Menettely : 2010/2010(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0234/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0234/2010

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 07/09/2010 - 6.9
CRE 07/09/2010 - 6.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0299

MIETINTÖ     
PDF 246kWORD 228k
20.7.2010
PE 439.396v04-00 A7-0234/2010

uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta

Esittelijä: Elisabeth Schroedter

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO
 teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO
 aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO
 naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Kestävän kehityksen valtavirtaistaminen EU:n politiikoissa: Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian tarkastelu vuonna 2009" (KOM(2009)0400),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista – Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (KOM(2010)0193),

–    ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 106/2008 toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta (uudelleen laadittu toisinto)(1),

–   ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU (uudelleenlaadittu toisinto)(2),

–    ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta(3),

–    ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä" (KOM(2009)0147) ja 6. toukokuuta 2010 hyväksymänsä päätöslauselman aiheesta(4),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Ympäristöystävällisempi liikenne" (KOM(2008)0433),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin" (KOM(2008)0435),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001),

–    ottaa huomioon 10.–11. joulukuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, erityisesti niiden 21–24 kohdan,

–    ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion selvityksen EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta vuonna 2009(5),

–    ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) ja UNFCCC:n Kioton pöytäkirjan,

–    ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin asiakirjan vuodelta 2007 "Climate Change 2007: Synthesis Report, Contribution of Working Groups I, II and III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change",

–    ottaa huomioon vuonna 2006 laaditun Sternin raportin ilmastonmuutoksen talousvaikutuksista,

–    ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP), Kansainvälisen työjärjestön (ILO), Maailman eläintautijärjestön (IOE) ja ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (ITUC) "vihreää työtä" koskevan aloitteen "Green Jobs: Towards Decent Work in a Sustainable, Low-Carbon World" vuodelta 2008,

–    ottaa huomioon ILO:n tausta-asiakirjan "Global Challenges for Sustainable Development: Strategies for Green Jobs", joka luovutettiin Niigatassa, Japanissa 11.–13. toukokuuta 2008 kokoontuneelle G8-maiden työministerien konferenssille,

–    ottaa huomioon OECD:n julistuksen vihreästä kasvusta, joka hyväksyttiin ministeritason neuvoston tapaamisessa 25. kesäkuuta 2009, sekä sen jatkuvan vihreän kasvun strategian,

–    ottaa huomioon Greenpeacen ja Euroopan uusiutuvan energian neuvoston (EREC) raportin "Working for the climate: renewable energy and the green job revolution",

–    ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) ja sosiaalisen kehityksen viraston (SDA) raportin "Climate Change and Employment: Impact on employment in the European Union-25 of climate change and CO2 emission reduction measures by 2030",

–   ottaa huomioon Ruhr Economic Papers -sarjan julkaisun n:o 156 "Economic impacts from the Promotion of Renewable Energy Technologies, The German Experience",

–   ottaa huomioon CEPOSin julkaisun "Wind Energy, the case of Denmark",

–   ottaa huomioon Universidad Rey Juan Carlosin julkaisun "Study of the effects on employment of public aid to renewable energy sources",

–   ottaa huomioon komission 14. joulukuuta 2007 antaman tiedonannon esikaupallista hankinnoista (KOM(2007) 799),

–    ottaa huomioon komission raportin "Työllisyys Euroopassa 2009" ja erityisesti sen luvun 3: Ilmastonmuutoksen työmarkkinavaikutukset,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800) ja 11. maaliskuuta 2009 hyväksymänsä päätöslauselman aiheesta(6),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Elvytys Euroopassa" (KOM(2009)0114),

–        ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 laaditun Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteisen analyysin "Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet",

–    ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten vuonna 2002 sopimat "toimintapuitteet ammattitaidon ja pätevyyden elinikäistä kehittämistä varten",

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen" (KOM(2008)0868) ja helmikuussa 2010 julkaistun asiantuntijaryhmän kertomuksen "New Skills for New Jobs: Action Now",

–    ottaa huomioon Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (CEDEFOP) vuonna 2009 tekemän tutkimuksen "Future Skills Needs for the Green Economy",

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–    ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0234/2010),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2009 kestävän kehityksen Lissabonin sopimuksen keskeiseksi tavoitteeksi; katsoo, että EU:n kestävyysstrategian ohjaaviin periaatteisiin kuuluvat taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten seikkojen kokonaisvaltainen tarkastelu, sosiaalisen vuoropuhelun lisääminen, yritysten yhteiskunnallisen vastuun vahvistaminen sekä ennalta varautumisen periaate ja aiheuttamisperiaate,

B.  katsoo, että yksi Eurooppa 2020 -strategian painopisteistä on sosiaalisen, resurssitehokkaan, vihreän ja kilpailukykyisen talouden edistäminen,

C. katsoo, että teollisuusmaiden on Kööpenhaminan sitoumuksen mukaan vuoteen 2050 mennessä vähennettävä hiilidioksidipäästöjään 80–90 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna,

D. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa Euroopassa alueisiin eri tavoin; panee merkille, että komission erään tutkimuksen(7) mukaan Etelä- ja Itä-Euroopan alueisiin, joilla asuu yli kolmannes EU:n väestöstä, kohdistuu erityisiä ilmastonmuutospaineita; ottaa huomioon, että heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät kärsivät eniten; katsoo, että tämä voi kärjistää alueellista ja sosiaalista epätasapainoa;

E.  katsoo, että siirtyminen kestävämpään talouteen vaikuttaa eri aloihin eri tavalla myönteisesti, nimittäin työpaikkoja syntyy, niiden tilalle tulee uusia ja osa niistä häviää; katsoo, että kaikki työpaikat on mukautettava kestävään, resurssitehokkaaseen tuotanto- ja työtapaan ja että eniten mukauttamistarvetta on siksi nykyisissä työsuhteissa ja että joustavat työsuhteet ovat suotavia,

F.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksia koskevan vihreän kirjan (KOM(2005)0094) tiedoista käy ilmi, että EU:n työikäisen väestön määrä putoaa 20,8 miljoonalla (6,8 prosenttia) henkilöllä vuosina 2005–2030 ja että yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa nykyisin kaksi kertaa niin nopeasti kuin ennen vuotta 2007 – eli noin kahdella miljoonalla vuosittain, kun aikaisemmin vuosikasvu oli miljoona,

G.  katsoo, että muutos johtaa potentiaalisesti työllisyyden vakautumiseen ja työpaikkojen lisääntymiseen, johon liittyy merkittäviä heijastusvaikutuksia; ottaa huomioon, että siellä, missä toteutetaan luotettava toimintaympäristö, työllisyysmahdollisuudet ja turvatut työpaikat lisääntyvät jatkuvasti, ja kasvava vienti vakauttaa sitä,

H.  ottaa huomioon, että tarvittavaa talouskasvua ja siitä seuraavaa työllisyyden paranemista innovaatioperusteisessa taloudessa ei saavuteta, jos eurooppalaiset tutkijat ja yritykset eivät kykene muuntamaan tutkimustuloksiaan kaupallisiksi tuotteiksi; ottaa huomioon, että komission innovaatiotulostaulu osoittaa, että innovaatiokuilu verrattuna Yhdysvaltoihin on 30 prosenttia ja Japaniin 40 prosenttia;

I.   ottaa huomioon, että joillakin uusilla talouden aloilla ei ole vielä sosiaalisen vuoropuhelun rakenteita; ottaa huomioon, että on olemassa esimerkkejä uusista aloista, joilla ei ole työehtosopimuksia tai olemassa olevia työehtosopimuksia ei noudateta ja että alan eettisiä normeja ei myöskään ole; ottaa huomioon, että kaikilla taloudenaloilla on suuria kilpailukyvyn lisäämispaineista ja että korkean työttömyyden alueilla paine hyväksyä huonoja työehtoja on suuri,

J.   panee merkille, että pitkäaikaiset työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi EU:n työmarkkinoilla kahden viime vuosikymmenen aikana ja että erityisesti nuorilla työntekijöillä on yhä useammin lyhytaikainen työsopimus ja huonommat työehdot; katsoo, että näissä olosuhteissa luodut uudet työpaikat eivät ole kestäviä; katsoo, että nämä rakenteelliset puutteet olisi korjattava tähdättäessä uuden kestävän talouden työllistämispotentiaalin kehittämiseen,

K. katsoo, että uuteen kestävään talouteen siirtymistä ei pitäisi käyttää tekosyynä sulkea heikoimmassa asemassa olevia ja vähiten koulutettuja työntekijöitä työmarkkinoiden ulkopuolelle, ja katsoo myös, että olisi varottava kuorimasta vain kermoja päältä, koska silloin vähiten koulutetut työntekijät kärsivät ensimmäisinä,

L.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu tavoitteeksi Lissabonin sopimuksessa ja että se on yksi vuosituhannen kehitystavoitteista; katsoo, että naiset ovat aliedustettuina monilla eri aloilla eivätkä siksi hyödy yhtä paljon uuden kestävän talouden työllisyyden kasvusta,

M. ottaa huomioon, että uusi talous kehittyy yhteiskunnan ikääntyessä ja työvoiman vähentyessä, joten on välttämätöntä saada enemmän naisia palkkatyöhön mukauttamalla työn organisointia ja valmistamalla kaikkien alojen työnantajia monimuotoisempaan työvoimaan,

N. ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan naisten edustus kaikilla vastuutasoilla tuo lisäarvoa yrityksille ja parantaa erityisesti niiden taloudellista tulosta,

O. toteaa, että EU:ssa yliopistotutkinnon suorittaneista valtaosa on naisia ja että myös kauppa-, hallinto- ja oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijoista enemmistö on naisia, mutta siitä huolimatta naiset ovat edelleen vähemmistönä yritysten ja julkisten elinten vastuutehtävissä,

P.  katsoo, että erityisesti koulutuksessa ja yhteiskunnassa vallitsevien sukupuolistereotypioiden vuoksi naiset ovat aliedustettuina aloilla, joita pidetään väärin perustein miesten aloina, esimerkiksi tietojenkäsittelyssä, insinöörityössä, fysiikassa ja teknisillä aloilla kuten konetekniikassa ja muuraustyössä,

Q. ottaa huomioon, että työttömyys kasvaa ikääntyvien työntekijöiden keskuudessa, että 55 vuoden iän jälkeen sosiaalinen syrjäytyminen on heille erityisen vakava ongelma ja että viimeisten kymmenen vuoden aikana saavutetusta edistyksestä huolimatta vuonna 2008 vain hieman yli kolmannes 55–64-vuotiaista naisista oli töissä, kun taas 55 prosenttia samanikäisistä miehistä kävi töissä,

Työllisyysstrategia uudelle kestävälle taloudelle

1.  katsoo, että kestävä kehitys edellyttää pitkän aikavälin näkemystä, jossa talouskasvu, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristönsuojelu toteutuvat rinnakkain ja tukevat toisiaan; korostaa vihreiden työpaikkojen luomisen mahdollisuuksia kestävässä taloudessa;

2.  pitää kriisin jälkeistä taloutta suurena mahdollisuutena kestävälle kasvulle, joka perustuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ekotehokkuuteen; toteaa, että Euroopan talouden muutos saastuttavasta ekotehokkaaksi johtaa suuriin muutoksiin tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa, mitä olisi pidettävä mahdollisuutena siirtyä kohti todellista kestävää kehitystä vaarantamatta hyvinvointia tai työpaikkoja; katsoo, että siirtymistä saastuttamattomiin energialähteisiin perustuvaan talouteen on pidettävä tilaisuutena investoida kestävään kehitykseen eikä vain julkisiin ja yksityisiin varoihin kohdistuvana rasitteena;

3.  korostaa maaseudulla toteutettavien, kasvua ja työllisyyttä edistävien toimenpiteiden merkitystä maaltapaon torjumiseksi;

4.  toteaa, että tavaroiden ja palvelujen tuotannon kestävyyttä on parannettava ja että investoinnit uuteen kestävään talouteen merkitsevät suurta kasvupotentiaalia työmarkkinoille ja uusia tulonsaantimahdollisuuksia; panee merkille, että myönteisen kokonaistuloksen takana on joillakin toimialoilla menetyksiä ja että uusien taitojen hankkimista ja uudelleen kouluttautumista pitäisi siksi edistää;

5.  katsoo, että nykyinen maailmanlaajuinen taloudellinen ja sosiaalinen kriisi, joka on hidastanut energiankäytön muutoksia ja hiilipäästöjen vähentymistä, ei saisi estää jäsenvaltioita siirtymästä kilpailukykyiseen ja kestävämpään, vähän hiilipäästöjä tuottavaan, resursseja tehokkaasti käyttävään talouteen, koska siihen siirtyminen tekee niistä elinvoimaisempia ja kilpailukykyisempiä sekä vähentää niiden riippuvuutta yhä kalliimmista tuontituotteista;

6.  katsoo, että ulkoiset kustannukset olisi pyrittävä entistä paremmin sisällyttämään hintoihin; kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä poliittisia välineitä tai kehittämään tarvittaessa uusia välineitä kustannusten alkuperän tunnistamiseksi ja varmistamaan, että tulokset otetaan huomioon tulevissa ehdotuksissa;

7.  uskoo, että EU:n uuden kestävän talouden on varmistettava tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys; kehottaa harjoittamaan kunnianhimoista ja kestävää teollisuuspolitiikkaa, jossa painotetaan resurssien tehokasta käyttöä; korostaa, että vihreässä taloudessa on tarjottava mahdollisuuksia kunnollisiin, hyvin palkattuihin töihin ja painotettava ympäristönsuojelua;

8.  uskoo vakaasti, että markkinatalouteen perustuvasta ympäristönsuojelupolitiikasta voi tulla kaikilla toimialoilla kasvun ja työllisyyden moottori, ja korostaa, että ennustettavat ja investointeja suosivat puitteet ovat edellytyksenä sille, että innovatiiviset yritykset voivat hyödyntää näitä mahdollisuuksia optimaalisesti ympäristön ja työntekijöiden eduksi;

9.  kehottaa ottamaan teollisuuden mukaan ekoinnovointiin, sillä yrittäjillä on erittäin tärkeä osuus ekoinnovaatioiden levittämisessä; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – kertomalla uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevaa luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen pyrkivän strategian onnistumisessa;

10. tukee komission lippulaivahanketta Eurooppa 2020 -strategiassa eli kestävään talouteen siirtymisen toteuttamista nyt, talouskasvun riippuvuuden vähentämistä resurssien ja energian käytöstä, ilmaston kannalta haitallisten päästöjen vähentämistä ja siten ilmaston lämpenemisen ehkäisemistä; suhtautuu myönteisesti aikeeseen sovittaa sääntely-ympäristö, markkinataloudelliset kannustimet, tuet ja julkiset hankinnat yhteen tämän tavoitteen kanssa; pahoittelee kuitenkin sitä, että Eurooppa 2020 -strategiassa komissio ei käytä hyväksi tilaisuutta käsitellä kestävän talouden työmarkkinamahdollisuuksia;

11. toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi, kestävän talouden työllisyyspotentiaalin käyttämiseksi ja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi kestävämmin on parannettava asumisen ja rakentamisen energiatehokkuutta, lisättävä uusiutuvien energioiden osuutta, edistettävä ympäristöteknologiaa, kestävää liikennettä ja liikkuvuutta, kestävää maataloutta, metsätaloutta ja kalastusta sekä parannettava neuvonnan saantia ympäristöpalveluilta sekä edistettävä kierrätystä, vähän resursseja käyttäviä tuotantoprosesseja ja suljetun materiaalikierron järjestelmiä; toteaa, että myös palvelualalla ja yhteisötalouden alalla on paljon vihreää työllisyyspotentiaalia;

12. korostaa julkisen sektorin merkitystä esimerkin näyttäjänä, edistyksellisten hankintanormien hyväksyjänä sekä kannustajana ja tiedottajana erityisesti energian, infrastruktuurien ja laitteiden rakentamisen sekä liikenteen ja viestinnän aloilla sellaisten työpaikkojen luomiseksi, joissa otetaan huomioon työntekijöiden oikeudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisesti esikaupallisissa julkisissa hankinnoissa ympäristö- ja sosiaalinormien ja paikallista sisältöä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä sopimuksiin ja suosimaan kestävässä ja osallisuutta edistävässä taloudessa toimivia yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä;

13. kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään työllistymismahdollisuuksia koskevia kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, kun kyse on ilmastonmuutoksen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista;

14. on vakuuttunut siitä, että kestävät "vihreät työpaikat" eivät saa jäädä yksittäiseksi oheisilmiöksi vaan että koko talous ja yhteiskunta on muutettava kestävämmäksi; on tietoinen siitä, että ei ole olemassa sellaista erillistä teollisuudenalaa kuin "ympäristönsuojelu" tai "ympäristöteollisuus", koska ympäristönsuojelutalous ulottuu monille perinteisille aloille, kuten tuotantosektori, rakennusteollisuus tai palvelusektori; kehottaa sen vuoksi omaksumaan tilapäisenä määritelmänä ILO:n määritelmän, jonka mukaan kaikki työpaikat, jotka edistävät kestävää kehitystä, ovat kestäviä vihreitä työpaikkoja; toteaa, että määritelmä kattaa yhtäältä työpaikat, jotka vähentävät suoraan energian- ja raaka-aineiden kulutusta, suojelevat ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta sekä vähentävät mahdollisimman paljon jätteiden tuottamista ja ilman pilaantumista, ja toisaalta työpaikat, jotka pienentävät ekologista jalanjälkeä; myöntää, että määritelmän suhteellisuuden takia työllisyyspotentiaalia ei voida lopullisesti määrittää;

15. katsoo, että on huomattavasti lisättävä tutkimusta, jotta voidaan mitata ilmasto- ja ympäristöpolitiikan vaikutuksia työpaikkojen nettolisäykseen; kehottaa komissiota asettamaan tämän asian etusijalle kahdeksannessa puiteohjelmassa;

16. korostaa, että kaikkien työpaikkojen on tavoiteltava kestävän kehityksen edistämistä ja tuotanto- ja työtapojen on oltava mahdollisimman resurssi-, materiaali- ja energiatehokkaita; korostaa, että tämän lähestymistavan on koskettava koko toimitusketjua ja että ei ole järkevää tehdä eroa hyvien ja pahojen teollisuudenalojen välillä, koska kaikkien teollisuudenalojen kestävyyttä voidaan parantaa;

17. katsoo, että on erittäin tärkeää, että uusilla yhteisön puitteilla ja riittävillä määrärahoilla tuetaan julkisia tutkimusohjelmia ja saatetaan tutkimustulokset yksinkertaisesti ja epäbyrokraattisesti saataville niin, että kaikki yritykset, mukaan lukien mikroyritykset ja pk-yritykset, voivat tehdä energiatehokkuutta, uusien energialähteiden käyttöä, uusia tuotantomenetelmiä sekä kierrätystä ja resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä koskevia muutoksia ja luoda työpaikkoja asiaankuuluvine oikeuksineen;

Työllisyyspotentiaalin optimoiminen

18. kehottaa kehittämään kestävälle taloudelle eurooppalaisen työllisyysstrategian, joka on osa Eurooppa 2020 -strategiaa ja jonka tavoitteena on työllisyyspotentiaalin optimoiminen; kehottaa samalla kiinnittämään erityistä huomiota ihmisarvoiseen työhön, työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, ammattitaitotarpeisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään; korostaa, että kestävän talouden periaatteen on käsitettävä sosiaalinen, teknologinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys; korostaa, että tällaisen kestävän työllisyysstrategian olisi oltava yksi keskeisistä osatekijöistä työllisyyden suuntaviivoissa;

19. suosittelee, että alueelliset viranomaiset omaksuvat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita vastaavia kehitysstrategioita, jotta voidaan luoda uusia työpaikkoja kestävän talouden piirissä;

20. kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2011 mennessä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä sisältävän strategian, jolla edistetään vihreitä työpaikkoja, jotka ovat yhdenvertaisen kasvun ja hyvinvoinnin lähde;

21. korostaa, että eurooppalaiset yritykset ovat innovatiivisuutensa ansiosta kehittyneet maailmanlaajuisiksi edelläkävijöiksi ympäristönsuojelun alalla; on kuitenkin huolissaan siitä, että tuotantoa siirretään edelleen laajamittaisesti EU:sta kolmansiin maihin, joissa ympäristönsuojelunormit eivät ole läheskään yhtä tiukat kuin EU:ssa; kehottaa EU:n komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tätä ilmiötä pikaisesti ja ponnekkaasti käyttämällä maailmanlaajuista, monenvälistä ratkaisumallia, jolla varmistetaan vertailukelpoisten velvoitteiden noudattaminen maailmanlaajuisessa kilpailussa;

22. korostaa, että vakaa ja kunnianhimoinen pitkän aikavälin sääntelykehys on edellytys täysimääräisen vihreän työllisyyspotentiaalin saavuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ympäristönormeja ja taloudellisia kannustimia, jotka luovat luotettavan toimintaympäristön vähintään kymmeneksi vuodeksi ja siten oikeus- ja suunnitteluvarmuuden; vaatii, että nykyisiä rahoitusvälineitä käytetään kestävyyden edistämiseen ja että taloudellisen toiminnan ja tuotannon kestävyyden parantaminen asetetaan eri rahastojen tavoitteeksi, rakennerahastot ja koheesiorahasto mukaan luettuina;

23. korostaa tässä yhteydessä integroidun kaupunkisuunnittelun käsitteen merkitystä ja sitä, että epäedullisessa asemassa olevien kaupunginosien kestävä kunnostaminen voisi näyttää tietä muille hankkeille; pitää tämän edellytyksenä selkeitä toimintalinjauksia, joihin sisältyy rakennerahastojen kaupunkiulottuvuuden tukeminen;

24. toteaa, että tarvitaan rahoitusta nykyisistä ohjelmista, jotta EU:n heikoimmassa asemassa olevilla alueilla voidaan tehdä kohdennettuja tutkimuksia strategisten tavoitteiden asettamiseksi ja sen määrittämiseksi, millaiset toimenpiteet ovat tarpeen suotuisten olosuhteiden luomiseksi kestävien paikallistalouksien kehittämiselle, kun erityistavoitteena on luoda uusia vihreitä työpaikkoja ja toteuttaa kokonaisvaltaisia toimenpiteitä uusien vihreiden yritysten houkuttelemiseksi ja jo olemassa olevien tukemiseksi;

25. korostaa, että EU:n heikoimmassa asemassa olevien alueiden ekologiseen muutokseen kohdistuvat investoinnit ovat yksi hyödyllisimmistä keinoista saavuttaa alueellisen lähentymisen ja alueellisen koheesion kaltaiset strategiset tavoitteet;

26. korostaa Euroopan aluekehitysrahaston merkitystä pyrittäessä muodostamaan alueellisia klustereita, joissa tutkimus, innovointi ja infrastruktuurit yhdistyvät paikan päällä esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvien uusien teknologioiden yhteydessä; korostaa lisäksi, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisesti kaupunkialueilla parhaat mahdollisuudet ja edellytykset luoda olosuhteet, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan muodostaa innovatiivisten yritysten klustereita; toteaa, että tällainen klusterien muodostuminen voi viedä paikallista taloudellista kehitystä ratkaisevalla tavalla eteenpäin ja luoda alueille uusia työpaikkoja;

27. tietää, että EU:n, jäsenvaltioiden ja eri alueiden rahoitusjärjestelmät eivät edelleenkään ole hyvin koordinoituja, ja painottaa siksi, että ohjelmia ja tukea on koordinoitava paremmin monella tasolla, jotta voidaan lisätä niiden yhteisten poliittisten toimien yhteisvaikutuksia, jotka toteutetaan rakennerahastojen, maatalous- ja maaseudunkehittämisrahastojen, tutkimuksen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) avulla kestävän ja resursseja tehokkaasti hyödyntävän talouden saavuttamiseksi; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä olisi harkittava enemmän siirtymistä suorista tukimekanismeista maaseudun kehittämiseen ja ympäristön kannalta kestävän maatalouden kehittämiseen;

28. kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään jälleenrakennusrahastosta saatuja hyviä kokemuksia ja laatimaan uuden pilottihankkeita sisältävän unionin aloitteen uuteen ja kestävään talouteen siirtymistä varten;

29. palauttaa mieliin, että 21. lokakuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien 8 kohdassa pyydetään komissiota tarkistamaan mahdollisimman pian alakohtaisesti tuet, joilla on kielteisiä ympäristövaikutuksia ja jotka eivät ole kestävän kehityksen mukaisia; kehottaa komissiota panemaan päätelmät viipymättä täytäntöön ja selvittämään mahdollisuuksia siirtää näitä tukia talousarvion sisällä kestävään talouteen liittyvän uuden toiminnan tukemiseksi;

30. kehottaa kehittämään tehokkaita rahoitusjärjestelmiä ja verokannustimia, joiden avulla pk-yritykset voivat siirtyä kohti vihreää työllisyyspolitiikkaa ja varmistaa vihreiden innovaatioiden sekä vihreän tuotannon jatkumisen;

31. katsoo, että EU:n nykyisellä ja ehdotetulla ympäristölainsäädännöllä on huomattavat mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja sellaisille aloille kuin ilmaliikenne, maaperän käyttö, vesi, energia, julkiset palvelut, maanviljely, liikenne, metsätalous ja ympäristöasioiden hallinta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n lainsäädännön, joka voi johtaa ympäristöystävällisiin tekniikoihin ja työpaikkoihin tehtäviin uusiin investointeihin;

32. palauttaa mieliin, että julkisilla hankinnoilla on suuri osuus markkinoista ja että niistä voitaisiin saada merkittäviä kannustimia talouden viherryttämiseksi; kehottaa sen vuoksi edellyttämään kaikissa julkisissa hankinnoissa korkeita ympäristönormeja;

33. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ennakoimaan muutosta eli poistamaan tiedon puutteen ja epätietoisuuden ja edistämään tietoisuutta, sosiaalisen oppimisen prosesseja ja muutoksia kulutusmalleissa; toteaa, että tarvitaan lisää kannustimia, jotta yritykset saadaan aiempaa enemmän sijoittamaan puhtaaseen teknologiaan, ja että työntekijät ovat aikaisempaa halukkaampia kohtaamaan muutoksen, jos muutosten seurauksena työllistymismahdollisuudet kasvavat ja turvaverkko on olemassa;

34. painottaa, että uuden kestävän talouden tarjoamien laadukkaiden työllistymismahdollisuuksien kehittäminen edellyttää innovatiivisten ratkaisujen löytämistä yhteiskuntamme suurimpiin haasteisiin, kuten työttömyyteen ja köyhyyteen, ilmastonmuutokseen, väestön ikääntymiseen ja resurssien niukkuuteen; painottaa avoimeen innovointiin ja yrityskeskittymiin perustuvan teollisuus- ja tutkimuspolitiikan merkitystä julkisten ja yksityisten taloudellisten toimijoiden tietämyksen yhteisen hyödyntämisen ja innovoinnin edistämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota kehittämään vähän resursseja käyttävien teollisuudenalojen eurooppalaisen teknologiayhteisön;

35. suosittelee, että jos jokin jäsenvaltio päättää tukea esimerkiksi tuulivoiman, bioenergian tai aurinkoenergian tuotannon lisäämistä, tukien määrä määritettäisiin kokemusperäisten tietojen tieteellisen arvioinnin pohjalta ja että puitteet ja turvallisuus mahdollisten sijoittajien investoinneille taattaisiin kohtuullisesti tukien avulla; kehottaa ottamaan perusteellisesti huomioon tukien avulla luotujen työpaikkojen nettomäärän kasvun, energian hinnan, kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden epäpuhtauksien nettovaikutuksen ja muut vastaavat tekijät sekä pyrkimään kestävyyden parantamiseen parhaalla mahdollisella tavalla;

36. toteaa, ettei toistaiseksi ole yhtenäistä käsitystä siitä, millaiset teknologiat olisivat ympäristön kannalta, taloudellisesti tai sosiaalisesti kestävin vaihtoehto maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa; toteaa, että on otettava huomioon monia muuttujia, kun verrataan esimerkiksi seuraavien energiantuotannon vaihtoehtojen kestävyyttä: tuulimyllyt, aurinkopaneelit, hiilenpoltto ottamalla talteen ja varastoimalla hiilidioksidi, ydinreaktorit tai muut teknologiat; kehottaa sen vuoksi lisäämään tieteellistä tutkimusta tästä aiheesta ja vertaamaan tuotannon kaikkia vaiheita sekä kehottaa parantamaan kaikkien tuotantoprosessien resurssitehokkuutta;

Naisten ja miesten työllisyyspotentiaali uudessa kestävässä taloudessa

37. painottaa, että vain lisäämällä naisten osallistumista eurooppalaisille työmarkkinoille voidaan hyödyntää täysipainoisesti uuden talouden kasvu- ja työllistämispotentiaalia, sillä naisten ja miesten työllisyysasteen välisen eron kaventuminen selittää puolet koko Euroopan työllisyysasteen noususta ja neljänneksen vuosittaisesta talouskasvusta vuodesta 1995 alkaen, mikä on edellytys kestävän kasvun varmistamiseksi ja ekologisen muutoksen vaatimusten täyttämiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa;

38. kehottaa käynnistämään EU-tason aloitteen työnantajien tietoisuuden lisäämiseksi erityisesti perinteisillä miesvaltaisilla aloilla monimuotoisemman työvoiman tarpeesta ja hyödyistä ikääntyvässä yhteiskunnassa ja kehottaa tarjoamaan työnantajille välineet, joilla ne voivat valmistautua monimuotoisuuden lisäämiseen;

39. kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia torjumaan syrjintää ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa kestävässä taloudessa, luomaan työympäristöjä, jotka houkuttelevat naisia näille aloille ja pitävät heidät siellä, tukemaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista riittävän ja hyvälaatuisen päivähoidon avulla sekä edistämään työpaikkojen muuttamista perhemyönteisemmiksi, luomaan mahdollisuuksia ja edellytyksiä miesten ja naisten tasavertaiseen osallistumiseen työmarkkinoille, edistämään naisten osallistumista miesvaltaisiin edustusrakenteisiin ja vähentämään sukupuoleen perustuvaa työpaikkojen jakautumista ja palkkakuiluja;

40. toteaa, että investointi sosiaalisiin perusrakenteisiin tarjoaa tilaisuuden Euroopan nykyaikaistamiseen ja tasa-arvon edistämiseen ja että se voidaan nähdä rinnakkaisstrategiana investoinnille vihreään teknologiaan, jolla nykyaikaistetaan fyysisiä perusrakenteita; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon olisi siksi oltava toiminnassa etusijalla ja olennaisen tärkeä väline;

41. korostaa, että entistä tavoitteellisemmat toimet naisten pääsyn takaamiseksi kaikille koulutustasoille sekä toimet sukupuolistereotypioiden torjumiseksi ja elinikäisen oppimisen tarjoaminen ovat olennaisia, jotta voidaan vähentää sukupuoleen perustuvaa työmarkkinoiden eriytymistä; pyytää tarjoamaan asianmukaista koulutusta, jotta naispuoliset työntekijät eivät olisi aliedustettuina vihreissä työpaikoissa, ja muistuttaa, että mikäli naisia jäisi paljon pois tiedealoilta ja teknisiltä aloita, se haittaisi Euroopan kasvua ja kestävyyttä ja moni lahjakas ja koulutettu nuori nainen joutuisi työelämässä vähäpätöiseen asemaan ja kärsisi taloudellisesta epävarmuudesta;

42. kehottaa käynnistämään erityisen EU:n aloitteen tyttöjen houkuttelemiseksi teknisille aloille (matematiikka, tietojenkäsittely, luonnontieteet ja teknologia) ja näillä aloilla edelleen vallitsevien stereotypioiden torjumiseksi; painottaa, että viestimet ja koulutus ovat olennaisen tärkeitä stereotypioiden torjunnassa;

43. painottaa, että nuoret naiset pitäisi siirtymävaiheessa koulun ja työelämän välillä ohjata oppisopimuskoulutukseen, jossa he ovat aliedustettuina, ja katsoo, että tätä pitäisi edistää koulujen, yliopistojen ja koulutuslaitosten ja/tai yritysten yhteisellä suunnittelulla, niin että he oppivat erityisiä taitoja ja valmiuksia – myös ylemmän tason valmiuksia ja erikoisvalmiuksia – työkokemuksen kautta ja työskentelemällä epävarmojen työsuhteiden sijaan normaalissa työsuhteessa ja siten, että he voivat saada työstään tyydytystä;

44. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelmissa etusijalle vihreät työpaikat naisille ja ottamaan huomioon, että ESR rahoittaa koulutusohjelmia sellaisilla aloilla kuin uusiutuvat energialähteet ja ekoturismi; korostaa, että tarvitaan enemmän toimia, jotta voidaan lisätä naisten osallistumista ESR:n tukemiin ohjelmiin, sillä osuus on tällä hetkellä alle 10 prosenttia; kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin ESR:ssa sekä elvytyssuunnitelmissa ja rakennesopeutusohjelmissa, jotta voidaan taata, että kyseiset ohjelmat houkuttelevat ja osallistavat yhdenvertaisesti naisia;

45. korostaa, että talouden uutta siirtymävaihetta ei saa käyttää verukkeena erilaisten sukupuolten tasa-arvoa edistävien toimenpiteiden rajoittamiselle, vaan sen sijaan sitä pitää tarkastella ainutlaatuisena mahdollisuutena kasvattaa naisten osuutta työmarkkinoilla EU:ssa, koska se on kestävän kasvun, työllisyyspotentiaalin optimaalisen hyödyntämisen ja kilpailukyvyn lisäämisen edellytys;

Ihmisarvoinen työ

46. kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota korkeasti koulutetuille työntekijöille syntyvien työpaikkojen määrän ohella moniin keskiasteen koulutusta ja vähäistä koulutusta vaativiin työpaikkoihin kestävässä taloudessa sekä kouluttamattomiin, mutta erikoistuneisiin työntekijöihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään työllisyyden suuntaviivoissa erityistä huomiota näihin seikkoihin; kehottaa jäsenvaltioita nostamaan keskiasteen koulutusta ja vähäistä koulutusta vaativien työpaikkojen arvoa ja varmistamaan niissä "ihmisarvoisen työn";

47. korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisarvoiseen työhön, ammattitaitotarpeisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymiseen; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan, että kaikki EU:n kansalaiset hyötyvät kestävän talouden työllisyysstrategiasta; korostaa, että strategiaan on sisällytettävä kaikenlaiset työpaikat, niin korkeaa pätevyyttä kuin myös keskitason tai alhaista ammattitaitoa vaativat työpaikat; kehottaa parantamaan koulutus-, tutkimus- ja kehittämismahdollisuuksia; kehottaa lisäksi kiinnittämään työllisyyden suuntaviivoissa ja Euroopan komission New Skills for New Jobs -ohjelmassa päähuomion erityisesti ihmisiin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoilta, ja kaikkein haavoittuvimpiin, etenkin vammaisiin ja vähemmän koulutettuihin työntekijöihin sekä näiden suojelemiseen;

48. katsoo, että työllisyyspolitiikka on keskeisessä asemassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja vaatii sen vuoksi ILO:n "Decent Work" -ohjelman mukaisesti laadukkaita työehtoja ja palkkausta, joka sekä turvaa toimeentulon että on kohtuullinen osuus BKT:stä;

49. toteaa, että joidenkin uusien alojen työntekijä- ja työnantajapuolen usein muita alhaisempaan järjestäytymisasteeseen epävarmojen työsuhteiden ja huonojen työehtojen riski; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita luomaan edellytykset edustusrakenteiden vakiinnuttamiselle uusilla aloilla; kehottaa työmarkkinaosapuolia järjestäytymään ja kehottaa komissiota edistämään EU:n laajuista parhaiden käytäntöjen vaihtoa erityisesti työntekijöille tiedottamisen ja heiden kuulemisensa tehostamisen sekä eurooppalaisten yritysneuvostojen perustamisen suhteen;

50. panee merkille, että on toteutettava lisätoimia, jotta varmistetaan työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia työaikajärjestelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten tehokas yhdenmukaistaminen EU:ssa;

51. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kokonaisvaltaisia suunnitelmia ekologisten muutosten arvioimiseksi sekä paikallisesti että kansallisesti; kehottaa työmarkkinaosapuolia valvomaan työntekijöiden osallistumista kestävän kehityksen strategiaan sekä ehdottamaan ja myöhemmin hyväksymään menettelytapoja todellisen osallistumisen vahvistamiseksi työntekijöiden kestävän liikkuvuuden ja vihreän kasvun alalla;

52. kehottaa työmarkkinaosapuolia avautumaan uusille aloille ja kehittämään strategioita toimialakohtaisten järjestöjen ottamiseksi mukaan työmarkkinaosapuolten kumppanuuteen;

53. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sitomaan julkiset tuet ja julkiset hankinnat entistä tiiviimmin sosiaalisiin vähimmäisnormeihin jäsenvaltioiden tasolla ja edistämään työmarkkinaosapuolten edustusrakenteiden vakiinnuttamista;

54. muistuttaa, että yritysten tai alojen tuotantomenetelmien muutoksista johtuvien työntekijöiden kouluttaminen ja elinikäinen oppiminen myös luo uusia työpaikkoja; kehottaa EU:ta kehittämään puitteet erityisesti tuotannon muutoksen ja rakenneuudistuksen ennakoimiselle ja antamaan kaikille asianomaisille työntekijöille oikeuden osallistua koulutukseen ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin; kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja työntekijöitä tunnustamaan osaamisen johtamisen, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen olevan yhteinen velvollisuus, kuten todetaan työmarkkinaosapuolten vuonna 2002 tekemässä puitesopimuksessa elinikäisestä oppimisesta; kehottaa komissiota sisällyttämään elinikäisen oppimisen viitekehykseen yhdeksännen avaintaidon, joka koskee ympäristöä, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä, sillä tämä on olennaista tietoyhteiskunnassa; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kestävyyden käsitteen perus- ja jatkokoulutukseen;

55. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tehostamaan toimiaan, jotta ne voivat torjua tuloksekkaasti rakenneuudistuksen haittavaikutuksia sekä paikallistaloudessa että työllisyyden alalla; korostaa tarvetta levittää ohjeita muutoksen ja sen sosiaalisten seurausten hallinnasta;

Ammattitaitotarpeisiin vastaaminen

56. huomauttaa, että jäsenvaltioiden on mukautettava koulutusjärjestelmänsä ja suunniteltava ja toteutettava kohdennettuja toimintasuunnitelmia työntekijöiden kouluttamiseksi uudelleen aloilla, joihin vaikuttaa paikallisten talouksien siirtyminen kohti uutta kestävää taloutta, varmistaakseen, että nämä työntekijät voivat saada uusia vihreitä työpaikkoja ja että työvoima voi sopeuttaa ammattitaitonsa entistä kestävämmän talouden työmarkkinoiden tarpeisiin, jotka pohjautuvat osaamiseen perustuviin koulutusperiaatteisiin; kannattaa tässä yhteydessä komission aloitetta "Uudet taidot uusia työpaikkoja varten" ja katsoo yhteistyön EU:n jäsenvaltioiden kanssa olevan askel oikeaan suuntaan; huomauttaa kuitenkin, että tämä aloite on nivottava tiiviimmin yhteen kestävää kehitystä koskevan neuvoston päätöksen tavoitteiden kanssa ja on jatkettava konkreettisia toimia sekä EU:n tasolla että EU:n jäsenvaltioissa;

57. korostaa, että avointa koordinointimenetelmää ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa on vahvistettava kestävän kehityksen, vihreiden työpaikkojen ja elinikäisen oppimisen alalla talouden muutoksen ja siten myös tällaisesta muutoksesta johtuvien uusien koulutustarpeiden ja sosiaalisten haittavaikutusten onnistuneen ja tehokkaan hallinnan varmistamiseksi;

58. kehottaa jäsenvaltioita torjumaan ikään perustuvaa syrjintää ja mukauttamaan koulutustarjonnan ja elinikäisen oppimisen strategiat iäkkäämpien työntekijöiden tarpeisiin varmistaakseen myös yli 55-vuotiaiden työntekijöiden aktiivisemman osallistumisen, yli 55-vuotiaat naiset mukaan lukien;

59. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan vihreän talouden, kilpailukyvyn ja vaurauden pohjaksi innovointiin ja luovuuteen liittyviä yksityiskohtaisia politiikkoja etenkin koulutuksen, myös ammatillisen koulutuksen, alalla;

60. toteaa, että kriisiaikoina on hyvin tärkeää houkutella nuoria uudenlaisiin vihreisiin työpaikkoihin ja varmistaa, että nuoret pääsevät työmarkkinoille ammattitaidon parantamista koskevien ohjelmien avulla, jotta he voivat hyödyntää työllisyyspotentiaalia ja jotta näin voidaan torjua alle 25-vuotiaiden kansalaisten suurta työttömyyttä sekä hyödyntää nuoren sukupolven uuden teknologian käyttämiseen liittyvää osaamista; pahoittelee, että Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvaan lippulaiva-aloitteeseen "Nuoret liikkeellä" ei oteta mukaan nuoria, jotka eivät osallistu korkea-asteen koulutukseen; korostaa, että todellisen muutoksen aikaansaamiseksi on asetettava etusijalle muita heikommassa asemassa olevat ja köyhyysrajalla elävät nuoret;

61. kehottaa jäsenvaltioita yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä nuorille suunnattuja, tieteen ja teknologian aloihin keskittyviä uraohjausohjelmia edistääkseen elinkelpoisen ja kestävän talouden kehittymistä sekä ekologisiin kysymyksiin ja ympäristökysymyksiin liittyviä tiedotus- ja valistustoimenpiteitä sekä osana virallista opetusjärjestelmää että paikallis- ja alueviranomaisten toimenpiteiden yhteydessä;

62. kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita työmarkkinoilla tarvittavista taidoista sekä kannustamaan yliopistojen ja liike-elämän välisiin kumppanuuksiin edistääkseen nuorten siirtymistä työmarkkinoille ja auttaakseen tietoon perustuvan yhteiskunnan luomista ja sovelletun tutkimuksen kehittämistä sekä luodakseen vastavalmistuneille paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla;

63. kehottaa jäsenvaltioita sekä työmarkkinaosapuolia asettamaan tavoitteita, joilla saavutetaan naisten ja miesten yhdenvertainen osallistuminen, tarjotaan naisille, maahanmuuttajille, pitkäaikaistyöttömille ja muille työmarkkinoilla syrjinnän kohteeksi joutuville ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, kohdennettuihin rekrytointiohjelmiin, erikoistuneisiin oppisopimuskoulutuksiin ja koulutusaloitteisiin;

64. rohkaisee jäsenvaltioita käyttämään Euroopan globalisaatiorahastoa Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja edistämään sen avulla myös uusien, kestävien, "vihreiden" ja laadukkaiden työpaikkojen edellyttämiä uusia taitoja;

65. kehottaa asiasta vastaavia toimijoita seuraamaan työelämää ammatillisen peruskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkityksellisyyden lisäämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita arvioimaan ammattitaitotarpeiden hallintaa varten tarkoitettujen siirtymärahastojen toteuttamiskelpoisuutta;

66. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sisällyttämään kestävään talouteen sopeutumista edistäviä toimenpiteitä Euroopan sosiaalirahaston tavoitteisiin taloudellisen toiminnan kestävyyden lisäämiseksi ja infrastruktuurin kehittämiseksi;

67. muistuttaa, että kestävyysulottuvuutta ei pidä rajoittaa ympäristöalan työpaikkojen koulutukseen vaan se on sisällytettävä kaikkiin koulutusohjelmiin kestävän kehityksen ja ympäristötietoisuuden kulttuurin edistämiseksi;

68. korostaa elinikäisen oppimisen lisäarvoa ja kehottaa jäsenvaltioita perusteellisesti kartoittamaan paikallisen potentiaalin, jotta voidaan järjestää kysyntään perustuvaa koulutusta, joka sovittaa käytettävissä olevat resurssit todellisia tarpeita vastaaviksi, ja palauttaa toisen asteen ammattikoulutuksen arvostus tarjoamalla korkeatasoista koulutusta erityisesti alueilla, joilla paikallinen potentiaali ja perinteiset työskentelyalat edellyttävät kehittynyttä erityisosaamista ja -tietoa; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille riittävää teknistä tukea paikallisten tarpeiden kartoittamiseen ja toteaa, että paikalliset korkeatasoiset ammattioppilaitokset voisivat auttaa vähentämään vastavalmistuneiden työttömyyttä ja johtaa kestävään työllisyyteen;

69. pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot käyttävät Euroopan sosiaalirahastoa investointeihin, jotka kohdistuvat osaamiseen, työllisyyteen, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan luoda enemmän parempia työpaikkoja kansallisten, alueellisten ja paikallisten hankkeiden avulla; uskoo, että ikääntyvien ihmisten ammatillista kokemusta voidaan myös hyödyntää näissä aloitteissa, kun otetaan huomioon ikääntyvien kasvava osuus EU:n väestöstä; suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaisilla olisi oltava asianmukaiset pysyvät yhteydet elinkeinoelämään, työnantajajärjestöihin, ammattiliittoihin ja kansalaisjärjestöihin, jotta voidaan ennakoida työmarkkinoiden keskipitkän ja pitkän aikavälin tarpeita;

70. tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeän aseman koulutuksessa, joka on perusta uusien tulevaisuuteen suuntautuneiden taitojen hankkimiselle, mukaan luettuna elinikäinen oppiminen ja uudelleenkoulutus; toteaa, että peruskoulutuksen sekä päästötodistusta vaille jääneiden koulupudokkaiden ja muiden nuorten jatkokoulutuksen yleiset puitteet ovat useissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten vastuulla; kannustaa siksi alueita hyödyntämään rakennerahastoja siihen, että erityisesti epäedullisessa asemassa oleville kaupunginosille ja alueille voidaan tarjota koulutusinfrastruktuureja ja näiden kautta mahdollistaa kattava ja inklusiivinen koulutus; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten sekä yritysten ja yhdistysten verkostoitumiseen sisältyy merkittävästi (koulutus)potentiaalia kestävien työpaikkojen luomiseksi julkisessa lähiliikenteessä, kaupunkien sisäisessä liikkuvuudessa ja koulutuksessa sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä yhdenvertaisia mahdollisuuksia korostaen;

71. panee merkille, että jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja korkeakoulujen on tehtävä keskenään yhteistyötä perus- ja jatko-opintoihin kuuluvien kurssien käynnistämiseksi sekä talouksien ekologista muutosta edistävien aineiden luomiseksi;

72. katsoo, että väestökehitykseen liittyvät haasteet edellyttävät laajempaa strategiaa, jossa yhdistetään työpaikkojen luominen Euroopan työmarkkinoiden uusiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseen; katsoo, että EU:n työntekijöiden liikkuvuutta on edelleen lisättävä, mukaan lukien tutkijat ja muut ammattitaitoiset henkilöt, jotta saadaan luotua Eurooppa, jossa EU:n sisämarkkinoilla ei ole liikkuvuuden esteitä;

Sosiaalisesti oikeudenmukainen muutos

73. toteaa, että taloudellisen toiminnan kestävyyden parantaminen voi käsittää muutoksia kokonaisilla teollisuuden aloilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että vältytään sosiaalisilta uhrauksilta siirryttäessä kestävään talouteen ja mahdollistetaan sosiaalisesti oikeudenmukainen muutos siten, että minimoidaan muutoksen riskit ja optimoidaan hyödyt kaikkien työntekijöiden kohdalla; korostaa, että muutoksen sosiaalinen oikeudenmukaisuus on kestävän kehityksen perusta ja edellytys sille, että eurooppalaiset tukevat muutosta;

74. korostaa, että muutoksen puutteellisesta hallinnasta aiheutuvat kustannukset voivat olla moninkertaisesti suuremmat kuin ennakoivat investoinnit; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ottamaan yhdessä vastuun ennalta ehkäisevästä muutoksen hallinnasta;

75. korostaa, että kestävä talous on sisällytettävä osaksi yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta ja että kestävän kehityksen kulttuuria ja kestävää taloutta voidaan edistää järjestämällä yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä koulutusohjelmia;

76. muistuttaa, että tarvittavien edellytysten luominen sille, että työntekijät voivat hankkia täydennyskoulutusta ja sopeutua uuden teknologian käyttöön, työpaikkojen menettämisen ehkäisemiseksi, ja työehtosopimusten edistäminen ja tukeminen muutoksen ennakoimiseksi ja työttömyyden välttämiseksi ovat ratkaisevia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä yhdessä sosiaaliturvan vahvistamisen, toimeentulotukijärjestelmien ja ennakoivien toimialakohtaisten koulutusaloitteiden kanssa;

77. kehottaa Euroopan komissiota tukemaan Euroopan tasoista tulevaisuuden ammattien tutkimusta, jotta voitaisiin estää taloudellisista syistä tapahtuvat irtisanomiset ja säilyttää työpaikat Euroopan unionissa;

78. korostaa, että on tehtävä tiivistä ja tehokasta yhteistyötä ja että kansainvälisten järjestöjen on täydennettävä toisiaan, ja kehottaa Maailman kauppajärjestöä ryhtymään toimiin investointien ja kaupan sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien suhteen;

79. toteaa, että kansalaisjärjestöillä ja ammattiyhdistyksillä on tärkeä asema vihreän työllisyyspotentiaalin kehittämisessä, sillä ne vaikuttavat päätöksentekoon työnantajina ja yleisen tietoisuuden lisääjinä;

80. huomauttaa, että ne organisaatiot, jotka investoivat ekotehokkaisiin toimintatapoihin, auttavat parantamaan työympäristöä työntekijöille ja näin ollen voivat jopa lisätä tuottavuuttaan; kehottaa jäsenvaltioita edistämään yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) ja kannustamaan kaikkia elinkeinoelämän aloja, jotta ne pyrkisivät saamaan EMAS-rekisteröinnin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ottamaan keskeiset ympäristökysymykset osaksi sosiaalista vuoropuhelua kaikilla kuulemisen tasoilla, erityisesti alakohtaisia neuvotteluja; korostaa, että siirtymän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi työntekijöiden olisi oltava prosessissa mukana osallistuvina kumppaneina; kehottaa ottamaan mukaan työntekijöiden edustajat, jotka ovat vastuussa työpaikkojen muuttamisesta vihreiksi ILO:n määrittelemällä tavalla kansallisten käytäntöjen mukaisesti, jotta työpaikoista, yrityksistä ja teollisuudenaloista tulee entistä kestävämpiä; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tekemään ohjattua yhteistyötä siirtymän hallinnassa ympäristöalan sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa ja hyödyntämään niiden antamia neuvoja;

81. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tekemään ohjattua yhteistyötä siirtymän hallinnassa ympäristöalan sidosryhmien kanssa, kansalaisjärjestöt mukaan luettuna;

82. kehottaa EU:ta käynnistämään työmarkkinaosapuolten avustuksella järjestelmällisen vuoropuhelun ulkosuhteissaan, jotta kestävään kehitykseen sovellettaisiin samanlaista lähestymistapaa maailman muissa osissa samojen kehitysolosuhteiden turvaamiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei teollisuuden kilpailukyky vaarannu; tasapuolisen kilpailun varmistaminen vihreillä teollisuudenaloilla vaikuttaa myönteisesti parantamalla vihreää työtä tekevien työntekijöiden suojelua ja työolosuhteita;

83. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään tiedotuskampanjoita vihreiden työpaikkojen kehittämisestä kestävässä taloudessa;

84. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 39, 13.2.2008, s. 1.

(2)

EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.

(3)

EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2010)0154.

(5)

CNS ST16818/09, 1.12.2009.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0123.

(7)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Regions 2020 – An Assessment of Future Challenges for EU Regions" (marraskuu 2008), saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/working/regions2020/pdf/regions2020_en.pdf.


PERUSTELUT

EU:n sitoutuminen kestävyyteen

Eurooppa-neuvosto määritteli joulukuussa 2009 päätöksessään uudistetusta "Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiasta"(1) kehityksen kestäväksi, kun se tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Päätöksessä nimetään seitsemän keskeistä haastetta: ilmastonmuutos ja puhtaat energiamuodot, kestävä liikenne, kestävä kulutus ja tuotanto, luonnonvarojen säilyttäminen ja hallinta, kansanterveys, sosiaalinen osallisuus, väestötiede ja maahanmuutto sekä maailmanlaajuinen köyhyys. Strategian ohjaaviin periaatteisiin kuuluvat taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten seikkojen kokonaisvaltainen tarkastelu, sosiaalisen vuoropuhelun lisääminen, yritysten yhteiskunnallisen vastuun vahvistaminen sekä ennalta varautumisen periaate ja aiheuttamisperiaate. Lisäksi neuvoston päätöksessä määrätään investoinneista inhimilliseen, sosiaaliseen ja ympäristöpääomaan, teknisistä innovaatioista ja uusista ympäristöpalveluista. Tavoitteena on pitkällä aikavälillä luoda edellytykset kilpailukyvylle, hyvinvoinnille, sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, laadukkaille työpaikoille ja paremmalle ympäristönsuojelulle.

Neuvosto vahvisti vuonna 2009 myös EU:n sitoumuksen osallistua ratkaisevasti kansainväliseen taisteluun ilmaston jatkuvaa lämpenemistä vastaan. Päätöksissään EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja tuottamaan vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia energiantarpeestaan uusiutuvista energianlähteistä. IPCC:n tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 2 °C:een vain, jos teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 80–90 prosenttia vuoden 1990 tasosta(2). Tämä tarkoittaa, että Euroopan unionin on huomattavasti tehostettava pyrkimyksiään uusiutuvien energianlähteiden ja energiatehokkuuden alalla.

Mitä ovat vihreät työpaikat?

Neuvoston määritelmä kestävästä kehityksestä osoittaa jo itsessään, että se koskee lähes kaikkia olennaisia teollisuuden- ja palvelualoja. Siksi tässä mietinnössä noudatetaan ILO:n kattavaa määritelmää vihreistä työpaikoista(3). Määritelmän mukaan vihreitä työpaikkoja ei voi rajata sellaisiin toiminta-aloihin, jotka liittyvät suoraan ympäristönsuojeluun. Paremmin sanottuna työpaikka on vihreä, kun se osaltaan edistää muutosta kohti kestävää taloutta, energian säästämistä, uusiutuvan energian käyttöä, luonnonvarojen säästämistä ja ekosysteemin ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ennalleen saattamista sekä jätteen ja ilmansaasteiden välttämistä.

Tämän määritelmän perusteella en jaa komission kantaa, jonka mukaan vihreitä työpaikkoja on ennen kaikkea huipputeknologian aloilla, vaan noudatan ILO:n päätelmiä, joiden mukaan muutos kohti kestävämpää taloutta koskee kaikkia koulutusasteita. Tämä johtaa toisenlaiseen analyysiin koulutustarpeesta ja ympäristökoulutuksen tarpeeseen yleensä.

Työllisyyspotentiaalin optimoiminen

Uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden alan kehittämisen ja tukemisen myönteiset sivuvaikutukset ovat valtavat. Greenpeacen tutkimuksessa(4) esimerkiksi arvioidaan, että uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla voi syntyä maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa uutta työpaikkaa.

Saksassa saadut kokemukset vahvistavat näitä ennusteita ja osoittavat selkeästi, että uusiutuvien energialähteiden alan tehokkaalla kehittämisellä on välitön vaikutus työpaikkojen määrään. Saksassa on uusiutuvista energialähteistä annetun lain perusteella syntynyt 250 000 uutta työpaikkaa; siten Saksa on edelläkävijän roolissa kansainvälisessä vertailussa. Kun välilliset työllisyysvaikutukset lasketaan mukaan, laki on voimaantulostaan vuonna 2000 lähtien säännöllisesti parantanut työllisyyttä; ennusteiden mukaan vuoteen 2020 mennessä on syntynyt 400 000 uutta työpaikkaa. Euroopan komission tutkimuksessaan(5) työllisyydestä Euroopassa vuonna 2009 esittämissä nettolaskelmissa ei otettu huomioon sitä tosiseikkaa, että työllisyyden parantumista Saksassa uusilla kestävillä aloilla, kuten uusiutuvan energian alalla, vakauttaa myös kasvava vienti. Komissio perustaa nettokasvulukunsa ainoastaan Euroopan sisäisiin markkinoihin ja unohtaa potentiaalin, joka EU:lle tarjoutuu sen ansiosta, että se on koko maailmassa edelläkävijän roolissa muutoksessa kohti kestävää taloutta.

Saksan esimerkin menestys perustuu kuitenkin ratkaisevasti siihen, että laki uusiutuvista energioista (EEG), laki energiapassista sekä julkisista varoista tuetut lainaohjelmat ovat tarjonneet sijoittajille pitkällä aikavälillä luotettavat toimintaedellytykset. Ilman näitä yksiselitteisiä poliittisia ja taloudellisia valintoja työmarkkinapotentiaalia ei voida hyödyntää.

Muut EU:n jäsenvaltiot ovat alkaneet seurata Saksan esimerkkiä. Siksi Euroopan unionin on sisällytettävä sitoutuminen luotettaviin toimintaedellytyksiin Eurooppa 2020 -strategiaan ja tehtävä ajoissa lainsäädäntöaloitteita. Jäsenvaltioiden on seurattava esimerkkiä nopeasti toimivaltansa rajoissa. Tämä merkitsee myös, että muutos kohti kestävää taloutta on sisällytettävä keskeisenä tavoitteena kaikkiin EU:n varainjakomenettelyihin, etenkin rakennerahastoihin. Meidän on tulevien kymmenen vuoden aikana järjestelmällisesti edistettävä välttämättömiä investointeja.

Uuden kestävän kehityksen todellista työllisyyspotentiaalia on vaikea mitata, ja tämän mietinnön johdannossa mainitut tutkimukset ovat vastaavasti konkreettisten lukujen osalta epämääräisiä ja osittain ristiriitaisia. Laskelmat eroavat toisistaan liian paljon toimintaedellytysten mukaan. Tämä näkyy myös liikennealan esimerkistä.

UNEP:n tutkimuksessa(6) tutkitaan kaupunkiliikenteen muutosta yksityisestä moottoriliikenteestä kohti tehokkaita julkisia paikallisliikennejärjestelmiä ja mainitaan työllisyyspotentiaalille kerroin 2,5–4,1. Komission tähän saakka noudattamien tukisuunnitelmien perusteella julkinen paikallisliikenne kuitenkin joutuu valtavan paineen alaiseksi. Samalla kun sähköautojen kehittämiseen on käytettävissä valtavia tutkimus- ja teollisuusresursseja, julkisen liikenteen toimiala ja vastaavat liikennevälineet on jätetty tukiohjelmien ulkopuolelle. Kaupungeissa nämä liikennemuodot ovat toistensa välittömiä kilpailijoita. Kestävän liikenteen työllisyyspotentiaali voisi toteutua kunnolla vasta, jos tätäkin potentiaalia hyödynnettäisiin poliittisten toimintaedellytysten ja taloudellisten valintojen kautta. Samoin kuin julkisessa liikenteessä potentiaalia on myös polkupyöräliikenteeseen liittyvässä myynnissä ja palveluissa. Ympäristöarvioinnissa molemmat liikennemuodot sijoittuvat sähköauton edelle.

Uusi kestävä talous sosiaaliselle, osallistavalle Euroopalle

Muutos kohti kestävää taloutta ei ole ainoastaan ekologinen välttämättömyys vaan sen on oltava osa strategiaamme sosiaalisen Euroopan luomiseksi. Onnistunut muutos riippuu ratkaisevasti eurooppalaisten hyväksynnästä. Tämä hyväksyntä saadaan aikaan vain, jos voimme osoittaa kestävään talouteen johtavaa muutosta koskevien strategioidemme olevan sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja johtavan pitkällä aikavälillä korkeampaan työllisyysasteeseen, parempiin työoloihin ja vahvempaan sosiaaliturvaan. Uuden kestävän talouden tavoitteena on oltava sosiaalinen ja ekologinen kestävyys, ja sosiaalisesti oikeudenmukainen siirtymän hallinta on tällaisen strategian perusedellytys.

Hyvä työ

Erityisen keskeisellä sijalla on kysymys työpaikkojen laadusta. Varsinkin vähäistä koulutusta vaativien työpaikkojen kohdalla lisääntyvät tiukat työsopimukset. Eurooppa-neuvoston kestävän kehityksen kattavan määritelmän perusteella en näe mietinnön tavoitteena olevan tarkastella vihreää työllisyyspotentiaalia pelkkinä lukuina. Sen sijaan tutkin myös sitä, miten voidaan turvata hyvät työolot vihreissä työpaikoissa ja miten muutoksesta kohti kestävää taloutta voidaan tehdä sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Mietintöä varten tekemässäni tutkimustyössä selvisi nopeasti, että työolot ovat uusilla aloilla keskeinen tekijä. Sekä työntekijät aurinkoenergia-alalla esimerkiksi itäisessä Saksassa että tuulivoimateollisuuden edustajat moittivat suurta tuotantopainetta, joka yhdessä kansainvälisen kilpailupaineen kanssa johtaa pieniin palkkoihin ja huonoihin työoloihin. Näissä oloissa on enemmän kuin vaikeaa saada työntekijöitä vaihtamaan alaa esimerkiksi hiiliteollisuudesta, joka pitkän perinteensä aikana on varmistanut työntekijöille hyvät työolosuhteet ja sosiaaliturvan. Keskusteluissa työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen kanssa käy kuitenkin selväksi, että ratkaiseva ongelma näillä uusilla aloilla on edustusrakenteiden puuttuminen molemmilla puolilla. Ensimmäisiä hankkeita on käynnistetty tällaisten rakenteiden luomisen edistämiseksi, ja mietintöni tukee ehdottomasti näitä pyrkimyksiä.

Pätevyysvaatimukset

Sosiaalisesti oikeudenmukainen muutos tarkoittaa myös perehtymistä kysymykseen ihmisten koulutuksesta ja jatkokoulutuksesta. Yhtäältä siinä on kyse sen varmistamisesta, että vihreämmän talouden työllisyyspotentiaalia voidaan myös hyödyntää. Vain jos käytettävissä on riittävästi hyvin koulutettuja työntekijöitä, voidaan tiettyjen alojen kasvupotentiaali saada käyttöön. Toisaalta on varmistettava, että muutos on mahdollisuus kaikille: nuorille ja iäkkäämmille, naisille ja työmarkkinoiden sisällä ja niiden ulkopuolella oleville. Tällä hetkellä ei voi vielä varmasti sanoa, millaista pätevyyttä tarvitaan minkä verran. On kuitenkin selvää, että meidän on ennakoivasti sovitettava koulutus- ja jatkokoulutustarjonta sekä elinikäisen oppimisen strategiat yhteen kestävyysnäkökohdan kanssa. Lisäksi tarvitaan ilman muuta räätälöityjä ohjelmia sen varmistamiseksi, että esimerkiksi työntekijällä, joka on työskennellyt 30 vuotta hiiliteollisuudessa, on mahdollisuus muutokseen. Jotta uusien pätevyyksien sekä uudelleen- ja jatkokoulutusten suurta tarvetta voidaan hallita onnistuneesti, on analysoitava, mitkä työntekijä- ja työnhakijaryhmät tarvitsevat erityistä tukea, ja suunniteltava vastaavia toimenpiteitä.

Sosiaalisesti oikeudenmukainen muutos

Muutos edellyttää suurta joustoa, joissakin tapauksissa jopa liikkuvuutta. Usein siteerattu Tanskan esimerkki osoittaa, että ihmiset kokevat suuren jouston työmarkkinoilla mahdollisuutena eivätkä vaarana silloin, kun valtion järjestelmät ja vahvat sosiaaliset kumppanuudet huolehtivat sosiaaliturvasta ja ennakoiva laadunhallinta tarjoaa tulevaisuudennäkymiä. Edellytyksenä muutokselle kohti kestävää taloutta on, että vaadituissa muutosvaiheissa työntekijät ovat sosiaaliturvan piirissä.

(1)

Eurooppa-neuvoston päätelmät, 10.–11. joulukuuta 2009.

(2)

IPCC: "Climate Change 2007: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change", Core Writing Team, Pachauri, R.K. ja Reisinger, A. (toim.), IPCC, Geneve, Sveitsi.

(3)

ILO:n tausta-asiakirja "Global Challenges for Sustainable Development: Strategies for Green Jobs", Niigatassa, Japanissa 11.–13. toukokuuta 2008 kokoontunut G8:n työministerien konferenssi.

(4)

Greenpeacen ja Euroopan uusiutuvan energian neuvoston (EREC) raportti "Working for the climate: renewable energy and the green job revolution" vuodelta 2009.

(5)

Euroopan komissio, "Työllisyys Euroopassa 2009".

(6)

UNEP:n, ILO:n, IOE:n ja ITUC:n vihreää työtä koskeva aloite "Green Jobs: Towards Decent Work in a Sustainable, Low-Carbon World" vuodelta 2008.


talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (25.6.2010)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

uuden kestävän talouden työllisyyttä edistävän potentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Valmistelija: Edward Scicluna

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että nykyinen maailmanlaajuinen taloudellinen ja sosiaalinen kriisi, joka on hidastanut energiankäytön muutoksia ja hiilipäästöjen vähentymistä, ei saisi estää jäsenvaltioita siirtymästä kilpailukykyiseen ja kestävämpään, vähän hiilipäästöjä tuottavaan, resursseja tehokkaasti käyttävään talouteen, koska siihen siirtyminen tekee niistä elinvoimaisempia ja kilpailukykyisempiä sekä vähentää niiden riippuvuutta yhä kalliimmista tuontituotteista;

2.  katsoo, että EU:n työllisyysstrategiassa täytyy ottaa huomioon ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset EU:n työmarkkinoihin, taloustoimet, jotka on suunniteltu tällaisiin muutoksiin mukautumiseen, ja muut ilmastonmuutoksen lieventämiseen tähtäävistä poliittisista muutoksista aiheutuvat toimet;

3.  korostaa, että ekologisesti tehokasta taloutta ja vihreitä työpaikkoja voidaan edistää siirtämällä verotuksen painopiste ansio- ja yritysverotuksesta uusiutumattomiin energialähteisiin ja että tällä tavalla vältetään lisäksi haitalliset ympäristövaikutukset;

4.  korostaa, että komission olisi hyödynnettävä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmisteluja edistääkseen kestäviä työmarkkinoita, joilla painotetaan erityisesti vihreitä työpaikkoja;

5.  pyytää Eurostatia, OECD:tä ja kaikkia jäsenvaltioiden tilastovirastoja harkitsemaan tilastollisen toimialaluokittelun uudelleen järjestelyä ottamalla käyttöön erillinen NACE-koodi, jotta luokittelu kuvaisi paremmin uutta ympäristöteollisuutta, joka ei tällä hetkellä ole näkyvissä, koska se on sisällytetty perinteiseen teollisuuden luokitteluun;

6.  toteaa, että OECD:n mukaan ympäristötuotteiden ja -palveluiden alalla on mahdollisuus tarjota töitä monenlaisia taitoja ja kykyjä omaaville henkilöille, mukaan lukien heikosti koulutetut työntekijät, ja pyytää komissiota huomioimaan erityisesti tämän haavoittuvaisen ryhmän;

7.  katsoo, että sosiaali- ja terveyspalveluiden alalla on demografinen kehitys huomioon ottaen paljon potentiaalia kestävään työpaikkojen kehitykseen, johon tehokkaan työllistämispolitiikan periaatteiden mukaan olisi pyrittävä;

8.  katsoo, että työllisyyspolitiikka on keskeisessä asemassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja vaatii sen vuoksi ILO:n "Decent Work" -ohjelman mukaisesti laadukkaita työoloja ja palkkausta, joka sekä turvaa toimeentulon että on kohtuullinen osuus BKT:stä;

9.  korostaa, että vihreään talouteen siirtyminen vaatii asiaankuuluvia koulutusohjelmia ja että yliopistojen täytyy joissain tapauksissa harkita kokonaan uusien oppialojen ja ‑aineiden tarjoamista, sekä kannustaa jäsenvaltioita kiireesti kuromaan umpeen käytettävissä olevien työntekijöiden taitojen ja vihreiden toimialojen tarpeiden välillä jo olevan kuilun;

10. kehottaa kehittämään tehokkaita rahoitusjärjestelmiä ja verokannustimia, joiden avulla pk-yritykset voivat siirtyä kohti vihreää työllisyyspolitiikkaa ja varmistaa vihreiden innovaatioiden sekä vihreän tuotannon jatkumisen;

11. kehottaa ottamaan teollisuuden mukaan ekoinnovointiin, sillä yrittäjillä on erittäin tärkeä osuus ekoinnovaatioiden levittämisessä; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – kertomalla uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevaa luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen pyrkivän strategian onnistumisessa;

12. katsoo, että nopeutuneen rakennemuutoksen takia, jonka maailmanlaajuisen kriisin ja ilmastonmuutoksen oletetaan aiheuttavan, jäsenvaltioiden tulisi laatia linjaukset, joista käy selvästi ilmi, kuinka hallitusten, työnantajien ja työntekijöiden odotetaan mukautuvan;

13. katsoo, että saastumisen valvonnan, kierrätyksen, jätehuollon, vesivarojen hoidon, vedenkäsittelyn, luonnonsuojelun, ympäristöteknologioiden tuotannon, uusiutuvan energian ja siihen liittyvien laitteiden tuotannon sekä ympäristöalan tutkimus- ja kehittämistyön välillä tulisi tehdä selvä ero, mutta toteaa samalla, että EU:n työllisyysstrategiassa tulisi määritellä 'vihreät työpaikat' mahdollisimman laajasti;

14. ilmaisee huolensa työvoiman liikkuvuuden puutteesta EU:n sisämarkkinoilla; huomauttaa, että uusien jäsenvaltioiden työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoitetaan edelleen ja että sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyys on rajallista;

15. ilmaisee huolensa pitkäaikaisesta työpaikkojen epävarmuudesta, joka on kehittynyt EU:n työmarkkinoille kahden viime vuosikymmenen aikana, kun erityisesti nuorilla työntekijöillä on yhä useammin lyhytaikainen työsopimus ja huonommat työehdot; katsoo, että näissä olosuhteissa luodut uudet työpaikat eivät ole kestäviä; katsoo, että nämä rakenteelliset puutteet olisi korjattava tähdättäessä uuden kestävän talouden työllistämispotentiaalin kehittämiseen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

22.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

41

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Diogo Feio, Elisa Ferreira, Vicky Ford, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Enikő Győri, Liem Hoang Ngoc, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Arlene McCarthy, Íñigo Méndez de Vigo, Sławomir Witold Nitras, Ivari Padar, Alfredo Pallone, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Kay Swinburne, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elena Băsescu, David Casa, Iliana Ivanova, Syed Kamall, Philippe Lamberts


ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (8.6.2010)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

uuden kestävän talouden työllistämispotentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Valmistelija: Rovana Plumb

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää kriisin jälkeistä taloutta suurena mahdollisuutena kestävälle kasvulle, joka perustuu sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja ekotehokkuudelle; toteaa, että Euroopan talouden muutos saastuttavasta ekotehokkaaksi johtaa suuriin muutoksiin tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa, mitä olisi pidettävä mahdollisuutena siirtyä kohti todellista kestävää kehitystä vaarantamatta hyvinvointia tai työpaikkoja; katsoo, että siirtymistä saastuttamattomiin energialähteisiin perustuvaan talouteen on pidettävä tilaisuutena investoida kestävään kehitykseen eikä vain julkisiin ja yksityisiin varoihin kohdistuvana rasitteena;

2.  pyytää komissiota kehittämään tilastollisia välineitä vihreän talouden tuoman työpaikkojen nettolisäyksen arvioimiseksi;

3.  katsoo, että kestävä kehitys edellyttää pitkän aikavälin näkemystä, jossa talouskasvu, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristönsuojelu toteutuvat rinnakkain ja tukevat toisiaan; korostaa vihreiden työpaikkojen luomisen mahdollisuuksia kestävässä taloudessa ja kannattaa ILO:n määritelmää, jonka mukaan kaikki työpaikat, jotka edistävät kestävää kehitystä, ovat vihreitä työpaikkoja; täsmentää kuitenkin, että kaikissa vihreiden alojen työpaikoissa on turvattava hyvät työolot;

4.  toteaa, että Euroopassa oli vuonna 2009 arviolta 3,4 miljoonaa vihreää työpaikkaa;

5.  korostaa tarvetta puuttua kiireellisesti ilmastonmuutokseen, jotta ilmaston lämpenemisen vaikutus rajoitettaisiin kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna; katsoo, että nykyinen 20 prosentin vähennystavoite vuodeksi 2020 ei vastaa kokonaistavoitetta, ja odottaa saavansa ehdotuksen siitä, miten vähintään 30 prosentin vähennystavoite voitaisiin saavuttaa mahdollisimman pian; kehottaa sen vuoksi komissiota ryhtymään erityistoimiin varmistaakseen siirtymisen kohti vihreää taloutta, erityisesti työntekijöiden uudelleenkouluttamisella vihreisiin työpaikkoihin ja tukemalla Euroopan teollisuuden viherryttämistä maailmanlaajuisilla markkinoilla sekä siten, että yksityistä sektoria kannustetaan investoimaan vähäpäästöiseen teknologiaan, joka edistää innovointia ja työpaikkojen luomista;

6.  korostaa, että vakaa ja kunnianhimoinen pitkän aikavälin sääntelykehys on edellytys täysimääräisen vihreän työllisyyspotentiaalin saavuttamiseksi; katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen, vihreitä työpaikkoja koskevien työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan konkreettisia ja oikeudellisesti sitovia toimia, joilla pystytään absoluuttisesti vähentämään luonnonvarojen käyttöä ja saavuttamaan muita ympäristötavoitteita;

7.  katsoo, että EU:n nykyisellä ja ehdotetulla ympäristölainsäädännöllä on huomattavat mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja sellaisille aloille kuin ilmaliikenne, maaperän käyttö, vesi, energia, julkiset palvelut, maanviljely, liikenne, metsätalous ja ympäristöasioiden hallinta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n lainsäädännön, joka voi johtaa ympäristöystävällisiin tekniikoihin ja työpaikkoihin tehtäviin uusiin investointeihin;

8.   huomauttaa, että vaatimus ympäristöystävällisistä maatalouskäytännöistä lisäisi merkittävästi maatalousalan työllisyyttä ja tuloja;

9.   korostaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuteen vihreiden työpaikkojen luomisessa kaikkialla Euroopassa, etenkin panemalla täytäntöön Natura 2000 ‑verkostot; korostaa, että ekomatkailu on yksi avainaloista vihreiden työpaikkojen luomisessa, sillä se kasvaa noin 20 prosenttia vuodessa; korostaa myös mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen luontoon liittyvässä vapaa-ajantoiminnassa;

10. korostaa, että tuet kaupunkiliikenteen viherryttämiseksi edistäisivät työllisyyttä, jos investoinnit tehtäisiin joukkoliikenteeseen;

11. kannustaa komissiota määrittelemään ns. vihreän työpaikan; kannustaa lisäksi komissiota asettamaan etusijalle vihreät työpaikat uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta, jätehuoltoa ja kierrätystä sekä rakennusten kunnostusta koskevia toimintalinjoja kehitettäessä;

12. kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2011 mennessä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä sisältävän strategian, jolla edistetään vihreitä työpaikkoja, jotka ovat yhdenvertaisen kasvun ja hyvinvoinnin lähde; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdentämään politiikkojaan, jotka koskevat työntekijöiden uudelleenkoulutusta vihreisiin työpaikkoihin, muiden EU:n toimintatapojen kanssa; korostaa, että strategiaan on sisällytettävä kaikenlaiset työpaikat, niin korkeaa pätevyyttä kuin myös keskitason tai alhaista ammattitaitoa vaativat työpaikat;

13. palauttaa mieliin, että 21. lokakuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien 8 kohdassa pyydetään komissiota tarkistamaan mahdollisimman pian alakohtaisesti tuet, joilla on kielteisiä ympäristövaikutuksia ja jotka eivät ole kestävän kehityksen mukaisia; kehottaa komissiota panemaan päätelmät viipymättä täytäntöön ja selvittämään mahdollisuuksia siirtää näitä tukia talousarvion sisällä kestävään talouteen liittyvän uuden toiminnan tukemiseksi;

14. kehottaa komissiota sisällyttämään elinikäisen oppimisen viitekehykseen yhdeksännen avaintaidon, joka koskee ympäristöä, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä, sillä tämä on olennaista tietoyhteiskunnassa;

15. kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan koulutusjärjestelmänsä uuden kestävän talouden vaatimuksiin;

16. uskoo, että kun on kyse kansalaisten hyvinvoinnista, ympäristöpolitiikka ja sosiaalipolitiikka kulkevat käsi kädessä paikallisella, alueellisella, kansallisella sekä Euroopan tasolla; huomauttaa, että ne organisaatiot, jotka investoivat ekotehokkaisiin toimintatapoihin, auttavat parantamaan työympäristöä työntekijöille ja näin ollen voivat jopa tuottaa enemmän; kehottaa jäsenvaltioita edistämään yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) ja kannustamaan kaikkia elinkeinoelämän aloja, jotta ne pyrkisivät saamaan EMAS-rekisteröinnin;

17. palauttaa mieliin, että julkisilla hankinnoilla on suuri osuus markkinoista ja että niistä voitaisiin saada merkittäviä kannustimia talouden viherryttämiseksi; kehottaa sen vuoksi edellyttämään kaikissa julkisissa hankinnoissa korkeita ympäristönormeja;

18. on vakuuttunut siitä, että resursseja säästävän vihreän teknologian käyttöönotto ei riitä kestävän kehityksen saavuttamiseen niin kauan kuin tuottavuuden parannuttua lisätään tuloja; katsoo lisäksi, että olisi ympäristön kannalta järkevää kanavoida tuottavuuden kasvu vapaa-ajan lisäämiseen ja työajan lyhentämiseen sen sijaan, että korotetaan palkkoja ja lisätään jatkuvasti kulutusta;

19. kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään työllistymismahdollisuuksia koskevia kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, kun kyse on ilmastonmuutoksen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista;

20. katsoo, että on huomattavasti lisättävä tutkimusta, jotta voidaan mitata ilmasto- ja ympäristöpolitiikan vaikutuksia työpaikkojen nettolisäykseen; kehottaa komissiota asettamaan tämän asian etusijalle kahdeksannessa puiteohjelmassa;

21. katsoo, että ulkoiset kustannukset olisi pyrittävä entistä paremmin sisällyttämään hintoihin; kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä poliittisia välineitä tai kehittämään tarvittaessa uusia välineitä kustannusten kohdentamiseksi ja varmistamaan, että tulokset otetaan huomioon tulevissa ehdotuksissa;

22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään tiedotuskampanjoita vihreiden työpaikkojen kehittämisestä kestävässä taloudessa;

23. toteaa, että kansalaisjärjestöillä ja ammattiyhdistyksillä on tärkeä asema vihreän työllisyyspotentiaalin kehittämisessä, sillä ne vaikuttavat päätöksentekoon työnantajina ja yleisen tietoisuuden lisääjinä;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

53

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Martin Callanan, Nessa Childers, Chris Davies, Bairbre de Brún, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Françoise Grossetête, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Vladko Todorov Panayotov, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Catherine Soullie, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Christofer Fjellner, Gaston Franco, Mairead McGuinness, Rovana Plumb, Bart Staes, Kathleen Van Brempt, Anna Záborská


teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (24.6.2010)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Valmistelija: Ilda Figueiredo

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–   ottaa huomioon komission 14. joulukuuta 2007 antaman tiedonannon esikaupallista hankinnoista (KOM(2007) 799),

–   ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(1) (uudelleenlaadittu toisinto),

–   ottaa huomioon 22. ja 23. marraskuuta 2007 annetut neuvoston päätelmät tieteellisestä tiedosta digitaaliaikana: tiedon saatavuus, levittäminen ja säilyttäminen,

A. ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut vakavasti jäsenvaltioiden talousarvioihin,

B.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksia koskevan vihreän kirjan (KOM(2005)0094) tiedoista käy ilmi, että EU:n työikäisen väestön määrä putoaa 20,8 miljoonalla (6,8 prosenttia) henkilöllä vuosina 2005–2030 ja että yli 60‑vuotiaiden määrä kasvaa nykyisin kaksi kertaa niin nopeasti kuin ennen vuotta 2007 – eli noin kahdella miljoonalla vuosittain, kun aikaisemmin vuosikasvu oli miljoona,

1.  uskoo, että EU:n uuden kestävän talouden on varmistettava tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys; kehottaa harjoittamaan kunnianhimoista ja kestävää teollisuuspolitiikkaa, jossa painotetaan resurssien tehokasta käyttöä; korostaa, että vihreässä taloudessa on tarjottava mahdollisuuksia kunnollisiin, hyvin palkattuihin töihin ja painotettava ympäristönsuojelua;

2.  katsoo, että on tärkeää toteuttaa kunnianhimoisia, uskottavia, odotustenmukaisia ja vakaita toimia erityisesti energia- ja ilmastokysymyksissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön varoja ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä työpaikkojen luomiseen ja kestävän kasvun edistämiseen siten, että koko ajan noudatetaan moitteettoman varainhoidon periaatteita; painottaa, että on tärkeää tehdä energiankulutuksen vähentämistä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä koskeva EU:n tavoite sitovaksi, ja toistaa tukevansa neuvoston sitoumusta vähentää Euroopan kasvihuonepäästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

3.  katsoo kuitenkin, että on jäänyt huomaamatta, että EU:n jäsenvaltioilla on monia yhteisiä haasteita, joihin voidaan vastata vain EU:n yhteisillä toimilla;

4.  painottaa, että uuden kestävän talouden tarjoamien laadukkaiden työllistymismahdollisuuksien kehittäminen edellyttää innovatiivisten ratkaisujen löytämistä yhteiskuntamme suurimpiin haasteisiin, kuten työttömyyteen ja köyhyyteen, ilmastonmuutokseen, väestön ikääntymiseen ja resurssien niukkuuteen; painottaa avoimeen innovointiin ja yrityskeskittymiin perustuvan teollisuus- ja tutkimuspolitiikan merkitystä julkisten ja yksityisten taloudellisten toimijoiden tietämyksen yhteisen hyödyntämisen ja innovoinnin edistämiseksi;

5.  korostaa, että on tärkeää luoda johdonmukainen EU-strategia, johon sisältyy ekoinnovointi ja jossa keskitytään saastuttamisen vähentämiseen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön tuotantoprosesseissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota kehittämään vähän resursseja käyttävien teollisuudenalojen eurooppalaisen teknologiayhteisön;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan rahoitusvälineitä ja tekemään niistä ympäristöystävällisempiä ja pitemmälle aikavälille suuntautuneita, jotta tulevaisuudessa houkuteltaisiin yksityisiä investointeja ja luotaisiin enemmän ja parempia työpaikkoja;

7.  painottaa, että rahoitusmekanismien ja -välineiden järkevä käyttö sekä julkinen poliittinen ohjaus voivat auttaa saamaan merkittävää lisärahoitusta yksityiseltä sektorilta investointien tukemiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi;

8.  katsoo, että on erittäin tärkeää luoda unionin tutkimus- ja kehityspuitteet asianmukaisine ja riittävine talousarvioineen julkisen ja yksityisen tutkimuksen rahoittamista varten ja varmistaa, että tutkimustulokset saatetaan helpolla ja epäbyrokraattisella tavalla mikro- ja pk-yritysten innovaatiokäyttöön erityisesti energiatehokkuuden, energiainfrastruktuurin, uusien ja uusiutuvien energialähteiden sekä vähähiilisten tuotantoprosessien käytön, kierrätyksen ja resurssien tehokkaan käytön aloilla siten, että samalla luodaan kunnollisia, hyvin palkattuja työpaikkoja, joissa otetaan huomioon työntekijöiden oikeudet; toistaa, että tavoite kolmen prosentin investoinnista tutkimukseen ja kehittämiseen on saavutettava ja varmistettava, että tutkimus tuottaa lisäarvoa Euroopan taloudelle, mikä voi vaikuttaa myönteisesti korkeasti koulutettujen työntekijöiden pitämiseen EU:ssa;

9.  korostaa, että pk- ja mikroyritykset ovat avainasemassa kestävän talouden kehittämisessä; pitää valitettavana, että niiden voi olla vaikeaa ennakoida talouden uusia suuntauksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan näitä yrityksiä tunnistamaan kestävään talouteen liittyvät potentiaaliset kehittyvät alat erityisesti uusiutuvan energian ja energiansäästöjen aloilla, jotta mikroluottojen saatavuus esimerkiksi eurooppalaisesta Progress–mikrorahoitusjärjestelystä helpottuisi ja jotta yrityksille annettaisiin oikeaa tietoa tämän järjestelyn rahoituksen hakemisesta;

10. toteaa, että tarvittavaa talouskasvua ja siitä seuraavaa työllisyyden paranemista innovaatioperusteisessa taloudessa ei saavuteta, jos eurooppalaiset tutkijat ja yritykset eivät kykene muuntamaan tutkimustuloksiaan kaupallisiksi tuotteiksi; viittaa komission innovaatiotulostauluun, jonka mukaan innovaatiokuilu verrattuna Yhdysvaltoihin on 30 prosenttia ja Japaniin 40 prosenttia;

11. kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita työmarkkinoilla tarvittavista taidoista sekä kannustamaan yliopistojen ja liike-elämän välisiin kumppanuuksiin edistääkseen nuorten siirtymistä työmarkkinoille ja auttaakseen tietoon perustuvan yhteiskunnan luomista ja sovelletun tutkimuksen kehittämistä sekä luodakseen vastavalmistuneille paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla;

12. tietää, että EU:n, jäsenvaltioiden ja eri alueiden rahoitusjärjestelmät eivät edelleenkään ole hyvin koordinoituja, ja painottaa siksi, että ohjelmia ja tukea on koordinoitava paremmin monella tasolla, jotta voidaan lisätä niiden yhteisten poliittisten toimien yhteisvaikutuksia, jotka toteutetaan rakennerahastojen, maatalous- ja maaseudunkehittämisrahastojen, tutkimuksen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) avulla kestävän ja resursseja tehokkaasti hyödyntävän talouden saavuttamiseksi; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä olisi harkittava enemmän siirtymistä suorista tukimekanismeista maaseudun kehittämiseen ja ympäristön kannalta kestävän maatalouden kehittämiseen;

13. toteaa, että siirtyminen uuteen kestävään talouteen on monitahoinen ilmiö, joka edellyttää erityishuomion kiinnittämistä teollisuuden vähenemisestä kärsiviin alueisiin siten, että otetaan käyttöön tarkoituksenmukaisia rahoitustukia ja -mekanismeja sekä integroituja toimia, jotka on suunnattu kestävään kehitykseen ja talouteen, joka perustuu enemmän innovaatioon ja jossa pystytään luomaan kunnollisia, hyvin palkattuja työpaikkoja, joissa työntekijöiden oikeudet otetaan huomioon ja joiden avulla on mahdollista vähentää sosiaalista epätasa-arvoa ja alueellisia eroja; pitää työmarkkinaosapuolia tärkeänä näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

14. katsoo, että väestökehitykseen liittyvät haasteet edellyttävät laajempaa strategiaa, jossa yhdistetään työpaikkojen luominen Euroopan työmarkkinoiden uusiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseen; katsoo, että EU:n työntekijöiden liikkuvuutta on edelleen lisättävä, mukaan lukien tutkijat ja muut ammattitaitoiset henkilöt, jotta saadaan luotua Eurooppa, jossa EU:n sisämarkkinoilla ei ole liikkuvuuden esteitä;

15. kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita tarkistamaan työmarkkinoille pääsyä koskevia siirtymäsäännöksiään keinona ylläpitää työllisyyttä EU:ssa maailmanlaajuisen talouskriisin aikana;

16. toteaa, että energiatehokkuus ja resurssien tehokas käyttö ovat ratkaiseva kilpailuetu tulevaisuudessa; korostaa, että energiatehokkuuteen panostamisella ei ainoastaan edistetä teollisuuden monipuolistumista ja vähennetä kasvihuonepäästöjä, vaan sillä voidaan myös tarjota sosiaaliturvaetuuksia ja luoda laajamittaisesti työntekijöiden oikeudet huomioon ottavia työpaikkoja, mikä auttaa jäsenvaltioita selviytymään nykyisestä talouskriisistä ja käynnistämään kestävän taloudellisen kasvun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan alojen työvoimavaltaisuutta energiastrategioita laatiessaan;

17. katsoo, että siirtyminen uuteen kestävään talouteen ja yritysten tai tuotantoalojen tuotantoprosessien muutokset edellyttävät asianmukaista koulutusta, etenkin nuorten ammattikoulutusta, ja elinikäisen oppimisen ohjelmia erityisesti heikommassa asemassa oleville yli 50-vuotiaille, ja katsoo, että tämä myös luo uusia työpaikkoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tällaisen koulutuksen ja näiden ohjelmien tarjontaa; korostaa, että tilanteissa, joissa tarvitaan sosiaalisia uudistuksia, on tärkeää tehostaa vuoropuhelua uuteen kestävään talouteen mukautumiseksi erityisesti yrityksissä, joiden toiminta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia takaamaan tällaisen vuoropuhelun käymisen, jotta siirtyminen ekologiseen talouteen tapahtuu oikeudenmukaisesti;

18. kehottaa jäsenvaltioita tekemään keskinäistä yhteistyötä laittoman työn torjunnassa, koska harmaa talous on ongelma kaikkialla Euroopassa; katsoo, että laittoman työnteon vastaisia toimia olisi tehostettava jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla;

19. kehottaa komissiota laatimaan työllisyyssuuntaviivat, joilla aktiivisesti edistetään alle 25‑vuotiaiden ja yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työllisyyttä ja otetaan asianmukaisesti huomioon nuorten ja ikääntyvien henkilöiden erityishaasteet;

20. vaatii komissiota ja neuvostoa kuromaan umpeen kuilun, joka käytettävissä olevien työntekijöiden taitojen ja uusien kestävien toimialojen tarpeiden välillä jo vallitsee; painottaa nuorten harjoittelupaikkojen merkitystä siirtymäkeinona koulutuksesta työelämään; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varaamaan kannustimia työnantajille, jotka tarjoavat vähän koulutetuille tai kouluttamattomille henkilöille ammatillista koulutusta ja tilaisuuden hankkia käytännön kokemusta suoraan työpaikalla; korostaa lopuksi, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimissa olisi tuettava vahvasti kaikkien EU:n kansalaisten digitaalista lukutaitoa ja osaamista, koska ne ovat keskeisiä taitoja, jotka tehostavat sosiaalista integraatiota ja parantavat eurooppalaisen työvoiman kilpailuetua;

21. korostaa julkisen sektorin merkitystä esimerkin näyttäjänä, edistyksellisten hankintanormien hyväksyjänä sekä kannustajana ja tiedottajana erityisesti energian, infrastruktuurien ja laitteiden rakentamisen sekä liikenteen ja viestinnän aloilla sellaisten työpaikkojen luomiseksi, joissa otetaan huomioon työntekijöiden oikeudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisesti esikaupallisissa julkisissa hankinnoissa ympäristö- ja sosiaalinormien ja paikallista sisältöä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä sopimuksiin ja suosimaan kestävässä ja osallisuutta edistävässä taloudessa toimivia yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä;

22. painottaa myös yksityisten investointien merkitystä ja korostaa, että rahoitustarpeet voidaan tyydyttää vain yksityisillä investoinneilla; toteaa, että yksityisten yritysten investoinneissa tutkimukseen ja kehittämiseen on suuria eroja, sillä tieto- ja viestintäteknologian ja lääketeollisuuden investoinnit ovat 5–7 prosenttia voitosta, kun taas energiayhtiöiden vain noin yksi prosentti; kehottaa EU:ta luomaan asianmukaiset edellytykset yritysten kannustamiseksi investointeihin;

23. kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään jälleenrakennusrahastosta saatuja hyviä kokemuksia ja laatimaan uuden pilottihankkeita sisältävän unionin aloitteen uuteen ja kestävään talouteen siirtymistä varten;

24. panee merkille, että on toteutettava lisätoimia, jotta varmistetaan työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia työaikajärjestelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten tehokas yhdenmukaistaminen EU:ssa;

25. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisen tukivälineen niitä henkilöitä varten, jotka ovat työskennelleet julkisella alalla ja menettäneet työpaikkansa talous- ja rahoituskriisin takia, ja katsoo, että tämä väline voisi olla samankaltainen kuin globalisaatiosta tai talouskriisistä kärsineitä EU:n yrityksiä varten perustettu Euroopan globalisaatiorahasto.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

24.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

4

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Jan Březina, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Ioan Enciu, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Edit Herczog, Lena Kolarska-Bobińska, Béla Kovács, Philippe Lamberts, Judith A. Merkies, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Niki Tzavela, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ilda Figueiredo, Andrzej Grzyb, Jolanta Emilia Hibner, Yannick Jadot, Werner Langen, Marian-Jean Marinescu, Vladko Todorov Panayotov, Markus Pieper, Mario Pirillo, Vladimír Remek, Frédérique Ries, Hermann Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Izaskun Bilbao Barandica, Jan Zahradil

(1)

EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.


aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO (24.6.2010)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

uuden kestävän talouden työllisyyttä edistävän potentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Valmistelija: Kerstin Westphal

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että EU:n koheesiopolitiikalla on ratkaiseva asema kestävän talouden työllisyyttä edistävän potentiaalin kehittämisessä, koska sillä on alueellisten erojen poistamista, talouden vauhdittamista ja täystyöllisyyttä tukeva vaikutus; korostaa alueellisen ja paikallisen tason roolia kestävän talouden edistämisessä ja painottaa, että alueiden olisi hyödynnettävä EU:n rakennerahastoja ja koheesiorahastoa uusien, kestävien ja pysyvien työpaikkojen luomiseksi; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot käyttävät Euroopan sosiaalirahastoa investointeihin, jotka kohdistuvat osaamiseen, työllisyyteen, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan luoda enemmän parempia työpaikkoja kansallisten, alueellisten ja paikallisten hankkeiden avulla; uskoo, että ikääntyvien ihmisten ammatillinen kokemus voi myös osaltaan olla mukana näissä aloitteissa, kun otetaan huomioon ikääntyvien kasvava osuus EU:n väestöstä; suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaisilla olisi oltava asianmukaiset pysyvät yhteydet elinkeinoelämään, työnantajajärjestöihin, ammattiliittoihin ja kansalaisjärjestöihin, jotta voidaan ennakoida työmarkkinoiden keskipitkän ja pitkän aikavälin tarpeita;

2.  korostaa tässä yhteydessä integroidun kaupunkisuunnittelun käsitteen merkitystä ja sitä, että epäedullisessa asemassa olevien kaupunginosien kestävä kunnostaminen voisi näyttää tietä muille hankkeille; pitää tämän edellytyksenä selkeitä toimintalinjauksia, joihin sisältyy rakennerahastojen kaupunkiulottuvuuden tukeminen;

3.  korostaa, että nykyisen talouskriisin ja ilmastonmuutoskysymysten yhteydessä on äärimmäisen tärkeää tukea vihreän talouden kehittämistä; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli pyrittäessä edistämään kestävyyttä, kun huomioidaan erityisesti niiden kyky tukea oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja pk-yritysten välisiä yhteyksiä; korostaa, että EU:n koheesiopolitiikka muodostaa tätä varten keskeisen välineen, joka voi auttaa torjumaan ilmastonmuutosta älykkäällä energiapolitiikalla sekä luomaan kansalaisille uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja;

4.  panee merkille, että ilmastonmuutos vaikuttaa Euroopassa alueisiin eri tavoin ja että erään komission tutkimuksen(1) mukaan Etelä- ja Itä-Euroopan alueisiin, joilla asuu yli kolmannes EU:n väestöstä, kohdistuu erityisiä ilmastonmuutospaineita, että heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät kärsivät eniten ja että tämä voi kärjistää alueellista ja sosiaalista epätasapainoa;

5.  tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeän aseman koulutuksessa, joka on perusta uusien tulevaisuuteen suuntautuneiden taitojen hankkimiselle, mukaan luettuna elinikäinen oppiminen ja uudelleenkoulutus; toteaa, että peruskoulutuksen sekä päästötodistusta vaille jääneiden koulupudokkaiden ja muiden nuorten jatkokoulutuksen yleiset puitteet ovat useissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten vastuulla; kannustaa siksi alueita hyödyntämään rakennerahastoja siihen, että erityisesti epäedullisessa asemassa oleville kaupunginosille ja alueille voidaan tarjota koulutusinfrastruktuureja ja näiden kautta mahdollistaa kattava ja inklusiivinen koulutus; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten sekä yritysten ja yhdistysten verkostoitumiseen sisältyy merkittävästi (koulutus)potentiaalia kestävien työpaikkojen luomiseksi julkisessa lähiliikenteessä, kaupunkien sisäisessä liikkuvuudessa ja koulutuksessa sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä yhdenvertaisia mahdollisuuksia korostaen;

6.  korostaa Euroopan aluekehitysrahaston merkitystä pyrittäessä muodostamaan alueellisia klustereita, joissa tutkimus, innovointi ja infrastruktuurit yhdistyvät paikan päällä esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvien uusien teknologioiden yhteydessä; korostaa lisäksi, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisesti kaupunkialueilla parhaat mahdollisuudet ja edellytykset luoda olosuhteet, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan muodostaa innovatiivisten yritysten klustereita; toteaa, että tällainen klusterien muodostuminen voi viedä paikallista taloudellista kehitystä ratkaisevalla tavalla eteenpäin ja luoda alueille uusia työpaikkoja;

7.  tietää, että EU:n, jäsenvaltioiden ja eri alueiden rahoitusjärjestelmät eivät edelleenkään ole hyvin koordinoituja, ja painottaa siksi, että ohjelmia ja tukea on koordinoitava paremmin monella tasolla ja yhteisten toimintalinjausten yhteisvaikutuksia lisättävä hyödyntämällä rakennerahastoja ja maatalous- ja maaseudunkehittämisrahastoja, tutkimuksen puiteohjelmaa sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (CIP), jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saavutetaan;

8.  korostaa elinikäisen oppimisen lisäarvoa ja kehottaa jäsenvaltioita perusteellisesti kartoittamaan paikallisen potentiaalin, jotta voidaan järjestää kysyntään perustuvaa koulutusta, joka sovittaa käytettävissä olevat resurssit todellisia tarpeita vastaaviksi, ja palauttaa toisen asteen ammattikoulutuksen arvostus tarjoamalla korkeatasoista koulutusta erityisesti alueilla, joilla paikallinen potentiaali ja perinteiset työskentelyalat edellyttävät kehittynyttä erityisosaamista ja -tietoa; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille riittävää teknistä tukea paikallisten tarpeiden kartoittamiseen ja toteaa, että paikalliset korkeatasoiset ammattioppilaitokset voisivat auttaa vähentämään vastavalmistuneiden työttömyyttä ja johtaa kestävään työllisyyteen;

9.  muistuttaa, että pk-yrityksillä on avainrooli innovoinnin kehittämisen alalla Euroopassa; kannustaa yksityistä ja julkista sektoria käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa keinona edistää yrittäjähenkeä ja yrittämisen taitoja nuorten keskuudessa sekä tarjota ammatinvalinnanohjausta työttömyyden uhkaamille ihmisille;

10. korostaa perussopimusten mukaisesti työntekijöiden maantieteellisen liikkuvuuden merkitystä; tunnustaa, että liikkuvuuden helpottaminen hyvin toimivalla lähiliikenteellä parantaa työnsaantimahdollisuuksia ja että tästä aiheutuvat kerrannaisvaikutukset ovat erityisen tärkeitä korkeasta työttömyysasteesta kärsivillä raja-alueilla; kannustaa siksi alueita sekä raja-alueiden paikallisia ja alueellisia hallintoelimiä, viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä käyttämään rakennerahastojen ja koheesiorahaston varoja kansallisten sekä alueiden välisten yhteistyöohjelmien puitteissa toteutettaviin infrastruktuuritoimenpiteisiin sekä Euroopan sosiaalirahaston varoja luomaan parempia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia maaseudun nuorisolle;

11. korostaa maaseudulla toteutettavien, kasvua ja työllisyyttä edistävien toimenpiteiden merkitystä maaltapaon torjumiseksi;

12. kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia sekä komissiota kiinnittämään enemmän huomiota osarahoitettujen toimenpiteiden kestävyyteen, kuten Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006(2) säädetään; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että rakennerahastojen varat sidotaan pitkäksi aikaa ja että rahoitusta annetaan vasta, kun toimien pysyvyys on varmistettu kyseisen asetuksen 57 artiklassa säädetyllä tavalla; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia estämään "tukishoppailun" sopivilla seuraamusmekanismeilla;

13. toistaa tukevansa kokeiluhanketta "Vaaleilla valittujen paikallisten ja alueellisten edustajien Erasmus", joka voi auttaa paikallis- ja alueviranomaisia parhaiden käytäntöjen jakamisessa ja jolla voi lisäksi olla kerrannaisvaikutus työmarkkinapolitiikkaan; korostaa, että on yksilöitävä hankkeen toteuttamiseen liittyvät tekijät ja tehtävä tiivistä yhteistyötä alueiden komitean ja alueiden verkostoja edustavien järjestöjen kanssa; kehottaa komissiota nopeuttamaan tämän kokeiluhankkeen toteuttamisprosessia; kannustaa komissiota toteuttamaan käytännössä ajatuksen tähän tarkoitukseen perustettavasta "paikallisakatemiasta";

14. suosittelee, että alueelliset viranomaiset omaksuvat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita vastaavia kehitysstrategioita, jotta voidaan luoda uusia työpaikkoja kestävän talouden piirissä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

21.6.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

2

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Sophie Auconie, Catherine Bearder, Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, Zuzana Brzobohatá, John Bufton, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Danuta Maria Hübner, Ian Hudghton, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Franz Obermayr, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Tomasz Piotr Poręba, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jens Geier, Catherine Grèze, Andrey Kovatchev, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Elisabeth Schroedter, Richard Seeber, Dimitar Stoyanov

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Marian Harkin, Stanimir Ilchev, Alexandra Thein

(1)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Regions 2020 – An Assessment of Future Challenges for EU Regions" (marraskuu 2008),

http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/working/regions2020/pdf/regions2020_en.pdf.

(2)

EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.


naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (24.7.2010)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä

(2010/2010(INI))

Valmistelija: Britta Thomsen

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että uuteen kestävään talouteen siirtymistä ei pidä käyttää tekosyynä vähentää useita tasa-arvoa edistäviä toimia, vaan sitä tulee sen sijaan pitää ainutlaatuisena mahdollisuutena lisätä naisten osuutta EU:n työmarkkinoilla, mikä on edellytys kestävän kasvun varmistamiseksi ja ekologisen muutoksen vaatimusten täyttämiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa,

B.  katsoo, että uuteen kestävään talouteen siirtymistä ei pitäisi käyttää tekosyynä sulkea heikoimmassa asemassa olevia ja vähiten koulutettuja työntekijöitä työmarkkinoiden ulkopuolelle; katsoo, että siksi olisi varottava "kuorimasta vain kermoja päältä", koska silloin vähiten koulutetut työntekijät kärsivät ensimmäisinä,

C. ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan naisten edustus kaikilla vastuutasoilla tuo lisäarvoa yrityksille ja parantaa erityisesti niiden taloudellista tulosta,

D. toteaa, että EU:ssa yliopistotutkinnon suorittaneista valtaosa on naisia ja että myös kauppa-, hallinto- ja oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijoista enemmistö on naisia, mutta siitä huolimatta naiset ovat edelleen vähemmistönä yritysten ja julkisten elinten vastuutehtävissä,

E.  katsoo, että erityisesti koulutuksessa ja yhteiskunnassa vallitsevien sukupuolistereotypioiden vuoksi naiset ovat aliedustettuina aloilla, joita pidetään väärin perustein miesten aloina, esimerkiksi tietojenkäsittelyssä, insinöörityössä, fysiikassa ja teknisillä aloilla kuten konetekniikassa ja muuraustyössä,

F.  ottaa huomioon, että uusi talous kehittyy yhteiskunnan ikääntyessä ja työvoiman vähentyessä, joten on välttämätöntä saada enemmän naisia palkkatyöhön mukauttamalla työn organisointia ja valmistamalla kaikkien alojen työnantajia monimuotoisempaan työvoimaan,

1.  painottaa, että vain lisäämällä naisten osallistumista eurooppalaisille työmarkkinoille voidaan hyödyntää täysipainoisesti uuden talouden kasvu- ja työllistämispotentiaalia, sillä naisten ja miesten työllisyysasteen välisen eron kaventuminen selittää puolet koko Euroopan työllisyysasteen noususta ja neljänneksen vuosittaisesta talouskasvusta vuodesta 1995 alkaen;

2.  kehottaa keskittymään tasa-arvoon kestävään uuteen talouteen siirtymisessä, sillä naiset joutuvat todennäköisimmin kärsimään epävarmoista työsuhteista työmarkkinoilla ja jatkuvasta sukupuoleen perustuvasta palkkakuilusta; katsoo, että naisten on annettava valita, millaista työtä he haluavat, mikäli he haluavat työskennellä; vaatii kehittämään jäsenvaltioiden työmarkkinapolitiikkoja siten, että huomioidaan sukupuolinäkökohdat ja luodaan naisten asemaa parantavia ja itseluottamusta lisääviä ohjelmia; muistuttaa, että tämä voidaan saavuttaa tarjoamalla tytöille ja naisille korkeampitasoista koulutusta perinteisillä miesvaltaisilla aloilla;

3.  ottaa huomioon, että sukupuolittain eriytyneet työmarkkinat, joilla työn arvostus ja siitä saatava palkka vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä pääasiassa mies- vai naisvaltainen ammatti, lisäävät huomattavasti epätasa-arvoisuutta, ja katsoo, että vihreät työpaikat voivat olla mekanismi, jolla parannetaan naisten työn palkkausta sosiaalietuuksien takaamiseksi naistyöntekijöille, ja siten edistetään sukupuolten välistä tasapainoa ja kavennetaan palkkakuilua;

4.  kehottaa käynnistämään EU-tason aloitteen työnantajien tietoisuuden lisäämiseksi erityisesti perinteisillä miesvaltaisilla aloilla monimuotoisemman työvoiman tarpeesta ja hyödyistä ikääntyvässä yhteiskunnassa ja kehottaa tarjoamaan niille välineet, joilla ne voivat valmistautua monimuotoisuuden lisäämiseen;

5.  korostaa, että vihreillä työpaikoilla voi olla tulevaisuudessa merkitystä EU:n työmarkkinoiden keskeisenä kasvualana, että jo nyt yli 20 miljoonaa EU:n työpaikkaa voidaan pitää vihreinä ja että tuoreet tiedot osoittavat, että pelkästään uusiutuvaan energiaan liittyvien työpaikkojen määrä voi vuoteen 2020 mennessä kaksinkertaistua 2,8 miljoonaan; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että tämä hyödyttää tasapuolisesti myös naisia;

6.  toteaa, että investointi sosiaalisiin perusrakenteisiin tarjoaa tilaisuuden Euroopan nykyaikaistamiseen ja tasa-arvon edistämiseen ja että se voidaan nähdä rinnakkaisstrategiana investoinnille vihreään teknologiaan, jolla nykyaikaistetaan fyysisiä perusrakenteita; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon olisi siksi oltava toiminnassa etusijalla ja olennaisen tärkeä väline;

7.  huomauttaa, että ainoastaan 30 prosenttia yrittäjistä on naisia ja vain harva nainen toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, joten on tärkeää poistaa naisten yrittäjyyttä haittaavat esteet, sillä nimenomaan yrittäjät ovat ratkaisevan tärkeitä kestävän talouden tuottavuudelle ja kasvulle;

8.  vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimia ja etenkin lainsäädäntötoimia, joilla edistetään naisten ja miesten tasapuolista edustusta yritysten ja poliittisten elinten johtotehtävissä; pitää ilahduttavana Norjan hallituksen päätöstä, jonka mukaan yksityisten ja julkisten yritysten hallintoneuvostoissa molempien sukupuolten osuuden on oltava vähintään 40 prosenttia;

9.  korostaa, että entistä tavoitteellisemmat toimet naisten pääsyn takaamiseksi kaikille koulutustasoille sekä toimet sukupuolistereotypioiden torjumiseksi ja elinikäisen oppimisen tarjoaminen ovat olennaisia, jotta voidaan vähentää sukupuoleen perustuvaa työmarkkinoiden eriytymistä; pyytää tarjoamaan asianmukaista koulutusta, jotta naispuoliset työntekijät eivät olisi aliedustettuina vihreissä työpaikoissa, ja muistuttaa, että mikäli naisia jäisi paljon pois tiedealoilta ja teknisiltä aloita, se haittaisi Euroopan kasvua ja kestävyyttä ja moni lahjakas ja koulutettu nuori nainen joutuisi työelämässä vähäpätöiseen asemaan ja kärsisi taloudellisesta epävarmuudesta;

10. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhdenvertaisiin työmahdollisuuksiin liittyviä toimenpiteitä ja ottamaan käyttöön perhe-elämän huomioon ottavia työelämäkäytäntöjä, koska se on sekä taloudellisesti että ekologisesti kestävän talouden edellytys;

11. kehottaa käynnistämään erityisen EU:n aloitteen tyttöjen houkuttelemiseksi teknisille aloille (matematiikka, tietojenkäsittely, luonnontieteet ja teknologia) ja näillä aloilla edelleen vallitsevien stereotypioiden torjumiseksi; painottaa, että viestimet ja koulutus ovat olennaisen tärkeitä stereotypioiden torjunnassa;

12. korostaa, että yhdenvertaisten mahdollisuuksien osallistua ammatilliseen koulutuksen ja elinikäiseen oppimiseen takaamiseksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että miehet ja naiset saavat toimia perherooleissaan ja täyttää hoitovelvollisuutensa; pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan mahdollisuuden kohtuuhintaiseen, joustavaan ja korkeatasoiseen päivähoitoon;

13. painottaa, että nuoret naiset pitäisi siirtymävaiheessa koulun ja työelämän välillä ohjata oppisopimuskoulutukseen, jossa he ovat aliedustettuina, ja katsoo, että tätä pitäisi edistää koulujen, yliopistojen ja koulutuslaitosten ja/tai yritysten yhteisellä suunnittelulla, niin että he oppivat erityisiä taitoja ja valmiuksia – myös ylemmän tason valmiuksia ja erikoisvalmiuksia – työkokemuksen kautta ja työskentelemällä epävarmojen työsuhteiden sijaan normaalissa työsuhteessa ja siten, että he voivat saada työstään tyydytystä;

14. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelmissa etusijalle vihreät työpaikat naisille ja ottamaan huomioon, että ESR rahoittaa koulutusohjelmia sellaisilla aloilla kuin uusiutuvat energialähteet ja ekoturismi; korostaa, että tarvitaan enemmän toimia, jotta voidaan lisätä naisten osallistumista ESR:n tukemiin ohjelmiin, sillä osuus on tällä hetkellä alle 10 prosenttia; kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin ESR:ssa sekä elvytyssuunnitelmissa ja rakennesopeutusohjelmissa, jotta voidaan taata, että kyseiset ohjelmat houkuttelevat ja osallistavat yhdenvertaisesti naisia;

15. painottaa, että uuden kestävän talouden työpaikkoihin liittyvät yhteisön toimenpiteet pitäisi kohdistaa myös köyhimpien työntekijöiden ammatillisten valmiuksien parantamiseen, sillä hekin kuuluvat työmarkkinoiden kantaviin voimiin;

16. pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota köyhimpiin kansalaisiin, erityisesti niihin naisiin, jotka kokevat äärimmäistä köyhyyttä jokapäiväisessä elämässään ja joiden integroiminen työmarkkinoille vaatii erityisiä tukitoimenpiteitä;

17. kehottaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimielimiä sekä yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia kiinnittämään erityistä huomiota marginalisoituneisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten, esimerkiksi romaninaisten, integroimiseen;

18. pyytää Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan esille uuden kestävän talouden kysymykset eurooppalaisten teemavuosien yhteydessä, esimerkiksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen eurooppalaisen teemavuoden (2010), Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden (2011) ja ehdotetun aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden (2012) yhteydessä, jotta voidaan vahvistaa erilaisten alakohtaisten toimenpiteiden vaikutuksia;

19. korostaa tarvetta kannustaa naisten osallistumista muiden kuin perinteisten alojen työntekijäjärjestöihin, sillä on olennaista suojella naisten oikeuksia, kuten oikeutta samaan palkkaan, äitiyslomaan, oikeudenmukaiseen työaikaan ja syrjimättömään työympäristöön, jotta uuden talouden työpaikat olisivat sosiaalisesti kestäviä;

20. kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan julkisia ja yksityisiä yrityksiä kehittämään tasa-arvon edistämissuunnitelmia sekä raportointijärjestelmän edistymisen seuraamiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.6.2010

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

30

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Emine Bozkurt, Andrea Češková, Marije Cornelissen, Silvia Costa, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Iratxe García Pérez, Jolanta Emilia Hibner, Mary Honeyball, Sophia in ‘t Veld, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Philippe Juvin, Nicole Kiil-Nielsen, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Barbara Matera, Antonyia Parvanova, Frédérique Ries, Raül Romeva i Rueda, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Eva-Britt Svensson, Marc Tarabella, Britta Thomsen, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Christa Klaß, Elisabeth Morin-Chartier, Mariya Nedelcheva, Chrysoula Paliadeli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Julie Girling, Gesine Meissner


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

14.7.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Jean-Luc Bennahmias, Pervenche Berès, Mara Bizzotto, Milan Cabrnoch, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Marije Cornelissen, Tadeusz Cymański, Frédéric Daerden, Karima Delli, Proinsias De Rossa, Sari Essayah, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Pascale Gruny, Thomas Händel, Marian Harkin, Roger Helmer, Vincenzo Iovine, Liisa Jaakonsaari, Danuta Jazłowiecka, Martin Kastler, Ádám Kósa, Patrick Le Hyaric, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Siiri Oviir, Rovana Plumb, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Raffaele Baldassarre, Françoise Castex, Jelko Kacin, Ria Oomen-Ruijten, Antigoni Papadopoulou, Csaba Sógor, Emilie Turunen

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö