SUOSITUS esityksestä neuvoston päätökseksi banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä sekä banaanikauppasopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä

19.1.2011 - (07782/2010 – C7‑0148/2010 – 2010/0057(NLE)) - ***

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Francesca Balzani

Menettely : 2010/0057(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0002/2011
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0002/2011
Hyväksytyt tekstit :

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

esityksestä neuvoston päätökseksi banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä sekä banaanikauppasopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä

(07782/2010 – C7‑0148/2010 – 2010/0057(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07782/2010),

–    ottaa huomioon luonnoksen Geneven sopimukseksi banaanien kaupasta (07968/2010) ja luonnoksen Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen väliseksi sopimukseksi banaanien kaupasta (07970/2010),

–   ottaa huomioon, että neuvosto on pyytänyt hyväksyntää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti (C7-0148/2010),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7‑0002/2011),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimusten tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan sekä Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

Banaanikauppa

Banaani on maailman neljänneksi tärkein viljelykasvi riisin, vehnän ja maissin jälkeen ja sen merkitys elintarviketurvalle on huomattava. Useimmissa banaanin viljelymaissa tuotanto on kuitenkin tarkoitettu lähinnä kotimarkkinoille, toisinaan myös alueellisille markkinoille, ja vain 20 prosenttia maailman tuotannosta kaupataan kansainvälisesti.

Vain pieni määrä banaanintuottajamaita osallistuu kansainväliseen banaanikauppaan. Banaanikaupan hallinta on keskittynyt muutamalle yhtiölle, ja viisi suurta monikansallista yhtiötä hallitsee yksinään yli 80:tä prosenttia kaikesta kansainvälisestä banaanikaupasta.

Viime aikoina kauppaketjut ovat kuitenkin vieneet valtaa banaanikaupan monikansallisilta yhtiöiltä keskeisillä EU:n markkinoilla, erityisesti Britanniassa.

EU:n kuluttajat ostivat vuonna 2008 yli 5,4 miljoonaa tonnia banaaneita. EU toi lähes 90 prosenttia kuluttamistaan banaaneista (72,5 prosenttia Latinalaisesta Amerikasta, 17 prosenttia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maista).

Viisi EU:n jäsenvaltiota toimittivat loput 11 prosenttia: Kypros, Ranska (Guadeloupen ja Martiniquen merentakaiset departementit), Kreikka, Portugali (Madeira ja Manner-Portugali) sekä Espanja (Kanariansaaret).

Banaanikiistan ratkaisu

EU, ryhmä Latinalaisen Amerikan maita ja Yhdysvallat tekivät 15. joulukuuta 2009 sopimuksen EU:n banaanintuontiin sovellettavista tulleista ja päättivät yhden pisimpään jatkuneista ja katkerimmista riidoista monenkeskisen kauppajärjestelmän viimeaikaisessa historiassa.

EU:n banaanintuontipolitiikka on ollut vuosikymmenen kestäneen kiistan aihe WTO:ssa, jossa EU:n vastapuolella ovat olleet useat Latinalaisen Amerikan banaanintuottajat ja Yhdysvallat.

Pascal Lamy oli erittäin tyytyväinen, että "eräs teknisesti mutkikkaimmista, poliittisesti arkaluonteisimmista ja kaupallisesti merkityksellisimmistä kiistoista koko WTO:n historiassa on saatu päätökseen".

Kiistan aiheena oli EU:n AKT-maista tuotaville banaaneille myöntämä kohtelu, joka oli edullisempi kuin Latinalaisen Amerikan banaaneille. EU:n banaanintuontijärjestelmän perusteella AKT-maista voitiin tuoda unioniin vuosittain 775 000 tonnia banaania tullivapaasti, kun taas muiden tuojien banaaneista kannettiin tulli, jonka määrä oli 176 euroa tonnilta (suosituimmuuskohtelun alaiset tuottajat).

Monet Latinalaisen Amerikan maat, joista eräät ovat maailman suurimpia banaaninviejiä, ovat kauan painottaneet, että tällainen tuontijärjestelmä merkitsee laitonta syrjintää AKT-maiden banaanien eduksi ja on vastoin WTO:n määrärajoituksia koskevia sääntöjä.

Kiista johti useisiin riidanratkaisuelinten, WTO:n sovitteluelimen ja erityisvälittäjien antamiin oikeudellisiin päätöksiin, ja EU:n oli muutettava politiikkaansa.

Sopimus koostuu kolmesta peruselementistä:

–   sopimus tullien alentamissuunnitelmista suosituimmuuskohtelun alaisille banaaninviejille;

–   sopimus siitä, miten trooppisia tuotteita ja tuotteita, joita koskevien etuisuuksien merkitys on vähenemässä, käsitellään laajemmissa WTO:n neuvotteluissa;

–   AKT-maiden banaaninviejien avustamiseksi tarkoitettu 190 miljoonan euron rahoituspaketti, joka tästä lähtien tunnetaan banaanialan liitännäistoimenpiteiden ohjelmana.

Banaaneja koskevat kiistat ovat heikentäneet tuotannon ja kaupan ilmapiiriä asianomaisissa maissa. Sopimuksella maailmanlaajuisista banaanimarkkinoista tulee ennustettavampia ja vakaampia ja siten sillä edistetään investointeja ja kasvua ja lisätään kiinnostusta banaanien toimitusketjun tuotanto-oloja koskevia laajempia kysymyksiä kohtaan.

Tullinalennukset

Sopimusehtojen mukaan EU leikkaa asteittain Latinalaisen Amerikan banaanintuonnista kannettavia tulleja nykyisestä 176 eurosta tonnilta vuoteen 2017 asti, jolloin saavutetaan lopullinen taso, 114 euroa tonnilta.

Ensimmäisessä 28 euron tullinalennuksessa, jota sovellettiin taannehtivasti sopimuksen parafointipäivästä, 15. joulukuuta 2009, alkaen, tulli alennetaan 148 euroon tonnilta. Tullia alennetaan sen jälkeen kunkin vuoden alusta seitsemän vuoden ajan vuotuisina erinä (143, 136, 132, 127, 122, 117 ja 114 euroon) alkaen 1. tammikuuta 2011.

Jos Dohan kierroksen neuvotteluissa ei päästä sopimukseen, EU jäädyttää leikkaukset enintään kahden vuoden ajaksi. Tämä merkitsee sitä, että jos sopimukseen ei päästä, alennettuaan tullejaan 132 euroon tonnilta EU ei tee lisäalennuksia kahteen vuoteen vuoden 2015 loppuun asti mutta jatkaa viimeistään vuodesta 2016 tullien alentamista sopimuksen mukaisesti joka vuosi, kunnes tulli on alennettu 114 euroon tonnilta 1. tammikuuta 2019 mennessä.

Sopimuksella lopetetaan vuosikymmeniä kestänyt kiista lausekkeella, jossa sanotaan, että Latinalaisen Amerikan viejät luopuvat kaikista EU:n vastaisista toimista WTO:ssa. "WTO:n sertifioitua EU:n uuden banaanien tullimyönnytysluettelon Latinalaisen Amerikan banaanintoimittajat vetäytyvät kaikista kiistoista EU:ta vastaan WTO:ssa ja luopuvat kaikista vaatimuksista, joita ne esittivät EU:lle uusien jäsenvaltioiden liityttyä unioniin tai kun EU muutti banaanitullejaan vuonna 2006", eivätkä ne vaadi uusia tullinalennuksia banaaneille Dohan kierroksella.

AKT-maiden banaaneilla on edelleen tulliton ja kiintiötön pääsy EU:n markkinoille erillisten kauppa- ja kehitysyhteistyösopimusten perusteella, mutta ne menettävät todennäköisesti markkinoita tehokkaammille Latinalaisen Amerikan tuottajille EU:n tullien alenemisen myötä.

"Trooppiset tuotteet" ja "tuotteet, joita koskevien etuisuuksien merkitys on vähenemässä"

EU, AKT-maat ja Latinalaisen Amerikan maat sopivat myös lähestymistavasta niin sanottuihin trooppisiin tuotteisiin ja tuotteisiin, joita koskevien etuisuuksien merkitys on vähenemässä, Dohan kehitysohjelmaa koskevissa neuvotteluissa. "Trooppisten tuotteiden" tulleja alennetaan lisää, kun taas AKT-maiden etujen mukaisten "tuotteiden, joita koskevien etuisuuksien merkitys on vähenemässä", tullien alennukset toteutetaan suhteellisen pitkän ajan kuluessa.

Sopimus merkitsee EU:n lopullista sitoutumista tulleihin, joita se kantaa banaanintuonnista Dohan kierroksen neuvotteluiden jälkeen.

Banaanialan tukiohjelma AKT-maille

EU on vuodesta 1994 antanut banaaneja vieville AKT-maille yli 450 miljoonaa euroa auttaakseen niitä sopeutumaan muutoksiin, tuottamaan banaaneja kilpailukykyisemmin tai monipuolistamaan talouksiaan muita aloja kehittämällä.

Tavanomaisen EU:n avun lisäksi tärkeimmät banaaneja vievät AKT-maat saavat EU:n talousarviosta enintään 190 miljoonaa euroa, joilla niitä autetaan sopeutumaan uusiin tulleihin. Komissio tarkastelee yhdessä budjettivallan käyttäjän kanssa mahdollisuutta korottaa tätä määrää enintään 10 miljoonalla eurolla, jos vastaavat määrärahat vapautuvat vuotuisissa talousarviomenettelyissä. Avun tarkoituksena on parantaa kilpailukykyä, edistää talouden monipuolistamista ja lievittää sopeutumisen sosiaalisia seurauksia.

Banaanialan liitännäistoimenpiteitä koskevaa ohjelmaa sovelletaan kymmeneen AKT:n banaaninviejämaahan (Belize, Kamerun, Norsunluurannikko, Dominica, Dominikaaninen tasavalta, Ghana, Jamaika, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit ja Suriname), joista kaksi ei kuulu perinteisiin banaaninviejämaihin (Dominikaaninen tasavalta ja Ghana).

Perinteisen kilpailukykyyn ja monipuolistamiseen keskittymisen ohella ohjelmalla pyritään myös puuttumaan laajempiin työllisyyttä, koulutusta, terveydenhuoltoa ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin.

Ohjelman täytäntöönpanon pitäisi alkaa vuonna 2011 ja jatkua vuoteen 2013. Ohjelmasta tuettaviin toimiin kuuluvat kilpailukyvyn parantamiseksi tehtävien investointien tukeminen, talouden monipuolistamistoimien tukeminen sekä tuki yhteiskunnalliselle, taloudelliselle ja ympäristöön liittyvälle laajemmalle sopeutumiselle.

Tukea saava hallitus ja komissio määrittävät yhdessä tuettavat toimet. Maakohtaiset määrärahat perustuvat kolmeen kriteeriin:

–   EU:n kanssa käytävän banaanikaupan määrä

–   Euroopan unioniin suuntautuvan banaaninviennin merkitys maan taloudelle

–   maan kehitystaso (esimerkiksi sijoitus inhimillisen kehityksen indeksissä).

Määräraha on keskimäärin 5 miljoonaa euroa tukea saavaa maata kohti vuodessa.

AKT-maiden huolenaiheet

Perinteiset AKT-viejämaat ovat olleet huolissaan banaanisopimuksista mahdollisesti aiheutuvista vakavista sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista muutospaineista.

AKT-maat katsovat, että banaanisopimuksesta ja muista Latinalaisen Amerikan banaaninviejille myönnetyistä kahdenvälisistä tullimyönnytyksistä AKT:n banaaninviejämaille mahdollisesti aiheutuvien menetysten korvaamiseksi tarvittaisiin paljon laajamittaisempaa taloudellista tukea tuotannolle ja kaupan sopeuttamistoimille.

Eurooppalaiset banaanintuottajat

EU:n banaanialan tuki on kanavoitu POSEI-ohjelman kautta (syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma). EU:n banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn vuoden 2006 uudistuksen seurauksena syrjäisimpien alueiden eurooppalaiset banaanintuottajat saavat vuosittain 279 miljoonaa euroa näistä määrärahoista.

Kun POSEIn uudistus tehtiin vuonna 2006, siinä ei kuitenkaan otettu huomioon tulevia tuontibanaanien tullinalennuksia. Näin ollen ei ole selvää, riittävätkö nykyiset POSEI‑määrärahat varmistamaan, että Euroopan banaanintuottajat voivat selviytyä banaanien maailmankaupan lisääntyneen vapauttamisen aiheuttamista paineista. Banaanintuottajien kilpailukyky ja selviytymismahdollisuudet voivat olla uhattuina WTO:n banaanikauppasopimusten seurauksena.

Kahdenväliset sopimukset

Äskettäiset tehdyt kahdenväliset sopimukset Kolumbian ja Perun sekä Keski-Amerikan kanssa (Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja Panama) tarjoavat vieläkin paremman etuuskohtelun näistä valtioista tuotaville banaaneille (tulli laskee 75 euroon tonnilta vuoteen 2020 mennessä usean jatkuvasti kasvavan alennuksen seurauksena).

Tämä aiheuttaa sen, että AKT-maiden etuusmarginaali pienenee entisestään.

Maailman suurin banaaninviejä Ecuador, joka tällä hetkellä ei ole mukana kahdenvälisissä sopimuksissa, on huolissaan. Koska Kolumbialla ja Costa Ricalla, jotka ovat Ecuadorin pääkilpailijat banaaninviennissä, on edullisempi tulli, ne voivat vaivatta valloittaa Ecuadorin osuuden EU:n markkinoista. Vaikka maa hyötyykin Geneven sopimuksen alennuksista, vuoteen 2020 mennessä jokaisesta Ecuadorista Eurooppaan tuodusta banaanitonnista kannetaan 39 euroa korkeampaa tullia verrattuna sen tärkeimpiin kilpailijamaihin alueella.

Tällaisessa epävarmuuden ilmapiirissä suuret monikansalliset yhtiöt kuten Chiquita ja Dole saattavat jopa luopua kokonaan Ecuadorista toimittajana.

Päätelmät

Esittelijä katsoo, että parlamentin on hyväksyttävä sopimukset, jos se saa komissiolta ja neuvostolta vahvan sitoumuksen siitä, että

–   Euroopan parlamentille esitetään mahdollisimman pian vaikutusten arviointi sopimusten vuoteen 2020 ulottuvista vaikutuksista banaaneja tuottaviin kehitysmaihin ja EU:n syrjäisiin alueisiin;

–   Euroopan parlamentille esitetään vaikutustenarviointi banaanialan liitännäistoimenpiteistä 18 kuukautta ennen ohjelman päättymistä ja siihen liitetään tarvittaessa asiaankuuluvia ehdotuksia;

–   ryhdytään erityistoimiin banaaninviljelijöiden kaupallisen aseman parantamiseksi eri toimitusketjuissa;

–   AKT-banaanintuottajamaille suunnattua ohjelmaa ei yritetä rahoittaa käyttämällä siihen kehitysyhteistyöhön tarkoitettujen budjettikohtien varoja;

–   banaanialan liitännäistoimenpiteiden varat jaetaan kullekin maalle sen perusteella, kuinka paljon niiden odotetaan menettävän banaaninviennissä ja -tuotannossa sekä niiden kehitystason, painotettujen indikaattorien ja EU:n kanssa käytävän banaanikaupan perusteella.

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.12.2010)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi banaanien kaupasta tehdyn Geneven sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin sekä Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan välillä sekä banaanikauppasopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä
(07782/2010 – C7‑0148/2010 – 2010/0057(NLE))

Valmistelija: Charles Goerens

LYHYET PERUSTELUT

Useat Maailman kauppajärjestön jäsenenä olevat Latinalaisen Amerikan valtiot sekä Yhdysvallat ovat Maailman kauppajärjestössä riitojen ratkaisumenettelyjen yhteydessä vastustaneet Euroopan unioniin tuotavien banaanien tuottajiin sovellettava järjestelmää, josta on säädetty asetuksessa (ETY) N:o 404/93.

Se, että Maailman kauppajärjestön säännöt edellyttävät erilaisen kohtelun poistamista, on johtanut Euroopan unionin kannalta epäedullisiin välimiesmenettelyihin. EU on näin neuvotellut viitisentoista vuotta ratkaisuista, joilla on ensin pyritty perustamaan pelkästään tulliin perustuva järjestelmä ja seuraavaksi laskemaan suosituimmuusasemassa oleviin valtioihin sovellettavaa tullia.

Maailman kauppajärjestössä käytyjen neuvottelujen tuloksena syntyi 15. joulukuuta 2009 banaanikauppaa koskeva sopimus Brasilian, Costa Rican, Ecuadorin, Guatemalan, Hondurasin, Kolumbian, Meksikon, Nicaraguan, Panaman, Perun ja Venezuelan kanssa sekä toinen banaanikauppasopimus Amerikan yhdysvaltojen kanssa.

Näissä komission neuvottelemissa sopimuksissa määrätään asianomaisten valtioiden välisten riitojen ratkaisusta GATT-sopimuksen yhteydessä. Lisäksi niillä pannaan täytäntöön yhteisistä tulkinnoista tehdyt sopimukset luomalla pelkästään tulleihin perustuva järjestelmä ja ratkaistaan kaikki Latinalaisesta Amerikasta tuotujen banaanien tullikohtelua koskeneet ratkaisematta olleet riidat.

Sopimuksilla alennetaan Euroopan unioniin tuotavien banaanien tullia asteittain 176 eurosta 114 euroon tonnilta vuoteen 2017 mennessä. Tähän sisältyy myös mahdollisuus laskea tullia lopulta 75 euroon tonnilta vuoteen 2020 mennessä. Tämä mahdollisuus, josta käydään jo neuvotteluja Euroopan komission ja tiettyjen latinalaisamerikkalaisten suosituimmuusasemassa olevien valtioiden välillä, vaarantaa monien AKT-maiden koko banaanialan tulevaisuuden, joka jo entisestäänkin on epävakaa.

Arvioiden mukaan nämä toimet vaikuttavat talousarvioon siten, että Euroopan unionin omat varat vähenevät vuodesta 2009 alkaen, mikä johtuu näiden 15. joulukuuta 2009 voimaan tulleiden sopimusten taannehtivasta vaikutuksesta.

Parlamentti voi hyväksyntämenettelyssä ainoastaan joko hylätä tai hyväksyä säädösehdotuksen asiasta vastaavan valiokunnan suosituksen perusteella. Tässä tapauksessa kyseinen valiokunta on kansainvälisen kaupan valiokunta, jolle kehitysyhteistyövaliokunta antaa tämän lausunnon.

Valmistelija on jo nyt vakuuttunut siitä, että kummankin Genevessä neuvotellun sopimuksen hylkääminen on tuskin mahdollista, koska nämä sopimukset ovat selvästi GATT-sopimuksen sääntöjen mukaisia. Näin ollen vaikka Euroopan parlamentti voisikin valtaoikeuksiensa perusteella esittää ehdotuksia niiden hylkäämiseksi, kaikki hylkäysehdotukset olisivat kansainvälisten suhteiden "pacta servanda sunt" -periaatteen vastaisia.

Valmistelija on lähestynyt samasta näkökulmasta banaaneiden liitännäistoimenpiteitä, joista neuvoteltiin myös Genevessä (banaanialan liitännäistoimenpiteitä koskeva DCI-asetus) ja joilla pyritään korvaamaan kymmenelle banaaneja tuottavalle AKT-maalle osa kyseisten sopimusten aiheuttamista tappioista. Juuri tämän näkökohdan yhteydessä on hyvä tarkentaa valiokunnalle merkityksellistä kehitysyhteistyöaspektia, joka liittyy tähän kysymykseen.

Tässä yhteydessä on mielestäni paikallaan muistuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan periaatteesta, jonka mukaan unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin. On kuitenkin varmaa, että yllämainituilla sopimuksilla on kielteisiä vaikutuksia tiettyihin valtioihin ja erityisesti banaaneja tuottaviin AKT-maihin. Banaaneja koskevat liitännäistoimenpiteet on rajoitettu ulottumaan vuoteen 2013. Jos puhtaan hallinnollisen näkökulman mukaisesti on välttämätöntä, että nämä valtiot voivat tehokkaasti hoitaa CDI-asetuksen mukaan myönnettäviä varoja, pelkästään kehitysyhteistyön näkökulmasta ajateltuna on itsestään selvää, että on vielä arvioitava huolellisesti näiden sopimusten vaikutuksia, jotka ulottuvat vuotta 2013 pidemmälle vuoteen 2020 asti. Näin ollen on välttämätöntä arvioida sopimusten vuoteen 2020 ulottuvia vaikutuksia.

*******

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa ehdottamaan parlamentille, että se hyväksyy suunnitellut sopimukset sillä edellytyksellä, että komissio tekee mahdollisimman pian ehdotuksen vaikutusten arvioinnista, jossa otettaisiin huomioon näiden sopimusten vuoteen 2020 ulottuvat vaikutukset banaaneja tuottaviin kehitysmaihin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.11.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Corina Creţu, Nirj Deva, Charles Goerens, Catherine Grèze, András Gyürk, Eva Joly, Filip Kaczmarek, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Judith Sargentini

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

17.1.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

5

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Christofer Fjellner, Bernd Lange, Emilio Menéndez del Valle, Vital Moreira, Cristiana Muscardini, Niccolò Rinaldi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Keith Taylor, Iuliu Winkler, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Josefa Andrés Barea, Francesca Balzani, Catherine Bearder, José Bové, Salvatore Iacolino, Syed Kamall, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Elie Hoarau, Stéphane Le Foll, Marietje Schaake