MIETINTÖ Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

15.4.2011 - (2010/2284(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Bernhard Rapkay

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2010/2284(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Ranskan tasavallan viranomaisen välittämän, 3. marraskuuta 2010 päivätyn pyynnön Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 24. marraskuuta 2010,

–   on kuullut Bruno Gollnischia 26. tammikuuta 2011 työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008 sekä 19. maaliskuuta 2010 antamat tuomiot[1],

–   ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0155/2011),

A. ottaa huomioon, että Ranskan yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, jotta nostetusta syytteestä väitetystä rotuvihaan yllyttämisestä voidaan käynnistää tutkinta ja Bruno Gollnischia vastaan voidaan tarvittaessa nostaa syyte Ranskan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, vetoomustuomioistuimessa ja korkeimmassa oikeudessa,

B.  ottaa huomioon, että Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen liittyy väitettyyn rikokseen rotuvihaan yllyttämisestä Rhône-Alpes'in alueneuvostossa toimivan Front National ‑ryhmän, jonka puheenjohtajana Bruno Gollnisch toimi, 3. lokakuuta 2008 julkaiseman lehdistötiedotteen johdosta,

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklassa todetaan, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus; ottaa huomioon, että tämä ei estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuus yhden jäsenen osalta,

D. ottaa huomioon, että Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei saa törkeää rikosta tai rikosta koskevassa asiassa vangita eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa, ellei parlamentin sen kamarin puhemiehistö, jonka jäsen hän on, ole siihen suostunut; suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos kyseessä on vakava rikos, hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi,

E.  ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita "fumus persecutionis" ‑tapauksesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi,

F.  ottaa huomioon, että Ranskan viranomaisten pyyntö ei liity Bruno Gollnischin poliittiseen toimintaan Euroopan parlamentin jäsenenä; ottaa huomioon, että tapaus koskee sen sijaan yksinomaan alueellis- ja paikallisluonteista toimintaa Rhône-Alpes'in aluevaltuutettuna, johon tehtävään Bruno Gollnisch valittiin suoralla ja yleisellä vaalilla ja joka on pidettävä erillään Euroopan parlamentin jäsenyydestä,

G. ottaa huomioon, että Bruno Gollnisch on antanut selvityksen siitä, miksi hänen Rhône-Alpes'in alueneuvostossa toimiva poliittinen ryhmänsä julkaisi parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön aiheena olevan lehdistötiedotteen todeten, että tiedotteen laati Front National ‑puolueen alueryhmä mukaan luettuna sen päätiedottaja, jolla oli valtuudet puhua Front Nationalin vaaleilla valittujen jäsenten puolesta; ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden soveltaminen tällaiseen tilanteeseen merkitsisi niiden sääntöjen soveltamisen perusteetonta laajentamista, joiden tarkoituksena on välttää sekaantuminen parlamentin toimintaan ja riippumattomuuteen,

H. ottaa huomioon, että parlamentin asemesta on toimivaltaisten oikeusviranomaisten asia päättää, kaikkia demokraattisia takuita noudattaen, missä määrin Ranskan rotuvihaan yllyttämistä koskevaa lainsäädäntöä on rikottu ja mitä oikeudellisia seuraamuksia tästä saattaisi aiheutua,

I.   katsoo, että tässä tapauksessa on näin ollen asianmukaista suositella parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä,

1.  päättää pidättää Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Bruno Gollnischille.

• [1]  Asia 101/63 Wagner vastaan Fohrmann ja Krier (Kok. 1964, s. 195), asia 149/85 Wybot vastaan Faure ja muut (Kok. 1986, s. 2391), asia T-345/05 Mote vastaan parlamentti (Kok. 2008, s. II-2849), yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07 Marra vastaan De Gregorio ja Clemente (Kok. 2008, s. I-7929) sekä asia T-42/06 Gollnisch vastaan parlamentti.

PERUSTELUT

1.        Taustaa

Puhemies ilmoitti 24. marraskuuta 2010 työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että hän oli vastaanottanut Ranskan viranomaisten 3. marraskuuta 2010 päivätyn kirjeen, jossa pyydettiin Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

Puhemies lähetti pyynnön käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Lyonin vetoomustuomioistuimen syyttäjä pyytää Euroopan parlamenttia pidättämään parlamentin jäsenen Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevan rikostutkinnan johdosta. Tapaus koskee oikeudellista tutkintaa ja korvausvaatimuksia (plainte avec constitution de partie civile), jotka Kansainvälisen rasismin ja antisemitismin vastainen liitto (jäljempänä LICRA) esitti nimetöntä henkilöä vastaan 26. tammikuuta 2009 rotuvihaan yllyttämisestä[1].

Seuraavassa selvitetään tapauksen taustaa. Rhône-Alpes'in alueneuvoston Front National ‑ryhmä, jonka puheenjohtajana Bruno Gollnisch toimi, julkaisi 3. lokakuuta 2008 lehdistötiedotteen otsikolla ""Affaire des fiches" à la Région Rhône-Alpes : les tartuffes s'insurgent". Lehdistötiedotetta seurasi Rhône-Alpes'in alueneuvoston puheenjohtajan Jean-Jack Queyrannen avoin kirje sisäministeri Michèle Alliot-Marielle, jossa arvosteltiin tiettyjen virkamiesten keskuudessa tehtyä kyselyä, jonka tarkoituksena oli selvittää, olivatko muut kuin kristityt henkilöstön jäsenet anoneet muutosta työaikoihinsa tai palveluehtoihinsa, jotta he kykenisivät edelleen harjoittamaan uskontoaan.

Kantelussaan LICRA toteaa, että Lyonissa 10. lokakuuta 2008 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Rhône-Alpes'in alueneuvoston Front National ‑ryhmän puheenjohtaja Bruno Gollnisch selitti poliittisen ryhmänsä julkaisemaa lehdistötiedotetta toteamalla, että tiedotteen laati Front National ‑puolueen alueryhmä mukaan luettuna sen päätiedottaja, jolla oli "valtuudet puhua Front Nationalin vaaleilla valittujen jäsenten puolesta".

LICRAn mukaan seuraavat lausumat täyttivät rikoksen tunnusmerkit (rotuvihaan yllyttäminen):

"[Rhône-Alpes'in alueneuvoston reaktiossa] jätetään huomiotta nykytodellisuus, koska ihmiset, jotka juhlistavat paastonajan päättymistä (paastottuaan päiväsaikaan, joka korvataan yöaikaan) tuhoamalla ja polttamalla omaisuutta ja kivittämällä, eivät vaikuta olevan kristittyjä.

Siinä jätetään huomiotta nykytodellisuus, koska kristityt eivät sytyttäneet tuleen Rooman kaupunkia."

ja

"Vasemmisto vastusti aikanaan uskontoa, kun taas sen nykyisenä tavoitteena on tukea islamin tunkeutumista isänmaahamme ja kulttuuristen arvojemme tuhoamista uskontona, jonka suvaitsevaisuus, ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen on selkeästi nähtävissä kaikkialla missä se on vallassa eli Saudi-Arabiassa, Iranissa, Afganistanissa, lähiöissämme ja pian kenties koko Ranskassa vapaamuurariloosien ja vasemmiston siunauksella."

Oikeudellinen tutkinta käynnistettiin 22. tammikuuta 2009 nimetöntä henkilöä vastaan, jota epäillään rotuvihaan yllyttämisestä.

Ranskan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että Bruno Gollnisch on vedonnut syytesuojaansa Euroopan parlamentin jäsenenä, kieltäytynyt vastaamasta tutkijaviranomaisten ja myöhemmin tutkintatuomarin haasteeseen, jotka halusivat laatia todisteyhteenvedon esitutkintaa varten (procès-verbal de première comparution). Koska haastetta saapua tutkintaoikeuteen (mandat de comparution) 17. marraskuuta 2009 tai 11. toukokuuta 2010 annettua noutomääräystä (mandat d'amener) haastetun henkilön noutamiseksi tutkintatuomarin eteen ei noudatettu, tutkintatuomari välitti asian syyttäjänvirastoon syyteviranomaisten käsiteltäväksi. Oikeudellisten asioiden valiokunnan kuultavana ollessaan Bruno Gollnisch väitti, että hänet oli uhattu pidättää useita kertoja ja että tätä varten lähetettiin poliiseja alueneuvoston rakennukseen, jossa hän ei kuitenkaan ollut läsnä.

Yleinen syyttäjä pyytää Bruno Gollnischin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, jotta LICRAn nostamasta syytteestä voidaan käynnistää tutkinta ja tarvittaessa määrätä Bruno Gollnisch saapumaan Ranskan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen, vetoomustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden eteen.

2.        Euroopan parlamentin jäseniä koskeva lainsäädäntö ja menettelyt

Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 8 ja 9 artiklassa todetaan seuraavaa:

8 artikla:

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

9 artikla:

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a)        oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b)        toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Ranskan perustuslain 26 pykälässä[2] määrätään seuraavaa:

"Parlamentin jäsentä ei saa asettaa syytteeseen, alistaa tutkittavaksi, etsintäkuuluttaa, pidättää, vangita tai tuomita hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestyskäyttäytymisensä vuoksi.

Parlamentin jäsentä ei saa törkeää rikosta tai rikosta koskevassa asiassa vangita eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa, ellei parlamentin sen kamarin puhemiehistö, jonka jäsen hän on, ole siihen suostunut. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu tällaisesta rikoksesta itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi.

Parlamentin jäsenen vangitseminen tai hänen vapautensa riistäminen tai rajoittaminen muulla tavalla tai häneen kohdistuvat syyte- tai tutkintatoimet on keskeytettävä istunnon ajaksi parlamentin sen kamarin vaatimuksesta, jonka jäsen hän on.

Parlamentin asianomainen kamari kokoontuu suoraan lain nojalla ylimääräisiin istuntoihin, jos se on tarpeen edellisen kohdan soveltamiseksi."

Menettelyä Euroopan parlamentissa ohjaavat työjärjestyksen 6 ja 7 artikla. Näiden artiklojen asiaa koskevat säännökset ovat seuraavat:

6 artikla – Koskemattomuuden pidättäminen:

1.        Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii ensisijaisesti säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviänsä.

2.        Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan. (...)

7 artikla – Koskemattomuutta koskevat menettelyt:

1.        Asiasta vastaava valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä niiden jättämisjärjestyksessä.

2.        Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

3.        Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta. Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi. Hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet. Toinen jäsen voi toimia hänen edustajanaan. (...)

6.        Erioikeuden tai vapauden puolustamista koskevissa tapauksissa valiokunta toteaa, muodostavatko olosuhteet hallinnollisen tai muun esteen parlamentin kokouspaikkaan matkustavien tai sieltä palaavien jäsenten vapaalle liikkumiselle, mielipiteen ilmaisemiselle tai äänestyskäyttäytymiselle heidän hoitaessaan edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä tai kuuluvatko kyseiset olosuhteet erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 10 artiklassa tarkoitettuihin asioihin, jotka eivät kuulu kansallisen oikeuden alaan, ja tekee ehdotuksen, jossa kehotetaan asianomaista viranomaista tekemään tarvittavat johtopäätökset.

7         Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista. (...)

3.        Ehdotetun päätöksen perustelut

Pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti kun otetaan huomioon, että koska menettely koskee Ranskassa tapahtua väitettyä rikosta ja Bruno Gollnisch oli Ranskan kansalainen tapahtumahetkellä, ainoa sovellettava kohta on seuraava: "Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus. Sovellettava Ranskan laki on Ranskan perustuslain 26 pykälä ja erityisesti sen 2 momentti, jossa todetaan seuraavaa:

Parlamentin jäsentä ei saa törkeää rikosta tai rikosta koskevassa asiassa vangita eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa, ellei parlamentin sen kamarin puhemiehistö, jonka jäsen hän on, ole siihen suostunut. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu tällaisesta rikoksesta itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi."

Vaikka kyseisessä kansallisessa laissa ei aseteta ehtoja, joita sovelletaan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseen, tämä ei estä parlamenttia soveltamasta omia johdonmukaisia periaatteitaan päättääkseen jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamisesta tai pidättämisestä.

Tässä tapauksessa valiokunta ei ole löytänyt todisteita "fumus persecutionis" ‑tapauksesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi. Toiseksi tapaus ei ole osa Bruno Gollnischin poliittista toimintaa Euroopan parlamentin jäsenenä. Se koskee sen sijaan Bruno Gollnischin yksinomaan alueellis- ja paikallisluonteista toimintaa Rhône-Alpes'in aluevaltuutettuna, johon tehtävään hänet valittiin suoralla ja yleisellä vaalilla[3] ja joka on pidettävä erillään Euroopan parlamentin jäsenyydestä[4]. Kolmanneksi sen jälkeen, kun Bruno Gollnischin Rhône-Alpes'in alueneuvostossa toimiva poliittinen ryhmä oli julkaissut kyseisen raskauttavan lehdistötiedotteen, hän oli antanut selvityksen, jonka mukaan tiedotteen laati Front National ‑puolueen alueryhmä mukaan luettuna sen päätiedottaja, jolla oli "valtuudet puhua Front Nationalin vaaleilla valittujen jäsenten puolesta". Parlamentaarisen koskemattomuuden soveltamisen tällaiseen tilanteeseen katsotaan merkitsevän niiden sääntöjen soveltamisen perusteetonta laajentamista, joiden tarkoituksena on välttää sekaantuminen parlamentin toimintaan ja riippumattomuuteen. Lopuksi todettakoon, että parlamentin asemesta on toimivaltaisten oikeusviranomaisten asia päättää, kaikkia demokraattisia takuita noudattaen, missä määrin Ranskan rotuvihaan yllyttämistä koskevaa lainsäädäntöä on rikottu ja mitä oikeudellisia seuraamuksia tästä saattaisi aiheutua.

On huomattava, että päättäessään jäsenensä parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisestä Euroopan parlamentti ainoastaan sallii toimivaltaisen kansallisen viranomaisen käynnistää oikeudellisen menettelyn – ottaen huomioon, että toimielimen toiminta tai riippumattomuus ei vaarannu – ilman, että tällaista toimenpidettä voitaisiin pitää minkäänlaisena kannanottona jäsenen syyllisyydestä tai siitä, onko syytteeseen asettaminen perusteltua kyseisten tekojen tai mielipiteiden johdosta[5].

Näin ollen tässä tapauksessa on asianmukaista suositella parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

4.        Päätelmät

Näiden seikkojen valossa ja koskemattomuuden pidättämisen kannalta myönteisiä ja kielteisiä tekijöitä tarkasteltuaan Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta suosittelee työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että Bruno Gollnischin parlamentaarinen koskemattomuus pidätetään.

• [1]  Lehdistönvapaudesta 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 24 pykälä, siten kuin se on tarkistettuna.
• [2]  Pykälä siten kuin se on muutettuna lailla 95-880, 4. elokuuta 1995.          
• [3]  Ranskan vaalilaki, L336-338 pykälä.
• [4]  Katso parlamentin 6.10.1998 antama päätöslauselma Jean-Marie Le Penin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä, C 328 26.10.1998, s. 0015-0031 ja asiaa koskeva työjärjestystä, valtakirjojen tarkastusta ja koskemattomuutta käsittelevän valiokunnan mietintö.
• [5]  Määräys T-507/10 R Uspaskich, ei vielä julkaistu; katso myös parlamentin työjärjestyksen 7 artiklan 7 kohta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	11.4.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	9 2 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marielle Gallo, Klaus-Heiner Lehne, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Francesco Enrico Speroni, Alexandra Thein, Diana Wallis, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Kurt Lechner, Eva Lichtenberger