MIETINTÖ Rahoitusvälineillä käytävän kaupan sääntelystä – "dark pools" jne.

16.11.2010 - (2010/2075(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Kay Swinburne

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Rahoitusvälineillä käytävän kaupan sääntelystä – "dark pools" jne.

(2010/2075(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY[1],

–   ottaa huomioon sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäytöstä) annetun direktiivin 2003/6/EY[2],

–   ottaa huomioon G20-maiden 2. huhtikuuta 2009 Lontoossa, 25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa sekä 26. ja 27. kesäkuuta 2010 Torontossa antamat lausumat,

–   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä antamat tekniset neuvot – osakemarkkinat (CESR/10–394),

–   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä antamat tekniset neuvot – liiketoimista ilmoittaminen (CESR/10–292),

–   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä antamat tekniset neuvot – sijoittajansuoja ja välittäjät (CESR/10–417),

–   ottaa huomioon CESR:n aloittaman Euroopan osakemarkkinoihin liittyviä mikrostrukturaalisia kysymyksiä koskevan kuulemisen (CESR/10–142),

–   ottaa huomioon Ranskan talous-, teollisuus- ja työllisyysasioiden ministerille helmikuussa 2010 annetun kertomuksen rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisesta,

–   ottaa huomioon arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten kansainvälisen yhteistyöjärjestön (International Organisation of Securities Commission, IOSCO) helmikuussa 2009 antaman selvityksen suoraa sähköistä pääsyä koskevista toimista (Policies on direct electronic access),

–   ottaa huomioon maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (Committee on Payments and Settlements Systems, CPSS) ja IOSCO:n keskeisille vastapuolille marraskuussa 2004 antamat suositukset,

–   ottaa huomioon Yhdysvaltojen pörssivalvontaviranomaisen Securities and Exchanges Commissionin ilmoituksen osakemarkkinoiden rakenteesta (N:o 34-61358; asiakirja N:o. S7-02-10),

–   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean tekniset ohjeet Euroopan komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä sekä vastaukset Euroopan komission pyyntöön saada lisätietoja (CESR/10‑802, CESR/10-799, CESR/10-808, CESR/10-859 ja CESR/10-860),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0326/2010),

A. ottaa huomioon, että G20-maat totesivat, ettei mikään rahoituslaitos, mikään rahoitustuote eikä mikään alue saisi jäädä toimivan sääntelyn ja tehokkaan valvonnan ulkopuolelle, ja että ne sopivat siitä, että kaikilla vakioiduilla OTC-johdannaissopimuksilla olisi käytävä kauppaa pörsseissä tai tarvittaessa sähköisillä kaupankäyntipaikoilla,

B.  toteaa, että rahoitusjärjestelmän avoimuuden puute ja siihen liittyvä riskien epäselvyys on ollut rahoituskriisiä pahentava tekijä, joka on mahdollistanut yleisen epäluottamuksen leviämisen heikentäen näin huomattavasti likviditeettiä,

C. ottaa huomioon, että kuluttajansuoja, erityisesti hinnanmuodostusprosessia koskeva avoimuus, tehokkaat ja likvidit markkinat ja yhtäläiset kilpailumahdollisuudet olivat tärkeimpiä tavoitteita rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tullessa voimaan, mutta niitä ei ole vielä saavutettu, minkä vuoksi niiden on edelleen oltava prioriteettina; katsoo, että rahoituskriisin vuoksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä on priorisoitava myös järjestelmään sisältyvien riskien rajoittaminen,

D. toteaa, että rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin muuttamisessa on aina otettava huomioon sen merkitys reaalitalouteen ohjautuvien pääomasiirtojen hallinnassa ja sen johdosta mahdollinen työpaikkoihin, sijoituksiin ja eläkkeisiin kohdistuva vaikutus,

E.  ottaa huomioon, että edelleen jopa 40 prosenttia kaupasta käydään OTC-kauppana; katsoo, että markkinaosapuolia olisi kannustettava käymään enemmän kauppaa järjestäytyneillä kauppapaikoilla,

F.  toteaa, että sisällyttämällä rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia sekä ottamalla mukaan monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät ja nimettömänä käytävä kauppa pyrittiin helpottamaan siirtymistä kohti entistä säännellympiä ja avoimempia kauppapaikkoja,

G. toteaa, että rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä määritellään OTC‑kaupan tunnusmerkeiksi, että ne ovat epäsäännöllisiä ad hoc -toimia ja että ne toteutetaan tukkukaupan vastapuolten kanssa ja ovat osa liikesuhdetta, jota puolestaan luonnehtivat tavanomaista markkinakokoa suuremmat kaupat ja se, että kaupat toteutetaan niiden järjestelyjen ulkopuolella, joita kyseinen yritys yleensä käyttää liiketoiminnassaan kauppojen sisäisenä toteuttajana,

H. toteaa, että vaikka rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä myönnetään poikkeuksia, joilla sallitaan nimetön kauppa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien perustamisen ja sisäisten toteuttajien vuoksi sekä siksi, että OTC-kaupat määritellään epäsäännöllisiksi ad hoc -toimiksi, muuten kuin sisäisen toteuttajan kautta toteutettujen OTC-kauppojen osuus osakekaupasta on edelleen suuri, 38 prosenttia kaikesta käydystä osakekaupasta (CESR/10-394), eikä niiden osuus ole vähentynyt rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanon jälkeen; katsoo, että siksi olisi taattava rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin säännösten ja poikkeusten toteutuksen entistä tiukempi ja tehokkaampi valvonta,

I.   ottaa huomioon, että osakekaupan markkinoiden pirstoutuminen on väistämättä vaikuttanut kielteisesti likviditeettiin ja markkinoiden toimivuuteen, kun avoimuus on heikentynyt nimettömänä käytävän kaupan ja crossing networks -verkostojen yleistymisen vuoksi, ja että kauppapaikkojen määrän lisääntyminen sekä pörsseissä että niiden ulkopuolella ja yhä teknisemmäksi muuttunut kaupankäynti ovat pienentäneet toteutettujen kauppojen keskimääräistä arvoa, joka vuonna 2006 oli 22 266 euroa, mutta vuonna 2009 vain 9 923 euroa, mikä on lisännyt eräille käyttäjille aiheutuvia kauppojen kokonaiskustannuksia,

J.   ottaa huomioon, että toimeksiantojen koon pieneneminen on johtanut siihen, että markkinatoimijoiden kyky toteuttaa välittömästi suuria toimeksiantoja tietyillä markkinoilla on heikentynyt, ja että halu estää suurten toimeksiantojen vaikutukset markkinoihin on edistänyt niin kutsutun dark pool -kaupan leviämistä; ottaa huomioon, että alle kymmeneen prosenttiin kaikesta Euroopan talousalueen järjestäytyneillä markkinoilla käytävästä osakekaupasta sovelletaan rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyviä kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia (CESR/10–394) ja että tämä rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyvä poikkeus sallii nimettömän kaupankäynnin järjestäytyneillä markkinoilla avoimempana ja paremmin säänneltynä vaihtoehtona nimettömälle kaupankäynnille OTC-kauppapaikalla; toteaa kuitenkin, että asianmukaisen sääntelyn puuttuminen OTC-kauppojen osalta, "Broker crossing networks" -verkostot mukaan lukien, antaa OTC-kauppapaikalle kilpailuedun ja kannustaa lisäämään nimettömänä tehtävää kauppaa, mikä heikentää yleisesti markkinoiden avoimuutta; ottaa huomioon, että tällä hetkellä noin puolet kaupoista ei kuulu kauppaa edeltävien avoimuusvaatimusten piiriin, mutta että puolet OTC-kaupoista on markkinakokoa pienempiä eikä siten edellytä markkinavaikutukselta suojautumista,

K. katsoo, että yhtäläisten toimintaedellytysten takaamiseksi olisi broker crossing networks ‑verkostojen liiketoimintamallit tutkittava perusteellisesti, jotta varmistetaan, että niiden tarjotessa palveluja, mikä tarkoittaa, että ne toimivat käytännössä säänneltyinä markkinoina, monenkeskisinä kaupankäyntijärjestelminä tai sisäisinä toteuttajina, niitä säännellään vastaavasti,

L.  ottaa huomioon, että kilpailukykyisemmän ja innovatiivisemman kaupankäynti-infrastruktuurin tarjoamia kilpailuetuja ei ole todistettu, koska kaupankäynnin kokonaiskustannukset eivät ole pienentyneet ja avoimuus on heikentynyt, ja samalla on tullut selväksi, että markkinoiden kaikkien osallistujien koskemattomuutta ei taata asianmukaisesti entistä pirstoutuneemmilla markkinoilla,

M. katsoo, että koska HFT-kaupan väitetään tarjoavan likviditeettiä rahoitusmarkkinoille, olisi tarkoituksenmukaista selvittää, liittyykö sähköiseen toimeksiantojärjestelmään sekä HFT-kaupassa käytettävien strategioiden suureen osuuteen pörssikaupasta (arviolta 70 prosenttia Yhdysvalloissa) riskejä, kun otetaan huomioon erityisesti arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisen johtopäätökset Yhdysvalloissa 6. toukokuuta 2010 tapahtuneesta yhtäkkisestä romahduksesta, jolloin HFT-likviditeetin tarjoajat vetäytyivät markkinoilta,

N. toteaa, että HFT-strategiat ovat verrattain uusi ilmiö Euroopassa, ja niiden osuuden markkinoiden koosta arvioidaan olevan tällä hetkellä 35 prosenttia,

O. toteaa, että suurempi avoimuus olisi saavutettava ilmoittamalla kaikista rahoitusalan liiketoimista ennen niiden suorittamista ja niiden suorittamisen jälkeen, jotta parannetaan tulevien ongelmien ja niiden laajuuden havaitsemista ennakolta sekä hinnanmuodostusprosessin tehokkuutta ja vaalitaan markkinoiden toimijoiden välistä luottamusta,

P.  ottaa huomioon 24. ja 25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa tehdyt G20-päätökset, joiden mukaan kaikilla standardoiduilla OTC-johdannaissopimuksilla olisi käytävä kauppaa pörsseissä tai sähköisillä kaupankäyntipaikoilla,

Q. toteaa, että jäsenvaltioiden väliset erot täytäntöönpanossa ovat johtaneet rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin kehyksen epätäydelliseen soveltamiseen,

Rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä tarkoitetut kauppapaikat

1.  tunnustaa, että markkinainfrastruktuurit ovat olleet kestäviä koko kriisin ajan; kehottaa komissiota kuitenkin vahvistamaan kaikkia kauppapaikkoja ja selvitysjärjestelmiä koskevia markkinainfrastruktuureja, niin että ne selviytyvät tulevista riskeistä avoimuuden lisäämisen, suuremman joustavuuden ja kaikkien liiketoimien valvonnan avulla;

2.  pitää myönteisenä komission ehdotusta asetukseksi, joka koskee OTC-johdannaisia, keskeisiä vastapuolia ja kauppatietorekisterejä, ja pitää sitä välttämättömänä ehtona avoimuuden ja turvallisuuden lisäämiselle rahoitusvälinemarkkinoilla, ja katsoo, että se on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että merkittävä osa OTC-kaupasta siirretään sellaisille kauppapaikoille, jotka kuuluvat rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin soveltamisalaan;

3.  ehdottaa, että yhtäläisen kohtelun nimissä monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin on sovellettava samantasoista valvontaa ja siksi samanlaista sääntelyä kuin monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien väliseen kilpailuun, ja että säänneltyjen markkinoiden toimintaedellytysten olisi oltava tasavertaiset, kun otetaan samalla huomioon monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien suuri merkitys markkinoille pääsyssä;

4.  pyytää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tekemään tutkimuksen sisäisen toteuttajan (systematic internaliser, SI) toiminnasta ja tarkoitusperistä ja ehdotusten esittämisestä tämän käytännön sääntelyn parantamiseksi, jotta varmistetaan, että sitä käytetään toimeksiantojen toteuttamisessa kahdenvälisesti vastapuolen kanssa;

5.  vaatii, että sijoituspalveluyritysten, jotka tarjoavat salkunhoitopalveluja ja toimivat salkunhoitajina, on saatava "paras toteutus" sijoitusyhtiöiltä, joihin ne sijoittavat, siinäkin tapauksessa että salkunhoitaja on luokiteltu rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin mukaiseksi hyväksyttäväksi vastapuoleksi;

6.  kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tarkistamaan, onko toimeksiannon parasta toteutustapaa säänneltävä paremmin, kun on kyse kaupan jälkeisistä ja toteutuksen laatua sekä markkinateknologiaa, kuten toimeksiantojen kulkua ja kauppapaikkojen verkostoitumista, koskevien tietojen saatavuudesta;

7.  kehottaa panemaan rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiiviin säännökset kaikilta osin täytäntöön sen varmistamiseksi, että Broker crossing networks -verkostoja (BCN), jotka toteuttavat vastaavia tehtäviä kuin säännellyt markkinat, monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät tai sisäiset toteuttajat, säännellään sellaisina, ja vaatii täytäntöönpanon helpottamiseksi, että kaikkien BCN-verkostojen on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki seuraavat tarpeelliset tiedot:

a)   järjestelmän kuvaus sekä tiedot omistussuhteista ja asiakkaista

b)   tiedot järjestelmään pääsystä

c)   tiedot järjestelmän avulla toteutettavista toimeksiannoista

d)   tiedot kaupankäyntimenetelmistä ja välittäjän toimintavapaudesta

e)   tiedot liiketoimen jälkeistä välitöntä ilmoittamista koskevista järjestelyistä;

8.  kehottaa teettämään tutkimuksen osakkeiden OTC-kaupasta ja parantamaan OTC-kaupan sääntelyä sen varmistamiseksi, että säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän käyttö toimeksiantojen toteuttamisessa monenkeskisesti ja sisäisten toteuttajien käyttö toimeksiantojen toteuttamisessa kahdenvälisesti lisääntyvät ja että OTC-osakekaupan osuus pienenee merkittävästi;

9.  pyytää komissiota tutkimaan, miten toimeksiannon vähimmäiskoon määrittäminen vaikuttaa kaikkiin dark pool -kaupoihin, sekä sitä, voitaisiinko vähimmäiskoon noudattamista valvoa tiukasti, jotta ylläpidetään riittävää kauppavirtaa avoimilla kauppapaikoilla hintatietojen selvittämiseksi;

Kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevat poikkeukset

10. kehottaa komissiota tarkistamaan rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyviä kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia ja harkitsemaan,

a)   olisiko otettava käyttöön viitehintaa koskevaan poikkeukseen sovellettava asianmukainen kynnysarvo avointen kauppapaikkojen käytön edistämiseksi,

b)   olisiko viitehintaan sovellettava poikkeus laajennettava koskemaan liiketoimia, jotka sisältyvät viitemarkkinoiden nykyiseen marginaaliin,

c)   voitaisiinko ottaa käyttöön kaupan enimmäisvolyymi, johon kauppaa edeltävää avoimuutta koskevia poikkeuksia voitaisiin soveltaa tehokkaan hinnanmuodostuksen takaamiseksi,

d)   voitaisiinko Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle antaa mahdollisuus mukauttaa ja rajoittaa kauppaa edeltäviä poikkeuksia tarpeen mukaan ottaen huomioon nimettömänä käytävän kaupan vaikutus markkinoiden tehokkuuteen;

11. kehottaa soveltamaan kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia yhtenäisesti jäsenvaltioissa, jotta voidaan vähentää täytäntöönpanoeroja, koska ne voivat johtaa epävarmuuteen, lainsäädännöllä keinotteluun ja eriarvoisiin kilpailumahdollisuuksiin; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen määrittämät tekniset standardit voisivat olla sopiva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi rahoituspalveluja koskevan yhden yhtenäisen säännöstön mukaisesti;

Konsolidoidut kaupankäyntitiedot

12. pitää myönteisenä markkinaosapuolten äskettäistä ilmoitusta siitä, että ne erottavat toisistaan kauppoja edeltävät ja niitä seuraavat tiedot, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla pyritään yhteisiin tietostandardeihin ja tietojen entistä parempaan saatavuuteen;

13. kehottaa komissiota perustamaan työryhmän sellaisten vaikeuksien voittamiseksi, jotka estävät konsolidoimasta markkinatietoja Euroopassa ja jotka liittyvät erityisesti kaikentyyppisiä kauppoja koskevien tietojen huonoon laatuun;

14. kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista laatimaan yhteiset standardit ja muodot kaupankäynnin jälkeisten tietojen ilmoittamiseksi niin järjestäytyneiden kauppapaikkojen kuin OTC-kauppojenkin osalta tietojen konsolidoinnin helpottamiseksi;

15. vaatii, että kaikki ilmoituksia antavat kauppapaikat velvoitetaan erottamaan kauppojen jälkeiset tiedot kauppoja edeltävistä tiedoista, jotta tiedot voidaan antaa kaikkien markkinaosapuolten käyttöön kaupallisesti järkevin ja vertailtavissa olevin hinnoin; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan hyväksyttyjen ilmoitusmenettelyiden käyttöönottoa, jotta voidaan ottaa käyttöön laatunormeja kauppaa koskevien tietojen julkistamisesta ja vähentää niiden kauppapaikkojen määrää, joissa ilmoituksia voidaan tehdä, sekä vähentää tietojen yhtenäistämistä haittaavaa Internet-sivujen käyttöä;

16. kehottaa lyhentämään liiketoimien julkistamista viiveellä koskevaa määräaikaa, niin että liiketoimista ilmoitetaan sääntelyviranomaisille kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa niiden suorittamisesta; katsoo, että liiketoimien ilmoittamisen osalta ei normaalioloissa pitäisi hyväksyä yli yhden minuutin pituisia viivästyksiä;

17. katsoo, että on välttämätöntä analysoida OTC-kaupan jakautumista ja OTC-kauppaan liittyviä liiketoiminnan malleja, ja kehottaa siksi ottamaan käyttöön OTC-kauppoja edeltävään ja niitä seuraavaan avoimuuteen liittyviä erityisiä merkkejä, jotta voitaisiin entistä paremmin ymmärtää tällaisten OTC-kauppojen luonnetta ja arvioida, millaiset toimet ovat hyväksyttäviä OTC-kauppojen yhteydessä niiden erityispiirteiden perusteella;

Mikrostrukturaaliset kysymykset

18. vaatii, että kaikkien kauppapaikkojen on voitava todistaa kansallisille sääntelyviranomaisille, että niiden tekniikka ja valvontajärjestelmät pystyvät selviytymään sellaisesta toimeksiantojen tulvasta, joka nähtiin 6. toukokuuta, jotta voidaan varmistaa, että ne todella selviytyvät ääriolosuhteissa ohjelmoituun nopeaa pörssikauppaan (High Frequency Trading, HFT) ja algoritmiseen kaupankäyntiin liittyvästä toiminnasta, ja että niiden on osoitettava, että ne pystyvät luomaan omat toimeksiantoluettelonsa uudelleen päivän loppuun mennessä niin, että syyt markkinoiden poikkeukselliseen toimintaan voidaan selvittää ja kaikki epäilty markkinoiden väärinkäyttö tunnistaa;

19. kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen algoritmisen kaupankäynnin ja HFT-kaupan markkinoille tuottamista kustannuksista ja hyödyistä ja sen vaikutuksista muihin markkinaosapuoliin, erityisesti yhteisösijoittajiin, jotta voidaan selvittää, tuottaako automaattisesti syntyvä merkittävä kauppavirta todellista likviditeettiä markkinoille ja miten se vaikuttaa hinnan muodostumiseen; kehottaa myös tutkimaan, missä määrin HFT‑kauppa antaa mahdollisuuden markkinahintojen manipulointiin tavalla, joka luo markkinaosapuolten kesken erilaiset toimintaedellytykset, ja miten se vaikuttaa markkinoiden yleiseen vakauteen;

20. kehottaa määrittämään hintojen ohjailun hämäystarkoituksessa esitettyjen tarjousten avulla sekä suurten ja välittömästi peruutettavien tarjousten esittämisen markkinoiden väärinkäytöksi;

21. kehottaa tutkimaan, olisiko säänneltävä yrityksiä, jotka käyttävät HFT-strategioita, jotta varmistetaan, että niillä on vakaat järjestelmät ja valvontamekanismit ja että ne tarkistavat käyttämiään algoritmeja säännöllisesti, niillä on kapasiteetti päivänsisäiseen valvontaan ja mahdollisuus selvittää reaaliajassa jäljellä olevia positioita ja vipua ja että ne pystyvät osoittamaan, että ne ovat laatineet toimivia menettelyjä epätavanomaisten tilanteiden hallintaa varten;

22. kehottaa tarkastelemaan haasteita, joita HFT-kauppa aiheuttaa markkinoiden seurannalle; toteaa, että sääntelyviranomaisilla on oltava asianmukaiset keinot mahdollisen väärinkäytön havaitsemiseen ja seurantaan; kehottaa siksi ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikista säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien vastaanottamista toimeksiannoista sekä tällaisilla kauppapaikoilla tehdyistä kaupoista;

23. kehottaa kaikkia kauppapaikkoja, joihin on mahdollista joko suoraan tai ulkoisen operaattorin välityksellä sijoittaa palvelin, varmistamaan, että kaikilla asiakkailla on yhtäläiset käyttömahdollisuudet ja, mikäli mahdollista, samat ehdot infrastruktuurilatenssin osalta, jotta noudatetaan rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä vahvistettua syrjimätöntä käytäntöä;

24. kehottaa sääntelyviranomaisia valvomaan ja sääntelemään sponsoroidun pääsyn tarjontaa ja kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimia, kuten

a)   suodattamattoman sponsoroidun pääsyn nimenomaista kieltämistä yrityksiltä riippumatta siitä, kuuluvatko ne samaan yritysryhmään kuin sponsori,

b)   välittäjä-myyjien ja sijoitusyritysten velvoittamista perustamaan riskinhallintajärjestelmä kauppaa edeltävää ja sen jälkeistä valvontaa varten ja toimittamaan sitä koskevat tiedot ja ylläpitämään sitä sekä laatimaan valvontamenettelyjä rahoitukseen ja sääntelyyn liittyvien riskien sekä muiden markkinoille pääsyyn liittyvien riskien hallitsemiseksi;

25. kehottaa tarvittavista turvatoimista huolimatta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tutkimaan tarkemmin, voidaanko sponsoroitu pääsy katsoa syrjiväksi pääsyksi;

26. kehottaa komissiota hyväksymään IOSCO:n teknisen komitean parhaillaan laatimat suoraa sähköistä pääsyä koskevat periaatteet, sponsoroitu pääsy mukaan lukien, ja toteaa, että näihin periaatteisiin sisällytetään kriteerit niiden asiakkaiden valintaa varten, joille voidaan antaa sponsoroitu pääsy, sekä kauppapaikan, jäsenen ja asiakkaan välistä sopimussuhdetta koskevat kriteerit ja määritellään näiden keskinäiset vastuut asianmukaisen valvonnan ja suodattimien osalta;

27. katsoo, että pikatoimeksiantojen käyttö olisi lopetettava, jotta voidaan noudattaa kaikkien sijoittajien yhtäläisen kohtelun periaatetta;

28. kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tutkimaan maksujen rakenteita, jotta varmistetaan, että toteutuksesta perittävät maksut, oheismaksut, sijoitusyritysten välityspalkkiot ja muut niihin liittyvät palkkiot ovat avoimia, syrjimättömiä ja luotettavan hintakehityksen mukaisia, ja että ne on suunniteltu sellaisiksi ja niitä sovelletaan siten, että ne eivät kannusta väärinkäytöksiin, sekä arvioimaan, olisiko toimeksiantoja esittävien käyttäjien maksettava tietty vähimmäismaksu riippumatta siitä, toteutuvatko toimeksiannot vai eivät, koska markkinainfrastruktuurin on käsiteltävä kyseiset toimeksiannot;

29. ehdottaa, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tutkimuksen "maker/taker"-maksumallista sen selvittämiseksi, olisiko myös edullisemmasta "maker"-maksurakenteesta hyötyviin toimijoihin sovellettava muodollisia markkinatakaajien velvoitteita ja olisiko heitä valvottava;

30. vaatii, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen valvoo ja määrittää täytäntöönpanosäädösten avulla vankkoja hintojen vaihtelevuuden keskeytys- ja estojärjestelmiä ("circuit breakers"), jotka toimivat samanaikaisesti EU:n kaikilla kauppapaikoilla, niin että voidaan estää Yhdysvalloissa tapahtuneen romahduksen kaltaiset tapahtumat;

Soveltamisala

31. pyytää, ettei yhdellekään sääntelemättömälle markkinaosapuolelle anneta suoraa tai suodattamatonta pääsyä virallisille kauppapaikoille ja että omaan laskuunsa toimivien merkittävien markkinaosapuolten on ilmoitettava tietonsa sääntelyviranomaiselle ja sallittava, että heidän toimintaansa seurataan ja valvotaan asianmukaisesti vakauden takaamiseksi;

32. vaatii, että sääntelemättömien toimijoiden algoritmisia kauppastrategioita käyttäen harjoittama omaisuuskauppa sallitaan vain säännellyn vastapuolen kanssa;

33. kehottaa laajentamaan rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin avoimuusmenettelyn soveltamisalan koskemaan kaikkia osakkeenomaisia välineitä, kuten talletustodistuksia, pörssilistattuja rahastoja, pörssilistattuja raaka-aineita ja sertifikaatteja;

34. kehottaa komissiota ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista harkitsemaan kauppaa edeltävän ja kaupan jälkeisen omaisuuden arvon mukaan sovellettavan avoimuusvaatimuksen käyttöönottoa kaikkien muiden kuin osakkeisiin liittyvien rahoitusvälineiden osalta, hallitusten ja yritysten obligaatiomarkkinat ja keskusvastapuoliselvitykseen soveltuvat johdannaiset mukaan lukien, jolloin vaatimusta olisi sovellettava siten, että tehdään tarvittaessa ero eri omaisuusluokkien välillä ja toteutetaan samalla toimia, joilla edistetään OTC-johdannaistuotteiden vakiointia, jotta avoimuuden soveltamista voidaan laajentaa;

35. on sitä mieltä, että komission pitäisi taata, että kauppojen jälkeiset tiedot muista tuotteista kuin osakkeista annetaan yhdenmukaisessa muodossa, kun otetaan huomioon esiin nousseet kysymykset, jotka liittyvät eurooppalaisia osakkeita koskevien, kauppojen jälkeisten tietojen laatuun ja yhdenmukaisuuteen;

36. kannattaa komission aikomusta soveltaa johdannaisiin entistä laajemmin rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin säännöksiä, koska näiden tuotteiden kauppa siirtyy yhä lisääntyvässä määrin virallisille kauppapaikoille ja koska kyseisten tuotteiden standardointia lisätään ja niihin sovelletaan enenevässä määrin keskusselvitystä koskevia vaatimuksia;

37. pyytää komissiota tekemään ehdotuksen sen takaamiseksi, että kaikilla standardoitavissa olevilla OTC-johdannaissopimuksilla käydään kauppaa pörsseissä tai sähköisillä kaupankäyntipaikoilla, jotta voidaan tarvittaessa varmistaa, että tällaisten sopimusten hinta muotoutuu avoimesti, oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti ja ilman eturistiriitoja;

38. pyytää tarkistamaan selvitysyhteisöjä, arvopaperikaupan selvitysjärjestelmiä ja järjestelmälle tärkeitä maksujärjestelmiä koskevia IOSCO:n standardeja, jotta markkinoiden avoimuutta voidaan parantaa entisestään;

39. katsoo, että erilaisten fyysisten ja rahoitukseen liittyvien hyödykkeiden markkinoiden sääntelyviranomaisilla on oltava mahdollisuus saada samat tiedot trendien ja keskinäisten yhteyksien havaitsemiseksi, ja kehottaa komissiota koordinoimaan toimia sekä EU:ssa että koko maailmassa;

40. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

• [1]  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
• [2]  EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.

PERUSTELUT

Euroopan pääomamarkkinat ovat viime aikoina kokeneet ennennäkemättömiä muutoksia, jotka ovat johtuneet sekä sääntelyn muuttumisesta rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanon jälkeen että samanaikaisesti tapahtuneesta tekniikan kehittymisestä. Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin käyttöönotto osui lisäksi samaan aikaan rahoituskriisistä johtuvien ulkoisten syiden aiheuttaman osakekurssien epävakaisuuden kanssa. Vaikka kaikista kauppapaikoista oli käytettävissä luotettavia markkinatietoja, eivät määrälliset tiedot yksinään anna selkeää kuvaa sääntelyn vaikutuksista.

Pääpörssit ovat viimeisen viiden vuoden aikana menettäneet monopoliasemansa. Alle 60 prosenttia brittiläisten FTSE 100 -osakkeiden kaupasta tapahtuu Lontoon pörssissä. CAC40-kaupasta tapahtuu 30 prosenttia Pariisin pörssin Euronextin ulkopuolella ja 25 prosenttia DAX30-kaupasta Frankfurtissa sijaitsevan Deutsche Börsen ulkopuolella. Kaikki toimijat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että osakekaupan pörssimonopolin lakkauttaminen on lisännyt kauppapaikkojen välistä kilpailua.

Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tärkein tavoite, toisin sanoen toimeksiantojen toteutusta koskevan kauppapaikkojen välisen kilpailun edistäminen, on lisännyt sijoittajien valinnanvapautta, alentanut liiketoimien kustannuksia ja auttanut tehostamaan hinnanmuodostusprosessia. EU:ssa toimii nyt pääpörssien lisäksi 136 monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää, jotka yhdessä muodostavat järjestäytyneet kauppapaikat. Nämä järjestäytyneet kauppapaikat vastaavat noin 60 prosentista kaupasta. Lopusta huolehtivat välittäjä-myyjät, ja tästä kaupasta käytetään yhteisnimitystä OTC-kauppa. Kahdenvälisistä liiketoimista, joissa asiakas antaa välittäjälle toimeksiannon ja tämä etsii sopivan vastapuolen ja jotka aikaisemmin olivat pääasiallisesti suullisia toimeksiantoja, on suurimmaksi osaksi tullut sähköisiä toimeksiantoja. Vaikka kauppaa edeltävää avoimuutta ei ole määritelty OTC-toimeksiantojen osalta, niistä on rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin mukaan kuitenkin ilmoitettava.

Markkinoiden pirstoutuminen ja kaupankäynnin hajautuminen eri kauppapaikkoihin ovat kuitenkin johtaneet kaupan jälkeisen avoimuuden vähenemiseen, erityisesti kun on kyse kaupan jälkeisten tietojen laadusta. Kaupan jälkeisiä konsolidoituja tietoja varten tarvitaan tehokkaampaa sääntelykehystä, johon sisällytetään toimeksiannon toteutuksessa käytetyt uudet tekniset koodit, jotta otetaan paremmin huomioon, että kauppiaat toteuttavat toimeksiantoja monilla eri kauppapaikoilla. Sääntelyviranomaisten on varmistettava, että ne voivat milloin tahansa rekonstruoida toimeksiantoluettelon voidakseen ymmärtää markkinadynamiikkaa ja markkinaosapuolten toimintaa. Sääntelyä tarvitaan myös kaupan jälkeisten tietojen konsolidoinnin esteiden poistamiseen, jotta voidaan perustaa yksityisesti toimiva eurooppalainen liiketoimien ilmoittamisjärjestelmä ("European consolidated tape").

Tietojen kustannukset ovat Yhdysvalloissa huomattavasti alhaisemmat kuin EU:ssa. Ne saattavat olla vain 50 dollaria kuukaudessa kaikkien kauppapaikkojen osalta, kun ne EU:ssa voivat olla jopa 500 dollaria. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kauppapaikat yhdistävät kauppaa edeltävät ja kaupan jälkeiset tiedot. minkä vuoksi tiedot on eriteltävä, jolloin kustannukset alenevat merkittävästi. Kauppaa koskevien tietojen vaihteleva laatu ja tietojen ilmoittamiseen tarkoitettujen yhteisten käytäntöjen puute ovat pahentaneet näitä ongelmia. Ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista laatimalla yhteiset standardit ja menettelyt kaupankäynnin jälkeisten tietojen ilmoittamiseksi.

Rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä on myös yksityiskohtaiset säännökset sallitusta viipeestä kaupan jälkeisten tietojen ilmoittamisessa, ja tekniikan lisääntyneen käytön vuoksi vaikuttaa hinnanmuodostuksen kannalta tarkoituksenmukaiselta lyhentää tätä ajanjaksoa siten, että kaikista liiketoimista on ilmoitettava viimeistään 24 tunnin kuluessa niiden suorittamisesta. Sähköisten liiketoimien kyseessä ollessa ei tulisi hyväksyä yli yhden minuutin pituista viivettä.

Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin voimaantulon jälkeen markkinoilla on kriisin lisäksi tapahtunut monia muita muutoksia, kuten uuden tekniikan käyttöönotto sekä nyttemmin laajalle levinnyt sähköinen algoritmikauppa, HFT-kauppa mukaan lukien. On mielenkiintoista havaita, että nykyisestä uudesta tekniikasta ja avoimuusvaatimusten lisääntymisestä huolimatta OTC-kaupan prosentuaalinen osuus kaupan koko määrästä ei ole vähentynyt sen jälkeen kun kauppapaikkojen määrä on lisääntynyt. Markkinat ovat kuitenkin mukautuneet laajojen toimeksiantojen nimettömänä käytävään kauppaan ("Broker crossing networks") ja rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyvien poikkeusten käyttöön tällaisiin toimiin, silloin kun niiden suorittajina ovat järjestäytyneet kauppapaikat ("dark transactions").

Noin kymmeneen prosenttiin kaikesta Euroopan talousalueella käytävästä osakekaupasta sovelletaan rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä vahvistettuja kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia, minkä vuoksi tämän kaupan voidaan katsoa tapahtuvan "pimeässä". On kuitenkin saatava aikaan tasapaino hinnanmuodostuksen helpottamiseksi tarvittavan kauppaa edeltävän avoimuuden ja sellaisten tapausten välille, joissa poikkeusten myöntäminen on perusteltua ei-toivottujen markkinatapahtumien ehkäisemiseksi ja markkinoiden toimivuuden edistämiseksi. Koska toimeksiantojen keskimääräinen koko on alentunut 22 266 eurosta (2006) 9 923 euroon (2009) ja koska ainoastaan 0,9 prosenttiin kaupasta sovelletaan nyt "viitehintaa" koskevaa poikkeusta, poikkeuksia olisi tarkistettava. On myös varmistettava, että kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia sovelletaan yhtenäisemmin jäsenvaltioissa, jotta voidaan vähentää täytäntöönpanoeroja. Tekniset standardit voisivat olla tarkoituksenmukainen keino tämän tavoitteen saavuttamiseen.

OTC-kauppaa käytiin broker-dealer crossing -verkostojen välityksellä jo ennen rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin voimaantuloa, mutta niistä on nyt suureksi osaksi tullut sähköisiä kaupankäyntipaikkoja asiakkaille. BCN-verkostot hyväksytään arvokkaana kauppapaikkojen lisänä, erityisesti kun on kyse ostotoimeksiannoista. Ne olisi siksi hyväksyttävä omana ryhmänään rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä, ja niihin olisi sovellettava sääntelyä, jotta niiden toimintaa voidaan valvoa.

Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea kerää parhaillaan tietoja voidakseen asianmukaisesti arvioida "pimeässä" toteutettujen toimeksiantojen määrän sekä arvioidakseen kaupan määrän kynnysarvon, jonka ylittyessä liiketoimet, jotka suoritetaan ilmoittamatta hintaa ennen kauppaa, alkavat vaikuttaa itse hinnanmuodostukseen. Kauppapaikkojen sääntely on Yhdysvalloissa kehittyneempää kuin EU:ssa. Meidän onkin siksi tutkittava, voimmeko ottaa oppia nimettömästi käytävää kauppaa koskevaan kaupan jälkeiseen avoimuuteen Yhdysvalloissa sovellettavasta käytännöstä, erityisesti ottaen huomioon, että brittiläinen rahoituksenvalvontaviranomaisen FSA:n nykyisen arvion mukaan alle 1 prosentti osakekaupasta käydään nimettömästi OTC-sopimuksia käyttäen, kun sitä vastoin Yhdysvalloissa nimettömästi käytävän kaupan osuus on lähes 10 prosenttia kaupan kokonaismäärästä.

Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin voimaantulon jälkeen markkinainfrastruktuurin tarjoajista on lisääntyvässä määrin tullut teknisiä kauppapaikkoja, jotka ovat hyvin riippuvaisia tietotekniikkajärjestelmistä ja jotka kilpailevat keskenään siitä, kuka pystyy tarjoamaan tehokkaimman, nopeimman ja kestävimmän kaupankäyntijärjestelmän. Sääntelyssä tapahtuneiden muutosten lisäksi myös uusi teknologia ja uusien markkinaosapuolten tulo markkinoille on nopeuttanut kaupankäyntiä, lisännyt HFT‑kaupan määrää ja parantanut kauppapaikkojen jäsenten asiakkaiden suoraa pääsyä markkinoille ja tehnyt siten markkinoista nopeammat ja dynaamisemmat.

Yksi syy liiketoimien keskimääräisen koon jatkuvaan pienenemiseen on se, että uudet markkinaosapuolet maksavat palkkion toimeksiantojen välittömästä toteutuksesta mutta eivät suurten toimeksiantojen välittämisestä. Kaikki hyvin toimivat markkinat tarvitsevat yrityksiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan likviditeettiä ja julkistamaan hinnat. Perinteisesti tästä tehtävästä ovat vastanneet asiantuntijat ja markkinatakaajat, jotka ilmoittivat osto- ja myyntihinnan ja saivat voittoa niiden välisestä erotuksesta. Markkinoiden kehityttyä likviditeetintarjontatapa on muuttunut. Algoritmikauppaa harjoittavat yritykset tarjoavat nyt erityisesti uuden tekniikan ansiosta markkinoille likviditeettiä kirjaamalla osto- ja myyntitoimeksiannot sähköiseen toimeksiantoluetteloon ja vahvistamalla hinnan julkisesti. Markkinatakaajat eivät yleensä pidä sijoituksia kovin kauan. Siksi onkin syntynyt HFT‑strategioita, joiden avulla tästä toiminnasta voidaan hyötyä. Vaikuttaisi tarkoituksenmukaiselta teettää lisätutkimuksia siitä, mitä velvoitteita ja vastuita näiltä epävirallisilta markkinatakaajilta voitaisiin edellyttää. Jos ne hyötyvät markkinatakaajien hintarakenteesta, ne olisi velvoitettava pyydettäessä ilmoittamaan markkinahinta.

HFT-kauppa ei sinänsä ole kauppastrategia, mutta sitä voidaan käyttää monissa eri kauppastrategioissa, joille kaikille on yhteistä osakesalkun liikevaihdon suuruus. Monet HFT‑kauppiaat voivat suorittaa jopa 33 000 liiketointa sekunnissa, jolloin osto- ja myyntitoimeksiannon käsittely kestää alle mikrosekunnin. Koska niiden kaikkien on oltava nopeita, ne ovat latenssiherkkiä ja tarvitsevat paljon kapasiteettia markkinatietovirran käsittelyyn ja toimeksiantojen yhteensovittamiseen sekä kurssienilmoitusjärjestelmiä. Ne jakautuvat yleensä kahteen ryhmään: sähköiseen markkinatakaukseen ja tilastolliseen arbitraasiin. HFT-kauppaiden käymän kaupan määrä on arviolta yli 35 prosenttia, ja sen osuuden uskotaan edelleen kasvavan. Yhdysvaltojen markkinoilla, joilla HFT-kaupan harjoittaminen on edullisempaa, vastaava luku on 70 prosenttia. Selvityksestä ja toteutuksesta EU:ssa aiheutuvat kustannukset lienevät este lisäkasvulle, joten kustannusten aleneminen vaikuttaisi todennäköisesti markkinadynamiikkaan.

HFT-strategioiden vaikutuksesta markkinoihin ja erityisesti siitä, voisiko tekniikka kokonaisuudessaan vaikuttaa itse markkinoiden kestävyyteen, on käytettävissä vain vähän tietoja. Vaikuttaa siltä, että HFT-kauppa on lisännyt likviditeettiä ja tiukentanut sijoittajien osto- ja myyntikurssien välisiä eroja. On kuitenkin tehtävä lisätutkimuksia sen varmistamiseksi, voidaanko tätä likviditeettiä hyödyntää, koska käytettävissä oleva määrä on usein rajoitettu ja toimeksiantoluetteloiden tietojen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa. Lisäksi on tehtävä tutkimuksia sen selvittämiseksi, onko HFT-kaupan kasvu vaikuttanut kielteisesti myös hinnanmuodostukseen.

On havaittu, että monet HFT-kauppiaat toimivat yksityisinä kaupankäyntiyrityksinä ja että ne ovat sääntelemättömiä toimijoita, eikä niiden siksi tarvitse noudattaa rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyviä säännöksiä. Koska on olemassa poliittista tahtoa säännellä asianmukaisesti kaikkia merkittäviä markkinaosapuolia, ehdotamme että säännöksiä sovellettaisiin myös näihin yrityksiin. Rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyvät ilmoittamista koskevat säännökset olisi siksi pikaisesti ulotettava koskemaan myös näitä yrityksiä. Yhdysvalloissa 6. toukokuuta tapahtunut rahoitusmarkkinoiden äkillinen romahtaminen osoitti, että erityisesti näiden yritysten järjestelmiä ja riskinhallintaa on valvottava. Kauppapaikkojen stressinsietokykyä olisi testattava sen varmistamiseksi, että ne kykenevät käsittelemään hallitsemattomia algoritmeja. Kaikkien markkinaosapuolten toimintaa koskevien tietojen keräämistä on priorisoitava, jotta sääntelyviranomaiset voivat tarvittaessa rekonstruoida toimeksiantoluettelot valvoakseen, että markkinat toimivat turvallisesti ja tehokkaasti. Liiketoimien määrä huomioon ottaen vaikuttaa siltä, että niistä voi aiheutua riski järjestelmälle. Asia olisi siksi tutkittava EU:n tasolla.

Palvelimien yhteensijoittamisesta on tulossa yleinen käytäntö, koska asiakkaan palvelimen sijoittaminen lähelle kauppiaan palvelinta mahdollistaa sen, että kauppaa käyvä yritys saa lyhyemmässä ajassa markkinatietoja kauppapaikalta ja voi nopeammin antaa toimeksiantoja markkinoille, mikä vähentää latenssia ja tarjoaa yrityksille mahdollisuuden toimia tehokkaammin. Samaan tulokseen päästään myös kolmannen osapuolen lähipalveluilla (proximity hosting). Palvelimien yhteensijoittaminen on tosin kallista, mutta ei nykyisellään näytä olevan syrjivää. Vaikka kaikkia käyttäjiä olisi kohdeltava tasapuolisesti, kun on kyse palvelimien etäisyydestä ja hinnoista, näyttää siltä, että hintojen määritystä koskevat tiedot on vaadittava ilmoittamaan.

Sponsoroitu pääsy tarjoaa kauppiaille, jotka eivät ole markkinoiden jäseniä, mahdollisuuden ohjata toimeksiantonsa sponsoroidun järjestelmän, kuten esimerkiksi välittäjä-myyjän tai yleisen selvitysosapuolen kautta. Ne EU:ssa toimivat kauppapaikat, jotka sallivat sponsoroidun pääsyn, nimittäin Chi-X, BATS Europe, LSE ja NYSE Euronext, ovat sääntelyviranomaistensa valvonnan alaisina ottaneet käyttöön suodattimia ja valvontaa koskevia vaatimuksia, joita jäsenten on noudatettava ennen toimeksiannon välittämistä Suodattamaton (suora) sponsoroitu pääsy tarjoaa kuitenkin välittäjän asiakkaalle mahdollisuuden olla suoraan yhteydessä kauppapaikkaan ilman muuta valvontaa. Tästä käytännöstä aiheutuu kohtuuttomia riskejä markkinoiden jäsenelle ja sen selvitysjärjestelmälle sekä markkinoiden toiminnalle, ja se olisi siksi kiellettävä EU:ssa. Suoraa pääsyä kauppapaikoille varten on kehitettävä asianmukaisia kauppaa edeltävien riskien hallintajärjestelmiä ja kaupan jälkeiseen valvontaan tarkoitettuja järjestelmiä. Erityisen tärkeää tämä on, kun on kyse toimijoista, jotka käyttävät selvitysyritystä, jolloin sponsoroidut asiakkaat voivat toimia markkinoilla käyttäen merkittävää vipuvoimaa ja saattavat siten moniin strategioiden potentiaalisesti sisältyvien laajojen intraday-positioiden vuoksi aiheuttaa järjestelmälle sisäisen riskin.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin voimaantulon jälkeen syntynyt kilpailu on johtanut markkinoiden pirstoutumiseen, mikä puolestaan on edistänyt HFT-strategioiden käytön räjähdysmäistä kasvua. Asetuksessa on otettava huomioon, että tekniikan kehittyminen edellyttää asianmukaista lainsäädäntöä, jotta sen käytön sääntelyyn ei jää aukkoja ja ettei siitä vahingossa aiheudu riskejä markkinoiden toiminnalle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	9.11.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	43 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Burkhard Balz, Godfrey Bloom, Sharon Bowles, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Markus Ferber, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Gunnar Hökmark, Othmar Karas, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Arlene McCarthy, Sławomir Witold Nitras, Ivari Padar, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Skinner, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Kay Swinburne, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Thijs Berman, Herbert Dorfmann, Sari Essayah, Robert Goebbels, Sophia in ‘t Veld, Syed Kamall, Arturs Krišjānis Kariņš, Thomas Mann, Sirpa Pietikäinen, Bernhard Rapkay
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Knut Fleckenstein