MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin nopeiden avustustehtävien valmiuksien luomisesta

1.12.2010 - (2010/2096(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Iva Zanicchi

EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN SUOSITUKSEKSI NEUVOSTOLLE

Euroopan unionin nopeiden avustustehtävien valmiuksien luomisesta

(2010/2096(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 196 artiklan, jossa määrätään, että "unioni kannustaa jäsenvaltiota keskinäiseen yhteistyöhön niiden järjestelmien tehostamiseksi, joilla on tarkoitus ehkäistä ennalta luonnon tai ihmisen aiheuttamia suuronnettomuuksia ja suojautua niiltä" ja että "unionin toiminnalla pyritään: edistämään pelastuspalvelun alalla toteutettavien kansainvälisen tason toimien johdonmukaisuutta",

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artiklan, jonka mukaan humanitaariseen apuun liittyvien unionin toimien "tarkoituksena on tapauskohtaisesti avustaa ja suojella sellaisten kolmansien maiden asukkaita, joissa on tapahtunut luonnon tai ihmisen aiheuttama suuronnettomuus" ja "toimia toteutetaan kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti",

–   ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission puheenjohtajien ja Euroopan parlamentin puhemiehen joulukuussa 2007 yhdessä allekirjoittaman humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen sekä komission toukokuussa 2008 esittelemän toimintaohjelman konsensuksen täytäntöönpanoa varten,

–   ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2007 esittämät päätelmät, joissa kehotettiin komissiota hyödyntämään mahdollisimman hyvin yhteisön pelastuspalvelumekanismia ja edelleen vahvistamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

–   ottaa huomioon 27. marraskuuta 2006 annetut tarkistetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen luonnonkatastrofeissa (Oslon suuntaviivat),

–   ottaa huomioon komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 23. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon "EU:n tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi",

–   ottaa huomion komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle maaliskuussa 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2009)0130) ja Euroopan parlamentin 19. kesäkuuta 2008 antaman päätöslauselman Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta[1],

–   ottaa huomioon Michel Barnier'n 9. toukokuuta 2006 esittämän selonteon "For a European civil protection force: europe aid",

–   ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Haitin äskettäisestä maanjäristyksestä[2],

–   ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisystä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 1 kohdan mukaisesti 23. maaliskuuta 2010 esitetyn ehdotuksen suositukseksi neuvostolle EU:n nopean toiminnan valmiuden luomisesta (B7-0228/2010), esittäjät Anneli Jäätteenmäki, Charles Goerens, Louis Michel, Marielle De Sarnez ja Frédérique Ries ALDE-ryhmän puolesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0332/2010),

A. toteaa, että inhimillistä, taloudellista ja ympäristövahinkoa aiheuttavat katastrofit lisääntyvät kaikkialla maailmassa; toteaa, että kyseiset kriisit ovat tulevaisuudessa voimakkaampia, yleisempiä ja ulottuvat laajemmille alueille maailmassa pääasiassa ilmastonmuutoksen vaikutuksen takia; toteaa, että Euroopan unioni näkee paljon vaivaa lieventääkseen näitä kriisejä,

B.  toteaa, että operaatiot sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella ovat lisääntyneet ja niitä tarvitaan yhä useammin, ja kun tähän yhdistetään yleinen taloudellinen tilanne ja talousarvion asettamat rajoitukset, operaatioiden on oltava yhä tehokkaampia,

C. katsoo, että voimavarojen jakamisesta 31 yhteisön pelastuspalvelumekanismiin kuuluvan valtion (EU-27, Norja, Liechtenstein, Kroatia, Islanti) kesken tai jäsenvaltioiden vahvistetun yhteistyön puitteissa voi olla toiminnallista ja taloudellista hyötyä,

D. ottaa huomioon, että humanitaarisiin katastrofeihin suunnatut komission määrärahat ja erityisesti ECHO:n määrärahat eivät ole ainoastaan pysyneet ennallaan, vaan viiden viime vuoden aikana ne ovat reaalisesti vähentyneet hieman,

E.  katsoo, että viime vuosina on edistytty Euroopan unionin katastrofiavun johdonmukaistamisessa, erityisesti tehostamalla asteittain pelastuspalvelumekanismia, parantamalla pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun vuorovaikutusta/koordinointia ja tunnustamalla, että kokonaisvaltainen toimintatapa katastrofien hallinnassa sisältää avun lisäksi niiden ehkäisemisen ja toimintavalmiudet,

F.  toteaa, että Euroopan unioni reagoi Haitin maanjäristykseen nopeiden, huomattavien ja laaja-alaisten humanitaaristen avustustoimien lisäksi aktivoimalla heti käyttövalmiin pelastuspalvelumekanismin sekä ensimmäistä kertaa kaksi moduulia (vedenpuhdistusyksikkö ja vaativan tason lääkintäasema), jotka oli rahoitettu Euroopan unionin nopeita avustustehtäviä koskevalla valmistelutoimella 2008,

G. katsoo viimeaikaisten kriisien osoittavan, että Euroopan unionin valmiutta toimia katastrofitilanteissa on parannettava lisäämällä tehokkuutta, koordinointia ja näkyvyyttä ja että nämä katastrofit ovat jälleen kerran korostaneet EU:n nopeiden avustustehtävien valmiuksien (Euroopan pelastuspalvelujoukkojen) luomisen tarvetta,

H. katsoo, että EU:n kyky suojella kansalaisten henkeä ja omaisuutta on ratkaiseva tekijä unionin uskottavuuden kannalta,

1.  suosittaa neuvostolle, että

a)  pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun sisällyttäminen yhden, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komissaarin vastuualueelle parantaa synergiaa komission sisällä ja osaltaan lisää Euroopan unionin katastrofiavun johdonmukaisuutta kokonaisuudessaan;

b)  pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun työskentelymenetelmät ECHO:ssa yhdennetään tiiviimmin säilyttäen samalla niiden erityispiirteet siten, että niiden tehtävät erotetaan jatkossakin selvästi toisistaan, jotta voidaan maksimoida synergiavaikutukset ja täydentävyys ja lisätä tehokkuutta; katastrofiapuun tai humanitaarisiin toimiin osallistuvan sotilas- ja siviilihenkilöstön sekä avustustyöntekijöiden olisi toimittava sitoutumattomuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevien periaatteiden mukaisesti;

c)  pelastuspalveluresurssien käytön humanitaarisessa kriisissä olisi oltava tarvelähtöistä ja humanitaarista apua täydentävää sekä johdonmukaista sen kanssa humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen sekä Yhdistyneiden kansakuntien suuntaviivojen (Oslon suuntaviivojen) mukaisesti, jotta voidaan taata sitoutumattomuutta, humaanisuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevien humanitaaristen periaatteiden noudattaminen;

d)  luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä annettavalla EU:n avulla olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tukemaan paikallista talouselämää esimerkiksi siten, että hankitaan paikallisesti tai alueellisesti tuotettuja elintarvikkeita, sekä varmistamaan maanviljelijöille tarvittavat aineelliset resurssit maaseudun elinkeinoelämän saamiseksi uudelleen käyntiin;

e)  neuvosto ja komissio selkeyttävät Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission välisiä yhteistyö- ja koordinointijärjestelyjä avun hallinnassa, kun on kyse Euroopan unionin ulkopuolella sattuneista laajamittaisista katastrofeista;

f)   koordinointitoimet olisi toteutettava paikallistasolla yhteistyössä asianomaisen valtion hallituksen kanssa siten, että käytetään EU:n ja jäsenvaltioiden paikan päällä olevia edustajia varmistamaan, että vahinkoja kärsineiden paikallisalueiden tarpeisiin vastataan kohdistetusti ja asiantuntevasti;

g)  neuvosto harkitsee ensi sijassa Euroopan unionin katastrofivalmiuksien vahvistamista, erityisesti Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamista koskevien keskustelujen valossa, ja toteuttaa Euroopan parlamentin toistuvat pyynnöt, jotka koskevat Barnier'n vuoden 2006 selonteossa esitettyjen ehdotusten panemista täytäntöön;

h)   perustetaan välittömästi EU:n pelastuspalvelujoukot, joiden on saatava käyttöönsä tarvitsemansa asianmukaiset teknologiset ja tekniset resurssit;

i)   parannetaan koordinointia suuronnettomuuksien ja luonnonkatastrofien jälkeen toteutettavissa operaatioissa jäsenvaltioiden avustusjärjestöjen ja pelastuspalvelumekanismien sekä ECHO:n ja mahdollisten tulevien Euroopan pelastuspalvelujoukkojen välillä;

j)   komissiota kehotetaan kehittämään edunsaajavaltioiden hallitusten, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa ohjelmia, jotka koskevat katastrofien ennaltaehkäisemistä ja kykyä vastata hätätilanteisiin yhteisön tasolla;

k)  neuvosto hyväksyy tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (komission ehdotuksesta) toimenpiteitä, joilla parannetaan EU:n nykyisen, jäsenvaltioiden tilapäiseen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvan pelastuspalvelumekanismin ennakointi- ja suunnitteluvalmiuksia; nämä toimenpiteet voisivat sisältää EU:n valmistelutoimen alla testattuja järjestelyjä, mukaan lukien EU:n tason rahoitus, resurssien vapaaehtoinen yhdistäminen, olemassa olevien valmiuksien kartoittaminen, tapahtumakulkujen määrittäminen ja uusien harjoitustoimien kehittäminen;

l)   budjettien, joista määrärahoja myönnetään luonnonkatastrofeihin tai humanitaarisiin toimiin, olisi oltava realistisia ja perustuttava aikaisemmilta vuosilta saatuihin kokemuksiin;

m) Euroopan pelastuspalvelujoukkojen olisi pohjauduttava EU:n pelastuspalvelumekanismille, niiden olisi näin ollen optimoitava käytettävissä olevat välineet, mikä parantaisi tehokkuutta ja näkyvyyttä ja logistiikan sekä henkilöresurssien vapaaehtoista vastavuoroista hyödyntämistä katastrofeihin reagoimiseksi, sekä valmistelevien toimien yhteydessä tehtyjen kriisinhallintatoimien toteuttamiseksi, ja niiden avulla Euroopan unionin olisi voitava koota tarvittavat resurssit hätäavun antamiseksi 24 tunnin kuluessa katastrofin sattumisesta;

n)  Euroopan pelastuspalvelujoukkojen on:

     – perustuttava tarpeiden arviointiin, johon osallistuvat kaikki humanitaarisen alan toimijat

     – oltava siviilijoukkoja

     – toimittava Euroopan unionin lipun alla

     – noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta

     – kunnioitettava jäsenvaltioiden osallistumisen vapaaehtoista luonnetta suunnitelluissa toimissa

     – perustuttava taakan jakamisen periaatteelle

     – oltava valmis hyväksymään kolmansien maiden osallistuminen

     – tunnustettava YK:n kattava rooli kansainvälisen avun koordinoinnissa Euroopan unionin alueen ulkopuolella

     – oltava ennakoivasti järjestetyt erilaisten skenaarioiden mukaisesti;

o)  erityisesti humanitaaristen avustustoimien yhteydessä sekä Haitin ja Pakistanin operaatioista saatujen kokemusten perusteella EU:n olisi mahdollisuuksien mukaan toimittava YK:n koordinoinnin alaisena ja keskityttävä niihin aloihin, joilla sen toiminta voi tuottaa suurempaa lisäarvoa;

p)  Euroopan pelastuspalvelujoukot voisivat perustua joidenkin jäsenvaltioiden sitoumukseen antaa vapaaehtoisesti käyttöön ennalta määrättyjä pelastuspalveluyksiköitä, jotka ovat valmiita toimimaan välittömästi seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) koordinoimissa EU:n toimissa; useimmat näistä moduuleista, jotka ovat jo käytettävissä jäsenvaltioissa eivätkä näin ollen aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia, pysyisivät edelleen jäsenvaltioiden valvonnassa, ja valmiudessa olevien moduulien käyttöönotto muodostaisi EU:n pelastuspalvelujärjestelmän ytimen vastattaessa katastrofeihin EU:ssa ja sen ulkopuolella;

q)  täydentävät pelastuspalveluyksiköt voisivat olla EU:n rahoittamia, kun on kyse tietyistä erityistarpeista, joiden kohdalla on havaittu aukkokohtia ja EU:n toiminta toisi lisäarvoa; on tärkeää lisätä kuljetuksen rahoitusta ja kehittää valmiudessa olevia kuljetusyksiköitä;

r)   katastrofivalmiuteen on kehitettävä kattava ja ennakoiva lähestymistapa, jonka avulla koordinoidaan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimintakeinoja, kuten kriisinhallintaa (siviili- ja sotilasvoimin), taloudellista tukea ja talouden kehittämistä tai sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa; siirtymistä katastrofivalmiudesta katastrofin jälkeiseen jälleenrakentamiseen pitäisi tässä yhteydessä johtaa tehokkaammin; palauttaa mieleen ehdotuksen perustaa Lissabonin sopimuksessa (214 artiklan 5 kohta) tarkoitetut Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot ja rohkaisee komissiota ja neuvostoa, ottaen huomioon Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011, paneutumaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa mahdollisimman pian vapaaehtoisjoukkojen toimintaa koskevien sääntöjen ja menettelyiden laatimiseen, varsinkin kun eräissä jäsenvaltioissa on käynnistetty vastaavanlaisia aloitteita;

s)  sotilasresurssien ja sotilaallisten valmiuksien käytön katastrofiavussa, erityisesti humanitaarisiin avustustoimiin tarkoitetun logistiikka-, kuljetus- ja infrastruktuurituen, olisi oltava poikkeuksellista; niitä olisi käytettävä "viimeisenä keinona" ja noudattaen aina olemassa olevia sopimuksia, kuten humanitaarista apua koskeva eurooppalaista konsensusta ja Oslon suuntaviivoja sotilas- ja siviilipuolustusvoimien käyttöä varten katastrofiavussa;

t)   sotilaallista voimaa ja pelastuspalveluvoimavaroja pitäisi käyttää viimeisenä vaihtoehtona katastrofiavun toimittamisessa eurooppalaisen humanitaarista apua koskevan konsensuksen ja Oslon suuntaviivojen mukaisesti; sotilaalliset resurssit ovat usein katastrofitoimien merkittävä osatekijä yhdessä pelastuspalvelutoiminnan ja humanitaarisen avun kanssa, ja että sotilaallisia voimavaroja voidaan tarvita valmiuksien kriittisten puutteiden paikkaamiseksi (erityisesti kun on kyse strategisista ilmakuljetuksista, erikoisresursseista sekä raskaasta kalustosta ja kuljetuskapasiteetista); on kehitettävä laaja-alainen lähestymistapa ja että siviili- ja sotilasvoimavarojen yhteistyötä olisi parannettava sekä tunnistettava alueita, joilla jäsenvaltiot voivat yhdistää pyrkimyksensä ja voimavaransa EU:n tasolla EU:n katastrofitoimien tukemiseksi, mikä on erityisen tärkeää vaikeassa taloudellisessa tilanteessa;

u)  on tarpeen rakentaa jatkuvasti käytettävissä olevat EU:n siviilivoimavarat, joiden toiminta on riippumatonta sotilaallisista rakenteista, sekä kartoittaa aloja, joilla jäsenvaltiot voivat yhdistää toimiaan ja valmiuksiaan EU:n tasolla tässä yhteydessä;

v)   neuvosto ja komissio tekevät yhteistyötä pannessaan täytäntöön näkyvyyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa, jonka olisi sisällettävä konkreettisia toimia EU:n katastrofiavun näkyvyyden lisäämiseksi;

w) käytetään ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES) potentiaalisten kriisialueiden valvomiseen, mikä mahdollistaa paremman valmistautumisen humanitaarisen avun lähettämisessä; on ratkaisevan tärkeää perustaa mekanismi, jolla seurataan EU:n toimia ja arvioidaan käytettyä apua;

x)  korotetaan tutkimusbudjetteja ja kehitetään teollisuuskapasiteettia (esimerkiksi satelliittikuvausta GMES-ohjelman yhteydessä), jotta voidaan tehostaa katastrofien hallinnoinnin vaiheita;

y)  neuvosto ottaa edellä olevat suositukset huomioon tarkastellessaan komission tulevaa, jo ilmoittamaa tiedonantoa Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta, ja antaessaan sitä koskevia päätelmiä;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.

• [1]  P6_TA(2008)0304.
• [2]  P7_TA(2010)0015

PERUSTELUT

Johdanto

Suurten (luonnon tai ihmisten aiheuttamien) katastrofien lisääntyminen Euroopan unionin alueen ulkopuolella viime vuosina on saanut aikaan, että yhä useammin vaaditaan EU:n nykyisten katastrofivalmiuksien tehokkuuden parantamista. Vaikka EU:n katastrofivalmiudet ovatkin jatkuvasti kehittyneet sitten EU:n pelastuspalvelumekanismin perustamisen vuonna 2001, esittelijä katsoo, että paljon on vielä tehtävä koordinoitujen, johdonmukaisten ja näkyvien EU:n toimien varmistamiseksi.

Tarvetta johdonmukaisempaan toimintaan korostettiin myös viimeisimmässä komission tiedonannossa Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta, joka julkaistiin maaliskuussa 2008. Tämän tiedonannon piti olla ensimmäinen askel kohti kattavia ja yhdenmukaistettuja EU:n toimia. Se sisälsi toimintasuunnitelman, jossa oli joukko konkreettisia toimia, joilla vähitellen kehitetään katastrofiavun eri välineiden koordinointia yhdenmukaisemmaksi.

Tämän jälkeen yksi huomattavimmista askelista kohti yhdenmukaistetumpaa toimintaa on ollut pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun antaminen yhden komissaarin vastuulle. Vaikka onkin liian aikaista arvioida tuloksia, tämä vastuujärjestely epäilemättä auttaa tehostamaan EU:n katastrofivalmiuksien koordinointia ja johdonmukaisuutta. Kaksi vuotta komission tiedonannon julkaisemisen jälkeen monia toimintasuunnitelman toimia ei kuitenkaan vieläkään ole pantu täytäntöön ja EU:n toiminta viimeaikaisissa kriiseissä on paljastanut nykyisen järjestelmän rajoitukset.

Esittelijä katsoo, että on korkea aika tunnustaa EU:n katastrofivalmiuksien vahvistamisen poliittinen merkitys ja että tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi otettava käyttöön kaikki mahdolliset välineet. Tässä suhteessa esittelijä pitää valitettavana, että monet vuoden 2006 Barnier'n selontekoon Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta sisältyvistä konkreettisista ehdotuksista on laajalti jätetty huomiota tai niitä on kehitetty vain rajoitetusti.

Koska päätöksen tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön laatimisesta synnytti aikoinaan Haitin tilanne, mietinnössä käsitellään ainoastaan EU:n katastrofivalmiuksien ulkoista ulottuvuutta.

Kokemukset viimeaikaisista kriiseistä ja erityisesti Haitista

EU:n toimet Haitin maanjäristyksen yhteydessä, joissa yhdistettiin muun muassa EU:n pelastuspalvelumekanismin aktivointi ja sotilasresurssien käyttö sekä huomattavan ja laaja-alaisen humanitaarisen avun käyttö toivat selvästi esille nykyisten välineiden ja menettelyjen mutkikkuuden.

Esittelijä myöntää, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten toimet olivat nopeita ja laaja-alaisia mutta katsoo, että kriisinhallinta nosti esille myös useita haasteita koskien tehokkuutta, koordinaatiota ja näkyvyyttä.

· Tehokkuushaaste

Mitä tulee humanitaariseen apuun, on annettava tunnustusta sille, että apu oli erittäin nopeaa ja tehokasta: ECHO:n asiantuntijat olivat paikan päällä ja nopeasti käyttöön otettavaa humanitaarista avustusta (3 miljoonaa euroa) myönnettiin 24 tunnin kuluessa. Tätä ensimmäistä toimea täydennettiin myöhemmin yhteensä 120 miljoonan euron edestä myönnetyillä lisävaroilla.

EU:n pelastuspalvelumekanismi aktivoitiin samana päivänä, kun maanjäristys iski, ja seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) kautta annettu apu oli hyvin huomattavaa: etsintä- ja pelastustiimejä, lääkintäyksiköitä ja tavaroiden, suojan ja veden sekä vedenpuhdistuksen tarjoamista.

Vaikka Haitin tapauksessa järjestelmä toimikin suhteellisen hyvin, EU:n pelastuspalvelumekanismin käyttöönottoa ilman muuta hidastavat vapaaehtoisuuteen ja tilapäisavustuksiin perustuva nykyinen järjestelmä, joka on riippuvainen erilaisista kansallisista päätöksentekoprosesseista. Yksi järjestelmän suurimmista heikkouksista on, että on mahdotonta taata etukäteen, että tärkeimmät resurssit ovat saatavilla ja että suuret puutteet vältetään.

Haitista saaduista myönteisistä kokemuksista on mainittava, että ensimmäistä kertaa komissio pystyi ottamaan suoraan käyttöön vedenpuhdistusyksikön (Ranskan johdolla) ja vaativan tason lääkintäaseman leikkaussaleineen (Italian johdolla), jotka olivat valmiudessa Euroopan unionin nopeita avustustehtäviä koskevalla valmistelutoimella 2008 rahoitettujen järjestelyjen avulla.

Esittelijä katsoo, että valmistelutoimen 2008 kannustavia tuloksia olisi edelleen arvioitava ja että ajatusta jäsenvaltioiden resurssien vapaaehtoisesta keskinäisestä jakamisesta varallaolojärjestelmällä välitöntä käyttöä varten EU-operaatioissa olisi edelleen kehitettävä. Tässä yhteydessä esittelijä haluaisi muistuttaa neuvostoa ja komissiota seuraavasta Barnier'n selonteon suosituksesta: "Eurooppalaisten pelastuspalvelujoukkojen luominen edellyttää ennakoivaa organisoitumista ja olemassa olevien resurssien keskinäistä jakamista."

Haitin kriisi osoitti myös, että sotilasresurssien käyttöönotto voi olla erittäin hyödyllistä ja täydentää hätäavun antamista. On tärkeää tutkia, kuinka sotilasresurssien oikeaa käyttöä katastrofitilanteissa voidaan tehostaa.

Tähän liittyen esittelijä katsoo, että sotilasresurssien ja sotilaallisten valmiuksien käyttöä osana siviilijohtoisia toimia luonnonkatastrofeissa olisi kaikissa olosuhteissa jatkossakin hallinnoitava humanitaarista apua koskevaa eurooppalaista konsensusta ja Oslon suuntaviivoja sotilas- ja siviilipuolustusvoimien käyttöä varten katastrofiavussa (päivitetty marraskuussa 2006) noudattaen.

· Koordinointihaaste

Kun otetaan huomioon kriisin laajuus ja toimijoiden määrä, maanjäristyksen jälkeinen koordinointiprosessi osoittautui hyvin haastavaksi sekä operationaalisesti että strategisesti/poliittisesti.

Kuten edellä todettiin, koordinointiprosessi seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) kautta toimi Haitilla suhteellisen hyvin mutta kansallista apua annettiin (ja annetaan edelläänkin) osittain ilman ennakkokoordinointia.

Haitin tilanteessa ECHO ja MIC suorittivat nopeasti yhteisiä tarvearviointeja mutta osoittautui vaikeaksi vaihtaa tietoja ja järjestää yhteisiä tarvearviointeja EU:n jäsenvaltioiden kanssa välittömästi annettavan hätäavun vaiheessa. Tämä tilanne johti useisiin ja päällekkäisiin raportteihin ja monimutkaisti saatavilla olevan hätäavun asianmukaista liikkeellesaantia. Kuten edellä mainittiin, komission tasolla koordinointiprosessia helpotti pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun siirtäminen jokin aika sitten saman pääosaston vastuulle. Tämä uusi tehtävien jako on johtanut toimijoiden parempaan kuulemiseen ja luonut tilaisuuksia yhteisarvioinneille ja paremmalle tiedon jakamiselle.

Tähän on liittyen on tärkeää muistuttaa, että "pelastuspalveluresurssien käytön humanitaarisessa kriisissä olisi oltava tarvelähtöistä ja humanitaarista apua täydentävää sekä johdonmukaista sen kanssa", kuten humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan.

Haitin kriisi osui myös institutionaalisen siirtymäkauden jaksolle, kun Lissabonin sopimus astui voimaan ja keskusteltiin Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta. Haitin kriisiä selvitettäessä pyrittiin saamaan Lissabonin sopimuksen henki toimimaan käytännössä komission yksiköiden ja neuvoston välisellä lisääntyneellä vuorovaikutuksella.

Kuitenkin heti maanjäristyksen jälkeen oli epäselvää, kenen tulisi ottaa vastuu EU:n toiminnan koordinoinnin johtamisesta kokonaisuudessaan. Kriisin laajuus huomioon ottaen EU:n apua koordinoi loppujen lopuksi korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja Ashton tiiviissä yhteistyössä kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komission jäsenen Georgievan kanssa.

Tulevaisuudessa Euroopan ulkosuhdehallinnolta odotetaan yhteisiä toimia kriisien suhteen, mikä edellyttää olemassa olevien kriisifoorumien järkeistämistä On laadittava myös selkeät mekanismit komission yksiköiden ja neuvoston sihteeristön välille, mitä tulee EU:n sotilasresurssien käyttöön ja koordinointiin katastrofitilanteissa.

· Näkyvyyshaaste

EU:n toiminnan näkyvyyden puute on myös nostettu esille yhtenä suurimmista ongelmista Haitissa. Tätä on kritisoitu myös EU:n Pakistaniin heinä-elokuussa 2010 lähettämän tulva-avun suhteen-

Esittelijä katsoo, että olisi luotava selkeät sopimukset ja menettelyt kaksinkertaisen näkyvyyden (sekä jäsenvaltioiden että Euroopan unionin) varmistamiseksi jäsenvaltioiden ottaessa käyttöön pelastuspalveluresursseja EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta. Ensimmäinen ja keskeinen edellytys tälle kaksinkertaiselle näkyvyydelle on kuitenkin jäsenvaltioiden poliittinen tahto jakaa tietoa ja resursseja ennemmin yhteisen EU:n lipun alla kuin oman valtionsa nimissä.

Näkyvyyteen liittyen esittelijä katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sekä seurannan parantamiseen että viestintään EU:n katastrofiavun tiimoilta yleensä. Tietoa olisi annettava jatkuvasti hätäapuvaiheen jälkeenkin jatkuvan ajantasaisen tietojenkeruun pohjalta.

Tiedot tuloksista ja määrärahojen käytön valvonta olisi tuotava eurooppalaisen yleisön saataville, jotta sen avulla voidaan osoittaa avun olleen todellista, konkreettista ja asianmukaisesti hallinnoitua.

Päätelmät

Lyhyt analyysi Haitin kokemuksista osoittaa selvästi, että EU:n katastrofivalmiuksia on uudistettava jatkossakin. On syytä korostaa myös, että hätäavun nopeampaan ja tehokkaampaan antamiseen vaaditaan vahvaa poliittista tahtoa eri osapuolilta.

Vaikka viime aikoina onkin pyritty vahvistamaan EU:n pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun johdonmukaisuutta ja koordinointia, toimet eurooppalaisten pelastuspalvelujoukkojen perustamiseksi ovat olleet minimaalisia. Esittelijä katsoo, että on korkea aika edistyä tällä alalla, erityisesti panemalla käytäntöön vuoden 2006 Barnier'n Euroopan pelastuspalvelujoukkoja käsitelleessä selonteossa esitettyjä konkreettisia ehdotuksia.

EHDOTUS SUOSITUKSEKSI NEUVOSTOLLE B7‑0228/2010 (23.3.2010)

työjärjestyksen 121 artiklan 1 kohdan mukaisesti

EU:n nopean toiminnan valmiuden luomisesta

Anneli Jäätteenmäki, Charles Goerens, Louis Michel, Marielle De Sarnez, Frédérique Ries

ALDE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin globaalin vastuun antaa nopeasti humanitaarista apua ja avustuksia sekä unionin huomattavat toimet maailmalla,

–   ottaa huomioon tarpeen koordinoida tehokkaammin nykyistä humanitaarista apua, koota yhteen sen resurssit ja toimia vuorokauden kuluessa katastrofin alkamisesta,

–   ottaa huomioon, että komissio käytti Haitin äskettäisen maanjäristyksen jälkeen ensimmäistä kertaa onnistuneesti kahta moduulia, jotka saatiin käyttöön parlamentin tuella toteutettujen, EU:n nopean toiminnan valmiuksia koskevien valmistelutoimien ansiosta,

–   ottaa huomioon Michel Barnier'n vuonna 2006 laatimaan Euroopan pelastuspalvelujoukkoja koskevaan selontekoon ""For a European civil protection force: Europe aid" sisältyvät ehdotukset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 1 kohdan,

1.  suosittaa neuvostolle, että

     se kehottaa komissiota esittämään parlamentille mahdollisimman pian ehdotuksia, joissa esitetään sellaisten EU:n pelastuspalvelumekanismiin pohjautuvien EU:n pelastuspalvelujoukkojen perustamista, joiden avulla unioni pystyy kokoamaan tarvittavat resurssit alkuvaiheen humanitaaristen hätäaputoimien järjestämiseksi 24 tunnin kuluessa katastrofin alkamisesta;

     unionin nopean toiminnan mekanismin olisi

•   perustuttava siviili- ja/tai humanitaariseen toimintaan

•   oltava mobilisoitavissa milloin tahansa ja mahdollisimman ripeästi

•   toimittava Euroopan unionin lipun alla

•   noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta

•   oltava avoin yhteistyölle muiden humanitaaristen toimijoiden kanssa

•   oltava valmis yhteistyöhön YK:n järjestelmän kanssa

•   oltava valmis hyväksymään kolmansien maiden osallistumisen

•   kunnioitettava jäsenvaltioiden osallistumisen vapaaehtoista luonnetta suunnitelluissa toimissa

•   pyrittävä pitämään henkilöstö- ja materiaaliresurssit jatkuvasti mobilisoinnin mahdollistavassa tilassa

•   perustuttava taakan jakamisen periaatteeseen;

     se kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavaa komission jäsentä ottamaan johtoonsa unionin kriisinhallinnan koordinoinnin ja käyttämään Lissabonin sopimuksen antamia valtuuksia unionin tulevien kriisinhallintatoimien koordinoinnin tehostamiseksi saatuja kokemuksia hyödyntäen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.

ulkoasiainvaliokunnan lausunto (28.10.2010)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

EU:n nopean toiminnan valmiuden luomisesta
(2010/2096(INI))

Esittelijä: Renate Weber

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa korkean edustajan / varapuheenjohtajan keskeisestä asemasta Euroopan unionin operaatioiden koordinoinnissa kolmansissa maissa ja niiden alueilla; painottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) rakenteen ja työtapojen pitäisi tähdätä Euroopan unionin toiminnan johdonmukaisuuteen ja yhtenäisyyteen kriisitilanteissa; kehottaa siksi neuvostoa myöntämään korkealle edustajalle / varapuheenjohtajalle pysyvät valtuudet aktivoida kriisitoimintaryhmä, johon on koottu edustajia komission ja neuvoston kaikista asiaan liittyvistä yksiköistä ja kaikista EU:n suunnitteluyksiköistä (seuranta- ja tiedotuskeskus MIC, kriisinhallinta- ja suunnittelulinja CMPD, EU:n sotilasesikunta EUMS, siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavara CPCC), EU:n toiminnan koordinoimiseksi katastrofien tapahduttua, jotta toimeen voidaan ryhtyä nopeasti ilman, että on käännyttävä järjestelmällisesti neuvoston puoleen; ehdottaa, että tämän toimintaryhmän tueksi voitaisiin perustaa joukkue, joka voidaan siirtää muutaman tunnin kuluttua kriisin puhkeamisesta, joka koostuu siviili- (SVR, MIC), sotilas- ja siviili-sotilasyksiköiden (EUMS, CPCC) asiantuntijoista ja jonka tukemisessa voidaan myös hyödyntää WEU:n kriisien tarkkailukeskuksen (SITCEN) ja WEU:n satelliittikeskuksen (SATCEN) keräämiä tietoja;

2.  korostaa, että EU:n katastrofivalmiuden ja muiden välineiden yhteistyö on koordinoitava mahdollisimman hyvin – tämä koskee erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) siviili- tai sotilasoperaatioita ja välineitä (eli taisteluryhmiä), jotka ovat jo paikan päällä tai jotka voitaisiin perustaa katastrofin jälkeen; korostaa myös, että EU:n toimissa voitaisiin myös tukeutua olemassa oleviin monikansallisiin joukkoihin, kuten Eindhovenissa sijaitsevaan Euroopan ilmakuljetusten johtokeskukseen, joka voisi osallistua jäsenvaltioiden strategisten kuljetusvalmiuksien koordinointiin;

3.  myöntää, että sotilaallista voimaa ja pelastuspalveluvoimavaroja pitäisi käyttää viimeisenä vaihtoehtona katastrofiavun toimittamisessa eurooppalaisen humanitaarista apua koskevan konsensuksen ja Oslon suuntaviivojen mukaisesti; palauttaa mieleen, että sotilaalliset resurssit ovat usein katastrofitoimien merkittävä osatekijä yhdessä pelastuspalvelutoiminnan ja humanitaarisen avun kanssa, ja toteaa, että sotilaallisia voimavaroja voidaan tarvita valmiuksien kriittisten puutteiden paikkaamiseksi (erityisesti kun on kyse strategisista ilmakuljetuksista, erikoisresursseista sekä raskaasta kalustosta ja kuljetuskapasiteetista); painottaa, että on kehitettävä laaja-alainen lähestymistapa ja että siviili- ja sotilasvoimavarojen yhteistyötä olisi parannettava sekä tunnistettava alueita, joilla jäsenvaltiot voivat yhdistää pyrkimyksensä ja voimavaransa EU:n tasolla EU:n katastrofitoimien tukemiseksi, mikä on erityisen tärkeää vaikeassa taloudellisessa tilanteessa;

4.  kehottaa näin ollen korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja jäsenvaltioita selvittämään tarmokkaasti, millaisia synergioita voidaan saavuttaa jakamalla strateginen ilmakuljetuskapasiteetti siviili- ja sotilaskäytön välillä; suhtautuu myönteisesti seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) ja EU:n kuljetussuunnittelutoimiston (EUMPC) väliseen yhteistyöhön EU:n Pakistaniin toimittaman hätäavun yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita kasvattamaan huomattavasti Euroopan ilmakuljetusten johtokeskukseen (EATC) koottua ilmakuljetuskapasiteettia ja varmistamaan samalla sen käytön jakamisen siviili- ja sotilaskohteiden välillä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä puheenjohtajavaltio Belgian ehdotusta perustaa EATC:n yhteyteen monikansallinen helikopteriyksikkö, jota voidaan käyttää sekä siviili- että sotilasoperaatioissa;

5.  kannustaa neuvostoa jatkamaan keskustelua unionin pelastuspalvelumekanismin ennalta-arvattavuuden parantamisesta ja kehottaa perustamaan Barnierin raportissa jo vuonna 2006 ehdotetut Euroopan pelastuspalvelujoukot viipymättä;

6.  painottaa, että katastrofivalmiuteen on kehitettävä kattava ja ennakoiva lähestymistapa, jonka avulla koordinoidaan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimintakeinoja, kuten kriisinhallintaa (siviili- ja sotilasvoimin), taloudellista tukea ja talouden kehittämistä tai sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa; uskoo, että siirtymistä katastrofivalmiudesta katastrofin jälkeiseen jälleenrakentamiseen pitäisi tässä yhteydessä johtaa tehokkaammin; palauttaa mieleen ehdotuksen perustaa Lissabonin sopimuksessa (214 artiklan 5 kohta) tarkoitetut Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot ja rohkaisee komissiota ja neuvostoa, ottaen huomioon Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011, paneutumaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa mahdollisimman pian vapaaehtoisjoukkojen toimintaa koskevien sääntöjen ja menettelyiden laatimiseen, varsinkin kun eräissä jäsenvaltioissa on käynnistetty vastaavanlaisia aloitteita;

7.  muistuttaa Helsingissä ja Feirassa kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen jälkeen YTPP:n perusteella kehitetyistä jo olemassa olevista rakenteista, voimavaroista ja välineistä sekä siitä, että siviilikriisinhallintaa (siviilivalmiusryhmät mukaan luettuina) voidaan tukea Euroopan unionin YUTP:n budjetista; tukee näin ollen sellaisen nopean toiminnan valmiuden kehittämistä, joka ei toista vaan täydentää YUTP:n jo olemassa olevia rakenteita ja voimavaroja;

8.  muistuttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien koordinointitehtävää on tarpeen kunnioittaa sekä tunnustaa muiden kansainvälisten toimijoiden panos.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	28.10.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 8 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gabriele Albertini, Pino Arlacchi, Franziska Katharina Brantner, Frieda Brepoels, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Mário David, Marietta Giannakou, Ana Gomes, Andrzej Grzyb, Takis Hadjigeorgiou, Anneli Jäätteenmäki, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Vytautas Landsbergis, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Kyriakos Mavronikolas, Alexander Mirsky, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Raimon Obiols, Kristiina Ojuland, Ria Oomen-Ruijten, Pier Antonio Panzeri, Vincent Peillon, Alojz Peterle, Hans-Gert Pöttering, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Nikolaos Salavrakos, Jacek Saryusz-Wolski, Werner Schulz, Adrian Severin, Charles Tannock, Zoran Thaler, Geoffrey Van Orden, Kristian Vigenin, Graham Watson
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Christian Ehler, Kinga Gál, Georgios Koumoutsakos, Barbara Lochbihler, Norbert Neuser, Vittorio Prodi, Potito Salatto, Judith Sargentini, Marietje Schaake, Traian Ungureanu, Renate Weber

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	9.11.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Thijs Berman, Corina Creţu, Nirj Deva, Charles Goerens, Catherine Grèze, András Gyürk, Eva Joly, Filip Kaczmarek, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Judith Sargentini