Menettely : 2010/2299(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0166/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0166/2011

Keskustelut :

PV 11/05/2011 - 4
CRE 11/05/2011 - 4

Äänestykset :

PV 11/05/2011 - 5.21
CRE 11/05/2011 - 5.21
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0228

MIETINTÖ     
PDF 205kWORD 155k
28.4.2011
PE 458.483v05-00 A7-0166/2011

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen

(2010/2299(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Roberto Gualtieri

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen

(2010/2299(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa" ja 11.–12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta "Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa",

–   ottaa huomioon 9. joulukuuta 2010 ja 31. tammikuuta 2011 annetut ulkoasioiden neuvoston (puolustuspolitiikka) päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP),

–   ottaa huomioon 2. marraskuuta 2010 pidetyn Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhuippukokouksen tulokset,

   ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian,

–   ottaa huomioon neuvoston 26. heinäkuuta 2010 tekemän päätöksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta(1),

–   ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili-sotilasyhteistyöstä sekä siviili-sotilasvoimavarojen kehittämisestä(2),

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0166/2011),

Turvallisuus- ja ulkopolitiikka

1.   muistuttaa, että kansainvälinen järjestelmä on muuttumassa nopeasti ja syvällisesti, koska valta on siirtymässä nouseville kansainvälisille toimijoille ja keskinäinen riippuvuus syvenee, ja että tämä muutos kattaa talous- ja rahoitusalan ongelmat, ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen, energian ja niukat resurssit sekä toisiinsa liittyvät turvallisuushaasteet;

2.  toteaa, että maailmanlaajuisen epävakauden ja talous- ja rahoituskriisin aikana EU:n odotetaan tehostavan strategista riippumattomuuttaan, jotta se voi puolustaa arvojaan, ajaa etujaan ja suojella kansalaisiaan kehittämällä yhteistä näkemystä tärkeimpien haasteiden ja uhkien käsittelemiseksi ja kohdistamalla voimavaransa ja resurssinsa niin, että se voi vastata näihin odotuksiin asianmukaisesti ja siten myötävaikuttaa maailman rauhan ja turvallisuuden säilymiseen myös edistämällä tehokasta monenvälisyyttä;

3.  huomauttaa, että EU:n strategisen riippumattomuuden lisäämiseksi turvallisuusasioissa on pystyttävä sopimaan yhteisistä poliittisista tavoitteista ja strategisista suuntaviivoista, on luotava strategisia kumppanuuksia merkityksellisten kansainvälisten organisaatioiden – muiden muassa Naton – ja valtioiden kanssa, on kerättävä riittävästi tietoja ja tuotettava yhteisiä analyysejä ja arvioita, otettava käyttöön ja tarvittaessa yhdistettävä taloudelliset, siviili- ja sotilasvoimavarat, suunniteltava ja johdettava tehokkaita kriisinhallintaoperaatioita Petersbergin tehtävien kaltaisten mutta niitä laajempien toimien pohjalta, muotoiltava yhteinen puolustuspolitiikka ja pantava se täytäntöön sekä luotava ensimmäinen konkreettinen perusta, jolle yhteinen puolustus voidaan rakentaa;

4.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen uudet määräykset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) merkitsevät lujaa poliittista vakuutusta unionin aikeista toimia vakauttavana voimana maailmassa ja tarjoavat selkeän oikeudellisen kehyksen, jonka turvin voidaan vahvistaa unionin valmiuksia toteuttaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa kokonaisvaltaiseen tapaan, jossa hyödynnetään kaikkia EU:n ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevia välineitä tarkoituksena ehkäistä ja hallita kriisejä ja konflikteja ja rakentaa kestävää rauhaa;

5.  toteaa erityisesti, että

a)  YUTP ja sen erottamaton osa YTPP on sijoitettu institutionaaliseen kehykseen, jonka muodostavat oikeudellisesti velvoittavat EU:n periaatteet (demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteet sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden, myös suojeluvastuun, noudattaminen), ja että YUTP:n ja YTPP:n tavoitteet on sulautettu EU:n ulkosuhteiden yleisiin tavoitteisiin;

b)  EU:n on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitaessaan huolehdittava ulkoisen toimintansa ja ulkoisten ja sisäisten toimintalinjojen eri osa-alueiden välisestä johdonmukaisuudesta ja yhtenäisyydestä; panee merkille, että komission varapuheenjohtajalla / korkealla edustajalla on asiassa erityinen vastuu;

c)  komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja johtaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa YUTP:aa, antaa yhdessä komission kanssa ehdotuksia YTPP:n päätöksistä, operaatioista ja kansallisten voimavarojen ja EU:n välineiden käyttämisestä ja koordinoi tarvittaessa niiden siviili- ja sotilasnäkökohtia sekä toimii ulkoasioiden neuvoston puheenjohtajana ja myös komission varapuheenjohtajana, joka vastaa ulkosuhteisiin liittyvistä komission vastuualueista ja EU:n ulkosuhteiden koordinoinnista ja johdonmukaisuudesta;

d)  korkealla edustajalla on valtuudet tehdä ehdotuksia neuvostolle yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta joko omasta aloitteestaan tai Eurooppa-neuvoston pyynnöstä ja Eurooppa-neuvoston johdolla, missä tapauksessa neuvosto voi tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä;

6.   korostaa, että johdonmukaisuusvelvoite sellaisena kuin se on määritelty perussopimuksissa, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 40 artiklan uusi sanamuoto (jonka mukaan YUTP:n tai EU:n muiden alojen politiikan toteuttaminen ei vaikuta perussopimuksissa määrättyjen menettelyjen soveltamiseen) ja Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö (ks. tuomio asiassa SALW) suojaavat sekä yhteisömenetelmän ensisijaisuutta että YUTP:n ominaispiirteitä ja valtaoikeuksia ja edistävät eri toimintalinjojen, välineiden, resurssien ja oikeusperustojen lähentämistä noudattaen holistista ja kattavaa lähestymistapaa, jossa maailman rauhan ja turvallisuuden edistäminen on tavoitteena kaikessa EU:n ulkoisessa ja sisäisessä toiminnassa ja jossa YTPP on yksi turvallisuutta lisäävistä välineistä; panee merkille, että sotilasvoimavaroja voidaan käyttää myös ihmisten aiheuttamissa katastrofeissa ja luonnonkatastrofeissa, mikä osoitettiin käytännössä, kun EU:n sotilasesikunta koordinoi sotilasvoimavaroja siviilijohtoisten humanitaaristen avustusoperaatioiden tueksi Pakistanin tulvien aikana vuonna 2010 sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä kansainvälisen katastrofiavun antamisessa koskevien YK:n suuntaviivojen (Oslon suuntaviivojen) mukaisesti ja komission pyynnöstä;

7.  on sen vuoksi huolestunut, että vaikka Lissabonin sopimus on ollut voimassa yli vuoden, vielä ei ole selviä merkkejä siihen perustuvasta kokonaisvaltaisesta EU:n lähestymistavasta, joka auttaisi ylittämään perinteiset menettelylliset ja institutionaaliset esteet mutta säilyttäisi samalla kunkin valtuudet, kun unionin kansalaisten turvallisuus on uhattuna;

8.   on vakuuttunut siitä, että uskottava ulkoinen turvallisuuspolitiikka edellyttää syvempää keskinäistä riippuvuutta jäsenvaltioiden välillä, suurempaa sisäistä yhtenäisyyttä sekä keskinäistä luottamusta ja yhteisvastuullisuutta, samanlaista kuin on saavutettu sisäisen turvallisuuden alalla Schengenin yhteistyön avulla (jossa Schengen-valtiot omia rajoja suojellessaan suojelevat muiden jäsenvaltioiden rajoja, jossa kansalliset säännöt ulottuvat koko mantereelle ja jossa kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyvät tehtävät voidaan suorittaa myös toisen valtion alueella tai yhteisissä ryhmissä, jotka toimivat unionin sääntöjen mukaisesti);

9.   pahoittelee, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole halunneet määritellä yhteistä kantaa Libyan kriisiin, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1973 ja tapoihin panna se täytäntöön; huomauttaa huolissaan, että tilapäistä "halukkaiden" liittoumaa tai kahdenvälistä yhteistyötä ei pidä erehtyä pitämään kelvollisina YTPP:n korvikkeina, koska yhdelläkään Euroopan valtiolla ei ole valmiuksia olla merkittävä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimija nykymaailmassa; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta antaa kriisinhallintaoperaation toteuttaminen jäsenvaltioiden ryhmälle, mutta vain jos neuvoston päätöksellä on vahvistettu tehtävän tavoite, laajuus ja toteuttamistapa ja vain yhteistyössä korkean edustajan / varapuheenjohtajan kanssa; korostaa, että yhteinen vastaus Libyan tilanteeseen on välttämätöntä unionin eteläisen naapuruuspolitiikan uuden, uskottavan toimintamallin muotoilemiseksi, ja korostaa sen vuoksi, että strategian laatiminen Sahelin aluetta ja Afrikan sarvea varten tarjoaa jälleen konkreettisen mahdollisuuden osoittaa EU:n kyky vastata sekä turvallisuus- että kehityshaasteisiin;

10. kehottaa Eurooppa-neuvostoa täyttämään EU:n strategisten etujen ja poliittisten tavoitteiden määrittelemistehtävänsä ja laatimaan kansainvälisiin tapahtumiin sovitetun Euroopan ulkopoliittisen strategian, jossa EU:n ulkosuhteiden eri ulottuvuuksia tosiasiallisesti lähennetään ja jota tarkistetaan säännöllisin väliajoin; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja neuvostoa perustamaan työnsä ihmisten suojelun periaatteeseen, jotta se olisi keskeisellä sijalla Euroopan ulkopoliittisessa strategiassa, sekä laatimaan sen pohjalta konkreettisia toimintalinjoja;

11. kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja sen puheenjohtajaa ryhtymään työhön käynnistämällä poliittisen vuoropuhelun Euroopan parlamentin kanssa ja keskustelemaan parlamentin antamista suosituksista; pitää tällaista vuoropuhelua välttämättömänä, kun otetaan huomioon perussopimusten uudet määräykset ja tarve laatia ja panna täytäntöön Euroopan ulkopoliittinen strategia, jonka lähtökohtana on toimiva ja kattava lähestymistapa; katsoo, että tällaista vuoropuhelua olisi käytävä säännöllisesti ja että siinä olisi keskityttävä saavutettuun edistykseen yhtä paljon kuin tulevaisuudennäkymiin;

12. korostaa, että Euroopan parlamentille annettu tehtävä EU:n kansalaisten edustajana tekee siitä ratkaisevan tärkeän demokraattisen legitimiteetin lähteen YUTP:lle ja YTPP:lle, minkä vuoksi parlamentilla on oikeus odottaa, että sen mielipiteet ja suositukset otetaan asianmukaisesti huomioon;

13. korostaa lisäksi, että SEU-sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentti äänestää varapuheenjohtajan / korkean edustajan hyväksymisestä ja että parlamentti osallistuu päätöksentekoon EU:n ulkoisen toiminnan talousarviosta, mukaan luettuina YUTP ja YTPP:n siviilioperaatiot ja EU:n sotilaallisesta koordinaatiosta aiheutuvat hallintokulut, minkä vuoksi parlamentin hyväksyntä on olennaisen tärkeää, jotta EU:n strategiat voidaan muuttaa säädöksiksi ja voidaan tehdä kansainvälisiä sopimuksia, myös pääasiassa YUTP:aa koskevia sopimuksia, mistä ainoan poikkeuksen muodostavat yksinomaan YUTP:aa koskevat sopimukset;

14. haluaa tehostaa EU:n kansallisten parlamenttien kanssa tehtävää YUTP:n ja YTPP:n demokraattista valvontaa koskevaa yhteistyötä niin, että molempien vaikutusvalta unionin muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden poliittisiin valintoihin vahvistuu siten, että samalla kunnioitetaan kuitenkin täysin kansallisten parlamenttien nykyisiä valtaoikeuksia puolustuspolitiikan alalla; pahoittelee, että EU:n puhemiesten konferenssissa 4.–5 huhtikuuta 2011 ei päästy sopimukseen YUTP- ja YTPP-asioista järjestettävän parlamenttien välisen konferenssin sisällöstä; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimukseen liitetyn kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan (N:o 1) 9 artiklassa todetaan selvästi, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit päättävät yhdessä parlamenttien välisen tehokkaan ja säännöllisen yhteistyön järjestämisestä ja edistämisestä unionissa;

15. korostaa komissiolle perussopimuksissa annettua roolia EU:n ulkoisen toiminnan muihin ulottuvuuksiin liittyvien toimintalinjojen ja toimien toteuttamisessa, lainsäädäntöaloitteiden esittämisessä, talousarvion toteuttamisessa ja yhteisöohjelmien hallinnoimisessa sekä EU:n ulkomaanedustuksen järjestämisessä YUTP-asioita lukuun ottamatta; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan parlamenttia vahvistamaan yhteistyötään, jotta voidaan niiden valtuuksia kaventamatta varmistaa EU:n ulkoisen toiminnan eri alueiden johdonmukaisuus niin, että YTPP:n välineitä voidaan hyödyntää tehokkaammin;

16. korostaa, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan toimivalta ja vastuu eivät merkitse pelkkää tehtävien yhdistämistä, vaan myös toimintojen ja legitimiteetin lähteiden sulauttamista, mikä korostaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan tehtävää EU:n ulkoisen toiminnan välineiden, toimijoiden ja menettelyjen liittämisessä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan rooliaan ennakoivasti ja jatkamaan rakentavaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa pyrkiessään yhtäältä edistämään aktiivisesti jäsenvaltioiden poliittista yhteisymmärrystä YUTP:n ja YTPP:n strategisista suunnista ja toimintavaihtoehdosta ja toisaalta luomaan yhtenäisyyttä, koordinoimaan tehokkaasti ja hyödyntämään täysimääräisesti YUTP:n ja YTPP:n mahdollisuuksia synergiaan EU:n ulkoisen toiminnan muiden alojen sekä niiden EU:n sisäisten toimintalinjojen kanssa, joilla on vaikutusta ja seurauksia ulkoiseen toimintaan;

17. katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnolla on keskeinen tehtävä, kun kehitetään tehokasta ja kattavaa lähestymistapaa, jossa YUTP, YTPP ja EU:n ulkoisen toiminnan muut ulottuvuudet, erityisesti kehitysyhteistyö-, kauppa- ja energiavarmuuspolitiikka, yhdentyvät täydellisesti; pitää ilahduttavana neuvottelutulosta, jonka johdosta Euroopan ulkosuhdehallinto perustettiin avustamaan EU:n toimielimiä ja EU:n ulkoisen toiminnan eri tehtäviä ja sille annettiin laaja toimivalta ja vastuu ja luotiin samalla tiivis yhteys komissioon ilman, että millään tavalla supistetaan komission toimivaltaa, ja toivoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnolle annettu vastuu EU:n ulkoiseen toimintaan liittyvien tärkeimpien rahoitusvälineiden strategisesta suunnittelusta johtaa kyseisten välineiden tehokkaaseen ja johdonmukaiseen hyödyntämiseen EU:n periaatteiden ja tavoitteiden edistämisessä;

18. toistaa kantansa, että siviili- ja sotilaskriisinhallinnan rakenteita ja voimavaroja olisi koordinoitava tiiviimmin ja että niiden olisi lisättävä synergiaa osana kokonaisvaltaista toimintamallia, jossa ei muuteta siviili- ja sotilastehtävien ominaispiirteitä tai erilaisia päätöksentekomenettelyjä ja komentoketjuja;

19. pahoittelee, että Euroopan ulkosuhdehallinnon tilapäinen organisaatiokaavio ei sisällä kaikkia nykyisiä yksiköitä, jotka vastaavat kriisinhallinnan suunnittelusta ja ohjelmoinnista, konfliktinestosta ja rauhanrakentamistoimista YTPP:n rakenteiden kanssa Madridin sopimuksen mukaisesti; kehottaa tätä taustaa vasten kutsumaan säännöllisesti koolle kriisinhallintakeskuksen, joka koostuu kriisinhallinta- ja suunnitteluosastosta (CMPD), siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavarasta (CCPC), Euroopan unionin sotilasesikunnasta (EUMS), EU:n tilannekeskuksesta, rauhanrakentamis-, konfliktinehkäisy-, sovittelu- ja turvallisuuspolitiikkayksiköistä, poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) puheenjohtajasta, maantieteellisistä alueista vastaavista yksiköistä ja tilanteen mukaan muista asiaankuuluvista politiikanaloista vastaavista osastoista, jotka toimivat varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja toimeenpanevan pääsihteerin alaisuudessa ja joiden toimintaan osallistuvat tilanteen mukaan komission humanitaarisesta avusta, pelastuspalvelusta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavat rakenteet; toteaa, että näitä kokouksia koordinoisi kriisinhallintatoiminnan johtaja; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota varustamaan keskuksen tehokkaalla hälytys- ja hätäjärjestelmällä ja suurella yhteisellä operaatiohuoneella, joka sijaitsee Euroopan ulkosuhdehallinnon tiloissa, jotta valvonta olisi mahdollista vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä, sillä näin voidaan välttää nykyinen operatiivinen päällekkäisyys, joka tuskin edistää kunnollista valvontaa ja nopean toiminnan järjestelmää kriisien käsittelemisessä; katsoo, että synergian turvaamiseksi on varmistettava säännöllinen koordinointi ja tiedonvaihto tämän järjestelmän ja komission parhaillaan kehittämän Euroopan hätäapukeskuksen välillä kukin toimivaltuuksia kunnioittaen;

20. katsoo, että kriisinhallintakeskuksen olisi toteutettava Euroopan ulkosuhdehallintoa varten potentiaalisia kriisialueita ja -skenaarioita koskevaa kokonaisvaltaista vaihtoehtosuunnittelua ja toiseksi kriisiyksikön välityksellä käytännön kriisivalmiuksien hallintaa, että sen olisi toimittava sekä Brysselissä että kentällä ja koordinoitava erilaisten rahoitusvälineiden käyttöä ja EU:n käytettävissä olevien voimavarojen käyttöönottoa heikentämättä päätöksenteon erityismenettelyjä ja oikeusperustoja, joihin perustuvat siviili- ja sotilasvoimavarojen käyttöönotto YUTP:n ja YTPP:n puitteissa tai yhteisön välineiden käyttö;

21. korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission siviili- ja sotilaskriisinhallinnan rakenteita, osastoja ja yksikköjä olisi vahvistettava, niitä olisi laajennettava, ja ne olisi etenkin järjestettävä järkevämmin:

a)   kehottaa laajentamaan CPCC-yksikköä, joka vastaa siviilioperaatioiden toiminnallisesta suunnittelusta;

b)   uudistaa kehotuksensa, että ulkopolitiikan välineiden hallinto (FPI), jonka vastuulla on vakausvälineen 3 artiklan mukaisten kriisinhallintatoimien suunnittelu ja ohjelmointi, sisällytetään Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallinta- ja rauhanrakentamisrakenteisiin, ja erityisesti, että aikaisemmat Relex/A2-virat (12 AD- ja 5 AST-virkaa) uusien ulkopolitiikan välineiden yksiköstä 2 siirretään Euroopan ulkosuhdehallintoon; korostaa, että siirto on suoritettava ennen kuin voidaan vapauttaa varaus vastaavasta komission talousarvion budjettikohdasta;

c)   kannattaa yhteisen palvelukeskuksen perustamista YTPP-operaatioiden hallintaa varten ja toteaa, että tämä toimielinten välinen keskus muodostuu komission yksiköstä 3 (ulkopolitiikan välineiden hallinnon YUTP-operaatiot – aiemmin Relex/A3) ja CPCC-operaatioiden tukiyksiköstä; panee merkille, että uusi keskus vastaa YTTP:n siviilioperaatioiden henkilöstö-, logistiikka-, hankinta- ja rahoitustehtävistä, vapauttaa edustustojen päälliköt osasta hallinnollisia tehtäviään ja varmistaa toiminnan tehostumisen, kun hallinnon tehtävät, esimerkiksi henkilöstön valinta ja rekrytointi, hoidetaan yhteisesti ja hankintoja ja materiaalihallintoa keskitetään;

22. pahoittelee, että siviilikriisinhallinnan yleistavoite 2010 -prosessissa saavutetut tulokset ovat siviilivoimavarojen suhteen heikkoja, ja erityisesti, että jäsenvaltioiden paperilla lupaama henkilöstön määrä ja tosiasiallisesti operaatioihin käytettävissä olevan henkilöstön määrä eivät täsmää; pitää valitettavana vaatimatonta edistystä henkilöresurssien koulutuksessa (ei yhteisiä normeja, Goalkeeper-ohjelmistoympäristöön kuuluvaan Schoolmaster-koulutusmahdollisuuksien ohjelmaan on ladattu vain vähän koulutusohjelmia); kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoituja toimia siviilivoimavarojen kehittämisen vauhdittamiseksi erityisesti rekrytoinnin, sukupuolten tasapainoisen edustuksen, koulutuksen ja lähettämisen osalta; korostaa erityisesti, että on tärkeää jatkaa toimia EU:n tähän asti soveltamien kahden siviilikriisinhallinnan yleistavoitteen pohjalta, jotta jäljellä oleviin haasteisiin voidaan vastata; kehottaa perustamaan yhteisön mekanismin, jolla lisätään siviilivoimavaroja ja erityisesti koulutusta sekä siviilihenkilöiden osuutta Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemiassa;

Turvallisuus ja puolustus

23. vahvistaa, että uskottavat, luotettavat ja käytettävissä olevat sotilasvoimavarat ovat ehdoton edellytys riippumattoman YTPP:n ja kokonaisvaltaisen toimintamallin kannalta ja että jäsenvaltioiden on annettava ne käyttöön; korostaa edelleen, että sotilasvoimavaroja voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin, myös siviilitehtäviin, ja että se on sopusoinnussa EU:n toimintaa kansainvälisessä ympäristössä määrittävien periaatteiden ja EU:n oikeusjärjestyksen itsemääräämisoikeuden kanssa;

24. pitää ristiriitaisena, että jäsenvaltiot voivat käyttää puolustukseen vuosittain 200 miljardia euroa, kun EU:lla ei ole tarpeeksi varoja käytettävissään, ja että neuvottelut joukkojen muodostamiseksi EU:n sotilasoperaatiota varten ovat pitkittyneet piinallisesti samalla kun kaikkia nykyisiä voimavaroja ja henkilöstöä ei hyödynnetä; pahoittelee, että yli kahtenatoista soveltamisvuonna joukkojen muodostamismenetelmä ei ole konkreettisesti lisännyt YTPP-operaatioihin käytettävissä olevien sotilasvoimavarojen määrää ja laatua; korostaa tarvetta arvioida sotilasvoimavarojen parannuksia säännöllisesti; huomauttaa, että epäsuhde ulkomailta tulevien pyyntöjen määrän kasvun ja jäsenvaltioiden unionin käyttöön asettamien voimavarojen välillä on yhä suurempi;

25. panee huolestuneena merkille, että nykyinen tiukka taloudenpito voi johtaa leikkauksiin, joista ei ole sovittu unionin tasolla, ja jatkuvaan päällekkäisyyteen, joka saattaa asettaa YTPP:n nykymuodossaan kyseenalaiseksi; ottaa huomioon, että lopputuloksena pitäisi olla, että jäsenvaltiot ohjataan käyttämään puolustusmenoja älykkäämmin niin, että ne yhdistävät ja antavat yhteiskäyttöön suuremman osan puolustusvoimavaroistaan, talousarvioistaan ja vaatimuksistaan ja parantavat siten kansalaistensa turvallisuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta puolustusbudjettiensa suhteen;

26. palauttaa mieliin, että YUTP:n ja YTPP:n pitäisi lisäksi johtaa aseidenriisuntaan sekä estää aseiden leviäminen pienaseista ja kevyistä aseista ydinkärkiin ja ballistisiin ohjuksiin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa asettamaan nämä toimintalinjat etusijalle ja edistämään uudenlaisia ennakoivia toimenpiteitä, joilla puututaan maamiinojen, rypäleammusten, köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten, pienaseiden ja kevyiden aseiden, biologisten ja kemiallisten joukkotuhoaseiden ja ydinaseiden sekä niiden maaliinsaattamisjärjestelmien aiheuttamiin ongelmiin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan Euroopan parlamentille vuonna 2010 järjestetyn ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin ja aseidenriisuntaa ja asesulkua koskevan toimintasuunnitelmansa toimeenpanosta vuosittain;

27. pitää valitettavana EU:n puolustusohjelmien yleistä päällekkäisyyttä – esimerkiksi yli 20:tä panssariajoneuvo-ohjelmaa, kuutta erilaista hyökkäyssukellusveneohjelmaa, viittä ilmatorjuntaohjusohjelmaa ja kolmea taistelulentokoneohjelmaa – sekä päällekkäisyyden seurauksia eli sitä, että mittakaavaetuja ei saavuteta, että niukkoja rahoitusvaroja tuhlataan ja että Euroopan puolustuskaluston hinnat nousevat pilviin, ja katsoo lisäksi, että tämä murentaa edelleen Euroopan puolustuksen teollista ja teknistä perustaa, heikentää koko Euroopan turvallisuusalan kilpailukykyä ja vaarantaa siten suoraan unionin teknisen johtoaseman ja työllisyyden;

28. toistaa näkemyksensä, että kaikki edellä mainitut ongelmat olisi ratkaistava pitkällä aikavälillä selkeillä yhteisillä poliittisilla päätöksillä, joissa hyödynnetään täysin Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia, ja että yhteisellä puolustuspolitiikalla, jolla pyritään asteittain kohti yhteistä puolustusta, on vahvistettava EU:n kykyä vastata kriiseihin ja hoitaa pitkän aikavälin rauharakentamistoimia ja ennen kaikkea varmistettava unionin strateginen riippumattomuus ja toimintakyky; kehottaa järjestämään Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen, jossa keskitytään unionin turvallisuuteen ja puolustukseen; kehottaa jälleen esittämään Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskevan valkoisen kirjan, joka laaditaan yhdessä EU:n kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa käyttäen perustana kaikissa jäsenvaltioissa laadittuja kansallisia puolustus- ja turvallisuusarvioita, joille vahvistetaan yhteinen malli ja joiden avulla voidaan suoraan verrata nykyisten voimavarojen vahvuuksia ja heikkouksia sekä suunnitteluolettamuksia;

29. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tukemaan Euroopan puolustusvirastoa EU:n asiantuntijavirastona, jonka tehtävänä on tunnistaa ja kehittää puolustusvoimavaroja kriisinhallinnan alalla sekä edistää ja kehittää Euroopan puolustusmateriaalialan yhteistyötä;

30. toteaa, että Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan 2. marraskuuta 2010 tekemä sopimus turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä todella käynnistettiin SEU-sopimuksen puitteiden ulkopuolella; toivoo kuitenkin, että tämä Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan viimeisin yhteistyöyritys voi toimia katalysaattorina unionin tason kehitykselle, jossa otetaan huomioon unionin institutionaaliset puitteet ja loogiset vaatimukset toiminnan järkeistämisestä, yhteentoimivuudesta ja kustannustehokkuudesta; korostaa, että Euroopan puolustusviraston olisi tuettava tällaisia pyrkimyksiä; katsoo, että Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen puolustusyhteistyön olisi tarjottava etenemissuunnitelma tehokkaampaan eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön, joka perustuu voimavarojen suunnitteluun ja keskinäiseen riippuvuuteen; kehottaa Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksia sitoutumaan tuleviin eurooppalaisiin monenvälisiin voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskeviin järjestelyihin;

31. painottaa, että perussopimusten mukainen pysyvä rakenteellinen yhteistyö tuottaa oikeudellisia takeita ja velvoitteita ja on samalla väline, jolla edistetään YTPP:n voimavarojen parempaa käyttöä tiukan taloudenpidon aikoina ja vältetään jäsenvaltioiden konsensuksen puute; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita määrittämään pikaisesti mainitun yhteistyön tavoitteet ja sisällön yhdessä kaikkien niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka osoittavat olevansa sekä poliittisesti valmiita että sotilaallisesti kykeneviä;

32. katsoo, että puolustusministerien roolia on vahvistettava ulkoasioiden neuvoston kokoonpanossa;

33. suosittaa, että mietittäisiin vakavasti, mikä on keskinäisen avunannon lausekkeen todellinen vaikutus, jos jonkin jäsenvaltion aluetta loukataan aseellisesti, ja käsiteltäisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) luonnoksesta poistettujen täytäntöönpanomääräysten ratkaisemattomat ongelmat; kehottaa laatimaan poliittiset suuntaviivat, semminkin kun muutetun Brysselin sopimuksen (WEU) voimassaolo päättyi äskettäin;

34. toteaa, että YTPP:n kehityksessä on päästy vaiheeseen, jossa poliittisten ja institutionaalisten saavutusten on johdettava sotilasvoimavarojen konkreettiseen kehittämiseen; korostaa, että Lissabonin sopimuksen määräykset tarjoavat suuria mahdollisuuksia edistää voimavarojen kehittämistä ja luoda asteittain kehys EU:n puolustuspolitiikalle, ja vaatii ottamaan kyseiset määräykset kiireesti tehokkaaseen käyttöön;

35. kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan täysin sellaisten sotilasvoimavarojen kestävään tarjoamiseen, jotka vastaavat nykyistä laatunäkökohtia korostavaa kehityssuuntaa; kannattaa Gentissä pidetyssä puolustusministerien epävirallisessa kokouksessa ja Saksan ja Ruotsin asiakirjassa sekä Weimarin aloitteessa esitettyjä pyyntöjä ja kehottaa käynnistämään operatiivisen vaiheen viipymättä noudattaen joulukuussa 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmiä, joissa puolustusministerit sopivat, että Euroopan puolustusviraston olisi tehostettava työtään sellaisten alueiden määrittämiseksi, joilla sotilasvoimavaroja voidaan yhdistää ja käyttää yhdessä, myös asiantuntijaryhmän tuella; korostaa, että tämä uusi voimavarojen kehittämismalli on saatava tuottamaan tulosta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2010 asetettua määräaikaa; muistuttaa, että EU:n asevoimien komentajilta on tilattu arvio voimavaroistaan toukokuuhun 2011 mennessä, että EU:n sotilasesikunnan on määrä tuottaa näiden tietojen pohjalta katsaus vuoden 2011 puoliväliin mennessä ja että EU:n puolustusministerit tekevät lopulliset päätelmät tämän vuoden loppuun mennessä; kehottaa puolustusvirastoa asettamaan tämän uuden aloitteen prioriteetikseen ja luetteloimaan mahdolliset uudet yhteistyöhankkeet (esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin satelliittiviestintä, lääketieteellinen tuki, merisotilaallinen logistiikka ja tietoverkkoturvallisuus), jotta voidaan välttää kaksinkertaiset kustannukset ja lisätä yhteentoimivuutta;

36. tukee tammikuussa 2011 kokoontuneen ulkoasioiden neuvoston suosituksia, joissa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehotettiin edistämään Weimarin aloitteessa esiin tuotuja aiheita, jotta varapuheenjohtajan / korkean edustajan ulkoasioiden neuvostolle vuoden 2011 puoliväliin mennessä esittämän kertomuksen pohjalta voidaan toteuttaa käytännön toimenpiteitä ja vuoden loppuun mennessä saavuttaa mahdollisimman paljon konkreettisia tuloksia, mukaan lukien mahdollinen aloitteiden laajentaminen koskemaan muita kiinnostuneita jäsenvaltioita;

37. korostaa, että nykyinen siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelu- ja toteutusvoimavarojen epätasapaino olisi korjattava perustamalla unionille pysyvä siviili- ja sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavara tai operaatioesikunta (OHQ), joka mahdollistaa unionin reaktiivisemman ja kustannustehokkaamman toiminnan; korostaa, että Berliini plus -järjestelyt on otettu käyttöön vain rajoitetusti ja että niissä on tähän mennessä rajoituttu vastuun ottamiseen entisistä Nato-operaatioista, ja kiinnittää huomiota ongelmiin, jotka liittyvät kehysvaltiotoimintatapaan, jossa käytetään viittä kansallista operaatioesikuntaa, mikä lisää ennakkosuunnittelun puutteen yhdeksi lisäongelmaksi joukkojen muodostamisvaikeuksien ja siviili- ja sotilasvoimavarojen koordinoinnin monimutkaistumisen rinnalle;

38. katsoo, että vaikka nykyinen operaatiokeskus on myönteinen ensiaskel, se ei täytä vaatimuksia eikä ole pysyvän operaatioesikunnan veroinen kunnianhimoinen tavoite; katsoo, että siksi operaatiokeskuksesta olisi tehtävä pysyvä ja kykenevä johtamaan suurempia operaatioita, mikä edellyttää asianmukaisia henkilöresursseja ja operatiivista infrastruktuuria; kiinnittää huomiota tarpeeseen korjata EU:n viestintä- ja tietojärjestelmäinfrastruktuurin epäluotettavuus, joka johtuu ensisijaisesti pysyvän johtamisjärjestelyn (C2) – ja asianmukaista oikeudellisen kehyksen – puutteesta, mikä saattaa myös haitata tilannetietoisuutta; kannattaa sotilaallisen operaatioesikunnan sijoittamista siviiliesikunnan yhteyteen siten, että voidaan toteuttaa kaikenlaisia sotilas- ja siviilioperaatiota ja hyödyntää täysimittaisesti mahdollisia synergioita, mutta samalla kunnioittaa siviili- ja sotilaskomentoketjujen erityispiirteitä, erilaisia päätöksentekomenettelyjä ja rahoitusjärjestelyjä;

39. pitää ilahduttavana, että vastauksessaan Weimarin aloitteeseen varapuheenjohtaja / korkea edustaja totesi EU:n tarvitsevan sotilaallisia toteutusvoimavaroja; katsoo, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan vaatimassa kustannustehokkuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon myös EU:n operaatioesikunnan puuttumisen kustannukset; ilmoittaa aikovansa edistää asian tarkastelua ja uuden rakenteen mahdollisten kustannusten ja siihen liittyvien rahoitusjärjestelyjen tutkimista;

40. pitää taisteluosastojen olemassaoloa perusteltuna, vaikka niitä ei olekaan vielä koskaan käytetty, mutta kehottaa tarkastelemaan huolellisesti niiden toimintaperiaatteita ja rakennetta joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi; katsoo, että

–    olisi harkittava toisen taisteluosaston erikoistumista erityisosaamiseen ja/tai voimavaroihin, jotka soveltuvat matalan intensiteetin konflikteihin, joissa on sekä siviili- että sotilastehtäviä;

–    toimintakustannukset olisi katettava Athene-järjestelmällä, jota on määrä tarkistaa Puolan puheenjohtajakauden aikana;

41. painottaa, että SEU-sopimuksessa mainitut unionin voimavarat ja puolustusmateriaalit on määriteltävä yhdessä Euroopan puolustusviraston kanssa, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita yhteistyöhön näitä toimintalinjoja muotoiltaessa ja täytäntöön pantaessa;

42. kehottaa Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötään kaksikäyttövoimavarojen kasvattamiseksi, jotta löydetään mahdollisimman kokonaisvaltainen lähestymistapa turvallisuusalan tutkimukseen ja jotta siviili- ja sotilasvoimavaroja voidaan hallinnoida synergiaa paremmin hyödyntäen erityisesti tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman turvallisuutta koskevan aihealueen avulla; pitää siksi ilahduttavana ehdotusta kahdeksannesta puiteohjelmasta, joka kattaa myös ulkoisen turvallisuuden; kehottaa komissiota tunnustamaan sen todellisuuden, että kriisinhallinnassa on siviili- ja sotilasulottuvuus, sekä harkitsemaan siviilisovelluksia tuottavan turvallisuus- ja puolustusalan tutkimuksen rahoittamista yhteisön varoista; toteaa kuitenkin, että yhteistyö on rajattava vain välttämättömään eli siviili- ja sotilasalan yhteistyöhön, joka liittyy rauhanturva-asioihin, konfliktinestoon, kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseen ja kriisinhallintaan;

43. kehottaa Euroopan puolustusviraston johtajaa (varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa) ja neuvostoa antamaan hyvissä ajoin uuden neuvoston päätöksen Euroopan puolustusviraston perustamisesta, joka pohjautuu Lissabonin sopimuksessa Euroopan puolustusvirastolle hahmoteltuun uuteen rooliin; asettaa kyseenalaiseksi Euroopan puolustusviraston nykyisen oikeudellisen perustan, joka juontuu vuodelta 2004, Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja sen Euroopan puolustusvirastoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi; kehottaa neuvostoa tiedottamaan Euroopan parlamentille Euroopan puolustusviraston perustamista koskevaan neuvoston yhteiseen toimintaan tehtävistä tarvittavista muutoksista, jotka johtuvat Euroopan puolustusviraston sisällyttämisestä Lissabonin sopimukseen;

44. kehottaa luomaan vahvan kumppanuuden komission, Euroopan parlamentin, Euroopan puolustusviraston ja osallistuvien jäsenvaltioiden välille kahdeksannen puiteohjelman valmisteluja varten, jotta voidaan lisätä EU:n tason investointeja yhteisen edun mukaiseen teknologiaan, varsinkin kun unionissa puolustukseen liittyvään tutkimukseen ja kehittämiseen investoidaan vain noin 10 prosenttia Yhdysvaltojen vastaavista investoinneista;

45. vaatii vahvaa yhteistyötä Euroopan puolustusviraston ja puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaation (OCCAR) välille; pyytää tietoja Euroopan puolustusviraston johtajalta (korkealta edustajalta / varapuheenjohtajalta) niiden välisen yhteistyön hallinnollisista järjestelyistä käytyjen, huhtikuussa 2009 aloitettujen neuvottelujen tuloksista;

46. korostaa, että yhtenä edellytyksenä riippumattomalle ja uskottavalle YTPP:lle on, että luodaan kilpailukykyisemmät ja tehokkaammat eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusalan markkinat, jotka avataan julkisille hankinnoille, ja vahvistetaan Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa (EDTIB), jossa otetaan huomioon keskeiset teolliset voimavarat, valtioiden välinen toimitusvarmuus, toimittajapohjan laajentaminen ja monipuolistaminen sekä tehostettu puolustusmateriaaliyhteistyö;

47. korostaa, että puolustusalan markkinoiden kannalta on olennaista, että kaikki jäsenvaltiot saattavat seuraavat direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä:

–    (30. kesäkuuta 2011 mennessä) direktiivi 2009/43/EY yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta ja

–    (31. elokuuta 2011 mennessä) direktiivi 2009/81/EY sopimusten tekomenettelyistä puolustus- ja turvallisuusalalla;

suosittaa, että jäsenvaltiot noudattavat määräaikoja tiukasti komission valvonnassa ja että ne laativat tarvittavat soveltamissäännökset ja kouluttavat henkilöstön valvomaan uusien sääntöjen noudattamista; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon komission antamat asiaa koskevat ohjeet;

48. suosittaa, että sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 hyväksytyn yhteisen kannan täytäntöönpanoa tarkastellaan kiireesti uudelleen, jotta voidaan varmistaa, että kaikki kansalliset viranomaiset kussakin jäsenvaltiossa noudattavat sääntöjä tiukasti ja yhtenäisesti;

49. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan puolustusviraston puolustusmateriaalihankintoja koskevia käytännesääntöjä ja vastikevaatimuksia koskevia käytännesääntöjä, jotta estetään sisämarkkinasääntöjen rikkominen ja vähennetään korruption mahdollisuuksia;

50. korostaa, että Eurooppaan syntymässä olevien turvallisuus- ja puolustusalan markkinoiden edistämiseksi on annettava tarvittavat määräykset ja standardit, sillä näiden puuttuminen rajoittaa sekä suurten toimijoiden että pk-yritysten markkinamahdollisuuksia ja estää turvallisuusjärjestelmien yhteentoimivuuden; tukee kaikilta osin Euroopan puolustusviraston työtä Lissabonin sopimuksen tarjoaman uuden oikeusperustan pohjalta; kannustaa Euroopan puolustusviraston ja komission tiivistä yhteistyötä Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseksi; kehottaa komissiota aloittamaan yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa turvallisuus- ja puolustusalan eurooppalaisen teollisuuspolitiikan valmistelun;

51. kehottaa Euroopan puolustusvirastoon kuuluvia jäsenvaltioita pitämään osallistumistaan pysyvänä sitoumuksena ja osoittamaan puolustusvirastolle sen tarvitsemat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit; kehottaa lisäämään operatiivisiin hankkeisiin sekä tutkimuksiin sidottuja määrärahoja (jotka ovat toistaiseksi olleet keskimäärin 25 prosenttia puolustusviraston talousarviosta) siltä varalta, että talousarviota kieltäydyttäisiin veto-oikeutta käyttäen kasvattamasta vielä pitkäänkin;

52. kehottaa Euroopan puolustusvirastoon kuuluvia jäsenvaltioita täydentämään työtä ja aloitteita, jotka puolustusviraston johtajana toimiva varapuheenjohtaja / korkea edustaja tekee, ja pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan käyttöön työskentelymenetelmät, joilla parannetaan puolustusvirastoon kuuluvien jäsenvaltioiden valmiuksia ottaa vastuuta päätöksentekijöinä ja jotka vastaavat puolustusviraston hallitustenvälistä luonnetta ja perussopimusten määräyksiä, jotta saadaan aikaan poliittinen yhteisymmärrys;

53. pitää välttämättömänä hyväksyä EU:n sääntelytoimenpiteitä, kuten kattava normatiivinen järjestelmä, jonka mukaisesti kansallisella ja kansainvälisellä tasolla toimivia yksityisiä sotilas- ja turvallisuusalan yrityksiä voidaan perustaa ja rekisteröidä, niille voidaan myöntää toimilupa, niiden toimintaa voidaan valvoa ja niiden tekemistä voimassa olevan lainsäädännön rikkomuksista voidaan ilmoittaa;

54. kehottaa sen vuoksi komissiota ja neuvostoa ryhtymään tarpeellisiin toimiin:

–    laatimaan kansallisen tason toimintaa varten suosituksen, jolla valmistellaan direktiiviä, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa rauhankumppanuuden poliittis-sotilaallisen ohjauskomitean (PMSC) palveluiden kansallisia sääntelytoimia, mukaan lukien palveluntarjoajat ja palvelujen hankinta;

–    laatimaan kansainvälisen tason toimintaa varten käytännesäännöt, joilla valmistellaan päätöstä PMSC-palvelujen kolmansiin maihin suuntautuvan viennin sääntelystä siltä osin, kuin asiasta ei säädetä edellä mainitussa direktiivissä;

Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus

55. katsoo, että EU:n sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevia kysymyksiä olisi käsiteltävä saman strategian toisiaan täydentävinä ulottuvuuksina, minkä Eurooppa-neuvosto teki selväksi kokouksissaan Tampereella (1999), Feirassa (2000) ja Tukholmassa (2010), kun se hyväksyi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tavoitteet vuosiksi 2010–2014; korostaa, että kansainvälistä terrorismia torjuttaessa ei milloinkaan voida tinkiä keskeisistä arvoista ja normeista, kuten ihmisoikeuksista, perusoikeuksista ja -vapauksista sekä humanitaarisesta oikeudesta, ja että yksi Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsitelleen Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan päätelmistä oli, että terrorismin vastaisten kansallisten ja unionin toimintalinjojen ja toimenpiteiden parlamentaarista valvontaa on tehostettava;

56. toteaa, että on käynyt yhä selvemmäksi, että moniin kansainvälisiin uhkiin, kuten terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, tietoverkkorikollisuuteen sekä huume- ja ihmiskauppaan ei nykyisin – eikä etenkään syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen – voida puuttua ilman koordinoitua toimintaa, johon sisältyy niin "ulkoista" turvallisuutta koskevia toimintalinjoja kuin "sisäisiä" lainsäädännöllisiä ja poliittisia toimenpiteitä ja välineitä, kuten Euroopan unionin ensimmäisessä terrorismin vastaisessa toimintasuunnitelmassa (2001) ja Euroopan unionin terrorisminvastaisessa strategiassa (2005) jo todettiin; palauttaa mieliin, että Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa koskevassa neuvoston selvityksessä vuodelta 2008 muistutetaan valtion toimintakyvyttömyyden vaikuttavan Euroopan turvallisuuteen, kuten Somalian tapaus osoittaa;

57. toteaa, että ulkoista ja sisäistä turvallisuutta koskevien toimintalinjojen väliset kytkökset ovat tulleet yhä selvemmiksi jäsenvaltioissa ja erityisesti eräissä kolmansissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, jossa vuonna 2003 yhdistettiin 22 liittovaltion virastoa sisäisen turvallisuuden ministeriöksi, jossa nykyisin työskentelee yli 200 000 virkamiestä ja jonka vuotuinen talousarvio on yli 40 miljardia Yhdysvaltain dollaria; pitää luonnollisena, että Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön ensisijaiset tehtävät ovat osin samankaltaiset kuin ne, jotka Euroopan unioni on liittänyt vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen (ulkorajojen suojaaminen, maahanmuutto ja terrorismin torjunta);

58. pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksen keskeiset määräykset ilmentävät sopeutumista edellä kuvailtuun toimintaympäristöön ja tarvetta hyödyntää ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välisiä synergioita muun muassa seuraavin tavoin:

–    laajennetaan YTPP-toimeksiantoa sisällyttämällä siihen Petersbergin tehtävien kaltaisia mutta niitä laajempia operaatioita, joilla voitaisiin edistää terrorismin torjuntaa eritoten tukemalla kolmansia maita terrorismin torjunnassa niiden omalla alueella; suosittaa, että määräyksiä tulkitaan laajasti YK:n asiaankuuluvien päätöslauselmien mukaisesti kunnioittaen täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; muistuttaa kuitenkin, että sotilaalliset toimet eivät sellaisenaan riitä torjumaan kansainvälistä terrorismia, ja vaatii jatkuvia kansainvälisiä ponnisteluja, jotta voidaan tunnistaa ilmiön taustalla olevat oikeutetut tyytymättömyyden aiheet ja puuttua niihin lisäämällä samanaikaisesti vuoropuhelua ja kulttuurien keskinäistä ymmärtämystä;

–    yhteisvastuulauseke: katsoo, että tämä mekanismi olisi saatava toimintavalmiiksi ja pitää myönteisenä sitä, että komissio ja varapuheenjohtaja / korkea edustaja ovat luvanneet esittää vuonna 2011 monialaisen ehdotuksen luodakseen perustan EU:n yhteiselle sitoumukselle ottaa yhteisvastuulauseke käyttöön;

59. katsoo, että Euroopan turvallisuusstrategiassa (2003) ja sisäisen turvallisuuden strategiassa (2010) on johdonmukaisesti eritelty joukko yhteisiä toiminta-aloja – esimerkiksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta sekä tietoverkkoturvallisuus – joilla on vaikutusta kumpaakin turvallisuusulottuvuuteen; yhtyy näkemykseen, että turvallisuuden sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus on kytkettävä toisiinsa nykyistä paremmin, minkä komissio on todennut tiedonannossaan "EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa"(4) (2010);

60. katsoo, että ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden keskinäistä täydentävyyttä kuvastavat seuraavat seikat:

–    poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK), SEUT-sopimksella perustettu sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvä komitea (COSI) sekä EU:n tilannekeskus, komissio ja turvallisuusalan erillisvirastot, kuten Europol, Eurojust ja Frontex, tekevät yhteistyötä ja esittävät EU:n toimielimille yhteisen uhka-arvion;

–    toteutetaan turvallisuutta koskeva tiedonhallintamalli liittämällä Schengenin tietojärjestelmä alan kaikkiin muihin merkityksellisiin Euroopan laajuisiin verkostoihin, joita ovat muun muassa viisumitietojärjestelmä ja Eurodac, sekä hyödyntämällä toisten maiden kokemuksia ja parhaita käytäntöjä; korostaa, että yksityisyyden suojaan kohdistuvat riskit ja tästä aiheutuvat eettiset seuraukset on otettava huomioon;

–    terrorismin rahavirtojen seuranta on varmistettu EU:n ja Yhdysvaltojen TFTP‑sopimuksella ja kaikilla niillä lainsäädäntötoimilla, joilla on parannettu epäilyttävien rahansiirtojen jäljitettävyyttä;

–    Euroopan elintärkeitä infrastruktuureita määritettäessä on otettu huomioon ihmisten toiminnan, kuten terroristi-iskujen ja verkkohyökkäysten, vaikutus;

61. huomauttaa, että edellä mainitut aloitteet voidaan käynnistää vain, jos niille on vankka oikeusperusta ja jos annetaan lainsäädäntötoimia, jotka voidaan hyväksyä sisäisesti EU:n tavanomaista toimivaltaa käyttäen: tämä merkitsee tavallisesti neuvoston määräenemmistöä, yhteispäätöstä parlamentin kanssa sekä hyvin olennaista tuomioistuinvalvontaa;

62. pitää niin ikään loogisena, että saman vaaran edellyttäessä ulkoisten ja sisäisten turvallisuustoimenpiteiden käynnistämistä EU:n olisi ensisijaisesti turvauduttava niihin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin, jotka ovat tehokkaampia ja oikeudellisesti kestävämpiä – joista viimeksi mainitut kuuluvat nimenomaan sisäisen toimivallan piiriin; katsoo, että Euroopan parlamentilla olisi oltava ratkaiseva rooli myös asiaan liittyvistä YUTP:n erityisstrategioista ja -toimenpiteistä päätettäessä;

63. muistuttaa neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa niiden velvollisuudesta pitää Euroopan parlamentti ajan tasalla ulkosuhteista ja etenkin suhteista kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin, joiden kanssa parhaillaan neuvotellaan EU:n edun mukaisista kansainvälisistä sopimuksista tai joiden kanssa tällaisia sopimuksia on tehty; muistuttaa neuvostoa siitä, että silloin kun sopimukset luottamuksellisten tietojen vaihdosta kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa eivät perustu kaikilta osin YUTP:aan, Euroopan parlamentti on sopimuksista neuvoteltaessa ja niitä tehtäessä pidettävä ajan tasalla ja sen on voitava osallistua prosessiin SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaisesti; varaa edellä esitetyn perusteella itselleen oikeuden määrittää, vaikuttaako neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen sopimus Euroopan unionin edun vuoksi vaihdettujen turvaluokiteltujen tietojen suojaamisesta Euroopan parlamentille perussopimuksilla annettuihin oikeuksiin;

Turvallisuutta operaatioiden avulla

64. pitää myönteisenä, että EU on vuodesta 2003 lähtien toteuttanut kolmella eri mantereella lukuisia operaatioita (24), joihin on sisältynyt monenlaisia toimia ja joista pääosa oli poliisitoimintaan, turvallisuusalan uudistukseen ja oikeusvaltion lujittamiseen keskittyneitä siviilioperaatioita; panee merkille, että 24:stä YTPP-operaatiosta toistaiseksi 16 on ollut luonteeltaan siviilioperaatioita;

65. panee merkille, että käynnissä olevien 13 operaation luonne vahvistaa tämän suuntauksen ja että tällaisesta luokittelusta riippumatta operaatioilta edellytetään yhä useammin monialaisuutta, kuten Kosovossa toteutettavassa EULEX-operaatiossa, jossa monenlaisia toimintoja (poliisi, tullilaitos ja oikeuslaitos) on yhdistetty koulutus-, seuranta- ja avustustoimintoihin ja toimeenpanotehtäviin, taikka hiljattain Ugandasta käsin toteutetussa EUTM Somalia -operaatiossa, jossa tarkoituksena oli sotilaallisen koulutuksen antaminen väliaikaisen liittohallituksen turvallisuusjoukoille ja joka on esimerkki turvallisuusalan uudistamiseen liittyvien tehtävien lisääntyneestä merkityksestä sotilaallisessa kriisinhallinnassa;

66. suhtautuu myönteisesti YTPP:n siviilitehtävien käsitteiden tarkistamiseen; panee erityisesti merkille, että oikeusvaltiota pidetään keskeisenä käsitteenä siviilioperaatioissa, jotka kattavat poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, siviilihallinnon, tullilaitoksen, rajavalvonnan ja muita aloja, jotka ovat tärkeitä kentällä sellaisia operaatioita valmisteleville ja toteuttaville suunnittelijoille ja asiantuntijoille, joihin sisältyy lujittamistehtäviä ja/tai paikallisten viranomaisten tehtävien hoitamista (täytäntöönpanotehtäviä); tukee YTPP:aan perustuvien oikeusalan operaatioiden kehitystyötä, mutta kehottaa välttämään turhaa päällekkäisyyttä mahdollisten yhteisön ohjelmien kanssa; kehottaa tässä yhteydessä, että korkea edustaja / varapuheenjohtaja toimittaa Euroopan parlamentille kiireesti yksityisten turvallisuus- ja sotilasalan yritysten palkkaamista YTPP- ja YUTP-operaatioihin koskevia yksityiskohtaisia tietoja, joissa täsmennetään toimeksisaajilta vaadittavat ammatilliset edellytykset ja yritysstandardit, sovellettavat määräykset, oikeudellinen vastuu ja velvollisuudet, valvontamekanismit, tehokkuuden arviointi ja kustannukset;

67. muistuttaa myös, että Lissabonin sopimuksessa mahdollistettiin Petersbergin tehtävien kaltaisten toimien laajentaminen, joka oli tosiasiassa käynnissä jo Lissabonin sopimuksen voimaantuloa edeltävinä vuosina ja on mahdollistanut toimintaperiaatteiden uudistamisen ja luonut realistisemman ja vahvemman poliittisen ja oikeudellisen kehyksen;

68. kehottaa hyödyntämään saadut kokemukset, jotta operaatioille voidaan antaa uutta pontta (EUTM Somalia -operaatio on ainoa kahden viime vuoden aikana käynnistetty uusi toimi), sillä operaatiot ovat YTPP-toimeksiannon mittapuu ja tärkeä osoitus EU:n uskottavuudesta kansainvälisenä toimijana;

69. korostaa, että teknisissä, oikeudellisissa, operatiivisissa sekä etenkin poliittisissa ja strategisissa näkökohdissa on nopeasti tapahduttava näkyvää edistystä; suosittaa erityisesti, että jokainen operaatio perustuisi selkeään (keskipitkän ja pitkän aikavälin) poliittiseen strategiaan, ja korostaa, että operaatioita ei ole tarkoitettu politiikan korvikkeiksi; katsoo, että tällainen yhteys on edellytys sille, että operaatioiden onnistuminen voidaan varmistaa ja yleisesti ottaen katkaista noidankehä, jollainen voi syntyä, jos YTPP ei enää olekaan YUTP:n väline vaan sen korvike, jolloin toiminnasta tulee epäjohdonmukaista;

70. panee huolestuneena merkille, että yhteys selkeään poliittiseen strategiaan on toistaiseksi puuttunut ja että yhteyden luomisesta ei useimmiten vielä nykyisinkään huolehdita, mikä on haitannut operaatioiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

–   Euroopan unionin poliisioperaatio Afganistanissa (EUPOL Afganistan) ei tuota riittävää vaikutusta, koska sillä ei ole selkeää strategiaa ja se väistämättä sulautuu Yhdysvaltain AFPAK-strategiaan;

–   Kosovossa toteutettava Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatio (EULEX Kosovo), joka on EU:n tärkein siviilioperaatio, on kohdannut monia esteitä pääasiassa puutteellisen lainsäädännön ja henkilöstön vähyyden vuoksi; sillä on kuitenkin tärkeä rooli oikeusvaltion alalla, ja se vaikuttaa yhä aluetta vakauttavasti;

–   Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatio Rafahin rajanylityspaikkaa varten (EU BAM Rafah) ja Palestiinalle poliisialalla annettavaa tukea yhteensovittava Euroopan unionin toimisto (EUPOL COPPS), joka on laajalti tunnustettu ja hyväksytty tärkeä kansainvälinen asiantuntijaelin palestiinalaisalueen poliisitoimintaa koskevissa kysymyksissä, eivät ole voineet merkittävästi vaikuttaa konfliktin ratkaisemiseen, koska niiden tukena ei ole selkeää poliittista ja diplomaattista strategiaa, jollainen on kuitenkin pyrittävä kehittämään palestiinalaisalueita koskevan sitoumuksen uudistamista varten;

–   EUFOR Althea -operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa (operaatio käynnistettiin vuonna 2004 Berliini plus -järjestelyn mukaisesti) lienee saavuttanut päätavoitteensa, joten olisi syytä arvioida poliittisesti, pitäisikö operaatio katsoa päättyneeksi ja huomattavat taloudelliset ja henkilöresurssit (yli 1 400 työntekijää) hyödyntää muualla;

–   EU on ottanut onnistuneesti johtoaseman kansainvälisissä toimissa merirosvouden torjumiseksi EU NAVFOR Somalia -operaation (Atalanta) ansiosta, mutta kysymys merirosvojen syytteeseenpanosta on ratkaistava kiireesti erityisesti YK:n turvallisuusneuvostolle hiljattain esitetyn Langin raportin perusteella; Atalanta-operaatiota haittaa se, ettei merirosvouden perimmäisiin syihin puuttumista ja Afrikan sarven jatkuvan epävakauden tehokasta ratkaisemista varten ole käytössä selkeää alueellista strategiaa; alueellisen merivalvonnan voimavaroja olisi lisättävä pikaisesti;

–   Somalian koulutusoperaatio (EUTM Somalia) saattaa tuottaa kielteisiä vaikutuksia lisäämällä miliisijoukkoihin Somaliassa mahdollisesti värvättävien sotilaallisia valmiuksia;

–   EUPOL RD Congo -poliisioperaatio on ollut toiminnassa maassa vuodesta 2007 ja EU:n neuvonta- ja avustusoperaatio (EUSEC RD Congo) vuodesta 2005 lähtien, mutta niillä on ollut korkeintaan vähäisiä myönteisiä vaikutuksia kohderyhmiin; suosittaa panostamaan enemmän seksuaalisen väkivallan torjuntaan molempien operaatioiden tehostamiseksi;

71. iloitsee neuvoston päätöksestä käynnistää EUFOR Libya -operaatio humanitaarisen avun toimittamisen tukemiseksi, jos YK:n humanitaaristen asiain koordinointitoimisto OCHA sitä pyytää; valittaa kuitenkin suunnitteluprosessin huomattavaa viivästymistä, mikä estää voimavarojen nopean käyttöönoton kentällä; on syvästi pahoillaan, että EUFORin toimeksianto rajoittui humanitaarisiin näkökohtiin, kun EU:n olisi ollut perusteltua ottaa johtoasema merivalvonnassa (kauppasaarron noudattamisen valvonta ja Frontexin avustaminen) sekä humanitaarisessa avussa ja siviilien suojelussa Libyassa; palauttaa mieliin 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman, jossa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehotettiin tutkimaan, voidaanko saarto toteuttaa käyttämällä ilmavoimia ja laivastoa koskevia YTPP-voimavaroja; pitää valitettavana joidenkin jäsenvaltioiden päätöstä estää veto-oikeudellaan EUFOR Libyan laajempi toimeksianto, vaikka ne samaan aikaan toteuttivat itse samankaltaisia operaatioita; kehottaa suunnittelemaan mahdollista YTPP-operaatiota, joka toteutettaisiin Libyassa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä ja jossa keskityttäisiin turvallisuusalan uudistukseen, yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen ja rajaturvallisuuteen;

72. kehottaa tiivistämään koordinaatiota kentällä ja toteaa, että edustustojen päälliköillä (jotka nyttemmin ovat Euroopan ulkosuhdehallinnon eivätkä enää komission henkilöstöä) ja EU:n erityisedustajalla on tässä ratkaiseva rooli; katsoo, että koordinointia olisi toteutettava useilla tasoilla ja etenkin seuraavissa tilanteissa:

–   samalla tapahtuma-alueella toteutettavien operaatioiden kesken, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet ja päällekkäisyydet, joita on ilmennyt aikaisemmin muun muassa Bosnia ja Hertsegovinassa, koska EUFOR Althea -operaation ja EUPM‑poliisioperaation järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia toimeksiantoja ei ollut sovitettu yhteen;

–   YTTP:n ja muiden EU:n toimijoiden ja välineiden kesken, etenkin Palestiinassa ja Afrikassa toteutettavissa operaatioissa;

–   kehitysyhteistyöhankkeiden ja YUTP:n osana toteutettavien YTPP-operaatioiden kesken;

–   EU:n ja muiden samalla alueella toimia toteuttavien kansainvälisten toimijoiden kesken, jotta voidaan tehdä mahdollisimman hyvää yhteistyötä strategisesti (esimerkiksi Afganistanin turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen liittyvät tehtävät on jaettu EU:n, Yhdysvaltojen ja Naton kesken) ja operatiivisesti (erityisesti jotta voidaan tehdä sopimuksia toimintavapauden parantamisesta kentällä, vaihtaa luottamuksellisia tietoja tai varmistaa Naton joukkojen suojelu EU:n henkilöstölle);

73. suosittaa Athene-järjestelmän uudistamista siten, että yhteisiä kustannuksia järkeistetään ja niiden osuutta lisätään (nykyään arviolta 10 prosenttia), jotta sotilasoperaatioista aiheutuva taakka jakautuisi tasapuolisemmin, sillä operaatioihin osallistuvat – jotka jo kantavat suuren vastuun riskeistä ja kustannuksista – joutuvat nykytilanteessa ottamaan kantaakseen lisää rahoitusvastuuta;

74. suhtautuu myönteisesti tuloksiin, joita saavutettiin Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta tehtyjen Madridin sopimusten perusteella, sillä niiden ansiosta keskeisiä YUTP-operaatioita (EULEX Kosovo, EUPOL Afganistan ja EUMM Georgia) varten voitiin luoda kolme nimenomaista budjettikohtaa, millä on tarkoitus lisätä avoimuutta ja parantaa parlamentin harjoittamaa menojen valvontaa; painottaa tarvetta ottaa talousarvioon erillinen budjettikohta kullekin YTTP-operaatiolle; ilmoittaa olevansa valmis yhteistyöhön PTK:n uuden pysyvän puheenjohtajan kanssa, jotta YUTP:aa koskevia neuvottelukokouksia voidaan kehittää ja niiden vaikuttavuutta lisätä korkean edustajan Madridissa sovittua poliittista vastuuta koskevan julkilausuman mukaisesti; ilmoittaa olevansa kiinnostunut saamaan tietoja Yhdysvaltojen kongressilta ja muilta kansallisilta parlamenteilta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valvonnan menettelyistä ja menetelmistä;

75. kehottaa perustamaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti käynnistysrahaston sotilasoperaatioiden valmistelutoimia varten, jotta varat saataisiin nopeammin käyttöön ja jotta toimenpiteeseen voitaisiin soveltaa Athene-järjestelmän tarkistusehdotusta;

76. kehottaa lieventämään vaikeuksia löytää ammattitaitoista henkilöstöä siviilioperaatioihin (ongelmallisia operaatioita ovat esimerkiksi EULEX Kosovo ja EUPOL Afganistan), sillä niistä on tullut tavallisin operaatiomuoto, ja varmistamaan joukkojen nopean toimintavalmiuden ja kestävyyden;

77. suosittaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisen sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen varmistamiseksi ja jotta siviili- ja sotilasoperaatioista tulisi entistä vaikuttavampia, että naispuolista henkilöstöä otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla mukaan toimintaan kaikilla kriisinhallinnan tasoilla; korostaa, että johtotason päätöksentekotehtäviin on otettava naisia, että kansalaisyhteiskuntaa, myös naisjärjestöjä, on kuultava säännöllisesti ja että operaatioiden sisäisiä valmiuksia käsitellä tasa-arvokysymyksiä on lisättävä; vaatii asianmukaisten julkisten valitusmenettelyjen käyttöönottoa YTPP-operaatioihin liittyen ja katsoo, että näin helpotettaisiin erityisesti seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ilmoittamista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sisällyttämään YTPP-operaatioiden puolivuotisarvioon yksityiskohtaisen selvityksen naisista, rauhasta ja turvallisuudesta; pitää tärkeänä, että EU nimittää YTPP-operaatioihin enemmän naispuolisia poliiseja ja sotilaita, ja katsoo, että naispoliisien osaston käyttöä YK:n rauhanturvajoukoissa Liberiassa voitaisiin käyttää esimerkkinä;

78. pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa optimoimaan EU:n resurssien ja voimavarojen mahdollisen hyödyntämisen siviilioperaatioissa ja panee huolestuneena merkille, että operaatioista EUJUST LEX-Irak ja EUPOL Afganistan aiheutuu korkeita turvallisuuskustannuksia, koska niiden turvallisuustoimet on annettu yksityisten turvallisuusyritysten tehtäväksi;

79. korostaa, että tarvitaan vankempia menettelyjä, joista on virallisesti sovittu institutionaalisella tasolla, jotta operaatioiden toteuttamista kentällä voitaisiin säännöllisesti arvioida yhteisten kriteereiden perusteella; uskoo, että tämä mahdollistaisi saatujen kokemusten hyödyntämisen poliittisesta ja strategisesta, teknisestä, oikeudellisesta ja operatiivisesta näkökulmasta ja muodostaisi pitkällä aikavälillä lähtökohdan käynnissä olevien operaatioiden kehittämiselle ja kriteereiden soveltamiselle alkamassa oleviin kriiseihin niin, että strategisten etujen ja käytettävissä olevien resurssien välille löydettäisiin paras mahdollinen tasapaino;

Kumppanuuteen perustuva turvallisuus

80. katsoo, että kansainvälisen järjestelmän kehittyminen moninapaiseksi ja strategisten kumppanuuksien perustaminen olisi sisällytettävä aktiiviseen sitoumukseen edistää monenvälisyyttä, koska tämä ulottuvuus vastaa parhaiten oikeusvaltion yleisperiaatteen kunnioittamista, EU:n erityisluonnetta ja globalisaatiolle ominaista kasvavaa keskinäistä riippuvuutta;

81. toistaa, että EU kunnioittaa täysin YK:n peruskirjan määräyksiä ja periaatteita ja tunnustaa, että YK:n turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu maailman rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä;

82. panee merkille, että Lissabonin sopimuksessa EU velvoitetaan edistämään monenvälisiä ratkaisuja erityisesti YK:n puitteissa ja noudattamaan kansainvälisessä toiminnassaan YK:n peruskirjan periaatteita, kansainvälistä oikeutta sekä EU:n periaatteita ja arvoja;

83. toteaa, että oikeudellisesta näkökulmasta Lissabonin sopimus on ratkaissut aiemman kahtiajakautumisen toisaalta unionin ja toisaalta yhteisön politiikkoihin tekemällä EU:sta oikeushenkilön ja vahvistamalla EU:n oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä suhteessa kansainväliseen oikeuteen myös tilanteissa, joissa kansainvälinen turvallisuus on uhattuna, mikä on todettu myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asiassa Kadi (tuomion mukaan "kansainvälinen oikeus voi vaikuttaa yhteisön oikeusjärjestyksen sisällä ainoastaan yhteisön perustuslaillisissa periaatteissa vahvistettujen edellytysten nojalla");

84. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, puolustamaan unionin yhteisiä näkemyksiä ja etuja, pyytämään varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan EU:n edustuksen kyseisessä elimessä ja taivuttelemaan jäsenvaltiot sopimaan vuorottelujärjestelmästä, jolla varmistetaan EU:lle pysyvä jäsenen paikka turvallisuusneuvostossa;

85. painottaa tarvetta lisätä EU:n ja YK:n yhteistyötä kriisinhallinnan alalla etenkin kriisien alkuvaiheessa ja konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa siten, että varmistetaan tiivis yhteydenpito hiljattain perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon asiaankuuluviin rakenteisiin;

86. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta voidaan tehostaa EU:n tosiasiallista osallistumista YK:n yleiskokouksen kokouksiin;

87. toteaa, että Nato muodostaa edelleenkin siihen kuuluvien jäsenvaltioiden yhteisen puolustuksen perustan; muistuttaa EU:n ja Naton rakentavan yhteistyön tarpeesta erityisesti silloin, kun ne toimivat samalla operaatioalueella; odottaa mielenkiinnolla ehdotuksia, joita korkeaa edustajaa pyydettiin syyskuun 2010 Eurooppa-neuvoston päätelmissä esittämään EU:n ja Naton yhteistyöstä kriisinhallinnassa;

88. on tyytyväinen siihen, että Naton uuden strategisen perusnäkemyksen mukaan EU:n ja Naton välistä strategista kumppanuutta vahvistetaan entisestään; toistaa, että suurin osa uudessa strategisessa perusnäkemyksessä eritellyistä uhkista kohdistuu myös EU:hun, ja painottaa, että on tärkeää vahvistaa EU:n ja Naton yhteistyötä kriisinhallinnan alalla toinen toistaan tukien ja kunnioittaen kummankin oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon; kiinnittää huomiota siihen, että on vältettävä toimien ja resurssien tarpeetonta päällekkäisyyttä, ja kehottaa EU:ta ja Natoa syventämään yhteistyötään kukin mahdollisuuksiensa mukaisesti osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriiseihin, joiden hallintaan kummatkin osallistuvat kentällä;

89. korostaa Afrikan manteren perustavanlaatuista merkitystä EU:n turvallisuudelle sekä rauhanturvaamiselle ja konfliktien ehkäisemiselle; tukee EU:n ja Afrikan unionin tiivistä yhteistyötä, jossa toteutetaan yhteiseen EU–Afrikka-strategiaan kuuluvaa rauhan ja turvallisuuden kumppanuutta; toivoo Afrikan unionin lisäävän osallistumistaan ja vastuutaan etenkin kriisinhallinnasta ja toistaa, että komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava käytännön toimenpiteitä torjuakseen kevyiden aseiden ja pienaseiden kauppaa ja leviämistä; tukee Tripolin julistukseen liittyvää lupausta afrikkalaisten rauhan ja turvallisuuden rakenteiden saattamisesta täysin toimintakykyisiksi;

90. suosittaa erityisesti, että afrikkalaista varhaisvaroitusjärjestelmää ja afrikkalaisia konfliktinestovalmiuksia kehitetään, että "viisasten paneelille" annetaan paremmat mahdollisuudet toimia sovittelijana ja että tutkitaan, miten voitaisiin soveltaa Prodin raportin suosituksia afrikkalaisten rauhanturvaoperaatioiden rahoituksesta; kehottaa ylläpitämään suhteita yhteistoiminnan pohjalta ja vahvistamaan aluetasoa alempien afrikkalaisten järjestöjen voimavaroja;

91. muistuttaa, että YTTP:ssa olisi vahvistettava yhteistyötä myös yksittäisten kolmansien maiden kanssa sen lisäksi, että sovitaan kumppanuuksista muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, Naton ja Afrikan unionin kanssa; toteaa kokemuksen osoittaneen, että kolmannet maat voivat tuoda YTPP-operaatioihin huomattavia voimavaroja, henkilöresursseja ja asiantuntemusta: esimerkiksi Venäjä antoi Tšadin tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutetun Euroopan unionin sotilasoperaation (EUFOR Tchad/RCA) käyttöön erittäin tarpeellisia helikoptereita ja Turkki ja Marokko osoittivat EUFOR Althea -operaatioon merkittävän määrän joukkoja; uskoo lisäksi, että kolmansien maiden osallistuminen voi vahvistaa YTPP-operaatioiden legitiimiyttä ja tukea laajapohjaisemman turvallisuusvuoropuhelun käymistä tärkeiden kumppaneiden kanssa samalla, kun sitoudutaan edelleen ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen edistämiseen;

92. katsoo, että turvallisuusvuoropuhelussa olisi tarkasteltava kummankin osapuolen uhka-arvioita ja vuoropuhelun olisi (tarvittaessa) mahdollistettava kolmansien maiden osallistuminen EU:n järjestämiin harjoituksiin ja koulutukseen ja johdettava yleisesti ottaen tiiviimpään keskinäiseen sitoutumiseen; pitää tarpeellisena ratkaista menettelylliset ongelmat kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi ja jotta vältetään viiveet, joita voi aiheutua, jos jokaisesta osallistumisesta on neuvoteltava erikseen; katsoo, että joidenkin kolmansien maiden kanssa voitaisiin laatia puitesopimuksia ja sopia vakiomenettelyistä, jotka helpottaisivat niiden osallistumista operaatioihin;

93. painottaa, että EU:n naapureiden kanssa on tärkeää tehdä YTPP-yhteistyötä, jonka on oltava alueellisesti tasapainoista ja tarjottava laajat mahdollisuudet, mikä käynnistäisi turvallisuusalan uudistuksen kumppanivaltioissa, tuottaisi siviili- ja sotilasvoimavaroja, joiden ansiosta EU:n itäiset ja eteläiset kumppanit voisivat osallistua YTPP-operaatioihin, ja tukisi sitä alueellisen turvallisuuden ylläpitämisessä;

°

°         °

94. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle sekä Yhdistyneiden kansakuntien ja Naton pääsihteereille.

(1)

EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0419.

(3)

EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 63.

(4)

KOM(2010)0673 lopullinen.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen käsittelevästä mietinnöstä

(2010/2299(INI))

Ulkoasiainvaliokunta, esittelijä: Roberto Gualtieri

Vähemmistöön jäänyt mielipide, esittäjät: Sabine Lösing, Willy Meyer, Nikolaos Chountis ja Takis Hadjigeorgiou (GUE/NGL)

Mietinnössä vaaditaan, että EU:n on oltava strateginen, riippumaton ja etenkin sotilaallisesti itsenäinen maailmanlaajuinen toimija, että Lissabonin sopimus on pantava pikaisesti täytäntöön ja että YTPP:aa on harjoitettava keskitetysti. Siinä ei aseteta etusijalle parlamentin suorittamaa valvontaa eikä tarjota ratkaisuja konfliktien rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi siviilivoimavaroin, vaan keskitytään EU:n puolustukseen, väliintuloon ja militarisointiin.

Vastustamme mietintöä, koska siinä

    suhtaudutaan myönteisesti sotilaalliseen väliintuloon Libyassa ja vaaditaan lisää sotatoimia,

    vaaditaan EU:n kehittämistä entistä selvemmin maailmanlaajuiseksi sotilaalliseksi toimijaksi, josta ovat osoituksena Euroopan puolustusvirasto, Euroopan ulkosuhdehallinto, operaatioesikunta ja sotilasoperaatioiden käynnistysrahaston perustaminen – eli käytännössä EU:n omaa sotilasmenojen talousarviota,

    vaaditaan asettamaan kehitysyhteistyö, kauppa ja energiapolitiikka Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisuuteen,

    keskitytään yhdistämään siviili- ja sotilasvoimavarat ja liitetään poliisioperaatiot osaksi siviilioperaatioita; yhdistetään poliisivoimiin ja sotavoimiin liittyvät operaatiot,

    puolustellaan taisteluosastojen olemassaoloa ja pahoitellaan, ettei niitä ole vielä käytetty,

    kannatetaan katastrofiavun toteuttamista siviili- ja sotilasvoimavaroin.

Me vaadimme unionia sitoutumaan seuraaviin:

    kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan mukainen rauhanomainen ja siviililuonteinen ulkopolitiikka

    konfliktien ratkaiseminen siviilivoimavaroin ja rauhanomaisesti sekä köyhyyden poistaminen

    asevalvonta, aseidenriisunta, täydellinen ydinaseriisunta mukaan lukien, ja ydinsulkusopimuksen järjestelmä

    siviili- ja sotilasoperaatioiden erottaminen selkeästi toisistaan

    katastrofiavun toteuttaminen yksinomaan siviilivoimavaroin

    sotilasmenojen suuntaaminen siviilitarkoituksiin

    kansallisten parlamenttien välisen yleiskokouksen perustaminen valvomaan YUTP:aa ja YTPP:aa.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

13.4.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

55

9

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gabriele Albertini, Dominique Baudis, Bastiaan Belder, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Ana Gomes, Andrzej Grzyb, Takis Hadjigeorgiou, Anna Ibrisagic, Anneli Jäätteenmäki, Jelko Kacin, Ioannis Kasoulides, Tunne Kelam, Nicole Kiil-Nielsen, Maria Eleni Koppa, Andrey Kovatchev, Paweł Robert Kowal, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Eduard Kukan, Ryszard Antoni Legutko, Krzysztof Lisek, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Barry Madlener, Mario Mauro, Kyriakos Mavronikolas, Willy Meyer, Francisco José Millán Mon, Alexander Mirsky, María Muñiz De Urquiza, Norica Nicolai, Raimon Obiols, Kristiina Ojuland, Ria Oomen-Ruijten, Justas Vincas Paleckis, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Vincent Peillon, Hans-Gert Pöttering, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, Werner Schulz, Charles Tannock, Inese Vaidere, Geoffrey Van Orden, Kristian Vigenin

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elena Băsescu, Véronique De Keyser, Andrew Duff, Roberto Gualtieri, Liisa Jaakonsaari, Elisabeth Jeggle, Georgios Koumoutsakos, Barbara Lochbihler, Norbert Neuser, Jacek Protasiewicz, Judith Sargentini, David-Maria Sassoli, György Schöpflin, Ivo Vajgl

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Marije Cornelissen, Leonardo Domenici, Birgit Schnieber-Jastram

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö