Menettely : 2010/2085(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0033/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0033/2011

Keskustelut :

PV 07/03/2011 - 22
CRE 07/03/2011 - 22

Äänestykset :

PV 08/03/2011 - 9.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0076

MIETINTÖ     
PDF 194kWORD 132k
24.2.2011
PE 452.795v03-00 A7-0033/2011

yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinoiden valvonnasta

(2010/2085(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Esittelijä: Christel Schaldemose

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinoiden valvonnasta

(2010/2085(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY(1),

–   ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008(2),

–   ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY(3),

–   ottaa huomioon 16. joulukuuta 2009 annetun komission päätöksen direktiivin 2001/95/EY (yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi) 12 artiklan nojalla perustetun yhteisön nopean tietojenvaihtojärjestelmän (RAPEX) ja 11 artiklan nojalla perustetun ilmoitusmenettelyn hallinnointia koskevista ohjeista (2010/15/EU)(4),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY täytäntöönpanosta (KOM(2008)0905),

–   ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 18. toukokuuta 2010 julkaiseman työasiakirjan tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisesta ja työasiakirjaan sisältyvän tiivistelmän kaavailluista toimista ("Revision of the General Product Safety Directive: Summary envisaged actions"),

–   ottaa huomioon komission yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston 15. huhtikuuta 2010 julkaiseman etenemissuunnitelman, joka koskee mukautusta uuteen lainsäädäntökehykseen (päätös 768/2008) ("Alignment to the New Legislative Framework",

–   ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 25. maaliskuuta 2010 julkaiseman etenemissuunnitelman, joka koskee yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY tarkistamista,

–   ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 2. maaliskuuta 2010 julkaiseman työasiakirjan yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 2001/95/EY ja asetukseen (EY) N:o 765/2008 sisältyvien markkinavalvontaa koskevien säännösten välisestä suhteesta,

–   ottaa huomioon komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 15. syyskuuta 2009 julkaiseman työasiakirjan tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisesta ja siinä kartoitetut tärkeimmät kysymykset ("Revision of the General Product Safety Directive: Identification of the Key Issues"),

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman, lokakuussa 2009 julkaistun muistion markkinavalvonnasta jäsenvaltioissa,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan tilaaman, syyskuussa 2010 julkaistun muistion yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinavalvonnasta,

–   ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinavalvonnasta 30. syyskuuta 2010 järjestetyn seminaarin,

–   ottaa huomioon EU:n, Yhdysvaltojen ja Kiinan kolmenvälisen huippukokouksen, joka järjestettiin Shanghaissa 25. ja 26. lokakuuta 2010,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7‑0033/2011),

A. katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikki EU:n markkinoille saatetut tuotteet ovat turvallisia, jotta voidaan taata korkeatasoinen suoja muun muassa kuluttajille,

B.  ottaa huomioon, että uusi lainsäädäntökehys hyväksyttiin heinäkuussa 2008 ja markkinavalvonnasta annettua asetusta (EY) N:o 765/2008 on sovellettu 1. tammikuuta 2010 alkaen,

C. katsoo, että yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä 2001/95/EY (jäljempänä: tuoteturvallisuusdirektiivi), jolla vahvistetaan yhteisön tasolla kulutustuotteiden yleiset turvallisuusvaatimukset, on tarkistettava ja se on saatettava integroimalla uuden lainsäädäntökehyksen, erityisesti markkinavalvonnasta annetun asetuksen, mukaiseksi,

D. ottaa huomioon, että tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva lainsäädäntökehys koostuu kolmesta säädöksestä (tuoteturvallisuusdirektiivi, uusi lainsäädäntökehys ja alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit), mikä aiheuttaa epävarmuutta ja sekaannusta sisämarkkinoilla,

E.  ottaa huomioon, että markkinavalvonnan taso vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja monet niistä eivät osoita tarvittavia resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan ja tulkitsevat eri tavalla käsitettä "vakavan vaaran aiheuttava tuote", mikä voi luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, häiritä kilpailua ja vaarantaa kuluttajien turvallisuuden sisämarkkinoilla,

F.  pitää markkinavalvontaviranomaisten yhteistyötä ja yhteistä markkinavalvontaa olennaisen tärkeinä ja katsookin, että niitä olisi vahvistettava entisestään ja että tähän olisi osoitettava resursseja,

G. katsoo, että asetusten etuna direktiiveihin nähden ovat selvyys, ennakoitavuus ja tehokkuus, kuten myös Montin mietinnössä todetaan,

Markkinavalvonta

Johdanto

1.  katsoo, että markkinavalvontaa koskeva nykyinen lainsäädäntökehys ei mahdollista riittävää johdonmukaisuutta ja että sen vuoksi sitä olisi tarkistettava ja koordinoitava edelleen;

2.  ehdottaa komissiolle, että markkinavalvonnalle olisi luotava yhteinen eurooppalainen kehys, joka koskee kaikkia sisämarkkinoilla olevia tai EU:n markkinoille tulevia tuotteita; kehottaa komissiota edistämään aktiivisemmin Euroopan markkinavalvontaviranomaisten, tulliviranomaisten ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimien koordinointia;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön riittävät resurssit tehokkaisiin markkinavalvontatoimiin; korostaa, että toimimattomat markkinavalvontajärjestelmät voisivat vääristää kilpailua, vaarantaa kuluttajien turvallisuuden ja heikentää kansalaisten luottamusta sisämarkkinoihin; huomauttaa, että on tärkeää varmistaa sisämarkkinoiden ulkorajat ja erityisesti tärkeimmät satamat, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia kolmansista maista tulevia laittomia tuotteita vastaan; ehdottaa, että komissio tekee kattavan arvioinnin tuotteiden tuloväylistä EU:n markkinoille, mukaan lukien arviointi voimavaroista, joita tarvitaan riittävän valvonnan takaamiseksi;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan koordinoidulla tavalla käyttöön pakotteita kuten raskaiden sakkojen määrääminen niille talouden toimijoille, jotka tarkoituksellisesti tuovat yhtenäismarkkinoille vaarallisia tai vaatimusten vastaisia tuotteita; ehdottaa, että tuotteita koskevat kiellot julkistettaisiin mahdollisimman usein, jotta voidaan lisätä rajavalvonnan näkyvyyttä ja markkinavalvontaa ja estää rikollisten markkinatoimijoiden toimintaa;

5.  kehottaa komissiota yhdessä markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten kanssa rahoittamaan markkinavalvontaa koskevat yhteiset lisätoimet;

6.  korostaa, että jäsenvaltioiden on vaihdettava parhaita käytäntöjä; kehottaa markkinavalvontaviranomaisia tekemään yhteistyötä, yhdistämään taitotietoa ja jakamaan parhaita käytäntöjä; muistuttaa tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyön tärkeydestä ulkorajoilla, jotta yhteisöön tulevat tuotteet tarkastetaan asianmukaisesti; tunnustaa Prosafe-verkoston nykyisen merkittävän panoksen yhteisten markkinavalvontatoimien koordinoinnissa ja koeteltujen ja testattujen käytänteiden vaihdossa tuoteturvallisuusdirektiivin puitteissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota harkitsemaan, missä olosuhteissa Prosafe-verkosto voisi toimia foorumina jäsenvaltioiden väliselle laajennetulle koordinoinnille yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden osalta; katsoo, että on luotava oikeusperusta ja myönnettävä riittävät resurssit, jotta Prosafe voi suoriutua tästä tehtävästä; panee kuitenkin merkille, että tällä hetkellä Prosafen resurssien vähyys ja epävirallinen rakenne rajoittavat sen kautta tapahtuvaa koordinointia;

7.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita jakamaan tuoteturvallisuutta koskevat selvitykset ja tutkimukset muiden jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että kyseessä olevien tuotteiden referenssinumerot olisi mainittava, jotta muiden viranomaisten on helpompi tunnistaa tuotteet ja jotta he voivat hyötyä tutkimuksista tekemällä niistä käännöksiä ja hyödyntämällä niiden tietoja; kehottaa jäsenvaltioita sallimaan, että niiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat markkinavalvontatoimia muiden jäsenvaltioiden toimittamien testitulosten tai selvitysten perusteella ja siten välttävät työn päällekkäisyyttä;

8.  ehdottaa, että olisi perustettava esimerkiksi tuoteyhteyspisteissä toimivia toimistoja, jotka järjestävät koulutusta tuoteturvallisuudesta, sillä nämä voivat helpottaa koulutusta ja siirtää tietoa toimialojen kesken;

9.  kehottaa komissiota perustamaan julkisen tietokannan, johon kerätään tietoja kulutustuotteiden turvallisuudesta ja jossa on foorumi valituksia varten ja joka perustuu mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioiden nykyisiin alueellisiin ja kansallisiin järjestelmiin; katsoo, että tämä lisää tietoisuutta vaarallisista tuotteista yli rajojen sisämarkkinoilla ja antaa kuluttajille mahdollisuuden ilmoittaa vaarallisista tuotteista sähköisesti toimivaltaisille viranomaisille; katsoo, että tietokanta voitaisiin muodostaa kehittämällä nykyisiä tietokantoja, kuten markkinavalvonnan tietojenvaihtojärjestelmää (ICSMS) tai tapaturmatietokantaa (IDB); painottaa, että tietokannalla on oltava oikeusperusta ja että jäsenvaltioiden tiedottamisen on oltava pakollista; kehottaa perustamaan tähän tietokantaan perustuvan onnettomuustilastojärjestelmän, josta on julkaistava vuosittain raportti; vaatii, että tietokanta on julkinen siten, että samalla varmistetaan yrityksille tarvittava luottamuksellisuus;

10. toteaa, että globalisaatio, ulkoistamisen lisääntyminen ja kansainvälisen kaupan kasvu merkitsevät, että yhä enemmän tuotteita on kaupan markkinoilla kaikkialla maailmassa; katsoo, että kulutustuotteiden turvallisuuden alalla tarvitaan läheistä yhteistyötä kansainvälisten sääntelyelinten ja muiden toimijoiden välillä, jotta voidaan vastata monimutkaisten toimitusketjujen ja kaupan volyymin kasvun haasteisiin;

11. kehottaa komissiota tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisessä kulutustuotteiden turvallisuusryhmässä, jotta voidaan vaihtaa koeteltuja ja testattuja käytänteitä ja yhdessä estää Euroopan sisämarkkinoille vietäväksi tarkoitettujen vaarallisten aineiden valmistaminen kolmansissa maissa;

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistaminen

Tuoteturvallisuusdirektiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen lähentäminen – uusi yleistä tuoteturvallisuutta ja markkinoiden valvontaa koskeva asetus

12. kannattaa tuoteturvallisuusdirektiivin ja asetuksen 765/2008/EY tarkistamista päätöksessä 768/2008/EY esitettyjen taloudellisten toimijoiden ja velvoitteiden määritelmien osalta siten, että samalla vältetään lisäämästä tarpeettomia hallinnollisia rasitteita etenkin pk-yrityksille; katsoo, että vain yhtenäisellä asetuksella voidaan luoda yhtenäinen kaikkia tuotteita koskeva markkinavalvontajärjestelmä; kehottaa tämän vuoksi komissiota luomaan yhtenäisen kaikkia tuotteita koskevan markkinavalvontajärjestelmän, joka perustuu yhteen säädökseen, joka kattaa sekä tuoteturvallisuusdirektiivin että asetuksen 765/2009/EY; katsoo, että tämä uusi säädös olisi luotava, jotta saavutetaan tuoteturvallisuuden ja markkinavalvonnan korkea taso, selvennetään oikeusperusta ja otetaan huomioon säännökset, joita kehitetään laajamittaisemmin kahdessa nykyisessä säädöksessä;

13. kehottaa lähentämään tuoteturvallisuusdirektiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen jäljitettävyyttä koskevia vaatimuksia, jotta voidaan taata johdonmukainen jäljitettävyysjärjestelmä;

14. pyytää komissiota harkitsemaan mahdollisuutta kehittää arviointiperusteita, joilla voidaan arvioida sellaisten tuotteiden turvallisuutta ja riskejä, joissa ei ole noudatettu EU:n lainsäädäntöä;

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettuun direktiiviin tehtävät erityiset lisämuutokset

15. pitää ongelmallisena sitä, että palveluntarjoajien käyttämät tuotteet eivät kuulu nykyisen tuoteturvallisuusdirektiivin piiriin eli että yleisiä turvallisuusvaatimuksia sovelletaan, kun kuluttaja käsittelee tuotetta palveluntarjoajan tiloissa, mutta niitä ei sovelleta, jos samaa tuotetta käsittelee palveluntarjoaja; korostaa, että tämä lainsäädännön porsaanreikä on korjattava;

16. kehottaa yksinkertaistamaan EU:n tuoteturvallisuuslainsäädäntöä erityisesti komission tiedonannossa sisämarkkinoiden toimenpidepaketista esitettyjen komission tavoitteiden "parempi lainsäädäntö" ja "pienet ensin" osalta ja kehottaa sisällyttämään tarkistettuun ehdotukseen säännöksiä elintarvikkeita jäljittelevistä tuotteista;

17. kehottaa ottamaan käyttöön viittauksen "vammaisiin" (vrt. jo käytössä olevat viittaukset "lapsiin" ja "vanhuksiin"), jotta voidaan varmistaa mahdollisimman monen erityisen heikossa asemassa olevan kuluttajan turvallisuus;

18. kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotukseen velvollisuuden, jonka mukaan valmistajien on tehtävä riskianalyysi suunnitteluvaiheessa; vaatii, että mahdolliset tunnistetut vaarat olisi dokumentoitava ja asetettava julkisten viranomaisten saataville;

Kiireelliset yhteisön toimet

19. korostaa, että tarvitaan tehokkaampi sääntelykehys, joka mahdollistaa nopean puuttumisen asioihin ja luotettavat pitkän aikavälin ratkaisut ilman, että poliittisia päätöksiä siirretään standardointielimille tai komissiolle asettamatta selkeitä ja välttämättömiä toimintapolitiikkaa koskevia vaatimuksia, kuten tehdään yhdenmukaistetun lainsäädännön tapauksessa;

Jäljitettävyys

20. korostaa, että vakavan vaaran aiheuttavat tuotteet on vedettävä pysyvästi markkinoilta tai ne on pyydettävä palauttamaan mahdollisimman pian ja että toimitusketjun kaikissa vaiheissa on taattava jäljitettävyys, mikä edellyttää, että markkinavalvontaviranomaisilla on riittävät resurssit;

21. korostaa, että tuotteen luotettava jäljitettävyys on taattava tuotteen koko elinkaaren ajan varmistaen kuitenkin samalla, ettei tällä tavalla lisätä hallinnollisia rasitteita;

22. korostaa tuotteen jäljitettävyyden ja merkintöjen seurannan merkitystä tuotteen alkuperämaan ja tuotteesta vastuussa olevan valmistajan määrittämisen kannalta;

23. pitää ehdottoman välttämättömänä, että jo käytössä olevien tunnistamismenetelmien täytäntöönpanoa valvotaan tehokkaasti; rohkaisee komissiota tekemään selvityksiä ja arviointeja uusien teknologioiden käytöstä, mutta katsoo kuitenkin, että uusien teknologioiden käytön olisi oltava oikeasuhteista eikä niillä saisi vaarantaa kuluttajan yksityisyyttä, turvallisuutta ja suojaa;

24. korostaa kuitenkin, että yhtä pakollista teknistä ratkaisua ei saa asettaa viralliseksi jäljitettävyysjärjestelmäksi/‑menetelmäksi EU:n markkinoille, ja kehottaa yleiseen suhteellisuuteen;

25. korostaa, että on parannettava ja entisestään vahvistettava RAPEX-tiedonvaihtoa kolmansista maista (Kiina/Intia) tulevista vaarallisista tuotteista ja arvioitava RAPEXin uusimpia tutkimuksia;

RAPEX

26. tunnustaa, että RAPEX on hyödyllinen ja tehokas väline, jolla jäsenvaltiot voivat jakaa tietoja vaarallisten tuotteiden yhteydessä toteuttamistaan toimista, mutta katsoo, että kyseisessä välineessä on vielä parantamisen varaa;

27. kehottaa komissiota varmistamaan, että tuoteturvallisuuden ammattilaisilla, tuottajilla, kaupan järjestöillä, kuluttajajärjestöillä ja kansallisilla viranomaisilla on oikeus tutustua kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin niin, että samalla varmistetaan tarvittava luottamuksellisuus; kehottaa komissiota parantamaan EU:n ulkopuolella tietoisuutta RAPEXista ja EU:n palautusjärjestelmistä;

28. panee tyytyväisenä merkille RAPEXia koskevat uudet ohjeet, jotka omalta osaltaan parantavat RAPEXin toimintaa; pyytää komissiota muotoilemaan uuden riskinarviointimenetelmän jo käytössä olevien yhdenmukaistettuja tuotteita koskevien menetelmien mukaiseksi, jotta voidaan auttaa markkinavalvontaviranomaisia näiden työssä;

29. kehottaa komissiota perustelemaan tuotteiden luokittelemisen "vakavan vaaran aiheuttaviksi" RAPEX-ilmoituksissa;

30. panee merkille, että Euroopan sisämarkkinoille tuodut kulutustuotteet ovat yhä useammin peräisin kolmansista maista; on erityisen huolissaan siitä, että Kiinasta peräisin olevia tuotteita koskevia RAPEX-ilmoituksia on vuosi vuodelta enemmän ja että ne muodostavat yli puolet kaikista RAPEX-ilmoituksista, sekä siitä, että 20 prosentissa tapauksista kyseisten tuotteiden valmistajaa ei kyetä saamaan selville; kehottaakin lisäämään toimia kansainvälisellä tasolla ja panee tyytyväisenä merkille EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltojen yhteistyön tuotteiden jäljitettävyyttä koskevien strategioiden yhteydessä; suhtautuu myönteisesti kaikkeen mahdolliseen EU:n ja Kiinan viranomaisten tarjoamaan tukeen, koulutukseen ja seminaareihin tuoteturvallisuuden parantamiseksi; korostaa, että näiden haasteiden kohtaamiseksi ei tarvita monivuotisia ohjelmia;

31. kehottaa komissiota miettimään, olisiko hyödyllistä perustaa RAPEX/Kiina-järjestelmän kaltainen järjestelmä myös muita kauppakumppaneita varten, etenkin jos niiden tuotteista on ilmoitettu RAPEX-järjestelmässä;

32. pyytää komissiota sisällyttämään RAPEXiin, tai mihin tahansa muuhun EU-tason asianmukaiseen järjestelmään, jäsenvaltioiden rikkomuksista seuraavia rankaisutoimia, jotta varmistetaan avoimuus ja kannustimet kaikkien sidosryhmien osalta;

Verkkokauppa ja tullit

33. on huolissaan vaikeuksista, joita markkinavalvontaviranomaiset kohtaavat toteuttaessaan toimia internetissä myytäviä vaarallisia tuotteita vastaan;

34. panee tyytyväisenä merkille komission tuoteturvallisuushankkeen C2013, jolla laaditaan EU:n tullitarkastuksia koskevat ohjeet; kehottaa komissiota tuottamaan tulliviranomaisten käyttöön konkreettisia välineitä, jotta nämä pystyvät vastaamaan haasteisiin, joita asianmukaisten tarkastusten järjestäminen maahan tuotaville tuotteille tuo mukanaan; kehottaa lisäämään edelleen täytäntöönpanoviranomaisten yhteistyötä;

35. ottaa huomioon, että kuluttajat ostavat internetin kautta yhä enemmän kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, jotka eivät täytä eurooppalaisia vaatimuksia ja vaarantavat näin ollen kuluttajien turvallisuuden ja terveyden; pyytää komissiota lisäämään ja yhdenmukaistamaan internetistä ostettujen tuotteiden tullitarkastuksia ja valvomaan markkinoita kiinnittäen erityistä huomiota lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin sekä muihin tuotteisiin, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille välitöntä vahinkoa; kehottaa komissiota tutkimaan tämän ongelman ratkaisumahdollisuuksia, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin;

36. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia varmistamaan henkilöstön asianmukaisen koulutuksen, jotta vaarallisia tuotteita voidaan löytää useammin; kehottaa parantamaan tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyötä, ennen kuin tuotteet päästetään markkinoille, mikä edellyttää myös tässä monivuotista ohjelmaa;

37. kehottaa komissiota ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia edelleen kehittämään kuluttajille suunnattuja valistuskampanjoita, jotta kuluttajille voidaan tiedottaa erityisesti verkkokaupasta tapahtuvaan väärennettyjen tuotteiden ostamiseen liittyvistä vaaroista;

Standardointi

38. korostaa, että markkinavalvontaviranomaisten on järjestelmällisesti osallistuttava turvallisuuden kannalta merkityksellisten standardien laatimiseen, sillä tämä on sopiva tapa varmistaa, että viranomaisten tietämys auttaa standardointiprosessissa ja lisää standardeja koskevaa ymmärtämistä ja siten auttaa varmistamaan, että standardien vapaaehtoinen soveltaminen osaltaan lisää kuluttajien turvallisuutta ja edistää heidän terveyttään sekä parantaa oikeusvarmuutta, kun jäsenvaltioiden viranomaisilla on mahdollisuus tulkita oikein ja soveltaa eurooppalaisia standardeja;

39. kehottaa komissiota selkiyttämään standardeja koskevia toimeksiantoja ja harkitsemaan muita kehityskelpoisia keinoja, joiden avulla voidaan parantaa kansallisia ja EU:n standardointijärjestelmiä ja sisällyttää ne yhdenmukaistamattomille aloille, ottaen etenkin huomioon pk-yritysten osallistumisen siten, että säilytetään kuitenkin nykyisen rakenteen tärkeimmät osat;

40. kehottaa parantamaan eurooppalaisten standardien kehittämistä koskevien toimivaltuuksien vahvistamiseen nykyisin sovellettavia komission menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että uusiin tai kehittymässä oleviin vaaroihin voidaan reagoida ajoissa tehokkaammin; korostaa kuitenkin, että uusiin tai tarkistettuihin menetelmiin olisi myös sisällyttävä parlamentaarinen valvonta; korostaa, että parlamentilla olisi myös oltava oikeus valvoa menetelmiä, kun siirrytään kansainvälisiin Euroopan ulkopuolisiin ja muihin standardeihin tai ryhdytään soveltamaan niitä;

41. kehottaa eurooppalaisia standardointijärjestöjä ja komissiota tutkimaan kaikki järjestelmät, jotka mahdollisesti kykenevät nopeuttamaan standardien kehittämistä – varmistaen samalla kaikkien sidosryhmien asianmukaisen osallistumisen – esimerkiksi ottamalla käyttöön nopeutetun menettelyn tai mahdollisuuden, jossa komissio julkaisee olemassa olevat eurooppalaiset tai ISO-standardit, joita on kehitetty yhteisön toimivallan ulkopuolella, mikäli kyseisten standardien katsotaan tarjoavan paremman kuluttajansuojan tason tai vastaavan tiettyyn riskiin väliaikaisena toimenpiteenä, kunnes pysyvä ratkaisu tulee saataville;

42. katsoo, että komission standardointia koskevia toimeksiantoja olisi parannettava, jotta eurooppalainen standardointijärjestö voi kehittää eurooppalaisia standardeja, jotka täyttävät tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti voidaan noudattaa poliittista päätöstä tai arvioida sen noudattamista; katsoo tässä yhteydessä, että laatimisprosessissa tarvitaan laajempaa Euroopan komission ja eurooppalaisten standardointijärjestöjen välistä yhteistyötä ja osallistumista; pitää mielessä, että näiden järjestöjen työssä yhteisymmärrys on keskeistä, ja katsoo, että järjestelmän asianmukaisen toiminnan kannalta on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset kysymykset käsitellään poliittisessa päätöksenteossa eikä Euroopan komissiossa, standardointielimissä tai täytäntöönpanosta vastaavissa hallintoelimissä;

43. kehottaa sisällyttämään tuoteturvallisuusdirektiiviin yksittäistä standardia koskevan virallisen vastalauseen esittämismenettelyn, kuten päätöksessä 768/2008/EY; katsoo, että tämän menettelyn käyttämisen pitäisi olla mahdollista jo ennen kuin standardi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mutta sillä ei saisi korvata sitä, että jäsenvaltiot lisäävät merkittävästi markkinavalvontaviranomaistensa osallistumista standardointijärjestelmään;

44. kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä varmistamaan EU:n standardointijärjestelmän rahoituksen kestävyyden esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja monivuotisen rahoitussuunnittelun avulla, koska tämä on olennaista järjestelmän tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamisen kannalta;

45. kehottaa komissiota ryhtymään uuden lainsäädäntökehyksen mukaisiin lisätoimiin, jotta tarvittavia tarkistuksia voidaan lisätä;

°

° °

46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

(2)

EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30.

(3)

EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82.

(4)

EUVL L 22, 26.1.2010, s. 1.


PERUSTELUT

Johdanto

Hyvin toimivat yhtenäismarkkinat merkitsevät myös turvallisia tuotteita ja kuluttajien luottamusta. Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja yhä suurempaan tuotevalikoimaan ei pitäisi unohtaa, että tärkeintä on kuluttajien turvallisuus.

Yleiskatsaus tuoteturvallisuuteen osoittaa, että kymmenen viime vuoden aikana tuoteturvallisuus on parantunut EU:ssa. Valtiovalta sekä yritykset kantavat vastuuta taatakseen aikaisempaa turvallisempia tuotteita, ja EU:n lainsäädännön ansiosta tuotteille asetettuihin vaatimuksiin suhtaudutaan samalla tavalla, mikä on parantanut tuotteiden yleistä turvallisuutta sisämarkkinoilla.

Vaikka edistystä on tapahtunut, parantamisen varaa on ja työhön on ryhdyttävä, sillä tällä alalla toimimatta jättäminen voi vaarantaa kuluttajien turvallisuuden tai johtaa jopa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Joka vuosi tapahtuu kuolemaan johtavia onnettomuuksia, esimerkiksi kun lapset käyttävät tuotteita, jotka on joko suunniteltu tai joita käytetään tavalla, joka ei ole turvallinen. Yhdessä viimeisimmistä esimerkeistä kyseessä olivat verhot, joiden naruihin lapset olivat kuristuneet; narut oli suunniteltu verhojen nostamiseen ja laskemiseen. Nykyinen lainsäädäntö on rakenteeltaan sellainen, että tämäntyyppisiä tuotteita ei voida pysäyttää tai muuttaa nopeasti, vaikka ne kuuluisivatkin yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin soveltamisalaan. Tuotteen muuttamiseksi tarvitaan standardi, ja standardin laatiminen puolestaan vie liikaa aikaa nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Tästä syystä kyseiset verhot ovat täysin lailliset, ja useat liikkeet eri puolilla Eurooppaa myyvät niitä kuluttajille.

Esittelijä haluaa korostaa, että tuoteturvallisuutta koskevaa EU:n nykyistä lainsäädäntöä on tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan löytää ja pysäyttää.

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun EU:n direktiivin 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksymisestä on yli kymmenen vuotta, ja se kaipaa tarkistusta.

Tuoteturvallisuusdirektiivin tarkistaminen on tarpeen myös sen saattamiseksi vastaamaan heinäkuussa 2008 hyväksyttyä uutta lainsäädäntökehystä, jotta ei tingittäisi asetetusta tavoitteesta eli yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden yhtenäisistä sisämarkkinoista ja jotta varmistettaisiin kuluttajien etujen kattava suojelu.

Uuden lainsäädäntökehyksen ja tuoteturvallisuusdirektiivin nykyiset soveltamisalat menevät osittain päällekkäin. On selvitettävä, miten voidaan taata yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden välinen johdonmukaisuus, varmistaa mahdollisimman hyvä kuluttajansuoja sekä kaikkinainen avoimuus tuottajille. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että erilaisten markkinasääntöjen soveltaminen yhdenmukaistettuihin tuotteisiin sen mukaan, ovatko nämä kulutustuotteita vai eivät, ei jatku. Lisäksi sekä uuteen lainsäädäntökehykseen että tuoteturvallisuusdirektiiviin sisältyy horisontaalisia säännöksiä, joita sovelletaan erityissäädöksen etusijaisuutta koskevan periaatteen ("lex specialis") mukaisesti alakohtaisten yhdenmukaistamisdirektiivien lisäksi. Asian kannalta merkityksellistä lainsäädäntökehystä ovat siis muodostamassa kaikki kolme: uusi lainsäädäntökehys, yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi sekä alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit. Tätä monimutkaista tilannetta on tarkistettava, ja siihen on löydettävä ratkaisu.

Markkinavalvonta liittyy tiiviisti tuoteturvallisuuteen, sillä se on olennainen osatekijä varmistettaessa, että tuotteet täyttävät asian kannalta merkityksellisen yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimukset eivätkä vaaranna mitään yleisen edun näkökohtaa. Markkinavalvonta on ilmeisesti haasteellinen tehtävä monille jäsenvaltioille, sillä vaikuttaa siltä, että ne eivät onnistu osoittamaan riittäviä resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan. Tämä on erittäin huolestuttava kehityssuuntaus, joka heikentää pyrkimyksiä tuoteturvallisuuden parantamiseen.

Esittelijän tärkeimmät aiheet

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistaminen ja lähentäminen uuteen lainsäädäntökehykseen

Esittelijä korostaa, että yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä on tarkistettava, jotta voidaan saattaa ajan tasalle tuotteiden turvallisuusvaatimuksia koskevat yleiset säännöt ja lähentää säädös uuteen lainsäädäntökehykseen. Esittelijä tunnustaa, että tuoteturvallisuusdirektiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen välillä on lainsäädännöllisiä eroja, ja panee samalla merkille, että on aloja, joita nämä kaksi säädöstä eivät kata, ja aloja, joilla ne menevät päällekkäin. Tämän vuoksi tarvitaan lähentämistä, jotta asian kannalta merkitykselliset markkinavalvontaviranomaiset eivät joudu epäilemään.

Markkinavalvonnan parantaminen

Esittelijä käsittelee myös sitä, että markkinavalvontaa on parannettava; hän kehottaa valvomaan enemmän ja paremmin nykyisten säännösten täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden välistä tiedon ja kokemusten vaihtoa on jatkettava, jotta markkinavalvontaa koskevat parhaat käytännöt leviävät kaikkialle EU:hun. Näin päästään markkinoihin, joilla kuluttajat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja yrityksille on selvempää, mitä sääntöjä sovelletaan kaikkialla Euroopassa. Tästä syystä jäsenvaltioita kehotetaan varaamaan riittävät resurssit riittävän markkinavalvonnan järjestämiseksi.

Yksi esittelijän tärkeimmistä visioista on ottaa käyttöön yleistä tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva asetus, joka kattaisi sekä yhdenmukaistetut että yhdenmukaistamattomat tuotteet yhdessä säädöksessä turvallisten tuotteiden varmistamiseksi markkinoilla; tarkoituksena on saavuttaa sama turvallisuustaso kaikkialla unionissa ja vahvistaa markkinavalvontaa.

Jäljitettävyys

Tuoteturvallisuusdirektiivin muutosten yhteydessä esittelijä ehdottaa konkreettisia toimia jäljitettävyyden parantamiseksi. Kun jossain päin Eurooppaa löytyy vaarallisia tuotteita, on tärkeää, että asiasta vastaavat viranomaiset voivat pysäyttää tuotteet ja varmistaa, että yritykset pyytävät palauttamaan tuotteet tai vetävät ne Euroopan markkinoilta. Tämä lisää kuluttajien luottamusta tuotteiden ostamiseen Euroopan markkinoilta. Lisäksi ehdotetaan, että tämä kulutustuotteiden turvallisuutta koskeva tietokanta olisi kehitettävä sellaiseksi, että EU:n kuluttajat ja yritykset voivat jakaa tietoja ja kokemuksia vaarallisista tuotteista ja laatia tilastoja siitä, minkä tyyppiset tuotteet aiheuttavat eniten onnettomuuksia.

Esittelijä suhtautuu myönteisesti tuotteiden jäljittämistä koskeviin uusiin aloitteisiin ja teknologioihin. Jäljittämisen ansiosta viranomaiset, yritykset ja kuluttajat saavat paikallistettua tuotteet, jotka ovat osoittautuneet vaarallisiksi sen jälkeen, kun ne ovat tulleet Euroopan markkinoille. Samalla esittelijä painottaa, että jäljitettävyys ei saa loukata henkilöiden yksityisyyttä. Jäljitettävyyden alalla tehtävän yhteistyön mukaisesti esittelijä ehdottaa, että turvallisuusalan ammattilaisten, kuluttajajärjestöjen ja kansallisten viranomaisten pääsyä RAPEX-järjestelmän tietoihin olisi parannettava – sen yleisemmän tietokannan tietojen jakamisen lisäksi, jota ehdotettiin edellä.

Heikoimmassa asemassa olevat kuluttajat on otettava huomioon

Esittelijä ehdottaa myös, että kiinnitetään huomiota niihin kuluttajiin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa sisämarkkinoilla, eli lapsiin, vanhuksiin ja vammaisiin. Euroopan komissiolla on erityisvelvollisuuksia näitä väestöryhmiä kohtaan, myös tuoteturvallisuuden yhteydessä.

Lapsiin vetoavat tuotteet

Esittelijä haluaa korostaa lasten suojelua tuotteiden turvallisuudelle ja markkinavalvonnalle asetettavissa vaatimuksissa. Esittelijän painopiste on lapsille tarkoitetuissa tuotteissa ja lapsiin vetoavissa tuotteissa.

Tuoteturvallisuuden korostaminen varhaisvaiheessa

Jotta riski, että markkinoille asetetaan vaarallisia tuotteita, saataisiin pidettyä mahdollisimman pienenä, esittelijä ehdottaa valmistajille asetettavaa pakollista velvollisuutta tehdä suunnitteluvaiheessa riskianalyysi. Näin varmistetaan, että tuoteturvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota tuotekehityksen varhaisissa vaiheissa, ja vältetään moni traaginen onnettomuus. Esittelijä uskoo, että tarkistetun tuoteturvallisuusdirektiivin ansiosta kuluttajat tulisivat ajattelevaisemmiksi ja tietoisemmiksi sudenkuopista – sen sijaan, että he ainoastaan reagoivat ja toteavat vahingot onnettomuuden tapahduttua – ja katsoo, että tästä olisi hyötyä sekä tuottajille että kuluttajille.

Esittelijä ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltioiden tuoteyhteyspisteiden yhteyteen perustetaan Yhdysvaltain mallin mukaan toimisto, joka antaa koulutusta turvallisista tuotteista. Toimisto helpottaisi valmistajille, viranomaisille, kuluttajille jne. annettavaa tuoteturvallisuuskoulutusta.

Tuoteturvallisuus maailmanlaajuisesti

Mietinnössä otetaan huomioon myös maailmanlaajuistuminen. Maailma käy yhä globaalimmaksi ja yhä suurempi osa tuotteista tulee ulkomailta, erityisesti Kiinasta, joten esittelijä panee tyytyväisenä merkille tuoteturvallisuuskysymyksissä tehtävän kansainvälisen yhteistyön. EU pystyisi yhteistyössä kauppakumppaneidensa kanssa korostamaan erityisesti tuotteiden turvallisuutta ja tuotteiden jäljitettävyyttä, ennen kuin tuotteet päätyvät Euroopan markkinoille.

Verkkokauppa

Myös internetissä myytäviin tuotteisiin kiinnitetään huomiota. Yhä suurempi osa tuotteista vaihtaa omistajaa internetissä ja liikkuu yli rajojen Euroopassa. Esittelijän kunnianhimoisena tavoitteena ovat internetissä myytävien tuotteiden turvallisuudelle asetettavat yhteiset säännöt, minkä tarkoituksena on lisätä kuluttajien luottamusta ja tehdä verkkomarkkinoista avoimemmat ja parantaa yritysten mahdollisuuksia käydä verkkokauppaa.

Standardointi – tuottajien osallistuminen

Parhaiden käytäntöjen vaihtoa koskevan periaatteen mukaisesti markkinavalvontaviranomaisten olisi osallistuttava aktiivisesti standardien laatimiseen, sillä näin voidaan varmistaa, että standardeja pystytään noudattamaan jäsenvaltioissa.


KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.12.2010)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinavalvonnasta

(2010/2085(INI))

Valmistelija: Małgorzata Handzlik

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että globalisaatio, ulkoistamisen lisääntyminen ja kansainvälisen kaupan kasvu merkitsevät, että yhä enemmän tuotteita on kaupan markkinoilla kaikkialla maailmassa; katsoo, että kulutustuotteiden turvallisuuden alalla tarvitaan tiivistä yhteistyötä kansainvälisten sääntelyelinten ja muiden toimijoiden välillä, jotta voidaan vastata monimutkaisten toimitusketjujen ja kaupan volyymin kasvun haasteisiin;

2.  panee merkille, että Euroopan sisämarkkinoille tuodut kulutustuotteet ovat yhä useammin peräisin kolmansista maista; korostaakin kansainvälisen yhteistyön ja erityisesti unionin tärkeimpien kauppakumppanien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä tuoteturvallisuusasioissa; kehottaa komissiota lujittamaan nykyisiä kahdenvälisen, kolmenvälisen (EU, Yhdysvallat ja Kiina) ja monenvälisen yhteistyön rakenteita, jotta Euroopan markkinoilla myytävien tuotteiden turvallisuutta voidaan parantaa;

3.  korostaa, että Euroopan markkinoille tuotteitaan tuovien unionin kauppakumppanien ja kolmansien maiden tuottajien kannalta olisi tärkeää, että olisi yksi yhteinen unionin valvontajärjestelmä, joka koskisi kaikkia tuotteita; on sitä mieltä, että komission on yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista valmistellessaan sisällytettävä kyseisen direktiivin markkinavalvontaa koskevat säännökset uuteen lainsäädäntökehykseen;

4.  pitää myönteisenä kehityksenä, että tuoteturvallisuutta koskeva nopea tiedonvaihtojärjestelmä (RAPEX) antaa nyt myös Kiinan viranomaisille tietoja kiinalaisista kulutustuotteista, jotka on kielletty Euroopan markkinoilla tai vedetty pois niiltä; katsoo, että RAPEX-järjestelmän Kiinan-osuutta olisi kehitettävä edelleen siten, että voitaisiin tutkia enemmän tapauksia ja näin tunnistaa useampia vastuussa olevia valmistajia ja viejiä; toteaa, että useimmat tuotteet, joista on ilmoitettu RAPEX-järjestelmässä, ovat peräisin Kiinasta;

5.  kehottaa komissiota miettimään, olisiko hyödyllistä perustaa RAPEX/Kiina-järjestelmän kaltainen järjestelmä myös muita kauppakumppaneita varten, etenkin jos niiden tuotteista on ilmoitettu RAPEX-järjestelmässä;

6.  korostaa tuotteen jäljitettävyyden ja merkintöjen seurannan merkitystä tuotteen alkuperämaan ja tuotteesta vastuussa olevan valmistajan määrittämisen kannalta;

7.  ottaa huomioon, että kuluttajat ostavat internetin kautta yhä enemmän kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, jotka eivät täytä eurooppalaisia vaatimuksia ja vaarantavat näin ollen kuluttajien turvallisuuden ja terveyden; pyytää komissiota lisäämään ja yhdenmukaistamaan internetistä ostettujen tuotteiden tullitarkastuksia ja valvomaan markkinoita kiinnittäen erityistä huomiota lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin sekä muihin tuotteisiin, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille välitöntä vahinkoa; kehottaa komissiota tutkimaan tämän ongelman ratkaisumahdollisuuksia, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.12.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Laima Liucija Andrikienė, David Campbell Bannerman, Harlem Désir, Christofer Fjellner, Joe Higgins, Yannick Jadot, Metin Kazak, Bernd Lange, David Martin, Vital Moreira, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Keith Taylor, Paweł Zalewski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

George Sabin Cutaş, Małgorzata Handzlik, Salvatore Iacolino, Syed Kamall, Maria Eleni Koppa, Jörg Leichtfried, Michael Theurer, Jarosław Leszek Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Markus Pieper, Giommaria Uggias


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (9.12.2010)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinavalvonnasta

(2010/2085(INI))

Valmistelija: Lara Comi

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa komissiota harkitsemaan yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta ottaa käyttöön markkinavalvontaa koskeva yhdenmukainen järjestelmä, jotta voidaan varmistaa yhtenäismarkkinoiden suurempi yhdenmukaisuus ja edistää yhdenmukaista linjaa kaikissa jäsenvaltioissa;

2.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen antaa ehdotus yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun direktiivin 2001/95/EY muuttamisesta;

3.  kehottaa komissiota tästä syystä harkitsemaan vakavasti mahdollisuutta yhdenmukaistaa yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin markkinavalvontasäännökset uuden lainsäädäntökehyksen kanssa;

4.  kehottaa komissiota luomaan tehokkaan sääntelykehyksen, jolla mahdollistetaan nopeat markkinainterventiot ja pitkän aikavälin luotettavat ratkaisut;

5.  korostaa, että tuotteen luotettava jäljitettävyys on taattava tuotteen koko elinkaaren ajan varmistaen kuitenkin samalla, ettei tällä tavalla lisätä hallinnollisia rasitteita;

6.  pyytää komissiota arvioimaan sellaisen tarkoituksenmukaisen uuden välineen vaikutusta uudenaikaisen ja kustannustehokkaan määrittämisen kannalta (joka mahdollistaa mittakaavaedut muun muassa RFID- ja ISO-sirujen kustannusten osalta), johon pystytään tallentamaan koneella luettavia jäljitettävyystietoja ja jota on vaikeampi väärentää kuin tarkastus- ja vaatimustenmukaisuusmerkintöjä, ja neuvottelemaan siitä, jotta varmistetaan luotettava jäljitettävyys ja kannustetaan markkinavalvonta- ja tulliviranomaisia käyttämään yhdenmukaisia käytäntöjä;

7.  pyytää komissiota harkitsemaan mahdollisuutta kehittää arviointiperusteita, joilla voidaan arvioida sellaisten tuotteiden turvallisuutta ja riskejä, joissa ei ole noudatettu EU:n lainsäädäntöä;

8.  korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden määritelmät ja arvioinnit vakavaa vaaraa aiheuttavista tuotteista on yhdenmukaistettava turvallisuustasojen ja jäljitettävyysjärjestelmän yhdenmukaistamiseksi koko EU:n alueella;

9.  kehottaa komissiota parantamaan kuluttajien ja pk-yritysten mahdollisuuksia hyödyntää RAPEX-tietojenvaihtojärjestelmää esimerkiksi helpottamalla valitusten jättämistä siten, että perustetaan neuvontapalveluja ja vähennetään käyttöön liittyviä esteitä, jotka koskevat kustannuksia tai kieltä;

10. pyytää komissiota sisällyttämään RAPEXiin, tai mihin tahansa muuhun EU-tason asianmukaiseen järjestelmään, jäsenvaltioiden rikkomuksista seuraavia rankaisutoimia, jotta varmistetaan avoimuus ja kannustimet kaikkien sidosryhmien osalta;

11. kehottaa komissiota selkiyttämään standardeja koskevia toimeksiantoja ja harkitsemaan muita kehityskelpoisia keinoja, joiden avulla voidaan parantaa kansallisia ja EU:n standardointijärjestelmiä ja sisällyttää ne yhdenmukaistamattomille aloille, ottaen etenkin huomioon pk-yritysten osallistumisen siten, että säilytetään kuitenkin nykyisen rakenteen tärkeimmät osat;

12. kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä varmistamaan EU:n standardointijärjestelmän rahoituksen kestävyyden esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja monivuotisen rahoitussuunnittelun avulla, koska tämä on olennaista järjestelmän tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamisen kannalta;

13. tähdentää, että eurooppalaisten standardien on oltava vakaita ja yksinkertaisia ja niiden laatimisaikaa on lyhennettävä, ja kehottaa kansallisia ja EU:n standardointielimiä yksinkertaistamaan standardeja vähentämällä viittauksia muihin standardeihin ja toimittamalla helppotajuisia ohjeita.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.12.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Bendt Bendtsen, Jorgo Chatzimarkakis, Pilar del Castillo Vera, Ioan Enciu, Adam Gierek, Norbert Glante, Edit Herczog, Arturs Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Philippe Lamberts, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Judith A. Merkies, Jaroslav Paška, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Jens Rohde, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Badia i Cutchet, Lara Comi, Francesco De Angelis, Françoise Grossetête, Gunnar Hökmark, Bernd Lange, Werner Langen, Marian-Jean Marinescu, Vladimír Remek, Silvia-Adriana Ţicău


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.2.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pablo Arias Echeverría, Adam Bielan, Cristian Silviu Buşoi, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Christian Engström, Evelyne Gebhardt, Louis Grech, Małgorzata Handzlik, Iliana Ivanova, Philippe Juvin, Sandra Kalniete, Edvard Kožušník, Kurt Lechner, Hans-Peter Mayer, Gianni Pittella, Mitro Repo, Robert Rochefort, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Kyriacos Triantaphyllides, Emilie Turunen, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Frank Engel, Ashley Fox, María Irigoyen Pérez, Constance Le Grip, Morten Messerschmidt, Catherine Soullie

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Claudio Morganti, Alexandra Thein

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö