MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta

2.11.2010 - (KOM(2010)0095 – C7‑0087/2010 – 2010/0065(COD)) - ***I

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaNaisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Edit Bauer, Anna Hedh
(Valiokuntien yhteiskokoukset – 51 artikla)

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta

(KOM(2010)0095 – C7‑0087/2010 – 2010/0065(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0095),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0087/2010),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon kansallisten parlamenttien esittämät kannat esitykseen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[1],

–   on kuullut alueiden komiteaa,

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 25. marraskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 37 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7‑0348/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA ^[2]*

ENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ

---------------------------------------------------------

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)      Ihmiskauppa on vakava rikos, joka tehdään usein osana järjestäytynyttä rikollistoimintaa. Se on räikeä perusoikeuksien loukkaus, ja se kielletään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa yksiselitteisesti. Ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjuminen on unionille ja sen jäsenvaltioille ensisijainen tavoite.

(1 a)   Tämä direktiivi on osa kattavaa, kolmannet maat mukaan ottavaa toimintaa ihmiskaupan torjumiseksi, kuten todetaan asiakirjassa "Toiminta-asiakirja unionin ulkoisen ulottuvuuden lujittamisesta ihmiskaupan vastaisen toiminnan alalla: tavoitteena EU:n maailmanlaajuinen toiminta ihmiskaupan torjumiseksi". Tässä yhteydessä toimia olisi jatkettava EU:n ulkopuolisissa uhrien lähtö- ja kauttakulkumaissa tavoitteena lisätä tietoisuutta, vähentää alttiutta, tukea ja auttaa uhreja, puuttua ihmiskaupan perimmäisiin syihin ja tukea maita tarkoituksenmukaisen lainsäädännön laatimisessa ihmiskaupan torjumiseksi.

(1 b)   Tässä direktiivissä tunnustetaan ilmiönä ihmiskaupan sukupuolispesifisyys ja se, että naisia ja miehiä salakuljetetaan usein eri tarkoituksia varten. Avun ja tukitoimenpiteiden olisi tästä syystä myös oltava tarpeen mukaan sukupuolispesifejä. Tarjonta- ja kysyntätekijät voivat olla erilaisia riippuen kyseessä olevasta alasta, kuten ihmiskauppa seksiteollisuuden tarkoituksessa tai työvoiman riistämistarkoituksessa esimerkiksi rakennustyössä, maatalousalalla tai kotiorjuudessa.

(2)      Euroopan unioni on sitoutunut ehkäisemään ja torjumaan ihmiskauppaa sekä suojelemaan sen kohteeksi joutuneiden henkilöiden oikeuksia. Tässä tarkoituksessa tehtiin 19 päivänä heinäkuuta 2002 neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS[4] ihmiskaupan torjunnasta. Lisäksi on laadittu EU:n suunnitelma parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi[5]. Eurooppa-neuvoston hyväksymässä Tukholman ohjelmassa pidetään ihmiskaupan torjuntaa selkeästi ensisijaisena asiana. Olisi harkittava muita toimenpiteitä, kuten unionin yhteisten indikaattorien kehittämistä ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi vaihtamalla parhaita käytäntöjä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden ja erityisesti julkisten ja yksityisten sosiaalipalvelujen välillä.

(2 a)   Jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten olisi jatkettava yhteistyön tekemistä ihmiskaupan torjumisen tehostamiseksi. Tiivis rajatylittävä yhteistyö, mukaan lukien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihto sekä jäsenvaltioiden poliisi-, oikeus- ja rahoitusviranomaisten välinen jatkuva avoin vuoropuhelu ovat tässä yhteydessä olennaisen tärkeitä. Ihmiskauppaan liittyvien asioiden tutkinta- ja syytetoimien koordinointia olisi edistettävä tehostamalla yhteistyötä Europolin ja Eurojustin kanssa, perustamalla yhteisiä tutkintaryhmiä sekä panemalla täytäntöön rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta tehty neuvoston puitepäätös 2009/948/YOS[6].

(2 b)   Jäsenvaltioiden olisi kannustettava kansalaisjärjestöjä, mukaan lukien tämän alan tunnustetut ja aktiiviset valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka työskentelevät salakuljetettujen ihmisten parissa, ja työskenneltävä tiiviisti niiden kanssa erityisesti toimintapoliittisten aloitteiden, tiedotus- ja valistuskampanjoiden, tutkimus- ja koulutusohjelmien, koulutuksen sekä ihmiskaupan torjuntatoimien vaikutusten seuraamisen ja arvioinnin toteuttamisessa.

(3)      Tässä direktiivissä noudatetaan yhtenäistä, kokonaisvaltaista ja ihmisoikeuksiin pohjautuvaa lähestymistapaa ihmiskaupan torjuntaan ja sen täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/81/EY[7] oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi sekä 18 päivänä kesäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY[8].maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Direktiivin tärkeimpiä tavoitteita ovat ehkäisyn, syytteeseenpanon ja uhrin oikeuksien suojelun tehostaminen. Tässä direktiivissä myös määritellään ihmiskaupan eri muotojen käsitteellisiä merkityksiä ja pyritään varmistamaan, että kutakin muotoa torjutaan tehokkaimmin keinoin.

(3 a)   Lapset ovat haavoittuvampia ja siksi suuremmassa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Direktiivin säännöksiä sovellettaessa ensisijaista on turvata lapsen etu Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti.

(4)      Vuonna 2000 tehty kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ja vuonna 2005 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ovat ratkaisevia välineitä pyrittäessä tehostamaan ihmiskaupan vastaista kansainvälistä yhteistyötä. On huomattava, että Euroopan neuvoston yleissopimukseen sisältyy arviointijärjestely, joka koostuu ihmiskaupan torjumisen asiantuntijaryhmästä (GRETA) ja osapuolten komiteasta. Päällekkäisten toimien välttämiseksi olisi edistettävä koordinointia sellaisten kansainvälisten järjestöjen välillä, joiden toimivaltaan kuuluu ihmiskaupan torjuntaan liittyvä toiminta.

(4 a)   Tämä direktiivi ei rajoita palauttamiskiellon periaatteen soveltamista 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (Geneven yleissopimus) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklan ja 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(5)      Jotta direktiivillä voitaisiin puuttua ihmiskaupan viimeaikaiseen kehitykseen, siinä omaksuttu ihmiskaupan käsite on laajempi kuin puitepäätöksessä 2002/629/YOS, mistä syystä direktiivi kattaa uusia hyväksikäytön muotoja. Direktiiviä sovellettaessa kerjäämiseen pakottaminen olisi katsottava pakollisen työn tai palveluksen muodoksi pakollista työtä koskevaan, vuonna 1930 tehtyyn ILO:n sopimukseen n:o 29 sisältyvän määritelmän mukaisesti. Tästä syystä kerjäämisen hyväksikäyttö, mukaan lukien riippuvuussuhteessa olevan ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön käyttö kerjäämiseen, kuuluu ihmiskaupan määritelmän soveltamisalaan vain siinä tapauksessa, että siinä toteutuvat kaikki pakollisen työn tai palveluksen osatekijät. Alan oikeuskäytännön perusteella olisi arvioitava tapauskohtaisesti, onko mahdollinen suostuminen tällaisen palveluksen suorittamiseen aito. Kun on kyse lapsesta, lähtökohtana olisi kuitenkin pidettävä aina sitä, ettei mahdollinen suostumus ole aito. Käsite ’rikollisen toiminnan hyväksikäyttö’ olisi ymmärrettävä toiminnaksi, jossa henkilöä käytetään hyväksi muun muassa taskuvarkauksiin, myymälävarkauksiin, huumausaineiden laittomaan kauppaan ja muuhun vastaavaan toimintaan, joka on rangaistuksenalaista ja johon sisältyy taloudellista hyötyä. Määritelmä kattaa myös ihmiskaupan elintenpoistamistarkoituksessa, ▌ joka loukkaa vakavasti ihmisarvoa ja ruumiillista koskemattomuutta, sekä muut teot, esimerkiksi laittoman lapseksiottamisen tai avioliittoon pakottamisen, mikäli ne täyttävät ihmiskaupan tunnusmerkistön.

(6)      Tässä direktiivissä säädettyjen rangaistusten taso heijastaa jäsenvaltioiden kasvavaa huolta ihmiskaupan kehittymisestä ilmiönä. Tämän vuoksi tässä direktiivissä käytetään perustana rangaistusten yhdenmukaistamisessa noudatettavasta lähestymistavasta 24 ja 25 päivänä huhtikuuta 2002 annettujen neuvoston päätelmien mukaisia rangaistusten tasoja 3 ja 4. Jos rikos tehdään tietyissä olosuhteissa, jos uhri on esimerkiksi erityisen haavoittuva, rangaistuksen pitäisi olla ankarampi. Direktiiviä sovellettaessa erityisen haavoittuviksi henkilöiksi olisi katsottava ainakin kaikki lapset ▌. Muita tekijöitä, jotka voidaan ottaa huomioon uhrin haavoittuvuutta arvioitaessa, ovat esimerkiksi sukupuoli, raskaus, terveydentila ja vamma. Jos rikos on erityisen vakava, jos esimerkiksi uhrin henki on vaarannettu, rikokseen liittyy vakavaa väkivaltaa kuten kidutusta, pakotettua huumausaineiden/lääkkeiden käyttöä, raiskaus tai muita psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan vakavia muotoja tai siitä on muuten aiheutunut uhrille erityisen vakavaa vahinkoa, myös rangaistuksen pitäisi olla erityisen ankara. Kun tässä direktiivissä viitataan luovuttamiseen, se olisi tulkittava eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS[9] mukaisesti. Tehdyn rikoksen vakavuus voidaan ottaa huomioon rangaistuksen täytäntöönpanon yhteydessä.

(6 a)   Ihmiskaupan torjunnassa olisi käytettävä täysimääräisesti hyväksi rikoksen tuottaman hyödyn takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevia välineitä kuten järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta ja sen pöytäkirjoja, rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa Euroopan neuvoston vuoden 1990 yleissopimusta, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta 26 päivänä kesäkuuta 2001 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2001/500/YOS[10] ja rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2005/212/YOS[11]. Olisi edistettävä tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten takavarikoitujen ja menetetyksi tuomittujen tekovälineiden ja kyseisten rikosten tuottaman hyödyn käyttöä uhrin auttamisen ja suojelun tukemiseen, mukaan lukien korvausten maksaminen uhreille ja unionin rajatylittävä laittoman kaupan vastainen lainvalvontatoiminta.

(7)      Ihmiskaupan uhreja olisi asianomaisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien perusperiaatteiden mukaisesti suojeltava niin, ettei heitä panna syytteeseen tai rangaista sellaisesta rikollisesta toiminnasta, esimerkiksi väärennettyjen asiakirjojen käytöstä, tai prostituutio- tai maahanmuuttolakien alaisista rikoksista, joihin heidät on pakotettu ihmiskaupan suorana seurauksena. Suojelun tarkoituksena on turvata uhrin ihmisoikeudet, välttää uudelleen uhriksi joutuminen ja rohkaista uhreja toimimaan rikosoikeudenkäynneissä todistajina rikoksentekijöitä vastaan. Tarkoituksena ei saisi kuitenkaan olla syytteeseenpanolta tai seuraamuksilta suojaaminen sellaisista rikoksista, jotka henkilö on tehnyt tai joiden tekemiseen hän on osallistunut omasta tahdostaan.

(8)      Jotta voidaan varmistaa, että ihmiskauppaan liittyvässä tutkinnassa ja syytteeseenpanossa onnistutaan, niiden alullepanon ei periaatteessa pitäisi riippua uhrin ilmoituksesta tai syytöksestä. Teon luonteen sitä edellyttäessä syytteeseenpano pitäisi tehdä mahdolliseksi riittävän pitkään sen jälkeen, kun uhri on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Riittävän syytteeseenpanoajan pituus olisi määritettävä asianomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Lainvalvontaviranomaisten ja syyttäjien pitäisi olla riittävän koulutettuja, myös kansainvälisen lainvalvonnan ja oikeudellisen yhteistyön tehostamista silmällä pitäen. Lisäksi tällaisten rikosten tutkinnasta ja syytetoimista vastaavilla pitäisi olla käytössään järjestäytyneen rikollisuuden ja muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot; näitä voivat olla kuuntelu, tarkkailu (myös etätarkkailu), pankkitilien seuranta ja muut rahoituksen tutkintaan liittyvät välineet.

(9)      Jotta voidaan varmistaa tehokas syytteeseenpano sellaisten kansainvälisten rikollisryhmien tapauksessa, joiden toiminnan keskus on jossain jäsenvaltiossa ja jotka harjoittavat ihmiskauppaa kolmansissa maissa, lainkäyttövalta pitäisi ulottaa koskemaan ihmiskauppaa, jonka tekijä on jäsenvaltion kansalainen ▌ ja jota harjoitetaan kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella. Vastaavasti lainkäyttövalta voidaan myös ulottaa koskemaan tapauksia, joissa tekijä on jäsenvaltion vakituinen asukas, uhri on jäsenvaltion kansalainen tai vakituinen asukas tai joissa rikos tehdään jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi ja joissa itse rikos tehdään kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

(10)    Oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/81/EY säädetään oleskeluluvan myöntämisestä kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/38/EY[12] säännellään sitä, miten unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, mukaan lukien suoja karkottamista vastaan. Näin ollen tässä direktiivissä ei käsitellä tällaisten henkilöiden edellytyksiä oleskella jäsenvaltioiden alueella.

(11)    Näin ollen tässä direktiivissä ei käsitellä tällaisten henkilöiden edellytyksiä oleskella jäsenvaltioiden alueella. Ihmiskaupan uhrien on voitava käyttää oikeuksiaan tehokkaasti. Tästä syystä uhreille olisi tarjottava apua ja tukea ennen rikosoikeudenkäyntiä, sen kuluessa ja riittävän pitkään sen jälkeen. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava voimavaroja uhrien auttamisen, tukemisen ja suojelun tukemiseksi. Annettavan avun ja tuen olisi katettava vähimmäistoimet, joiden avulla uhri voi toipua ja paeta ihmiskauppiaita. Tällaisten toimien käytännön toteutuksessa olisi otettava huomioon asianomaisen henkilön tilanne, kulttuuriyhteys ja tarpeet kansallisten menettelyjen mukaisesti laadittavan yksilöllisen arvioinnin pohjalta. Henkilölle olisi annettava apua ja tukea heti, kun on perusteltua aihetta uskoa, että hän on saattanut joutua ihmiskaupan kohteeksi, riippumatta hänen valmiudestaan todistaa. Tapauksissa, joissa uhri ei oleskele laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa, apua ja tukea olisi annettava ehdoitta ainakin harkinta-ajan kuluessa ▌. Jos tunnistamisprosessin päätteeksi tai harkinta-ajan päätyttyä katsotaan, ettei henkilölle voida myöntää oleskelulupaa tai ettei tällä muutoin ole laillista asuinpaikkaa maassa tai jos uhri on poistunut jäsenvaltion alueelta, direktiivin mukaisesti asianomainen jäsenvaltio ei ole velvollinen jatkamaan avun ja tuen myöntämistä kyseiselle henkilölle. Avun ja tuen antamista olisi tarvittaessa jatkettava riittävän pitkään rikosoikeudenkäynnin päättymisen jälkeen, jos esimerkiksi rikoksen aiheuttaman vakavan fyysisen tai psyykkisen vamman hoito jatkuu tai jos uhrin turvallisuus on vaarassa hänen rikosoikeudenkäynnissä antamiensa lausuntojen takia.

(12)    Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2001/220/YOS[13] vahvistetaan tietyt uhrin oikeudet rikosoikeudenkäynnissä mukaan lukien oikeus suojeluun ja korvauksiin. Lisäksi ihmiskaupan uhreille olisi annettava viipymättä mahdollisuus lainopilliseen neuvontaan ja asiaankuuluvan oikeusjärjestelmän mukaisen uhrin aseman mukaisesti oikeudelliseen edustukseen, myös korvausten vaatimista varten. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat antaa oikeusapua myös valtiolle osoitettavia korvausvaatimuksia varten. Lainopillisen neuvonnan tarkoituksena on antaa uhreille tietoa ja neuvoja heille tarjolla olevista eri vaihtoehdoista. Lainopillisen neuvonnan antajalla tulisi olla asianmukainen lainopillinen koulutus olematta välttämättä asianajaja. Lainopillisen neuvonnan ja asiaankuuluvan oikeusjärjestelmän mukaisen uhrin aseman mukaisesti oikeudellisen edustuksen pitäisi olla maksutonta ainakin siinä tapauksessa, ettei uhrilla ole niihin varaa, ja niiden osalta noudatetaan jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä. Koska on todennäköistä, ettei varsinkaan lapsiuhreilla ole tällaisia varoja, lainopillinen neuvonta ja oikeudellinen edustus olisivat heille käytännössä maksuttomia. Lisäksi uhreja pitäisi suojella kostotoimilta, pelottelulta ja ihmiskaupan uhriksi uudelleen joutumisen riskiltä kansallisten menettelyjen mukaisesti laadittujen yksilöllisten riskinarviointien perusteella.

(13)    Koska ihmiskaupan uhrit ovat jo joutuneet ihmiskaupalle tyypillisen hyväksikäytön ja halventavan kohtelun, kuten seksuaalisen riiston, seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen, orjuuden kaltaisten käytäntöjen tai elinten poiston, kohteeksi, heitä olisi suojeltava lisäkärsimyksiltä ja -traumoilta oikeudenkäynnin aikana. Kuulustelujen tarpeetonta toistamista tutkinnan, syytteeseenpanon ja oikeudenkäynnin aikana olisi vältettävä esimerkiksi tarvittaessa siten, että kyseisistä kuulusteluista toimitetaan videotallenne mahdollisimman pian menettelyjen aikana. Ihmiskaupan uhrien pitäisikin saada heidän tarpeisiinsa sovitettua hoitoa rikostutkinnan ja -oikeudenkäynnin aikana. Yksilöllisessä tarvearvioinnissa pitäisi ottaa huomioon uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten ikä, terveydentila, mahdollinen raskaus ja/tai vammaisuus ja muut ominaisuudet samoin kuin rikollisen toiminnan kohteeksi joutumisesta aiheutuneet fyysiset ja psyykkiset seuraukset. Uhrille mahdollisesti annettavasta hoidosta ja sen laadusta päätetään tapauskohtaisesti kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden, oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen sekä alan käytäntöjen ja ohjeistuksen mukaisesti.

(13 a) Apu- ja tukitoimenpiteitä olisi tarjottava uhreille suostumuksen ja tietoon perustuen. Uhreille olisi siksi tiedotettava näiden toimien keskeisistä seikoista, ja uhreja ei tulisi pakottaa näihin toimiin. Uhrin kieltäytyminen apu- tai tukitoimista ei saisi merkitä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle velvollisuutta tarjota uhrille vaihtoehtoisia toimenpiteitä.

(14)    Kaikille ihmiskaupan uhreille tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lapsiuhrien auttamiseksi, tukemiseksi ja suojelemiseksi on tarjolla erityistoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä olisi toteutettava lapsen edun ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti. Jos ihmiskaupan uhrin iästä on epävarmuutta ja on syytä uskoa, että hän on alle 18-vuotias, henkilöä olisi kohdeltava lapsena ja hänen olisi saatava välittömästi apua, tukea ja suojelua. Lapsiuhreille suunnatuissa apu- ja tukitoimissa olisi keskityttävä uhrien fyysiseen ja psykososiaaliseen toipumiseen ja kestävän ratkaisun löytämiseen henkilön tilanteeseen. Oikeus koulutukseen auttaisi lasten sopeutumista yhteiskuntaan. Koska ihmiskaupan lapsiuhrit ovat erityisen haavoittuvia, käytettävissä pitäisi olla lisätoimenpiteitä heidän suojelemisekseen osana rikostutkintaa ja -oikeudenkäyntiä järjestettävien kuulustelujen aikana.

(14 a) Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ilman huoltajaa oleviin ihmiskaupan lapsiuhreihin, koska he tarvitsevat erityistä apua ja tukea erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi. Siitä hetkestä, kun ilman huoltajaa oleva ihmiskaupan lapsiuhri tunnistetaan ja siihen asti kun löydetään kestävä ratkaisu, jäsenvaltioiden olisi sovellettava vastaanottotoimenpiteitä lapsen tarpeisiin ja varmistettava, että sovelletaan asiaankuuluvia menettelyllisiä takeita. Olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alaikäiselle nimetään tarvittaessa holhooja ja/tai edustaja hänen etujensa turvaamiseksi. Päätös kunkin huoltajaa vailla olevan lapsiuhrin tulevaisuudesta olisi tehtävä mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa lapsen edun yksilölliseen arviointiin perustuvien kestävien ratkaisujen löytämiseksi, minkä tulisi olla ensisijainen näkökohta. Kestävä ratkaisu voisi olla palauttaminen ja sopeuttaminen alkuperämaahan tai paluumaahan, vastaanottavaan yhteiskuntaan kotouttaminen, kansainvälistä suojelua saavan henkilön aseman myöntäminen tai muun aseman myöntäminen jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14 b) Kun lapselle olisi tämän direktiivin mukaisesti nimettävä holhooja ja/tai edustaja, näissä tehtävissä voi olla sama henkilö tai oikeushenkilö, laitos tai viranomainen.

(15)  Jäsenvaltioiden olisi laadittava ja/tai tehostettava ihmiskaupan ehkäisemiseen tähtääviä politiikkoja, mukaan lukien toimenpiteet, joilla tutkimuksen, mukaan lukien ihmiskaupan uusia muotoja koskevan tutkimuksen, tiedon, yhdenmukaistetun tiedonkeruun, valistuksen ja koulutuksen avulla hillitään ja vähennetään kaikenlaista hyväksikäyttöä edistävää kysyntää ja vähennetään henkilöiden riskiä joutua ihmiskaupan uhreiksi. Tämäntyyppisissä aloitteissa jäsenvaltioiden olisi omaksuttava sukupuolierot ja lapsen oikeudet huomioon ottava lähestymistapa. Työssään ihmiskaupan uhrien tai potentiaalisten uhrien kanssa todennäköisesti kosketukseen tulevien henkilöiden olisi saatava riittävä koulutus uhrien tunnistamiseen ja siihen, miten menetellä heidän kanssaan. Tätä koulutusvelvollisuutta olisi edistettävä seuraavien eri ryhmien jäsenten osalta, kun he todennäköisesti joutuvat kosketuksiin uhrien kanssa: poliisit, rajavartijat, maahanmuuttovirkailijat, yleiset syyttäjät, asianajajat, tuomioistuimen jäsenet ja tuomioistuimen virkailijat, työsuojelutarkastajat, sosiaali-, lasten- ja terveydenhuoltohenkilöstö sekä konsulaattihenkilöstö, mutta paikallisolosuhteista riippuen myös muut viranomaisryhmät, jotka työssään todennäköisesti kohtaavat ihmiskaupan uhreja.

(16)    Direktiivissä 2009/52/EY säädetään seuraamuksista työnantajalle, jota ei ole syytetty tai tuomittu ihmiskaupasta mutta joka käyttää laittomasti maassa oleskelevan kolmannen maan kansalaisen työpanosta tai palveluja tietoisena siitä, että tämä on ihmiskaupan uhri. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta määrätä seuraamuksia henkilölle, joka käyttää ihmiskaupan uhriksi tietämänsä henkilön tarjoamia palveluja. Tämä lisäkriminalisointi voisi kattaa laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ja unionin kansalaisten työnantajat sekä ihmiskaupan kohteeksi joutuneen henkilön tarjoamien seksipalvelujen ostajat kansallisuudesta riippumatta.

(17)    Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kansalliset seurantajärjestelmät – esimerkiksi kansalliset raportoijat tai vastaavat mekanismit – sisäiseen organisaatioonsa soveltuvalla tavalla ja ottaen huomioon, että jonkinlaiselle vähimmäisrakenteelle ja sille määritellyille tehtäville on tarve. Järjestelmän tarkoituksena on laatia arvioita ihmiskaupan suuntauksista, kerätä tilastoja, punnita ihmiskaupan torjuntatoimien tuloksia ja raportoida säännöllisesti ▌. Nämä kansalliset raportoijat tai vastaavat mekanismit on jo perustettu 4 päivänä kesäkuuta 2009 annetuilla neuvoston päätelmillä perustettuun epäviralliseen unionin verkostoon. Ihmiskaupan torjunnan koordinaattori osallistuisi tämän verkoston työskentelyyn; verkosto tarjoaa unionille ja sen jäsenvaltioille objektiivisia, luotettavia, vertailukelpoisia ja ajantasaisia strategisia tietoja ihmiskaupan alalla ja ihmiskaupan ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionin tasolla. Euroopan parlamentilla olisi oltava oikeus osallistua kansallisten raportoijien tai vastaavien mekanismien yhteisiin toimiin.

(17 a) Unionin olisi edelleen kehitettävä menetelmiään ja tietojenkeruumenetelmiään vertailukelpoisten tilastojen tuottamiseksi ihmiskaupan torjuntatoimien tulosten arvioimista varten.

(17 b)  Tukholman sopimuksen huomioon ottamiseksi ja jotta voitaisiin kehittää yhtenäinen unionin strategia ihmiskaupan torjuntaan tarkoituksena edelleen lujittaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoumusta ja niiden toteuttamia toimia ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, jäsenvaltioiden olisi helpotettava ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin tehtäviä, jotka voivat sisältää esimerkiksi koordinoinnin ja johdonmukaisuuden parantamista, unionin toimielinten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten toimijoiden työn päällekkäisyyden ehkäisemistä ja osallistumista ihmiskaupan torjunnan kannalta merkityksellisten olemassa olevien tai uusien unionin politiikkojen ja strategioiden laatimiseen tai raportointia EU:n toimielimille.

(17 c)  Tällä direktiivillä pyritään tarkistamaan ihmiskaupan torjunnasta 9 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS[14] säännöksiä sekä laajentamaan niiden soveltamisalaa. Koska tehtävien tarkistusten määrä ja luonne on merkittävä, puitepäätös olisi selvyyden vuoksi korvattava kokonaan.

(18)    Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(19)    Koska jäsenvaltiot yksin eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli torjua ihmiskauppaa, vaan tavoite voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin Euroopan unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 ja 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(20)    Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti seuraavia: ihmisarvo, orjuuden, pakkotyön ja ihmiskaupan kielto, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rangaistuksen kielto, lapsen oikeudet, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, henkilötietojen suoja, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate. Erityisesti tässä direktiivissä pyritään varmistamaan näiden oikeuksien ja periaatteiden noudattaminen täysimääräisesti ja ne on pantava täytäntöön vastaavasti.

(21)    Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan (N:o 21) 3 artiklan mukaisesti ▌Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen. ▌

(22)    Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan (N:o 21) 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ▌ei aio osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen, joten direktiivi ei sido sitä eikä sitä sovelleta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(23)Tanskan asemasta tehdyn, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan (N:o 22) 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, joten direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskassa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Direktiivillä luodaan vähimmäissäännöt ihmiskauppaan liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelylle. Sillä vahvistetaan myös yhteiset säännökset, joilla tehostetaan kyseisen rikollisuuden ehkäisyä ja sen uhrien suojelua ottaen huomioon sukupuolinäkökulma.

2 artikla

Ihmiskauppaan liittyvät rikokset

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi:

hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuva henkilöiden värvääminen, kuljettaminen, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen, mukaan lukien henkilöön kohdistuvan määräysvallan vaihtaminen tai siirtäminen, voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla taikka toista henkilöä määräysvallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla.

2.      Haavoittuvalla asemalla tarkoitetaan tilannetta, jossa asianomaisella henkilöllä ei ole muuta todellista tai hyväksyttävää vaihtoehtoa kuin alistua hyväksikäyttöön.

3.      Hyväksikäytöksi katsotaan ainakin hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa ja muut seksuaalisen riiston muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, myös kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen.

4.      Ihmiskaupan uhrin suostumuksella aiottuun tai tapahtuneeseen hyväksikäyttöön ei ole merkitystä, mikäli sen saamiseksi on käytetty jotakin 1 kohdassa mainittua keinoa.

5.      Kun 1 kohdassa tarkoitettu teko koskee lasta, se katsotaan rangaistavaksi ihmiskaupaksi, vaikka mitään 1 kohdassa mainittua keinoa ei olisi käytetty.

6.      Tässä direktiivissä 'lapsella' tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä.

3 artikla

Yllytys, avunanto ja yritys

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvä yllytys, avunanto ja teon yritys on säädetty rangaistaviksi.

4 artikla

Seuraamukset

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta.

2.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta, kun tekoon liittyy jokin seuraavista:

a)      ▌

rikoksen uhri on ollut erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä tätä direktiiviä sovellettaessa tarkoittaa ainakin lapsiuhreja ▌;

b)      rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyssä puitepäätöksessä 2008/841/YOS[15] tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa.

c)      rikoksella on tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella vaarannettu uhrin henki;

d)      rikoksen teossa on käytetty vakavaa väkivaltaa tai rikoksesta on aiheutunut uhrille erityisen vakavaa haittaa.

3.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jos 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen on tehnyt virkamies virkatehtäviä hoitaessaan, tätä pidetään raskauttavana asianhaarana.

4.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklassa tarkoitetuista rikoksista säädetään tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen.

5 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 2 ja 3 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä toimien henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema seuraavin perustein:

a)    valta edustaa oikeushenkilöä, tai

b)    valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta, tai

c)    valtuus harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

2.      Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alainen henkilö on tehnyt oikeushenkilön hyväksi 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun rikoksen.

3.      Se, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei estä rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina 2 ja 3 artiklassa tarkoitetuissa rikoksissa.

4.      Tässä direktiivissä 'oikeushenkilöllä' tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

6 artikla

Seuraamukset oikeushenkilöille

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 5 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle säädetään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, muun muassa rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja mahdollisesti muita seuraamuksia, kuten

a)      oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin;

b)      väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

c)      tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

d)      tuomioistuimen määräys purkaa oikeushenkilö;

e)      rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

6 a artikla

Takavarikoiminen ja menetetyksi tuomitseminen

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tekovälineiden ja rikoshyödyn takavarikoimiseen ja menetetyksi tuomitsemiseen.

7 artikla

Uhrin syytämättä jättäminen tai tälle määrättyjen seuraamusten soveltamatta jättäminen

Jäsenvaltioiden on oikeusjärjestelmiensä perusperiaatteita noudattaen toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla annetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille toimivalta jättää ihmiskaupan uhrit syyttämättä tai seuraamuksetta osallistumisesta rikolliseen toimintaan, johon heidät on pakotettu suorana seurauksena 2 artiklassa tarkoitettujen tekojen kohteeksi joutumisesta.

8 artikla

Tutkinta ja syytteeseenpano

1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskeva tutkinta tai syytteeseenpano ei edellytä uhrin ilmoitusta tai syytettä ja että rikosoikeudenkäyntiä voidaan jatkaa, vaikka uhri olisi perunut antamansa lausunnon.

2.      Jäsenvaltioiden on teon luonteen sitä edellyttäessä toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta syytteeseenpano 2 ja 3 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta on mahdollista riittävän pitkään sen jälkeen, kun uhri on saavuttanut täysi-ikäisyyden.

3.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivat tai niistä syytteeseen panevat henkilöt, yksiköt ja muut tahot ovat asianmukaisesti koulutettuja.

4.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla tai niistä syytteeseen panevilla henkilöillä, yksiköillä ja muilla tahoilla on käytettävissä tehokkaat, esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot.

9 artikla

Lainkäyttövalta

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos

a)    rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella, tai

b)    rikoksentekijä on jäsenvaltion kansalainen ▌.

2.      Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, aikovatko ne lisäksi ulottaa lainkäyttövaltansa 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jotka on tehty niiden alueen ulkopuolella, esimerkiksi jos

a)    rikoksen uhri on jonkun jäsenvaltion kansalainen tai henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella, tai

b)    rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi; tai

▌

c)          rikoksentekijällä on vakinainen asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella. ▌

3.      Kunkin jäsenvaltion on toteutettava 1 kohdan b alakohdassa mainituissa tapauksissa ja kukin jäsenvaltio voi toteuttaa 2 kohdassa mainituissa tapauksissa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen lainkäyttövalta 2 ja 3 artiklassa tarkoitetuista, sen alueen ulkopuolella tehdyistä rikoksista syyttämiseen ei edellytä, että

a)    kyseiset teot katsotaan rikoksiksi niiden tekopaikassa tai

b)    että syyte voidaan nostaa vain uhrin rikoksen tekopaikassa tekemän ilmoituksen perusteella tai sen valtion tekemän ilmiannon perusteella, jossa rikos tehtiin.

▌

10 artikla

Ihmiskaupan uhrien auttaminen ja tukeminen

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrit saavat apua ja tukea ennen rikosoikeudenkäyntiä, sen aikana ja riittävän pitkään sen jälkeen, jotta he voivat käyttää puitepäätöksessä 2001/220/YOS sekä tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia.

2.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilölle annetaan apua ja tukea heti kun toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltua aihetta uskoa, että tämä on saattanut joutua 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun rikoksen kohteeksi.

3.     Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrille annettavan avun ja tuen ehtona ei ole uhrin valmius toimia yhteistyössä rikostutkinnassa, syytteeseenpanossa ja oikeudenkäynnissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/81/EY tai vastaavien kansallisten sääntöjen soveltamista.

4.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet luodakseen tarkoituksenmukaiset mekanismit uhrien tunnistamiseksi varhaisessa vaiheessa samoin kuin heidän auttamiseksi ja tukemiseksi yhteistyössä alan tukijärjestöjen kanssa.

5.      Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun avun ja tuen on perustuttava suostumukseen ja tietoon, ja siihen on kuuluttava ainakin uhrin toimeentulon takaava elintaso eli tarkoituksenmukainen ja turvallinen majoitus, aineellinen apu, välttämätön sairaanhoito mukaan lukien psykologinen tuki, neuvonta ja tiedotus ▌ sekä tarvittaessa käännös- ja tulkkauspalvelut ▌.

6.      Edellä 5 kohdassa tarkoitettuun tiedotukseen kuuluvat tilanteen mukaan tiedot direktiivin 2004/81/EY mukaisesta harkinta- ja toipumisajasta ja tiedot neuvoston direktiivin 2004/83/EY[16] ja neuvoston direktiivin 2005/85/EY[17] tai kansainvälisten välineiden tai muiden vastaavanlaisten kansallisten sääntöjen mukaisesta mahdollisuudesta kansainvälisen suojelun myöntämiseen.

7.      Jäsenvaltioiden on huolehdittava uhrin erityistarpeista, jotka johtuvat erityisesti raskaudesta, terveydentilasta, vammaisuudesta, mielenterveys- tai psykologisista häiriöistä tai psykologisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan vakavista muodoista.

11 artikla

Ihmiskaupan uhrien suojelu rikostutkinnassa ja -oikeudenkäynnissä

1.      Tässä artiklassa tarkoitettuja suojelutoimia sovelletaan puitepäätöksessä 2001/220/YOS vahvistettujen oikeuksien lisäksi.

2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ihmiskaupan uhrit saavat ▌lainopillista neuvontaa viipymättä ja asiaankuuluvan oikeusjärjestelmän mukaisen uhrin aseman mukaisesti oikeudellisen edustuksen, myös korvausten vaatimista varten. Lainopillinen neuvonta ja oikeudellinen edustus on maksutonta, jos uhrilla ei ole siihen tarvittavia varoja. ▌

3.      ▌

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ihmiskaupan uhrit saavat yksilölliseen riskinarviointiin perustuvaa tarkoituksenmukaista suojelua esimerkiksi tarjoamalla heille mahdollisuuden osallistua todistajansuojeluohjelmaan tai hyödyntää muita vastaavia toimia edellyttäen, että se on tarkoituksenmukaista ja kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisissa menettelyissä vahvistettujen perusteiden mukaista.

4.      Rajoittamatta oikeutta puolustukseen jäsenvaltioiden on toimivaltaisten viranomaisten ihmiskaupan uhrin tilanteesta tekemän yksilöllisen arvioinnin perusteella huolehdittava siitä, että uhri saa erityiskohtelun, jonka tarkoituksena on estää lisäkärsimykset välttämällä mahdollisuuksien mukaan, kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden sekä oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen ja alan käytäntöjen ja opastuksen mukaisesti, seuraavia:

         a)    kuulustelujen tarpeeton toistaminen tutkinnan, syytteeseenpanon ja oikeudenkäynnin aikana;

         b)    uhrien ja syytettyjen välinen katseyhteys, myös todistamisen, kuten kuulustelun ja ristikuulustelun, aikana käyttäen tarkoituksenmukaisia välineitä, muun muassa viestintätekniikkaa;

         c)    todistaminen julkisessa oikeudenkäynnissä; ja

         d)    yksityiselämää koskevien kysymysten tarpeeton esittäminen.

12 artikla

Ihmiskaupan lapsiuhreille annettavaa apua, tukea ja suojelua koskeva yleinen säännös

1.      Ihmiskaupan lapsiuhreille on annettava apua, tukea ja suojelua ▌. Tätä direktiiviä sovellettaessa lapsen etu asetetaan etusijalle.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos ihmiskaupan uhrin iästä ei ole varmuutta ja on syytä epäillä, että kyseessä on lapsi, henkilö katsotaan lapseksi, jotta hän saisi välittömästi apua, tukea ja suojelua 13 ja 14 artiklan mukaisesti.

13 artikla

▌ Lapsiuhrien auttaminen ja tukeminen

1.     Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen kuin ihmiskaupan lapsiuhrien auttamiseksi ja tukemiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä toteutetaan heidän fyysiseen ja psykososiaaliseen toipumiseensa tähtääviä erityistoimia, kunkin lapsiuhrin tilanne arvioidaan yksilöllisesti lapsen omat näkemykset, tarpeet ja huolenaiheet huomioon ottaen, jotta lapsen tilanteeseen löydetään pysyvä ratkaisu. Jäsenvaltioiden on kohtuullisessa ajassa tarjottava kansallisen lainsäädäntönsä mukainen koulunkäyntimahdollisuus lapsiuhreille ja tämän direktiivin 10 artiklan mukaisesti apua ja tukea saavien lapsille.

1 a.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä ihmiskaupan lapsiuhrille holhooja tai edustaja siitä hetkestä lähtien, kun viranomaiset ovat tunnistaneet uhrin, jos vanhempainvastuunkantajat eivät kansallisen lainsäädännön perusteella voi turvata lapsen etua ja/tai edustaa lasta heidän ja lapsiuhrin välisen eturistiriidan vuoksi.

2.      Jäsenvaltioiden on, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista, toteutettava toimenpiteitä ihmiskaupan lapsiuhrin perheen auttamiseksi ja tukemiseksi, jos perhe oleskelee asianomaisen jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltioiden on erityisesti, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista, sovellettava kyseiseen perheeseen neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS 4 artiklaa.

3.      Tätä artiklaa sovelletaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista.

14 artikla

Ihmiskaupan lapsiuhrien suojelu rikostutkinnassa ja -oikeudenkäynnissä

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset nimittävät ihmiskaupan lapsiuhrille edustajan rikostutkintaa ja -oikeudenkäyntiä varten kyseisessä oikeusjärjestelmässä sovellettavan uhrien aseman mukaisesti, jos vanhempainvastuunkantajat eivät kansallisen lain mukaan voi edustaa lasta heidän ja uhrin välisen eturistiriidan vuoksi ▌.

1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava kyseisessä oikeusjärjestelmässä sovellettavan uhrien aseman mukaisesti, että lapsiuhrit saavat viipymättä ▌ lainopillista neuvontaa ja oikeudellisen edustuksen, myös korvausten vaatimista varten, paitsi, jos heillä on riittävät taloudelliset varat.

2.      Rajoittamatta oikeutta puolustukseen jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten oikeudenkäynnissä

a)    lapsiuhria kuulustellaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;

b)    lapsiuhria kuulustellaan tarvittaessa tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

c)    lapsiuhria kuulustelevat tai siihen osallistuvat tarvittaessa ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;

d)    samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin kuulustelut, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista;

e)    kuulustelujen lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikosoikeudenkäynnin kannalta;

f)     lapsiuhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä.

3.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinnassa kaikki lapsiuhrin tai mahdollisen lapsitodistajan kuulustelut voidaan videoida ja että videoituja kuulusteluja voidaan käyttää todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä kansallisen lain sääntöjen mukaisesti.

4.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä voidaan määrätä, että

a)    kuulusteltaessa ei ole läsnä yleisöä; ja

b)    lapsiuhria voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen läsnäoloaan soveltuvaa viestintätekniikkaa apuna käyttäen.

▌

5.      Tätä artiklaa sovelletaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista.

14 a artikla

Ilman huoltajaa olevien ihmiskaupan lapsiuhrien auttaminen, tukeminen ja suojelu

1.        Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erityistoimissa ihmiskaupan lapsiuhrien auttamiseksi ja tukemiseksi otetaan asianmukaisesti huomioon ilman huoltajaa olevan lapsiuhrin henkilökohtaiset ja erityiset olosuhteet.

2.        Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kestävän ratkaisun löytämiseksi lapsen edun yksilöllisen arvioinnin perusteella.

3.        Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ilman huoltajaa oleville ihmiskaupan lapsiuhreille nimitetään tarvittaessa holhooja.

4.        Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset nimeävät rikostutkintaan ja -oikeudenkäyntiin edustajan kyseisessä oikeusjärjestelmässä sovellettavan uhrien aseman mukaisesti, jos lapsi on ilman huoltajaa taikka erossa perheestään.

5.        Tätä artiklaa sovelletaan rajoittamatta 13 ja 14 artiklan soveltamista.

14 b artikla

Uhreille maksettavat korvaukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ihmiskaupan uhrit pääsevät olemassa olevien tahallisten väkivaltarikosten uhreille maksettavia korvauksia koskevien järjestelmien piiriin.

15 artikla

Ehkäisy

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä kuten koulutusta hillitäkseen ja vähentääkseen kysyntää, joka edistää kaikenlaista ihmiskauppaan liittyvää hyväksikäyttöä.

2.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa tarkoituksenmukaisia toimia, myös internetin avulla, kuten tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä tutkimus- ja koulutusohjelmia, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta ja vähentämään ihmiskaupan uhriksi joutumisen riskiä erityisesti lasten keskuudessa.

3.      Jäsenvaltioiden on edistettävä säännöllisen koulutuksen järjestämistä henkilöille, jotka työnsä puolesta joutuvat todennäköisesti kosketukseen ihmiskaupan uhrien ja potentiaalisten uhrien kanssa, esimerkiksi kenttäpoliiseille ▌, jotta heillä olisi valmiudet tunnistaa ihmiskaupan uhrit ja potentiaaliset uhrit sekä tietää, miten menetellä heidän kanssaan.

4.      Ihmiskaupan ehkäisemisen ja torjunnan tehostamiseksi kysyntää hillitsemällä jäsenvaltioiden on harkittava toimenpiteiden toteuttamista sellaisten palvelujen käytön kriminalisoimiseksi, joissa on kyse 2 artiklassa tarkoitetusta hyväksikäytöstä, kun tiedetään, että palvelun tarjoaja on 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen uhri.

16 artikla

Kansalliset raportoijat tai vastaavat mekanismit

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nimetäkseen kansallisen raportoijan tai luodakseen vastaavan mekanismin. Tällaisten mekanismien tehtävänä on muun muassa arvioida ihmiskaupan suuntauksia, punnita ihmiskaupan torjuntatoimien tuloksia, mukaan lukien tilastojen keruu tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien tällä alalla aktiivisten kansalaisjärjestöjen kanssa, sekä laatia raportteja ▌.

16 a artiklaIhmiskauppaa koskevan unionin strategian koordinointi

Jäsenvaltioiden on helpotettava ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin tehtäviä ihmiskaupan torjuntaa koskevan Euroopan unionin koordinoidun ja yhdenmukaisen strategian edistämiseksi. Jäsenvaltioiden on erityisesti toimitettava ihmiskaupan torjunnan koordinaattorille 16 artiklassa tarkoitetut tiedot, joiden perusteella ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin on avustettava komissiota sen laatiessa kahden vuoden välein kertomuksen edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa.

17 artikla

Puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaaminen

Korvataan ihmiskaupan torjunnasta tehty puitepäätös 2002/629/YOS tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta, rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka liittyvät kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle asetettuun määräaikaan.

Tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta viittauksia korvattuun puitepäätökseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

18 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.      Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluttua sen hyväksymisestä. ▌

2.      Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla niille tässä direktiivissä asetetut velvoitteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.      Näissä jäsenvaltioiden antamissa toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

▌

19 artikla

Raportointi

1.      Komissio esittää kahden vuoden kuluessa 18 artiklassa asetetusta määräajasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ▌, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin noudattamiseksi, mukaan lukien kuvaus 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutetuista toimista, sekä liittää siihen tarvittaessa säädösehdotuksia.

2.      Komissio esittää kolmen vuoden kuluessa 18 artiklassa asetetusta määräajasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan sellaisen voimassa olevan kansallisen lainsäädännön, jossa kriminalisoidaan ihmiskaupan hyväksikäytön kohteena olevien palvelujen käyttäjät, vaikutusta ihmiskaupan ehkäisyyn, sekä liittää siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sinä päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

21 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta                   Neuvoston puolesta

Puhemies                                                      Puheenjohtaja

___________

• [1]               Lausunto annettu 21. lokakuuta 2010.
• [2] ^* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
• [3]            Lausunto annettu 21. lokakuuta 2010.
• [4]            EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.
• [5]            EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1.
• [6]            EUVL L 328, 15.12.2009, s. 42.
• [7]            EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.
• [8]           EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24.
• [9]            EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.
• [10]            EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1.
• [11]          EUVL L 68, 15.3.2005, s. 49.
• [12]           EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.
• [13]           EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.
• [14]          EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1.
• [15]           EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42.
• [16]             Neuvoston direktiivi 2004/83/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004 , kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä.
• [17]             Neuvoston direktiivi 2005/85/EY, annettu 1 päivänä joulukuuta 2005, pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista.

PERUSTELUT

Ihmiskauppa on orjakaupan nykyaikainen muoto ja vakava rikos, jolla loukataan vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja jossa ihminen alistetaan uhkailulla, väkivallalla ja nöyryytyksillä.

Ihmiskauppa on myös erittäin kannattavaa järjestäytyneen rikollisuuden liiketoimintaa, jossa tuottomahdollisuudet ovat suuret ja riskit vähäisiä ja jolla on monia eri muotoja, jotka liittyvät esimerkiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, pakkotyöhön, laittomaan elinkauppaan, kerjäämiseen, mukaan lukien riippuvuussuhteessa olevan henkilön käyttö kerjäämiseen, laittomiin adoptioihin ja kotitaloustyöhön.

Ilmiön merkitys on suuri, mutta siitä ei ole tarkkoja tietoja.

Lissabonin sopimuksen ansiosta EU on tehostanut oikeudellista ja poliisiyhteistyötä rikosasioissa, muun muassa toimia ihmiskaupan torjumiseksi, ja kun Euroopan parlamentista on tullut tasaveroinen lainsäätäjä, se pystyy toimimaan asiassa täysipainoisesti.

Lissabonin sopimus sisältää useita viittauksia ihmiskaupan torjuntaan. Sopimuksen 82 ja 83 artikla on oikeusperusta, jonka pohjalta laaditaan vähimmäissäännöt ihmiskauppaan ja naisten ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelylle. Sopimuksen 79 artikla on kuitenkin otettava myös huomioon, koska siinä asetetaan oikeusperusta yhteisen maahanmuuttopolitiikan perusteella, mukaan lukien ihmiskauppaa koskeva ongelma.

Ihmiskauppaa koskeva EU:n oikeuskehys perustuu tällä hetkellä pääasiassa seuraaviin säädöksiin:

–    Ihmiskaupan torjunnasta 19. heinäkuuta 2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS, jonka tavoitteena on varmistaa kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen vähimmäistaso;

–    Oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29. huhtikuuta 2004 annettu direktiivi 2004/81/EY.

Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että tämä oikeuskehys ei ole riittävän tehokas ja että EU:n on ryhdyttävä lisätoimiin. Tätä tarkoitusta varten Euroopan komissio antoi vuonna 2009 ehdotuksen uudeksi puitepäätökseksi. Lissabonin sopimuksen voimaantulon takia, joka johti kaikkien käynnissä olleiden lainsäädäntömenettelyjen keskeytymiseen, puitepäätöstä ei voitu hyväksyä muodollisesti neuvoston käymissä neuvotteluissa, ja Euroopan komissio on antanut uuden ehdotuksen direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS (KOM(2010)0095 lopullinen) kumoamisesta.

Euroopan parlamentti on yhteislainsäätäjänä täysin sitoutunut tekemään yhteistyötä komission ja neuvoston kanssa tehostaakseen EU:n ihmiskaupan vastaista toimintaa.

Euroopan parlamentti esitti 10. helmikuuta 2010 hyväksymässään päätöslauselmassa (P7_TA(2010)0018) muun muassa seuraavat näkemykset:

a) ihmiskaupan vastaista toimintaa on kehitettävä kokonaisvaltaisesti siten, että keskitytään ihmisoikeuksiin ja kohdistetaan huomio ihmiskaupan torjuntaan, ehkäisemiseen ja uhrien suojeluun;

b) on keskityttävä uhreihin eli siihen, että kaikki mahdolliset uhrien ryhmät tunnistetaan, heihin kohdennetaan toimia ja heitä suojellaan kiinnittäen erityistä huomiota lapsiin ja muihin riskiryhmiin;

c) on perustettava EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin toimi; kyseinen henkilö koordinoi asiaa koskevia EU:n toimia ja strategioita, muun muassa kansallisten raportoijien verkoston toimintaa, ja raportoi sekä Euroopan parlamentille että sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvälle komitealle (COSI);

d) on varmistettava, että ihmiskauppaa koskevat strategiat kattavat sosiaalinäkökohdat ja sosiaalisen osallisuuden, mukaan lukien asianmukaiset ohjelmat ja tehokkaat keinot, joilla varmistetaan uhrien sosiaalinen kuntoutus, esimerkiksi työmarkkinoihin ja sosiaaliturvajärjestelmiin liittyviä toimenpiteitä;

e) ihmiskauppaa käsiteltäessä on kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota myös ulkosuhteisiin sekä maahanmuutto-, turvapaikka- ja uudelleenkotouttamispolitiikkaan;

f) ihmiskaupan lähtö-, kauttakulku- ja määrämaiden oppilaitoksissa on järjestettävä tiedotus- ja valistuskampanjoita.

Euroopan parlamentti katsoo, että ihmiskauppiaiden rangaistuksia on nostettava vuoden 2009 ehdotuksen tasolle ja myös varojen takavarikointia olisi sovellettava.

Euroopan parlamentti on lisäksi vakuuttunut, että uhreille, etenkin lapsiuhreille, annettavaa apua olisi kehitettävä edelleen. Lapsiuhrien tapauksessa lapsen etu olisi asetettava etusijalle.

Lisäksi EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä enemmän kysynnän rajoittamiseksi muun muassa valistuskampanjoilla, opetuksella, koulutuksella jne. siten, että sukupuolinäkökulma otetaan täysin mukaan. Jäsenvaltioiden on myös vahvistettava rikokseksi se, että ihmiskaupan uhrien palveluja käytetään tietoisesti. Tämä rangaistavaksi tekeminen on johdonmukainen EU:n muiden niiden toimintalinjojen kanssa, joissa lainsäädännössä jo rangaistaan työnantajia, jotka käyttävä ihmiskaupan uhreja työvoimana, ja sillä on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus.

Jotta ilmiöstä saadaan parempi ja tarkempi kuva, on kerättävä yhdenmukaistettua tietoa, jonka olisi sisällettävä ainakin ihmiskaupan kohteeksi joutuneiden henkilöiden määrä, mukaan lukien tiedot sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta sekä ihmiskaupan muodosta, palveluista, joita uhrit joutuivat tarjoamaan, pidätettyjen, syytteeseen pantujen ja tuomittujen ihmiskauppiaiden määrä ja ohjausmekanismit kansallisille turvapaikkaviranomaisille.

Ihmiskaupan torjunnan koordinaattorilla olisi oltava selkeä oikeuskehys.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

22.9.2010

Juan Fernando López Aguilar

puheenjohtaja

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

BRYSSEL

sekä

Eva-Britt Svensson

puheenjohtaja

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

BRYSSEL

Asia:               Lausunto seuraavan ehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta (KOM(2010)0095 – C7‑0087/2010 – 2010/0065(COD))

Arvoisat puheenjohtajat

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyysivät 7. syyskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksen 37 artiklan mukaisesti lausuntoa seuraavan ehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta.

Komission ehdottama oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 82 artiklan 2 kohta yhdessä SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan kanssa.

Valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 20. syyskuuta 2010.

I. Taustaa

Ihmiskauppaa koskevan nykyisen oikeudellisen kehyksen muodostavat EU:n tasolla neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS[1] ja neuvoston direktiivi 2004/81/EY[2] sekä kansainvälisellä tasolla YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus ja erityisesti sen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, sekä Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta.

Komissio esitti vuonna 2009 uutta puitepäätöstä koskevan ehdotuksen, joka peruutettiin Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Kuten tiedämme, Lissabonin sopimuksella poistettiin aikaisempi pilarijärjestelmä, ja nykyään käytännöllisesti katsoen kaikki lainsäädäntö, joka kuuluu nyt vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alaan, mukaan luettuina SEUT:n V osaston 2 jakson 82 ja 83 artikla yhteistyöstä rikosasioissa, on hyväksyttävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Komissio esitti 29. maaliskuuta 2010 direktiiviehdotuksen (KOM(2010)0095), jonka on määrä korvata puitepäätös 2002/629/YOS.

Työjärjestyksen 51 artiklassa määrätyn menettelyn mukaista yhteistyötä tehneet naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta esittivät 2. syyskuuta 2010 pitämässään yhteisessä kokouksessa, että ehdotetun direktiivin johdanto-osaan olisi lisättävä viittaus 79 artiklan 2 kohtaan täydentävänä oikeusperustana.

SEUT:n V osaston 2 jakson 79 artikla sisältää maahanmuuttopolitiikkaa koskevia määräyksiä, jotka oli jo siirretty "yhteisön pilariin" ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa.

Mietinnön mukaan perusteena sille, että tekstiin olisi lisättävä viittaus SEUT:n 79 artiklaan, on tarve olla johdonmukainen perussopimusten kanssa; ehdotetun direktiivin kokonaisvaltaisen lähestymistavan on oltava myös johdonmukainen muihin aiheeseen liittyvien oikeudellisten välineiden kanssa; direktiivillä ei voida yleisesti rajoittaa turvapaikkapolitiikkaa koskevia sääntöjä eikä tarvetta vahvistaa turvapaikkapolitiikkojen johdonmukaisuutta. Siinä viitataan myös ihmiskaupan ja työvoiman hyväksikäytön kasvuun sekä pyrkimykseen suojella uhreja mahdollisimman laajasti.

II. SEUT-sopimuksen asiaa koskevat artiklat

Komissio ehdottaa oikeusperustaksi 82 ja 83 artiklaa. Näissä artikloissa määrätään seuraavaa:

82 artikla[3]

1. Oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, ja siihen kuuluu jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentäminen 2 kohdassa ja 83 artiklassa tarkoitetuilla aloilla.

Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on:

(a) ...;

(b) ...;

(c) ...;

(d) ....

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla direktiiveillä säätää vähimmäissäännöistä sikäli kuin se on tarpeen tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä rikosasioissa. Näissä vähimmäissäännöissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot.

Vähimmäissäännöt koskevat seuraavia asioita:

(a) ...;

(b) yksilön oikeudet rikosasioiden käsittelyssä;

(c) rikosten uhrien oikeudet;

(d) ....

3. Jos neuvoston jäsen katsoo, että ehdotus 2 kohdassa tarkoitetuksi direktiiviksi vaikuttaisi jäsenen rikosoikeusjärjestelmän perusteisiin, se voi pyytää asian saattamista Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukainen menettely keskeytetään. Kun asiaa on käsitelty ja jos on päästy yhteisymmärrykseen, Eurooppa-neuvosto palauttaa ehdotuksen neljän kuukauden kuluessa keskeyttämisestä neuvostolle, mikä lopettaa tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn keskeyttämisen.

...

83 artikla

(aiempi SEU-sopimuksen 31 kohta)

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla direktiiveillä säätää rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä erityisen vakavan rikollisuuden alalla, joka on rajatylittävää joko rikosten luonteen tai vaikutusten johdosta tai sen vuoksi, että niiden torjuminen yhteisin perustein on erityisesti tarpeen.

Nämä rikollisuuden alat ovat terrorismi, ihmiskauppa sekä naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumausainekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen, tietokonerikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus.

...

2. ...

3. Jos neuvoston jäsen katsoo, että ehdotus 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuksi direktiiviksi vaikuttaisi jäsenen rikosoikeusjärjestelmän perusteisiin, se voi pyytää asian saattamista Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukainen menettely keskeytetään. Kun asiaa on käsitelty ja jos on päästy yhteisymmärrykseen, Eurooppa-neuvosto palauttaa ehdotuksen neljän kuukauden kuluessa keskeyttämisestä neuvostolle, mikä lopettaa tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn keskeyttämisen.

Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen ja jos vähintään yhdeksän jäsenvaltiota haluaa aloittaa tiiviimmän yhteistyön kyseisen direktiiviehdotuksen pohjalta, niiden on saman määräajan kuluessa ilmoitettava asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Tällöin lupa aloittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa ja tämän sopimuksen 329 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tiiviimpi yhteistyö katsotaan annetuksi ja määräyksiä tiiviimmästä yhteistyöstä sovelletaan.

Asiasta vastaavat valiokunnat ehdottavat seuraavan määräyksen lisäämistä täydentäväksi oikeusperustaksi:

79 artikla

1. Unioni kehittää yhteisen maahanmuuttopolitiikan, jolla pyritään kaikissa vaiheissa varmistamaan muuttovirtojen tehokas hallinta, jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu sekä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja tehostettu torjunta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteitä seuraavilla aloilla:

(a) maahantuloa ja maassa oleskelua koskevat edellytykset sekä vaatimukset pitkäaikaisten viisumien ja oleskelulupien myöntämiseksi jäsenvaltioissa, myös perheenyhdistämistä varten;

(b) jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien määrittely, mukaan lukien edellytykset, jotka koskevat liikkumis- ja oleskeluvapautta muissa jäsenvaltioissa;

(c) laiton maahanmuutto ja luvaton oleskelu, laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden maasta poistaminen ja palauttaminen mukaan luettuna;

(d) ihmiskaupan, erityisesti nais- ja lapsikaupan torjunta.

3. ....

4. ...

5. ...

III. Oikeusperustaa koskeva oikeuskäytäntö[4]

Jos toimenpiteellä on kaksi eri tarkoitusta tai kaksi eri tekijää ja jos toinen näistä on yksilöitävissä pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, oikeusperustan määrittelemisen perustana on käytettävä perussopimuksen artiklaa, joka vastaa pääasiallista tarkoitusta tai tekijää. Jos esimerkiksi kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen on vain toissijainen tulos säädöksestä, jolla ensisijaisesti pyritään muuhun tavoitteeseen, säädöksen antamisen perustana on käytettävä vain sitä perussopimuksen nimenomaista artiklaa, joka vastaa säädöksen pääasiallista tarkoitusta tai tekijää[5]. Tähän perusteeseen viitataan usein "painopisteperusteena".

Vastaavasti perussopimuksen yleinen artikla muodostaa riittävän oikeusperustan, kun säädöksellä pyritään kansallisten säädösten yhdenmukaistamiseen, vaikka kyseisellä säädöksellä pyritään toissijaisesti myös saavuttamaan tavoite, josta säädetään perussopimuksen erityisissä artikloissa[6]. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön toimenpiteen oikeusperustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimenpiteen tarkoitus ja sisältö[7].

Periaatteessa toimenpiteellä on oltava vain yksi oikeusperusta. Jos yhteisön toimenpidettä tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai kaksi eri tekijää, jotka kuuluvat eri oikeusperustojen soveltamisalaan, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen tekijä, säädöksellä on oltava yksi ainoa oikeusperusta, toisin sanoen se, jota pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää[8].

Vain jos poikkeustapauksessa näytetään, että toimenpiteellä on useampi samanaikainen tarkoitus tai jos siinä on useita osatekijöitä, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen, tällaista toimenpidettä annettaessa voidaan käyttää useaa eri oikeusperustaa, mikäli niiden menettelyt ovat yhteensopivia[9].

Periaatteessa kahden eri oikeusperustan käyttäminen ei ole mahdollista, jos eri oikeusperustoja koskevat menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia[10].

IV.      Komission valitsema oikeusperusta

Komissio perustelee kahden oikeusperustan valintaa näin:

Ihmiskaupan torjunnassa jäsenvaltioiden rikoslainsäädännön lähentäminen on välttämätöntä rikosasioissa tehtävän yhteistyön parantamiseksi. Perussopimuksen mukaan ainoastaan direktiivi soveltuu tähän tarkoitukseen.

...

Ehdotuksella lähennetään jäsenvaltioiden aineellista rikosoikeutta ja menettelysääntöjä tuntuvammin kuin voimassa olevalla puitepäätöksellä. Tämä vaikuttaa myönteisesti kansainväliseen lainvalvontayhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön sekä uhrien suojeluun ja auttamiseen. ...

V. Direktiiviehdotuksen tarkoituksen ja sisällön analyysi

Direktiiviehdotuksen tavoitteen ja sisällön toteamiseksi on tarkasteltava sen säännöksiä.

1 artiklassa säädetään, että direktiivillä pyritään luomaan vähimmäissäännöt ihmiskauppaan liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelylle. Tavoitteena on myös vahvistaa yhteiset säännökset, joilla tehostetaan kyseisen rikollisuuden ehkäisyä ja sen uhrien suojelua.

2 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tietyt tahalliset teot säädetään rangaistaviksi ihmiskauppana.

3 artiklassa käsitellään yllytystä, avunantoa ja yritystä.

4 artiklassa säädetään seuraamuksista.

5 ja 6 artiklassa käsitellään oikeushenkilöiden vastuuta ja seuraamuksia.

7 artiklan aiheena on uhrin syyttämättä jättäminen tai tälle määrättyjen seuraamusten soveltamatta jättäminen.

8 artikla sisältää säännöksiä tutkinnasta ja syytteeseenpanosta.

9 artikla koskee lainkäyttövaltaa.

10 artiklassa käsitellään ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista.

11 artikla sisältää säännöksiä ihmiskaupan uhrien suojelusta rikostutkinnassa ja ‑oikeudenkäynnissä.

12 artiklassa annetaan yleinen säännös ihmiskaupan lapsiuhreille annettavasta avusta, tuesta ja suojelusta.

13 artiklassa käsitellään ihmiskaupan lapsiuhrien auttamista ja tukemista ja 14 artiklassa ihmiskaupan lapsiuhrien suojelua rikostutkinnassa ja -oikeudenkäynnissä.

15 artikla sisältää säännöksiä ehkäisystä, erityisesti siitä, miten jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä hillitäkseen kysyntää, joka edistää kaikenlaista ihmiskauppaan liittyvää hyväksikäyttöä, sekä tarkoituksenmukaisia toimia, kuten tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä tutkimus- ja opetusohjelmia, ja edistettävä säännöllisen koulutuksen järjestämistä henkilöille, jotka työnsä puolesta joutuvat todennäköisesti kosketukseen ihmiskaupan uhrien ja potentiaalisten uhrien kanssa. Siinä säädetään myös, että jäsenvaltioiden on harkittava toimenpiteitä, joilla kriminalisoidaan hyväksikäytön muodostavien palvelujen käyttö, kun tiedetään, että kyseinen henkilö on direktiivin 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen uhri.

16 artiklassa säädetään kansallisista raportoijista tai vastaavista toimenpiteistä, joilla arvioidaan ihmiskaupan suuntauksia, punnitaan ihmiskaupan torjuntatoimien tuloksia ja raportoidaan kansallisille viranomaisille.

17 artiklassa kumotaan puitepäätös 2002/629/YOS. 18 artikla koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, 19 artikla raportointia ja 20 artikla voimaantuloa.

VI. Arviointi

Edellä esitetystä direktiiviehdotuksen sisällön analyysistä ilmenee, että ehdotus koskee käytännössä yksinomaan SEUT:n 82 ja 83 artiklan piiriin kuuluvia kysymyksiä, erityisesti rikosten ja seuraamusten määrittelemistä erityisen vakavan rajatylittävän rikollisuuden –ihmisillä käytävän kaupan – alalla. Tämä aiheutuu näiden rikosten luonteesta tai vaikutuksesta tai erityisestä tarpeesta torjua niitä yhteiseltä pohjalta. Asiasta vastaavissa valiokunnissa esitetyt tarkistukset eivät muuta tätä johtopäätöstä.

Kun otetaan huomioon tuomioistuimen esittämä arvostelu, direktiiviehdotuksen olisi näin ollen perustuttava perussopimuksen rikoslakia koskeviin määräyksiin, eikä maahanmuuttopolitiikkaa koskeviin määräyksiin ole mitään syytä viitata.

V. Päätelmä ja suositus

Edellä esitetyn valossa on todettava, että SEUT:n 79 artiklan 2 kohdan lisääminen oikeusperustaksi ei ole perusteltua.

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti kokouksessaan 20. syyskuuta 2010 yhden jäsenen pidättyessä äänestämästä[11] esittää seuraavan suosituksen: ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelemisesta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta oikeusperustana olisi pidettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohtaa ja 83 artiklan 1 kohtaa.

Kunnioittavasti

Klaus-Heiner Lehne

• [1]  Neuvoston 19. heinäkuuta 2002 tehty puitepäätös 2002/629/YOS ihmiskaupan torjunnasta (EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1).
• [2]  Neuvoston direktiivi 2004/81/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19).
• [3]  Alleviivaus lisätty.
• [4]  Seuraavan jakson lähde on Constitutional Law of the European Union, Lenaerts ja Van Nuffel, Sweet & Maxwell, Lontoo. Alleviivaus lisätty.
• [5] Asia 68/86 Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, Kok. 1988, s. 855, 14–16 kohta; asia C-70/88 Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 1991 s. I-4529, 16–18 kohta; asia C-155/91 komissio v. neuvosto, Kok. 1993, s. I-939, 18–20 kohta; asia C-187/93 Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 1994, s. I-2857, 23–26 kohta; asia C-426/93 Saksa v. neuvosto, Kok. 1995 s. I-3723, 33 kohta; asia C-271/94 Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 1996, s. I-1689, 28–32 kohta; asia C-84/94 Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, Kok. 1996 s. I-5755, 11–12 ja 22 kohta; yhdistetyt asiat C-164-165/97 Euroopan parlamentti v. neuvosto, Kok. 1999 s. I-1339, 16 kohta; asia C-36/98 Espanja v. neuvosto, Kok. 2001 s. I-779, 59 kohta; asia C-281/01 komissio v. neuvosto, Kok. 2002. I-12649, 33–49 kohta; asia C-338/01 komissio v. neuvosto, Kok. 2004 s. I-4829, 55 kohta.
• [6]  Asia C-377/98, Alankomaiden kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, Kok. 2001, s. I-7079, 27–28 kohta; asia C-491/01, British American Tobacco (Investments) ja Imperial Tobacco, Kok. 2002, s. I-11453, 93–94 kohta.
• [7]  Asia C-440/05, komissio v. neuvosto, Kok. 2007, s. I-9097.
• [8]  Asia C-91/01 komissio v. neuvosto, Kok. 2008. s. I-3651.
• [9]  Asia C-338/01, komissio v. neuvosto, Kok. 2004, s. I-4829.
• [10]  Asia C-178/03, komissio v. parlamentti ja neuvosto, Kok. 2006, s. I-107.
• [11]  Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Klaus-Heiner Lehne (puheenjohtaja), Luigi Berlinguer (varapuheenjohtaja), Raffaele Baldassarre (varapuheenjohtaja), Evelyn Regner (varapuheenjohtaja), Sebastian Valentin Bodu (varapuheenjohtaja), Eva Lichtenberger (esittelijä), Françoise Castex, Marielle Gallo, Kurt Lechner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, József Szájer, Alexandra Thein, Cecilia Wikström ja Tadeusz Zwiefka.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Ihmiskauppa
Viiteasiakirjat	KOM(2010)0095 – C7-0087/2010 – 2010/0065(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	29.3.2010
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	LIBE 21.4.2010
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	FEMM 21.4.2010
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Anna Hedh 27.4.2010			Edit Bauer 27.4.2010
Oikeusperustan kyseenalaistaminen        JURI-lausunto annettu (pvä)	JURI 20.9.2010
Valiokuntakäsittely	27.4.2010		13.7.2010		25.11.2010		29.11.2010
Hyväksytty (pvä)	29.11.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	51 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Philipp Albrecht, Regina Bastos, Emine Bozkurt, Simon Busuttil, Andrea Češková, Carlos Coelho, Marije Cornelissen, Silvia Costa, Tadeusz Cymański, Cornelia Ernst, Edite Estrela, Iratxe García Pérez, Ágnes Hankiss, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Sophia in 't Veld, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Philippe Juvin, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Juan Fernando López Aguilar, Astrid Lulling, Claude Moraes, Elisabeth Morin-Chartier, Georgios Papanikolaou, Carmen Romero López, Raül Romeva i Rueda, Judith Sargentini, Nicole Sinclaire, Birgit Sippel, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Wim van de Camp, Axel Voss, Renate Weber, Marina Yannakoudakis, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Izaskun Bilbao Barandica, Ioan Enciu, Ana Gomes, Franziska Keller, Kartika Tamara Liotard, Rovana Plumb, Kyriacos Triantaphyllides, Cecilia Wikström, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Arlene McCarthy, Judith A. Merkies, Peter Skinner, Jutta Steinruck
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	2.12.2010