Menettely : 2010/2107(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0331/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0331/2010

Keskustelut :

PV 14/12/2010 - 18
CRE 14/12/2010 - 18

Äänestykset :

PV 15/12/2010 - 9.10
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0485

MIETINTÖ     
PDF 226kWORD 184k
18.11.2010
PE 448.774v04-00 A7-0331/2010

energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta

(2010/2107(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta

Esittelijä: Bendt Bendtsen

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO
 aluekehitysvaliokunnan lausunto
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta

((201072107(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon 19. lokakuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon "Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen" (KOM(2006)0545),

–       ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030),

–       ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Energiatehokkuus: 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen" (KOM(2008)0772),

–       ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001) sekä sen jälkeen 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Toinen strateginen energiakatsaus – energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma" (KOM(2008)0781) ja siihen liittyvät asiakirjat,

–       ottaa huomioon yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (Euroopan energia-alan elvytysohjelma) 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 663/2009)(1),

–       ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY ("energiapalveludirektiivi")(2),

–       ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU(3),

–       ottaa huomioon renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009(4),

–       ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY(5),

–       ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(6),

–       ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(7),

–       ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU(8),

–       ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2010 antaman tilannekatsausasiakirjan "Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020",

–       ottaa huomioon komission teettämän riippumattoman tutkimuksen "Työsuhdeautojen verotus: Tuet, talous ja hyvinvointi"(9),

–       ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman toisesta strategisesta energiakatsauksesta(10),

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 170 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan unioni myötävaikuttaa Euroopan laajuisten verkkojen perustamiseen ja kehittämiseen liikenteen, teletoiminnan ja energian infrastruktuurien aloilla,

–       ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä siirtymisessä energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(11),

–       ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdan, joka koskee yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumista ja jossa todetaan, että unioni turvaa ihmisarvoisen elämän jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7‑0331/2010),

A.     ottaa huomioon, että energiatehokkuus ja energiansäästö ovat kustannustehokkain ja nopein keino vähentää hiilidioksidipäästöjä ja muita päästöjä ja parantaa toimitusvarmuutta; ottaa huomioon, että energiaköyhyyttä voidaan torjua strategisesti kehittämällä rakennusten ja laitteiden energiatehokkuutta; ottaa huomioon, että energiatehokkuus on yksi Eurooppa 2020 -strategian ja Euroopan energiastrategian 2011–2020 ensisijaisista tavoitteista mutta että julkisten laitosten resurssit eivät tällä hetkellä ole tämän tavoitteen tasolla,

B.     katsoo, että energiansäästö on energiavarmuuden parantamisen keskeinen edellytys, sillä esimerkiksi 20 prosentin energiansäästötavoitteen toteuttaminen säästäisi energiaa saman verran kuin 15 Nabucco-putkea pystyisi toimittamaan,

C.     katsoo, että energiansäästö voi tuoda käyttäjille ja koko kansantaloudelle merkittävää taloudellista etua ja sosiaalista etua, mukaan luettuna jopa miljoonan työpaikan syntyminen vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että energian tuonti EU:hun lisääntyy ja että vuonna 2007 sen arvo oli 332 miljardia euroa ja että komission selvityksen mukaan energiansäästöstä saatava taloudellinen hyöty voi olla kotitaloutta kohti vuosittain yli 1 000 euroa, jotka sijoitettaisiin uudelleen muualle talouteen, ja saavuttaessaan energiansäästötavoitteensa EU voi säästää noin 100 miljardia euroa ja vähentää päästöjään lähes 800 miljoonaa tonnia vuodessa; katsoo siksi, että energiansäästöön ja energiatehokkuuteen tähtäävät politiikat ovat keinoja vähentää energiaköyhyyttä,

D.     ottaa huomioon, että energian tuleva hintakehitys kannustaa kuluttajia vähentämään energiankulutustaan; katsoo siksi, että energiatehokkuutta voidaan merkittävästi edistää luomalla kannustimia rakennusten, lämmitysjärjestelmien ja liikennealan tehokkaammille yhteisille infrastruktuureille, joiden suhteen yksittäiset kuluttajat tai yritykset eivät voi muuten vaikuttaa energian käytön tehostamista koskeviin päätöksiin,

E.     katsoo tutkimustulosten osoittavan selvästi, että ponnisteluja on lisättävä myös alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta energiatehokkuutta voidaan parantaa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, koska nykyisellä edistymisvauhdilla vuoteen 2020 mennessä saavutetaan vain noin puolet tästä tavoitteesta, vaikka käytännöt ja teknologiat tämän tavoitteen saavuttamista varten ovat jo olemassa,

F.     ottaa huomioon, että vaikka EU:n ja kansallisella tasolla on lukuisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia, joiden on tarkoitus johtaa energiansäästöön, ne eivät aina kuitenkaan tuota toivottua tulosta,

G.     ottaa huomioon, että energiatehokkuusinvestointien takaisinmaksuaika on suhteellisen lyhyt verrattuna muihin investointeihin ja että investoinneilla voidaan luoda sekä maaseutu- että kaupunkialueille merkittävä määrä uusia työpaikkoja, joista suurinta osaa ei voida ulkoistaa etenkään rakennusalalla ja pk-yrityksissä, mutta että tämän toteuttamiseen tarvitaan yleistä tietoisuutta ja ammattitaitoisia työntekijöitä,

H.     ottaa huomioon, että budjettirajoitusten aikana on edullista käyttää julkisia varoja automaattisesti uusiutuviin rahoitusvälineisiin, joilla kannustetaan taloudellisesti energiatehokkuustoimia, koska silloin suurin osa näistä varoista voidaan käyttää pitkällä aikavälillä,

I.      ottaa huomioon, että kysynnällä on merkittävä vaikutus energiankulutuksen lisääntymiseen ja että energiatehokkaampien tuotteiden ja laitteiden markkina- ja sääntelyesteisiin on todella puututtava ja niiden käyttöä edistettävä, jotta energian kulutus voidaan irrottaa talouskasvusta,

J.      ottaa huomioon, että energiansäästömahdollisuuksien täyttä hyödyntämistä hankaloittavat monet esteet, kuten alkuinvestointikustannukset ja sopivan rahoituksen puuttuminen, tietojen puutteellisuus, kannustimien jakautuminen esimerkiksi vuokraisännän ja vuokralaisten välillä sekä epäselvyys siitä, kuka vastaa energiansäästöjen toteuttamisesta,

K.     ottaa huomioon, että pakolliset tavoitteet ovat uusiutuvan energian ja ilmanlaadun kaltaisilla muilla painopistealoilla mahdollistaneet sekä EU:n tasolla että kansallisesti määrätietoisuuden, omakohtaisuuden ja keskittymisen, joita alakohtaisten politiikkojen riittävä tavoitteellisuus ja huolellinen täytäntöönpano edellyttävät,

L.     katsoo, että energiansäästöjen kehittämistä hidastaa 20 prosentin tavoitteen toteuttamista koskevan vastuun puuttuminen ja sitoutumattomuus tavoitteen toteuttamiseen,

M.    ottaa huomioon, että rakennusten osuus energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia ja EU:n kasvihuonekaasupäästöistä noin 36 prosenttia ja että rakentamisen osuus EU:n taloudesta on merkittävä, koska sen osuus EU:n BKT:sta on noin 12 prosenttia; ottaa huomioon, että nykyisten rakenteiden remontointiaste on liian alhainen ja että riittäviä toimenpiteitä nykyisten rakennusten energiankulutuksen alentamiseksi ei vieläkään ole toteutettu; katsoo, että nykyisen rakennuskannan peruskorjausten määrän ja tason lisääminen on keskeinen edellytys EU:n vuosien 2020 ja 2050 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja että samalla luotaisiin huomattava määrä työpaikkoja, mikä edistäisi merkittävästi EU:n talouden elpymistä, ja katsoo, että energiatehokkaita eristämis- ja valvontaratkaisuja ja teknisiä ratkaisuja on jo olemassa ja niitä voidaan toteuttaa sekä nykyisissä että uusissa rakennuksissa ja niiden avulla saadaan aikaan merkittäviä energiansäästöjä,

N.     ottaa huomioon, että kotitaloudet eivät ole varautuneet ilmastonmuutokseen: kaikissa jäsenvaltioissa on koteja, jotka eivät ole riittävän viileitä kesäaikaan, ja joissain jäsenvaltioissa on koteja, jotka eivät ole riittävän lämpimiä talvella (yli 15 prosenttia Italiassa, Latviassa, Puolassa, Kyproksessa ja 50 prosenttia Portugalissa) ja esimerkiksi Kyproksessa ja Italiassa taloja ei ole varustettu kylmiin talviin,

O.     ottaa huomioon, että teollisuuden sähkömoottorit kuluttavat 30–40 prosenttia maailman sähköntuotannosta ja että teollisuus voi vähentää energiankulutustaan 30–60 prosenttia optimoimalla sähkömoottorijärjestelmiensä toiminnan, mikä tarkoittaa nopeuden säätöä ja muuta tekniikkaa,

P.     ottaa huomioon, että 50–125 miljoonaa eurooppalaista elää energiaköyhyydessä ja että tämä määrä voi kasvaa talouskriisin ja energian hintojen nousun myötä; ottaa huomioon, että energiaköyhyyteen vaikuttavat kaikkialla EU:ssa samat syyt, joissa yhdistyvät kotitalouden pienet tulot, huonot lämmitys- ja eristysstandardit ja liian korkeat energian hinnat; korostaa, että energian säästöön ja energiatehokkuuteen tähtäävät politiikat ovat strategisia keinoja vähentää energiaköyhyyttä,

Q.     ottaa huomioon, että liikenne aiheuttaa lähes 30 prosenttia kaikista Euroopan kasvihuonepäästöistä ja että siirtyminen perinteisistä fossiilisia polttoaineita käyttävistä autoista uusiutuvalla energialla toimiviin vihreän teknologian autoihin vähentäisi hiilidioksidipäästöjä merkittävästi ja loisi vaihtoehtoisen energiavaraston, jonka ansiosta energianjakeluverkot selviytyisivät uusiutuvien energianlähteiden tuotannon vaihteluista,

R.     ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 69 prosenttia Euroopan asuntokannasta on omistajan käytössä ja 17 prosenttia on vuokrattu yksityisesti pääasiassa yksittäisten vuokraisäntien toimesta ja että taloudelliset rajoitteet vaikeuttavat energiatehokkuutta parantavia kunnostustöitä yksityisellä asuntoalalla,

S.     katsoo, että nykyinen talouskriisi voisi nopeuttaa siirtymistä vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen ja edistää kansalaisten käyttäytymisen muuttumista energian kulutuksen suhteen,

T.     katsoo, että kestävän energiantuotannon ja tehokkaamman energiankäytön kannalta on välttämätöntä kehittää ja kaupallistaa uutta energiansiirtotekniikkaa,

U.     katsoo, että sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden tulisi olla vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta, voidaan saavuttaa vain, jos olemassa olevan rakennuskannan ongelmiin puututaan,

V.     ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset ovat huomattavalla tavalla vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään ja ennen kaikkea edistäneet innovatiivisilla tuotteillaan ja ratkaisuillaan päästöjen vähentämistä kaikkialla eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja koko maailmassa,

W.    katsoo, että tavoitteena on oltava kansainvälisesti kilpailevien energiaintensiivisten eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen,

1.      Voimassa olevan lainsäädännön noudattaminen ja täytäntöönpano

1.      vaatii jäsenvaltioita, paikallisviranomaisia ja erityisesti komissiota antamaan energiatehokkuudelle sen ansaitseman huomion ja luomaan tavoitteitaan vastaavat resurssit (henkilöstö ja rahoitus);

2.      korostaa, että energiatehokkuus olisi integroitava kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin, mukaan luettuina rahoitus, alue- ja kaupunkikehitys, liikenne, maatalous, teollisuuspolitiikka ja koulutus;

3.      kehottaa komissiota esittämään riittävän ajoissa ennen 4. helmikuuta järjestettävää energiahuippukokousta tarkistetun energiatehokkuustoimintasuunnitelmansa yhteydessä arvion nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanosta; katsoo, että arvioinnin tulosten perusteella energiatehokkuustoimintasuunnitelman olisi sisällettävä toimenpiteitä, joita komissio esittää tämän puutteen korjaamiseksi, jotta yleinen energiatehokkuustavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä, kuten yksilölliset energiatehokkuustavoitteet, jotka vastaavat vähintään energiatehokkuuden parantumista 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä EU:n tasolla, ja joissa otetaan huomioon suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet, sekä kunkin jäsenvaltion kansallisten energiatehokkuutta koskevien suunnitelmien etukäteishyväksyntä; katsoo, että tällaisten lisätoimenpiteiden olisi oltava oikeudenmukaisia ja mitattavia ja niiden pitäisi vaikuttaa tehokkaasti ja suoraan kansallisten energiatehokkuussuunnitelmien täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan kansallisten energiatehokkuustavoitteiden mittaamista ja niiden toteutumisen valvomista koskevista yhteisistä menettelytavoista;

4.      pitää erittäin tärkeänä Euroopan tason suunnitteluprosesseja; katsoo, että energiatehokkuuteen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota energiatoimintasuunnitelmassa 2011–2020; katsoo, että uusi Euroopan energiatehokkuustoimintasuunnitelma olisi esitettävä mahdollisimman pian ja energiatehokkuudella olisi oltava merkittävä asema tulevassa etenemissuunnitelmassa kohti vähähiilistä energiajärjestelmää ja taloutta vuoteen 2050 mennessä;

5.      kehottaa EU:ta asettamaan sitovaksi tavoitteeksi energiatehokkuuden lisäämisen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja siten edistämään siirtymistä kestävään ja vihreään talouteen;

6.      katsoo, että energiatehokkuustoimintasuunnitelman olisi oltava kunnianhimoinen ja keskityttävä koko energiantoimitusketjuun ja että sillä olisi mitattava kaikkien vuoden 2006 toimintasuunnitelmaan sisältyneiden toimien edistymistä sekä vahvistettava vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa jo esitettyjä, vielä käynnissä olevia energiatehokkuustoimia, ja sen olisi sisällettävä kustannustehokkaita lisätoimenpiteitä ja asianmukaisia periaatteita, jotka vastaavat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja joita tarvitaan vuotta 2020 koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

7.      kehottaa komissiota laatimaan uuden energiatehokkuustoimintasuunnitelman siten, että siinä otetaan huomioon haavoittuvien energiankuluttajien tarpeet; toteaa, että energian kuluttajat hyötyisivät eniten energiatehokkuuden parantamisesta, mutta että heillä ei ole varaa tarvittaviin investointeihin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan energiaköyhyyden vähentämiseksi kansallisten toimintasuunnitelmien tai kohdennettujen sosiaalisten toimenpiteiden kaltaisia asianmukaisia toimenpiteitä ja tehokkaita politiikkoja sekä raportoimaan säännöllisesti tämän kysymykseen ratkaisemiseen tähtäävistä toimistaan; pitää tervetulleena sitä, että energianeuvosto käsittelee energiaköyhyyden muodostamaa ongelmaa, ja tukee puheenjohtajavaltio Belgian tätä koskevia ponnisteluja; kehottaa komissiota puuttumaan kaikissa energiapolitiikoissa energiaköyhyyteen;

8.      kehottaa esittämään vuonna 2011 tarkistetun energiapalveludirektiivin, joka sisältää laajennetun ajallisen kehyksen vuoteen 2020 asti ja kriittisen arvion kansallisista energiatehokkuustoimintasuunnitelmista ja niiden täytäntöönpanosta, mukaan luettuna yhteiset raportointistandardit, joihin sisältyy sitovia vähimmäisvaatimuksia esim. kaikista relevanteista energiatehokkuuspolitiikoista, mukaan luettuna ei-sitovat ja tukevat välineet, kuten rahoitus, jäsenvaltioiden toimien arviointi ja paremmuusjärjestys sekä energiapalveludirektiiviä, energiamerkintöjä ja ekologista suunnittelua koskevat yhteiset raportointivaatimukset tarpeen mukaan ja kun sen osoitetaan keventävän jäsenvaltioiden taakkaa;

9.      kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan nopeasti ja tehokkaasti markkinavalvontaan ja säännösten noudattamisen valvontaan keskittyviä seurantaohjelmia, jotka koskevat direktiiviä energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavista vaatimuksista(12), direktiiviä energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin(13) sekä asetusta renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta(14), ja kehottaa komissiota helpottamaan ja seuraamaan mainittujen ohjelmien täytäntöönpanoa ja tarvittaessa käynnistämään rikkomusmenettelyjä;

10.    ehdottaa, että koska kansalliseen toimivaltaan kuuluva markkinavalvonta on haasteellista ja tärkeää, komission olisi helpotettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa erityisesti luomalla avoin EU:n tietokanta, joka sisältää testitulokset ja jäsenvaltioissa vaatimusten vastaisiksi todetut tuotteet, sekä toteuttamalla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhdessä jäsenvaltiossa vaatimusten vastaiseksi todettu tuote poistetaan nopeasti kaikkien 27 jäsenvaltion markkinoilta;

11.    kehottaa komissiota arvioimaan tarkistetun energiamerkintöjä koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen ja ennen direktiivissä asetettua vuoden 2014 takarajaa, missä määrin uusi energiamerkintämalli ja pakollinen viittaus energiamerkintäjärjestelmään mainoksissa vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen, ja ryhtymään tarvittaessa lisätoimenpiteisiin niiden vaikuttavuuden parantamiseksi;

12.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta ja osaamista energiatehokkuuteen liittyvien kysymysten alalla kaikkien relevanttien sidosryhmien ja kaikkien ammatillisten toimijoiden keskuudessa kaikilla tasoilla (nykyisen energiatehokkuuden arviointi, energiatehokkaiden sovellusten suunnittelu ja täytäntöönpano, energiatehokas käyttö ja ylläpito);

13.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan energian säästämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi annettujen säädösten toimivuutta;    

14.    katsoo, että pitkäaikaiset sopimukset teollisuuden kanssa takaavat energiatehokkuusvaatimusten laajan noudattamisen ja voivat siten parantaa energiatehokkuutta vuosittain 2 prosentilla;

2.      Energiainfrastruktuuri (tuotanto ja siirto)

15.    katsoo, että on keskityttävä voimakkaammin järjestelmäinnovaatioihin, jollaisia ovat älyverkot (sähkö mutta myös lämmitys ja jäähdytys), älykkäät mittausjärjestelmät, kaasuverkot, joihin on integroitu biokaasu, sekä energian varastointi, joka voi parantaa energiatehokkuutta vähentämällä pullonkauloja, harventamalla toimituskatkoja ja helpottamalla uusiutuvan teknologian integrointia, mukaan luettuina hajautettu tuotanto, kevyemmät varatuotantovaatimukset ja suurempi ja joustavampi varastointikapasiteetti; kehottaa varmistamaan, että oikeudenmukainen osuus näistä eduista hyödyttää loppukäyttäjiä;

16.    korostaa, että kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkot auttavat osaltaan saavuttamaan energiatehokkaan talouden vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa, että lämmön tuotantoa ja käyttöä (teollisuus, kotitaloudet, jäähdytys) varten tarvitaan nimenomainen ja kattava strategia (mukaan luettuna kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoja koskevat vertailuarvot eri polttoaineille), joka perustuu sektorien väliseen synergiaan; kehottaa komissiota toteuttamaan niiden tehokkuuden parantamista koskevan tutkimuksen; korostaa, että näiden verkkojen tulee olla avoimia kilpailulle; toteaa, että rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen johtaa lämmöntarpeen vähenemiseen, mikä pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa kaukolämpökapasiteettia;

17.    korostaa energian toimittajien energiatehokkuuden merkitystä; huomauttaa, että energiansiirto ja -jakelu aiheuttavat merkittävää energiahäviötä (erityisesti generaattorit ja muuntajat sekä häviöt, jotka aiheutuvat liian korkeasta siirtovastuksesta), ja että suuria säästöjä saadaan aikaan lyhentämällä liian pitkiä konversioketjuja, joissa energiaa muunnetaan toiseen muotoon; korostaa, että mikrotuotannolla sekä hajautetulla ja monipuolisella tuotannolla voi olla tärkeä rooli tuotantovarmuuden takaamisessa ja häviöiden vähentämisessä; katsoo, että olisi luotava aloitteita, joilla pyritään infrastruktuurin parantamiseen, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia käyttämättömän säästöpotentiaalin vapauttamiseksi muun muassa ottamalla käyttöön voimaloita koskevat kestävyysraportit ja toteuttamalla toimenpiteitä voimaloihin tehtävien jälkiasennusten ja niiden nykyaikaistamisen helpottamiseksi;

18.    korostaa, että energiatehokkuuden (ts. energian primaarituotannon tehokkuuden) parantamisen ohella painopisteeksi olisi asetettava verkossa siirron aikana tapahtuvien (sähkö)energian häviöiden vähentäminen; katsoo, että hajautetummat tuotantojärjestelmät pienentäisivät siirtovälimatkoja ja siten siirron aikaista energiahäviötä;

19.    kehottaa koko EU:n (petro)kemian teollisuutta edistämään energian talteenottoa soihdutuksen aikana;

20.    katsoo, että on suuremmassa määrin keskityttävä energiajärjestelmän yleisen tehokkuuden edistämiseen ja erityisesti lämpöhäviöiden vähentämiseen; kehottaa siksi tarkistamaan vuoden 2011 työohjelmassa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koskevaa direktiiviä siten, että sillä edistetään sähkön ja lämmön erittäin tehokasta yhteistuotantoa, sähkön ja lämmön mikroyhteistuotantoa, teollisuuden hukkalämmön käyttöä ja kaukolämpöä tai ‑jäähdytystä kannustamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vakaa ja suotuisa sääntelykehys, jossa sovelletaan lämmitys- ja jäähdytyssähkön kysynnän integroitua suunnittelua, tarjoamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannolle etuoikeutettu pääsy sähköverkkoon ja käyttämällä teollisuuden lämpöä sekä edistämällä sähkön ja lämmön erittäin tehokasta yhteistuotantoa, mikroyhteistuotantoa sekä rakennusten kaukolämpöä ja yhteistuotannon kestävää rahoitusta esimerkiksi rohkaisemalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön rahoituskannustimia;

21.    painottaa lämmön ja sähkön yhteistuotantoverkon tai kolmoistuotantoverkon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa käytännössä kokonaisenergiatehokkuuden kaksinkertaistamisen; huomauttaa lisäksi, että lämmön tai kylmyyden varastointi voisi lisätä verkon joustavuutta huippukulutuksen aikana ja mahdollistaa sähkön ja lämmön varastoinnin silloin, kun tuotanto ylittää paikalliset tarpeet;

22.    kehottaa jäsenvaltioita tukemaan erittäin tehokasta teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, mukaan luettuna siirtyminen fossiilisista polttoaineista biomassaan; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa on kaukolämpöinfrastruktuuri, edistämään yhteistuotannon käyttöä tukemalla kaukolämpöjärjestelmien rakentamista ja kunnostamista asianmukaisin rahoitus- ja sääntelytoimenpitein;

23.    pitää välttämättömänä, että jätteenkäsittelyprosesseissa vältetään biokaasu- ja lämpöhäviöitä ottamalla talteen höyry ja/tai sähkö ja käyttämällä se tuotantoon; katsoo, että jätteenkäsittelylaitoksille, joilla ei ole minkäänlaista lämmön talteenottoa tai energiantuotantoa, ei pidä myöntää lupia;

24.    pitää myönteisenä älyverkkoja ja älykkäitä sähkömittareita koskevaa komission valmistelutyötä; pitää tärkeänä, että älyverkoille ja älykkäille sähkömittareille varmistetaan pitkän aikavälin vakaa ja yhdenmukaistettu sääntely-ympäristö; kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan älyverkkojen ja älykkäiden sähkömittareiden kehittämistä vahvistamalla yhteiset standardit, joihin on sisällytettävä yksityisyyttä, tietoja ja taajuuksia koskevia vaatimuksia; suosittelee, että komission älyverkkotyöryhmä ottaa aiheellisella tavalla huomioon kaikkien sidosryhmien näkemykset; pyytää komissiota toimittamaan työstään parlamentille säännöllisesti seurantaraportteja;

25.    suhtautuu myönteisesti komission "Towards a single energy network" -aloitteeseen liittyvään työhön ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä tekemään konkreettisia ehdotuksia ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden hyväksymismenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi;

26.    kehottaa komissiota lisäämään yhteistyötä EU:n ja energiaverkko-operaattorien välillä (ENTSOn roolin vahvistaminen) rajatylittävien verkkoyhteyksien ja suorituskyvyn vahvistamiseksi;

27.    kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään sellaisen suurjännitetasasähkönsiirtoon (HVCD) tarkoitetun Euroopan laajuisen verkon perustamista ja kehitystä, jolla kyetään optimoimaan uusiutuvien energialähteiden, erityisesti tuulen ja vesivoiman, valjastaminen; katsoo, että tämä verkko tarjoaisi pitkien välimatkojen energiansiirtoa alhaisella energiahäviöllä ja mahdollistaisi samalla kaikkien uusiutuvien energialähteiden välisen synergian;

3.      Kaavoitus ja rakennukset

28.    tukee monitasoista ja hajautettua lähestymistapaa energiatehokkuuspolitiikkaan; korostaa, että energiatehokkuudella voi olla merkittävä asema kaupunki- ja maaseutualueiden kehittämisessä; korostaa tarvetta lisätä tukea kaupunginjohtajien sopimuksen ja älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen kaltaisille hankkeille, jotka keskittyvät energiatehokkuuden parantamiseen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen paikallisella ja alueellisella tasolla; korostaa energiatehokkuutta koskevien parhaiden käytänteiden edistämis- ja täytäntöönpanopotentiaalia kunta- ja aluehallinnon tasolla; katsoo lisäksi, että koheesiopolitiikan saattaminen Eurooppa 2020 -strategian yhteyteen voi osaltaan edistää älykästä ja kestävää kasvua jäsenvaltioissa ja alueilla;

29.    kehottaa komissiota arvioimaan olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuspotentiaalia aloittamalla julkisista rakennusta, mukaan luettuna koulut, ja ehdottamaan kustannustehokasta tavoitetta rakennusten primaarienergian kulutuksen vähentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön käytännöllisiä ohjelmia, joilla tuetaan peruskorjauksia, joilla energian kysyntää voidaan aluksi alentaa yli 50 prosentilla remonttia edeltävään tasoon verrattuna ja siten, että rahoituksellisen ja/tai verotuksellisen ja muun tuen taso on suhteessa parannuksen tasoon; pyytää, että jäsenvaltioita vaaditaan sisällyttämään kansallisiin energiatehokkuussuunnitelmiinsa vuosittaiset peruskorjaustavoitteet, ja kehottaa komissiota ehdottamaan vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa lähellä nollatasoa oleva rakennuskanta vuotta 2050 koskevan energiasuunnitelman yhteydessä;

30.    kehottaa komissiota laajentamaan rakennuspolitiikan soveltamisalaa ekoalueisiin, jotta varmistetaan, että paikallisella tasolla tapahtuva resurssien optimointi alentaa primäärienergian käyttöä rakennuksissa ja vähentää kuluttajille aiheutuvia kustannuksia;

31.    pitää erittäin tärkeänä sitä, että energiaköyhien koteja kunnostetaan vastaamaan mahdollisimman korkeita energiatehokkuusstandardeja lisäämättä energiaköyhien päivittäisiä kuluja; korostaa, että tämä vaatii monissa tapauksissa huomattavia investointeja koteihin, mutta saa samalla aikaan monia energiaan liittymättömiä hyötyjä muun muassa vähentämällä kuolleisuutta, kohentamalla yleistä hyvinvointia, lieventämällä velkaantuneisuutta ja vähentämällä terveydenhoitokuluja sisäilman saastumisen ja lämpöstressin vähentyessä;

32.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan energiatehokkuustodistusten laatua käyttäen apunaan investointitason tarkistuksia; kehottaa komissiota laatimaan näiden arvioiden perusteella jäsenvaltioille suuntaviivoja, joilla varmistetaan niiden energiatehokkuustodistusten laatu sekä näissä energiatehokkuustodistuksissa esitettyjen suositusten perusteella toteutettujen toimenpiteiden energiatehokkuuden laatu;

33.    on vakuuttunut siitä, että energiansäästötavoitteen saavuttamisen kannalta tärkeintä on se, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset toimivat suunnannäyttäjinä; kehottaa viranomaisia ylittämään rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä asetetut tavoitteet erityisesti kunnostamalla koko olemassa olevan rakennuskantansa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lähes nollaenergiatasoa vastaavalle tasolle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista; tunnustaa toisaalta, että erityisesti paikalliset ja alueelliset budjettirajoitukset rajoittavat monessa tapauksessa julkisten laitosten kykyä etukäteisinvestointeihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja tukemaan innovatiivisten ratkaisujen löytämistä mainittuun ongelmaan, mukaan luettuna energiatehokkuuteen perustuva kilpailuttaminen tai markkinapohjaiset välineet, sekä kehottamalla viranomaisia harkitsemaan kustannussäästöjä monivuotisessa budjettikehyksessä, jos näin ei jo tehdä;

34.    tunnustaa Euroopan unionin edelläkävijäroolin; uskoo, että EU:n toimielinten ja virastojen olisi näytettävä esimerkkiä erityisesti niissä rakennuksissa, joilla on osoitettu olevan energiatehokkuuspotentiaalia, ja remontoimaan nämä rakennukset kustannustehokkaasti lähes nollatasolle vuoteen 2019 mennessä osana toimielinten energiankulutuksen laajempaa tarkastelua;

35.    tunnustaa rakennusten energiansäästöpotentiaalin sekä kaupungeissa että maaseudulla; toteaa, että energiansäästöremonteilla on erityisesti asumisen alalla lukuisia esteitä, kuten etukäteiskustannukset, kannustinten jakautuminen ja asunto-osakeyhtiöiden monimutkaiset neuvottelut; kehottaa poistamaan nämä esteet innovatiivisilla ratkaisuilla, kuten alueellisilla remontointisuunnitelmilla, taloudellisilla kannustimilla ja teknisellä tuella; korostaa, että EU:n ohjelmista olisi tarjottava kannustimia siihen, että rakennukset varustetaan jälkikäteen ylittämään lain mukaiset vähimmäisvaatimukset, ja tuettava vain rakennuksia, joilla on energiatehokkuuspotentiaalia; kehottaa edistämään remontointitekniikoita, jotka ovat taloudellisempia ja mahdollistavat korkean säästötason;

36.    korostaa, että on tärkeää vähentää köyhimpien kotitalouksien korkeita polttoainekustannuksia tukemalla peruskorjauksia, joiden avulla energiankulutusta ja energiakustannuksia voidaan pienentää; kehottaa toimivaltaisia paikallisia, alueellisia, kansallisia ja EU:n viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota sosiaaliseen asuntotuotantoon varmistamalla, että energian säästämiseen tähtäävistä investoinneista aiheutuvat lisäkulut eivät siirry haavoittuvassa asemassa oleville asukkaille;

37.    pyytää komissiota edistämään uusia aloitteita, joilla tulevassa innovaatiostrategiassa tuetaan rakennusten remontointia muun muassa energiatehokkuutta koskevilla innovaatiokumppanuuksilla energiatehokkaissa tai päästöttömissä kaupungeissa;

38.    kannustaa jäsenvaltioita edistämään joidenkin tehottomien, kulttuuriperintöön kuulumattomien rakennusten korvaamista, mikäli niiden kunnostaminen ei olisi kestävä tai kustannustehokas ratkaisu;

39.    kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nopeammin käyttöön energiatehokkuustodistukset, joita pätevät ja/tai hyväksytyt asiantuntijat myöntävät riippumattomasti, sekä luomaan yhden palvelupisteen järjestelmiä, joiden kautta voidaan hakea teknistä apua ja tukea sekä taloudellisia kannustimia alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla;

40.    pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan energiakatselmusten ja energianhallinnan strukturoitujen prosessien laajemman käytön yrityksissä ja teollisuusrakennuksissa sekä kehittämään pk-yritysten avustusmekanismeja; katsoo, että tällä tuetaan kansallisten järjestelmien tai vapaaehtoisten sopimusten vahvistamista tai perustamista;

41.    kehottaa jäsenvaltioiden vastustuksen välttämiseksi komissiota järjestämään kaikkien tarvittavien resurssien avulla laajamittaisia kuulemisia ennen kuin se esittää 30. kesäkuuta 2011 mennessä vertailumenetelmäkehyksensä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskemista varten rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin mukaisesti; uskoo, että kun vertailumenetelmä otetaan käyttöön, se motivoi markkinatoimijoita investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin;

42.    kehottaa komissiota ehdottamaan energiaviitearvoja tai vaatimuksia, jotka koskevat viranomaisten katuvaloasennuksia, mukaan luettuna älykkäämpi ohjaus ja energiaa säästävät toiminnot vuoteen 2012 mennessä; kehottaa sisällyttämään näihin toimenpiteisiin erittelyn kaikkien valaistuslaitteita koskevien julkisten hankintojen elinkaarikustannuksista;

43.    vaatii jäsenvaltioita turvautumaan systemaattisesti energiatehokkuuden huomioon ottaviin hankintamenettelyihin; katsoo, että energiatehokkuuden määritteleminen järjestelmällisesti yhdeksi julkisten hankintojen myöntämisperusteista ja sen asettaminen julkisesti rahoitettavien hankkeiden ehdoksi antaisi merkittävän sysäyksen tälle politiikalle;

4.      TVT ja tuotteet

44.    kehottaa komissiota luomaan tuotepolitiikan, jolla varmistetaan ympäristöön liittyvien tuotepolitiikkojen parempi johdonmukaisuus koordinoimalla paremmin eri välineiden niveltyminen, tarkistaminen ja täytäntöönpano, jotta voidaan edistää markkinoiden kehittymisen dynamiikkaa ja tarjota kuluttajille asianmukaisempaa tietoa energiansäästöistä; kehottaa komissiota sen tähden tarkistamaan ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevia direktiivejä samanaikaisesti (esimerkiksi aikaistamalla energiamerkintädirektiivin tarkistusajankohtaa); pitäisi suotavana, että samanaikaisesti tarkistettaisiin myös ekosuunnittelua ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja tarkistus pantaisiin täytäntöön koordinoidusti ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien toimenpiteiden kanssa;

45.    vaatii ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien nopeaa ja asianmukaista täytäntöönpanoa ja pahoittelee pitkiä viivytyksiä; esittää, että hyväksymiselle asetetaan selkeämmät ja tiukemmat määräajat ehdottamalla täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä, jotka kattavat uudet energiaan liittyvät tuotteet; pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi hyödyntänyt täysin ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mahdollisuuksia, ja uskoo vahvasti, että sen olisi nyt katettava enemmän tuotteita, mukaan luettuna tarpeen mukaan uudet kodinkoneet, tieto- ja viestintätekniset laitteet, rakennuksissa käytettävät energiaan liittyvät tuotteet (kuten teollisuuden sähkömoottorit, koneet, ilmastointilaitteet, lämmönvaihtimet, lämmitys- ja valaistuslaitteet ja pumput), teollisuus- ja maatalouskoneet, rakennusmateriaalit sekä veden tehokkaaseen käyttöön tarkoitetut tuotteet; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kuluttajatuotteiden ja sijoitustuotteiden eron, kun se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, ja osoittamaan energiansäästöpotentiaalin ja toteutettavuuden ennen täytäntöönpanosäädösten antamista; vaatii, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin sisällytetään erittely kaikkien tuotteiden elinkaarikustannuksista ja kokonaispäästöistä, mukaan luettuna kierrätysprosessi;

46.    kehottaa komissiota yhdistämään nykyistä unionin lainsäädäntöä (esimerkiksi ekologista suunnittelua ja energiankulutusmerkintöjä koskevat direktiivit), jotta unionin lainsäädännön täytäntöönpano olisi mahdollisimman tehokasta ja jotta saavutettaisiin synergiaetuja erityisesti kuluttajien kannalta;

47.    kehottaa komissiota tekemään konkreettisia aloitteita tuotteiden resurssitehokkuuden parantamiseksi esimerkiksi säädöksillä; toteaa, että resurssitehokkuuden parantaminen johtaisi myös energiatehokkuuden merkittävään lisäykseen;

48.    korostaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota energiatehokkuusnormien vaikutusten analysointiin, mukaan luettuina lopputuotteen hinta/laatu-suhde, sen vaikutukset energiatehokkuuteen ja kuluttajalle koituvat edut; myöntää, että komissio analysoi kaikkia näitä vaikutuksia, mutta vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on panostettava enemmän viestintään ja kaikkien tuotteiden, myös energiansäästölamppujen kaltaisten tuontituotteiden, valvontaan;

49.    katsoo tässä yhteydessä, että yhtenäiset tekniset standardit ovat sopiva keino lisätä energiatehokkaiden tuotteiden, pumppujen ja moottorien jne. markkinaosuutta;

50.    kehottaa komissiota varmistamaan, että lainsäädäntö ulottuu tuotteisiin, järjestelmiin ja niiden energiankäyttöön, ja katsoo, että on lisättävä EU:n kansalaisten, mukaan luettuna kyseinen myyntihenkilöstö, tietoisuutta kulutustuotteiden ja energiatuotteiden energiatehokkuudesta ja resurssitehokkuudesta; katsoo, että energiankulutuksen arvioinnin yhteydessä yksittäisiä tuotteita ja komponentteja olisi käsiteltävä kokonaisuuksina eikä erikseen;

51.    korostaa, että Euroopan olisi oltava huipulla energiaan liittyvän internet-teknologian ja tieto- ja viestintätekniikan vähähiilisten sovellusten kehittämisessä; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikalla voi ja pitäisi olla merkittävä rooli edistettäessä vastuullista energiankulutusta kotitalouksissa, liikenteessä, sähköntuotannossa ja ‑jakelussa sekä itse tieto- ja viestintätekniikan alalla (jonka osuus sähkönkulutuksesta on noin kahdeksan prosenttia); kehottaa siksi arvioimaan erityisesti tietokonekeskusten energiansäästöpotentiaalin; katsoo, että samalla kun tehostetaan innovointitukea, on kevennettävä myös hakijoiden byrokraattista taakkaa; katsoo, että on tuettava kumppanuuksia TVT-alan ja päästöjä eniten tuottavien alojen välillä, jotta näiden alojen energiatehokkuutta parannettaisiin ja päästöjä vähennettäisiin;

52.    korostaa, että älykkäiden mittausjärjestelmien menestyksen kannalta on olennaisen tärkeää, että yhteiskunnalle annetaan tietoja niiden eduista; palauttaa mieliin, että parlamentin valiokunta-aloitteisessa mietinnössä "Euroopan uusi digitaalinen asialista: 2015.eu" asetetaan päämääräksi, että 50 prosenttia Euroopan kotitalouksista olisi varustettu älykkäillä mittareilla vuoteen 2015 mennessä; pitää myönteisenä älykkäitä mittareita käsittelevän työryhmän työtä ja pyytää komissiota esittämään ennen vuoden 2011 päättymistä suosituksia varmistaakseen, että:

  älykkäät mittarit otetaan käyttöön kolmannen energiamarkkinapaketin aikataulun mukaisesti, jotta täytetään tavoite siitä, että vuoteen 2020 mennessä 80 prosentissa rakennuksista on älykkäät mittarit,

  jäsenvaltiot sopivat älykkäiden mittareiden vähimmäisstandarditoiminnoista vuoden 2010 loppuun mennessä,

  älykkäistä mittareista olisi oltava kuluttajille hyötyjä, kuten energiansäästö sekä tuki pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille, ja kansallisilla markkinoilla olisi sallittava käytäntö, jossa useiden loppukäyttäjien kulutus voidaan aggregoida yhteen, jotta voidaan saavuttaa alhaisempi hinta kuin mitä käyttäjät voisivat saavuttaa erikseen, ja tätä käytäntöä tuetaan,

  jäsenvaltiot kehittävät ja julkaisevat strategian, jotta älykkäistä mittareista mahdollisesti saatava hyöty saavuttaisi kaikki kuluttajat, haavoittuvassa asemassa olevat ja pienituloiset mukaan luettuina,

  kansalliset siirtoverkko-operaattorit ja lainsäätäjät ovat velvoitettuja asettamaan käyttöajasta riippuvat verkkohinnat, joilla kannustetaan taloudellisesti kuormituksen muokkaamista ja kysynnän hallintaa,

  älykkäitä mittareita varten valmistellaan ekologista suunnittelua koskeva täytäntöönpanosäädös, jolla varmistetaan, että nämä tuotteet ovat energiatehokkaita eivätkä lisää tarpeettomasti kotitalouksien energiankulutusta,

  ekologista suunnittelua koskevan direktiivin yhteydessä laadittavassa verkotettua valmiustilateknologiaa koskevassa esiselvityksessä käsitellään älykkäitä mittareita ja valmistellaan alustavasti mahdollista lainsäädäntöä;

53.    toteaa, että tekninen kehitys voi auttaa pääsemään energiatehokkuuteen nopeammin; kehottaa komissiota sisällyttämään SET-suunnitelmaan osion, joka koskee sitä, miten kehitetään ja tuetaan teknologiaa ja esimerkiksi rakennusalalla ja koneenrakennuksessa käytettäviä materiaaleja ja tuotteita, kuten erittäin vähän energiaa kuluttava valaistus tai tulostettava elektroniikka, millä edistetään energia- ja resurssitehokkuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään aloitteita ja ohjelmia, jotka koskevat erityisen innovatiivisia teknologioita, mukaan luettuna kohdistettu T&K, pienten volyymien tuotanto jne.;

54.    vaatii, että komissio energiatehokkuuden parantamiseksi yhdessä kansallisten energiasääntelyviranomaisten kanssa yhdistää älykkäitä verkkoja ja älykkäitä sähkömittareita koskevaan työhön hintakannustimet (muuttuva hinnoittelu) ja kansallisten tariffien joustavuuden lisäämisen esimerkiksi tuntikohtaiselta pohjalta, ja palauttaa mieleen jäsenvaltioille kolmannessa energiapaketissa asetetun velvollisuuden kehittää innovatiivisia hinnoittelumalleja;

55.    kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä bumerangi-ilmiön torjumiseksi ja varmistamaan, ettei teknisten parannusten vaikutusta tehdä tyhjäksi energianhintojen alentamispaineilla ja lisääntyvällä kulutuksella;

5.      Liikenne

56.    pyytää komissiota julkaisemaan liikennettä koskevan kunnianhimoisen valkoisen kirjan, jotta voitaisiin kehittää kestävä eurooppalainen liikennepolitiikka, joka edistää energiatehokkaan uuden teknologian käyttöönottoa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja erityisesti öljystä mahdollisesti sähköistämällä ja muilla keinoin; tukee tässä mielessä energiatietoisuuden parantamista infrastruktuurin ja aluesuunnittelun yhteydessä;

57.    katsoo, että liikenteen päästöjen torjumiseksi tarvitaan kiireesti kaikkia mahdollisia välineitä, mukaan luettuina ajoneuvo- ja polttoaineverotus, merkinnät, vähimmäistehokkuusnormit sekä toimet julkisen liikenteen parantamiseksi ja lisäämiseksi;

58.    korostaa, että tieto- ja viestintätekniikoiden soveltaminen tieliikennealalle ja sen rajapintoihin muiden liikennemuotojen kanssa on erittäin tärkeää tieliikenteen energiatehokkuuden ja turvallisuuden parantamisen kannalta erityisesti jos se yhdistetään logistisiin parannuksiin ja muihin liikenteen järkeistämistoimiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että eFreight-hanketta ja älykkäitä liikennejärjestelmiä käytetään koordinoidusti ja tehokkaasti koko unionissa;

59.    korostaa, että edellä mainittujen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi on erittäin tärkeätä investoida kuljetusalaan, erityisesti rautatie- ja kaupunkiliikennejärjestelmiin, enemmän energiaa vaativien järjestelmien käytön minimoimiseksi;

60.    korostaa, että energiatehokkuutta on lisättävä koko liikennealalla siirtymällä energiaintensiivisistä liikennemuodoista, kuten rekoista ja autoista, matalaenergisiin liikennemuotoihin, kuten juniin, polkupyöriin tai kävelyyn henkilöliikenteessä tai juniin ja ympäristöystävällisiin laivoihin rahtiliikenteessä;

61.    tunnustaa, että ajoneuvojen parempi energiatehokkuus voi alentaa polttoaineen kulutusta merkittävästi, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten eri liikennemuotojen päästövähennysten saavuttamisessa on edistytty, ja varmistamaan pitkän aikavälin suunnitteluhorisontin erityisesti auto- ja tieliikennealalla asettamalla tarvittaessa lisätavoitteita ja edistämällä uusia energiatehokkuusstandardeja esimerkiksi ajoneuvojen ilmastointilaitteiden alalla, ja katsoo, että EU:n olisi pyrittävä toteuttamaan maailman suurimmat tehokkuussäästöt; huomauttaa, että kuluttajavalistus ja mainonta voivat olla tärkeitä, kun kuluttajia ohjataan kohti valistuneempia hankintapäätöksiä ja ajotapoja;

62.    kehottaa komissiota edistämään energiatehokkuutta parantavien innovatiivisten laitteiden kehittämistä ja käyttöä (esim. kuorma-autojen ilmanohjaimet ja muut aerodynamiikan tai toiminnan parannukset) kaikkia liikennevälineitä varten kustannustehokkaasti;

63.    kannattaa tässä yhteydessä energiatehokkaiden renkaiden käytön edistämistä turvallisuutta vaarantamatta, ja pyytää komissiota määräämään viranomaisten käyttöön hankittuja ajoneuvoja ja niihin asennettuja renkaita koskevista energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista; pyytää komissiota esittämään vuoden 2011 loppuun mennessä strategian raskaiden ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, johon puututaan tällä hetkellä tuskin lainkaan;

64.    kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko ottaa käyttöön henkilöliikenteen ajoneuvoihin sovellettava yhtenäinen, pakollinen yleiseurooppalainen merkintäjärjestelmä, jolla vähennettäisiin markkinoiden vääristymiä, lisättäisiin Euroopassa kansalaisten tietoisuutta ja tuettaisiin energiankulutuksen ja ajoneuvojen päästöjen vähentämistä edistävän teknologian kehittämistä; kehottaa komissiota tutkimaan myös, voidaanko kyseinen yhtenäinen merkintäjärjestelmä ulottaa koskemaan myös sähkö- ja hybridiajoneuvoja;

65.    kehottaa komissiota varmistamaan viimeistään vuoden 2011 puoliväliin mennessä sähköajoneuvojen kehittämisen perusedellytykset erityisesti infrastruktuurin ja latausteknologian standardisoinnin osalta, koska näin varmistetaan infrastruktuurien yhteentoimivuus ja turvallisuus ja edistetään latausinfrastruktuurin käyttöönottoa jäsenvaltioissa; kehottaa lisäksi komissiota asettamaan yhdenmukaiset vaatimukset sähköautojen hyväksynnälle ottaen erityisesti huomioon sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelun; kehottaa komissiota varmistamaan vastaavat olosuhteet polttokennoja tai muita kestäviä energialähteitä käyttävien ajoneuvojen kehitykselle;

66.    toistaa, että energian säästäminen liikenteen alalla edellyttää intermodaalisia liikenneratkaisuja sekä älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä (mukaan luettuina ruuhkamaksut, liikenteen hallinnan tietotekniikka, rautateiden infrastruktuuri jne.);

67.    pyytää jäsenvaltioita lakkauttamaan polttoainetehottomien autojen ostamista kannustavat verojärjestelyt(15) ja korvaamaan ne verojärjestelyillä, jotka kannustavat ostamaan vähän kuluttavia ajoneuvoja;

68.    panee merkille, että moduulirekkojen käyttö on maantieliikenteen energiatehokkuutta parantava kestävä ratkaisu; toteaa myös, että tämän maantiekuljetusmuodon käytön lisäämistä haittaavat moninaiset säännöt, joita moduulirekoille asetetaan rajanylityksessä; kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä sääntöjen eroista ovat sellaisia, jotka voitaisiin helposti poistaa, ja miten voidaan varmistaa, että moduulirekkojen käyttöä rajat ylittävässä liikenteessä lisätään;

69.    uskoo, että hintasignaalit ovat ratkaisevan tärkeitä energiatehokkuuden lisäämisessä ja että tarkistetun energiaverotuksen olisi oltava osa tarkistettua energiatehokkuustoimintasuunnitelmaa, koska taloudelliset välineet ovat kustannustehokkain tapa edistää energiansäästöjä;

6.      Kannustimet ja rahoitus

70.    muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita trias energetica -mallista, jonka mukaisesti energian kysyntää olisi vähennettävä, ennen kuin tehdään investointeja energiatarjonnan laajentamiseen;

71.    kehottaa komissiota antamaan kertomuksen taloudellisen lisätuen tarpeesta nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden lisäämiseksi ja sisällyttämään kertomukseen arvion nykyisistä rahoitusvälineistä; toteaa, että komission olisi annettava ehdotuksia siitä, kuinka EU:n tasolla voidaan ottaa käyttöön uusiutuvat rahoitusvälineet, joilla annetaan tukea tai takuut täydentäville energiatehokkuustoimille, nykyisille kansallisille järjestelyille ja jakelukanaville (esimerkiksi riskinjaon avulla) ja edistetään energiatehokkuusjärjestelyjen käyttöönottoa ja parantamista jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota esittämään kansallisia energiatoimintasuunnitelmia koskevien toimintalinjojen puitteissa, miten varmistetaan, että energiatehokkuusvaroja on käytettävissä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla; katso, että näillä varoilla voitaisiin rahoituksen välittäjien kautta merkittävällä tavalla kehittää välineitä, jotka antaisivat rahoitusmahdollisuuksia yksityisille kiinteistönomistajille, pk-yrityksille ja energiapalveluyrityksille; tukee ajatusta siitä, että tällaiset välineet tarjoavat enemmän tukea vaativampiin energiansäästötoimenpiteisiin;

72.    katsoo, että tätä kehystä kehitettäessä olisi kiinnitettävä huomiota kaikkiin jäsenvaltioissa käytettävissä oleviin rahoitusresursseihin, jotta luodaan synergiaa ja vältetään päällekkäisyyttä muiden rahoitusvälineiden kanssa;

73.    pitää myönteisenä, että Eurooppa 2020 -strategiassa tuetaan verotaakan siirtämistä työvoiman verotuksesta energia- ja ympäristöveroihin, millä voidaan kannustaa kuluttajia ja elinkeinoelämää energiatehokkuuteen ja työpaikkojen luomiseen; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan energiatehokkuuden lisäämiseen tarkoitettujen nykyaikaistamistoimien alv-asteen alentamista;

74.    kehottaa komissiota esittämään vuosittain kertomuksen siitä, onko ja miten jäsenvaltioissa on luotu (verotukseen tai tukiin liittyviä) kannustimia, kuten esimerkiksi yksityisellä sektorilla ja pk-yrityksissä pienistä, alle 10 000 euroa maksavista laitteista ja varusteista tehtävät poistot, tai teollisuudessa progressiivisesti tehtävät 50 prosentin poistot ensimmäisen vuoden aikana, tai vastaavien investointikannusteiden ja tutkimuspalkkioiden luominen energiatehokkuutta koskevien toimien edistämiseksi;

75.    korostaa EU:n päästökauppajärjestelmän merkitystä suunnattomana resurssipotentiaalina energiatehokkuusinvestoinneille; tunnustaa, että EU:n päästöoikeuksien huutokaupalla kootaan miljardeja euroja; muistuttaa, että päästökauppadirektiivin mukaan vähintään 50 prosenttia näistä tuloista olisi käytettävä mukauttamis- ja lievittämistoimenpiteisiin, mukaan luettuna energiatehokkuus; korostaa, että nämä tulot sekä hiilidioksidiverosta saatavat tulot olisi ensi sijassa käytettävä kustannustehokkaan energiatehokkuuden rahoittamiseen ja teknologian levittämiseen; toteaa lisäksi, että EU:n yritykset ostavat miljoonia CDM-hyvityksiä lähinnä Kiinassa ja Intiassa, vaikka ne voisivat investoida vähiten kehittyneiden maiden CDM-hyvityksiin tai energiatehokkuuteen EU:ssa;

76.    katsoo, että tässä kehyksessä olisi otettava huomioon kokemukset julkisten rahoituslaitosten tarjoamista uusiutuvista rahoitusvälineistä, hyödynnettävä EU:n nykyisiä resursseja ja suunniteltava järjestelmä siten, että saadaan muuta julkista tai yksityistä rahoitusta mahdollisimman suuren vipuvaikutuksen aikaansaamiseksi; katsoo, että komissio ei aina voi olla ainoa rahoituslähde; kehottaa komissiota ottamaan avainroolin julkisissa ja yksityisissä rahoituslaitoksissa käytettävissä olevan rahoituksen vapauttamiseksi ja mobilisoimiseksi; katsoo, että komission olisi kannustettava rahoituslaitoksia ja rahoitusohjelmia, kuten Euroopan investointipankkia, asettamaan innovatiiviset energiatehokkuusaloitteet etusijalle erityisesti kun nämä edistävät myös muiden EU:n tavoitteiden, kuten työllisyyden kasvun, saavuttamista;

77.    tunnustaa, että etukäteisrahoituksen puuttuminen on merkittävä este asuinrakennusten sekä pk-yritysten rakennusten nykyaikaistamiselle, ja kehottaa komissiota laatimaan luettelon innovatiivisista ratkaisuista ja parhaista käytännöistä tämän ongelman ratkaisemiseksi; toteaa, että tällaisia käytäntöjä ovat muun muassa menestyksekäs "pay as you save" -mekanismi, uusiutuvat rahoitusvälineet ja (saksalaisen Kreditanstalt für Wiederaufbau tai ranskalaisen Caisse Depots -mallin mukaiset) "vihreät" investointipankit;

78.    tunnustaa, että etukäteisinvestointien tarve on yksi suurimmista esteistä paikallisen ja alueellisen tason energiatehokkuutta koskevien toimien toteuttamisessa; on vakuuttunut, että kaikissa EU:n tason toimissa on otettava huomioon kunnille ja alueille aiheutuvat seuraukset ja budjettirajoitukset; suosittelee siksi, että komissio kuulee paikallisia ja alueellisia edustajia energia-alan kehittämistä koskevien suuntaviivojen asettamiseksi ja myöntää paikallisille ja alueellisille hankkeille taloudellista tukea innovatiivisilla ohjelmilla, joissa hyödynnetään nykyisiä energiavaroja ja rakennerahastoja;

79.    pitää tervetulleena parlamentin ja neuvoston välistä sopimusta käyttää EEPR-asetuksen käyttämättömiä varoja luomaan erityinen rahoitusväline, jolla tuetaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaan energiaan liittyviä aloitteita paikallisella ja alueellisella tasolla; panee samalla merkille, että energiatehokkuusinvestointeja tuetaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa aivan liian vähän, vaikka niillä voitaisiin luoda paljon työpaikkoja;

80.    korostaa EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittamien energiatehokkuustoimien kaltaisten EU:n rahoitustoimien täytäntöönpanon tehostamisen tarvetta; vaatii jäsenvaltioita asettamaan energiatehokkuuden etusijalle toimintaohjelmissaan ja kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia kehittämään tapoja, joilla helpotetaan rakennerahastovarojen käyttämistä energiatehokkuustoimiin, kuten paikallistason parempaan tiedonkulkuun tai keskitettyjen palvelupisteiden perustamiseen, ja muistuttaa lopuksi, että näitä toimenpiteitä olisi arvioitava ja että energiatehokkuuden parannukset ovat tärkeä tekijä tässä arvioinnissa;

81.    kehottaa rakenne- ja koheesiopolitiikan sekä EU:n rahoitusnäkymien tulevaa tarkistamista ajatellen ottamaan käyttöön kaikkia EU:n varoja koskevan ilmasto- ja energiansäästötarkastuksen, jotta varmistetaan, että energian säästäminen sisällytetään EU-varojen myöntämisen ehtoihin ja että suurempi osa näistä varoista suunnataan energian säästämiseen, ja toistaa, että rakennerahastoista katetaan edelleen kaikki rakennusten ja rakennusjärjestelmien parannukset;

82.    kehottaa komissiota käyttämään väliarviointia kohdentaakseen lisää varoja energiatehokkuusohjelmiin ja edistääkseen mahdollisuutta käyttää jopa 15 prosenttia EAKR:n varoista energiatehokkuuteen;

83.    korostaa tarvetta kehittää teknistä tukea ja rahoitusneuvontaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten tasolla paikallisten toimijoiden tukemiseksi hankkeiden käynnistämisessä esimerkiksi Euroopan investointipankin teknisen avun välineen (ELENA, European Local Energy Assistance) avulla ja käyttämällä hyödyksi energiapalveluyrityksistä (ESCO) saatuja kokemuksia;

84.    kehottaa komissiota vahvistamaan (Elenan kaltaisia) rahoitusvälineitä ja harkitsemaan täydentävien välineiden käyttöönottoa älykästä energiahuoltoa koskevan ohjelman puitteissa;

85.    toteaa, että energiatehokkuutta lisäävissä toimissa olisi pyrittävä saamaan niihin mukaan mahdollisimman monta julkista ja yksityistä osapuolta, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri vipuvaikutus, luodaan työpaikkoja, edistetään ympäristöystävällistä kasvua ja kannustetaan luomaan kilpailukykyiset, yhdistetyt ja kestävät energiatehokkuuden eurooppalaiset markkinat;

86.    toteaa, että energiayritysten velvoittaminen täyttämään energiansäästövaatimukset voisi tuottaa lisävaroja energiatehokkuustoimien rahoittamiseen; toteaa, että tällaisia tuloja voisivat olla muun muassa siirtoverkko-operaattoreilta tai jakeluverkonhaltijoilta perittävät verkkomaksut, velvollisuutensa täyttäneiltä toimittajilta saadut tulot tai vaatimusten täyttämättä jättämisestä maksettavat sakot;

87.    toteaa, että vaikka suuren osan energiansäästöinvestointeihin etukäteen tarvittavasta pääomasta on tultava yksityissektorilta, julkisia toimia tarvitaan markkinahäiriöiden eliminoimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan tapahtuu ajoissa, niin että uusiutuvaa energiaa ja päästöjen vähentämistä koskevat EU:n tavoitteet saavutetaan;

88.    kehottaa komissiota edistämään kokeneiden (kansallisten ja kansainvälisten) rahoitusalan toimijoiden tarjoamaa teknistä apua tukevia EU:n toimia, joiden tarkoituksena on:

  lisätä hallintoviranomaisten ja suuren yleisön sekä yksityisten rahoituslaitosten tietoisuutta ja taitotietoa energiatehokkuutta edistävien investointien rahoitusstrategioista ja institutionaalisista vaatimuksista,

  tukea julkisia ja yksityisiä rahoituslaitoksia vastaavien toimien ja rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa,

  luoda kestäviä ja tehokkaita rahoitusvälineitä, joilla voidaan tehostaa energiatehokkuuteen tarkoitettujen varojen käyttämistä,

  edistää parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden ja niiden rahoitusalan toimijoiden kesken;

  luoda tehokas kommunikointiväline ja aloittaa vuoropuhelu kansalaisten kanssa energiatehokkuutta koskevan tiedon levittämiseksi tietyille kohderyhmille niiden ohjaamiseksi energiankulutusta koskevien päätösten teossa;

89.    tunnustaa, että toimivat energiamarkkinat kannustavat energiansäästöihin; kehottaa komissiota arvioimaan energiayhtiöiden, mukaan luettuina energiapalveluyritykset, roolia energiatehokkuuden edistämisessä ja antamaan siitä selvityksen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla energiayhtiöt saadaan investoimaan energiatehokkuuteen ja helpottamaan loppukäyttäjien energiatehokkuuden lisäämiseen tarkoitettuja toimia; kehottaa komissiota esittämään parhaisiin käytäntöihin perustuvia ehdotuksia, joista jäsenvaltiot voivat valittaa omaan tilanteeseensa sopivimman mallin, kuten valkoisten todistusten järjestelmä, verohelpotukset, suorat kannustimet jne.;

90.    kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä kaikkia paikallisia ja alueellisia hallinnon tasoja lisäämään ponnistelujaan kaikenlaisten energiatehokkuusasiantuntijoiden mutta erityisesti keskiasteen teknisen henkilöstön koulutuksen parantamiseksi kaikilla aloilla mutta erityisesti koko rakennusalan arvoketjussa ja pk-yrityksissä rakennusalan henkilöstön ammattitaidon lisäämiseksi; katsoo, että tällä luodaan paikallisia vihreitä työpaikkoja ja helpotetaan samalla kunnianhimoisen energiatehokkuuslainsäädännön täytäntöönpanoa; kehottaa tässä yhteydessä käyttämään rakenne- ja koheesiorahastoja täysimääräisesti ja entistä enemmän koulutustarkoituksiin;

91.    kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko soveltaa innovatiivisia sääntelyn muotoja, joilla uusien jäsenvaltioiden huomattavat energiansäästövalmiudet voidaan tehokkaasti yhdistää kehittyneempien jäsenvaltioiden taloudellisiin ja teknologisiin valmiuksiin;

92.    korostaa, että energiapalvelumarkkinoiden kehitystä on parannettava; kehottaa komissiota energiapalveludirektiivin tarkistamisen yhteydessä harkitsemaan toimenpiteitä, joilla edistetään energiatehokkuuteen perustuvaa kilpailuttamista julkisella ja yksityisellä sektorilla; katsoo, että energiapalveluyritykset ovat monessa suhteessa parhaassa asemassa auttamaan kotitalouksia, pk-yrityksiä ja julkista sektoria selviämään korkeista ennakkokustannuksista, jotka liittyvät nykyisen rakennuskannan remontointiin energiatehokkuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden arvioimiseksi sekä yksilöimään esteet ja vaikeudet, jotka hankaloittavat rahoitusvälineen täyden potentiaalin hyödyntämistä;

93.    huomauttaa, että yrityksillä on innovointitoimiensa ansiosta merkittävä asema energiansäästötoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa; toivoo, että rakennerahastovarojen avulla kannustetaan yrityksiä osallistumaan aktiivisesti energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin;

94.    toistaa pyyntönsä, jonka mukaan energiatehokkuutta koskevaa lukua olisi vahvistettava Euroopan naapuruuspolitiikassa ja se olisi sisällytettävä systemaattisesti EU:n ja kolmansien maiden väliseen vuoropuheluun;

95.    tunnustaa ne mahdollisuudet, joita energiatehokkaan teknologian kehittäminen, tuotanto ja markkinointi tarjoaa yrityksille (esim. sovellukset moottoreissa ja käyttölaitteissa, valaistuksessa, sähkölaitteissa jne.);

96.    pitää tässä yhteydessä innovatiivisen teknologian kehittämistä ja markkinoille saattamista edellytyksenä energiatehokkuuden lisäämiselle kaikilla sovellusaloilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi;

97.    tähdentää, että energiatehokkuuden on oltava yksi tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista;

98.    kehottaa komissiota tekemään energiatehokkuudesta yhden tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista ja myöntämään energiatehokkuutta koskeville aliohjelmille yhtä suuren rahoitusosuuden kuin nykyiselle älykästä energianhuoltoa koskevalle ohjelmalle; korostaa tarvetta lisätä energia-alaa koskevia tutkimus-, kehitys- ja esittelymäärärahoja nykyiseen tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä ja erityisesti tarvetta korottaa EU:n tulevassa talousarviossa uusiutuvaa energiaa, älykkäitä verkkoja ja energiatehokkuutta koskevia määrärahoja merkittävästi;

99.    katsoo, että energiansäästötoimille olisi pantava enemmän painoa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa; on vakuuttunut siitä, että kunnianhimoisia energiatehokkuuden lisäämistä koskevia toimia voidaan panna helpommin täytäntöön ja että ne vaikuttavat vähemmän kilpailukykyyn, jos ne on mukautettu toisiinsa kansainvälisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tulevissa Cancúnissa pidettävissä neuvotteluissa saamaan EU:n kansainväliset kumppanit vakuuttuneiksi koordinoitujen energiatehokkuustoimien välttämättömyydestä;

100.  kannattaa G20-maiden 27. kesäkuuta 2010 Toronton huippukokouksessa antamaan julistukseen sisältyvää kehotusta fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaisesta vähentämisestä keskipitkällä aikavälillä ja toteaa, että tämä vapauttaisi miljardeja euroja, jotka voitaisiin suunnata energiatehokkuustoimien tukemiseen, ja että niillä siten edistettäisiin paljon paremmin kestävyyttä, kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta koskevien EU:n strategisten energiatavoitteiden saavuttamista;

101.  katsoo, että energiavuoropuhelun sosiaalinen ulottuvuus, johon sisältyvät muun muassa ihmisoikeudet, energiaköyhyys ja pienituloisten kuluttajien suojelu, olisi aina otettava huomioon energiastrategioita kehitettäessä;

102.  tunnustaa, että energiatehokkuutta koskevissa toimintalinjoissa ei tähän mennessä ole riittävästi pyritty hankkimaan energiankulutuksen vähentämiselle yhteiskunnallista hyväksyntää; korostaa, että käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevaa energiatehokkuustoimien onnistumiseksi mutta että myös kuluttajien luottamusta olisi lisättävä; vaatii, että tulevaan energiatehokkuustoimintasuunnitelmaan sisällytetään ylimääräisiä tukitoimia yhteiskunnallisen hyväksynnän lisäämiseksi; korostaa paikallisen ja alueellisen tason merkittävää asemaa yhteisymmärryksen saavuttamisessa;

103.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava tiedotuspolitiikkaansa, jolla kaikille sidosryhmille tiedotetaan energiatehokkuutta ja energiansäästöjä koskevista kysymyksistä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja helpottamaan energiatehokkuutta ja energiansäästöjä koskevan tiedon saantia;

104.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 200, 31.7.2009, s. 31.

(2)

EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.

(3)

EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1.

(4)

EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46.

(5)

EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.

(6)

EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.

(7)

EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

(8)

EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1.

(9)

Copenhagen Economics, http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/gen_info/economic_analysis/tax_papers/taxation_paper_22_en.pdf

(10)

EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 16.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0153.

(12)

Direktiivi 2009/125/EY.

(13)

Direktiivi 2010/30/EU.

(14)

Asetus (EY) N:o 1222/2009.

(15)

Taxation Paper No 22 (2010): Company Car Taxation: Subsidies, welfare and economy.


PERUSTELUT

Johdanto

Energiatehokkuus on CO2-päästöjen ja muiden päästöjen kustannustehokkain ja nopein vähentämiskeino. Energiatehokkuuden edut ovat valtavan suuret sekä taloudellisen kasvun että työpaikkojen luomisen kannalta. Työpaikkoja syntyy sekä kaupungeissa että maaseudulla useimmissa tapauksissa pk-yrityksissä, ja ne ovat paikallisia työpaikkoja, joita ei voida ulkoistaa. Uusia työpaikkoja syntyy tietotekniikan, rakentamisen ja palvelujen aloilla.

Paljon työpaikkoja luotiin sen jälkeen kun, energiatehokkuussuunnitelma otettiin käyttöön vuonna 2006; sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut monia sekä poliittisia että taloudellisia muutoksia. Näin ollen on selvää, että EU:n energiatehokkuustoimia on tarkistettava niiden mukauttamiseksi uusiin ensisijaisiin tavoitteisiin ja uuteen kehitykseen. Vuonna 2006 hyväksytyn energiatehokkuussuunnitelman tuloksia ja puutteita on arvioitava perusteellisesti siten, että arviointi toimii perustana EU:n energiatehokkuustoimien tarkistamiselle. Energiansäästöä tukevia toimia voidaan ottaa käyttöön sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla useiden välineiden avulla, joita ovat merkinnät ja energiaan liittyvien tuotteiden ekostandardit, rakennusten energiankulutus ja monet muut. Esittelijä katsoo, että päättäjien olisi pyrittävä monipuolistamaan keinojaan, joilla he pyrkivät lisäämään EU27:n energiatehokkuutta, ja että jotkin välineet sopivat parhaiten kansalliselle tasolle.

Energiatehokkuustavoitteet

On enenevässä määrin ilmeistä, että EU ei pysty saavuttamaan 20 prosentin tavoitettaan. On todettava, että Euroopan komissiolle ei ole riittävästi virallista tietoa edellä mainitusta. Päästötavoitteet ja uusiutuvia energiamuotoja koskevat tavoitteet ovat helposti mitattavissa ja Eurostat julkaisee mainitut tiedot virallisesti, mutta energiatehokkuutta koskevat tilastot ovat ristiriitaisia, koska monet tahot pitävät PRIMES-mallia kyseenalaisena mallina. Esittelijä katsoo siitä huolimatta, että komissio on vastuussa EU:n energiapolitiikan kaikkien tärkeiden osatekijöiden kehittämisestä koskevista tilastoista.

Kiinteistöt

On tunnettua, että rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa todella merkittävästi. Koska rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on äskettäin laadittu uudestaan, toinen uudelleenlaadinta on juuri nyt vaikeaa. Rakennusten merkitys edellyttää kuitenkin erilaista lähestymistapaa, jossa noudatetaan toissijaisuuden periaatetta ja joka ei ole ristiriidassa kiinteistöjen yksityisen omistusoikeuden kanssa. Olisi otettava huomioon asianmukaiset rahoitusvälineet sekä ammatillisen täydennyskoulutuksen tehostaminen, pk-yritysten tiedonsaanti ja yleinen tietoisuuden parantaminen. Olisi keskityttävä käytössä olevien rakennusten kunnostamiseen, koska uusien kiinteistöjen rakentamisvauhti on hidastunut EU:ssa ja koska monien vanhojen kiinteistöjen kunnostaminen tuottaa parhaat energiatehokkuustulokset sillä edellytyksellä, että kunnostustyöt tehdään asianmukaisella tavalla.

Ekologinen suunnittelu

Esittelijä on yleisesti ottaen sitä mieltä, että olisi edistettävä vapaaehtoisia sopimuksia, vaikka toisaalta joissakin tapauksissa vähimmäisstandardit ja konkreettiset tavoitteet ovat välttämättömiä toimia, joilla markkinoita sysätään energiatehokkaampaan suuntaan. Ekologisesta suunnittelusta annettu direktiivi on tehokkain energiapolitiikan EU:n tason väline ja hyvä esimerkki toimista, joihin käyttöönottoon EU:n olisi pyrittävä. Lupaavin lähestymistapa näyttäisi perustuvan EU:n laajuisilla markkinoilla sovellettaviin yhteisiin standardeihin, joilla lisätään jäsenvaltioiden välistä kilpailua ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuudet kilpailla maailmanmarkkinoilla.

Rahoitus

Puhtaan teknologian alalla on kurottava kiinni Yhdysvaltain ja EU:n sekä Kiinan ja EU:n välinen ero. Mainitut valtiot ovat edistyneet EU:ta pitemmälle energiatehokkaita ratkaisuja edistävän lainsäädännön säätämisessä. Näin ollen EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tuettava rahoitusta lisääviä toimia ja välineitä. Energiatehokkuutta koskevia sopimuksia tukevien kansallisten energiatehokkuusrahastojen käyttöönottoa olisi kannustettava EU:n laajuisella rahoitusvälineellä.

Energiatehokkuutta koskeva sopimus, jonka puitteissa asiakas maksaa takuunalaisesta energiansäästöstä, luo vipuvaikutusta, koska investoinnin takaisinmaksuaika on 2–15 vuotta. Mainittu malli luo työpaikkoja pk-yrityksissä, alentaa kuluttajien energialaskuja ja vähentää päästöjä.


ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (5.10.2010)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

Energiatehokkuuden toimintasuunnitelman muuttamisesta

(2010/2107(INI))

Valmistelija: Peter Liese

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että energiatehokkuus on kustannustehokkain tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä ja muita päästöjä ja että se antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tukea työpaikkoja ja luoda niitä samalla, kun se vähentää riippuvuutta energiatuonnista; toteaa, että komission mukaan energian säästöstä koituvat edut voisivat olla vuosittain yli 1 000 euroa kotitaloutta kohden;

2.  katsoo, että vaikka esimerkiksi energiatehokkuuspaketin hyväksymisen avulla on saavutettu edistystä, pelkästään nykyisellä energiatehokkuuslainsäädännöllä ja nykyisillä toimilla ei kyetä hyötymään koko energiansäästöpotentiaalista; katsoo, että vuoden 2009 loppuun mennessä toteutetut toimintalinjat ovat tuoneet noin yhdeksän prosentin säästöt verrattuna vuoden 2020 ennusteisiin, joten vaikuttaa siltä, että ilman lisätoimia ei saavuteta taloudellisesti kannattavaa Eurooppa 2020 -strategian mukaista 20 prosentin energiasäästötavoitetta;

3.  toteaa, että EU:n sitova tavoite on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja tavoitteen saavuttamiskeinoista on säädetty direktiivillä, mutta energiatehokkuudesta, joka on kustannustehokkaampi väline, ei ole vastaavia säännöksiä; katsoo näin ollen, että olisi asianmukaista, että EU:n tuleva lainsäädäntö tuottaisi investointeja energiatehokkuuteen yhtä paljon kuin uusiutuviin energialähteisiin; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2010 loppuun mennessä uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin kaltaisen lainsäädäntöehdotuksen, jossa otettaisiin käyttöön energian kulutuksen vähentämiselle sitova 25 prosentin tavoite, johon päästäisiin energiatehokkuuden avulla;

4.  korostaa, että uusiutuvien energialähteiden alaa pitäisi edistää ja että jäsenvaltioiden hallitusten olisi sitouduttava hyväksymään pitkän aikavälin oikeudellisia puitteita, jotka takaavat pitkän aikavälin investoinnit ja markkinoiden avautumisen; huomauttaa, että on tarpeen luoda teknologian kehittämiseen kannustava järkevä tukipolitiikka kustannusten supistamiseksi;

5.  korostaa tieto- ja viestintätekniikan merkitystä energiatehokkuuden parantamisessa ja tuo esiin sen merkittävän tehtävän erityisesti älykkäiden mittaustekniikoiden sekä älykkään sähkönjakeluverkon aloilla, kun kyse on uusiutuvien energialähteiden integroinnista energiatuotantoon;

6.  toteaa, että pitkän aikavälin tavoitteet ovat myös erittäin tärkeitä talouden toimijoille, ja ehdottaa siksi pitkän aikavälin tavoitteita energian kulutuksen vähentämiseksi 42 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja 75 prosentilla vuoteen 2050 mennessä;

7.  kehottaa varmistamaan, ettei teknisten parannusten vaikutusta tehdä tyhjäksi energianhintojen alentamispaineilla ja lisääntyvällä kulutuksella;

8.  painottaa, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin asianmukainen täytäntöönpano on ensisijainen tavoite, ja toteaa jälleen, että direktiivi sisältää jo 12 tuoteryhmään liittyvät täytäntöönpanotoimenpiteet vuoteen 2007 mennessä; vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on parannettava markkinoiden valvontaa varmistaakseen sääntöjen noudattamisen erityisesti tuontituotteiden kohdalla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan toimia koskevaa tiedotusta; tähdentää direktiivissä asetettua velvoitetta asettaa vähimmäisvaatimukset alhaisimpien elinkaarikustannusten tasolle siten, että otetaan huomioon "top runner" -periaate eli markkinoiden parhaat tuotteet;

9.  kannustaa komissiota tukemaan kansallisia toimia, jotka koostuvat verokannusteista tai tuista, jotka ovat EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia, jotta lisätään energiatehokkuuspalvelujen kysyntää;

10. korostaa, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon ohella energiatehokkuutta voidaan joillakin erityisaloilla edelleen lisätä parhaiten integroivien järjestelmien käytön avulla; kehottaa komissiota tutkimaan yksityiskohtaisesti mahdollisuuksia ja esittämään asianmukaisia lainsäädäntövälineitä, joiden avulla voidaan ottaa käyttöön erilainen toimintatapa, jossa keskitytään energiatehokkuuteen järjestelmä- eikä vain tuotetasolla;

11. pitää valitettavana ekologisen suunnittelun täytäntöönpanotoimenpiteiden hidasta edistystä ja tavoitteiden alentamista merkittävien energiaa käyttävien tuotteiden, kuten vedenkuumentimien ja boilereiden kohdalla; on huolissaan, että tämä kuvastaa komission poliittisen tuen puutetta energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa;

12. katsoo, että liikenteen päästöjen torjumiseksi tarvitaan kiireesti kaikkia mahdollisia välineitä, mukaan luettuina ajoneuvo- ja polttoaineverotus, merkinnät, vähimmäistehokkuusnormit sekä toimet julkisen liikenteen parantamiseksi ja lisäämiseksi;

13. kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen energiapalveludirektiivin uudelleen laatimiseksi siten, että se sisältää energiantarjoajille vaatimukset vähentää energian kulutusta; vaatii, että ehdotuksen pitäisi varmistaa sekä pk-yritysten asianmukainen osallistuminen energiatehokkuustoimenpiteisiin että yksittäisten kotitalouksien samansuuntaisen toiminnan edistäminen;

14. kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään sellaisen suurjännitetasasähkönsiirtoon (HVCD) tarkoitetun Euroopan laajuisen verkon perustamista ja kehitystä, jolla kyetään optimoimaan uusiutuvien energialähteiden, erityisesti tuulen ja vesivoiman, valjastaminen; katsoo, että tämä verkko tarjoaisi pitkien välimatkojen energiansiirtoa alhaisella energiahävikillä ja mahdollistaisi samalla kaikkien uusiutuvien energialähteiden välisen synergian;

15. painottaa yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon tärkeyttä ja erityisesti 1–3 perheen talojen mikroyhteistuotantoyksiköiden tärkeyttä ja pyytää komissiota tutkimaan sääntely- ja rahoitusvälineet, joita tarvitaan tuotantopotentiaalin hyödyntämiseksi täysipainoisesti, ja ehdottamaan kaikkia tarpeellisia aloitteita ja sääntelytoimenpiteitä;

16. painottaa yhdistetyn lämpö- ja sähkötuotantoverkon tai kolmoistuotantoverkon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa käytännössä kokonaisenergiatehokkuuden kaksinkertaistamisen; huomauttaa lisäksi, että lämmön tai kylmyyden varastointi voisi lisätä verkon joustavuutta huippukulutuksen aikana ja mahdollistaa sähkön ja lämmön varastoinnin silloin, kun tuotanto ylittää paikalliset tarpeet;

17. pyytää sääntelykehystä, joka takaa aikaa myöten, että kaikki, myös olemassa olevat, rakennukset ovat ilmastoneutraaleja;

18. korostaa selkeyden tarvetta siitä, mitä rahoitusresursseja voidaan käyttää energiatehokkuuden alan toimiin ja hankkeisiin (samoin kuin on selkeästi määritetty määrärahat vastaaville toimille uusiutuvien energialähteiden alalla); huomauttaa, että olisi käytettävä optimaalisesti esimerkiksi rakenne- ja koheesiorahastosta ja Elena-rahastosta käytettävissä olevia varoja sekä Euroopan talouden elvytyssuunnitelman jäljellä olevia määrärahoja, jotka voidaan käyttää energiatehokkuutta tai uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin; katsoo, että kehitettäessä uusia rahoitusvälineitä olisi kiinnitettävä huomiota näihin ja muihin, jäsenvaltioissa jo olemassa oleviin välineisiin, jotta luodaan synergiaa ja vältetään päällekkäisyyttä;

19. korostaa energiatehokkuuden tarkoituksenmukaisen rahoituksen merkitystä, mukaan luettuina ne tulot, jotka ovat peräisin päästökaupasta; tähdentää, että energiatehokkuuden on oltava yksi tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista;

20. suosittelee, että jokaiseen jäsenvaltioon perustetaan energiatehokkuusrahastoja tai vaihtoehtoisesti luodaan eurooppalainen energiatehokkuusrahasto; katsoo, että yhdistettyjen rahastojen tai eurooppalaisen rahaston määrärahojen olisi oltava vuosittain vähintään kaksi miljardia euroa;

21. kehottaa komissiota kehittämään Euroopan unionin tasolla asianmukaisia tukivälineitä energiatehokkuuden alalle ja tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta luodaan enemmän kannustimia ja saavutetaan mahdollisimman nopeasti hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite;

22. huomauttaa, että energiatehokkuuskriteerien täysimääräisen sisällyttämisen julkisia hankintoja koskeviin toimintalinjoihin olisi oltava yksi energiatehokkuuden toimintasuunnitelman tavoitteista;

23. korostaa, että energiatehokkuus olisi integroitava kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin, mukaan luettuina rahoitus, alue- ja kaupunkikehitys, liikenne, maatalous, teollisuuspolitiikka ja koulutus; katsoo, että energiatehokkuuden määritteleminen järjestelmällisesti yhdeksi julkisten hankintojen myöntämisperusteista ja sen asettaminen julkisesti rahoitettavien hankkeiden ehdoksi antaisi merkittävän sysäyksen tälle toimintalinjalle;

24. näkee mahdollisuuksia valosaasteen torjumiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen samanaikaisesti siten, että korvataan perinteinen julkinen valaistus ja kaupunkien matkailun kannalta merkittävien rakennusten kohdevalot tehokkaammalla ja paremmin suunnatulla valaistuksella;

25. korostaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota energiatehokkuusnormien vaikutusten analysointiin, mukaan luettuina lopputuotteen hinta-laatu-suhde, sen vaikutukset energiatehokkuuteen ja kuluttajalle koituvat edut; myöntää, että komissio analysoi kaikkia näitä vaikutuksia, mutta vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on panostettava enemmän viestintään ja kaikkien tuotteiden, myös energiatehokkaiden lamppujen kaltaisten tuontituotteiden, valvontaan;

26. kehottaa luomaan Euroopan unionin laajuisia energiatehokkuutta koskevia koulutus- ja tiedotusstrategioita; katsoo, että energiatehokkuustekniikoiden ja -järjestelmien kehittäminen ja toteuttaminen edellyttää työvoiman (rakentajat, asentajat, arkkitehdit, asiantuntijat, valmistajat jne.) erityiskoulutusta erityisesti rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin vuoksi(1); huomauttaa lisäksi, että on kehitettävä tiedotusohjelmia, jotka voitaisiin toteuttaa kansallisten energiavirastojen ja kauppakamareiden yhteistyönä, jotta kuluttajille ja pk-yrityksille voidaan tiedottaa keinoista vähentää energiankulutusta; kehottaa komissiota sisällyttämään tarkistetussa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa koulutuksen energiatehokkuuteen;

27. huomauttaa, että sähköautojen etu on, että ne parantavat osaltaan ilmanlaatua kaupunkien keskustoissa; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti sähköautojen yleistymisen vaikutusta energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseen;

28. korostaa, että edellä mainittujen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi on erittäin tärkeätä investoida kuljetusalaan, erityisesti rautatie- ja kaupunkiliikennejärjestelmiin, enemmän energiaa vaativien järjestelmien käytön minimoimiseksi;

29. kehottaa komissiota antamaan energiatehokkuudelle merkittävän sijan liikenteen tulevaisuutta käsittelevässä valkoisessa kirjassa siten, että siihen sisällytetään ehdotuksia tiukemmista ajoneuvojen tehokkuusnormeista, nopeuden hallinnasta, vähäenergisempiin liikenteen ja julkisen liikenteen muotoihin siirtymisen edistämisestä sekä uusiutuvien ja vaihtoehtoisten polttoaineiden edistämisestä;

30. pitää välttämättömänä, että jätteenkäsittelyprosesseissa vältetään biokaasu- ja lämpöhävikkiä ottamalla talteen höyry ja/tai sähkö ja käyttämällä se tuotantoon; katsoo, että jätteenkäsittelylaitoksille, joilla ei ole minkäänlaista lämmöntalteenottoa tai energiantuotantoa, ei pidä myöntää lupia;

31. pitää erittäin tärkeänä Euroopan tason suunnitteluprosesseja; katsoo, että energiatehokkuuteen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota energiatoimintasuunnitelmassa 2011–2020; katsoo, että uusi Euroopan energiatehokkuuden toimintasuunnitelma olisi esitettävä mahdollisimman pian ja energiatehokkuudella olisi oltava merkittävä asema tulevassa etenemissuunnitelmassa kohti vähähiilistä energiajärjestelmää ja -taloutta vuoteen 2050 mennessä;

32. huomauttaa, että vaikka energiansäästö selvästi luo liiketoimintamahdollisuuksia, energiapalvelumarkkinat ovat edelleen rajalliset ja yritysten määrä on useimmissa maissa edelleen melko pieni; katsoo, että aktiiviset energiapalveluyritykset voivat kannustaa toimia ja tukea rahoitusratkaisujen löytämistä kaikilla loppuenergia-aloilla; katsoo, että rakennusalalla olisi panostettava remontointiin ja tehokkaisiin kodinkoneisiin ja että kuljetuksessa olisi käytettävä tehokkaita ajoneuvoja optimaalisesti ja että teollisuudessa olisi hyödynnettävä tehokkaampien menetelmien tarjoamia suuria säästömahdollisuuksia;

33. korostaa, että energiatehokkuuden parantamisen lisäksi (esim. energian primaarituotannossa) tavoitteena olisi oltava verkossa siirron aikana tapahtuvaan (sähkö)energian hävikkiin puuttuminen; katsoo, että hajautetummat tuotantojärjestelmät pienentäisivät siirtovälimatkoja ja siten energiahävikkiä siirron aikana;

34. kehottaa koko EU:n (petro)kemian teollisuutta edistämään energian talteenottoa soihdutuksen aikana;

35. toteaa, että resurssitehokkuuden parantaminen johtaisi myös energiatehokkuuden merkittävään lisäykseen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

46

7

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Elena Oana Antonescu, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Milan Cabrnoch, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Nick Griffin, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Gilles Pargneaux, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Catherine Soullie, Anja Weisgerber, Glenis Willmott, Sabine Wils

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

George Sabin Cutaş, Tadeusz Cymański, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle, Michèle Rivasi, Marita Ulvskog, Kathleen Van Brempt

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu).


aluekehitysvaliokunnan lausunto (29.10.2010)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

energiatehokkuuden toimintasuunnitelman muuttamisesta

(2010/2107(INI))

Valmistelija: Lena Kolarska-Bobińska

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että energiatehokkuutta koskevat toimet ovat kustannustehokas tapa parantaa taloudellista kilpailukykyä, lisätä toimitusvarmuutta, vähentää hiilidioksidipäästöjä, luoda työpaikkoja ja vähentää energiaköyhyyttä; on huolissaan ERDF:n varojen heikosta saatavuudesta energiatehokkuustoimiin useissa jäsenvaltioissa; vaatii jäsenvaltioita asettamaan energiatehokkuuden horisontaalisesti etusijalle toimintaohjelmissaan; kehottaa komissiota, kansallisia ja alueellisia viranomaisia kehittämään tapoja, joilla helpotetaan rakennerahastovarojen käyttämistä energiatehokkuustoimiin, kuten alueellisen tason ja paikallistason parempaan tiedonkulkuun tai kokonaispalvelupisteiden perustamiseen;

2.  tunnustaa, että etukäteisinvestointien tarve on yksi suurimmista esteistä paikallisen ja alueellisen tason energiatehokkuutta koskevien toimien toteuttamisessa; on vakuuttunut, että kaikissa EU:n tason toimissa on otettava huomioon kunnille ja alueille aiheutuvat seuraukset ja budjettirajoitukset; suosittelee komissiolle siksi paikallisten ja alueellisten edustajien kuulemista energia-alan kehittämistä koskevien suuntaviivojen asettamiseksi ja taloudellisen tuen myöntämiseksi paikallisille ja alueellisille hankkeille nykyisiä energiavaroja hyödyntävillä innovaatio-ohjelmilla ja rakennerahastoilla;

3.  korostaa tarvetta kehittää teknistä tukea ja rahoitusneuvontaa paikallisten ja alueellisten yhteisöjen tasolla paikallisten toimijoiden tukemiseksi hankkeiden käynnistämisessä esimerkiksi Euroopan investointipankin teknisen avun välineen (ELENA, European Local Energy Assistance) avulla ja käyttämällä hyödyksi energiapalveluyrityksistä (ESCO) saatuja kokemuksia;

4.  korostaa, että EU:n energiansäästömahdollisuuksien toteuttamisen kannalta keskeistä on, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön rakennusten energiatehokkuutta, energiamerkintöjä ja ympäristöystävällistä suunnittelua koskevan EU:n lainsäädännön nopeasti ja asianmukaisella tavalla; kehottaa komissiota tukemaan ja tarkkailemaan täytäntöönpanoprosessia aktiivisella tavalla;

5.  toteaa, että paikallisella ja alueellisella tasolla on erityisesti asuinrakennusten suhteen olemassa erilaisia esteitä, jotka johtuvat taloudellisista kustannuksista ja pitkistä takaisinmaksuajoista, kannustimien jakamisesta vuokralaisten ja omistajien kesken tai hankalista neuvotteluista suurissa kerrostaloissa; kehottaa poistamaan nämä esteet innovatiivisilla, kustannustehokkailla ratkaisuilla, kuten alueellisilla kunnostussuunnitelmilla, taloudellisilla kannustimilla ja teknisellä tuella;

6.  painottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten keskeistä asemaa energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa ja tukee sen tähden monentasoista ja hajautettua lähestymistapaa energiapolitiikkaan ja energiatehokkuuteen, kaupunginjohtajien sopimus ja älykkäitä kaupunkeja koskeva aloite mukaan luettuina; tähdentää, että kaupungit ja alueet kaipaavat kipeästi ruohonjuuritasolta lähtevää EU:n energiapolitiikkaa, jolla edistetään puhtaita, energiatehokkaita investointeja; korostaa, että tulevan koheesiopolitiikan yhdentäminen Eurooppa 2020 -strategiaan saisi aikaan keskeisen, paikallista ja alueellista kehitystä edistävän täytäntöönpanomekanismin, jolla voitaisiin tuottaa älykästä, taloudellisesti kilpailukykyistä ja kestävää kasvua jäsenvaltioissa, alueilla ja kaupungeissa;

7.  toteaa, että Euroopan alueiden välillä on huomattavia eroja, jotka estävät asettamasta vakiomääräistä, sitovaa energiatehokkuustavoitetta, josta aiheutuisi myös kohtuuton taakka erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille; ehdottaa sen tähden, että nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa seurataan jatkuvasti ja rikkomusmenettely käynnistetään, jos lainsäädäntöä ei noudateta;

8.  tunnustaa, että tähän mennessä energiatehokkuutta koskevat toimintalinjat eivät ole saaneet riittävää yhteiskunnallista hyväksyntää energiankulutuksen vähentämiseksi; korostaa, että käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevaa energiatehokkuustoimien onnistumiseksi, mutta myös kuluttajien luottamusta olisi lisättävä; vaatii, että tulevaan energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaan sisällytetään ylimääräisiä tukitoimia yhteiskunnallisen hyväksynnän lisäämiseksi; korostaa paikallisen ja alueellisen tason merkittävää asemaa yhteisymmärryksen saavuttamisessa;

9.  kehottaa komissiota toteuttamaan Euroopan köyhimpiä kotitalouksia koskettavaan energiaköyhyyteen liittyviä toimia ja tukemaan aktiivisesti asuntojen energiatehokkuuden toteuttamista ja rahoittamista;

10. huomauttaa, että yrityksillä on innovointitoimiensa ansiosta merkittävä asema energiansäästötoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa; toivoo, että rakennerahastovarojen avulla kannustetaan yrityksiä osallistumaan aktiivisesti energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin;

11. kehottaa komissiota yhdistämään nykyistä unionin lainsäädäntöä sen laajentamisen sijasta (esimerkiksi ekologisesta suunnittelusta annetun direktiivin ja energiankulutusmerkinnöistä annetun direktiivin yhdistäminen), jotta unionin lainsäädännön täytäntöönpano olisi mahdollisimman toimivaa ja jotta yhteisvaikutuksia saataisiin hyödynnettyä, erityisesti kuluttajien kannalta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.10.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Sophie Auconie, Catherine Bearder, Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, Zuzana Brzobohatá, John Bufton, Alain Cadec, Ricardo Cortés Lastra, Francesco De Angelis, Rosa Estaràs Ferragut, Elie Hoarau, Danuta Maria Hübner, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Juozas Imbrasas, Seán Kelly, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Tomasz Piotr Poręba, Monika Smolková, Csanád Szegedi, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Hermann Winkler, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Karima Delli, Jens Geier, Ivars Godmanis, Lena Kolarska-Bobińska, James Nicholson, Elisabeth Schroedter, László Surján, Patrice Tirolien

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Andrea Češková


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.11.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

5

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Jan Březina, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Lena Ek, Ioan Enciu, Gaston Franco, Adam Gierek, Fiona Hall, Jacky Hénin, Romana Jordan Cizelj, Arturs Krišjānis Kariņš, Philippe Lamberts, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Aldo Patriciello, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Michèle Rivasi, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

António Fernando Correia De Campos, Andrzej Grzyb, Yannick Jadot, Silvana Koch-Mehrin, Ivari Padar, Vladko Todorov Panayotov, Markus Pieper, Peter Skinner, Silvia-Adriana Ţicău, Catherine Trautmann, Hermann Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Morten Løkkegaard, Marek Henryk Migalski, María Muñiz De Urquiza

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö