MIETINTÖ öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä

26.7.2011 - (2011/2072(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Vicky Ford

Tarkistukset

• 001-001 (PDF - 186 KB)
• 001-001 (DOC - 135 KB)
• 002-002 (PDF - 80 KB)
• 002-002 (DOC - 210 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä

(2011/2072(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä[1],

–   ottaa huomioon 3. marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/91/ETY vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi[2],

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (IPPC-direktiivi)[3],

–   ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (ympäristövaikutusten arvioinnista annettu direktiivi)[4] sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 97/11/EY[5], 2003/35/EY[6] ja 2009/31/EY[7],

–   ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (ympäristövastuudirektiivi)[8],

–   ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta[9],

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/2006 Euroopan meriturvallisuusviraston toiminnan monivuotisesta rahoituksesta alusten aiheuttaman pilaantumisen torjunnan alalla ja asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta[10],

–   ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY[11],

–   ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman öljynetsintää ja -porausta Euroopassa koskevista EU:n toimista[12],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä (KOM(2010)0560),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 ja 191 artiklan,

–   ottaa huomioon Deepwater Horizon -onnettomuuden, joka johti traagisiin ihmishenkien menetyksiin ja merkittäviin ympäristövahinkoihin,

–   ottaa huomioon Yhdysvaltojen kansallisen Deepwater Horizon -tutkintalautakunnan loppulausunnon,

–   ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi)[13],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot(A7‑0290/2011),

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa säilytetään jäsenvaltion oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot ja korostetaan solidaarisuuden ja ympäristönsuojelun huomioon ottamista,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan mukaisesti unionin ympäristöpolitiikan tavoitteena on oltava suojelun korkea taso, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä ja ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava,

C. ottaa huomioon, että eurooppalaiset öljy- ja kaasulähteet auttavat merkittävällä tavalla tyydyttämään Euroopan nykyisiä energiatarpeita ja ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisen energiavarmuutemme ja energian monimuotoisuuden kannalta,

D. ottaa huomioon, että toiminta lisääntyy EU:n läheisyydessä sijaitsevilla merialueilla, jotka eivät kuulu EU:n oikeuden piiriin, mutta joilla sattuvat onnettomuudet voivat vaikuttaa EU:n alueeseen, ja ottaa huomioon, että nykyisin monet näistä alueista ovat poliittisesti epävakaita,

E.  ottaa huomioon merialueita koskevan voimassa olevan laaja-alaisen kansainvälisen oikeuden ja kansainväliset yleissopimukset, jotka koskevat myös EU:n vesialueita,

F.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS) on se oikeudellinen kehys, jota on noudatettava valtamerillä ja merillä toteuttavissa toimissa, muun muassa mannerjalustan ja talousvyöhykkeiden rajojen määrittämisessä,

G. ottaa huomioon, että öljyn- ja kaasuntuotannon toiminnan turvallisuuden ja varmuuden sekä Euroopan kansalaisten ja ympäristön mahdollisimman hyvän suojelun varmistaminen on välttämätöntä,

H. ottaa huomioon, että onnettomuuden vaikutukset saattavat olla luonteeltaan rajatylittäviä ja että tämä antaa perusteet EU:n ennalta varautuvalle pilaantumisen torjuntakapasiteetille, jonka yhteydessä otetaan huomioon onnettomuudet EU:n vesialueiden ulkopuolella,

I.   ottaa huomioon, että Deepwater Horizonin öljyvuoto on osoittanut, että öljynporaus äärimmäisissä ympäristöissä saattaa aiheuttaa tuhoisia vaikutuksia sekä ympäristölle että ihmisille ja osoittanut mainittujen ympäristövaikutusten valtavan suuret taloudelliset kustannukset,

J.   ottaa huomioon, että jotkut Deepwater Horizon -tutkintalautakunnan suosituksista koskevat käytäntöjä, jotka ovat olleet yleisessä käytössä EU:n tietyillä vesialueilla jo 20 vuoden ajan,

K. katsoo, että Meksikonlahdella tapahtuneen Deepwater Horizon -öljyvuodon seurauksena EU:n olisi kiireisesti ja perusteellisesti tarkasteltava uudestaan varautumisperiaatetta koskevaa lainsäädäntöään ja sääntelyään ja tarvittaessa tarkistettava sitä niin, että siinä otetaan huomioon kaikki näkökulmat avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunetsintään ja -poraukseen, ja sillä periaatteella, että ennaltaehkäiseviin toimiin on ryhdyttävä, mukaan lukien turvallinen siirtäminen merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia pitkin EU:n alueilla; toteaa, että Euroopan parlamentti suhtautuu tässä tilanteessa myönteisesti komission halukkuuteen poistaa kiireesti EU:n voimassa olevassa lainsäädännössä olevat aukot,

L.  ottaa huomioon, että Meksikonlahden katastrofin seurauksena alan toimijat ja toimivaltaiset viranomaiset ovat perustaneet sellaisia foorumeita kuten GIRG[14] ja OSPRAG[15] ottaakseen oppia mainitusta onnettomuudesta, ja ottaa huomioon, että monet mainituista aloitteista ovat jo johtaneet konkreettisiin tuloksiin,

M. ottaa huomioon, että kansallisten öljy-yhtiöiden osuus öljyntuotannosta oli 52 prosenttia ja että ne hallitsevat 88 prosenttia todistetuista öljyvaroista vuonna 2007, ja ottaa huomioon, että niiden merkitys suhteessa kansainvälisiin öljy-yhtiöihin kasvaa huomattavasti,

N. korostaa, että jäsenvaltioiden erilaiset sääntelymekanismit vaikeuttavat huomattavasti turvallisuustoimien varmuudesta huolehtimista ja että se lisää yritysten taloudellista rasitetta ja haittaa sisämarkkinoiden asianmukaista ja kitkatonta toimintaa,

O. ottaa huomioon todisteet, joiden mukaan lupaprosessin erottamisella terveyttä ja turvallisuutta koskevista arvioinneista voidaan välttää mahdolliset eturistiriidat ja tavoitteiden sekaannukset,

P.  ottaa huomioon, että kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava taloudellista elinkelpoisuutta ja kapasiteettia ennen poraamista koskevan luvan ja lopullisen hyväksynnän antamista ja varmistettava riittävien varojen olemassaolo, mikä koskee myös vastuuvakuutusta ja yhteisön varoja,

Q. ottaa huomioon, että jo nyt on olemassa useita kansainvälisiä foorumeita, joilla sääntelijät voivat vaihtaa parhaita käytänteitä, kuten NSOAF[16],

R.  ottaa huomioon, että Euroopan komissio on jo nyt EU:ta edustava sopimuspuoli alueellisessa OSPARissa[17], jonka tehtävänä on suojella Koillis-Atlantin meriympäristöä,

S.  ottaa huomioon, että onnettomuuksien ilmoittamista varten on olemassa mekanismeja, kuten OSPARin vuosittainen päästöraportti, ja että muita keinoja kuin sääntelymenettelyjä, kuten esimerkiksi NSOAF:n turvallisuustiedotteita, voidaan käyttää onnettomuuksista saatujen kokemusten levittämiseen,

T.  ottaa huomioon, että monet voimassa olevat sopimukset, kuten OCES-sopimus[18], sisältävät monipuolisia menettelyjä, jotka edistävät kansainvälisesti merkittävien öljyvuotojen torjumista koskevia kansainvälisiä toimia,

U. ottaa huomioon, että EU:n konedirektiiviä sovelletaan yleisesti öljyn- ja kaasuntuotannon avomerilaitosten laitteisiin, mutta sen soveltamisalaan eivät kuulu liikkuvat avomeriporausyksiköt ja niillä olevat laitteet,

V. ottaa huomioon, että Euroopan meriturvallisuusvirasto antaa jo Euroopan komissiolle teknistä apua EU:n meriturvallisuuslainsäädännön kehittämisen ja täytäntöönpanon yhteydessä ja että meriturvallisuusvirastolle on annettu operationaalista vastuuta öljyvahinkojen torjunnasta, satelliittiseurannasta ja alusten kaukotunnistus- ja seurantajärjestelmästä,

W. ottaa huomioon, että vastuu mahdollisen öljyvuodon puhdistamisesta ja vahingonkorvausvastuu perustuvat SEUT:n 191 artiklaan, joka sisältää saastuttaja maksaa ‑periaatteen, joka sisältyy myös johdettuun oikeuteen, kuten ympäristövastuudirektiiviin ja jätedirektiiviin,

X. ottaa huomioon, että vapaaehtoinen öljyvahinkojen korvausjärjestelmä on jo käytössä Pohjanmerellä,

Sääntelyä koskeva lähestymistapa

1.  myöntää, että jäsenvaltiolla on oikeus myöntää luvat ja muut hyväksynnät hiilivetyvarojen etsintää ja hyväksikäyttöä varten ja että toiminnan mahdollinen keskeyttäminen kuuluu kyseisen jäsenvaltion harkintavaltaan; korostaa kuitenkin, että lupamenettelyjen yhteydessä on noudatettavia tiettyjä EU:n yhteisiä kriteerejä, ja korostaa, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava ennalta varautumisperiaatetta hiilivetyvarojen etsintää ja hyväksikäyttöä koskevien lupien myöntämisessä;

2.  katsoo näin ollen ehdottomasti, että kaiken uuden syvänmeren öljynporauksen EU:n laajuinen kieltäminen olisi suhteeton reaktio suhteessa korkeiden turvallisuusnormien varmistamisen tarpeeseen koko EU:n alueella;

3.  korostaa, että kunkin jäsenvaltion lainsäädäntö- ja sääntelyjärjestelmässä on varmistettava, että kaikki toimijat esittävät riskiin perustuvan ja porauspaikkakohtaisen turvallisuusarvion, jolla toimijat osoittavat toimivaltaisille terveys-, turvallisuus- ja ympäristöviranomaisille täydellisesti, että kaikki porauspaikkakohtaiset ja muut riskit on otettu huomioon ja että valvontatoimet on toteutettu kussakin porauspaikassa;

4.  painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiin olisi sisällytettävä nykyisten parhaiden käytänteiden mukaiset kattavat järjestelyt, joiden yhteydessä kaikkiin porauslupaehdotuksiin sisällytetään turvallisuusarvio, joka on hyväksyttävä ennen kuin toiminta voidaan aloittaa, riippumattoman kolmannen osapuolen varmennusmenettelyt ja riippumattomien asiantuntijoiden säännöllisin ja asianmukaisin väliajoin toteuttamat arvioinnit mukaan luettuina; korostaa, että myös poraamista edeltävät sääntelylliset "kiinnekohdat" edistävät sen varmistamista, että kaikki riskit on otettu huomioon ja minimoitu ja että on toteutettu valvonta- ja arviointitoimet, joista riippumattomien asiantuntijoiden on huolehdittava kussakin laitoksessa säännöllisin ja asianmukaisin väliajoin;

5.  vaatii, että turvallisuusarvioiden on oltava eläviä ja kehittyviä asiakirjoja, mikä tarkoittaa sitä, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy merkittävät tekniset ja laitteiden vaihtamista koskevat muutokset, ja korostaa, että riippumattomien sääntelyviranomaisten olisi tarkistettava kaikki turvallisuusarviot vähintään viiden vuoden välein; korostaa, että kaikki on-site-menettelyt ja mahdolliset räjähdyksentorjuntavälineet on sisällytettävä turvallisuusarvioon;

6.  tunnustaa, että järjestelmien verkosto ja parhaat käytänteet ovat jo olemassa ja katsoo, että EU:n uusi ja yhtenäinen erityissäädös saattaa horjuttaa nykyisten järjestelmien verkostoa ja muuttaa järjestelmiä niin, että niissä ei enää seurata hyväksi havaittua turvallisuusarviota koskevaa lähestymistapaa, ja korostaa, että uudella säädöksellä ei saa pyrkiä noudatettujen parhaiden käytäntöjen päällekkäisyyksiin tai vaarantamiseen;

7. tukee komission pyrkimystä vähimmäisvaatimusten yhtenäistämiseksi EU:n sisällä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että turvallisuutta ja ympäristöä koskevat näkökohdat olisi sisällytettävä kaikkeen lainsäädäntöön ja että kaikessa avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa olisi noudatettava tiukimpia turvallisuus- ja ympäristönormeja; pyytää, että onnettomuuden sattuessa riippumaton kolmas osapuoli tiivistää koordinaatiota; suosittelee, että tämä tehtävä annetaan Euroopan meriturvallisuusvirastolle (EMSA);

8. kehottaa laajentamaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin[19] soveltamisalaa niin, että se kattaa kaikki offshore-hankkeiden vaiheet (koeporaukset ja poraustoiminta), ja kehottaa sisällyttämään ympäristövaikutusten arviointeihin erityiskriteereitä, kun on kyse avomerellä tapahtuvaan poraustoimintaan liittyvistä monimutkaisista kaivoista tai vaativista porausolosuhteista tai öljyn tai kaasun siirtämisestä merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia pitkin; katsoo myös, että komission olisi varmistettava, että kansallisten viranomaisten hyväksymiä offshore-hankkeita koskevat ympäristövaikutusten arvioinnit kattavat myös menettelyt, joita toimijoiden on noudatettava käytöstäpoistamisen yhteydessä; kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan ympäristövaikutusten arviointia koskevia oikeudellisia säännöksiä ja vahvistamaan sen mukaisesti, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyt on annettava asiakkaasta riippumattomien asiantuntijoiden tehtäväksi;

9.  pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisen öljynporausinfrastruktuurin käytöstä poistamiseen liittyvää sääntelykehystä ja selvittämään tarvittaessa lainsäädännön avulla toimijoiden vastuun siitä, että varmistetaan infrastruktuurin turvallinen poistaminen ja korvausvastuu mahdollisista ympäristövahingoista, jotka aiheutuvat porauslaitteiden käytöstäpoistosta tai öljynporauskentästä käytöstäpoistamisen jälkeen;

10. kehottaa komissiota harkitsemaan vaarojen torjumista maalla koskevan lainsäädännön (SEVESO II[20] ja III[21]) järkevien periaatteiden ulottamista koskemaan avomerellä harjoitettavaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvää lainsäädäntöä; kehottaa komissiota sillä aikaa ja siinä tapauksessa, ettei se ehdota tällaista uutta erityislainsäädäntöä, tarkastelemaan uudelleen SEVESO III -ehdotustaan sen soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan myös öljynporauslauttoja ja merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia sekä kaikkia öljy- ja kaasuvarantojen etsinnän vaiheita porausreiän käytöstäpoistamiseen asti; pitää myönteisenä SEVESO II ‑direktiivin tarkistamista koskevia komission perusteluja, joissa komissio toteaa aikovansa arvioida asianmukaista tapaa vahvistaa ympäristölainsäädäntöä;

11. panee merkille, että teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin[22] keskeisissä säännöksissä ei käsitellä avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa; ehdottaa, että komissio lisää liitteeseen I uuden 1.5 kohdan "öljyn- ja kaasunporaustoiminta" osana soveltamisalaa koskevaa ensimmäistä uudelleentarkastelua, joka toteutetaan 31. joulukuuta 2011 mennessä, ja ehdottaa, että Euroopan IPPC-toimisto määrittelee avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvät parhaat käytänteet;

12. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen tarkastella uudelleen direktiiviä 92/91/ETY ja kehottaa pyrkimään yhteisiin normeihin, jotta saman yrityksen työntekijöitä ei kohdeltaisi eri toimipaikoissa eri tavoin; kehottaa lisäksi laatimaan avoimet, tehokkaat ja johdonmukaiset säännöt, joita on sovellettava kaikkiin avomerellä työskenteleviin, sekä arvioimaan nykyisen lainsäädännön tehokkuutta ja mahdollisuuksia sen yhdenmukaistamiseen tulevaisuudessa;

13. kehottaa Euroopan unionia edistämään ILO:n työsuojelujohtamisjärjestelmiä koskevien maailmanlaajuisten suuntaviivojen (ILO-OSH 2001) soveltamista öljy- ja kaasuteollisuudessa;

14. varoittaa kuitenkin, että lainsäädännön tehokkuus riippuu viime kädessä sen täytäntöönpanon laadusta, josta asianomaisten eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten ja asianomaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta, hallinnoimisesta ja noudattamisen valvonnasta vastaavien elinten on huolehdittava; katsoo, että komission olisi valvottava aktiivisesti sitä, että jäsenvaltioiden viranomaiset noudattavat lainsäädäntöä;

15. painottaa, että joillakin jäsenvaltioilla on jo erinomaiset turvallisuusjärjestelmät verrattuna kansainväliseen ja unionin tasoon;

16. painottaa paikalliset olosuhteet tuntevien riippumattomien koulutettujen asiantuntijoiden suorittamien säännöllisten, monipuolisten ja perusteellisten tarkastusten merkitystä; katsoo, että myös kolmannen osapuolen on varmistettava toiminnanharjoittajan tarkastusjärjestelmät; tukee tiettyjen jäsenvaltioiden jo toteuttamia pyrkimyksiä lisätä perusteellisten tarkastusten lukumäärää; korostaa kansallisten viranomaisten riippumattomuuden merkitystä ja sen merkitystä, että tarkastajat käsittelevät avoimesti mahdollisten tulevien työnantajien mahdollisia eturistiriitoja;

17. toteaa, että kokeneiden tarkastajien määrä on rajallinen, ja vaatii uusia investointeja entistä pätevämpien tarkastajaverkostojen kehittämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota tutkimaan keinoja auttaa jäsenvaltioita kehittämään omia tarkastuslaitoksia;

18. tähdentää, että tarkastuselinten valvontajärjestelmien on oltava tehokkaita ja niissä on käytettävä innovatiivisia menetelmiä, kuten työaikaa tai pelastusoperaatioita koskevia erityistarkastuksia, ja että seuraamuksia voidaan soveltaa, jos työntekijöiden terveyttä tai turvallisuutta loukataan;

19. toteaa, että kolmannen osapuolen ja EU-tason tarkastajien on varmistettava toiminnanharjoittajan tarkastusjärjestelmät ja että alusten tarkastukset on ulotettava koskemaan myös avomerillä toimivia öljyn- ja kaasunporauslauttoja;

20. toteaa, että joissakin vähemmän laajoissa operaatioissa saatetaan saavuttaa mittakaavaetua, jos jäsenvaltioilla on yhteisiä tarkastuselimiä;

21. huomauttaa, että mahdollisessa EU:n tuotelainsäädännön ulottamisessa koskemaan offshore-laitteistojen välineitä olisi otettava huomioon, että teknisen edistyksen nopeuden vuoksi liian ohjailevat vaatimukset voivat muuttua nopeasti vanhentuneiksi;

22. on huolissaan siitä, että EU:n tason "valvojien valvojat" eivät tuo riittävää lisäarvoa, jotta voitaisiin perustella niukkojen sääntelyvoimavarojen viemistä pois toimivaltaisilta viranomaisilta; tunnustaa kuitenkin, että EMSAn merkittävät kokemukset öljyonnettomuuksien ehkäisemisessä, toimien valvonnassa ja havaitsemistoiminnassa tarjoavat mahdollisuuksia ja että tietojen keruuta, parhaiden käytänteiden jakamista ja katastrofivalmiuksien koordinointia olisi koordinoitava EU:n tasolla; kehottaa komissiota tutkimaan, voisiko avomerituotannon eurooppalainen sääntelyelin, joka yhdistäisi kansalliset sääntelyviranomaiset samalla tavoin kuin televiestintäalaa koskeva BEREC, tuoda lisäarvoa ja vahvistaa tehokkaimpien ympäristönormien täytäntöönpanoa ja niiden valvontaa kaikkialla EU:n alueella;

Ehkäisy, tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihto

23. korostaa alueellisten aloitteiden merkitystä monenvälisten toimien ensimmäisenä tasona ja katsoo, että Välimeren, Itämeren ja Mustanmeren alueen jäsenvaltioita varten olisi perustettava Pohjanmeren NSOAF:n kaltaisia foorumeita valvomaan terveyttä ja vähimmäisnormien hyväksymistä ja niiden täytäntöönpanon valvontaa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission aloitetta perustaa MOAF (Mediterranean Offshore Authorities Forum) ja kehottaa edistämään kolmansien maiden osallistumista; katsoo, että EU:ta koskevissa normeissa ja säännöissä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat, jotka liittyvät hiilivetyjen etsintään muualla kuin EU:n alueella;

24. tunnustaa eri merialueiden erilaiset olosuhteet mutta katsoo, että alueellisia aloitteita olisi tarvittaessa koordinoitava foorumien kesken, jotta parhaat käytänteet voidaan varmistaa EU:n tasolla; korostaa, että komission olisi toimittava aktiivisesti mainituilla foorumeilla;

25. pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa käyttöön EU:n ja NSOAF:n yhteiset kokoukset mahdollisuutena vaihtaa parhaita käytänteitä EU:n laajuisesti; korostaa, että osanottajien olisi arvioitava mainittuja kokouksia;

26. pitää myönteisenä öljyn- ja kaasuntuottajien kansainvälisen järjestön OPG:n päätöstä perustaa Global Industry Response Group (GIRG) vastauksena Meksikonlahden öljykatastrofiin; kehottaa edellä mainittuja noudattamaan avoimuutta jakaessaan tietoja ja toimessaan yhteistyössä viranomaisten kanssa;

27. korostaa, että työntekijöiden osallistumista koskevat ohjelmat lisäävät turvallisuutta; kannattaa vahvoja yhteyksiä ja yhteisiä aloitteita teollisuuden, työntekijöiden ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä terveyden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla;

28. korostaa, että öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta avomerellä aiheutuu erittäin suuri riski työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle, sillä ympäristöolosuhteet ovat ajoittain erittäin ankarat, työvuorot 12-tuntisia ja sijainti eristyksissä; myöntää, että näitä erityisiä työskentelyolosuhteita – ja ennen kaikkea psyykkistä stressiä – säännellään ja on jatkossakin säänneltävä, jotta voidaan minimoida inhimilliset erehdykset ja suojella työntekijöitä; suosittelee tästä syystä, että työntekijöitä varten perustetaan aiheutuviin riskeihin suhteutettu vakuutusjärjestelmä ja keskinäinen vakuutusyhtiö;

29. panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan terveys- ja turvallisuusalan viranomaisten Pohjanmeren työoloista laatiman tuoreimman raportin, josta käy ilmi, että henkilövahinkojen ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä kaksinkertaistui kuluneen vuoden aikana ja merkittävien hiilivetypäästöjen määrä kasvoi kolmanneksella;

30. toivoo, että yritykset ja ammattiliitot sitoutuvat kehittämään terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä ennaltaehkäiseviä toimintatapoja ja työntekijät ovat siinä aktiivisesti mukana, erityisesti siten, että heitä kuullaan, he voivat osallistua turvallisuusmenettelyjen suunnitteluun ja soveltamiseen ja heille annetaan tietoa mahdollisista riskeistä; korostaa, että on tärkeätä testata nämä menettelyt koko komentoketjussa ja valvoa niitä, jotta varmistetaan myös ylimmän johdon koulutus ja vastuu onnettomuuksien tai turvallisuushäiriöiden aikana;

31. kehottaa alan toimijoita sitoutumaan todellisiin turvallisuuskäytäntöihin koko organisaatioissaan sekä avomerellä että toimistoympäristössä; kannattaa näin ollen kaikkia vakituisia ja sopimussuhteisia työntekijöitä ja työnantajia koskevia säännöllisiä koulutusohjelmia;

32. kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia tiukat yleiset turvallisuusnormit ja -järjestelmät uhilta puolustautumiseksi ja niiden rajoittamiseksi, jotta minimoidaan riskit ja jotta voidaan tarvittaessa mahdollistaa pikainen ja tehokas reagointi; kehottaa määrittelemään kaikissa EU:n jäsenvaltioissa koulutusvaatimukset erittäin vaarallisia tehtäviä hoitaville työntekijöille, mukaan luettuina urakoitsijat ja alihankkijat, ja yhdenmukaistamaan ne, jotta varmistetaan niiden yhtenäinen täytäntöönpano kaikilla Euroopan vesillä; kehottaa komissiota toimimaan myönteisesti kansainvälisten kumppaneiden kanssa sen tutkimiseksi, onko mahdollista toteuttaa työntekijöiden terveys- ja turvallisuusnormeja koskeva globaali hanke, jossa kyseisiä normeja päivitetään säännöllisesti teknisen kehityksen mukaisesti;

33. kehottaa jäsenvaltioita sallimaan ainoastaan sertifioidun sisäisen tai ulkoisen koulutuksen;

34. suhtautuu myönteisesti toimivaltaisten kansallisten viranomaisten henkilöstölle suunnattuihin kansainvälisiin vaihto-ohjelmiin ja yhteisiin koulutusohjelmiin ja pyytää komissiota ja jäsenvaltiota ehdottamaan mainittuja ohjelmia edistäviä aloitteita;

35. kehottaa soveltamaan tiukkoja turvallisuutta, terveyden suojelua ja koulutusta koskevia kriteerejä alihankkijoihin, joilla on oltava tarvittava pätevyys ylläpito- ja rakennustehtäviin omalla vastuualueellaan; katsoo, että työntekijöille – urakoitsijat, alihankkijat ja työntekijäjärjestöt mukaan luettuina – on tiedotettava kaikista työhön liittyvistä riskeistä ennen työn varsinaista tekemistä;

36. tähdentää, että avomerellä tai rannikolla jalostusketjun myöhemmissä vaiheissa työskentelevät työntekijät altistuvat myös erittäin suurille terveys- ja turvallisuusriskeille; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä työntekijät sääntelyä koskevaan toimintaansa;

37. kehottaa seuraamaan säännöllisesti työntekijöiden terveyttä avomeren öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa; suosittelee, että työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä tutkittaisiin lääkärintarkastuksilla vähintään kerran vuodessa;

38. kehottaa hyväksymään mekanismin, jolla arvioidaan työntekijöille aiheutuvia riskejä, ja kehottaa ottamaan tämän arvioinnin huomioon työntekijöille maksettavaa korvausta laskettaessa.

39. kehottaa alan toimijoita noudattamaan työsuojeluvaltuutettuja koskevia parhaita käytänteitä; katsoo, että työntekijöiden olisi voitava valita työsuojeluvaltuutettu, joka osallistuu työturvallisuuskysymysten käsittelyyn kaikilla toiminnan ja päätöksenteon tasoilla; katsoo myös, että työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa anonyymisti ja joutumatta häirinnän kohteiksi turvallisuushäiriöistä tai -riskeistä asiasta vastaaville viranomaisille;

40. tukee voimakkaampia toimia, joilla jaetaan jäsenvaltioiden kesken parhaita käytänteitä, joiden aiheena ovat sääntely, normit ja menettelyt sekä onnettomuuksista ilmoittaminen ja niiden hallinta, mukaan luettuina tieteelliset lausunnot, toimintaturvallisuus- ja ympäristönsuojelujärjestelyt, riskinhallinta, valmiusmenettelyt jne.;

41. toteaa, että tietoa jaetaan jo joko sääntelyryhmien tai kaupallisten kumppanuuksien ja yhteisyritysten kautta; katsoo, että kenelläkään ei ole omistusoikeutta turvallisuuteen;

42. kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia kokoamaan, jakamaan ja julkistamaan tietoja onnettomuusilmoituksista, jotta niistä voidaan ottaa opiksi siten, että asian kaupallinen arkaluonteisuus otetaan asianmukaisesti huomioon; tunnustaa, että nykyisten käytäntöjen ja vaaratilanteiden ilmoitusjärjestelmän vahvistaminen ja tehostettu koordinointi edistäisivät avoimuutta ja toimien yhtenäisyyttä kaikkialla EU:n alueella; mainitut tiedot olisi jaettava mahdollisimman nopeasti onnettomuuden jälkeen ja niihin olisi sisällytettävä muun muassa henkilövahingot, koneviat, hiilivetypäästöt ja muut huolta aiheuttavat tapahtumat; pitää myönteisinä kansainvälisiä aloitteita, G20:n työryhmä mukaan luettuna, joiden tarkoituksena on edistää mahdollisimman maailmanlaajuista tiedonjakoa vaaratilanteista ja kaikista tarvittavista korjaavista toimista;

43. katsoo, että komission olisi arvioitava seuraavia asioita: erilaisten nykyisten tiedotuskanavien tehokkuus, perustelut järkiperäistämisen ja/tai uusien kansainvälisten järjestelyjen luomisen perustelut siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon niistä seuraava hallinnollinen taakka;

Porausta koskeva lupa tai hyväksyntä

44. panee merkille porausta koskevan luvan ja porausta koskevan hyväksynnän eron ja sen, että luvanhaltija ei välttämättä ole poraava organisaatio; katsoo, että tarvitaan luvan myöntämisen jälkeisiä ja poraamista edeltäviä sääntelyllisiä "kiinnekohtia";

45. suosittelee, että luvan myöntäminen ja terveys- ja turvallisuustoimet olisi erotettava toisistaan kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että komission olisi kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisten, avointen ja objektiivisten lupamenettelyjen vaatimukset, joilla varmistetaan luvan myöntämisen ja terveys- ja turvallisuustoimien erottaminen toisistaan eturistiriitojen riskin vähentämiseksi;

46. toteaa, että merkittävä osuus EU:n vesillä toimivista laitteistoista on vanhentumassa; pitää myönteisinä pyrkimyksiä parantaa käytössä olevien laitteistojen toimivuutta;

47. katsoo, että öljy- ja kaasualan toimijoita olisi lupamenettelyn yhteydessä ja koko toimintavaiheen ajan sekä avomerellä toteutettavien hankkeiden kaikissa vaiheissa (poraus, toiminta ja käytöstäpoistaminen) vaadittava osoittamaan, että niillä on riittävät taloudelliset valmiudet, joiden turvin ne voivat korjata erityistoimiensa mahdollisesti aiheuttamat ympäristövahingot, mukaan lukien vaikutuksiltaan suurten vaikkakin epätodennäköisten onnettomuuksien aiheuttamat vahingot – joko alan keskinäisten pakollisten korvausjärjestelmien tai pakollisten vakuutusjärjestelmien tai rahalliset vakuudet takaavien yhdistettyjen järjestelmien kautta;

Valmiussuunnitelmien tekeminen

48. kannattaa paikkakohtaisia valmiussuunnitelmia, joissa määritellään vaarat, arvioidaan potentiaaliset pilaantumisen lähteet ja vaikutukset sekä hahmotellaan strategia niiden käsittelemiseksi, ja myös poraussuunnitelmia mahdollisia paineentasausreikiä varten; suosittelee, että toiminnanharjoittajien, joille lupa myönnetään, olisi luvan myöntämisen ehtona toteutettava ympäristövaikutusten arviointi ja esitettävä valmiussuunnitelmansa vähintään kaksi kuukautta ennen toiminnan aloittamista; toteaa, että kun on kyse monimutkaisista porausaukoista tai vaativista porausolosuhteista, valmiussuunnitelma olisi arvioitava, siitä olisi pyydettävä lausuntoja ja se olisi hyväksyttävä samanaikaisesti muiden sääntelyyn perustuvien hyväksymismenettelyjen kanssa (jotka liittyvät esimerkiksi ympäristövaikutuksiin tai porausreiän suunnitteluun); katsoo, että toimintaa ei saa koskaan aloittaa ennen kuin valmiussuunnitelma on hyväksytty jäsenvaltiossa, jossa toimintaa toteutetaan; katsoo, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi julkaistava valmiussuunnitelmat ottaen tietosuoja asianmukaisesti huomioon;

49. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan, tarkistamaan tai päivittämään kansallisia valmiussuunnitelmia ja yksilöimään komentokanavat ja mekanismit kansallisten voimavarojen käyttöönottamiseksi toimialan voimavarojen rinnalle vuodon sattuessa; kehottaa jäsenvaltioita keskinäiseen yhteistyöhön ja yhteistyöhön EU:n naapurivaltioiden kanssa alueellisten valmiussuunnitelmien laatimisessa; pyytää toimittamaan suunnitelmat EMSAlle;

50. toteaa, että viimeaikaiset tapahtumat ovat korostaneet riskejä, joita öljyn ja kaasun etsintään ja tuotantoon liittyvistä offshore-toiminnoista aiheutuu meriliikenteelle ja meriympäristölle; katsoo, että EMSAn torjuntavalmiuksia olisi selkeästi käytettävä myös tällaisista toiminnoista aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemiseen ja torjuntaan;

51. ehdottaa, että EMSAn toimintaresurssien luetteloon olisi sisällytettävä kaikki merkitykselliset julkiset ja toimialan resurssit, jotta EMSA voi tarvittaessa toimia parhaalla mahdollisella tavalla koordinoijana vakavassa häiriötilanteessa;

52. ehdottaa, että kaikki käytettävissä oleva vuotojen tukkimiseen tarkoitettu välineistö olisi sisällytettävä olennaisena osana valmiussuunnitelmiin ja että tällaisen välineistön olisi oltava saatavilla laitteiden läheisyydessä, jotta ne voidaan ottaa nopeasti käyttöön suuronnettomuuden sattuessa;

53. kehottaa yrityksiä jatkamaan varojen osoittamista onnettomuuksien ehkäisemiseen ja vahinkojen korjaamiseen tarkoitetun uuden tekniikan kehittämiseen ja tutkimukseen; korostaa, että ennen katastrofivalmiusteknologian lisäämistä hyväksyttyyn valmiussuunnitelmaan, mainittu teknologia on testattava, arvioitava ja hyväksyttävä riippumattomasti;

54. pitää tärkeänä harjoittaa kohdistettua ja innovoivaa tieteellistä tutkimusta, jotta porauslauttojen toimintaa voidaan valvoa automaattisilla järjestelmillä ja sulkemisella, millä voidaan lisätä poraus- ja etsintätoimien ja paloturvallisuustoimien luotettavuutta äärimmäisissä sääolosuhteissa;

55. kannattaa kemiallisten hajottajien (ja kemiallisten hajottajien käyttöä koskevien hätäsuunnitelmien yhteydessä tapahtuvaa) ympäristövaikutusten tiukkaa valvontaa, jatkuvaa testausta ja arviointia, jotta voidaan sekä varmistaa niiden sopivuus vuodon torjuntaan että välttää kansanterveydelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset; kehottaa komissiota varmistamaan, että tällaisten kemikaalien vaikutuksia tutkitaan tarkemmin tarvittaessa EU:n tutkimusohjelmien puitteissa;

Katastrofeihin reagoiminen

56. toteaa, että toimialalla on ensisijainen vastuu katastrofeihin reagoimisesta; suhtautuu myönteisesti toimialan yhteisiin aloitteisiin öljyvuotojen torjumista koskevien resurssien kehittämiseksi, mobilisoimiseksi ja käyttämiseksi; korostaa, että julkisen sektorin rooli on merkittävä katastrofivalmiuden sääntelyssä, turvallisuudessa ja koordinoinnissa;

57. suosittelee, että järjestelmällistä koulutusta korostetaan nykyistä enemmän ja että koulutustarve koskee erityisesti katastrofivalmiusvälineiden käyttämistä;

58. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että toimilupien myöntämisjärjestelmä sisältää riittävät rahoitusvälineet, joiden avulla öljyvuodon tai kaasuvuodon taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövahinkojen korvaaminen voidaan varmistaa suuronnettomuuksien varalta;

59. pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä laajentaa Euroopan meriturvallisuusviraston toimivaltaa kattamaan alusten lisäksi myös avomerilaitokset;

60. toteaa, että EMSAn asiantuntemuksen ja resurssien käyttö perustuu tarkistettuun EMSA-asetukseen, mutta että ne olisi selkeästi ulotettava koskemaan öljyn- ja kaasunetsinnästä aiheutuvan pilaantumisen torjumista ja niiden olisi oltava käytettävissä kaikkialla EU:n alueella ja naapurivaltioissa;

61. katsoo, että EU:n tasolla kehitettyjä öljyvuotojen valmius- ja havaitsemisvälineitä, kuten EMSAn valmiustilassa olevien öljyntorjunta-alusten verkostoa ja öljypäästöjen havaitsemiseen tarkoitettua CleanSeaNet-satelliittivalvontajärjestelmää (CSN) voidaan käyttää offshore-laitteistojen tapahtumien ja onnettomuuksien yhteydessä;

62. suosittelee EMSAn valmiustilassa olevien öljyntorjunta-alusten verkoston käyttämistä öljynporauslauttojen ja alusten laittomien päästöjen seurantaan; tunnustaa, että 50 prosenttia CleanSeaNet-satelliittivalvontajärjestelmän toimittamista kuvista voidaan käyttää öljynporauslauttojen seurantaan;

63. suosittelee näin ollen EMSAn valmiustilassa olevien öljyntorjunta-alusten verkoston hyväksikäyttöä ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a) kaikki alukset eivät pysty toimimaan olosuhteissa, joissa leimahduspiste on < 60 °C;

b) sopimuksia on parannettava siten, että ne sallivat pitempiaikaiset öljynkeräysoperaatiot;

c) nykyisen verkoston aukot on poistettava;

d) olisi tarkasteltava mahdollisuuksia turvautua öljyverkkojen käytön kaltaisiin uusiin tekniikoihin;

64. kehottaa toistamiseen komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksia sellaisten Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamiseksi, jotka pohjautuvat unionin pelastuspalvelumekanismiin, ja laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy erityisiä mekanismeja, joissa määritellään, miten EU voi korjata offshore-laitteistojen, mukaan lukien merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettujen vedenalaisten öljy- tai kaasuputkien aiheuttamia laajoja pilaantumisvahinkoja;

65. arvostaa seuranta- ja tiedotuskeskuksen[23] roolia jäsenvaltioiden ja toimialan hätätilatoimien täydentäjänä;

66. tukee merenkulkualan käyttöön kehitettyjä innovatiivisia palveluja; pitää myönteisenä komission ja uusien jäsenvaltioiden keskusteluja SafeSeaNet-hankkeeseen perustuvasta uudesta eMaritime-aloitteesta, ja katsoo, että se voi tarjota uusia turvallisuusetuja öljyn ja kaasun avomerituotannolle;

67. korostaa, että suurten ja pahimpien mahdollisten vuotojen torjumiseen riittävien välineiden on oltava saatavilla kyseisillä merialueilla, myös muilla kuin EU:n vesialueilla;

68. kehottaa komissiota varmistamaan, että merialan tietojen paremmassa hallinnassa, jota ehdotettiin tiedonannossa "Meriosaaminen 2020"[24], ja ehdotuksessa asetukseksi yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskevasta tukiohjelmasta[25] , otetaan huomioon tarve varmistaa saastumisen aiheuttamien uhkien asianmukainen seuranta, jotta voidaan ajoissa määritellä aiheellinen toimintatapa;

69. pyytää komissiota valmistelemaan ehdotuksen, jonka nojalla virallisen luvan turvin avomerellä toimintaa harjoittavien tuottamat tieteelliset tulokset on annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttöön siten, että hyödynnetään tiedonannon "Meriosaaminen 2020" yhteydessä kehitettyjä vaatimuksia ja pöytäkirjoja, jotta voidaan tehostaa julkista valvontaa ja ymmärtää paremmin meriympäristöä;

Vastuu

70. kehottaa jäsenvaltioita rahavakuusmekanismeja ja kolmannen osapuolen vakuutuksen tarpeellisuutta harkitessaan kiinnittämään riittävästi huomiota siihen, että vakuutusmaksut perustuvat hyödyntämis- ja porausongelmien aiheuttamaan todelliseen riskiin, jotta pieniä ja keskisuuria toiminnanharjoittajia ei suljeta pois markkinoilta siten, että samalla varmistetaan siviilioikeudellisen vastuun kattaminen;

71. painottaa, että vaikka rahalliset vakuudet voidaan periaatteessa antaa joko vakuutusten tai alan keskinäisten korvausjärjestelmien kautta, on tärkeää varmistaa, että toimijat osoittavat, että niillä on rahalliset vakuudet, jotka riittävät kattamaan puhdistuksen kokonaiskustannukset ja korvaukset suurkatastrofin sattuessa ja että riskejä ja vastuuta ei ole ulkoistettu pienemmille yrityksille, jotka todennäköisemmin ilmoittavat olevansa maksukyvyttömiä onnettomuustilanteessa; vaatii, että kaikkien yhteisten toimien on perustuttava siihen, että niillä kannustetaan riskien välttämiseen ja korkeimpien mahdollisten turvallisuusvaatimusten noudattamiseen yksittäisissä toimissa;

72. tunnustaa yhteisön rahastojen, kuten Pohjanmerta koskevan OPOL-rahaston hyvät puolet ja kehottaa perustamaa sellaisia rahastoja kullekin EU:n merialueelle; kehottaa tekemään toiminnanharjoittajien jäsenyydestä pakollista ja varmistamaan oikeusvarmuuden ja tarjoamaan siten turvaverkkomekanismin, jonka tarkoituksena on rauhoittaa jäsenvaltioita, merenkulkualaa, erityisesti kalastajia ja veronmaksajia;

73. korostaa, että OPOLin kaltaisten järjestelyjen vapaaehtoinen luonne rajoittaa niiden oikeudellista valvontaa, ja katsoo näin ollen, että nämä rahastot vahvistuisivat, jos niihin kuuluminen olisi luvan saannin edellytys;

74. korostaa, että maksuosuuksien olisi perustuttava kyseisen paikan riskin tasoon sekä valmiussuunnitelmaan ja oltava niiden mukaisia;

75. pyytää komissiota tarkistamaan 12. lokakuuta 2010 julkaistussa kertomuksessaan[26] ilmaisemaa kantaansa, jonka mukaan "tässä vaiheessa [ei] ole riittävästi perusteita ottaa käyttöön pakollista rahavakuutta koskevaa yhdenmukaista järjestelmää"; pyytää, että komissio esittää kertomuksen, joka sisältää kaikki asianmukaiset ehdotukset direktiivin muuttamiseksi jo ennen ympäristövastuudirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan umpeutumista;

76. katsoo, että ympäristövastuudirektiivin[27] soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että "saastuttaja maksaa" -periaatetta ja tiukkaa vahinkovastuuta sovellettaisiin kaikkiin merivesille ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutettuihin vahinkoihin, jotta öljy- ja kaasuyhtiöt voitaisiin saattaa vastuuseen kaikista aiheuttamistaan ympäristövahingoista ja vastaamaan mahdollisista vahingoista täysimääräisesti ilman ylärajaa toimijoiden hallussa olevien vakuusvarojen avulla;

77. kehottaa tarkistamaan ympäristövastuudirektiiviä meristrategiapuitedirektiivin[28] mukaisesti niin, että se kattaa kaikki EU:n merialueet;

78. kehottaa komissiota ympäristövastuudirektiivin mukaisesti alentamaan vahinkojen kynnysarvoja ja panemaan täytäntöön tiukan vahinkovastuun, joka kattaa kaikki merivesille ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutetut vahingot riippumatta keskinäisiin korvausjärjestelmiin tai vakuutussuojaan liittyvistä enimmäismääristä;

79. katsoo, että komission on selvitettävä, voidaanko ympäristövahinkovastuun puitteissa perustaa sellainen korvausrahasto öljykatastrofien varalle, johon sisältyisi rahavakuuteen liittyviä sitovia säännöksiä;

80. suosittaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat huolimattomuuden ja noudattamatta jättämisen torjumista vahvistetuilla negatiivisilla kannustimilla, joita voivat olla sakot, lupien peruuttaminen ja työntekijöiden rikosvastuu; panee kuitenkin merkille, että sellainen järjestely oli olemassa Yhdysvalloissa ennen Deepwater Horizon -vuotoa;

81. painottaa, että taloudellisessa korvausvastuussa olevat osapuolet olisi määritettävä yksiselitteisesti ennen poraustoiminnan käynnistämistä;

Suhteet kolmansiin maihin

82. kehottaa toimialaa soveltamaan vähintään EU:n ympäristö- ja turvallisuusnormeja tai niitä vastaavia normeja riippumatta siitä, missä päin maailmaa yritysten toiminta tapahtuu; on tietoinen vaikeuksista, joita voi esiintyä, jos pannaan täytäntöön pakollinen vaatimus, jonka mukaan EU:hun sijoittautuneiden yritysten maailmanlaajuisessa toiminnassa on noudatettava EU:n normeja, mutta kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä mekanismit voisivat olla asianmukaisia sen varmistamiseksi, että EU:hun sijoittautuneiden yritysten maailmanlaajuisessa toiminnassa noudatetaan vähintään EU:n turvallisuusnormeja; katsoo, että tällä alalla myös yritysten vastuun olisi oltava keskeisessä asemassa ja että jäsenvaltion lupajärjestelyissä olisi lupien myöntämisen yhteydessä otettava huomioon yrityksille eri puolille maailmaa tapahtuneet onnettomuudet edellyttäen, että mainitut onnettomuudet on tutkittu perusteellisesti; kehottaa komissiota edistämään mainittujen korkeiden normien käyttöä yhdessä maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa;

83. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkossakin osallistumaan G20-kokousten avomerta koskeviin aloitteisiin ottaen samalla huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS);

84. toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman aloitteesta syntynyt ja OSPAR-yleissopimuksen sekä Helsingin ja Barcelonan sopimusten innoittama voimassa oleva lainsäädäntö on tärkeää, mutta tunnustaa, että nykyinen kansainvälinen oikeus ei sisällä avomeriporauksen täydellisiä eikä johdonmukaisia turvallisuus- ja ympäristönormeja ja sen noudattamisen valvominen voi olla vaikeaa;

85. korostaa, että on välittömästi pantava täytäntöön vuonna 1994 tehty ja ratifioimaton pöytäkirja Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta;

86. vaatii komissiota kannustamaan EU:n merenrantajäsenvaltioiden naapurivaltioita osallistumaan aktiivisesti, jotta voidaan varmistaa, että sääntelykehyksissä ja valvonnassa suojelu on yhtä korkeatasoista;

87. kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolella sijaitsevien maiden kanssa, joiden kansalaiset suorittavat palveluja EU:n avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa, mukaan luettuina niiden työntekijä- ja työnantajajärjestöt, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet mutta EU:n vesillä toimivat yritykset ovat sitoutuneet EU:n työskentelyolosuhteisiin ja työturvallisuus ja ‑terveyslainsäädäntöön;

88. kehottaa komissiota käynnistämään keskustelun ympäristövahinkojen korvausvastuuta ja rahallisia vakuuksia koskevasta sääntelystä, joka kattaisi myös kolmannet maat;

89. kehottaa komissiota yhdessä kumppaneidensa ja naapureidensa kanssa perustamaan arktisen alueen toimille erityisen järjestelmän, jossa otetaan huomioon avomeritoiminnan kestävyys ja todellinen tarve näin haavoittuvassa ja ainutlaatuisessa meriympäristössä;

90. kannattaa kahdenvälisiä kansainvälisiä kumppanuuksia, jotka sisällytetään eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskeviin toimintasuunnitelmiin, joilla muun muassa edistetään korkeimpien turvallisuus- ja ympäristönormien noudattamista kolmansissa valtioissa; kehottaa maita, jotka eivät ole toistaiseksi panneet eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa täydellisesti täytäntöön, panemaan sen täytäntöön;

91. tukee toimialan suunnitelmia asiantuntemuksen siirtämisestä erityisesti niihin maihin, joiden sääntelykehys on vähemmän kehittynyt;

92. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

• [1]  EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3.
• [2]  EYVL L 348, 28.11.1992, s. 9.
• [3]  EYVL L 24, 29.2001.2008, s. 8.
• [4]  EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.
• [5]  EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5.
• [6]  EYVL L 156, 24.6.2003, s. 17.
• [7]  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114.
• [8]  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
• [9]  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.
• [10]  EUVL L 394, 30.12.2006, s. 1.
• [11]  EUVL L 162, 21.6.2008, s. 11.
• [12]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0352.
• [13]  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
• [14]  Global Industry Response Group.
• [15]  Oil Spill response group.
• [16]  North Sea Offshore Authorities Forum.
• [17]  OSPAR –yleissopimus on käytössä oleva oikeudellinen väline, joka ohjaa Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevaa kansanvälistä yhteistyötä.
• [18]  Offshore Cooperative Emergency Services, jonka yhteistyöhön osallistuvat Tanskan, Saksan, Irlannin, Alankomaiden, Norjan ja Ison-Britannian kansalliset toimijat.
• [19]  Neuvoston direktiivi, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista EUVL L 175, 5.7.1985, s. 40.
• [20]  Neuvoston direktiivi 96/82/EY, annettu 9. joulukuuta 1996, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta, EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.
• [21]  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (KOM(2010)0781).
• [22]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24. marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen), EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.
• [23]  Komission hoitama seuranta- ja tiedotuskeskus.
• [24]  Komission tiedonanto "Meriosaaminen 2020: meritiedolla ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun" (KOM(2010)0461).
• [25]  KOM(2010)0494.
• [26]  Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin 2004/35/EY 14 artiklan 2 kohdan nojalla, KOM(2010)0581.
• [27]  Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, EUVL 143, 30.4.2004, s. 56.
• [28]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

PERUSTELUT

Kotimaiset öljy- ja kaasuvarat ovat merkittäviä EU:n energiankulutuksen ja energiavarmuuden kannalta. EU:ssa noin 90 prosenttia öljystä ja 60 prosenttia kaasusta tuotetaan avomerellä.

Toiminta ei jakaannu yhtäläisesti kaikkialle EU:n alueelle. Hyvin suuri osa siitä tapahtuu Pohjanmerellä. Kaksi jäsenvaltiota[1] vastaa 80 prosentista EU:n raakaöljyn tuotannosta. Norja tuottaa enemmän kuin koko 27 jäsenvaltion Euroopan unioni.

Kaikki Euroopan vesillä tapahtuva avomeren öljyn ja kaasun tuotanto ei ole EU:n valvonnassa. Esimerkiksi Välimerellä Pohjois-Afrikan rannikolla ja varsinkin Egyptin ja Libyan edustalla on huomattavaa etsintätoimintaa.

Deepwater Horizonin suuronnettomuus sai kaikki öljyn ja kaasun etsintää ja tuotantoa avomerellä harjoittavat arvioimaan uudelleen toimintansa turvallisuutta. Muun muassa The National Commission on the BP Deepwater horizon spill and Offshore drilling antoi suosituksia, joista monet on nyt pantu täytäntöön.

Seuraamukset Euroopalle eivät ole aivan niin selkeitä. Monet Yhdysvaltojen järjestelmästä annetut suositukset koskeva käytäntöjä, jotka ovat olleet käytössä osissa EU:ta ainakin 20 vuotta. Euroopassa on Pohjanmerellä edistynyttä tuotantoa, jota harjoitetaan usein erittäin kehittyneillä kentillä ja jota valvotaan pitkälle kehittyneiden ja edistyvien sääntelyjärjestelmien mukaisesti.

Kansallisen komission eräässä ensimmäisistä raportista sanotaan:

"Sisäasiainministeriön olisi kehitettävä Pohjanmeren "turvallisuusarviota" koskevan lähestymistavan kaltainen yksittäisiin laitteistoihin, toimiin ja ympäristöön kohdistettu ennakoiva, riskit ja suoritukset huomioon ottava lähestymistapa"[2].

Ohjailevat järjestelmät ovat periaatteessa reaktiivisia eivätkä kykene jatkuvasti parantamaan toimintalinjoja ja käytänteitä, jota tarvitaan, jotta voidaan pysyä mukana yhä niukempia ja hankalammin hyödynnettäviä hiilivetyreservejä tavoittelevan toimialan kehityksessä. Hankkeita onkin arvioitava yksittäin paikkakohtaisten ympäristöolosuhteiden ja teknisten edellytysten perusteella. HPHT-porausaukoissa on erilaiset riskit kuin porausaukoissa, joihin on lisättävä painetta öljyn nostamiseksi. Vaikka veden syvyys epäilemättä vaikuttaa poraamisen tekniseen haasteellisuuteen ja pilaantumista estäviin toimii, kaikki "syvä meri" ei ole vaarallista eikä kaikki "matala meri" ole turvallista.

"Turvallisuusarvio" on riskiin perustuva, paikkakohtainen lähestymistapa, joka edellyttää toiminnanharjoittajilta, että ne osoittavat asianomaisille terveys- turvallisuus- ja ympäristöviranomaisille, että riskejä on harkittu ja riskinhallintatoimia on toteutettu. Kaikkiin jäljelle jääviin riskeihin on sovellettava ALARP-periaatetta[3]. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä turvallisuusarvio ja myöhemmin siihen mahdollisesti tehtävät muutokset ennen kuin toimet voidaan aloittaa. Ennen porausta asetettavilla sääntelyllisillä "kiinnekohdilla" varmistetaan, että toiminta ei ole automaattista ja että toimia ei voida aloittaa ennen kuin riskit on arvioitu ja toteutettu toimia niiden minimoimiseksi.

Mikään uusi ehdotus ei saa heikentää tällaisten jäsenvaltioissa jo voimassa olevien sääntelynormien tehokkuutta, vaan pikemminkin on ulotettava parhaat käytänteet koskemaan kaikkia EU:n vesiä ja varmistettava, että ne pannaan tinkimättä täytäntöön.

Yhdysvalloissa lupien myöntäminen ja terveys- ja turvallisuustoimet on annettu yhden viraston hoidettaviksi. Se on johtanut sisäisiin jännitteisiin ja tavoitteiden sekaannukseen ja asettanut järjestelmän alttiiksi ulkoisille vaikutuksille. Pitää sen vuoksi suositeltavana, että jäsenvaltiot erottavat lupien myöntämisen terveys- ja turvallisuuskysymyksistä.

Sääntelykehyksen virittäminen on tärkeää, mutta lainsäädäntö on tehokasta ainoastaan, jos sen täytäntöönpanoa valvotaan. Noudattamisen varmistamiseksi on tärkeää, että kyseiset porausolosuhteet hyvin tuntevat ja toiminnanharjoittajien luottamuksen saaneet asiantuntijat toteuttavat säännöllisesti tarkastuksia.

Näitä erittäin hyvin koulutettuja tarkastajia ja varsinkin niitä, joilla on huomattava kokemus, on sääntelytehtävissä hyvin vähän. Kaikissa aloitteissa, joissa tarkastajia lähetetään, vaihdetaan tai joissa toteutetaan rajatylittäviä tarkastuksia, olisi tunnustettava tämä tosiasia ja vahvistettava tarkastajien arvoa sen sijaan, että elintärkeitä voimavaroja otetaan muualle.

Vaikka jäsenvaltiot, joiden toiminta merellä ei ole laajaa, voivat saada mittakaavaetua jakamalla tarkastuslaitoksia, jakamista ei saa pitää tekosyynä heikommalle valvonnalle. Toimiala maksaa toimintansa sääntelyn kustannukset. Sääntelyn resurssien niukkuus on todennäköisesti merkittävämpi kysymys kuin sääntelyn kustannukset.

Poraustoiminnasta on mainittava erityisesti, että kaivojen turvallisuus sekä maalla että merellä edellyttää aina kaksinkertaisia turva-aitoja. Laitteet, kuten vuotojen estäjät, olisi testattava säännöllisesti.

Tiedonvaihto

Olisi kaikin tavoin edistettävä vuoropuhelua ja kannustettava yhteisiä aloitteita kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä ja käytettävä siinä mallina NSOAFia[4].

Välimeren, Itämeren ja Mustanmeren alueet voivat hyötyä vastaavista foorumeista, joissa sääntelijät arvioivat teollisuuden kehitystä ja parhaita käytänteitä, reagoivat onnettomuuksiin ja levittävät tietoa muun muassa toteuttamalla monikansallisia tarkastushankkeita ja luomalla työryhmiä, jotka raportoivat säännöllisesti pidettäville yleiskokouksille. Tehokkaan toiminnan varmistamiseksi näihin foorumeihin on otettava mukaan kaikki merkitykselliset kansalliset toimivaltaiset viranomaiset riippumatta siitä, ovatko ne EU:ssa vai sen ulkopuolella.

Ydinvoimateollisuudessa onnettomuuksista ilmoittaminen IAEA:lle on pakollista. EU:n lainsäädännössä määrätään siviili-ilmailun poikkeamien ilmoittamisesta. Siten varmistetaan, että kaikki tiedot analysoidaan ja jaetaan. Keskusrekisterin tehtävä on annettu yhteiselle tutkimuskeskukselle.

Vaikka onnettomuuksien ilmoittamista varten on olemassa mekanismeja[5] ja vaikka muita kuin sääntelyyn liittyviä kanavia voidaan käyttää havaintojen levittämiseen[6] näyttää siltä, että vielä on tilaa muille, erityisesti maailmanlaajuisille toimenpiteille.

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi koottava tietoa onnettomuusilmoituksista ja julkaistava ne hyvissä ajoin, ottaen asianmukaisesti huomioon kaupallisesti arkaluonteiset tiedot.

Komission olisi arvioitava erilaisten nykyisten tiedotuskanavien tehokkuutta ennen kuin arvioidaan, tarvitaanko mahdollisesti uusia rajatylittäviä aloitteita.

Työntekijöiden osallistuminen

Tiukan turvallisuuskulttuurin luomiseksi on oleellista, että offshore-työntekijät otetaan mukaan työterveys- ja turvallisuusaloitteisiin, sillä usein juuri he kykenevät parhaiten tunnistamaan työterveyden ja -turvallisuuden parantamisen tiellä olevat esteet.

Yhdistyneen kuningaskunnan Step Change in Safety -ohjelma perustettiin edistämään työturvallisuuteen liittyvää suhtautumista siten, että otetaan mukaan työntekijät, kehitetään yhteisiä normeja ja julkaistaan parhaita käytänteitä. Toimivat turvallisuutta edistävät ehdotukset liittyvät usein käyttäytymisen muuttamiseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että suurimmat riskit aiheutuvat tyypillisesti toimista, jotka edellyttävät inhimillistä puuttumista (kuten poraaminen ja ylläpito), käyttäytymisen muuttaminen voi osoittautua erittäin hyödylliseksi.

Turvallisuuskoulutus

Öljyn ja kaasun avomerituotanto voi olla ylpeä henkilöstön terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien tilastotietojen kohentumisesta. Huomion kiinnittäminen henkilöstön turvallisuuteen ei saa kuitenkaan siirtää huomiota pois menettelyistä, erityisesti onnettomuuksien torjumisesta ja johdosta.

Määrätietoinen onnettomuuksien hallintaa koskeva koulutus on keskeisen tärkeää. Esimerkiksi maailmalla on jo normina, että kaikki poraustoiminnan harjoittajat käyvät kaivonhallintakursseja (joihin sisältyy koulutus suuronnettomuustilanteita varten).

Monet Deepwater Horizonin suuronnettomuuden turvallisuusvirheistä näyttivät johtuneen kyseiseen toimintaan liittyvistä kulttuurinäkökohdista.

Pahimman ennakoiminen

Paikkakohtaisen valmiussuunnitelman esittäminen, siitä kuuleminen ja sen hyväksyminen on oltava keskeinen osa sääntelymenettelyä. Suunnitelmissa olisi tunnistettava potentiaaliset vaarat, arvioitava pilaantumisen lähteet ja vaikutukset, hahmoteltava torjuntastrategia, joka voi sisältää huojennuskaivojen poraussuunnitelmia, ja määriteltävä asianmukaiset torjuntavälineet.

Mitään toimia ei saisi aloittaa ennen kuin valmiussuunnitelma on hyväksytty. Monimutkaisten kaivojen tai vaativien porausolosuhteiden osalta valmiussuunnitelma olisi arvioitava sääntelyyn perustuvien hyväksyntämenettelyjen yhteydessä.

Asianmukaisten torjuntavälineiden puute kasvatti Deepwater Horizon -suuronnettomuuden vaikutusta. Tämä suuronnettomuus antoi käytännöllistä tietoa valmiusjärjestelmien ja öljynkeräysvälineiden suunnittelua varten. Tieto siitä, miten tulevissa kriiseissä pitäisi toimia, on keskeistä keskustelussa kaikilla foorumeilla, joita ovat esimerkiksi TIRG[7] ja OSPRAG[8]. Yhteiset aloitteet asianmukaisten torjunta- ja keräysvälineiden kehittämiseksi tuottavat jo tulosta – OSPRAG antoi äskettäin tehtäväksi suunnitella "kannen", jolla voidaan sulkea kaivo vuodon sattuessa ja jota on tarkoitus käyttää Yhdistyneen kuningaskunnan mannerjalustalla.

Toimialan ja sääntelijöiden olisi turvattava, että sen kaltaisia välineitä on käytettävänä Välimerellä.

Kun EMSAn perustamisasetusta tarkistetaan niin, että se kattaa öljyn ja kaasun avomerituotannosta johtuvan pilaantumisen torjunnan, viraston olisi koottava tiedot toimialan torjuntaresursseista ja julkisista voimavaroista.

Korjaavat toimet

Deepwater Horizon -suuronnettomuuteen reagoinnin alkuvaiheelle oli ominaista vastuuta koskeva sekavuus ja hallituksen valvonnan puuttuminen sekä epäjohdonmukainen tiedottaminen yleisölle.

Kansallisesti merkittävä öljyvuoto EU:ssa käynnistäisi kansalliset valmiussuunnitelmat, joissa on yksityiskohtaiset komentorakenteet, tiedotuskanavat ja suunnitelmat kansallisten voimavarojen käyttämisestä toimialan ponnistusten rinnalla.

Vastuu

Minkä tahansa onnettomuuden potentiaalisiin kustannuksiin vaikuttaa monia tekijöitä, jotka liittyvät kaivon luonteeseen (varaston koko, paine, lämpötila, jne.), laajempi ympäristö ja reagoinnin luonne, etenkin sen nopeus.

Ympäristövastuu EU:ssa perustuu saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Ennen toiminnan aloittamista on tärkeää varmistaa, että toiminnanharjoittajilla on varmasti riittävät taloudelliset voimavarat tämän vaatimuksen täyttämiseen, sekä heidän muu maksukykynsä.

Sääntelyn esteet tässä yhteydessä eivät saa kuitenkaan olla niin korkeita, että pienemmillä mutta usein erikoistuneilla toiminnanharjoittajilla ei ole pääsyä toimialalle. Vaikka suurten monikansallisten yhtiöiden ei enää kannattaisi jatkaa eräiden vakiintuneiden kenttien hyödyntämistä, pienet toiminnanharjoittajat voivat usein ottaa ne haltuunsa ja säilyttää siten investoinnit ja laajentaa tuotantoa. Jatkuvat investoinnit auttavat merkittävästi hillitsemään öljyn ja kaasun avomerellä tapahtuvan tuotannon vähentymistä EU:ssa.

EU:n taloudellisia, ympäristöllisiä ja energiatarpeita ei palvella parhaalla mahdollisella tavalla offshore-alan oligopolien avulla.

OPOL on Pohjanmeren keskinäinen takuujärjestelmä, jossa toimialan toimijoilla on tuottamuksesta riippumaton (no-fault) tiukka vastuu pilaantumisen aiheuttamista vahingoista ja korjaavien toimenpiteiden kustannuksista. Vastuun nykyinen raja on 250 miljoonaa dollaria onnettomuutta kohti[9].

Tällainen järjestelmä tarjoaa mekanismeja vaatimusten järjestelmälliseen maksamiseen ja kannustaa kaikkia osapuolia toteuttamaan välittömiä korjaavia toimia. Riskin muuttaminen keskinäiseksi helpottaa osaltaan omaehtoista järjestyksenpitoa ja toiminnanharjoittajien keskinäistä valvontaa. Järjestelmä riippuu siitä, että osallistujien välille on kehittynyt luottamus heidän toimiessaan samankaltaisissa paikoissa. Ei ole asianmukaista, että OPOL laajentaa toimintaansa offshore-laitoksiin muilla EU:n merillä, mutta kun otetaan huomioon saadut edut, samanlaisia järjestelmiä olisi luotava toiminnanharjoittajille EU:n muilla vesillä.

Kansainvälinen ulottuvuus

Monet kansainväliset lait koskevat EU:n vesialueita. EU:n tason toimenpiteitä voidaan pitää tervetulleina ainoastaan, jos ne tuovat lisäarvoa.

Vaikka tuotannonalan olisi varmistettava, että se noudattaa samoja korkeatasoisia normeja kaikkialla maailmassa, ei ole tarkoituksenmukaista asettaa tätä velvoitetta EU:ssa päätoimipaikkaansa pitäville yrityksille. Vaikka jätettäisiin huomiotta mahdolliset oikeudelliset kysymykset, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät voi valvoa yritysten maailmanlaajuisia toimia.

On myös kysyttävä, mikä vaikutus tällä olisi maailmanlaajuisiin turvallisuusnormeihin, kun yhä suurempi osuus maailman tuotannosta on hallitusten tai valtion omistamien ja säänneltyjen kansallisten öljy-yhtiöiden valvonnassa.

Parempi ja realistisempi lähestymistapa on, että tuetaan kansainvälisiä ponnistuksia hyvien käytänteiden jakamiseksi säännöksistä, normeista ja menettelyistä G20-maiden tasolla. Olisi edistettävä toimialan täydentävää roolia ja järjestelmiä, kuten PETRADia[10], erityisesti silloin, kun niissä on mukana kehitysmaita.

• [1]  Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska.
• [2]  S. 252.
• [3]  As Low As Reasonably Possible.
• [4]  North Sea Offshore Authorities Forum.
• [5]  Esimerkiksi OSPAR 'Report on Discharges, Spills and Emissions'.
• [6]  Esimerkiksi NSOAF's 'safety bulletins'.
• [7]  Global Industry Response Group.
• [8]  Oil Spill Prevention and Response Group.
• [9]  Tämä luku ei ole vastuun yläraja.
• [10]  Sharing the experience of Norwegian producers.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.6.2011)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä
(2011/2072(INI))

Valmistelija (*): Corinne Lepage

(*)       Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että Meksikonlahdella tapahtuneen Deepwater Horizon -öljyvuodon seurauksena EU:n olisi kiireisesti ja perusteellisesti tarkasteltava uudestaan varautumisperiaatetta koskevaa lainsäädäntöään ja sääntelyään ja tarvittaessa tarkistettava sitä niin, että siinä otetaan huomioon kaikki näkökulmat avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunetsintään ja -poraukseen, ja sillä periaatteella, että ennaltaehkäiseviin toimiin on ryhdyttävä, mukaan lukien turvallinen siirtäminen merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia pitkin, EU:n alueilla; pitää näin ollen myönteisenä komission halukkuutta täyttää kiireisesti tätä asiaa koskevia vajeita nykyisessä EU:n lainsäädännössä;

2.  panee merkille, että öljyn- ja kaasunporauslauttojen aiheuttamat onnettomuudet johtavat rajatylittäviin seurauksiin, minkä vuoksi EU:n toimet tällaisten toimien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi ovat perusteltuja;

3.  panee merkille, että avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa harjoitetaan yhä enenevässä määrin äärimmäisissä olosuhteissa, minkä vaikutukset saattavat olla meri- ja rannikkoalueiden ympäristön ja talouden kannalta merkittäviä ja tuhoisia;

4.  tukee komission pyrkimystä vähimmäisvaatimusten yhtenäistämiseksi EU:n sisällä; katsoo, että turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat olisi sisällytettävä kaikkeen lainsäädäntöön ja mahdollisimman korkeita turvallisuus- ja ympäristövaatimuksia olisi sovellettava kaikkiin avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan aloihin;

5.  varoittaa kuitenkin, että lainsäädännön tehokkuus riippuu viime kädessä asiaankuuluvien EU:n ja kansallisten viranomaisten ja elinten toimivallasta toteuttaa, hallita ja panna täytäntöön asianomaista lainsäädäntöä; katsoo, että komission olisi valvottava tilannetta valppaasti voidakseen varmistaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset noudattavat lainsäädäntöä;

6.  panee merkille, että arktiseen alueeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä alue on haavoittuvainen ja ilmastonmuutoksen lieventämisen kannalta merkittävä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ja tehostamaan tarkastusmenetelmiä sekä tosiasiallista keskinäistä yhteistyötä ja perustamaan EU:n "valvojien valvonta" -järjestelmän, joka perustuu sitoviin turvallisuutta koskeviin vähimmäissäännöksiin, jotta seurannan ja valvonnan riippumattomuus voidaan taata EU:n tasolla; katsoo myös, että tietojen keruuta, parhaiden käytänteiden jakamista ja katastrofivalmiutta olisi kuitenkin koordinoitava EU:n tasolla ja että tämän lisäksi olisi tehostettava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten keskinäistä koordinointia, jotta voidaan parantaa hyvien käytänteiden vaihtoa ja optimoida lupamenettelyjää;

8.  panee merkille, että kansallisista vaatimuksista riippuen eräät öljy- ja kaasuyhtiöt noudattavat toiminnassaan eri turvallisuusvaatimuksia sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ensin aloittamaan avomeren öljy- ja kaasualan oikeudellisen kehyksen kattavan tarkastelun ja sitten yhdenmukaistamaan erilaiset turvallisuusvaatimukset mahdollisimman korkean turvallisuustason takaamiseksi siten, että yrityksille tarjotaan oikeusvarmuus ja varmistetaan, että

–  parhaista toimintatavoista tehdään kaikkea toimintaa koskeva normi koko EU:ssa ja että

–  onnettomuuden sattuessa voidaan taata mahdollisimman korkea turvallisuustaso;

kehottaa komissiota harkitsemaan, otetaanko käyttöön avomerellä harjoitettavaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan (poraus, toiminta, kuljetus ja käytöstäpoistaminen) liittyvää uutta lainsäädäntöä vai täydennetäänkö ja vahvistetaanko nykyistä lainsäädäntöä siten, että se koskisi myös avomerellä harjoitettavaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa, näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

9.  on vakuuttunut siitä, että kattavan ja aktiivisen yhteistyön tekeminen kolmansien maiden kanssa (erityisesti niiden, joiden kanssa Euroopan unionilla on yhteinen meriraja) on myös tarpeellista, jotta öljyn- ja kaasunetsinnän sekä niiden porauksen ja kuljetuksen yhteydessä voidaan taata asianmukainen ympäristönsuojelu ja merien asianmukainen tila;

EU:n katastrofivalmiuksien vahvistaminen

10. kehottaa toistamiseen komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksia sellaisten Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamiseksi, jotka pohjautuvat unionin pelastuspalvelumekanismiin, ja laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy erityisiä mekanismeja, joissa määritellään, miten EU voi korjata offshore-laitteistojen, mukaan lukien merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettujen vedenalaisten öljy- tai kaasuputkien aiheuttamia laajoja pilaantumisvahinkoja;

11. kehottaa komissiota varmistamaan, että merialan tietojen paremmassa hallinnassa, jota ehdotettiin tiedonannossa "Meriosaaminen 2020"[1], ja ehdotuksessa asetukseksi yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskevasta tukiohjelmasta [2], otetaan huomioon tarve varmistaa saastumisen aiheuttamien uhkien asianmukainen seuranta, jotta voidaan ajoissa määritellä aiheellinen toimintatapa;

12. pyytää komissiota valmistelemaan ehdotuksen, jonka nojalla virallisen luvan turvin avomerellä toimintaa harjoittavien tuottamat tieteelliset tulokset on annettava vastaavien viranomaisten käyttöön siten, että hyödynnetään tiedonannon "Meriosaaminen 2020" yhteydessä kehitettyjä vaatimuksia ja pöytäkirjoja, jotta voidaan tehostaa julkista valvontaa ja ymmärtää paremmin meriympäristöä;

13. kehottaa öljy- ja kaasuyhtiöitä osoittamaan viisi prosenttia tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetuista varoistaan ehkäiseviin ja ennallistamisessa käytettäviin uusiin tekniikoihin; painottaa, että riippumattoman tahon on testattava, arvioitava ja hyväksyttävä katastrofivalmiustekniikat ennen kuin ne voidaan lisätä hyväksyttyyn valmiussuunnitelmaan;

14. ehdottaa, että Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) toimintaresurssien luetteloon olisi sisällytettävä kaikki merkitykselliset julkiset ja toimialan resurssit, jotta EMSA voi tarvittaessa toimia parhaalla mahdollisella tavalla koordinoijana vakavassa häiriötilanteessa;

15. ehdottaa, että kaikki käytettävissä oleva vuotojen tukkimiseen tarkoitettu välineistö olisi sisällytettävä olennaisena osana valmiussuunnitelmiin ja että tällaisen välineistön olisi oltava saatavilla laitteiden läheisyydessä, jotta ne voidaan ottaa nopeasti käyttöön suuronnettomuuden sattuessa;

Ympäristövahinkovastuujärjestelmät ja rahavakuusmekanismit

16. katsoo, että ympäristövastuudirektiivin[3] soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että "saastuttaja maksaa" -periaatetta ja tiukkaa vahinkovastuuta sovellettaisiin kaikkiin merivesille ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutettuihin vahinkoihin, jotta öljy- ja kaasuyhtiöt voitaisiin saattaa vastuuseen kaikista aiheuttamistaan ympäristövahingoista ja vastaamaan mahdollisista vahingoista täysimääräisesti ilman ylärajaa toimijoiden hallussa olevien vakuusvarojen avulla;

17. kehottaa tarkistamaan ympäristövastuudirektiiviä meristrategiapuitedirektiivin[4] mukaisesti niin, että se kattaa kaikki EU:n merialueet;

18. kehottaa komissiota ympäristövastuudirektiivin mukaisesti alentamaan vahinkojen kynnysarvoja ja panemaan täytäntöön tiukan vahinkovastuun, joka kattaa kaikki merivesille ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutetut vahingot riippumatta keskinäisiin korvausjärjestelmiin tai vakuutussuojaan liittyvistä enimmäismääristä, ja ehdottaa vuoropuhelun käynnistämistä vakuutuksenantajien kanssa EU:n laajuisista sitovista vakuutusjärjestelmistä, joiden avulla voidaan taata, että vahinkovastuu pannaan täytäntöön;

19. katsoo, että komission on selvitettävä, voidaanko ympäristövahinkovastuun puitteissa perustaa sellainen korvausrahasto öljykatastrofien varalle, johon sisältyisi rahavakuuteen liittyviä sitovia säännöksiä;

20. painottaa, että taloudellisessa korvausvastuussa olevat osapuolet olisi määritettävä yksiselitteisesti ennen poraustoiminnan käynnistämistä;

21. katsoo, että öljy- ja kaasualan toimijoita olisi lupamenettelyn yhteydessä ja koko toimintavaiheen ajan sekä avomerellä toteutettavien hankkeiden kaikissa vaiheissa (poraus, toiminta ja käytöstäpoistaminen) vaadittava osoittamaan, että niillä on riittävät taloudelliset valmiudet, joiden turvin ne voivat korjata erityistoimiensa mahdollisesti aiheuttamat ympäristövahingot, mukaan lukien vaikutuksiltaan suurten vaikkakin epätodennäköisten onnettomuuksien aiheuttamat vahingot – joko alan keskinäisten pakollisten korvausjärjestelmien tai pakollisten vakuutusjärjestelmien tai rahalliset vakuudet takaavien yhdistettyjen järjestelmien kautta;

22. painottaa, että vaikka rahalliset vakuudet voidaan periaatteessa antaa joko vakuutusten tai alan keskinäisten korvausjärjestelmien kautta, on tärkeää varmistaa, että toimijat osoittavat, että niillä on rahalliset vakuudet, jotka riittävät kattamaan puhdistuksen kokonaiskustannukset ja korvaukset suurkatastrofin sattuessa ja että riskejä ja vastuuta ei ole ulkoistettu pienemmille yrityksille, jotka todennäköisemmin ilmoittavat olevansa maksukyvyttömiä onnettomuustilanteessa; vaatii, että kaikkien yhteisten toimien on perustuttava siihen, että niillä kannustetaan riskien välttämiseen ja korkeimpien mahdollisten turvallisuusvaatimusten noudattamiseen yksittäisissä toimissa;

23. tunnustaa Pohjanmerellä toimivan OPOLin kaltaisten yhteisön rahastojen ansiot ja kehottaa perustamaan sellaisia rahastoja kullekin EU:n merialueelle; kehottaa tekemään jäsenyydestä pakollista toimijoille oikeusvarmuuden takaamiseksi, jotta voidaan tarjota turvaverkkojärjestelmä, jonka tarkoituksena on vakuuttaa jäsenvaltiot, merenkulkuala, mukaan lukien erityisesti kalastajat, ja veronmaksajat;

24. pyytää komissiota tarkistamaan 12. lokakuuta 2010 julkaistussa kertomuksessaan[5] ilmaisemaa kantaansa, jonka mukaan "tässä vaiheessa [ei] ole riittävästi perusteita ottaa käyttöön pakollista rahavakuutta koskevaa yhdenmukaista järjestelmää"; pyytää, että komissio esittää kertomuksen, joka sisältää kaikki asianmukaiset ehdotukset direktiivin muuttamiseksi, jo ennen ympäristövastuudirektiivin 18 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan umpeutumista;

25. ehdottaa, että tärkeimmän eli laitteistoja koskevan luvan peruuttamistoimenpiteen lisäksi jäsenvaltiot hyväksyvät sopivia lisätoimenpiteitä, joilla rangaistaan turvallisuussäädösten ja turvallisuuden sääntelyn täytäntöönpanon laiminlyömisestä ja noudattamatta jättämisestä, ja teettävät säännöllisiä tarkastuksia, jotka perustuvat yhtenäisiin menetelmiin kaikkialla EU:ssa;

EU:n ympäristölainsäädännön parantaminen

26. kehottaa laajentamaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin[6] soveltamisalaa niin, että se kattaa kaikki offshore-hankkeiden vaiheet (poraus ja toiminta), ja kehottaa sisällyttämään ympäristövaikutusten arviointeihin erityiskriteereitä, kun on kyse avomerellä tapahtuvaan poraustoimintaan liittyvistä monimutkaisista kaivoista tai vaativista porausolosuhteista tai öljyn tai kaasun siirtämisestä merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia pitkin; katsoo myös, että komission olisi varmistettava, että kansallisten viranomaisten hyväksymiä offshore-hankkeita koskevat ympäristövaikutusten arvioinnit kattavat myös menettelyt, joita toimijoiden on noudatettava käytöstäpoistamisen yhteydessä; kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan ympäristövaikutusten arviointia koskevia oikeudellisia säännöksiä ja vahvistamaan sen mukaisesti, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyt on annettava sellaisten asiantuntijoiden tehtäväksi, jotka ovat riippumattomia asiakkaasta;

27. pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisen öljynporausinfrastruktuurin käytöstä poistamiseen liittyvää sääntelykehystä ja selvittämään tarvittaessa lainsäädännön avulla toimijoiden vastuun siitä, että varmistetaan infrastruktuurin turvallinen poistaminen ja korvausvastuu mahdollisista ympäristövahingoista, jotka aiheutuvat porauslaitteiden käytöstäpoistosta tai öljynporauskentästä käytöstäpoistamisen jälkeen;

28. kehottaa komissiota harkitsemaan vaarojen torjumista maalla koskevan lainsäädännön (SEVESO II[7] ja III[8]) järkevien periaatteiden ulottamista koskemaan avomerellä harjoitettavaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvää lainsäädäntöä; kehottaa komissiota sillä aikaa ja siinä tapauksessa, ettei se ehdota tällaista uutta erityislainsäädäntöä, tarkastelemaan uudelleen SEVESO III -ehdotustaan sen soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan myös öljynporauslauttoja ja merenpohjan tuntumaan tai sen alle sijoitettuja vedenalaisia putkia sekä kaikkia öljy- ja kaasuvarantojen etsinnästä porausreiän käytöstäpoistamiseen ulottuvia vaiheita; pitää myönteisenä SEVESO II -direktiivin tarkistamista koskevia komission perusteluja, joissa komissio toteaa aikovansa arvioida asianmukaista tapaa vahvistaa ympäristölainsäädäntöä;

29. on tyytyväinen komission ehdotukseen laajentaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) toimivaltaa kattamaan myös tapaukset, jotka liittyvät muiden kuin alusten, etenkin öljyn ja kaasun porauksessa käytettyjen offshore-laitteistojen aiheuttamaan meren pilaantumiseen; katsoo, että myös liikkuvat laitteistot ja kuljetuslaitteet sekä putkijohtojen terminaalit olisi otettava EMSAn toimivallan piiriin; tukee komission pyyntöä, että nämä uudet tehtävät otetaan huomioon EMSAn budjetissa ja henkilöstömäärässä; katsoo, että EMSAn toimivaltaa voitaisiin laajentaa entisestään siten, että se kattaisi riippumattomien kolmansien osapuolten kuulemisen ympäristövaikutusten arvioinneista, avomerellä harjoitettavan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan lupien myöntämisen sekä toimijoihin kohdistuvat määräaikaistarkastukset;

30. panee merkille, että teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin[9] keskeisissä säännöksissä ei käsitellä avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa; ehdottaa, että komissio lisää liitteeseen I uuden 1.5 kohdan "öljyn- ja kaasunporaustoiminta" osana soveltamisalaa koskevaa ensimmäistä uudelleentarkastelua, joka toteutetaan 31. joulukuuta 2011 mennessä, ja ehdottaa, että Euroopan IPPC-toimisto määrittelee avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvät parhaat käytänteet;

Kolmansien maiden kanssa ja kansainvälisellä tasolla tehtävät yhteiset sitoumukset

31. kehottaa komissiota käynnistämään keskustelun ympäristövahinkojen korvausvastuuta ja rahallisia vakuuksia koskevasta sääntelystä, joka kattaisi myös kolmannet maat;

32. pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritysten, joiden toimipaikka sijaitsee EU:ssa, on sovellettava EU:n normeja kaikissa toimissaan maailmanlaajuisesti; tukee komission aikomusta tehostaa EU:n naapurimaiden kanssa käytävää avomeriturvallisuutta koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä, millä pyritään vahvistamaan uusia yhteisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, kuten laitosten tarkastuksia, ja varmistamaan, että EU:n vesiä ympäröivillä alueilla noudatetaan yhtä vankkoja turvallisuusvaatimuksia; tukee komission ajatusta edistää alueellisten foorumien ja hankkeiden luomista sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten verkostojen kehittämistä Välimerellä, Mustallamerellä ja Itämerellä ja hyödyntää jo olemassa olevia yhteistyörakenteita, kuten Välimeren unionia;

33. tukee komissiota sen tavoitteessa luoda maailmanlaajuinen järjestelmä, jossa vahvistetaan avomerellä harjoitettavalle etsinnälle ja tuotannolle yhteiset turvallisuutta ja kestävyyttä koskevat tavoitteet, ja kehottaa edistämään korkeita yhteisiä turvallisuusvaatimuksia sekä kansainvälisesti että yhteistyössä naapurivaltioiden kanssa;

Arktinen alue, kemialliset hajottajat jne.

34. pyytää komissiota tarkastelemaan kattavasti avomerellä tapahtuvaan hiilivetyjen etsintään ja tuotantoon liittyviä luvansaantiedellytyksiä ja esittämään ehdotuksia yhdenmukaisiksi EU:n vähimmäisvaatimuksiksi, kuten riippumattoman kolmannen osapuolen suorittama tarkastus, jolla varmistetaan ympäristöön liittyvien toimintatapojen avoimuus ja niitä koskevien tietojen julkistaminen ja vähennetään mahdollisten eturistiriitojen syntymistä;

35. kehottaa kieltämään kaiken hiilivetyjen etsintään ja tuotantoon liittyvän toiminnan arktisella alueella tämän ainutlaatuisen alueen haavoittuvuuden vuoksi;

36. panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan terveys- ja turvallisuusalan viranomaisten Pohjanmeren työoloista laatiman tuoreimman raportin, josta käy ilmi, että henkilövahinkojen ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä kaksinkertaistui kuluneen vuoden aikana ja merkittävien hiilivetypäästöjen määrä kasvoi kolmanneksella;

37. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudestaan asianomaista lainsäädäntöä, jotta alle 80 kilometrin etäisyydellä merikansallispuistoista ja luonnonsuojelualueista avomerellä harjoitettava etsintä ja poraus voitaisiin kieltää;

38. kehottaa komissiota offshore-hankkeiden vaikutusta arvioidessaan kiinnittämään asianmukaista huomiota haittavaikutuksiin, joita hiilivedyn hyödyntämistä koskevalla toiminnalla on matkailuun kyseisillä alueilla;

39. kannattaa kemiallisten hajottajien (ja kemiallisten hajottajien käyttöä koskevien hätäsuunnitelmien yhteydessä tapahtuvaa) ympäristövaikutusten tiukkaa valvontaa, jatkuvaa testausta ja arviointia, jotta voidaan sekä varmistaa niiden sopivuus vuodon torjuntaan että välttää kansanterveydelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset; kehottaa komissiota varmistamaan, että tällaisten kemikaalien vaikutuksia tutkitaan tarkemmin, tarvittaessa EU:n tutkimusohjelmien puitteissa;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	15.6.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	46 5 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	János Áder, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Sergio Berlato, Milan Cabrnoch, Nessa Childers, Chris Davies, Bairbre de Brún, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Françoise Grossetête, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Andres Perello Rodriguez, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Salvatore Tatarella, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Esther Herranz García, Romana Jordan Cizelj, Riikka Manner, Bill Newton Dunn, Alojz Peterle, Michail Tremopoulos, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Peter van Dalen

• [1]  Komission tiedonanto "Meriosaaminen 2020: meritiedolla ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun" (KOM(2010)0461).
• [2]  KOM(2010)0494.
• [3]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta, EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
• [4]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
• [5]  Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin 2004/35/EY 14 artiklan 2 kohdan nojalla, KOM(2010)0581.
• [6]  Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista, EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.
• [7]  Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/82/EY, EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13.
• [8]  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (KOM(2010)0781.
• [9]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen), EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.6.2011)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä
(2011/2072(INI))

Valmistelija: Pervenche Berès

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta avomerellä aiheutuu erittäin suuri riski työntekijöiden terveydelle ja turvallisuudelle, sillä ympäristöolosuhteet ovat ajoittain erittäin ankarat, työvuorot 12-tuntisia ja sijainti eristyksissä; myöntää, että näitä erityisiä työskentelyolosuhteita – ja ennen kaikkea psyykkistä stressiä – säännellään ja on jatkossakin säänneltävä, jotta voidaan minimoida inhimilliset erehdykset ja suojella työntekijöitä; suosittelee tästä syystä, että työntekijöitä varten perustetaan aiheutuviin riskeihin suhteutettu vakuutusjärjestelmä ja keskinäinen vakuutusyhtiö;

2.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen tarkastella uudelleen direktiiviä 92/91/ETY ja kehottaa pyrkimään yhteisiin normeihin, jotta saman yrityksen työntekijöitä ei kohdeltaisi eri toimipaikoissa eri tavoin; kehottaa lisäksi laatimaan avoimet, tehokkaat ja johdonmukaiset säännöt, joita on sovellettava kaikkiin avomerellä työskenteleviin, sekä arvioimaan nykyisen lainsäädännön tehokkuutta ja mahdollisuuksia sen yhdenmukaistamiseen tulevaisuudessa;

3.  painottaa, että joillakin jäsenvaltioilla on jo erinomaiset turvallisuusjärjestelmät verrattuna kansainväliseen ja unionin tasoon;

4.  tähdentää, että on erittäin tärkeätä tunnistaa parhaat käytännöt terveyden ja turvallisuuden sekä koulutuksen ja pätevyyden aloilla;

5.  tähdentää, että tarkastuselinten valvontajärjestelmien on oltava tehokkaita ja niissä on käytettävä innovatiivisia menetelmiä, kuten työaikaa tai pelastusoperaatioita koskevia erityistarkastuksia, ja että seuraamuksia voidaan soveltaa, jos työntekijöiden terveyttä tai turvallisuutta loukataan;

6.  toivoo, että yritykset ja ammattiliitot sitoutuvat kehittämään terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä ennaltaehkäiseviä toimintatapoja ja työntekijät ovat siinä aktiivisesti mukana, erityisesti siten, että heitä kuullaan, he voivat osallistua turvallisuusmenettelyjen suunnitteluun ja soveltamiseen ja heille annetaan tietoa mahdollisista riskeistä; korostaa, että on tärkeätä testata nämä menettelyt koko komentoketjussa ja valvoa niitä, jotta varmistetaan myös ylimmän johdon koulutus ja vastuu onnettomuuksien tai turvallisuushäiriöiden aikana;

7.  kehottaa Euroopan unionia edistämään ILO:n työsuojelujohtamisjärjestelmiä koskevien maailmanlaajuisten suuntaviivojen (ILO-OSH 2001) soveltamista öljy- ja kaasuteollisuudessa;

8.  kehottaa jäsenvaltioita sallimaan ainoastaan sertifioidun sisäisen tai ulkoisen koulutuksen ja pyytää komissiota kehittämään tätä sertifiointia koskevat eurooppalaiset normit;

9.  katsoo, että kaikille työntekijöille on heidän työtehtävästään tai sopimuksellisesta asemastaan riippumatta tiedotettava täysimääräisesti avomerilaitoksissa noudatettavista terveys- ja turvallisuusmenettelyistä;

10. kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia tiukat yleiset turvallisuusnormit ja -järjestelmät uhilta puolustautumiseksi ja niiden rajoittamiseksi, jotta minimoidaan riskit ja jotta voidaan tarvittaessa mahdollistaa pikainen ja tehokas reagointi; kehottaa määrittelemään kaikissa EU:n jäsenvaltioissa koulutusvaatimukset erittäin vaarallisia tehtäviä hoitaville työntekijöille, mukaan luettuina urakoitsijat ja alihankkijat, ja yhdenmukaistamaan ne, jotta varmistetaan niiden yhtenäinen täytäntöönpano kaikilla Euroopan vesillä; kehottaa komissiota toimimaan myönteisesti kansainvälisten kumppaneiden kanssa sen tutkimiseksi, onko mahdollista toteuttaa työntekijöiden terveys- ja turvallisuusnormeja koskeva globaali hanke, jossa kyseisiä normeja päivitetään säännöllisesti teknisen kehityksen mukaisesti;

11. kehottaa komissiota lujittamaan työntekijöiden oikeuksia suojelemalla heitä häirinnältä siten, että he voivat ilmoittaa anonyymisti turvallisuushäiriöistä tai -riskeistä asiasta vastaaville viranomaisille;

12. kehottaa soveltamaan turvallisuutta, terveyden suojelua ja koulutusta koskevia tiukkoja sääntöjä alihankkijoihin, joilla on oltava tarvittava pätevyys oman alansa ylläpito- ja rakennustehtäviin; kehottaa ilmoittamaan työntekijöille, urakoitsijoille, alihankkijoille ja ammattiyhdistyksille kaikista työhön liittyvistä riskeistä ennen sen suorittamista;

13. kannustaa tiiviimpään yhteistyöhön avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa Itämeren ja Pohjanmeren alueiden välillä;

14. kehottaa unioniin sijoittautuneita tai unionissa toimivia yrityksiä soveltamaan samoja työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevia sääntöjä kaikkiin toimintoihinsa kaikkialla maailmassa ja kehottaa komissiota, yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa, esittämään globaalin aloitteen, jolla pyritään parantamaan kyseisiä sääntöjä EU:ssa ja sen ulkopuolella, ellei toimintoja toteuteta maassa, jonka työturvallisuus- ja terveysnormit ovat EU:ta tiukemmat, jolloin on noudatettava niitä;

15. kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolella sijaitsevien sellaisten maiden kanssa, niiden työntekijä- ja työnantajajärjestöt mukaan luettuina, joiden kansalaiset suorittavat palveluja EU:n avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa, varmistaakseen, että EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet mutta EU:n vesillä toimivat yritykset ovat sitoutuneet EU:n työskentelyolosuhteisiin ja työturvallisuus ja -terveyslainsäädäntöön;

16. tähdentää, että avomerellä tai rannikolla jalostusketjun myöhemmissä vaiheissa työskentelevät työntekijät altistuvat myös erittäin suurille terveys- ja turvallisuusriskeille; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä työntekijät sääntelyä koskevaan toimintaansa;

17. kehottaa seuraamaan säännöllisesti työntekijöiden terveyttä avomeren öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa; suosittelee, että työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä tutkittaisiin lääkärintarkastuksilla vähintään kerran vuodessa;

18. kehottaa EU:ta harkitsemaan mahdollisuutta perustaa riippumatonta terveys- ja turvallisuusasioiden valvontaelin yksinomaan öljy- ja kaasuteollisuudelle;

19.  kehottaa luomaan pysyvän riskienseurantajärjestelyn systemaattisella tietojen ja tieteellisten lausuntojen keräämisellä, jolloin uusia ja lähestyviä riskejä voitaisiin ennakoida;

20. kehottaa suurempaan avoimuuteen erityisesti onnettomuusraporttien, niiden mahdollisten kansanterveysvaikutusten sekä tarkastusraporttien julkistamisen yhteydessä; ehdottaa näiden tietojen keskittämistä Euroopan laajuiselle julkiselle foorumille;

21. kehottaa hyväksymään mekanismin, jolla arvioidaan työntekijöille aiheutuvia riskejä, ja kehottaa ottamaan tämän arvioinnin huomioon työntekijöille maksettavaa korvausta laskettaessa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	15.6.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	36 8 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Regina Bastos, Edit Bauer, Heinz K. Becker, Jean-Luc Bennahmias, Pervenche Berès, Mara Bizzotto, Philippe Boulland, Milan Cabrnoch, David Casa, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Proinsias De Rossa, Frank Engel, Sari Essayah, Ilda Figueiredo, Marian Harkin, Nadja Hirsch, Danuta Jazłowiecka, Martin Kastler, Ádám Kósa, Jean Lambert, Patrick Le Hyaric, Veronica Lope Fontagné, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Vilija Blinkevičiūtė, Sergio Gutiérrez Prieto, Roger Helmer, Richard Howitt, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Jelko Kacin, Evelyn Regner, Emilie Turunen

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.5.2011)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä
(2011/2072(INI))

Valmistelija: Eva Lichtenberger

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan mukaan tällä alalla unionin politiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon, joka perustuu muun muassa ennalta varautumisen periaatteelle,

1.  korostaa, että öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta aiheutuvien vahinkojen vastuukysymyksissä on noudatettava täysimääräisesti SEUT:n 191 artiklan 2 kohdan mukaista "saastuttaja maksaa" -periaatetta;

2.  katsoo, että voimassa olevassa ympäristövastuulainsäädännössä on useita merkittäviä puutteita, ja muistuttaa öljynetsintää ja -porausta Euroopassa koskevista EU:n toimista 7. lokakuuta 2010 antamastaan päätöslauselmasta, jossa parlamentti kehotti komissiota harkitsemaan EU:n nykyisen lainsäädännön sisällön tarkistamista ja soveltamisalan laajentamista (ympäristövastuudirektiivi, SEVESO II -direktiivi sekä Erika-pakettia ja kolmatta meriturvallisuuspakettia koskevat toimet mukaan luettuina) ja/tai mahdollisesti tarvittavan uuden lainsäädännön antamista, jotta voidaan ottaa huomioon öljynporauksen riskit ja tiukentaa korvausvastuuseen sovellettavia sääntöjä öljyonnettomuustapauksissa;

3.  pyytää komissiota tarkastelemaan kattavasti avomerellä tapahtuvaan hiilivetyjen etsintään ja tuotantoon liittyviä luvansaantiedellytyksiä ja esittämään tarvittaessa ehdotuksia yhdenmukaisiksi EU:n vähimmäisvaatimuksiksi;

4.  vaatii komissiota yhdessä kumppaneidensa ja naapureidensa kanssa perustamaan arktisen alueen toimille erityisen järjestelmän, jossa kiinnitetään erityistä huomiota avomeritoiminnan kestävyyteen ja sen tarpeeseen näin haavoittuvalla ja ainutlaatuisella alueella;

5.  kannattaa olosuhteiden salliessa ympäristövaikutusten arviointeja hätäsuunnitelmien yhteydessä (esimerkiksi kemiallisten hajotusaineiden käyttöä koskevan suunnitelman yhteydessä);

6.  on tyytyväinen komission aikomukseen ehdottaa ympäristövastuudirektiivin muuttamista siten, että sitä sovellettaisiin myös kaikkiin meristrategiapuitedirektiivissä (direktiivi 2008/56/EY) määritellyille merivesille aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin;

7.  pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä laajentaa Euroopan meriturvallisuusviraston toimivaltaa kattamaan alusten lisäksi myös avomerilaitokset;

8.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ympäristövastuudirektiivin säännökset pakollisesta rahavakuudesta; panee tältä osin merkille komission halukkuuden harkita uudelleen pakollista rahavakuutta koskevan edellytyksen käyttöön ottamista ja tarkastelemaan nykyisten rahamääräisten ylärajojen riittävyyttä;

9.  pyytää komissiota tarkastelemaan nykyisen öljynporausinfrastruktuurin käytöstä poistamiseen liittyviä vastuita ja selvittämään tarvittaessa lainsäädännön avulla toimijoiden vastuun siitä, että varmistetaan infrastruktuurin turvallinen poistaminen ja toimijoiden korvausvastuu mahdollisista ympäristövahingoista, jotka aiheutuvat porauslaitteiden käytöstäpoistosta tai öljynporauskentästä sen jälkeen, kun laitteet on poistettu;

10. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen voimassa olevaa lainsäädäntöä, jonka nojalla öljynporauslauttojen lisenssinhaltijat voivat vuokrata laitteistoja kolmansille osapuolille, jotta voidaan varmistaa, että korvausvastuu öljynporauslautoilla tapahtuvien onnettomuuksien ja katastrofien ihmiselämälle ja ympäristölle aiheuttamista vahingoista voidaan määrittää helpommin siviilioikeudenkäynnissä;

11. vaatii jäsenvaltioita ottamaan kaikkien toimiensa yhteydessä huomioon pienten ja keskisuurten toimijoiden erityistilanteen; vaatii tältä osin, että pienillä ja keskisuurilla toimijoilla on oltava vastuuvakuutus tai jäsenyys yhteisvastuurahastossa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	24.5.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Syed Kamall, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, József Szájer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Pablo Arias Echeverría

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	12.7.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 6 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Jan Březina, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Lena Ek, Ioan Enciu, Vicky Ford, Gaston Franco, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Romana Jordan Cizelj, Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Philippe Lamberts, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Jaroslav Paška, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Michèle Rivasi, Jens Rohde, Paul Rübig, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Antonio Cancian, Francesco De Angelis, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Jolanta Emilia Hibner, Holger Krahmer, Bernd Lange, Mario Pirillo, Vladimír Remek, Silvia-Adriana Ţicău