MIETINTÖ rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi

14.6.2011 - (2010/2242(INI))

Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevä erityisvaliokunta
Esittelijä: Pervenche Berès

Tarkistukset

• 001-009 (PDF - 128 KB)
• 001-009 (DOC - 241 KB)
• 010-014 (PDF - 100 KB)
• 010-014 (DOC - 212 KB)
• 015-016 (PDF - 92 KB)
• 015-016 (DOC - 200 KB)
• 018-021 (PDF - 103 KB)
• 018-021 (DOC - 217 KB)
• 022-029 (PDF - 113 KB)
• 022-029 (DOC - 223 KB)
• 030-030 (PDF - 79 KB)
• 030-030 (DOC - 207 KB)
• 031-037 (PDF - 115 KB)
• 031-037 (DOC - 252 KB)
• 038-038 (PDF - 89 KB)
• 038-038 (DOC - 214 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi

(2010/2242(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 7. lokakuuta 2009 tekemänsä ja työjärjestyksen 184 artiklan mukaisesti hyväksytyn päätöksen rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä[1],

–   ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 tekemänsä päätöksen rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan toimikauden jatkamisesta 31. heinäkuuta 2011 saakka,

–   ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö)[2],

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman innovatiivisesta rahoituksesta globaalilla tasolla ja Euroopan tasolla[3],

–   ottaa huomioon Euroopan unionin meneillään olevan lainsäädäntöohjelman erityisesti perussopimuksen muuttamisen, talouden ohjausjärjestelmän, sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ja energiapolitiikan suhteen,

–   ottaa huomioon johtopäätöksensä, jotka se teki kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten jälkeen,

–   ottaa huomioon seuraavien kansallisten parlamenttien panoksen: Itävallan liittoneuvosto, ja kansallisneuvosto, Belgian senaatti ja edustajainhuone, Bulgarian parlamentti, Tšekin tasavallan senaatti ja edustajainhuone, Tanskan kansankäräjät, Suomen eduskunta, Ranskan parlamentti, Saksan liittopäivät ja liittoneuvosto, Kreikan parlamentti, Unkarin parlamentti, Italian edustajainhuone, Latvian parlamentti, Liettuan parlamentti, Alankomaiden parlamentti, Puolan parlamentin ala- ja ylähuone, Portugalin parlamentti, Romanian senaatti ja edustajainhuone, Slovakian kansanedustuslaitos, Slovenian kansalliskokous, Ruotsin valtiopäivät sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylä- ja alahuone,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A7-0228/2011),

A. ottaa huomioon, että kriisin sosiaaliset kustannukset ovat korkeat, sillä työssäkäyvien määrä on pudonnut EU:ssa 1,8 prosentilla, mikä tarkoittaa 23 miljoonaa taloudellisesti aktiivista henkilöä työttömänä (9,6 prosenttia koko määrästä), 21 prosentin nuorisotyöttömyysastetta, epävarmuutta työllisyyden elpymisen suhteen ja köyhyysrajan alle putoamisen uhkaa 17 prosentille EU:n kansalaisista[4],

B.  ottaa huomioon, että Välimeren etelärannan ja Lähi-idän kansannousujen voidaan katsoa johtuvan muun muassa taloudellisista ja yhteiskunnallisista puutteista sekä koulutettua nuorisoa erityisesti vaivaavasta työttömyydestä, ja että nämä kansannousut muistuttavat demokratian arvoista ja osoittavat, että globalisaatio edellyttää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotka liittyvät perusoikeuksien ja -vapauksien tunnustamiseen ja kunnioittamiseen ja maiden sekä kunkin maan yhteiskuntaluokkien välisten erojen korjaamiseen,

C. ottaa huomioon, että kolme vuotta Lehman Brothersin romahduksen jälkeen on toteutettu joitakin toimia rahoituskriisin torjumiseksi; katsoo kuitenkin, että tarvitaan lisätyötä sellaisen kestävän rahoitusalan luomiseksi, joka pystyy selviytymään liiallisesta keinottelusta ja rahoittamaan reaalitaloutta mieluiten pitkän aikavälin investointitarpeiden ja työpaikkojen luomisen avulla; ottaa huomioon, että talouden ohjausjärjestelmän uudistusten yhteydessä ei ole käsitelty riittävästi koko maailman ja unionin tason epätasapainotiloja,

D. ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan tuotanto putoaa vuoteen 2013 mennessä noin 4,8 prosentilla bkt:stä ja että seuraavan vuosikymmenen aikana sen arvellaan putoavan selkeästi alhaisimmalle tasolleen yli 20 vuoteen[5],

E.  katsoo, että finanssikriisi on laukaissut taloudellisen ja sosiaalisen kriisin, joka on johtanut eräissä maissa poliittiseen kriisiin;

F.  ottaa huomioon, että kriisi paljastaa luottamus- ja näkemyspulan EU:n sisällä,

G. ottaa huomioon, että sosiaalisen markkinatalouden ja sen arvojen kehittäminen on Euroopan unionin merkittävä tavoite,

H. toteaa, että suhteellisesti vauraiden ihmisten määrä on lisääntynyt, mutta samalla taloudellinen ja yhteiskunnallinen kuilu ovat leventyneet,

I.   katsoo, että maailmanlaajuinen rahoituskriisi on vaikuttanut vakavasti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, erityisesti tavoitteen, jonka mukaan maailmanlaajuinen köyhyys tulee puolittaa vuoteen 2015 mennessä,

J.   ottaa huomioon, että kriisi on osoittanut tarpeen edetä kohti todellista unionin talouden ohjausjärjestelmää, joka muodostuu järjestelmällisestä yhdistelmästä eri politiikkoja, joiden avulla voidaan taata kestävä kasvu, vakaa ja laadukas työllisyystilanne, budjettikuri, kohtuuttoman makrotaloudellisen epätasapainon korjaaminen, EU:n talouden kilpailukyky ja tuottavuus ja rahoitusmarkkinoiden tiukempi sääntely ja valvonta sekä riittävä mekanismi finanssikriisin ratkaisemiseksi,

K. ottaa huomioon, että unionin kestävän kasvun takaamiseksi ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on kohdennettava uudelleen käyttämättä jääneet maksumäärärahat kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeville yhteisön ohjelmille ja tehostettava EIP:n myöntämiä lainoja ja pantava täytäntöön julkisia ja yksityisiä sijoittajia houkuttelevat obligaatiomarkkinat, joiden avulla voidaan rahoittaa koko unionia hyödyttäviä yhteisiä hankkeita (erityisiä hankkeita koskevat obligaatiot),

L.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa 20. lokakuuta 2010 annetussa päätöslauselmassa parlamentti totesi selkeästi, että nyt tarvitaan selkeitä strategioita, yhteisesti sovittuja ja rahoitettuja pitkän aikavälin poliittisia valintoja kaikkien 27 jäsenvaltion yhteiseksi hyväksi sekä poliitikkojen kansalaisten puolesta ja heidän kanssaan tekemiä valintoja,

I.      Euroopan valtionvelka- ja eurokriisi sekä julkisten velkakirjojen ja euro-obligaatioiden keskinäinen liikkeeseenlasku

1.      palauttaa mieliin keskinäisten heikkouksien kolmiyhteyden, jossa eräiden jäsenvaltioiden epätasapainoinen finanssipolitiikka on lisännyt entisestään kriisiä edeltäneitä julkisen talouden vajeita, jolloin julkisen talouden markkinatilanne on kiristynyt eräissä jäsenvaltioissa;

2.      korostaa, että luottoluokituslaitokset laskivat Kreikan, Irlannin ja Portugalin valtionvelan luokitusta, millä oli heijastevaikutuksia kaikkiin euroalueen maihin ja sijoittajat siirtyivät spekuloinnin ja riskien välttämisten kannalta parempiin salkkuihin, jolloin Kreikka ja Irlanti eivät enää saaneet markkinoilta rahoitusta kestävällä korkotasolla, mikä johti EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston tarjoamaan rahoitusapuun;

3.      katsoo, että Kansainvälinen työjärjestö (ILO) olisi otettava mukaan EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston avustusohjelmiin;

4.      muistuttaa, että luottoluokituslaitoksilla oli merkittävä asema rahoituskriisin muodostumisessa, kun ne antoivat strukturoiduille rahoitusvälineille virheellisiä luokituksia, joita oli alennettava keskimäärin kolmesta neljään pykälään kriisin aikana; hyväksyy finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän lokakuussa 2010 asettamat periaatteet, jotka ohjaavat siinä, kuinka vähennetään riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista, ja kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon tammikuussa 2011 päättyneen julkisen kuulemisen tulokset;

5.      vaatii järjestämään avoimen tilintarkastuksen valtionvelasta sen alkuperän määrittämiseksi ja velkakirjojen pääasiallisten haltijoiden henkilöllisyyden ja perittävien määrien selvittämiseksi;

6.      toteaa, että jäsenvaltioiden kahden- tai monenkeskiset lähestymistavat ovat uhka taloudelliselle lähentymiselle, rahoitusvakaudelle ja euron uskottavuudelle ja pitää myönteisenä ajatusta talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta, jonka tarkoituksena on ratkaista EU:n liiallisten sisäisten epätasapainoisuuksien ongelma;

7.      painottaa, että julkisen talouden velkakriisi paljasti Euroopan sisäisten epätasapainoisuuksien riskit; korostaa, että EU:n on reagoitava yhtenäisesti, kehitettävä finanssipolitiikan paljon tiiviimpää koordinointia ja tarvittaessa sovellettava yhteistä finanssipolitiikkaa osittain omin varoin rahoitetun EU:n talousarvion turvin sekä otettava käyttöön asiaankuuluvia säännöksiä kriisinhallintaa ja talouspolitiikan yhtenäistämistä varten;

8.      korostaa tarvetta järkeistää jäsenvaltioiden menoja EU:n talousarvion kautta erityisesti aloilla, joilla EU tuottaa enemmän lisäarvoa kuin kansallisilla talousarvioilla saataisiin aikaan;

9.      korostaa, että jäsenvaltioiden kasvunäkymät on katsottava ratkaisevaksi tekijäksi määritettäessä valtionvelkaan liittyvää korkotasoa, erityisesti mitä tulee Euroopan rahoitusvakausvälineen ja vuodesta 2013 alkaen Euroopan vakausmekanismin tarjoamaan tukeen;

10.    antaa tunnustusta erittäin velkaantuneiden jäsenvaltioiden pyrkimyksille saattaa talousarvionsa tasapainoon ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia;

11.    korostaa, että euroalueen jäsenvaltioissa toimivien emopankkien on kannettava osuutensa vastuusta niiden tytärpankkien muissa EU:n jäsenvaltioissa harjoittamista vastuuttomista lainakäytännöistä, jotka esimerkiksi edistivät osaltaan asuntokuplien muodostumista Espanjassa, Irlannissa ja Latviassa ja johtivat näissä jäsenvaltioissa nyt koettaviin talousarviovaikeuksiin; toteaa tämän vuoksi, että rahoitustuen tarjoaminen näille velkaantuneille jäsenvaltioille, jos sellainen on tarpeen, ei ole hyödyksi pelkästään niille, vaan myös niille jäsenvaltioille, joiden emopankit eivät alun alkaen onnistuneet kehittämään vastuullisia lainakäytäntöjä tytärpankeissaan;

12.    korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on systeemistä merkitystä; vaatii toteuttamaan kattavan, sosiaalisesti osallistavan ja yhdenmukaistavan uudistuspaketin, jolla puututaan finanssijärjestelmän heikkouksiin; edellyttää, että on kehitettävä unionin valtiovarainhallinnon käsitettä EMU:n taloudellisen pilarin vahvistamiseksi; kehottaa lisäksi toteuttamaan kilpailukyvyn puuttumiseen pureutuvia rakenteellisia uudistuksia, joissa tarkastellaan EU 2020 ‑strategian tavoitteita sekä valtionvelkakriisin taustalla olevia perustavaa laatua olevia syitä;   korostaa, että jäsenvaltioiden on palattava kestävän julkistalouden ja kasvuasteen tielle julkisia menoja koskevan järkevän politiikan sekä oikeudenmukaisen ja tehokkaan tulojen keräämisen avulla;

13.    kehottaa komissiota tarkastelemaan euro-obligaatioita koskevaa tulevaa järjestelmää tavoitteena määrittää edellytykset, joilla tällainen järjestelmä hyödyttäisi kaikkia siihen osallistuvia jäsenvaltioita ja koko euroaluetta; korostaa, että euro-obligaatiot olisivat kestävä vaihtoehto Yhdysvaltain dollariin sidotuille joukkolainamarkkinoille ja niillä voitaisiin edistää Euroopan valtionvelkamarkkinoiden integroitumista, vähentää lainakuluja, lisätä likviditeettiä, ja talousarvion kurinalaisuutta ja parantaa vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista, edistää koordinoituja rakenteellisia uudistuksia ja tehdä pääomamarkkinoista vakaammat, millä vaalittaisiin ajatusta eurosta maailmanlaajuisena "tukena ja turvana"; muistuttaa, että euro-obligaatioiden yhteinen liikkeeseenlasku edellyttää siirtymistä kohti yhteistä talous- ja finanssipolitiikkaa;

14.    korostaa siksi, että jos euro-obligaatioita lasketaan liikkeeseen, liikkeeseenlaskua olisi rajoitettava siten, että yhteisvastuu koskisi enintään 60 prosentin velkatasoa suhteessa niiden bruttokansantuotteisiin ja että se liitettäisiin kannustimiin julkisen talouden velkaantumisen alentamiseksi tälle tasolle; ehdottaa, että euro-obligaatioiden yleisenä tavoitteena pitäisi olla julkisen talouden velkaantumisen vähentäminen ja moraalikadon välttäminen sekä euroon kohdistuvan keinottelun ehkäiseminen; toteaa, että näiden euro-obligaatioiden saatavuus edellyttäisi sopimista mitattavista velkaantumisen alentamisohjelmista ja niiden täytäntöönpanoa;

15.    toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 125 artiklan tarkistamisesta on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen, ja väliaikainen Euroopan rahoitusvakausväline korvataan pysyvällä Euroopan vakausmekanismilla vuoteen 2013 mennessä; kehottaa muuttamaan Euroopan vakausmekanismin myöhemmässä vaiheessa Euroopan velka-asioita käsitteleväksi virastoksi ja antamaan Euroopan parlamentille voimakkaan aseman tässä sopimusmuutoksessa;

16.    pahoittelee rahoituspalvelualan ammattilaisten osoittamaa sosiaalisen vastuun puutetta, kun nämä eivät ole luopuneet osasta vähintään yhden vuoden bonuksistaan ja luovuttaneet sitä sosiaalisiin hankkeisiin, kuten nuorisotyöttömyyden lieventämiseen unionissa;

II.     Maailmanmarkkinoiden epätasapaino ja globaalin talouden ohjausjärjestelmä

17.    palauttaa mieliin, että USA ja Kiina ovat maailmanmarkkinoiden epätasapainon pääasialliset aiheuttajat, ja kehottaa Kiinaa ryhtymään aktiiviseksi toimijaksi maailmantalouden hallintajärjestelmässä;

18.    panee merkille, että EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin ulkopuolisen kaupan osuus on yli puolet maailmankaupasta, ja että tämä on hiljattain tapahtunut ja odottamaton käänne aikaisempaan tilanteeseen;

19.    korostaa, että globaalin kysynnän tasapainottamiseen tarvitaan epäsymmetrisyyttä: kauppataseeltaan vahvasti ylijäämäisten maiden (kuten Kiina) on monipuolistettava kasvun moottoreita ja lisättävä sisäistä kysyntää, kun taas suuren vajeen omaavien maiden (kuten Yhdysvallat) on lisättävä kotimaan säästämisastetta ja vietävä rakenteelliset uudistukset päätökseen;

20.    korostaa, että rahoitusmarkkinoiden on palveltava reaalitalouden kestävää kehitystä;

21.    tukee G20-ryhmän pyrkimyksiä säännellä hyödykejohdannaisten markkinoita; kehottaa komissiota puuttumaan maataloustuotteiden markkinoilla vallitsevaan hintojen heilahteluun, panemaan kaikki G20-tasolla sovitut puitetoimet täysimääräisesti täytäntöön sekä torjumaan liiallista ja haitallista keinottelua erityisesti EU:ssa käyttöön otettavan rahoitusmarkkinalainsäädännön, markkinoiden väärinkäytöstä annetun direktiivin[6] ja rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin[7] kautta;

22.    palauttaa mieliin raaka-aineiden merkityksen Euroopan unionille sekä elintarviketurvallisuuden ja elintarvikkeiden hintavakauden merkityksen koko maailmalle ja erityisesti kehitysmaille, ja muistuttaa elintarvikkeiden niukkuuden ja niiden hintojen epävakauden aiheuttamista maailmanlaajuisista inflaatiopaineista; kehottaa Euroopan unionia tämän vuoksi vauhdittamaan pyrkimyksiä vähentää riippuvuutta raaka-aineista siten, että parannetaan nopeasti tehokkuusstandardeja sekä edistetään uusiutuvien raaka-aineiden tuotantoa ja käyttöä; toteaa, että kestävien tuotantotapojen on yleistyttävä, jotta voidaan edistää elintarviketurvallisuutta ja elintarvikkeiden hintavakautta, ja samalla on otettava uudelleen käyttöön tarjontaa sääntelevät mekanismit; kehottaa tämän vuoksi lisäämään kaupan avoimuutta ja vastavuoroisuutta; varoittaa lisäksi protektionistisista suuntauksista strategisten raaka-aineiden alalla;

23.    kehottaa parantamaan valtion luottoriskien vaihtosopimuksia koskevan sääntelyn tasoa;

24.    panee merkille kehityskulun, jossa kehittyviin talouksiin tehdään erittäin suuria yksityisiä investointeja, joiden arvioidaan saavuttavan lähes 1 biljoonan dollarin tason vuonna 2011[8]; kehottaa IMF:a laatimaan kehyksen keinottelukuplien muodostumisen ehkäisemiseksi tarkkailemalla maailmanlaajuisia valuuttavirtoja, sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin haitallisten kehityskulkujen ehkäisemiseksi; tunnustaa, että pääoman valvonta ei korvaa asianmukaista talouspolitiikkaa ja että siihen on turvauduttava vasta viimeisenä keinona; korostaa, että valtioiden on toteutettava muita toimenpiteitä kyseisten kuplien muodostumisen torjumisen ohella;

25.    panee merkille rahoitusmarkkinoiden toimijoiden, myös rahoituslaitosten ja valuutanvaihdon, jatkuvaan keskittymiseen mahdollisesti liittyvät riskit reaalitalouden pitkän aikavälin rahoitusolosuhteiden heikentymisen muodossa; kehottaa tästä syystä Euroopan järjestelmäriskikomiteaa seuraamaan tiiviisti rahoitusmarkkinoiden keskittymisen seurauksena mahdollisesti syntyvien järjestelmäriskien kehitystä;

26.    tähdentää, että EU:n tase on kunnossa eikä se pahenna maailmantalouden epätasapainoa, mutta seuraukset EU:n kannalta olisivat merkittäviä, jos Yhdysvaltojen dollarin arvon laskemisen seurauksena epätasapaino purkautuisi hallitsemattomasti; toteaa, että EU:n on koordinoitava kaupan ja valuutan epätasapainoja koskevaa politiikkaansa USA:n kanssa dollarin nopean alamäen välttämiseksi; vaatii Yhdysvaltoja sekä maailmantalouden muita merkittäviä toimijoita varmistamaan, että valuuttahallinnosta muodostuu monenkeskinen pyrkimys, johon osallistuvat kaikki maailman suuret valuutat; pitää myönteisenä maailmantalouden epätasapainoa koskevien indikaattoreiden julkistamista ja pyytää ottamaan kyseiset indikaattorit huomioon makrotaloudellisia toimintalinjoja laadittaessa;

27.    korostaa, että parantaakseen valmiuksiaan kansainvälisenä toimijana EU:n on puututtava useisiin haasteisiin, kuten kilpailukyvyn ja lähentymisen puutteeseen, rahoitusalan riittämättömään vakauteen, heikkoon sisäiseen työllisyyteen ja kasvuun, sisämarkkinoiden ja EMU:n syventämisen myötä kasvaviin sisäisiin epätasapainotiloihin sekä poliittisen painoarvon puuttumiseen kansainvälisellä tasolla, joka johtuu muun muassa EU:n epäyhtenäisestä edustuksesta kansainvälisissä järjestöissä, mitä voitaisiin parantaa panemalla täytäntöön toimenpiteitä euron yhtenäisen edustuksen varmistamiseksi kansainvälisesti, kuten perussopimuksessa todetaan;

28.    palauttaa mieliin, että EU:n on sisäisen ohjelmansa mukaisesti puhuttava yhdellä äänellä ja tarvittaessa edustettava tinkimättä jäsenvaltioita ja vaalittava maailmanlaajuisesti demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, ihmisarvoisia työehtoja ja elinoloja, hyvää hallintotapaa, kestävää kehitystä, vapaata ja reilua kauppaa ja ilmastotavoitteita sekä torjuttava korruptiota, veropetoksia, veronkiertoa ja verokeitaita;

29.    katsoo, että Euroopan olisi pyrittävä tasapainoiseen, vapaaseen ja oikeudenmukaiseen globaaliin kauppasopimukseen, jolla vähennettäisiin kehittyvien talouksien ja kehittyneiden talouksien välisiä ristiriitoja; vaatii purkamaan kaupan esteitä; pitää globaalin kauppasopimuksen puuttumista merkittävänä haittatekijänä, sillä kehittyneet taloudet estävät kehittyviä talouksia toteuttamasta maatalousalan vientihankkeita ja vastaavasti kehittyvät taloudet ovat kehittyneiden talouksien palveluiden vientipyrkimysten tiellä;

30.    korostaa tarvetta avata julkisia hankintoja koskevat markkinat avoimelta ja vastavuoroiselta pohjalta;

31.    korostaa vastavuoroisuutta koskevan hengen merkitystä Euroopan unionin ja sen tärkeimpien strategisten kumppanien suhteissa sekä suhteista saatavia molemminpuolisia etuja; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan unionin pitäisi miettiä, olisiko asianmukaista hankkia välineitä kolmansien maiden valtiontukea koskevien taloudellisten käytäntöjen tutkimiseksi ja sellaisten menettelyjen arvioimiseksi, joiden tavoitteena voisi olla keskeisten teknologioiden siirtäminen EU:n alueen ulkopuolelle;

32.    panee merkille, että tällä hetkellä kansainvälisiä kirjanpitosäännöksiä säätelevä elin International Accounting Standards Board (IASB) velvoittaa vain alueellisesti koottuihin tilinpäätöksiin; vaatii ottamaan käyttöön kirjanpitosääntöä, joilla kaikki yritykset ja säätiöt velvoitetaan maakohtaiseen kirjanpitoon, sekä edistämään kansainvälistä veroyhteistyötä viranomaisten välisillä tiedonvaihtosopimuksilla;

33.    palauttaa mieliin, että on tehtävä kauaskantoisia muutoksia maailmanlaajuiseen talous- ja finanssihallintaan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden edistämiseksi ja kansainvälisten talous- ja rahoituslaitosten yhteensopivan toiminnan varmistamiseksi; kehottaa sisällyttämään Bretton Woodsissa perustetut instituutiot, perustettava maailmantalouden ohjausjärjestelmä mukaan lukien, YK:n järjestelmään, jossa niiden olisi toimittava yhdessä Maailman kauppajärjestö WTO:n, ILO:n ja vielä perustamatta olevan, maailman ilmastoa käsittelevän järjestön kanssa;

34.    kehottaa G20-maita hyväksymään pikaisesti globaaleja ja koordinoituja poliittisia toimia, jotta ne voivat osaltaan edistää vahvaa, vakaata ja tasapainoista maailmanlaajuista kasvua; kehottaa kyseisten maiden parlamenttien ottamista mukaan legitiimiyden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi; kehottaa edelleen uudistamaan ja antamaan lisäresursseja IMF:lle, jotta voidaan lisätä sen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta ja tehdä siitä entistä demokraattisempi, samalla kun vahvistetaan sen roolia jäsentensä talous- ja rahoitusvalvonnan suhteen ja perustaa uskottava turvaverkko maailmantalouden epätasapainon torjumiseksi;

35.    korostaa sitä, että EU:lla olisi oltava yksi edustaja IMF:n johtokunnassa keskipitkällä aikavälillä;

36.    kehottaa ottamaan käyttöön seuraavia uusia rahoitustukijärjestelyjä:

–  uudistettu IMF voisi toimia maailmanlaajuisena hätävaraluotottajana ja tarjota vastapainoa yksittäisten maiden valuuttareservien tarpeelle, jos sen lyhyen aikavälin likviditeettiä ja rahoitusta koskevaa turvaverkkoa vahvistettaisiin;

–  Vuosituhannen kehitystavoitteet: nykyinen kriisi on paljastanut, että rahoitusmarkkinat tarvitsevat kannustimia edistääkseen pitkän tähtäimen investointeja ja kestävää kehitystä; monenkeskisten ja kahdenvälisten kehityspankkien ja -järjestöjen rahoitusroolia olisi päivitettävä ja tehostettava vastauksena kehitysmaiden kasvaviin rahoitustarpeisiin; pääomasiirtojen transaktioveron tuloja voitaisiin käyttää vuosituhattavoitteiden saavuttamisen osarahoittamiseen ja niitä tarvitaan ilmastonmuutostavoitteiden toteuttamiseen; olisi jatkuvasti tutkittava kehitysvälineiden muiden rahoituslähteiden merkitystä, erityisesti velan uudelleenjärjestelyn ja köyhimpien maiden velkojen peruuttamisen sekä rahalähetysten edistämisen; sitoumukset ennakoitavissa olevaan viralliseen kehitysapuun on vahvistettava uudelleen ja on tutkittava innovatiivisia ylimääräisiä rahoituslähteitä kehitysmaiden kutistuvien talouksien aiheuttaman rahoitusvajeen täyttämiseksi; jäsenvaltioiden olisi vahvistettava uudelleen lupauksensa osoittaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen rahoittamiseksi;

–  Välimeren kumppanuusmaissa tapahtuneiden mullistusten ja niihin liittyvien tapahtumien seurauksena EU:n on määritettävä tiiviimmän Euro–Välimeri-yhteistyön poliittiset painopisteet ja sovittava sen rahoituksesta; EU:n joukkovelkakirjalainoja on tässä yhteydessä laajennettava kestävän liikenteen, energia- ja koulutusalan Euro–Välimeri-hankkeisiin, jotka tuottavat lisäarvoa Välimeren molemmilla puolilla;

III.   Perusteet uudelle finanssijärjestelmälle

37.    palauttaa mieliin, että "valuuttasota" ei ajaisi yhdenkään maan tai maiden ryhmän etua ja että se voisi tehdä tyhjäksi kaikki EU:n kansalaisten pyrkimykset vähentää julkisen talouden velkaantumista ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia; panee merkille, että euro on estänyt sellaisen valuuttakriisin syntymisen, joka tavallisesti on usein liittynyt rahoitusalan kriisiin; palauttaa mieliin, että monenkeskinen kauppajärjestelmä, kuten WTO, ei ulota sääntöjään pääomavirtoihin eikä niiden vastapainona ole monenkeskistä finanssijärjestelmää;

38.    palauttaa mieliin G-20-maiden Koreassa asettaman tavoitteen kehittää entistä vakaampaa ja joustavaa kansainvälistä finanssijärjestelmää; on tietoinen kansainvälisen finanssijärjestelmän toimintaa koskevasta maailmanlaajuisesta huolestumisesta ja vaatii pikaisesti suuren harppauksen ottamista asiassa; pyytää siksi uudistamaan kansainvälistä finanssijärjestelmää siten, että varmistetaan systemaattinen ja kattava makrotason talousyhteistyö kestävän ja tasapainoisen globaalin kasvun aikaansaamiseksi;

39.    korostaa, että kansainvälisen finanssijärjestelmän olisi käsiteltävä muun muassa seuraavia asioita:

–  vaihtokurssit: ensimmäisenä vaiheena olisi noudattaa politiikkaa, joka mahdollistaa vaihtokurssien asteittaisen ja asianmukaisen mukautumisen muuttuviin makrotaloudellisiin perustekijöihin;

–  varantovaluutta: kansainvälistä valuuttavarantojärjestelmää olisi uudistettava, jotta varannot eivät aiheuta maailmantalouden epätasapainoa; dollariin perustuva nykyinen kansainvälinen varantojärjestelmä voitaisiin asteittain korvata monenkeskisellä järjestelmällä, joka keskittyisi erityisnosto-oikeuksiin, jotka edustaisivat laajaa koko maailman valuuttojen valuuttakoria, erityisesti Kiinan renminbia ja Brasilian realia;

–  pääomavirrat: monenkeskisten säännösten järjestelmä olisi otettava käyttöön pääomien pitkäaikaisten liikkeiden suosimiseksi, pääomien tavallisen ulosvirtauksen helpottamiseksi ja pirstaloituneiden arvopaperimarkkinoiden aiheuttamien häiriötekijöiden välttämiseksi sekä valtionobligaatiomarkkinoiden avoimen ja sujuvan toiminnan varmistamiseksi, samalla kun vältetään niiden väärinkäyttöä merkantilistisen tai muita hyväksikäyttävän politiikan edistämisen välineinä;

40.    kehottaa lisäksi harkitsemaan pitkällä aikavälillä mahdollisuutta luoda maailmanlaajuinen varantovaluutta, joka perustuisi aluksi erityisnosto-oikeuksien ja IMF:n kehittämiseen ja muunteluun;

IV.   EU:n kilpailukyvyn ja kestävyyden lisääminen sekä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano innovointia sekä työpaikkoja ja kasvua lisääviä investointeja edistämällä

Kilpailukyky, lähentyminen ja Eurooppa 2020 -strategia

41.    kehottaa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson sisältöä määriteltäessä ottamaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja tarpeen selviytyä kaikista EU:n talouden sisäisistä epätasapainoista;

42.    korostaa vastavuoroisesti kannustavan unionin politiikan merkitystä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja työllisyyttä koskevan EU 2020 -strategian toteuttamiseksi, ja sitä on tuettava erilaisin välinein, joita ovat muun muassa tulevaisuuteen suuntautuneet koulutus-, ympäristö-, ilmasto- ja energiastrategiat, energiatehokkuus, uudistettu maatalouspolitiikka, koheesiopolitiikka, innovointi sekä T&K-strategiat, uudistettu EU:n talousarvio ja entistä enemmän näiden yhteisten tavoitteiden tukemiseen linjatut kansalliset talousarviot;

43.    korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian kestävyyttä koskeva tekijä on valtavirtaistettava kaikille asiaankuuluville politiikan aloille, jotta EU:sta tulisi jälleen alan suunnannäyttäjä maailmassa; painottaa, että jotta Eurooppa säilyttäisi kilpailukykynsä globaalissa taloudessa, sen on otettava johtoasema vihreässä muutoksessa kohti resurssitehokasta ja kestävää yhteiskuntaa; korostaa, että laaja-alaiset investoinnit ympäristöystävällisiin infrastruktuureihin, uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ovat erinomainen tapa edistää elpymistä sekä pitkän ajanjakson kasvua ja uusien työpaikkojen luomista;

44.    muistuttaa, että sisämarkkinoiden täyttä potentiaalia ei vielä ole toteutettu ja että tarvitaan uutta poliittista määrätietoisuutta ja päättäväisiä toimia niiden täyden potentiaalin vapauttamiseksi kestävää ja sosiaalisesti osallistavaa kasvua ja työllisyyttä varten; korostaa tarvetta kehittää edelleen Euroopan palvelualaa ja edistää palvelukauppaa;

45.    painottaa, että Eurooppa 2020 -strategian menestys riippuu koko EU:n sitoutumisesta, siitä, miten jäsenvaltiot, kansalliset parlamentit, paikalliset ja alueelliset viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet omaksuvat sen; palauttaa mieliin painokkaiden ja asianmukaisesti toimivien työmarkkinaneuvottelujen ja kollektiivisen edunvalvonnan merkityksen Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä, samoin kuin makrotalouspolitiikkaa ja -toimia koskevien todellisten eurooppalaisten työmarkkinaneuvottelujen merkityksen; toteaa, että nämä toimenpiteet olisi toteutettava laajan konsensuksen aikaansaamiseksi etenemistavasta;

46.    panee merkille alue- ja paikallisviranomaisten lisääntyvän toimivallan ja vastuun; muistuttaa, että kaksi kolmasosaa Euroopan julkisista investoinneista tehdään edelleen valtiotasoa alemmalla tasolla; toteaa, että julkisten investointien toteutus- ja täytäntöönpanotason valinta vaikuttaa hyvin suuresti niiden tehokkuuteen; korostaa tämän vuoksi, että on tärkeää varmistaa, että julkiset investoinnit toteutetaan kaikkein tehokkaimmalla hallinnon tasolla;

47.    kehottaa jäsenvaltioiden kansallisia parlamentteja ja hallituksia toimimaan kansallisessa päätöksenteossaan EU:n kannalta vastuullisella tavalla EU:ta kohtaan ja sisällyttämään EU-ulottuvuuden kansallisiin keskusteluihinsa;

48.    tähdentää, että finanssipolitiikan konsolidoinnin täydennyksenä on oltava myös Eurooppa 2020 -strategiassa esitettyjä keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, jotka koskevat erityisesti uusien työpaikkojen luomista, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä investointeja infrastruktuuriin, resurssitehokkuuteen ja tietoperustaiseen talouteen, jotta kilpailukyky paranee ja sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus lisääntyy; toteaa, että kansallisilla ja EU-tason politiikoilla olisi tuettava strategiaa johdonmukaisesti ja että talousarviokuri voi ilman tarkkaan määritettyä strategiaa heikentää kasvunäkymiä, vähentää kilpailukykyä ja haitata pitkällä ajanjaksolla vakavasti taloutta; muistuttaa, että – koska avoin koordinointimenetelmä on epäonnistunut – EU 2020 -strategiaan olisi sisällyttävä komission jäsenvaltioille laatimia sitovia tavoitteita enimmäis- ja vähimmäisarvoineen sovellettaviksi niiden talouksien tiettyihin makrotaloudellisiin näkökohtiin;

49.    kehottaa komissiota käynnistämään kaikkien jäsenvaltioiden tiukan tilintarkastuksen tiiviissä yhteistyössä Eurostatin kanssa niiden tosiasiallisen taloudellisen aseman määrittämiseksi, jotta voidaan tehdä Eurooppa 2020 -strategiaa, alueellisia hankkeita ja koheesiohankkeita koskevia tosiseikkoihin perustuvia päätöksiä; kehottaa valvomaan kaikki Euroopan unionin rahoitusohjelmia sekä kansallisia ja alueellisia tukia, suosittelee niiden hankkeiden ja ohjelmien tehostamista, joiden onnistuminen on hyvin tärkeää, ja vastavuoroisesti luopumista tehottomista tuista ja talouskehityssuunnitelmista;

50.    korostaa, että erityisesti naiset ovat muita suuremmassa vaarassa ajautua köyhyyteen; toteaa, että lasten köyhyys on lisääntynyt joissakin jäsenvaltioissa kriisin aikana; painottaa, että tätä ei voida hyväksyä ja että kielteiset suuntaukset on pysäytettävä; kehottaa tämän vuoksi kehittämään erityisesti nykyiset valtiosta riippumattomat järjestöt vankaksi verkostoksi, jolla poistetaan lasten köyhyyttä lapsikeskeisin lähestymistavoin, lapsikohtaisin tavoittein ja painottamalla voimakkaasti lasten oikeuksia;

51.    toteaa, että vankat sosiaaliturvajärjestelmät ovat merkittäviä talouden vakauttajia huonoina aikoina; korostaa tämän vuoksi, että vaikka julkista taloutta on vahvistettava, on myös selvästi tarpeen turvata julkisen sektorin palvelut ja säilyttää sosiaaliturvan nykyinen taso; vaatii ottamaan käyttöön toimenpiteitä tuloerojen pienentämiseksi erityisesti puuttumalla nuorisotyöttömyyteen;

52.    korostaa, ettei taloudellinen taantuma saisi hidastaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamispolitiikkojen edistymistä, etenkään kun on kyse naisten työmarkkinoille pääsyä helpottavista politiikoista;

53.    panee merkille kriisin aiheuttamat haasteet, kuten taloudellisen toiminnan huomattavan taantumisen, rakenteellisesta ja pitkäaikaisesta työttömyydestä johtuvan talouskasvun heikkenemisen sekä julkisten ja yksityisten investointien vähenemisen ja kehittyvien talouksien myötä tulleen kilpailun lisääntymisen;

54.    tunnustaa, että EU:n sisällä nykyisin olevan talouden epätasapainon torjumiseen ei riitä "yhden koon" politiikka ja että talouspolitiikan koordinoinnin onnistumiseksi on otettava huomioon EU:n kansallisten talouksien lähtökohdat ja niiden erityispiirteet; korostaa talouden koordinoinnin tarvetta ja sitä, että on edistyttävä kestävään julkiseen talouteen palaamisessa;

55.    kehottaa lisäämään kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion välistä yhteentoimivuutta ja täydentävyyttä; katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on keskityttävä Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiin painopistealueisiin ja varmistettava sellaisten lippulaiva-aloitteiden riittävä rahoitus, joissa EU jakaa toimivallan jäsenvaltioiden kanssa, mikä voi tarjota vahvaa eurooppalaista lisäarvoa;

56.    korostaa, että sekä maatalous- että koheesiopolitiikan on oltava tärkeässä roolissa Eurooppa 2020 -strategian tukemisessa; on vakuuttunut siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamista on jatkettava maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisen yhteydessä; katsoo, että strategian menestys perustuu EU:n politiikan yhtenäisyyden varmistamiseen ja että siinä olisi oltava mukana niinkin erilaisia näkökulmia kuin kansallisten ja unionin talousarvioiden yhteensovittaminen myös YMP:n ja koheesiorahastojen osalta takaamalla esimerkiksi resurssien oikeudenmukaisen jakamisen jäsenvaltioiden ja alueiden kesken selkeiden ja lähentymistä ja kilpailukykyä edistävien tavoitteiden pohjalta kiinnittäen erityistä huomiota suurimmassa tarpeessa oleviin jäsenvaltioihin ja alueisiin sekä koulutusta, innovointia ja tutkimus- ja kehittämismenoja koskeviin politiikkoihin;

57.    palauttaa lisäksi mieliin, että Eurooppa 2020 -strategia on uskottava vain, jos sen taustalla on riittävästi taloudellisia resursseja, ja siksi kannattaa seuraavaa:

–  johdonmukaisten päätelmien hyväksyminen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä ja EU:n talousarvion kohdentaminen toimiin, joilla edesautetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista;

–  EU:n varojen jakaminen niiden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen merkityksen ja tehokkuuden perusteella; jäsenvaltioiden käyttämättä jääneet varat voitaisiin kohdentaa uudelleen EU:n tason julkiseen investointiin, joka on tarkoitettu kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä edistäviä yhteisiä hankkeita tai ohjelmia varten, kuten esimerkiksi investoinnit infrastruktuurin, koulutuksen, innovoinnin, tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen aloilla;

–  varojen käyttämistä ja investointihankkeiden tehokasta toteutusta koskevan teknisen tuen tarjoaminen;

–  Euroopan investointipankin (EIP) entistä näkyvämpi asema rakennerahastojen vauhdittavan roolin ja vipuvaikutuksen vahvistamisessa;

–  innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittäminen ja mahdollisimman tarkoituksenmukainen käyttäminen, johon osallistuvat erityisesti EIP ja Euroopan investointirahasto (EIR) sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) (esim. avustusten ja lainojen yhdistäminen, riskipääomavälineet, uudet riskinjakovälineet ja vakuudet);

–  toimet yksityisten säästöjen ohjaamiseksi pitkän ajanjakson investointeihin asianmukaisten kannustimien ja välineiden avulla;

–  kehitetään pitkän aikavälin investointien innovatiivista rahoitusta, jossa yhdistyvät sekä yksityiset että julkiset varat,

–  joukkovelkakirjalainojen käyttöönotto yksityisen pääoman keräämiseksi täyttämään Euroopan infrastruktuurihaasteiden tarpeita;

–  toimet, joilla varmistetaan pitkän aikavälin investointeihin liittyvien merkittävästi suurempien riskipääomasummien saatavuus;

–  toimet, joilla varmistetaan rahoituksen helpompi saatavuus ja byrokratian vähentäminen, erityisesti pk-yritysten osalta, noudattaen samalla tiukkoja avoimuusstandardeja;

Energia- ja liikennepolitiikan toimet ja sisämarkkinat

58.    katsoo, että Euroopan energiayhteisön perustaminen on merkittävä poliittinen hanke niiden Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta, jotka koskevat uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen vauhdittamista samalla kun maksimoidaan energiatehokkuus, EU:n energiahuollon riippumattomuuden lisäämistä ja aidosti yhteenliitettyjen energiamarkkinoiden luomista; korostaa energiapolitiikkansa ulkoisen ulottuvuuden merkitystä;

59.    uskoo, että öljyä ja maakaasua tuottavien valtioiden ja kuluttajavaltioiden ja erityisesti eurooppalaisten valtioiden välisiä suhteita olisi lujitettava, ottaen huomioon myös Välimeren alueen poliittisen maaston hiljattaisen kehityksen; pitää välttämättömänä panna kiireesti täytäntöön yhteinen kestävää energiaa ja raaka-aineiden hankintaa koskeva politiikka, jotta vältetään kielteiset vaikutukset, jotka voivat viivästyttää Euroopan talouden elpymistä ja sen tulevaa kehitystä;

60.    korostaa sitä keskeistä asemaa, joka energiavarojen tehokkaan käytön periaatteen valtavirtaistamisella kaikkeen EU:n politiikkaan on EU:n kilpailukyvyn varmistamisen kannalta, mukaan lukien innovatiivisten uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen sekä uudet keinot vähentää tuotantopanoksia, välttää jätteiden syntymistä, parantaa resurssivarastojen hallinnointia, muuttaa kulutustapoja sekä parantaa logistiikkaa ja varmistaa tuotantoprosessien ja johtamis- ja liiketoimintamenetelmien optimointi sen takaamiseksi, että tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa noudatetaan elinkaarilähestymistapaa "kehdosta hautaan";

61.    palauttaa mieliin, että energian ja raaka-aineiden saatavuus ja niiden tehokas käyttö ovat ratkaisevassa asemassa EU:n yleisen kilpailukyvyn varmistamisessa; korostaa, että säilyttääkseen kilpailukykynsä pitkällä ajanjaksolla EU:n on oltava maailman johtoasemassa energiansäästöjen ja energiatehokkuuden edistämisessä, uutta ympäristöystävällistä teknologiaa koskevassa tutkimuksessa ja siihen investoimisessa, energiatarjonnan monipuolistamisessa ja järkeistämisessä sekä uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja niiden entistä laajemmassa hyödyntämisessä; muistuttaa, että riippuvuuden vähentäminen tuontienergiasta ja -raaka-aineista myötävaikuttaa EU:n kilpailukyvyn varmistamiseen ja auttaa myös saavuttamaan EU:n inflaatiotavoitteet;

62.    korostaa, että kestävään liikennepolitiikkaan, erityisesti eurooppalaisten liikenneverkkojen laajentamiseen, on kiinnitettävä tiiviisti huomiota, ja samalla se, että epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden mahdollisuuksia käyttää näitä verkostoja parannettaisiin rakennerahastojen ja koheesiorahaston tuella, auttaisi huomattavasti lujittamaan sisämarkkinoita; korostaa, että on tärkeää, että käytettävissä on tehokas ja yhteenliitetty liikennejärjestelmä, joka edistää henkilöiden, pääomien, tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta ja talouskasvua; korostaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T-verkkojen) merkitystä merkittävän eurooppalaisen lisäarvon tuottamiselle, koska niiden avulla voidaan poistaa pullonkauloja ja fyysisiä esteitä, kuten erilaiset raideleveydet, sekä varmistaa rajat ylittävä infrastruktuuri;

63.    katsoo, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketti on keskeinen poliittinen aloite, jolla tuetaan Eurooppa 2020 -strategian perusteita ja lippulaiva-aloitteita, joilla pyritään hyödyntämään sisämarkkinoiden kasvumahdollisuudet täysimääräisesti ja toteuttamaan sisämarkkinat Montin mietinnön hengessä; korostaa, että kriisi on selvästi osoittanut, että EU:n teollista perustaa ja innovointimahdollisuuksia on lujitettava helpottamalla markkinoille pääsyä ja liikkuvuutta sekä torjumalla sosiaalista ja alueellista pirstoutumista kaikkialla EU:ssa;

Liikkuvuus ja siirtolaisuus

64.    painottaa, että lähialueillamme tapahtuneet suuret kansannousut sekä väestön ikääntyminen EU:ssa edellyttävät yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa; korostaa, että työmarkkinoille pääsyn helpottamista ja parempaa liikkuvuutta on rohkaistava myöntämällä kaikille työntekijöille yhtäläiset työehdot ja sosiaaliset olosuhteet ja oikeudet, mukaan lukien ammattipätevyyden ja tutkintojen tunnustaminen kaikkialla EU:ssa, sekä antamalla mahdollisuuden sosiaaliturva- ja eläke-etuuksien siirtoon Euroopan sisämarkkinoiden vahvistamiseksi;

65.    pitää Schengenin sopimusta edelleen poikkeuksellisena saavutuksena EU:n kansalaisille ja katsoo, että se on turvattava; vaatii, että tähän liittyvää yhteistyötä on lujitettava edelleen; esittää vakavan huolensa Schengenin sääntöihin kaavailtujen muutosten johdosta; vaatii, että Euroopan parlamentin on saatava osallistua asianmukaisesti lainsäädäntöprosessiin ja korostaa, että on tärkeää ehkäistä jäsenvaltioita ryhtymästä yksipuolisiin toimiin tällä alalla; palauttaa mieleen, että Schengenin sopimuksen hyväksyminen edusti askelta kohti EU:n tiiviimpää integraatiota ja että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva periaate on turvattava;

66.    kehottaa kehittämään EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja on tyytyväinen komission ehdotuksiin uusista laillisista tavoista tulla työskentelemään EU:hun; korostaa tarvetta uudistaa nykyistä sinisen kortin järjestelmää (laajentamalla sitä kattamaan paljon enemmän työtehtäviä ja ammatteja); toteaa, että EU:n työnantajat ovat yhä riippuvaisempia siitä, että EU:n ulkopuolisista maista tulevat henkilöt ottavat vastaan työpaikkoja maatalouden, puutarhaviljelyn, matkailun, vanhusten hoidon ja sairaanhoidon kaltaisilla aloilla, sillä yhä vähemmän EU:n kansalaisia on saatavilla työntekoon näillä aloilla; katsoo, että kausityöntekijöitä koskevalla komission ehdotuksella on tarjottava näille usein haavoittuville ja ongelmille alttiina oleville työntekijöille paremmat olosuhteet ja turvallinen oikeudellinen asema heidän suojaamisekseen hyväksikäytöltä;

Pienet ja keskisuuret yritykset, innovointi sekä tutkimus ja kehitys

67.    suosittelee, että komissio kannustaa ja helpottaa pk-yritysten pääomarahoitusta joko riskipääomalla tai pörssissä, lisäämällä rakennerahastojen antamaa tukea ja vähentämällä velkaantumisastetta etenkin kun on kyse korkean teknologian uusista yrityksistä, jotka tarvitsevat kipeästi pääomaa tutkimukseen ja kehitykseen; korostaa tarvetta vahvistaa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) takuuvälinettä ja yksinkertaistaa pk-yritysten rahoituksen saatavuutta; huomauttaa, että on erityisen tarpeellista rohkaista ja tukea naisyrittäjiä;

68.    tunnustaa sosiaalisen talouden (kolmas sektori) tehtävän Euroopassa ja sen merkityksen innovaatioiden edistämisessä; korostaa, että EU:ssa tarvitaan vihreitä ja resurssitehokkaita julkisia hankintoja koskevaa uutta ja strategista politiikkaa tasapuolisen ja kilpailukykyisen innovointisektorin tukemiseksi;

69.    vaatii antamaan Euroopan investointipankille ja Euroopan investointirahastolle johtavan aseman EU:ssa pk-yrityksille myönnettävien varojen vapauttamisessa käyttämällä yksinkertaisempia ja selkeämpiä menetelmiä, toimien näin yhteistyössä jäsenvaltioiden rahoituslaitosten kanssa ja välttäen jäsenvaltioiden jo olemassa oleviin rakenteisiin nähden rinnakkaisten järjestelmien perustamista, jotta pk-yritykset voivat helposti löytää tavanomaisen aloituspisteensä; suosittelee, että Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto toimisivat eräänlaisena suodattimena, joka keskittyisi asianmukaisiin painopistealueisiin Eurooppa 2020 -strategian puitteissa talouden, työllisyyden ja ympäristön kestävyyden vahvistamiseksi ja resurssien tehokkaan käytön lisäämiseksi, toimisi valikoitujen pk-yritysryhmien neuvonantajina ja joka ottaisi osaa keskusteluihin pankkien ja niiden riskinhallintaryhmien kanssa, jotta pk-yrityksiä voitaisiin auttaa pitkän aikavälin lainojen saamisessa; kehottaa hyödyntämään kunnolla EIP:n rahoitusvalmiuksia;

70.    kehottaa jäsenvaltioita jouduttamaan eurooppalaisia pienyrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa (2008) ja sen uudelleentarkastelussa, jonka komissio julkisti 23. helmikuuta 2011, vahvistettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa hallinnollisten taakkojen keventämiseksi, pk-yrityksen rahoituksen saannin helpottamiseksi ja pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseksi;

71.    korostaa, että seuraavan sukupolven EU-rahoitusohjelmissa on järjestelmällisesti tuettava innovatiivisia ja työpaikkoja luovia pk-yrityksiä niin sisämarkkinoilla kuin maailmanlaajuisestikin; korostaa, että on helpotettava yritysten nopeaa perustamista uutta teknologiaa hyödyntämällä, parannettava niiden rahoitusta, kevennettävä hallinnollista taakkaa ja edistettävä niiden kansainvälistymistä; pitää teollisuuden osuus- ja vähittäispankkijärjestelmän keskeisen tehtävän tunnustamista erittäin toivottavana, sillä ne takaavat pk-yritysten todellisen avustus- ja tukistrategian optimoinnin;

Verotus

72.    korostaa, että EMU ja sisämarkkinat edellyttävät kansallisten veropolitiikkojen voimakkaampaa koordinointia; korostaa, että verotuksen laatua pitäisi parantaa oikeanlaisten kannustimien tarjoamiseksi työllistämiseen, innovointiin ja pitkäaikaisiin investointeihin; pyytää komissiota tarkastelemaan talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä jäsenvaltioiden verojärjestelmien selviytymiskykyä, jotta niiden verouudistukset kestävät talouden heilahteluja eivätkä välttämättä perustu verokantoihin, jotka ovat hyvin suhdanteellisia tai joiden tiedetään olevan alttiita kuplille;

73.    tukee komissiota sen pyrkimyksissä vähentää haitallista verokilpailua, veronkiertoa, veropetoksia ja verokeitaita EU:ssa ja sen ulkopuolella, parantaa veronkantojärjestelmien tehokkuutta ja ottaa käyttöön yhteinen ja konsolidoitu yritysverokanta, jolle asetetaan myöhemmin ohjeelliset veroluokat, sekä erityinen yritysten yksinkertaistettu verotusjärjestelmä; pitää myönteisenä komission suunnittelemaa alv-strategiaa, jolla pyritään luomaan aukoton petosten estämisjärjestelmä;

74.    toteaa, että veropetosten ja veronkierron torjumisen ja veronkannon parantamisen, myös kolmansien maiden osalta, on oltava keskeinen osa jäsenvaltioiden nykyisiä, julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviä toimia;

75.    pitää kyseistä liikettä keskeisen tärkeänä tässä yhteydessä, kun jäsenvaltioiden on karsittava talousarvioitaan; ottaa huomioon, että verokilpailu on hyväksyttävää silloin, kun se ei vaaranna jäsenvaltioiden kykyä kerätä kohtuullisiksi katsomiaan veroja, ja muistuttaa, että haitallisen verokilpailun minimoimiseksi pitäisi kehittää ratkaisuja;

76.    katsoo, että EU:n varojen jakamisen yhteydessä pitäisi ottaa huomioon jäsenvaltioiden verotusstrategiat ja halukkuus osallistua veronkiertoa koskevaan yhteistyöhön ja tiiviimpään koordinointiin verotuksen alalla;

77.    panee merkille, ettei käytössä ole veroparatiisien yhteistä määritelmää; kehottaa sopimaan ainakin yhdestä EU:n yhteisestä määritelmästä odotellessa yleismaailmallisesta määritelmästä sopimista;

Työllisyys

78.    korostaa, että uudet ja paremmat työpaikat ovat ennakkoehto oikeudenmukaista, ympäristöystävällistä ja älykästä kasvua koskevan strategian toteuttamiseksi, ja vaatii siksi, että:

–  uusia työpaikkoja on luotava sukupuolineutraalin lähtökohdan takaavalla tavalla innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen perustuville aloille, kuten energia- ja ympäristösektoreille;

–  nykyistä EU:n tukea, jota jäsenvaltiot voivat saada Euroopan sosiaalirahastosta suoraan työpaikkojen luomiseen, on tehostettava;

–  naisten, ikääntyvien työntekijöiden ja maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille ja työttömyyden vähentämistä (erityisesti nuorten keskuudessa) helpottavia toimia on lisättävä (naisten kohdalla erityisesti lisäämällä jatkuvasti kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja);

–  opetuksen ja ammattikoulutuksen laatua on parannettava ja elinikäistä oppimista ja yrittäjyyttä on edistettävä tehokkaasti työntekijöiden työllistettävyyden parantamiseksi ja kilpailukykyisen inhimillisen pääoman kehittämiseksi;

–  kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten romanien ja vammaisten, työllistymismahdollisuuksia ja sosiaalisen osallisuuden ohjelmia on kehitettävä;

–  kestäviä, kohtuullisen tulotason takaavia korkealuokkaisia työpaikkoja on luotava maatalouteen ja maaseudulle;

–  pimeää työtä on torjuttava;

79.    huomauttaa, että suurin osa työttömyydestä jäsenvaltioissa, joissa toteutetaan parhaillaan julkisen talouden säästötoimenpiteitä, johtuu yleisen taloudellisen toiminnan vähenemisestä, ja että pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut hälyttävällä tavalla; toteaa, että pitkäaikaistyöttömyyteen on puututtava kiireesti, koska se voi haitata vakavasti pitkän aikavälin kasvua kyseisissä maissa ja heikentää siten koko unionin kilpailukykyä;

80.    toteaa, että nykyisen kriisin seurauksena EU:n työmarkkinat saattavat pysyä pirstoutuneina niin, että pitkällä aikavälillä osaava työvoima keskittyy jäsenvaltioihin, joiden talous on nyt tasapainossa, ja toisaalta suurtyöttömyys ja pula kilpailukykyisestä työvoimasta keskittyvät jäsenvaltioihin, joihin kriisi on vaikuttanut voimakkaimmin ja jotka ovat myös velkaantuneimpia;

81.    katsoo, että hallinto- ja ohjausjärjestelmää on vielä käsiteltävä pitkän aikavälin investointeja ja työpaikkojen luomista koskevien johdon kannustimien osalta; ehdottaa, että kaikkien yli 250 henkilöä työllistävien ja liikevaihdoltaan yli 50 miljoonan euron pörssiyhtiöiden yhteiskunta- ja ympäristövastuuta olisi arvioitava erityisessä vuosikertomuksessa;

Koulutusstrategia

82.    korostaa lapsena annettavan opetuksen sekä ammatti-, yliopisto- ja aikuiskoulutuksen merkitystä innovoinnille ja kasvulle ja painottaa joustoturvan asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä; korostaa, että perus- ja ammattikoulutusjärjestelmiä on mukautettava, jotta ihmiset saisivat tietoa ja taitoja, joilla turvataan parempi työllisyyden taso, tuottavuus, kasvu ja kilpailukyky;

83.    ehdottaa, että perustetaan Erasmus-ohjelmaa vastaava EU:n työharjoitteluohjelma, johon yksityinen sektori otetaan kunnolla mukaan; katsoo, että kyseiseen ohjelmaan olisi otettava mukaan yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ammattikoulujen, teollisuuden, rahoitusmarkkinoiden, pk-yritysten ja suuryritysten klustereita ja että hankkeen pitäisi tarjota kansalaisille, myös haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, koulutusmahdollisuuksia ja erityisesti tietoon perustuvan talouden piiriin kuuluvia siirrettäviä taitoja elinikäisen oppimisen edistämiseksi;

84.    tukee voimakkaasti Euroopan korkeakouluopetuksen laadun parantamista koskevien toimien käyttöönottoa muun muassa madaltamalla entisestään opiskelijoiden liikkuvuuden esteitä, parantamalla korkeakoulujen ja liike-elämän välisiä yhteyksiä ja edistämällä yrittäjyyttä yhteiskunnassa; ehdottaa ottamaan käyttöön eurooppalaisen innovaatiostipendin, jolla pyritään osaltaan edistämään innovointialoilla tarvittavia tietoja ja taitoja samalla, kun luodaan EU:n laajuisia verkostoja ja tehdään yhteistyötä; uskoo, että tämä stipendi olisi kiinnostaisi kussakin jäsenvaltiossa käynnistetyissä ja toteutetuissa ammattikoulutusohjelmissa olevia nuoria;

85.    korostaa, että EU:ssa ja jäsenvaltioissa on luotava edellytykset yksityisen ja julkisen sektorin tutkimus- ja kehitysinvestointien lisäämiselle; toteaa, että yliopistot saavat rahoitusta pääasiassa kansallisista talousarvioista, joihin kohdistuu jo vakauttamispaineita; kannustaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden yliopistojen rahoitusta koskevat järjestelmät on suunniteltu lisäämään EU:n valmiuksia teknologiseen kehittämiseen ja innovointiin ja uusien työpaikkojen luomiseen;

86.    katsoo, että jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälin budjettitavoitteita arvioitaessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota julkisiin opetus-, tutkimus- ja ammattikoulutusmenoihin, jotta jäsenvaltioita kannustettaisiin investoimaan enemmän opetus- ja koulutusalaan;

87.    tukee Euroopan yliopistojen liiton vaatimusta, että korkeakoulutuksen julkisen rahoituksen osuus on nostettava 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta; katsoo, että tämä tavoite edellyttää kyseisten menojen laadullista tarkastelua vakaus- ja kasvupaketin arvioinnin yhteydessä;

88.    kehottaa parantamaan koulutusta sellaisiin työpaikkoihin, jotka eivät edellytä yliopisto-opintoja, kehittämällä oppisopimusjärjestelmää;

V.  EU uudelleentarkastelussa: mitä Euroopan talouden ohjausjärjestelmän jälkeen

89.    painottaa, että Euroopan unioni on risteyskohdassa: joko jäsenvaltiot päättävät yhdistää voimansa integraation syventämiseksi tai EU:n jäsenvaltiot saattavat ajautua erilleen päätöksentekotasolla vallitsevan pysähtyneisyyden ja talouksien epätasapainon vuoksi;

90.    varoittaa protektionismille ja populismille alttiiseen pirstoutuneeseen unioniin vetäytymisen vaaroista;

91.    kehottaa syventämään demokraattista poliittista unionia, jossa unionin toimielimille annettaan vahvempi rooli yhteisten toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; painottaa unionin demokraattisen legitimiteetin ja valvonnan vahvistamisen merkitystä;

92.    korostaa, miten tärkeää on kunnioittaa Euroopan yhdentymishankkeen perusperiaatteita eli jäsenvaltioiden tasa-arvoa, solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä; kiinnittää huomiota siihen, että näiden periaatteiden noudattaminen edellyttää tehokasta puuttumista sisäiseen epätasapainoon ja merkittävää lähentymiskehitystä, joka saavutetaan euroalueen jäsenvaltioiden ja muiden jäsenvaltioiden välisellä koordinoinnilla;

93.    korostaa, että unioni tarvitsee vahvemman komission, jonka on oltava suuremmassa selontekovastuussa parlamentille ja jolla on merkittävä asema kansalaisten pääasiallisena edustajana, erityisesti kun tarvitaan foorumia rajat ylittävälle julkiselle keskustelulle, ottaen huomioon, että kansallisilla päätöksillä on heijastusvaikutuksia esimerkiksi talous- ja sosiaalihallinnon alalla;

94.    korostaa, että talouden ohjausjärjestelmä sekä talous-, finanssi- ja sosiaalipolitiikan yhtenäistäminen on toteutettava yhteisömenetelmällä ja unionin toimielinten johdolla niin, että jäsenvaltioiden parlamentit osallistuvat asiaan täysipainoisesti;

95.    katsoo, että Euroopan järjestelmäriskikomiteaa ja kolmea Euroopan valvontaviranomaista koskeva uusi lainsäädäntö on askel oikeaan suuntaan, mutta katsoo, että edistystä on jatkettava erityisesti järjestelmän kannalta tärkeiden laitosten, kuten erittäin velkaantuneiden organisaatioiden suoran unionin tason valvonnan ja yhden ainoan sääntökokonaisuuden noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että uusille virastoille on myönnettävä niiden kasvavien velvollisuuksien mukaiset henkilö- ja rahoitusresurssit;

96.    katsoo, että talouden vakauttamiseen tarkoitettujen valvontatoimien lisäksi tarvitaan mahdollisia kuplia koskevaa valvonta- ja ennaltaehkäisymekanismia ja pääoman optimaalista kohdentamista makroekonomisten haasteiden pohjalta, ja että myös reaalitalouteen on investoitava; katsoo myös, että veropolitiikkaa on käytettävä tähän tarkoitukseen;

97.    pyytää komissiota tekemään lisäehdotuksia sellaisten rahoitusmarkkinoiden rakenteiden sääntelystä, joiden koko, asema järjestelmässä, monimutkaisuus tai keskinäisten yhteyksien laajuus voi olla uhka rahoitusalan vakaudelle ja sääntelyviranomaisten valmiuksille vastustaa niiden vaatimuksia, ja sisällyttämään ehdotuksiin toimia, joiden avulla valvojat voivat saada yleiskuvan rakenteiden toiminnasta, varjopankkijärjestelmä ja niiden vivutus mukaan lukien; kehottaa komissiota tarkastelemaan sääntelyn vaihtoehtoja, kuten ylärajan asettamista tai suuren koon tai liiketoimintamallien houkuttelevuuden vähentämistä;

98.    korostaa, että julkisen talouden velkakriisin selvittäminen ja EU:n kilpailukyvyn, lähentymisvauhdin ja solidaarisuusasteen parantaminen edellyttävät muutosta unionin toimivaltuuksissa ja menoissa;

99.    toteaa, että rahaliittoa vastaavan demokraattisen poliittisen unionin ja taloudellisen integraation syventämiseksi kaikki EU:n talousarvion asiaankuuluvat menot on järkeistettävä tehokkaasti koko EU:n ja muita vähemmän kilpailukykyisten alueiden kilpailukyvyn parantamiseksi, jotta Euroopan taloudellinen voima voidaan maksimoida sen kansalaisten edun mukaisesti samalla kun säilytetään tai palautetaan sopiva sosiaalinen tasapaino; katsoo näin ollen, että EU:n talousarvio on nostettava tasolle, joka vastaa 5–10 prosenttia unionin BKT:stä; pyytää, että samalla kun EU:n talousarvoa korotetaan omien varojen pohjalta politiikan ja toimenpiteiden rahoittamiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan, energia- ja liikennepolitiikan, kehitysyhteistyön sekä tutkimuksen ja kehittämisen aloilla, kansallisia talousarvioita olisi pienennettävä, jottei kansalaisten verotus kiristy;

100.  korostaa, että talous- ja sosiaalipolitiikan välistä tasapainoa on parannettava esimerkiksi vahvistamalla makro- ja sosioekonomista vuoropuhelua ja antamalla sille institutionaaliset puitteet;

101.  palauttaa mieliin, että Euroopan unionin legitiimiys perustuu sen vaalimiin demokraattisiin arvoihin, päämääriin, joihin se pyrkii, ja sen käytössä oleviin toimivaltuuksiin, välineisiin ja toimielimiin; katsoo, että Euroopan taloudellisen integraation syventäminen on välttämätöntä sekä euroalueen ja koko unionin vakauden varmistamiseksi ja että tämä edellyttää lisää muutoksia, jotka koskevat euroalueen ulkoista edustusta, määräenemmistöäänestystä yritysverokannasta, toimia veronkierron torjumiseksi, valtion velkakirjojen ja euro-obligaatioiden mahdollista keskinäistä liikkeeseenlaskua tiukan finanssipolitiikan edistämiseksi, EU:n lainavalmiuksia, talous- ja sosiaalipolitiikan tasapainottamista, EU:n talousarvion omia varoja ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin asemaa;

102.  katsoo, että talouden ohjausjärjestelmää koskevat poliittiset päätökset eivät saisi vaarantaa EU:ssa tehtyjä sitoumuksia, jotka heijastavat kaikkien jäsenvaltioiden tavoitteita ja etuja, ja että tällaisten päätösten pitäisi perustua perussopimukseen ja niitä pitäisi viedä eteenpäin siten, että Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti osallistuvat prosessiin täysimääräisesti toimieliminä ja valvovat sitä;

103.  vaatii kokonaisvaltaista strategiaa, jolla unioni vastaa edessään oleviin haasteisiin ja jonka kulmakivenä on vahvistettu talouden ohjausjärjestelmä; kehottaa myös säilyttämään määrätietoisuuden jatkettaessa julkisen talouden vakauttamistoimia, tavoiteltaessa kestävää kasvua, tehostettaessa rakenneuudistuksia ja toteutettaessa pankkialan korjaustoimenpiteitä; panee merkille neuvoston ehdotuksen euroa koskevaksi laajennetuksi sopimukseksi, joka on osa Euroopan parlamentin ja neuvoston välisten neuvottelujen kohteena olevaa talouden ohjausjärjestelmää koskevaa toimenpidepakettia;

104.  ehdottaa Euratom-sopimuksen korvaamista Euroopan energiayhteisöllä, jonka velvollisuus olisi tehokasta energialähteiden yhdistelmää silmällä pitäen huolehtia uusista sähköntuotantolaitoksista, myös uusiutuvasta energiasta, energiatehokkuudesta, siirtokapasiteetista, varastoinnista ja toimitusvarmuudesta, neuvotteluista kolmansien maiden kanssa sekä yleispalvelun saatavuudesta kohtuulliseen hintaan;

105.  katsoo, että nämä toisiinsa liittyvät kysymykset olisi käsiteltävä yhdessä vakausmekanismin edellyttämien sopimusmuutosten kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 48 artiklan 3 kohdan mukaisesti koolle kutsuttavassa valmistelukunnassa;

106.  katsoo, että jos näin ei tapahdu, on syytä siirtyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan mukaiseen tehostettuun yhteistyöhön, jotta euroalue voisi toimia demokraattisesti ja tehokkaasti;

107.  palauttaa mieleen, että unionin kriisin laukaisemiseksi toteuttamien toimien on perustuttava unionin yhdentymiskehityksen syventämiseen, yhteisömenetelmän noudattamiseen, parlamenttien välisen vuoropuhelun vakiinnuttamiseen, sosiaalisen vuoropuhelun vaalimiseen, hyvinvointivaltion vahvistamiseen tukemalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta, työpaikkojen luomista ja kestävää kasvua, sekä sosiaalisen markkinatalouden ja sen arvojen kehittämiseen yhtenä Euroopan unionin keskeisestä tavoitteista, jotta kaikki kansalaiset voidaan koota perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin arvoihin perustuvan Euroopan yhdentymishankkeen ympärille;

108.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, euroryhmän puheenjohtajalle, Euroopan keskuspankille, Euroopan investointipankille, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä työmarkkinaosapuolille.

• [1]  EUVL C 230 E, 26.8.2010, s. 11.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0376.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0080.
• [4]  ,Eurostat, Statistics in focus, 9/2010, Population and social conditions http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-SF-10-009/EN/KS-SF-10-009-EN.PDF
  ja Euroopan komissio, työllisyystilanne Euroopassa 2010 (http://ec.europa.eu/employment_social/eie/executive_summarys_en.html#top).
• [5]  European Commission, Impact of the current Economic and Financial crisis on potential output, Occasional Papers 49, June 2009, Table V, Page 33 (http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/publication15479_en.pdf).
• [6]  Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28. tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/6/EY (EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16).
• [7]  Rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).
• [8]  Kansainvälisen valuuttarahaston sisäinen asiakirja / kannanotto, 19. helmikuuta 2010, SPN/10/04: "Capital Inflows: The Role of Controls".

PERUSTELUT

Toimivaltuudet ja niiden voimassaolon pidentäminen

Euroopan parlamentti asetti 7. lokakuuta 2009 tekemällään päätöksellä erityisvaliokunnan käsittelemään rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä.

Euroopan parlamentti antoi 20. lokakuuta 2010 päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi, joka perustui erityisvaliokunnan 29. syyskuuta 2010 hyväksyttyyn välimietintöön.

Jos erityisvaliokunnan toimikausi olisi kuitenkin katkaistu kesken rahoitus-, talous- ja sosiaalialan myllerrystä, Euroopan parlamentin olisi nähty pitävän kriisiä jo ratkaistuna, vaikka rahoitusmarkkinoiden vakaudesta ei ollut vielä tietoakaan, ja kansalaiset ja yritykset olivat edelleen vaikeuksissa taloudellisten ja sosiaalisten uhkien osalta. Vuosien 2007–2009 rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi oli haasteellinen talous- ja rahaliiton nykyisen ohjausjärjestelmän kannalta. EU joutui kohtaamaan perustamisensa jälkeen vakavimman talous- ja sosiaalikriisinsä sekä euron vakautta koskevan ennennäkemättömän ja vaikean uhan, jolla oli vakavia seurauksia EU:n taloudelliselle ja sosiaaliselle vakaudelle ja yhteenkuuluvuudelle. Pahimmassa vaiheessa koko talous- ja rahaliiton, sisämarkkinoiden ja Euroopan unionin sosiaalisen perustan olemassaolo olivat vaakalaudalla.

Nämä havainnot ja haasteet esiteltiin välimietinnössä. Erityisvaliokunnan tähän mennessä suorittama työ on mahdollistanut tätä kriisiä koskevan syvällisen ja kokonaisvaltaisen ymmärryksen kokoamisen, johtopäätösten tekemisen ja tärkeiden suositusten antamisen. Julkiset investoinnit ja finanssipoliittiset näkökohdat ovat olleet yksi painopistealue, ja tätä asiaa koskevat löydökset on ainakin talousarvioon liittyen vietävä eteenpäin, ja siitä vastaisi ehdotettu Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä erityisvaliokunta.

Edellä esitetyn johdosta rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan toimikauden pidentäminen edellyttää, että:

– kehittää EU:n kestävän kasvun mallia koskevia suosituksia, jotka täydentävät Euroopan parlamentin jo hyväksymiä erityisvaliokunnan suosituksia. Nämä lisäsuositukset olisi sitten otettava huomioon edellä mainitussa Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa.

– perustaa jäsenvaltioihin julkisen talouden velkakriisistä selviämiseen tarkoitettuja mekanismeja ja koordinoituja toimia ja estää sen toistuminen puuttumalla kriisin taustoihin samalla, kun edistetään voimakasta ja kestävää kasvua ja työllisyyttä. Lisäksi on kehitettävä toimiva EU:n kriisinhallintamekanismi ja määriteltävä poliittinen strategia tulevaisuutta varten, mihin liittyy Euroopan talouden ohjausjärjestelmän uudistus, Eurooppa 2020 -strategia, finanssipolitiikka ja varainhoitoa koskevat seuraukset, rahoitusalan sääntely ja valvonta sekä globaalin talouden ohjausjärjestelmä ja EU:n maailmanlaajuinen edustus;

– kehittää läheisiä suhteita kansallisiin parlamentteihin, joita oli kuultava syyskuussa 2010 hyväksytyn mietinnön perusteella;

Euroopan parlamentti päätti siksi 16. kesäkuuta 2010 pidentää erityisvaliokunnan toimikautta vuoden 2011 heinäkuun loppuun;

Toisen toimikauden menetelmä ja työohjelma

1.        Säännöstöön kuuluvat välimietinnön suositukset, joita ei käsitellä uudelleen:

Heti täysistunnossa tapahtuneen erityisvaliokunnan välimietinnön hyväksymisen jälkeen erityisvaliokunnan koordinaattorit ovat päättäneet käsitellä välimietinnön suosituksia yhteisenä sopimuksena ja säännöstönä, jota ei käsitellä uudelleen.

Koordinaattorit päättivät keskittyä toisella toimikaudella kuuteen keskeiseen aiheeseen ja kansallisten parlamenttien ja komission kanssa käytyihin keskusteluihin.

2.        Komission kanssa käytyjen keskustelujen kuusi keskeistä aihetta

Valiokunnassa keskusteltiin seuraavista kuudesta aiheesta Euroopan parlamentin toimialayksikön ja komission valmistelemien asiakirjojen pohjalta:

1.  Euroopan valtionvelka- ja eurokriisi; mukaan luettuna julkisten velkakirjojen ja euro-obligaatioiden keskinäinen liikkeeseenlasku 20. tammikuuta 2011;

2.  Maailmanmarkkinoiden epätasapaino ja globaalin talouden ohjausjärjestelmä 31. tammikuuta 2011;

3.  Perusteet uudelle finanssijärjestelmälle 31. tammikuuta 2011;

4.  EU:n kilpailukyvyn ja kestävyyden lisääminen; Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano innovointia sekä työpaikkoja ja kasvua lisääviä investointeja edistämällä 10. helmikuuta 2011;

5.  Todellisen talouden ja lisäarvoa tuottavan Euroopan rahoittaminen, hankekohtaiset obligaatiot ja transaktiovero 28. helmikuuta 2011;

6.  EU uudelleentarkastelussa: mitä Euroopan talouden ohjausjärjestelmän jälkeen 28. helmikuuta 2011.

Avoimet koordinaattorikokoukset komissaarien läsnä ollessa

Erityisvaliokunta järjesti myös kuusi kokousta avointen koordinaattorikokousten muodossa. Läsnä olivat kilpailukykyasioista vastaava komissaari Joaquin Almunia, sisämarkkinoista ja palveluista vastaava komissaari Michel Barnier, verotuksesta ja tulliliitosta, tarkastustoiminnasta ja petostentorjunnasta vastaava komissaari Algirdas Šemeta, teollisuudesta ja yritystoiminnasta vastaava komissaari Antonio Tajani, energia-asioista vastaava komissaari Günther Oettinger ja aluepolitiikasta vastaava komissaari Johannes Hahn.

3.        Painopistealueena keskustelut kansallisten parlamenttien kanssa

Keskustelut kansallisten parlamenttien kanssa toteutettiin niiden edustajien vieraillessa erityisvaliokunnassa, vierailuilla lukuisiin jäsenvaltioihin, kriisiä koskevien kysymyslomakkeiden lähettämisellä kansallisiin parlamentteihin ja lopulta yhteisessä parlamenttien välisessä kokouksessa.

Kansallisten parlamenttien ja talouskriisiä käsittelevän tutkimuskomission edustajien vierailut Brysseliin

•         Keskustelu Alankomaiden parlamentin rahoitusjärjestelmää tutkivan valiokunnan puhemiehen Jan du Witin kanssa 27. lokakuuta 2010;

•         Keskustelu Ranskan kansalliskokouksen talouselämän toimintaan vaikuttavia keinottelumekanismeja tutkivan komitean puheenjohtajan Henri Emmanuellin ja mietinnön esittelijän Jean-Francois Mancelin kanssa 26. tammikuuta 2011;

•         Kuulemistilaisuus Yhdysvaltojen ja talouskriisiä käsittelevän tutkimuskomission puheenjohtajan Phil Angelidesin kanssa 11. huhtikuuta 2011;

Erityisvaliokunnan vierailut kansallisiin parlamentteihin

•         Vierailu Tšekin tasavallan senaattiin Prahassa 5. tammikuuta 2011;

•         Valtuuskunta Portugalin parlamenttiin Lissabonissa

           11. ja 12. tammikuuta 2011;

•         Valtuuskunta Espanjan kongressin edustajahuoneeseen ja senaattiin Madridissa 12. ja 13. tammikuuta 2011;

•         Valtuuskunta Ison-Britannian parlamentin ala- ja ylähuoneeseen Lontoossa 27. tammikuuta 2011;

•         Vierailu Saksan liittopäiville Berliiniin 8. helmikuuta 2011;

•         Valtuuskunta Kreikan parlamenttiin Ateenassa 21. ja 22. huhtikuuta 2011;

Portugalissa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Kreikassa erityisvaliokunnan edustajat tapasivat myös hallituksen, keskuspankkien, teollisuuden, pk-yritysten ja työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Yhteinen parlamenttien välinen kokous kansallisten parlamenttien edustajien kanssa

Toisen toimikauden kohokohta oli yhteinen parlamenttien välinen kokous 14. maaliskuuta 2011, jossa olivat mukana kansallisten parlamenttien edustajat ja jossa aiheena oli: "Investointeja reaalitalouteen: kasvun, innovoinnin ja koheesion välineet"

– "Hankkeen tuottama lisäarvo EU:n tasolla: EU:n strategiset pitkän aikavälin investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin"

Pääpuhuja: Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pääjohtaja Thomas Mirow.

– "Investointeja EU:n talouteen, Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttaminen"

Pääpuhuja: Philippe Maystadt, Euroopan investointipankin pääjohtaja.

Kokouksen jälkeen järjestettiin erityisvaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan yhteinen illalliskeskustelu, jonka pääpuhujana oli komission entinen puheenjohtajan Jacques Delors.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	30.5.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 9 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Burkhard Balz, Pervenche Berès, Mario Borghezio, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, Sergio Gaetano Cofferati, Frank Engel, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Robert Goebbels, Monika Hohlmeier, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Iliana Ivanova, Liisa Jaakonsaari, Othmar Karas, Wolf Klinz, Hans-Peter Martin, Gay Mitchell, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Marta Andreasen, Bendt Bendtsen, Cornelis de Jong, Leonardo Domenici, Bas Eickhout, Kinga Göncz, Enrique Guerrero Salom, Thomas Mann, Sirpa Pietikäinen, Hannes Swoboda
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Kriton Arsenis, Antonio Cancian, Jorgo Chatzimarkakis, Rosario Crocetta, Derk Jan Eppink, Roger Helmer, Constance Le Grip, Astrid Lulling, Joachim Zeller