Menettely : 2010/2028(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0286/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0286/2010

Keskustelut :

PV 22/11/2010 - 22
CRE 22/11/2010 - 22

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.6
CRE 25/11/2010 - 8.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0438

MIETINTÖ     
PDF 156kWORD 90k
11.10.2010
PE 442.905v02-00 A7-0286/2010

julkisesta yleisradiotoiminnasta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus

(2010/2028(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Ivo Belet

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

julkisesta yleisradiotoiminnasta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus

(2010/2028(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan ja 106 artiklan 2 kohdan,

–    ottaa huomioon Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 29 jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta(1),

–    ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(2) 11 artiklan 2 kohdan,

–    ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(3),

–    ottaa huomioon julkisen televisiolähetystoiminnan tehtävästä multimediayhteiskunnassa 19. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman(4),

–    ottaa huomioon tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja keskittymisestä Euroopan unionin alueella 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(5),

–    ottaa huomioon medialukutaidosta digitaalisessa maailmassa 16. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman(6),

–    ottaa huomioon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon(7),

–    ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan median moniarvoisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),

–    ottaa huomioon julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden varmistamisesta 11. syyskuuta 1996 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille (R(96)10),

–    ottaa huomioon julkisesta yleisradiotoiminnasta 25. tammikuuta 1999 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman(8),

–    ottaa huomioon median moniarvoisuudesta ja mediasisällön monimuotoisuudesta 31. tammikuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille (CM/Rec(2007)2),

–    ottaa huomioon julkisten tiedotusvälineiden tehtävästä tietoyhteiskunnassa 31. tammikuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille (CM/Rec(2007)3),

–    ottaa huomioon julkisen yleisradiotoiminnan rahoituksesta 25. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1878(2009),

–    ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden varmistamisesta 27. syyskuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–    ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0286/2010),

A.  katsoo, että eurooppalaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisten osallistuminen julkiseen keskusteluun ja mahdollisuus käyttää digitaalisessa muodossa olevaa tietoa riippuu audiovisuaalialan ja painettujen lehtien elinvoimaisuudesta ja kilpailukyvystä,

B.   katsoo, että lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet ovat EU:n jäsenvaltioissa edelleen tärkeimpiä kansalaisten käytössä olevia tietolähteitä ja siksi ne ovat tärkeitä arvojen ja mielipiteiden muokkaajia,

C.  ottaa huomioon, että sekä julkisen yleisradiotoiminnan että yksityisen radio- ja televisiolähetystoiminnan rooli on erittäin merkittävä Euroopan audiovisuaalisessa tuotannossa ja myös kulttuurisen monimuotoisuuden ja identiteetin, tiedotuksen, moniarvoisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, perusvapauksien edistämisen ja demokratian toimivuuden kannalta,

D.  katsoo, että julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on uraauurtava rooli teknisen kehityksen edistämisessä ja sen hyväksikäyttämisessä, jotta niiden tuottama sisältö voidaan välittää yleisölle innovatiivisten viestintä- ja jakelutekniikoiden avulla,

E.   ottaa huomioon, että EU:n audiovisuaaliala on ainutlaatuinen ja että sitä on luonnehdittu "kaksoisjärjestelmäksi", joka perustuu julkisten ja kaupallisten lähetystoiminnan harjoittajien aitoon tasapainoon,

F.   katsoo, että tehokas kaksoisjärjestelmä, jossa vallitsee todellinen tasapaino julkisten ja yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien välillä, on yleisen edun mukainen,

G.  katsoo, että tällainen julkisten ja kaupallisten lähetystoiminnan harjoittajien rinnakkaiselo on varmistanut vapaasti vastaanotettavan ohjelmatuotannon monipuolisuuden, mikä hyödyttää kaikkia EU:n kansalaisia ja edistää tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, toimituksellista kilpailua (sisällön laadun ja monipuolisuuden suhteen) sekä ilmaisunvapautta,

H.  ottaa huomioon, että EU pitää erityisen tärkeänä kaksoisjärjestelmän roolia eurooppalaisen sisällön tuotannossa ja levittämissä,

I.    katsoo, että audiovisuaalialalla viime vuosina tapahtuneet muutokset, jotka liittyvät digitaalitekniikan ja maksullisten kanavien kehittymiseen sekä uusien verkkoa hyödyntävien mediatoimijoiden ilmaantumiseen, ovat vaikuttaneet perinteiseen kaksijakoiseen lähetystoimintajärjestelmään ja toimitukselliseen kilpailuun (sisällön laadun ja monipuolisuuden kannalta) ja pakottaneet julkiset ja yksityiset lähetystoiminnan harjoittajat monipuolistamaan toimintaansa ja harkitsemaan uusia jakelutapoja,

J.    ottaa huomioon, että uusien tekniikoiden yleistyminen on muuttanut Euroopan kansalaisten tapaa käyttää tiedotusvälineitä ja hankkia tietoa,

K.  katsoo, että media-alan perinteisiä rajoja ei enää voida ylläpitää verkkoympäristössä, koska perinteiset tiedotusvälineet eivät selviydy, jos ne eivät laajenna toimintaansa uusiin jakelutapoihin (tekstiviestipalvelut, verkkosivustot, älypuhelinsovellukset jne.) digitaalisia sisältöjä ja palveluja koskevan EU:n strategian tavoitteiden mukaisesti,

L.   katsoo, että sanoma- ja aikakauslehdet ovat ja niiden tulisi vastedeskin olla olennainen osa moniarvoista ja monimuotoista eurooppalaista mediakenttää,

M.  katsoo, että televiestintä- ja internetpalvelujen tuottajat sekä hakukoneet ovat uudessa mediaympäristössä yhä tärkeämmässä asemassa,

N.  ottaa huomioon, että digitaaliselle aikakaudelle on tyypillistä paitsi kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen myös yleisön pirstoutumisen vaara, median lisääntyvä keskittyminen, vertikaalisesti integroituneiden mediayritysten ilmaantuminen sekä maksupalvelujen ja salauksen käyttöön siirtyminen, ja katsoo, että julkisen lähetystoiminnan olisi edelleen autettava ylläpitämään julkisuuden aluetta ja tuotettava korkealaatuista, yhteiskunnallisesti merkityksellistä ohjelmaa ja objektiivista tietoa,

O.  ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa julkinen lähetystoiminta ei ole vielä riittävästi juurtunut yhteiskuntaan eikä sillä ole riittäviä resursseja käytössään,

P.   ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on merkittäviä ongelmia, jotka vaarantavat niiden poliittisen riippumattomuuden, elinkykyisyyden ja jopa niiden taloudellisen perustan ja suoranaisesti uhkaavat kaksoisjärjestelmän olemassaoloa,

Q.  ottaa huomioon, että kaupallinen televisio on ollut viime aikoina taloudellisissa vaikeuksissa mainosalan taantuman vuoksi,

R.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluu julkisen palvelun tehtävien määrittely ja julkisen lähetystoiminnan harjoittajien rahoituksen järjestäminen Amsterdamin pöytäkirjassa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti,

S.   katsoo, että julkiset tiedotusvälineet tarvitsevat riittävästi julkista rahoitusta ja niiden on osallistuttava uusien tekniikoiden ja jakelutapojen kehittämiseen ja että ne tarvitsevat myös vakaata ennakoitavaa sääntely-ympäristöä voidakseen hoitaa korkeatasoiseen kulttuuri- ja uutistarjontaan liittyvät tehtävänsä ja näin nimenomaisesti edistää medialukutaitoa yleisön eduksi,

T.   katsoo, että julkista lähetystoimintaa voidaan parantaa vaihtamalla kokemuksia ja parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä,

U.  katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi asettaa etusijalle ilmaisunvapautta ja joukkoviestinnän moniarvoisuutta sekä julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuutta, tehtäviä ja rahoitusta koskevien eurooppalaisten vaatimusten noudattaminen,

V.  ottaa huomioon, että EU:lla ei tällä hetkellä ole asianmukaista välinettä, jolla se voisi seurata jäsenvaltioiden tai tiettyjen unionin alueiden julkisiin tiedotusvälineisiin ja kaksoisjärjestelmään kohdistuvia uhkia ja reagoida niihin,

1.   vahvistaa kannattavansa lähetystoiminnan kaksoisjärjestelmää, jossa yksityisillä ja julkisilla tiedotusvälineillä on oma poliittisista ja taloudellisista paineista riippumaton roolinsa, ja katsoo, että kuluttajilla ja käyttäjillä on heidän maksukyvystään riippumatta oltava mahdollisuus saada korkeatasoisia televisio- ja radiolähetyspalveluja;

2.   korostaa erityisesti aidosti tasapuolisen eurooppalaisen kaksoisjärjestelmän tärkeää roolia demokratian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja integraation sekä ilmaisunvapauden edistämisessä siten, että painotetaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, medialukutaidon sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja edistämistä sekä eurooppalaisten lehdistönvapautta koskevien vaatimusten täyttämistä;

3.   toteaa, että julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden rinnakkaiselo on suuresti edistänyt uuden sisällön luomista ja sisällön monipuolistumista ja parantanut laatua;

4.   korostaa jälleen, että on säilytettävä vahva ja elinvoimainen riippumaton julkinen lähetystoiminta ja muokattava sitä digitaalisen aikakauden vaatimusten mukaisesti, ja kehottaa toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

5.   korostaa tässä yhteydessä, että julkisella lähetystoiminnalla on digitaalisella aikakaudella erityistehtävä ylläpitää julkisuuden aluetta tuomalla korkeatasoinen yleisen edun mukainen mediasisältö kaikkien ulottuville kaikkia mahdollisia jakelutapoja käyttäen;

6.   kehottaa jäsenvaltioita varaamaan riittävästi resursseja, jotta julkisen lähetystoiminnan harjoittajat voivat hyötyä uusista digitaalitekniikoista, ja varmistamaan, että yleisö voi hyödyntää nykyaikaisia audiovisuaalisia palveluja;

7.   kehottaa siksi julkisen lähetystoiminnan harjoittajia organisoitumaan siten, että ne voivat tarjota kiinnostavaa ja laadukasta verkkosisältöä, jotta lähes yksinomaan internetin kautta mediaa käyttävät nuoret voidaan tavoittaa;

8.   kehottaa jäsenvaltioita torjumaan digitaalisen kahtiajaon – esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välillä – ja varmistamaan, että digitalisoinnin myötä julkinen lähetystoiminta on yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla kaikilla alueilla;

9.   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta, että kuluttajille tehdään helpommaksi vaihtaa analogisesta digitaaliseen televisioon;

10. kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään julkisen lähetystoiminnan harjoittajien tehtävät siten, että nämä voivat säilyttää ominaisluonteensa sitoutumalla alkuperäiseen audiovisuaaliseen tuotantoon sekä ohjelmatuotannon ja journalismin korkeaan laatuun ilman kaupallisia tavoitteita tai poliittista vaikutusta, sillä juuri tässä ne eroavat muista toiminnanharjoittajista; toteaa, että nämä tehtävät olisi määriteltävä mahdollisimman tarkasti ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon lähetystoiminnan harjoittajien ohjelmatuotannon itsenäisyys;

11. muistuttaa, että teknisen neutraaliuden periaatteen mukaisesti julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on tehtävänmäärittelynsä puitteissa oltava mahdollisuus tarjota sekä uusia että vanhoja palvelujaan kaikkien jakelutapojen avulla;

12. korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole julkisen lähetystoiminnan harjoittajien toimintaa internetissä koskevaa lainsäädäntöä ja että tämä voi vaikuttaa alan kykyyn laajentua uusiin jakeluteihin;

13. muistuttaa, että avoimiin yhteentoimiviin standardeihin perustuvilla maanpäällisillä lähetystavoilla on keskeinen asema kaksijakoisessa lähetystoiminnassa ja että nämä lähetystavat ovat ihanteellisia, kun käyttäjille halutaan tarjota ilmaisia helposti saatavilla olevia audiovisuaalisia mediapalveluja, joilla on paremmat selviytymisen mahdollisuudet pirstoutuneilla paikallismarkkinoilla ja jotka siten pystyvät vastaamaan paikallisiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin odotuksiin;

14. ottaa huomioon julkisesta yleisradiotoiminnasta heinäkuussa 2009 annetun komission tiedonannon(9), jossa tunnustetaan julkisen lähetystoiminnan harjoittajien oikeus käyttää kaikkia merkittäviä jakelutapoja ja vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivalta määritellä julkisen yleisradiotoiminnan tehtävät, rahoitus ja organisaatio samalla, kun myönnetään komission vastuu valvoa selviä virheellisyyksiä, ja kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään tasapainon tarjolla olevien erilaisten digitaalisten mediapalvelujen välillä, varmistamaan oikeudenmukaisen kilpailun julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisten tiedotusvälineiden välillä ja säilyttämään näin verkkoympäristön elinvoimaisen mediakentän;

15. pitää myönteisenä sitä, että otetaan huomioon teknisen neutraaliuden periaate ja tarve noudattaa julkisen lähetystoiminnan harjoittajien toimituksellisen itsenäisyyden periaatetta ja että lisäksi otetaan asianmukaisesti huomioon näiden tarve turvata pysyvä rahoitus;

16. viittaa kuitenkin (nykyisten) ennakkotestien valtaviin kustannuksiin ja korostaa tukevansa oikeasuhtaisia arviointeja;

17. muistuttaa Euroopan neuvoston suositusten ja julkilausumien merkityksestä ja korostaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat olleet sopimassa niistä ja että niissä määritellään erityisesti tietoyhteiskunnan kannalta eurooppalaiset vaatimukset, jotka koskevat ilmaisunvapautta, lehdistönvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta sekä julkisen palvelun tiedotusvälineiden riippumattomuutta, organisaatiota, tehtäviä ja rahoitusta, ja vaalitaan näin julkisen lähetystoiminnan uskottavuutta;

18. muistuttaa jäsenvaltioille, että ne ovat sitoutuneet näihin eurooppalaisiin vaatimuksiin, ja suosittaa, että ne järjestävät asianmukaista ja oikeasuhtaista pysyvää rahoitusta julkisille tiedotusvälineille, jotta nämä suoriutuisivat tehtävistään ja jotta voidaan taata tiedotusvälineiden poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus ja myötävaikuttaa osallistavan tieto- ja osaamisyhteiskunnan luomiseen huolehtimalla siitä, että kaikkien saatavilla on edustuksellisia korkealaatuisia tiedotusvälineitä;

19. kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa eri tasoilla (kansalliset media-alan viranomaiset ja toimijat, julkisen lähetystoiminnan harjoittajien johtotaso, riippumattomat sääntelijät sekä katsojien ja kuluttajien edustajat);

20. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kansallisten media-alan sääntelijöiden välillä eurooppalaisten mediahallinnon viranomaisten yhteistyöelimen (EPRA) avulla ja lisäämään kansallisiin lähetystoimintajärjestelmiinsä liittyvien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

21. muistuttaa jäsenvaltioille, että julkista lähetystoimintaa harjoittavien yhtiöiden hallintoneuvostot tulisi nimittää media-alan pätevyyden ja siihen perehtyneisyyden perusteella;

22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valtuuttamaan Euroopan audiovisuaalisen observatorion keräämään tietoa ja tutkimaan, miten jäsenvaltiot ovat täyttäneet nämä vaatimukset, ja osoittamaan siihen myös tarvittavat resurssit, jotta voidaan selvittää, onko vaatimuksilla ollut toivottu vaikutus, ja vaatii, että jäsenvaltiot asetetaan vastuuseen, jos ne eivät täytä näitä sitoumuksia;

23. kehottaa komissiota korostamaan liittymisneuvotteluissa enemmän kaksoisjärjestelmää osana EU:n säännöstöä ja vaatii, että ehdokasmaiden edistymistä tässä suhteessa seurataan;

24. kehottaa lisäksi jäsenvaltioita puuttumaan asianmukaisesti julkisen lähetystoiminnan harjoittajien riittämättömään rahoitukseen; pyytää myös pitämään erityisesti mielessä, että julkisten tiedotusvälineiden erityistehtävänä on olla mahdollisimman monen katsojan ja kuulijan käytettävissä kaikkia uusia median jakelutapoja hyödyntäen;

25. panee merkille, että kaikissa jäsenvaltioissa on varmistettava yksityisen lähetystoiminnan harjoittajien omistuksen avoimuus, ja kehottaa komissiota seuraamaan ja tukemaan edistymistä tässä asiassa;

26. vaatii jäsenvaltioita lopettamaan poliittisen puuttumisen julkisen lähetystoiminnan harjoittajien tuottaman palvelun sisältöön;

27. panee tyytyväisenä merkille komission pyynnöstä tehdyn, EU:n median moniarvoisuutta mittaavien indikaattoreiden määrittelyä koskevan riippumattoman tutkimuksen johtopäätökset;

28. kannustaa ottamaan käyttöön median moniarvoisuutta valvovan järjestelmän tehokkaana välineenä havaita median moniarvoisuuden uhat;

29. muistuttaa Euroopan investointipankin rahoitusvälineistä ja kannustaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia julkisen lähetystoiminnan harjoittajia hakemaan korkotukilainaa Euroopan investointipankilta perusrakenteidensa uudistamiseen erityisesti digitointia ja innovaatioita varten;

30. kannustaa eri toimijoita tiivistämään yhteistyötä kaksoisjärjestelmän turvaamiseksi ja kannustaa erityisesti julkisia ja yksityisiä lähetystoiminnan harjoittajia yhteistyöhön keskenään ja myös julkaisijoiden kanssa sisältöjen vaihtamiseksi, innovatiivisten hankkeiden toteuttamiseksi ja yhteistoimintamahdollisuuksien löytämiseksi;

31. kehottaa komissiota käynnistämään aloitteen eri mediatoimijoiden saattamiseksi yhteen, jotta voidaan löytää yhteistyöalueita, helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja käsitellä tärkeitä kysymyksiä;

32. muistuttaa tässä yhteydessä, että yhteisöllisillä lähetystoiminnan harjoittajilla on varsinkin pienemmissä yhteisöissä ongelmia saada (esimerkiksi mainonnan kautta) pitkän aikavälin rahoitusta; katsoo, että digitalisoinnin tarjoamia uusia mahdollisuuksia voidaan käyttää laajan alueen kattavan alueellisen yhteisölähetystoiminnan käynnistämiseksi;

33. kannustaa komissiota mukauttamaan tekijänoikeudet uuteen digitaaliseen aikakauteen siten, että lähetystoiminnan harjoittajat voivat edelleen tarjota monipuolista laadukasta eurooppalaista sisältöä, ja tarkastelemaan erityisesti keinoja helpottaa arkistosisällön uudelleen käyttämistä sekä ottamaan käyttöön laajennettuja kollektiivisia lisenssijärjestelmiä ja helppoja yhden palvelupisteen järjestelmiä oikeuksien selvitystä varten;

34. odottaa kiinnostuneena raporttia, jossa käsitellään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin niiden säännösten täytäntöönpanoa, jotka koskevat eurooppalaisille ohjelmille varattua lähetysaikaa, koska tietyt jäsenvaltiot eivät ole tehneet mitään asian suhteen;

35. vaatii, että komissio varmistaa sisällön kokoajien toimivan nykyisen oikeudellisen kehyksen mukaisesti, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan keinoja, joiden avulla hakukoneet ja internetpalvelujen tarjoajat voisivat osallistua sisällön tuottamisen rahoittamiseen;

36. korostaa mediakasvatuksen tärkeyttä sisällön kokoajien tarjoamien palveluiden vastuullisen käytön kannalta;

37. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL C 83, 30.3.2010, s. 312.

(2)

EUVL C 83, 30.3.2010, s. 394.

(3)

EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.

(4)

EYVL C 320, 28.10.1996, s. 180.

(5)

EUVL C 8E, 14.1.2010, s. 85.

(6)

EUVL C 45E, 23.2.2010, s. 9.

(7)

EUVL C 257, 27.10.2009, s. 1.

(8)

EYVL C 30, 5.2.1999, s. 1.

(9)

EUVL C 257, 27.10.2009, s. 1.


PERUSTELUT

Radio- ja televisiolähetystoiminta on alana ainutlaatuinen. Se vaikuttaa ihmisten arvoihin ja mielipiteisiin, ja suurimmalle osalle EU:n kansalaisista se on edelleen tärkein tietolähde. Siksi sillä on erityinen merkitys perusvapauksien ja demokratian suojelun ja edistämisen ja myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta.

1. EU:n säännöstön kaksoisjärjestelmä

Kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä(1) korostetaan, EU:n audiovisuaalialan tilannetta leimaa "kaksoisjärjestelmä". Julkisen ja kaupallisen lähetystoiminnan rinnakkaiselo on taannut ohjelmiston vaihtelevuuden. Se vaikuttaa osaltaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen, kulttuuriseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen, toimitukselliseen kilpailuun (sisällön laadun ja vaihtelevuuden suhteen) sekä sananvapauteen.

Vahva, elinvoimainen ja hyvin rahoitettu julkinen televisio- ja radiolähetystoiminnan järjestelmä on osa tätä kokonaisuutta. Toimivassa kaksoisjärjestelmässä julkisen lähetystoiminnan harjoittajat voivat parantaa markkinoiden laatua.

2. Julkisen lähetystoiminnan harjoittajien roolia koskeva EU:n sitoumus

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa N:o 29(2) EU sitoutuu julkiseen yleisradiotoimintaan jäsenvaltioissa, sillä se liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus.

Julkisen lähetystoiminnan merkitys on vahvistettu neuvoston päätöslauselmassa(3) julkisesta yleisradiotoiminnasta ja sen rooli kulttuurisen monimuotoisuuden edistäjänä on tunnustettu vuoden 2005 Unescon yleissopimuksessa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä.

Jäsenvaltiot ovat myös sopineet Euroopan neuvostossa useista suosituksista(4).

3. Kaksoisjärjestelmä digitaaliaikana: järjestelmään kohdistuvat paineet

Valitettavasti Euroopan yleisradiotoiminta on kaukana tasapainoisen, kahden yhtä voimakkaan pilarin tukeman kaksoisjärjestelmän ihanteesta.

Julkiset viestimet ja kaksoisjärjestelmä tienhaarassa

Digitaalisen viestinnän murrosvaiheessa eräiden jäsenvaltioiden julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on perusluonteisia taloudellisia ja poliittisia ongelmia, jotka uhkaavat niiden olemassaoloa. "Useimmissa seurannan kohteena olevissa maissa julkisen lähetystoiminnan harjoittajat kärsivät lisääntyneestä politisoitumisesta ja paineista, vääristä rahoitusmalleista ja maineensa murentumisesta [...]."(5)

Tämän kehityksen lisäksi useiden yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien vilpittömyys on asetettu kyseenalaiseksi, koska ne ovat kytköksissä voimakkaisiin taloudellisiin yhteenliittymiin tai koska niiden rahoituksen alkuperästä ei ole selvyyttä.

Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 29 mukaisesti julkisen yleisradiotoiminnan rahoitus kuuluu kansallisille viranomaisille. Nyt on kuitenkin tultu ratkaisevaan käännekohtaan. Eräissä jäsenvaltioissa julkisten viestimien ja niiden kautta myös kaksoisjärjestelmän olemassaolo on uhattuna. EU:n audiovisuaalialan politiikkaa ei voida rajoittaa vain liiallisiin korvauksiin puuttumiseen. Jos sitoutuminen kaksoisjärjestelmään otetaan vakavasti, on pohdittava myös julkisen lähetystoiminnan harjoittajien rahoituksen sekä toimituksellisen ja hallinnollisen riippumattomuuden puutteita.

Kaksoisjärjestelmästä monen toimijan ympäristöön

Viestintäpolitiikka ei vuonna 2010 voi rajoittua kaupallisten ja julkisten lähetystoiminnan harjoittajien välisen tasapainon säilyttämiseen. Nykyisessä viestintäkentässä yhä tärkeämpi rooli on myös uusilla suurilla toimijoilla, kuten teleyhtiöillä ja internetin palveluntarjoajilla sekä hakukoneilla. Kansalaisjournalismi ja käyttäjien tuottamat sisällöt ovat myös perinteisten viestintä-alan toimijoiden haasteena. Lähetystoiminnan kaksoisjärjestelmästä on kehittynyt monen toimijan mediaympäristö.

Kohti uutta mediaekologiaa

Uudessa digitaalisessa ympäristössä julkisen lähetystoiminnan harjoittajien ilmainen tarjonta on monien kaupallisten mediatoimijoiden mielestä ongelma. Tuloksena on julkaisijoiden lisääntyvä vihamielisyys julkisten mediatoimijoiden internetpalveluja kohtaan. Siksi lähitulevaisuudessa yksi kansallisen ja EU:n viestintäpolitiikan keskeisimmistä prioriteeteista on tasapuolinen malli, joka perustuu rinnakkaiseloon internetissä.

Myös komissio katsoo yleisradiotoimintaa koskevassa tarkistetussa tiedonannossaan(6), että julkisen lähetystoiminnan harjoittajien olisi voitava käyttää yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla digitalisoinnin ja jakelutapojen monipuolistumisen tarjoamia mahdollisuuksia teknisen neutraaliuden periaatteen mukaisesti.

Tiedonannon tarkoituksena on helpottaa osaltaan eri mediatoimijoiden rinnakkaiseloa. Tämä edellyttää, että kun julkisen lähetystoiminnan harjoittajat harkitsevat uusia audiovisuaalisia palveluja, niiden toimilupia olisi muokattava vastaavasti tai suoritettava ennakkoarviointi, jossa julkisen palvelun arvoa verrataan markkinavaikutuksiin.

4. Ehdotuksia tulevaisuutta varten

Yleisten koko unionia koskevien suositusten muotoileminen on erittäin vaikeaa, koska oikeudelliset ja organisatoriset toimintaympäristöt ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. "Yhden koon" ratkaisuja ei kannata edes harkita.

Keskustelua kaikilla eri tasoilla

Jäsenvaltioita on kannustettava perusteellisiin kansallisiin keskusteluihin toimivan mediaekologian luomiseksi. Komission tarkistettu tiedonanto olisi nähtävä tällaisen keskustelun kannustimena. Saattaisi olla aiheellista toteuttaa tutkimus niiden vähimmäismäärien määrittelemiseksi, joita tarvitaan sovittujen periaatteiden (riittävä rahoitus, riippumaton hallinnointi, toimituksellinen itsenäisyys) toteuttamiseksi. EU:n pitäisi kannustaa jäsenvaltioita keskustelemaan toistensa kanssa eri tasoilla.

Eurooppalaisten normien noudattaminen

Jäsenvaltioiden on täytettävä sitoumukset, joista ne ovat sopineet neuvostossa ja Euroopan neuvostossa ja joihin ne sitoutuivat unioniin liittyessään. Menettely asian seuraamiseksi on toteuttamiskelpoinen ja toivottava.

Jäsenyysneuvotteluissa komission olisi korostettava enemmän unionin säännöstön mukaista kaksoisjärjestelmää.

Rahoitus

Julkisen lähetystoiminnan harjoittajille voitaisiin myöntää rahoitusta Euroopan investointipankin lainoilla digitoinnin edellyttämien perusrakenteiden käyttöön ottamiseksi tai uusimiseksi.

Yhteistyön tehostaminen: kaikkia hyödyttävän ratkaisun löytäminen

Eri osapuolia olisi kannustettava yhteistyöhön. Audiovisuaalisen sisällön jakaminen, formaattien vaihtaminen ja jakeluteiden keskinäisten viittausten käyttäminen voisivat hyödyttää toimijoita. Kumppaneiden vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva yhteistyö edellyttää ajattelutavan muutosta mutta voi myös johtaa kaikkia osapuolia hyödyttävään ratkaisuun. Yhteiskunnan edun nimissä viranomaisten olisi helpotettava ratkaisujen löytämistä mahdollisiin kilpailu- tai tekijänoikeuskysymyksiin.

Sisällön tuottaminen

Hakukoneyhtiöitä olisi kannustettava osallistumaan sisältöjen tuotantoon, esimerkiksi luomalla oikeudellinen kehys sisällön kokoajille.

Euroopan komission pyrkimykset viestintäalan tutkimiseen

Euroopan komission on saatettava yhteen eri mediatoimijat ja -sidosryhmät, jos alasta halutaan toimiva ja elinkelpoinen. Tiedotusvälineet ovat demokratian neljäs osatekijä. Suurella osalla tiedotusvälineitä on nykyisellään merkittäviä ongelmia. Toissijaisuusperiaatteen noudattaminen voi toimia yhdessä EU:n tuen kanssa pitkän aikavälin ratkaisuissa. "Kaksoisjärjestelmä ei ole koskaan ollut muuttumaton lopputuote vaan jatkuva prosessi".

(1)

Direktiivi 2010/13/EU (EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1).

(2)

Pöytäkirja jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta (EUVL C 83, 30.3.2010, s. 312), tunnettu Amsterdamin pöytäkirjana.

(3)

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 25. tammikuuta 1999 (EYVL C 30, 5.2.1999, s. 1).

(4)

Julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden varmistamisesta 11. syyskuuta 1996 annettu Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus jäsenvaltioille (R(96)10); tiedotusvälineiden tehtävästä tietoyhteiskunnassa 31. tammikuuta 2007 annettu Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus jäsenvaltioille (Rec(2007)3); jäsenvaltioiden julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden varmistamisesta 27. syyskuuta 2006 annettu Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuma.

(5)

Open Society Institute, Television Across Europe, More Channels, Less Independence, 2008.

(6)

Komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan, EYVL C 257, 27.10.2009, s. 1.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.9.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

5

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Magdi Cristiano Allam, Maria Badia i Cutchet, Malika Benarab-Attou, Lothar Bisky, Piotr Borys, Jean-Marie Cavada, Santiago Fisas Ayxela, Ildikó Gáll-Pelcz, Cătălin Sorin Ivan, Petra Kammerevert, Morten Løkkegaard, Emma McClarkin, Doris Pack, Chrysoula Paliadeli, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Marietje Schaake, Marco Scurria, Timo Soini, Emil Stoyanov, Hannu Takkula, László Tőkés, Helga Trüpel, Marie-Christine Vergiat, Sabine Verheyen, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ivo Belet

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö