Menettely : 2010/2158(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0218/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0218/2011

Keskustelut :

PV 23/06/2011 - 5
PV 23/06/2011 - 7
CRE 23/06/2011 - 5
CRE 23/06/2011 - 7

Äänestykset :

PV 23/06/2011 - 12.10
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0284

MIETINTÖ     
PDF 242kWORD 183k
1.6.2011
PE 462.535v02-00 A7-0218/2011

Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa

(2010/2158(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Oldřich Vlasák

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa

(2010/2158(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5. heinäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006(2),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(3),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 397/2009(4),

–   ottaa huomioon yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta annetun asetuksen (EY) N:o 663/2009 muuttamisesta 15. joulukuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1233/2010(5),

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa(6),

–   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla(7),

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta uudella ohjelmakaudella(8),

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta(9),

–   ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa(10),

–   ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen(11),

–   ottaa huomioon julkaisemansa ad hoc -muistion alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa,

–   ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

–   ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 esitetyn komission viidennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–   ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (KOM(2010)0642),

–   ottaa huomioon huhtikuussa 2010 julkaistun komission yhteenvetokertomuksen EAKR:n vuosina 2000–2006 osarahoittamien koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarvioinnista ("Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2000-06 co-financed by the ERDF (Objective 1&2)"),

–   ottaa huomioon kesäkuussa 2010 julkaistun komission kertomuksen koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarvioinnista 2000–2006 ja Urban-yhteisöaloitteesta (Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2000–06: the URBAN Community Initiative"),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. toukokuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta "Yhdennetyn lähestymistavan tarve kaupunkialueita elvytettäessä"(12),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 9.–10. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta "Kaupunkien elvyttämisen rooli Euroopan tulevassa kaupunkikehityksessä"(13),

–   ottaa huomioon EU:n alueellisen toimintasuunnitelman (Towards a More Competitive and Sustainable Europe of Diverse Regions) ja EU:n kestävää kaupunkikehitystä koskevan Leipzigin peruskirjan, jotka hyväksyttiin Leipzigissa 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidetyssä aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa,

–   ottaa huomioon Toledossa 22. kesäkuuta 2010 pidetyssä kaupunkikehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Toledon julistuksen,

–   ottaa huomioon kaupunkikehityksestä vastaavien pääjohtajien kannan komission tiedonantoon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (KOM(2010)0642/3),

–   ottaa huomioon Barcelonassa 22.–24. helmikuuta 2010 aiheesta "Local governments, the protagonist in the new Europe" järjestetyn paikallishallintojen eurooppalaisen huippukokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen sellaisena kuin komissio on käynnistänyt sen ja tukenut sitä,

–   ottaa huomioon komission pyynnöstä laaditun riippumattoman raportin koheesiopolitiikan uudistamisaikataulusta "An Agenda for a Reformed Cohesion Policy" (Fabrizio Barcan raportti vuodelta 2009),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A7-0218/2011),

A. katsoo, että EU:lle on tunnusomaista monikeskuksinen kehitys sekä monet erikokoiset kaupunkialueet ja kaupungit, joiden toimintaedellytykset ja resurssit ovat erilaisia; katsoo, että olisi ongelmallista hyväksyä "kaupunkialueita" ja yleensä "kaupunkeja" koskeva yhteinen määritelmä puhtaasti tilastolliselta pohjalta, koska on vaikeaa käsitellä jäsenvaltioiden ja alueiden erilaisia tilanteita samalla tavoin, ja katsoo siksi, että kaikki kaupunkialueita koskevat pakolliset määritelmät ja nimitykset olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi EU:n yhteisten indikaattoreiden pohjalta; katsoo, että olisi selvitettävä, miten toiminnallisella lähestymistavalla voidaan löytää yhteinen määritelmä "kaupunkialueille" ja siten luoda perusta EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuuden selkeälle oikeudelliselle määritelmälle; katsoo, että erityisesti koheesiopolitiikan yhteydessä olisi hyödyllistä, jos kaupunkiulottuvuudella olisi toiminnallinen määritelmä,

B.  ottaa huomioon, että EU myötävaikuttaa politiikoillaan kaupunkialueiden kestävään kehitykseen ja että olisi muistettava, että kansallisten kaupunkipolitiikkojen lisäksi olisi määritettävä EU:n kaupunkipolitiikka toissijaisuusperiaatetta noudattaen,

C. katsoo, että kaupungit myötävaikuttavat aktiivisesti EU-politiikkojen laadintaan ja ovat merkittävässä asemassa Eurooppa 2020 -strategian menestyksekkäässä täytäntöönpanossa; katsoo, että EU-politiikkojen ja erityisesti koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden huomiotta jättäminen vaarantaisi Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen,

D. katsoo, että kaupungeilla on ainoalaatuinen arkkitehtuuri- ja kulttuuripotentiaali, että niillä on huomattavia sosiaalista integraatiota koskevia vahvuuksia ja että ne mahdollistavat yhteiskunnallisen tasapainon, kun ne säilyttävät kulttuurin monimuotoisuuden sekä ylläpitävät pysyvää yhteyttä keskustan ja ympäröivien alueiden välillä,

E.  ottaa huomioon, että kaupunkeja koskevat toimet on Urban-aloitteista saatujen kokemusten pohjalta sisällytetty (valtavirtaistettu) lähentymistä sekä alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeven tavoitteiden sääntelykehykseen ohjelmakaudella 2007–2013; katsoo, että tämä valtavirtaistaminen on selvästi lisännyt kaupunkeja varten saatavissa olevaa rahoitusta; katsoo, että toimintaohjelmissa olisi yksilöitävä tarkasti määriteltyjä kaupunkikehityksen tavoitteita resurssien keskittämisen edistämiseksi,

F.  katsoo, että SEUT-sopimuksessa määritelty vahvistettu ja laajennettu toissijaisuus sekä monitasohallinta ja aiempaa paremmin määritetty kumppanuusperiaate ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä kaikkien EU:n politiikkojen asianmukaisessa täytäntöönpanossa, ja katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten resurssien ja valmiuksien sitouttamista olisi vahvistettava sen mukaisesti,

G. katsoo, että viime vuosien taloudellinen kriisi on pahentanut eriarvoisuutta ja sosiaalisia ongelmia laajoilla suurkaupunkien laita-alueilla; katsoo, että paikallisviranomaisten on voitava reagoida kriisiin ryhtymällä konkreettisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työllisyyden tukemiseksi,

H. katsoo, että kaupunkien taloudellisen toiminnan edistämiseen perustuva kasvukeskuspolitiikka ei ole monessa tapauksessa saanut aikaan riittävää vetovaikutusta, minkä vuoksi sen vaikutukset ympäröivillä alueilla ovat olleet rajallisia eikä se ole edistänyt yhtenäistä kehitystä,

I.   katsoo, että joissakin kaupunkien osissa voi niiden vauraudesta tai taloudellisesta vahvuudesta riippumatta olla erityisiä ongelmia, kuten äärimmäinen yhteiskunnallinen eriarvoisuus, köyhyys, syrjäytyminen ja korkea työttömyys, joita voitaisiin lieventää tai jotka voitaisiin poistaa koheesiopolitiikan avulla,

J.   katsoo, että politiikan täytäntöönpanon, mukaan luettuina valvonta- ja tarkastusmekanismit, yksinkertaistaminen auttaa parantamaan tehokkuutta, vähentämään virhemäärää, lisäämään politiikan rakenteen käyttäjäystävällisyyttä ja lisäämään näkyvyyttä; katsoo, että yksinkertaistamisponnisteluja olisi jatkettava ja että niitä olisi tuettava kansallisten ja alueellisten menettelyjen yksinkertaistamisella, jotta kaupunkialueiden edustajat voivat paremmin perehtyä EU:n rahastojen käyttöön ja hallita niitä,

Kaupunkiulottuvuus

1.  panee merkille, että Euroopan kaupunkien toimintaohjelma käsittää toisaalta EU-politiikkojen ja erityisesti koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden ja toisaalta hallitustenväliset EU-tason toimenpiteet jäsenvaltioiden kaupunkipolitiikkojen koordinoimiseksi epävirallisten ministerikokousten kautta siten, että neuvoston kulloisetkin puheenjohtajavaltiot koordinoivat kokouksia ja komissio osallistuu niihin aktiivisesti; katsoo tässä yhteydessä, että paikallishallinnoille olisi tiedotettava paremmin ja että niiden olisi osallistuttava tiiviimmin hallitustenväliseen toimintaan; suosittaa tiiviimpää koordinointia näiden kahden tason välille sekä paikallishallintojen tiiviimpää osallisuutta; korostaa, että hallintovirkamiesten päätöksiä ja toimia on koordinoitava paremmin sekä yhteisön tasolla että kansallisella tasolla;

2.  panee merkille Toledon julistuksen ja kaupunkialueiden elvyttämistä koskevan Toledon viiteasiakirjan; on samaa mieltä siitä, että tarvitaan enemmän jatkuvuutta ja koordinaatiota edettäessä kohti yhteistä toimintaohjelmaa tai "Euroopan kaupunkien toimintaohjelmaa"; pitää tervetulleena, että ministerit korostivat tarvetta lisätä yhteistyötä ja koordinointia Euroopan parlamentin kanssa sekä tavoitetta vahvistaa koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta ja edistää kestävää kaupunkikehitystä ja yhdennettyjä lähestymistapoja vahvistamalla ja kehittämällä välineitä Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanemiseksi kaikilla tasoilla; antaa jäsenvaltioille ja komissiolle tunnustusta niiden ponnistuksista jatkaa Marseillen prosessia ja panna täytäntöön viitekehys Euroopan kestäville kaupungeille; seuraa kiinnostuneena viitekehyksen testivaiheen käynnistymistä; pahoittelee kuitenkin, että kaupungit eivät osallistu riittävästi näihin prosesseihin; pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tätä prosessia koskeva tieto kulkee paremmin kaupungeille, jotka eivät osallistu siihen, ja tiedottamaan parlamentille tulevasta kehityksestä;

3.  korostaa, että sen lisäksi, että EU:n koheesiopolitiikan aloitteilla tuetaan merkittävästi kaupunkialueiden kehitystä, myös monet muut EU:n politiikat (esimerkiksi ympäristö, liikenne ja energia) ja ohjelmat vaikuttavat voimakkaasti kaupunkikehitykseen; korostaa, että politiikkojen alueellinen vaikutus on ymmärrettävä paremmin, ja kehottaa vahvistamaan kaupunkien toimintaohjelman osuutta EU-politiikoissa; kehottaa tässä yhteydessä jälleen komissiota tekemään alueellisen vaikutustenarvioinnin alakohtaisista politiikoista ja laajentamaan nykyisiä vaikutustenarviointimekanismeja; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta laaditussa viidennessä kertomuksessa esitettyihin ajatuksiin ja ESPON-ohjelmassa tehtyyn työhön;

Paikalliset tarpeet ja/vastaan EU:n ensisijaiset tavoitteet

4.  korostaa, että EU-politiikkojen käytännön toteutus tapahtuu suuressa määrin kaupunkialueilla; korostaa, että kaupunkialueilla asuu 73 prosenttia Euroopan väestöstä ja ne tuottavat noin 80 prosenttia BKT:stä ja kuluttavat noin 70 prosenttia unionin energiasta ja ne ovat muun muassa pk-yritysten ansiosta suuria innovaation, tiedon ja kulttuurin keskittymiä, minkä vuoksi ne tukevat huomattavasti Euroopan talouskasvua; toteaa, että vain laadukkaita palveluja tarjoavat ja riittävillä infrastruktuureilla varustetut kaupungit pystyvät houkuttelemaan ja edistämään suurta lisäarvoa tuottavia tulevaisuuden toimintoja; toteaa, että toisaalta ne myös kantavat taloudellisen tuottavuuden paineet (muun muassa kaupunkirakenteen hajautuminen, keskittyminen, ruuhkat, pilaantuminen, maankäyttö, ilmastonmuutos, energiaepävarmuus, asuntokriisi, alueellinen eristyminen, rikollisuus, muuttoliikkeet) ja että niissä esiintyy suurta sosiaalista epätasapainoa (muun muassa työttömyys, sosiaalinen epävarmuus, syrjäytyminen ja yhteiskunnan polarisoituminen), jotka vaarantavat niiden aseman kasvun moottoreina; korostaa, että taloudellisen kehityksen lisäksi myös sosiaalisella ja ekologisella kehityksellä on kaupunkialueilla suuri merkitys ympäröivien alueiden kannalta, ja katsoo, että kaupunkien kehittämisstrategiassa on pyrittävä kehittämään kestäviä, älykkäitä ja osallistavia investointeja kaupunkien roolin vahvistamiseksi; katsoo siksi, että on selkeästi perusteltua käsitellä EU:n kaupunkialueita yhteisesti, jotta voidaan vähentää kasvun ja kehityksen laaja-alaisia vaikutuksia ja samanaikaisesti ratkaista kysymyksiä, jotka liittyvät ympäristön kestävyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

5.  muistuttaa, että toissijaisuusperiaate kattaa kaupunkiliikenteen palvelut; korostaa kuitenkin, että EU:n tason yhteistyöllä, koordinaatiolla ja rahoituksella voitaisiin tarjota paikallisviranomaisille mahdollisuus ratkaista etenkin liikennettä koskevat haasteet, joihin heidän on vastattava;

6.  katsoo, että kaupunkialueiden EU:n taloudelliselle kasvulle antaman panoksen maksimointi ja samalla niiden säilyttäminen tai kehittäminen "hyvänä paikkana elää" on EU:n sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason hallintojen yhteinen tavoite; korostaa, että vaikka se on laajalti yhteinen tavoite, varsinaiset toimenpiteet sen saavuttamiseksi voivat vaihdella paikasta toiseen; panee merkille, että 1900-luvun jälkipuoliskon historiallisen kehityksen takia joidenkin alueiden ja kaupunkien on yleisesti pyrittävä laajempiin tavoitteisiin, mukaan luettuna lähentyminen, ja katsoo siksi, että on taattava riittävä joustavuus, jotta tietyt kaupunkialueet voivat löytää omiin tarpeisiinsa, makro- ja mikroympäristöönsä ja kehitykseensä parhaiten sopivat ratkaisut;

7.  suosittaa, että koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudessa, jonka ohjenuorana on älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävä strategia, keskitytään kolmitahoiseen tavoitteeseen: ensinnäkin autetaan kaupunkialueita kehittämään fyysistä perusinfrastruktuuriaan kasvun ennakkoedellytyksenä, jotta voidaan täysin hyödyntää niiden mahdollista panosta Euroopan talouskasvuun ja taloudellisen perustan monipuolistamiseen sekä kestävään energiantuotantoon ja ympäristönsuojeluun etenkin kaupunkikeskusten ilmanlaadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi kaupunkien halki virtaavia jokia pilaamatta, toiseksi autetaan kaupunkialueita nykyaikaistumaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön suhteen älykkäillä investoinneilla infrastruktuuriin ja palveluihin, jotka perustuvat teknologiseen edistykseen ja liittyvät tiiviisti alueellisiin, paikallisiin ja kansallisiin erityisvaatimuksiin, ja kolmanneksi uudistetaan kaupunkialueita ottamalla uusiokäyttöön teollisuusalueita ja pilaantuneita maa-alueita siten, että otetaan huomioon kaupunki- ja maaseutualueiden välisten yhteyksien tarve, jotta voidaan edistää osallistavaa kehitystä Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti;

8.  korostaa infrastruktuuri-investointien nykyaikaistamispotentiaalia, joka on saavutettavissa älykkäillä teknologioilla, jotka auttaisivat ratkaisemaan sitkeät ongelmat kaupunkien hallinnossa, energia-alalla, vesihuollossa, liikenteessä, matkailussa, asumisessa, koulutuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, yleisessä turvallisuudessa jne. älykkäämmän kaupunkikehityksen avulla; uskoo, että tällaiset investoinnit tieto- ja viestintätekniseen infrastruktuuriin voidaan nähdä talouskasvun ja innovointiperusteisen taloudellisen toiminnan selkeänä edistäjänä ja tapana saattaa yhteen julkiset ja yksityiset investoinnit, joilla voidaan pyrkiä luomaan uusia yrityksiä, kestäviä työpaikkoja ja älykästä kasvua Eurooppa 2020 -strategian ja erityisesti älykkäisiin kaupunkeihin liittyvän innovaatiokumppanuuden tavoitteita vastaavasti;

9.  korostaa, että älykkäiden järjestelmien käyttö voi vaikuttaa osaltaan huomattavasti julkisen alan energiatehokkuuden, turvallisuuden ja varmuuden parantamiseen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että älykkäitä järjestelmiä käytetään koordinoidusti ja tehokkaasti koko unionin alueella ja etenkin kaupunkialueilla; korostaa, että juuri kaupungit voivat edesauttaa ilmastonmuutoksen torjumista huomattavasti esimerkiksi älykkäillä paikallisilla julkisen liikenteen järjestelmillä, rakennusten energiatehokkuuden parannuksilla ja kestävällä kaavoituksella, jolla minimoidaan etäisyydet työpaikoille ja kaupungin palveluihin jne.; tukee tässä yhteydessä Civitas-aloitetta ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta; korostaa, että on tärkeää käyttää saatavissa olevaa rahoitusta siihen, että pannaan täytäntöön toimintaohjelmia, joilla edistetään paikallisen uusiutuvan energian potentiaalin hyödyntämistä, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että molempia aloitteita päivitetään tulevaisuudessa;

10. korostaa koheesiopolitiikan merkitystä kaupunkialueiden ja erityisesti epäedullisessa asemassa olevien alueiden sosiaalisen innovoinnin edistämisessä, jotta voidaan edistää sisäistä koheesiota ja inhimillistä pääomaa kattavan ja osallistavan toiminnan avulla riippumatta siitä, onko kyse koulutuksesta ja opetuksesta (erityisesti nuoret), mikroluottojen saannista tai sosiaalisen talouden edistämisestä;

Monitasohallinta ja kumppanuusperiaate

11. toistaa näkemyksensä siitä, että yksi Lissabonin strategian heikkouksista oli asianmukaisesti toimivan monitasohallinnan puute sekä paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan riittämätön osallistuminen strategian suunnittelu-, täytäntöönpano-, viestintä- ja arviointivaiheisiin; korostaa, että EU 2020 -strategian hallintajärjestelmää on parannettava ottamalla sidosryhmät paremmin mukaan kaikissa vaiheissa;

12. kehottaa komissiota varmistamaan tulevissa asetuksissa, että jäsenvaltiot ottavat tärkeiden kaupunkialueiden poliittiset johtajat sekä paikallis- ja alueviranomaisten yhdistykset muodollisesti mukaan koheesiopoliittisen päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin (strateginen suunnittelu sekä ehdotettujen "kehitys- ja investointikumppanuussopimusten" määrittely ja niitä koskevat neuvottelut) esimerkiksi luomalla uudentyyppisiä kumppanuuksia, kuten kutakin jäsenvaltiota varten laaditut alueelliset sopimukset; kehottaa komissiota tukemaan kaupunki- ja paikallistason hallintojen koulutusta, jotta näille voidaan tiedottaa kaupunkipolitiikan ohjelmista ja aloitteista, ja kehottaa paikallisviranomaisia vastaavasti laatimaan käytännön toimintaohjelmia omien kehitysstrategioidensa puitteissa; katsoo, että tämä on ainoa tapa käsitellä paikallisia tarpeita ja estää samalla strategisten tavoitteiden ja ratkaisujen hajaantuminen;

13. uskoo, että paikallisten toimintasuunnitelmien ja alueellisten/kansallisten yleisohjelmien välistä yhteyttä olisi vahvistettava; kannattaa komission esitystä paikalliskehityksen aseman vahvistamisesta koheesiopolitiikassa Leader-tyyppisillä tukiryhmillä ja toimintasuunnitelmilla;

14. korostaa, että kaupunkialueet eivät ole eristyneitä osia alueidensa sisällä ja että siksi niiden kehitys on kytkettävä tiiviisti niitä ympäröiviin toiminnallisiin alueisiin tai esikaupunki- tai maaseutualueisiin; pyytää lisäselvitystä tietyistä tilanteista, kuten tilanteesta suurkaupunkialueilla, kaupunkialueilla ja taajamissa, joissa toiminnot liittyvät kiinteästi toisiinsa; katsoo, että monitasohallinta, aluesuunnittelu ja kumppanuusperiaate ovat tehokkaimmat välineet, joilla estetään kehityspolitiikkojen lohkoutuminen ja pirstoutuminen; muistuttaa kuitenkin, että sisäisten synergioiden toteutuminen ei ole aina taattua; kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita erityisesti edistämään maaseutu/kaupunkistrategioita koskevia yhteyksiä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä esittämään maaseutu/kaupunkiulottuvuuden suunnitteluasiakirjoissa, jotta voidaan taata hyvät maaseudun ja kaupunkien väliset yhteydet;

15. korostaa myönteistä asemaa, joka rajatylittävällä yhteistyöllä, kansainvälisellä yhteistyöllä ja Urbact-aloitteella on kaupunkien verkottumisessa, parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa ja innovatiivisten ratkaisujen tuottamisessa; toteaa, että Euroopan kaupunkien välinen yhteistyö on täysin tavoitteen 3 (Euroopan alueellinen yhteistyö) mukaista; katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen kaupunkiulottuvuutta tulisi vahvistaa kaudella 2014–2020; kannustaa kaupunkeja osallistumaan alueiden välisiin ja rajatylittäviin yhteistyöverkostoihin; uskoo, että tuetut verkostot olisi yhdistettävä todellisiin kehityshankkeisiin, ja kehottaa komissiota tukemaan foorumeita, jotka mahdollistavat kokeellisen lähestymistavan kaupunkialueiden elvyttämiseen ja kehittämiseen; uskoo, että kokeilu voisi olla hyödyllinen erityisesti Euroopan sosiaalirahaston puitteissa, kun yleisellä alueellisella strategialla voitaisiin täydentää tiettyihin väestöryhmiin kohdistuvaa lähestymistapaa;

16. korostaa, että "kaupunkien uudistaminen" ja "valtavirtaistaminen" voi synnyttää uusia "kaupunkiliittoja", joissa yhdistyvät kaikki "kaupungin rakentamisen" sidosryhmät; katsoo, että tällainen liitto perustuisi edelleen konsensukseen ja sen muodollisena perustana olisi uusi hallintomuoto, jossa sosiaalisilla ja kansalaisten verkostoilla on tärkeä rooli ja jossa yhteisenä tavoitteena on "olemassa olevan kaupungin" päivittäminen, uudistaminen ja jopa uudelleen luominen siten, että optimoidaan vuosien kuluessa muodostuneen henkisen, sosiaalisen, aineellisen, kulttuurisen ja taloudellisen pääoman käyttö ja kanavoidaan se siihen, että rakennetaan tehokkaasti, innovatiivisesti, älykkäästi, kestävämmin ja sosiaalisesti integroidulla tavalla johdettuja kaupunkeja;

17. kehottaa jälleen komissiota luomaan "Erasmus-vaihto-ohjelman paikallisille ja alueellisille vaaleilla valituille edustajille", jotta voidaan edistää strategisen paikallis- ja kaupunkikehityksen hyvien käytäntöjen siirtoa;

Tehtävien delegointi

18. korostaa, että paikallisesti valituilla luottamushenkilöillä on suora poliittinen vastuu strategisesta päätöksenteosta ja julkisten varojen investoinneista; katsoo siksi, että jäsenvaltioiden olisi taattava näille viranomaisille riittävät talousarviovarat; katsoo siksi, että koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi paikallisten luottamuselinten on ehdottomasti voitava osallistua strategiseen päätöksentekoon, niiden on oltava tiiviisti mukana toimintaohjelmien laatimisessa, ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja arvioinnissa on käytettävä laajasti delegointimahdollisuutta, sanotun rajoittamatta hallintoviranomaisten ja jäsenvaltioiden taloudellista vastuuta; korostaa, että paikallisviranomaisten täytyy ensisijaisesti varmistaa kansalaisten hyvinvointi ja elämänlaatu sekä heidän ja kaikkien alan osapuolten sisällyttäminen paikallisiin kehitysstrategioihin;

19. suosittaa, että seuraavalla ohjelmakaudella kaupunkiulottuvuuden kansallisen tason täytäntöönpanoon käytetään yhtä seuraavista vaihtoehdoista: eri kaupunkialueiden hallinnoimat itsenäiset toimintaohjelmat, tiettyjen jäsenvaltioiden kaupunkialueet kattavat yhteiset toimintaohjelmat, yleiskattavat tuet tai kaupunkitoimenpiteiden ja -resurssien turvaaminen erityisissä alueellisissa toimintaohjelmissa; pitää tärkeänä, että tietyille kaupunkialueille laaditaan tulevaisuudessa erityiset toimintaohjelmat niiden kehityspotentiaalin hyödyntämisen mahdollistamiseksi;

20. huomauttaa, että koska kaupungistumisen laajuus ja hallitsevuus vaihtelevat suuresti ympäri EU:ta erityisesti silloin, kun alue on pääosin maaseutua ja vähän kaupungistunut, kaupunkitoiminnalle osoitetut resurssit, kuten toimintaohjelmien yleinen sisältö ja ensisijaiset tavoitteet, on jätettävä kyseessä olevan alueen puolesta toimivien ohjelmasuunnittelijoiden harkintavaltaan;

Integroitu strateginen suunnittelu

21. kannattaa integroidun strategisen suunnittelun periaatteita, koska ne voivat auttaa paikallisviranomaisia siirtymään nopeammin "hankekohtaisesta" ajattelumallista strategisempaan eri alojen väliseen ajatusmalliin, jossa käytetään niiden omaa kehityspotentiaalia; korostaa tämän alhaalta ylös -lähestymistavan lisäarvoa ja innovatiivisia ominaisuuksia erityisesti epäedullisessa asemassa olevilla alueilla, koska kaikkien paikallisten sidosryhmien osallistumisen takaaminen antaa mahdollisuudet vastata paremmin alueen todellisiin tarpeisiin ja resursseihin; pahoittelee samalla epämääräistä yhteistä määritelmää, joka johtaa siihen, että soveltaminen on joissakin tapauksissa vain muodollista; kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita varmistamaan tuen paikallistason hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen integroitua strategista suunnittelua varten;

22. katsoo, että kaupunkialueilla on olennainen asema makroalueita koskevien strategioiden täytäntöönpanossa ja toiminnallisten maantieteellisten yksikköjen perustamisessa;

23. kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen, jossa verrataan yksittäisten jäsenvaltioiden tähänastisia käytäntöjä integroidun strategisen suunnittelun alalla, ja kehittämään tutkimuksen tulosten perusteella integroitua kaupunkikehityksen suunnittelukäytäntöä koskevat EU:n suuntaviivat, joissa myös täsmennetään näiden suunnitelmien ja muiden suunnitteluasiakirjojen välisiä suhteita sekä edistetään tehokkaita, juridisesti säänneltyjä kumppanuuksia, mukaan luettuina kaupunkien väliset rajatylittävät kumppanuudet; kehottaa komissiota tekemään integroidusta kaupunkisuunnittelusta oikeudellisesti sitovaa, jos EU:n varoja käytetään hankkeiden yhteisrahoitukseen; suosittelee, että jäsenvaltioiden paikallisviranomaiset käynnistäisivät uusia julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja innovatiivisia kaupunki-infrastruktuurin kehitysstrategioita, jotta voidaan houkutella investointeja ja vireyttää liiketoimintaa; kehottaa parantamaan paikallis- ja aluehallintojen välistä koordinointia, jotta voidaan mahdollistaa yhtäältä kaupunkien ja maaseutualueiden sekä toisaalta pienten, keskisuurten ja suurten kaupunkien väliset kumppanuudet tasapainoisen aluekehityksen takaamiseksi; kehottaa komissiota samalla lisäämään teknistä tukea integroidun kehityssuunnittelun, osallistavan päätöksenteon ja strategisen kaupunkikehityksen parantamiseksi;

24. suhtautuu myönteisesti komission ajatukseen tulevasta yhteisestä strategiakehyksestä, joka esiteltiin viidennen koheesiokertomuksen päätelmissä ja jolla voitaisiin lisätä rahastojen välistä synergiaa, jotta voitaisiin erityisesti tarkastella uudelleen kaupunkialueiden sekä maaseutu- ja esikaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; korostaa, että horisontaalinen ja integroitu suhtautuminen koheesiopolitiikkaan tuo eurooppalaista lisäarvoa, ja kannustaa siksi uutta synergiaa energia-, ympäristö- ja liikennepolitiikkojen kanssa, sillä ne ovat erityisen hyödyllisiä kaupunki- ja esikaupunkialueilla, joilla tähän liittyvät haasteet ovat merkittäviä;

25. toistaa näkemyksensä, jonka mukaan integroitujen kaupunkikehityssuunnitelmien laatiminen on tehokasta vain, jos erityisiä kaupunkitoimia varten on riittävät resurssit, ja suosittelee siksi, että saatavilla olevat resurssit kohdennetaan konkreettisiin toimiin; ehdottaa, että epäedullisessa asemassa olevien kaupunkialueiden tuelle asetettaisiin ohjelmakausikohtainen vähimmäistaso;

Kattava rahoitussuunnittelu

26. korostaa, että väistämättömät säästötoimenpiteet kaikilla hallinnon tasoilla Euroopan unionissa saavat aikaan ennennäkemätöntä painetta kaikissa julkisten menojen lajeissa, mukaan luettuina strategiset investoinnit taloudelliseen kehitykseen; katsoo, että investointien paremman tehokkuuden takaamiseksi tarvitaan kaikkien saatavilla olevien (EU:n, kansallisten, alueellisten, paikallisten, yksityisten) julkisten varojen parempaa koordinointia ja niiden strategista kohdentamista;

27. kannattaa tässä yhteydessä kattavaa paikallistason rahoitussuunnittelua integroidun kehityssuunnittelun jakamattomana osana ja kehottaa kaikkia julkisten varojen käyttäjiä noudattamaan tulosvastuuta noudattaen tiukasti periaatetta "rahaa hankkeisiin" eikä "hankkeita rahan takia";

28. korostaa EAKR:n ja ESR:n ristiinrahoituksen aikaansaamaa yhteisön lisäarvoa, joka liittyy sosiaalista osallisuutta koskevien hankkeiden ja integroidun kaupunkikehityksen suunnitelmien ja strategioiden joustavuuteen; kehottaa komissiota laatimaan tällaiselle ristiinrahoitukselle joustavammat ehdot sen käytön kannustamiseksi ja niin, että nämä säännöt eivät aiheuta esteitä näiden suunnitelmien ja strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; kiinnittää huomiota näiden varojen toisiaan täydentävään luonteeseen; huomauttaa, että erityisesti sosiaalisesta syrjäytymisestä tai ympäristön pilaantumisesta kärsivillä kaupunkialueilla ESR-rahoituksella voitaisiin tukea kaupunkien, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin yhteisiä syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä paikallisia hankkeita; on sitä mieltä, että eurooppalaisten rahastojen välisten synergioiden hyödyntäminen voisi huomattavasti lisätä saatavilla olevaa rahoitusta;

29. uskoo, että kaupunkialueiden dynamiikkaa voidaan edistää erilaisten EU:n rahoitusvälineiden välisellä tehokkaalla synergialla erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin osalta;

30. painottaa, että tällä ohjelmakaudella käyttöönotetuilla uusilla rahoituksen järjestelyn välineillä, jotka perustuvat periaatteisiin "hankkeita rahan takia" ja "rahaa hankkeisiin", on lupaava rooli; korostaa, että on luotava muunneltavia rahoituksen järjestelyn välineitä, jotka voidaan panna täytäntöön ja toteuttaa paljon pienemmillä kaupunkialueilla; kehottaa komissiota arvioimaan näistä välineistä saatua kokemusta ja mukauttamaan niitä tarvittaessa, jotta niiden kilpailukykyasemaa parannetaan rahoitusmarkkinoilla tavallisiin kaupallisiin tuotteisiin verrattuina, jotta niistä voidaan tehdä käyttäjäystävällisempiä, käytännöllisempiä, houkuttelevampia ja siten tehokkaampia; uskoo, että tätä varten EIP:n rahoitusvälineiden korkoja olisi alennettava verrattuna markkinoilta saataviin lainoihin; ottaa huomioon nykyisten rahoituksen järjestelyn välineiden käytöstä saadut positiiviset tulokset ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan joka tilanteessa, että näiden rahoitusvälineiden tarjoamaa potentiaalia käytetään mahdollisimman tehokkaasti;

31. uskoo, että erityisesti Jessica-aloite voi olla tehokkaimmillaan silloin, kun se pannaan täytäntöön kaupunkien tasolla, ja suhtautuu siksi varauksella siihen, että muutamat jäsenvaltiot pyrkivät keskittämään sen täytäntöönpanon;

32. kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tason ja kansallisen ja alueellisen tason väliset rahoitusvirrat järjestetään tulevaisuudessa mahdollisimman tehokkaasti ja joustavasti; ilmaisee olevansa huolestunut hankkeiden ennakkorahoituksen matalasta nykytasosta ja katsoo, että tulevaisuudessa olisi asetusten avulla varmistettava, että jäsenvaltioita vaaditaan selkeämmin käyttämään ennakkorahoitusta kaupunkiviranomaisten kaltaisten julkisten edunsaajien maksuja varten;

33. kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistamaan erilaisia EU:n rahastoja ja ohjelmia, joiden mukaiset kaupunki- ja paikalliskehityshankkeet ovat osarahoituskelpoisia, jotta byrokratiaa ja mahdollisia täytäntöönpanovirheitä voidaan välttää mahdollisimman paljon;

34. kehottaa alueiden komiteaa esittämään ajatuksia siitä, miten tulevan koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuus voidaan muotoilla paremmin;

35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.

(1)

EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

(2)

EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1–11.

(3)

EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.

(4)

EUVL L 126, 21.5.2009, s. 3.

(5)

EUVL L 346, 30.12.2010, s. 5.

(6)

EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 95.

(7)

EUVL C 15 E, 21.1.10, s. 10.

(8)

EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 73.

(9)

EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 65.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0191.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0356.

(12)

EUVL C 21, 21.1.2011, s. 1.

(13)

EUVL C 267, 1.10.2010, s. 25.


PERUSTELUT

Mietinnön tavoitteet ja pääsisältö

Tämän mietinnön tavoitteena on täydentää edellistä mietintöä koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta uudella ohjelmakaudella ja tarkastella samalla Euroopan kaupunkien toimintaohjelman viimeisintä kehitystä. Vuodesta 2009 aiheesta on esitetty useita uusia näkökohtia ja uusia odotetaan lähiviikkoina. Mietinnön pitäisi kattaa useita sellaisia koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden näkökohtia, joita aluekehitysvaliokunta pitää ratkaisevina tai haastavina tulevalle koheesiopolitiikalle, jonka on määrä tulla EU:n kaupunkeja koskevaksi täyttä arvostusta nauttivaksi ja vaikuttavaksi politiikaksi.

Määrittelyongelmat

Euroopassa on noin 5 000 kaupunkia, joissa on 5 000–50 000 asukasta, ja lähes 1 000 kaupunkia, joissa on yli 50 000 asukasta. Euroopalle on luonteenomaista alueellinen moninaisuus ja monikeskuksinen kehitys, ja suhteellisen tiiviissä kaupunkiverkostossa on vain harvoja erittäin suuria kaupunkeja. Euroopan unionissa vain seitsemän prosenttia ihmisistä asuu yli viiden miljoonan asukkaan kaupungeissa, kun Yhdysvalloissa vastaava luku on 25 prosenttia(1). Euroopan kaupunkien tilaa kuvaavan raportin(2) mukaan suurimmat kaupunkiväestön kasvuluvut kirjattiin Espanjassa, missä joillakin kaupunkialueilla keskimääräinen vuotuinen kasvu oli kaksi prosenttia tai jopa enemmän. Irlannissa, Suomessa ja Kreikassa joidenkin kaupunkien väestönkasvu oli myös EU:n suurimpien joukossa. Toisaalta monilla Keski- ja Itä-Euroopan kaupunkialueilla kokonaisväestö pieneni samalla ajanjaksolla. Lähes kaikissa kaupungeissa esikaupungit kasvavat, ja jos niiden asukasluku pienenee, se pienenee yleensä vähemmän kuin kaupunkikeskuksissa.

Koska kansalliset erot ovat huomattavia, ei ole sovittu kansainvälisestä yhteisestä kaupungin määritelmästä, jota voitaisiin soveltaa kaikissa maissa tai edes kaikissa tietyn alueen maissa. Kaupungille on usein yritetty luoda yhteinen määritelmä. Esimerkiksi YK(3), Maailmanpankki(4) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)(5), sekä yksittäiset valtiot ovat tehneet omia määritelmiään. Suurin osa tai ehkä kaikkikin näistä määritelmistä perustuvat väkilukua ja väestötiheyttä koskeviin tilastoihin. Vaikka väestöjen maantieteellisessä jakautumisessa eri valtioiden välillä on epäilemättä suuria eroja, EU:n toimielimet ovat toistaiseksi hyödyntäneet Eurostatin(6) omaksumaa ja oppaassaan "European Regional and Urban Statistics Reference Guide" julkaisemaa näkemystä, joka erottelee neljä alueellista yksikköä, joista havaintoja kerätään. Näitä ovat kaupungin keskusalue tai keskusta, laajemmat kaupunkialueet (larger urban zones, LUZ), "ydin" (Kernel), joka koskee yhdeksää pääkaupunkia, joiden hallinnollisen kaupungin keskus ei ole verrattavissa muihin, sekä esikaupunkialueet (subcity districts, SCD). Vaikka Eurostatin määritelmää voidaan soveltaa kaikilta osin tilastotarkoituksiin, olemassa olevat erot ja eri lähestymistavat huomioon ottaen koheesiopolitiikan puitteissa vaikuttaa olevan erittäin vaikea luoda kaupungille yhteinen, selvä määritelmä, ja siksi sen määrittely pitäisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jättää jäsenvaltioiden tehtäväksi.

Historiallinen kehitys

Kaupunkiulottuvuutta on aina käsitelty rinnan suurimpien rakenteellisten operaatioiden kanssa. Urban-pilottihankkeita on toteutettu 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1994 käynnistettiin Urban-yhteisöaloite, joka tuki yhdennettyjä kaupunkikehityshankkeita.

Vaikka Urban-aloitteille myönnettiin erityisrahoitusta aiemmalla ohjelmakaudella, sitä ei myönnetä enää kaudelle 2007–2013. Rakennerahastoja koskevien uusien säännösten takia kaupunkien kehittämispolitiikka on valtavirtaistettu (mainstreaming) eli yhdistetty yhteenkuuluvuuden ja alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteisiin, mikä korostaa, kuinka tärkeänä Euroopan unioni pitää tätä koheesiopolitiikan osa-aluetta. Samaan aikaan kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien laatimisen kanssa jäsenvaltioita kannustettiin mutta ei pakotettu ottamaan kestävää kaupunkikehitystä strategiseksi päätavoitteeksi. Kaupungit ja kaupunkialueet ovat kuitenkin Euroopan elinkeinorakenteelle niin tärkeitä, että jos kestävää kaupunkikehitystä ei lisätä päätavoitteisiin, se haittaisi kaupunkien mahdollisia suunnitelmia vaikuttaa Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamiseen.

Nykyiset tarkistetut säännökset sallivat hallinnoivien viranomaisten käyttävän apunaan monenlaisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia kaupunkikehitykseen osoitettujen varojen hallinnoinnissa. Rakennerahastot voivat rahoittaa rahoitusjärjestelytoimia, kuten riskipääomarahastoja, takuurahastoja tai lainarahastoja. Euroopan komissio ja Euroopan investointipankki ovat kehittäneet kolme rahoitusvälinettä: Jeremie(7), Jaspers(8) ja Jessica(9). Jessica (The Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas) on kaupunkikehityksen suurin rahoitusväline. Sillä pyritään luomaan vipuvaikutus saatavilla olevien määrärahojen avulla. Takaisin perityt määrärahat on sijoitettava kaupunkikehitykseen tai jaettava uudelleen hallinnoivalle viranomaiselle muita kaupunkihankkeita varten. Jessica-hanke on kuitenkin vielä alkuvaiheissa.

Aihealueen taustaa

Euroopan komission tilastotietojen(10) mukaan kaupunkikehitykseen on varattu 2007–2013 noin 21,1 miljardia euroa, joka on 6,1 prosenttia EU:n kokonaiskoheesiovaroista. Tästä summasta 3,4 miljardia euroa on kohdistettu teollisuusalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostamiseen, 9,8 miljardia euroa kaupunki- ja maaseutukehityshankkeisiin, 7 miljardia euroa puhtaaseen kaupunkiliikenteeseen ja 917 miljoonaa asumiseen. Muilla investoinneilla infrastruktuuriin, tutkimukseen ja innovointiin, kuljetukseen, ympäristöön, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kulttuuriin on myös huomattava vaikutus kaupungeissa.

Taulukko: Kaupunkikehityksen määrärahat 2007–2013

 

Source: DG REGIO SFC2007

Asiayhteys

Parannellun kaupunkien toimintaohjelman tärkeimpänä tavoitteena pitäisi olla Euroopan kaupunkien infrastruktuurin ja palvelujen kehittämisen ja laadullisen päivittämisen tukeminen. Toisaalta tulevien toimenpiteiden on liityttävä tiiviisti EU:n ensisijaisiin kokonaistavoitteisiin EU:n talousarviosta osoitettavien määrärahojen perustelemiseksi. Eurooppa 2020 -strategia koskee kuitenkin lähinnä tulevia suuntauksia. Euroopan kaupunkien välisten nykyisten erojen poistaminen on yhtä tärkeää, ja sen pitäisi näkyä tulevan koheesiopolitiikan ensisijaisissa tavoitteissa. Kun pidetään mielessä Lissabonin strategiasta saadut kokemukset, kaupunkien toimintaohjelman kehittymisen ei pidä olla yksisuuntainen prosessi, vaan sillä on oltava kokonaisvaltainen alhaalta ylös -ulottuvuus. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kaupungit voivat sanoa sanottavansa ja että niitä kuullaan tarkasti EU:n tasolla.

Paikalliset tarpeet ja EU:n ensisijaiset tavoitteet

Euroopan kaupungit ovat taloudellisen toiminnan, innovoinnin ja työllisyyden keskus, mutta niillä on kuitenkin paljon haasteita. Hakeutuminen lähiöihin, köyhyyden ja työttömyyden keskittyminen kaupunkiympäristössä sekä lisääntyneet ruuhkat ovat mutkikkaita ongelmia, jotka edellyttävät yhdennettyjä, paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä vastauksia liikenteen, asumisen, koulutuksen ja työllisyyden aloilla. EU:n alue- ja koheesiopolitiikoilla vastataan näihin haasteisiin.

Toisaalta vallitsee selkeä yhteisymmärrys siitä, että EU:n yhteisrahoitus on yhdistettävä Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyviin EU:n kokonaistavoitteisiin. Sen sisältö keskittyy uusista haasteista ja taloudellisen taantuman väliaikaisista vaikutuksista selviytymiseen. Toisaalta esittelijä katsoo, että koheesiopolitiikan (sen kaupunkeja koskeva toimintaohjelma mukaan lukien) ei pidä luopua alkuperäisestä tavoitteestaan eli nykyisten erojen poistamisesta.

Kun paikallisia viranomaisia pyydetään asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen, heillä on itse asiassa taipumus suosia erojen ja haittojen poistamiseen tähtääviä investointeja ja vasta sen jälkeen yleisen kehityksen käsittelyyn tähtääviä investointeja. Oikean tasapainon löytäminen näiden kahden suunnan välille on ratkaisevan tärkeää. Esittelijä katsoo, että EU:n rahoituksen ei pitäisi pelkästään korvata menneisyydessä tehtyjä liian pieniä investointeja. Toisaalta EU:n tasolla ei pitäisi myöskään olla liian ohjailevia, koska muuten EU:n tarjonta ei tyydytä paikallista kysyntää. Perusteluna voisi olla investoiminen älykkääseen kaupunkikehitykseen, ja pyrkiä siten nostamaan kaupunkien infrastruktuuria ja palveluja korkeammalle laadulliselle tasolle.

Vastuun delegointi (päätöksenteko, hankkeiden valinta, rahoitus)

Toissijaisuusperiaate on keskeinen tekijä, kun EU puuttuu alue- ja kaupunkikehitykseen. Esittelijä katsoo, että yhteisten ensisijaisten tavoitteiden ja toimenpiteiden pitäisi tukea aloitteita paikallisella tasolla, mutta ei korvata niitä. Kysymys siitä, "mitä toimenpiteitä milläkin tasolla" on keskeinen tässä suhteessa. Esittelijän mielestä kunkin tason pitäisi hyödyntää omia vahvuuksiaan:

•   EU:n taso – tarjoaa taloudellisia resursseja, tietoa (vertailuanalyysit, yleinen kehitys), jaettuihin parhaisiin käytäntöihin perustuvia menetelmiä, monitasohallintaa koskevaa ohjausta, asettaa ohjelmille vähimmäisnormit, jotta ne olisivat EU:n ensisijaisten tavoitteiden mukaisia.

•   Kansallinen taso – muodollinen yhteisvastuu kaupungeille suunniteltaessa, neuvoteltaessa ja toteutettaessa ohjelmia, välineiden luominen ja varojen osoittaminen erityisille ensisijaisille kansallisille kaupunkikehityksen tavoitteille, jotka täydentävät EU:n tavoitteita.

•   Alueellinen taso – kaupunkien saattaminen yhteisvastuuseen alueellisista toimenpideohjelmista (ks. edellä), alueellisten ja paikallisten strategisten kehittämissuunnitelmien koordinointi, rakenteiden luominen kyseiselle koordinoinnille, välineiden luominen ja varojen osoittaminen erityisille ensisijaisille alueellisille kaupunkikehityksen tavoitteille, jotka täydentävät EU:n ja kansallisen tason tavoitteita.

•   Paikallinen taso – analysointi, strateginen suunnittelu ja päätöksenteko, hankkeiden valinta (ei välttämättä varojen "hallinnointi"), yhdennetty taloussuunnittelu (EU:n varat, kansalliset, alueelliset, paikalliset ja yksityiset varat).

Monitasohallinta ja kumppanuusperiaate

Kaupunkien toimintaohjelman tulevan kehityksen kannalta on erittäin tärkeää tarkastella viimeaikaisesta "kaupunkipolitiikan valtavirtaistamisesta" saatuja kokemuksia. Ennen uusiin toimenpiteisiin ryhtymistä valtavirtaistamisesta on laadittava perusteellinen arviointi, joka sisältää luettelon vahvuuksista ja heikkouksista. Sen pitäisi johtaa suositukset tai normit käsittävään luetteloon, joka koskee virallistetumpaa paikallista osallistumista tulevan politiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Yhdennetty strateginen suunnittelu

Yhdennettyä strategista suunnittelua pidetään yleisesti tärkeänä välineenä, joka varmistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan paikalliseen kehittämiseen ja sen tehokkuuden. Toisaalta sen määritelmä ja sitä koskeva näkemys vaihtelevat jäsenvaltioittain. Yhteisten suuntaviivojen laatiminen saattaisi olla avuksi. Siksi esittelijä ehdottaa, että Euroopan parlamentti kehottaisi komissiota luomaan kyseiset suuntaviivat ja vauhdittamaan teknisen avun ponnisteluja. Samalla myös jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään kaupunkisuunnittelussa tarjolla olevaa apua.

Kokonaisvaltainen taloussuunnittelu ja rahoitusjärjestelyjen tulevaisuus

Kokemus osoittaa, että useissa tapauksissa hankkeiden ideat syntyvät tarjolla olevan rahoituksen perusteella sen sijaan, että ne perustuisivat todellisiin tarpeisiin ja strategisiin tavoitteisiin. Se on yksi kehityspolitiikan sekä koheesiopolitiikan tärkeimmistä haasteista. Tällainen "hankkeita rahan takia" -lähestymistapa pitäisi korvata "rahaa hankkeisiin" ‑lähestymistavalla: hankkeita ei pitäisi laatia tarjolla olevien varojen nostamiseksi vaan strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esittelijän mielestä kaupungeille pitäisi tarjota riittävästi joustavuutta varojen käyttämiseen niiden ensisijaisimpiin tavoitteisiin. Kehityshankkeita ei pitäisi laatia tarjolla olevien varojen nostamiseksi vaan strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Alueellisia, kansallisia ja EU:n rahoitusmahdollisuuksia pitäisi koordinoida kaikkien erityistarpeiden kattamiseksi.

(1)

Komissio – Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta Euroopassa: "Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi", Bryssel, 2008.

(2)

State of European Cities Report: Adding Value to the European Urban Audit, 2007 ks. http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/studies/pdf/urban/stateofcities_2007.pdf

(3)

http://unstats.un.org/unsd/demographic/sconcerns/densurb/Defintion_of%20Urban.pdf

(4)

http://siteresources.worldbank.org/DATASTATISTICS/Resources/table3_10.pdf

(5)

http://stats.oecd.org/glossary/detail.asp?ID=6492

(6)

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-RA-07-005/EN/KS-RA-07-005-EN.PDF

(7)

Helpottaa yritysten perustamisen rahoittamista sekä mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä.

(8)

Tukee suurten hankkeiden valmistelua.

(9)

Tukee kaupunkikehittämisen rahoitusjärjestelyjä.

(10)

http://ec.europa.eu/regional_policy/themes/statistics/2007_urban.pdf


LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.12.2010)

aluekehitysvaliokunnalle

Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa

(2010/2158(INI))

Valmistelija: Anna Rosbach

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että liikkuvuus ja liikennepalvelujen saatavuus ovat elintärkeitä kaupunkikehittämisessä erityisesti moniongelmaisilla alueilla ja että liikenteellä saattaa olla huomattava vaikutus alueelliseen kehitykseen, talouteen, ympäristöön ja kaupunkialueiden vaurauteen sekä niiden asukkaisiin,

B.  ottaa huomioon, että kaupunkialueet ovat liikenneyhteyksien (erityisesti Euroopan laajuisten liikenneverkkojen) kannalta ensiarvoisen tärkeitä multimodaalisia solmukohtia ja että kaupunkiliikenteellä on ratkaiseva merkitys näiden strategisesti tärkeiden kohtien toiminnassa sekä syöttöliikennepalvelujen että intermodaalisten yhteyksien osalta,

C. katsoo, että ympäristöä, liikenteen määrää ja energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden lisäksi Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluu olennaisesti liikenteen yleisen suorituskyvyn parantaminen etenkin kaupunkialueilla, joilla asuu 75 prosenttia EU:n asukkaista, mikä vastaa 85:tä prosenttia unionin BKTL:stä,

1.  korostaa tehokkaan, turvallisen, kohtuuhintaisen ja kestävän liikenneverkon merkitystä kaupunkien kestävän elvyttämisen toteuttamisessa ja toteaa, että huolellisesti harkittu alue- ja kaupunkisuunnittelu kuuluu tähän olennaisena osana, sillä se on moitteettomasti toimivan ja kestävän liikennejärjestelmän perusedellytys;

2.  korostaa, että kaupunkiliikenteen edistämistä voitaisiin tukea koheesiopolitiikan sekä rakennerahastojen ja koheesiorahaston avulla; kiinnittää komission huomion siihen, että on varmistettava, että kaikki EU:n alueet voivat hyötyä tällaisesta tuesta, sillä kaupunkialueiden ongelmien vakavuus ei liity ainoastaan BKTL:ään;

3.  toistaa tukevansa päätöslauselmassaan kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2008/2217(INI)) esitettyjä periaatteita ja kehottaa panemaan täytäntöön 20 toimenpidettä, joita komissio on ehdottanut kaupunkiliikennettä koskevassa toimintasuunnitelmassa (KOM(2009)0490);

4.  muistuttaa, että toissijaisuusperiaate kattaa kaupunkiliikenteen palvelut; korostaa kuitenkin, että EU:n tason yhteistyöllä, koordinaatiolla ja rahoituksella paikallisviranomaisille tarjottaisiin mahdollisuus ratkaista etenkin liikennettä koskevat haasteet, joihin heidän on vastattava;

5.  kehottaa komissiota toissijaisuusperiaatteen ja kaupunkialueiden erojen ja erityispiirteiden vuoksi jatkamaan toimia liikenne- ja koheesiopolitiikan koordinaation parantamiseksi kaupungeissa yhteistyössä jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisten toimijoiden kanssa ottaen huomioon sosiaalista osallisuutta, turvallisuutta, kilpailukykyä ja ympäristöä koskevat tavoitteet; toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan tällaisen yhdennetyn linjauksen toimeenpano on tehtävä pakolliseksi rakennerahastoista ja koheesiorahastosta rahoitettavien tukihankkeiden suunnittelussa ja valinnassa;

6.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ilmaisi taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa viidennessä kertomuksessa aikomuksensa ottaa käyttöön kunnianhimoisen kaupunkeja koskevan toimintaohjelman ja ottaa kaupunkialueet paremmin huomioon koheesiopolitiikassa;

7.  kannattaa vakaasti yhdennettyjen kaupunkiliikennesuunnitelmien ja myös tavaroita ja palveluja koskevien kaupunkilogistiikkasuunnitelmien hyödyntämistä ja edistämistä; kehottaa komissiota antamaan suosituksia ja julkaisemaan ohjeasiakirjoja näiden suunnitelmien laatimista varten, jotka kattavat muun muassa julkiseen liikenteeseen täydellisesti integroidun kevyen liikenteen infrastruktuurin (pyörätiet, jalankulkualueet jne.), kaupunkisuunnittelun parantamisen ja säännölliset yhteydet ympäröiville alueille ja maaseutualueille ja joissa otetaan huomioon keskeisimmät arviointiperusteet, kuten turvallisuus, asukkaiden elämänlaatu, ympäristö ja taloudellinen tehokkuus; ehdottaa, että kaupunkiliikenteelle myönnettävän EU:n rahoituksen myöntämisen ehdoksi olisi asetettava tällaisten suunnitelmien olemassaolo;

8.  tähdentää tarvetta varmistaa, että kaupunkiliikennesuunnitelmiin sisältyy liikenneturvallisstrategioita, joissa on kiinnitetty erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin liikkujiin;

9.  katsoo, että yhdennetty lipunmyyntijärjestelmä kaupungeissa, kaupunkien välillä ja maaseudulla on ratkaisevan tärkeä kaupunkiliikenteen kannalta, ja kehottaa komissiota edistämään unionissa jo käytössä olevia järjestelmiä koskevia parhaita käytänteitä ja esittämään tarvittaessa erityistoimenpiteitä;

10. korostaa esteettömän, laadukkaan ja kestävän julkisen liikenteen merkitystä sekä liikennemuotojen muodostamien liikkuvuusketjujen merkitystä kaupunki- ja esikaupunkialueiden, taajamien, niiden läheisyydessä sijaitsevien maaseutualueiden sekä lisäksi köyhien asuinalueiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta, sillä niiden avulla voidaan vastata kaupunkien hallitsemattomaan laajenemiseen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytänteiden vaihtoa tällä alalla;

11. tukee tässä yhteydessä toimenpiteitä, joilla edistetään kestävämpiä kaupunkiliikenteen muotoja, kuten maanalaista rautatiejärjestelmää, raitiovaunuja ja vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia ajoneuvoja, sekä muita kevyen liikenteen saasteettomia liikennemuotoja, kuten pyöräilyä; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia uudistamaan kaupunkiliikenteen kalustoa ympäristöystävällisemmillä ajoneuvoilla ja liikennemuodoilla;

12. toteaa, että nopeiden ja saasteettomien jokilaivojen käyttö saattaa myötävaikuttaa merkittävästi kaupunkiliikenteen ekologisen jalanjäljen pienentämiseen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään asiaa koskevien parhaiden käytänteiden vaihtoa;

13. korostaa, että kaupunkialueiden tiheyden vuoksi nämä alueet ovat erittäin alttiita ilmakehän saasteille ja melulle sekä tuottavat niitä myös eniten; kehottaa komissiota edistämään joukkoliikennettä ja henkilöautoliikenteelle vaihtoehtoisia liikennemuotoja näillä alueilla;

14. kehottaa komissiota varmistamaan kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan käytännön toteutuksen ja tiedottamaan Euroopan parlamentille asiaa koskevasta edistymisestä;

15. korostaa liikenneinfrastruktuurin ensisijaisen tärkeää merkitystä Euroopan alueille ja kaupungeille ja kehottaa komissiota optimoimaan nykyiset rahoituslähteet ja esittämään innovatiivisia rahoitusratkaisuja niiden kehittämiseksi käyttäen apunaan pilottihankkeita ja edistämällä älykkäitä kaupunkeja koskevan hankkeen kaltaisia verkostoja heikentämättä kaupunkien ja maaseudun välisiä yhteyksiä;

16. korostaa, että julkisen liikenteen ratkaisevan tärkeä merkitys sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta on otettava huomioon etenkin julkisen liikenteen investointeja, hinnoittelua ja julkisen palvelun velvoitetta koskevissa toimintalinjoissa, joilla varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet työhön, koulutukseen ja kulttuuriin ja vältetään kaupunkigettojen muodostuminen;

17. kehottaa komissiota matkustajien oikeuksia koskevien säädösten seuraavan laaja-alaisen muuttamisen yhteydessä ottamaan erityisesti huomioon liikennerajoitteiset henkilöryhmät ja asianosaisten kansalaisjärjestöjen osallistamisen;

18. katsoo, että talouskriisi on nähtävä tilaisuutena kohdistaa liikennepolitiikkaa innovatiivisiin ja ympäristöystävällisiin liikennemuotoihin ja yhteentoimiviin älykkäisiin liikennejärjestelmiin; kannattaa tässä yhteydessä Civitas-aloitetta ja "kaupunginjohtajien yleiskokousta" ja kehottaa komissiota päivittämään molempia aloitteita siten, että niihin sisällytetään tulevaisuudessa toimenpiteitä, joilla parannetaan kaupunkien sisäisen ja niiden välisen liikenteen hallintoa; korostaa, että älykkäät liikennejärjestelmät vaikuttavat osaltaan huomattavasti liikennealan energiatehokkuuden, turvallisuuden ja varmuuden parantamiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että älykkäitä liikennejärjestelmiä käytetään kokonaisuudessaan koordinoidusti ja tehokkaasti unionin alueella ja etenkin kaupunkialueilla;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan älykkäisiin liikennejärjestelmiin, joilla tarjotaan eri kuljetusmuotoihin, liikenteen hallintaan sekä koordinoidumpiin ja "älykkäämpiin" liikenneverkkoihin liittyviä palveluja;

20.  katsoo, että koheesiopolitiikalla on huomattava vaikutus, jos siihen sisällytetään muun muassa liikenteeseen (liikennemuotojen yhteistoiminta), maankäyttöön, ympäristön- ja ilmastonsuojeluun, melun vähentämiseen ja energiatehokkuuteen liittyvät näkökohdat;

21. korostaa rakennerahastojen ja koheesiorahaston tarjoamia mahdollisuuksia Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevan ohjelman toteuttamisessa erityisesti kaupunkialueilla mutta pitää valitettavana koheesio- ja liikennepolitiikan välisen koordinaation puutetta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tehokkaammin käyttöön saatavilla olevia voimavaroja; pitää valitettavana käynnissä olevien hankkeiden täytäntöönpanoa koskevan selkeyden ja tiedon puutetta;

22. katsoo, että kaupungit ovat Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tärkeimpiä solmukohtia – SEUT-sopimuksen 170 artiklan mukaisesti – ja ovat oleellisen tärkeitä alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta; kehottaa komissiota Euroopan laajuisen liikenneverkon seuraavan tarkistamisen yhteydessä vahvistamaan selkeästi näiden yhteyskaupunkien yhteydet vastaaviin satamiin, lentoasemiin ja logistiikkakeskuksiin;

23. kehottaa komissiota panemaan täytäntöön liikenneinfrastruktuuriin ja -järjestelmiin tarkoitettuja innovatiivisia rahoitusmuotoja (muun muassa eurooppalaiset obligaatiot ja "kultainen sääntö") ja toistaa vaatimuksensa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen määrärahojen lisäämisestä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.12.2010

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Inés Ayala Sender, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Antonio Cancian, Michael Cramer, Christine De Veyrac, Ismail Ertug, Carlo Fidanza, Knut Fleckenstein, Mathieu Grosch, Juozas Imbrasas, Dieter-Lebrecht Koch, Werner Kuhn, Jörg Leichtfried, Eva Lichtenberger, Marian-Jean Marinescu, Hella Ranner, Vilja Savisaar-Toomast, Debora Serracchiani, Brian Simpson, Keith Taylor, Silvia-Adriana Ţicău, Giommaria Uggias, Thomas Ulmer, Dominique Vlasto, Artur Zasada, Roberts Zīle

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Zigmantas Balčytis, Philip Bradbourn, Spyros Danellis, Dominique Riquet, Joachim Zeller, Janusz Władysław Zemke

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

David-Maria Sassoli


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

26.5.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

François Alfonsi, John Bufton, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Francesco De Angelis, Tamás Deutsch, Elie Hoarau, Danuta Maria Hübner, Juozas Imbrasas, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Markus Pieper, Tomasz Piotr Poręba, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Michael Theurer, Michail Tremopoulos, Lambert van Nistelrooij, Kerstin Westphal

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Karima Delli, Cornelia Ernst, Karin Kadenbach, James Nicholson, Maurice Ponga, Elisabeth Schroedter, László Surján, Patrice Tirolien, Derek Vaughan, Sabine Verheyen

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö