MIETINTÖ eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta

26.7.2011 - (2011/2091(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Edit Bauer

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta

(2011/2091(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 19 artiklan,

–   ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21, 23 ja 25 artiklan,

–   ottaa huomioon komission 21. syyskuuta 2010 antaman tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (KOM(2010)0491),

–   ottaa huomioon komission 29. huhtikuuta 2009 antaman tiedonannon EU:n väestön ikääntymisen vaikutusten käsittelystä (väestön ikääntymistä koskeva kertomus 2009) (KOM(2009)0180),

–   ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2008/867/EY)[1],

–   ottaa huomioon komission tilaaman 22. heinäkuuta 2010 päivätyn raportin "Access to healthcare and long-term care - Equal for women and men?",

–   ottaa huomioon komission tilaaman 24. marraskuuta 2009 päivätyn raportin "Gender mainstreaming active inclusion policies",

–   ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 antamat päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta kaudelle 2011–2020,

–   ottaa huomioon neuvoston 6. joulukuuta 2010 antamat päätelmät työvoiman ja väestön ikääntymisen vaikutuksista työllisyyspolitiikkaan,

–   ottaa huomioon neuvoston 7. kesäkuuta 2010 antamat päätelmät aktiivisesta ikääntymisestä,

–   ottaa huomioon neuvoston 30. marraskuuta 2009 antamat päätelmät terveestä ja arvokkaasta ikääntymisestä,

–   ottaa huomioon neuvoston 8. kesäkuuta 2009 antamat päätelmät "Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet: aktiivinen ja arvokas ikääntyminen",

–   ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön 1. toukokuuta 2008 päivätyn raportin "Ikääntyvän työvoiman työolot",

–   ottaa huomioon ikääntymistä koskevan Madridin kansainvälisen toimintaohjelman (A/CONF.197/9 8), joka hyväksyttiin toisessa ikäkysymyksiä käsitelleessä maailmankonferenssissa 12. huhtikuuta 2002,

–   ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa[2],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7‑0291/2011),

A. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo ja muun muassa ikään perustuvan syrjinnän kielto ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettuja Euroopan unionin perusperiaatteita sekä yhteisön tavoitteita ja tehtäviä,

B.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan työllisyysastetta koskevaksi päätavoitteeksi 75 prosenttia sekä naisten että miesten osalta ja esitetään tavoitteeksi vähentää köyhyysvaarassa olevien henkilöiden määrää 20 miljoonalla; katsoo, että yli 50‑vuotiaiden naisten ryhmä on sille ominaisen korkean köyhyys- ja työttömyystason vuoksi näin ollen ratkaiseva ikäryhmä näiden molempien tavoitteiden saavuttamisessa,

C. ottaa huomioon, että sukupuolistereotypioiden sitkeys yhdistettynä ikääntyvien ikäsyrjintään työmarkkinoilla vähentää erityisesti iäkkäiden naisten työllistymis-, kouluttautumis- ja etenemismahdollisuuksia ja on osasyy ikääntyneiden köyhyysvaaran kasvuun,

D. ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva syrjintä on erityinen syrjinnän muoto, koska se on järjestelmällistä ja sisältyy järjestelmään ja koska se yhdistyy kaikkiin muihin syrjinnän muotoihin ja sitä esiintyy niiden lisäksi,

E.  ottaa huomioon, että työmarkkinat ovat nykyään huomattavasti dynaamisemmat ja epävakaammat kuin koskaan aiemmin, minkä vuoksi ei ole enää varmaa, että samalla alalla on töitä koko eliniäksi; katsoo näin ollen talouskriisin osoittaneen, että naisilla on tärkeä tehtävä työmarkkinoilla,

F.  katsoo, että Euroopan tuleva taloudellinen kilpailukyky, vauraus ja osallistavuus riippuvat olennaisesti sen kyvystä parantaa tehokkaasti työvoimaresurssiensa käyttöä paitsi pidentämällä elinikäistä työssäoloaikaa myös luomalla sellaiset työolot ja sosiaaliturvajärjestelmät, jotka tukevat työ- ja elinolojen parantumista ja hyödyttävät taloutta, ja katsoo, että tähän sisältyvät myös asianmukaiset politiikat, joilla sovitetaan yhteen työ-, perhe- ja yksityiselämä sekä torjutaan välitöntä tai välillistä syrjintää ja sukupuolistereotypioita, jotka johtavat sukupuolten välisiin kuiluihin työmarkkinoilla,

G. toteaa, että vuosien 1990 ja 2010 välillä työikäinen väestö (20–64-vuotiaat) kasvoi 27 jäsenvaltion EU:ssa 1,8 prosenttia, vanhempi väestö (65+) kasvoi 3,7 prosenttia ja nuorempi väestö (0–19-vuotiaat) väheni 5,4 prosenttia; ottaa huomioon, että 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien väestöosuuden arvioidaan kasvavan 17,4 prosentista, joka se on vuonna 2010, 30 prosenttiin vuonna 2060[3],

H. ottaa huomioon, että vuonna 2008 köyhyysvaarassa oli iäkkäistä naisista 22 prosenttia, iäkkäistä miehistä vastaavasti 16 prosenttia[4],

I.   katsoo, että naiset ovat usein ja kasvavassa määrin yliedustettuina eristyneiden ikääntyvien henkilöiden joukossa, mikä johtuu avioerojen määrän kasvusta ja miesten lyhyemmästä elinajanodotteesta; ottaa huomioon, että lesket ja yksinäiset ikääntyvät naiset yleensä ovat suuressa vaarassa ajautua köyhyyteen, eristyneisyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen,

J.   ottaa huomioon, että 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli 37,8 prosenttia vuonna 2009, samanikäisten miesten vastaavasti 54,8 prosenttia[5],

K. ottaa huomioon, että naisten työttömyysaste on korkeampi kuin miesten 21 jäsenvaltiossa, ja vaikka pitkän aikavälin työttömyysaste on miesten osalta korkeampi kuin naisten 12 maassa, naisten työttömyys todennäköisemmin kätkeytyy sen taakse, että he ovat "poissa työelämästä", jos he ovat naimisissa tai jos heillä on lapsia,

L.  ottaa huomioon, että alle 30-vuotiaiden naisten keskimääräinen tuntiansio on 92 prosenttia miesten vastaavasta ja 67,5 prosenttia 50–59-vuotiaiden ikäryhmässä[6] ja että sukupuolten välinen palkkaero on EU:ssa edelleen jopa 17,5 prosenttia,

M. katsoo, että sukupuolten väliset erot sosioekonomisessa asemassa juontuvat pitkälti perinteisestä sukupuolten roolijaosta, jossa miesten katsotaan kantavan pääasiallisen vastuun elannon ansaitsemisesta ja naisten palkattomista kotitöistä sekä perheen hoitamisesta, myös laajemman perheen hoitamisesta, millä on valtava vaikutus naisten kykyyn kartuttaa sosiaaliturvaoikeuksia esimerkiksi eläkkeelle jäämistä varten miesten kykyyn verrattuna sekä siten heidän vanhuusiän tilanteeseensa, etenkin jos he eroavat, joutuvat asumuseroon tai jäävät leskeksi,

N. ottaa huomioon, että naisilla on todennäköisemmin hitaammin edistyvä, lyhyempi ja/tai keskeytyvä ura ja alhaisemmat keskimääräiset ansiot kuin miehillä, mikä ilmenee suurempina sukupuolten välisinä palkkaeroina ja synnyttää sukupuolten välisen eron henkilökohtaisille eläketileille suoritetuissa maksuissa kasvattaen siten naisten vanhuusiän köyhyysvaaraa,

O. ottaa huomioon, että sukupuolten välinen kuilu on pienempi ennen perheen perustamista ja että se suurenee, kun yksittäiset henkilöt muodostavat parin; ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste alenee ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja että työmarkkinahaitat kasautuvat elinkaaren varhaisempiin vaiheisiin lastenhoidon yhteydessä, joka vaihtuu myöhemmin iäkkäiden henkilöiden hoitoon, mikä johtaa usein työssäkäyvien köyhyyteen,

P.  ottaa huomioon, että miehiin verrattuna iäkkäät naiset valitsevat tai joutuvat valitsemaan usein osa-aikatyön ja jättävät useammin työmarkkinat valitsemalla tai joutumalla valitsemaan varhaisen eläkkeelle jäämisen,

Q. ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan lähestymistavan merkitys aktiivisessa työmarkkinapolitiikassa tunnustetaan laajalti lähes kaikissa Euroopan maissa, mutta aktiivista työmarkkinapolitiikkaa koskevat arvioinnit viittaavat siihen, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on edelleen epätasaista ja keskittyy melko kapealle alalle,

R.  ottaa huomioon, että yli 50-vuotiaat naiset kohtaavat usein sukupuoli- ja ikästereotypioihin perustuvaa kaksin- tai moninkertaista syrjintää, jota usein pahentavat heidän sukupuoliperusteiset työ- ja yksityiselämän kuvionsa (esimerkiksi urakatkokset, osa-aikatyö, uudelleen työllistyminen työttömyyskauden jälkeen, työssäkäynnin lopettaminen, jotta he voisivat keskittyä perhe-elämään tai työskennelläkseen perheensä yrityksessä pääasiassa kaupan ja maatalouden alalla ilman palkkaa ja kuulumatta sosiaaliturvajärjestelmään, sekä sukupuolten väliset palkkaerot); ottaa huomioon, että näin ollen naisille tyypillisesti kertyy enemmän haittoja kuin samoihin ryhmiin kuuluville miehille; ottaa lisäksi huomioon, että taloustaantuman aikana riski joutua köyhyyteen on erityisen suuri kyseisten naisten osalta,

S.  ottaa huomioon, että työmarkkinoilla naisia usein pidetään "vanhoina" huomattavasti nuoremmalla iällä kuin miehiä; ottaa huomioon, että 58 prosenttia eurooppalaista katsoo ikäsyrjinnän olevan yleistä[7],

T.  katsoo, että iäkkäisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa aliarvioidaan huomattavasti, koska iäkkäät naiset ovat erityisen haluttomia ilmoittamaan huonosta kohtelusta, koska palveluntarjoajilla on sellainen stereotyyppinen käsitys, että iäkkäillä naisilla on pienempi riski, ja koska pahoinpitelyn kohteeksi joutuneiden iäkkäiden naisuhrien saatavilla on vähemmän vaihtoehtoja,

U. katsoo, että tasa-arvosta valistaminen jo mahdollisimman nuorena sekä naisten työskentelyä ohjaavat ja edistävät toimintalinjat ovat tehokas keino poistaa tällainen syrjintä pysyvästi,

Yleiset määräykset

1.  pitää myönteisenä komission päätöstä nimetä vuosi 2012 aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä syrjinnän torjumiseksi muun muassa torjumalla sukupuoli- ja ikäsyrjintään liittyviä stereotypioita ja edistämällä sukupolvien välistä solidaarisuutta;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että yli 50-vuotiaisiin naisiin kohdistuva moninkertainen syrjintä otetaan paremmin huomioon ja sitä torjutaan tehokkaasti avoimessa koordinointimenetelmässä, joka koskee eläkkeitä, sosiaalista osallisuutta, työllisyyttä, sukupuolistereotypioiden muuttamista ja naisten ottamista mukaan poliittisiin ja taloudellisiin päätöksentekoelimiin;

3.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen eläkeuudistuksen valmistelussa ja täytäntöönpanossa – se olisi otettava huomioon myös tulevassa eläkejärjestelmää koskevassa valkoisessa kirjassa ja muissa sosiaaliturvapoliittisissa uudistuksissa –, edistämään tasa-arvoa lisäävän vakuutusmatemaattisen eläkkeiden laskennan käyttämistä miesten ja naisten kohdalla, edistämään köyhyysvaaran vähentämistä, torjumaan ikääntyneiden nykyään kohtaamaa köyhyyttä, parantamaan (terveyden)hoitopalvelujen laatua, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta ja tekemään lopun pakollisen eläkkeelle siirtymisen käytännöstä sekä mahdollistamaan samalla iäkkäiden naisten osallistumisen työmarkkinoille torjumalla syrjäytymistä;

4.  kehottaa jäsenvaltioita täydentämään eläkkeitä koskevaa lainsäädäntöä mahdollisuudella saada leskeneläkettä ikääntyvien naisten köyhyysriskin vähentämiseksi;

5.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa toimenpiteitä heikommassa asemassa olevien naisryhmien osallistamiseksi, ja toteaa, että näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa maahanmuuttajanaiset, vähemmistöihin kuuluvat, vammaiset, huonosti koulutetut, ilman työkokemusta olevat ja vankiloissa olevat naiset, jotta varmistetaan heidän oikeutensa kunnolliseen elämään;

6.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä sen turvaamiseksi, että ikääntyminen voi tapahtua arvokkaasti ilman nöyryytystä, syrjintää tai mitään iäkkäisiin naisiin kohdistuvaa väkivallan muotoa;

7.  korostaa, että iäkkäät naiset ovat taloudellinen voimavara ja kokemuksen lähde, he tukevat yhteisöä ja perheitä merkittävästi hoitamalla huollettavia sekä toimimalla työelämän neuvonantajina runsaan työkokemuksensa ansiosta ja he edistävät lisäksi maaseudun säilyttämistä;

8.  kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisaloitteita uusiin tekniikoihin liittyvän kielen ja kulttuurin oppimiseksi, ikääntyviä naisia koskevan digitaalisen kuilun umpeen kuromiseksi sekä ikääntyvien naisten ihmissuhteisiin, kommunikointiin, oman itsenäisyyden ja omien etujen hallintaan liittyvien mahdollisuuksien lisäämiseksi;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiiviissä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa yli 50-vuotiaiden naisten tilannetta koskevan tutkimuksen, jossa tarkastellaan erityisesti heidän kokemuksiaan työmarkkinoilla ja hoidon tarjoajina sekä naisten ja miesten ajankäyttöä, terveysasioita ja muita heidän kohtaamiaan haasteita;

Naiset työmarkkinoilla

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden yhteydessä olosuhteet, jotka auttavat iäkkäitä naisia pysymään työmarkkinoilla ja/tai palaamaan niille, jotta he voivat hyödyntää kykyjään työmarkkinoilla ja jotta heidän oikeuksiaan kunnioitetaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla työnantajia kannustetaan parantamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia toimintatapojaan, jotta päästään eroon iäkkäiden naisten ikäsyrjinnästä ja jotta ikääntyneille naispuolisille työntekijöille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen, ylennyksiin ja uralla etenemiseen;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita viipymättä luomaan työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kattavan, moniulotteisen, sukupuolen huomioon ottavan ja ikään nähden sopivan lähestymistavan, jotta taataan naisten työllisyys ja sosiaalinen osallisuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös arvioimaan perusteellisesti köyhyydessä elävien iäkkäiden naisten sukupolven tilannetta ja toteuttamaan nopeasti tarkoituksenmukaisia, tehokkaita toimenpiteitä auttaakseen nämä naiset pois köyhyydestä;

12. kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan asianmukaisesti moninkertaiseen syrjintään, jota iäkkäisiin naisiin kohdistuu heidän etsiessään työtä;

13. kehottaa komissiota kehittämään edelleen ja parantamaan täsmällisten, merkityksellisten ja vertailtavien eurooppalaisten sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjen tietojen keräämistä ja analysointia, erityisesti mitä tulee iäkkäiden naisten, myös maahanmuuttajien ja vammaisten naisten, työllisyyteen ja työttömyysasteeseen, iäkkäiden naisten (epäviralliseen) osallistumiseen perheenjäsenten ja sukulaisten (palkattomaan) hoitamiseen sekä huollettavien vanhusten prosentuaaliseen osuuteen ja vanhusten huonoon kohteluun, ja katsoo, että tässä on noudatettava kaikkea jäsenvaltion voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä;

14. pitää myönteisenä sitä, että jäsenvaltiot ovat jo tunnustaneet, että sukupuolten välisen epätasa-arvon mallit ja syyt liittyvät työmarkkinoilla tiukasti elinkaarivaiheeseen, ja painottaa, että elinkaarilähestymistavan soveltamista työhön on siksi edistettävä; kehottaa jäsenvaltioita kuitenkin – jotta ne puuttuisivat elinkaarihaasteisiin riittävästi – torjumaan keskitetyin toimin nuorten ja iäkkäiden naisten epäedullista asemaa verrattuna samanikäisten miesten asemaan aktiivisessa työmarkkinapolitiikassaan eikä vain suuntaamaan viimeksi mainittua aikuisikäisille naisille ja miehille;

15. kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä parannettaessa iäkkäiden naisten työolojen laatua, jotta heille voidaan luoda pysyvä ja terveellinen työpaikka;

16. kannustaa jäsenvaltioita ottamaan iäkkäät naiset mukaan elinikäisen oppimisen prosesseihin ja kehittämään edelleen ja tukemaan iäkkäille naisille sopivia joustavia uudelleenkoulutusohjelmia siten, että heidän erityistarpeensa ja -kykynsä otetaan huomioon heidän työllistettävyytensä lisäämiseksi, ja jotta heitä voidaan auttaa elämään edelleen itsenäistä ja aktiivista elämää sekä jakamaan kattavaa kokemustaan ja tietämystään nuoremmille sukupolville;

17. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät naisten eläkeoikeudet tai muut sosiaaliturvaoikeudet kärsi heidän työmarkkinoilla kohtaamiensa haittojen, erityisesti hoitovastuista johtuvien haittojen, takia;

18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sosiaaliturvajärjestelmiin yhteenlaskujärjestelmät toisen palveluksessa tehtävän työn ja itsenäisen ammatinharjoittajan työn välisten sekä eri töiden välisten sosiaaliturvamaksujen yhdistämiseksi, jos tätä ei vielä ole tehty;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään eläkejärjestelmiä, joiden sukupuolivaikutukset on arvioitu, tueksi ja turvaksi iäkkäiden naisten suurempaa köyhyysriskiä ajatellen, ottaen huomioon hoitovelvollisuuksista johtuvat urakatkokset, jotta voidaan välttää uudet hoivaloukut;

20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita viipymättä toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä samapalkkaisuuden periaatteen edistämiseksi (esimerkiksi pakollisella työnarviointijärjestelmällä ja tasa-arvoa työpaikalla koskevalla toimintasuunnitelmalla) sukupuolten välisen palkkaeron poistamista varten, siinä tarkoituksessa että eläke-erot kaventuvat ja naisten – pääasiassa iäkkäiden naisten – suurempi köyhyysriski vähenee tai poistuu myöhemmin kokonaan;

21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön asianmukaisia toimintalinjoja työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi ja ikääntymisulottuvuuden liittämiseksi kaikkiin asiaankuuluviin toimintalinjoihin ikänäkökulman valtavirtaistamisen keinoin ottaen huomioon eri elämänvaiheet; pyytää Vilnassa sijaitsevaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia valmistelemaan tätä varten vaikutusten arviointeja ja tutkimuksia;

22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimittaisesti ja tehokkaasti EU:n nykyisiä välineitä ja ohjelmia, Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto mukaan lukien, iäkkäiden naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi sekä iäkkäisiin naisiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi kaikilla elämänalueilla;

23. pyytää jäsenvaltioita rohkaisemaan iäkkäitä naisia osallistumaan aktiivisesti liike-elämään kannustamalla uusia yrityksiä perustavia naisia, tarjoamalla heille tukea ja helpottamalla naisten rahoituksen saamista etenkin mikroluottojen avulla sekä edistämään miesten ja naisten tasapuolista edustusta taloudellisissa päätöksentekoelimissä, myös yritysten hallituksissa;

24. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yrityksiä liittämään menettelytapoihinsa, erityisesti henkilöstöpolitiikkaansa, ikärakenteen hallintaa koskevat periaatteet ja -välineet, ottamaan ikämyönteisen ja sukupuolinäkökulman huomioon ottavan toimintalinjan käyttöön työpaikoilla, antamaan ikääntyneille naispuolisille työntekijöille karttuneelle tiedolle ja kokemukselle enemmän tunnustusta ja kunnioitusta sekä kehittämään luotettavaa, avointa tiedotuspolitiikkaa, joka tarjoaa iäkkäämmille työntekijöille mahdollisuuden valmistautua eläkkeelle jäämiseen täysin tietoisina tosiseikoista; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan menettelyjä seuraamusten määräämiseksi ikääntyneitä naispuolisia työntekijöitä syrjiville työnantajille; kiinnittää huomiota tarpeeseen sisällyttää nämä toimintalinjat pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen (Small Business Act);

Naiset hoidon tarjoajina

25. kehottaa jäsenvaltioita edistämään sellaisten perheiden tarpeiden huomioon ottamista, jotka joutuvat ottamaan vastuun huollettavista henkilöistä, ja kehottaa komissiota edelleen tukemaan hoitojärjestelmien kehittämistä rakennerahastojen avulla;

26. pyytää jäsenvaltioita lisäämään korkealaatuisten hoitopalvelujen tarjoamista, mukaan lukien vanhusten kotihoito, turvaamaan tällaisen laadukkaan hoidon saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden, parantamaan hoitoalan ammattilaisten tekemän työn arvon tunnustamista ja tukemaan perheitä, jotka vastaavat iäkkäiden huollettavien henkilöiden hoidosta, esimerkiksi maksamalla heille heidän työpanoksestaan taloudellista korvausta ja tarjoamalla heille neuvontaa ja koulutusta, jotta he voivat tarjota laadukasta omaishoitoa;

27. korostaa, että on tarjottava riittävästi ja kohtuulliseen hintaan laadukkaita lasten- ja vanhustenhoitopalveluita ja muiden huollettavien hoitopalveluita, jotka sopivat yhteen kokopäivätyön kanssa, jotta naiset eivät koe olevansa velvollisia keskeyttämään, lopettamaan tai lyhentämään työelämäänsä huolehtiakseen vastuullaan olevien huollettavien tarpeista;

28. panee merkille, että nämä alaikäisten ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoitopalvelut muodostavat merkittävän työllistymismahdollisuuden, jonka hyödyntämisessä voitaisiin käyttää vanhempia naisia, joiden työllisyysaste on tällä hetkellä yksi kaikkein alhaisimmista;

29. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan koulutusta ja valmiuksien kehittämistä korkealaatuisten hoitopalvelujen takaamiseksi ja väestörakenteen kehityksen aiheuttaman hoito- ja terveydenhuoltoalan henkilöstöpulan ehkäisemiseksi;

30. kannustaa jäsenvaltioita laajentamaan vanhempainlomaoikeuksia niin että ne kattavat myös isovanhemmat ja vanhemmistaan huolehtivat lapset, antamaan tunnustusta huollettavien henkilöiden hoitamiselle, tarkastelemaan mahdollisuutta myöntää hoitovapaata ja tarjoamaan hoitajille palveluja, koulutusta ja neuvontaa;

31. toteaa, että eläkeikää lähestyvät naiset ovat usein isovanhempia; katsoo kuitenkin, ettei heitä saisi pitää ainoastaan hoidon tarjoajina; pyytää siksi jäsenvaltioita harkitsemaan lastenhoitopalveluja, joiden ansiosta isovanhemmat voisivat halutessaan osallistua muihin toimintoihin;

32. kannustaa jäsenvaltioita edistämään aloitteita ja suunnitelmia rahoittamalla iäkkäiden henkilöiden kansalaistoimintaa ja sukupolvien välisiä hankkeita;

33. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä kaikilla tasoilla, myös tukemalla asianmukaisia kansalaisjärjestöjä, keskittymällä iäkkäiden henkilöiden ja erityisesti iäkkäiden yksin elävien naisten erityistarpeisiin, jotta vähennettäisiin heidän eristyneisyyttään ja riippuvuuttaan ja edistettäisiin heidän tasa-arvoaan, turvallisuuttaan ja hyvinvointiaan;

34. pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan erilaisten asumismahdollisuuksien tutkimista sekä sellaisten yhteisöryhmien ja -järjestöjen tukemista, joilla torjutaan iäkkäiden naisten eristyneisyyttä ja luodaan sukupolvien välistä solidaarisuutta suosiva ympäristö;

35. tunnustaa, että iäkkäillä naisilla pitäisi olla mahdollisuus valita, asuvatko he yksin vai yhteisössä;

Terveyteen liittyvät kysymykset

36. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan terveysalan sukupuoliulottuvuuden olevan olennainen osa EU:n terveyspolitiikkaa ja pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan, jotta sukupuolten ja eri ikäryhmien tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja sukupuoleen liittyvistä erityistoimista koostuva kaksoisstrategia omaksuttaisiin EU:n ja jäsenvaltioiden terveyspolitiikassa;

37. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan sukupuolen ja iän huomioon ottavan, parantavan ja oireita lievittävän terveydenhoidon merkityksen; kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan tutkimuksen sukupuoleen liittyviin sairauksiin ja myös tällaisten sairauksien syihin, mahdolliseen ehkäisyyn ja hoitoon;

38. tunnustaa seulonnan ja ehkäisevän hoidon keskeisen merkityksen terveydenhuollossa ja kannustaa komissiota käyttämään avointa koordinointimenetelmää varmistaakseen näkemysten vaihdon, edistääkseen seulonnan EU:n laajuista yhdenmukaistamista ja tunnistaakseen parhaita käytäntöjä ja laatiakseen suuntaviivoja;

39. pitää myönteisinä joidenkin jäsenvaltioiden ponnisteluja, jotka tarjoavat sukupuoleen liittyvien sairauksien ehkäisemisen vapaata saatavuutta, ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tätä tehneet, vahvistamaan iäkkäiden naisten ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa huolehtimalla esimerkiksi helposta ja säännöllisestä pääsystä mammografiaan ja Papa-kokeisiin, poistamalla ikärajat sairauksien ehkäisyn, esimerkiksi rintasyöpäseulonnan, saatavuudesta ja valistamalla seulonnan tärkeydestä;

40. kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan edelleen toimiaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisstrategian omaksumiseksi terveyspolitiikassa ja sen varmistamiseksi, että etenkin iäkkäillä ja moniongelmaisilla naisilla ja miehillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada kohtuuhintaista terveydenhoitoa ja pitkäaikaishoitoa;

41. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimenpiteitä, joilla varmistetaan parempi työterveys ja -turvallisuus ja siten ylläpidetään työntekijöiden työllistettävyyttä ja valmiuksia sekä turvataan parempi terveys vanhemmalla iällä;

42. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan kaikkia iäkkäisiin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja tunnustaen tämän ongelman aliarvioinnin, torjuen yhteiskunnassa vallitsevia stereotypioita ja varmistaen, että palveluntarjoajat voivat ottaa huomioon iäkkäiden väkivallan uhrien erityistarpeet, jotta turvataan täysi ihmisoikeuksista nauttiminen, saavutetaan sukupuolten tasa-arvo ja käytetään täysimittaisesti hyödyksi Daphne-ohjelmaa;

43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL L 307, 18.11.2008, s. 11.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0306.
• [3]  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja: Demography report 2010, Euroopan komissio, sivu 62.
• [4]  List of 100 inequalities, Euroopan tasa-arvoinstituutti.
• [5]  Report on Progress on Equality between Women and men in 2010, Euroopan komissio, sivu 31.
• [6]  The life of women and men in Europe – A statistical portrait, Eurostat, 2008, s. 196.
• [7]  Erityiseurobarometri 317, Discrimination in the EU in 2009, marraskuu 2009, sivu 71.

PERUSTELUT

Naisten osuus väestöstä on kaikissa EU-maissa vähintään 50 prosenttia, joten naiset ovat tärkeä työvoiman osa. Lisäksi Euroopassa iäkkäiden naisten osuus väestöstä on maailman korkein.

Yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista on köyhyyden torjuminen ja työllisyyden edistäminen nostamalla työllisyysaste 75 prosenttiin ja vähentämällä köyhien määrää 20 miljoonalla.

Ikääntyvät henkilöt ovat suuri ja kasvava väestön osa EU:ssa. Euroopan väestön jatkuvasti vanhetessa kestävien eläkkeiden takaaminen on valtava haaste, koska syntyvyys on alhainen, työvoima kutistuu ja terveiden ja pitkäikäisten eläkeläisten määrä kasvaa. Iäkkäät henkilöt edustavat valtavaa kulttuurista, sosiaalista ja ammatillista resurssia. Heidän jatkuva osallistumisensa yhteiskunnan toimintaan, usein palkattomasti, jätetään liian usein huomiotta ja heidän mahdollisuutensa osallistua laajemmin ja antaa suurempi panos jätetään hyödyntämättä. Lisäksi toisen maailmansodan jälkeiset niin kutsutut suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta lähivuosien aikana. Jos haluamme saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet, nyt on käsillä viimeinen tilaisuus pitää heidät työmarkkinoilla. Tämän sukupolven työllisyysaste on 37 prosenttia, ja köyhyys on levinneintä sen keskuudessa, joten siihen sisältyy valtavia mahdollisuuksia ajatellen 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamista ja myös köyhyyden torjumista turvaamalla suuremmat eläkkeet.

Yleisesti pelätään, että iäkkäästä sukupolvesta tulee raskas taakka nuoremmille ja työikäisille ihmisille, ja tämä voisi johtaa sukupolvien välisiin jännitteisiin. Muun muassa varmistamalla, että ihmiset pysyvät pitempään työmarkkinoilla ja että he pysyvät terveinä, aktiivisina ja itsenäisinä pitempään eläkkeelle jäämisen jälkeen, on mahdollista vastata väestön ikääntymisen aikaansaamaan haasteeseen ja säilyttää sukupolvien välinen solidaarisuus. Sukupolvien välinen solidaarisuus on jo pitkään ollut tärkeällä sijalla EU:n asialistalla sekä politiikanteossa että valistuksessa.

Naiset työmarkkinoilla

Iäkkäät naiset kohtaavat ainakin kaksinkertaista syrjintää työmarkkinoilla, sukupuoleen ja ikään perustuvaa, ja lisäksi he ovat heikommassa asemassa työmarkkinoilla sukupuolelleen tunnusomaisten työurien vuoksi.

Vuonna 2009 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli 37,8 prosenttia, samanikäisten miesten vastaavasti 54,8 prosenttia. Naisten työttömyysaste on korkeampi kuin miesten 21 jäsenvaltiossa, ja vaikka pitkän aikavälin työttömyysaste on miesten osalta korkeampi kuin naisten 12 maassa, naisten työttömyys todennäköisemmin kätkeytyy sen taakse, että he ovat "poissa työelämästä", jos he ovat naimisissa tai jos heillä on lapsia. Osa-aikatyötä tekevien naisten määrä on neljä kertaa suurempi kuin miesten, ja osa-aikatyöntekijöiden osuus on suurin iäkkäiden naistyöntekijöiden keskuudessa, nimittäin 37 prosenttia, kun iäkkäiden miesten vastaava osuus on 12 prosenttia. Lisäksi sukupuolten välinen palkkaero on huomattavasti suurempi korkeammalla iällä kuin työuran alussa. Tämä on seurausta urakatkoksista, joita naiset joutuvat tekemään erityisesti synnyttämisen vuoksi. Lisäksi naisille ja varsinkin kypsässä iässä oleville naisille on yleensä ottaen tarjolla vähemmän oppimismahdollisuuksia, mikä tekee työvoiman kysyntään mukautumisen erittäin vaikeaksi. Koulutus ja uusien taitojen kehittäminen voivat siten auttaa ikääntyviä naisia osallistumaan täysipainoisemmin työmarkkinoille.

Vanhemmassa iässä sukupuolten erot johtuvat pääasiassa niistä työmarkkinahaitoista, joita naisille kertyy elinkaaren varhaisemmissa vaiheissa, mikä johtaa jatkuvaan työssäkäyvien köyhyyteen, varhaiseen eläkkeelle jäämiseen ja poissaoloon työmarkkinoilta sekä pysyvään työskentelyyn vähäistä ammattitaitoa edellyttävissä ja huonosti palkatuissa työpaikoissa.

Naisilla on todennäköisemmin hitaammin edistyvä, lyhyempi ja/tai keskeytyvämpi ura ja keskimäärin alhaisemmat tulot kuin miehillä. Sukupuolten väliset sosioekonomisen aseman erot juontuvat osittain perinteisestä työn sukupuolijakaumasta, jossa miehet kantavat pääasiallisen vastuun elannon ansaitsemisesta ja naiset palkattomista kotitöistä sekä perheen hoitamisesta, millä on valtava vaikutus miesten ja naisten kykyyn kartuttaa sosiaaliturvaoikeuksia eläkkeelle jäämistä varten. Usein naisilla on haittoja työmarkkinoilla varsinkin johtuen heidän usein palkattomista hoitovelvollisuuksistaan, jotka aiheuttavat sen, että heidän eläkeoikeutensa kärsivät. Naisten vähäisemmät elinikäiset ansiot vaikuttavat heidän eläkkeisiinsä järjestelmissä, jotka perustuvat henkilökohtaisiin tuloihin ja työuraan, ja lisäävät siten vanhuusiän köyhyysriskejä. Lisäksi naisilla on pidempi elinajanodote, ja sen vuoksi heitä on enemmistö ikääntyvistä. Tämän seurauksena naiset ovat usein ja lisääntyvässä määrin yliedustettuina eristyneiden ikääntyvien henkilöiden joukossa. Lesket ja yksinäiset ikääntyvät naiset yleensä ovat suuressa vaarassa päätyä köyhyyteen, eristyneisyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Yli 50-vuotiaiden naisten ikäsyrjinnästä työmarkkinoilla raportoidaan useammin kuin muihin ikäryhmiin kuuluvien ikäsyrjinnästä, ja sitä voi esiintyä erilaisissa muodoissa. Koulutusmahdollisuuksien puuttumista ja taitojen vanhentumista koskeva kysymys ovat erityisen merkityksellisiä iäkkäiden naisten kohdalla, koska heidän urassaan on ollut useammin katkoksia perheeseen liittyvien velvollisuuksien vuoksi ja koska heidän koulutustasonsa on alhaisempi verrattuna samanikäisiin miehiin. Lisäksi terveyteen liittyvät ongelmat ja taitojen vanhentuminen saattavat estää heitä tekemästä normaalia työaikaa, toimimasta normaalien työjärjestelyjen puitteissa ja tarjoamasta työvoimana hyvää tuottavuutta. Kaikki nämä tekijät voivat aiheuttaa ikääntyvien henkilöiden varhaisen eläkkeelle siirtymisen ja työmarkkinoilta poistumisen tai pakottaa heidät sellaiseen.

Vaikka sukupuolten epätasa-arvon mallit ja syyt työmarkkinoilla liittyvät tiukasti elinkaaren vaiheeseen ja vaikka useimmat EU-maat tunnustavat, että elinkaareen perustuvaa lähestymistapaa työhön on tärkeää edistää, suurin osa sukupuolten tasa-arvoa edistävästä aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta on suunnattu aikuisille naisille ja miehille, ja usein nuorten ja iäkkäiden naisten epäsuotuisa asema verrattuna samanikäisiin miehiin jätetään huomioimatta.

Vaikka suurin osa jäsenvaltioista tunnustaa, että iäkkäät naiset ovat epäedullisessa asemassa työvoimaan osallistumisessa, iäkkäitä työntekijöitä koskevien toimenpiteiden yhteydessä ei yleensä ole viime vuosien aikana nimenomaisesti otettu huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevia näkökohtia tai iäkkäiden miesten ja naisten erilaisia tilanteita. Aktiivista ikääntymistä koskevassa lähestymistavassa on tähän mennessä laajalti keskitytty vanhempien työntekijöiden työllistettävyyteen, mikä on johtanut siihen, että eläke- ja sosiaaliturvauudistukset ovat olleet hallitsevassa asemassa ja että päätavoitteena on ollut eläkeiän nostaminen lainsäädännön kautta. Useimmat toimenpiteet perustuvat kuitenkin hallitsevaan miesten työuraan ja eläkkeelle siirtymiseen, eikä niiden yhteydessä ole nimenomaisesti otettu huomioon sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia. Niinpä toistuvat urakatkokset, osa-aikatyö, alhainen palkka ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat ominaisia naisten työssä, ja vanhuusiässä he voivat joutua monenkertaisen syrjinnän kohteeksi. Esimerkiksi työmarkkinoilla naisia usein pidetään "vanhoina" paljon nuoremmassa iässä kuin miehiä, ja hoitorasitteet voivat asettaa merkittävän esteen iäkkäiden naisten työllistymiselle. Niinpä järjestelmällinen ja kattava lähestymistapa aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, erityiset työterveys- ja työturvallisuustoimenpiteet mukaan lukien, johon nimenomaisesti liittyy sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisstrategia, on vielä laatimatta. Jotta tilanne ja haasteet ymmärrettäisiin paremmin ja jotta voitaisiin ennustaa trendejä, on kerättävä ja analysoitava vertailtavia sukupuolen ja iän mukaan eriytettyjä tietoja.

Vaikka eläkkeelle siirtyminen on tärkein syy siihen, että iäkkäät miehet ovat poissa työmarkkinoilta, iäkkäiden naisten kohdalla tilanne on sekavampi. Heidän kohdallaan henkilökohtaiset tai perheeseen liittyvät velvollisuudet ovat tärkeämpi syy poissaoloon työmarkkinoilta kuin eläkkeelle siirtyminen.

Pakollisen eläkkeelle siirtymisen käytännöstä luopuminen, hoitotukipalvelujen tarjonnan parantaminen, erityisesti iäkkäiden naisten kohdalla, ja tiettyjen iäkkäiden työntekijöiden kielteisten käsitysten muuttaminen koskien heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla, voisivat johtaa iäkkäiden henkilöiden aktiivisen osallistumisen merkittävään lisäykseen. Olisi harkittava asianmukaisten työllistymismahdollisuuksien ja sopivien työehtojen ja työolojen luomista, jotta iäkkäitä työntekijöitä kannustettaisiin pysymään työelämässä pidempään.

Mielenkiintoinen tosiasia on se, että maissa, joissa naisten työllisyysaste on korkea, myös syntyvyysluvut ovat korkeampia, mikä viittaa siihen, että naisten työ- ja perhe-elämän tyydyttävä yhteensovittaminen voi olla ratkaiseva tekijä sekä naisten korkeamman työllisyysasteen että suhteellisen korkeiden syntyvyyslukujen kannalta. Osa-aikatyö nähdään hyvänä tapana siirtyä asteittain työelämästä eläkkeelle, mutta vain noin 11 prosenttia miehistä ja 38 prosenttia naisista 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä tekee osa-aikatyötä. Näin ollen tyypillinen siirtyminen näyttää yhä tapahtuvan kokoaikatyöstä kokoaikaeläkkeelle.

Naiset hoidon tarjoajina

Iäkkäät naiset antavat merkittävän panoksen yhteiskuntaan useilla eri tavoilla: he tarjoavat apua lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja myös vanhemmilleen, he ovat ensisijaisia hoidon tarjoajia ja työskentelevät vapaaehtoisina, mutta iäkkäiden ihmisten hoitotehtävää ei arvosteta riittävästi.

Pitkäaikaishoitoa koskeva kysymys on erityisen arka sukupuolten tasa-arvoa koskevan lähestymistavan kannalta, koska useimmissa Euroopan maissa naiset muodostavat enemmistön sekä edunsaajista (yleensä pidemmän elinajanodotteensa vuoksi) että hoidon tarjoajista (tavallisesti he tarjoavat palkatonta, epävirallista hoitoa, mikä usein vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa). Enemmistö ikääntyvien ja vammaisten henkilöiden hoitajista on naisia ja väestön ikääntymisestä johtuen hoitorasite, jonka naiset joutuvat kantamaan, kasvaa jatkuvasti ja vaikuttaa myös heidän elämänlaatuunsa. Euroopassa kasvava osuus väestöstä tarvitsee apua arkielämässään, ja hyvin usein naiset vastaavat vapaaehtoisesti sen tarjoamisesta. Joskus jatkuvan avun tarve voi aiheuttaa hoitajan poistumisen työelämästä.

Koska omaishoitajat ovat pääasiassa yli 50-vuotiaita naisia, joiden työllisyysaste on edelleen jäljessä EU:n tavoitteista, heidän työllistymismahdollisuuksiensa parantaminen edellyttää uutta politiikkaa ja resursseja, jotta heille tarjotaan mahdollisuus sovittaa työ- ja perhe-elämä yhteen ja edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta perheiden sisällä.

Naiset ovat usein ja kasvavassa määrin yliedustettuina eristyneiden ikääntyvien henkilöiden joukossa, mikä on seurausta avioerojen määrän kasvusta ja miesten lyhyemmästä elinajanodotteesta. Lesket ja yksinäiset ikääntyvät naiset yleensä ovat suuressa vaarassa ajautua köyhyyteen, eristyneisyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

OECD:n mukaan epäviralliset hoidon tarjoajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sukulaiset, ystävät ja vapaaehtoistyöntekijät, jotka eivät saa minkäänlaista korvausta osallistumisestaan. Toiseen ryhmään kuuluvat epäviralliset hoidon tarjoajat, jotka saavat rahaetuuksia tai -avustuksia osana rahaetuuksiin tai kuluttajavalintaan perustuvia ohjelmia. He ovat tavallisesti sukulaisia tai ystäviä. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat "pimeät"/laittomat epäviralliset hoidon tarjoajat. He ovat hoidon tarjoajia, jotka saavat jonkinlaista palkkaa hoidon vastaanottajilta, mutta ilman minkäänlaista työsopimusta. Sen välttämiseksi, että iäkkäiden naisten eläkeoikeudet kärsivät siitä, että he tarjoavat palkatonta hoitoa ja poistuvat siksi työmarkkinoilta, voitaisiin harkita useita vaihtoehtoja. Kun otetaan huomioon epävirallisen hoidon merkitys monissa yhteiskunnissa ja se, että hoidon tarjoajat ovat enimmäkseen naisia, epävirallisia hoitajia tukevilla toimenpiteillä voi olla myönteinen sukupuolivaikutus naisten työmarkkinoille osallistumisen sekä työmarkkinoilla tehtävän työn ja hoitovelvollisuuksien yhteensovittamisen kannalta. Epävirallisten hoidon tarjoajien tukemiseen voi sisältyä tiedotusta ja koulutusta, veroetuuksia ja maksusuorituksia, yritysten sääntelyä tai yksityisten organisaatioiden aloitteita, joilla helpotetaan työelämän ja hoidon tarjoamisen yhdistämistä. Aloitteisiin, joilla tuetaan sekä pitkäaikaishoidon oikeudenmukaista saatavuutta että epävirallisten hoidon tarjoajien työtä, kuuluvat muun muassa seuraavat: hoitovapaa, eläkehyvitykset, luontois- ja rahaetuudet ja -avustukset sekä joustava työaika. Pitkäaikaishoitopalvelun tarjoaminen voisi tukea naisia työpaikkansa säilyttämisessä ja voi tuottaa elämänlaatuun ja sosiaalisen osallisuuteen kohdistuvan merkityksellisen sukupuolivaikutuksen sekä hoitajalle että hoidon vastaanottajalle. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa vanhempainloma on laajennettu koskemaan myös isovanhempia. Tällaiset aloitteet ovat kuitenkin yhä poikkeuksellisia.

Iäkkäitä naisia koskevat terveyskysymykset

On olemassa sairauksia, joihin naiset sairastuvat todennäköisemmin kuin miehet. Sen vuoksi sukupuolikohtaisen lähestymistavan pitäisi olla avuksi. On useita alueita, jotka hyötyisivät suuresti sukupuolikohtaisen tutkimuksen tuomista virikkeistä ja joilla tulokset hyödyttäisivät naisten terveyttä. Ikääntyvät naiset ovat erityisen alttiina ikään liittyville sairauksille, erityisesti rintasyövälle, muistihäiriöille (esimerkiksi dementia ja Alzheimerin tauti, osteoporoosi ja nivelreuma). Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan 40 prosenttia kaikista yli 50-vuotiaista naisista kärsii osteoporoottisesta murtumasta. Lisäksi diabeteksen tai kohonneen verenpaineen yhteydessä esiintyvään sepelvaltimotautiin liittyvä komplikaatio on yleisempi naisilla kuin miehillä.

Ennalta ehkäisy on ratkaisevan tärkeää. Joissakin jäsenvaltioissa sukupuolittain eriytettyjä seulontaohjelmia on jo saatavilla, mutta ei kaikissa.

Rintasyövän ehkäisyohjelmat ovat joissakin jäsenvaltioissa ilmaisia 50–69-vuotiaille naisille ja osa lakisääteistä terveysjärjestelmää. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa tämän ikäryhmän naiset kutsutaan henkilökohtaisesti kirjallisesti mammografiaseulontaan kahden vuoden välein.

Useimmissa toimintalinjoissa ja ohjelmissa ei oteta huomioon sukupuolta, niitä ei nimenomaisesti kohdenneta iäkkäille naisille vaan niillä pyritään pikemminkin yleisemmin "heikossa asemassa olevien ryhmien" sosiaaliseen osallistamiseen.

Moninkertainen syrjintä vaikuttaa iäkkäisiin naisiin, joita ei ainoastaan syrjitä ikänsä, sukupuolensa ja terveydentilansa vuoksi vaan myös muilla perusteilla, jos he kuuluvat heikossa asemassa oleviin ryhmiin. Lisäksi nykyisellä talouskriisillä on merkittäviä vaikutuksia iäkkäisiin naisiin, jotka jo kärsivät syrjinnästä terveysasioihin tai vammaisuuteen liittyvistä syistä, ja heidän mahdollisuuksiinsa käyttää peruspalveluja, erityisesti terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitopalveluja, nykyisten tai tulevien budjettileikkauksien takia.

Lopuksi todettakoon, että väestön ikääntymisprosessin ja yhteiskunnan väistämättömien muutosten asianmukainen hallinta voi edistää vakaampaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Hallitsevasta poliittisesta retoriikasta, jossa väestön ikääntyminen nähdään yhteiskunnan sosiaalisena ja taloudellisena rasitteena, on päästävä eroon. Sukupuoli- ja ikäulottuvuuden liittäminen kaikkiin aktiivisiin ikääntymisstrategioihin kaikilla hallinnon tasoilla on ratkaisevan tärkeää.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	13.7.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Regina Bastos, Edit Bauer, Marije Cornelissen, Silvia Costa, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Zita Gurmai, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Nicole Kiil-Nielsen, Astrid Lulling, Barbara Matera, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Antonyia Parvanova, Nicole Sinclaire, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Marina Yannakoudakis, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Izaskun Bilbao Barandica, Vilija Blinkevičiūtė, Christa Klaß, Mojca Kleva, Mariya Nedelcheva, Norica Nicolai, Chrysoula Paliadeli, Antigoni Papadopoulou, Sirpa Pietikäinen
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Jacek Włosowicz