SUOSITUS ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

PERUSTELUT

KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.10.2010)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

9.12.2010 - (05078/2010 – C7‑0036/2010 – 2008/0250(NLE)) - ***

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: David Martin

Menettely : 2008/0250(NLE)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0365/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0365/2010

Keskustelut :

PV 17/01/2011 - 17
CRE 17/01/2011 - 17

Äänestykset :

PV 19/01/2011 - 6.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0012

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
PERUSTELUT
KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä

(05078/2010 – C7‑0036/2010 – 2008/0250(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05078/2010),

– ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikaiseksi kumppanuussopimukseksi (05558/2/2009),

– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7‑0036/2010),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7‑0365/2010),

1. antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Tyynenmeren valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

Talouskumppanuussopimukset

AKT-valtiot ja EU sopivat vuonna 2000 tekevänsä uuden kauppasopimuksen, joka olisi Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukainen ja jolla korvattaisiin tuolloin voimassa olleet yksipuoliset tullietuudet, jotka EU oli myöntänyt AKT-valtioiden tuonnille.

Neuvottelut uusista talouskumppanuussopimuksista aloitettiin vuonna 2002 tavoitteena saada ne päätökseen 31. joulukuuta 2007 mennessä, koska Maailman kauppajärjestön senaikaiset AKT-valtioiden ja EU:n välisiä kauppajärjestelyjä koskevan poikkeusluvan voimassaolo päättyisi 1. tammikuuta 2008. Koska talouskumppanuussopimuksien on tarkoitus perustua alueellisiin yhdentymisprosesseihin ja vahvistaa niitä AKT-maissa, neuvotteluja on käyty alueiden tasolla kuuden omaehtoisesti perustetun alueellisen talouskumppanuussopimusryhmittymän kanssa.

Talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin otettiin mukaan kaikki AKT-valtiot määrittelemään laajat, monialaiset aihealueet, kun taas neuvotteluissa käsiteltävät täsmällisemmät kysymykset määriteltiin ja niitä määritellään yhä kansallisesti ja alueellisesti.

Cariforum on toistaiseksi ollut ainoa ryhmittymä, joka on allekirjoittanut kattavan talouskumppanuussopimuksen.

Koska muiden neuvottelujen ei odotettu johtavan kattaviin talouskumppanuussopimuksiin kaikkien AKT-valtioiden osapuolien tai alueiden kanssa, päätettiin tehdä väliaikaisia talouskumppanuussopimuksia, jotka keskittyisivät tavaroiden kauppaan ja yhteensopivuuteen Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa vuoden 2007 loppuun mennessä, ja neuvotella kattavista talouskumppanuussopimuksista vuoden 2008 aikana.

Tyynenmeren alueelta ainoastaan sen suurimmat taloudet Fidži ja Papua-Uusi-Guinea tekivät väliaikaisen sopimuksen.

Väliaikaiset talouskumppanuussopimukset

Väliaikaiset talouskumppanuussopimukset ovat tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joiden tarkoitus on välttää keskeytykset AKT-maiden ja Euroopan välisessä kaupassa. Väliaikaiset sopimukset voidaan katsoa sopimusprosessin ensimmäiseksi vaiheeksi, mutta oikeudellisesti ne ovat täysin erillisiä kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät välttämättä johda täydelliseen talouskumppanuussopimukseen.

On myös pantava merkille, että vaikka parlamentti antaisi hyväksyntänsä väliaikaiselle talouskumppanuussopimukselle, tämä ei määrittele ennakkoon parlamentin kantaa kattavan talouskumppanuussopimuksen hyväksymiseen, koska menettelyssä on kyse kahdesta erillisestä kansainvälisestä sopimuksesta.

Fidži

Fidži on 854 000 asukkaan ja 322 saaren saarivaltio, jonka väestöstä 87 prosenttia asuu kahdella suurimmalla saarella. Maa on kärsinyt poliittisista ongelmista, muun muassa sotilasvallankaappauksista ja alkuperäisten fidžiläisten ja 1800-luvulla maahan muuttaneiden intialaisten jälkeläisten välisistä jännitteistä.

Muita ongelmia ovat olleet sokeri- ja tekstiiliteollisuuden ongelmat ja ammattitaitoisen työvoiman menettäminen siirtolaisuuden takia sekä luonnonkatastrofit, esimerkiksi hirmumyrskyt.

EU:n ja Fidžin suhteissa on aiemmin keskitytty maaseudun tukemiseen ja koulutukseen. Fidžillä on suosituimmuusasema sokerimarkkinoilla (sokerialan uudistuksen täydentävistä toimista maksettava tuki). Fidži on antanut Euroopan unionille sitoumuksia ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita koskevissa keskeisissä kysymyksissä. Neuvosto teki päätöksen vahvistetusta poliittisesta vuoropuhelusta näiden ryhmien välillä ja vahvisti puitteet tulevalle yhteistyölle.

Papua-Uusi-Guinea

Papua-Uusi-Guinea on suurin saarivaltioista ja sen osuus alueen kokonaisväestöstä ja EU:n kanssa käytävästä kaupasta on 70 prosenttia. Papua-Uusi-Guinea on 344 saaresta muodostuva etnisesti kirjava valtio, jossa puhutaan 800 kieltä. Väestön enemmistö elää alkukantaisissa yhteisöissä. Papua-Uuden-Guinean maaperä on kärsinyt luonnonvarojen hyödyntämisestä aiheutuneista ympäristötuhoista. Papua-Uuden-Guinean hallituksen ja maan suurimman avunantajan Australian entistä tiiviimpi yhteistoiminta on vahvistanut kehitysyhteistyötä. Euroopan unionin ja Papua-Uuden-Guinean kehitysyhteistyön pääpaino on ollut maaseudun kehittämisessä ja siihen liittyvissä asioissa. Henkilöresurssien kehittäminen, luonnonvarojen hallinta ja koulutuksen kehittäminen on määritelty keskeisiksi toiminta-aloiksi, joilla voidaan parantaa palveluita ja luoda tulonlähteitä.

Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikainen talouskumppanuussopimus

Väliaikainen sopimus Papua-Uuden-Guinean, Fidžin ja Euroopan yhteisön välillä parafoitiin 14. joulukuuta 2007. Papua-Uusi-Guinea ja Fidži ovat tähän mennessä olleet ainoat Tyynenmeren alueryhmittymän jäsenet, jotka ovat tehneet sopimuksen. Muut ryhmittymän jäsenet ovat päättäneet olla allekirjoittamatta, koska niillä on vähemmän tavaroiden kauppaa Euroopan unionin kanssa.

Fidži ja Papua-Uusi-Guinea tekivät sopimuksen pääasiassa siksi, että ne toivoivat siten voivansa suojella sokeri- ja tonnikalateollisuuttaan, jotka olisivat kärsineet suurta vahinkoa yleisessä tullietuusjärjestelmässä.

Väliaikainen sopimus kattaa alkuperäsääntöihin ja markkinoillepääsyyn liittyvät asiat. Alkuperäsääntöjen osalta sopimus kattaa kalastukseen, tekstiilialaan ja maatalouteen liittyvät alkuperäsäännöt ja se luo mahdollisuuksia investointeihin ja työllistämiseen. Markkinoillepääsyn osalta mahdollistetaan tulli- ja kiintiövapaa pääsy markkinoille, mikä saisi aikaan investointeja ja työllistämismahdollisuuksia. Kauppaan ja kehitykseen liittyvät asiat käsitellään laajemmissa alueellisissa puitteissa. Väliaikainen sopimus on myös vaatinut hallituksia luopumaan tietystä osasta sääntelyä koskevaa päätöksentekovaltaa.

Kritiikki

Väliaikaista sopimusta koskevat neuvottelut saivat osakseen runsaasti arvostelua kansalaisyhteiskunnan jäseniltä ja Tyynenmeren alueen poliitikoilta. EU:n neuvottelustrategiaa arvosteltiin erityisesti siitä, että Fidžiä ja Papua-Uutta-Guineaa painostettiin allekirjoittamaan väliaikainen sopimus sen uhalla, että ne menettäisivät etuuskohtelun Euroopan markkinoilla. Kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät kritisoivat näitä toimia väittämällä, että ne ovat vähentäneet solidaarisuutta Tyynenmeren valtioiden välillä. Kritiikin mukaan EU:n todelliset syyt tehdä talouskumppanuussopimuksia ovat ainoastaan raaka-aineiden saannin varmistaminen ja huolehtiminen siitä, että kilpailijat, esimerkiksi Kiina, eivät pääse niihin käsiksi ja että raaka-aineita ei jalosteta arvonlisää muodostavilla tavoilla alkuperämaassa.

Alueellinen vaikutus ja vaikutukset suhteisiin kolmansien osapuolien kanssa

Väliaikaista sopimusta kritisoivien mukaan alueellinen solidaarisuus on suuresti vähentynyt. Talouskumppanuussopimukset ovat kehittyneet, kun kukin alueellinen ryhmittymä Cariforumia lukuun ottamatta on hajonnut väliaikaisten sopimusten tekemisen ja aikarajojen paineessa. AKT-maiden Tyynenmeren alueellinen ryhmittymä koostuu 14 saarivaltiosta, joiden yhteenlaskettu väestö on suuruudeltaan seitsemän miljoonaa. Tyynenmeren alueen maat ovat kooltaan ja erityispiirteiltään vaihtelevampia kuin minkään muun alueen maat. Väliaikainen talouskumppanuussopimus saattaisi vähentää sekä poliittista kiinnostusta että yleisön hyväksyntää taloudellista yhdentymistä kohtaan Tyynenmeren alueella.

Sopimuksella saattaa myös olla vaikutuksia Tyynenmeren alueen suhteisiin sen läheisimpien ja suurimpien kauppakumppaneiden, Australian ja Uuden-Seelannin, kanssa. Nykyisen sopimuksen tavaroiden kauppaa koskevat määräykset saattavat olla este tuleville kauppasopimuksille näiden maiden kanssa. Jos tulevaisuudessa esimerkiksi sovitaan kauppaa koskevista myönnytyksistä Tyynenmeren maiden ja niiden suurimman kauppakumppanin Australian välillä, niin samat myönnytykset olisi annettava myös EU:lle. Talouskumppanuussopimuksella on siten vaikutusta Tyynenmeren maiden ja Australian ja Uuden-Seelannin välillä tulevaisuudessa käytäviin kauppaa koskeviin neuvotteluihin. Tyynenmeren sopimuksessa tiiviimmistä taloussuhteista vaaditaan, että Tyynenmeren AKT-maiden on neuvoteltava kaikista muiden kehittyneiden maiden kanssa tekemistään sopimuksista Australian ja Uuden-Seelannin kanssa, jotka tuskin hyväksyvät syrjinnän kohteeksi joutumista.

Alkuperäsääntöjä koskevat erityissäännökset

Kalatuotteiden alkuperäsääntöjä koskevien erityissäännösten tarkoituksena on kalatuotteiden jalostuskapasiteetin kehittäminen Tyynenmeren alueen AKT-valtioissa paikallisen työllisyyden ja tulonhankinnan edistämiseksi. Kalastusala on ensisijainen ja erityisesti naisten työllistäjä. Komission mukaan EU:n markkinoiden horjuttamisen vaara on pieni, sillä Tyynenmeren valtioiden kalastuskapasiteetti, niiden koko pyynnin määrä ja jalostuskapasiteetti maissa ovat vähäisiä. Lähteiden mukaan Papua-Uudessa-Guineassa kuitenkin on kehitteillä useita uusia tonnikalan jalostuslaitoksia, liitännäisteollisuutta ja tuki-infrastruktuuria kolmen jo toiminnassa olevan laitoksen lisäksi. Tämän vuoksi on tärkeää seurata tilannetta tiiviisti ja esittelijä kehottaa komissiota esittämään parlamentille kertomuksen näistä Tyynenmeren valtioiden kalatalousalan erityisistä näkökohdista samoin kuin kalavarojen hoidosta Tyynellämerellä ja kestävän kehityksen menetelmistä.

Kattavat talouskumppanuussopimusneuvottelut

Komissio toivoo voivansa tehdä kattavan talouskumppanuussopimuksen Tyynenmeren alueellisen ryhmittymän kanssa ja neuvotteluja käydään yhteisesti kaikkien alueen 14 valtion kanssa.

Neuvoteltuaan lukuisten Papua-Uuden-Guinean ja Fidžisaarten tasavallan edustajien kanssa esittelijä katsoo, että Euroopan parlamentin pitäisi antaa hyväksyntänsä Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön väliselle väliaikaiselle kumppanuussopimukselle, jos se saa komissiolta ja neuvostolta sitoumuksen siitä, että ne varmistavat seuraavat seikat:

– On määriteltävä ja myönnettävä varhaisessa vaiheessa osuus kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) varoista. Näiden varojen olisi oltava lisärahoitusta eikä pelkästään EKR:n rahoituksen uudelleenjärjestelyä. Niiden olisi sovittava Papua-Uuden-Guinean ja Fidžisaarten tasavallan ensisijaisiin tavoitteisiin. Ne olisi maksettava oikea-aikaisesti, ennakoitavasti ja niiden pitäisi olla linjassa kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien toteuttamisaikataulujen kanssa.

– Kattavassa talouskumppanuussopimuksessa sen täytäntöönpanoa valvomaan olisi asetettava parlamentaarinen elin, jonka kokoonpano EP:n osalta olisi oltava samanlainen kuin Cariforum-valtioiden ja EU:n parlamentaarisessa sekavaliokunnassa.

– Kattavan talouskumppanuussopimuksen pitäisi sisältää tarkistuslauseke ja vaikutusten yleisarviointi, jotka pitäisi toteuttaa 3-5 vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta, jotta sopimuksen yhteiskunnallis-taloudelliset vaikutukset, kuten täytäntöönpanon kustannukset ja seuraukset, voitaisiin määritellä.

– Parlamentille esitetään kertomus näistä Tyynenmeren valtioiden kalatalousalan erityisistä näkökohdista.

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä
(05078/2010 – C7‑0036/2010 – 2008/0250(NLE))

Valmistelija: Carmen Fraga Estévez

LYHYET PERUSTELUT

1. Ehdotuksen sisältö

Komissio ja Papua-Uusi-Guinean ja Fidžin valtiot tekivät 23. marraskuuta 2007 uuden väliaikaisen sopimuksen, jonka tavoitteena oli, että Tyynenmeren valtiot voivat alkaa hyödyntää Euroopan unionin tarjoamia parempia yhteisön markkinoillepääsyä koskevia ehtoja talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen puitteissa. Samanaikaisesti pyrittiin estämään Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön välisen kaupan mahdolliset häiriöt Cotonoun sopimuksella myönnettyjen kauppaetujen voimassaolon päättyessä 31. joulukuuta 2007 tilanteessa, jossa kattavaa talouskumppanuussopimusta ei ollut vielä tehty.

Sopimusta sovelletaan väliaikaisesti 1. tammikuuta 2008 lähtien. Sen mukaan kaikilta Tyynenmeren valtioista peräisin olevilta tuotteilta poistetaan tullitariffit muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tullien poistaminen vaikuttaa kaikkiin kalastustuotteisiin.

Sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa esitetään yksityiskohtaisesti alkuperäsäännöt, joiden nojalla Tyynenmeren valtioissa todistetaan näiden maiden lipun alla purjehtivilta aluksilta peräisin olevien raaka-aineiden – tässä tapauksessa elävien kalastustuotteiden – alkuperä, vaikka saalis olisi pyydetty maiden aluevesien ulkopuolella. Joitakin kriteerejä (rekisteröintimaa, lippuvaltio, aluksen omistajuus) on tarkennettu, jotta voidaan todeta riittävä yhteys alusten ja edunsaajamaiden välillä.

Jalostettujen kalastustuotteiden, myös harmonisoidun järjestelmän HS-nimikkeeseen 1604 kuuluvien kalasäilykkeiden, alkuperään sovelletaan tavallisesti raaka-aineen riittävän käsittelyasteen ehtoja, jotka on määritelty pöytäkirjaan liitetyssä luettelossa. Valmistuotteen alkuperän vahvistamiseksi ei-alkuperäainesten käytön raja on 15 prosenttia.

Tähän määräykseen sovellettavalla poikkeuksella kuitenkin mahdollistetaan, että Tyynenmeren valtio voi saada tuotteille alkuperäaseman ja täten pääsyn EU:n markkinoille täysin ilman tullitariffeja. Näitä tuotteita ovat HS-nimikkeen1604 jalostetut kalastustuotteet, jotka on valmistettu kyseisessä valtiossa maissa sijaitsevissa laitoksissa ei-alkuperäaineksista, jotka on purettu kyseisen valtion satamaan. Jos valtio haluaa hyödyntää poikkeusta, sen on ilmoitettava komissiolle, että raaka-ainetta ei ole riittävästi saatavilla sen jalostusteollisuuden kysynnän tyydyttämiseen, eli maan lipun alla purjehtivien alusten pyyntikapasiteetti ei riitä toimittamaan raaka-ainetta sen jalostusteollisuudelle.

Tämä merkitsee, että sopimuksen edunsaajamaiden jalostusteollisuus voi tuoda tullitta Euroopan unioniin jalostettuja kalastustuotteita, jotka ovat peräisin kolmansien maiden aluksista ja kolmansista maista, joille unionin lainsäädännössä ei kuitenkaan myönnetä näitä tullietuja.

2. Valmistelijan huomiot

Lausunnon valmistelija haluaa välittää yhteisön kalatalousalan valtavan tyytymättömyyden ja turhautumisen tilanteeseen ja korostaa tämän sopimuksen huomattavaa kielteistä vaikutusta kalatalousalaan ja varsinkin tonnikalasäilykealaan, koska sopimuksessa on täysin kohtuuton alkuperäsääntöjä koskeva poikkeus.

Etuuskohtelualkuperäsääntöjen päätavoitteena on selvittää, että Euroopan unioniin tuotujen tuotteiden ja unionin etuuskohtelusta nauttivien maiden välillä on riittävä kaupallinen yhteys. Näin pyritään varmistamaan, että etuuksista eivät hyödy muut kuin ne maat, joille ne on tarkoitettu. Sopimus on täysin päinvastainen.

Tonnikalasäilykkeet ovat tuotteita, joiden jalostustaso on alhainen. EU:n soveltamissa yksipuolisissa tullietuussopimuksissa ja -järjestelmissä on tähän mennessä katsottu, että lopputuotetta voidaan pitää alkuperäisenä vain, jos suurin osa siinä käytetyistä raaka-aineista on alkuperäisiä. Raaka-aineiden on siis oltava peräisin kalastuksesta, johon käytetyillä aluksilla on riittävä yhteys edunsaajamaahan.

Papua-Uusi-Guinean aktiivisesti käyttämä Tyynenmeren valtioille myönnetty poikkeuslupa on tehnyt maasta todellisen jakelukeskuksen, jossa jalostetaan valtavia määriä tonnikalaa eri alkuperämaista (Filippiinit, Thaimaa, Kiina, Yhdysvallat, Australia jne.). Tonnikala puretaan maan satamissa ja jalostetaan asianomaisten maiden toimijoiden paikalle kiireessä rakentamissa tehtaissa. Toiminnan ainoa tarkoitus on hyötyä Euroopan unionin väliaikaisella sopimuksella myöntämästä täydestä tullivapaudesta (suoraan tuontiin kyseisistä maista sovellettaisiin joko 24 prosentin suosituimmuuskohtelutullia tai yleisen tullietuusjärjestelmän mukaista vähennettyä tullia).

Suurin osa näistä maista kilpailee suoraan yhteisön tuottajien kanssa. Siksi ilmiön laajuus on aiheuttanut huomattavia häiriöitä tonnikalasäilykkeiden markkinoilla ja asettanut erittäin epäreiluun kilpailuasemaan EU:n jalostusalan, joka on entuudestaan taloudellisesti heikommassa asemassa huomattavasti suurempien työvoimakustannusten ja paljon tiukempien ympäristö- ja terveysvelvoitteiden vuoksi. Tuhannet työpaikat sektorilla ovat jopa vaarassa kadota. Tilanne aiheuttaa vakavia haittoja myös muille AKT-maille tai tullietuusjärjestelmän edunsaajamaille, joille vastaavaa poikkeuslupaa ei ole myönnetty. Ne voivat laskea ainoastaan omien raaka-aineidensa varaan jalostusteollisuutensa toimituksissa.

Tyynenmeren valtioille myönnetään kehitysapua toimenpiteillä, joilla kannustetaan investoimaan kyseisiin maihin. Komission usein esiin nostamat perustelut kehitysavulle eivät päde, jos otetaan huomioon paikan päälle rakennettujen tehtaiden tarkoitus hyötyä alkuperäsääntöjen "yllättävästä" poikkeuksesta. Tehtaat ovat varustelultaan alkeellisia ja niissä käytetään paikallisen työvoiman sijaan erityisesti aasialaista tuontityövoimaa muista alueen maista. Lisäksi tehtaiden maksamat palkat ovat matalia, ja niiden epäillään aiheuttavan haittavaikutuksia ympäristölle.

Kalatalousvaliokunta ei halua kyseenalaistaa etuja, joita Tyynenmeren valtioiden kanssa solmitulla väliaikaisella kumppanuussopimuksella voi olla. Se haluaa kuitenkin kiinnittää sopimuksen hyväksymisehdotuksesta parlamentille vastuussa olevan kansainvälisen kaupan valiokunnan huomion haitalliseen ja epätarkoituksenmukaiseen alkuperäsääntöjen poikkeukseen pöytäkirjassa II olevassa 6 artiklan 6 kohdassa.

Valmistelija on tyytyväinen komission useaan otteeseen antamiin vakuutuksiin, ettei vastaavaa poikkeuslupaa jatkossa myönnetä yhdellekään Euroopan unionin kumppanuusmaalle. Valmistelija katsoo, että nämä vakuutukset voidaan tulkita myös tehdyn virheen myöntämiseksi, ja on siksi luottavainen, että poikkeuksen soveltaminen lopetetaan mahdollisimman pikaisesti – vaikka onkin liian myöhäistä korjata haittaa, jota kalatalousalalle on aiheutunut väliaikaisen soveltamiskauden aikana.

******

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa suosittamaan parlamentille sopimuksen hyväksymistä sen jälkeen, kun luonnokseen lainsäädäntöpäätöslauselmasta on sisällytetty seuraavat kohdat:

1. vaatii, että Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa II olevan 6 artiklan 6 kohdassa vahvistetun jalostettujen kalastustuotteiden alkuperää koskevan poikkeuksen soveltaminen keskeytetään viimeistään kyseisen artiklan d alakohdassa tarkoitettujen neuvottelujen jälkeen;

2. pyytää komissiota varmistamaan, ettei vastaavaa jalostettujen kalastustuotteiden alkuperäsääntöpoikkeusta sisällytetä Tyynenmeren valtioiden kanssa tehtävään pysyvään kumppanuussopimukseen, jonka neuvottelut ovat yhä käynnissä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Josefa Andrés Barea, Antonello Antinoro, Kriton Arsenis, Alain Cadec, João Ferreira, Carmen Fraga Estévez, Pat the Cope Gallagher, Marek Józef Gróbarczyk, Carl Haglund, Iliana Malinova Iotova, Werner Kuhn, Isabella Lövin, Gabriel Mato Adrover, Guido Milana, Maria do Céu Patrão Neves, Britta Reimers, Crescenzio Rivellini, Ulrike Rodust, Struan Stevenson, Catherine Trautmann, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Diane Dodds

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö