MIETINTÖ globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta
3.2.2011 - (2010/2095(INI))
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Bernd Lange
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVII osaston 173 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 157 artikla), joka käsittelee unionin teollisuuspolitiikkaa ja jossa nimenomaisesti mainitaan unionin teollisuuden kilpailukyky,
– ottaa huomioon komission 28. lokakuuta 2010 antaman tiedonannon "Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle" (KOM(2010)0614),
– ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategiasta[1],
– ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa[2],
– ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2009 antaman tiedonannon "Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten" (KOM(2009)0512 lopullinen),
– ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman teollisuuspolitiikan väliarvioinnista – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto[3],
– ottaa huomioon 14. ja 15. heinäkuuta 2010 pidetyn kilpailukykyä käsitelleen neuvoston epävirallisen kokouksen,
– ottaa huomioon kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 2999. kokouksessa 1. ja 2. maaliskuuta 2010 tehdyt päätelmät,
– ottaa huomioon komission 4. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon "Raaka-aineita koskeva aloite: työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen" (KOM(2008)0699),
– ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),
– ottaa huomioon komission 6. lokakuuta 2010 antaman tiedonannon "Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni" (KOM(2010)0546),
– ottaa huomioon komission yritystoiminnan ja teollisuuden pääosaston 26. huhtikuuta 2010 julkaiseman tutkimuksen "EU Manufacturing Industry: What are the Challenges and Opportunities for the Coming Years?"[4],
– ottaa huomioon komission työasiakirjan "Kertomus eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) täytäntöönpanosta" (KOM(2009)0680),
– ottaa huomioon komission 16. heinäkuuta 2008 antaman tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (KOM(2008)0397),
– ottaa huomioon komission toimeksi antaman ja marraskuussa 2008 esitetyn kertomuksen ympäristöä hyödyttävien innovatiivisten liiketoimintamallien edistämisestä,
– ottaa huomioon komission 4. heinäkuuta 2007 antaman tiedonannon "Teollisuuspolitiikan väliarviointi – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2007)0374),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0022/2011),
A. ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talouskriisi on koetellut Euroopan teollisuutta ja hankaloittanut sen kykyä sopeutua haasteisiin, jotka liittyvät globalisaatioon, ilmastonmuutokseen, demografiseen muutokseen sekä tietoon ja tehokkuuteen pohjautuvan talouden syntymiseen ja jotka vaikuttavat perusteellisesti teollisuuden kehitykseen, työmarkkinoihin ja tulevaisuudennäkymiin,
B. katsoo, että kriisin vaikutuksen voittamiseksi ja näihin haasteisiin vastaamiseksi EU tarvitsee teollisuuspolitiikkaa, jossa yhdistyvät kilpailukyky, kestävyys ja ihmisarvoinen työ ja joka voi samalla vauhdittaa taloutta, edistää työllisyyttä, estää ympäristön tilan huononemista ja parantaa elämänlaatua,
C. katsoo, että Euroopan teollisuuspolitiikka voi olla menestyksekästä ainoastaan siinä tapauksessa, että se integroidaan uuteen, investointeja tukevaan ja keinottelun estävään rahoitusalan arkkitehtuuriin sekä makrotalouspolitiikkaan, joka painottaa EU:n vero-, talous- ja budjettipolitiikkaa kestävän kasvun ja työllisyyden suuntaan,
D. katsoo, että tietyt eurooppalaiset teollisuudenalat ovat pysyvässä kriisissä yrittäessään selvitä kolmansien maiden vilpillisestä kilpailusta etenkin työsuhteita, ympäristöä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kysymysten yhteydessä,
E. toteaa, että Euroopan teollisuuteen kohdistuu teollisuusmaiden ja Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten kehittyvien maiden taholta yhä voimakkaampaa globaalia kilpailua, joka liittyy luonnonvarojen saantiin, teknologiseen innovointiin, ammattitaitoiseen työvoimaan sekä kohdennettuun teollisuus- ja innovointipolitiikkaan,
F. katsoo, että sellainen EU:n strategia, jolla edistetään seuraavia tekijöitä:
· vakaat ja ammattitaitoiset henkilöstöresurssit, jotka kykenevät luovuuteen ja osallistuvat aktiivisesti innovointiin ja kehitykseen
· uudet ja innovatiiviset teknologiat/prosessit/ratkaisut ja lisäarvoa luovat tekijät
· kestävän kehityksen vaatimukset huomioon ottava tutkimus ja kehittäminen
· laadukkaiden hyödykkeiden ja palveluiden tuotannon tehokas toimitusketju
· entistä tehokkaampi tuotanto- ja johtamisjärjestelmien organisaatio
· yleinen resurssien käytön tehostaminen, joka johtaa pienempään hiilijalanjälkeen
· kustannustehokkaat ja kestävät liikennemuodot
· älykäs ja suorituskykyinen logistiikka ja laadukas infrastruktuuri
· vakaat ja täysin toimivat sisämarkkinat
· yhtäläiset toimintaedellytykset kauppasuhteissa kolmansiin maihin
on ainoa tapa lisätä Euroopan teollisuuden kestävyyttä ja kilpailukykyä ja säilyttää siten sen maailmanlaajuinen johtoasema,
G. katsoo, että eurooppalaisen teollisuuden kansainvälinen johtoasema joutuu enenevässä määrin kyseenalaiseksi teollistumassa olevien maiden teollisuuspohjan laajentuessa ja merkittävimpien kilpailijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan noudattaessa aktiivista ja vahvaa teollisuuspolitiikkaa, jota tuetaan mittavilla investoinneilla edistyksellisiin tuotteisiin ja palveluihin; pitää tästä syystä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämistä ja tehostamista erittäin tärkeänä, jotta sen rooli Euroopan kestävän kasvun ja työllisyyden moottorina voi jatkua,
H. ottaa huomioon, että teollista edistystä voidaan saavuttaa yhdistämällä asianmukaiset olosuhteet sekä järkevä, edistyksellinen ja kohdennettu sääntely ja markkinoiden stimulointi, joka perustuu markkinoiden kehitystä koskeviin tarkkoihin odotuksiin, ja tukemalla yleistä suuntautumista kohti puhtaita, kestäviä ja innovatiivisia tuotanto-, jakelu- ja kulutustapoja,
I. katsoo, että EU:n makrotaloudellisena prioriteettina on oltava yleinen politiikka, joka edistää investointeja teollisuuteen ja palveluihin erityisesti nykyisen kaltaisen kriisin aikana, kun investoinnit (erityisesti kapasiteettiin pikemminkin kuin tuottavuuteen) ovat ensimmäinen leikattava menoerä; katsoo, että jäsenvaltioiden, unionin ja alue- ja paikallisviranomaisten on asetettava itselleen julkisia investointeja koskevia tavoitteita (jotka koskevat investointien osuutta kaikista julkisista menoista) myös säästöpakettien yhteydessä,
J. katsoo, että unionin kunnianhimoisen teollisuuspolitiikan on pohjauduttava vahvoihin sisämarkkinoihin sekä Euroopan unionin rajojen sisällä että sen ulkoisessa ulottuvuudessa; katsoo, että tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää vastata globalisoitumisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin käyttämällä kaikkien teollisuuspoliittisten välineiden yhdistelmää (tutkimuksen ja kehittämisen politiikka, aluepolitiikka, kilpailupolitiikka, sääntelyn lähentäminen ja kauppapolitiikka),
K. katsoo, että teollisuustuotannon vähentäminen on Euroopassa vakiintunut tosiseikka, joka vaarantaa teknologisen ja taloudellisen asemamme globalisoitumisen edetessä ja nopeasti kehittyvien maiden aiheuttaman voimakkaan kilpailun yhteydessä,
L. katsoo, että on vähennettävä merkittävästi yrityksiin kohdistuvaa byrokratiaa ja yksinkertaistettava niiden lainsäädäntö- ja sääntely-ympäristöä paremman sääntelyn periaatteita noudattaen,
M. toteaa, että raaka-aineiden ja luonnonvarojen maailmanlaajuinen kysyntä on kasvanut koko ajan, mihin liittyy huoli toimitusten mahdollisista keskeytyksistä,
N. katsoo, että Saksan tilastokeskuksen mukaan jopa 45 prosenttia tuotantoyksikön kustannuksista muodostuu materiaalikustannuksista ja että raaka-aineiden älykäs käyttö ja energian tehokas käyttö ovat siten ratkaisevia Euroopan teollisuudelle,
O. muistuttaa EU:n markkinaosuuden pienenemisestä tiettyjen jäsenvaltioiden suorituskyvystä huolimatta; korostaa, että unioni ei ole saavuttanut sille kuuluvaa paikkaa korkean teknologian alalla ja erityisesti uudessa tieto- ja viestintätekniikassa (13 prosenttia lisäarvosta Yhdysvalloissa, 5 prosenttia EU:ssa); muistuttaa unionin valmistavan teollisuuden tuottavuuden heikentymisestä,
P. muistuttaa, että tuotantoteollisuus on tärkein tuottavuutta parantava tekijä sekä itsessään että muun talouden kannalta; toteaa, että teollisuuden innovointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka luovat uusia palveluita ja samalla pitkän aikavälin kasvua erityisesti ottaen huomioon unionin demografiset näkymät,
Q. katsoo, että teollisuus on unionin talouden keskeinen tekijä, sillä sen osuus on 37 prosenttia unionin BKT:sta (kun otetaan huomioon siihen liittyvät palvelut), 80 prosenttia tutkimukseen ja kehittämiseen käytettävistä varoista ja 75 prosenttia unionin viennistä,
R. ottaa huomioon unionin perinteisten teollisuudenalojen tärkeyden ja katsoo, että niiden taitotieto olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin,
S. katsoo, että kansainväliset kilpailijamme, kuten Yhdysvallat ja Aasian maat, ovat soveltaneet proaktiivista teollisuuspolitiikkaa, joka perustuu avainaloille tehtyihin mittaviin tutkimus- ja kehitysinvestointeihin,
Kestävän teollisuuspolitiikan uusi perusta
1. pitää tervetulleena, että komissio tunnustaa Eurooppa 2020 ‑strategiassa ja EU:n integroitua teollisuuspolitiikkaa koskevassa tiedonannossa viimeinkin terveen teollisen pohjan ja etenkin valmistavan teollisuuden pohjan merkityksen Euroopan kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta ja sitoutuu sosiaalisen markkinatalouden periaatteeseen perustuvaan integroituun teollisuuspolitiikkaan;
2. ottaa huomioon yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa koskevan komission ehdotuksen ja panee merkille sen keskittymisen EU:n teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseen; korostaa tässä suhteessa globaalien haasteiden edellyttävän ehdottomasti sitä, että energian ja resurssien tehokas käyttö muodostaa unionin teollisuuden uudistamisen perustan, jos tarkoituksena on säilyttää unionin teollisuuden kilpailukyky jatkossakin;
3. korostaa, että monien komission ehdottamien toimien on oltava hinnaltaan edelleen kuluttajien maksettavissa etenkin aikana, jolloin unionin talous erityisesti uusissa jäsenvaltioissa vielä toipuu pahimmasta vuosikymmeniin kohtaamastaan kriisistä;
4. korostaa, että Johannesburgin konferenssissa 2002 määritellyn kestävän kehityksen on perustuttava kolmeen pilariin, jotka ovat talous, yhteiskunta ja ympäristö; katsoo, että mahdollisimman kilpailukykyisen talouden toteuttamiseksi teollisuuspolitiikassa on saavutettava näiden kolmen tekijän välinen keskinäinen tasapaino;
5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kunnianhimoisen, ympäristötehokkaan ja vihreän EU:n teollisuusstrategian, jotta voidaan palauttaa valmistuskapasiteetti EU:n koko alueella ja jotta EU:ssa voidaan luoda korkealaatuisia ja hyvin palkattuja työpaikkoja;
6. korostaa, että teollisuuden investointien suunnittelu edellyttää sääntelyn ennustettavuutta ja vakautta pitkällä aikavälillä; kehottaa näin ollen komissiota kehittämään Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa Euroopan teollisuudelle vuodeksi 2020 kattavat tavoitteet, joissa otetaan huomioon teollisuuden kilpailukyky ja kestävyys ja esitetään suuntaviivoja esimerkiksi energian ja resurssien tehokkaalle käytölle pyrkien kehittämään kasvua, työllisyyttä ja samalla hyvinvointia unionissa; pahoittelee tässä mielessä konkreettisten ehdotusten puuttumista komission tiedonannosta;
7. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perussopimuksiin tällä hetkellä kaavailtuja muutoksia toteutettaessa Euroopan keskuspankin tavoitteissa asetetaan sama painoarvo työllisyydelle kuin inflaation torjumiselle;
8. korostaa, että kehitystä ei voi olla ilman vankkaa ja kestävää teollista pohjaa; tunnustaa, että kehitys voi edistää työpaikkojen luomista ja kansalaisten elintason säilyttämistä;
9. kehottaa viranomaisia karsimaan byrokratiaa, ehkäisemään päällekkäisiä muodollisuuksia ja lisäämään avoimuutta menettelyjen läpikäymisaikataulun suhteen;
10. korostaa, että tähän voidaan päästä yksinomaan tietämykseen perustuvan ja vankan teollisen pohjan omaavan teollisuuden avulla;
11. korostaa, että uuden kestävän teollisuuspolitiikan onnistuminen edellyttää integroitua ja monialaista lähestymistapaa, joka perustuu Euroopan, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla toteutettaviin objektiiviseen taloudelliseen argumentaatioon perustuviin horisontaalisiin ja alakohtaisiin käytännön aloitteisiin; katsoo, että näissä aloitteissa olisi keskityttävä yhteisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat tuntuvasti tiettyihin aloihin ja tuovat huomattavia tuloksia sekä yrityksille että kuluttajille;
12. korostaa energian ja liikenteen kaltaisten alojen merkitystä Euroopan teollisuuden kustannusrakenteessa; katsoo, että näiden alojen kilpailukykyä on kehitettävä edelleen yksityistämisen avulla; katsoo tämän vuoksi, että vapautetuilla markkinoilla toimivien yhtiöiden julkista rahoitusta on rajoitettava ja että on toteutettava toimia kaikkia liikennemuotoja koskevien palvelujen vapaata tarjoamista varten;
13. katsoo, että on luotava makrotaloudelliset puitteet, joissa unionin teollisuus voi menestyä, ja tällöin on otettava huomioon resurssien vähäisyyteen ja niiden vähenemiseen liittyvät realiteetit; katsoo, että tässä yhteydessä unionin on paitsi pyrittävä tukemaan tämän hetken kilpailukykyä myös ennen kaikkea turvattava tuleva kilpailukyky;
14. katsoo, että EU:n teollisuusstrategiassa olisi yksilöitävä strategisia investointialoja, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan nämä prioriteetit huomioon tulevissa rahoitusnäkymissä, vuotuisissa talousarvioissa sekä EU:n politiikan eri aloilla;
15. pitää tärkeänä, että omaksutaan integroitu teollisuuspolitiikka, jossa unionin aloitteet kaikilla aloilla täydentävät yhteistä kehitystavoitetta eivätkä ole sen vastaisia;
16. kehottaa komissiota kiirehtimään EU:n yhtenäismarkkinoiden saattamista valmiiksi, sillä tämä on kilpailukykyisen teollisuuden ja innovoinnin ennakkoehto;
17. korostaa, että oikeudenmukainen kilpailu yhdessä avointen markkinoiden kanssa on keskeistä uusien ja dynaamisten teollisuusalojen syntymisen kannalta;
18. on vakuuttunut siitä, että pelkän julkisen sektorin asemesta etupäässä yksityissektorilla on keskeinen rooli investoitaessa uusien teollisuudenalojen rakenneuudistukseen ja kehittämiseen niin, että taataan sekä työpaikkojen luominen että siirtyminen talouteen, jossa käytetään resursseja tehokkaasti ja aiheutetaan vähän hiilipäästöjä; pitää siksi keskeisenä, että toteutetaan oikeanlainen kehys tällaisten yksityisten investointien edistämiseksi;
19. korostaa, että uusi integroitu lähestymistapa edellyttää erittäin hyvin toimivaa yhteistyötä komission sisällä ja johdonmukaisuutta komission eri toimintalinjojen kesken; kehottaa komissiota perustamaan tätä varten pysyvän teollisuuspoliittisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi koordinoida ja mukauttaa politiikan suuntaa ja toimia osana nykyistä uutta ja yhdennettyä EU:n teollisuuspoliittista strategiaa ja seurata toimien täytäntöönpanoa;
20. kehottaa komissiota keskittymään vaikutustenarvioinnissa entistä enemmän kilpailukykyä koskeviin seikkoihin ("kilpailukyvyn tarkastelu") sekä etukäteen ja jälkikäteen suoritettavaan arviointiin ("kuntotarkastukset") ja panemaan tämän älykkääseen sääntelyyn kuuluvan keskeisen osan täytäntöön kaikissa komission yksiköissä mahdollisimman nopeasti;
21. korostaa, että Euroopan unioni voi luoda maailman kilpailukykyisimmän teollisuuden hyödyntämällä muun muassa seuraavia tekijöitä:
· uudet laatu- ja tehokkuusnormit
· uusien tuotteiden markkinoilletulon nopeuttaminen käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä kehittyneitä analyysi-, suunnittelu-, valmistus- ja ylläpitovälineitä, ‑menetelmiä ja ‑prosesseja
· pk-yritysten ja välinesektorin kehittäminen toimitusketjussa
· entistä ponnekkaammat toimet siviili- ja sotilasalan tutkimuksen välisen synergian edistämiseksi;
22. tukee komission tiedonannon 3 kohdassa esitettyä aloitetta tulevan lainsäädännön teollisuuspoliittisten vaikutusten jatkuvasta tarkastelusta ja kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista, ja korostaa, että on varmistettava työmarkkinaosapuolten mukaan ottaminen sekä mahdollisimman suuri avoimuus;
23. painottaa, että uusi kestävä teollisuuspolitiikka voi toimia vain, jos se sovitetaan tiiviisti yhteen jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkojen kanssa, ja kehottaa siksi komissiota toteuttamaan vuonna 2011 Lissabonin sopimuksen (173 artiklan 2 kohta) mahdollistamia aloitteita ja esittämään suuntaviivoja ja indikaattoreita sekä levittämään parhaita käytäntöjä ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, seurantamahdollisuuksia ja arviointimenetelmiä;
24. kehottaa komissiota kehittämään yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa uuden kehyksen, jonka avulla eri jäsenvaltioiden yritykset voivat työskennellä yhdessä entistä tehokkaammin teollisten prioriteettiensa asettamiseksi ja saavuttamiseksi ja jonka avulla tätä voidaan tukea; katsoo, että tämä vahvistaa unionissa valmistettujen tuotteiden kilpailukykyä ja auttaa vastaamaan entistä paremmin maailmanmarkkinoiden muuttuviin tilanteisiin;
25. on vakuuttunut siitä, että uuden kestävän teollisuuspolitiikan onnistuminen edellyttää, että mukaan otetaan kaikki sidosryhmät, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, alue- ja paikallisviranomaiset, pk-yritysten edustajat ja kansalaisyhteiskunta; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikille aloille ja kaikkiin toimenpiteisiin selkeän kumppanuusperiaatteen, joka sisältää myös odotettavissa olevien toimien jatkuvan yhteisen seurannan ja arvioinnin ja siten strategioiden/toimenpiteiden/ohjelmien tarkastelun;
26. katsoo, että EU:n "globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka" voi saavuttaa tavoitteensa vain, jos siinä käsitellään sitä, miten laajasti unionin toimintalinjoja mukautetaan tuleviin haasteisiin, joita Euroopan alueet ja niiden paikalliset teollisuudenalat kohtaavat nyt ja tulevina vuosina, jos vastaavat EU:n politiikat johtavat EU:n teollisuuden keskeisinä toimijoina olevien pk-yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn paranemiseen; korostaa tässä yhteydessä, että taloudellisia, demografisia sekä ilmastoa ja energiaa koskevia muutoksia on tarkasteltava lähemmin niiden alueellisen ulottuvuuden kannalta ottamalla huomioon mahdolliset alueelliset erot, joita näistä haasteita syntyy ja jotka vaikuttavat EU:n teollisuuden tasasuhteiseen kasvuun; korostaa alueiden johtavaa asemaa, kun edistetään teollisuuden muuttamista ekologiseksi ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä;
27. toteaa teollisuuspolitiikan olevan suurelta osin riippuvaista siitä, että EU:n teollisuutta suojellaan kolmansien maiden vilpilliseltä kilpailulta;
28. kehottaa komissiota esittämään viipymättä tämän strategian täytäntöönpanon seurantaa koskevan käytännön aikataulun ja esittämään vuosittaisen edistymiskertomuksen; katsoo lisäksi, että komission olisi arvioitava vuosittain uudelleen näiden suuntaviivojen ja aloitteiden tehokkuutta tunnistaakseen mahdolliset täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat ja asettaakseen lisätavoitteita, joilla varmistetaan EU:n teollisuuspolitiikan säilyminen edistyksen kärjessä;
29. toteaa, että kansainvälistyminen on keskeinen tekijä yritysten kilpailukyvyn kannalta, ja kehottaa siksi komissiota tehostamaan toimia kaikissa yritysten tukiverkoissa saatujen tietojen levittämiseksi mahdollisimman laajalti, jotta parhaillaan kansainvälistyvät yritykset voisivat hyödyntää niitä;
30. korostaa, että yleiseurooppalaiset rakenteet ja infrastruktuurit, joiden avulla pyritään yhdistämään lähteet ja resurssit, voivat käynnistää globaaleilla markkinoilla kilpailukykyisen yleiseurooppalaisen teollisuusmallin;
Rahoitus
31. edellyttää teollisuuspolitiikan ja sitä koskevan infrastruktuurin, etenkin tutkimus-, energia-, televiestintä- ja liikenneinfrastruktuurin (Euroopan laajuisen liikenneverkon), eli yritysten toimintaympäristön muodostavien julkishyödykkeiden kunnianhimoista rahoittamista; pitää siksi välttämättömänä ottaa käyttöön eurooppalaisia obligaatioita (euro-obligaatioita tai hankeobligaatioita), joiden avulla unioni voi rahoittaa innovointia, infrastruktuuria ja uudelleen teollistamista;
Innovointi
32. korostaa, että innovointi on teollisuuspolitiikan ja kasvun pääasiallinen moottori ja että kaikkien innovointia tukevien aloitteiden on
· perustuttava kattavaan innovoinnin määritelmään, joka sisältää mm. tuotteet ja tuotantojärjestelmät, palvelut, koulutuksen, prosessit, organisaation, laadun, johtamisen, välittämisen ja suojelemisen
· otettava huomioon kolmansien maiden harjoittama politiikka ja mukautettava omaa sisäpolitiikkaa esimerkiksi tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin valtiontukien suhteen
· katettava etenkin tuotteiden ja palveluiden suunnittelu, tuotanto ja koostumus koko prosessi- ja arvonmuodostusketjussa ja lisäarvo antamalla innovointitukea aina tuotteiden markkinoille saattamista edeltävään vaiheeseen saakka
· oltava teknologianeutraaleja
· pyrittävä ensisijaisesti takaamaan suotuisa ympäristö yrityksille, jotta ne voisivat investoida tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovointiin tehokkaiden rahoitusjärjestelmien avulla ja jotta mahdollistettaisiin toimijoiden entistä tiiviimpi yhteistyö eri teollisuudenaloilla ja niiden välillä sekä arvonmuodostusketjuissa, tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa
· keskityttävä tuotannon merkitykseen innovointivaiheessa; katsoo, että jos teollisuustuotanto siirretään kokonaan muualle maailmassa, tiedontuotanto menettää perustansa Euroopassa ja myös siirtyy muualle, koska suunnitteluvaiheessa kehitettyjä ideoita ei voida testata heti käytännössä
· edistettävä luovuutta ja työntekijöistä lähtevää innovointia julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa;
33. korostaa, että on tehtävä nykyistä selvempi ero tutkimuksen ja innovoinnin välillä, sillä vaikka nämä toimet ovatkin tiiviissä yhteydessä toisiinsa, niillä on erilaiset tavoitteet, keinot, toimintatavat ja työmenetelmät; katsoo, että yritysten oman kasvunsa hyväksi harjoittaman tutkimuksen pitäisi luoda uutta tietoa, ja sen pitäisi olla luonteeltaan uutta selvittävää, riippumatonta ja riskinottoon perustuvaa; katsoo, että innovoinnin tavoitteena on sen sijaan sellaisten uusien tuotteiden, palveluiden ja prosessien luominen, joilla on suora vaikutus markkinoihin, yhteiskuntaan sekä yritysten toimintaan;
34. katsoo, että erityisesti vertailuindikaattoreiden ja standardien asettaminen on osoittautunut innovointia ja kestävää kilpailukykyä merkittävästi edistäväksi tekijäksi monilla teollisuudenaloilla; kehottaa vahvistamaan eurooppalaista standardointijärjestelmää toimilla, joilla edistetään yksinkertaistamista, avoimuutta, kustannusten vähentämistä ja eri toimijoiden osallistumista;
35. korostaa, että jäsenvaltioiden on koordinoitava toimiaan paremmin ja yritysten on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä klustereiden, verkostojen ja osaamiskeskusten avulla;
36. painottaa, että EU:n kilpailukyky riippuu suuressa määrin innovointikapasiteetista, tutkimus- ja kehitysresursseista sekä innovaatioiden yhdistämisestä valmistusprosesseihin;
37. vaatii prioriteettina, että tutkimusmenoja lisätään vuoden 2013 jälkeiseksi seuraavaksi kaudeksi (kahdeksas puiteohjelma) merkittävästi (EU:n tavoite: 3 prosenttia BKT:stä tutkimukseen ja kehittämiseen, 1 prosentti BKT:stä julkisia varoja), jotta Euroopan teollisuus pysyy teknologian kärjessä ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyisenä ja jotta yksityisinvestointeja voidaan hyödyntää tehokkaasti; katsoo, että sen lisäksi, että keskitytään vahvasti tutkimaan innovatiivisia prosesseja, johtamista, organisaatioita ja työntekijöiden osallistumista innovointiin, tarvitaan yleistä perusteknologioiden tutkimusta; katsoo lisäksi, että on pyrittävä sekä hallintoa että rahoituksen saatavuutta koskevien menettelyjen yksinkertaistamiseen;
38. huomauttaa, että tutkimus- ja kehittämismahdollisuuksiin liittyvät kasvavat alueelliset erot muodostavat haasteen, johon on vastattava paitsi koheesiopolitiikan myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikan keinoin; kehottaa tässä yhteydessä tutkimusmäärärahojen lisäksi jakamaan uudelleen rahoituksen samojen toimintaohjelmien sisällä, jotta voidaan tukea innovointia ja tehostaa tutkimustulosten käyttöä yhteiskuntaa hyödyttävissä kaupallisissa ratkaisuissa;
39. toteaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattavien investointien merkittävä lisääminen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on tärkeää, jotta EU:n teollisuus pysyisi teknologisena johtajana ja säilyttäisi globaalin kilpailukykynsä esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden ja liikenteen tehokkuuden alalla; toteaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattavien yksityisten lisäinvestointien tukemiseksi tarvitaan innovatiivisten tuotteiden toimivat markkinat ja vakaa investointiympäristö; katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen julkisen rahoituksen lisääminen on tarpeen, jotta voidaan saada aikaan yksityisiin investointeihin kohdistuva vipuvaikutus ja edistää yhteistyötä, ja että julkiseen rahoitukseen liittyvien menettelyjen yksinkertaistaminen erityisesti EU:n puiteohjelmissa on edellytyksenä teollisuuden osallistumisen lisäämiselle;
40. panee kuitenkin merkille, että yksityissektorin on lisättävä tutkimukseen ja kehittämiseen osoittamaansa rahoitusta, jotta unioni saavuttaisi sellaisen investointien tason, joka taloudellisen kasvun moottorina toimiva innovointi edellyttää; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tekijöitä, jotka estävät unionin yrityksiä investoimasta yhtä paljon kuin vastaavat kansainväliset, esimerkiksi yhdysvaltalaiset yritykset investoivat; kehottaa tarpeen mukaan toteuttamaan asianmukaisia lainsäädännöllisiä ja muita toimia;
41. katsoo, että yhteiset teknologia-aloitteet (kuten puhdasta ilmatilaa koskeva aloite) ovat erittäin hyödyllisiä hankittaessa jäsenvaltioiden, unionin ja yksityisen sektorin rahoitusta innovatiivisille hankkeille, joilla on tuntuvia kerrannaisvaikutuksia; edellyttää nykyisten hankkeiden rahoituksen jatkamista, jotta ne voidaan viedä päätökseen, ja pitää tarpeellisena kehittää uusia hankkeita lupaavilla aloilla (kuten bio- ja nanoteknologia, avaruus, uusiutuva energia, uudet liikennevälineet ja uudet materiaalit);
42. edellyttää, että jäsenvaltioissa on hyödynnettävä johdonmukaisesti ja vahvistettava nykyistä tieteellis-teknologista osaamista erityisesti avainteknologioiden alalla;
43. pitää myönteisenä, että on perustettu korkean tason työryhmä laatimaan yhteistä pidemmän aikavälin strategiaa ja toimintasuunnitelmaa avainteknologioita varten, jotta niiden potentiaalia kyettäisiin hyödyntämään täysipainoisemmin;
44. korostaa riskinjakorahoitusvälineen (RSFF) tehokasta käyttöä tärkeänä keinona, jolla EIP rahoittaa tutkimusta, kehittämistä ja innovointia; kannustaa voimakkaasti komissiota myöntämään huomattavasti enemmän varoja, esimerkiksi uusiutuvia innovaatiorahastoja Euroopan aluekehitysrahaston varoista, ja edistämään suoria yksityisiä investointeja ja innovatiivisia rahoitusmekanismeja suuririskisille innovoiville hankkeille ja hankkeille, joihin soveltuvat pk-yritykset osallistuvat; pitää myös tärkeänä, että innovointiohjelmien käytöstä tehdään pk-yrityksille helpompaa vähentämällä byrokraattista taakkaa;
45. on huolissaan siitä, että yritykset hyödyntävät niukasti rakennerahastoja innovaatiohankkeidensa rahoittamiseen; katsoo, että hallinnointiviranomaisten olisi pyrittävä tekemään toimintaohjelmat paremmin tunnetuksi yritysten keskuudessa ja annettava niille kaikki tarvittava apu hankkeiden laatimisessa;
46. kehottaa komissiota laatimaan selvityksen nykyisten ja kaavailtujen rahoitusmekanismien parhaista käytänteistä, verotoimenpiteistä ja innovointia edistävistä taloudellisista kannustimista ja kehottaa saattamaan nämä toimet vuosittain ajan tasalle ja tarkastamaan niiden tehokkuuden;
47. edellyttää, että on harkittava uusien vaihtoehtoisten mekanismien käyttöön ottamista EU:n yritysten ja etenkin pk-yritysten rahoitusvajeen paikkaamiseksi; katsoo, että näissä mekanismeissa olisi
· käytettävä perustana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joissa riskit jaetaan yksityisten ja julkisten sijoittajien kesken
· varmistettava, että julkisilla investoinneilla on mahdollisimman suuri vipuvaikutus, jolloin saadaan myös merkittäviä yksityisinvestointeja
· otettava huomioon sellaisten innovoivien pk-yritysten erityistarpeet, joilla ei ole lainoituksen saamiseen tarvittavaa omaa pääomaa eikä varoja
· edistettävä eurooppalaisten tutkimustulosten kaupallistamista ja kannustettava teknologian siirtämistä pk-yrityksiin
· tuettava Euroopan investointipankin toimintaa
sekä hyödynnettävä seuraavia välineitä:
· eurooppalainen innovointirahasto, jonka tehtävänä olisi sijoittaa käynnistämis- ja kehittämisvaiheisiin riskipääoman avulla
· eurooppalainen patenttirahasto, jolla helpotetaan tutkimuskeskusten ja yritysten, etenkin innovatiivisten pk-yritysten, välistä tiedonsiirtoa
· lainat, jotka myönnetään suotuisammin ehdoin kuin markkinoilta saatavat lainat;
48. tunnustaa, että EU:n ongelmana on nuorten johtavien innovoijien pieni määrä tutkimus- ja kehittämisintensiivisillä aloilla ja erityisesti biotekniikan ja internetin aloilla; korostaa siksi tarvetta edistää kehitystä poistamalla erityisiä esteitä, jota uusilla aloilla esiintyy, ja seuraamalla tarkoin kehittyviä innovatiivisia markkinoita ja mukauttamalla poliittisten välineiden valikoimaa erityistarpeisiin;
49. kehottaa komissiota luomaan ympäristön, joka suosii yrityksiä niiden käynnistysvaiheessa ja tilanteissa, joissa yrityksistä irrottautuu uusia yrityksiä muodostavia osia, käyttämällä kohdennettuja palveluita, joiden avulla nuoret yrittäjät voivat voittaa heidän tiellään perinteisesti olevat esteet heidän aloittaessaan uusia tuotantotoimia (esimerkiksi infrastruktuuriin liittyvät esteet, tiedonsaanti, palveluiden kustannukset, teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta);
50. kehottaa EU:ta reagoimaan viimeinkin Euroopan riskipääomamarkkinoiden sirpaloitumiseen ehdottamalla EU:n järjestelmää yleiseurooppalaisten rahastojen perustamiseksi;
51. korostaa, että investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin voitaisiin tehdä käyttämällä kansallisia verokannustimia ja mahdollisuutta käyttää erityistä rahoitusta, kuten riskipääomaa;
52. kehottaa jatkamaan kestävän kehityksen teknologioiden edistämistoimia, jotka aloitettiin ETAP-toimintasuunnitelmassa tutkimus-, ympäristö ja talouspoliittisten strategioiden verkottamisella, ja kehottaa laatimaan kunnianhimoisemman ETAP-jatkosuunnitelman, jossa tutkimuksen, opetuksen, ammatillisen koulutuksen ja teollisuuden alat yhdistävät voimansa, ja osoittamaan riittävästi rahoitusta sen täytäntöönpanoon; korostaa tarvetta lisätä strategisen energiateknologiasuunnitelman rahoitusta;
53. kehottaa teollisuutta osallistumaan ekoinnovointiin työllistämismahdollisuuksiensa parantamiseksi; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – siten, että kerrotaan uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevan tärkeää, jotta luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen tähtäävä strategia onnistuisi;
54. ehdottaa, että lisäksi olisi harkittava muita rahoitusmuotoja innovoivien teknologioiden kehittämisen tukemiseksi saattamalla yhteen eri tasojen (eurooppalaiset, kansalliset ja paikalliset) sidosryhmät ja hyödyntämällä eri välineitä, mukaan luettuina julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja riskipääoma;
55. kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota raaka-aineiden tehokasta ja kestävää käyttöä koskevan innovoinnin tukemiseen;
56. muistuttaa, että kun 17 prosenttia EU:n BKT:stä käytetään vuosittain julkisiin hankintoihin, niillä on suuri merkitys unionin sisämarkkinoilla ja innovointiin kannustamisessa; toteaa, että Kiinan ja USA:n kaltaiset kilpailijat ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita innovatiivisten ja ekologisten tuotteiden julkisille hankinnoille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yksinkertaistamaan ja parantamaan EU:n hankintasääntöjä tarpeen mukaan, jotta voidaan taata avoimuus, oikeudenmukaisuus ja syrjimättömyys; kehottaa komissiota tiedottamaan nykyisistä mahdollisuuksista ottaa innovatiivisia ja ekologisia kriteerejä huomioon EU:n nykyisten julkisia hankintoja koskevan sääntöjen mukaisten tarjouspyyntöjen yhteydessä Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti ja edistämään näiden mahdollisuuksien käyttöä; korostaa, että on välttämätöntä varmistaa vastavuoroisuus ulkoisille julkisia hankintoja koskeville markkinoille pääsyn suhteen, jotta EU:n yritykset voivat käydä kansainvälistä kilpailua oikeudenmukaisin ehdoin;
57. toteaa, että esikaupallisilla hankinnoilla voidaan ratkaisevalla tavalla auttaa innovatiivisia ja vihreitä teknologioita uusille markkinoille ja samalla parantaa julkisten palvelujen laatua ja tehokkuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin viranomaisille nykyisistä mahdollisuuksista esikaupallisiin hankintoihin;
58. katsoo, että ei pidä aliarvioida julkisten hankintojen merkitystä innovatiivisen teollisuuspohjan edistämisessä; pyytää näin ollen EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään täysipainoisesti esikaupallisia hankintoja innovaatioiden lähteenä ja välineenä parantaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin, ja katsoo, että siten voidaan tunnistaa eurooppalaisten yritysten tärkeimmät markkinat ja tehokkaasti vauhdittaa niiden toimintaa;
59. kehottaa komissiota toteuttamaan tehostetusti toimia, joilla torjutaan tietämyksen siirtämistä kaikkialle maailmaan ja etenkin Kiinaan saamatta siitä mitään vastinetta;
Resurssit
60. katsoo, että talouskasvu voidaan ja pitää irrottaa luonnonvarojen lisääntyneestä käytöstä;
61. on vakuuttunut siitä, että raaka- ja apuaineiden sekä tarvikkeiden resurssitehokkuuden merkittävä parantaminen vahvistaa Euroopan teollisuuden maailmanlaajuista kilpailuasemaa, ja vaatii komissiota siksi luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevasta strategiasta antamansa tiedonannon (KOM(2005)670) perusteella laatimaan ensisijaisena painopisteenä ehdotuksen EU:n kunnianhimoisesta resurssitehokkuuspolitiikasta toimintaohjelman avulla ja tarvittaessa resurssitehokkuusdirektiivissä; katsoo, että tähän sisältyvät
· selkeän määritelmän laatiminen resursseista kaikkine näkökohtineen
· resurssituottavuuden seuraamiseen tarvittavien selkeiden "kehdosta kehtoon" ‑indikaattoreiden kehittäminen ja tarvittaessa uusien toimintamallien vastaavien normien, suuntaviivojen ja prototyyppien jatkokehittäminen
· sellaisten tavoitteiden ja välineiden yksilöiminen, joilla tehostetaan EU:n resurssien tuottavuutta, kestävyyttä ja uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja uudelleenvalmistamista ja suljettujen teollisten tuotantojärjestelmien kehittämistä
· tuotteiden ja niiden materiaalisisällön kierrätettävyyden parantamista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen tukeminen ja sellaisten suljettujen tuotantoprosessien, joissa materiaali ja energiahukka on mahdollisimman pieni, kehitystä koskevan tutkimuksen ja kehittämisen tukeminen
· uusien lähestymistapojen (kuten "resource contracting") kehittäminen
· parhaiden käytäntöjen levittäminen sekä resurssitehokkuusverkostojen tukeminen, erityisesti kiinnittämällä huomiota toimitusketjuihin ja pk-yrityksiin, sekä materiaalitehokkuutta tutkivien virastojen tukeminen
· yritysten kestävyysraportointia koskevan pk-yrityksiä suosivan standardin kehittäminen siten, että sen avulla analysoidaan "ekologista selkäreppua", jolloin se johtaa kustannussäästöihin ja tekee yrityksistä kilpailukykyisempiä sekä kokoaa yhteen, standardoi ja edistää vapaaehtoisten ympäristönsuojelun hallintajärjestelmien (esimerkiksi ISO 14001 tai EMAS) käyttöä;
· kansallisten raaka-ainealoitteiden sisällyttäminen ja noudattaminen;
62. korostaa, että raaka-aineiden, erityisesti strategisten resurssien ja harvinaisten maametallien käytettävyys on Euroopan teollisuuden kannalta keskeisen tärkeää; kehottaa siksi komissiota esittämään vuoden 2011 alkupuoliskon aikana kattavan raaka-ainestrategian, jonka ei pitäisi rajoittua komission määrittelemiin "kriittisiin raaka-aineisiin", vaan tulisi sisältää muun muassa seuraavat toimet:
· tehdään säännöllisesti vaikutustenarviointeja raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien odotetusta kysynnästä ja kriittisyydestä ja saatavuuteen liittyvistä riskeistä (mukaan lukien mahdollinen pula, hintojen nousu jne.) sekä EU:n taloudelle yleisesti ja erityisesti yrityksille aiheutuvista vaikutuksista siten, että kyseisten raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien luetteloa päivitetään säännöllisesti
· tarkkaillaan kolmansien maiden tuotantoennusteita ja maailmanlaajuisten raaka-ainemarkkinoiden toimintaolosuhteita
· tehostetaan raaka-aineiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä seuraavilla tavoilla: laaditaan ja pannaan täytäntöön kunnianhimoisia mutta realistisia kierrätyssuunnitelmia, ‑sääntöjä, ‑normeja ja ‑kannustimia, pannaan jätteitä koskeva puitedirektiivi ja raaka-aineeksi kelpaavien jätteiden kierrätystä ja vientiä koskevat säännöt täytäntöön tiukasti, tuetaan asianmukaisesti alan tutkimusta ja pyydetään komissiota harkitsemaan tuottajan vastuun käsitteen käyttämistä tämän tavoitteen tukemiseksi
· vahvistetaan harvinaisten raaka-aineiden korvaamiseen tähtäävää tutkimusta, otetaan huomioon harvinaisiksi raaka-aineiksi määritellyt resurssit ja otetaan niitä varten käyttöön toimitusstrategia
· optimoidaan EU:ssa esiintyvien raaka-aineiden hyödyntäminen ja parannetaan niiden saatavuutta, mikä edellyttää muun muassa eurooppalaisen geotietojärjestelmän ja yhteisen tietokannan nopeaa perustamista, jotta saadaan yleiskuva EU:ssa saatavissa olevista raaka-aineista, mineraaleista ja kierrätettävistä luonnonvaroista
· varmistetaan raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien oikeudenmukainen saatavuus vapailla ja oikeudenmukaisilla kauppasopimuksilla ja strategisilla kumppanuuksilla ja tehdään uusia talouskumppanuussopimuksia kolmansien maiden kanssa jatkuvien toimitusten varmistamiseksi, mutta vain silloin, kun tämä on täysin talouskumppanuussopimusten kehitystavoitteiden mukaista
· tiivistetään yhteydenpitoa raaka-aineiden saatavuudesta Japanin ja Yhdysvaltain kaltaisten kumppanien mutta myös keskeisten raaka-aineiden tuottajamaiden kuten Kiinan ja Venäjän kanssa kahdenvälisen vuoropuhelun avulla
· oikeutetuissa tapauksissa pyritään ratkaisemaan Euroopan teollisuuden strategisia raaka-aineita koskevat riidat WTO:ssa
· käydään säännöllisesti ja ennakoivammin vuoropuhelua Afrikan maiden kanssa raaka-aineista ja harvinaisista maametalleista
· käydään neuvotteluita niiden kolmansien maiden kanssa, joiden politiikka aiheuttaa kansainvälisten raaka-ainemarkkinoiden vääristymistä, jotta estetään markkinataloudelle haitalliset syrjivät poliittiset toimet
· parannetaan teollisuuden raakamateriaaliksi sopivien uusiutuvien raaka-aineiden saatavuutta ja poistetaan EU:n lainsäädännöstä syrjivät säännökset, jotka estävät näiden materiaalien laajemman käytön
· toteutetaan toimenpiteitä kansallisten oligopolien ja monopolien sekä monikansallisten yhtiöiden yhä määräävämmän markkina-aseman rajoittamiseksi mineraali- ja energiaraaka-aineiden sekä puolivalmisteiden tuotannossa ja kaupassa
· kiinnitetään huomiota biomassan käyttöön sekä uusiutuvana energiana että teollisuuden raaka-aineena, edistetään kestävyyskriteereitä ja vältetään markkinoita vääristäviä toimia
· laaditaan hätäsuunnitelma sen varalta, että elintärkeää raaka-ainetta ei voida eri syistä yhtäkkiä toimittaa
· tuetaan paikallisia raaka-aineita, myös maa- ja metsätalouden raaka-aineita käyttäviä pk-yrityksiä;
63. katsoo, että teollisuuspolitiikassa on ennen kaikkea tasapainotettava energia-alan toimia kysyntälähtöisen politiikan hyväksi lisäämällä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja irrottamalla talouskasvu ja energian käyttö toisistaan; katsoo erityisesti, että kuljetus- ja rakennusalalla on toteutettava aktiivista energiansäästöpolitiikkaa ja edistettävä kestävien, saastuttamattomien ja turvallisten uusien energialähteiden kehittämistä; katsoo, että teollisuuspolitiikalla pitäisi auttaa luomaan markkinaedellytyksiä, jotka kannustavat energiansäästöä ja investointeja energiatehokkuuteen, jotta voidaan hyödyntää laajaa uusiutuvien energialähteiden kirjoa sekä keskeisiä teknologioita energian varastoinnissa ja sähköisessä liikkuvuudessa (erityisesti julkisessa liikenteessä);
64. on vakuuttunut, että investointien turvallisuuden varmistamiseksi teollisuus tarvitsee pitkän aikavälin kunnianhimoista mutta realistista energiapolitiikkaa, jolla turvataan kilpailukykyiset energian hinnat ja toimitusvarmuus unionissa, vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, kannustetaan energiatehokkuutta ja energiansäästöä tuotannossa ja kulutuksessa, mahdollistetaan tuotanto, jossa syntyy mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä ja estetään energiaköyhyys ja "hiilivuodot"; toteaa, että oikeusvarmuus ja vakaat olosuhteet, asianmukaiset investoinnit ja energian sisämarkkinoiden yhdenmukaistaminen edelleen ovat ensiarvoisen tärkeitä siirryttäessä vähähiiliseen tuotantoon ja toimituksiin ja vähennettäessä teollisuuden kustannuksia; korostaa, että Euroopan laajuista energiaverkkoinfrastruktuuria, johon sisältyy lämmitys ja jossa hyödynnetään myös digitaalisen verkon ja liikenneverkkojen infrastruktuuria, on siksi uudistettava ja laajennettava oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti ja siitä on tehtävä älykkäämpi ("älyverkot ja älykkäät mittausjärjestelmät"), erityisesti Euroopan investointipankin rahoituksen avulla;
65. korostaa, että Euroopan autoteollisuuden on tärkeää ottaa johtoasema sähköautojen kehittämisessä ja tuotannossa; kehottaa komissiota tässä mielessä varmistamaan vuoden 2011 puoleenväliin mennessä olosuhteet sähköautojen kehittämiselle erityisesti infrastruktuurin ja latausteknologioiden standardoinnissa, jolla varmistetaan yhteentoimivuus ja infrastruktuurin turvallisuus; kehottaa lisäksi komissiota laatimaan sähköisten ajoneuvojen hyväksynnälle yhdenmukaiset vaatimukset, joissa kiinnitetään erityistä huomiota sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien terveyteen ja turvallisuuteen;
66. palauttaa mieliin, että energiatehokkuuden parantamisesta odotetaan valtavaa työllistämispotentiaalia ja kustannusten laskua; katsoo, että tämän vuoksi kaikilla teollisuuden aloilla aloitteiden tukena on oltava toimia, joihin sisältyy energiatehokkuuden parantamisen varmistavia tavoitteita, standardeja ja vertailujärjestelmiä;
67. kehottaa innovointiin terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, jotta yritykset eivät joudu kohtaamaan työvoimapulaa tai korkeampia työvoimakustannuksia seuraavien vuosikymmenten aikana;
68. kiinnittää huomiota älykkään teknologian avulla saavutettavaan energiansäästöpotentiaaliin;
69. katsoo, että tarvitaan liikennejärjestelmien ja infrastruktuurin kestävyyden parantamiseen tähtäävää politiikkaa esimerkiksi tehokkaampien tekniikoiden, yhteentoimivuuden, innovatiivisten liikkumisratkaisuiden mutta myös paikallisen hankintapolitiikan avulla, jotta varmistetaan, että toimitusketjut voivat toimia kestävämmillä logistiikkajärjestelmillä ja pienemmillä toimintakustannuksilla;
70. katsoo, että nykyaikainen tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia kestävyyttä ja ympäristötehokkuutta tukevaan innovointiin, josta esimerkkinä on teknologioiden integroiminen lisäämällä älykerroksia fyysisten kerrosten päälle järjestelmien hallinnan tehokkuuden parantamiseksi (esimerkiksi vedenjakelussa ja kuljetusjärjestelmissä); korostaa, että tällaisia ratkaisuja varten tarvitaan avoimia tieto- ja viestintätekniikan standardeja; kehottaa komissiota näin ollen vaatimaan avoimia standardeja ja sidosryhmiä edistämään sopivien avointen standardien kehittämistä resurssitehokkuuden tukemiseksi;
71. kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan riittävän ammattitaitoista teknistä henkilökuntaa; katsoo näin ollen, että koulutukseen on tehtävä lisää investointeja; vaatii ponnistelemaan kaikin tavoin osaamisessa esiintyvien puutteiden korjaamiseksi kaikilla tasoilla, jotta voidaan parantaa työvoiman pätevyyttä ja nostaa teollisuuden arvostusta koulutettujen nuorten keskuudessa muun muassa seuraavin toimin:
· järjestelmällinen vuoropuhelu asiasta vastaavien viranomaisten, yritysten edustajien ja työmarkkinaosapuolten välillä, jotta voidaan uudistaa opetussuunnitelmia sisällyttämällä niihin yrittämisen kulttuuri ja liiketoimintaa koskeva valistus ja kehittää menestyksekkäitä tapoja siirtyä opinnoista työelämään kannustamalla erityisesti sellaisia yksilöiden liikkuvuutta lisääviä ohjelmia kuin "Erasmus nuorille yrittäjille" ja "Erasmus oppisopimusoppilaille"
· työhön perustuvan oppimisen vahvistaminen kaikkialla Euroopassa, jotta ammatillisen koulutuksen järjestelmät nivellettäisiin paremmin työmarkkinoihin, ja ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääminen Euroopassa varmistaen, että ammatillisesta koulutuksesta valmistuneilla on mahdollisuus jatkaa korkeakoulussa
· oikeuden elinikäiseen oppimiseen varmistaminen kaikille kansalaisille, joille on annettava mahdollisuus uudelleenkoulutukseen työuransa aikana, mikä on tasa-arvon ja solidaarisuuden mutta myös kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeää taloudellisten koettelemusten aikana
· nuorten opiskelijoiden innovatiivinen koulutus tulevina työntekijöinä, jotka ovat valmiita kohtaamaan ennustetut teknologiset muutokset, ja läheisemmät suhteet yliopistojen, tutkimusinstituuttien ja teollisuuden välillä
· parempaa ja laajemmin kaikilla tasoilla saatavaa koulutusta, erityisesti "STEM"-aineissa (science, technology, engineering and mathematics) yhteensovitetuilla aloitteilla, parhaiden käytäntöjen vaihtaminen koulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa ja työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävien ja sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävien innovatiivisten toimien vaihtaminen
· yhteensovitetut toimet opetuksen kehittämiseksi ja tiedotuskampanjat Euroopan teollisuuden alojen taloudellisesta roolista ja tarpeesta muuttaa niitä innovatiivisella tavalla vähähiilisessä ja resurssitehokkaassa taloudessa
· enemmän koordinoitua ja kohdennettua jatkokoulutusta, joka on hyödyksi sekä työnantajalle että työntekijälle, hyödyntäen tehokkaammin Euroopan sosiaalirahaston varoja
· ammattialoittain, yrityskohtaisesti ja kehittyneimpien teollisuusalueiden kesken käyttöön otettavat työpaikkoja ja taitoja koskevat vertailuanalyysit Euroopan tasolla
· teollisten ammattien seurantakeskusten perustaminen alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla, jotta voidaan yksilöidä tulevat ammatit ja ammatillinen kysyntä
· korkeakoulujen avaaminen, nykyaikaistaminen ja taloudellinen tukeminen ammattilaisten jatkokoulutusta ja uudelleenkoulutusta varten koko työuran ajan (insinöörit, tietotekniikan asiantuntijat, teknikot) tai yhteistyön lisääminen luonnontieteellisten yliopistojen ja soveltavien luonnontieteiden yliopistojen sekä lähinnä ammatilliseen koulutukseen keskittyneiden oppilaitosten välillä
· sekä työntekijöille että työnantajille tarkoitettujen töissä oppimisen, ammatillisen koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmien perustaminen yhteistyössä koulutuksen tarjoajien ja työmarkkinaosapuolten kanssa
· liikkuvuuden ja joustavuuden lisääminen ammatillisessa ja muussa koulutuksessa sekä työnantajille että työntekijöille erityisesti pk-yritysten yksilölliset tarpeet huomioon ottaen
· tutkimus vihreän talouden ammattien kehityksen myötä syntyvistä uusista työllistämiseen ja ammattipätevyyteen liittyvistä tarpeista, jotta niihin voidaan vastata asianmukaisella koulutuksella
· sellaisten yhteisvaikutusten edistäminen, joilla lisätään yrityskulttuuria yliopistoissa ja tietämystä yrityksissä
· aloitteet, joilla helpotetaan tutkinnon suorittaneiden kolmansien maiden insinöörien ja tutkijoiden tuloa Euroopan unioniin
· kannusteiden luominen opetussuunnitelmien mukauttamiseksi korkea-asteen koulutuksessa;
72. korostaa, että on edistettävä nuorten työmarkkinoille pääsyä oikeudenmukaisesti palkatun työharjoittelun ja laadukkaan oppisopimuskoulutuksen kautta;
73. pitää unionin taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeänä, että nuoret saadaan tietoisiksi siitä, että heidän myöhempi työllistymisensä teollisuudessa edellyttää korkeatasoista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta;
74. korostaa, että verrattain vähäistä valmiutta ryhtyä itsenäiseen yritystoimintaan voidaan parantaa luomalla yritysten perustamiselle houkuttelevampi ilmapiiri, paremmin integroituja tukijärjestelmiä, kuten ENTRE:DI ja erityisohjelmia kuten "Erasmus nuorille yrittäjille";
75. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen kartoittaa uusia rahoituslähteitä suurille eurooppalaisille infrastruktuurihankkeille ja tukee EU:n yhteisen joukkovelkakirjan perustamishanketta yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa;
Oikeudenmukainen kilpailu
76. on vakuuttunut, että sisämarkkinavälineet on saatettava Euroopan teollisuuspolitiikan palvelukseen, jotta voidaan edistää suurten "eurooppalaisten menestyjien" syntymistä, jotka ovat maailman huippuja omalla toimialallaan, kuten Galileo tai SESAR; pyytää Euroopan unionia olemaan säätämättä yrityksilleen rajoitteita, jotka eroavat liikaa kolmansissa maissa käytössä olevista;
77. korostaa, että EU:n on varmistettava yrityksilleen julkisten markkinoiden vastavuoroinen avaaminen kolmansien maiden kanssa käytävissä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia koskevissa neuvotteluissa tehostamalla samalla kaupan suojakeinojen käyttämistä pk-yritysten keskuudessa valuuttaa tai ympäristöä koskevan polkumyynnin tai sosiaalisen polkumyynnin, väärentämisen, tavaroiden laittoman valmistamisen tai luvattoman jäljentämisen torjumiseksi;
78. pyytää Euroopan unionia Kanadan, Yhdysvaltain, Kiinan tai Japanin tavoin velvoittamaan ilmoittamaan alkuperämaan kolmansista maista tuoduissa tuotteissa, jotta niihin voidaan soveltaa samoja jäljitettävyyteen liittyviä laatu- ja turvallisuusvaatimuksia kuin EU:ssa valmistettuihin tuotteisiin;
79. katsoo, että Euroopan teollisuuden vakauttamiseksi ja erityisesti yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi maailmantaloudessa on otettava käyttöön alkuperän merkitsemistä (Made In) koskevia EU:n säädöksiä; katsoo, että näin annettaisiin kansalaisille ja kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja ja kannustettaisiin tuotantoa Euroopan unionissa, joka on usein hyvässä maineessa, kun on kyse laadusta ja korkeista tuotantostandardeista;
80. katsoo, että monenvälinen ilmastosopimus olisi paras tapa varmistaa hiilidioksidipäästöjen aiheuttamien ympäristöhaittojen sisällyttäminen, mutta sellaista tuskin tehdään lähitulevaisuudessa; katsoo näin ollen, että Euroopan unionin olisi jatkossakin tutkittava mahdollisuuksia ottaa hiilivuodolle erityisen alttiilla teollisuudenaloilla käyttöön tarvittavia ympäristövälineitä, jotka täydentävät yhteisön päästökauppajärjestelmän kiintiöiden huutokauppaamista, kuten erityisesti "hiilidioksidin sisällyttämismekanismi" WTO:n sääntöjä noudattaen; katsoo, että tällaisella järjestelmällä voitaisiin torjua vaaraa hiilidioksidipäästöjen siirtämisestä kolmansiin maihin;
81. vaatii unionia tarkastelemaan kolmansien maiden taloudellista toimintaa ennen kuin se laatii omia toimintalinjojaan ja pyytää erityisesti komissiota arvioimaan kriteerinä eurooppalaisten yhtiöiden kansainvälistä kilpailutilannetta valtiontukien valvonnan osalta;
Kestävä teollisuuskulttuuri
82. korostaa, että on tärkeää luoda asianmukaiset olosuhteet teollisuudelle, jotta se jäisi Eurooppaan ja parantaisi yhä globaalia kilpailukykyään; katsoo sen vuoksi, että EU:n politiikan olisi perustuttava huolellisiin vaikutustenarviointeihin, joissa arvioidaan kaikkia EU:n politiikan taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä;
83. vaatii EU:n aloitteita, joissa eritellään, mikä saa aikaan kasvua, innovointia ja kilpailukykyä eri aloilla, ja sen jälkeen tuomaan esille voimakkaampia, koordinoituja, teknologianeutraaleja ja markkinalähtöisiä unionin toimintalinjoja ja välineitä, joita olisi hyödynnettävä täysimääräisesti; katsoo, että tätä varten olisi edelleen kehitettävä kustannustehokkaasti tuotekohtaista sääntelyä (kuten ympäristöystävällistä suunnittelua koskeva direktiivi) olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön energiatehokkuusmerkintöjä koskeva direktiivi ja toteutettava stimuloivia aloitteita (kuten vihreitä autoja koskeva aloite); kehottaa tässä yhteydessä ryhtymään pitkäaikaiseen kampanjaan kestävän kulutuksen puolesta tietoisuuden ja kulutustottumusten muutosten ja sitä kautta uusien innovatiivisten tuotteiden ja ratkaisujen tukemiseksi;
84. katsoo, että Euroopan on pysyttävä globaalilla teollisuuskartalla ja vahvistettava sillä asemaansa, erityisesti koska uusia teollisia mahdollisuuksia syntyy EU:n esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja energian aloilla tekemistä investointisitoumuksista, jotka avaavat uusia työllistämismahdollisuuksia korkean osaamisen alueilla;
85. kehottaa komissiota ottamaan tämän teollisuuspolitiikan selvästi osaksi EU:n etenemissuunnitelmaa, joka koskee siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä, SET-suunnitelman teollisuusaloitteita ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman vuoden 2050 näkymää;
86. vaatii, että nykyisen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) kaltainen markkinoita lähellä oleva innovointirahoitus säilytetään ja sitä laajennetaan;
87. korostaa, että on tarkkailtava järjestelmällisesti kaiken uuden lainsäädännön laatua käyttäen seuraavia kriteereitä:
· tieteellinen neuvonta: löydösten ja tulkinnan laatu
· kuuleminen: nykyisistä säädöksistä saaduista kokemuksista kyseleminen käyttäjiltä
· kansainvälinen vertailu: vertailu tärkeimpien kilpailijamaiden lainsäädännön kanssa
· ehdotuksen yhdenmukaisuus siihen liittyvän EU:n lainsäädännön kanssa
· saavutettu yksinkertaistaminen (mukaan lukien vapaavalintaiset vaihtoehdot);
88. muistuttaa, että Euroopan globalisaatiorahastosta on tullut elintärkeä väline, jolla autetaan yhteisöjä siirtymään kilpailukyvyttömistä aloista kestäviin; korostaa, että Euroopan globalisaatiorahaston toimintaa pitäisi jatkaa ja tarvittaessa sitä olisi laajennettava;
89. vaatii tehostamaan ponnisteluja, jotta ratkaistaan tämänhetkiset ongelmat ja saadaan aikaan pian yhteisöpatentti, joka varmistaa tehokkaan, laadukkaan ja kohtuuhintaisen oikeussuojan, sekä yhdenmukaistettu eurooppalainen patenttiriita-asioiden ratkaisujärjestelmä, jotta voidaan parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun toimintapuitteita sekä oikeusvarmuutta ja torjua väärennöksiä pitäen samalla byrokraattiset kustannukset mahdollisimman pieninä etenkin pk-yrityksille; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto tuki laajalti komission ehdotusta käynnistää tehostettu yhteistyömenettely yhteisestä EU:n patentista vuonna 2011; kehottaa edelleen uudistamaan standardointimenettelyjä erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla, koska standardien kehittämisen tulisi olla avointa ja perustua yhteentoimivuuteen ja varmistaa Euroopan teollisuuden kilpailukyky; katsoo, että kansainvälisten standardien asettaminen turvaa Euroopan teknologisen johtoaseman;
90. huomauttaa, että sisämarkkinoiden loppuun saattaminen on ehdottoman tärkeää Euroopan unionin teollisuuden kilpailukyvylle ja kasvulle; korostaa, että eurooppalaiset yritykset tarvitsevat sopivat puitteet tavaroiden ja palvelujen tarjonnan luomiseksi ja kehittämiseksi Euroopassa, ja on tältä osin tyytyväinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ("Single Market Act") sisältämiin ehdotuksiin; pyytää komissiota määrittelemään, miten laajaa tehokkuutta lisäävän yhdenmukaistamisen ja hallinnon parantamisen tulisi olla sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä, etenkin mitä tulee arvonlisäveroon, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja Euroopan unionin patenttiin, maailmanlaajuiseen standardointiin, merkintöihin ja erityisiin alakohtaisiin standardeihin;
91. kannustaa jäsenvaltioita ottamaan aktiivisemman roolin sisämarkkinoiden hallinnoinnissa lisäämällä jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyötä ja parantamalla sisämarkkinasääntöjen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden täytäntöönpanoa ja noudattamista paikan päällä; pyytää jäsenvaltioita vähentämään liiketoimintakustannuksia täydentävien toimien avulla, kuten tehokkaammilla sähköisillä viranomaispalveluilla;
92. korostaa, että viranomaisten on tuettava avainteknologioiden kehittymistä ja että on nopeutettava standardien kehittämistä olennaisen tärkeänä osana EU:n teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämistä ja uuden kasvun luomista ja että tämä koskee etenkin innovointia edistävien standardien kehittämistä keinona vastata esiin tuleviin ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin;
93. korostaa, että Euroopan standardointijärjestelmässä on otettava huomioon pk-yritysten ja käsityöläisyritysten erityispiirteet, etenkin ajatellen standardien käyttökustannusten alentamista, standardeista tiedottamista (yhteenvetojen julkaiseminen) tai rahoituksellista tukea; painottaa sitä tärkeää roolia, joka jäsenvaltioiden standardointielimillä on pk-yritysten ja käsityöläisyritysten standardointiprosessiin osallistumisen edistämisessä ja lisäämisessä kansallisen delegoinnin periaatteen mukaisesti;
94. korostaa, että on otettava huomioon tilanteet, jotka eivät nykyisin kuulu eurooppalaisen patenttilainsäädännön piiriin, esimerkiksi "liikesalaisuudet", jotta Euroopan teollisuus voi hyödyntää todellista tekijänoikeuksien suojaa tuotteissa ja menetelmissä Yhdysvaltain ja Japanin tapaan;
95. Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn ja teknisen etumatkan vahvistamiseksi muistuttaa, että pitäisi
· tukeutua eurooppalaiseen standardointijärjestelmään, jonka edut on näytetty toteen, ja lujittaa sitä, jotta se vastaisi paremmin innovoivien yritysten ja erityisesti pk-yritysten tarpeita
· vahvistaa yritysten ja erityisesti pk-yritysten osallistumista standardointiprosessiin ja varmistaa standardien korkeatasoinen edistäminen;
96. korostaa, että sisämarkkinoiden täydellisessä toteuttamisessa on vielä runsaasti mahdollisuuksia Euroopan teollisuuden suorituskyvyn parantamiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita purkamaan sisämarkkinoiden jäljellä olevat esteet;
97. kehottaa jäsenvaltioita – ottaen huomioon, että rakennemuutos on ensisijaisesti yritysten ja työmarkkinaosapuolien vastuulla – perustamaan rakennemuutoshankkeista vastaavia työryhmiä, jotka valvovat rakennemuutostoimia ja varmistavat talouden sujuvan rakennemuutoksen esimerkiksi parantamalla liikkuvuutta työmarkkinoilla, uudelleenkoulutusta ja muita toimia, joilla voitaisiin tarjota innovatiivisia ja kestäviä vaihtoehtoja sekä työntekijöille että yrityksille; katsoo, että EU:n rakennerahastojen tehtävää ja muutosprosessia koskevaa tutkimus- ja kehittämistyötä on tehostettava;
98. kehottaa investoimaan edelleen Euroopan teollisuuden työvoimaan siten, että korostetaan erityisesti työmarkkinaosapuolten alakohtaista vuoropuhelua, jotta voidaan hallita globalisaation aiheuttamia rakennemuutoksia ja edistää luonnonvaroja ja energiaa säästävää taloutta; rohkaisee työmarkkinaosapuolia alenevan työllisyyden aloilla vastaamaan haasteisiin varhaisessa vaiheessa ja tukemaan niin yksittäisiä työntekijöitä kuin siirtymävaiheessa olevaa alaa; korostaa, että siirtymävaihe on turvattava toimivilla sosiaaliturvajärjestelmillä, sillä tämä voi auttaa yksilöitä siirtymään uusia työpaikkoja luoville aloille;
99. kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja ehdottamaan työelämän siirtymien tukemista, vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta, edistämään ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa ja käyttämään työllisyyttä koskevia EU:n suuntaviivoja siten, että niiden avulla määritellään työsuhdeturva kunkin työelämän siirtymän tyypin elinkaaren aikana;
100. vaatii komissiolle aktiivisempaa roolia yhtiöiden uudelleenjärjestelyissä eurooppalaisten yritysneuvostojen kanssa; katsoo, että kaikki oleelliset tiedot on tuotava komission saataville mahdollisimman nopeasti, kun rakennemuutos toteutetaan, jotta se voi todella käyttää asemaansa jäsenvaltioiden eurooppalaisena keskustelukumppanina ja koordinoijana; katsoo, että tämä myös antaa komissiolle paremmat mahdollisuudet tarkastella ja arvioida valtiontukien käyttöä rakennemuutoksissa avustamisessa;
101. pyytää, että EU:n globalisaatiorahastoa arvioidaan ja uudistetaan perusteellisesti, jotta se on saatavilla nopeammin ja sen talousarviota tarkistetaan ylöspäin seuraavissa rahoitusnäkymissä; ehdottaa myös, että perustetaan eurooppalainen ympäristöön sopeutumisrahasto;
102. korostaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa työttömyysasteeseen koko Euroopassa ja huonontaa siten EU:n sosioekonomisia näkymiä ja lisää alueellisia eroja; painottaa tässä yhteydessä, että kilpailukykyinen, monipuolinen, terve ja kestävä teollisuus, joka perustuu etenkin dynaamisiin ja kilpailukykyisiin pk-yrityksiin, on olennaisen tärkeä koko Euroopan työntekijöiden tulevaisuuden kannalta; kehottaa hyödyntämään vanhempien työntekijöiden kokemusta ja ammattitaitoa, jotta nuoret sukupolvet voivat jatkaa heidän tehtävissään;
103. tunnustaa teollisen kehityksen alueelliset erot ennen kaikkea uusien jäsenvaltioiden teollisuuden alasajoprosessien yhteydessä, ja vaatii, että nämä otetaan myös mukaan kestävän teollisuuspolitiikan ja rakennerahastojen tukien jakamisen piiriin ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi;
104. korostaa pk-yritysten suurta merkitystä teollisuudessa ja erityisesti kestävien työpaikkojen takaamisessa aluetasolla sekä talouden ja luovan toiminnan dynamiikan ja voimakkaan kasvun säilyttämisessä ja kehottaa komissiota
· ottamaan paremmin huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteet ja niiden kohtaamat vaikeudet siten, että nopeutetaan SBA-aloitteen täytäntöönpanoa ja korjataan puutteet hyväksyttyjen suuntaviivojen soveltamisessa ja toteutetaan aiheellisia käytännön toimenpiteitä kuten hallintokulujen yksinkertaistaminen (sekä muut hallinnollisen taakan näkökohdat, esimerkiksi säädösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset) ja sovelletaan johdonmukaisesti pk-yritystestiä, jotta saataisiin viimeinkin aikaan Euroopan pk-yrityksiä hyödyttävää riittävää edistystä;
· tukemaan pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää tutkimuspalveluja ja tutkimusosaamista yliopistokonsortioiden ja säätiöiden kautta, sillä nämä ovat tutkimuksen ja markkinoiden välikäsinä toimivia rakenteita
· pidättäytymään laiminlyömästä yksityisen Eurooppa-yhtiön perussääntöä koskevaa kysymystä, joka on jo vuosia ollut keskeinen aihe Euroopan tasolla käytävässä keskustelussa
· edelleen pyrkimään pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseen ja erityisesti kehittämään kestäviä riskipääomamahdollisuuksia, vahvistamaan uuden rahoitusmarkkina-arkkitehtuurin yhteydessä pk-yritysten pitkän ja lyhyen aikavälin rahoitusmahdollisuuksia ja niiden suosimia rahoituslähteitä, avaamaan markkinat ja luomaan oikeudenmukaiset edellytykset kilpailulle, mikä antaisi nykyistä useammille yrittäjille ja pienyrityksille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä kaikkialla Euroopassa toimiviksi yrityksiksi
· tarkastelemaan EU:n pienten ja keskisuurten yritysten määritelmää sen joustavuuden lisäämiseksi tietyillä teollisuuden aloilla, joilla pk-yritykset eivät erityisten markkinarakenteiden vuoksi täytä myynnille ja työntekijöiden määrälle asetettuja rajoja, mutta ovat kuitenkin luonteeltaan keskikokoisia; pk-yritysten määritelmän muuttaminen ei kuitenkaan saa vaikuttaa sen tehokkuuteen
· asettamaan politiikan painopisteeksi pk-yrityksille annettavan vientineuvonnan erityisesti kolmansien maiden markkinoille pääsyssä, pitkäaikaisen läsnäolon varmistamisessa kyseisillä markkinoilla, henkisen omaisuuden suojelussa, kyseisen omaisuuden arvon optimoinnissa ja siihen liittyvän teknisen kehityksen edistämisessä
· vahvistamaan kansainvälistämistoimia pk-yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi ja niiden suuntaamiseksi kotimaan- ja maailmanmarkkinoille
· lisäämään pk-yritysten osallistumista tutkimusta ja kehitystä koskevissa ohjelmissa siten, että yksinkertaistetaan menettelyjä ja otetaan käyttöön tehokkaampi paikallistason tieto- ja tukijärjestelmä
· toteuttamaan hankkeita, jotka helpottavat pk-yritysten ja suurempien yritysten verkottumista kaikissa arvoketjun vaiheissa
· tarjoamaan käyttöön välineitä, jotka edistävät ekoinnovatiivisten pk-yritysten kehittämistä ja kasvua sekä ympäristöystävällisten teollisuusalueiden kehittämistä
· selvittämään, pystyvätkö keskikokoiset ja perheomistuksessa olevat yritykset, jotka eivät täytä pk-yritysten nykyisen määritelmän kriteerejä, käyttämään asianmukaisesti tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitettuja nykyisiä ja tulevia rahoitusmahdollisuuksia, jotka on suunnattu erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille
· lähentämään patenttien kysyntää ja tarjontaa erityisesti pk-yritysten tapauksessa ja vähentämään pk-yrityksille standardien käyttömahdollisuudesta aiheutuvia kustannuksia;
105. on sitä mieltä, että julkisista ostotarjouksista annettua direktiiviä on tarkistettava, jotta EU:lla olisi välineet vastustaa sellaisia hankkeita, jotka saattavat osoittautua – teollisuuden tai talouden kannalta tai yhteiskunnallisesti – haitallisiksi sosiaaliselle koheesiolle ja sisämarkkinoiden vakaudelle; katsoo, että unionin on voitava vastustaa sellaisilta yrityksiltä tulevia julkisia ostotarjouksia, jotka eivät osoita yhteiskunnallista vastuullisuutta ja/tai eivät täytä hyvälle hallintotavalle asetettuja vaatimuksia, samoin kuin julkisia ostotarjouksia, jotka kohdistuvat jäsenvaltioiden strategisina pitämiin aloihin, Euroopan unionin tekemien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;
106. kehottaa parantamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä;
107. katsoo, että alakohtaista tukipolitiikkaa ei pidä tarkastella vain kilpailulainsäädännön näkökulmasta vaan sitä on käytettävä Euroopan edun nimissä proaktiivisesti, avoimesti ja selkeiden sääntöjen pohjalta vahvistamaan innovointia, kilpailukykyä ja kestävien tuotteiden markkinoille saattamista tai teollisuuden rakennemuutoksen yhteydessä, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet sekä ilmasto- ja energiatavoitteet vuoteen 2020 mennessä; vastustaa erityisiä kansallisia valtiontukijärjestelmiä, sillä niissä ei noudateta sääntöjä ja luodaan näin ollen epätasa-arvoiset kilpailuolosuhteet;
108. katsoo, että kilpailupolitiikan on vastattava kunnianhimoisen teollisuuspolitiikan tarpeita sisämarkkinasäännöksiä noudattaen;
109. korostaa, että jäsenvaltioiden on helpompi saavuttaa kestävä ja terve kehitys teollisuuden alalla kauppapolitiikan vastavuoroisuuden periaatteen avulla; huomauttaa, että erilaiset kauppaa koskevat säännöt ja määräykset eivät saisi vaikuttaa haitallisesti alueellisiin verkostorakenteisiin ja kilpailuklustereihin, jotka vaikuttavat erityisesti pk-yrityksiin;
110. korostaa useiden viimeaikaisten tutkimusten tulosten mukaisesti, että alakohtaiset tuet edistävät kasvua, jos ne ovat sovitettavissa yhteen kilpailun säilyttämisen kanssa asianomaisilla aloilla ja jos niiden maksaminen kytketään mekanismeihin, joilla varmistetaan, että tehottomaksi osoittautuneisiin hankkeisiin ei myönnetä enempää rahoitusta; vaatii, että tällaisten tukien myöntämisen ehdoksi olisi järjestelmällisesti asetettava vaatimus, että tukea saaneet toiminnot pysyvät EU:ssa vähintään viiden vuoden ajan ja kymmenen vuoden ajan, jos kyseessä on tutkimus- ja kehitystoiminta;
111. huomauttaa tässä yhteydessä, että Euroopassa sijaitsevien toimipaikkojen on oltava kilpailukykyisiä kansainvälisessä kilpailussa erityisesti keskeisillä kehitystä vauhdittavilla teknologian aloilla;
112. katsoo, että vapaakauppa on jatkossakin Euroopan talouskasvun kulmakivi, ja kehottaa siksi laatimaan tulevat monen- ja kahdenväliset kauppasopimukset siten, että ne muodostavat osan teollisuuspoliittista strategiaa, joka perustuu oikeudenmukaiseen maailmanlaajuiseen kilpailuun ja vastavuoroisuuteen eurooppalaisten kauppakumppanien kanssa; katsoo, että kestävän kehityksen periaatteen huomioon ottamiseksi sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat ja asiaa koskevat normit olisi sisällytettävä vapaakauppasopimuksiin; katsoo, että on huolehdittava siitä, että Euroopan teollisuus ei joudu epäoikeudenmukaisten toimien uhkaamaksi kuten nyt aurinkoenergian alalla; muistuttaa, että sääntelyä koskevaa vuoropuhelua tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa on vahvistettava, jotta voidaan ehkäistä ja poistaa kaupan esteitä; katsoo, että tätä varten komission olisi seurattava tiiviisti EU:n kanssa kilpailevien kolmansien maiden hyväksymää ympäristölainsäädäntöä, valuuttakurssipolitiikkaa, valtiontukisääntöjä ja muita tukiohjelmia; kehottaa harkitsemaan ulkomaisia suoria sijoituksia koskevaa EU:n strategiaa nousevilla markkinoilla, jotta voidaan päästä paremmin uusille markkinoille ja kehittämään paikallista tuotantoa;
113. katsoo, että WTO:n monenkeskisessä järjestelmässä ja avoimilla ja tehokkaasti säännellyillä markkinoilla EU:n kauppapolitiikka tarvitsee tehokasta tuotantopohjaa, jota tukevat asianmukaiset alakohtaiset toimet ja jonka tavoitteena on kasvu ja kestävä kehitys;
114. katsoo, että talouden elpyminen, jota EU:n päätökset ja koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ovat tukeneet, antaa uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, jotka joutuvat yhä enemmän kilpailemaan maailmanlaajuisilla ja avoimilla markkinoilla;
115. katsoo myös, että EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivoissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tullitarkastusten yhdenmukaistaminen, joka on tärkeä väline väärentämisen torjunnassa ja Euroopan kuluttajien suojelemisessa; katsoo, että teollisuuspolitiikalla olisi myös varmistettava unionin ulkorajoilla sijaitsevien maiden tullimaksujen perimisjärjestelmien yhdenmukaistaminen, jotta estetään epäoikeudenmukainen kohtelu ja tuontiyrityksille ja EU:n teollisuuden kehitykselle koituvat haitat;
116. pitää vapaakauppaa keskeisenä tekijänä unionin teollisuuden kehityksen kannalta;
117. pyytää komissiota asettamaan EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivat kaupan edistämisestä Euroopan unionissa annettavien konkreettisten säädösten perustaksi;
118. kehottaa komissiota säädösehdotuksissaan parantamaan EU:n teollisuuden ympäristötoimien tehokkuutta ja samalla varmistamaan, että EU:n yhtenäismarkkinoille tuotaviin tuotteisiin sovelletaan samoja ympäristöstandardeja kuin Euroopan unionissa tuotettuihin tuotteisiin, ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota pelkän sääntöjen asettamisen sijasta myös niiden noudattamiseen;
119. kehottaa komissiota saavuttamaan tiedonannossa "Globaali Eurooppa" asetetut sekä kauppapolitiikasta annettavassa tulevassa tiedonannossa asetettavat tavoitteet, erityisesti kunnianhimoisen tavoitteen, joka koskee uusien markkinoiden avautumista Dohan kierroksella, esim. kemian- ja koneteollisuuden alakohtaiset sopimukset mukaan luettuina;
120. kehottaa säilyttämään tehokkaat kaupan suojakeinot, joilla torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia kaupallisia käytäntöjä, esimerkiksi raaka-aineiden toimitusten kaksoishinnoittelua sekä kotimaiselle teollisuudelle myönnettäviä tukia;
121. korostaa, että työntekijöiden ideoita ja kykyjä on hyödynnettävä teollisuuden uudistamisessa, ja toteaa siksi, että on saavutettava mahdollisimman suuri osallistuminen;
122. kehottaa komissiota luomaan rajatylittävien työehtosopimusten kehyksen, jotta voidaan myötävaikuttaa rajatylittävien sopimusten täytäntöönpanon valvontaan ja vastata työn organisointiin, koulutukseen sekä työoloihin ja työehtoihin liittyviin haasteisiin;
123. korostaa, että laadittaessa ja toteutettaessa EU:n teollisuuspolitiikkaa on säädettävä tuhottavia teollisuusjätteitä koskevista ehdoista ja näiden jätteiden sijoituspaikasta, varsinkin kun kyseessä ovat myrkylliset jätteet, jotta taataan, että teollisuusjätteistä ei tule ympäristöllistä, taloudellista tai sosiaalista taakkaa EU:ssa ja kolmansissa maissa sijaitseville yhteisöille;
124. katsoo, että sisämarkkinoiden tehokas valvonta on hyvin tärkeää, jotta Euroopan teollisuutta suojellaan epäreilulta kilpailulta; kannustaa komissiota esittämään kunnianhimoisia ehdotuksia, joilla pyritään uudistamaan nykyistä markkinavalvontajärjestelmää, vahvistamaan EU:n roolia jäsenvaltioiden markkinavalvonnan ja tulliviranomaisten koordinoinnissa sekä varmistamaan, että käytettävissä on riittävästi resursseja kaikissa jäsenvaltioissa;
125. pyytää komissiota jatkamaan paremman sääntelyn strategiaa ja kehittämään sisämarkkinoiden hallintaa esimerkiksi luomalla "keskitettyjä asiointipisteitä" koskevat säännöt ja edistämällä rajatylittäviä sähköisiä hallintoratkaisuja ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet;
126. huomauttaa, että kriisiaikana harmaan talouden ja pimeän työn kasvu on merkittävä kilpailua vääristävä tekijä; pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimet tämän ilmiön torjumiseksi;
127. korostaa työntekijöiden osallistumisen merkitystä talouskasvun ja -kehityksen lisäämisessä;
Toimialat
128. on vakuuttunut siitä, että horisontaalisen lähestymistavan ohella on tehtävä erityisiä alakohtaisia aloitteita, jotta edistetään nykyaikaistamista ja vahvistetaan kilpailukykyä, yksittäisten teollisuudenalojen kestävyyttä, niiden jakeluketjuja ja niihin liittyviä palveluja jakamalla parhaita käytäntöjä, laatimalla normeja, tekemällä esikuva-analyysejä ja käyttämällä vastaavia "pehmeitä" päätöksenteon välineitä, ja vaatii, että
· pannaan täytäntöön teollisuudenalojen tarpeita vastaavaksi räätälöidyllä tavalla nykyisten alakohtaisten toimien (työryhmät, korkean tason ryhmät, teknologia- ja innovaatiofoorumit kuten Cars 21 jne.) suositukset, joita komissio kehittää edelleen tasavertaisesti yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa, ja otetaan käyttöön uusia alakohtaisia aloitteita muilla soveltuvilla aloilla
· varmistetaan alakohtaisten toimintamallien kestävyyden arviointi EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden sekä luonnonvarojen tehokasta käyttöä koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisesti
· harkitaan kaikkia kyseeseen tulevia poliittisia toimia, myös esikuva-analyysejä ja standardeja sekä jatkuvia tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimia
· otetaan huomion kohteeksi erityisesti tärkeimmät eurooppalaiset teollisuudenalat ja ne alat, jotka kohtaavat suuria yhteiskunnallisia haasteita mutta joiden liiketoiminta- ja työllisyyspotentiaali on suuri
· kiinnitetään erityistä huomiota erilaisten monialaisten teknologioiden täydentävään luonteeseen sekä asianomaisten alojen lähentymiseen, jonka siirtyminen digitaalitalouteen on mahdollistanut
· kannustetaan kehittämään uusia toimia, kuten uusiutuvia energianlähteitä ja luovaa teollisuutta, sillä nämä ovat aloja, joilla EU on etulyöntiasemassa ja joilla on mahdollisuuksia luoda paljon työpaikkoja
· komissio esittää säännöllisesti edistymiskertomuksia;
129. katsoo, että eurooppalaisen teollisuuspolitiikan on perustuttava konkreettisiin hankkeisiin, joista on todellista hyötyä Euroopan yrityksille ja kansalaisille, kuten GMES-, Galileo- ja ITER-hankkeisiin;
130. huomauttaa, että Euroopan teollisuus on yhä riippuvaisempi yrityksille tarjottavista palveluista ja että sen vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotantoketjun kaikkiin tärkeimpiin osiin; pitää tältä osin tervetulleena komission osoittamaa halukkuutta suoda suurempi merkitys näille keskinäisille riippuvuussuhteille;
131. vahvistaa, että eurooppalaisen kaupparekisteripalvelun yhteenkytkettävyyden suhteen on edistyttävä nopeasti, millä taataan avoimuus ja tietojen luotettavuus sekä tuottajille että kuluttajille;
132. korostaa matkailualan merkitystä Euroopan unionissa, joka on maailman suosituin matkailukohde, ja tietyillä alueilla, joilla se on talouden tärkein tukipilari; tukee komission strategiaa, jossa matkailualan kilpailukykyä pyritään parantamaan laatua ja kestävää kehitystä koskevilla toimilla sekä toimilla, joilla lujitetaan mielikuvaa Euroopasta matkailukohteena;
133. kehottaa komissiota noudattamaan teollisuusalakohtaisissa toimintamalleissa kehitettyjä etenemissuunnitelmia ja päätelmiä; katsoo, että kyseiset etenemissuunnitelmat suovat teollisuudenalalle suunnitteluvarmuutta pitkällä aikavälillä ja ovat arvokas väline kilpailukyvyn säilyttämiseksi;
Vastuu
134. katsoo, että EU:n teollisuuden ja sidosryhmien olisi lisättävä investointejaan sekä yrityksiä, yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevia sitoumuksiaan ja tehtävä tiivistä yhteistyötä hyvien olosuhteiden kehittämiseksi; katsoo, että teollisuuden olisi pidettävä investoinnit ja tuotanto Euroopassa, vahvistettava omaa tutkimustyötään ja pyrittävä kestävään kasvuun, innovointiin ja oikeudenmukaisesti palkattuun työllisyyteen; katsoo, että teollisuuden on osallistuttava uuden osaamiskulttuurin luomiseen, tarjottava hyvät mahdollisuudet korkealaatuiseen koulutukseen ja kehitettävä lisää kestäviä tuote- ja prosessi-innovaatioita ja solmittava strategisia kumppanuuksia Euroopassa aina kun se on mahdollista;
135. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia sovitteluideoita uusien infrastruktuurien ja niiden täytäntöönpanon tueksi sekä kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi, jotta infrastruktuurit, jotka ovat välttämättömiä teollisen perustan uudistamiseksi kestävällä tavalla (esimerkiksi älyverkot, tuulivoimalat, uudet rautatieyhteydet), voitaisiin toteuttaa nopeasti;
136. on vakuuttunut siitä, että maailmanlaajuinen talouskriisi on tehnyt selväksi, että yritysten on noudatettava toiminnassaan asianmukaista varovaisuutta ja toimittava kaikilta osin yritysten sosiaalista vastuuta koskevien periaatteiden mukaisesti, ja katsoo, että tällä viitataan sekä yrityksen hyvään hallintotapaan, ympäristön kunnioittamiseen että sosiaalisen suojelun erinomaiseen tasoon;
Alueet
137. korostaa, että alueelliset rakenteet vahvistavat Euroopan teollisuutta merkittävästi; ottaa huomioon, että kilpailuklusterit ja innovaatioryhmittymät (yritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset, teknologiapalvelut, koulutuslaitokset jne.) sekä yritysten keskinäinen verkostoituminen (arvonmuodostusketjut, synergia) ja verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa, ovat olennaisia investointipäätösten kannalta; katsoo, että siksi olisi
· annettava parempaa tukea innovatiivisille klustereille ja verkostoille, erityisesti eurooppalaisille kilpailukykyklustereille ja uusille innovaatiokumppanuuksille, jotka on tarkoitus käynnistää vuonna 2011 osana Innovaatiounioni-aloitetta erityisesti keskeisillä kehitystä vauhdittavilla teknologian aloilla, jotta voidaan koordinoidusti siirtää tietoa, teknologiaa ja tutkimustuloksia, lisätä osaamista sekä tukea infrastruktuuria siten, että tämä asetetaan myös Euroopan aluekehitysrahaston painopisteeksi
· tuettava EU:n taholta alueellisia verkostorakenteita niiden kehittäessä teollista perustaa
· otettava klusterit ja verkostot eurooppalaisten foorumien suojaan, jotta voidaan parantaa klusterien ja verkostojen tukemista
· tuettava ns. kaupunginjohtajien sopimuksen ja älykkäitä kaupunkeja koskevan hankkeen kaltaisia aloitteita, sillä nämä hyödyttävät myös teollisuutta ja pk-yrityksiä
· vahvistettava Euroopan investointipankin taholta teollisuuspolitiikan ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välistä sidettä;
138. tunnustaa, että EU:n teollisuus myötävaikuttaa mielikuvaan sosioekonomisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, ja katsoo, että tuottava teollisuus on keskeinen edellytys EU:n alueiden taloudelliselle kasvulle ja sosiaaliselle vakaudelle;
139. kehottaa siksi käyttämään ja lujittamaan johdonmukaisesti alueilla saatavilla olevaa tieteellistä ja teknologista asiantuntemusta, erityisesti tärkeimmillä teknologian aloilla, ja edistämään edelleen klusteripolitiikkaa;
140. toteaa, että asianmukaisten digitaalisten perusrakenteiden ja innovatiivisen teknologian käyttöönotto on EU:n alueiden ja teollisuuden kilpailukyvyn lisäämisen avaintekijä; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan ala on keskeisessä asemassa muiden teollisuuden alojen tuottavuuden lisäämisessä; katsoo, että uudenaikaiset viestintäperusrakenteet, joilla on suuri siirtokapasiteetti, olisi ensisijaisesti rakennettava alueille, joilla on heikot viestintäperusrakenteet; katsoo, että tämä voisi houkutella julkisia ja yksityisiä investointeja ja, mikä tärkeintä, lisätä yritysten digitaalista lukutaitoa;
o
o o
141. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2010)0223.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2010)0209.
- [3] EUVL C 279E, 19.11.2009, s. 65.
- [4] http://ec.europa.eu/enterprise/newsroom/cf/document.cfm?action=display&doc_id=5784&userservice_id=1
PERUSTELUT
tilannekatsaus euroopan teollisuuteen
EU:n teollisuus tuottaa noin kolmasosan bruttolisäarvosta EU:ssa, kun liki kolme neljäsosaa Euroopan viennistä koostuu teollisuustuotteista, ja kolmasosa työpaikoista on teollisuudessa, joka antaa toimeentulon noin 57 miljoonalle henkilölle. Jos otetaan huomioon teollisuuden moninkertaistava vaikutus, eli se, että jokainen teollisuustyöpaikka luo noin kaksi muuta oheispalveluiden alalla, on teollisuuden vaikutus työllisyyteen entistäkin merkittävämpi.
Teollisuus EU27:ssä (Eurostat)
|
|
Bruttolisäarvon osuus prosentteina (2008) |
Työntekijämäärä (2008) prosenttiosuus miljoonaa |
Yritysten määrä x tuhat (2007) |
||
|
Kaivostoiminta ja louhinta |
1 |
0.4 |
0,8 |
21,4 |
|
|
Tehdasteollisuus |
16,8 |
16,8 |
37,0 |
2 323 |
|
|
Sähkön-, kaasun- ja vedenjakelu |
2,3 |
0,8 |
1,7 |
36,0 |
|
|
Rakentaminen |
6,4 |
8,4 |
17,0 |
3 090 |
|
|
Yhteensä |
26,5 |
26,4 |
56,5 |
5 470,4 |
|
teollisuuden uusi arvostus euroopassa
Äskettäinen ankara talouskriisi koetteli Euroopan teollisuutta. Kriisi paljasti kuitenkin teollisuuden merkityksen EU:n taloudelle ja sen myötä tuli selväksi, että teollisuuden tarpeiden kokonaisvaltaiseksi huomioon ottamiseksi ei ole ponnisteltu riittävästi nykyisessä haasteellisessa ilmapiirissä. Teollisuus jää nykyään usein paljon keskustelua aiheuttavan palvelu- ja rahoitusalan varjoon. EU:n teollisuuspolitiikka tiivistyi usein ajatukseen, jonka mukaan markkinoiden tulisi säännellä itse itseään, ja tätä ajatusta on tähän saakka sovellettu ensisijaisesti yksittäisten toimenpiteiden kautta ilman, että jäsenvaltiot olisivat niitä juurikaan koordinoineet keskenään. Politiikka perustui enimmäkseen muuttuviin olosuhteisiin sopeutumiseen ja kyse oli harvoin etukäteen tehtyyn arviointiin perustuvasta toiminnasta.
nykyiset haasteet
Teollisuudessa oli jo ennen talouskriisin puhkeamista käynnistetty prosessi rakenteiden järjestelemiseksi uudelleen. Tällä hetkellä se joutuu kohtaamaan joukon toisiaan vahvistavia haasteita:
a) Maailmantalouden kehityksessä tapahtuneilla yhä nopeammilla muutoksilla on aina ollut merkittävä vaikutus teollisuuteen. Kilpailun voimistumisen vuoksi kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden ja niiden perinteisesti hallitsemien alojen välinen jakolinja muuttuu päivittäin. Maailmanmarkkinoilla kysyntä muuttuu nopeasti ja liike-elämän on siksi suunnattava ja järjestettävä toimintansa uudelleen sekä erikoistuttava uudelleen. Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän kaltaisten nopeasti kasvavien talouksien vuoksi kansainvälinen työnjako on muuttunut, mikä lisää globalisaation aiheuttamia paineita.
b) Globalisaation muoto muuttuu vähitellen siirryttäessä maailmanlaajuiseen tietoyhteiskuntaan, jossa innovointi ja tutkimus edistävät kasvua ja kilpailukykyä tehokkaammin kuin miestyövoima ja ruumiillinen työ.
c) Ilmastonmuutos on peruuttamaton ja väistämätön. Maailmanlaajuisen talouskilpailun kiihtyminen rasittaa valtavasti kaikenlaisia resursseja. Kun otetaan huomioon tarve lievittää ilmastonmuutosta ja suojella biologista monimuotoisuutta raaka-aineiden huvetessa samalla kuin niiden kysyntä kasvaa, teollisuuden on siirryttävä hiilettömään ja resursseja tehokkaasti hyödyntävään tuotantoon.
d) Väestötieteelliset kehityskulut muuttavat perusteellisesti sekä kuluttajan että tuottajan profiilia. Keski-iän jatkuva nousu pakottaa kehittämään uusia tuotteita ja liikennemuotoja sekä järjestämään työvoima uudelleen. Pätevistä työntekijöistä on tulevaisuudessa pula.
e) Nopea kaupungistuminen asettaa uusia haasteita muun muassa liikkuvuudelle, rakennuksille ja logistiikalle.
teollisuuspolitiikan yhteisen lähestymistavan vahvistaminen
Eurooppa 2020 -strategiassa tunnustetaan esitetyn lippulaivahankkeen myötä ensimmäistä kertaa tarve löytää uusi lähestymistapa. On tullut aika, että EU hyödyntää täysimääräisesti yhteiset mahdollisuudet toteuttaa kestäviä uudistuksia ja kehittää teollista perustaansa edelleen luomalla laadukkaita työpaikkoja. Euroopan teollisuuden tulisi säilyttää johtoasemansa avainaloilla eikä muuttua muiden seuraajaksi. EU:n on aika valita oma tiensä kohti tulevaisuuden teollisuutta. EU:n on pidettävä huoli siitä, että lisäarvo luodaan EU:n omien rajojen sisäpuolella.
On selvää, että menestyksekkään teollisuuspolitiikan on perustuttava sekä
§ rahoitusalan uuteen arkkitehtuuriin että
§ talous-, vero- ja budjettipolitiikkojen selkeään makrotaloudelliseen koordinaatioon kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ilman verotuksen polkemista (eli yhdenmukaistamatta yritysverotusta).
Rahoitusmarkkinoiden itsesääntelyn mallin epäonnistumisen seurauksena on otettava käyttöön uusi kattava sääntelykehys, jonka avulla rahoitusjärjestelmä saadaan palautettua lähtökohtaansa: säästöjen muuttamiseen tuottaviksi investoinneiksi erityisesti teollisuuden ja pk-yritysten tarpeita varten.
EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklan tarjoamat mahdollisuudet olisi hyödynnettävä. EU:n ja jäsenvaltioiden olisi yhdessä kehitettävä johdonmukainen ja yksiselitteinen teollisuuspolitiikka sekä selkeä strategia indikaattoreineen politiikan menestyksekkään toteutumisen varmistamiseksi ja seuraamiseksi. Teollisuuspolitiikan erilaisia painotuksia (protektionismi, hallinto, kannustimet, kilpailukyky) ei saisi päästää valloilleen.
uusi yhteinen ja kestävä teollisuuspolitiikka eu:lle
EU:n teollisuuspolitiikalla olisi pyrittävä sekä uudistamaan teollista perustaa kestävällä, ympäristötehokkaalla ja kansainvälisesti kilpailukykyisellä tavalla että edistämään siirtymistä valtaosin tuotantoteollisuudesta tietoon perustuvaan teollisuuteen. On keskeisen tärkeää yhdistää kaikki EU:n politiikat, joihin sisältyy teollisuuteen vaikuttavia näkökohtia. Tämä edellyttää komission sisäisen yhteistyön nostamista uudelle tasolle sekä yhteistyötä kaikkien toimijoiden välillä.
Esittelijä katsoo, että teollisuutta koskevassa uudessa lähestymistavassa on otettava huomioon viisitoista olennaista "kulmakiveä":
1) Innovointiketjun rakentaminen
Tarvitsemme teollisuuteen liittyvää tutkimusta ja innovointien kehitys- ja soveltamistoimintaa – kokonaisen innovaatioketjun. Innovointiin sisältyy muutakin kuin tekniset innovaatiot: se käsittää myös organisaatiota, liiketoimintamallia, tuotesuunnittelua ja laatua koskevat innovaatiot. Innovoinnin edistämiseksi meidän on luotava innovointia tukeva kehys, joka koostuu normeista, standardeista, patenteista ja tekijä- ja teollisoikeuksien suojelemisesta. Meidän olisi tähdennettävä ja kehitettävä uusia alojen välisiä perusteknologioita (kuten tieto- ja viestintätekniikan, liikkuvuuden, energian ja bio- ja nanoteknologian alalla). Meidän on laadittava johdonmukaisia strategioita, joilla mahdollistetaan eri innovointialojen lähentyminen ja yhteistyö. EU:n innovointipolitiikka olisi kohdistettava arvoketjun aukkoihin. Kestävyyden, väestötieteellisten muutosten ja kaupungistumisen kaltaisia tulevaisuuden avainaloja olisi lähestyttävä uusin ratkaisuin.
2) Resurssitehokkuuden parantaminen
Työn tuottavuus on kehittynyt viime vuosikymmeninä paljon nopeammin kuin resurssitehokkuus (energia ja materiaali). Teollisuudessa työvoimakulujen osuus on noin 20 prosenttia, resurssikustannusten osuus on 40 prosenttia. EU:n standardeihin, kannustimiin, yhteisiin ja yrityskohtaisiin tavoitteisiin perustuva resurssien tuottavuuden voimakas kasvu sekä parasta saatavilla olevaa teknologiaa koskevien järjestelmien edistäminen vahvistaa Euroopan teollisuuden kestävyyttä ja yleistä kilpailukykyä avaamalla uusia markkinanäkymiä globaaleissa arvoketjuissa sekä turvaa työpaikkoja Euroopassa. Yritysten "ekologisen selkärepun" paino olisi laskettava pakollisen kestävyyskertomuksen laatimisen yhteydessä.
3) Kestäville tuotteille selkeät tavoitteet
Kestävää tuotantoa on tehostettava koordinoimalla ekoinnovatiivisia tuotestandardeja, jotka perustuvat elinkaarianalyyseihin (ekologista suunnittelua koskeva direktiivi, rakennuksia ja autoja koskevat standardit).
4) Julkisten tarjouskilpailuiden käyttö
Otettaessa käyttöön uusia ja kestäviä tuotteita ja palveluita olisi käytettävä julkisia tarjouskilpailuja sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Direktiivin 2004/18[1] tarjoamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä johdonmukaisesti. Lisäksi julkisia menoja on kohdistettava enemmän tulevaisuuteen liittyviin investointeihin niin, että ne hyödyttävät ensisijaisesti tietoon perustuvaa taloutta ja teollista innovointia.
5) Puhtaan energian tuotannon lisääminen
Energia- ja teollisuuspolitiikka liittyvät läheisesti toisiinsa. Asianmukainen energiahuolto on välttämättömyys ja uusiutuva energia muodostaa uusia kasvumarkkinoita, jotka tuottavat uusia laadukkaita työpaikkoja. Teollisuuspolitiikka edellyttää pitkän aikavälin energiapolitiikkaa, jolla huolehditaan ilmastonmuutospolitiikasta ja varmistetaan kohtuulliset energiahinnat ja energian huoltovarmuus sekä vältetään hiilivuotojen esiintyminen.
6) Vakuuttava raaka-ainestrategia
Euroopan teollisuus on riippuvainen raaka-ainevarojen luotettavasta saatavuudesta, joka on muodostunut yhä ongelmallisemmaksi. Resurssien riittävän ja oikeudenmukaisen tarjonnan varmistamisen ohella on samaan aikaan kehitettävä asianmukainen politiikka, jolla varmistetaan tarvittavan tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemana nykyisten resurssien korkea kierrätysaste (sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva direktiivi) sekä jätteiden viennin lopettaminen. Teollisuuden avainresurssien kansainvälistä ja oikeudenmukaista kauppaa koskevia esteitä on lakkaamatta pyrittävä poistamaan.
7) Kaupan uudelleenjärjestely oikeudenmukaisen rinnakkaiselon ja kestävän tuotannon edistämiseksi
On selvää, että kansainvälinen kauppapolitiikka on keskeisessä asemassa kestävää tuotantoa ajatellen. Kauppa ei ole erillinen päämäärä vaan osa teollisuusstrategiaa. Kauppapolitiikalla olisi turvattava oikeudenmukainen pääsy keskeisille ja kasvaville markkinoille. Monikeskisiin sääntöihin perustuva WTO:n järjestelmä riitojen ratkaisumenettelyineen on tehokkain ja oikeudenmukaisin keino, jolla kauppasuhteita voidaan hallita ja laajentaa avoimesti. Kestävä tuotanto edellyttää asianmukaisia työoloja ja palkkoja sekä pakollisia ympäristönormeja. Nämä olisi vahvistettava kauppasopimuksissa.
8) Pakollisen alakohtaisen teollisuuspolitiikan pääpiirteet
Erilaisille alakohtaisille toimintamalleille (työryhmät, korkean tason neuvoa-antavat elimet, innovaatiofoorumit kuten LeaderShip-ryhmä, CARS 21 -kehys, tieto- ja viestintäteknologian työryhmä, kemianteollisuuden korkean tason ryhmä) olisi luotava selkeät puitteet ja strategista sisältöä, kuten alakohtaisia vaikutusten arviointeja ja toimintasuunnitelmia kestävän kehityksen edistämiseksi.
9) Pk-yritysten osallistaminen
Pk-yritysten asemaa Euroopan teollisuuden selkärankana olisi vahvistettava parantamalla teknologian siirtoa ja helpottamalla rahoituksen saatavuutta pankkiluototuksen ja riskipääoman muodossa sekä järjestämällä unionin rahoitusta tutkimuksen puiteohjelman ohjelmien kautta. Lisäksi pk-yritysten osallistumisastetta julkisiin hankintamenettelyihin olisi pyrittävä nostamaan sekä parannettava niiden mahdollisuuksia kansainvälistyä.
10) Alueellisten vyöhykkeiden toimintakyvyn kehittäminen
EU:n politiikalla olisi edistettävä tehokkaammin innovaatioklustereita, jotta tiedonsiirtoa, tutkimustoimintaa, tutkintojen kehittämistä ja perusrakenteita voidaan kehittää koordinoidusti. Eurooppalaisten kilpailukykyklustereiden perustaminen ja se, että muodostetaan eri innovointitoimijoista (yhtiöt, yliopistot ja tutkimuskeskukset – "ekosysteemit") ja teollisuuden verkoista koostuvia uusia ryhmittymiä, joissa tieto virtaa eri toimintojen ja toimijoiden välillä, ovat keskeisiä tekijöitä investointipäätöksiä tehtäessä. Euroopan investointipankin on lujitettava teollisuuspolitiikan ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välistä yhteyttä.
11) Teollisten muutosten ennakoimisesta huolehtiminen
Teollisuuspolitiikalla olisi entistä enemmän pyrittävä ennakoimaan muutoksia ja vastattava niihin kehittämällä pitkän aikavälin strategioita. Tarvitaan uusi väline, jonka toteuttamiseen työmarkkinaosapuolet osallistuvat laajalla rintamalla.
12) Uudelleenjärjestelyistä huolehtiminen
Globalisaation tai rakenteellisten muutosten vuoksi toteutetuista uudelleenjärjestelyistä kärsimään joutuneita työntekijöitä ja yrityksiä varten olisi kehitettävä uusia tulevaisuudennäkymiä. Tämä voitaisiin toteuttaa luomalla uudelleenjärjestelyitä käsittelevä työryhmä ja vahvistamalla EU:n rakennerahastojen asemaa uudelleenjärjestelyjä koskevissa menettelyissä. Alueellisten erojen osalta on toteutettava toimia erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, joissa on meneillään teollisuuden vähentämisprosesseja.
13) Pätevyyksien parantaminen
Riittävän pätevän työvoiman tarjonta ei kykene vastaamaan Euroopan teollisuuden uudelleenjärjestely- ja uudistustarpeisiin. Koulutusjärjestelmiä sääntelevien viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten välille on käynnistettävä vuoropuhelu, jotta löydetään käytännön ratkaisuja koulusta työmarkkinoille siirtymisen hallitsemiseksi ja jatkokoulutusta koskevien prosessien toteuttamiseksi tavalla, joka hyödyttää eniten sekä työnantajia että työntekijöitä. Innovointi ja pätevöityminen edellyttää yliopistotason lisäkoulutusta.
14) Työntekijöiden osallistumisoikeuden laajentaminen
Parantamalla työntekijöiden osallistumisoikeutta varmistetaan kehityksen laatu ja ehkäistään heikot työolot uudistusprosessin aikana. Yritysten sosiaalista vastuuta koskevat järjestelmät tukevat yritysten sosiaalista ja kestävää kehitystä.
15) Pitkän aikavälin politiikat
Investointipäätökset ja teollisuuden innovointisyklit edellyttävät Euroopan teollisuuspolitiikan yhteisen lähestymistavan ohella myös pitkän aikavälin lainsäädäntötavoitteiden asettamista.
Yhdennetty ja kestävä teollisuuspolitiikka muodostaa kolikon yhden puolen: toinen puoli koostuu teollisuuden selkeästä sitoutumisesta EU-investointeihin, tutkimusvalmiuksien parantamiseen, uuden tutkintokulttuurin tukemiseen, resurssitehokkaisiin tuotteisiin ja valmistusmenetelmiin sekä EU:n yhtiöiden välisten strategisten kumppanuuksien muodostamiseen.
- [1] EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.
KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.12.2010)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta
(2010/2095(INI))
Valmistelija: Gianluca Susta
EHDOTUKSET
Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että WTO:n monenkeskisessä järjestelmässä ja avoimilla ja tehokkaasti säännellyillä markkinoilla EU:n kauppapolitiikka tarvitsee tehokasta tuotantopohjaa, jota tukevat asianmukaiset alakohtaiset toimet ja jonka tavoitteena on kasvu ja kestävä kehitys;
2. on vakuuttunut, että innovatiivinen ja laadukas teollinen tuotanto on ratkaisevan tärkeää EU:n kauppapolitiikassa ja kilpailukyvyn kannalta, Eurooppa 2020 -strategian mukaista ja vastaus talous- ja rahoituskriisiin, sillä sen avulla voidaan vähentää työttömyyttä ja jäsenvaltioiden velkaa, jakaa tasapuolisemmin vaurautta ja puolustaa eurooppalaista yhteiskuntamallia;
3. katsoo, että EU:n teollisuuspolitiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin asioihin: energiaa säästävän ja vähähiilisen tuotannon tukeminen, tekijänoikeuksien suojelu, pk-yritysten varallisuuden vahvistaminen ja rahoituksen saannin helpottaminen, pk-yritysten kansainvälistymisen edistäminen, suojattujen markkinoiden vapauttaminen, valuuttakurssien vakauttaminen, eurooppalaisten yritysten oikeudellisen suojan parantaminen ulkomailla sekä vilpillisen kilpailun, kilpailun vääristymien ja väärennösten torjuminen;
4. katsoo, että talouden elpyminen, jota EU:n päätökset ja koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ovat tukeneet, antaa uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, jotka joutuvat yhä enemmän kilpailemaan maailmanlaajuisilla ja avoimilla markkinoilla;
5. katsoo, että ulkoinen kilpailukyky on elintärkeää unionille ja että se perustuu tasapuoliseen kilpailuun kotimaisten ja ulkomaisten tuottajien välillä; katsoo näin ollen, että on varmistettava, että vilpillinen toiminta ei ole eurooppalaisten yritysten uhkana; korostaa kaupankäyntiä koskevan tehokkaan suojelujärjestelmän merkitystä ja muistuttaa, että tarvittaessa pitää kohdistaa kaupankäynnin suojeluvälineitä maihin, jotka eivät noudata kansainvälisen kaupankäynnin sääntöjä tai vapaakauppasopimuksia EU:n kanssa;
6. korostaa, että tulevia kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa on puolustettava EU:n etuja, jotta voidaan suojella teollisuutta ja työllisyyttä, ja kehottaa laatimaan tällaiset sopimukset siten, että ne kuuluvat oikeudenmukaiseen kilpailuun perustuvaan teollisuusstrategiaan; katsoo myös, että sosiaalisia ja ympäristönormeja koskevien oikeudellisesti sitovien lausekkeiden sisällyttämisestä vapaakauppasopimuksiin pitäisi tehdä yleinen käytäntö;
7. katsoo myös, että EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivoissa olisi otettava huomioon tullitarkastusten yhdenmukaistaminen, joka on tärkeä väline väärentämisen torjunnassa ja Euroopan kuluttajien suojelemisessa; katsoo, että teollisuuspolitiikalla olisi myös varmistettava unionin ulkorajoilla sijaitsevien maiden tullimaksujen perimisjärjestelmien yhdenmukaistaminen, jotta estetään epäoikeudenmukainen kohtelu ja tuontiyrityksille ja EU:n teollisuuden kehitykselle koituvat haitat;
8. katsoo, että EU:n teollisuuspolitiikalla olisi varmistettava kauppasääntöjen vastavuoroisuus eurooppalaisten yritysten suojelemiseksi ja markkinasäännösten noudattamiseksi suhteessa unionin kumppaneihin ja taloudellisiin kilpailijoihin;
9. pyytää komissiota asettamaan EU:n teollisuuspolitiikan suuntaviivat kaupan edistämisestä Euroopan unionissa annettavien konkreettisten säädösten perustaksi.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
1.12.2010 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
21 3 1 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
William (The Earl of) Dartmouth, Laima Liucija Andrikienė, David Campbell Bannerman, Harlem Désir, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Metin Kazak, Bernd Lange, David Martin, Vital Moreira, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Keith Taylor, Paweł Zalewski |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
George Sabin Cutaş, Małgorzata Handzlik, Syed Kamall, Jörg Leichtfried, Michael Theurer, Jarosław Leszek Wałęsa |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Markus Pieper, Giommaria Uggias |
|||||
TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.12.2010)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta
(2010/2095(INI))
Valmistelija: Olle Ludvigsson
EHDOTUKSET
Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että luotaessa teollisuuspolitiikkaa, joka tarjoaa parhaat olosuhteet säilyttää ja kehittää Eurooppaan vahva, kilpailukykyinen, kestävä ja monipuolinen teollinen perusta ja jolla tuetaan tehdasteollisuuden energia- ja resurssitehokkuuden lisäämistä, on välttämätöntä varmistaa kohtuulliset työolot ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus;
2. katsoo, että Euroopan on pysyttävä globaalilla teollisuuskartalla ja vahvistettava sillä asemaansa, erityisesti koska uusia teollisia mahdollisuuksia syntyy EU:n esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja energian aloilla tekemistä investointisitoumuksista, jotka avaavat uusia työllistämismahdollisuuksia korkean osaamisen alueilla;
3. kehottaa investoimaan edelleen Euroopan teollisuuden työvoimaan siten, että korostetaan erityisesti työmarkkinaosapuolten alakohtaista vuoropuhelua, jotta voidaan hallita globalisaation aiheuttamia rakennemuutoksia ja edistää luonnonvaroja ja energiaa säästävää taloutta; rohkaisee työmarkkinaosapuolia alenevan työllisyyden aloilla vastaamaan haasteisiin varhaisessa vaiheessa ja tukemaan niin yksittäisiä työntekijöitä kuin siirtymävaiheessa olevaa alaa; korostaa, että siirtymävaihe on turvattava toimivilla sosiaaliturvajärjestelmillä, sillä tämä voi auttaa yksilöitä siirtymään uusia työpaikkoja luoville aloille;
4. kannustaa käyttämään kaikkia innovatiivista teollisuutta ja uusia tekniikoita edistäviä toimenpiteitä, esimerkiksi vähentämään veroja ja keventämään hallinnollista taakkaa ja hillitsemään liiallista sääntelyä, jotta saataisiin aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja;
5. katsoo, että koska tuottavuuserot nopean talouskasvun maihin kutistuvat, EU:n on tehtävä enemmän työtä kilpailuetunsa kasvattamiseksi; katsoo, että EU:n teollisuuden kestävyyttä koskeva uusi pitkän aikavälin strategia on välttämätön osa Eurooppa 2020 ‑strategiaa; katsoo, että strategiassa on keskityttävä huipputason teollisuuteen, joka pystyy kilpailemaan globaalilla tasolla, ja edistettävä innovatiivisia teknisiä ratkaisuja muun muassa energiahuollon ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisen aloilla; katsoo, että strategian myötä olisi siirrettävä työpaikkoja vähähiiliseen teollisuuteen, korostettava osaamista ja luovuutta työntekijöiden, yritysten ja alueiden tärkeimpinä valmiuksina, edistettävä sosiaalista markkinataloutta ja tuettava aktiivisesti innovointia, investointeja, ammattikoulutusta, elinikäistä oppimista, tietämyksen ja taitojen siirtoa ja laadukkaiden työpaikkojen luomista uusilla toimialoilla ja erityisesti varmistettava nuorten pääsy näille uusille aloille; katsoo, että myös EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten kansainvälistäminen on keskeinen tekijä Euroopan kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin vahvistamisessa globalisoituneessa maailmassa;
6. vaatii, että edistetään työpaikkojen siirtämistä vähähiiliseen teollisuuteen, jonka yhteydessä osaamista ja luovuutta korostetaan työntekijöiden, yritysten ja alueiden tärkeimpinä valmiuksina ja tuetaan aktiivisesti innovointia, investointeja ja työpaikkojen luomista uusilla toimialoilla, joilla voimakkaaseen kansainväliseen kilpailuun on vastattava riittävillä investoinneilla sekä yhdistämällä kykyjä ja voimavaroja;
7. korostaa, että on edistettävä nuorten työmarkkinoille pääsyä oikeudenmukaisesti palkatun työharjoittelun ja laadukkaan oppisopimuskoulutuksen kautta;
8. kehottaa teollisuutta osallistumaan ekoinnovointiin työllistämismahdollisuuksiensa parantamiseksi; toteaa, että yrittäjille tiedottaminen – siten, että kerrotaan uusista liiketoimintamahdollisuuksista – on ratkaisevan tärkeää, jotta luonnonvaroja tehokkaasti käyttävän talouden ja kestävien toimialojen kehittämiseen tähtäävä strategia onnistuisi;
9. pitää kaikkien työntekijöiden valmiuksien kehittämistä välttämättömänä, heidän iästään ja taidoistaan riippumatta, jotta voidaan varmistaa uudelleenkoulutus ja ennakoida uusilla aloilla vaaditut taidot ja valmiudet, ja katsoo, että tämä on erityisen tärkeä strategia työttömyyden ja erityisesti kriisin vuoksi nyt korkeimmillaan EU:ssa olevan nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi; katsoo, että edellä mainittu olisi rahoitettava julkisella ja yksityisellä rahoituksella ja yhdistettävä ESR:n tavoitteiden uudistamiseen siten, että koulutuksessa sovelletaan räätälöityjä ratkaisuja; katsoo, että uudet pyrkimykset vähentää ammattitaidossa ilmeneviä puutteita useilla teollisuudenaloilla olisi asetettava ensisijaisiksi tavoitteiksi monilla politiikan aloilla, kuten koulutus-, työmarkkina- ja tiedepolitiikassa, ja että uusia osaamisvaatimuksia on tulevaisuudessa seurattava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa;
10. katsoo, että "globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka" voi saavuttaa tavoitteensa vain, jos sen yhteydessä tarkastellaan niitä nykyisiä alueellisia eroja, joita globalisaatiosta johtuva teollisuustuotannosta luopuminen on saanut aikaan; korostaa EU:n aluepolitiikan ja rakennerahastojen keskeistä asemaa tässä tehtävässä;
11. muistuttaa, että niiden työntekijöiden kouluttaminen ja elinikäinen oppiminen, joihin muutokset yrityksen tai teollisuudenalan tuotantoprosesseissa vaikuttavat, myös luo uusia työpaikkoja; kehottaa EU:ta kehittämään puitteet erityisesti tuotannon muutosten ja rakenneuudistusten ennakoimiselle ja antamaan kaikille asianomaisille työntekijöille oikeuden osallistua koulutukseen ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin;
12. kehottaa parantamaan ja yksinkertaistamaan ammattipätevyyden tunnustamista niin EU:n sisällä kuin kolmansien maiden ollessa kyseessä, jotta teollisuus voi tehokkaammin vastata koulutetun työvoiman tarpeeseen;
13. kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja ehdottamaan työelämän siirtymien tukemista, vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta, edistämään ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa ja käyttämään työllisyyttä koskevia EU:n suuntaviivoja siten, että niiden avulla määritellään työsuhdeturva kunkin työelämän siirtymän tyypin elinkaaren aikana;
14. kehottaa komissiota luomaan rajatylittävien työehtosopimusten kehyksen, jotta voidaan myötävaikuttaa rajatylittävien sopimusten täytäntöönpanon valvontaan ja vastata työn organisointiin, koulutukseen sekä työoloihin ja työehtoihin liittyviin haasteisiin;
15. kehottaa komissiota kehittämään edelleen yhdennettyä lähestymistapaa, jossa yhdistetään ne politiikanalat, joilla on vaikutusta teollisuuteen ja erityisesti työpaikkojen luomiseen EU:n teollisuudessa, eli muiden muassa kestävän kehityksen politiikka, aluepolitiikka, sosiaalipolitiikka, koulutus-, kauppa- ja kilpailupolitiikka sekä makrotalouspolitiikka;
16. pitää unionin taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeänä, että nuoret saadaan tietoisiksi korkeatasoisen yleissivistävän ja ammattikoulutuksen tarpeesta, jota heidän myöhempi työllistymisensä teollisuudessa edellyttää.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
2.12.2010 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
39 1 2 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Regina Bastos, Jean-Luc Bennahmias, Mara Bizzotto, Milan Cabrnoch, David Casa, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Marije Cornelissen, Frédéric Daerden, Karima Delli, Sari Essayah, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Pascale Gruny, Thomas Händel, Marian Harkin, Roger Helmer, Nadja Hirsch, Vincenzo Iovine, Liisa Jaakonsaari, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Raffaele Baldassarre, Vilija Blinkevičiūtė, Edite Estrela, Julie Girling, Sergio Gutiérrez Prieto, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Antigoni Papadopoulou, Evelyn Regner, Birgit Sippel, Csaba Sógor |
|||||
SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.1.2011)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta
(2010/2095(INI))
Valmistelija: Jürgen Creutzmann
EHDOTUKSET
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. korostaa, että Euroopan unionin kaiken kunnianhimoisen teollisuuspolitiikan pitäisi pohjautua sosiaaliseen markkinatalouteen ja nojautua vahvoihin sisämarkkinoihin sekä Euroopan unionin rajojen sisällä että sen ulkoisessa ulottuvuudessa ja että teollisuuspolitiikan avulla pitäisi pyrkiä vähentämään liiketoimintakustannuksia, jotta voidaan tukea unionin kilpailukykyistä ja kestävää teollisuutta; katsoo, että tässä yhteydessä on erittäin tärkeää vastata globalisoitumisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin hyödyntämällä kaikkia teollisuuspoliittisia välineitä (esimerkiksi tutkimuksen ja kehittämisen politiikkaa, alue- ja koheesiopolitiikkaa, kilpailupolitiikkaa, kauppapolitiikkaa ja "älykästä sääntelyä");
2. katsoo, että eurooppalaisen teollisuuspolitiikan on perustuttava konkreettisiin hankkeisiin, joista on todellista hyötyä Euroopan yrityksille ja kansalaisille, kuten GMES-, Galileo- ja ITER-hankkeisiin;
3. korostaa, että laadittaessa ja toteutettaessa EU:n teollisuuspolitiikkaa on säädettävä tuhottavia teollisuusjätteitä koskevista ehdoista ja näiden jätteiden sijoituspaikasta, varsinkin kun kyseessä ovat myrkylliset jätteet, jotta taataan, että teollisuusjätteistä ei tule ympäristöllistä, taloudellista tai sosiaalista taakkaa EU:ssa ja kolmansissa maissa sijaitseville yhteisöille;
4. huomauttaa, että sisämarkkinoiden loppuun saattaminen on ehdottoman tärkeää Euroopan unionin teollisuuden kilpailukyvylle ja kasvulle; korostaa, että eurooppalaiset yritykset tarvitsevat sopivat puitteet tavaroiden ja palvelujen tarjonnan luomiseksi ja kehittämiseksi Euroopassa, ja on tältä osin tyytyväinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ("Single Market Act") sisältämiin ehdotuksiin; pyytää komissiota määrittelemään, miten laajaa tehokkuutta lisäävän yhdenmukaistamisen ja hallinnon parantamisen tulisi olla sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä, etenkin mitä tulee arvonlisäveroon, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja Euroopan unionin patenttiin, maailmanlaajuiseen standardointiin, merkintöihin ja erityisiin alakohtaisiin standardeihin;
5. kannustaa jäsenvaltioita ottamaan aktiivisemman roolin sisämarkkinoiden hallinnoinnissa lisäämällä jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyötä ja parantamalla sisämarkkinasääntöjen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden täytäntöönpanoa ja noudattamista paikan päällä; pyytää jäsenvaltioita vähentämään liiketoimintakustannuksia täydentävien toimien avulla, kuten tehokkaammilla sähköisillä viranomaispalveluilla;
6. korostaa, että viranomaisten on tuettava avainteknologioiden kehittymistä ja että on nopeutettava standardien kehittämistä olennaisen tärkeänä osana EU:n teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämistä ja uuden kasvun luomista, etenkin sellaisten standardien, jotka lisäävät innovointia keinona vastata esiin tuleviin ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin;
7. toteaa, että Euroopan standardointijärjestelmä on menestyksekkäästi myötävaikuttanut sisämarkkinoiden loppuun saattamiseen ja Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn; pyytää silti komissiota ehdottamaan toimia eurooppalaisten standardien laadun parantamiseksi edelleen ja standardointimenettelyjen nopeuttamiseksi, jotta varmistetaan uusien teknologioiden nopeampi muuntaminen innovatiivisiksi tuotteiksi, joita voidaan myydä kaikkialla sisämarkkinoilla; huomauttaa, että lisäparannuksilla olisi pidettävä standardointiprosessi lähellä markkinoita ja lisättävä pk-yritysten osallistumista ja mahdollisuuksia päästä mukaan;
8. korostaa, että Euroopan standardointijärjestelmässä on otettava huomioon pk-yritysten ja käsityöläisyritysten erityispiirteet, etenkin ajatellen standardien käyttökustannusten alentamista, standardeista tiedottamista (yhteenvetojen julkaiseminen) tai rahoituksellista tukea; painottaa sitä tärkeää roolia, joka jäsenvaltioiden standardointielimillä on pk‑yritysten ja käsityöläisyritysten standardointiprosessiin osallistumisen edistämisessä ja lisäämisessä kansallisen delegoinnin periaatteen mukaisesti;
9. korostaa pk-yritysten ja käsityöläisteollisuuden taloudellista merkitystä Euroopan teollisuudelle; painottaa tämän vuoksi, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevalla aloitteella ("Small Business Act") edistettävä "pienet ensin" -periaate ("Think small first") on asetettava EU:n uuden teollisuuspolitiikan keskipisteeseen, jotta taataan näiden yritysten erityispiirteiden huomioon ottaminen sen laatimisessa ja toteuttamisessa;
10. korostaa, että Euroopan teollisuuspolitiikassa on otettava huomioon koko jakeluketju, joka on suureksi osaksi pk-yritysten varassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan ja parantamaan sellaisia aloitteita kuin Yritys-Eurooppa-verkosto, jotta pk-yrityksille saataisiin enemmän tietoa rajatylittävän yhteistyön mahdollisista eduista ja jotta lisättäisiin niiden pk-yritysten määrää, jotka saavat tukea uusille markkinoille pääsemisessä, uusien teknologioiden hankkimisessa ja unionin tarjoaman tai muun rahoituksen saamisessa;
11. katsoo, että sisämarkkinoiden tehokas valvonta on hyvin tärkeää, jotta Euroopan teollisuutta suojellaan epäreilulta kilpailulta; kannustaa komissiota esittämään kunnianhimoisia ehdotuksia, joilla pyritään uudistamaan nykyistä markkinavalvontajärjestelmää, vahvistamaan EU:n roolia jäsenvaltioiden markkinavalvonnan ja tulliviranomaisten koordinoinnissa sekä varmistamaan, että käytettävissä on riittävästi resursseja kaikissa jäsenvaltioissa;
12. pyytää komissiota jatkamaan paremman sääntelyn strategiaa ja kehittämään sisämarkkinoiden hallintaa esimerkiksi luomalla "keskitettyjä asiointipisteitä" koskevat säännöt ja edistämällä rajatylittäviä sähköisiä hallintoratkaisuja ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet; vaatii, että komission olisi tekemissään vaikutusten arvioinneissa kiinnitettävä enemmän huomiota uuden lainsäädännön vaikutuksiin teollisuuden kilpailukykyyn ja käytävä tässä mielessä läpi voimassa olevia säädöksiä;
13. toteaa, että esikaupallisilla hankinnoilla voidaan ratkaisevalla tavalla auttaa innovatiivisia ja vihreitä teknologioita uusille markkinoille ja samalla parantaa julkisten palvelujen laatua ja tehokkuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin viranomaisille nykyisistä mahdollisuuksista esikaupallisiin hankintoihin;
14. katsoo, että ei pidä aliarvioida julkisten hankintojen merkitystä innovatiivisen teollisuuspohjan edistämisessä; pyytää näin ollen EU:n jäsenvaltioita hyödyntämään täysipainoisesti esikaupallisia hankintoja innovaatioiden lähteenä ja välineenä parantaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin, ja katsoo, että siten voidaan tunnistaa eurooppalaisten yritysten tärkeimmät markkinat ja tehokkaasti vauhdittaa niiden toimintaa;
15. katsoo, että innovointi on kaikenlaisen teollisuuspolitiikan perustana; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tärkeimpiä teknologian aloja luomalla innovaatiotoimintaa suosivan ja tekniikan kannalta neutraalin ympäristön, niin että samalla taataan teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittaminen; katsoo tässä yhteydessä, että julkisia hankintoja koskevat sopimukset voivat olla merkittävässä asemassa, kun niissä korostetaan enemmän innovointiin kannustamista ja kestävien tuotteiden markkinointia erityisesti kehittämällä esikaupallisia hankintasopimuksia, joiden tekemisessä Euroopan unioni on kaukana tärkeimpien kilpailijoidensa takana; kannustaa julkisia viranomaisia edistämään tieteellisen tutkimustiedon avulla uuden teknologian yleistä hyväksyntää; pitää olennaisen tärkeänä henkisen pääoman vahvistamista, etenkin ryhtymällä toimiin aivovuodon estämiseksi Euroopasta ja edistämällä erilaisten ryhmittymien luomista innovatiivisille aloille, niin että taataan EU:n teollisuuden kasvu ja kilpailukyky, etenkin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta;
16. korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu on erittäin tärkeää eurooppalaisen taitotiedon suojelun ja unionin innovoinnin edistämisen kannalta, ja katsoo, että tähän sisältyy erityisesti väärennösten torjunnan lisääminen ja patenttikulujen vähentäminen Euroopassa; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan pyrkimyksiään Euroopan unionin patentin ja asianmukaisen riitojenratkaisujärjestelmän luomiseksi mahdollisimman pian sekä vahvistamaan tulliviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten välineitä ja niiden välistä koordinointia, jotta voidaan paremmin havaita väärennettyjen tuotteiden tulo sisämarkkinoille;
17. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota, jos Euroopan tason sopimus osoittautuu mahdottomaksi, jatkamaan ponnistelujaan Euroopan unionin patentin luomiseksi ja tiivistämään yhteistyötä, jotta kilpailukykyisen ja innovatiivisen eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kehitys olisi mahdollista;
18. panee merkille ne yhä suuremmat vaikeudet raaka-aineiden (esimerkiksi muiden kuin rautametallien) saatavuudessa, joita unionin korkean lisäarvon teollisuudenalat joutuvat kohtaamaan siitä syystä, että nousevan talouden maat aiheuttavat nopeasti kasvavia paineita maailmanlaajuisessa kysynnässä; painottaa, että ensisijaisesti olisi kehitettävä EU:n raaka-aineiden kierrätyspolitiikkaa ja että se olisi suunniteltava sellaiseksi, että sillä tuetaan EU:n teollisuuspolitiikkaa korjaamalla jätteiden kierrätykseen liittyvät ongelmat ja käyttämällä jätemateriaaleja mahdollisimman paljon uudelleen; pyytää komissiota johtamaan uuden, kestävää tuotantoa koskevan organisaatiomallin kehittämistä ottaen huomioon sykliset prosessit, jotka jo ovat käytössä monilla aloilla kuten alumiinipohjaisten tuotteiden valmistuksessa;
19. korostaa, että yritykset, varsinkaan pk-yritykset, eivät saa riittävästi rahoitusta ja että Euroopan unionin olisi tehtävä uudistuksia, jotta helpotettaisiin edellytyksiä investointien kehittämiseksi reaalitaloudessa; katsoo, että näin budjettikriisin yhteydessä on erityisen tärkeää tarkastella uusia rahoituskeinoja, joita ovat esimerkiksi riskipääomamarkkinoiden pirstoutumisen vähentäminen, julkisen ja yksityisen sektorin innovointia lisäävien kumppanuuksien (kuten yhteisten teknologia-aloitteiden) kehittäminen sekä EIP:n roolin vahvistaminen; korostaa, että on parannettava ja helpotettava pk-yritysten mahdollisuuksia rahoitusmarkkinoilla saatavana olevaan rahoitukseen;
20. katsoo, että kilpailupolitiikan on vastattava kunnianhimoisen teollisuuspolitiikan tarpeita sisämarkkinasäännöksiä noudattaen;
21. tähdentää, että työmarkkinaosapuolet ovat pätevimpiä hoitamaan talouskriisin vaatimat muutokset, ja on tyytyväinen sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyvään ehdotukseen käynnistää työmarkkinaosapuolten yhteinen kuuleminen eurooppalaisen kehyksen luomiseksi sellaista yritysten rakenneuudistuksia koskevaa etukäteissuunnitelmaa varten, jolla pyritään käyttämään rakenneuudistukseen varattuja varoja tehokkaammin;
22. huomauttaa, että Euroopan teollisuus on yhä riippuvaisempi yrityksille tarjottavista palveluista ja että sen vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotantoketjun kaikkiin tärkeimpiin osiin; iloitsee tältä osin komission osoittamasta halukkuudesta suoda suurempi merkitys näille keskinäisille riippuvuussuhteille;
23. vahvistaa, että eurooppalaisen kaupparekisteripalvelun yhteenkytkettävyyden suhteen on edistyttävä nopeasti, millä taataan avoimuus ja tietojen luotettavuus sekä tuottajille että kuluttajille;
24. pyytää komissiota varmistamaan, että Euroopan teollisuuden toimintaedellytykset ovat kaikkialla samanarvoiset sääntelyvaatimusten ja kumppanien markkinoille pääsyn osalta, erityisesti julkisten hankintojen ollessa kyseessä, ja laatimaan strategian pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseksi; katsoo, että globalisaation aikakaudella EU:n kunnianhimoisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin strategioihin on sisällyttävä aito ulkoinen ulottuvuus; katsoo, että Euroopan pitäisi puolustaa etujaan ja arvojaan vakuuttavammin ja vastavuoroisuuden ja keskinäisen hyödyn hengessä.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
10.1.2011 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
27 2 1 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Cristian Silviu Buşoi, Lara Comi, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Christian Engström, Philippe Juvin, Sandra Kalniete, Edvard Kožušník, Kurt Lechner, Hans-Peter Mayer, Mitro Repo, Robert Rochefort, Heide Rühle, Andreas Schwab, Laurence J.A.J. Stassen, Bernadette Vergnaud |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Regina Bastos, Cornelis de Jong, Frank Engel, Ashley Fox, Jean-Paul Gauzès, Liem Hoang Ngoc, María Irigoyen Pérez, Othmar Karas, Lena Kolarska-Bobińska, Constance Le Grip, Emma McClarkin, Antonyia Parvanova, Sylvana Rapti, Marek Siwiec |
|||||
ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.12.2010)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta
(2010/2095(INI))
Valmistelija: Francesco De Angelis
EHDOTUKSET
Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. tunnustaa, että EU:n teollisuus myötävaikuttaa mielikuvaan sosioekonomisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, ja katsoo, että tuottava teollisuus on keskeinen edellytys EU:n alueiden taloudelliselle kasvulle ja sosiaaliselle vakaudelle;
2. katsoo, että EU:n "globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka" voi saavuttaa tavoitteensa vain, jos siinä käsitellään sitä, miten laajasti unionin toimintalinjoja mukautetaan tuleviin haasteisiin, joita Euroopan alueet ja niiden paikalliset teollisuudenalat kohtaavat nyt ja tulevina vuosina, ja jos vastaavat EU:n politiikat johtavat EU:n teollisuuden keskeisinä toimijoina olevien pk-yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn paranemiseen; korostaa tässä yhteydessä, että taloudellisia, demografisia sekä ilmastoa ja energiaa koskevia muutoksia on tarkasteltava lähemmin niiden alueellisen ulottuvuuden kannalta ottamalla huomioon mahdolliset alueelliset erot, joita näistä haasteita syntyy ja jotka vaikuttavat EU:n teollisuuden tasasuhteiseen kasvuun; korostaa alueiden johtavaa asemaa, kun edistetään teollisuuden muuttamista ekologiseksi ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä;
3. on tietoinen kolmesta haasteesta, joihin EU:n teollisuuspolitiikan on vastattava:
i) Keski- ja Itä‑Euroopan talouksien muuttaminen markkinatalouksiksi
ii) viimeaikainen talouden laskusuhdanne
iii) teollisuustuotannon varmistaminen tulevaisuudessa;
katsoo sen tähden, että toteutettavilla toimilla on pyrittävä
i) vapauttamaan ja parantamaan teollisuuden ja yritysten yleistä toimintaympäristöä EU:ssa
ii) poistamaan tarpeettomat säännökset ja toimet, joilla heikennetään EU:n teollisuuden asemaa suhteessa kilpailuun maailmanmarkkinoilla
iii) hyödyntämään tutkimus-, kehittämis- ja innovointimahdollisuuksia;
4. panee merkille, että pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat suurimman osan Euroopan teollisuusmarkkinoista ja että keskisuurilla yrityksillä on johtava asema paikallisen talouskasvun edistämisessä ja sellaisten työpaikkojen luomisessa, joita ei voida siirtää toisaalle; katsoo, että Euroopan teollisuuden tulevaisuutta koskevassa strategiassa olisi siten keskityttävä ensisijaisesti tarkastelemaan tehostetusti pk-yrityksiä, jotka ovat talouden kilpailukyvyn ja alueellisen yhteenkuuluvuuden avaintekijä, unohtamatta kuitenkaan täysin alueille tärkeiden globaalien toimijoiden toimintaedellytyksiä, joilla on suuri merkitys Euroopan kilpailukyvylle kansainvälisessä mittakaavassa; vaatii, että EU:n rahoituksen saantia koskevien menettelyjen yksinkertaistamista jatketaan ja että pk-yritykset voisivat saada suoraan tällaista rahoitusta;
5. korostaa Small Business Act -aloitteen täysimääräisen täytäntöönpanon merkitystä yhtenä keinona hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja pk-yritysten aseman parantamiseksi sisämarkkinoilla; pitää tervetulleena rahoitusmahdollisuuksien saatavuutta käsittelevän pysyvän pk-yritysten foorumin perustamista ja vaatii luomaan pk-yritysten rahoituksen saannin todellista helpottamista EU:ssa koskevan yhteisen strategian;
6. korostaa, että globaali talouskriisi vaikuttaa työttömyysasteeseen koko Euroopassa ja huonontaa siten EU:n sosioekonomisia näkymiä ja lisää alueellisia eroja; painottaa tässä yhteydessä, että kilpailukykyinen, monipuolinen, terve ja kestävä teollisuus, joka perustuu etenkin dynaamisiin ja kilpailukykyisiin pk-yrityksiin, on olennaisen tärkeä koko Euroopan työntekijöiden tulevaisuuden kannalta; suosittaa hyödyntämään vanhempien työntekijöiden kokemusta ja ammattitaitoa, jotta nuoret sukupolvet voivat jatkaa heidän tehtävissään;
7. huomauttaa, että kriisiaikana harmaan talouden ja laittoman toiminnan kasvu on merkittävä kilpailua vääristävä tekijä; pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimet tämän ilmiön torjumiseksi;
8. vaatii uutta perustaa kestävälle teollisuuspolitiikalle, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan, ja korostaa, että komission on laadittava yhteinen teollisuusstrategia yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa ja kuultava sen yhteydessä säännöllisesti itse teollisuutta paremman sääntelyn strategiassa vahvistettujen säännösten mukaisesti;
9. muistuttaa, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset myötävaikuttavat aktiivisesti teollisuustoiminnan tukemiseen joko innovoiville yrityksille tarjottujen tukien tai työntekijöiden koulutusta tai ammattipätevyyttä lisäävien toimien avulla; toteaa, että näihin toimiin voidaan myöntää yhteisrahoitusta rakennerahastoista, ja katsoo, että rakennerahastojen asemaa teollisuuspolitiikassa alueellisella ja paikallisella tasolla olisi lujitettava edelleen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseksi;
10. on huolissaan siitä, että yritykset hyödyntävät niukasti rakennerahastoja innovaatiohankkeidensa rahoittamiseen; katsoo, että hallinnointiviranomaisten olisi pyrittävä tekemään toimintaohjelmat paremmin tunnetuksi yritysten keskuudessa ja annettava niille kaikki tarvittava apu hankkeiden laatimisessa;
11. huomauttaa, että sidosryhmien kanssa käytävän rakentavan vuoropuhelun lujittaminen on keskeinen toimintatapa hyvien käytäntöjen panemiseksi täytäntöön eurooppalaisissa yrityksissä ja alueelliseen lähestymistapaan perustuvien odotettavissa olevien toimenpiteiden yhteisen seurannan ja arvioinnin tehostamiseksi;
12. tunnustaa, että tutkimus ja innovointi on kaikkien teollisuudenalojen yhteinen tarve, ja katsoo, että EU:n koheesion, tutkimuksen ja innovoinnin eri välineet olisi tehokkuuden vuoksi pantava täytäntöön yhtenäisesti; korostaa, että on pyrittävä löytämään näiden välineiden yhteisvaikutukset;
13. korostaa, että innovoinnin alalla aktiivisesti toimivia pk-yrityksiä on tuettava kansallisella ja Euroopan tasolla koordinoitujen toimintalinjojen ja toimien avulla tiiviissä yhteydessä teollisuuden ja talouden toimijoiden kehitystarpeiden kanssa tutkimuksen ja innovoinnin tulosten täytäntöönpanon tehostamiseksi, jotta parannetaan EU:n teollisuuden kilpailumahdollisuuksia;
14. korostaa, että on tärkeää panostaa tutkimukseen ja innovointiin alueellisella tasolla lähellä sellaisia toimijoita kuin yliopistot, julkiset tutkimuslaitokset, pk-yritykset ja teollisuus edistämällä tietämyksen siirtoon liittyvää kumppanuutta ja alueiden välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa; kehottaa komissiota tässä yhteydessä investoimaan innovaatioklustereihin ja -verkostoihin, myös pieniin ja keskisuuriin, ottamalla sidosryhmät täysimääräisesti mukaan toimintaan ja tehostamalla yhteistyötä Euroopan investointipankin kanssa ja pysyvässä teollisuuspoliittisessa työryhmässä;
15. kehottaa siksi käyttämään ja lujittamaan johdonmukaisesti alueilla saatavilla olevaa tieteellistä ja teknologista asiantuntemusta, erityisesti tärkeimmillä teknologian aloilla, ja edistämään edelleen klusteripolitiikkaa;
16. painottaa, että alueelliset rakenteet osallistuvat aktiivisesti EU:n teollisuuden lujittamiseen; katsoo näin ollen, että innovaatioklustereille ja -verkostoille myönnettävää tukea on lisättävä, erityisesti tärkeimmillä teknologian aloilla, jotta voidaan edistää koordinoidusti osaamisen välittämistä, tutkimusta, asiantuntemusta ja perusrakenteita;
17. huomauttaa, että tutkimus- ja kehittämismahdollisuuksiin liittyvät kasvavat alueelliset erot muodostavat haasteen, johon on vastattava paitsi koheesiopolitiikan myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikan keinoin; kehottaa tässä yhteydessä tutkimusmäärärahojen lisäksi jakamaan uudelleen rahoitus samojen toimintaohjelmien sisällä, jotta voidaan tukea innovointia ja tehostaa tutkimustulosten käyttöä yhteiskuntaa hyödyttävissä kaupallisissa ratkaisuissa;
18. toteaa, että asianmukaisten digitaalisten perusrakenteiden ja innovatiivisen teknologian käyttöönotto on EU:n alueiden ja teollisuuden kilpailukyvyn lisäämisen avaintekijä; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan ala on keskeisessä asemassa muiden teollisuuden alojen tuottavuuden lisäämisessä; katsoo, että uudenaikaiset viestintäperusrakenteet, joilla on suuri siirtokapasiteetti, olisi ensisijaisesti rakennettava alueille, joilla on heikot viestintäperusrakenteet; katsoo, että tämä voisi houkutella julkisia ja yksityisiä investointeja ja, mikä tärkeintä, lisätä yritysten digitaalista lukutaitoa;
19. korostaa, että tasapainoinen ja kestävä resurssitehokkuussuunnitelma sekä aloitteet, joilla pyritään luomaan yhteiset ja vapautetut EU:n energiamarkkinat, ovat keskeisiä välineitä, joilla eurooppalaiset yritykset saadaan omaksumaan kilpailuhenkinen teollisuusstrategia; muistuttaa, että unionin on nähtävä tämä haasteena sellaisen alueellisen innovointipolitiikan kehittämiselle, joka perustuu kunkin alueen objektiivisiin mahdollisuuksiin erityisesti kestävän teollisuuspolitiikan alalla; korostaa, että raaka- ja apuaineita koskevien ympäristönormien sekä energian huoltovarmuutta ja liikennettä koskevien normien olisi lujitettava yhteiskunnallista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta eivätkä ne saisi lisätä keskusta- ja reuna-alueiden välistä etäisyyttä ja normeissa olisi erityisesti otettava huomioon syrjäiset alueet ja saaret sekä niiden tarpeet; pyytää tätä varten, että näillä alueilla toteutetaan teollisuuspolitiikkaa, jolla voidaan edistää aloja, joilla on enemmän mahdollisuuksia, kuten matkailu ja uusiutuvat energialähteet sekä merenkulkualaan ja maatalousalaan liittyvä tutkimus ja innovointi;
20. painottaa, että yritysten yleinen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, ja katsoo tässä yhteydessä, että tarvitaan soveltuvia investointeja perusrakenteiden ja palvelujen kehittämiseksi ja mukauttamiseksi liikenteen, viestinnän ja energian alalla, jotta voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin;
21. huomauttaa, että EU:n yhteisessä teollisuusstrategiassa olisi keskityttävä osaamisvajeen täyttämiseen; korostaa tässä yhteydessä tarvetta koordinoida aloitteita, joilla vahvistetaan tietojen jakamista ja "STEM"-aineiden (science, technology, engineering and mathematics) koulutusta kaikilla tasoilla samalla kun edistetään koordinoitua ja kohdennettua jatkokoulutusta; korostaa, että tarvitaan yleistä lähestymistapaa, jolla pyritään parantamaan ammattitaitoa uusiutuvien energialähteiden, puhtaiden teollisuusprosessien ja liikenteen alalla; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään yrittäjyyttä koskevan ammattikoulutuksen yliopistojen opinto-ohjelmiin ja muuhun korkea-asteen koulutukseen; korostaa, että Euroopan sosiaalirahastoa on mukautettava teollisuuden muuttuviin tarpeisiin;
22. korostaa, että jäsenvaltioiden on helpompi saavuttaa kestävä ja terve kehitys teollisuuden alalla kauppapolitiikan vastavuoroisuuden periaatteen avulla; huomauttaa, että erilaiset kauppaa koskevat säännöt ja määräykset eivät saisi vaikuttaa haitallisesti alueellisiin verkostorakenteisiin ja kilpailuklustereihin, jotka vaikuttavat erityisesti pk-yrityksiin;
23. korostaa teollisen kehityksen alueellisia eroja ja vaatii, että myös nämä otetaan mukaan täysimääräisesti uuteen kestävään teollisuuspolitiikkaan; kehottaa lisäksi komissiota hyväksymään monitasoisen hallinnollisen lähestymistavan ja toistaa tarpeen ottaa huomioon Euroopan eri alueiden erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset edellytykset sekä innovaatiokyvyn ja yrittäjähengen eroavaisuudet;
24. korostaa matkailualan merkitystä Euroopan unionissa, joka on maailman suosituin matkailukohde, ja tietyillä alueilla, joilla se on talouden tärkein tukipilari; tukee Euroopan komission strategiaa, jossa matkailualan kilpailukykyä pyritään parantamaan laatua ja kestävää kehitystä koskevilla toimilla sekä toimilla, joilla lujitetaan mielikuvaa Euroopasta matkailukohteena;
25. korostaa, että hyvin organisoitu monitasoinen hallinto on oleellisen tärkeä EU:n tehokkaan teollisuuspolitiikan kannalta globalisaation aikakaudella.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
30.11.2010 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
40 1 2 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Sophie Auconie, Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, Zuzana Brzobohatá, Alain Cadec, Francesco De Angelis, Tamás Deutsch, Danuta Maria Hübner, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Juozas Imbrasas, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Tomasz Piotr Poręba, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Csanád Szegedi, Nuno Teixeira, Michail Tremopoulos, Viktor Uspaskich, Lambert van Nistelrooij, Hermann Winkler, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Vasilica Viorica Dăncilă, Jens Geier, Andrey Kovatchev, Elisabeth Schroedter, Dimitar Stoyanov, László Surján, Derek Vaughan, Sabine Verheyen |
|||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
27.1.2011 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
48 0 2 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Jan Březina, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Ioan Enciu, Gaston Franco, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Jacky Hénin, Romana Jordan Cizelj, Lena Kolarska-Bobińska, Béla Kovács, Judith A. Merkies, Jaroslav Paška, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Niki Tzavela, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Antonio Cancian, Rachida Dati, Ilda Figueiredo, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jolanta Emilia Hibner, Yannick Jadot, Oriol Junqueras Vies, Bernd Lange, Vladko Todorov Panayotov, Peter Skinner, Silvia-Adriana Ţicău, Catherine Trautmann |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Marit Paulsen |
|||||