaan kasvun jatkumiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; kehottaa luomaan asianmukaisten mekanismien kautta konkreettisia tukipolitiikkoja jäsenvaltioille, jotka tarvitsevat eniten tukea;

10. katsoo, että työpaikkojen luomisen on oltava komission ja jäsenvaltioiden hallitusten ensisijainen tavoite, sillä se on ensimmäinen askel köyhyyden vähentämiseksi;

11. katsoo, että vähimmäistulojärjestelmät olisi liitettävä sosiaalista integrointia koskevaan strategiseen lähestymistapaan, jossa sekä yleisin politiikoin että kohdennetuin toimenpitein – asumisen, terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen alalla – autetaan ihmisiä selviytymään köyhyydestä ja aktivoitumaan sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille pääsyn kannalta; katsoo, että vähimmäistulojärjestelmien todellisena tavoitteena ei ole pelkästään auttaa vaan myös saattaa edunsaajia näiden siirtyessä sosiaalisen syrjäytymisen tilanteesta aktiivielämään;

12. korostaa, että vähimmäistulon määrää vahvistettaessa on otettava huomioon huollettavana olevat henkilöt, erityisesti lapset, jotta voidaan murtaa lasten köyhyyden noidankehä; katsoo myös, että komission olisi laadittava vuotuinen kertomus lasten köyhyyden torjunnassa saavutetusta edistymisestä;

13. katsoo, että on tarpeen muuttaa säästöpolitiikkoja, joita joissakin maissa on otettu käyttöön kriisin torjumiseksi, ja korostaa, että on tärkeää toteuttaa tehokkaita yhteisvastuutoimia, kuten tehostaa määrärahojen liikkuvuutta, ennakoida niiden siirtoja ja supistaa yhteisrahoitusta, jotta voidaan luoda ihmisarvoisia työpaikkoja, tukea tuotannonaloja sekä torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja estää uudet riippuvuussuhteet ja velan lisääntyminen;

14. katsoo, että vähimmäistulojärjestelmien käyttöönotto EU:n kaikissa jäsenvaltioissa – siten, että toteutetaan erityistoimia sellaisten ihmisten tukemiseksi taloudellisesti, joiden tulot eivät ole riittävät, ja helpotetaan mahdollisuuksia saada palveluja – on yksi tehokkaimmista keinoista torjua köyhyyttä, taata riittävä elintaso ja edistää sosiaalista integroitumista;

15. katsoo, että riittävää vähimmäistuloa koskevissa järjestelmissä on taattava vähintään 60 prosenttia asianomaisen valtion mediaanitulosta;

16. katsoo, että on tarpeen arvioida sosiaalista osallisuutta koskevaa politiikkaa, avoimen koordinointimenetelmän soveltamista, yhteisten tavoitteiden saavuttamista ja kansallisia toimintasuunnitelmia köyhyyden kehityksen kannalta, jotta voidaan tehostaa toimia EU:n ja kansallisella tasolla sekä torjua köyhyyttä entistä kattavammilla, johdonmukaisemmilla ja paremmin jäsennetyillä politiikoilla, joiden tavoitteena on absoluuttisen köyhyyden ja lasten köyhyyden poistaminen vuoteen 2015 mennessä sekä suhteellisen köyhyyden tuntuva vähentäminen;

17. toistaa, että vähimmäistulojärjestelmät ovat tärkeitä mutta että niiden lisäksi tarvitaan kansallisella ja Euroopan tasolla koordinoitu strategia, jossa keskitytään laaja-alaisiin toimiin ja erityistoimiin, kuten työmarkkinoista kauimpana oleville ryhmille suunnattuun aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, heikoimmin koulutetuille tarkoitettuun koulutukseen, vähimmäispalkkaan, sosiaaliseen asuntopolitiikkaan sekä kohtuuhintaisten, esteettömien ja laadukkaiden julkisten palvelujen tarjoamiseen;

18. kehottaa edistämään sosiaalista integroitumista ja osallisuutta, jotta varmistetaan perusihmisoikeuksien tehokas noudattaminen, ja sitoutumaan yksiselitteisesti määrittelemään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevat Euroopan unionin ja kansallisen tason politiikat; katsoo, että on varmistettava, että fyysisesti ja viestinnällisesti esteettömät työmarkkinat, julkiset terveys-, opetus- ja koulutuspalvelut (esikoulusta alempaan yliopistotutkintoon), ammattikoulutuspalvelut, julkinen asuntotuotanto, energiahuolto ja sosiaaliturva ovat paremmin kaikkien saatavilla; katsoo, että työpaikkojen on oltava esteettömiä, laadukkaita ja niissä on noudatettava työtekijöiden oikeuksia; katsoo, että palkkojen on oltava ihmisarvoisia ja että on taattava minimieläke, jotta koko elämänsä ajan työskennelleet voivat saada kunnollista eläkettä; katsoo, että kaikille tarkoitettujen vähimmäistulojärjestelmien on taattava köyhyyden torjunta ja varmistettava sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen kansallisia käytäntöjä, työehtosopimuksia ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä noudattaen; huomauttaa myös, että mitä useammat jäsenvaltiot panostavat pitkällä aikavälillä näihin eri politiikkoihin, sitä harvemman kotitalouden tarvitsee käyttää riittävät tulot turvaavaa järjestelmää; huomauttaa, että tällaisia toimia olisi toteutettava noudattaen täysin jäsenvaltioiden toissijaisuusperiaatetta sekä eri käytäntöjä, työehtosopimuksia ja lainsäädäntöä; katsoo, että tämä on ainoa tapa varmistaa kaikkien ihmisten oikeus osallistua yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja kulttuuriseen elämään;

19. kiinnittää huomiota sellaisten nuorten tarpeisiin, joilla on erityisongelmia taloudellisessa ja sosiaalisessa integroitumisessa ja jotka ovat vaarassa keskeyttää koulunkäynnin varhaisessa iässä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorisotyöttömyyden torjunnasta tehdään erityistavoite ja että siinä on omat painopistealueensa, joihin sisältyy erityistoimia ja ammatillista koulutusta koskevia toimia, yhteisöohjelmien (elinikäinen oppiminen, Erasmus Mundus) tukeminen sekä yrittäjyyden edistäminen;

20. huomauttaa, että koulunkäynnin keskeyttämisaste ja vähäiset mahdollisuudet korkea- ja yliopistokoulutukseen ovat perussyitä korkeaan pitkäaikaistyöttömyysasteeseen ja heikentävät vakavasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta; katsoo, että koska nämä kaksi ongelmaa sisältyvät komission ensisijaisiin tavoitteisiin Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa asiakirjassa, on luotava perusta erityistoimille ja -politiikoille, jotka koskevat nuorten pääsyä koulutukseen apurahojen, opintotukien ja opintolainojen avulla, sekä aloitteille, jotka lisäävät koulutuksen dynaamisuutta;

21. katsoo, että komission olisi tutkittava, millaisia vaikutuksia sen tekemällä vähimmäispalkan eurooppalaisen tason vahvistamista koskevalla lakialoitteella olisi kussakin jäsenvaltiossa; ehdottaa erityisesti, että tutkimuksessa käsiteltäisiin riittävän vähimmäistulon ja vähimmäispalkan välistä eroa asianomaisessa jäsenvaltiossa sekä sen vaikutuksia työmarkkinoille pääsyyn;

22. katsoo, että on tärkeää antaa työttömyyskorvauksen tasoa koskevia sääntöjä, jotta voidaan estää edunsaajien köyhyys, ja kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia työelämään paluun helpottamiseksi epäsuosittujen työpaikkojen täyttämiseksi muun muassa edistämällä liikkuvuutta Euroopan unionissa;

23. korostaa, että panostuksella vähimmäistulojärjestelmiin on keskeinen osuus köyhyyden estämisessä ja vähentämisessä; tähdentää, ettei vähimmäistulojärjestelmiä saisi kriisiaikanakaan pitää kustannustekijänä vaan olennaisena osana kriisin torjuntaa; korostaa, että varhaisvaiheen panostus köyhyyden torjuntaan tuo suuremman tuoton vähentäessään yhteiskunnalle koituvia pitkän aikavälin kustannuksia;

24. korostaa sosiaalisen suojelun merkitystä erityisesti sairauden, perhe-etuuksien, eläkkeen ja vammaisuuden yhteydessä ja pyytää jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin sekä takaamaan heille oikeuksien vähimmäistason myös työttömyyden aikana;

25. toteaa, että mahdollisuus ihmisarvoisen elämän edellyttämiin riittäviin resursseihin ja etuuksiin on perusluonteinen ihmisoikeus, jonka yhteydessä on toteutettava kattavia, johdonmukaisia toimia sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita sosiaalista osallisuutta koskevan aktiivisen strategian yhteydessä hyväksymään kansallisia politiikkoja, joilla edistetään asianosaisten taloudellista ja sosiaalista integroitumista;

26. panee merkille työssä käyvien köyhien kasvavan määrän ja tarpeen ratkaista tämä uusi haaste yhdistämällä eri välineitä; katsoo, että toimeentuloon riittävän palkan on aina oltava köyhyysrajan yläpuolella ja että monista eri syistä köyhyysrajan alapuolelle jäävien työntekijöiden on saatava korotuksia, joille ei aseteta ehtoja ja jotka on helppo saada; panee merkille myönteiset kokemukset, joita Yhdysvalloissa on saatu negatiivisesta tuloverosta pienipalkkaisten työntekijöiden nostamiseksi köyhyysrajan yläpuolelle;

27. panee merkille, että komissio ehdottaa tiedonannossaan "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia", että EU:lle asetetaan viisi yleistavoitetta, joista yksi on köyhyysuhan alla elävien ihmisten määrän vähentäminen 20 miljoonalla; muistuttaa, että tämä tavoite on kaukana Lissabonin strategian alkuperäisistä kunnianhimoisista tavoitteista, joita ei valitettavasti ole saavutettu (köyhyyden poistaminen); katsoo, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on poistettava uskottavien, konkreettisten ja sitovien toimenpiteiden avulla; katsoo, että tämä tavoite on liian alhainen ja että tavoitetta Euroopasta, jossa ei ole köyhyyttä, ei saa hylätä; katsoo, että tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä ja tähän absoluuttisesti laskettuun tavoitteeseen on yhdistettävä tavoite köyhyyden vähentämisestä kussakin jäsenvaltiossa, jotta jäsenvaltioita voidaan kannustaa osallistumaan tavoitteen saavuttamiseen, ja että siitä on tehtävä uskottava asianmukaisten toimenpiteiden avulla, etenkin mitä tulee huollettavia henkilöitä koskeviin tukipolitiikkoihin; katsoo, että tämä tavoite on saavutettava konkreettisten ja asianmukaisten toimenpiteiden avulla, erityisesti ottamalla käyttöön vähimmäistulojärjestelmiä EU:n kaikissa jäsenvaltioissa;

28. katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää torjua sosiaalista eriarvoisuutta, joka on seurausta etenkin taloudellisesta eriarvoisuudesta tulojen ja varallisuuden jakautumisessa, eriarvoisuutta työmarkkinoilla sosiaalisen epävarmuuden myötä ja eriarvoisuutta sellaisissa valtion sosiaalisiin tehtäviin kuuluvissa asioissa kuin sosiaalivakuutus, terveydenhuolto, koulutus ja oikeussuoja;

29. kehottaa neuvostoa ja EU:n jäsenvaltioita ottamaan köyhyyden poistamista koskevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen perustaksi suhteellisen köyhyyden indikaattorin (60 prosenttia mediaanitulosta), kuten joulukuussa 2001 kokoontuneessa Laekenin Eurooppa-neuvostossa todettiin, sillä tässä indikaattorissa köyhyyden todellisuus otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion tilanteessa ja siinä ymmärretään köyhyys suhteellisena olosuhteena;

30. kehottaa jäsenvaltioita muuntamaan köyhyyttä koskevan EU:n tavoitteen konkreettisiksi ja saavutettavissa oleviksi kansallisiksi tavoitteiksi EU:n sosiaalisen osallisuuden strategian ensisijaisissa kysymyksissä, kuten asunnottomuuden poistamisessa vuoteen 2015 mennessä kirjallisen kannanoton nro 0111/2007 mukaisesti;

31. katsoo, että niin jäsenvaltioiden kuin komission on syytä kiinnittää erityistä huomiota asunnottomien tilanteeseen ja toteuttaa erityistoimia, jotta kattava sosiaalinen integroiminen saataisiin heidän kohdallaan toteutettua vuoteen 2015 mennessä, ja että tätä varten on kerättävä yhteisön tasolla vertailukelpoisia ja luotettavia tilastotietoja ja julkistettava ne vuosittain samoin kuin annettava tietoa todetusta edistymisestä sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevissa kansallisissa ja yhteisön strategioissa määritellyistä tavoitteista;

32. katsoo, että kullakin jäsenvaltiolla on velvollisuus ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin kansalaistensa taloudellisen ahdingon välttämiseksi siten, että ne estävät heidän ylivelkaantumisensa erityisesti pankkilainoja otettaessa sekä harkitsevat sellaisten pankkien ja finanssilaitosten verottamista, jotka myöntävät lainoja maksukyvyttömille henkilöille;

33. katsoo, että jäsenvaltioiden on nimenomaisesti sitouduttava aktiivisen osallisuuden täytäntöönpanoon eli ehdollisuuden vähentämiseen, investointeihin kannustavaan aktivointiin, riittävän vähimmäistulon puolustamiseen ja sosiaalisten standardien säilyttämiseen kieltämällä keskeisten julkisten palvelujen supistukset, jotteivät köyhät joudu maksamaan kriisistä;

34. katsoo, että sosiaalista osallisuutta ja sosiaaliturvaa edistäviin lisätoimenpiteisiin yhdistetystä vähimmäistulosta sekä kaikille taatusta perustulosta saadut erilaiset kokemukset osoittavat, että kyseessä on toimiva väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja ihmisarvoisen elämän takaamiseksi kaikille; pyytää tämän perusteella Euroopan komissiota laatimaan jäsenvaltioiden muita kokemuksia tukevan aloitteen, jossa otetaan huomioon parhaat käytännöt ja edistetään niitä sekä taataan köyhyyttä estävät, riittävää vähimmäistuloa ja perustuloa koskevat yksilölliset mallit, jotka ovat keino köyhyyden poistamiseen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseen kaikille kansalaisille, joiden varattomuus todetaan kunkin alueellisen mittapuun mukaan, toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen ja kunkin jäsenvaltion erityispiirteitä kyseenalaistamatta; katsoo, että tämän komission aloitteen olisi johdettava sellaisen toimintasuunnitelman laatimiseen, joka on suunnattu täydentämään vähimmäistuloa jäsenvaltioissa koskevan EU-aloitteen toteuttamista jäsenvaltioiden erilaisten käytäntöjen, työehtosopimusten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta saavutettaisiin seuraavat tavoitteet:

– vahvistetaan yhteisiä standardeja ja indikaattoreita vähimmäistulojärjestelmien kelpoisuus- ja käyttöehtoja varten

– asetetaan perusteita sen arvioimiseksi, millä institutionaalisella ja alueellisella tasolla – työmarkkinaosapuolten ja eri sidosryhmien osallistuminen mukaan luettuna – vähimmäistulojärjestelmien toimenpiteet voitaisiin parhaiten panna täytäntöön

– laaditaan yhteisiä indikaattoreita ja vertailuarvoja köyhyyden vastaisen politiikan tulosten, vaikuttavuuden ja tehokkuuden arvioimiseksi

– varmistetaan parhaiden käytäntöjen seuranta ja tehokas vaihto;

35. korostaa, että riittävä vähimmäistulo on ihmisarvoisen elämän ehdoton edellytys ja että riittävän vähimmäistulon ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumisen kautta ihmiset voivat täysimääräisesti hyödyntää mahdollisuuksiaan ja olla mukana rakentamassa demokraattista yhteiskuntaa; korostaa, että toimeentulon takaava tulo edistää osaltaan myös talouden myönteistä dynamiikkaa ja hyvinvointia;

36. katsoo, että taattua vähimmäistuloa koskevassa komission aloitteessa on otettava huomioon suositus 92/441/ETY, jossa tunnustetaan ihmisten perusoikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämiin riittäviin resursseihin ja etuuksiin, ja korostaa, että toimeentulotukijärjestelmien keskeisenä tavoitteena on oltava poistaa köyhyys ja tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, mukaan luettuna oikeus ihmisarvoisiin työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeisiin; suosittelee tämän vuoksi, että komissio harkitsisi vähimmäistoimeentulon ja elinkustannusten (tavaroista ja palveluista koostuvan ostoskorin) yhteisen laskentamenetelmän käyttöönottoa, jotta voidaan saada vertailukelpoista tietoa köyhyysrajasta ja määritellä yhteiskunnan väliintulomenetelmiä;

37. pyytää jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimiin etuuksien käyttöasteen parantamiseksi sekä niiden käyttämättä jättämisen yleisyyden ja syiden seuraamiseksi, kun otetaan huomioon, että etuuksista jää OECD:n mukaan käyttämättä 20–40 prosenttia, ja katsoo, että käyttöastetta voidaan parantaa lisäämällä avoimuutta, tehostamalla tiedotus- ja neuvontapalveluja ja yksinkertaistamalla menettelyjä sekä ottamalla käyttöön tehokkaita toimia ja toimintalinjoja vähimmäistulon saajien syrjinnän ja leimautumisen torjumiseksi;

38. tähdentää, että on tärkeää varmistaa työttömyystuki, joka takaa saajalleen kohtuullisen elintason, ja myös lyhentää työmarkkinoiden ulkopuolella oloaikoja muun muassa tehostamalla julkisia työnvälityspalveluja;

39. korostaa, että on annettava sosiaaliturvaa koskevia sääntöjä, jotta voidaan luoda yhteys kussakin jäsenvaltiossa maksetun vähimmäiseläkkeen ja vastaavan köyhyysrajan välille;

40. moittii jäsenvaltioita siitä, ettei vähimmäistulojärjestelmissä aina turvata suhteellisen köyhyysrajan mukaista tasoa; pyytää uudelleen jäsenvaltioita puuttumaan tähän tilanteeseen mahdollisimman pian; pyytää komissiota tarkastelemaan hyviä ja huonoja käytäntöjä kansallisten toimintasuunnitelmien arvioinnissa;

41. kiinnittää huomiota merkittävään ikäsyrjintään vähimmäistulojärjestelmissä, kuten köyhyysrajan alittavan vähimmäistulon vahvistamiseen lapsille tai nuorten jättämiseen vähimmäistulojärjestelmien ulkopuolelle sosiaalivakuutusmaksujen puuttumisen vuoksi; korostaa, että tämä heikentää vähimmäistulojärjestelmien epäehdollisuutta ja ihmisarvoista elämää korostavaa luonnetta;

42. korostaa tarvetta laatia ja ottaa käyttöön eri aloilla – kuten terveys, asuminen, energiahuolto, sosiaalinen ja kulttuurinen osallistuminen, liikkuvuus, koulutus, tulot (esimerkiksi Gini-kerroin, jonka avulla voidaan laskea tuloerojen kehitys), aineellinen huono-osaisuus, työllisyys, sosiaalihuollon palvelut – asianmukaisia sosioekonomisia indikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata ja mitata köyhyyden torjumista ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä ja jotka esitellään vuosittain kansainvälisenä köyhyyden poistamisen päivänä (17. lokakuuta), ja katsoo, että näissä indikaattoreissa on keskityttävä tilanteen kehittymiseen ja otettava huomioon sukupuoli, ikäluokka, perheen tilanne, vammaisuus, maahanmuutto, krooniset sairaudet ja erilaiset tulotasot (60 prosenttia mediaanitulosta, 50 prosenttia mediaanitulosta tai 40 prosenttia mediaanitulosta) suhteellisen köyhyyden, äärimmäisen köyhyyden ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien huomioimista varten; korostaa, että on pikaisesti saatava taloudellisten indikaattorien ohella EU:n tilastotietoja äärimmäisestä köyhyydestä, kuten asunnottomuudesta, jota yhteisön tulo- ja elinolotilastot (EU-SILC) eivät nykyisin kata; pyytää, että nämä sosioekonomiset tunnusluvut esitetään vuosittain kertomuksessa jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille keskustelua varten sekä tulevien täsmällisten toimintavaihtoehtojen määrittämiseksi;

43. korostaa, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät (vammaiset henkilöt tai pitkäaikaissairaat, yksinhuoltajaperheet tai monilapsiset perheet) tarvitsevat erityisiä lisäetuuksia, jotka kattavat heille aiheutuneita lisäkustannuksia, erityisesti henkilökohtaista apua, erityisvälineiden käyttöä, sairaanhoitoa ja sosiaaliapua;

44. kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tutkimaan, miten erilaiset kaikkien saatavilla olevat epäehdolliset ja köyhyyden poissulkevat perustulomallit voisivat edistää sosiaalista, kulttuurista ja poliittista osallisuutta, kun otetaan huomioon erityisesti niiden leimautumista estävä luonne ja niiden kyky ehkäistä piilevää köyhyyttä;

45. katsoo, että köyhyyden vähentämistä koskevissa politiikoissa, joita toteutetaan jäsenvaltioissa käyttöön otettavan riittävän vähimmäistulon ohella, olisi parannettava avointa koordinointimenetelmää, jotta todella voidaan vaihtaa politiikkoja koskevia hyviä käytäntöjä;

46. huomauttaa, että vähimmäistulo voi saavuttaa köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteensa vain, jos se on verotonta, ja suosittelee, että harkitaan vähimmäistulon tason kytkemistä julkisiin palveluihin liittyvien maksujen vaihteluihin;

47. palauttaa mieliin, että naisilla on suurempi riski ajautua äärimmäiseen köyhyyteen kuin miehillä, sillä sosiaaliturvajärjestelmät ovat riittämättömiä ja etenkin työmarkkinoilla esiintyy yhä syrjintää, joten tarvitaan monenlaisia sukupuoleen ja konkreettiseen tilanteeseen sovitettuja poliittisia erityistoimia;

48. katsoo, että työssä käyvien köyhyys on osoitus oikeudenmukaisten työehtojen puuttumisesta, ja pyytää keskittämään toimet tämän tilanteen korjaamiseen, jotta yleensä palkkauksella ja erityisesti vähimmäispalkalla, määriteltiinpä se sitten lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla, voidaan turvata ihmisarvoinen elintaso;

49. vaatii köyhyydessä elävien integrointia yhteiskuntaan (työmarkkinoille integroitumiseen tähtääviä hankkeita on tuettava voimakkaasti) ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään vuoropuheluun köyhyydessä elävien henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen ja verkostojen sekä työmarkkinaosapuolien kanssa; katsoo, että on syytä varmistaa, että köyhyydessä eläviä henkilöitä ja heitä edustavia järjestöjä pidetään keskeisinä sidosryhminä ja näille annetaan riittävästi tukea sekä taloudellisia ja muita resursseja, jotta ne voivat osallistua politiikkojen, toimenpiteiden ja indikaattoreiden laatimiseen, soveltamiseen ja seurantaan EU:n tasolla ja kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, erityisesti Eurooppa 2020 -strategian kansallisten uudistusohjelmien sekä sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla käytettävän avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä; korostaa myös, että on vastustettava tiukemmin työnantajia, jotka ottavat laittomasti työhön yhteiskunnan marginaalissa eläviä vähimmäistuloa alhaisemmalla palkalla;

50. katsoo, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi on toteutettava jatkuvia ja kattavia toimia, jotta voidaan parantaa niiden tilannetta, joita köyhyys ja syrjäytyminen eniten uhkaavat, kuten epätyypillisissä työsuhteissa olevien, työttömien, yksinhuoltajaperheiden, yksin elävien vanhusten, naisten, huono-osaisten lasten, etnisten vähemmistöjen sekä sairaiden tai eri tavoin vammaisten henkilöiden tilannetta;

51. pahoittelee erityisesti, että tietyt jäsenvaltiot eivät näytä ottavan huomioon neuvoston suositusta 92/441/ETY, jossa tunnustetaan ihmisten perusoikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämiin riittäviin resursseihin ja etuuksiin;

52. toteaa, että työmarkkinaosapuolten olisi oltava täysimääräisesti ja tasavertaisesti mukana laatimassa kansallisia toimintasuunnitelmia köyhyyden torjumiseksi ja vertailutavoitteiden asettamiseksi kullakin hallintotasolla;

53. korostaa, että on tarpeen suunnitella ja toteuttaa kohdennettuja toimia harjoittamalla aktiivista työllisyyspolitiikkaa maantieteellisellä, alakohtaisella ja yrityskohtaisella tasolla sekä ottamalla työmarkkinaosapuolet aktiivisesti mukaan, jotta voidaan helpottaa ihmisten pääsyä työmarkkinoille aloilta tai maantieteellisiltä alueilta, joilla työttömyysaste on erityisen korkea;

54. katsoo, että on välttämätöntä keskittyä tiettyihin väestönosiin (maahanmuuttajiin, naisiin ja eläkeikää lähestyviin työttömiin jne.), jotta voidaan parantaa taitoja, estää työttömyyttä ja lujittaa sosiaalisen integroitumisen rakenteita;

55. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimiin nuorten ja ikääntyvien ihmisten integroimiseksi työmarkkinoille, sillä nämä ovat haavoittuvaisia ryhmiä, joihin nykyisen taantuman työpaikkapula vaikuttaa vakavasti;

56. korostaa, että vähimmäistulojärjestelmistä on katettava polttoainekustannukset, jotta energiaköyhyydestä kärsivät köyhät kotitaloudet pystyvät maksamaan energialaskunsa; toteaa, että vähimmäistulojärjestelmien laskelmien perustaksi on otettava totuudenmukaiset arviot siitä, paljonko asunnon lämmittäminen maksaa kotitalouksien erityistarpeiden – esimerkiksi lapsiperheiden, vanhusten ja vammaisten henkilöiden tarpeiden – mukaan;

57. toteaa, että vaikka useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on vähimmäistulojärjestelmä, monissa ei ole; pyytää jäsenvaltioita turvaamaan köyhyyttä estävät taatun vähimmäistulon järjestelmät sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi ja kehottaa niitä vaihtamaan parhaita käytäntöjä; katsoo, että toimeentulotukea tarjottaessa jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että kansalaiset ovat tietoisia heille myönnettävistä etuuksista ja että he pystyvät saamaan niitä;

58. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EYVL C 364, 18.12.2000.
[2] EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.
[3] EYVL L 245, 26.8.1992, s. 46–48.
[4] EYVL L 245, 26.8.1992, s. 49–52.
[5] Euroopan unionin neuvoston lehdistötiedote 16825/08 (painos 358), s. 18.
[6] EUVL L 298, 7.11.2008, s. 20.
[7] EUVL C 305 E, 14.12.2006, s.141.
[8] EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 11.
[9] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0467.
[10] Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0370.
[11] Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0371.
[12] Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0163.
[13] KOM(2010)2020, 3.3.2010.
[14] KOM(2010)0193 lopullinen.
[15] Köyhyysrajaksi on laskettu jokaisessa maassa 60 prosenttia maan mediaanitulosta, mikä on alle keskitulotason.

1. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen

Eurostat julkaisi tammikuussa 2010 viimeisimmät tilastot köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä elinolosuhteita vuonna 2008 koskevan tutkimuksen[1] yhteydessä (katso taulukko I).

Näistä tilastoista käy ilmi, että kaikista köyhyyden vähentämistä koskevista julistuksista huolimatta sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja että lähes 85 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa elää köyhyysuhan alla (17 prosenttia Euroopan unionin 500 miljoonasta asukkaasta eli vuoden 2008 lopussa köyhyysrajan alapuolella myös sosiaalietuuksien maksamisen jälkeen[2]), kun taas vuonna 2005 kyseinen määrä oli 16 prosenttia ja 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2000 yhteensä 15 prosenttia.

Lasten ja alle 17-vuotiaiden nuorten köyhyysriskiaste on suurempi kuin koko väestön ollen 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2008 yhteensä 20 prosenttia, mikä tarkoittaa, että joka viides lapsi ja nuori joutuu köyhyyden uhriksi. Korkeimmat köyhyysriskiasteet kirjattiin Romaniassa (33 prosenttia), Bulgariassa (26 prosenttia), Italiassa ja Latviassa (25 prosenttia), Espanjassa (24 prosenttia), Kreikassa, Portugalissa, Liettuassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (kukin 23 prosenttia) sekä Puolassa (22 prosenttia), kun taas matalimmat köyhyysriskiasteet vallitsivat Tanskassa (9 prosenttia), Sloveniassa ja Suomessa (kukin 12 prosenttia).

Vanhusten köyhyysriski on myös suurempi kuin muiden kansalaisten. Muuta väestöä suurempi köyhyysriski koskee myös vanhuksia, joista vähintään 65-vuotiaiden osalta köyhyysriskiaste oli 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2008 lähes 19 prosenttia.

Myös köyhien työssäkäyvien henkilöiden määrä on lisääntynyt. Yli 19 miljoonaa työntekijää elää köyhyydessä. . Tämä tarkoittaa, että huolimatta työllisyyden köyhyysriskiä vähentävästä vaikutuksesta epävarman työn ja matalapalkkaisuuden lisääntyminen on kasvattanut köyhyysuhan alla elävien työntekijöiden määrää, joka oli työssäkäyvän väestön osalta 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2008 keskimäärin 8 prosenttia ja suurimmillaan Romaniassa (17 prosenttia), Kreikassa (14 prosenttia), Puolassa ja Portugalissa (kukin 12 prosenttia) sekä Espanjassa ja Latviassa (kukin 11 prosenttia).

Jotta sosiaalisesta syrjäytymisestä Euroopan unionissa voitaisiin saada laajempi käsitys, suhteellisen köyhyysriskiasteen lisäksi voidaan käyttää aineellista huono-osaisuutta mittaavaa asteikkoa, jonka avulla mitataan absoluuttisempaa sosiaalista syrjäytymistä. Aineelliseksi huono-osaisuudeksi määritellään asteikossa muusta kuin omasta tahdosta johtuva vähintään kolmen asian puute yhdeksästä määrätystä asiasta. Tämän indikaattorin muodostavat yhdeksän asiaa ovat seuraavat:

– mahdollisuus selviytyä odottamattomasta menoerästä

– mahdollisuus viettää vuodessa viikko lomaa kodin ulkopuolella

– maksuviivästykset (kotiin tai autoon liittyvien luottojen osamaksut tai muut viivästyneet laskut)

– mahdollisuus nauttia päivittäin yksi lihasta tai kalasta koostuva ateria tai sitä vastaava kasvisateria

– mahdollisuus asunnon riittävään lämmitykseen

– pesukoneen omistaminen

– väritelevision omistaminen

– puhelimen omistaminen

– henkilöauton omistaminen.

Kuten taulukosta II käy ilmi, myös aineellisen puutteen taso oli Euroopan unionissa 17 prosenttia vuonna 2008. Aineellisen puutteen taso oli kuitenkin paljon suurempi seuraavissa kymmenessä jäsenvaltiossa: 51 prosenttia Bulgariassa, 50 prosenttia Romaniassa, 37 prosenttia Unkarissa, 35 prosenttia Latviassa, 32 prosenttia Puolassa, 28 prosenttia Slovakiassa, 27 prosenttia Liettuassa, 23 prosenttia Kyproksessa ja Portugalissa ja 22 prosenttia Kreikassa.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen ja torjumisen sisällyttäminen osaksi muita politiikkoja ja kaikkien saatavilla olevien julkisten palvelujen, korkealaatuisten ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittavien työpaikkojen sekä ihmisarvoisen elämän mahdollistavan palkkatason takaaminen on erittäin tärkeää. Tämä edellyttää muutoksia Euroopan unionin nykyisiin politiikkoihin.

On muistettava, että äskettäisen EU:n kansalaisten asenteita köyhyyteen tutkineen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan suurin osa kansalaisista (73 prosenttia) pitää köyhyyttä on heidän kotimaassaan leviävänä ongelmana, 89 prosenttia kansalaisista vaatii kotimaansa hallitusta ryhtymään kiireellisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi ja 74 kansalaisista prosenttia katsoo, että myös EU:lla on tärkeä tehtävä tämän asian hoitamisessa.

2. Euroopan teemavuosi köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi

Euroopan komissio nimesi vuosia 2005–2010 koskevassa sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassaan vuoden 2010 "Euroopan teemavuodeksi köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi" tarkoituksenaan vahvistaa Lissabonin strategian alussa ilmaistua EU:n poliittista sitoumusta ryhtyä "ratkaisevasti köyhyyden poistamista edistäviin toimenpiteisiin".

Eurostatin tutkimuksessa[3] iän ja sukupuolen mukaan jaotellusta köyhyysriskistä ennen ja jälkeen sosiaalietuuksien maksamista vuonna 2007 todetaan, että sosiaalietuudet ovat merkittävässä asemassa köyhyyden torjumisen kannalta, vaikka naiset ja lapset kärsivät yhä eniten palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvästä syrjinnästä työttömyyden, epävarman työn ja matalapalkkaisuuden vuoksi (katso taulukko jäljempänä).

Ennen sosiaalietuuksia – köyhyysriski

	Alle 18-vuotiaat	Yli 65-vuotiaat	Miehet	Naiset
EU27	33 %	24 %	25 %	27 %

Sosiaalietuuksien jälkeen – köyhyysriski

	Alle 18-vuotiaat	Yli 65-vuotiaat	Miehet	Naiset
EU27	20	20	16	18

Köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevan Euroopan teemavuoden tavoitteet ja pääperiaatteet on tärkeää ottaa huomioon. Niitä ovat oikeuksien tunnustaminen, yhteisvastuu ja osallistuminen, yhteenkuuluvuus, sitoutuminen ja käytännön toiminta. Näiden tavoitteiden sisällyttämiseksi osaksi Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden yleisiä politiikkoja tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, mukaan lukien talous- ja sosiaalikriisistä selviytymistä varten tarkoitetut toimenpiteet, jotta näille tavoitteille voidaan antaa käytännön sisältö ja jotta niillä on konkreettista vaikutusta köyhyyden vähentymiseen.

Toisaalta on pantava merkille, että Euroopan unioni on sitoutunut noudattamaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita ja Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmaa toisesta köyhyydenvastaisesta vuosikymmenestä (2008–2017). Valitettavasti tästä asiasta ei löydy mainintaa Euroopan komission Eurooppa 2020 -strategiaa koskevasta asiakirjasta, jossa todetaan ainoastaan, että köyhyysuhan alla elävien määrän vähentäminen 20 miljoonalla henkilöllä on yksi Euroopan unionin viidestä tavoitteesta. Tämä ehdotus ei tarkoita ainoastaan perääntymistä Lissabonin strategian alkuperäisistä tavoitteista, vaan se estää köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrän puolittamista koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen. Tämän vuoksi tämä tavoite on vähintään kaksinkertaistettava, ja siitä on tehtävä uskottava asianmukaisten toimenpiteiden avulla.

Meidän on edistettävä sosiaalista integroitumista ja osallisuutta ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseksi ja tehtävä selkeitä lupauksia Euroopan unionin ja kansallisten politiikkojen muotoilemiseksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi siten, että pyritään takaamaan kaikkien saatavilla olevat julkiset terveys-, koulutus- ja ammattikoulutuspalvelut, asunto ja sosiaaliturva, työntekijöiden oikeuksia kunnioittavat työpaikat, oikeudenmukaiset palkat, ihmisarvoiset eläkkeet ja riittävät tulot kaikille ihmisille.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moniulotteinen luonne edellyttää sosiaalista ulottuvuutta, jonka tavoitteena makrotaloudellisten politiikkojen sosiaalinen kestävyys kriisistä selviytymistä koskevan strategian ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden erottamattomana osana, mikä edellyttää muutosten tekemistä painopistealueisiin ja politiikkoihin ja erityisesti rahapolitiikkaan, vakaus- ja kasvusopimukseen ja kilpailua, sisämarkkinoita, talousarviota ja verotusta koskeviin politiikkoihin. Lisäksi on hyväksyttävä talous-, työllisyys-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan tasapainoa ja varallisuuden ja tulojen oikeudenmukaista jakamista koskeva kokonaistavoite, jossa etusijalle asetetaan taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ihmisoikeuksien suojelu.

3. Vähimmäistulon asema köyhyyden torjunnassa ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä

Kuten olemme jo nähneet, ennaltaehkäiseminen on paras keino köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjumiseksi. Tämä edellyttää

– kehityksen ja kriisistä selviytymisen kannalta välttämätöntä työpaikkojen laadun ja palkkojen parantamista

– perustavaa laatua olevaksi sosiaaliseksi investoinniksi katsotun todellisen tulojen saamista koskevan oikeuden säätämistä

– oikeudenmukaisten eläkkeiden ja perhelisien takaamista

– kaikkien saatavilla olevien laadukkaiden julkisten palveluiden varmistamista.

Samalla kun keskitytään työntekijöiden oikeuksia kunnioittaviin laadukkaisiin työpaikkoihin, oikeudenmukaisiin palkkoihin ja sen takaamiseen, että kaikki työssäkäyvät selviytyvät köyhyydestä, on otettava huomioon myös yli 23 miljoonaa työttömänä olevaa ja työmarkkinoilta syrjäytynyttä henkilöä, joille on taattava ihmisarvoisen elämän mahdollistava työttömyystuki.

Kaikkien tiedossa on, että sosiaaliturvajärjestelmillä on tärkeä tehtävä taloudellista ja sosiaalista kehitystä varten välttämättömän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tason varmistamisessa, työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden koulutustason parantamisessa ja perusoikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien takaamisessa.

Tietyt haavoittuvammassa asemassa olevat väestöryhmät, kuten vammaiset, maahanmuuttajat, suurperheet, yksinhuoltajat, kroonisesti sairaat ja kodittomat, tarvitsevat tukea, joka takaa heille riittävät tulot. Sosiaalista osallisuutta edistäviin toimenpiteisiin yhdistetystä vähimmäistulosta suurimmassa osassa Euroopan unionin jäsenvaltioita saadut monipuoliset kokemukset osoittavat, että vähimmäistulo on tärkeä täydentävä keino köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Sosiaaliturvajärjestelmien perustaksi katsottu vähimmäistulo voidaan määritellä tietyn rahasumman takaamiseksi ihmisille, jotka eivät voi hankkia sitä ilman apua. Oikeus vähimmäistuloon on universaali (koskee kaikkia kansalaisia) ja maksuihin perustumaton (ei edellytä vakuutusten tavoin säännöllisiä maksuja tiettyyn rahastoon) oikeus.

Vähimmäistulo on jo käytössä useissa Euroopan maissa. Kaikille vähimmäistulon muodoille luonteenomaista on sellaisen vähimmäistulotason takaaminen, joka katsotaan välttämättömäksi kansalaisten toimeentuloa varten, sekä sellaisten kannustimien kehittäminen, jotka auttavat vähimmäistuloa saavia tulemaan toimeen ilman kyseistä tukea. Vähimmäistuloa tuettiin suosituksessa 92/441/ETY, jossa hyväksyttiin yhteiset perusteet "riittävälle toimeentulolle ja toimeentulotuelle sosiaaliturvajärjestelmissä".

Helmikuussa 2005 julkaistussa sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassa Euroopan komissio toisti sitoumuksensa asiaa koskevan tiedonannon antamisesta. Komissio antoi tiedoksiannon helmikuussa 2006, mutta vain kuulemisen muodossa.

Tämän jälkeen komissio esitti 3. lokakuuta 2008 suosituksen (KOM(2008)0639) työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä, ja parlamentti hyväksyi 6. toukokuuta 2009 päätöslauselman samasta aiheesta.

Nyt on aika palata jo vuonna 1992 annettuihin lupauksiin ja täydentää ja tehostaa niitä, jotta voidaan varmistaa, että "aktiivinen osallisuus" ei merkitse taaksepäin menemistä kaikille niille henkilöille, joilla on heikot mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja löytää työntekijöiden oikeuksia kunnioittava ja oikeudenmukaisesti palkattu työpaikka. Tämä edellyttää köyhien ja syrjäytyneiden henkilöiden sekä työntekijöiden ja heitä edustavien sosiaalialan järjestöjen ja ammattijärjestöjen osallistumista.

Taulukko I – köyhyysraja ja köyhyysriskiaste

	Köyhyysraja (PPP)	Väestöryhmän köyhyysriskiaste
	Köyhyysraja (PPP)	Yhteensä	0–17- vuotiaat	vähintään 65-vuotiaat	Työssäkäyvät
EU27	-	17 p	20 p	19 p	8 p
Belgia	10100	15	17	21	5
Bulgaria	2800	21	26	34	7
Tšekin tasavalta	5800	9	13	7	4
Tanska	10500	12	9	18	5
Saksa	10600	15	15	15	7
Viro	4700	19	17	39	7
Irlanti	10900	16	18	21	6
Kreikka	7200	20	23	22	14
Espanja	8400	20	24	28	11
Ranska	9700	13	17	11	7
Italia	9000	19	25	21	9
Kypros	11300	16	14	49	6
Latvia	4400	26	25	51	11
Liettua	4200	20	23	29	9
Luxemburg	16500	13	20	5	9
Unkari	4000	12	20	4	5
Malta	7800	15	20	22	5
Alankomaat	11300	11	13	10	5
Itävalta	11200	12	15	15	6
Puola	3900	17	22	12	12
Portugali	5800	18	23	22	12
Romania	1900	23	33	26	17
Slovenia	8400	12	12	21	5
Slovakia	4000	11	17	10	6
Suomi	9600	14	12	23	5
Ruotsi	10400	12	13	16	7
Yhdistynyt kuningaskunta	11600 p	19 p	23 p	30 p	9 p

Taulukko II – aineellinen huono-osaisuus vuonna 2008

	Aineellisen huono-osaisuuden taso	Prosentuaalinen määrä väestöstä, jolla ei ole varaa seuraaviin asioihin:
	Aineellisen huono-osaisuuden taso	Lomaviikko kodin ulkopuolella	Riittävä kodin lämmitys	Päivittäinen kokonainen ateria	Henkilöauto
EU27	17 e	37	10 e	9	9
Belgia	12	26	6	5	6
Bulgaria	51	59	34	30	28
Tšekin tasavalta	16	39	6	12	11
Tanska	:	10	:	2	8
Saksa	13	25	6	11	5
Viro	12	44	1	5	17
Irlanti	14	30	4	3	9
Kreikka	22	50	15	7	9
Espanja	9	34	5	2	5
Ranska	13	32	5	8	4
Italia	16	40	11	8	3
Kypros	23	46	29	5	1
Latvia	35	55	17	23	24
Liettua	27	60	22	19	13
Luxemburg	4	12	1	2	2
Unkari	37	67	10	26	20
Malta	13	65	9	10	2
Alankomaat	5	14	2	2	5
Itävalta	14	28	4	13	7
Puola	32	63	20	21	17
Portugali	23	64	35	4	9
Romania	50	76	25	19	49
Slovenia	17	30	6	12	3
Slovakia	28	57	6	29	20
Suomi	9	18	2	3	8
Ruotsi	5	11	1	2	3
Yhdistynyt kuningaskunta	11	24	6	4	5

[1] Elinolosuhteet vuonna 2008, Eurostat 18.1.2010.
[2] Köyhyysrajaksi on laskettu jokaisessa maassa 60 prosenttia maan mediaanitulosta, mikä on alle keskitulotason.
[3] "Combating poverty and social exclusion – a statical portrait of the European Union 2010".

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Pervenche Berès, Mara Bizzotto, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Marije Cornelissen, Frédéric Daerden, Proinsias De Rossa, Frank Engel, Sari Essayah, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Thomas Händel, Marian Harkin, Roger Helmer, Nadja Hirsch, Liisa Jaakonsaari, Danuta Jazłowiecka, Martin Kastler, Ádám Kósa, Jean Lambert, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Rovana Plumb, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Jutta Steinruck

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Raffaele Baldassarre, Silvia Costa, Julie Girling, Joe Higgins, Dieter-Lebrecht Koch, Jan Kozłowski, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Sógor

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö