Menettely : 2010/2112(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0376/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0376/2010

Keskustelut :

PV 17/01/2011 - 21
CRE 17/01/2011 - 21

Äänestykset :

PV 18/01/2011 - 7.6
CRE 18/01/2011 - 7.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0006

MIETINTÖ     
PDF 169kWORD 116k
16.12.2010
PE 441.175v02-00 A7-0376/2010

maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä

(2010/2112(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: Daciana Octavia Sârbu

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä

(2010/2112(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen(1),

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta(2),

–   ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta(3),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan"(4),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä SEC(2010)1058,

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa(5),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista",

–   ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet, joihin sisältyy nälästä kärsivien lukumäärän puolittaminen maailmassa vuoteen 2015 mennessä verrattuna vuoteen 1990,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0376/2010),

A. ottaa huomioon, että elintarviketurvan varmistaminen Euroopan kansalaisille, terveellisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tarjoaminen kuluttajille kohtuullisin hinnoin ja maataloustuottajien toimeentulon turvaaminen ovat olleet yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) keskeisiä tavoitteita sen alusta lähtien ja että ne ovat edelleen Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita,

B.  ottaa huomioon, että ruoan ja raaka-aineiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet vakavaa huolta Euroopan ja maailman elintarvikeketjujen toiminnasta ja että elintarvikkeiden hintojen nousu on vaikuttanut eniten heikoimmassa asemaassa oleviin väestönosiin,

C. ottaa huomioon, että maatalouden hintavaihtelu on luonteeltaan pysyvää, sillä hinnat reagoivat kohtuuttoman voimakkaasti tuotantomäärien pieniin muutoksiin, mikä on usein seurausta keinottelusta,

D. ottaa huomioon, että EU korosti äskettäisessä FAO:n maailman elintarviketurvakomitean kokouksessa äärimmäisten hintavaihtelujen ongelmaa ja että uudelta korkean tason asiantuntijaryhmältä on pyydetty lausunto hintavaihtelujen syistä ja tarvittavista toimista,

E.  ottaa huomioon, että muun muassa ilmastoon liittyvät tapahtumat saattavat johtaa siihen, että valtiot turvautuvat protektionismiin, mikä näkyy Venäjän ja Ukrainan – joiden yhteenlaskettu osuus maailman vehnänviennistä on noin 30 prosenttia – asettamissa vehnän vientikielloissa,

F.  ottaa huomioon, että monet tekijät, kuten tuholaisten ja tautien vaikutukset, luonnonvarojen saatavuus ja luonnonkatastrofit, voivat vakavasti haitata maailman elintarviketuotantoa, mistä osoituksena ovat vuonna 2010 Venäjällä pitkään kestänyt kuivuus ja tulipalot sekä Pakistanin laajamittaiset tulvat,

G. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos kasvattaa luonnonkatastrofien esiintymistiheyttä ja heikentää siten elintarviketurvaa,

H. katsoo, että haasteena on tuottaa "enemmän vähemmästä" siten, että luonnonvaroihin kohdistuvan paineen vuoksi painopiste on kestävässä tuotannossa,

I.   ottaa huomioon, että EU on maataloustuotteiden suurin nettotuoja ja liian pitkälti riippuvainen proteiinin, kasviöljytuotteiden ja maissin tuonnista karjanhoitoalansa tarpeisiin, sekä suurin hedelmien ja vihannesten tuoja, mihin vaikuttaa se, että EU:n tuottajat eivät saa käyttää samoja tuotantomenetelmiä kuin muualla näitä tuotteita tuotettaessa,

J.   ottaa huomioon, että FAO:n mukaan maailman väestön arvioitu kasvu 7 miljardista 9,1 miljardiin edellyttää 70 prosentin lisäystä elintarviketarjonnassa vuoteen 2050 mennessä,

K. ottaa huomioon, että köyhyyttä ja nälkää esiintyy yhä Euroopan unionissa ja että 79 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa elää köyhyysrajan (60 prosenttia asuinmaansa keskitulosta) alapuolella; ottaa huomioon, että 16 miljoonaa EU-kansalaista sai viime talvena ruoka-apua hyväntekeväisyysjärjestöiltä,

L.  toteaa, että elintarviketurva ei merkitse pelkästään elintarvikkeiden saantia, vaan FAO:n mukaan siihen kuuluu myös oikeus elintarvikkeisiin ja terveellisen ravinnon saatavuus kaikille; toteaa, että kilpailukykyään lisäämällä Eurooppa voi edistää globaalia elintarviketurvaa;

M. ottaa huomioon, että yhteiskunnan köyhimpien jäsenten elintarviketurva on heikentynyt entisestään maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin takia,

N. ottaa huomioon, että maanviljelijöiden tulot laskivat dramaattisesti vuonna 2009 vuosikymmenen ajan kestäneen tulojen nollakasvun jälkeen, mikä johtui pääasiassa vaikeista markkinaolosuhteista ja tuotantokustannusten noususta; ottaa huomioon, että maatalouden tulotaso on huomattavasti (arviolta 40 prosenttia työyksikköä kohti) alempi kuin muun talouden tulotaso ja että maaseutualueilla tulotaso on huomattavasti (noin 50 prosenttia) alempi kuin kaupunkialueilla,

O. ottaa huomioon, että maanviljelijöiden osuus elintarvikkeiden tuotantoketjun tuottamasta lisäarvosta on jatkuvasti alenemassa ja että samaan aikaan elintarviketeollisuuden osuus on jatkuvassa kasvussa; katsoo, että sen varmistaminen, että maanviljelijät saavat oikeudenmukaisen hinnan tuotteistaan, edellyttää elintarvikkeiden tuotantoketjun asianmukaista toimintaa,

P.  ottaa huomioon, että jopa 50 prosenttia EU:ssa tuotetuista elintarvikkeista haaskantuu niiden tuotannon, kuljetuksen ja kulutuksen yhteydessä,

Q. ottaa huomioon, että vain 7 prosenttia EU:n maanviljelijöistä on alle 35-vuotiaita,

R.  ottaa huomioon, että elintarviketurva on keskeinen tekijä Euroopassa ja että se edellyttää seuraavien eri politiikanalojen toimien yhteensovittamista EU:n tasolla: YMP, energiapolitiikka, tutkimusohjelmat, kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka sekä varainhoitoasetus;

1.  korostaa, että voimakkaalla YMP:llä varmistettu vahva ja kestävä maatalousala Euroopan unionissa ja kestävä ja kukoistava maaseutuympäristö ovat ratkaisevia tekijöitä vastattaessa elintarviketurvaa koskeviin haasteisiin;

2.  vahvistaa, että EU soveltaa maailman korkeimpia maatalous- ja elintarviketuotannon vaatimuksia siten, että se korostaa vahvasti elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä maatalouden ekologista kestävyyttä;

3.  katsoo, että on hyödynnettävä kaikkia tuotantotapoja, jotta voidaan ruokkia Eurooppa ja kolmannet maat;

Elintarviketurva Euroopassa ja maailmassa

4.  katsoo, että oikeus elintarviketurvaan on ihmisen perusoikeus ja toteutuu silloin, kun kaikilla ihmisillä on jatkuvasti fyysinen ja taloudellinen mahdollisuus saada soveltuvaa, terveydelle vaaratonta ja ravintoainepitoista ravintoa, jotta he voivat tyydyttää ravinnontarpeensa ja toteuttaa elintarvikemieltymyksiään aktiivisen ja terveen elämän hyväksi;

5.  toistaa, että EU:lla on velvollisuus ruokkia kansalaisensa ja että EU:n maataloustuotannon jatkuminen on tässä avainasemassa; muistuttaa, että maatilojen tulot ovat vähentyneet EU:ssa tuotantokustannusten nousun ja hintojen vaihtelun myötä, mikä hankaloittaa mahdollisuuksia jatkaa tuotantoa; painottaa kustannuksia, joita Euroopan maataloustuottajille aiheutuu elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja työvoimaa koskevien maailman tiukimpien vaatimusten noudattamisesta; tähdentää, että maataloustuottajien on saatava korvauksia näistä lisäkustannuksista ja julkisten hyödykkeiden järjestämisestä yhteiskunnalle; painottaa, että EU:hun kolmansista maista tuotavien elintarvikkeiden on täytettävä samat tiukat vaatimukset, jotta Euroopan maataloustuottajien kilpailukyky ei heikentyisi;

6.  tunnustaa, että elintarvikkeiden riittävän tarjonnan takaaminen on elintarviketurvan olennainen osatekijä, mutta myöntää toisaalta, että elintarvikkeiden saanti ja edullisten elintarvikkeiden tarjonta vaativat myös huomion kiinnittämistä riittävän elintason takaamiseen kaikille ihmisille ja erityisesti niille, joiden taloudelliset resurssit ovat puutteelliset ja jotka usein ovat lapsia, ikääntyneitä henkilöitä, siirtolaisia, pakolaisia tai työttömiä;

7.  kannattaa kaavaa "elintarviketurva – ravitsemus – laatu – läheisyys – innovointi – tuottavuus"; uskoo, että tulevassa YMP:ssä on otettava huomioon yleisön odotukset siitä, että YMP:n olisi oltava paitsi maatalouspolitiikkaa myös elintarvikepolitiikkaa, jolla valistetaan terveellisestä ravinnosta;

8.  katsoo, että EU:n olisi luotava paremmat edellytykset ravintoa koskevien ohjelmien (kuten kouluhedelmä- ja koulumaito-ohjelmien) toteuttamiselle jäsenvaltioissa ja tuettava enemmän tuotteiden alkuperää ja ravintoa koskevia koulutus- ja valistusohjelmia, koska tietoon perustuvat ruokavaliovalinnat voivat estää sairauksia ja vähentää sosiaalimenojen kasvupaineita Euroopassa; kehottaa luomaan lisää ruokavaliota tukevia ohjelmia, joiden hallinnollista rasitusta olisi vähennettävä, ja kehottaa lisäämään näiden ohjelmien määrärahoja; pyytää komissiota arvioimaan näiden ohjelmien käytännön järjestelyjä;

9.  vahvistaa tukensa EU:n heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä koskevalle ohjelmalle; muistuttaa, että Yhdysvaltojen maatalouslain kautta annetaan huomattavaa tukea Yhdysvaltojen ruoka-apuohjelmalle (Supplemental Nutrition Assistance Programme), joka luo huomattavia tuloja alalle ja taloudelle yleensä sen lisäksi, että se auttaa osittain tyydyttämään Yhdysvaltojen köyhimpien ihmisten elintarviketarpeita;

10. on tietoinen suuresta haasteesta, jonka ilmastonmuutos asettaa elintarviketurvan saavuttamiselle erityisesti poikkeuksellisten ilmastoilmiöiden kuten kuivuuden, tulvien, tulipalojen ja myrskyjen esiintymistiheyden lisääntymisenä ja vaikutusalan kasvuna; korostaa vesivarojen niukkuuden pahenevaa haastetta ja sen vaikutusta elintarviketuotantoon; korostaa vesivarojen hallinnan ongelman ja ilmastonmuutoksen ratkaisemisen kiireellisyyttä;

11. muistuttaa, että energiaturva liittyy hyvin tiiviisti elintarviketurvaan; tunnustaa, että energiakustannukset ovat oleellisen tärkeä tekijä öljystä pitkälti riippuvaisen maatalouden kannattavuuden määrittämisessä; kannustaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla maanviljelijöitä rohkaistaan parantamaan energiatehokkuuttaan ja kehittämään vaihtoehtoisia energialähteitä; muistuttaa, että tutkimuksen kehittämistä ja neuvontapalveluja on tuettava johdonmukaisemmin;

12. katsoo kuitenkin, että huolimatta lisääntyneestä innosta uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi ja vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi on otettava huomioon vaikutus elintarvikkeiden tuotantoon ja tarjontaan; korostaa elintarvike- ja polttoainetarpeiden täyttämisen herkkää tasapainoa;

13. toteaa, että EU on riippuvainen proteiini- ja kasviöljytuotteiden tuonnista kolmansista maista, mikä vaikuttaa kielteisesti elintarvike- ja maatalousalaan ja erityisesti karjankasvatusalaan hintapiikkien esiintyessä;

14. kehottaa komissiota ehdottamaan teknistä ratkaisua siihen, että tuontituotteet, jotka eivät ole muuntogeenisiä, sisältävät vähäisiä määriä muuntogeenistä materiaalia, ja ehdottamaan uuden muuntogeenisen rehulajikkeen nopeutettua hyväksymisprosessia EU:ssa, kun se on todettu turvalliseksi, sekä kartoittamaan mahdollisuuksia kolmansissa maissa sovellettujen tuotantomenetelmien käytön sallimiseksi;

15. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että yleisöllä on käytettävissään tiedot elintarviketurvaa koskevien tarkastusten tuloksista, ja näin lisäämään avoimuutta Euroopan unionin tasolla;

16. on huolissaan uudesta ilmiöstä eli maananastuksesta ja sen vaikutuksista kehitysmaiden elintarviketurvaan sekä maatalouden ja maataloustuottajien tulevaisuuteen; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä tilannetta suhteessa maan hallintaoikeuteen ja luonnonvaroihin;

17. toteaa, että EU:n karjatilojen tilanne on huonontunut suurten rehukustannusten vuoksi; kehottaa siksi hyödyntämään kohdennetusti yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 yhteydessä käytettävissä olevia välineitä markkinoiden vakauttamiseksi ja kriisin torjumiseksi;

18. uskoo, että jatkossa tuottavuuden kasvu uusissa jäsenvaltioissa tulee lisäämään käytettävissä olevaa viljelyalaa ja tarjoaa mahdollisuuden lisätä proteiini- ja kasviöljytuotteiden tuotantoa EU:ssa;

19. toteaa, että elintarviketurvaa ei voida taata, jos ei varmisteta geenivarojen vapaata saatavuutta ravinnon ja maatalouden kannalta; tunnustaa kasvigeenivaroja koskevan FAO:n kansainvälisen sopimuksen merkityksen välineenä, jolla säilytetään maaseudun luonnon monimuotoisuus ja hillitään siten ilmastonmuutoksen seurauksia;

20. korostaa, että suunnitteilla olevat kestävää energiakasviviljelyä koskevat kannustimet eivät saisi mitenkään vaarantaa kansalaisten elintarviketurvaa;

21. pyytää jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan konkreettisia maataloustoimenpiteitä sisältäviä ohjelmia, joiden tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja helpottaa niihin sopeutumista:

22. korostaa, että olisi aiheellista tukea sellaisen kuluttajille suunnatun tiedotuskampanjan käynnistämistä, jolla tiedotetaan maanviljelijöiden ja maatalousalan toimista ympäristön suojelemiseksi ja elintarviketurvan takaamiseksi;

Maatalous, rahoitusmarkkinat ja hintavaihtelut

23. uskoo, että rahoitus- ja maatalousmarkkinat ovat nykyisin sidoksissa toisiinsa enemmän kuin koskaan; katsoo, että eurooppalaiset toimet eivät yksinään enää riitä ja että olisi toimittava yhdessä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa hintavaihteluja ja elintarviketurvaa koskevissa kysymyksissä; tukee G20-maiden puheenjohtajavaltion tässä tarkoituksessa tekemiä aloitteita;

24. korostaa niitä maataloustuottajien ongelmia, jotka johtuvat markkinoiden ja hintojen äärimmäisestä epävakaudesta; kiinnittää huomiota maataloustuottajien hankalaan tilanteeseen, kun he pyrkivät suunnittelemaan tulevaisuuttaan äärimmäisen epävakaissa oloissa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön pysyvät ja tehokkaat toimet, joilla nopeasti puututaan maatalousmarkkinoiden epävakauteen; katsoo, että edellä mainittu vaikuttaa ratkaisevasti tuotannon ylläpitämiseen Euroopan unionissa;

25. panee merkille, että maataloustuotteiden hintaindeksi rahoitusmarkkinoilla ei ole koskaan ollut niin epävakaa kuin nykyisin; mainitsee esimerkkinä äskettäisen vehnäsopimusten hinnannousun, joka oli 70 prosenttia kahden kuukauden aikana, samalla kun kyseisten sopimusten kauppa kaksinkertaistui Pariisin raaka-ainemarkkinoilla;

26. korostaa, että nämä tapahtumat johtuvat vain osittain markkinoiden perustekijöistä kuten kysynnästä ja tarjonnasta ja ovat suurelta osin seurausta keinottelusta; panee merkille, että keinottelun osuus äskettäisestä hintojen noususta on jopa 50 prosenttia; korostaa oikeutta riittävään ravintoon käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan päätelmiä, joiden mukaan suurten yhteisösijoittajien kuten hedgerahastojen, eläkerahastojen ja investointipankkien – jotka yleensä eivät ole kiinnostuneita maatalousmarkkinoista – toimilla johdannaismarkkinoilla on vaikutusta raaka-aineindekseihin;

27. tukee tässä yhteydessä voimassa olevan rahoitusvälinelainsäädännön uudistusta, jossa pitäisi säätää avoimemmasta kaupankäynnistä ja minimikynnysarvoista toimijoille, jotka saavat käydä kauppaa kyseisillä markkinoilla; muistuttaa, että rahoitusvälineiden pitäisi palvella taloutta ja auttaa maataloustuotantoa voittamaan kriisit ja ilmastoilmiöt; katsoo myös, että keinottelun ei saa antaa uhata muuten tehokkaita maatiloja;

28. pitää ilahduttavana komission ehdotusta asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä; toivoo, että turvaverkoilla torjutaan äärimmäistä hintavaihtelua ja että turvaverkkoja käytetään nopean toiminnan kriisinhallintavälineenä; toivoo, että lainsäädäntöä koordinoidaan EU:n ja kolmansien maiden kuten Yhdysvaltojen välillä niin, että voidaan vähentää keinottelijoiden mahdollisuuksia käyttää epäoikeutetusti hyväkseen eri sääntelyjärjestelmien välisiä eroja;

29. kannattaa voimakkaampia eurooppalaisia toimia keinottelun torjumiseksi, mukaan luettuna se, että keinottelun vähentäminen annetaan sääntelijöiden ja valvontaelimien tehtäväksi; katsoo, että raaka-ainejohdannaiset eivät ole samanlaisia kuin muut rahoitusjohdannaiset ja että niiden käsittelyn pitäisi kuulua vain sellaisille meklareille, joilla on oikeutettua etua maataloushyödykkeiden suojelusta riskiltä, ja muille henkilöille, jotka ovat suoraan yhteydessä maataloustuotantoon; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että kaupankäynti elintarvikeraaka-ainejohdannaisilla rajoitetaan mahdollisuuksien mukaan sijoittajiin, joilla on suora yhteys maatalousmarkkinoihin;

30. on huolissaan viljakaupan voimakkaasta keskittymisestä, jonka vuoksi asianomaiset yhtiöt kykenevät vaikuttamaan markkinahintoihin; katsoo tämän saattavan johtaa hintojen heilahtelun lisääntymiseen, sillä viljakauppaa käyvät yhtiöt ovat keinottelumielessä kiinnostuneita mittavasta hintojen vaihtelusta; katsoo tämän myös osoittavan, että tarvitaan interventiovarastoja tai muita turvaverkkoja, jotta voidaan varmistaa hintojen vakaus ja puolustaa siten maataloustuottajien ja kuluttajien etuja;

31. korostaa, että voimakkaita hintavaihteluja ei voida torjua tehokkaasti ilman interventiovarastoja tai strategisia varastoja; katsoo, että tämän vuoksi tulevassa YMP:ssä on vahvistettava markkinoita koskevien interventiotoimien roolia;

32. korostaa, että elintarvikkeiden toimitusketjun avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta on lisättävä, jotta voidaan varmistaa maataloustuottajien oikeudenmukainen tulotaso, oikeudenmukaiset voitot ja hinnoittelu elintarvikeketjussa ja elintarviketurvan varmistava elinkelpoinen maataloustuotanto; kehottaa komissiota esittämään mainittua asiaa koskevia konkreettisia ja tehokkaita ehdotuksia;

33. korostaa, että hintojen vaihtelu tekee elintarvikepulasta kärsivistä alhaisen tulotason maista entistä haavoittuvampia;

Maailman elintarvikevarastot maailman elintarviketurvan kannalta

34. panee merkille, että nykyisin maailman kokonaiselintarviketarjonta on riittävää ja että monien ihmisten elintarviketurvan esteenä ovat pikemminkin huono saatavuus ja korkeat hinnat;

35. toteaa kuitenkin, että maailman elintarvikevarastot ovat paljon pienemmät kuin aikaisemmin, sillä niiden määrä putosi vuoden 2007 elintarvikekriisin aikana ennätysmäisen alas ja riittää maailmanlaajuisesti 12 viikoksi; toteaa, että maailman elintarviketuotanto on yhä haavoittuvampi ilmastonmuutokseen liittyville äärimmäisille ilmastoilmiöille, kaupungistumisesta aiheutuville globaalisti voimistuville maankäyttöpaineille ja tuholaisten ja tautien lisääntymiselle, jotka saattavat aiheuttaa äkillistä ja odottamatonta elintarvikepulaa;

36. katsoo siten, että maailmanlaajuinen elintarvikevarastojärjestelmä (hätävarastot nälän torjumista varten ja varastot raaka-ainehintojen sääntelemistä varten) olisi hyödyksi, sillä se helpottaisi maailmankauppaa hintapiikkien esiintyessä, torjuisi palaamista protektionismiin ja vähentäisi maailman elintarvikemarkkinoihin kohdistuvaa painetta; katsoo, että yhteisen elimen olisi hallinnoitava näitä varastoja Yhdistyneiden kansakuntien tai FAO:n suojeluksessa ja käytettävä täysimääräisesti hyväksi FAO:n ja YK:n elintarvikeohjelman keräämää kokemusta; kehottaa komissiota kartoittamaan asiaa pikaisesti ja raportoimaan parlamentille tehokkaimmasta tavasta tämän toteuttamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota toimimaan johtavassa roolissa tämän kohdennetun maailmanlaajuisen elintarvikevarastojärjestelmän puolestapuhujana;

37. muistuttaa, että EU on tähän mennessä reagoinut antamalla apua ja rahaa muun muassa elintarvikerahoitusvälineen kautta; toivoo saavansa raportteja tämän välineen tehokkuudesta ja syiden ja oireiden torjunnan edistymisestä ja kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa väline käyttöön auttamaan nälän torjunnassa maailmassa;

38. korostaa, että kehitysmaiden maataloutta on kehitettävä ja korostaa, että asianmukainen osuus EU:n myöntämästä suorasta kehitysavusta on suunnattava maatalouteen; pitää valitettavana sitä, että maataloudelle osoitetun kehitysavun osuus on vähentynyt dramaattisesti 1980-luvulta lähtien, ja pitää myönteisenä sen tunnustamista, että mainittu kehityssuunta olisi käännettävä päinvastaiseksi; kehottaa komissiota asettamaan maatalouden etusijalle kehitysavussaan, mukaan lukien maanviljelijöiden markkinoille pääsyn edistäminen;

39. on järkyttynyt Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2010 huippukokouksen tekemistä vuosituhannen kehitystavoitteita koskevista päätelmistä, ja toteaa, että kehittyneet maat eivät vielä ole lähimainkaan toteuttaneet virallista kehitysapua koskevia sitoumuksiaan;

40. on tyytyväinen Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2010 huippukokouksessa tehtyyn vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaan Maailmanpankin aloitteeseen, joka koskee Maailmanpankin tuen lisäämistä maatalousalalle tulojen, työllisyyden ja elintarviketurvan lisäämiseksi etenkin alhaisen tulotason alueilla;

Uusi YMP, joka vastaa haasteisiin

41. vahvistaa YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen hyväksymässään mietinnössä vahvistetun kannan; vahvistaa olevansa sitoutunut vahvaan maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikkaan, jolla varmistetaan elintarviketurva kaikille, pidetään kiinni Euroopan maaseudun elinvoimaisuudesta, varmistetaan maataloustuotannon jatkuminen kaikkialla EU:n alueella, tuetaan innovaatioita, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja vastataan osaltaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; korostaa myös, että YMP:ta on yksinkertaistettava entisestään ja sen virkavaltaisuutta on vähennettävä, jotta voidaan vähentää edunsaajille aiheutuvia täytäntöönpanon kustannuksia;

42. painottaa roolia, joka nuorilla viljelijöillä on oltava tulevassa YMP:ssä; korostaa, että ainoastaan seitsemän prosenttia Euroopan viljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja että jopa 4,5 miljoonaa viljelijää siirtyy eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden kuluessa; toivoo, että lisätään nuoria viljelijöitä tukevia toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi perustamispalkkiot, lainojen korkotuet ja muut kannustimet, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön maaseudun kehittämistä koskevien määrärahojensa avulla; vahvistaa nuorten vaihto-ohjelmaa koskevan budjettitarkistuksensa keskeisen sisällön ja toivoo, että ohjelma toteutetaan pilottihankkeena; pyytää myös poistamaan kaikki hallinnolliset esteet nuorten ryhtymiseltä maatalousyrittäjiksi;

43. katsoo, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä tekijöitä, jos halutaan vastata elintarviketurvan haasteeseen siten, että tuotantoa lisätään samalla kun luonnonvarojen käyttöä vähennetään; korostaa maataloustuotantoalan ammattikoulutuksen edistämisen, koulutuksen saatavuuden, tietämyksen siirtämisen ja parhaiden käytänteiden vaihtamisen merkitystä; toistaa, että YMP:tä ja muita politiikan aloja on koordinoitava keskenään, jotta tutkimuksen ja innovoinnin tulokset ovat paremmin saatavilla maataloudessa;

44. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman tarjoamia mahdollisuuksia tutkimuksen ja teknisten innovaatioiden alalla, jotta saataisiin parannettua tuottavuutta energiatehokkuuden ja kestävän kehityksen kriteerejä samalla noudattaen;

45. toteaa, että maataloustuotantoon käytettävissä oleva maa-ala vähenee vuosittain ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen seurauksena; korostaa, että EU:n elintarviketurvaa voitaisiin parantaa tuottamalla elintarvikkeita mailla, joihin ilmastonmuutos on vaikuttanut, tai kesantomailla ja viljelemättömillä mailla;

46. korostaa erityisesti Euroopan maatalouden monimuotoisuuden merkitystä ja sitä, että olisi varmistettava erilaisten maatalousmallien rinnakkainelo, varsinkin pienviljelyyn perustuvien mallien, jotka luovat työpaikkoja Euroopan maaseudulle, sekä erityisesti lyhyestä elintarvikeketjusta peräisin olevien pientiloilla ja käsityönä tehtyjen elintarviketuotteiden ja ravitsemuksen moninaisuus ja laatu kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan tehostaa maaseutualueiden kehitystä ja säilyttää alueiden elintarvike- ja viinintuotannon perintö;

47. panee merkille, että paikalliset perinteiset maatalouden käytännöt kuten perheviljely, pienviljely ja luomuviljely voivat merkittävällä tavalla myötävaikuttaa elintarviketurvaan, koska ne ovat usein tehokkaita tapoja hyödyntää maata menetelmillä, jotka on erityisesti kehitetty tietyillä alueilla pitkän ajan kuluessa, ja auttaa muodostamaan tuotteen ja sen alkuperän välille kiinteä yhteys, joka kertoo tuotteen laadusta ja aitoudesta; tähdentää, että näiden maataloustuotantotyyppien on voitava säilyä rinnatusten kestävien ja nykyaikaisten maatilojen kanssa, joilla suuri tuottavuus yhdistyy kestävään maankäyttöön;

48. korostaa myös, että viljelymaan liiallinen pirstoutuminen eräissä jäsenvaltioissa on esteenä maatalouden tuottavuudelle ja että olisi toteutettava toimenpiteitä pienten maatilojen yhdistämiseksi;

49. korostaa, että EU:n maataloustuotannon monimuotoisuus on säilytettävä ja arvostaa paikallisia markkinoita, joilta saa tuoreita ja paikallisesti tuotettuja maataloustuotteita, koska nämä markkinat ovat ekologisia ja tukevat vakiintuneita maatalousyhteisöjä; korostaa maatalouden merkitystä epäsuotuisilla alueilla; kehottaa komissiota tarkastelemaan monimuotoisia eurooppalaisia maatalousmalleja tulevassa YMP-esityksessään, mukaan luettuna mahdollisuutta luoda erityisiä taloudellisia kannustimia ja tunnistusjärjestelmiä;

50. korostaa, että YMP:n on oltava oikeudenmukainen niin, että varmistetaan tuottajille annettavan tuen tasapainoinen jakautuminen sekä jäsenvaltioissa että niiden kesken, parempi alueellinen yhtenäisyys, vientitukien asteittainen käytöstä poistaminen samanaikaisesti sen kanssa, että EU:n kauppakumppanit poistavat kaikki vientitukien muodot, ja että otetaan käyttöön kaikkia sellaisia vientitoimia koskevia määräyksiä, joilla on vastaava vaikutus;

51. tunnustaa, että YMP:n uudistukset ovat merkittävästi vähentäneet EU:n maataloustuotannon vaikutusta kehitysmaihin, koska vientituet on poistettu lähes kokonaan; kehottaa EU:ta tunnustamaan maatalouden tukemisen merkityksen kehitysmaissa erityisesti varmistamalla maatalouden asettamisen etusijalle kehitysmaissa ja EU:n kehitysavun määrärahoissa;

52. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0286.

(2)

EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 10.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0131.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0302.

(5)

EUVL C 279E, 19.11.2009, s. 71.


PERUSTELUT

Elintarviketurva on ihmisoikeus. Se toteutuu silloin, kun kaikilla ihmisillä on koko ajan fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen mahdollisuus saada riittävästi turvallisia ja ravitsevia elintarvikkeita, joiden avulla voidaan tyydyttää ravinnon tarve ja tarjota mieluista ruokaa aktiivista ja terveellistä elämää varten. Nykyisin maatalouden on täytettävä kasvavan väestön turvallisia ja riittäviä elintarvikkeita koskevat tarpeet huolimatta esteistä, joita asettavat rajalliset luonnonvarat, korkeat energian hinnat ja ilmastonmuutos.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan elintarvikkeiden tuotannon on kasvettava ainakin 70 prosentilla, jotta voidaan tyydyttää kasvava kysyntä maailman väestöltä, jonka odotetaan ylittävän yhdeksän miljoonan rajan vuoteen 2050 mennessä. Noin 900 miljoonalla ihmisellä maailmassa on jatkuva nälkä äärimmäisen köyhyyden takia ja kahdelta miljardilta puuttuu pitkäaikainen elintarviketurva eriasteisen köyhyyden vuoksi. Euroopan asukkaista 16 prosenttia elää yhä köyhyydessä. Huolimatta elintarvikkeiden ilmeisestä riittävyydestä huomattavalla osalla maailman väestöstä ei ole varaa tarvitsemiinsa peruselintarvikkeisiin; elintarvikkeiden saatavuus on edelleen keskeinen ratkaistava ongelma.

Elintarviketurva edellyttää siis edelleen vahvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa. YMP:n päätavoitteet ovat olleet: lisätä maatalouden tuottavuutta, auttaa viljelijöitä saavuttamaan kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinoita ja varmistaa kohtuuhintaisten elintarvikkeiden toimitusvarmuus. YMP:n menestys johti kuitenkin tahattomaan ylituotantoon ja ylijäämiin, jotka vääristivät markkinoita ja aiheuttivat huolta ympäristöstä.

Toisiaan seuraavien uudistusten kautta YMP:stä on tullut markkinasuuntautunut, tuotannosta irrotettu ja ympäristötietoinen politiikka, jossa myös maaseudun kehittämisellä on huomattava osuus. Uudella YMP:llä olisi parannettava elintarviketurvaa tuottavuutta lisäämällä ja samalla edistettävä ympäristön kannalta kestävää elintarvikkeiden tuotantoa.

EU:ssa noin 80 miljoonaa ihmistä elää yhä köyhyysrajan alapuolella ja monet heistä saavat apua ruoka-apuohjelmista. On tärkeää varmistaa, että elintarvikkeet ovat kaikkien sosiaaliryhmien saatavilla. Tässä yhteydessä on oleellista ylläpitää ja laajentaa ohjelmia kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille.

Elintarviketurvan tavoitetta ei voida saavuttaa hoitamatta kahta nykypäivän suurinta ongelmaa: markkinoiden ja hintojen vaihtelua (joihin keinottelu raaka-ainemarkkinoilla vaikuttaa voimakkaasti) ja hupenevat elintarvikevarastot.

Esittelijä huomauttaa, että nykyiset rajut hintavaihtelut johtuvat vain osittain markkinoiden todellisista muutoksista ja suurelta osalta keinottelusta. Oikeutta riittävään ravintoon käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustaja korostaa, että suurten yhteisösijoittajien kuten hedgerahastojen, eläkerahastojen ja investointipankkien, jotka yleensä eivät ole kiinnostuneita maatalousmarkkinoista, toimilla johdannaismarkkinoilla on vaikutusta raaka-aineindekseihin.

Esittelijä tukee tässä yhteydessä voimassa olevan rahoitusvälinelainsäädännön uudistusta, jossa olisi säädettävä avoimemmasta kaupankäynnistä ja minimikynnyksistä toimijoille, jotka käyvät kauppaa näillä markkinoilla. Rahoitusvälineiden pitäisi palvella taloutta ja auttaa maataloustuotantoa ylittämään kriisit ja kohtaamaan ilmastoilmiöt. Keinottelun ei saisi antaa uhata tehokkaita maatiloja.

Esittelijä suhtautuu myös myönteisesti komission asetusehdotukseen OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä ja toivoo, että osana uutta YMP:tä vuoden 2013 jälkeen otetaan käyttöön muitakin välineitä äärimmäisten hintavaihtelujen torjumiseksi.

Lisäksi esittelijä kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että maailman peruselintarvikevarastot ovat paljon pienemmät kuin aikaisemmin, sillä niiden määrä putosi vuoden 2007 elintarvikekriisin aikana ennätysmäisen alas ja riittää maailmanlaajuisesti 12 viikoksi. Maailman elintarviketuotanto on lisäksi yhä haavoittuvampi ilmastonmuutokseen liittyville äärimmäisille ilmastotapahtumille, jotka saattava aiheuttaa äkillisistä ja odottamatonta elintarvikepulaa.

Esittelijä katsoo siten, että maailmanlaajuinen elintarvikevarastojen turvajärjestelmä olisi hyödyksi ja helpottaisi maailmankauppaa hintapiikkien sattuessa, torjuisi palaamista protektionismiin ja vähentäisi maailman elintarvikemarkkinoihin kohdistuvaa painetta. Yhteisen elimen olisi hallinnoitava näitä varastoja Yhdistyneiden kansakuntien suojeluksessa ja käytettävä täysimääräisesti hyväksi FAO:n ja YK:n elintarvikeohjelman keräämää kokemusta. Esittelijä kehottaakin komissiota toimimaan johtavassa roolissa tämän maailmanlaajuisen elintarvikevarastojärjestelmän puolestapuhujana.

Vuoden 2013 jälkeen käyttöön otettavan YMP:n on selkeästi ja yksiselitteisesti vastattava elintarviketurvan haasteeseen ja muihin haasteisiin, erityisesti ilmastonmuutoksen ja talouskriisin asettamaan haasteeseen, sekä alueellisen tasapainon säilyttämiseen EU:ssa. Esittelijä vahvistaa tukensa tekstille, jonka parlamentti hyväksyi YMP:n tulevaisuudesta (Lyonin mietintö) ja haluaa korostaa eräitä kohtia.

Ensinnäkin esittelijä painottaa maanviljelyksen monimuotoisuuden merkitystä kaikkialla Euroopassa. On edistettävä paitsi kilpailukykyä myös perinteistä maanviljelystä, pienimuotoista viljelyä, luomuviljelyä ja paikallista jakelua. Näillä maanviljelyn malleilla on merkittävä osuus elintarviketurvan kannalta, koska usein ne ovat kaikkein tehokkain tapa käyttää maata EU:n erilaisilla maantieteellisillä alueilla menetelmillä, jotka on nimenomaan kehitetty eri alueilla pitkän ajan kuluessa. Esittelijä kehottaa komissiota käsittelemään näitä maatalousmalleja tulevassa YMP-esityksessään ja tutkimaan mahdollisuutta luoda erityisiä taloudellisia kannustimia.

Maaseudun väestön ikääntyessä on lisäksi erittäin tärkeää, että nuoret viljelijät saavat luottoja ja viljelymaata. EU:ssa vain seitsemän prosenttia viljelijöistä on alle 40-vuotiaita ja noin kymmenessä vuodessa 4,5 miljoonaa viljelijää siirtyy eläkkeelle. Uusilla ohjelmilla ja luottojen saantia helpottamalla on kannustettava nuoria työskentelemään maataloudessa.

EU:lla on kunniahimoiset energiatavoitteet: 20 prosenttia uusiutuvaa energiaa energialähteiden yhdistelmässä vuoteen 2020 mennessä ja 10 prosenttia uusiutuvaa energiaa liikenteen polttoaineista vuoteen 2020 mennessä. Nämä tavoitteet ovat kannustaneet laajamittaiseen biopolttoaineiden viljelyyn. Biopolttoaineiden tuotanto kilpailee kuitenkin maasta elintarvikkeiden tuotannon kanssa, millä saattaa olla kielteinen vaikutus elintarviketurvaan. Elintarvikkeiden ja energiantuotannon parempi integroiminen voi vähentää kilpailua käytettävänä olevasta maasta. Sama vaikutus voi olla myös toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden kehittämisellä.

YMP:n rahoituksen on heijastettava YMP:n kunnianhimoista näkyä ja poliittisia tavoitteita. YMP:n budjetti olisi säilytettävä vähintään nykyisellä tasolla, jotta voidaan varmistaa elintarviketurva ja torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia, varmistaa alueellinen tasapaino, säilyttää elintarvikkeiden järkevät hinnat ja kohtuulliset tulot maanviljelijöille.


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (30.11.2010)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan kannalta

(2010/2112(INI))

Valmistelija: Sergio Berlato

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  vahvistaa, että oikeus ravintoon on perusihmisoikeus; huomauttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden oikeus elintarvikeomavaraisuuteen ja elintarviketurvaan on ehdottoman tärkeä kysymys Euroopan unionille ja että elintarviketurvan takaaminen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti vaatii jatkuvaa toimintaa, sillä 25 000 ihmistä kuolee päivittäin nälkään tai nälästä johtuviin sairauksiin ja FAO:n tietojen mukaan elintarviketuotannon pitää kasvaa 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluvun kasvaessa 7:stä 9,1 miljardiin;

2.  toteaa, että elintarviketurva ja elintarvikkeiden turvallisuus ovat toisiaan täydentäviä käsitteitä, ja korostaa, että elintarvikeomavaraisuuden ylläpitäminen edistää merkittävällä tavalla elintarviketurvaa, johon puolestaan liittyy aina kiinteästi elintarvikkeiden korkean turvallisuustason suojaaminen;

3.  korostaa elintarviketurvan merkitystä sekä jäsenvaltioiden että kehitysmaiden kannalta; pyytää, että Euroopan unioni sitoutuu auttamaan kehitysmaita niiden pyrkimyksissä saavuttaa riittävä elintarvikeomavaraisuusaste monipuolistamalla elintarviketuotantoa ja vähentämällä niiden riippuvuutta monokulttuurista eli yhden kasvilajin viljelystä (kahvi, kaakao, banaanit jne.), joka on usein tehoviljelyä ja äärimmäisen saastuttavaa ja pakottaa ne tuomaan lähes kaikki elintarvikkeet, joita ne itse tarvitsevat;

4.  on erittäin huolestunut viimeaikaisen talous- ja rahoituskriisin vaikutuksista ja katsoo, että vaikka kriisi on vähentänyt rahoitusvaroja talouden kaikilla aloilla ja vaikuttanut vakavasti elintarvikeketjuun, se ei kuitenkaan saa johtaa elintarvikkeiden valvonnan ja turvallisuuden alenemiseen; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan nykyisiä ohjelmia, joilla pyritään takaamaan elintarviketurvallisuus jäsenvaltioiden sisällä;

5.  painottaa, että elintarvikkeiden on oltava sen hintaisia, että kuluttajilla on mahdollisuus hankkia niitä, ja että tuottajien on saatava asianmukainen hinta tuotteistaan; tuomitsee suurten jakelualan yritysten sopimusten tekemisen sekä pyytää ryhtymään toimiin tällaisten käytäntöjen lopettamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi elintarvikkeiden kuluttaja- ja tuottajahintojen muodostuksessa;

6.  korostaa, että on tärkeää pysäyttää viljeltyjen kasvilajien ja -lajikkeiden monimuotoisuuden väheneminen sekä sen geneettisen perustan köyhtyminen, josta ihmisten ja eläinten ravinnonsaanti on riippuvainen; kehottaa toteuttamaan toimia perinteisten tietyille alueille ominaisten viljelylajikkeiden tehokkaan käytön edistämiseksi ja tukemaan kestävää paikallisiin ja alueellisiin markkinoihin ja kulutukseen suuntautuvaa pientä ja keskisuurta tuotantoa;

7.  on huolestunut siitä, että vuonna 2008, jolloin elettiin maailmanlaajuista ruokakriisiä, tuotettiin myös maailmanhistorian suurin vehnäsato;

8.  on pahoillaan Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2010 huippukokouksen tekemistä vuosituhannen kehitystavoitteita koskevista päätelmistä ja huomauttaa, että kehittyneet maat eivät vielä ole lähimainkaan toteuttaneet virallista kehitysapua koskevia sitoumuksiaan;

9.  on tyytyväinen Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2010 huippukokouksessa tehtyyn vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaan Maailmanpankin aloitteeseen, joka koskee Maailmanpankin tuen lisäämistä maatalousalalle tulojen, työllisyyden ja elintarviketurvan lisäämiseksi etenkin alhaisen tulotason alueilla;

10. kehottaa parantamaan ja vahvistamaan elintarviketurvallisuuden valvontaa unionissa ja on samaa mieltä päätelmistä, jotka esitetään komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle elintarviketurvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvien terveyttä koskevan virallisen valvonnan yleisestä toimivuudesta jäsenvaltioissa (KOM(2010)0441); toteaa, että kertomuksessa ehdotetaan harkittavaksi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa erinäisiä toimia, joilla voidaan tehostaa ja yhtenäistää valvontatietojen kokoamista, analysointia ja esittämistä, siinä tarkoituksessa että kansalliset viranomaiset ja komissio voisivat tarjota Euroopan unionin kansalaisille takeet valvontajärjestelmien tehokkuudesta;

11. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että yleisöllä on käytettävissään tiedot tarkastusten tuloksista, ja näin lisäämään avoimuutta Euroopan unionin tasolla;

12. korostaa, että elintarviketuotannon varmistamiseksi maataloudella on oltava käytettävissään riittävästi hyvänlaatuista vettä ja että alan on näin ollen noudatettava hyviä maatalouskäytäntöjä ja täytettävä veden määrää ja laatua koskevat korkeimmat vaatimukset;

13. korostaa tarvetta täyttää elintarviketurvan vaatimukset ja varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä ratkaista kiireellisesti muun muassa sellaiset ympäristöongelmat kuin maaperän huonontuminen ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen ottaen huomioon maailmanlaajuisen elintarvikekysynnän ennustettu kasvu ja siitä aiheutuvat paineet käyttää luonnonvaroja;

14. korostaa, että olisi aiheellista tukea sellaisen kuluttajille suunnatun tiedotuskampanjan käynnistämistä, jolla tiedotetaan maanviljelijöiden ja maatalousalan toimista ympäristön suojelemiseksi ja elintarviketurvan takaamiseksi;

15. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tutkimustyötä, joka kohdistuu uuden sukupolven biopolttoaineisiin, maatalousjätteen tehokkaaseen käyttöön, ympäristöystävällisiin lannoitteisiin ja uusiin maanviljelytekniikoihin, joilla on mahdollisimman vähän maankäyttövaikutuksia ja jotka tukevat EU:n johtavaa asemaa ympäristönsuojelualoitteiden alalla;

16. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman tarjoamia mahdollisuuksia tutkimuksen ja teknisten innovaatioiden alalla, jotta saataisiin parannettua tuottavuutta energiatehokkuuden ja kestävän kehityksen kriteerejä samalla noudattaen;

17. kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä nuorille tarjottavan työpaikkakoulutuksen parantamiseksi muun muassa EU:n elintarviketurvallisuusnormeja koskevissa asioissa ja luomaan työmahdollisuuksia alalta valmistuneille päätavoitteena tukea alan työllisyyttä;

18. katsoo, että on tärkeää parantaa elintarvikeketjun toimintaa, jotta voidaan vähentää elintarvikekuljetusten ympäristövaikutuksia ja edistää perinteisten paikallisten elintarvikkeiden myyntiä;

19. toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat kehityksen ja kasvun kulmakivi jäsenvaltioissa ja unionissa; korostaa, että on tärkeää houkutella investoimaan tuotantotoimintaan ja edistää luotonsaantia;

20. korostaa, että suunnitteilla olevat kestävää energiaviljelyä koskevat kannustimet eivät saisi mitenkään vaarantaa kansalaisten elintarviketurvaa;

21. korostaa, että siemenoligopoleilla on tuhoisa vaikutus pienviljelyn kestävyyteen, koska ne ruokkivat riippuvuutta muutamista harvoista yrityksistä hankittaessa siemeniä ja erityislannoitteita;

22. pitää valitettavana, että monissa tapauksissa EU:n säännöt hankaloittavat aiheettomasti perinteisten siementen ja lajikkeiden yhteistä käyttöä ja ehkäisevät noudattamasta kautta aikojen kunnioitettuja osaamisen ja viljelykäytäntöjen jakamisen perinteitä;

23. pitää myönteisenä tuhansien maanviljelijöiden, ympäristöryhmien, tutkijoiden ja kansalaisten laajamittaista toimintaa paikallisen geneettisen materiaalin säilyttämiseksi alkuperäisillä kasvupaikoilla ja sen kasvattamiseksi; muistuttaa lisäksi, että paikallisiin oloihin mukautuneiden siementen monimuotoisuus on ehdoton ennakkoedellytys sille, että pystymme turvaamaan elintarvikkeiden saannin, erityisesti ilmaston muuttuessa;

24. huomauttaa, että olisi keskityttävä tukemaan ja lisäämään paikalliseen ja alueelliseen kulutukseen suunnatun luonnonmukaisen ja pienviljelyyn perustuvan tuotannon kestokykyä;

25. korostaa luonnonmukaisten viljelykäytäntöjen merkitystä maailmanlaajuisen elintarviketurvan parantamisessa;

26. kehottaa ottamaan käyttöön erityisen kaupunkiviljelyyn tarkoitetun tuen, koska siitä on monenlaista hyötyä elintarviketurvan, työllisyyden, ympäristökasvatuksen, virkistystoiminnan ja kaupunkien ilmaston kannalta;

27. kehottaa asettamaan julkisen maataloustuen ehdoksi luonnon monimuotoisuutta kunnioittavien ja maaperää suojaavien käytäntöjen noudattamisen;

28. katsoo, että tarvitaan laaja valikoima paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita viljelykasveja ja lajikkeita ja että on tehostettava pyrkimyksiä säilyttää tämä geneettinen monimuotoisuus, jotta voidaan tehokkaasti sopeutua ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin, etenkin äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen ja tuholaisepidemioihin;

29. pyytää jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan konkreettisia maataloustoimenpiteitä sisältäviä ohjelmia, joiden tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja helpottaa niihin sopeutumista:

30. korostaa, että elintarviketurvan ylläpitämiseksi ja Eurooppa 2020 -strategian jatkamiseksi on edistettävä kestävää kehitystä tukevaa resurssien tehokasta käyttöä ja innovointia maataloudessa;

31. katsoo, että yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) olisi vuoden 2013 jälkeen palkittava asianmukaisesti EU:n viljelijöitä näiden pyrkimyksistä mahdollistaa korkealuokkaisten elintarvikkeiden tarjonta ja varmistaa luonnonvarojen tehokas ja kestävä käyttö;

32. katsoo, että yhteisessä maatalouspolitiikassa on tuettava paljon nykyistä tuntuvammin paikallisia ja alueellisia viljelijöitä ja siten edistettävä luonnon monimuotoisuutta ja luonnonmukaista viljelyä, joista on monenlaista hyötyä kuluttajille ja ympäristölle;

33. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarjoamaan kuluttajille objektiivista tietoa ja koulutusta eri sesongeille ja alueille ominaisista elintarvikkeista; katsoo, että tämä tukisi maataloutta ja suojelisi hoidettua paikallista kulttuurimaisemaa, minkä lisäksi vältettäisiin pitkiä toimitusmatkoja ja tarpeettomia hiilidioksidipäästöjä sekä taattaisiin kuluttajille tuoreiden ja korkealuokkaisten elintarvikkeiden saanti;

34. muistuttaa, että ruoka on arvokas ja rajallinen hyödyke, jonka terveys-, ympäristö- sekä kehitysvaikutukset ovat huomattavat; kehottaa komissiota esittämään unionille kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa, joka sektoraalisen tarkastelun sijaan kokoaisi yhden politiikan alle kokonaisvaltaisesti nyt hajallaan tarkasteltavat näkökulmat;

35. katsoo, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on keskeisessä asemassa elintarvikeketjuun liittyvien riskien arvioimisessa ja niistä ilmoittamisessa osana kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä; toivoo, että kaikki jäsenvaltiot perustavat vastaavia kansallisia elimiä, jotka tekevät yhteistyötä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

30.11.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

0

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Pilar Ayuso, Sergio Berlato, Milan Cabrnoch, Martin Callanan, Nessa Childers, Chris Davies, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Nick Griffin, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Gilles Pargneaux, Andres Perello Rodriguez, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Carl Schlyter, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Catherine Soullie, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marisa Matias, Judith A. Merkies, Bill Newton Dunn, James Nicholson, Alojz Peterle, Rovana Plumb, Bart Staes, Csaba Sándor Tabajdi, Giommaria Uggias, Thomas Ulmer


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.12.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Richard Ashworth, Vasilica Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Lorenzo Fontana, Iratxe García Pérez, Sergio Gutiérrez Prieto, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Elisabeth Köstinger, Stéphane Le Foll, Mairead McGuinness, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Wojciech Michał Olejniczak, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alejandro Cercas, Spyros Danellis, Bas Eickhout, Marian Harkin, Giovanni La Via, Véronique Mathieu, Maria do Céu Patrão Neves, Daciana Octavia Sârbu, Dimitar Stoyanov, Artur Zasada, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Heide Rühle

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö