Menettely : 2010/2139(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0111/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0111/2011

Keskustelut :

PV 23/06/2011 - 5
PV 23/06/2011 - 7
CRE 23/06/2011 - 5
CRE 23/06/2011 - 7

Äänestykset :

PV 23/06/2011 - 12.9
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0283

MIETINTÖ     
PDF 253kWORD 206k
1.4.2011
PE 454.716v03-00 A7-0111/2011

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Miroslav Mikolášik

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 174−178 artiklan,

–   ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" (KOM(2010)0110),

–   ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" liitteenä olevan 31. maaliskuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0360),

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Cohesion Policy: Responding to the economic crisis, a review of the implementation of cohesion policy measures adopted in support of the European Economic Recovery Plan" (SEC(2010)1291),

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Regions 2020 – an Assessment of Future Challenges for EU Regions" (SEC(2008)2868),

–   ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

–   ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa" (KOM(2011)0017),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ja Euroopan aluekehitysrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 täytäntöönpanoa koskevista säännöistä 8. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1828/2006 ja erityisesti sen 7 artiklan(2),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 397/2009(3),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta syrjäytyneiden väestöryhmien hyväksi toteutettavien asuntokantaa koskevien toimien tukikelpoisuuden osalta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 437/2010(4),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen (2006/702/EY)(5),

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset(6),

–   ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa(7),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman todellisen alueellisen, sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisesta EU:ssa − maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ehdoton edellytys?(8),

–   ottaa huomioon 28. helmikuuta 2007 päivätyn komission tiedotteen nro 1 "Earmarking" (COCOF/2007/0012/00),

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2009 päivätyn komission tiedotteen "Indicative structure for the national strategic reports 2009" (COCOF 09/0018/01),

–   ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät komission strategiaraportista 2010 koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamisesta,

–   ottaa huomioon 1. ja 2. joulukuuta 2010 annetun alueiden komitean lausunnon koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (CdR 159/2010),

–    ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon "Ohjelmakauden 2007–2013 hyviin käytäntöihin perustuvan tehokkaan hallinnointikumppanuuden edistäminen koheesiopolitiikan ohjelmissa" (ECO/258),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0111/2011),

A. ottaa huomioon, että edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja pyrkii erityisesti vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä maaseutualueiden, teollisuuden muutosprosessissa olevien alueiden sekä vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai väestöllisistä ongelmista kärsivien alueiden kaltaisten muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä, ja katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia on otettava huomioon sen varmistamiseksi, että Euroopan unionista tulee älykäs, kestävä ja osallistava talous,

B.  katsoo, että koheesiopolitiikalla on keskeinen asema kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa erityisesti työllisyyden alalla ja sosiaaliasioissa, kaikilla hallintotasoilla ja kaikilla maantieteellisillä alueilla,

C. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan strateginen ulottuvuus, jolla taataan johdonmukaisuus Euroopan unionin painopistealueiden kanssa (Euroopasta ja sen alueista tehdään entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten ja luodaan lisää ja parempia työpaikkoja), määritellään ja vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 (jäljempänä yleisasetus), koheesiota koskevissa yhteisön strategisissa suuntaviivoissa (jäljempänä strategiset suuntaviivat), kansallisessa strategisessa viitekehyksessä ja toimenpideohjelmissa,

D. ottaa huomioon, että strateginen raportointi on uusi väline koheesiopolitiikassa ja se luotiin nykyisellä ohjelmakaudella yleisasetuksen avulla välineeksi, jolla tarkastellaan strategisten suuntaviivojen toteuttamista, ja sillä pyritään lisäämään koheesiopolitiikan strategista sisältöä ja edistämään sen avoimuutta ja vastuullisuutta, ja katsoo, että seuraavan ohjelmakauden suunnittelun yhteydessä kerätyistä tiedoista ja kokemuksista olisi otettava opiksi,

E.   ottaa huomioon, että Lissabonin korvamerkintä on menettely, jossa osa 86 asetetusta prioriteettiteemasta määriteltiin Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisiksi erityisiksi prioriteeteiksi ja lähentymistavoitteeseen kuuluvien alueiden osalta 47 prioriteettiteemaa määriteltiin korvamerkityiksi prioriteeteiksi, kun taas alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kuuluvien alueiden osalta määriteltiin ainoastaan 33 prioriteettiteemaa,

F.  ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot sopivat vuoden 2009 kansallisten strategiaraporttien osalta ainoastaan tavoitteen mukaisia prioriteettiteemoja koskevien tietojen vaihdosta ja tietojen poimimisen määräpäiväksi asetettiin 30. syyskuuta 2009, jolloin jäsenvaltiot kärsivät vielä talouskriisin vaikutuksista ja eräillä jäsenvaltioilla oli aluksi ongelmia ohjelmakauden käynnistyessä, ja odottaa näin ollen, että vuoden 2013 strategiaraportti sisältää aiempaa informatiivisempaa tietoa,

G. ottaa huomioon, että Euroopan alueiden välillä on edelleen silmäänpistäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä eroja osaksi kahden edellisen laajentumisen luonnollisena seurauksena ja myös maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorien vaikutusten johdosta, vaikka nämä erot ovat kaventuneet viime vuosikymmenen aikana koheesiopolitiikan aktiivisella myötävaikutuksella, ja että koheesiopolitiikka on tärkeää kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun varmistamiseksi samalla kun otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet,

H. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on ollut Euroopan talouden elvytyssuunnitelman keskeinen osa ja osoittanut rakennerahastojen merkityksen taloudellisen elvytyksen välineinä erityisesti pienten yritysten, kestävyyden ja energiatehokkuuden kannalta, ja ottaa huomioon, että komissiota pyydettiin esittämään vuonna 2010 kertomus niiden toimien toteuttamisesta, jotka hyväksyttiin osana Euroopan vastausta kriisiin,

1.  panee tyytyväisenä merkille strategiaraportin rakennerahastoista yhteisrahoitettujen koheesiopolitiikkaohjelmien toteuttamisesta; pitää myönteisinä ponnisteluja, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet laatiakseen ensimmäiset kansalliset strategiaraportit, jotka ovat osoittautuneet arvokkaiksi täytäntöönpanoa koskeviksi tiedonlähteiksi;

2.  huomauttaa, että vertailevia analyyseja tehtäessä olisi otettava huomioon, että viisi jäsenvaltiota poimi tietonsa myöhempänä ajankohtana ja yksi aiempana; katsoo, että on tarkoituksenmukaisempaa verrata yksittäisten jäsenvaltioiden edistymistä EU:n keskiarvoon;

3.  katsoo, että varojen kohdentamisen avoimuus edistää asianmukaista täytäntöönpanoa ja on tärkeä ennakkoedellytys koheesiopolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamiselle ja tämän vuoksi sitä on lujitettava täytäntöönpanon kaikilla tasoilla; uskoo, että edunsaajien luettelo olisi julkaistava jatkossakin, etenkin verkossa, koska se on tehokas väline avoimuuden lisäämiseksi; on sitä mieltä, että yhteisön suuntaviivojen asettaminen ja strategisen raportoinnin käyttöönotto uutena välineenä ovat edistäneet politiikan tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän vastuuvelvollisuuden lisääntymistä; pyytää käymään tässä yhteydessä säännöllistä poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan parantaa koheesiopolitiikan avoimuutta ja tilivelvollisuutta sekä sen vaikutusten arviointia;

Täytäntöönpano

4.   panee merkille, että valittujen hankkeiden rahoituksellinen arvo on raporttien mukaan 93,4 miljardia euroa eli 27,1 prosenttia meneillään olevalla kaudella käytettävissä olevasta EU-rahoituksesta ja että tätä keskimääräistä osuutta sovelletaan kolmeen koheesiopolitiikan tavoitteeseen sekä Lissabonin tavoitteiden korvamerkittyihin ryhmiin ja edistymiseen yhteisön strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanossa; korostaa kuitenkin, että edistyminen vaihtelee laajasti jäsenvaltioiden välillä ja teemojen kesken siten, että valintojen kokonaismäärät ovat yli 40 prosenttia yhdeksän jäsenvaltion tapauksessa ja alle 20 prosenttia neljän jäsenvaltion tapauksessa;

5.   toistaa arvostavansa kansallisia toimia, jotka johtivat siihen, että Lissabonin strategian toteuttamiseksi osoitetut menot olivat keskimäärin 65 prosenttia lähentymistavoitteeseen kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista ja 82 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista, mikä oli enemmän kuin alun perin pyydettiin; panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin tavoitteiden mukaisesti korvamerkittyihin hankkeisiin on raporttien mukaan osoitettu yhteensä 63 miljardia euroa ja että Lissabonin tavoitteiden mukaisesti korvamerkittyjen hankkeiden valinta on samantasoista tai hieman nopeampaa kuin muiden toimien valinta, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita jatkamaan varojen korvamerkitsemistä Eurooppa 2020 -strategiaa tukeville hankkeille;

6.   panee merkille, että yhteisön strategisiin suuntaviivoihin kuuluvissa teemoissa edistyminen on suurinta teemassa "alue-osio" (30 prosenttia) ja keskiarvon yläpuolella teemassa "parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten" mutta alle 27,1 prosenttia kahden muun suuntaviivan tapauksessa ja että lisäksi valintamäärät ovat keskiarvon yläpuolella Lissabonin tavoitteiden korvamerkittyjen hankkeiden kohdalla sekä lähentymisen että alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteissa mutta ainoastaan 20,5 prosenttia Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteessa; pahoittelee, että strategiaraporteissa esiteltyjen politiikan saavutusten analysoinnissa on selviä puutteita, koska kaikkien jäsenvaltioiden tuotoksia ja tulosindikaattoreita ei ole käytettävissä; kehottaa näin ollen komissiota arvioimaan uudelleen hallinnollista raportointia koskevia vaatimuksiaan ja pyytää jäsenvaltioita toimimaan kurinalaisemmin toimittaessaan tietoja ohjelmien täytäntöönpanosta;

7.   pitää talouskriisin ja työttömien määrän kasvun vuoksi myönteisenä suuntaviivaan "Lisää ja parempia työpaikkoja" liittyvien hankkeiden toteuttamisessa jo saavutettua edistystä; kehottaa kuitenkin painokkaasti komissiota ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön menetelmiä, joiden avulla helpotetaan tarvittavan rahoituksen käyttöönottamista ja sen kohdentamista tehokkaasti resurssitehokkaan ja kilpailukykyisen, osallistavan kasvun sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän ja köyhyyttä vähentävän korkean työllisyyden talouden saavuttamiseksi, sillä nämä ovat Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisia tavoitteita erityisesti työllisyyden alalla ja sosiaaliasioissa, jotta voidaan lisätä kasvua ja tuottavuutta ja parantaa Euroopan työllisyystilannetta;

8.  pitää myönteisenä, että Euroopan sosiaalirahasto on antanut asiaankuuluvaa tukea työmarkkinauudistusten toteuttamiseen ja osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on auttanut siirtymistä passiivisesta aktiiviseen ja jopa ennaltaehkäisevään työmarkkinapolitiikkaan; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan rakenneuudistuksia, joilla suojataan työmarkkinoita mahdollisilta tulevilta kriiseiltä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeammin täytäntöön yhteisrahoitettuja toimia ja toimintoja, joilla pyritään alueellisella tasolla tukemaan työmarkkinoita vähentämällä sukupuolierottelua sekä epätasa-arvoa (kuten palkkaerot ja naisten aliedustus johtotehtävissä), helpottamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja rohkaisemalla epävarmojen työpaikkojen muuttamista turvatuiksi työpaikoiksi, kun otetaan huomioon epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten merkittävä osuus;

10. korostaa, että on tärkeää parantaa infrastruktuuria ja palveluja epäsuotuisilla mikroalueilla, joilla asuu paljon sosiaalisesti syrjäytyneitä (esimerkiksi romaneja), ja myös tehdä niistä kohtuuhintaisia;

11. korostaa liikenteen alan merkitystä alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamisessa; on huolissaan siitä, että rautatiealan investoinnit eivät ole edenneet suunnitellusti ja ovat tieliikennettä alhaisemmalla tasolla, joten ne eivät myötävaikuta riittävästi liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseen; korostaa tässä yhteydessä, että suunniteltujen liikenneinvestointien epätasapaino eri liikennemuotojen välillä haittaa intermodaalisen eurooppalaisen liikennejärjestelmän luomista, ja huomauttaa, että täytäntöönpanon viivästyminen edelleen voisi lisätä epätasapainoa;

12. muistuttaa, että noin 23,7 prosenttia (82 miljardia euroa) koheesiorahaston ja rakennerahastojen varoista kaudella 2007–2013 on tarkoitettu liikenteeseen mutta vain puolet niistä käytetään TEN-T-hankkeisiin (17 miljardia euroa ensisijaiseen TEN-T-verkkoon ja 27,2 miljardia yleiseen osaan) ja puolet on korvamerkitty kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin, joita ei ole merkitty TEN-T-karttoihin; korostaa, että koheesiorahaston ja rakennerahastojen liikenteen alan määrärahoja jaetaan liikennemuotojen ja liikenneverkkojen kesken siten, että Euroopan unionin tavoitteita ei oteta riittävästi huomioon;

13. kiinnittää alueellisen yhteistyön osalta huomiota taipumukseen viivytellä rajat ylittävien hankkeiden ja yleensä rautatiehankkeiden käynnistämisessä ja korostaa TEN-T-verkon eurooppalaista lisäarvoa, joka on erityisen selvää hankkeiden rajat ylittävissä osissa ja kohdissa, joissa hankkeet yhdistyvät kansallisiin maantie-, rautatie- ja sisävesiliikennehankkeisiin; ehdottaa tässä yhteydessä parhaita käytäntöjä koskevien yhteisten foorumien järjestelmällistä käyttöönottoa sosioekonomisten, maantieteellisten, väestötieteellisten ja kulttuuristen lähtökohtien mukaisesti;

14. pitää tervetulleena, että ohjelmaan on sisällytetty asuntorakentamisen energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön liittyvät investoinnit sekä syrjäytyneitä väestöryhmiä koskeviin asuntohankkeisiin liittyvät investoinnit, joita toteutetaan menestyksekkäästi useilla alueilla ja joita olisi jatkettava tulevaisuudessa;

15.  kehottaa tehostamaan ympäristöalan ohjelmien toteuttamista, erityisesti laajoilla aloilla, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, kuten toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja hillitsemiseksi sekä siihen sopeutumiseksi, investoinnit puhtaampaan ja vähän hiilidioksidia tuottavaan teknologiaan, ilman ja veden pilaantumista estävät toimet, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä edistävät toimet, rautatieverkostojen laajentaminen, energiatehokkuuden, erityisesti rakennusalan energiatehokkuuden ja uudistuvien energialähteiden käytön edistäminen, ja pyrkimään näin saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja edistämään vihreiden työpaikkojen luomista ja vihreää taloutta;

16. kehottaa käyttämään ympäristökatastrofien ehkäisemiseen ja/tai nopeaan toimintaan tarkoitettuja varoja ja vaatii jäsenvaltioita tehostamaan investointejaan, jotka koskevat teollisuusalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden ennallistamista ja pilaantumisen ennaltaehkäisyä, kun otetaan huomioon, että tämänkaltaisia hankkeita on toteutettu vähän;

17. pahoittelee hankkeiden valinnan viivästymistä strategisilla aloilla, kuten rautatieala, tietyt energia- ja ympäristöinvestoinnit, digitaalitalous, sosiaalinen osallisuus, hallintotapa ja valmiuksien luominen, ja kehottaa analysoimaan perinpohjaisesti näiden viivästysten syitä sekä pyytää jäsenvaltioita ottamaan alueet mukaan valvomaan aloja, joilla toimia on tehostettava; korostaa toisaalta ympäristöhankkeiden käyttöasteen lisääntymistä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa ja kiinnittää huomiota yhteistyön tuomaan selvään lisäarvoon tässä yhteydessä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltiot ovat voineet ottaa menetetyn ajan takaisin aloilla, joilla täytäntöönpano oli viivästynyt, joten viivästyminen kyseisessä vaiheessa ei välttämättä anna oikeaa käsitystä kokonaislaadusta ohjelmakauden aikana; toteaa tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikan alalla vastaanottokyky ja talousarvion toteuttaminen ovat nopeutuneet vuoden 2010 aikana, mikä johtuu muun muassa viime aikoina tehdyistä lainsäädäntömuutoksista ja siitä, että toimenpideohjelmat ovat viimein päässeet täyteen vauhtiin, kun komissio on vihdoin hyväksynyt viimeiset hallinto- ja valvontajärjestelmät;

18. katsoo, että eräillä ensisijaisilla aloilla on ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimiin heikon täytäntöönpanon parantamiseksi; kehottaa analysoimaan perusteellisesti täytäntöönpanon ongelmia aloilla, joilla hankkeiden valinta on viivästynyt erityisistä syistä, ja kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä tehostamaan toimiaan parantaakseen hankkeiden valintaa viivästyneiden teemojen osalta sekä vauhdittamaan kaikkien valittujen hankkeiden täytäntöönpanoa, jotta vältetään sovittujen tavoitteiden saavuttamatta jäämisen riski;

19. katsoo, että joissakin tapauksissa hankkeiden nopea valinta ja täytäntöönpano sekä osoitettujen varojen kaiken kaikkiaan tehokkaampi käyttö ovat erityisen tärkeitä, kun on kyse toiminnasta, jolla pyritään parantamaan inhimillistä pääomaa, tukemaan työmarkkinoita ja lisäämään sosiaalista osallisuutta erityisesti talouskriisin kielteisistä vaikutuksista selviämiseksi;

20. korostaa useiden jäsenvaltioiden vahvistaneen, että korvamerkintämenettelyn edellyttämä kurinalaisuus on parantanut ohjelmasuunnittelun laatua ja helpottanut sen kohdentamista; toteaa lisäksi, että jäsenvaltiot olivat yksimielisiä siitä, että Lissabonin strategiaan liittyvien, kansallisiin strategisiin viitekehyksiin ja toimenpideohjelmiin sisältyvien perustavoitteiden säilyttäminen on paras keino kriisin taltuttamiseksi, ja vahvistivat uudelleen kyseisissä asiakirjoissa asetettujen keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteiden tärkeyden;

Täytäntöönpanoon liittyviä haasteita

21. korostaa, että joillakin aloilla tehokas hankkeiden valinta ja täytäntöönpano on hankalaa, koska asiaankuuluvat ennakkoedellytykset, kuten yksinkertaiset hakemusmenettelyt kansallisella tasolla, selkeät kansalliset prioriteetit tietyillä toiminta-aloilla, EU:n lainsäädännön saattaminen ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä konsolidoitu institutionaalinen ja hallinnollinen kapasiteetti, eivät täyty ja kansallinen byrokratia on liiallista; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja alueita helpottamaan politiikan täytäntöönpanoa tarttumalla näihin haasteisiin ja erityisesti mukauttamalla oikeudellista kehystä valtiontukien, julkisten hankintojen ja ympäristöä koskevan sääntelyn alalla, sekä jatkamaan institutionaalisia uudistuksia;

22. palauttaa pahoitellen mieleen, että politiikan täytäntöönpanon huomattava viivästyminen johtuu pääasiassa seuraavista tekijöistä: monivuotista rahoituskehystä ja poliittista lainsäädäntöpakettia koskevien neuvottelujen myöhäinen päättäminen, joka viivästyttää kansallisten strategioiden ja toimenpideohjelmien valmistumista, varainhoidon valvonnan sääntöjen muuttaminen ja kansallisella tasolla asetetut arviointiperusteet, päällekkäisyys kauden 2000–2006 päättämisen kanssa ja jäsenvaltioissa yhteisrahoitukseen käytettävissä olevien julkisten varojen vähäisyys;

23. pahoittelee, että strategiaraportti ei tarjoa kattavia tietoja alueellisista eroista vuoteen 2009 asti, vaikka sen pitäisi korostaa rakennerahastoista yhteisrahoitusta saaneiden ohjelmien myötävaikutusta koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen;

Talouskriisin ratkaiseminen

24. pitää myönteisenä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Cohesion Policy: Responding to the economic crisis, a review of the implementation of cohesion policy measures adopted in support of the European Economic Recovery Plan" julkaisemista; korostaa, että asiakirjaan sisältyvä uudelleentarkastelu perustuu ensisijaisesti kansallisissa strategiaraporteissa toimitettuihin tietoihin; kehottaa komissiota ryhtymään tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat täsmällisiä;

25. panee merkille, että maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin ja meneillään olevan talouden laskusuhdanteen yhteydessä EU:n koheesiopolitiikka myötävaikuttaa ratkaisevasti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan, sillä se on unionin tärkein reaalitalouteen tehtävien investointien lähde, ja sen puitteissa on ollut mahdollista vastata joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti nopeasti heikkenevään sosioekonomiseen tilanteeseen; korostaa jäsenvaltioiden ymmärtäneen, että kriisin vastaiset toimet voitiin muokata niiden erityistarpeiden mukaisesti; pyytää tästä huolimatta tekemään säännöistä joustavampia ja yksinkertaisempia, jotta kriisien torjuminen olisi mahdollista, ja rohkaisee jäsenvaltioita hyödyntämään viipymättä kaikkia komission niille tarjoamia keinoja, jotta varmistetaan asianmukaiset ja oikea-aikaiset vastatoimet erityistarpeiden mukaisesti sekä onnistunut ulospääsy kriisistä pitkän aikavälin kestävän kehityksen aikaansaamiseksi vahvistamalla EU:n alueiden kilpailukykyä, työllisyyttä ja houkuttelevuutta;

26. korostaa lisäponnistelujen tarpeellisuutta, jotta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan kuuluvien erityisten koheesiopolitiikan toimien kokonaisvaikutusten arvioinnissa esiintyvät vaikeudet voidaan voittaa, ja pahoittelee, että tämän vuoksi uudelleentarkastelussa voidaan esittää ainoastaan rajallisesti konkreettisia kansallisen tason esimerkkejä; pitää kuitenkin myönteisenä raportissa esitettyä analyysia hyvistä käytännöistä ja ensimmäisiä johtopäätöksiä;

27. katsoo, että kriisistä toipumisen merkit ovat hauraita ja että Euroopan on tulevina vuosina puututtava rakenteellisiin heikkouksiinsa myös koheesiopolitiikan toimenpiteiden avulla ja etenkin investoimalla kohdennetusti tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, koulutukseen ja teknologioihin, jotka hyödyttävät kaikkia aloja lisäämällä kilpailukykyä; korostaa siksi tarvetta arvioida perusteellisesti kriisin vastatoimien vaikutuksia ja tarvetta tarjota helposti saatavissa olevaa rakennerahoitusta, joka on tehokas mekanismi, joka on tarkoitettu tukemaan alueita niiden taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa rakenneuudistuksessa sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä solidaarisuuden edistämisessä;

Aluepolitiikan resurssien synergioiden luominen ja alakohtaisen hajaantumisen välttäminen

28. on yhtä mieltä neuvoston kanssa neuvoston päätelmissä strategiaraportista 2010 esitetyistä näkemyksistä, joiden mukaan rakennerahastoja koskevasta yhdestä strategisesta ja yhteisestä lähestymistavasta koituu todellista lisäarvoa; palauttaa mieleen, että kullakin rahastolla on oltava omat sääntönsä menestyksekkäiden toimenpiteiden toteuttamiseksi kentällä erityistilanteissa; korostaa myös tarvetta lujittaa julkisia talousarvioita ja lisätä synergioita kriisin jälkeisenä aikana ja kaikkien käytettävissä olevien rahoituslähteiden (EU, kansalliset lähteet ja Euroopan investointipankin välineet) vaikutusta tehokkaan koordinoinnin kautta;

29. korostaa, että rakennerahastojen ja muiden alakohtaisten politiikan välineiden sekä näiden välineiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten resurssien väliset synergiat ovat erittäin tärkeitä ja luovat arvokkaita yhteyksiä, jotka mahdollistavat keskinäisen lujittamisen, ohjelmien kestävän täytäntöönpanon ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisen; tunnustaa, että kauden 2007–2013 määrärahojen kohdentamista koskevien säännösten ansiosta koheesiopolitiikalla on paremmat mahdollisuudet luoda synergioita tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen välille; korostaa, että rakennerahastoja voitaisiin käyttää tutkimusinfrastruktuurin tehostamiseen, jotta varmistettaisiin tutkimukselta vaadittava huipputaso tutkimusrahoituksen saamiseksi; korostaa myös Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen rahaston välisistä synergioista koituvaa hyötyä; huomauttaa, että kokemus on selkeästi osoittanut, että Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettujen ohjelmien onnistunut täytäntöönpano on olennaisen tärkeää, jotta voidaan maksimoida taloudellisiin toimiin tarkoitetun Euroopan aluekehitysrahaston rahoituksen tehokkuus; muistuttaa tässä yhteydessä ristiinrahoituksen mahdollisuuksista, joita ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti; kehottaa komissiota lisäämään seuraavaan strategiaraporttiin viittauksen rakennerahastojen keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä niiden ja EU:n muiden rahoitusvälineiden väliseen vuorovaikutukseen;

Seuranta ja arviointi

30. painottaa, että tekninen apu, seuranta ja arviointi edistävät politiikkaan liittyvää oppimista ja muodostavat yhdessä tehokasta varainhoidon valvontaa koskevien sääntöjen kanssa kannustimen täytäntöönpanon laadun parantamiseen;

31. pahoittelee, että ainoastaan 19 jäsenvaltiota raportoi ydinindikaattoreista ja että tämän vuoksi on mahdotonta saada alustavaa selvää EU:n laajuista kuvaa siitä, mitä politiikalla saadaan kentällä aikaan; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita käyttämään ydinindikaattoreita seuraavalla strategisen raportoinnin kierroksella 2012–2013; kehottaa komissiota puuttumaan asiaan ja tarjoamaan jäsenvaltioille ja alueille tukea oikea-aikaisten, yhdenmukaisten ja kattavien tietojen toimittamiseksi;

32. korostaa, että komission on varmistettava tehokkaiden seuranta- ja valvontajärjestelmien jatkuva käyttö rakennerahastojen täytäntöönpanojärjestelmän hallinnon ja tehokkuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota lujittamaan jäsenvaltioiden edistymistä koskevan valvonnan johdonmukaisuutta ja laatua tekemällä ydinindikaattorien vähimmäismäärän käytön pakolliseksi kansallisissa strategiaraporteissa seuraavalla ohjelmakaudella, jotta vertailu ja tulosten kohdentaminen olisi helpompaa, ja tarjoamalla yksityiskohtaisempaa ohjausta;

Hyvät käytännöt

33. katsoo, että politiikan täytäntöönpanon hyviä käytäntöjä ja vastavuoroista oppimista on korostettava ja niiden vaihtoa on edistettävä samalla kun lujitetaan erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten hallintokapasiteettia, jotta voidaan lisätä tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja välttää aiempien virheiden toistaminen;

34. kannustaa kansalliseen raportointiin liittyviä hyviä käytäntöjä, kuten ydinindikaattorien käyttö, tulosten ja tuotosten raportointi, kansallisten politiikkojen ja EU:n politiikkojen välisten synergioiden raportointi, julkisten keskustelu- ja kuulemistilaisuuksien järjestäminen sidosryhmien kanssa, raporttien toimittaminen kansallisille parlamenteille lausuntoa varten ja raporttien julkaiseminen hallituksen internetsivustolla huolehtien siitä, että kaikissa raporteissa käytetään selkeitä ja ytimekkäitä termejä, koska nämä käytännöt parantavat raportoinnin laatua ja lisäävät sidosryhmien osallistumista jäsenvaltioissa; korostaa tarvetta noudattaa parhaita käytäntöjä alueilla, joille on tunnusomaista rahoitusohjelmien muita vähäisempi tai tehottomampi käyttö;

35. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen siitä, miten kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat mukauttaa toimenpideohjelmat vastaamaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuja kestävän kasvun tavoitteita ja miten käytäntöjä voidaan tarkistaa vastaamaan älykkään kasvun tavoitteita tämän ohjelmakauden aikana; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan viipymättä, lisäämään investointejaan kestävään kehitykseen ja älykkääseen kasvuun, sosiaalisen osallisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon työmarkkinoilla sekä käyttämään varojaan tehokkaammin; kehottaa lisäksi komissiota käynnistämään keskustelun käsitelläkseen lähemmin sitä, miten koheesiopolitiikalla voidaan nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

Päätelmät ja suositukset

36. korostaa pk-yritysten roolia innovatiivisina toimijoina taloudessa ja painottaa tarvetta kehittää tätä alaa esimerkiksi pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen (Small Business Act) täytäntöönpanon avulla, helpottamalla pk-yritysten rahoituksen ja käyttöpääoman saantia ja kannustamalla pk-yrityksiä osallistumaan innovatiivisiin hankkeisiin niiden kilpailukyvyn lujittamiseksi ja niiden työllistävän vaikutuksen lisäämiseksi; korostaa, että useita sosiaalisia ja taloudellisia etuja saavutetaan paikallisella ja alueellisella tasolla viranomaisten, pk-yritysten, yritysverkostojen, tutkimuslaitosten ja klustereiden välisellä yhteistyöllä sekä olemassa olevien resurssien tehokkaalla käytöllä, mukaan lukien pk-yritysten pääoman vahvistamiseen tarkoitetut rahoitusjärjestelyjä koskevat välineet (Jeremie);fvas tähdentää kuitenkin lainarahoituksen osalta, että oikeusvarmuutta on parannettava siten, että rahoituksen välittäjät ja kehityspankit voivat asettaa innovatiivisille rahoitusvälineille ehtoja, jotka ovat voimassa koko ohjelmakauden ajan;

37. uskoo vahvasti, että hyvä hallintotapa Euroopan, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä tehokas yhteistyö eri hallinnontasojen välillä ovat olennaisia, jotta voidaan varmistaa laadukas päätöksentekoprosessi, strateginen suunnittelu, rakenne- ja koheesiorahastojen tehokkaampi käyttö ja siten koheesiopolitiikan onnistunut ja tehokas täytäntöönpano; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan monitasoista hallintoa ja ottamaan sen käyttöön perussopimusten ja toissijaisuusperiaatteen sekä kumppanuusperiaatteen mukaisesti; korostaa sen tähden aidon kumppanuusstrategian sekä vertikaalista että horisontaalista merkitystä ja suosittaa, että kumppanuuteen osallistumisen laatua arvioidaan, ja muistuttaa, että kumppanuus voi johtaa toimintojen yksinkertaistamiseen etenkin hankkeiden valintamenettelyn yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan paikalliset ja alueelliset tasot alusta alkaen mukaan ensisijaisten investointien määrittelyyn ja itse päätöksentekoprosessiin sekä ohjelmien täytäntöönpanoon yhdessä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja yhteisöjen edustajien kanssa; ehdottaa tässä yhteydessä, että jokaisessa jäsenvaltiossa olisi tehtävä paikallisten ja alueellisten viranomaisten alueellinen sopimus Eurooppa 2020 -strategiasta;

38. katsoo, että sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamisen olisi edistettävä varojen ja tukien nopeaa jakamista ja sitä olisi sen vuoksi jatkettava ja sen tuloksena olisi saatava paremmat säännöt vuoden 2013 jälkeiselle ajanjaksolle sekä EU:n että kansallisella tasolla ilman että luodaan suuria vaikeuksia edunsaajille; katsoo, että aluepolitiikkaa olisi mukautettava vastaamaan paremmin käyttäjien tarpeita ja että yksinkertaistamisella olisi vähennettävä tarpeettomia hallinnollisia esteitä ja kustannuksia sekä muita esteitä, jotka hankaloittavat poliittisten tavoitteiden saavuttamista, vältettävä sekaannusta ja virheellisiä tulkintoja, joita nykyisistä hallinnollisista käytännöistä aiheutuu, ja toisaalta varmistettava entistä joustavampi hankkeiden hallinnointi, synkronisoidut valvontatoimet ja tehokkaampi politiikka; pahoittelee, että paljon varoja jää käyttämättä tarpeettoman byrokratian ja liian monimutkaisten ja usein muuttuvien sääntöjen vuoksi sekä siksi, että menettelyjä ei ole yhdenmukaistettu; katsoo, että on saavutettava tasapaino yksinkertaistamisen sekä sääntöjen ja menettelyjen pysyvyyden välillä;

39. kehottaa jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia tehostamaan valmiuksien luomista ja keventämään hallinnollista taakkaa erityisesti varmistaakseen hankkeiden yhteisrahoituksen kansallisilla rahoitusosuuksilla ja tarvittaessa ottamalla käyttöön rahoitusjärjestelyistä saatavat tuet, jotta voidaan lisätä varojen käyttöä ja välttää investointien viivästyminen edelleen;

40. tukee komission ehdotuksia, joiden tarkoituksena on painottaa rakennerahastojen tulossuuntautunutta täytäntöönpanoa, ja katsoo, että strateginen raportointi tarjoaa arvokkaana täytäntöönpanon edistymisen seurantavälineenä perustan vertaisarvioinnille ja EU:n tasolla käytävälle strategiselle keskustelulle; rohkaisee jäsenvaltioita vertailukelpoisiin ja luotettaviin tietoihin perustuvan strategisen raportoinnin laadun parantamiseksi soveltamaan aiempaa analyyttisempaa ja strategisempaa lähestymistapaa kansallisia raportteja laatiessaan ja keskittymään enemmän tavoitteisiin, tuloksiin ja strategiseen kehitykseen sekä toimittamaan hyvissä ajoin täydelliset tiedot ydinindikaattoreista ja sovituista tavoitteista; korostaa sen tähden, että strategiaraportin 2013 olisi oltava tulossuuntautunut ja keskityttävä enemmän ohjelmien, tuotosten, tulosten ja varhaisvaikutusten tehokkuuden laadulliseen analyysiin tilastotietojen kattavan esittämisen sijasta;

41. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen tilaisuutta, joka tarjoutuu kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien ja koheesiopolitiikan väliarvioinnin yhteydessä, jotta varmistetaan, että Euroopan unionin varoja voidaan käyttää enemmän kaudella 2011–2013;

42. kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita nopeuttamaan monivuotisen rahoituskehyksen ja asetusten kaltaisten keskeisten asiakirjojen käsittelyä seuraavalla neuvottelukierroksella, jotta voidaan ratkaista käynnistysongelmat, joita seuraavan ohjelmakauden alussa saattaa esiintyä;

43. pyytää komissiota varmistamaan, että tuleva koheesiopolitiikka saa tuekseen riittävän rahoituksen; katsoo, että koheesiopolitiikkaa ei tule pitää pelkästään välineenä, jolla alakohtaisten politiikkojen tavoitteet voidaan saavuttaa, koska se on yhteisön politiikkaa, joka tarjoaa huomattavaa lisäarvoa ja jolla on oma tarkoituksensa: taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; korostaa sen tähden, että koheesiopolitiikan olisi säilyttävä riippumattomana ja sen nykyisiä perusteita ja periaatteita ei saisi muuttaa alakohtaisella hajauttamisella;

44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)

EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)

EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1.

(3)

EUVL L 126, 21.5.2009, s. 3.

(4)

EUVL L 132, 29.5.2010, s. 1.

(5)

EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0165.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0189.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2010)0473.


PERUSTELUT

Johdanto

Täytäntöönpanokertomuksissa analysoidaan EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanoa ja valvontaa jäsenvaltioissa. Koheesiopolitiikan tapauksessa lainsäädäntökehyksen muodostavat sellaisenaan sovellettavat asetukset.

Komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" myötä Euroopan parlamentti voi toden teolla analysoida ensimmäistä kertaa toimenpideohjelmien täytäntöönpanoprosessia.

Niinpä mietinnössä tarkastellaan, ovatko jäsenvaltiot soveltaneet lainsäädäntöä asianmukaisesti ja miten jäsenvaltiot ovat ymmärtäneet yhteisön strategiset suuntaviivat ja noudattaneet niitä pannessaan täytäntöön kansallisia strategisia viitekehyksiään ja toimenpideohjelmiaan.

Mietintö on laadittu pääasiassa seuraavien kahden asiakirjan perusteella: komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (jäljempänä strategiaraportti) sekä tiedonantoon liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja.

Yleinen tausta

Strateginen raportointi on uusi piirre koheesiopolitiikassa ja se luotiin nykyisellä ohjelmakaudella yleisasetuksen avulla välineeksi, jolla tarkastellaan strategisten suuntaviivojen toteuttamista. Kuten neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (yleisasetus) johdanto-osan 36 kappaleessa todetaan, tavoitteena on lisätä koheesiopolitiikan strategista sisältöä ja edistää sen avoimuutta siten, että yhteisön ensisijaiset tavoitteet yhdennetään.

Mainitun asetuksen 29 artiklan 2 kohta, 30 artiklan 1 kohta ja 30 artiklan 2 kohta ovat strategiaraporttien oikeusperusta. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden oli viimeistään vuoden 2009 loppuun mennessä toimitettava ensimmäinen kansallinen strategiaraportti. Strategiaraportissa esitetyt tiedot perustuvat näihin kansallisiin strategiaraportteihin.

Keskeisiä arvioita

Ohjelmien täytäntöönpano

Ensimmäiseksi on todettava, että komissio ja jäsenvaltiot sopivat tietojen vaihdosta vuoden 2009 kansallisia strategiaraportteja varten ja asettivat tietojen poimimisen määräpäiväksi 30. syyskuuta 2009, mutta jotkut jäsenvaltiot poimivat tietoja muina ajankohtina. Näin ollen vertailevaa analyysia tehtäessä on otettava huomioon useiden kuukausien ero, koska se voisi vaikuttaa tietylle sektorille kohdennettujen varojen määrään.

Valittujen hankkeiden rahoituksellinen arvo on raporttien mukaan 93,4 miljardia euroa eli 27,1 prosenttia meneillään olevalla kaudella käytettävissä olevasta EU-rahoituksesta. Tätä keskimääräistä osuutta sovelletaan kolmeen koheesiopolitiikan tavoitteeseen sekä Lissabonin tavoitteiden korvamerkittyihin ryhmiin ja edistymiseen yhteisön strategisten suuntaviivojen täytäntöönpanossa. Lissabonin tavoitteiden mukaisesti korvamerkittyihin hankkeisiin on raporttien mukaan osoitettu yhteensä 63 miljardia euroa ja Lissabonin tavoitteiden mukaisesti korvamerkittyjen hankkeiden valinta on samantasoista tai hieman nopeampaa kuin muiden toimien valinta.

Edellä mainittua jäsenvaltioiden keskimääräistä edistymistä voidaan pitää melko kohtuullisena, kun otetaan huomioon sosioekonomisen tilanteen vakava heikentyminen vuosina 2008–2009 maailmanlaajuisen kriisin vuoksi sekä politiikan uudistus kaudella 2007–2013, koska nämä molemmat tekijät ovat vaikuttaneet vahvasti täytäntöönpanoon.

Samalla kriisi on todistanut, että rakennerahastot ovat tärkeitä, ja erityisesti Euroopan sosiaalirahasto on osoittautunut erittäin hyödylliseksi vastattaessa huolestuttaviin haasteisiin monilla alueilla. Todisteet tästä löytyvät Euroopan talouden elvytyssuunnitelman tueksi hyväksyttyjen koheesiopolitiikan toimenpiteiden täytäntöönpanon uudelleenarvioinnista (komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Cohesion Policy: Responding to the economic crisis"), joka perustuu ensisijaisesti kansallisissa strategiaraporteissa toimitettuihin tietoihin.

Vähiten ja eniten kehittyneiden EU:n alueiden välillä on edelleen monessa suhteessa ilmeinen kuilu, ja edistyminen vaihtelee huomattavasti maiden välillä ja teemojen kesken siten, että valintojen kokonaisasteet ovat yli 40 prosenttia yhdeksän jäsenvaltion tapauksessa ja alle 20 prosenttia neljän jäsenvaltion kohdalla. Kehityksessä jälkeen jääneitä alueita on tuettava edelleen niiden ponnisteluissa sosioekonomisten vaikeuksien voittamiseksi.

Esittelijän mukaan hankkeiden valinta on viivästynyt huomattavasti tietyillä strategisilla aloilla. Erityistä huolta aiheuttavat alat, joilla olisi tehtävä perusteellinen analyysi viivästymisen syistä, ovat seuraavat: rautatieala, tietyt energia- ja ympäristöinvestoinnit, digitaalitalous, sosiaalinen osallisuus, hallintotapa ja toimintakapasiteetin rakentaminen.

Sen vuoksi tarvitaan lisäponnisteluja, joiden avulla vältetään kohtuuttomat viiveet, tehostetaan täytäntöönpanoa ja varmistetaan tiukempi rahoituskuri. Toisaalta esittelijä korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmiin sisältyvien ympäristöhankkeiden lisääntymistä, koska se on myönteistä kehitystä, josta syntyy valtioiden rajat ylittävään sekä valtioiden ja alueiden väliseen yhteistyöhön liittyvää selvää lisäarvoa.

Strateginen raportointi

Strateginen raportointi tarjoaa oikea-aikaista näyttöä täytäntöönpanon edistymisestä koko 27 jäsenvaltion EU:ssa ja perustan korkeatasoiselle keskustelulle, vertaisarvioinnille ja politiikkaan liittyvälle oppimiselle sekä kannustimen tulosten laadun parantamiseen.

Tästä huolimatta esiin on noussut joitakin merkittäviä puutteita. Esimerkiksi ainoastaan 19 jäsenvaltiota on raportoinut ydinindikaattoreista. Siksi tässä vaiheessa on mahdotonta saada alustavaa selvää EU:n laajuista kuvaa siitä, mitä politiikalla saadaan kentällä aikaan. Esittelijän mielestä jäsenvaltioiden olisi käytettävä ydinindikaattoreita seuraavalla strategisen raportoinnin kierroksella 2012–2013 vertailun helpottamiseksi EU:n tasolla. Lisäksi, jotta edistymistä koskevan valvonnan johdonmukaisuutta ja laatua voidaan tehostaa, jäsenvaltioiden olisi lisättävä raporttiensa strategista sisältöä ja komission olisi tarjottava yksityiskohtaisempaa ohjausta strategisen raportoinnin laadun parantamiseksi.

Raportoinnilla pyritään lisäämään politiikan tavoitteisiin liittyvää vastuuvelvollisuutta yleisöön nähden. Siksi tulosten esittämisen on oltava julkisempaa. Myös kokemusten vaihtoa olisi edistettävä, jotta jäsenvaltiot voivat hyötyä hyvistä käytännöistä, joilla myötävaikutettiin myönteisten tulosten saavuttamiseen. Esittelijä korostaa seuraavia hyviä käytäntöjä, jotka parantavat raportoinnin laatua ja lisäävät sidosryhmien osallistumista jäsenvaltioissa:

•   ydinindikaattorien käyttö

•   tulosten ja tuotosten raportointi

•   kansallisten politiikkojen ja EU:n politiikkojen välisten synergioiden raportointi

•   julkisten keskustelu- ja kuulemistilaisuuksien järjestäminen sidosryhmien kanssa

•   raporttien toimittaminen kansallisille parlamenteille lausuntoa varten ja raporttien julkaiseminen hallituksen internetsivustolla.

Esittelijän pohdinnat ja päätelmät

Koheesiopolitiikka puolustaa jatkossakin paikkaansa, koska se edistää huomattavasti sosioekonomisen ympäristön kehittymistä. Jäsenvaltiot ovat ottaneet uudet vaatimukset vastaan myönteisesti ja edistyvät koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa, kuten kansallisissa raporteissa esitetyt tiedot ja luvut osoittavat, vaikka edistyminen on valtioiden ja alueiden tasolla tietyssä määrin luontaisesti epäyhtenäistä. Koheesiopolitiikka on kuitenkin pitkäaikainen mekanismi ja useimmat tulokset ovat nähtävissä myöhemmin ohjelmakaudella. Ohjelmakauden 2007–2013 kokonaiskuva onkin nähtävissä vasta vuonna 2015, kaksi vuotta toisen strategiaraportin jälkeen, sillä tietyillä mailla on vuoden 2013 jälkeen kaksi vuotta aikaa käyttää kaikki myönnetty rahoitus.

Esittelijä kiinnittää huomiota siihen, että joillakin aloilla useat tekijät haittaavat tehokasta hankkeiden valintaa ja täytäntöönpanoa, kuten monivuotista rahoituskehystä ja poliittista lainsäädäntöpakettia koskevien neuvottelujen myöhäinen päättäminen, joka viivästyttää kansallisten strategioiden ja toimenpideohjelmien valmistumista, varainhoidon valvonnan sääntöjen muuttaminen, jäsenvaltioissa yhteisrahoitukseen käytettävissä olevien julkisten varojen vähäisyys ja selvien kansallisten prioriteettien puuttuminen tietyillä toiminta-aloilla sekä puutteellinen institutionaalinen ja hallinnollinen kapasiteetti. Näihin tekijöihin on puututtava nopeasti sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Jäsenvaltioita neuvotaan lisäksi nopeuttamaan ja helpottamaan rakennerahastojen käyttöä kentällä ja erityisesti toteuttamaan korjaavia toimia aloilla, joilla täytäntöönpano on heikkoa, jotta sovittujen tulosten toteutus ei viivästy.

Ennakkoedellytykset koheesiopolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamiselle ovat tietenkin tiukka rahoituskuri ja varojen kohdentamisen avoimuus. Uutena välineenä strateginen raportointi voi edistää tässä tarkoituksessa politiikan tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän vastuuvelvollisuuden lisääntymistä. Toinen merkittävä tekijä, jolla voidaan varmistaa päätöksentekoprosessin laatu, strateginen suunnittelu sekä koheesiopolitiikan onnistunut ja tehokas täytäntöönpano, on julkishallinnon tehokkuus. Siksi hyvää hallintoa olisi tehostettava edelleen Euroopan, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla perussopimusten ja kumppanuusperiaatteen mukaisesti. On edelleen erittäin toivottavaa, että koheesiopolitiikan hallinnointia ja täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan, koska ei ole todellakaan myönteistä, että varoja jää käyttämättä tarpeettoman byrokratian sekä vaikeiden sääntöjen ja menettelyjen vuoksi.

Tässä yhteydessä varojen käyttöä voidaan lisätä kohdennetulla toimintakapasiteetin rakentamisella ja ottamalla käyttöön kaikki asianmukaiset kansalliset varat rakennerahastoista saatavilla olevan yhteisrahoituksen saamiseksi. Rahoitusjärjestelyjä koskevat välineet voivat myös tarjota tarvittavaa tukea.

Koheesiopolitiikalla pyritään vähentämään Euroopan alueiden välisiä kehityseroja, edistetään modernisointia ja kestävää kehitystä sekä osoitetaan eurooppalaista yhteisvastuuta. Sellaisenaan se on osoittautunut olennaisen tärkeäksi Euroopan yhdentymisen etenemisen kannalta samalla kun on luotu voimakkaita synergioita kaikkien Euroopan unionin politiikkojen välille. Todellisuudessa Euroopan alueiden välillä on edelleen silmiinpistäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä eroja. Jotkut niistä ovat seurausta kahdesta edellisestä laajentumisesta (taloudellisesti heikommassa asemassa olevien maiden liittyminen), toiset ovat korostuneet maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin suorien vaikutusten johdosta.

Tulevan koheesiopolitiikan rakenne kaudeksi 2014–2020 tulee olemaan poliittisen keskustelun ytimessä seuraavina vuosina. Vaarana on, että Lissabonin strategian puutteet voisivat toistaa itseään Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Seuraavasta ohjelmakaudesta käytäviin tuleviin neuvotteluihin liittyen esittelijä toistaa, että koheesiopolitiikalla olisi edelleen puututtava kaikkiin Euroopan alueisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin, autettava köyhimpiä alueita saamaan muut alueet kehityksessä kiinni ja toteutettava älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Esittelijä uskoo myös vahvasti, että pysyvän alueellisen epätasapainon ja pitkällisten kriisien vallitessa vahva ja asianmukaisesti rahoitettu EU:n aluepolitiikka on ehdoton edellytys sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi, joten seuraavalla ohjelmakaudella koheesiopolitiikalle myönnettävää budjettia ei saisi missään tapauksessa vähentää.


BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.1.2011)

aluekehitysvaliokunnalle

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Valmistelija: Ivars Godmanis

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että vaikka valittujen hankkeiden arvo on 27 prosenttia rahoituksesta, maksuaste oli paljon alhaisempi raporttia laadittaessa (noin 13 prosenttia) ja vielä vuoden 2010 lopullakin vain 22 prosenttia eli noin 60 prosenttia rahoituskauden 2000–2006 tasosta neljän toteutusvuoden jälkeen;

2.  palauttaa mieliin, että talousarvionäkökulmasta katsottuna vain alle kuudesosa maksuista oli tehty 1. heinäkuuta 2010 mennessä, joka on kauden 2007–2013 puoliväli;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että koheesiopolitiikan alalla vastaanottokyky ja talousarviototeutus ovat nopeutuneet (79 ja 62 prosentin nousu määrärahojen yleisessä käytössä kaudella 2007–2013 nähtävissä vuoden 2010 aikana EAKR:n ja koheesiorahaston sekä ESR:n osalta), mikä juontuu muun muassa viime aikoina tehdyistä lainsäädäntömuutoksista ja siitä, että toimintaohjelmat ovat viimein päässeet täyteen vauhtiin, kun komissio on vihdoin hyväksynyt viimeiset hallinto- ja valvontajärjestelmät; korostaa, että nopeutuminen kuvastui vuoden 2010 keräilysiirrossa, jossa koheesiopolitiikalle osoitettiin miljardi euroa lisää maksumäärärahoja vuodeksi 2010;

4.  korostaa kuitenkin, että määrärahojen käyttöaste on hyvinkin erilainen eri jäsenvaltioissa, eri aloilla ja eri rahastoissa; palauttaa mieliin, että vuoden 2010 lopulla suurin ero maksuasteissa jäsenvaltioiden välillä oli 247 prosenttia EAKR:n ja koheesiorahaston sekä 303 prosenttia ESR:n osalta;

5.  korostaa, että määrärahojen käyttöön liittyvä ongelma johtuu osittain sitä, että tiettyjä Lissabonin strategian etenkin innovaatioihin liittyviä kriteereitä on vaikea täyttää erityisesti kehitysviivästymistä kärsivillä alueilla talous- ja rahoituskriisin aikana;

6.  pyytää siksi kiinnittämään erityistä huomiota kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihdon edistämiseen ja hallintokapasiteetin lujittamiseen tietyissä jäsenvaltioissa, ja kehottaa tarkastelemaan edelleen, miten erilaiset sovellettavat säännöt ja valvontamenetelmät voidaan virtaviivaistaa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

26.1.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marta Andreasen, Reimer Böge, Lajos Bokros, Giovanni Collino, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Lucas Hartong, Jutta Haug, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Sergej Kozlík, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, Barbara Matera, Claudio Morganti, Dominique Riquet, Helga Trüpel, Derek Vaughan, Angelika Werthmann, Jacek Włosowicz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jan Mulder


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.12.2010)

aluekehitysvaliokunnalle

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Valmistelija: Antigoni Papadopoulou

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle toimitetun komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" (KOM(2010)0110),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006,

–   ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

–   ottaa huomioon Luxemburgissa 14. kesäkuuta 2010 hyväksytyt ulkoasioiden neuvoston 3023. istunnon päätelmät komission vuoden 2010 strategiaraportista koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamisesta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan, joka koskee toiminnan kehittämistä unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi,

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan EU:n yhtenä päätavoitteena on edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta,

B.  huomauttaa, että koheesiopolitiikan on oltava vaikuttava ja tehokas väline, jonka avulla vastataan rahoituskriisin tuomiin sosioekonomisiin haasteisiin ja vähennetään Euroopan alueiden välisiä kehityseroja,

C. katsoo, että koheesiopolitiikalla on keskeinen asema kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa erityisesti työllisyyden alalla ja sosiaaliasioissa, kaikilla hallintotasoilla ja kaikilla maantieteellisillä alueilla,

D. toteaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) olisi varmistettava täystyöllisyys ja työllistymismahdollisuudet sekä edistettävä tavoitteita, joita ovat esimerkiksi työntekijöiden pääsy työmarkkinoille ja sosiaalisen osallisuuden lisääminen,

1.  panee tyytyväisenä merkille strategiaraportin rakennerahastoista vuosina 2007–2013 yhteisrahoitettujen koheesiopolitiikkaohjelmien toteuttamisesta (KOM(2010)0110); katsoo kuitenkin, että maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma on muuttanut rajusti EU:n talouden toimintaympäristöä, lisännyt työttömyyttä, supistanut talouskasvua ja heikentänyt liiketoimintaympäristöä ja että sen jälkimainingeissa komission raporteissa olisi annettava perusteellisempi ja ajantasainen arvio koheesiopolitiikan puitteissa valittujen hankkeiden vaikutuksista Euroopan talouden elpymiseen ja erityisesti uusien työpaikkojen luomiseen, sosioekonomisten eroavaisuuksien vähentämiseen, sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja inhimillisen pääoman parantamiseen; pitää valitettavana, etteivät jäsenvaltiot ole tyydyttävästi toteuttaneet sukupuolitietoista budjetointia ja että myös komissio sivuuttaa sukupuolten tasa-arvon sisällyttämisen ohjelmien toteuttamista koskevassa arviossaan; korostaa, että sukupuolitietoisen budjetoinnin avulla voidaan varmistaa resurssien asianmukainen käyttö ja siten merkittävästi edistää sukupuolten tasa-arvoa; pitää parannetun seuranta- ja arviointijärjestelmän käyttöönottoa välttämättömänä, jotta koheesiopolitiikasta voidaan tehdä entistä strategisempaa ja tulossuuntautuneempaa;

2.  uskoo, että – ESR:stä rahoitettavilla – jäsenvaltioiden tehokkailla ja mitattavissa olevilla aloitteilla edistetään Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden vähentämistavoitteen saavuttamista;

3.  pyytää komissiota sisällyttämään tuleviin raportteihin viittauksen rakennerahastojen keskinäiseen vuorovaikutukseen ja täydentävyyteen sekä niiden ja EU:n muiden rahoitusvälineiden väliseen vuorovaikutukseen;

4.  pitää talouskriisin ja työttömien määrän kasvun vuoksi myönteisenä "Uusia ja parempia työpaikkoja" -suositukseen liittyvien hankkeiden toteuttamisessa jo saavutettua edistystä; kehottaa kuitenkin painokkaasti komissiota ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön menetelmiä, joiden avulla helpotetaan tarvittavan rahoituksen käyttöönottamista ja sen kohdentamista tehokkaasti resurssitehokkaan ja kilpailukykyisen, osallistavan kasvun sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän ja köyhyyttä vähentävän korkean työllisyyden talouden saavuttamiseksi, sillä nämä ovat Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisia tavoitteita erityisesti työllisyyden alalla ja sosiaaliasioissa, jotta voidaan lisätä kasvua ja tuottavuutta ja parantaa Euroopan työllisyystilannetta;

5.  tukee komission suositusta, että köyhyyden torjuntaa on tehostettava; huomauttaa tässä yhteydessä, että "sosiaalista osallisuutta" koskevan painopisteen (ESR-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohta) liitännäistoimien edistäminen on tehokkaasti tukenut erityisesti epäedullisessa asemassa olevien sosiaalista osallisuutta; katsoo sen vuoksi, että tällaisten liitännäistoimien olisi edelleen oltava Euroopan sosiaalirahaston keskeinen osa;

6.  pitää valitettavana, ettei komission käyttöön antamia ESR:n taloudellisia resursseja käytetä täysimääräisesti;

7.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan varojen joustavuutta, yksinkertaistamaan menettelyjä, vähentämään hallinnollisia esteitä ja liiallisia hallinnollisia kustannuksia sekä muita esteitä, jotka vaikeuttavat työpaikkojen saantia, köyhyyden torjuntaa ja osaamisen kehittämistä koskevien poliittisten tavoitteiden saavuttamista; kannattaa arviota, jonka tarkoituksena olisi selvittää, onko "korvamerkintävaatimuksella" parannettu ohjelmien täytäntöönpanoa; korostaa kuitenkin, että toimet on kohdennettava erityisesti painopisteisiin, joilla pyritään vastaamaan eri alueiden ja etenkin epäedullisessa asemassa olevien mikroalueiden ja yhteisöjen erityistarpeisiin ja -vaatimuksiin siten, että nykyiset voimavarat ja henkilöresurssit otetaan kuitenkin kaikissa tapauksissa huomioon; toteaa kuitenkin, että "korvamerkintävaatimus" voi estää resurssien joustavan käytön erityisesti kriisiaikana; pitää myönteisenä, että komission tuki perustuu tulevaisuudessa enemmän kohdentamiseen kuin korvamerkintään; katsoo, että viranomaisille olisi annettava pikemminkin tiedottava ja neuvoa-antava tehtävä kehittämällä tarvittaessa keskitettyjä palvelupisteitä ja tuomalla lainsäädäntö kansalaisten ulottuville; katsoo, että sosiaaliviranomaisten suorittamissa tarkastuksissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että molemmilla osapuolilla on mahdollisuus tulla kuulluksi; katsoo myös työlainsäädännön monimutkaisuuden vuoksi, että erimielisyyksissä viranomaisten kanssa vuoropuhelu olisi asetettava etusijalle oikeudenkäyntiin nähden, jos kansalainen on toiminut hyvässä uskossa;

8.  pitää valitettavana, että talous- ja rahoituskriisin kärjistäessä sosiaalista eriarvoisuutta rakennerahastojen määrärahat jäsenvaltioille ovat pienentyneet;

9.  panee merkille, että ESR:n perustamisen tavoitteena oli vähentää elinolojen eroja EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden välillä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi, ja kehottaa komissiota tekemään aloitteen jäsenvaltioiden yhteisrahoitusta koskevien perusteiden muuttamiseksi, jotta voidaan helpottaa varojen käyttöä taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevilla alueilla;

10. korostaa, että on tärkeää parantaa infrastruktuuria ja palveluja epäsuotuisilla mikroalueilla, joilla asuu paljon sosiaalisesti syrjäytyneitä (esimerkiksi romaneja), ja myös tehdä niistä kohtuuhintaisia;

11. korostaa, että paikallisen kehittämisen osuutta koheesiopolitiikassa olisi lujitettava tukemalla aktiivista osallisuutta työllisyydessä ja koulutuksessa, laatimalla pitkällä aikavälillä monitahoisia ja asteittain kehittyviä, vaiheittain eteneviä ohjelmia sellaisten vähäosaisten maaseutu- ja kaupunkialueiden kunnostamiseksi, joilla asuu paljon sosiaalisesti syrjäytyneitä (esimerkiksi romaneja), ja ottamalla käyttöön syrjintäkieltoa ja eriytymisen vähentämistä koskeva uusi ehto;

12. kehottaa komissiota lisäämään ESR:n tehokkuutta ja näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa sen saavutettavuuden ja kohdentamisen parantamiseksi, jotta voidaan parantaa kansalaisten pääsyä työmarkkinoille järjestämällä elinikäiseen oppimiseen perustuvaa tehokasta koulutusta, jonka avulla he voivat mukautua työmarkkinoiden kehitykseen globaalistumisen ja työn digitalisoitumisen aikana, lisätä työvoimaosuutta joustavan työajan sekä osa-aikatyön ja etätyön edistämisen kautta, jotta työmarkkinoille saadaan lisää työvoimaa ja jotta EU:n kansalaisille ja etenkin heikoimmassa asemassa oleville (kansallisille ja etnisille vähemmistöille, kuten romaneille ja vammaisille) voidaan taata mahdollisuuksia työllistyä ja mukautua ottaen huomioon myös taloudellisen kasvun sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden; palauttaa mieliin, että ESR:n tehokkuus perustuu sen kykyyn mukautua paikallisiin ongelmiin ja aluekohtaisiin erityisvaatimuksiin; korostaa ESR:n kaikkien työntekijöiden elinikäisen ammatillisen koulutuksen merkitystä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan tehokkaan yhteisvaikutuksen rakennerahastojen ja asiaankuuluvien unionin toimintalinjojen välillä sekä edistämään hankkeita, jotka vastaavat työmarkkinoiden tarpeita;

13. kehottaa jäsenvaltioita korostamaan entisestään työntekijöiden koulutusta, jotta osaamisyhteiskunnassa voidaan luoda laadukkaita ja tulevaisuuteen suuntautuneita työpaikkoja;

14. muistuttaa, että ESR on perusväline köyhyyden, sukupuolten eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjinnän (muun muassa vammaiset, maahanmuuttajat ja iäkkäät ihmiset) estämisessä, työllistämisessä sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja työttömyyden torjumisessa, ja kehottaa komissiota lujittamaan ESR:n potentiaalia, joustavuutta sekä taloudellista riippumattomuutta taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden näkökulmasta, jotta voidaan vastata työllisyyttä koskeviin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, yksinkertaistamaan hankkeiden hallinnointia, parantamaan menettelyjä ja valvontaa sosiaalinen kestävyys huomioon ottaen sekä tehostamaan käynnissä olevien hankkeiden seurantaa; palauttaa mieliin, että hankkeiden järjestäjät ovat saaneet myönteisiä kokemuksia yleiskattavasta tuesta, ja pitää tervetulleena tehokasta kumppanuutta koskevassa ETSK:n raportissa (Jan Olsson, ECO/258) esitettyä myönteistä arviota yleiskattavasta tuesta; pyytää ottamaan käyttöön syrjintäkieltoa ja eriytymisen vähentämistä koskevan uuden ehdon, jotta voidaan tukea apua eniten tarvitsevia ja kohdentaa sitä nimenomaisesti muttei yksinomaan romaniyhteisöille; korostaa ESR:n merkitystä sosiaalista osallisuutta koskevan ulottuvuuden vahvistamisessa; korostaa, että ESR:n toimintalinjoista on tehtävä entistä avoimempia varojen kohdentamisessa sekä työllisyydessä saavutettujen konkreettisten tulosten yksityiskohtaisessa arvioinnissa ja tarkastelussa;

15. tunnustaa ESR:n merkityksen sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa ja pyytää komissiota lisäämään johdonmukaisuutta ja yhteyksiä ESR:n ja eri puiteohjelmien, kuten Equal-aloitteen ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman, välillä koordinoinnin ja yhteistyön parantamiseksi EU:n toimintavälineissä;

16. katsoo, että ESR:n olisi edistettävä kansalaisten aktiivista osallistumista yhteiskuntaan ja työmarkkinoille sekä luotava tasa-arvoisia mahdollisuuksia kaikille; palauttaa sen vuoksi mieliin, että on tärkeää ottaa käyttöön sukupuolitietoinen budjetointi, jotta voidaan parantaa henkilöresursseja ja inhimillistä pääomaa, jotka ovat kilpailukykyisen osaamistalouden olennaisia edellytyksiä;

17. pyytää jäsenvaltioita parantamaan resurssien käyttöä ja tehostamaan paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksia talous-, yhteiskunta- ja aluekehitykseen erityisesti kansalaisjärjestöjen ja pk-yritysten kannalta;

18. pitää myönteisenä, että strategiaraportissa (KOM(2010)0110) painotetaan rakennerahastojen tulossuuntautunutta toteuttamista; tukee komission ehdotuksia, joiden tarkoituksena on painottaa rakennerahastojen tulossuuntautunutta toteuttamista ja luoda taloudellisia kannustimia jäsenvaltioille, jotka saavuttavat asetetut tavoitteet, ja siten palkita ohjelmien menestyksekkäästä toteuttamisesta; pitää myönteisenä, että näin voidaan varmistaa varojen asianmukainen kohdentaminen niitä tarvitseville;

19. pitää myönteisenä, että yli 50 prosenttia ESR-ohjelmien tuensaajista on naisia; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi väestökehitys huomioon ottaen kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ikääntyvien työntekijöiden pääsyyn työmarkkinoille;

20. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava yhteistyötään, jotta voidaan reagoida entistä nopeammin ja tehokkaammin työmarkkinoiden muutoksiin ja toteuttaa tarvittavat tulossuuntautuneet toimet;

21. pitää myönteisenä, että ESR on antanut asiaankuuluvaa tukea työmarkkinauudistusten toteuttamiseen ja osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on auttanut siirtymistä passiivisesta aktiiviseen ja jopa ennaltaehkäisevään työmarkkinapolitiikkaan; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan rakenneuudistuksia, joilla suojataan työmarkkinoita mahdollisilta tulevilta kriiseiltä;

22. kehottaa komissiota tehostamaan edistymisen valvontaa siten, että vahvistetaan käytäntöä, jossa kansallisissa strategiaraporteissa on asetettava etukäteen selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet ja keskeiset indikaattorit, joiden on oltava selkeästi tulkittavissa ja tilastollisesti validoituja ja joita on kerättävä ja julkaistava säännöllisesti; korostaa, että komission on pyydettävä jäsenvaltioita antamaan sekä laadullisia että määrällisiä tietoja koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamisesta; korostaa tarvetta selventää kaikkia jäsenvaltioiden poliittisia saavutuksia, jotka koskevat työpaikkojen luomista kaikille heikossa asemassa oleville ryhmille sekä näiden ryhmien yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä;

23. katsoo, että koheesiopolitiikkaa ei tule pitää helppona välineenä, jota voidaan käyttää muiden politiikan alojen tavoitteiden saavuttamiseen, vaan että koheesiopolitiikka on yhteisön politiikkaa, joka tarjoaa huomattavaa lisäarvoa ja jolla on oma tarkoituksensa: taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

24. pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne käyttäisivät koheesiopolitiikan eri välineitä entistä yhdennetymmin ja koordinoidummin niiden tehokkuuden parantamiseksi ja tehostaisivat toimia, joiden tarkoituksena on saavuttaa sosiaalisen osallisuuden ensisijainen tavoite;

25. pyytää käymään säännöllistä poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan parantaa koheesiopolitiikan avoimuutta ja tilivelvollisuutta sekä sen vaikutusten arviointia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.12.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Jean-Luc Bennahmias, Mara Bizzotto, Milan Cabrnoch, David Casa, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Marije Cornelissen, Frédéric Daerden, Karima Delli, Sari Essayah, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Pascale Gruny, Thomas Händel, Marian Harkin, Roger Helmer, Nadja Hirsch, Vincenzo Iovine, Liisa Jaakonsaari, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Raffaele Baldassarre, Vilija Blinkevičiūtė, Edite Estrela, Julie Girling, Sergio Gutiérrez Prieto, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Antigoni Papadopoulou, Evelyn Regner, Birgit Sippel, Csaba Sógor


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.1.2011)

aluekehitysvaliokunnalle

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Valmistelija: José Manuel Fernandes

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   korostaa, että koheesiopolitiikka on perustavaa laatua oleva väline, jonka avulla voidaan edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja jonka tarkoituksena on toteuttaa toimenpiteitä alueellisen eriarvoisuuden poistamiseksi, todellisen lähentymisen edistämiseksi sekä kasvun ja työllisyyden stimuloimiseksi sekä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi;

2.   korostaa, että ympäristöalan investoinnit eivät ole edenneet odotetusti, mikä ilmenee siitä, että valittujen hankkeiden määrä on alle 21 prosenttia suunniteltujen ohjelmien kokonaismäärästä;

3.   toteaa, että perusterveydenhuollon investoinnit edistyvät hyvin ja että terveydenhoitoalalla koheesiopolitiikan ja rakenneuudistusten välillä on myönteinen yhteys; toteaa, että tämä myönteinen yhteys on tarpeen ottaa huomioon määriteltäessä seuraavan ohjelmakauden ensisijaisia investointikohteita;

4.   korostaa, että rautatiealan investoinnit eivät ole edenneet odotetusti, sillä niiden osuus on 22,5 prosenttia ohjelmien kokonaismäärästä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin valittujen tiealan hankkeiden osuus (34 prosenttia), eikä niillä myötävaikuteta riittävästi liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseen;

5.   kehottaa tehostamaan ympäristöalan ohjelmien toteuttamista, erityisesti laajoilla aloilla, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, kuten ilmastonmuutoksen torjunta-, hillitsemis- ja sopeuttamistoimet, investoinnit puhtaampaan ja vähän hiilidioksidia tuottavaan teknologiaan, ilman ja veden pilaantumista estävät toimet, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä edistävät toimet, rautatieverkostojen laajentaminen, energiatehokkuuden, erityisesti rakennusalan energiatehokkuuden ja uudistuvien energialähteiden käytön edistäminen, ja pyrkimään näin saavuttamaan Eurooppa 2020 ‑strategian mukaiset tavoitteet ja edistämään vihreiden työpaikkojen ja vihreän talouden luomista; painottaa myös koheesiopolitiikan keskeistä roolia osana tavoitteiden saavuttamista; kehottaa jo valittujen hankkeiden pikaiseen toteuttamiseen ja laatuhankkeiden valinnan nopeuttamiseen;

6.   kehottaa käyttämään ympäristökatastrofien ehkäisemiseen ja/tai nopeaan toimintaan tarkoitettuja varoja ja vaatii jäsenvaltioita tehostamaan investointejaan, jotka koskevat teollisuusalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden ennallistamista ja niiden pilaantumisen ennaltaehkäisyä, kun otetaan huomioon, että tämänkaltaisia hankkeita on toteutettu vähän;

7.   korostaa, että koheesiopolitiikka on yksi niistä välineistä, joiden avulla olisi edistettävä asianmukaisen rahoituskehyksen luomista luonnon ja ihmisten aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä varten ja joiden avulla voidaan vahvistaa koheesiopolitiikkaa ja muita välineitä, kuten maaseudun kehittämispolitiikkaa, aluepolitiikkaa, solidaarisuusrahastoa ja seitsemättä puiteohjelmaa, ja luoda yhteys niiden ja koheesiopolitiikan välille; pyytää ottamaan katastrofien ehkäisyn tältä osin huomioon vuoden 2013 jälkeisessä rahoituskehyksessä;

8.   kehottaa terveyden edistämistä ja sairauksien torjumista koskevien ohjelmien täytäntöönpanon tehostamiseen yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisesti perusterveydenhuollon varmistamisen lisäksi, koska ne vaikuttavat merkittävästi terveyserojen tasoittamiseen koko Euroopassa;

9.   kehottaa komissiota selvittämään, kuinka nykyisillä ohjelmilla voidaan tasoittaa alueiden välisiä ja sisäisiä yhä suurempia terveyseroja, jotka ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen osallisuuden keskeisiä pullonkauloja Eurooppa 2020 ‑strategian köyhyyden poistamisohjelmassa;

10. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja joustavoittamaan ohjelmien toteuttamista koskevia sääntöjä ja neuvottelemaan uudelleen osarahoitusosuuksista aina kun jäsenvaltiot sitä pyytävät ottaen huomioon lähentymistavoitealueet, etenkin koheesiorahaston tukeen oikeutettujen jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneet alueet sekä pysyvistä maantieteellisistä tai luontoon liittyvistä haitoista kärsivät alueet ja kaikkein syrjäisimmät alueet; pyytää, että koheesiopolitiikasta rahoitettavien hankkeiden hyväksynnästä ja toteuttamisesta annetaan tietoja reaaliaikaisesti tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) mukaisesti ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti (tarvittaessa NUTS 3:n mukaisesti) verkkosivulla niin, että ne ovat kaikkien saatavilla, jotta edistetään koheesiopolitiikan varojen käytön avoimuutta ja tarkkaa seurantaa;

11.  painottaa, että koheesiopolitiikasta olisi tehtävä entistä tulossuuntautuneempaa asettamalla sille selkeät ja mitattavat tavoitteet sekä tulosindikaattorit; korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi vuosikertomuksissaan annettava hyvissä ajoin täydelliset tiedot indikaattoreista ja etenemisestä sovittuja tavoitteita kohden, jotta voidaan paremmin ymmärtää ohjelmien sisältö ja seurata paremmin niiden täytäntöönpanon edistymistä;

12.  myöntää, että vuoden 2010 strategiaraportista puuttuu tietoja sovituista hankkeista ja maksetuista hankkeista; kehottaa siksi komissiota esittämään tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida koheesiopolitiikan todellista täytäntöönpanoa sellaisten luotettavien indikaattoreiden avulla kuin hankkeiden lopulliset maksut, hankkeiden tavoitteiden saavuttaminen ja niiden yhteys Eurooppa 2020 ‑strategian vastaavaan politiikkaan;

13.  kehottaa komissiota mahdollistamaan rahoituksen kaupunkien elvyttämiseen ja ympäristöolojen parantamiseen, mukaan lukien vesien laadun parantamiseen suunnattuihin ohjelmiin;

14.  kehottaa komissiota tehostamaan eri alueilla tiedotusta EU:n tarjoamista innovaatiomahdollisuuksista ympäristöteknologian alalla ja painottaa pk-yritysten osallistumista edistävien toimien toteuttamisen tarvetta;

15.  kehottaa tehostamaan koheesiorahastosta rahoitettavien eri alojen, kuten tieto- ja viestintäteknologian ja energia-alan infrastruktuuriohjelmien koordinointia parantamalla kansallista, alueellista ja paikallista suunnittelua, jotta kustannukset saadaan laskemaan ja ympäristöä pystytään suojelemaan paremmin;

16.  pitää tärkeänä yksinkertaistaa ja nopeuttaa varojen myöntämistä ja maksujen suorittamista lopullisille edunsaajille siten, että samalla varmistetaan moitteeton varainhoito;

17.  myöntää, että koheesio-ohjelmien vaikutukset kansallisiin talousindikaattoreihin, mukaan lukien BKT:hen, ovat olleet vähäisiä, ja huomauttaa, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa havaitut viiveet johtuvat muun muassa liian jäykistä menettelyistä; pitää näin ollen tärkeänä parantaa koheesiopolitiikan vaikuttavuutta muun muassa vähentämällä byrokratiaa ja virtaviivaistamalla edunsaajille suoritettavia maksuja koskevia nykyisiä käytäntöjä ja menetelmiä; painottaa, että on tarpeen saavuttaa tasapaino hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisen ja petosten torjunnan välillä;

18.  pitää tarpeellisena parantaa koheesio-ohjelmiin liittyvää EU:n talousarvion vipuvaikutusta investointien uusien rahoitusmuotojen käyttöönotolla, mukaan luettuina innovatiiviset tavat yhdistää tukia ja lainoja, uusien markkinoiden avaaminen erityyppisille julkis- ja yksityissektorin kumppanuuksille ja kansainvälisten rahoituslaitosten asiantuntemuksen laaja käyttö;

19.  painottaa, että koheesiopolitiikalla olisi edelleen edistettävä rajat ylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä yhteistyötä; pitää siksi tärkeänä tarkistaa ja yksinkertaistaa rajat ylittävän yhteistyön nykyisiä järjestelyjä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

25.1.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

51

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

János Áder, Kriton Arsenis, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Sergio Berlato, Martin Callanan, Nessa Childers, Chris Davies, Bas Eickhout, Edite Estrela, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Nick Griffin, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Jo Leinen, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Gilles Pargneaux, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Oreste Rossi, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Bogusław Sonik, Catherine Soullie, Salvatore Tatarella, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Margrete Auken, Tadeusz Cymański, José Manuel Fernandes, João Ferreira, Jacqueline Foster, Gaston Franco, Matthias Groote, Jutta Haug, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Miroslav Mikolášik, Eleni Theocharous, Michail Tremopoulos, Thomas Ulmer, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (2.12.2010)

aluekehitysvaliokunnalle

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Valmistelija: Francisco Sosa Wagner

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen määräysten ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti koheesiopolitiikan olisi säilyttävä riippumattomana ja sen nykyisiä perusteita ja periaatteita ei saisi muuttaa aluekehityspolitiikan resurssien alakohtaisella hajauttamisella; korostaa, että koheesiopolitiikka ja hankkeet on entistä paremmin yhdistettävä Eurooppa 2020 ‑strategiassa vahvistettuihin painopisteisiin; korostaa, että on tarpeen asettaa selkeät tavoitteet ja arvioida, onko tavoitteet saavutettu, olla joustava tarkistettaessa toimintaohjelmia ja jaettaessa rahoitusta uudelleen ohjelmien välillä sekä jakaa toimivaltuudet selkeästi kullekin hallintotasolle;

2.  korostaa, että koheesiorahoituksella olisi edistettävä koko EU:n kestävää kehitystä erityisesti varmistamalla, että hyödynnetään entistä paremmin potentiaalia alueilla ja osa-alueilla, joiden BKT on alle EU:n keskitason, ja edistämällä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta niin, että voidaan toteuttaa toimenpiteitä alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi ja todellisen lähentymisen edistämiseksi; korostaa, että koheesiopolitiikka on tärkeä väline, jonka avulla voidaan saavuttaa 20‑20‑20‑tavoite vuoteen 2020 mennessä ja laatia yhtenäinen strategia, jonka avulla Euroopan taloudesta onnistutaan tekemään hyvin energiatehokas ja vähän CO2-päästöjä tuottava keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sekä käsittelemään energiavarmuuteen liittyviä kysymyksiä ja mahdollisuutta luoda työpaikkoja sisämarkkinoilla; toteaa, että energiatehokkuutta, energiainfrastruktuuria ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin, laajakaistaverkon kehittämiseen sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöön julkisella sektorilla ja teollisuudessa tehdyt investoinnit eivät ole edistyneet odotetulla tavalla;

3.  korostaa, että koheesiopolitiikka ei ohjaa riittävän tehokkaasti investointeja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviin infrastruktuureihin, kuten tulvasuojiin;

4.  kehottaa yhdistämään tukien myöntämisen aikaisempiin tuloksiin ja antamaan tilintarkastustuomioistuimelle ja petostentorjuntavirastolle lisää mahdollisuuksia periä takaisin Euroopan unionin varoja, jos jäsenvaltiot käyttävät niitä asiattomasti, sekä poistamaan tarpeettomat hallinnolliset rasitteet, tekemään hankkeiden hallinnoinnista entistä joustavampaa ja valvontatoimista synkronoituja, jotta niitä voidaan yksinkertaistaa ja jotta vältetään sekaannusta ja virheellisiä tulkintoja, joita nykyiset hallinnolliset käytännöt usein aiheuttavat;

5.  pyytää komissiota määrittelemään rahastojen entistä suuremman käyttöasteen esteet energia-alalla ja ehdottamaan lisätoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi; katsoo, että esitetyillä toimenpiteillä ei kuitenkaan voida muuttaa nykyisiä koheesiopolitiikan perusteita eivätkä ne saa johtaa varojen alakohtaiseen hajaantumiseen;

6.  kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia parantamaan koheesiorahastojen ja tutkimuksen puiteohjelman välistä yhteyttä; korostaa, että koheesiorahaston varoja olisi käytettävä tutkimusinfrastruktuurin tehostamiseen, jotta tutkimuksen olisi mahdollista saavuttaa vaadittava huipputaso tutkimusrahoituksen saamiseksi; kehottaa parantamaan koheesiorahaston ja tutkimushankkeiden välistä tiedonkulkua, kun erittäin lupaavat hankkeet edellyttävät entistä parempia laitteistoja, jotta hakemus hyväksytään;

7.  pyytää komissiota sisällyttämään, mikäli mahdollista, EU:n koheesiopolitiikan ja rahoitusnäkymien tarkistamisen yhteydessä energian säästämisen automaattisesti ehtoihin, joiden mukaisesti myönnetään rakennerahastojen ja koheesiorahaston varoja, ja "korvamerkitsemään" varoja, jotta energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin (kuten rakennusten energiatehokkuutta lisääviin hankkeisiin ja sähkön tuotantoa tai siirtoa koskeviin hankkeisiin) ja hajautettuja uusiutuvia energialähteitä ja yhteistuotantoa koskeviin hankkeisiin myönnettävien varojen osuus kasvaa; huomauttaa, että tällä ei saa syrjiä hankkeita, joilla ei ole yhteyttä energiatehokkuuskysymyksiin, eikä lisätä edunsaajia koskevaa rakennerahastojen ja koheesiorahaston byrokratiaa;

8.  on vakuuttunut, että asuntoala voi edistää alueellista kehitystä vahvistamalla taloudellista toimintaa, joka perustuu energia-alan tekniseen innovointiin ja kaupunkialueiden kunnostamiseen, ja vahvistamalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta asianomaisella alueella; kehottaa komissiota käynnistämään kesäkuuhun 2011 mennessä eurooppalaisen rakennusaloitteen eurooppalaisen energiaomavaraisen rakennetun ympäristön tukemiseksi ja toteuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen tilaisuutta, joka tarjoutuu kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien ja koheesiopolitiikan väliarvioinnin yhteydessä, jotta varmistetaan, että Euroopan unionin varoja voidaan käyttää enemmän kaudella 2011–2013;

10. myöntää, että resurssien tehokkaalla käytöllä saavutetaan useita sosiaalisia ja taloudellisia etuja, erityisesti luodaan työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, niin maaseutualueilla kuin kaupungeissa ja erityisesti pk-yrityksissä;

11. myöntää, että resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja sosiaalisia hyötyjä voidaan saada aikaan jakamalla koheesiopolitiikan rahoitusta siten, että edistetään kestävää kehitystä alueellisella ja osa-alueellisella tasolla jäsenvaltioissa; katsoo, että entistä tasapuolisempi koheesiorahoituksen jakaminen vapauttaa paikallista sosiaalista potentiaalia ja paikallisia resursseja ja luo näin uusia työpaikkoja;

12. pyytää uudet rahoituspuitteet ja Eurooppa 2020 ‑strategia huomioon ottaen komissiota tekemään alueellisia hankkeita koskevasta EU:n rahoituksesta helppokäyttöisempää pk-yrityksille lisäämällä erityisiin pk-yrityksiä koskeviin ohjelmiin varattuja määrärahoja, tukemalla vastaanottokyvyn parantamista sekä yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyitä; korostaa pk-yritysten roolia innovatiivisina toimijoina taloudessa ja korostaa tarvetta "herättää nukkuvat innovoijat", mikä tarkoittaa sitä, että rohkaistaan pk-yrityksiä osallistumaan innovatiivisiin hankkeisiin ja lisätään niiden tietoisuutta omasta potentiaalistaan;

13. korostaa kilpailukykyisen metsätalousalan merkitystä alueellisen kehityksen kannalta erityisesti maaseutualueilla, joilla se lisää suuresti talouskasvua, työpaikkoja ja vaurautta;

14. korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa; katsoo, että paikallistason yhteistyötä pk-yritysten, yritysverkostojen, tutkimuslaitosten, klustereiden ja alueellisten viranomaisten välillä olisi tehostettava, jotta voitaisiin yksilöidä entistä nopeammin paikalliset ongelmat ja tarpeet, alueelliset ohjelmat ja hankkeita koskevat mahdollisuudet, joilla tuetaan työllisyyden palauttamista, pk-sektorin ja soveltavan tutkimuksen kehittämistä ja innovointia sekä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomista; kehottaa sen vuoksi tiivistämään paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä koheesiopolitiikan täytäntöönpanemiseksi ja ottamaan huomioon alueiden komitean lausunnon "Koheesiopolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategiaan" luotaessa koheesiopolitiikkaa vuoden 2013 jälkeisten rahoitusnäkymien mukaisesti;

15. suhtautuu näin ollen myönteisesti käynnissä oleviin aloitteisiin kuten JASPERS (hankkeiden kehittäminen), JEREMIE (pääoma, lainat, takuut) ja JASMINE (mikroluottopalvelut) ja kehottaa komissiota edelleen yksinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan prosessia pk-yritysten osallistumisen helpottamiseksi ja täydentävien EU:n rahoitusvälineiden määrittämiseksi;

16. korostaa koulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen tärkeää roolia edistettäessä innovointia erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla ja parannettaessa energiatehokkuutta sekä koheesiopolitiikkaan ja EU:n kestävään talouskehitykseen liittyen;

17. kiinnittää huomiota vaikeuksiin, joita jäsenvaltioilla on yhdyskuntajätteen kierrättämisestä ja jätehuollosta annettujen EU:n direktiivien täytäntöönpanossa, ja siihen että materiaalien ja energian kierrättäminen tarjoaa lisää keinoja hankkia resursseja ja luoda uusia työpaikkoja erityisesti alueellisella ja osa-alueellisella tasolla;

18. panee merkille investointien epätasaisen kehityksen digitaalitalouden alalla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tieto- ja viestintätekniikan tukemista edistämällä sitä koskevaa innovointia ja tehostamaan ponnisteluitaan, joilla edistetään investointeja avoimiin ja kilpailukykyisiin uusiin huippunopeusverkkoihin, jotta voidaan varmistaa kaikille mahdollisuus käyttää internetiä ja siten kaventaa digitaalista kuilua Euroopan kansalaisten välillä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.12.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

2

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Jan Březina, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Ioan Enciu, Adam Gierek, Fiona Hall, Jacky Hénin, Edit Herczog, Romana Jordan Cizelj, Arturs Krišjānis Kariņš, Béla Kovács, Judith A. Merkies, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Herbert Reul, Jens Rohde, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Alejo Vidal-Quadras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Antonio Cancian, Ilda Figueiredo, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jolanta Emilia Hibner, Yannick Jadot, Oriol Junqueras Vies, Ivailo Kalfin, Bernd Lange, Werner Langen, Marian-Jean Marinescu, Vladimír Remek, Silvia-Adriana Ţicău

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Spyros Danellis, Morten Messerschmidt


LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.1.2011)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

koheesiopolitiikkaan liittyvästä strategiaraportista 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta

(2010/2139(INI))

Valmistelija: Jaromír Kohlíček

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN-T) koskevan ohjelman tavoitteena on myös käyttömahdollisuuksien parantaminen, alueellisten ja paikallisten talouksien vahvistaminen ja yhteenkuuluvuuden saavuttaminen ja että tämä on täysin sopusoinnussa tehokkaan liikkuvuuden aikaansaamista koskevan tarpeen sekä ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden kohtaamisen ja sisämarkkinoiden yleisten tavoitteiden kanssa;

2.  muistuttaa, että noin 23,7 prosenttia (82 miljardia euroa) koheesiorahaston ja rakennerahastojen varoista kaudella 2007–2013 on tarkoitettu liikenteeseen, mutta vain puolet niistä käytetään TEN-T-hankkeisiin (17 miljardia euroa ensisijaiseen TEN‑T‑verkkoon ja 27,2 miljardia yleiseen osaan), ja toinen puoli on korvamerkitty kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin, joita ei ole merkitty TEN‑T‑karttoihin;

3.  on huolissaan, että maksujen taso on alhainen suunniteltuihin määriin verrattuna, koska talousarviokauden 2007–2013 puolivälissä ainoastaan 19 prosenttia on tosiasiallisesti käytetty;

4.  pahoittelee suunniteltujen liikenneinvestointien epätasapainoa eri liikennemuotojen välillä (tieinfrastruktuuri 41 miljardia, rautatiet 23,6 miljardia ja vesiväylät 0,6 miljardia), mikä haittaa kestävän intermodaalisen eurooppalaisen liikennejärjestelmän luomista; toivoo sen vuoksi, että Euroopan unionin rahoituksen myöntäminen rautatiehankkeille asetetaan etusijalle ja sitä lisätään siellä, missä tieinfrastruktuurien kehitystaso on jo nyt riittävän korkealla;

5.  pahoittelee, että taipumuksena on ollut viivytellä rajat ylittävien hankkeiden ja yleensä rautatiehankkeiden käynnistämisessä, mikä uhkaa jättää TEN-T-verkon huonosti yhdistetyksi 27 kansallisen verkon yhteenliittymäksi, ja korostaa, että on tärkeää luoda yhteyksiä TEN-T-verkon ensisijaisten hankkeiden ja intermodaalisuuden välille;

6.  muistuttaa, että EU:n sisäisiä rajoja ylittävät projektit on huomioitava, kun rakennetaan TEN-T-verkkoa; ottaa huomioon, että ajanylityskohdat ovat haastavia TEN-T-verkolle, koska pelkkä poliittinen konsensus asiassa ei riitä – tarvitaan myös käytännön toteutusta, jotta verkko olisi toimiva myös rajat ylittävillä alueilla; katsoo, että lisäksi tulisi huomioida myös rajanylityskohdat EU:n ulkorajoilla;

7.  pahoittelee erityisesti sitä, että kun maanteitä verrataan rautatieinfrastruktuuriin erityisesti koheesiomaissa, vaikuttaa siltä, että maateiden ja rautateiden epätasapaino voi lisääntyä, jos rautatiesektorin investointeja viivytetään, kuten koheesiopolitiikan toteuttamista käsittelevässä raportissa 2010 korostetaan;

8.  korostaa liikenteen alan – ja erityisesti rautatieliikenteen – merkitystä alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamisen ja ekotehokkaan liikenteen edistämisen kannalta sekä kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään jäsenvaltioiden kaikkia pääkaupunkeja yhdistävän suurnopeusrautateiden infrastruktuurien toteuttamista;

9.  on huolissaan parhaillaan toteutettavien liikenneinvestointien täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten tietojen puutteesta ja viivästyksistä, joita on ilmennyt käynnissä olevien TEN-T-hankkeiden valtaosassa; kehottaa tämän vuoksi tekemään entistä tarkemman täytäntöönpanoa koskevan arvion näistä hankkeista ja vaatii erityisesti talouskriisin vuoksi noudattamaan aikataulua entistä tarkemmin; muistuttaa komissiota 22. huhtikuuta 2009 Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta vihreästä kirjasta annetusta parlamentin päätöslauselmasta, jonka 46 kohdassa parlamentti kehottaa "komissiota ja EIP:tä esittämään parlamentille ja neuvostolle vuosittain luettelon aluerahastoista, koheesiorahastoista ja EIP:ltä yhteisrahoitusta saavista Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevista hankkeista, kuten Euroopan laajuisista liikenneverkoista yhteisrahoitusta saavien hankkeiden osalta jo tapahtuu";

10. kiinnittää erityistä huomiota TEN-T-verkon eurooppalaiseen lisäarvoon, joka on erityisen selvää hankkeiden rajat ylittävissä osissa ja kohdissa, joissa hankkeet yhdistyvät kansallisiin maantie-, rautatie- ja sisävesiliikennehankkeisiin;

11. korostaa, että koheesiorahaston ja rakennerahastojen liikenteen alan määrärahoja jaetaan liikennemuotojen ja liikenneverkkojen kesken siten, että Euroopan unionin tavoitteita ei oteta riittävästi huomioon;

12. kehottaa sen vuoksi ottamaan entistä paremmin huomioon eurooppalaisen liikennepolitiikan – erityisesti TEN-T-politiikan – jaettaessa koheesiopolitiikan mukaisesti varoja, koska näin kyseiset varat käytettäisiin entistä tehokkaammin ja entistä enemmän ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä koskevien EU:n tavoitteiden mukaisesti ja TEN‑T‑verkon täytäntöönpano tehostuisi; kehottaa komissiota pohtimaan tulevaisuudessa mahdollisuutta ottaa koheesiopolitiikan puitteissa käyttöön varojen jakoa ja ehtoja koskevat kriteerit, joissa otetaan entistä paremmin huomioon liikenneverkkojen eurooppalaiset intressit;

13. painottaa, että jäsenvaltioiden olisi keskityttävä nykyistä enemmän siihen, että EU:n koheesiorahat tulevat käytettyä oikeisiin kohteisiin, koska virhemarginaali on ollut joissain EU-maissa merkittävän suuri;

14. korostaa, että maantieliikenteen alan tieto- ja viestintätekniikoiden sekä maantieliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten yhteyksien hyödyntäminen edistää merkittävästi maantieliikenteen energiatehokkuutta ja turvallisuutta, sekä kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoidusti ja tehokkaasti älykkäitä kuljetusjärjestelmiä koko unionin alueella ja tukemaan niitä myöntämällä niille riittävästi taloudellisia resursseja;

15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen kauden 2007–2013 rahoituskehyksen väliarviointia, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarkistaa toimintaohjelmiaan antaakseen suuremman painoarvon Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ensisijaisille hankkeille.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

25.1.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Inés Ayala Sender, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Antonio Cancian, Michael Cramer, Christine De Veyrac, Saïd El Khadraoui, Ismail Ertug, Carlo Fidanza, Jacqueline Foster, Mathieu Grosch, Jim Higgins, Juozas Imbrasas, Ville Itälä, Dieter-Lebrecht Koch, Georgios Koumoutsakos, Werner Kuhn, Eva Lichtenberger, Marian-Jean Marinescu, Hella Ranner, Vilja Savisaar-Toomast, Olga Sehnalová, Brian Simpson, Dirk Sterckx, Keith Taylor, Silvia-Adriana Ţicău, Giommaria Uggias, Thomas Ulmer, Peter van Dalen, Dominique Vlasto, Artur Zasada, Roberts Zīle

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Philip Bradbourn, Spyros Danellis, Anne E. Jensen, Petra Kammerevert, Dominique Riquet, Janusz Władysław Zemke


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

22.3.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

1

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Sophie Auconie, Victor Boştinaru, Zuzana Brzobohatá, Francesco De Angelis, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Danuta Maria Hübner, Juozas Imbrasas, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Franz Obermayr, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Tomasz Piotr Poręba, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Csanád Szegedi, Nuno Teixeira, Michail Tremopoulos, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrea Cozzolino, Karima Delli, Ivars Godmanis, Karin Kadenbach, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Vilja Savisaar-Toomast, Elisabeth Schroedter, László Surján

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Vladko Todorov Panayotov, Britta Reimers, Ivo Strejček

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö