SUOSITUS esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan yhteistyöneuvostossa vahvistettavasta EU:n kannasta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen muuttamisesta

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

PERUSTELUT

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.1.2011)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

1.2.2011 - (10297/2010 – C7‑0190/2010 – 2010/0119(NLE)) - ***

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Eva Joly

Menettely : 2010/0119(NLE)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0018/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0018/2011

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 15/02/2011 - 9.1
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0043

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
PERUSTELUT
KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan yhteistyöneuvostossa vahvistettavasta EU:n kannasta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen muuttamisesta

(10297/2010 – C7‑0190/2010 – 2010/0119(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10297/2010),

– ottaa huomioon luonnoksen sopimukseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen muuttamisesta (7437/2008),

– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0190/2010),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan suosituksen sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7‑0018/2011),

1. antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Etelä-Afrikan tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Taustat ja menettely

Parlamenttia on pyydetty hyväksymään sopimus, jonka laatimisprosessi on ollut pitkä ja siinä noudatettu menettely melko monimutkainen.

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välistä kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva ensimmäinen sopimus allekirjoitettiin Pretoriassa 11. lokakuuta 1999 ja se astui voimaan 1. toukokuuta 2004 määräämättömäksi ajaksi[1].

Tämän sopimuksen 18 ja 103 artiklassa otetaan käyttöön tarkistuslauseke (jota 103 artiklassa kutsutaan tarkasteluksi), ja niiden mukaan sopimusta oli tarkasteltava viiden vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Osapuolet laativat yhdessä tätä tarkistusta koskevat yleiset suuntaviivat 7. marraskuuta 2005 yhteistyöneuvoston kokouksen yhteydessä. Yhteistyöneuvosto on osapuolten perustama yhteiselin, joka päättää kaikista sopimuksen kattamista asioista. Tämän jälkeen komissio teki ehdotuksen neuvotteluvaltuuksista (kesäkuu 2006), minkä seurauksena neuvosto antoi komissiolle peräti kaksi neuvotteluvaltuutusta (marraskuu 2006): ensimmäinen koski sopimuksen muuttamista 106 artiklan 1 kohdan perusteella (muutoslauseke), jonka mukaan yhteistyöneuvosto voi päättää sopimuksen osapuolten kaikista muutosehdotuksista, ja toinen mahdollisuutta käynnistää kahdenväliset neuvottelut sellaisten sopimuksen määräysten tarkistamisesta, jotka koskivat sen poliittista ulottuvuutta sekä oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita.

Tätä seuranneiden kaksinkertaisten neuvottelujen aikana osapuolet kuitenkin sopivat johdonmukaisuuden vuoksi luopuvansa ensimmäisistä neuvotteluista – toisin sanoen suhteellisesti joustavammasta muutosmenettelystä – sopimuksen tarkistamista koskevien neuvottelujen hyväksi. Näin ollen kyse ei enää ollut kahden uuden sopimuksen aikaansaamisesta, vaan uutena pyrkimyksenä oli saada aikaan yksi uusi sopimus vuoden 1999 sopimuksen tarkistamisesta. Komissio ryhtyi hoitamaan sopimusta koskevia neuvotteluja neuvoston kaksinkertaisten neuvottelusääntöjen mukaisesti yhteistyössä kahden työryhmän, AKT-työryhmän ja Afrikka-työryhmän kanssa, jotka neuvosto oli valtuuttanut avustamaan komissiota tässä tehtävässä.

Kauppaa ja siihen liittyviä kysymyksiä koskevat neuvottelut (vuoden 1999 sopimuksen II ja III osasto) keskeytettiin, kunnes talouskumppanuussopimuksista Etelä-Afrikan kanssa käytävien neuvottelujen tulokset saataisiin. Lisäksi on syytä mainita tulliasioiden osalta, että komissio hyväksyi helmikuussa 2010 erillisen ehdotuksen (KOM(2010)0057) EU:n ja Etelä‑Afrikan yhteistyöneuvostossa vahvistettavasta EU:n kannasta kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevaan vuoden 1999 sopimukseen liitettyjen tullitariffiliitteiden muuttamiseksi. Tämän erillisen ehdotuksen tarkoituksena oli yhdenmukaistaa Etelä-Afrikan soveltamat tariffit ja väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tariffit, joita muiden Eteläisen Afrikan tulliliiton maiden oli tarkoitus soveltaa.

Neuvottelutulokset

Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan edellä mainitun sopimuksen muuttamisesta tehtävän Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välinen sopimus allekirjoitettiin lopulta Kleinmondissa (Etelä-Afrikka) 11.syyskuuta 2009 (tarkistetun sopimuksen allekirjoittamisesta 1. huhtikuuta 2008 annetun neuvoston päätöksen seurauksena[2]).

Lissabonin sopimuksen vaikutus ja parlamentin hyväksyntä

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionin on Euroopan yhteisön sijaan annettava virallinen hyväksyntänsä sopimukselle. Neuvoston pyrkimyksenä on paitsi hyväksyä sopimus Euroopan unionin nimissä myös ilmoittaa virallisesti Etelä-Afrikalle, että 1. joulukuuta 2009 alkaen Euroopan unioni, joka on Euroopan yhteisön seuraaja, käyttää kaikkia viimeksi mainitun oikeuksia ja suorittaa sen velvollisuudet etenkin siltä osin kuin ne koskevat tätä sopimusta. Tämän vuonna 2009 tarkistetun sopimuksen määräysten mukaan osapuolten on ilmoitettava toisilleen vastavuoroisesti hyväksyntää koskevien menettelyjen päätökseen saattamisesta ja tarkistetun sopimuksen on astuttava voimaan sitä kuukautta seuraavana kuukautena, jonka aikana ilmoitus on annettu.

Tämä sopimus on teknisesti katsoen assosiaatiosopimus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä. Tällaista sopimusta ei SEUT‑sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan jälkeen voida tehdä (neuvoston päätöksellä) ilman parlamentin hyväksyntää.

Sopimuksesta (erityisesti sen 218 artiklasta) ja asetuksesta (erityisesti sen 81 ja 90 artiklasta) käy ilmi, että sopimustekstin muuttaminen ei ole hyväksyttävää ja että asiasta vastaava valiokunta (tässä tapauksessa kehitysyhteistyövaliokunta) voi ainoastaan suositella parlamentin täysistunnolle sopimuksen hyväksymistä tai hylkäämistä (parlamentin täysistunto tekee päätöksen yhdessä äänestyksessä annettujen äänten enemmistöllä).

Sopimuksen sisältö

Vuonna 1999 Pretoriassa allekirjoitetulla alkuperäisellä sopimuksella pyritään vahvistamaan kahdenvälistä yhteistyötä useilla eri aloilla ja sillä pyritään lukuisiin päämääriin: vahvistaa kahdenvälistä vuoropuhelua, tukea Etelä-Afrikan taloudellista ja sosiaalista siirtymäprosessia, edistää alueellista yhteistyötä ja maan taloudellista integroitumista eteläiseen Afrikkaan ja maailmantalouteen sekä laajentaa ja vapauttaa tavaroiden, palvelujen ja pääomien kahdenvälistä vaihtoa. Sopimuksen nojalla myös käynnistettiin säännöllinen poliittinen vuoropuhelu yhteistä etua koskevista asioista sekä kahdenvälisellä tasolla että alueellisella tasolla (EU:n eteläisen Afrikan maiden sekä AKT-maiden kanssa käymän vuoropuhelun yhteydessä). Sopimuksen yli sadasta artiklasta (tarkka määrä on 109) vain parisenkymmentä (65–82 artiklat) koskee nimenomaan kehitysyhteistyötä, minkä lisäksi neljässä käsitellään yleisen yhteistyön rahoitusta. Tästä syystä ei kenties pidä peittää sitä, että otsikostaan huolimatta, sopimus vaikuttaa pikemminkin talous- ja vapaakauppasopimukselta kuin kehitysyhteistyösopimuksesta. Mitä viimeksi mainittuun asiaan tulee olennaisin osa Etelä‑Afrikalle annettavasta tuesta rahoitetaan unionin talousarviosta kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kautta (development cooperation instrument, DCI). Vuosien 2007–2013 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen talousarvio Etelä-Afrikkaa varten on 980 miljoonaa euroa. Samaa aikajaksoa koskevassa kansallisessa maaohjelmassa vahvistetaan kaksi ensisijaista alaa, jotka koskevat Etelä-Afrikkaan suuntautuvaa kehitysyhteistyötämme: toisaalta epävirallisen talouden työpaikkojen luominen ja näiden työntekijöiden integroiminen virallisen talouden piiriin ja toisaalta infrastruktuurien luominen sosiaaliturvaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien peruspalvelujen tarjoamista. Samassa ohjelmassa korostetaan kehitysyhteistyön hajauttamisen keskeistä merkitystä, mikä edellyttää kansalaisyhteiskunnan mittavaa osallistumista kehitysprosessiin. Sopimuksen muut määräykset koskevat taloudellisen yhteistyön lisäksi (taloudellista yhteistyötä käsitellään sopimuksessa kokonaisen luvun verran – luku IV) useita erittäin tärkeitä kehitysyhteistyöaloja, joita ovat esimerkiksi: organisoituun vuoropuheluun perustuva sosiaalinen yhteistyö ja etenkin yhdistymisvapaus, työntekijöiden oikeudet, lapsen oikeudet, sukupuolten tasa-arvo, naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen, ympäristöyhteistyö, etenkin ilmastonmuutoksen alalla, kulttuuriyhteistyö; huumausaineiden ja rahanpesun torjuntaa koskeva yhteistyö sekä yhteistyö terveyden ja etenkin HI-viruksen torjunnan alalla.

Koska kyseessä on yhteistyösopimus, siinä luodaan myös yhteinen institutionaalinen rakenne eli edellä mainittu yhteistyöneuvosto.

Kleinmondissa vuonna 2009 allekirjoitetulla tarkistetulla sopimuksella alkuperäiseen sopimukseen tehdään joitakin mielenkiintoisia muutoksia. Näistä mainittakoon erityisesti seuraavat kehitystä koskevat muutokset: aseriisunnasta tulee olennainen osa sopimusta, tarkemmin sanottuna, kuten demokraattisista periaatteista, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta. Aseriisunta ja joukkotuhoaseiden leviämisen torjuminen kohotetaan puolestaan sopimuksen olennaisiksi elementeiksi. Tehokkuudesta tehdään kehitysyhteistyön tavoite ja erityisesti köyhyyden torjumista koskeville operaatioille annetaan tärkeä sija, jotta vuosituhattavoitteet saavutetaan. Lisäksi siihen liitetään vuosituhattavoitteita koskeva erityisartikla muistutuksena osapuolten sitoumuksesta saavuttaa nämä tavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Erityisesti painotetaan tarvetta vahvistaa kehitysyhteistyön ensisijaiset alat molempien osapuolten yhteisesti hyväksymien monivuotisten ohjelma-asiakirjojen sekä EU:n jäsenvaltioiden hyväksymien yhteisten asiakirjojen osalta EU:n yhteistyövälineiden mukaisesti. Valtiosta riippumattomat toimijat vakiinnutetaan itsessään (edellisen "kansalaisjärjestöjen" sijaan) rahoitustukeen ja tekniseen tukeen kelpoisiksi yhteistyökumppaneiksi.

Huomionarvoista on myös seitsemän uuden artiklan sisällyttäminen sopimukseen. Kukin artikla vastaa yhtä Etelä-Afrikan kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä koskevaa uutta alaa, joiden suuntaviivat on suhteellisen hyvin laadittu: joukkotuhoaseiden ja niiden leviämistapojen torjuminen allekirjoittamalla asiaa koskevat kansainväliset sopimukset ja noudattamalla niitä, mitä käsitellään säännöllisesti myös poliittisessa vuoropuhelussa; terrorismin torjunta, rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta; niin sanottujen kevyt- ja pienaseiden valmistuksen, kaupan ja niiden keskittämisen torjuminen; palkkasoturitoiminnan ehkäiseminen; aukoton tuki kansainväliselle rikostuomioistuimelle ja sen toimille rankaisemattomuuden lopettamiseksi ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen saavuttamiseksi. Lisäksi maahanmuuttoa koskevasta yhteistyöstä on määrä käynnistää perusteellinen poliittinen vuoropuhelu (tätä alaa koskevaa yhteistyötä käsitellään uudessa, erittäin yksityiskohtaisessa artiklassa), etenkin yhteistyön ja kehityksen välisestä kytköksestä (tämä kattaa muun muassa: köyhyyden vähentämisstrategiat, elin- ja työolojen parantamisen, työpaikkojen luomisen; maahanmuuttajien osallistumisen alkuperämaansa kehittämiseen, yhteistyön valmiuksien lujittamiseksi etenkin terveyden ja koulutuksen alalla, millä pyritään torjumaan aivovuodon kielteisiä vaikutuksia Etelä-Afrikan kestävään kehitykseen ja lailliset, nopeat ja edulliset keinot siirtää maahan sieltä poismuuttaneiden lähettämää rahaa)..

Yhteistyön laajeneminen näille lukuisille eri aloille on Etelä-Afrikan kehityksen näkökulmasta selvästi luettava tarkistetun sopimuksen ansioksi. Sitä paitsi molemmat osapuolet toivoivat yhteistyön laajenemista, joka oli otettu huomioon pelkkänä mahdollisuutena vuoden 1999 alkuperäisessä sopimuksessa (osapuolet näet ne sopivat yhteisestä toimintasuunnitelasta ja panivat täytäntöön Etelä-Afrikan ja Euroopan unionin välisen strategisen kumppanuuden). Esittelijä on kuitenkin taipuvainen suhtautumaan edelleen varauksella tarkistettuun sopimukseen, jonka perusajatus ja yleinen jäsentely kuten myös eri osastojen painopisteet keskittyvät ensisijaisesti kaupallisiin, taloudellisiin ja vapaakauppaa koskeviin näkökantoihin sen sijaan, että olisi valittu voimakkaampi ja kattavampi kehitystä koskeva tarkastelutapa, jota esittelijä olisi toivonut, vaikka onkin tyytyväinen tarkistettuun sopimukseen sisällytetyistä uusista määräyksistä ja etenkin niistä, jotka koskevat köyhyyden torjumista, tuen tehokkuutta, vuosituhattavoitteita sekä maahanmuuton ja kehityksen välistä yhteyttä.

Esittelijän suositukset

Edellä esitetyn valossa esittelijä ehdottaa, että kehitysyhteistyövaliokunta suosittelee parlamentille sopimuksen hyväksymistä, ja toivoo, että sopimuksen uudet määräykset kehityksestä sekä siihen sisältyvät yhteistyöt pannaan kaikilta osin täytäntöön ja että niitä sopimuksen toteuttamisvaiheessa valvotaan tehokkaasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti toisin sanoen Euroopan unionin kehitysyhteistyötä koskevia tavoitteita noudattaen, sillä EU:n on otettava huomioon nämä tavoitteet kaikissa linjauksissaan, joilla saattaa olla vaikutuksia kehitysmaihin, koska näiden tavoitteiden periaatteena on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen.

[1] EYVL L 311, 4.12.1999, s. 3.
[2] Asiakirja st7437/08.

kehitysyhteistyövaliokunnalle

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen muuttamisesta tehtävän Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä
(10297/2010 – C7‑0190 – 2010/0119(NLE))

Valmistelija: Niccolò Rinaldi

LYHYET PERUSTELUT

Etelä-Afrikan ja Euroopan unionin välisistä kauppasuhteista ja kehitysyhteistyöstä määrätään kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksella, joka allekirjoitettiin lokakuussa 1999. Sopimus pantiin osittain täytäntöön vuonna 2000. Täysimääräisesti se pantiin täytäntöön vuonna 2004 ennen kansainvälisen kaupan valiokunnan perustamista.

Alkuperäinen Etelä-Afrikan kanssa tehty kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimus kuului siksi kehitysyhteistyövaliokunnan toimialaan. Viime vaalikauden aikana kehitysyhteistyövaliokunta vastasi mietinnöistä, jotka koskivat kahta lisäpöytäkirjaa, jotka laadittiin kahden uuden jäsenvaltion liityttyä unioniin.

Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimus on laaja-alainen sopimus, jolla perustetaan "vapaakauppa-alue". Siinä käsitellään laajalti tavaroiden liikkuvuutta, mutta siihen sisältyy myös palveluja ja investointeja sekä muita kysymyksiä, kuten julkisia hankintoja, kilpailupolitiikkaa ja teollis- ja tekijänoikeuksia, koskevia määräyksiä. Kauppaa koskevia määräyksiä on täydennetty kattavalla kehitysavulla.

Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen tarkoituksena on taata Etelä-Afrikalle pääsy EU:n markkinoille ja EU:lle pääsy Etelä-Afrikan markkinoille. Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen siirtymäajan päättyessä noin 95 prosenttia Etelä-Afrikan viennistä EU:hun tulee olemaan täysin vapautettu sääntelystä, ja suurimpaan osaan muita tuotteita sovelletaan yleisen tullietuusjärjestelmän mukaisia suotuisia tullietuuksia.

Jotkut tuotteet on molempien osapuolten haavoittuvien alojen suojelemiseksi jätetty kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen ulkopuolelle, ja toiset on vapautettu vain osittain. EU:n osalta on kyse pääasiassa maataloustuotteista, kun taas Etelä-Afrikan osalta on kyse lähinnä teollisuustuotteista ja erityisesti tietyistä moottoriajoneuvotuotteista sekä tietyistä tekstiili- ja vaatetusalan tuotteista.

Sopimuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset alkuperäsäännöt ja siihen sisältyy kahdenvälinen turvalauseke, joka koskee tuotteita, joiden katsotaan aiheuttavan tai uhkaavan aiheuttaa vakavaa vahinkoa toisen sopimuspuolen teollisuudelle.

Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimukseen sisältyy määräyksiä, joiden tarkoituksena on välttää kilpailun vastaisia käytäntöjä, ja siinä tunnustetaan tarve taata teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen suojelu. Lisäksi sopimuksessa määrätään tiiviistä yhteistyöstä monilla kauppaan liittyvillä aloilla, mukaan lukien asiakaspalvelut, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus sekä sääntöjen ja standardien yhdenmukaistaminen.

Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen tultua voimaan EU:n kauppa Etelä-Afrikan kanssa on jatkuvasti lisääntynyt. EU on Etelä-Afrikan tärkein kauppakumppani: vuonna 2009 Etelä-Afrikan vienti EU:hun oli 34 prosenttia sen kokonaisviennistä ja sen tuonti EU:sta oli 35 prosenttia sen kokonaistuonnista.

Maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta Etelä-Afrikan vienti EU:hun oli arvoltaan 14,96 miljardia euroa ja Etelä-Afrikan tuonti EU:sta 16,1 miljardia euroa.

Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimukseen sisällytettiin sopimuksen tarkistamismenettely. Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen 18 ja 103 artikla edellyttävät sopimuksen tarkistamista viiden vuoden kuluessa sen voimaantulosta. Osapuolet tekivät väliarvioinnin vuonna 2004 ja päättivät sen jälkeen tarkistaa sopimuksen määräyksiä.

Yhteistyöneuvosto määritteli vuonna 2005 kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen tulevan tarkistamisen suuntaviivat, jotka käsittävät kaupan vapauttamisen jatkamisen, vähäisiä muutoksia kehitysyhteistyötä käsittelevään osastoon, sanamuodon ajanmukaistamisen useissa taloudellista yhteistyötä ja muuta yhteistyötä koskevissa määräyksissä sekä terrorismia, Kansainvälistä rikostuomioistuinta, joukkotuhoaseita, palkkasotilaita ja pienaseita koskevien uusien määräysten lisäämisen.

Tarkistukseen ei sisälly tärkeitä kauppaa koskevia näkökohtia, koska kauppaa ja kauppaan liittyviä asioita koskevien määräysten tarkistamista lykättiin siihen asti, kunnes talouskumppanuussopimusta koskevien neuvottelujen tulokset ovat selvillä.

Esittelijä haluaisi painottaa Etelä-Afrikan ja EU:n välisten suhteiden tärkeyttä sekä sitä, mitä seurauksia Etelä-Afrikalle aiheutuisi, jos tarkistettua kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimusta ei ratifioitaisi tai jos ratifiointi viivästyisi.

Kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksesta on Etelä-Afrikalle todella paljon hyötyä. Etelä-Afrikka ja EU solmivat vuonna 2007 strategisen kumppanuuden, joka on kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimusta täydentävä poliittinen suunnitelma.

Menestyksekkäitä korkean tason yhteistyöfoorumeita on perustettu monilla eri aloilla, kuten tieteen ja tekniikan alalla, ja tarkoitus on perustaa lisää foorumeita muille aloille, kuten tulliviranomaisten yhteistyö ja koulutus.

Esittelijä kannustaa Etelä-Afrikkaa käyttämään TRIPS-sopimukseen sisältyviä joustomahdollisuuksia, kuten pakkolisenssejä ja sopimuksen 30 artiklassa tarkoitettua mekanismia, voidakseen tarjota tärkeimpiä lääkkeitä kohtuuhintaan ja vaatii, että EU ei neuvottele lääkkeisiin liittyvistä TRIPS+-määräyksistä, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja lääkkeiden saatavuuteen, kuten yksinoikeudesta tietoon, patenttien jatkamisesta ja pakkolisenssien perusteiden rajoittamisesta.

EU on tärkeä strateginen kumppani ja kauppakumppani EU:lle. Kolmasosa sen kaupasta suuntautuu EU:hun. Etelä-Afrikka on myös nykyisin yksi kaikkiaan vain yhdeksästä EU:n strategisesta kumppanista (joita ovat muun muassa Brasilia, Intia ja Kiina) ja ainoa Afrikan maa, joka on tähän mennessä allekirjoittanut strategisen kumppanuussopimuksen EU:n kanssa.

Esittelijä haluaisi myös painottaa, ettei kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimuksen tarkistetuissa osissa ole mitään kiistanalaisia kysymyksiä, joiden vuoksi ratifioinnin lykkääminen olisi perusteltua.

Etelä-Afrikalle aiheutuu myös erilaisia vaihtoehtoiskustannuksia, jos sopimusta ei ratifioida tai jos sen ratifiointi viivästyy. Etelä-Afrikan ja EU:n nykyistä yhteistyötä ei haittaisi vain ratifioinnin lykkääminen. Tarkistetun sopimuksen täydellinen ratifioimatta jättäminen voi johtaa siihen, että näiden kahden osapuolen välisestä yhteistyöstä ei tule niin hyödyllistä ja tiivistä kuin siitä voisi tulla.

******

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa esittämään parlamentille, että se antaa puoltavan lausuntonsa.

ASIAN KÄSITTELY

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Christofer Fjellner, Bernd Lange, Emilio Menéndez del Valle, Vital Moreira, Cristiana Muscardini, Niccolò Rinaldi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Keith Taylor, Iuliu Winkler, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Josefa Andrés Barea, Francesca Balzani, Catherine Bearder, José Bové, Salvatore Iacolino, Syed Kamall, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Elie Hoarau, Marietje Schaake

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö