MIETINTÖ suosituksista komissiolle ehdotetuista väliaikaisista toimenpiteistä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi rajatylittävissä tapauksissa

14.4.2011 - (2009/2169(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Arlene McCarthy
(Aloite – työjärjestyksen 42 artikla)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle ehdotetuista väliaikaisista toimenpiteistä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi rajatylittävissä tapauksissa

(2009/2169(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi[1],

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys[2],

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" – Tukholman ohjelma[3],

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 10. joulukuuta 2009 hyväksymän[4] Tukholman ohjelman vuosiksi 2010–2014 – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten[5] ja erityisesti sen 3.4.2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha‑asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0147/2011),

A. ottaa huomioon, että sisämarkkinat ovat tärkein väline, jolla voidaan edistää rahoituskriisin jälkeistä kasvua unionissa; ottaa huomioon, että on oleellista antaa niille miljoonille yrityksille, jotka hyödyntävät sisämarkkinoita, sekä niille miljoonille kansalaisille, jotka käyttävät oikeuttaan asua, työskennellä ja matkustaa kaikkialla EU:ssa, tehokkaat oikeussuojakeinot siltä varalta, että he joutuvat perimään saataviaan toiselta kansalaiselta tai yritykseltä,

B.  ottaa huomioon, että sisämarkkinat sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue voivat konkretisoitua kansalaisten ja yritysten kannalta ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin oikeutta ja etenkin yksityisoikeutta sovelletaan tehokkaasti alkaen siitä, että unionin säännökset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niistä tiedotetaan, ja päätyen lainsäädännön soveltamiseen ja täytäntöönpanoon,

C. ottaa huomioon, että velkojen periminen rajojen yli onnistuu nykyisin vain hyvin harvoin, olipa kyse luonnollisten henkilöiden varoista tai yrityksistä; ottaa huomioon, että nykyinen tilanne haittaa rajatylittävää kaupankäyntiä, antaa vastahakoisille velallisille sen kuvan, etteivät he joudu vastuuseen toiminnastaan, ja heikentää unionin taloudellista suorituskykyä,

D. ottaa huomion, että velan perimisestä maiden rajojen yli aiheutuu nykyisin velkojalle liian suuret kulut tapauksissa, joissa velallisella on varoja useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että on tullut aika yksinkertaistaa ja nopeuttaa velkojen perintäprosessia,

E.  ottaa huomioon, että nämä liian suuret kulut vaikuttavat kielteisesti rajojen yli myönnettäviin lainoihin ja jopa rajojen yli tehtäviin kaupallisiin siirtoihin ja rajoittavat siten merkittävästi sisämarkkinoiden toimivuutta,

F.  ottaa huomioon, että rajatylittävä täytäntöönpano on asetettava sisämarkkinoilla ensisijaiseksi tavoitteeksi ja tuomioistuinten on voitava nopeasti määrätä velallisen tai väitetyn velallisen varojen jäädyttämisestä; ottaa huomioon, että tällaisen välineen puuttuessa vilpilliset elinkeinonharjoittajat ja muut, jotka pyrkivät tahallisesti välttelemään vastuutaan, voivat siirtää varansa toiseen tuomiopiiriin ja pakottaa näin kansalaiset ja pienet yritykset, jotka ovat jo hakeneet tuomioistuimen tuomion, viemään asiansa toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen periäkseen saatavansa,

G. ottaa huomioon, että tarvitaan määräys varoja koskevien tietojen antamisesta, koska velkojien on rajatylittävissä tapauksissa käytännössä vaikea saada tietoja velallisista niin julkisista kuin yksityisistäkään lähteistä,

H. ottaa huomion, että tässä päätöslauselmassa tarkoitetun lainsäädäntötoimen olisi parlamentin esittämän pyynnön mukaan perustuttava vaikutusten yksityiskohtaiseen arvioimiseen,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan oikeusportaalissa olisi oltava saatavilla yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä, joita kussakin jäsenvaltioissa sovelletaan vaateiden panemiseksi täytäntöön; ehdottaa, että jäsenvaltioissa toimivien täytäntöönpanoviranomaisten välistä yhteistyötä olisi vauhditettava velanperinnän nopeuttamiseksi;

J.    ottaa huomioon, että nyt ehdotettavien välineiden olisi täydennettävä jo olemassa olevia unionin säännöksiä ja aloitteita, etenkin 16. helmikuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/7/EU kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta[6], 22. joulukuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla[7], 12. joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta[8], Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä[9] sekä Euroopan oikeusportaalia,

K. ottaa huomioon, että välineiden olisi oltava yksinkertaisia ja että niiden ei pitäisi johtaa viivästyksiin eikä tarpeettomiin kuluihin; ottaa huomioon, että välineiden täytyy tarvittaessa olla käytettävissä yksipuolisesti (ex parte) niin, että niihin liittyy tietty yllätysmomentti; ottaa huomioon, että velallisten ja väitettyjen velallisten oikeuksia olisi vastaavasti suojeltava, jotta pyydettyjä toimenpiteitä ei käytetä väärin,

1.  pyytää komissiota viipymättä esittämään parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan nojalla lainsäädäntöehdotuksia toimenpiteistä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi rajatylittävissä tapauksissa liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.  vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettu kansalaisten perusoikeuksia;

3.  katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia EU:n talousarvioon;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

• [1]  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 655.
• [2]  OJ C 184 E, 8.7.2010, s. 7.
• [3]  OJ C 285 E, 21.10.2010, s. 12.
• [4]  Eurooppa-neuvoston päätelmät, 10. ja 11. joulukuuta 2009, EUCO 6/09.
• [5]  EUVL C 115 E, 4.5.2010, s. 1.
• [6]  EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.
• [7]  EUVL L 21, 16.1.2001, s. 1.
• [8]  EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1.
• [9]  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1.

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE: PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Osa 1: Pyydettävät välineet

Suositus nro 1 (hyväksyttävien välineiden muoto ja luonne)

Euroopan parlamentti pyytää ehdottamaan seuraavia välineitä: eurooppalainen määräys varojen säilyttämisestä (European order for the preservation of assets, EOPA) ja eurooppalainen määräys varojen ilmoittamisesta (European order for the disclosure of assets, EODA). Unionin toiminta olisi toteutettava asetuksen muodossa. Kummankin välineen olisi oltava itsenäinen toimintakeino ja täydennettävä kansallisen lainsäädännön mukaisia välineitä. Niitä olisi käytettävä vain rajatylittävissä tapauksissa.

Osa 2: Kumpaakin välinettä koskevat suositukset

Suositus nro 2 (määräyksen antamista koskeva tuomiovalta)

Euroopan parlamentti katsoo, että pyydettäviin välineisiin olisi liitettävä yhdenmukaiset tuomiovaltaa koskevat säännöt siitä, mitkä kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia antamaan kyseisiä määräyksiä. Näitä yhdenmukaisia sääntöjä laadittaessa olisi otettava huomioon, että sillä tuomioistuimella, jolla on neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001[1] mukainen asiallinen toimivalta, on yleensä parhaat mahdollisuudet antaa kyseisiä määräyksiä. Säännöissä olisi otettava huomioon myös se, missä vaiheessa on sen pääasian käsittely, jonka yhteydessä määräystä pyydetään.

Suositus nro 3 (määräyksen vastustamismenettelyä koskeva tuomiovalta)

Euroopan parlamentti katsoo, että vain tuomioistuimella, joka on antanut EOPA- tai EODA‑ määräyksen, on tuomiovalta ottaa vastaan määräykseen liittyviä vastustamismenettelyjä silloin, kun vastustaminen koskee määräyksen EU:n laajuista vaikutusta. Kun vastustaminen koskee määräyksen vaikutusta tietyssä toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, minkä tuomioistuimessa määräys annettiin, tätä sääntöä olisi lievennettävä velallisten, väitettyjen velallisten ja kolmansien osapuolten suojelemiseksi antamalla tuomiovalta myös sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa varat sijaitsevat. Määräysten vastustamisperusteet olisi lueteltava pyydettävien välineiden yhteydessä kattavasti.

Suositus nro 4 (määräyksen hakemista koskeva mallilomake ja ilmoittaminen)

Euroopan parlamentti katsoo, että kumpaakin määräystä olisi haettava mallilomakkeella, joka on saatavilla kaikilla kielillä muun muassa Euroopan oikeusportaalin kautta. Lomakkeen olisi oltava mahdollisimman yksinkertainen. Määräyksien täytäntöönpanoa koskeva viestintä olisi standardoitava (esimerkiksi EOPA-määräyksen kohdalla: pankin vastaus täytäntöönpanevalle viranomaiselle takavarikoinnin onnistumisen osalta, ilmoitus velalliselle jne.).

Suositus nro 5 (raportointi)

Komissio olisi velvoitettava raportoimaan nyt pyydettävien välineiden toteuttamisesta ja etenkin siitä, kuinka paljon niitä käytetään.

Osa 3: Eurooppalaista määräystä varojen säilyttämisestä (EOPA) koskevat suositukset

Suositus nro 6 (missä pääasian käsittelyn vaiheessa määräystä voi hakea)

Euroopan parlamentti on sitä mieltä, että on oleellista, että EOPA-määräystä voidaan hakea yksipuolisesti (ex parte) siten, ettei sille osapuolelle, jonka varoista on kyse, ilmoiteta asiasta ennalta. Määräystä olisi voitava hakea pääasian käsittelyn aikana, ennen käsittelyn alkua tai käsittelyn jälkeen.

Suositus nro 7 (velkojan edellytykset)

Euroopan parlamentti katsoo, että kansallisella tuomioistuimella olisi oltava harkintavalta siihen, antaako se EOPA-määräyksen. Lisäksi todistustaakka olisi hakijalla sen osoittamiseksi, että tapauksen ilmeistä perusteltavuutta (fumus boni juris) ja kiireellisyyttä (periculum in mora) koskevat edellytykset täyttyvät. Kansallisten tuomioistuinten olisi arvioitava näitä edellytyksiä unionin tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön perusteella.

Suositus nro 8 (EOPA-määräyksen antamiseksi tarvittavat vähimmäistiedot)

Euroopan parlamentti on sitä mieltä, että täsmälliset tiedot velallisesta tai väitetystä velallisesta riittäisivät, eikä varsinaisia pankkitilien numeroita tarvittaisi. Tietojen olisi oltava riittävät niin, ettei homonymiasta aiheudu epäselvyyksiä.

Suositus nro 9 (määräyksen täytäntöönpanokelpoisuus)

Jos määräys on, kuten useimmissa tapauksissa, annettu ennen velan vahvistamista tuomiolla, sen olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen koko EU:ssa mahdollisimman vähäisin väliaikaisin toimenpitein. Jos sen sijaan määräys on annettu sen jälkeen, kun velka on vahvistettu tuomiolla, sen olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen koko EU:ssa ilman väliaikaisia toimenpiteitä.

Suositus nro 10 (määräyksen vaikutus)

Euroopan parlamentti on sitä mieltä, että EOPA-määräyksen vaikutukset olisi rajattava koskemaan pankkitalletusten takavarikointia ja väliaikaista jäädyttämistä eikä sitä pidä laajentaa siten, että velkojalle myönnettäisiin omistusoikeus varoihin. Lisäksi olisi harkittava, kattaisiko määräys mahdollisesti myös muunlaiset omaisuuserät, kuten kiinteän omaisuuden tai tulevat varat (pian erääntyvä saatava tai perintö).

EOPA-määräyksen on koskettava vain tarvittavia pankkitilejä, ja jäädyttämismääräys on rajattava velan määrään lisättynä mahdollisilla oikeuskuluilla ja koroilla. Määräyksen antaneen tuomioistuimen olisi voitava rajata sen voimassaoloaika tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin tapauksen perusteltavuus.

Suositus nro 11 (EOPA-määräysten käsittely)

Euroopan parlamentti toivoisi käytettävän sähköistä tiedonsiirtojärjestelmää, joka yhdistäisi määräyksen antavan tuomioistuimen siihen pankkiin, jossa tilit ovat, ja jota voitaisiin käyttää Euroopan oikeusportaalin kautta. Parlamentti pitää kuitenkin myös muita vaihtoehtoja mahdollisina.

Euroopan parlamentti on sitä mieltä, että pankit olisi velvoitettava noudattamaan EOPA‑määräystä välittömästi (ts. tarkasti määritettyjen aikarajojen puitteissa) ja myös ilmoittamaan täytäntöönpanoviranomaiselle, onnistuiko takavarikointi. Asian käsittelyssä olisi noudatettava tietosuojaa koskevia sääntöjä.

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota suunnittelemaan pyydettävän välineen sellaiseksi, että sen käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän kuluja. Koska takavarikoinnista aiheutuvat kulut vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, olisi harkittava, olisiko nyt pyydettävällä välineellä pyrittävä kulujen yhdenmukaistamiseen vai jätetäänkö kuluista päättäminen jäsenvaltioiden tehtäväksi. Kulut eivät joka tapauksessa saisi ylittää asetuksessa säädettyä enimmäismäärää ja niiden olisi oltava läpinäkyvät ja syrjimättömät. Kulujen olisi vastattava tosiasiallisia kustannuksia ja niissä olisi otettava huomioon yhtenäisen euromaksualueen perustaminen sekä se, että tarvittavat menettelyt olisi vakioitava niin suurelta osin kuin mahdollista.

Euroopan parlamentti kehottaa harkitsemaan tarkasti, kenen olisi vastattava EOPA-määräyksen käsittelykuluista, ja tutkimaan jäsenvaltioiden ja paikallisella tasolla sovellettuja parhaita käytäntöjä.

Suositus nro 12 (miten menettelyissä turvataan velallisten tai väitettyjen velallisten oikeudet)

Euroopan parlamentti katsoo, että pyydettävään välineeseen olisi syytä sisällyttää kattavat takeet velallisten ja väitettyjen velallisten oikeuksien turvaamista varten:

A. Jos EOPA-määräystä haetaan ennen kuin tuomioistuin on vahvistanut velan, määräyksen antaminen edellyttää hakijalta vakuuksien tai muiden takeiden toimittamista tuomioistuimen tarkasteltavaksi, jotta vastaajalle tai kolmansille osapuolille voidaan myöntää korvauksia siinä tapauksessa, että niille aiheutuu määräyksestä vahinkoa. Vastaajan olisi voitava päättää EOPA-määräys tarjoamalla tarvittavat vakuudet. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä säännökset eivät estä niitä, joiden taloudelliset voimavarat ovat vähäiset, käyttämästä tätä toimintatapaa.

B. Jos EOPA-määräys annetaan ilmoittamatta siitä ennalta (ex parte), vastaajalle olisi ilmoitettava määräyksestä virallisesti ja annettava viipymättä täytäntöönpanon jälkeen vastaajalle kaikki tiedot, jotka se tarvitsee valmistellessaan vastustusta.

C. Vastaajalla olisi oltava oikeus esittää EOPA-määräystä koskeva vastustuksensa jälkikäteen. Vastustamisperusteet olisi yhdenmukaistettava pyydettävän välineen yhteydessä. Myös vastustamismenettelyä koskeva tuomiovalta olisi yhdenmukaistettava välineen yhteydessä.

D. EOPA-määräykselle on asetettava selkeät aikarajat. Varsinkin jos pääasian käsittely ei ole vielä alkanut, määräyksen antavan tuomioistuimen olisi asetettava määräaika käsittelyn aloittamiselle.

E. Välineen yhteydessä olisi otettava lukuun se, että velallisen kohtaamiin vaikeuksiin sovelletaan kansallisella tasolla hyvin erilaisia käytäntöjä (esimerkiksi vähimmäismäärät, joita pienempiä luonnollisten henkilöiden pankkitilejä ei voida takavarikoida). Niin ollen tämänkaltaisten seikkojen olisi kuuluttava velkojan tai väitetyn velkojan vakituisena asuinpaikkana olevan jäsenvaltion lainsäädännön piiriin. Oikeusvarmuuden parantamiseksi velkojien kannalta jäsenvaltiot olisi kuitenkin velvoitettava antamaan komissiolle tiedot tällaisista poikkeuksista, ja niistä olisi tiedotettava julkisesti.

F. EOPA-välineen osalta olisi säädettävä, että velkoja hakee määräyksen täytäntöönpanoa omalla vastuullaan ja saattaa joutua korvaamaan velalliselle täytäntöönpanotoimenpiteistä aiheutuneen vahingon.

Osa 4: Eurooppalaista määräystä varojen ilmoittamisesta (EODA) koskevat suositukset

Suositus nro 13 (määräyksen luonne)

Euroopan parlamentti katsoo, että määräystä olisi voitava hakea viimeistään sen jälkeen, kun velka on vahvistettu tuomiolla. Komission olisi harkittava, pitäisikö määräystä voida hakea jo aikaisemmassa käsittelyn vaiheessa (esimerkiksi jos toimivaltainen tuomioistuin katsoo, että on olemassa todellinen vaara, ettei sen tuomiota noudateta) ja millaisin takein velallisen oikeuksia olisi siinä tapauksessa suojattava.

Lisäksi Euroopan parlamentti katsoo, että kukin jäsenvaltio olisi velvoitettava päättämään, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia antamaan EODA-määräyksen. Tähän tehtävään nimitetyt viranomaiset voisivat antaa EODA-määräyksiä tapauskohtaisesti ja ottaen huomioon kulloisetkin olosuhteet.

Suositus nro 14 (määräyksen aineellinen soveltamisala)

Euroopan parlamentti katsoo, että velalliset olisi yleisesti ottaen velvoitettava ilmoittamaan kaikki ne varansa, jotka sijaitsevat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, jotta velkojalla olisi mahdollisimman laajat toimintamahdollisuudet.

Suositus nro 15 (määräyksen täytäntöönpanokelpoisuus)

Euroopan parlamentti katsoo, että ainoastaan sen tuomioistuimen tai viranomaisen, joka on antanut EODA-määräyksen, pitäisi voida muuttaa määräystä tai kumota se. Määräyksen olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen koko EU:ssa ilman väliaikaisia toimenpiteitä.

Suositus nro 16 (miten menettelyissä turvataan velallisten tai väitettyjen velallisten oikeudet)

Euroopan parlamentti katsoo, että pyydettävään välineeseen olisi syytä sisällyttää kattavat takeet velallisten oikeuksien turvaamista varten:

A. Välinettä sovellettaessa olisi löydettävä oikea tasapaino toisaalta direktiivin 95/46/EY ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan takaaman henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden ja toisaalta tuomioiden tehokkaan täytäntöönpanon välillä. Etenkin olisi taattava EODA‑määräyksen perusteella ilmoitettujen tietojen suojaaminen, jotta määräystä ei voisi käyttää väärin.

B. EODA-välineen osalta olisi säädettävä, että velkoja hakee määräyksen täytäntöönpanoa omalla vastuullaan ja saattaa joutua korvaamaan velalliselle täytäntöönpanotoimenpiteistä aiheutuneen vahingon.

C. Kun velka on maksettu täysimääräisenä, EODA-määräys on välittömästi kumottava myös velallisen yksipuolisesta pyynnöstä, kun kyseisestä takaisinmaksusta on esitetty todisteet.

Suositus nro 17 (virheellisten tietojen ilmoittamisesta aiheutuvat seuraamukset)

Euroopan parlamentti katsoo, että nyt pyydettävän välineen olisi sisällettävä noudattamatta jättämistä ja väärien tietojen antamista koskeva seuraamuskehys, jotta määräyksiä noudatettaisiin tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikkialla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella.

• [1]  Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22. joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1).

PERUSTELUT

Miljoonat yritykset hyödyntävät oikeutta käydä kauppaa EU:n sisämarkkinoilla. Miljoonat kansalaiset hyödyntävät oikeutta asua, työskennellä ja matkustaa kaikkialla EU:ssa. On tärkeää, että kansalaisilla on sisämarkkinoilla tehokkaita oikeussuojakeinoja siltä varalta, että he joutuvat hakemaan korvauksia toiselta kansalaiselta tai yritykseltä.

EU:lla on rajatylittävät korvausvaatimukset ja kansallisten tuomioistuimien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen mahdollistavaa lainsäädäntöä, kuten Bryssel I -asetus, eurooppalainen täytäntöönpanoperuste, vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely ja maksamismääräysmenettely. Tuomioistuimen päätöksen saaminen on kuitenkin vain yksi osa prosessia; kansalaisilla ja yrityksillä on oltava oikeus myös saada päätökset tehokkaasti täytäntöön.

Yksi välttämätön tekijä tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on se, että tuomioistuinten on voitava väliaikaisena toimenpiteenä antaa nopeasti määräys velallisen omaisuuden ilmoittamisesta ja jäädyttämisestä.

Ilman tätä toimenpidettä vilpillisesti toimivat elinkeinonharjoittajat ja muut velalliset saattavat välttää velvollisuutensa yksinkertaisesti siirtämällä varansa toiseen tuomiopiiriin ja evätä näin velkojalta tuomioistuimen päätöksen tehokkaan täytäntöönpanon sisämarkkinoilla.

Käytettyään aikaa ja rahaa tuomioistuimen päätöksen saamiseen kansalainen tai pienyritys joutuu siirtymään toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen ilman takeita onnistumisesta ja oikeuden toteutumisesta.

EU:n toimielimet ovat nostaneet esiin tarpeen perustaa tehokas järjestelmä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi.

Komissio on laatinut aiheesta kaksi vihreää kirjaa: vuonna 2006 pankkitalletusten takavarikoinnista ja vuonna 2008 velallisen omaisuuden läpinäkyvyydestä.

– Parlamentti on hyväksynyt päätöslauselmat, joissa kehotetaan ottamaan käyttöön menettely pankkitalletusten väliaikaiseksi jäädyttämiseksi (esittelijä: Kurt Lechner)[1] ja pyydetään komissiota harkitsemaan kansallisten toimenpiteiden lisäksi tietojen ilmoittamista koskevaa yhteisön väliaikaista toimenpidettä (esittelijä: Neena Gill)[2], joka olisi voimassa koko EU:ssa. Parlamentti oli kummassakin mietinnössä sitä mieltä, että mahdollisten EU:n välineiden käyttö tulisi rajata rajatylittäviin tapauksiin.

– Eurooppa-neuvoston Tukholman ohjelmassa komissiota kehotetaan "arvioimaan tiettyjen unionin tason väliaikaisten toimenpiteiden ja turvaamistoimien käyttöönoton tarvetta ja toteutettavuutta, jotta estettäisiin esimerkiksi varojen katoaminen ennen saatavan perintää" ja "tekemään vuosien 2006 ja 2008 vihreiden kirjojen pohjalta asianmukaisia ehdotuksia tuomioiden täytäntöönpanon tehostamiseksi unionissa pankkitalletusten ja velallisten omaisuuden osalta".

Parlamentti kehotti 25. marraskuuta 2009 annetussa tulevaa Tukholman ohjelmaa koskevassa päätöslauselmassa "tekemään ehdotuksia, jotka koskevat yksinkertaista ja itsenäistä eurooppalaista pankkitalletusten takavarikointijärjestelmää sekä pankkitalletusten tilapäistä jäädyttämistä".

Komissio järjesti julkisen kuulemisen 1. kesäkuuta ja aikoo esittää ehdotuksensa heinäkuussa 2011. Lainsäädäntöaloite velallisen omaisuuden läpinäkyvyydestä on määrä esittää vuonna 2013.

Valiokunta otti tehtäväkseen lainsäädäntöä koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön, jossa

o pyydetään komissiota esittämään nopeasti ehdotuksia väliaikaisista toimenpiteistä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi rajatylittävissä tapauksissa

o esitetään keskeiset piirteet, jotka parlamentti haluaisi sisällytettävän ehdotuksiin.

• [1]  25. lokakuuta 2007 hyväksytty päätöslauselma pankkitalletusten takavarikoinnista (2007/2026(INI)).
• [2]  22. huhtikuuta 2009 hyväksytty päätöslauselma velallisen omaisuuden läpinäkyvyydestä (2008/2233(INI)).

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.10.2010)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

väliaikaisista toimenpiteistä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi rajatylittävissä tapauksissa
(2009/2169(INI))

Valmistelija: Theodor Dumitru Stolojan

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   pitää myönteisenä oikeudellisten asioiden valiokunnan valiokunta-aloitteista mietintöä, sillä siinä käsiteltiin rajatylittävien kaupallisten riita-asioiden määrän kasvun aiheuttamia ongelmia ja sisämarkkinoiden yhtenäisyyden tarvetta;

2.   panee merkille, että talouden laskusuhdanteisiin liittyy usein petosten lisääntyminen; katsoo, että tämä johtaa siihen, että rajat ylittävissä tapauksissa tarvitaan entistä enemmän omaisuustietojen avoimuutta ja velanperintää koskevia selkeitä järjestelmiä;

3.   katsoo, että sisämarkkinoiden tasavertaisten toimintaedellytysten peruslähtökohtana on oltava, että velkojen perintä rajat ylittävissä tapauksissa on toimivaa ja kohtuuhintaista;

4.   huomauttaa, että asianmukaiset ja pikaiset tiedot velallisen omaisuudesta ovat ratkaisevan tärkeitä velanperinnän, velkojien etujen suojelun ja lainsäädännön täytäntöönpanon kannalta; pyytää näin ollen komissiota vauhdittamaan toimia jäsenvaltioissa olevien tietolähteiden, esimerkiksi kaupparekistereiden, yhdenmukaistamiseksi;

5.   korostaa, että pankkien ja muiden laitosten olisi saatava katettua palveluiden kustannukset, mutta näiden olisi aidosti heijasteltava välttämättömiä ja todellisia kustannuksia;

6.   kannattaa sellaisten väliaikaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla voidaan ratkaista velanperintätapauksia tai tätä prosessia koskevia riitoja ennen tapausten päätymistä oikeusistuimiin ja siten vähentää velanperinnän kustannuksia;

7.   ehdottaa, että otettaisiin käyttöön standardoituja välineitä velallisen omaisuuden ilmoittamiseksi ja jäädyttämiseksi rajatylittävissä kaupallisissa riita-asioissa, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet tällaiset välineet verovelkojen perintätapausten osalta;

8.   korostaa, että ilmoitukset on tehtävä vain siten, että ne riittävät kattamaan rahalliset vaatimukset ja että pystytään toteamaan kyky kattaa peruselinkustannukset ja muut sellaiset kulut, jotka voitaisiin vapauttaa ulosmittauksesta; katsoo, että yhteisomistuksessa olisi oletettava, että osuudet ovat samansuuruisia, ellei toisin osoiteta;

9.   vaatii, että kaikista väliaikaisista toimenpiteistä ja kaikista muista oikeudellisesti sitovista välineistä, joita käytetään velallisen omaisuuden ilmoittamisessa ja/tai jäädyttämisessä, olisi ilmoitettava sähköisessä muodossa;

10. ehdottaa, että jäsenvaltioissa toimivien täytäntöönpanoviranomaisten välistä yhteistyötä vauhditettaisiin velanperinnän nopeuttamiseksi;

11. kehottaa komissiota vauhdittamaan velallisen omaisuuden läpinäkyvyyttä koskevaa lainsäädäntöaloitetta, joka on määrä toteuttaa vuonna 2013.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.10.2010
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Sharon Bowles, Udo Bullmann, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Elisa Ferreira, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Arlene McCarthy, Ivari Padar, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pervenche Berès, David Casa, Sari Essayah, Thomas Händel, Danuta Maria Hübner, Arturs Krišjānis Kariņš, Thomas Mann, Pablo Zalba Bidegain
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	12.4.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Sebastian Valentin Bodu, Christian Engström, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Sergio Gaetano Cofferati, Sajjad Karim, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Arlene McCarthy, Angelika Niebler