Menettely : 2010/2086(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0293/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0293/2010

Keskustelut :

PV 25/11/2010 - 4
CRE 25/11/2010 - 4

Äänestykset :

PV 25/11/2010 - 8.4
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0436

MIETINTÖ     
PDF 156kWORD 77k
27.10.2010
PE 442.877v04-00 A7-0293/2010

Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta

(2010/2086(INI))

Vetoomusvaliokunta

Esittelijä: Chrysoula Paliadeli

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta

(2010/2086(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. helmikuuta 2010 saamansa Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 228 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan (aiempi EY:n perustamissopimuksen 195 artikla),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan sekä 42 ja 43 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 18. kesäkuuta 2008 tehdyllä Euroopan parlamentin päätöksellä 2008/587/EY(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (KOM(2002)0141)(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 205 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7‑0293/2010),

A. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 228 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan unionin kansalaisilta kanteluja unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista,

B.  katsoo, että kansalaisten kanteluista saadaan tärkeää tietoa mahdollisista unionin oikeuden rikkomisista,

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrätään, että jokaisella on oikeus siihen, "että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa",

D. ottaa huomioon, että 1. maaliskuuta 2007 eräs ympäristönsuojelualan kansalaisjärjestö pyysi komissiolta tutustuttavaksi yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston ja yritys- ja teollisuustoiminnasta vastanneen komission entisen varapuheenjohtajan hallussa olleita tietoja ja asiakirjoja, jotka koskivat komission ja autonvalmistajien edustajien kokouksia, joissa oli keskusteltu komission suhtautumisesta ajoneuvojen hiilidioksidipäästöihin,

E.  ottaa huomioon, että komissio antoi tutustuttavaksi 15 tuolloiselle komissaarille Günter Verheugenille lähetetyistä 18 kirjeestä, mutta kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi kolmea saksalaisen autonvalmistajan Porschen lähettämää kirjettä sillä perusteella, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yrityksen taloudellisten etujen suojaa,

F.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001(4) 1 artiklan a alakohdassa säädetään, että asetuksen tarkoituksena on taata mahdollisimman laaja oikeus tutustua neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission asiakirjoihin; ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jokaista poikkeusta tästä periaatteesta on tulkittava tiukasti,

G. ottaa huomioon, että komissio kieltäytyi antamasta Porsche-yhtiön kirjeitä kantelijan tutustuttavaksi perustellen kieltäytymistään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan säännöksellä, jonka mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa,

H. ottaa huomioon, että Porsche-yhtiö oli lähettänyt kyseiset kirjeet siinä yhteydessä, kun komissio kuuli sidosryhmiä henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan yhteisön strategian tarkistamisesta, ja että oli todennäköistä, että näihin kolmeen kirjeeseen sisältyi tietoa Porsche-yhtiön liikesuhteista, ja että sen vuoksi komissio katsoi niiden voivan kuulua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa vahvistetun poikkeuksen soveltamisalaan,

I.   ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat Porsche-yhtiön kolme kirjettä sekä komission ja Porschen välisen sähköpostikirjeenvaihdon, jossa komissio ilmoitti Porsche-yhtiölle, ettei se aio ilmaista mainittujen kolmen kirjeen sisältämiä tietoja; ottaa huomioon, että oikeusasiamies päätteli tarkastuksen perusteella, että komissio oli väärässä, kun se kieltäytyi asetuksen (EY) N:o 1049/2001(5) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan vedoten antamasta tutustuttavaksi Porsche-yhtiön kirjeitä kokonaisuudessaan ja 4 artiklan 6 kohtaan vedoten osia kirjeistä, ja että kyseessä on epäkohta komission toiminnassa,

J.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies antoi 27. lokakuuta 2008 komissiolle suositusluonnoksen, jossa hän selvitti tekemäänsä tosiseikkojen arviointia ja oikeudellista arviointia ja totesi, että komission olisi annettava tutustuttavaksi Porsche-yhtiön komission entiselle varapuheenjohtajalle Günter Verheugenille lähettämät kolme kirjettä kokonaisuudessaan tai harkittava niiden sisältämien tietojen ilmaisemista osittain,

K. ottaa huomioon, että oikeusasiamies pyysi EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan (SEUT-sopimuksen 228 artikla) nojalla komissiota antamaan lausuntonsa asiasta kolmen kuukauden määräajassa eli viimeistään 31. tammikuuta 2009,

L.  ottaa huomioon, että komissio ei antanut lausuntoaan SEUT-sopimuksen 228 artiklassa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa vaan pyysi kuusi kertaa pidennystä määräaikaan antaakseen lausuntonsa oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta ja että oikeusasiamies ilmoitti heinäkuussa ja uudelleen syyskuussa 2009 komission sihteeristölle aikomuksestaan esittää erityiskertomus parlamentille, ellei hän saisi vastausta suositusluonnokseensa,

M. ottaa huomioon, että toimikautensa aloittanut uusi komissio antoi kuin antoikin kirjeet tutustuttavaksi, mutta tämä tapahtui yli 15 kuukautta oikeusasiamiehen suositusluonnoksen antamisen jälkeen eikä suinkaan kolmen kuukauden kuluessa, kuten määrätään oikeusasiamiehen ohjesäännössä ja SEUT-sopimuksen 228 artiklassa,

N. ottaa huomioon, että koska komissio viivytti vastaustaan suositusluonnokseen 15 kuukautta, se rikkoi velvollisuuttaan toimia vilpittömästi yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa tämän kantelua 676/2008/RT koskevissa tutkimuksissa, ja että tämä vahingoittaa sekä toimielinten välistä vuoropuhelua että EU:n julkista kuvaa,

O. ottaa huomioon, että oikeusasiamies on havainnut komission viivytelleen toisessakin asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskevassa asiassa (355/2007(TN)FOR), jossa komission olisi pitänyt antaa lausuntonsa oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta viimeistään 31. lokakuuta 2009, mutta se ei ole antanut sitä vieläkään,

P.  ottaa huomioon, että komissio noudatti alkuperäisiä määräaikoja oikeusasiamiehen vuonna 2009 käsittelemiin kanteluihin vastaamisessa ainoastaan neljässä tapauksessa 22 tapauksesta, jotka koskivat asiakirjojen saamista tutustuttavaksi; ottaa huomioon, että 14:ssä näistä 22 tapauksesta se antoi vastauksensa yli 30 päivää myöhässä ja kuudessa tapauksessa vastaus oli vähintään 80 päivää myöhässä,

Q. ottaa huomioon, että parlamentin velvollisuutena on EU:n ainoana vaaleilla valittuna toimielimenä turvata Euroopan oikeusasiamiehen riippumattomuus tämän hoitaessa tehtäviään EU-kansalaisten hyväksi ja seurata oikeusasiamiehen suositusten täytäntöönpanoa,

1.  yhtyy Euroopan oikeusasiamiehen esittämään arvosteluun ja hänen kanteluasiassa 676/2008/RT komissiolle antamaansa suositukseen;

2.  katsoo, että komission pitkä viivyttely oikeusasiamiehelle vastaamisessa merkitsee sitä, että komissio on rikkonut sille perussopimuksen mukaisesti kuuluvaa vilpittömän yhteistyön velvollisuutta;

3.  on erittäin huolestunut siitä, että komissio näyttää yleisesti viivyttävän ja jarruttavan oikeusasiamiehen tutkimuksia tapauksissa, jotka koskevat asiakirjojen saamista tutustuttavaksi;

4.  palauttaa mieliin, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten yhteydessä komission on annettava asiakirjan laatineelle kolmannelle vastausaika, ja korostaa, että komission olisi käytettävä tätä toimivaltaa niin, että sillä on mahdollisuus noudattaa omia määräaikojaan(6);

5.  palauttaa mieliin oikeuskäytännön, joka koskee vilpittömän yhteistyön periaatetta (SEU‑sopimuksen 4 artiklan 3 kohta), jonka mukaisesti unionin toimielimet tekevät keskenään vilpitöntä yhteistyötä, ja huomauttaa, että tästä velvollisuudesta määrätään selvästi SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa;

6.  katsoo, että komission vastahankaisuus tässä ja muissa tapauksissa uhkaa rapauttaa kansalaisten luottamusta komissioon ja heikentää Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota asianmukaisesti ja tehokkaasti ja on näin ristiriidassa Euroopan unionin perusarvoihin kuuluvan oikeusvaltioperiaatteen kanssa;

7.  vaatii komissiota antamaan Euroopan parlamentille sitoumuksen, että se täyttää jatkossa sille kuuluvan velvollisuuden tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa;

8.  katsoo, että jos komissio ei anna tällaista sitoumusta ja/tai ei edelleenkään täytä yhteistyövelvollisuuttaan oikeusasiamiehen suhteen, parlamentti voi kohdistaa komissioon seuraamuksia ja muun muassa ottaa osan komission hallintomenoihin tarkoitetuista määrärahoista varaukseen;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.

(1)

EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.

(2)

EUVL L 189, 17.7.2008, s. 25.

(3)

EYVL C 244, 10.10.2002, s. 5.

(4)

EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdassa säädetään: "Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan."

(6)

Komission päätökseen 2001/937/EY liitettyjen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 5 kohdassa säädetään: "Asiakirjan laatineelle kolmannelle, jota kuullaan, annetaan vastausaika, joka ei saa olla viittä työpäivää lyhyempi mutta joka antaa komissiolle mahdollisuuden noudattaa omaa määräaikaansa vastaukselle...".


PERUSTELUT

Johdanto

Erityiskertomukset ovat Euroopan oikeusasiamiehen äärimmäinen keino. Oikeusasiamiehen päätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja sen vuoksi hän luottaa taivutteluun, kykyyn vakuuttaa perustelluin argumentein ja joskus myös julkisuuteen ja yleisen mielipiteen voimaan. Euroopan oikeusasiamies on joutunut antamaan Euroopan parlamentille erityiskertomuksia erittäin harvoin (17 vuodesta 1995 alkaen), mikä on osoitus siitä, että unionin toimielimet soveltavat lähes aina yhteistyömetodia.

Yhteistyö perustuu kuitenkin osittain siihen, että oikeusasiamiehellä on toimivalta antaa Euroopan parlamentille erityiskertomuksia. Varsinkin kun on esitetty suositusluonnos, tieto siitä, että seuraava vaihe saattaa olla erityiskertomus, saa toimielimen, elimen tai laitoksen usein muuttamaan kantaansa. Sen vuoksi erityiskertomuksia olisikin esitettävä ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi myötävaikuttaa siihen, että toimielin, elin tai laitos muuttaa kantaansa.

Euroopan parlamentti on poliittisena elimenä suvereeni oikeusasiamiehen erityiskertomusten suhteen, niin menettelyjen kuin sisällön ja toiminnan osalta. Kun parlamentti tarkastelee erityiskertomusta, se ottaa aina huomioon, että oikeus kääntyä oikeusasiamiehen puoleen – samoin kuin oikeus esittää Euroopan parlamentille vetoomus – on kansalaisten perusoikeus, joka on kirjattu perusoikeuskirjaan, jolle on Lissabonin sopimuksessa annettu oikeudellinen arvo.

Kantelu

Maaliskuussa 2007 eräs ympäristönsuojelualan kansalaisjärjestö pyysi tutustuttavaksi asiakirjoja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

Asiakirjat liittyivät komission ja autonvalmistajien kokouksiin, joissa oli keskusteltu komission suhtautumisesta ajoneuvojen hiilidioksidipäästöihin.

Marraskuussa 2007 komissio antoi tutustuttavaksi 15 tuolloiselle komissaarille Günter Verheugenille lähetetyistä 18 kirjeestä. Se kuitenkin kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi kolmea saksalaisen autonvalmistajan Porschen lähettämää kirjettä sillä perusteella, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yrityksen taloudellisten etujen suojaa. Kantelija kääntyi sitten Euroopan oikeusasiamiehen puoleen. Syyskuussa 2008 oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat kirjeet komission tiloissa. Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies päätteli 27. lokakuuta 2008, että komissio oli väärässä kieltäytyessään antamasta tutustuttavaksi näitä kolmea kirjettä. Sen vuoksi oikeusasiamies suositti komissiolle, että sen olisi annettava kirjeet tutustuttavaksi kokonaisuudessaan tai harkittava niiden sisältämien tietojen ilmaisemista osittain.

Euroopan parlamentin vahvistaman oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissiolla oli kolme kuukautta aikaa antaa lausuntonsa oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta. Komission vastauksen aikaraja oli siis 31. tammikuuta 2009. Komissio ei antanut vastausta, vaan pyysi 30. tammikuuta 2009 pidennystä määräaikaan. Sen jälkeen se pyysi lisäaikaa 23. helmikuuta 2009, 26. maaliskuuta 2009, 29. huhtikuuta 2009, 29. toukokuuta 2009 ja 26. kesäkuuta 2009.

Kun oikeusasiamies oli suostunut kaikkiin komission lisäaikapyyntöihin, hän lähetti 3. heinäkuuta 2009 komissiolle kirjeen, jossa hän ihmetteli, miksi lausunnon laatimiseen tarvittiin niin pitkä aika, että jo alun perinkin reiluun määräaikaan pyydettiin pidennystä kuusi kertaa. Komissio vastasi 17. heinäkuuta, ettei se voinut antaa perusteltua vastausta, koska se neuvotteli edelleen kolmannen osapuolen (Porsche) kanssa.

Vasta 30. syyskuuta 2009 eli 10 kuukautta suositusluonnoksen antamisen jälkeen komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle päättäneensä antaa tutustuttavaksi osia näistä kirjeistä ja laatineensa niistä tätä varten editoituja versioita. Komissio kertoi myös aikeestaan informoida Porschea päätöksestään. Sitten komissio selitti 27. lokakuuta 2009, että päätös Porschen informoinnista oli lähetetty käännettäväksi saksaksi ja että se lähetettäisiin Porschelle marraskuun alkupuolella. Oikeusasiamies lähetti 9. marraskuuta 2009 komissiolle taas kirjeen, jossa hän pyysi kopiota Porschelle lähetetystä kirjeestä sekä tietoja kirjeiden tutustuttavaksi antamista koskevan menettelyn tuloksista. Komission yksiköt ilmoittivat oikeusasiamiehen toimistolle 4. joulukuuta 2009 puhelimitse, että kirje Porschelle lähetettäisiin piakkoin.

Kun oikeusasiamies toimitti erityiskertomuksensa Euroopan parlamentille 24. helmikuuta 2010, hän ei ollut siihen mennessä saanut tietoa Porschelle lähetettävästä kirjeestä eikä edellä mainittujen kolmen kirjeen saamisesta tutustuttavaksi. Uuden komission toimikauden alettua ja oikeusasiamiehen jätettyä erityiskertomuksensa komissio antoi kuin antoikin kirjeet tutustuttavaksi. Tämä tapahtui kuitenkin yli 15 kuukautta suositusluonnoksen antamisen jälkeen eikä suinkaan kolmen kuukauden kuluessa, kuten Euroopan parlamentti on määrännyt oikeusasiamiehen ohjesäännössä ja kuten on määrätty SEUT-sopimuksen 228 artiklassa.

Komissio selitti asiasta antamissaan kirjelmissä, ettei se voinut täyttää velvollisuuttaan ja vastata suositusluonnokseen, koska Porschen kanssa käytiin edelleen neuvotteluja kyseisten asiakirjojen sisällön ilmaisemisesta. Komissio perusteli neuvottelujen kestoa seuraavasti: ensinnäkin oli olemassa mahdollisuus päästä Porschen kanssa myönteiseen neuvottelutulokseen kirjeiden sisällön ilmaisemisesta ja toiseksi Porschelle piti antaa kohtuullinen määräaika ryhtyä oikeudellisiin toimiin, jos komissio päättäisi ilmaista kyseisten asiakirjojen sisällön.

Komission ensimmäisen argumentin suhteen on syytä palauttaa mieliin, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitettujen kuulemisten yhteydessä komission on annettava asiakirjan laatineelle kolmannelle vastausaika. Komission olisi käytettävä tätä toimivaltaa niin, että sillä on mahdollisuus noudattaa omia määräaikojaan. Komission toisen argumentin suhteen on todettava, että vaikka Porschelle on annettava mahdollisuus käyttää laillisia oikeuksiaan, tämä ei voi olla peruste komission poikkeuksellisen pitkälle viivyttelylle suositusluonnokseen vastaamisessa ja Porschen informoimisessa päätöksestä, että komissio aikoo ilmaista kirjeiden sisällön.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin oikeuskäytäntö, joka koskee vilpittömän yhteistyön periaatetta (SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohta), jonka mukaisesti unionin toimielimet tekevät keskenään vilpitöntä yhteistyötä. Tästä velvollisuudesta määrätään selvästi SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa.

Lisätietoja

Perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan "jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa",

Valitettavasti oikeusasiamiehen kokemukset osoittavat, että komissio jättää liian usein noudattamatta niiden pyyntöjen käsittelemiselle asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjä määräaikoja, jotka koskevat asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi. Vielä huonommin komissio suoriutuu, kun kansalaiset esittävät oikeusasiamiehelle kanteluja tapauksista, jotka koskevat asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi.

Komissio noudatti alkuperäisiä määräaikoja oikeusasiamiehen vuonna 2009 käsittelemiin tällaisia tapauksia koskeviin kanteluihin vastaamisessa ainoastaan neljässä tapauksessa 22:sta eli alle viidenneksessä tapauksista. Suurimmassa osassa tapauksista (14:ssä 22:sta) vastaus viivästyi yli 30 päivää. Yli neljänneksessä kaikista tapauksista (6:ssa 22:sta) viivästyminen oli 80 päivää tai enemmän.

Toukokuun 4. päivänä 2010 oikeusasiamies osallistui vetoomusvaliokunnan kokoukseen ja selitti erityiskertomusta. Puheensa aikana hän mainitsi, että komissio oli viivytellyt suositusluonnosta koskevan lausuntonsa antamista toisessakin asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskevassa asiassa (355/2007(TN)FOR) kolme kertaa. Tämä kantelu on kansalaisjärjestön – Euroopan ympäristötoimiston – tekemä. Oikeusasiamies esitti tätä asiaa koskevan suositusluonnoksen 29. kesäkuuta 2009. Komission olisi pitänyt lähettää lausuntonsa 31. lokakuuta 2009. Toukokuun 27. päivänä 2010 komissio ilmoitti, että se tarvitsi lausuntonsa antamiseen lisäaikaa 31. heinäkuuta 2010 asti, koska "oikeudellinen tilanne on edelleen epäselvä".

Päätelmät

Sitä tosiasiaa, että komissio todella antoi asiaan 676/2008/RT liittyvät kirjeet tutustuttavaksi oikeusasiamiehen jätettyä erityiskertomuksensa, olisi pidettävänä parlamentin oikeusasiamiehen tutkimusten muodossa toteuttaman komission työn valvontaprosessin kannalta menestyksenä.

Euroopan parlamentti voi kuitenkin vain todeta, että koska komissio viivytteli suositusluonnokseen vastaamisessa 15 kuukauden ajan eikä täyttänyt sitoumustaan ilmoittaa Porsche-yhtiölle aikomuksestaan ilmaista kirjeiden sisältö, komissio laiminlöi velvollisuutensa tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa, ja että komission tällainen asenne vahingoittaa sekä toimielinten välistä vuoropuhelua että EU:n julkista kuvaa.

Oikeusasiamies havaitsi tarkastuksessaan epäkohdan komission toiminnassa ja antoi komissiolle selkeän mahdollisuuden sen korjaamiseen. Komission vastahankainen asenne uhkaa rapauttaa kansalaisten luottamusta komissioon ja heikentää Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota asianmukaisesti ja tehokkaasti. Näin ollen se on ristiriidassa EU:n perusarvoihin kuuluvan oikeusvaltioperiaatteen kanssa.

Lisäksi on selvää, että komissiolle sattuu liian usein viivästymisiä asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskeviin pyyntöihin vastaamisessa. Se myöhästyy huomattavasti oikeusasiamiehelle vastaamisessa useimmissa tapauksissa, jotka koskevat asiakirjojen saamista tutustuttavaksi, ja joissakin tapauksissa viivästymiset ovat hyvin pitkiä. Tämä tilanne aiheuttaa järjestelmää koskevan ongelman. Se vie kansalaisilta yhden keskeisistä eduista, joita he voivat odottaa oikeusasiamiehelle kantelemista koskevan perusoikeutensa käyttämisestä, nimittäin tuloksen saamisen nopeammin kuin tuomioistuimen kautta on mahdollista.

Euroopan parlamentti vaatii komissiota tunnustamaan, että sen pitkä viivyttely oikeusasiamiehelle vastaamisessa tässä asiassa merkitsee SEU-sopimuksessa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön velvollisuuden rikkomista, ja antamaan sitoumuksen siitä, että se täyttää jatkossa sille kuuluvan velvollisuuden tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa. Mikäli komissio ei anna tällaista sitoumusta ja/tai ei jatkossakaan täytä yhteistyövelvollisuuttaan oikeusasiamiestä kohtaan, parlamentti voi määrätä komissiolle seuraamuksia. Tällainen seuraus voi olla muun muassa se, että osa komission hallintomenoihin tarkoitetuista määrärahoista otetaan varaukseen.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

25.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

10

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Victor Boştinaru, Pascale Gruny, Peter Jahr, Mariya Nedelcheva, Chrysoula Paliadeli, Nikolaos Salavrakos, Jarosław Leszek Wałęsa, Angelika Werthmann

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Axel Voss

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö