MIETINTÖ rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.3.2011)

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.3.2011)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

24.3.2011 - (2010/2303(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Ashley Fox
Valmistelija (*): Alexandra Thein, oikeudellisten asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

Menettely : 2010/2303(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0074/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0074/2011

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 11/05/2011 - 5.16
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0223

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä

(2010/2303(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/76/EU direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikan valvontamenettelyn osalta[1],

– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0074/2011),

Lähestymistapa

1. panee tyytyväisenä merkille komission vihreän kirjan ja mahdollisuuden parantaa hallinto- ja ohjausjärjestelmien rakennetta kaikkialla EU:ssa;

2. painottaa, että sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja tähän liittyen myös Euroopan kansalaisten ja kuluttajien luottamuksesta rahoituslaitoksiin ja -tapahtumiin; toteaa, että tähänastiset palkka- ja palkkiokäytännöt ovat johtaneet epäasianmukaisiin rakenteisiin;

3. tiedostaa rahoituskriisin paljastaneen selvästi, että rahoituspalvelualan kuluttajansuojan ja suojatoimenpiteiden laatua, etenkin valvontaa ja tarkastuksia, on parannettava kouriintuntuvasti ja voimakkaasti;

4. katsoo, että rahoitusalan on tyydytettävä reaalitalouden tarpeet, myötävaikutettava kestävään kasvuun ja osoitettava suurempaa yhteiskuntavastuuta;

5. panee merkille, että äskettäisen rahoituskriisin aikana monet rahoituslaitokset maailmalla menivät konkurssiin, mistä aiheutui veronmaksajille huomattavia kustannuksia; katsoo, että komissio on oikeassa tutkiessaan kaikkia mahdollisia syitä rahoituslaitosten konkursseihin, jotta uusi kriisi voidaan välttää;

6. panee merkille arvojen ja etiikan puuttumisen tiettyjen rahoitusmarkkinoiden toimijoiden ja rahoituslaitosten toiminnassa; korostaa, että rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten on osana yhteiskuntavastuutaan otettava huomioon kaikkien osapuolten, kuten niiden asiakkaidensa, osakkeenomistajiensa ja työntekijöidensä, edut;

7. panee merkille Yhdysvaltojen preskriptiivisen Sarbanes–Oxley-lain tehottomuuden, sillä se ei onnistunut suojaamaan yhdysvaltalaisia rahoituslaitoksia rahoituskriisin aikana ja lisäsi samaan aikaan kaikkien pörssiyhtiöiden ja etenkin pk-yritysten kustannuksia vähentäen kilpailukykyä ja haitaten uusien pörssiyhtiöiden perustamista; painottaa, että nykyisen taloudellisen tilanteen ja kasvun tarpeen vuoksi on ehdottomasti vältettävä "Sarbanes-Oxley"-vaikutusta EU:ssa;

8. panee merkille erilaiset hallinto- ja ohjausjärjestelmien rakenteet Euroopan unionissa ja jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat näiden rakenteiden sääntelyyn; myöntää, että täysin yhtenäinen lähestymistapa ei olisi sopiva ja se vahingoittaisi rahoituslaitosten kilpailukykyä; toteaa, että kansalliset valvojat tuntevat nämä erilaiset lähestymistavat ja ovat monissa tapauksissa soveltuvimpia tekemään EU:n periaatteiden mukaisia päätöksiä; painottaa kuitenkin, että tarvitaan tiukkoja vähimmäisstandardeja hyvän hallinnoinnin takaamiseksi koko rahoitusmarkkinoilla EU:ssa;

9. toteaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmät kehittyvät koko ajan; katsoo, että oikeasuhteinen toimintamalli, johon on yhdistetty tasapuolisesti sekä kohdistettuja periaatteellisia määräyksiä että joustavia, parhaisiin käytäntöihin perustuvia comply or explain ‑säännöstöjä, on sopiva; korostaa, että sitä pitää täydentää säännöllisillä ulkoisilla tarkastuksilla ja asianmukaisella viranomaisvalvonnalla;

10. katsoo, että tehostettu comply or explain -lähestymistapa, johon sisältyy valvontamenettely, voi kuitenkin muilla aloilla olla tarkoituksenmukaisempi sääntöjen noudattamista tai poikkeamisia koskevien erityisten oikeudellisten vaatimusten ja perusteellisempien tarkastusten vuoksi, ja että tarvitaan sekä laadullista että määrällistä arviointia, jotta sääntöjen noudattamisen valvomisesta ei tule pelkkää rastien ruutuun merkitsemistä;

11. kehottaa komissiota arvioimaan kaikkien harkitsemiensa hallinto- ja ohjausjärjestelmien parannusehdotusten kustannukset ja hyödyt siten, että keskitytään tarpeeseen säilyttää rahoituslaitokset vahvoina, vakaina ja kilpailukykyisinä, jotta ne voivat tuottaa talouskasvua, sekä ottamaan samalla huomioon seuraukset, joita aiheutuu, jos rahoitusalan vakautta ja reaalitaloutta ei säännellä;

Riskit

12. panee merkille, että tietyt rahoituslaitokset ja valvojat eivät ymmärtäneet, että niiden ottamien riskien luonne, laajuus ja kompleksisuus edistivät rahoituskriisiä; katsoo, että tehokas riskienhallinta on yksi tärkeimpiä keinoja tulevien kriisien välttämiseksi;

13. kehottaa perustamaan kaikkiin rahoituslaitoksiin tehokkaan hallinto- ja ohjausjärjestelmän, johon sisältyy aisanmukainen riskienhallinta, sääntöjen noudattaminen, sisäiset tarkastustoiminnot (ja vakuutusten kyseessä ollessa vakuutusmatemaattiset toiminnot), strategiat ja politiikat sekä prosessit ja menettelyt;

14. korostaa, että riskit ovat rahoitusalalla luontaisia ja että niitä tarvitaan maksuvalmiuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, talouskasvun tuottamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; pitää rahoituskriisin toistumisen estämiseksi ehdottoman välttämättömänä, että hallintoneuvosto ymmärtää syvällisesti riskien luonnetta ja arvioi niitä;

15. kehottaa perustamaan kaikkiin taloudellisesti merkittäviin rahoituslaitoksiin hallintoneuvostojen tasolle pakollisen riskikomitean tai vastaavan järjestelyn; kehottaa lisäksi perustamaan kaikkiin taloudellisesti merkittäviin rahoitusryhmittymiin emoyhtiöiden hallintoneuvoston tasolle pakollisen riskikomitean; katsoo, että EU-tason valvojien olisi asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan vahvistettava riskienhallinnasta vastaaville ylemmille toimihenkilöille ja kaikille merkittäville riskien ottajille tarkoitetut asianmukaiset henkilöitä ja menettelyä koskevat kriteerit ja prosessit, jotka rahoituslaitoksen on pantava täytäntöön, ja katsoo, että kansallisten viranomaisten olisi varmistettava kyseisten kriteereiden noudattaminen;

16. katsoo, että riskikomitean tai sitä vastaavan elimen pitäisi vastata hallintoneuvostojen valvonnasta ja neuvonnasta kyseisen rahoituslaitoksen nykyisten riskien osalta ja sen pitäisi antaa neuvoja tulevasta riskistrategiasta, mukaan lukien käyttöpääoman ja maksuvalmiuden hallinnointia koskeva strategia, ottaen huomioon valvojien ja kansallisten pankkien kehittämät rahoitusvakausarvioinnit;

17. korostaa, että hallintoneuvosto on viime kädessä vastuussa riskienhallinnasta ja että sen on myös otettava vastuu sääntöjen noudattamisen osoittamisesta ja elvytyssuunnitelmien laatimisesta;

18. painottaa, että hallintoneuvoston jäsenten lojaaliusvelvollisuus on samalla pitkäjännitteinen ja kestävä liiketoimintastrategia, jonka ansiosta vältetään kohtuuton riskinotto;

19. katsoo, että yritysten olisi otettava käyttöön valvojan tarkistama sisäinen menettely käsitelläkseen riskienhallintayksikön ja operatiivisten yksikköjen välisiä mahdollisia kiistoja; toteaa, että hallintoneuvosto olisi lisäksi velvoitettava ilmoittamaan valvontaviranomaisille kaikista tietämistään merkittävistä riskeistä;

20. kannattaa järjestelyjä yhtiön sisäisiä kiistoja tai epäasianmukaisia käytäntöjä koskevien tietojen välittämiseksi riskienvalvontatoimikunnalle tai ulkopuolisille valvontaelimille ja tunnustaa, että käytännöissä poiketaan toisinaan toimintalinjoista eikä yritysjohto aina ole tietoinen todellisista käytännöistä;

21. toteaa, että riskienhallintatoiminnon ja hallintoneuvoston välistä tiedonkulkua olisi parannettava ottamalla käyttöön menettely, jolla ristiriidat tai ongelmat saatetaan korkeamman organisaatiotason ratkaistaviksi;

22. painottaa, että riskienhallintajohtajalla olisi oltava suora yhteys yhtiön hallintoneuvostoon; toteaa, että riskienhallintajohtajan riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi koko hallintoneuvoston on päätettävä hänen nimittämisestään ja erottamisestaan;

23. ehdottaa lisäksi, että laaditaan tietojen kirjaamista koskevia menettelyjä sellaisia tapauksia varten, joissa riskikomitean kanta jätetään ottamatta huomioon, ja että tiedot toimitetaan tarkastajille ja valvontaviranomaisille;

24. panee merkille avoimuusdirektiivin, jossa rahoituslaitoksia vaaditaan ilmoittamaan merkittävimmät riskinsä toiminta-analyysissään, sekä neljännen yhtiöoikeusdirektiivin, jossa rahoituslaitoksia vaaditaan kuvaamaan rahoitusriskejä koskevat sisäiset valvontajärjestelmänsä; toteaa, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava julkistamaan elvytyssuunnitelmat ja niitä koskevat valvontakertomukset;

25. katsoo, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava laatimaan vuosittain kertomus sisäisen valvontajärjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta ja että hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä se; toteaa, että kertomus olisi laadittava niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; katsoo lisäksi, että ulkoisten tilintarkastajien vuosittaiseen tilintarkastuskertomukseen olisi sisällytettävä vastaava kohta; pitää kuitenkin tarpeellisena välttää niin kutsuttu Sarbanes–Oxley-vaikutus EU:ssa;

26. katsoo, että riskien tiedostamista lisäävien toimenpiteiden täytäntöönpanoon rahoituslaitoksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä riskitietoisuuden lisääminen yhtiön kaikilla tasoilla – myös työntekijöiden keskuudessa – on tehostetun riskienhallinnan kannalta ratkaisevaa;

27. on samaa mieltä siitä, että eturistiriidat estäviä EU:n tason toimia on lisättävä, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston jäsenten näkemysten objektiivisuus ja riippumattomuus pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalalla;

Hallintoneuvostot

28. kehottaa EU-tason valvojia asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan kehittämään pätevyyskriteerit sellaista testiä varten, jolla arvioidaan yksilöiden soveltuvuutta valvottuihin tehtäviin, ottaen samalla huomioon rahoituslaitoksen luonne, kompleksisuus ja koko; katsoo, että valvojien on suoritettava arviointi- ja hyväksyntämenettely ripeästi ja tehokkaasti ja ottaen asianmukaisesti huomioon säänneltyjen yritysten arvioinnin; katsoo, että suurten ja järjestelmän kannalta tärkeiden rahoituslaitosten kyseessä ollessa valvojien olisi perusteellisesti tarkastettava hallintoneuvoston jäsenten soveltuvuus ja asiantuntemus sekä hallintoneuvoston kokoonpanon moninaisuus sekä yksilöinä että kollektiivisesti ja heidän sopivuutensa tehtävään sekä johtajien osalta hallintoelimen laajempi kokoonpano ja jäsenten ajankäyttö, siten että otetaan huomioon heidän muut tehtävänsä;

29. kehottaa komissiota kehittämään lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan suuret rahoituslaitokset teettämään säännöllisesti hallintoneuvostoaan koskevan ulkoisen arvioinnin, jolla yksittäisten jäsenten työpanoksen korkeatasoisuuden varmistamisen lisäksi varmistetaan, että koko hallintoneuvosto ja sen komiteat kykenevät noudattamaan laitoksen strategisia tavoitteita ja riskienhallintaa; vaatii, että suuret rahoituslaitokset vahvistavat vuosikertomuksessaan suorituttaneensa tällaisen arvioinnin, ilmoittavat ulkopuolisen arvioijan nimen, esittävät kuvauksen arvioinnin laajuudesta ja vahvistavat toimineensa arvioijan antamien suositusten mukaisesti; kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (EAMV) laatimaan ohjeet tällaisten arviointien laajuudesta kuullen tällöin kyseistä alaa, osakkeenomistajia ja sääntelyviranomaisia;

30. ehdottaa, että rahoituslaitokset voisivat vapaaehtoisesti päättää antaa ulkopuolisen arvioijan laatia arvioinnin hallintoneuvoston toiminnasta;

31. katsoo, että toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston puheenjohtajan tehtävät olisi pidettävä erillisinä, mutta toteaa, että tietyissä olosuhteissa yhdistetty rooli voisi olla tarpeellinen lyhyellä aikavälillä; painottaa lisäksi, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

32. katsoo, että kaikkien yksiportaisen hallintorakenteen tai hallintoneuvoston jäsenillä pitäisi olla tuoretta ja asiaankuuluvaa ammatillista pätevyyttä, tietämystä ja kokemusta myös rahoitusalalta, jotta he voivat yhdessä johtaa rahoitusalan yritystä; vaatii, että kaikkien taloudellisesti merkittävien rahoituslaitosten hallintoneuvostossa on oltava toimivaan johtoon kuulumattomia jäseniä; katsoo kuitenkin, että kaikkien rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa pitäisi olla monipuolista kokemusta, asiantuntemusta ja erilaisia ominaisuuksia omaavia henkilöitä järkevän ja vastuullisen hallinnoinnin takaamiseksi ja että nimitykset pitäisi tehdä ansioiden perusteella;

33. korostaa, että hallintoneuvostojen moninaisempi kokoonpano vähentää kriisialttiutta ja edistää taloudellista vakautta; kehottaa komissiota esittämään suunnitelman sukupuolten tasa-arvoisemman edustuksen saavuttamiseksi asteittain ja pitämään tavoitteena, että rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa on vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta; kehottaa varmistamaan tämän tavoitteen saavuttamisen kohtuullisen ajan kuluessa ja pohtimaan toimia hallintoneuvostojen ammatillisen, sosiaalisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisäämiseksi;

34. painottaa, että hallintoneuvostojen jäsenpohjan monipuolistaminen johtaa todennäköisesti laadukkaampaan keskusteluun ja päätöksentekoon;

35. korostaa, että on tärkeää ottaa hallintoneuvostoon työntekijöiden edustajia, etenkin koska yhtiön kestävä ja hyvä hallintotapa on heidän pitkän aikavälin etujensa mukaista ja koska heillä on kokemusta ja tietoa yhtiön sisäisestä rakenteesta;

36. katsoo, että julkisessa omistuksessa olevien rahoituslaitosten ja rahoitusalan viranomaisten on taattava nimitysmenettelyjen avoimuus ja riippumattomuus;

37. korostaa, että johtajien on osoitettava riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen ja että EU:n valvontaelinten olisi laadittava asiaan liittyvä ohjeistus, jonka noudattamista hallintoneuvoston ja kansallisten valvontaelinten olisi seurattava;

38. katsoo, että yleisenä lähtökohtana olisi oltava, että kukaan ei saisi olla liian monen rahoitusryhmittymän hallintoneuvostossa;

39. vaatii panemaan tehokkaasti täytäntöön säännökset, jotka koskevat eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä annetun direktiivin 2001/86/EY mukaisesti valittujen työntekijöiden kuulemista ja osallistumista;

40. katsoo, että sekä johdon että hallintoneuvoston tulisi olla tosiasiallisesti ja henkilökohtaisesti vastuussa hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevien periaatteiden laatimisesta ja soveltamisesta yrityksen/yhtiön kaikilla tasoilla;

41. pitää tarpeellisena, että vahvistetaan rahoituslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten vastuuta koskevat eurooppalaiset vähimmäisvaatimukset;

42. toteaa, että Euroopan keskuspankin, Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja kaikkien jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat ovat miehiä; toteaa, että jäsenvaltioiden keskuspankkien ja rahoituslaitosten johtotehtävissä on toistaiseksi hyvin vähän naisia;

43. katsoo, että johtajilla olisi oltava yleinen huolellisuusvelvollisuus ja että heidät olisi velvoitettava ilmoittamaan merkittävistä riskeistä valvojille;

44. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tasa-arvoa edistäviä toimia rahoituslaitosten ja Euroopan unionin toimielinten johtajia nimitettäessä;

45. kannustaa komissiota edistämään toimia, joilla voidaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa auttaa rahoitusalan yrityksiä pitämään arvossa miesten ja naisten tasapuolisempaa edustusta päättävissä elimissä ja pyrkimään siihen;

46. korostaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

Palkat ja palkkiot

47. katsoo, että palkka- ja palkkiokäytäntöjen on perustuttava yksilön ja yrityksen pitkän aikavälin suorituksiin, jotta varmistetaan, että palkka- ja palkkiokäytännöt eivät osaltaan edistä liiallista riskinottoa, ja huomauttaa, että palkka- ja palkkiokäytännöt eivät saisi koskaan heikentää yrityksen vakautta;

48. pitää myönteisinä rahoituslaitosten jo aloittamia palkka- ja palkkiopolitiikan muutoksia, joiden mukaan bonusten maksaminen on sidoksissa yhtiön pitkällä aikavälillä menestykselliseen toimintaan ja bonuksia voi saada aikaisintaan kolmen palvelusvuoden jälkeen; pitää myös hyvänä bonusten takaisinperinnän mahdollisuutta, jos taloudellisiin tavoitteisiin ei ylletä;

49. korostaa, että kaikki osakeoptiot on ilmoitettava asianmukaisesti ja että niiden odotusajan on oltava vähintään kolme vuotta; katsoo, että ehdollisia pääomavälineitä olisi käytettävä enemmän osakkeiden sijasta, koska niihin liittyy vähemmän eturistiriitoja, jotka voivat johtaa lyhytnäköiseen ajatteluun;

50. panee merkille, että rahoituslaitosten palkka- ja palkkiokäytäntöjä on käsitelty kolmannessa vakavaraisuusdirektiivissä;

51. korostaa vakavaraisuusdirektiivin (CRD III) ja Solvenssi II -direktiivin mukaisen tiukan palkka- ja palkkiopolitiikan tärkeyttä; odottaa, että nämä ja muut jo aloitetut lainsäädäntötoimet pannaan joutuisasti täytäntöön tammikuusta 2011 alkaen; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointiraportin vuonna 2014;

52. myöntää, että rakenteelliset lähestymistavat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; kannustaa noudattamaan käytäntöjä, jotka vahvistavat rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sen oikeudellisen muodon, koon, toiminnan luonteen, monitahoisuuden ja liiketoimintamallin mukaan;

53. toteaa, että nykyisten suositusten soveltaminen pörssiyhtiöiden johtajien palkkoihin ja palkkioihin ei ole yhtenäistä eikä hyväksyttävää; kehottaa siksi komissiota esittämään pörssiyhtiöiden johtajien palkkoja ja palkkioita koskevia lainsäädäntöehdotuksia EU:n tasolla, jotta varmistetaan, että pörssiyhtiöiden palkka- ja palkkiokäytäntöjen rakenne ei kannusta liialliseen riskinottoon, sekä taataan yhtäläiset kilpailumahdollisuudet EU:ssa;

54. on erityisen huolestunut siitä, että osakkeenomistajat eivät voi valvoa eivätkä nykyisin valvo asianmukaisesti rahoituslaitosten palkka- ja palkkiokäytäntöjä;

55. painottaa, että täydellinen avoimuus on välttämätöntä, jotta osakkeenomistajien on mahdollista saada kokonaiskuva palkka- ja palkkiopolitiikasta, ja kehottaa erityisesti ilmoittamaan kaikkien rahoituslaitosten osalta yli 500 000 euron kokonaispalkkaa saavien työntekijöiden määrän vähintään 500 000 euron välein;

56. katsoo, että osakkaiden pitäisi tukea kestävän palkka- ja palkkiopolitiikan määrittämistä ja että heillä pitää olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä äänestämällä ja mahdollisuus hylätä palkka- ja palkkiokomitean määrittämä palkka- ja palkkiopolitiikka yhtiökokouksessa;

Valvojat, tarkastajat ja rahoituslaitokset

57. katsoo, että valvojien, (sisäisten ja ulkoisten) tarkastajien ja rahoituslaitosten tehostetun kolmenkeskisen vuoropuhelun avulla merkittävät tai järjestelmään liittyvät riskit havaittaisiin todennäköisemmin varhaisessa vaiheessa; rohkaisee valvojia, Euroopan järjestelmäriskineuvostoa, tarkastajia ja rahoituslaitoksia aloittamaan avoimet keskustelut ja lisäämään tapaamisiaan, jotta vakavaraisuusvalvontaa voidaan helpottaa; suosittelee lisäksi, että suurten rahoituslaitosten tarkastajat ja valvojat pitävät kahdenvälisiä kokouksia; katsoo, että on hallintoneuvoston ja sisäisen tarkastajan tehtävä varmistaa, että järjestelmään liittyvien riskien havaitsemiseksi tarvittavat sisäiset tarkastukset on otettu käyttöön, sekä laatia menettely, jota on noudatettava valvontaviranomaisille ja hierarkialle tiedottamiseksi, jotta vältetään kielteiset seuraukset;

58. korostaa, että tarkastajan perustehtävää ei pitäisi tarpeettomasti vaarantaa lisätehtävillä, kuten sellaisen tarkastukseen kuulumattoman tiedon käsittelyllä ja arvioinnilla, joka ei kuulu hänen asiantuntemuksensa piiriin; katsoo, että tarkastajien olisi raportoitava suoraan valvojille tapauksissa, joissa he havaitsevat jotakin, joka on merkityksellistä valvonnan kannalta, ja että heidän olisi osallistuttava erityistarkastusten alojen väliseen arviointiin;

59. vaatii, että julkisten viranomaisten, eurooppalaiset ja kansalliset valvojat mukaan lukien, on täytettävä riippumattomuutta sekä yritysten hallintoa koskevat tiukat vaatimukset;

Osakkeenomistajat ja vuosikokous

60. rohkaisee institutionaalisia ja yksittäisiä osakkeenomistajia toimimaan aktiivisemmin hallintoneuvostoa ja sen noudattamaa strategiaa koskevien asianmukaisten vastuukysymysten osalta, jotta edunsaajien pitkän aikavälin edut tulisivat esiin;

61. kehottaa laatimaan lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan kaikki, joilla on lupa hoitaa EU:ssa investointeja kolmannen osapuolen laskuun, ilmoittamaan julkisesti, soveltavatko ne taloudenhoitoa koskevia sääntöjä ja julkistavatko ne tiedot, sekä myönteisessä tapauksessa ilmoittamaan, mitä sääntöjä ja miksi, ja kielteisessä tapauksessa, miksi ei;

62. katsoo, että tiettyä ja kohtuullista tasoa suurempien huomattavien transaktioiden pitäisi edellyttää osakkeenomistajien erityishyväksyntää tai niistä pitäisi ilmoittaa osakkeenomistajille ennen kuin ne voidaan toteuttaa, edellyttäen että osakkeenomistajien osallistuminen on toteutettavissa, että luottamuksellisuusperiaatetta noudatetaan ja ettei rahoituslaitoksen päivittäistä liiketoimintaa haitata; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) voi laatia suuntaviivat asianmukaisesta vertailuarvosta asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan;

63. myöntää, että avoimuus on välttämätöntä lähipiirin transaktioiden osalta, että merkittävistä lähipiirin transaktioista pitäisi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ja että ilmoitukseen pitäisi liittää kirje riippumattomalta neuvonantajalta, joka vahvistaa, että transaktio on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, tai lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien pitäisi äänestää siitä siten, että lähipiiriin kuuluva ei osallistu äänestykseen; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) voi laatia suuntaviivat asianmukaisesta vertailuarvosta asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan;

64. kehottaa valitsemaan kaikki hallintoneuvoston jäsenet vuosikokouksessa pakollisessa vaalissa ja vaatimaan, että hallintoneuvoston toimet hyväksytään tai sille myönnetään vastuuvapaus vuosittain, jotta hallintoneuvosto on tilivelvollisempi ja jotta edistetään laajempaa vastuukulttuuria;

65. kehottaa teettämään tutkimuksen osakkeenomistajien suorittaman tehokkaan valvonnan esteistä sekä poistamaan sääntelyyn liittyvät järkevän yhteistyön esteet;

66. kehottaa ottamaan käyttöön sähköisen äänestyksen keinona kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmään;

67. katsoo, että kaikkien julkisesti noteerattujen yhtiöiden olisi voitava valita ohjesäännöissään, ovatko niiden osakkaat nimettömiä vai voidaanko heidät yksilöidä nimeltä ja että jälkimmäisessä tapauksessa on taattava lainsäädännöllä, että tällainen yksilöinti on tosiasiallisesti mahdollista;

68. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL L 329, 14.12.2010, s. 3.

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä
(2010/2303(INI))

Valmistelija(*): Alexandra Thein

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

LYHYET PERUSTELUT

Taustaa

Kyseisen vihreän kirjan tavoitteena on, että otetaan oppia maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka alkoi amerikkalaisten subprime-lainojen epäasianmukaisesta arvopaperistamisesta johtuneesta Lehman Brothers -pankin konkurssista syksyllä 2008. Rahoituslaitosten ja rahoitusjärjestelmän vakautta sekä niiden sääntelyä ja valvontaa, kun on kyse uusista rahoitusvälineistä, tarkastellaan globaalistuneessa maailmassa kriittisesti, jotta voidaan välttää vastaavanlaisen tilanteen toistuminen. Komissio keskittyy rahoitusmarkkinoiden uudistamiseen ja kriisien ehkäisemiseen tarkoitetussa ohjelmassaan nimenomaan hallinto- ja ohjausjärjestelmien vahvistamiseen. Komissio toteaa erityisesti, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä on rahoituspalvelujen alalla lukuisten toimijoiden systeemisen luonteen vuoksi otettava huomioon muiden sidosryhmien (tallettajien, säästäjien, henkivakuutusten ottajien jne.) edut sekä rahoitusjärjestelmän vakaus. Vihreässä kirjassa esitettyjen aloitteiden tarkoituksena on tukea ja täydentää rahoitusjärjestelmän vakauttamiseen tarkoitettuja jo täytäntöön pantuja tai suunnitteilla olevia säädöksiä.

Tällaisia säädöksiä ovat erityisesti eurooppalaisten valvontarakenteiden uudistaminen, vakavaraisuusdirektiivi, vakuutusyhtiöitä koskeva Solvenssi II -direktiivi, yhteissijoitusyrityksiä koskevan järjestelmän uudistus ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva sääntely. Tässä vihreässä kirjassa keskitytään hyvän hallintotavan suppeaan määritelmään, johon eivät sisälly ulkoiset tilintarkastajat. Vihreässä kirjassa ei kuitenkaan käsitellä hyvästä hallintotavasta käytävään keskusteluun liittyviä tärkeitä ja kauaskantoisia osa-alueita, kuten toimintojen eriyttämistä rahoituslaitosten sisällä, sisäistä valvontaa ja kirjanpidon riippumattomuutta.

Valmistelijan kanta

Rahoitusalalle on tunnusomaista taloudellisten riskien otto. Se on myös välttämätöntä, jotta rahoitusalan yritykset menestyvät ja jotta ne voivat hoitaa talouselämään liittyvät tehtävänsä. On Euroopan kansalaisten edun mukaista, ettei näiden tehtävien hoitoa rajoiteta enempää kuin on tarpeen yleisen edun takaamiseksi ja järjestelmän kriisien ehkäisemiseksi. Asiayhteyttä selventää myös toteamus, että rahoituslaitosten hallitun konkurssin on voitava olla mahdollinen, sikäli kuin sellaisesta ei aiheudu systeemistä riskiä eikä se johda rahoituslaitosten verkostoitumisen vuoksi dominovaikutukseen markkinoilla.

Valmistelija katsoo, että on entistä tärkeämpää luoda rahoituslaitoksiin vastuullisen ja kestävän riskienhallinnan ja riskienvalvonnan järjestelmä ja kulttuuri.

Tähän tärkeään ja monitahoiseen haasteeseen voidaan vastata suoraan tai välillisesti vaikuttavilla toimilla. Monia näistä toimista, erityisesti johdon palkkoja ja palkkioita koskevia toimia, toteutettiin jo viime vuosina EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Lisäksi toimet, joiden tavoitteena on hallintoneuvostojen ammatillisen pätevyyden lisääminen ja niiden kokoonpanon moninaisuuden moniulotteinen lisääminen ovat tieteellisten tutkimusten mukaan perusteltuja ja lupaavia. Hallintoneuvostojen jäsenten vastuu on toisaalta määriteltävä selkeästi, toisaalta pantava täytäntöön tarkkanäköisesti, jotta ei vaaranneta liiketoiminnallisten mahdollisuuksien hyödyntämistä tai käytettävissä olevan henkilöiden laatua.

Toisena keskeisenä tehtävänä valmistelija pitää eturistiriitoja koskeviin erilaisiin ongelmiin liittyvien kriisitekijöiden poistamista tai ainakin vähentämistä.

Rahoituslaitosten luotonannon ja investointitoiminnan välisen konfliktin ratkaisemiseksi vaikuttaisi tarkoituksenmukaiselta antaa sitova säädös, jonka mukaan yksittäiset rahoituslaitokset voisivat hoitaa vain yhtä näistä tehtävistä. Se ei kuitenkaan mahdollisten tehokkuuden menetysten ja Euroopan rahoitusalan maailmanlaajuinen kilpailukyky huomioon ottaen liene täytäntöönpanokelpoinen. Välttämättömiltä vaikuttavat kuitenkin tinkimättömät toimet eturistiriitojen ehkäisemiseksi sellaisten henkilöiden välillä, joilla, kuten erityisesti hallintoneuvostojen jäsenillä, on tärkeä osuus riskien valvonnassa.

Soveltuvana mallina institutionaalisia sijoittajia koskeviksi yhtenäisiksi EU:n käytännesäännöiksi on pidettävä Yhdistyneen kuningaskunnan Stewardship Code -sääntöjä.

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että rahoituslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten mandaattien määrä olisi rajoitettava kolmeen ja että useat mandaatit yhden ja saman rahoituskonsernin sisällä olisi katsottava yhdeksi mandaatiksi; katsoo, että tätä rajoitusta ei tulisi soveltaa jäseneen, joka omistaa vähintään viidesosan rahoituslaitoksen osakepääomasta;

2. korostaa, että hallintoneuvostojen moninaisempi kokoonpano vähentää kriisialttiutta ja edistää taloudellista vakautta; kehottaa komissiota esittämään suunnitelman sukupuolten tasa-arvoisemman edustuksen edistämiseksi ja pitämään tavoitteena, että rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa on vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta; kehottaa varmistamaan tämän tavoitteen saavuttamisen kohtuullisen ajan kuluessa ja pohtimaan toimia hallintoneuvostojen ammatillisen, sosiaalisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisäämiseksi;

3. korostaa, että on tärkeää ottaa hallintoneuvostoon työntekijöiden edustajia, etenkin koska yhtiön kestävä ja hyvä hallintotapa on heidän pitkän aikavälin etujensa mukaista ja koska heillä on kokemusta ja tietoa yhtiön sisäisestä rakenteesta;

4. painottaa, että hallintoneuvostojen jäsenpohjan monipuolistaminen johtaa todennäköisesti laadukkaampaan keskusteluun ja päätöksentekoon;

5. huomauttaa, että rahoituslaitoksissa hallintoneuvoston puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävät olisi oletusarvoisesti pidettävä erillään, vaikka voi olla tilanteita, joissa näiden kahden toimen yhdistäminen on lyhyen aikaa tarpeen;

6. ehdottaa, että rahoituslaitokset voisivat vapaaehtoisesti päättää antaa ulkopuolisen arvioijan laatia arvioinnin hallintoneuvoston toiminnasta;

7. katsoo, että jos yksi tai useampi tarkastustoimikunnan jäsen velvoitetaan toimimaan myös riskienvalvontatoimikunnan jäsenenä ja päinvastoin, se saattaisi hajaannuttaa kompetenssin ja viedä asianomaisilta mahdollisuuden keskittyä vain yhteen tehtävään;

8. painottaa, että hallintoneuvoston jäsenten lojaaliusvelvollisuus on samalla pitkäjännitteinen ja kestävä liiketoimintastrategia, jonka ansiosta vältetään kohtuuton riskinotto;

9. toteaa, että riskienvalvontatoimikunnan puheenjohtajan olisi oltava vastuussa yhtiökokoukselle ja hallituksen tai hallintoneuvoston ei missään tapauksessa pitäisi voida erottaa häntä;

10. katsoo, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava laatimaan vuosittain kertomus sisäisen valvontajärjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta ja että hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä se; toteaa, että kertomus olisi laadittava niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; katsoo lisäksi, että ulkoisten tilintarkastajien vuosittaiseen tilintarkastuskertomukseen olisi sisällytettävä vastaava kohta; pitää kuitenkin tarpeellisena välttää niin kutsuttu Sarbanes-Oxley-vaikutus EU:ssa;

11. pitää tärkeänä suorituskykyistä tietoteknistä infrastruktuuria, kun halutaan varmistaa riskejä koskevien tietojen joutuisa välitys hallintoneuvoston tasolle asti; katsoo, että päätöksenteko teknisten toimenpiteiden toteuttamisesta rahoituslaitosten hallintoneuvostoille toimitettavien tietojen välityksen laadun ja nopeuden lisäämiseksi on jätettävä rahoituslaitosten hallintoneuvostoille yhtiökohtaisen, tarpeisiin mukautetun järjestelyn mahdollistamiseksi;

12. katsoo, että riskien tiedostamista lisäävien toimenpiteiden täytäntöönpanoon rahoituslaitoksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä riskitietoisuuden lisääminen yhtiön kaikilla tasoilla – myös työntekijöiden keskuudessa – on tehostetun riskienhallinnan kannalta ratkaisevaa;

13. kannattaa järjestelyjä yhtiön sisäisiä kiistoja tai epäasianmukaisia käytäntöjä koskevien tietojen välittämiseksi riskienvalvontatoimikunnalle tai ulkopuolisille valvontaelimille ja tunnustaa, että käytännöissä poiketaan toisinaan toimintalinjoista eikä yritysjohto aina ole tietoinen todellisista käytännöistä;

14. katsoo, että riskienhallintajohtajan olisi oltava hierarkiassa finanssijohtajaan verrattavassa asemassa ja hänen olisi voitava ilmoittaa riskeistä suoraan rahoituslaitoksen valvontaelimelle; vaatii perustamaan valvontaelimen tasolle riskienvalvontatoimikunnan, joka vastaa riskeihin liittyvistä kysymyksistä ja valvoo riskistrategian asianmukaista täytäntöönpanoa koko rahoituslaitoksessa; kehottaa määrittämään riskienhallintajohtajien ja riskienvalvontatoimikuntien jäsenten kelpoisuutta koskevat eurooppalaiset normit heidän asemansa vahvistamiseksi rahoituslaitoksissa;

15. toteaa, että riskienhallintatoiminnon ja hallintoneuvoston välistä tiedonkulkua olisi parannettava ottamalla käyttöön menettely, jolla ristiriidat tai ongelmat saatetaan korkeamman organisaatiotason ratkaistaviksi;

16. katsoo, että rahoituslaitosten ulkoiset tilintarkastajat olisi velvoitettava ilmoittamaan viipymättä hallintoneuvostolle ja asianomaisille valvontaelimille tarkastusta tehdessään havaitsemistaan seikoista, jotka vaarantavat laitoksen olemassaolon tai jotka voivat vakavasti haitata sen kehitystä tai rikkoa merkittävästi toimiluvan edellytyksiä tai toiminnan harjoittamista koskevia määräyksiä;

17. ei pidä tarkoituksenmukaisena pakottaa sijoittajia ilmoittamaan julkisesti vuosikokouksissa käytetyistä tosiasiallisista tai otaksutuista äänestysstrategioista;

18. katsoo, että institutionaaliset sijoittajat olisi velvoitettava antamaan julkisesti virallinen selvitys kaikista tapauksista, joissa ne poikkeavat institutionaalisia sijoittajia koskevista yhtenäisistä EU:n käytännesäännöistä, jotka on otettava käyttöön; huomauttaa kuitenkin, että poikkeamista ei useinkaan perustella riittävästi tai lainkaan ja että tällaisissa tapauksissa noudattaminen on varmistettava seuraamusten uhalla;

19. katsoo, että osakkeenomistajien yksilöimistä olisi helpotettava yhtiöiden ja niiden osakkeenomistajien väliseen vuoropuheluun kannustamiseksi sekä äänestämiseen ilman varsinaista omistusta ("empty voting") liittyvien väärinkäytösriskien vähentämiseksi;

20. kehottaa ottamaan käyttöön sähköisen äänestyksen keinona kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmään;

21. katsoo, että kaikkien julkisesti noteerattujen yhtiöiden olisi voitava valita ohjesäännöissään, ovatko niiden osakkaat nimettömiä vai voidaanko heidät yksilöidä nimeltä ja että jälkimmäisessä tapauksessa on taattava lainsäädännöllä, että tällainen yksilöinti on tosiasiallisesti mahdollista;

22. pitää tarpeellisena, että vahvistetaan rahoituslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten vastuuta koskevat eurooppalaiset vähimmäisvaatimukset;

23. viittaa rahoituslaitosten palkka- ja palkkiopolitiikan osalta jo täytäntöön pantuihin lainsäädäntötoimiin, erityisesti 1. tammikuuta 2011 voimaan tulleeseen EU:n vakavaraisuusdirektiiviin sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettuun direktiiviin (Solvenssi II); kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan tämän lainsäädännön täytäntöön komission ja eurooppalaisten valvontaviranomaisten valvonnassa ja suosittelee seuraavaksi arvioimaan sen toimivuuden; katsoo, että palkka- ja palkkiojärjestelmän osien suuruuden ja koostumuksen on oltava sidoksissa yhtiön kestävään ja pitkän aikavälin menestykselliseen toimintaan;

24. panee merkille, että kolmannesta vakavaraisuusdirektiivistä neuvoteltaessa komissio ja neuvosto sopivat, että Euroopan parlamentin esittämiä lisäehdotuksia olisi käsiteltävä osana hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevaa lainsäädäntöpakettia, ja nostaa erityisesti esiin parlamentin huolen, että osakkeenomistajilla ei nykyisellään ole mahdollisuuksia valvoa eivätkä he asianmukaisesti valvo rahoituslaitosten palkka- ja palkkiopolitiikkaa;

25. painottaa, että täydellinen avoimuus on välttämätöntä, jotta osakkeenomistajat voivat asianmukaisesti tarkkailla palkka- ja palkkiopolitiikkaa, ja kehottaa erityisesti julkistamaan yli 500 000 euron kokonaispalkkaa saavien työntekijöiden määrän vähintään 500 000 euron välein;

26. katsoo, että olisi jyrkästi kiellettävä hallintoneuvoston jäseniä harjoittamasta muita liiketoimia kyseisen rahoituskonsernin kanssa ja erityisesti antamasta konsultointipalveluja; katsoo, että olisi jyrkästi kiellettävä ulkoisia tilintarkastajia vastaanottamasta rahoituslaitokselta mitään muita maksuja palveluista kuin heille kuuluvat tilintarkastuspalkkiot, jottei rikottaisi riippumattomuusvaatimusta tai muita eettisiä normeja;

27. katsoo, että vuotuiseen toimintakertomukseen on sisällytettävä erilaisia pankkiliiketoimia koskeva yksityiskohtainen eturistiriitapolitiikkaa koskeva kohta, ja kehottaa pohtimaan EU:n käytännesääntöjen kehittämistä tässä tarkoituksessa.

28. pitää tarpeellisena yhdenmukaistaa yhteisön eturistiriitasääntöjen sisältö ja yksityiskohdat – ottaen kuitenkin huomioon olemassa olevat erilaiset oikeus- ja talousjärjestelmät – jotta erilaisia rahoituslaitoksia koskisivat samanlaiset säännöt, joiden mukaan niiden on sovellettava rahoitusmarkkinadirektiiviä, vakavaraisuusdirektiiviä, yhteissijoitusyritysdirektiiviä tai Solvenssi II -direktiiviä;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä
(2010/2303(INI))

Valmistelija: Othmar Karas

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. painottaa, että sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja tähän liittyen myös Euroopan kansalaisten ja kuluttajien luottamuksesta rahoituslaitoksiin ja -tapahtumiin; toteaa, että tähänastiset palkka- ja palkkiokäytännöt ovat johtaneet epäasianmukaisiin rakenteisiin;

2. tunnustaa rahoituskriisin paljastaneen tehottomiksi hallinto- ja ohjausjärjestelmien nykyperiaatteet, joiden mukaan säännöistä poikkeaminen sallitaan, kunhan perusteet ilmoitetaan (nk. comply or explain ‑toimintamalli); katsoo, että hallinto- ja ohjausjärjestelmiä varten tarvitaan käytäntöön soveltuvia, oikeudellisesti sitovia sääntöjä;

4. katsoo, että rahoitusalalla on erityisen taloudellisen funktionsa ja yhteiskuntavastuunsa vuoksi erityinen velvollisuus huolehtia yhtiöstrategioiden vastuullisuudesta ja kestävyydestä ja että palkka- ja palkkiojärjestelmän on oltava sen mukainen; korostaa, että bonuspolitiikalla olisi tuettava pitkän aikavälin tuloksia ja ehkäistävä lyhytnäköisyyttä, jotta vältetään riskialtis liiketoiminta;

5. katsoo, että rahoitusalan on tyydytettävä reaalitalouden tarpeet, myötävaikutettava kestävään kasvuun ja osoitettava suurempaa yhteiskuntavastuuta;

6. tukee komission pyrkimyksiä muuttaa rahoituslaitosten palkka- ja palkkiopolitiikkaa liiallisen riskinoton hillitsemiseksi;

7. myöntää, että rakenteelliset lähestymistavat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; kannustaa noudattamaan käytäntöjä, jotka vahvistavat rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sen oikeudellisen muodon, koon, toiminnan luonteen, monitahoisuuden ja liiketoimintamallin mukaan;

8. korostaa, että hyvin hallinnoidun yrityksen tulisi olla vastuuvelvollinen ja avoin työntekijöilleen, osakkeenomistajilleen ja muille sidosryhmilleen; vahvistaa, että riskien minimoimiseksi rahoituslaitosten johtajien on otettava päätöksiä tehdessään huomioon laitoksen sekä kuluttajien ja työntekijöiden edut pitkällä aikavälillä; toteaa, että tämä varmistetaan velvoittamalla lainsäädännössä kaikki Euroopan unionissa toimivat säännellyt rahoituslaitokset kuvailemaan liiketoimintamallinsa vuosikertomuksessaan ja antamaan selvitys hallintoneuvoston riskihalukkuudesta sekä liiketoimintamallin tuloksiin sisältyvien riskien ymmärtämisestä; huomauttaa, että kertomukseen olisi lisäksi sisällytettävä kuvaus toimista, joita hallintoneuvosto on toteuttanut riskien valvonnan ja hallinnan varmistamiseksi, sekä selvitys siitä, miten palkka- ja palkkiopolitiikka sovitetaan liiketoimintamallin tuloksiin ja miten toimeenpaneva johto hallinnoi riskejä;

9. korostaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

10. on samaa mieltä siitä, että eturistiriidat estäviä EU:n tason toimia on lisättävä, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston jäsenten näkemysten objektiivisuus ja riippumattomuus pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalalla;

11. katsoo, että sekä johdon että hallintoneuvoston tulisi olla tosiasiallisesti ja henkilökohtaisesti vastuussa hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevien periaatteiden laatimisesta ja soveltamisesta yrityksen/yhtiön kaikilla tasoilla;

12. korostaa, että riskit ovat rahoitusalalla luontaisia ja että niitä tarvitaan maksuvalmiuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, talouskasvun tuottamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; pitää rahoituskriisin toistumisen estämiseksi ehdottoman välttämättömänä, että hallintoneuvosto ymmärtää syvällisesti riskien luonnetta ja arvioi niitä;

13. pitää myönteisinä rahoituslaitosten jo aloittamia palkka- ja palkkiopolitiikan muutoksia, joiden mukaan bonusten maksaminen on sidoksissa yhtiön pitkällä aikavälillä menestykselliseen toimintaan ja bonuksia voi saada aikaisintaan kolmen palvelusvuoden jälkeen; pitää myös hyvänä bonusten takaisinperinnän mahdollisuutta, jos taloudellisiin tavoitteisiin ei ylletä;

14. kehottaa komissiota ehdottamaan hallintoneuvostojen pakollisiin riskienvalvontatoimikuntiin tai vastaaviin järjestelyihin sekä niiden kokoonpanoa ja toimintaa koskeviin sääntöihin liittyvää lainsäädäntöä; katsoo, että riskienvalvontatoimikuntien jäsenten on omistauduttava tehtävälleen riittävästi, jotta he kykenevät asianmukaisesti arvioimaan monimutkaisten rahoitustuotteiden riskejä;

15. vaatii komissiota ehdottamaan toimialakohtaisia muutoksia rahoituspalveluja koskevaan lainsäädäntöön, jotta voidaan varmistaa pankkien ja muiden rahoituslaitosten kuin pankkien yhtenäinen palkka- ja palkkiopolitiikka; pyytää komissiota lisäksi antamaan yhtiöoikeuden alan lainsäädäntöehdotuksia, sillä näin se voi myötävaikuttaa yhtiöiden hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevien kysymysten tarkasteluun ja varmistaa, että kaikentyyppisissä yhtiöissä sovelletaan yhtenäistä palkka- ja palkkiopolitiikkaa;

16. kannustaa institutionaalisia osakkeenomistajia aloittamaan rahoituslaitosten kanssa hallinto- ja ohjausjärjestelmien ja riskinhallinnan parantamista koskevan vuoropuhelun rahoituslaitosten pitkän aikavälin elinkelpoisuuden takaamiseksi; katsoo, että suuntaviivoina toteutetut comply or explain ‑toimintamallit ovat epäonnistuneet rahoituskriisin välttämisen välineinä ja osoittautuneet tehottomiksi ja että hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevan sääntelyn on perustuttava sitoviin sääntöihin, joihin yhdistetään ei-sitovaa sääntelyä, kuten parhaiden käytäntöjen kansainvälisiä sääntöjä;

17. korostaa vakavaraisuusdirektiivin (CRD III) [1] ja Solvenssi II -direktiivin mukaisen tiukan palkka- ja palkkiopolitiikan tärkeyttä ja odottaa, että nämä ja muut jo aloitetut lainsäädäntötoimet pannaan joutuisasti täytäntöön tammikuusta 2011 alkaen; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointiraportin vuonna 2014;

18. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä aloitteita, joilla varmistetaan naisten parempi edustus hallintoneuvostoissa;

19. vaatii panemaan tehokkaasti täytäntöön eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä annetun direktiivin 2001/86/EY[2] mukaiset henkilöstön kuulemista ja osallistumista koskevat säännöt.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] Direktiivi 2010/76/EU, EUVL L 329, 14.12.2010, s. 3.
[2] EYVL L 294, 10.11.2001, p. 22.

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raffaele Baldassarre, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Piotr Borys, Sergio Gaetano Cofferati, Sajjad Karim, Eva Lichtenberger, Toine Manders

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö