Menettely : 2010/0802(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0354/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0354/2010

Keskustelut :

PV 14/12/2010 - 6
CRE 14/12/2010 - 6

Äänestykset :

PV 14/12/2010 - 9.19
CRE 14/12/2010 - 9.19
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0470

MIETINTÖ     ***I
PDF 577kWORD 347k
7.12.2010
PE 441.299v03-00 A7-0354/2010

esityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä

(00002/2010 – C7‑0006/2010 – 2010/0802(COD))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Carmen Romero López

(Työjärjestyksen 51 artikla – Valiokuntien yhteiskokousmenettely)

TARKISTUKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 PERUSTELUT
 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA
 ASIAN KÄSITTELY

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

esityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä

(00002/2010 – C7‑0006/2010 – 2010/0802(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetun jäsenvaltioiden ryhmän aloitteen (00002/2010),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 76 artiklan b alakohdan sekä 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan ja 289 artiklan 4 kohdan, joiden mukaisesti säädösesitys on toimitettu Euroopan parlamentille (C7-0006/2010),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon yhden kansallisen parlamentin Euroopan parlamentin puhemiehelle toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti toimittaman perustellun lausunnon, jonka mukaan säädösesitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–   ottaa huomioon kansallisten parlamenttien säädösesityksestä toimittamat kannanotot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 37, 44 ja 55 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0354/2010),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA(1)*

ENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ

---------------------------------------------------------

[EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

eurooppalaisesta suojelumääräyksestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja d alakohdan,

ottavat huomioon Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Unkarin tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)         Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

(2)         Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT-sopimus', 82 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.

(3)         Eurooppa-neuvoston kokouksessaan 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymän Tukholman ohjelman mukaisesti vastavuoroinen tunnustaminen voisi ulottua koskemaan kaikentyyppisiä tuomioita ja oikeudellisia päätöksiä, jotka voivat oikeusjärjestelmästä riippuen olla joko rikosoikeudellisia tai hallinnollisia. Eurooppa-neuvosto pyytää näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, miten uhrien suojeluun liittyvää lainsäädäntöä ja käytännön tukitoimenpiteitä voidaan parantaa. Ohjelmassa todetaan myös, että rikoksen uhreille voidaan tarjota erityisiä suojelutoimenpiteitä, joiden olisi pädettävä unioninlaajuisesti. Tämä direktiivi on osa uhrien oikeuksia koskevaa yhtenäistä ja kattavaa kokonaisuutta.

(4)         Euroopan parlamentin 26 päivänä marraskuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta vaaditaan jäsenvaltioita parantamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa omaa lainsäädäntöään ja omia toimintalinjojaan ja ryhtymään toimiin, joilla puututaan naisiin kohdistuvan väkivallan syihin, etenkin ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä, ja kehotetaan unionia varmistamaan, että kaikilla väkivallan uhreilla on oikeus apuun ja tukeen. Euroopan parlamentin 10 päivänä helmikuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009 tuetaan ehdotusta eurooppalaisen uhrien suojelumääräyksen käyttöön ottamisesta.

(5)         Yhteisellä oikeusalueella, jolla ei ole sisärajoja, on tarpeen varmistaa, että luonnolliselle henkilölle yhdessä jäsenvaltiossa tarjottua suojelua ei lopeteta vaan sitä jatketaan muissa jäsenvaltioissa, joihin henkilö siirtyy tai on siirtynyt. Olisi myös varmistettava, että unionin kansalaisten suojelu ei heikkene sen seurauksena, että he käyttävät legitiimiä oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEU-sopimus', 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja SEUT-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.

(6)         Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tässä direktiivissä olisi annettava säännöt, joiden mukaan yhden jäsenvaltion, jäljempänä 'määräyksen antanut valtio', lainsäädännön mukaisesti määrättyihin tiettyihin suojelutoimenpiteisiin perustuva suojelu voidaan ulottaa toiseen jäsenvaltioon, jäljempänä 'täytäntöönpanovaltio', jossa suojeltu henkilö päättää oleskella tai olla.

(6 a)      Tässä direktiivissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset perinteet sekä se seikka, että pätevä suojelu voidaan varmistaa myös muun viranomaisen kuin rikostuomioistuimen antamalla suojelumääräyksellä. Tämä direktiivi ei velvoita muuttamaan kansallisia järjestelmiä suojelutoimenpiteiden määräämiseksi.

(6 b)      Tätä direktiiviä sovelletaan suojelutoimenpiteisiin, joilla pyritään suojelemaan – esimerkiksi estämällä kaikenlainen häirintä – henkilöä toisen henkilön rikolliselta teolta, joka voi millä tahansa tavalla vaarantaa ensiksi mainitun hengen, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden tai seksuaalisen koskemattomuuden, sekä suojelemaan – esimerkiksi estämällä kaappaukset, vaanimisen tai muunlaisen epäsuoran pakottamisen – häntä teolta tai käyttäytymiseltä, joka voi vaarantaa hänen ihmisarvonsa tai henkilökohtaisen vapautensa; suojelutoimenpiteillä pyritään välttämään uudet rikokset tai lievittämään aiempien rikosten seurauksia. Nämä suojellun henkilön henkilökohtaiset oikeudet vastaavat kaikkien jäsenvaltioiden tunnustamia ja vaalimia perusarvoja. On syytä korostaa, että tätä direktiiviä sovelletaan suojelutoimenpiteisiin, joilla pyritään suojelemaan kaikkia uhreja eikä pelkästään sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja ottaen huomioon kunkin asiaan liittyvän rikoksen lajin erityispiirteet.

(6 c)      Tätä direktiiviä sovelletaan suojelutoimenpiteisiin riippumatta asiaa koskevan päätöksen antaneen oikeusviranomaisen tai vastaavan viranomaisen luonteesta (rikosoikeudellinen, siviilioikeudellinen tai hallinnollinen), olipa kyseessä rikosoikeudellinen tai mikä tahansa muu menettely sellaisen teon johdosta, joka on saatettu tai olisi voitu saattaa erityisesti rikosasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

(6 d)      Tätä direktiiviä on tarkoitus soveltaa rikosten uhrien tai mahdollisten uhrien hyväksi määrättyihin suojelutoimenpiteisiin; sitä ei pitäisi soveltaa todistajansuojatoimenpiteisiin.

(6 e)      Jos tässä direktiivissä tarkoitettu suojelutoimenpide määrätään pääasiallisen suojellun henkilön sukulaisen hyväksi, tämän hyväksi on mahdollista pyytää ja antaa myös eurooppalainen suojelumääräys tässä direktiivissä vahvistetuin edellytyksin.

(6 f)       Eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista koskeva pyyntö on käsiteltävä riittävän nopeasti ottaen huomioon tapauksen erityisolosuhteet, muun muassa asian kiireellisyyden, päivän, jona suojellun henkilön ennakoidaan saapuvan täytäntöönpanovaltion alueelle, ja mikäli mahdollista suojeltuun henkilöön kohdistuvan vaaran suuruuden.

(6 g)      Kun vaaraa aiheuttavalle henkilölle tai suojellulle henkilölle on annettava tietoja tämän direktiivin mukaisesti, tiedot on annettava myös asianomaisen henkilön mahdolliselle holhoojalle tai edustajalle. On myös kiinnitettävä asianmukaista huomiota suojellun henkilön, vaaraa aiheuttavan henkilön tai kutakin asian käsittelyssä edustavan henkilön tarpeeseen saada tiedot tämän direktiivin säännösten mukaisesti kielellä, jota he ymmärtävät.

(6 h)      Toimivaltaisten viranomaisten olisi eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista ja tunnustamista koskevissa menettelyissä otettava asianmukaisesti huomioon uhrien tarpeet etenkin, jos he ovat erityisen suojattomia, esimerkiksi alaikäisiä tai vammaisia henkilöitä. Olisi myös kiinnitettävä asianmukaista huomiota suojellun henkilön tai vaaraa aiheuttavan henkilön tarpeeseen saada tiedot tämän direktiivin säännösten mukaisesti kielellä, jota he ymmärtävät.

(6 i)       Tämän direktiivin soveltamiseksi on voitu määrätä suojelutoimenpide sellaisen tuomion seurauksena, joka on määritelty vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi 27 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS(2) 2 artiklassa, tai sellaisen valvontatoimia koskevan päätöksen seurauksena, joka on määritelty vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona 23 päivänä lokakuuta 2009(3) tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa.

(6 j)       Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaaraa aiheuttavalle henkilölle olisi tarjottava joko suojelutoimenpiteen määräämiseen johtavassa menettelyssä tai ennen eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista mahdollisuus tulla kuulluksi ja valittaa suojelutoimenpiteestä.

(7)         Jotta estetään uhrin joutuminen rikoksen tai uuden rikoksen kohteeksi täytäntöönpanovaltiossa, tälle valtiolle olisi annettava oikeudellinen perusta määräyksen antaneessa valtiossa aiemmin uhrin hyväksi tehdyn päätöksen tunnustamiseksi, samalla kun vältetään myös se, että uhri joutuu aloittamaan uuden menettelyn tai esittämään todistusaineiston jälleen täytäntöönpanovaltiossa ikään kuin määräyksen antanut valtio ei olisi tehnyt mainittua päätöstä. Eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustaminen täytäntöönpanovaltiossa edellyttää muun muassa, että täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa, jollei tässä direktiivissä asetetuista rajoituksista muuta johdu, määräyksen antaneessa valtiossa määrätyn suojelutoimenpiteen olemassaolon ja pätevyyden sekä eurooppalaisessa suojelumääräyksessä kuvatun vallitsevan asiaintilan ja hyväksyy sen, että suojelua olisi tarjottava ja että sitä olisi tarjottava jatkossakin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(8)         Tämä direktiivi sisältää rajallisen määrän velvollisuuksia tai kieltoja, jotka olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön täytäntöönpanovaltiossa, jos ne on asetettu määräyksen antaneessa valtiossa ja jos ne sisältyvät eurooppalaiseen suojelumääräykseen, jollei tässä direktiivissä asetetuista rajoituksista muuta johdu. Kansallisella tasolla voi olla käytössä muuntyyppisiä suojelutoimenpiteitä, kuten vaaraa aiheuttavan henkilön velvollisuus pysyä määrätyssä paikassa, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Tämänkaltaisia toimenpiteitä voidaan määrätä määräyksen antaneessa valtiossa osana menettelyä, joka johtaa sellaisen suojelutoimenpiteen antamiseen, joka voi tämän direktiivin mukaisesti olla eurooppalaisen suojelumääräyksen antamisen perustana.

(8 a)      Koska jäsenvaltioissa eri viranomaiset (siviilioikeudelliset, rikosoikeudelliset tai hallinnolliset) ovat toimivaltaisia määräämään ja panemaan täytäntöön suojelutoimenpiteitä, tässä direktiivissä on syytä luoda erittäin joustava jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestely. Näin ollen täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen ei tarvitse kaikissa tapauksissa toteuttaa samanlaista suojelutoimenpidettä kuin määräyksen antaneessa valtiossa on määrätty, vaan se voi tiettyä harkintavaltaa käyttäen määrätä minkä tahansa kansallisen lainsäädäntönsä mukaan vastaavanlaisessa tapauksessa riittävänä ja sopivana pitämänsä toimenpiteen antaakseen suojellulle henkilölle jatkuvaa suojelua määräyksen antaneessa valtiossa määrätyn suojelutoimenpiteen mukaisesti ja eurooppalaisessa suojelumääräyksessä kuvatulla tavalla.

(8 b)      Velvollisuudet ja kiellot, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, sisältävät muun muassa toimenpiteet, joilla pyritään rajoittamaan henkilökohtaista tai kaukoyhteydenpitoa suojellun henkilön ja vaaraa aiheuttavan henkilön välillä, esimerkiksi määräämällä tietyistä yhteydenpitotavoista tai asettamalla viestinnän sisältöä koskevia rajoituksia.

(8 c)      Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava vaaraa aiheuttavalle henkilölle, määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja suojellulle henkilölle kaikista eurooppalaisen suojelumääräyksen perusteella toteutetuista toimenpiteistä. Vaaraa aiheuttavalle henkilölle ilmoitettaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon, että on suojellun henkilön edun mukaista, ettei hänen osoitettaan tai muita yhteystietojaan paljasteta. Tällaisia tietoja ei saisi sisällyttää ilmoitukseen, ellei osoite tai muu yhteystieto sisälly vaaraa aiheuttavalle henkilölle täytäntöönpanotoimenpiteenä asetettuun velvollisuuteen tai kieltoon.

(8 d)      Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen peruutettua eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi lopetettava eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöön panemiseksi määräämänsä toimenpiteet, vaikkakin täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi itsenäisesti kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti määrätä minkä tahansa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen suojelutoimenpiteen asianomaisen henkilön suojelemiseksi.

(9)         Koska tässä direktiivissä käsitellään tilanteita, joissa suojeltu henkilö siirtyy toiseen jäsenvaltioon, sen säännösten täytäntöönpano ei merkitse sellaisen toimivallan siirtämistä täytäntöönpanovaltiolle, joka koskee pää-, lykättyjä, vaihtoehtoisia, ehdollisia tai oheisrangaistuksia taikka vaaraa aiheuttavalle henkilölle määrättyjä turvaamistoimenpiteitä, jos viimeksi mainittu henkilö jatkaa oleskeluaan suojelutoimenpiteen määränneessä valtiossa.

(10)       Tarvittaessa olisi voitava kansallisen lainsäädännön ja kansallisten menettelyjen mukaisesti käyttää sähköisiä keinoja tämän direktiivin soveltamiseksi määrättyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi käytännössä.

(10 a)    Suojellun henkilön suojaamisen varmistamiseen osallistuvien asianomaisten viranomaisten välisessä yhteistyössä täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista täytäntöönpanovaltiossa eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöön panemiseksi määrättyjen toimenpiteiden rikkomisista. Tämän ilmoituksen ansiosta määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava nopeasti päättää mahdollisista aiheellisista vastatoimista vaaraa aiheuttavalle henkilölle kyseisessä valtiossa asetetun suojelutoimenpiteen suhteen. Tällainen vastatoimi voi tarvittaessa sisältää vapauden menetyksen käsittävän toimenpiteen, jolla korvataan alun perin määrätty ilman vapaudenmenetystä toteutettava toimi, esimerkiksi vaihtoehtona ennaltaehkäisevälle säilöönotolle tai rangaistuksen ehdollisen lykkäämisen seurauksena. Koska tällaisella päätöksellä ei määrätä uutta rikosoikeudellista seuraamusta uudesta rikoksesta, päätös ei luonnollisestikaan estä täytäntöönpanovaltiota määräämästä tarvittaessa rikosoikeudellisia tai muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöön panemiseksi määrättyjen toimenpiteiden rikkomisesta.

(10 b)    Ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset perinteet, jos täytäntöönpanovaltiossa ei ole käytössä suojelutoimenpidettä tapauksessa, joka vastaa eurooppalaisessa suojelumääräyksessä kuvattua vallitsevaa asiaintilaa, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava määräyksen antaneelle valtiolle sellaisista eurooppalaisessa suojelumääräyksessä kuvatun suojelutoimenpiteen rikkomisista, joista se on tietoinen.

(10 c)    Jotta tätä direktiiviä voitaisiin soveltaa sujuvasti kussakin erityistapauksessa, määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä toimivaltaansa tämän direktiivin säännöksiä noudattaen ottaen huomioon non bis in idem -periaatteen.

(10 d)    Suojellulta henkilöltä ei pitäisi periä eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisesta aiheutuvia kuluja, jotka ovat aivan eri suuruusluokkaa kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan varmistettava, että kun eurooppalainen suojelumääräys on tunnustettu, suojeltua henkilöä ei vaadita aloittamaan täydentävää kansallista menettelyä, jotta täytäntöönpanoviranomainen antaisi eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen suorana seurauksena päätöksen toimenpiteistä, jotka olisivat vastaavassa tapauksessa mahdollisia kansallisen lainsäädännön nojalla suojellun henkilön suojelun varmistamiseksi.

(10 e)    Ottaen huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, johon tämä direktiivi perustuu, jäsenvaltioiden olisi tätä säädöstä soveltaessaan edistettävä mahdollisimman laajalti toimivaltaisten viranomaisten suoraa keskinäistä yhteydenpitoa.

(10 f)     Rajoittamatta oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja sen rakenne-eroja eri puolilla unionia jäsenvaltioiden olisi harkittava, olisiko eurooppalaisen suojelumääräyksen antamiseen tai tunnustamiseen johtaviin menettelyihin osallistuvien tuomareiden, syyttäjien, poliisien ja oikeuslaitoksen muun henkilöstön koulutuksesta vastaavia tahoja pyydettävä antamaan tarkoituksenmukaista koulutusta tämän direktiivin tavoitteista.

(10 g)    Tämän direktiivin soveltamisen arvioinnin helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle asiaankuuluvat tiedot kansallisten menettelyjen soveltamisesta eurooppalaiseen suojelumääräykseen ja vähintään tieto pyydettyjen, annettujen ja/tai tunnustettujen eurooppalaisten suojelumääräysten lukumäärästä. Myös muut tiedot, esimerkiksi asiaan liittyvien rikosten lajeista, olisivat hyödyllisiä.

(11)       Jäsenvaltiot eivät voi yksipuolisin toimin tilanteiden rajatylittävän luonteen vuoksi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on vaarassa olevien henkilöiden suojeleminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja mahdollisten vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. SEU-sopimuksen 5 artiklan 4 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(11 a)    Tällä direktiivillä olisi edistettävä vaarassa olevien henkilöiden suojelua ja täydennettävä alalla jo voimassa olevia välineitä, kuten neuvoston puitepäätöstä 2008/947/YOS ja neuvoston puitepäätöstä 2009/829/YOS, niihin kuitenkaan vaikuttamatta.

(11 b)    Kun suojelutoimenpidettä koskeva päätös kuuluu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001(4), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003(5) tai toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa vuonna 1996 tehdyn Haagin yleissopimuksen(6) soveltamisalaan, kyseisen päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano olisi toteutettava mainitun oikeudellisen välineen mukaisesti.

(11 c)    Jäsenvaltioiden ja komission olisi tarvittaessa sisällytettävä eurooppalaista suojelumääräystä koskevia tietoja olemassa oleviin rikoksen uhrien suojelua käsitteleviin valistus- ja tiedotuskampanjoihin.

(11 d)    Tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä käsiteltävät henkilötiedot olisi suojattava rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn puitepäätöksen 2008/977/YOS(7) ja kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimassa, yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(11 e)    Tässä direktiivissä olisi kunnioitettava perusoikeuksia, jotka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa, SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(11 f)     Jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa määritellyt oikeudet ja periaatteet,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

-1 artiklaTavoite

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti oikeusviranomainen tai vastaava viranomainen jäsenvaltiossa, jossa on määrätty suojelutoimenpide henkilön suojelemiseksi toisen henkilön tekemältä rikokselta, joka voi vaarantaa ensiksi mainitun hengen, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden, ihmisarvon, henkilökohtaisen vapauden tai seksuaalisen koskemattomuuden, voi antaa eurooppalaisen suojelumääräyksen, jonka perusteella toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi jatkaa oman valtionsa alueella asianomaisen henkilön suojelua, määräyksen antaneessa valtiossa tehdyn sellaisen teon johdosta, joka on saatettu tai olisi voitu saattaa erityisesti rikosasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

1 artiklaMääritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)        'eurooppalaisella suojelumääräyksellä' jäsenvaltion oikeusviranomaisen tai vastaavan viranomaisen tekemää päätöstä suojelutoimenpiteestä, jonka perusteella toisen jäsenvaltion oikeusviranomainen tai vastaava viranomainen toteuttaa oman kansallisen lainsäädäntönsä nojalla aiheelliset toimenpiteet suojellun henkilön suojelun jatkamiseksi;

2)        'suojelutoimenpiteellä' määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädäntönsä ja kansallisten menettelyjen mukaisesti tekemää päätöstä, jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle asetetaan suojellun henkilön hyväksi yksi tai useampi 4 b artiklassa tarkoitettu velvollisuus tai kielto, jotta viimeksi mainittua voidaan suojella rikokselta, joka voi vaarantaa hänen henkensä, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuutensa, ihmisarvonsa, henkilökohtaisen vapautensa tai seksuaalisen koskemattomuutensa;

3)        'suojellulla henkilöllä' luonnollista henkilöä, joka on määräyksen antaneen valtion määräämään suojelutoimenpiteeseen perustuvan suojelun kohteena;

4)        'vaaraa aiheuttavalla henkilöllä' luonnollista henkilöä, jolle on asetettu yksi tai useampi 4 b artiklassa tarkoitettu velvollisuus tai kielto;

5)        'määräyksen antaneella valtiolla' jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen suojelumääräyksen antamisen perustana oleva suojelutoimenpide on ▌määrätty;

6)        'täytäntöönpanovaltiolla' jäsenvaltiota, johon eurooppalainen suojelumääräys on toimitettu sen tunnustamista varten;

7)        'valvontavaltiolla' jäsenvaltiota, jonne tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on siirretty.

4 artiklaToimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

1.        Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, millä yhdellä tai useammalla oikeusviranomaisella tai vastaavalla viranomaisella on sen kansallisen lainsäädännön nojalla toimivalta antaa ja tunnustaa tämän direktiivin mukaisesti eurooppalainen suojelumääräys, kun tämä jäsenvaltio on määräyksen antanut valtio tai täytäntöönpanovaltio.

3.        Komissio asettaa vastaanottamansa tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ▌saataville. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin tehdyistä muutoksista.

4 a artiklaKeskusviranomaisen nimeäminen

1.        Kukin jäsenvaltio voi nimetä keskusviranomaisen tai, jos sen oikeusjärjestelmä sitä edellyttää, useamman kuin yhden keskusviranomaisen avustamaan toimivaltaisia viranomaisiaan.

2.        Jäsenvaltio voi, jos sen oikeuslaitoksen rakenne sitä edellyttää, antaa keskusviranomaisensa tai keskusviranomaistensa hallinnolliseksi tehtäväksi eurooppalaisten suojelumääräysten sekä kaiken niihin liittyvän virallisen kirjeenvaihdon lähettämisen ja vastaanottamisen. Näin ollen kaikki toimivaltaisten viranomaisten väliset viestit, kuulemiset, tietojenvaihdot, tiedustelut ja ilmoitukset voidaan tapauksen mukaan käsitellä asianomaisen jäsenvaltion keskusviranomaisen tai keskusviranomaisten avustuksella.

3.        Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää tässä artiklassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toimitettava nimettyä keskusviranomaista tai nimettyjä keskusviranomaisia koskevat tiedot komissiolle. Nämä tiedot sitovat määräyksen antaneen jäsenvaltion kaikkia viranomaisia.

4 b artiklaVaatimuksena kansallisen lainsäädännön mukainen suojelutoimenpide

Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa vain, jos määräyksen antaneessa valtiossa on aiemmin määrätty suojelutoimenpide, jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu yksi tai useampi seuraavista velvollisuuksista tai kielloista:

a)        on kiellettyä mennä tietyille paikkakunnille, tiettyihin paikkoihin tai määritellyille alueille, joilla suojeltu henkilö oleskelee tai vierailee;

b)        kaikenlainen yhteydenpito suojeltuun henkilöön on kiellettyä tai säänneltyä, mukaan lukien yhteydenpito puhelimitse, sähköpostitse tai postitse, faksitse tai muilla keinoin; tai

c)        on kiellettyä lähestyä suojeltua henkilöä määriteltyä etäisyyttä lähemmäksi tai lähestyminen on säänneltyä.

5 artiklaEurooppalaisen suojelumääräyksen antaminen

1.        Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa, kun suojeltu henkilö päättää oleskella tai jo oleskelee toisessa jäsenvaltiossa taikka kun suojeltu henkilö päättää olla tai jo on toisessa jäsenvaltiossa. Päättäessään eurooppalaisen suojelumääräyksen antamisesta määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon muun muassa sen ajanjakson tai niiden ajanjaksojen kesto, jonka tai jotka suojeltu henkilö aikoo oleskella täytäntöönpanovaltiossa, ja suojelun tarpeen vakavuus.

1 a.     Määräyksen antaneen valtion oikeusviranomainen tai vastaava viranomainen voi antaa eurooppalaisen suojelumääräyksen vain suojellun henkilön pyynnöstä ja tarkistettuaan, että suojelutoimenpide täyttää kaikki 4 artiklassa asetetut edellytykset.

2.        Suojeltu henkilö ▌voi toimittaa eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista koskevan pyynnön joko määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle tai täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos tällainen pyyntö toimitetaan täytäntöönpanovaltiolle, sen toimivaltaisen viranomaisen on siirrettävä pyyntö mahdollisimman pian määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ▌.

2 a.     Ennen kuin eurooppalainen suojelumääräys annetaan, vaaraa aiheuttavalle henkilölle on annettava oikeus tulla kuulluksi ja oikeus valittaa suojelutoimenpiteestä, jos hänellä ei ole ollut näitä oikeuksia suojelutoimenpiteen toteuttamiseen johtaneessa menettelyssä.

3.        Yhden tai useamman 4 b artiklassa tarkoitetun velvollisuuden käsittävän suojelutoimenpiteen määräävän toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava suojellulle henkilölle millä tahansa sopivalla tavalla kansallisessa lainsäädännössään säädettyjen menettelyjen mukaisesti mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä henkilön päättäessä poistua toiseen jäsenvaltioon sekä pyynnön esittämisen perusedellytyksistä. Viranomaisen on neuvottava suojeltua henkilöä toimittamaan hakemus ennen poistumistaan määräyksen antaneen valtion alueelta.

3 a.     Jos suojellulla henkilöllä on holhooja tai edustaja, tämä henkilö voi toimittaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön suojellun henkilön puolesta.

3 b.     Jos eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista koskeva pyyntö hylätään, määräyksen antavan viranomaisen on ilmoitettava suojellulle henkilölle tapauksen mukaan käytettävissä olevat kansallisessa lainsäädännössä säädetyt oikeussuojakeinot päätöksestä valittamiseksi.

6 artiklaEurooppalaisen suojelumääräyksen muoto ja sisältö

Eurooppalainen suojelumääräys on annettava tämän direktiivin liitteessä I olevan mallin mukaisesti. Siinä on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

a)        suojellun henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä hänen holhoojansa tai laillisen edustajansa henkilöllisyys ja kansalaisuus, jos suojeltu henkilö on alaikäinen tai oikeustoimikelvoton;

b)        päivämäärä, josta alkaen suojeltu henkilö aikoo oleskella tai olla täytäntöönpanovaltiossa, ja oleskelun kesto, jos se on tiedossa;

c)        määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen nimi, osoite, puhelin- ja telekopionumerot sekä sähköpostiosoite;

d)        yksilöintitiedot (esimerkiksi numero ja päiväys) säädöksestä, joka sisältää suojelutoimenpiteen, jonka perusteella eurooppalainen suojelumääräys annetaan;

e)        tiivistelmä tosiseikoista ja olosuhteista, jotka ovat johtaneet suojelutoimenpiteen määräämiseen määräyksen antaneessa valtiossa;

f)         velvollisuudet ja kiellot, jotka vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevassa suojelutoimenpiteessä, niiden kesto ja ▌maininta mahdollisesta rangaistuksesta tai seuraamuksesta, joka voidaan määrätä, jos asetettua velvollisuutta tai kieltoa rikotaan;

f a)     mahdolliset tekniset välineet, jotka on annettu suojellun henkilön tai vaaraa aiheuttavan henkilön käyttöön suojelutoimenpiteen täytäntöönpanoa varten;

g)        vaaraa aiheuttavan henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä hänen yhteystietonsa;

g a)     tieto siitä, onko suojeltu henkilö ja/tai vaaraa aiheuttava henkilö saanut maksutonta oikeusapua määräyksen antaneessa valtioissa, jos asia on määräyksen antaneen viranomaisen tiedossa ilman eri tiedustelua;

h)        tarvittaessa muut olosuhteet, joilla voi olla vaikutusta suojellulle henkilölle aiheutuvan vaaran arviointia varten;

i)         tapauksen mukaan nimenomainen maininta siitä, että tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on jo siirretty valvontavaltioon sekä yksilöintitiedot tällaisen tuomion tai päätöksen täytäntöönpanon osalta toimivaltaisesta kyseisen valtion viranomaisesta.

7 artiklaToimittamismenettely

1.        Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on toimittaessaan eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävä se tavalla, josta jää kirjallinen todiste, jotta täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi todeta sen aitouden. Myös kaikki virallinen yhteydenpito tapahtuu suoraan mainittujen toimivaltaisten viranomaisten välillä.

2.        Jos joko täytäntöönpanovaltion tai määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen ei ole toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen tiedossa, viimeksi mainitun viranomaisen on saadakseen vaaditut tiedot suoritettava kaikki asiaankuuluvat tiedustelut, myös Euroopan oikeudellisesta verkostosta 16 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä päätöksessä 2008/976/YOS(8) tarkoitettujen Euroopan oikeudellisen verkoston yhteysviranomaisten, oman valtionsa Eurojustin kansallisen jäsenen tai Eurojustin kansallisen koordinointijärjestelmän kautta.

3.        Jos eurooppalaisen suojelumääräyksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion viranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa sitä, tämän viranomaisen on viran puolesta toimitettava eurooppalainen suojelumääräys toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle tavalla, josta jää kirjallinen todiste.

8 artiklaToimenpiteet täytäntöönpanovaltiossa

1.        Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ▌vastaanotettuaan 7 artiklan mukaisesti toimitetun eurooppalaisen suojelumääräyksen viipymättä tunnustettava tuo määräys ja tehtävä päätös kaikkien sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka olisivat vastaavanlaisessa tapauksessa sen kansallisen lainsäädännön mukaan käytettävissä suojellun henkilön suojelemiseksi, jollei se päätä vedota johonkin 9 artiklassa tarkoitettuun perusteeseen kieltäytyä tunnustamisesta.

1 a.     Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen 1 kohdan mukaisesti määräämän toimenpiteen ja minkä tahansa muun 9 a artiklassa tarkoitetun myöhemmän päätöksen perusteella toteutetun toimenpiteen on vastattava mahdollisimman suuressa määrin määräyksen antaneessa valtiossa määrättyä suojelutoimenpidettä.

2.        Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava vaaraa aiheuttavalle henkilölle, määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä suojellulle henkilölle kaikista 1 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä sekä toimenpiteen rikkomisen mahdollisista oikeudellisista seuraamuksista, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja 9 a artiklan 2 kohdassa. Suojellun henkilön osoitetta tai muita yhteystietoja ei paljasteta vaaraa aiheuttavalle henkilölle, ellei se ole tarpeen 1 kohdan mukaisesti määrätyn toimenpiteen täytäntöön panemiseksi.

2 a.     Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että eurooppalaisen suojelumääräyksen mukana 6 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot ovat puutteellisia, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle viranomaiselle tavalla, josta jää kirjallinen todiste, ja ilmoitettava kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa määräyksen antaneen viranomaisen on toimitettava puuttuvat tiedot.

9 artiklaEurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet

2.        Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta eurooppalaista suojelumääräystä seuraavissa olosuhteissa:

a)   eurooppalainen suojelumääräys ei ole täydellinen, tai sitä ei ole täydennetty täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa;

b)   edellä 4 artiklassa säädetyt vaatimukset eivät täyty;

c)   suojelutoimenpide liittyy tekoon, joka ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla rangaistava teko;

c a) suojelu johtuu sellaisen rangaistuksen tai toimenpiteen täytäntöönpanosta, joka kuuluu täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan armahduksen piiriin ja joka liittyy tekoon tai käyttäytymiseen, joka kuuluu tuon lainsäädännön mukaan sen toimivaltaan;

d)   täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä vaaraa aiheuttavalle henkilölle myönnetään koskemattomuus, joka estää toimenpiteiden määräämisen eurooppalaisen suojelumääräyksen perusteella;

f)    syyteoikeus vaaraa aiheuttavaa henkilöä vastaan on täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan vanhentunut sen teon tai käyttäytymisen osalta, jonka vuoksi suojelutoimenpide on määrätty, kun teko tai käyttäytyminen kuuluu kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti sen toimivaltaan;

g)   eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustaminen olisi non bis in idem ‑periaatteen vastaista;

h)   vaaraa aiheuttavaa henkilöä ei täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan voida ikänsä puolesta asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta tai käyttäytymisestä, jonka vuoksi suojelutoimenpide on määrätty;

i)    suojelutoimenpide liittyy rikokseen, joka täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla katsotaan tehdyksi kokonaan, pääosin tai olennaiselta osaltaan täytäntöönpanovaltion alueella.

3.        Kun täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy tunnustamasta eurooppalaista suojelumääräystä jonkin edellä mainitun olosuhteen perusteella, sen on

a)   ilmoitettava viipymättä määräyksen antaneelle valtiolle ja suojellulle henkilölle kielteisestä päätöksestään ja sen perusteluista;

b)   ilmoitettava tarvittaessa suojellulle henkilölle mahdollisuudesta pyytää suojelutoimenpiteen määräämistä täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön nojalla;

c)   ilmoitettava tarvittaessa suojellulle henkilölle täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti käytettävissä olevat oikeussuojakeinot päätöksestä valittamiseksi.

9 a artiklaSovellettava laki ja toimivalta täytäntöönpanovaltiossa

1.        Täytäntöönpanovaltiolla, joka on tunnustanut eurooppalaisen suojelumääräyksen, on toimivalta toteuttaa ja panna täytäntöön toimenpiteitä kyseisessä valtiossa. Täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä sovelletaan 8 artiklan 1 kohdan mukaisen päätöksen antamiseen ja täytäntöönpanoon, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat oikeussuojakeinoja täytäntöönpanovaltiossa tehdyistä eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvistä päätöksistä valittamiseksi.

2.        Jos yhtä tai useampaa täytäntöönpanovaltion eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen jälkeen toteuttamaa toimenpidettä rikotaan, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisella viranomaisella on 1 kohdan nojalla toimivalta

a)   määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia ja toteuttaa mitä tahansa muita toimenpiteitä tällaisen toimenpiteen rikkomisen johdosta, jos kyseessä on rikos täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan;

b)   tehdä mitä tahansa muita kuin rikosoikeudellisia päätöksiä rikkomisen johdosta;

c)   toteuttaa kiireellisiä ja väliaikaisia toimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi, tarpeen mukaan ennen määräyksen antaneen valtion myöhempää päätöstä.

3.        Jos täytäntöönpanovaltiossa ei ole käytössä mitään kansallisella tasolla vastaavassa tapauksessa toteutettavaa toimenpidettä, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista eurooppalaisessa suojelumääräyksessä kuvatun suojelutoimenpiteen rikkomisista, joista se on tietoinen.

9 b artiklaRikkomisesta ilmoittaminen

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneen valtion tai valvontavaltion toimivaltaiselle viranomaiselle eurooppalaisen suojelumääräyksen perusteella toteutetun toimenpiteen tai toteutettujen toimenpiteiden rikkomisesta. Ilmoitus on annettava liitteessä II esitetyllä vakiolomakkeella.

10 artikla

Toimivalta määräyksen antaneessa valtiossa

1.        Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisella viranomaisella on yksinomainen toimivalta tehdä päätökset, jotka liittyvät seuraaviin:

a)   suojelutoimenpiteen ja siten myös eurooppalaisen suojelumääräyksen uusiminen, uudelleentarkastelu, muuttaminen, kumoaminen ja peruuttaminen;

b)   vapauden menetyksen käsittävän toimenpiteen määrääminen suojelutoimenpiteen kumoamisen seurauksena edellyttäen, että suojelutoimenpiteen soveltaminen on perustunut tuomioon, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskevaan päätökseen, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa.

2.        Edellä olevan 1 kohdan nojalla tehtyihin päätöksiin sovelletaan määräyksen antaneen valtion lainsäädäntöä.

3.        Jos tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on jo siirretty tai siirretään eurooppalaisen suojelumääräyksen antamisen jälkeen toiseen jäsenvaltioon, myöhemmät päätökset tehdään näiden puitepäätösten asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

3 a.     Määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista 1 kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

3 b.     Jos määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen on kumonnut tai peruuttanut eurooppalaisen suojelumääräyksen 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on lopetettava 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet heti, kun määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut sille asiasta asianmukaisesti.

3 c.     Jos määräyksen antaneen valtion toimivaltainen viranomainen on muuttanut eurooppalaista suojelumääräystä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on tapauksen mukaan

a)   muutettava eurooppalaisen suojelumääräyksen perusteella toteutetut toimenpiteet 8 artiklaa noudattaen tai

b)   kieltäydyttävä panemasta täytäntöön muutettua velvollisuutta tai kieltoa, jos se ei kuulu 4 b artiklassa tarkoitettujen velvollisuuksien tai kieltojen joukkoon tai jos eurooppalaisen suojelumääräyksen mukana 6 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot ovat puutteellisia eikä niitä ole täydennetty täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettamassa määräajassa.

11 artiklaEurooppalaisen suojelumääräyksen

perusteella toteutettujen toimenpiteiden keskeyttämisen perusteet

1.        Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi keskeyttää eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöön panemiseksi toteutetut toimenpiteet

a)   jos on selviä viitteitä siitä, että suojeltu henkilö ei oleskele tai ole täytäntöönpanovaltion alueella tai on poistunut kyseiseltä alueelta lopullisesti;

b)   jos täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöön panemiseksi toteutettujen toimenpiteiden enimmäisvoimassaoloaika on päättynyt;

c)   edellä 10 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa;

d)   jos tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/828/YOS 4 artiklassa, siirretään täytäntöönpanovaltioon eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen jälkeen.

1 a.     Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja mahdollisuuksien mukaan suojellulle henkilölle tällaisesta päätöksestä.

1 b.     Ennen toimenpiteiden keskeyttämistä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää määräyksen antaneen valtion toimivaltaista viranomaista antamaan tietoa siitä, onko eurooppalaisessa suojelumääräyksessä määrätty suojelu edelleen tarpeen kyseisen tapauksen olosuhteissa. Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on vastattava pyyntöön viipymättä.

11 a artiklaTärkeysjärjestys eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisessa

Eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisessa on noudatettava samaa tärkeysjärjestystä, jota noudatettaisiin käsiteltäessä vastaavaa kansallista tapausta, ottaen huomioon tapauksen erityisolosuhteet, muun muassa asian kiireellisyyden, päivän, jona suojellun henkilön ennakoidaan saapuvan täytäntöönpanovaltion alueelle, ja mikäli mahdollista suojeltuun henkilöön kohdistuvan vaaran suuruuden.

15 artiklaToimivaltaisten viranomaisten keskinäinen kuuleminen

Määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa kuulla toisiaan tämän direktiivin sujuvan ja tehokkaan soveltamisen edistämiseksi.

16 artiklaKielet

1.        Määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on käännätettävä eurooppalainen suojelumääräys ▌täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

2.        Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on käännätettävä 9 b artiklassa tarkoitettu lomake määräyksen antaneen valtion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

3.        Jäsenvaltio voi tämän direktiivin hyväksymisen yhteydessä tai myöhemmin ilmoittaa komissioon talletettavassa ilmoituksessa, että se hyväksyy yhdelle tai useammalle muulle unionin toimielinten viralliselle kielelle tehdyn käännöksen.

17 artiklaKulut

Tämän direktiivin soveltamisesta aiheutuvista kuluista vastaa täytäntöönpanovaltio kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, lukuun ottamatta kuluja, jotka syntyvät pelkästään määräyksen antaneen valtion alueella.

18 artiklaSuhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin

1.        Jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa tämän direktiivin voimaan tullessa voimassa olevia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, sikäli kuin niiden avulla voidaan edetä tämän direktiivin tavoitteita pidemmälle tai laajemmalle ja entisestään yksinkertaistaa tai helpottaa suojelutoimenpiteiden toteuttamista.

2.        Jäsenvaltiot voivat tehdä tämän direktiivin voimaantulon jälkeen kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, sikäli kuin niiden avulla voidaan soveltaa tämän direktiivin säännöksiä pidemmälti tai laajemmalti ja yksinkertaistaa tai helpottaa menettelyjä suojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi.

3.        Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ▌komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta …(9)* ne 1 kohdassa tarkoitetut voimassa olevat sopimukset ja järjestelyt, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava ▌komissiolle kaikista ▌2 kohdassa tarkoitetuista uusista sopimuksista ja järjestelyistä kolmen kuukauden kuluessa tällaisen sopimuksen allekirjoittamisesta.

18 a artiklaSuhde muihin välineisiin

1.        Tämä direktiivi ei vaikuta seuraavien välineiden soveltamiseen: tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001(10), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003(11), toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa vuonna 1996 tehty Haagin yleissopimus ja yksityisoikeuden alaa koskeva kansainvälisestä lapsikaappauksesta vuonna 1980 tehty Haagin yleissopimus.

2.        Tämä direktiivi ei vaikuta neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS eikä neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS soveltamiseen.

19 artiklaTäytäntöönpano

1.        Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin ▌noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta …(12)*. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä ja määräyksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä viittaus direktiiviin, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.        Jäsenvaltioiden on toimitettava ▌komissiolle kirjallisina ne pääasialliset kansallisen lainsäädännön säännökset, jotka ne antavat tämän direktiivin soveltamisalalla.

19 a artiklaTiedonkeruu

Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin soveltamisen arvioinnin helpottamiseksi toimitettava komissiolle asiaankuuluvat tiedot kansallisten menettelyjen soveltamisesta eurooppalaiseen suojelumääräykseen ja vähintään tieto pyydettyjen, annettujen ja/tai tunnustettujen eurooppalaisten suojelumääräysten lukumäärästä.

20 artiklaUudelleentarkastelu

Komissio toimittaa viimeistään ... päivänä …kuuta …(13)* Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia.

21 artiklaVoimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta                                  Neuvoston puolesta

Puhemies                                                                           Puheenjohtaja

LIITE I

EUROOPPALAINEN SUOJELUMÄÄRÄYS6 artiklassa tarkoitettu

EUROOPPALAISESTA SUOJELUMÄÄRÄYKSESTÄ … päivänä …kuuta … annettu EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/.../EU(14)*

Tämän lomakkeen sisältämiä tietoja on käsiteltävä asianmukaista luottamuksellisuutta noudattaen.

Määräyksen antanut valtio:

Täytäntöönpanovaltio:

 

 

a)          Suojeltua henkilöä koskevat tiedot:

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Mahdollinen tyttönimi tai aiempi sukunimi:

Sukupuoli:

Kansalaisuus:

Henkilötunnus tai sosiaaliturvatunnus (jos käytettävissä):

Syntymäaika:

Syntymäpaikka:

Osoitteet/asuinpaikat:

 määräyksen antaneessa valtiossa:

 täytäntöönpanovaltiossa:

 muualla:

Henkilön ymmärtämä kieli tai ymmärtämät kielet (jos tiedossa):

Onko suojeltu henkilö saanut maksutonta oikeusapua määräyksen antaneessa valtiossa (jos asia on tiedossa ilman eri tiedustelua):

          Kyllä.

          Ei.

        Ei tiedossa.

Tiedot luonnollisen henkilön holhoojasta tai laillisesta edustajasta suojellun henkilön ollessa alaikäinen tai oikeustoimikelvoton:

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Mahdollinen tyttönimi tai aiempi sukunimi:

Sukupuoli:

Kansalaisuus:

Työpaikan osoite:

 

 

 

a a)       Suojeltu henkilö on päättänyt oleskella tai jo oleskelee täytäntöönpanojäsenvaltiossa tai on päättänyt olla tai jo on täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

Päivämäärä, josta alkaen suojeltu henkilö aikoo oleskella tai olla täytäntöönpanovaltiossa (jos tiedossa):

             Oleskeluajanjakso tai oleskeluajanjaksot (jos tiedossa):

 

b)          Onko suojellun henkilön tai vaaraa aiheuttavan henkilön käyttöön annettu teknisiä välineitä suojelutoimenpiteen ▌täytäntöönpanoa varten:

 

 

  Kyllä; ilmoittakaa lyhyesti käytössä olevat välineet:

 

 

  Ei.

c)          Eurooppalaisen suojelumääräyksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen nimi:

Virallinen nimi:

Täydellinen osoite:

Puhelinnumero: (maan numero) (suuntanumero) (numero)

Faksinumero: (maan numero) (suuntanumero) (numero)

Yhteyshenkilö(t):

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Virkanimike (arvo/asema):

Puhelinnumero: (maan numero) (suuntanumero) (numero)

Faksinumero: (maan numero) (suuntanumero) (numero)

Sähköpostiosoite (jos käytettävissä):

Kielet, joita voidaan käyttää yhteydenpidossa:

 

 

d)          Suojelutoimenpide, jonka perusteella eurooppalainen suojelumääräys on annettu:

Suojelutoimenpide määrättiin (päivämäärä: PP-KK-VVVV):

Suojelutoimenpide tuli täytäntöönpanokelpoiseksi (päivämäärä: PP-KK-VVVV):

 

Suojelutoimenpiteen viitetiedot (jos käytettävissä):

 

Suojelutoimenpiteen määrännyt viranomainen:

 

e)          Tiivistelmä tosiseikoista ja kuvaus olosuhteista, jotka ovat johtaneet d kohdassa mainitun suojelutoimenpiteen määräämiseen, sekä mahdollinen rikosnimike:

f)           Suojelutoimenpiteessä vaaraa aiheuttavalle henkilölle asetettu yksi tai useampi velvollisuus tai kielto:

 Velvollisuuden (velvollisuuksien) luonne: (on mahdollista merkitä useampi kohta):

     on kiellettyä mennä tietyille paikkakunnille, tiettyihin paikkoihin tai määritellyille alueille, joilla suojeltu henkilö oleskelee tai vierailee;

 jos merkitsitte tämän kohdan, ilmoittakaa täsmällisesti paikkakunnat, paikat ja alueet, joille vaara aiheuttava henkilö ei saa mennä:

      kaikenlainen yhteydenpito suojeltuun henkilöön on kiellettyä tai säänneltyä, mukaan lukien yhteydenpito puhelimitse, sähköpostitse tai postitse, faksitse tai muilla keinoin;

 jos merkitsitte tämän kohdan, antakaa asiaankuuluvia lisätietoja:

     on kiellettyä lähestyä suojeltua henkilöä määrättyä etäisyyttä lähemmäksi tai lähestyminen on säänneltyä;

 jos merkitsitte tämän kohdan, ilmoittakaa täsmällisesti etäisyys, jota varaa aiheuttavan henkilön on noudatettava suojellun henkilön suhteen:

 Ilmoittakaa ajanjakso, jonka aikana edellä mainittu velvollisuus on (mainitut velvollisuudet ovat) vaaraa aiheuttavan henkilön osalta voimassa:

 Kiellon rikkomisesta mahdollisesti määrättävä rangaistus tai seuraamus:

 

g)          Tiedot vaaraa aiheuttavasta henkilöstä, jolle on määrätty yksi tai useampi f kohdan mukainen velvollisuus:

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Mahdollinen tyttönimi tai aiempi sukunimi:

Mahdolliset peitenimet:

Sukupuoli:

Kansalaisuus:

Henkilötunnus tai sosiaaliturvatunnus (jos käytettävissä):

Syntymäaika:

Syntymäpaikka:

Osoitteet/asuinpaikat:

 määräyksen antaneessa valtiossa:

 täytäntöönpanovaltiossa:

 muualla:

Henkilön ymmärtämä kieli tai ymmärtämät kielet (jos tiedossa):

Ilmoittakaa seuraavat tiedot, jos ne ovat saatavissa:

 Henkilön henkilöllisyysasiakirjan (-asiakirjojen) tyyppi ja numero (henkilötodistus, passi):

 

Onko vaaraa aiheuttava henkilö saanut maksutonta oikeusapua määräyksen antaneessa valtiossa (jos asia on tiedossa ilman eri tiedustelua):

          Kyllä.

          Ei.

        Ei tiedossa.

 

h)          Muut olosuhteet, joilla voi olla vaikutusta suojellulle henkilölle mahdollisesti aiheutuvan vaaran arviointiin (vapaaehtoinen tieto):

 

 

h a)       Muut hyödylliset tiedot (kuten tieto muista valtioista, joissa suojelutoimenpiteitä on aikaisemmin toteutettu saman suojellun henkilön hyväksi, jos tämä tieto on saatavilla ja tarpeen):

 

 

i)           Merkitkää asianmukainen vaihtoehto ja täydentäkää:

     tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, on jo toimitettu toiseen jäsenvaltioon

 Jos merkitsitte tämän kohdan, antakaa sen toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot, jolle tuomio on lähetetty:

     valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on jo toimitettu toiseen jäsenvaltioon

 Jos merkitsitte tämän kohdan, antakaa sen toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot, jolle valvontatoimia koskeva päätös on lähetetty:

Eurooppalaisen suojelumääräyksen antaneen viranomaisen ja/tai hänen edustajansa allekirjoitus, jolla vahvistetaan suojelumääräyksen sisällön oikeellisuus:

Nimi:

Virkanimike (arvo/asema):

Päivämäärä:

Asiakirjan viitetiedot (jos käytettävissä):

Virallinen leima (tarvittaessa):

LIITE II

LOMAKE

9 b artiklassa tarkoitettu

EUROOPPALAISESTA SUOJELUMÄÄRÄYKSESTÄ … päivänä …kuuta … annettu EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/.../EU(15)*

ILMOITUS EUROOPPALAISEN SUOJELUMÄÄRÄYKSEN PERUSTEELLA TOTEUTETUN SUOJELUTOIMENPITEEN RIKKOMISESTA

Tämän lomakkeen sisältämiä tietoja on käsiteltävä asianmukaista luottamuksellisuutta noudattaen.

a)          Vaaraa aiheuttavaa henkilöä koskevat tiedot

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Mahdollinen tyttönimi tai aiempi sukunimi:

Mahdolliset peitenimet:

Sukupuoli:

Kansalaisuus:

Henkilötunnus tai sosiaaliturvatunnus (jos käytettävissä):

Syntymäaika:

Syntymäpaikka:

Osoite:

Henkilön ymmärtämä kieli tai ymmärtämät kielet (jos tiedossa):

 

b)          Suojeltua henkilöä koskevat tiedot

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Mahdollinen tyttönimi tai aiempi sukunimi:

Sukupuoli:

Kansalaisuus:

Syntymäaika:

Syntymäpaikka:

Osoite:

Henkilön ymmärtämä kieli tai ymmärtämät kielet (jos tiedossa):

 

c)          Tiedot eurooppalaisesta suojelumääräyksestä:

Määräyksen antopäivä:

Asiakirjan viitetiedot (jos käytettävissä):

Määräyksen antanut viranomainen:

Virallinen nimi:

Osoite:

d)          Sen viranomaisen tiedot, joka vastaa eurooppalaisen suojelumääräyksen mukaisen täytäntöönpanovaltiossa määrätyn suojelutoimenpiteen täytäntöönpanosta:

Viranomaisen virallinen nimi:

Yhteyshenkilön nimi:

Virkanimike (arvo/asema):

Osoite:

Puhelinnumero: (maannumero) (suuntanumero) (numero)

Faksinumero: (maannumero) (suuntanumero) (numero)

Sähköpostiosoite:

Kielet, joita voidaan käyttää yhteydenpidossa:

 

e)          Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen jälkeen asettaman yhden tai useamman velvollisuuden rikkominen ja/tai muut seikat, jotka voisivat antaa aiheen myöhemmän päätöksen tekemiseen:

Rikkominen koskee seuraavia velvollisuuksia (voidaan merkitä useampi vaihtoehto):

      on kiellettyä mennä tietyille paikkakunnille, tiettyihin paikkoihin tai määritellyille alueille, joilla suojeltu henkilö oleskelee tai vierailee;

      kaikenlainen yhteydenpito suojeltuun henkilöön on kiellettyä tai säänneltyä, mukaan lukien yhteydenpito puhelimitse, sähköpostitse tai postitse, faksitse tai muilla keinoin;

      on kiellettyä lähestyä suojeltua henkilöä määrättyä etäisyyttä lähemmäksi tai lähestyminen on säänneltyä;

      mikä tahansa muu eurooppalaisen suojelumääräyksen perusteena olevaa suojelutoimenpidettä vastaava toimenpide, jonka täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen jälkeen.

Rikkomisten kuvaus (paikka, aika ja erityiset olosuhteet):

Direktiivin 9 a artiklan 2 kohdan mukaisesti

–       täytäntöönpanovaltiossa rikkomisen johdosta toteutetut toimenpiteet:

       rikkomisen mahdolliset oikeudelliset seuraamukset täytäntöönpanovaltiossa:

Muut seikat, jotka voisivat antaa aiheen myöhemmän päätöksen tekemiseen

Selvitys näistä seikoista:

f)           Yhteyshenkilö, johon voidaan ottaa yhteyttä lisätietojen saamiseksi rikkomisesta:

Sukunimi:

Etunimi (-nimet):

Osoite:

Puhelinnumero: (maan numero) (suuntanumero) (numero)

Faksinumero: (maan numero) (suuntanumero) (numero)

Sähköpostiosoite:

Kielet, joita voidaan käyttää yhteydenpidossa:

Lomakkeen täyttäneen viranomaisen ja/tai hänen edustajansa allekirjoitus, jolla vahvistetaan lomakkeen sisällön oikeellisuus:

Nimi:

Virkanimike (arvo/asema):

Päivämäärä:

Virallinen leima (tarvittaessa):

 

(1)

*       Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(2)

       EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.

(3)

       EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.

(4)

      EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(5)

      EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1.

(6)

      EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(7)

      EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.

(8)

      EUVL L 348, 24.12.2008, s. 130.

(9)

*       Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kolme kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.

(10)

      EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(11)

      EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1.

(12)

*       Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

(13)

*       Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

(14)

*       Virallinen lehti: lisätään tämän direktiivin numero ja päivämäärä.

(15)

*       Virallinen lehti: lisätään tämän direktiivin numero ja päivämäärä.


PERUSTELUT

Ehdotus direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä on 12 jäsenvaltion esittämä aloite, jolla pyritään ehkäisemään rikoksia. Vaikka jäsenvaltiot ovat säätäneet uhrien suojelumääräyksistä, niistä seuraavat täytäntöönpanotoimet pysähtyvät määräyksen antaneen valtion rajalle. Uhrit voivat kuitenkin liikkua yhdestä jäsenvaltiosta toiseen monista syistä, joista vähäpätöisin ei suinkaan ole rikoksen välttäminen. Muuttaessaan tällä tavoin he ovat puolustuskyvyttömiä, jos oikeus- ja lainvalvontaviranomaiset eivät kykene suojelemaan heitä panemalla täytäntöön nopeaa, tehokasta ja Euroopan laajuista varhaisen varoituksen järjestelmää ja ennaltaehkäisymekanismia. Tällaisten yhteistyöjärjestelyiden perustaminen on tämän aloitteen tarkoituksena. Jäsenvaltioiden toimet osoittavat, että rikoksia voidaan ehkäistä Euroopan tasolla, kun tekijät ovat tiedossa.

Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15. maaliskuuta 2001 tehty neuvoston puitepäätös ja 29. huhtikuuta 2009 annettu neuvoston direktiivi 2004/80/EY rikoksen uhreille maksettavista korvauksista perustuvat uhrin asemasta rikosoikeuden ja rikosoikeudenkäynnin piirissä 28. kesäkuuta 2005 annettuun Euroopan neuvoston suositukseen, mutta niitä ei sovelleta rikosten ennaltaehkäisyyn, joka on tämän aloitteen aihe.

Tukholman ohjelmassa ja toimintasuunnitelmassa on kyse tarpeesta puuttua uhrien tilanteeseen, torjua väkivaltaa ja parantaa oikeussuojan saatavuutta Euroopan oikeudenkäyttöalueella, erityisesti valtioiden rajat ylittävissä menettelyissä (Tukholman ohjelma, 3.4.1 kohta). Tiedonannossa toimintasuunnitelmasta Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (KOM(2010)0171) huomautetaan, että eroja rikosten uhreille tarjottavissa takeissa on tarkasteltava ja vähennettävä uhrien suojelun parantamiseksi kaikin käytettävissä olevin keinoin, ja sitä varten ehdotetaan, että annetaan säädösehdotus uhrien suojelua koskevasta kattavasta välineestä ja toimintasuunnitelma, jossa esitetään käytännön toimenpiteitä, muun muassa eurooppalaisen suojelumääräyksen kehittämistä.

Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanosta johtuvien menettelyiden mukaisesti Euroopan parlamentin työjärjestyksen 51 artiklassa sallitaan mietintöjen laatiminen monialaiselta perustalta. Tämän mietinnön laatimisessa on hyödynnetty keskusteluita kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa sekä esittelijöiden välistä yhteistyötä.

Eurooppa-neuvosto esitti 5. tammikuuta 2010 ensimmäisen ehdotuksensa direktiiviksi eurooppalaisesta uhrien suojelumääräyksestä. Siitä asti neuvosto on muuttanut ja tarkistanut sitä useita kertoja. Suuri osa neuvoston ehdotuksen sisällöstä ja sen oikeusperusta perustuivat kyselyyn, johon 20 EU:n jäsenvaltiota vastasi lokakuussa 2009.

Mietintö ja molempien esittelijöiden siihen ehdottamat tarkistukset perustuvat neuvoston 22. tammikuuta laatimaan versioon.

Neuvosto määrittelee uhrien suojelun asianmukaisten mekanismien käynnistämiseksi saman rikoksentekijän samaan uhriin kohdistaman rikoksen uusimisen tai toisen, edellistä ehkä vakavamman rikoksen välttämiseksi. Näitä suojelutoimenpiteitä sovelletaan vain sillä alueella, missä oikeusviranomainen määräsi toimenpiteet. Neuvoston pyrkimyksenä onkin näiden suojelutoimenpiteiden ulottaminen toiseen jäsenvaltioon. Toisin sanottuna se haluaa välttää tilanteen, jossa uhrin täytyisi aloittaa uudestaan koko oikeusprosessi suojelutoimenpiteiden saamiseksi, kun hän muuttaa toiseen jäsenvaltioon.

Esittelijöiden kanta

Esittelijät ovat monilta osin samaa mieltä neuvoston ehdotuksen kanssa. Ottaen huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksessaan 10. ja 11. joulukuuta 2009 hyväksymän Tukholman toimintasuunnitelman, joka on Euroopan unionin aloite vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, tämä direktiivi on ensimmäinen monista tulevista aloitteista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei riitä, että ehkäistään väkivallan uhrien joutuminen rikoksentekijöiden vahingoittamiksi omassa maassaan, vaan heidän käytössään pitää olla tällaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä myös koko Euroopan unionissa. Näiden syiden vuoksi esittelijät kannattavat suojelumääräyksen yleiskäsitettä.

Aloitteen soveltamisala on tarkoituksella jätetty laajaksi. Vaikka suurin osa voimassa olevista suojelumääräyksistä koskee sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreja, ne voivat koskea kaikkia muitakin uhreja, eli kumpaakin sukupuolta olevia lapsia tai aikuisia, joita vastaan tunnistettu rikoksentekijä on käyttänyt väkivaltaa. Tässä yhteydessä Tukholman ohjelmassa vahvistetaan, että rikoksen ja terrorismin uhrit, jotka ovat heikoimmassa asemassa tai joutuneet erityisen suojattomiin tilanteisiin, esimerkiksi toistuvan väkivallan kohteiksi lähisuhteissaan joutuneet henkilöt tai henkilöt, jotka joutuvat sukupuolisidonnaisen väkivallan tai muuntyyppisen rikoksen uhreiksi muussa jäsenvaltiossa kuin kansalaisuus- tai asuinjäsenvaltiossaan, tarvitsevat erityistä tukea ja oikeudellista suojelua. Eurooppalaista suojelumääräystä pitäisikin voida käyttää kaikkiin rikoksen uhreihin, kuten ihmiskaupan, naisten sukuelinten silpomisen, pakkoavioliittojen, kunniamurhien, insestin, sukupuoleen perustuvan väkivallan, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden uhreihin, uhrin iästä tai sukupuolesta riippumatta, kun rikoksentekijä on tunnistettu. Jos uhri on liian nuori suojelumääräyksen antamiseksi, hän tarvitsee holhoojan tai laillisen edustajan apua ja hyväksynnän.

Ehdotetuilla tarkistuksilla parannetaan direktiivin tekstiä

–    parantamalla eurooppalaisen suojelumääräyksen kumoamiseen liittyviä järjestelyitä,

–    varmistamalla oikeudellisen suojan jatkuvuus,

–    rajoittamalla syitä, joiden perusteella voidaan kieltäytyä tunnustamasta eurooppalaista suojelumääräystä tai torjua se,

–    säätämällä 20 päivän määräaika määräyksen täytäntöönpanolle,

–    selkeyttämällä yhdestä jäsenvaltiosta toiseen muuttavia uhreja koskevaa kantaa.

Esittelijät ovat kuitenkin tietoisia aloitteen mutkikkuudesta ja direktiivin tulevaisuudessa kohtaamista haasteista. On ratkaistava ongelmat, jotka johtuvat jäsenvaltioiden erilaisista oikeusjärjestelmistä ja siitä, että menettelyt voivat olla rikos-, yksityis- tai hallinto-oikeudellisia.

Esittelijöiden aikomuksena on ollut varmistaa uhreille paras mahdollinen suojelu muun muassa takaamalla asianmukainen oikeusvarmuus. Uhrien pitäisi voida hyödyntää selkeitä menettelyitä ja saada aina tietoa toimenpiteistä, joita on käytettävissä sekä määräyksen antaneessa valtiossa että valtioissa, joihin he aikovat muuttaa tai ovat jo muuttaneet. Lisäksi kieltäytymisen syiden pitää olla mahdollisimman rajoitettuja ja uhreille pitäisi ilmoittaa selvästi, mihin syihin kieltäytyminen perustuu.

Uhrien suojelu ei tarkoita pelkästään fyysistä suojelua. Myös uhrien ihmisarvo on otettava huomioon, kun puhutaan uhrien suojelusta. Kuten neuvoston puitepäätöksessä ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelusta ja puitepäätöksen 2002/629/YOS kumoamisesta todetaan, kaikissa EU:n tämän alan toimissa on kunnioitettava perusoikeuksia sekä noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tunnustettuja periaatteita, erityisesti ihmisarvon kunnioittamista. Siinä mainitaan myös, että kaikilla toimilla, joiden tarkoituksena on tukea uhreja heidän käyttäessään konkreettisesti oikeuksiaan rikosoikeudellisissa menettelyissä, kuten avustustoimet, psykologinen tuki ja oikeusneuvonta, olisi pyrittävä toimintamahdollisuuksien antamiseen uhreille ja heidän ihmisarvonsa kunnioittamisen vahvistamiseen. Esittelijät pitävät välttämättömänä, että mukaan otetaan sellainen uhrien suojelu, jolla pyritään palauttamaan heidän ihmisarvonsa ja heille ihmisinä kuuluva kunnioitus, kun he ovat päättäneet muuttaa toiseen maahan tai jo asuvat toisessa maassa.

Direktiivillä suojellaan uhreja, joita on pahoinpidellyt yksittäinen henkilö. Todellisuus osoittaa kuitenkin, että henkilöä voi uhata tai vahingoittaa useampi kuin yksi henkilö. Jos tuomioistuimessa on syytettynä ryhmä ihmisiä ja suojelutoimenpiteitä on määrätty, eurooppalaisen suojelumääräyksen, jos sellainen on tehty, pitäisi koskea myös ryhmän tekemältä väkivallalta suojelemista.

Tässä aloitteessa, joka on peräisin jäsenvaltioiden ryhmältä, ei säädetä henkisestä tuesta, joka pitäisi sisällyttää direktiiviin. Uhreille, jotka ovat kärsineet myös henkisesti minkä tahansa väkivallan käytön seurauksena, on tarjottava oikeaa tietoa ja heitä on avustettava, jotta he voivat aloittaa uuden elämän menettämättä kuitenkaan määrättyjä suojelutoimenpiteitä jo ennen kuin heillä on ajatustakaan muuttaa toiseen jäsenvaltioon. Olisi harkittava tällaisen avustuksen antamista koko prosessin ajan.

Tämä mietintö on kahden esittelijän yhteistyön tulos. He ovat pyrkineet varmistamaan, että eurooppalainen suojelumääräys olisi voimakas oikeusväline, jolla taataan väkivallan uhreille parempi turvapaikka jäsenvaltioiden rajojen yli.


OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

Juan Fernando López Aguilar

Puheenjohtaja

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

BRYSSEL

ja

Eva-Britt Svensson

Puheenjohtaja

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

BRYSSEL

Asia:               Lausunto seuraavan lainsäädäntöehdotuksen oikeusperustasta: aloite Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (00002/2010 – C7‑0006/2010 – 2010/0802(COD))

Arvoisat kollegat

Eurooppalaista suojelumääräystä koskeva ehdotus perustuu tammikuussa 2010 esitettyyn kahdentoista EU:n jäsenvaltion(1) yhteiseen aloitteeseen direktiivin antamiseksi(2). Direktiivin tavoitteena on helpottaa ja tehostaa EU:n jäsenvaltioiden välillä liikkuvien rikoksen uhrien tai mahdollisten rikoksen uhrien suojelua erityisesti sellaisten rikosten yhteydessä, jotka voivat vaarantaa uhrien hengen, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden, sukupuolisen itsemääräämisoikeuden tai henkilökohtaisen vapauden. Viime kädessä tavoitteena on välttää uudet rikokset ja lieventää aikaisempien rikosten seurauksia.

Direktiiviluonnoksen oikeusperustaksi ehdotetaan SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohtaa, joka koskee rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä.

Pyysitte 7. lokakuuta 2010 päivätyllä kirjeellänne oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon edellä mainitun ehdotuksen oikeusperustasta. Vaikuttaa siltä, että neuvoston kanssa käytäviä neuvotteluja varten valiokuntienne yhteiskokouksessa työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti toimitetun suuntaa-antavan äänestyksen perusteella hyväksyttiin tarkistus, jossa oikeusperustaan lisätään SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta, joka koskee tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamista.

I          Taustaa

Lissabonin sopimuksella poistettiin aikaisempi pilarijärjestelmä, ja kaikki lainsäädäntö, joka kuuluu vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen, myös rikosoikeuden alalla tehtävää yhteistyötä koskevan SEUT-sopimuksen V osaston 4 luvun soveltamisalaan, on hyväksyttävä nykyään käytännössä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

Tällä alalla yleisestä säännöstä, jonka mukaan komissiolla on yksinoikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita, voidaan jossain määrin poiketa SEUT-sopimuksen 76 artiklan nojalla, jonka mukaan yksi neljäsosa jäsenvaltioista voi tehdä lainsäädäntöaloitteen, joka koskee rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä (sekä niihin liittyvää hallinnollista yhteistyötä).

Neuvosto esitti 5. tammikuuta 2010 ensimmäisen ehdotuksensa direktiiviksi uhrien eurooppalaisesta suojelumääräyksestä(3). Se on tämän jälkeen muuttanut ja tarkistanut ehdotusta useaan otteeseen. Neuvoston ehdotuksen sisältö ja sen oikeusperusta perustuivat suurimmaksi osaksi kyselyyn, johon 20 EU:n jäsenvaltiota vastasi lokakuussa 2009(4).

Aloitteella pyritään ottamaan käyttöön väkivallan uhrien eurooppalainen suojelumääräys, jonka nojalla jäsenvaltion tuomioistuimet voivat tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa toteutetut suojelutoimenpiteet, hallinnoida niitä ja panna ne täytäntöön. Tällaisen järjestelmän ansiosta suojellun henkilön ei tarvitsisi panna asiaa vireille samaan aikaan jäsenvaltiossa, johon kyseinen henkilö (uhri) muuttaa tai on muuttanut.

Ehdotus perustuu siihen, että rikoksen uhreilla on oikeus kunnioitukseen, korvaukseen heille aiheutuneesta vahingosta ja siihen, että tekijää rangaistaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteella takaamalla kaikkien asianosaisten oikeudet täysimääräisesti, mutta heillä on myös oikeus suojeluun etenkin saman henkilön tekemältä uudelta rikokselta.

Näin ollen tarvitaan asianmukaisia mekanismeja, joilla estetään samaa rikoksentekijää uusimasta rikosta tai tekemästä ehkä edellistä vakavamman eri rikoksen samaa uhria kohtaan. Rikosten uusiminen on yleistä erityisesti sukupuoleen perustuvassa väkivallassa, mutta sitä tapahtuu myös muissa rikoksissa, kuten ihmiskaupassa tai alaikäisten seksuaalisessa hyväksikäytössä.

Kaikki jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä uhrien hengen, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden, sukupuolisen itsemääräämisoikeuden sekä vapauden suojelemiseksi, mutta ne ovat tällä hetkellä voimassa ainoastaan toimenpiteen hyväksyneen jäsenvaltion alueella, joten uhrit eivät saa tätä suojelua valtion rajan ylitettyään. Jäsenvaltion rikoksen uhrille antama suojelu ei saisi siksi rajoittua kyseisen jäsenvaltion alueeseen, vaan uhreja olisi suojeltava kaikkialla EU:ssa.

Käytettävissä olevien lukujen perusteella voidaan arvioida, että pelkästään sukupuoleen perustuvan väkivallan osalta yli 100 000:een EU:ssa asuvaan naiseen kohdistuu erilaisia suojelutoimenpiteitä, joita jäsenvaltio toteuttaa kyseisen väkivallan seurauksena. Näissä luvuissa ei oteta huomioon ihmiskaupan ja muiden rikosten uhreja.

Koska rikoksentekijät voivat liikkua helposti EU:n alueella, vaikuttaa oikeutetulta ja asianmukaiselta, että yhdessä jäsenvaltiossa toteutettavien suojelutoimenpiteiden soveltamisaluetta voidaan laajentaa sellaisen uhrin suojelemiseksi, joka haluaa käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Muuten uhrit joutuisivat tekemään jyrkän valinnan sen välillä, luopuvatko he oikeudestaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaisina vai oikeudestaan saada suojelua. Tämä ei ole hyväksyttävää.

Parlamentti on yhä uudelleen kehottanut jäsenvaltioita tarkistamaan oikeudellisten menettelyjen toimivuutta ja ryhtymään toimenpiteisiin niiden esteiden poistamiseksi, joilla naisilta riistetään oikeudellinen suoja.(5)

Lisäksi todetaan, että EU:n lainsäätäjä on toteuttanut toimia uhrien suojelun ajalla. Se on tehnyt puitepäätöksen 2001/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä käsitelläkseen uhrien oikeuksia oikeudellisissa menettelyissä(6) ja antanut neuvoston direktiivin 2004/80/EY rikoksen uhreille maksettavista korvauksista(7).

Uhrien suojelu on itse asiassa Euroopan unionin keskeisiä tavoitteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, ja Tukholman ohjelmassa, jolla pyritään vahvistamaan vapautta, turvallisuutta ja oikeutta EU:ssa ja jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10. ja 11. joulukuuta 2009 pitämässään kokouksessa, todetaan, että rikoksen uhreille tai vaarassa oleville todistajille on tarjottava erityisiä suojelutoimenpiteitä, joiden olisi oltava tehokkaita unionin laajuisesti.

Neuvoston oikeudellinen yksikkö antoi 17. helmikuuta 2010 neuvoston pyynnöstä lausunnon(8), jossa todetaan, että SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohtaa voidaan käyttää direktiiviehdotuksen oikeusperustana, mutta siihen on asianmukaista lisätä SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta, jotta voidaan ottaa huomioon aloitteen luonne oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisvälineenä.

II        Asiasta vastaavien valiokuntien kanta

Edellä mainitussa 29. syyskuuta 2010 pidetyssä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan yhteiskokouksessa suuri osa direktiiviehdotukseen tehdyistä tarkistuksista hyväksyttiin suuntaa-antavassa äänestyksessä, jossa vahvistettiin esittelijöiden valtuudet neuvotella neuvoston kanssa, jotta ensimmäisessä käsittelyssä päästäisiin sopuratkaisuun.

Edellä mainittuihin tarkistuksiin sisältyvässä tarkistuksessa 1 oikeusperustaan lisätään SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta, joka koskee kaikenmuotoisten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamista. Tässä tarkoitetaan selvästikin rikosoikeuden alaa koskevia tuomioita ja oikeusviranomaisten päätöksiä.

Tässä yhteydessä hyväksyttiin myös muita tarkistuksia (tarkistukset 18 ja 84), joissa todetaan nimenomaisesti, ettei direktiiviehdotus vaikuta vastavuoroista tunnustamista rikosoikeuden alalla koskevien välineiden soveltamiseen, ettei siinä muuteta niitä ja ettei se korvaa niitä.

Toukokuun 20. päivänä 2010 laaditun mietintöluonnoksen perusteluissa esittelijät toteavat olevansa "monilta osin samaa mieltä neuvoston ehdotuksen kanssa". Lisäksi he korostavat, että aloitteen soveltamisala on tarkoituksella jätetty laajaksi ja että eurooppalaista suojelumääräystä "pitäisikin voida käyttää kaikkiin rikoksen uhreihin, kuten ihmiskaupan, naisten sukuelinten silpomisen, pakkoavioliittojen, kunniamurhien, insestin, sukupuoleen perustuvan väkivallan, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden uhreihin, uhrin iästä tai sukupuolesta riippumatta, kun rikoksentekijä on tunnistettu". Lisäksi todetaan, että ehdotetuilla tarkistuksilla pyritään parantamaan direktiiviehdotusta "varmistamalla oikeudellisen suojan jatkuvuus" ja "rajoittamalla syitä, joiden perusteella voidaan kieltäytyä tunnustamasta eurooppalaista suojelumääräystä tai torjua se".

III       Ehdotettu oikeusperusta

Direktiiviehdotuksen oikeusperustaksi esitetään SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohtaa. Asiasta vastaavat valiokunnat ehdottavat saman artiklan a alakohdan lisäämistä oikeusperustaan.

SEUT-sopimuksen 82 artikla(9)

(aiempi SEU-sopimuksen 31 artikla)

1. Oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, ja siihen kuuluu jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentäminen 2 kohdassa ja 83 artiklassa tarkoitetuilla aloilla.

Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on:

a) laatia sääntöjä ja menettelyjä kaikenmuotoisten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisen varmistamiseksi koko unionissa;

b) ehkäistä ja ratkaista jäsenvaltioiden välisiä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia ristiriitoja;

c) tukea tuomareiden ja oikeuslaitoksen henkilöstön koulutusta;

d) helpottaa jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten tai vastaavien viranomaisten yhteistyötä rikosasioiden käsittelyn ja päätösten täytäntöönpanon yhteydessä.

2. – –

3. – –

IV       Tarkoituksen ja sisällön analysointi

Kuten yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut,(10) toimen oikeusperustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö.

Vastattavan kysymyksen laajuuden vuoksi ensin on analysoitava, miten eurooppalaisen suojelumääräyksen on tarkoitus toimia.

Mikä on eurooppalainen suojelumääräys?

Eurooppalainen suojelumääräys on jäsenvaltion määräämään suojelutoimenpiteeseen liittyvä oikeudellinen päätös, jonka tarkoituksena on auttaa toista jäsenvaltiota tarvittaessa toteuttamaan oman kansallisen lainsäädäntönsä mukainen suojelutoimenpide henkilön hengen, ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden, vapauden tai sukupuolisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi(11).

Eurooppalainen suojelumääräys voidaan näin antaa vain, jos määräyksen antanut valtio on jo aiemmin määrännyt suojelutoimenpiteen.

Suojelutoimenpide on jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös, jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu yksi tai useampi 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu velvollisuus tai kielto edellyttäen, että tällaisten velvollisuuksien tai kieltojen rikkominen on asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan rikos tai siitä voidaan muuten rangaista vapauden menetyksellä tuossa jäsenvaltiossa.

Direktiiviehdotuksen 2 artiklan 2 kohdassa mainitaan seuraavat kiellot ja velvollisuudet:

a)        velvollisuus olla tulematta tietyille paikkakunnille, tiettyihin paikkoihin tai määritellyille alueille, joilla suojeltu henkilö oleskelee tai vierailee;

b)        velvollisuus pysyä määrätyssä paikassa, tarvittaessa määrättyinä aikoina;

c)        määräyksen antaneen valtion alueelta poistumista koskevia rajoituksia sisältävä velvollisuus;

d)        velvollisuus välttää yhteyksiä suojeltuun henkilöön; tai

e)        kielto lähestyä suojeltua henkilöä määrättyä etäisyyttä lähemmäksi.

Eurooppalaisen suojelumääräyksen antaminen

Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa milloin tahansa suojellun henkilön aikoessa poistua tai hänen poistuttuaan määräyksen antaneesta valtiosta toiseen jäsenvaltioon. Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa vain, jos määräyksen antaneessa valtiossa on aiemmin määrätty suojelutoimenpide.

Eurooppalaisen suojelumääräyksen voi antaa ainoastaan määräyksen antaneen valtion oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen(12) suojellun henkilön pyynnöstä. (Suojeltu henkilö voi toimittaa eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista koskevan pyynnön täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, mutta tämän viranomaisen on siirrettävä pyyntö määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.)

Direktiivissä tarkoitetun suojelutoimenpiteen määräävien viranomaisten on ilmoitettava suojellulle henkilölle mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä, jos kyseinen henkilö aikoo siirtyä toiseen jäsenvaltioon. Niiden on myös neuvottava kyseistä henkilöä pyytämään eurooppalaista suojelumääräystä ennen maasta poistumista.

Eurooppalaisen suojelumääräyksen muoto

Vakiolomake on direktiiviehdotuksen liitteenä. Siinä on oltava seuraavat tiedot: suojellun henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus(13), suojellun henkilön käyttöön annetut tekniset välineet, määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen yhteystiedot, maininta suojelutoimenpiteestä, jonka perusteella eurooppalainen suojelumääräys annetaan, tiivistelmä tosiseikoista ja olosuhteista, jotka ovat johtaneet suojelutoimenpiteen määräämiseen, suojelutoimenpiteessä asetetut velvollisuudet ja kiellot, niiden kesto ja nimenomainen maininta siitä, että niiden rikkominen on rikos määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaan tai siitä voidaan muuten rangaista vapauden menetyksellä, vaaraa aiheuttavan henkilön henkilöllisyys, muut olosuhteet, joilla voi olla vaikutusta vaaran arvioinnissa, sekä tarvittaessa nimenomainen maininta siitä, että tuomio, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS 2 artiklassa, tai valvontatoimia koskeva päätös, siten kuin se määritellään neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS 4 artiklassa, on jo siirretty toiseen jäsenvaltioon ja maininta tällaisen tuomion tai päätöksen osalta toimivaltaisesta viranomaisesta.

Onko täytäntöönpanovaltion tunnustettava eurooppalainen suojelumääräys?

Direktiiviehdotuksen 3 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan tunnustamaan eurooppalainen suojelumääräys direktiivin mukaisesti. Lisäksi on todettava, että 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että "direktiivi ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa SEU-sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita".

Jäsenvaltio voi kuitenkin 9 artiklan nojalla kieltäytyä tunnustamasta eurooppalaista suojelumääräystä tietyin perustein. Hyväksyttävät perusteet ovat seuraavat:

a)        eurooppalainen suojelumääräys ei ole täydellinen tai sitä ei ole täydennetty täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa;

b)        2 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset(14) eivät täyty;

c)        suojelu johtuu sellaisen rangaistuksen tai toimenpiteen täytäntöönpanosta, joka kuuluu täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan armahduksen piiriin ja joka liittyy tekoon, joka kuuluu tuon lainsäädännön mukaan sen toimivaltaan;

d)        täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä vaaraa aiheuttavalle henkilölle myönnetään koskemattomuus, joka estää suojelutoimenpiteiden määräämisen.

Mitä toimenpiteitä täytäntöönpanovaltiossa toteutetaan?

Direktiiviehdotuksen 8 artiklan nojalla täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on

a)        tunnustettava eurooppalainen suojelumääräys ja toteutettava suojellun henkilön suojelemiseksi kaikki toimenpiteet, jotka olisivat vastaavanlaisessa tapauksessa käytettävissä sen kansallisen lainsäädännön mukaan (jollei se päätä vedota johonkin perusteeseen kieltäytyä tunnustamisesta);

b)        ilmoitettava toteuttamistaan toimenpiteistä vaaraa aiheuttavalle henkilölle;

c)        toteutettava tarvittavat kiireelliset ja väliaikaiset toimenpiteet varmistaakseen suojellun henkilön jatkuvan suojelun;

d)        ilmoitettava välittömästi määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle eurooppalaisen suojelumääräyksen perustana olevan suojelutoimenpiteen rikkomisesta (vakiolomaketta käyttäen).

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toteuttamistaan toimenpiteistä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä suojellulle henkilölle.

Eurooppalaisen suojelumääräyksen antamisen jälkeen toteutettavat toimenpiteet

Ainoastaan määräyksen antanut valtio voi uusia, tarkistaa tai peruuttaa suojelutoimenpiteen tai muuttaa sitä, antaa pidätysmääräyksen jne. tai aloittaa uuden rikosoikeudellisen menettelyn vaaraa aiheuttavaa henkilöä vastaan, ja sen on toteutettava nämä toimenpiteet oman lainsäädäntönsä mukaisesti (10 artikla).

Täytäntöönpanovaltio voi kumota eurooppalaisen suojelumääräyksen tunnustamisen vain, jos on todisteita siitä, että suojeltu henkilö on poistunut sen alueelta lopullisesti (11 artikla).

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin mukaisesti tekemiin päätöksiin sovelletaan sen kansallista lainsäädäntöä (13 artikla).

V        Päätelmä

Kun otetaan huomioon edellä esitetystä analyysistä ilmenevä ehdotetun eurooppalaisen suojelumääräyksen luonne, on täysin asianmukaista, että oikeusperustana käytetään paitsi SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohtaa, jonka tarkoituksena on helpottaa oikeusviranomaisten tai vastaavien viranomaisten yhteistyötä rikosasioiden käsittelyn ja päätösten täytäntöönpanon yhteydessä, myös 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa, joka koskee sääntöjä ja menettelyjä "kaikenmuotoisten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisen" varmistamiseksi.

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohtaa voidaan käyttää direktiiviehdotuksen oikeusperustana, mutta siihen on asianmukaista lisätä SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta, jotta aloite saa riittävän painoarvon oikeusviranomaisten päätösten tunnustamisvälineenä.

VI       Suositus

Valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 28. lokakuuta 2010.

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti kokouksessaan 28. lokakuuta 2010 yksimielisesti(15) suosittaa, että direktiiviehdotus annetaan SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja d alakohdan perusteella.

Kunnioittavasti

(Allek.)

Klaus-Heiner Lehne

(1)

Kyseiset jäsenvaltiot ovat Belgia, Bulgaria, Viro, Espanja, Ranska, Italia, Unkari, Puola, Portugali, Romania, Suomi ja Ruotsi.

(2)

Ks. asiakirja PE-CONS 2/10, 22.1.2010.

(3)

Ks. asiakirja 17513/09, 5.1.2010.

(4)

Ks. asiakirja 5002/10, 6.1.2010.

(5)

Ks. 16. syyskuuta 1997 annettu parlamentin päätöslauselma tarpeesta järjestää Euroopan unionin laajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten (EYVL C 304, 6.10.1997, s. 55). Ks. myös 2. helmikuuta 2006 annettu parlamentin päätöslauselma naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista (EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 66).

(6)

EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.

(7)

EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15.

(8)

Ks. neuvoston asiakirja 6516/10, 17.2.2010.

(9)

Alleviivaus lisätty.

(10)

Asia C-166/07, parlamentti v. neuvosto, tuomio 3.9.2009 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(11)

Direktiiviehdotuksen 1 artikla.

(12)

Direktiiviehdotuksen 4 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, millä yhdellä tai useammalla viranomaisella on toimivalta antaa ja tunnustaa eurooppalaiset suojelumääräykset. Jäsenvaltiot voivat nimetä muita kuin oikeusviranomaisia toimivaltaisiksi viranomaisiksi edellyttäen, että näillä viranomaisilla on kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen nojalla toimivalta tehdä vastaavanluonteisia päätöksiä.

(13)

Lisäksi on ilmoitettava kyseisen henkilön laillisen edustajan henkilöllisyys ja kansalaisuus, jos suojeltu henkilö on alaikäinen tai oikeustoimikelvoton.

(14)

Katso edellä.

(15)

Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Raffaele Baldassarre (puheenjohtajana), Sebastian Valentin Bodu (varapuheenjohtaja), Eva Lichtenberger (esittelijä), Françoise Castex, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Daniel Hannan, Kurt Lechner, Bernhard Rapkay, Diana Wallis, Cecilia Wikström ja Tadeusz Zwiefka.


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Eurooppalainen suojelumääräys

Viiteasiakirjat

00002/2010 – C7-0006/2010 – 2010/0802(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

LIBE

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Carmen Romero López

2.3.2010

Teresa Jiménez-Becerril Barrio

2.3.2010

 

Oikeusperustan kyseenalaistaminen

       JURI-lausunto annettu (pvä)

JURI

28.10.2010

 

 

 

Valiokuntakäsittely

3.5.2010

1.6.2010

22.6.2010

2.9.2010

 

29.9.2010

25.11.2010

 

 

Hyväksytty (pvä)

29.11.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

0

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Regina Bastos, Emine Bozkurt, Simon Busuttil, Andrea Češková, Carlos Coelho, Marije Cornelissen, Silvia Costa, Tadeusz Cymański, Cornelia Ernst, Edite Estrela, Iratxe García Pérez, Ágnes Hankiss, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Sophia in ‘t Veld, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Philippe Juvin, Juan Fernando López Aguilar, Astrid Lulling, Claude Moraes, Elisabeth Morin-Chartier, Georgios Papanikolaou, Carmen Romero López, Raül Romeva i Rueda, Judith Sargentini, Nicole Sinclaire, Birgit Sippel, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Wim van de Camp, Axel Voss, Renate Weber, Marina Yannakoudakis, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Ioan Enciu, Ana Gomes, Franziska Keller, Kartika Tamara Liotard, Rovana Plumb, Kyriacos Triantaphyllides, Cecilia Wikström, Glenis Willmott

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Eider Gardiazábal Rubial, María Irigoyen Pérez, Arlene McCarthy, Judith A. Merkies, Peter Skinner, Jutta Steinruck

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

7.12.2010

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö