MIETINTÖ Eurooppa-koulujärjestelmästä
1.8.2011 - (2011/2036(INI))
Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta
Esittelijä: Jean-Marie Cavada
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Eurooppa-koulujärjestelmästä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,
– ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille "Eurooppa-koulujärjestelmä vuonna 2009" (KOM(2010)0595),
– ottaa huomioon Eurooppa-koulujen perussääntöä koskevan yleissopimuksen[1],
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Eurooppa-koulujärjestelmän kehittämismahdollisuuksista[2],
– ottaa huomioon neuvoston 22. maaliskuuta 2004 antaman asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta[3],
– ottaa huomioon 3. toukokuuta 2008 voimaanastuneen ja Euroopan unionin 23. joulukuuta 2010 ratifioiman Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja erityisesti sen 24 artiklan[4],
– ottaa huomioon Brysselissä 12.–14. huhtikuuta 2011 pidetylle Eurooppa-koulujen johtokunnan kokoukselle esitetyn pääsihteerin vuosikertomuksen[5],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0293/2011),
A. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 165 artiklassa korostetaan, että unioni myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta,
B. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän yleissopimuksen[6] (1994) johdannossa todetaan, että Eurooppa-koulujärjestelmä on oma järjestelmänsä ja että se on jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä Euroopan yhteisöjen ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja että samalla hyväksytään täysin jäsenvaltioiden vastuu niiden omien koulujärjestelmien opetuksen sisällöstä ja organisaatiosta sekä niiden kulttuurillisista ja kielellisistä eroista,
C. ottaa huomioon, että yleissopimuksen 1 artiklan mukaan muut lapset voivat käydä näitä kouluja johtokunnan asettamin rajoituksin ja että johtokunta voi johtokunnan päätösten yhteenvedon XII luvun II kohdan 7 alakohdan mukaan myöntää I luokan aseman yhteisön toimielinten säädöksellä perustetun yhteisön organisaation henkilöstölle sekä muiden johtokunnan tunnustamien organisaatioiden palveluksessa olevalle henkilöstölle,
D. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulut auttavat oppilaitaan vahvistamaan kulttuuri-identiteettiään ja saavuttamaan hyvän kielitaidon vähintään kahdessa kielessä, mukaan lukien äidinkieli, jonka oppimista edistetään aivan pienestä pitäen, painottaen monikulttuurisuuden sekä keskinäisen ymmärtämyksen ja kunnioituksen edistämisen tärkeyttä,
E. ottaa huomioon, että Eurooppa-kouluja ei voi rinnastaa kansainvälisiin kouluihin siinä mielessä, että niiden lähtökohtana ei ole vanhempien tekemä kouluvalinta vaan ne vastaavat tarpeeseen tarjota lapsille opetusta heidän omalla äidinkielellään ja kehittävät opetuksen eurooppalaista ulottuvuutta,
F. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen toimintatapaa, joka perustuu alun perin hallitustenväliseen sopimukseen, olisi parannettava, ja että on vahvistettava oikeusperusta, jonka avulla järjestelmää voidaan yksinkertaistaa ja lisätä sen avoimuutta ja tehokkuutta,
G. ottaa huomioon, että johtokunta hyväksyi Eurooppa-koulujärjestelmän uudistuksen huhtikuussa 2009,
H. ottaa huomioon, että yli 50 vuoden kokemus Eurooppa-koulujen toiminnasta on osoittanut järjestelmän ja sen koulutusmallin ainutlaatuiseksi ja kiinnostavaksi; ottaa huomioon, että yksi uudistuksen tavoitteista on avata järjestelmä ja eurooppalainen ylioppilastutkinto unionin muille oppilaille; ottaa huomioon, ettei uudistuksen tavoitteita voida saavuttaa onnistuneesti ilman, että muutetaan perustavanlaatuisesti oikeudellista muotoa, jolle koko järjestelmä perustuu;
I. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujärjestelmää vuonna 2009 koskevassa komission kertomuksessa[7] viitattiin jatkuviin ja paheneviin järjestelmään liittyviin ongelmiin, kuten pula lähetetyistä opettajista tai viiveet riittävän infrastruktuurin järjestämisessä kouluille tai asian kokonaan hoitamatta jättäminen, millä on suora vaikutus opetuksen laatuun, sisäänottokäytäntöihin, oppilaiden, vanhempien ja opettajien elämänlaatuun sekä koulujen toimintaa koskeviin rahoitusnäkökohtiin,
J. ottaa huomioon, että Brysselin ja Luxemburgin kouluissa pula koulurakennuksista ja infrastruktuurista heikentää opetuksen laatua ja estää muiden kuin unionin toimielinten henkilöstön lasten ottamisen kouluihin; katsoo, että on taattava, että kaikki oppilaat saavat samanlaatuista opetusta riippumatta heidän äidinkielestään, koulun sijainnista tai koulun tyypistä,
K. ottaa huomioon, että vuonna 2009 toteutetun Eurooppa-koulujen uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena oli avata Eurooppa-koulut laajemmalle ja monipuolisemmalle yleisölle ja samalla taata järjestelmän elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä,
L. ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa olisi edistettävä Eurooppa-koulujen taustalla olevaa opetusmallia sen tuoman lisäarvon vuoksi ja että sen pitäisi olla olennainen osa niiden opetusjärjestelmiä,
M. ottaa huomioon, että yksinomaan eurooppalaisen ylioppilastutkinnon suorittamiseen tähtäävään opetusjärjestelmään on vaikeaa sisällyttää eri kulttuuri- ja kielitaustoista tulevia oppilaita, joiden taidot ja kyvyt voivat olla erittäin vaihtelevia, ja katsoo siksi, että on tarjottava riittävästi tukea erityisoppilaille (SEN),
N. katsoo siksi, että olisi harkittava toisen päästötodistuksen kehittämistä eurooppalaisen ylioppilastodistuksen rinnalle niille oppilaille, jotka suuntaavat ammatilliseen koulutukseen,
O. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti pyysi 8. syyskuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa muun muassa käynnistämään pilottihankkeen erityisopetuksen resurssikeskuksesta, että sitä varten osoitettiin 200 000 euroa EU:n vuoden 2008 talousarviosta ja että tämä määrä käytettiin lopulta rahoittamaan tutkimusta erityisopetusta koskevasta politiikasta ja käytännöstä Eurooppa-kouluissa,
P. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään, että oppilaiden lähentymisen ja yhteisymmärryksen edistämiseksi ja kielitaidon parantamiseksi joitakin tunteja voidaan pitää eri kieliosastojen samantasoisille luokille millä tahansa yhteisön kielellä, kun olosuhteet sen sallivat,
Q. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti Eurooppa-koulut saavat rahoituksensa pääasiassa jäsenvaltioiden rahoitusosuudesta, joka koskee lähetettyjä opettajia ja jonka osuus Eurooppa-koulujen talousarviossa vuonna 2010 oli 21 prosenttia, ja Euroopan unionin tasapainottavasta rahoitusosuudesta, jolla pyritään kattamaan koulujen kokonaismenojen ja muiden tulojen kokonaismäärän erotus ja joka oli noin 58 prosenttia Eurooppa-koulujen talousarviosta vuonna 2010, ja ottaa myös huomioon, että Eurooppa-koulut ovat johtokunnan kautta riippuvaisia hallitustenvälisestä toimeenpanoelimestä,
R. ottaa huomioon myös, että 25 artiklassa säädetään, että Eurooppa-koulujen talousarviota voidaan täydentää jäsenvaltioiden maksuilla, joista johtokunta päättää yksimielisesti,
S. ottaa huomioon, että talouskriisi on vaikuttanut Eurooppa-koulujen rahoitukseen ja että komissio on siksi kehottanut tekemään uudistuksia koulujen kustannusten järkeistämiseksi, mutta tämä ei saa vaikuttaa sellaisten heikoimmassa asemassa olevien lasten opetukseen, joilla on oppimisvaikeuksia tai erikoistarpeita, eikä se ei saa vaikuttaa äidinkielellä annettavaan opetukseen tai johtaa muiden kielten kuin ranskan, saksan tai englannin opetuksen vähenemiseen,
T. ottaa huomioon, että kahden viimeisen laajentumisen jälkeen vailla omaa kieliosastoa olevien oppilaiden (Students Without a Language Section, SWALS) määrä nousee edelleen, mutta katsoo, että he eivät saa joutua kärsimään millään tavalla siitä, ettei heillä ole omaa kieliosastoa,
U. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen oppilasmäärän kasvu on suoraa seurausta vuoden 2004 jälkeisestä EU:n toimielinten rekrytointipolitiikasta, jonka seurauksena on rekrytoitu alle 30-vuotiaita työntekijöitä; ottaa huomioon, että tällä välin nämä nuoret virkamiehet ovat perustaneet perheen ja ilmoittaneet lapsensa Eurooppa-koulujen oppilaiksi,
V. ottaa huomioon, että SWALS-oppilaat saavat tukiopetusta kielessä, jonka kieliosastoon heidät on sijoitettu, jotta he voivat seurata opetusta, sekä äidinkielen opetusta, jonka osalta muutama tunti viikossa on ehdoton vähimmäismäärä siteiden säilyttämiseksi äidinkieleen ja omaan kulttuuriin,
W. muistuttaa, että vuonna 2004 otettiin käyttöön virkamiesten palkoista pidätettävä erityismaksu, joka kohdennetaan muun muassa Eurooppa-kouluihin, ja että sen tarkoitus oli osaltaan kattaa sosiaalipolitiikan, työolojen parantamisen ja Eurooppa-koulujen kustannuksia,
Yleisiä huomioita
1. pitää valitettavana, että Eurooppa-kouluja pidetään usein väärin eliittikouluina ja pikemminkin ylellisyytenä kuin tarpeellisina, vaikka niiden tarkoituksena on tarjota oppilaan äidinkielellä annettavaa opetusta oppilaille, joiden vanhemmat saattavat joutua vaihtamaan asemapaikkaansa tai palaamaan takaisin lähtömaahansa, sekä kehittää opetuksen eurooppalaista ulottuvuutta;
2. palauttaa mieliin, että tämä erityinen opetusjärjestelmä tarjoaa oppilaille mahdollisuuden opiskella kaikkia aineita (erityisesti luonnontieteitä) omalla äidinkielellään pätevien opettajien kanssa tai SWALS-oppilaina, jotka saavat tarvitsemaansa tukiopetusta ja opetusta äidinkielensä säilyttämiseksi;
Eurooppalaisen ylioppilastutkintojärjestelmän organisointi ja edistäminen
3. katsoo, että tämän erityisen opetusjärjestelmän avulla oppilaat voivat opiskella kaikkia aineita monikulttuurisessa ja monikielisessä ympäristössä pätevien opettajien johdolla ja samalla ylläpitää äidinkieltään;
4. arvioi, että Eurooppa-kouluista, jotka ovat hyväksi osoittautuneeseen pedagogiaan perustuva erinomainen opetusmuoto, olisi tultava esimerkki yhdestä parhaasta Euroopassa annettavasta opetuksesta, joka perustuu eurooppalaisen kulttuurin, arvojen ja kielten levittämiseen, ja että tämän mallin tiettyjen osien, kuten vieraiden kielten taidon painotuksen, siirtäminen kansallisiin ja alueellisiin opetusjärjestelmiin edesauttaisi ammatillista liikkuvuutta ja auttaisi edistämään monikielisyyden ja Euroopan yhdentymisen edistämistä;
5. katsoo, että Eurooppa-kouluilla on yhteisöissään tärkeä tehtävä;
6. katsoo, että Eurooppa-koulujen pitäisi myös edistää monikulttuurisuutta ja monikielisyyttä ja näyttää esimerkkiä kansainvälisesti vähemmän käytettyjen kielten suojelun ja edistämisen alalla; katsoo, että se, että vain pieni määrä oppilaita tarvitsee tietyn kielen opetusta, ei saisi johtaa kyseisen kielen opetuksen lopettamiseen, sillä äidinkielellä tapahtuva opetus on Eurooppa-koulujen perusperiaate;
7. kiinnittää huomion tarpeeseen lisätä Eurooppa-koulujen opetusohjelman yhdenmukaisuutta kansallisten opetusjärjestelmien kanssa, jotta alkuperämaahansa palaavat oppilaat voisivat sopeutua nopeasti uudelleen;
8. katsoo, että kun kouluille asetetaan talousarviorajoituksia, niiden hallinnollista itsemääräämisoikeutta on vahvistettava – esimerkiksi sallimalla koulujen etsiä muuta rahoitusta – ja niille on annettava resurssit toteuttaa itsemääräämisoikeus vuoden 2009 uudistuksessa määritettyjen tavoitteiden mukaisesti; katsoo, että toteutettava organisaatiouudistuskaan ei saa vaikuttaa kielteisesti Eurooppa-koulujen perusperiaatteisiin;
9. katsoo, että kunkin Eurooppa-koulun taloudellisen itsemääräämisoikeuden lisääminen voi olla tehokas keino parantaa Eurooppa-kouluille myönnettävien määrärahojen hallinnointia; korostaa, että edellä mainittu on pantava täytäntöön vasta sen jälkeen, kun komissio on tullut siihen johtopäätökseen, että itsemääräämisoikeuden lisäämisestä koituisi hyötyä kouluille.
10. painottaa, että Eurooppa-koulut ovat tällä hetkellä oikeudellisessa epävarmuuden tilassa, joka ilmenee siten, että koulun elinten hyväksymien päätösten laillinen ja oikeudenkäytöllinen asema on epäselvä, kyseisiin päätöksiin ei ole helppoa hakea muutosta kansallisissa tuomioistuimissa eikä Euroopan oikeusasiamieheen voi vedota;
11. katsoo, että Eurooppa-koulujen tämänhetkinen hallitustenvälinen oikeudellinen asema on saavuttanut rajansa ja edellyttää syvällekäyvää muutosta; katsoo, että tämän muutoksen olisi oltava luonteeltaan sellainen, että se mahdollistaisi unionin toiminnan jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, koordinoimiseksi tai täydentämiseksi ilman, että se syrjäyttää niiden toimivallan, sekä sen, että unioni voisi tätä tarkoitusta varten hyväksyä oikeudellisesti sitovia säännöksiä SEUT-sopimuksen 2 ja 6 artiklan mukaisesti;
12. pitää välttämättömänä, että Eurooppa-kouluille osoitetaan asianmukainen oikeusperusta, joka on osa Euroopan unionin toimivaltaa, ja toivoo, että komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto yhdessä parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan kanssa, joka on Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteen V nojalla toimivaltainen Eurooppa-koulujärjestelmän edistämisen alalla, voi osallistua tästä sekä kaikkiin näiden koulujen tulevaisuudesta käytäviin keskusteluihin;
13. katsoo, että Eurooppa-koulut olisi saatettava unionin siipien suojaan; katsoo, että asianmukainen oikeusperusta tässä yhteydessä voisi olla SEUT:in 165 artikla, joka kuuluu seuraavasti: "unioni myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta" ja jossa edelleen eritellään unionin toiminnan tavoitteita, jotka vastaavat Eurooppa-koulujen tavoitteita;
14. kehottaa johtokuntaa ennakoimaan paremmin infrastruktuuria koskevat tarpeet ja ryhtymään toimenpiteisiin, joiden avulla voidaan vastata Eurooppa-koulujen tarjoaman opetuksen todelliseen kysyntään; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan II- ja III-tyypin koulujen kehittämistä;
15. kannustaa jäsenvaltioita ja aluehallintoja, joilla on lainsäädäntövaltuuksia opetuksen alalla, edistämään Eurooppa-koulujen mallia alueellaan järjestämällä eurooppalaista koulutusta koskevia valistuskampanjoita, edistämällä eurooppalaista ylioppilastutkintoa ja käynnistämällä pilottikouluhankkeita, kuten vuoden 2009 uudistuksessa sovittiin, jotta järjestelmä olisi avoin ja jotta eurooppalaisten opintojen ja eurooppalaisen ylioppilastutkinnon suorittamismahdollisuutta voidaan edistää eri jäsenvaltioissa;
16. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kehittäessään kansallisia opetusohjelmiaan ja hyödyntämään Eurooppa-koulujen kokemusta opetusalalla, jotta kansallisia järjestelmiä ja Eurooppa-koulujärjestelmää voidaan tuoda lähemmäksi toisiaan; korostaa kielten, historian ja maantieteen opetusohjelmilla olevan erityinen tehtävä yhteisen eurooppalaisen identiteetin vaalimisessa; toistaa pyyntönsä jäsenvaltioille, että ne edistäisivät Euroopan unionin ja sen toimielinten historialliseen taustaan, tarkoitukseen ja toimintaan keskittyvän erityisen oppiaineen sisällyttämistä lukio-opetukseen tai vastaavan tasoisen opetuksen, mikä auttaisi lähentämään nuoria Euroopan yhdentymiseen;
17. kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan yhteisesti parasta tapaa toteuttaa suunniteltu järjestelmän avaaminen käytännössä;
18. suosittelee, että jäsenvaltiot edistävät opetusjärjestelmissään tiettyjä Eurooppa-koulujärjestelmässä käytettäviä konsepteja, jotta Euroopan kansalaisuutta voidaan edistää jo hyvin nuorella iällä;
19. kehottaa oppilasvalintalautakuntaa perustamaan vaihtojärjestelmän kaikille vanhemmille, jotka eivät saaneet lapsilleen paikkaa valitsemassaan koulussa, jotta oppilaat voisivat siirtyä haluamaansa kouluun vaihtamalla paikkaa toisen oppilaan kanssa;
20. muistuttaa, että Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän yleissopimuksen 5 artiklan mukaisesti eurooppalaisen ylioppilastodistuksen haltijat voivat pyrkiä kaikkiin yliopistoihin Euroopan unionissa samoin oikeuksin ja samoin eduin kuin kyseisen maan ylioppilastodistuksen haltijat, ja kehottaa jäsenvaltioita valvomaan siihen liittyvien säännösten noudattamista, jotta eurooppalainen ylioppilastutkinto tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa automaattisesti, jotta voidaan estää näiden oppilaiden ja kansallisen ylioppilastodistusten haltijoiden välinen kaikenlainen syrjintä;
21. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa niiden yliopistoissa ja korkeakouluissa sovelletaan Eurooppa-koulujen oppilaiden opintojen tunnustamiseen samoja vaatimuksia kuin kansallistenkin koulujen oppilaiden opintojen tunnustamiseen ja että nämä oppilaat saavat samat ansiot opinnoistaan saadakseen yhdenvertaiset mahdollisuudet hakiessaan korkeakoulutukseen;
22. kehottaa jäsenvaltioita ja aluehallintoja, joilla on lainsäädäntövaltuuksia opetuksen alalla, saattamaan aiheellisen osan julkisesta koulujärjestelmästään Eurooppa-koulujärjestelmää vastaavaksi, jotta ne voivat antaa toisen asteen koulutuksen päättäville oppilaille eurooppalaisen ylioppilastutkintotodistuksen;
23. kehottaa johtokuntaa kehittämään Eurooppa-kouluja aktiivisemmin seuraamalla PISA-tutkimusten mukaan maailman parhaiden koulujärjestelmien esimerkkejä ja kannustaa kehittämään ystävyystoimintaa Eurooppa-koulujen ja kansallisten koulujen välillä, sillä sen avulla voidaan edistää sekä oppilaiden että opettajien vaihtoa ja tehdä Eurooppa-koulujärjestelmää tunnetuksi jäsenvaltioissa Comenius-ohjelman mallin mukaisesti;
Talousarvionäkökohdat
24. toteaa, että koulujen tulot pysyvät ennallaan tai vähenevät, erityisesti koska paikkojen puuttumisen vuoksi ilmoittautumisia ei oteta elimistä, joiden kanssa on solmittu sopimus, tai toimielinten ulkopuolisista perheistä, ja vaatii uusia ratkaisuja, jotta otettaisiin huomioon yksityisen sektorin ja muiden kansainvälisten instituutioiden liikkuvilta työntekijöiltä saatavat uudet varat;
25. panee merkille, että koulujen hallintokustannuksia on järkeistettävä, mutta korostaa, että säästöpyrkimykset eivät saa vaarantaa perusperiaatteita, joihin Eurooppa-koulut perustuvat, kuten oppilaan ja opettajan äidinkielellä annettavaa opetusta, eivätkä ne saa vaikuttaa keskeisten aineiden, kuten luonnontieteiden tai matematiikan, opetusohjelmiin, eikä niitä saa toteuttaa opetuksen laadun kustannuksella; korostaa, että Eurooppa-koulujen kaikkien kieliyhteisöjen lapsille on taattava tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset opetusolosuhteet;
26. pyytää Euroopan unionia määrittelemään rahoitusosuutensa tavalla, joka noudattaa näitä periaatteita ja joka mahdollistaa asianmukaisen tuen erityisoppilaille sekä niille, joilla on muita oppimisvaikeuksia ja jotka tarvitsevat erityistukea, sekä esittämään yksityiskohtaisen erittelyn erityisoppilaille osoitetuista varoista, jotta voidaan varmistaa näiden varojen optimaalinen käyttö; pyytää, että ennen kuin komissio päättää määrärahojen muutoksista, se tekee yhteistyössä koulujen sekä vanhempien ja opettajien yhdistysten kanssa järjestelmän tehostamisvaihtoehtojen vaikutustenarvioinnin, jossa tarkastellaan myös opetukseen liittyviä näkökohtia;
27. katsoo, että Euroopan unionin on lyhyellä aikavälillä noudatettava sitoumuksiaan, vaikka se samalla ottaa huomioon sekä unionia että jäsenvaltioita koskevat talousarviorajoitukset; toteaa, että vuoden 2012 talousarvioesityksessä esitetään 1,7 prosentin korotusta Eurooppa-koulujen määrärahoihin, kun taas komissio on vaikean taloustilanteen vuoksi ehdottanut omien hallintomenojensa jäädyttämistä ja kaikkiaan 1,3 prosentin korotusta toimielinten hallintomenoihin; sitoutuu tarkastelemaan huolellisesti asianomaisiin budjettikohtiin otettuja määrärahoja kaikkien rahoitustarpeiden täyttämiseksi;
28. tähdentää, että unionin osallistuminen Eurooppa-koulujen toimintaan on suhteettoman vähäistä verrattuna unionin talousarviosta maksettavaan rahoitusosuuteen;
29. huomauttaa, että ehdotetut Eurooppa-koulujen määrärahojen leikkaukset ovat vakava uhka opetuksen laadulle ja Eurooppa-koulujen asianmukaiselle toiminnalle, ja vastustaa siksi määrärahojen leikkaamista;
30. katsoo, että monet järjestelmään liittyvät ongelmat johtuvat siitä, etteivät jäsenvaltiot täytä velvollisuuksiaan; toteaa, ettei yleissopimuksen mukaisten jäsenvaltioille kuuluvien velvollisuuksien täyttämisestä ole olemassa oikeudellisia takeita;
31. toteaa, että tietyt jäsenvaltiot laiminlyövät yhä enemmän velvoitteitaan lähettää opettajia ja viittaavat erityisesti siihen, että kyseisten jäsenvaltioiden kansalaisia olevien oppilaiden osuus on ristiriidassa jäsenvaltioilta koulujen talousarvioon pyydetyn rahoitusosuuden kanssa;
32. toteaa, että kustannusten jakoperustetta on myös käytettävä edistämään aiempaa oikeudenmukaisempaa järjestelmää suhteessa koulumaksuihin, joita periltään vanhemmilta, jotka eivät työskentele EU:n toimielimissä tai Eurooppa-koulun kanssa sopimuksen allekirjoittaneessa yrityksessä;
33. pyytää komissiota suunnittelemaan varallaololuettelojärjestelmän luomista niiden opettajantoimien täyttämiseksi, joita lähetetyt opettajat eivät voi täyttää ja jotka tuntiopettajien on täytettävä, jotta voidaan täyttää opettajatarpeet ja taata opetuksen laatu ja jatkuvuus;
34. kannustaa perustamaan uusia kieliosastoja heti kun tarvittava oppilaskiintiö on saavutettu, jotta SWALS-oppilaat voivat seurata opetusta omalla äidinkielellään ja jotta vältetään kaikenlainen syrjintä verrattuna muiden kieliosastojen oppilaisiin ja vähennetään samalla SWALS-oppilaiden erityisasemaan liittyviä kuluja;
35. panee huolestuneena merkille, että lähetetyn henkilökunnan vajausta joudutaan korvaamaan palkkaamalla paikallisesti tuntiopettajia, joiden palkan koulut maksavat; pyytää johtokuntaa varmistamaan, että jäsenvaltiot, jotka eivät suorita osuuttaan rahoituksesta lähettämällä opettajia, maksavat vastaavan rahallisen korvauksen koulujen talousarvioon;
36. katsoo, että nykyinen rahoitusjärjestelmä asettaa tietyille jäsenvaltioille kohtuuttoman taakan lähetettävän henkilökunnan ja infrastruktuurin tarjoamisen osalta, ja pyytää johtokuntaa tarkistamaan koulujen rahoitusta ja opettajien palvelukseenottoa koskevaa mallia;
37. vahvistaa, että Eurooppa-kouluja on rahoitettava kestävällä ja luotettavalla tavalla, jotta voidaan täyttää yleissopimuksen sekä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen yhteydessä tehdyt sitoumukset ja varmistaa opetuksen laatu sekä Eurooppa-koulujen kaikkien kieliyhteisöjen lasten yhtäläiset ja tasapuoliset opetusolosuhteet; panee tässä yhteydessä merkille Brysselin Eurooppa-koulun vanhempain- ja opettajainyhdistysten äskettäisen vetoomuksen, jossa korostetaan, että ehdotetut leikkaukset uhkaavat vakavalla tavalla Eurooppa-koulujen opetuksen laatua ja asianmukaista toimintaa, minkä vuoksi vetoomuksessa vastustetaan mahdollisia määrärahaleikkauksia;
38. pyytää komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, jotta voidaan määritellä erityismaksun Eurooppa-kouluja koskeva osuus;
39. korostaa, että on varmistettava Euroopan unionin rahoitusosuutta koskeva suurempi avoimuus pitkällä aikavälillä ja taattava paremmin myös näiden koulujen avoimuus ja monimuotoisuus ja että samalla on otettava käyttöön kestävä rahoitusjärjestelmä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkentamaan, mihin tarkoituksiin erityismaksua on käytetty; pyytää komissiota esittämään tilannekatsauksen vuoden 2009 uudistuksen täytäntöönpanosta ja tulevien vuosien rahoitustarpeesta erityisesti kiinteistöpolitiikan osalta;
Pedagogiset näkökohdat
40. toivoo, että ns. välinekielten opetuskäyttöä laajennetaan kaikkiin paitsi keskeisimpiin aineisiin ilman, että tämä vaikuttaa haitallisesti niihin, joiden äidinkieli ei ole yksi välinekielistä, siten että noudatetaan Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän yleissopimuksen 4 artiklaa, jolla halutaan edistää eri kieliosastojen oppilaiden yhteensaattamista ja keskinäistä ymmärtämystä antamalla samantasoisille luokille yhteistä opetusta tietyissä oppiaineissa;
41. vahvistaa, että on luontaisesti arvokasta opettaa tiettyjä aineita suppeiden kielialueiden kansallisilla kielillä, joita puhuu vain pieni määrä EU-kansalaisia;
42. korostaa, että Eurooppa-koulujen opetusohjelmista on tehtävä ulkopuolinen arviointi, joka ei aiheuta kouluille lisäkuluja, sekä painottaa, että meneillään olevat ylioppilastutkintouudistukset on toteutettava;
43. edellyttää, että tuntiopettajien palvelukseenotossa noudatetaan kelpoisuusvaatimuksia, joilla varmistetaan opetuksen, koulutuksen ja poissaoloja korvaavien sijaisten laatu, ja että johtokunta takaa, että tarkastajat arvioivat tällaisen henkilöstön pätevyyden;
44. katsoo, että eri kansallisista järjestelmistä tuleville opettajille olisi järjestettävä erityiskoulutusohjelmia ja ammatillisia työpajoja, joilla heitä valmistellaan – yhteisten normien ja kriteerien mukaisesti – työskentelemään Eurooppa-koulujärjestelmässä;
45. toistaa kantansa, että erityisoppilaiden tukeminen on edelleen painopistealue ja että Eurooppa-koulujen on tehtävä kaikkensa lisätäkseen valmiuksiaan vammaisten lasten opettamisessa; pyytää, että johtokunta valvoo tältä osin, että tähän oppilasryhmään sovelletaan luokkakokoja laskettaessa kertoimia, ja huolehtii tällaisten oppilaiden täysimääräisestä integroitumisesta;
46. pyytää Eurooppa-koulujen johtokuntaa panemaan täytäntöön ruotsalaisen asiantuntijaryhmän vuonna 2009 erityisopetuksesta tekemän tutkimuksen suositukset ja laatimaan tästä aiheesta toimintasuunnitelman;
47. korostaa, että on laadittava asianmukaisesti toimiva järjestelmä, joka auttaa vammaisia oppilaita integroitumaan Eurooppa-kouluihin (esimerkkinä erityisopettajien antama apu) heidän vanhempiensa liikkuvuuden turvaamiseksi;
48. toteaa, että johtokunnan ilmoittamassa koulun virallisessa 2,7 prosentin keskeyttämisasteessa ei oteta huomioon suuria eroja Eurooppa-koulujen opetustuloksissa, kun erityisesti ranskankielisessä osastossa on monien vuosien ajan havaittu epänormaalin korkea koulun keskeyttämisaste, ja pyytää johtokuntaa selvittämään tämän Eurooppa-koulujärjestelmän epäkohdan, yleisesti ottaen keskeyttämisasteen sekä luokan kertaavien lasten suurena pysyvän määrän opetuksellisia ja taloudellisia syitä ja seurauksia;
49. pyytää jälleen johtokuntaa sitoutumaan etsimään vaihtoehtoja oppilaille, jotka eivät pysty jäämään järjestelmään, joka tähtää eurooppalaisen ylioppilastutkintoon, ja suunnittelemaan, että opintojen loppuun kehitetään ylioppilastodistuksen lisäksi todistus oppilaille, jotka suuntaavat ammatilliseen koulutukseen; katsoo, että uuden todistuksen vaikutukset on arvioitava ja on varmistettava, että se tuo lisäarvoa nykyisiin tutkintoviitekehyksiin;
50. toistaa kantansa, että erityisoppilaiden tukemisen on oltava edelleen painopistealue erityisesti siksi, että tällä hetkellä Eurooppa-koulut tarjoavat vain yhdenlaisen tutkinnon, ja siksi on taattava mahdollisimman suuri tuki, jotta huonoa koulumenestystä voidaan ehkäistä mahdollisimman paljon, erityisesti siksi, että se saattaa johtaa umpikujaan, jos oppilas kielellisistä tai muista syistä ei pääse muihin kouluttautumisvaihtoehtoihin isäntämaan kansallisessa opetuksessa;
o
o o
51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille ja Eurooppa-koulujen johtokunnalle.
PERUSTELUT
1. Nykytilanne
Ensimmäinen Eurooppa-koulu perustettiin Luxemburgissa lokakuussa 1953 virkamiesryhmän aloitteesta. Koulutuskokeilu, jossa oli mukana eri äidinkieliä puhuvia lapsia, todettiin nopeasti myönteiseksi ja näin ajan myötä eri kaupunkeihin on perustettu 14 Eurooppa-koulua, jotka tämänhetkisessä termistössä vastaavat niin sanottuja I-tyypin kouluja.
Vuonna 2010 kouluissa oli 22 778 oppilasta, joista 14 292 eli lähes 63 prosenttia kaikista oppilaista on Brysselin ja Luxemburgin kouluissa. Vuodesta 2007 vuoteen 2010 koulujen oppilasmäärä kasvoi 8,35 prosenttia. Kaksi uutta koulua on tarkoitus avata vuonna 2012 Brysseliin ja Luxemburgiin.
Koulut luokittelevat oppilaat kolmeen ryhmään. Oppilaat, jotka kuuluvat I ryhmään, ovat enimmäkseen toimielinten virkamiesten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden lapsia. Tämän I ryhmän osuus kasvaa jatkuvasti ja siihen kuuluu tällä hetkellä lähes kolme neljäsosaa kaikista oppilaista. I ryhmään kuuluvien oppilaiden osuus on yli 90 prosenttia Brysselin neljässä koulussa, joissa infrastruktuurien riittämättömyys rajoittaa II ryhmään (oppilaat, jotka hyväksytään koulujen ja tiettyjen järjestöjen ja yritysten välisissä sopimuksissa määriteltyjen ehtojen mukaan) ja III ryhmään (oppilaat, joiden vanhempien on maksettava koulumaksu) kuuluvien opiskelijoiden ilmoittautumista niihin. Näin ollen johtokunta on tilanpuutteen takia päättänyt, ettei se allekirjoita enää II ryhmän sopimuksia Brysselin kouluissa.
2. Pedagogiset näkökohdat
Eurooppa-koulujen pedagogisessa järjestelmässä todetaan, että perusopetus annetaan oppilaan äidinkielellä. Tämän seurauksena joka koulussa on useita kieliosastoja. Oppiaineiden rakenne ja sisältö ovat samanlaiset joka osastossa.
Jos uuden kieliosaston perustamisen edellytykset eivät täyty, vailla omaa kieliosastoa olevat oppilaat (SWALS) sijoitetaan toiseen kieliosastoon ja he hyötyvät samanaikaisesti opetuksesta omalla äidinkielellään sekä erityisestä ohjelmasta, jolla parannetaan sen kielen osaamista, jonka kieliosastoon heidät on sijoitettu.
Todellisen monikulttuurisen koulutuksen suosimiseksi paino on vieraiden kielten opiskelussa, ymmärtämisessä ja käytössä. Ensimmäisen vieraan kielen eli "välinekielen" (englanti, saksa tai ranska) opiskelu on pakollista ala-asteen ensimmäiseltä luokalta alkaen. Kaikki oppilaat opiskelevat toista vierasta kieltä yläaste-lukion toisesta vuodesta lähtien. Kieliopetuksessa yhdistetään eri kansallisuuksien opiskelijaryhmät ja opetuskieli on opettajan äidinkieli. Kieliosastot yhdistetään myös taideaineiden, musiikin ja liikunnan opetuksessa, millä saadaan aikaan samankaltainen kielten moninaisuus.
Opetuksen toinen erityispiirre on, että ala-asteella viikoittaisilla Eurooppa-tunneilla kerätään yhteen kaikkien kieliosastojen lapset leikkeihin sekä kulttuuri- ja taidetoimintaan.
On huomattava, että Eurooppa-kouluissa on vain yksi opintolinja, jolla tähdätään "eurooppalaiseen ylioppilastutkintoon" (European Baccalaureate). Koska oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat eivät voi vaihtaa opintolinjaa, järjestelmässä säädetään tuesta erityisoppilaille (special educational needs, SEN), jotta mahdollisimman moni oppilas voi läpäistä tutkinnon. Lukuvuonna 2009–2010 ala-asteella ja yläaste-lukiossa luokan kertasi keskimäärin 2,7 prosenttia oppilaista[1].
3. Talousarvionäkökohdat ja henkilöstöpolitiikka
Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevässä yleissopimuksessa[2] muistutetaan, että Eurooppa-koulujärjestelmä on oma järjestelmänsä, joka perustuu jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin väliseen yhteistyöhön.
Yleissopimuksen 25 artiklassa säädetään, että koulujen talousarvio koostuu seuraavista tekijöistä:
1) rahoitus jäsenvaltioilta, jotka maksavat palkkaa lähetetyille tai nimitetyille opettajille sekä tarvittaessa rahallista korvausta, josta johtokunta päättää yksimielisesti
2) rahoitus Euroopan yhteisöiltä; tällä rahoituksella pyritään kattamaan koulujen kokonaiskulujen ja muiden tulojen välinen ero
3) rahoitus järjestöiltä, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin ja joiden kanssa johtokunta on solminut sopimuksen.
Vuonna 2010 opettajanviroista, jotka jäsenvaltioiden olisi rahoitusosuutensa perusteella pitänyt lähettää, jäi täyttämättä 64 virkaa ja niistä 27 oli englanninkielisiä. Eurooppa-kouluissa lähes kaikki oppilaat opiskelevat englantia, ja SWALS-oppilaat kirjautuvat suurimmaksi osaksi englanninkieliseen (ja ranskankieliseen) kieliosastoon[3]. Tilanne onkin seurausta Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevien oppilaiden osuuden ja sieltä lähetettyjen opettajien osuuden välisestä epätasapainosta. Siksi johtokunta hyväksyi vuonna 2008 Helsingissä yleisperiaatteet kulujen oikeudenmukaisen jakamisen määrittämiseksi jäsenvaltioiden välillä oppilaiden kansallisuuksien osuuksien perusteella (katso kohta 4).
Yleisperiaatteisiin sisällytettiin lähestymistapa, joka salli jäsenvaltioiden halutessaan lähettää myös opetuskieltä muuna kuin äidinkielenään puhuvia opettajia, jotta tietyn kielen opetus varmistetaan. Kahden vuoden kokemus on kuitenkin osoittanut, että harvat jäsenvaltiot suostuvat osallistumaan sellaisten virkojen kustannuksiin, jotka vaativat opetusta "välikielellä".
Ainoa keino korjata opettajapulaa on siis turvautua tuntiopettajiin, eli opettajiin, jotka palkataan paikallisesti ja rahoitetaan koulujen talousarviosta. Tuntiopettajat pitävät kolmanneksen Eurooppa-koulujen tunneista, mikä lisää luonnollisesti unionin rahoitusosuutta koulujen talousarviossa.
Jos tarkastellaan järjestelmän eri toimijoiden rahoitusosuuksien kehitystä koulujen talousarviossa vuodesta 2005 alkaen, voidaan todeta, että jäsenvaltioiden osuus on laskenut, komission rahoitusosuus on noussut ja III ryhmän oppilaiden rahoitusosuus on laskenut[4].
4. Vuoden 2009 uudistus ja järjestelmän avaaminen
Komissio alkoi vuodesta 2004 alkaen yhteistyössä parlamentin kanssa pohtia parasta tapaa uudistaa Eurooppa-koulujärjestelmää siten, että sillä pystytään vastaamaan laajentuneen unionin tarpeisiin. Parlamentti antoi päätöslauselman[5] Eurooppa-kouluista vuonna 2005. Uudistuksen yhteydessä oli tarkoitus samalla laajentaa eurooppalaisten opintojen saatavuutta. Kuten parlamentin vuonna 2005 antamassa päätöslauselmassa korostetaan, eurooppalainen pedagoginen malli on todistanut kykynsä ja on suotavaa, että se olisi myös muiden kuin Eurooppa-koulujen oppilaiden saatavilla.
Johtokunta hyväksyi toukokuussa 2009 pääperiaatteet uudistukselle, jonka kolme toimintasuuntaa ovat erityisesti:
• yksinkertaistaa järjestelmän koko hallintoa, jotta päätökset tehdään asianmukaisella tasolla
• huolehtia, että järjestelmän toimintakustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden kesken
• avata järjestelmä II-tyypin kouluille (jotka ovat johtokunnan hyväksymiä kansallisia kouluja ja ottavat ensisijaisesti vastaan Euroopan unionin toimielinten henkilöstön lapsia) ja III-tyypin kouluille (jotka ovat johtokunnan hyväksymiä kansallisia kouluja ja voivat ottaa vastaan kaikenlaisia oppilaita).
Uudistuksen jälkeen useat kansalliset koulut, jotka sijaitsevat Euroopan unionin alueella ja tarjoavat eurooppalaista opetusta, ovat allekirjoittaneet sopimuksen, joka oikeuttaa koulut tarjoamaan eurooppalaisten opintojen ohjelmaa ja myöntämään mahdollisesti eurooppalaisen ylioppilastodistuksen.
5. Esittelijän kanta
Eurooppa-koulut kehitettiin, jotta ulkomaille erilaiseen kulttuuriympäristöön työskentelemään ja asumaan muuttaneiden EU:n toimielinten virkamiesten lapsille voitiin taata koulutus heidän äidinkielellään siten, että lapset voisivat milloin tahansa palata kotimaansa koululaitokseen. Kyseessä on siis välttämättömyys, ei ylellisyys.
On muistettava, että koulutus on kaikissa jäsenvaltioissa ilmaista ja että toimielinten virkamiehillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa lapsensa erityiskouluihin, jos he haluavat varmistaa, että lapset saavat opetusta äidinkielellään.
Ensimmäisen Eurooppa-koulun perustamisesta on yli 50 vuotta ja on selvää, että toiminta-ajatusta on kehitettävä ja mukautettava uusiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaatimuksiin. Eurooppa-koulujärjestelmän tulisi silti inspiroida edelleen kansallisia koulujärjestelmiä ja siinä olisi painotettava Euroopan kansalaisuutta ja kannustettava liikkuvuuteen.
Vaikka talouskriisin takia on välttämätöntä tehdä joitakin leikkauksia talousarvioon, tilannetta olisi arvioitava investointina nuorten eurooppalaisten tulevaisuuteen, eikä ainoastaan kustannusten näkökulmasta. Säästöt eivät saisi vaarantaa järjestelmän perusperiaatteita.
Tässä yhteydessä on tärkeää, että opettajat opettavat edelleen äidinkielellään. Tästä periaatteesta poikkeaminen on järjenvastaista, ja jos järjestelmään on vaikeaa löytää äidinkielenpuhujia, palvelukseenottomenettelyä on syytä uudistaa. Esittelijä katsoo, että ennen uuteen uudistukseen ryhtymistä olisi hyödynnettävä täysin nykyistä järjestelmää, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi rahoitettava koulujen talousarviota, jos ne eivät lähetä kouluihin opettajia.
Esittelijä toteaa, että henkilöstöpolitiikan yhteydessä jäsenvaltioiden haluttomuus noudattaa opettajien lähettämistä koskevia velvoitteitaan aiheuttaa suuren paineen unionin rahoitukseen. Koulujen on näin ollen palkattava ja maksettava itse palkkaa yhä suuremmalle määrälle "tuntiopettajia", mikä lisää komission maksamaa tasapainottavaa rahoitusta. Velvoitteitaan laiminlyöviä jäsenvaltioita on muistutettava antamaan kouluille opettajia kiintiöiden mukaisesti.
Rahoitustaakkaa on kevennettävä tässä yhteydessä, kun se kohdistuu tiettyihin jäsenvaltioihin ja erityisesti sellaisiin, jotka toimittavat opettajia kieliosastoille, joissa SWALS-oppilaat ovat enemmistönä. Siksi on valvottava, että äidinkielellä tapahtuvaa opetusta koskevaa periaatetta sovelletaan heti, kun kieliosaston perustamiseen vaadittava oppilaskiintiö täyttyy. Se on lisäksi ainoa keino välttää syrjintää SWALS-oppilaiden ja muiden oppilaiden välillä.
Esittelijä arvioi lisäksi, että voitaisiin saavuttaa huomattavia säästöjä, jos niin sanottujen välinekielten (englanti, saksa ja ranska) käyttöä laajennettaisiin kaikkien paitsi tärkeimpien aineiden opetukseen.
Yleisesti ottaen esittelijä katsoo, että olisi syytä painottaa II- ja III-tyyppien koulujen perustamista, mikä olisi käytännön askel kohti eurooppalaisen opetuksen mahdollistamista entistä useammille oppilaille.
Eurooppa-koulujärjestelmä toimii kaiken kaikkiaan hyvin ja avaa mielenkiintoisia näkökulmia eurooppalaiseen opetusjärjestelmään tulevaisuudessa. Jäsenvaltioiden tehtävänä onkin siksi säilyttää järjestelmä, mutta myös edistää tätä Euroopassa ainutlaatuista ja poikkeavaa opetusmallia.
- [1] Tiedot Eurooppa-kouluissa lukuvuoden 2010–2011 aloittaneista oppilaista, viite: 2010-D-569-fi-3.
- [2] EYVL L 212, 17.8.1994, s. 3.
- [3] Vuonna 2010 Brysselin kouluissa 66,83 prosenttia vailla omaa kieliosastoa olevista oppilaista kirjautui englanninkieliseen kieliosastoon, kun taas ranskankieliseen osastoon kirjautui 29 prosenttia ja saksankieliseen 4 prosenttia oppilaista.
- [4] Eurooppa-koulujen johtokunnan kokoukselle esitetty pääsihteerin vuosikertomus, viite: 2011-02-D-39-fi-1.
- [5] Euroopan parlamentin päätöslauselma Eurooppa-koulujärjestelmän kehittämismahdollisuuksista (EUVL C 193E, 17.8.2006, s. 333).
BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.6.2011)
kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle
Eurooppa-koulujärjestelmästä
(2011/2036(INI))
Valmistelija: Damien Abad
EHDOTUKSET
Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
A. muistuttaa, että Eurooppa-kouluja rahoitetaan jäsenvaltioiden myöntämistä määrärahoista, joiden osuus on 21 prosenttia koulujen kokonaisbudjetista, sekä Euroopan unionin tasausmaksuilla, jotka vastasivat 58:aa prosenttia osaston 26 01 51 kokonaismäärärahoista vuonna 2010,
B. muistuttaa, että vuonna 2004 otettiin käyttöön virkamiesten palkasta perittävä erityismaksu, jolla on tarkoitus tukea muun muassa Eurooppa-kouluja,
C. ottaa huomioon, että vuonna 2009 toteutetun Eurooppa-koulujen uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena oli avata Eurooppa-koulut laajemmalle ja monipuolisemmalle yleisölle ja samalla taata järjestelmän elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä,
D. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen oppilasmäärän kasvu on suoraa seurausta vuoden 2004 jälkeisestä EU:n toimielinten rekrytointipolitiikasta, jonka seurauksena on rekrytoitu alle 30-vuotiaita työntekijöitä; ottaa huomioon, että tällä välin nämä nuoret virkamiehet ovat perustaneet perheen ja ilmoittaneet lapsensa Eurooppa-koulujen oppilaiksi,
1. vahvistaa, että Eurooppa-kouluja on rahoitettava kestävällä ja luotettavalla tavalla, jotta voidaan täyttää yleissopimuksen sekä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen yhteydessä tehdyt sitoumukset ja varmistaa opetuksen laatu sekä Eurooppa-koulujen kaikkien kieliyhteisöjen lasten yhtäläiset ja tasapuoliset opetusolosuhteet; panee tässä yhteydessä merkille Brysselin Eurooppa-koulun vanhempain- ja opettajainyhdistysten äskettäisen vetoomuksen, jossa korostetaan, että ehdotetut leikkaukset uhkaavat vakavalla tavalla Eurooppa-koulujen opetuksen laatua ja asianmukaista toimintaa, minkä vuoksi vetoomuksessa vastustetaan mahdollisia määrärahaleikkauksia;
2. katsoo, että Euroopan unionin on lyhyellä aikavälillä noudatettava sitoumuksiaan siten, että se samalla ottaa huomioon sekä unionia että jäsenvaltioita koskevat talousarviorajoitukset; toteaa, että vuoden 2012 talousarvioesityksessä esitetään 1,7 prosentin korotusta Eurooppa-koulujen määrärahoihin, kun taas komissio on vaikean taloustilanteen vuoksi ehdottanut omien hallintomenojensa jäädyttämistä ja kaikkiaan 1,3 prosentin korotusta toimielinten hallintomenoihin; sitoutuu tutkimaan huolellisesti asianomaisiin budjettikohtiin otettuja määrärahoja kaikkien rahoitustarpeiden täyttämiseksi;
3. korostaa, että on varmistettava Euroopan unionin rahoitusosuutta koskeva suurempi avoimuus pitkällä aikavälillä ja taattava paremmin myös näiden laitosten avoimuus ja monimuotoisuus ja että samalla on otettava käyttöön kestävä rahoitusjärjestelmä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkentamaan, mihin tarkoituksiin erityismaksua on hyödynnetty; pyytää komissiota esittämään tilannekatsauksen vuoden 2009 uudistuksen täytäntöönpanosta ja tulevien vuosien rahoitustarpeesta erityisesti kiinteistöpolitiikan osalta;
4. panee merkille, että Eurooppa-koulujen rahoitusjärjestelmä saattaa aiheuttaa ongelmia joillekin jäsenvaltioille, joiden rahoitusosuus opettajien lähettämisen muodossa ei vastaa asianomaisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien oppilaiden osuutta; pitää näin ollen välttämättömänä tarkistaa koulujen rahoitusjärjestelmää ja opettajien rekrytointikäytäntöä;
5. katsoo, että kunkin oppilaitoksen taloudellisen itsemääräämisoikeuden lisääminen voi olla riittävä keino parantaa Eurooppa-kouluille myönnettävien määrärahojen hallinnointia; korostaa, että edellä mainittu on pantava täytäntöön vasta sen jälkeen, kun komissio on tullut siihen johtopäätökseen, että itsemääräämisoikeuden lisäämisestä koituisi hyötyä kouluille.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
15.6.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
34 1 1 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Damien Abad, Alexander Alvaro, Marta Andreasen, Francesca Balzani, Reimer Böge, Lajos Bokros, Isabelle Durant, James Elles, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Estelle Grelier, Jutta Haug, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Anne E. Jensen, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, Vladimír Maňka, Barbara Matera, Claudio Morganti, Nadezhda Neynsky, Miguel Portas, László Surján, Helga Trüpel, Angelika Werthmann, Jacek Włosowicz |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Frédéric Daerden, Edit Herczog, Jan Mulder, María Muñiz De Urquiza |
||||
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.6.2011)
kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle
Eurooppa-koulujärjestelmästä
(2011/2036(INI))
Valmistelija: Cecilia Wikström
EHDOTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
A. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevässä yleissopimuksessa[1] vuodelta 1994 todetaan, että Eurooppa-koulujärjestelmä on oma järjestelmänsä ja että se on jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä Euroopan yhteisöjen välistä yhteistyötä hyväksyen samalla täysin jäsenvaltioiden vastuun niiden omien koulujärjestelmien opetuksen sisällöstä ja organisaatiosta sekä niiden kulttuurilliset ja kielelliset erot,
B. ottaa huomioon, että johtokunta hyväksyi Eurooppa-koulujärjestelmän huhtikuussa 2009,
C. ottaa huomioon, että yli 50 vuoden kokemus Eurooppa-koulujen toiminnasta on osoittanut järjestelmän ja sen koulutusmallin ainutlaatuiseksi ja toimivaksi; ottaa huomioon, että yksi uudistuksen tavoitteista on avata järjestelmä ja eurooppalainen ylioppilastutkinto unionin muille oppilaille; ottaa huomioon, ettei uudistukseen tavoitteisiin voida päästä onnistuneesti ilman, että muutetaan perustavanlaatuisesti oikeudellista muotoa, jolle koko järjestelmä perustuu;
D. ottaa huomioon, että Eurooppa-koulujärjestelmää vuonna 2009 koskevassa komission kertomuksessa[2] viitattiin jatkuviin ja paheneviin järjestelmään liittyviin ongelmiin, kuten puute lähetetyistä opettajista tai viiveet riittävien infrastruktuurien järjestämisessä kouluihin tai asian kokonaan hoitamatta jättäminen, millä on suora vaikutus opetuksen laatuun, sisäänottokäytäntöihin, oppilaiden, vanhempien ja opettajien elämänlaatuun sekä koulujen toimintaa koskeviin rahoitusnäkökohtiin,
1. katsoo, että Eurooppa-koulujen tämänhetkinen hallitustenvälinen oikeudellinen asema on saavuttanut rajansa ja edellyttää syvällekäyvää muutosta; katsoo, että tämä muutos voisi olla luonteeltaan sellainen, että se mahdollistaisi unionin toiminnan jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, koordinoimiseksi tai täydentämiseksi ilman, että se syrjäyttää niiden toimivallan, sekä sen, että unioni voisi tätä tarkoitusta varten hyväksyä oikeudellisesti sitovia säädöksiä SEUT-sopimuksen 2 ja 6 artiklan mukaisesti;
2. katsoo, että monet järjestelmään liittyvät ongelmat merkitsevät, etteivät jäsenvaltiot täytä velvollisuuksiaan; viittaa siihen, ettei yleissopimuksen mukaisten jäsenvaltioiden velvollisuuksien täyttämisestä ole olemassa oikeudellisia takeita;
3. painottaa, että Eurooppa-koulut ovat tällä hetkellä laillisessa epävarmuuden tilassa, joka ilmenee koulun elinten hyväksymien asiakirjojen laillista ja oikeudenkäytöllistä asemaa koskevana epäselvyytenä, riittämättöminä mahdollisuuksina kiistää kyseiset asiakirjat kansallisissa tuomioistuimissa ja mahdottomuutena vedota Euroopan oikeusasiamieheen;
4. tähdentää, että unionin puuttuminen Eurooppa-koulujen toimintaan on suhteettoman vähäistä verrattuna sen talousarviosta maksettavaan rahoitusosuuteen;
5. katsoo, että Eurooppa-koulut olisi saatettava unionin siipien suojaan; katsoo, että asianmukainen oikeusperusta tässä yhteydessä voisi olla SEUT:in 165 artikla, joka kuuluu seuraavasti: "unioni myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta" ja jossa edelleen eritellään unionin toiminnan tavoitteita, jotka vastaavat Eurooppa-koulujen tavoitteita.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
21.6.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
21 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Christian Engström, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Tadeusz Zwiefka |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Piotr Borys, Vytautas Landsbergis, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, József Szájer |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Jörg Leichtfried, María Muñiz De Urquiza |
||||
- [1] EYVL L 212, 17.8.1994, s. 3.
- [2] KOM(2010)0595 lopullinen.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
14.7.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
23 2 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Magdi Cristiano Allam, Zoltán Bagó, Lothar Bisky, Piotr Borys, Jean-Marie Cavada, Silvia Costa, Santiago Fisas Ayxela, Mary Honeyball, Petra Kammerevert, Morten Løkkegaard, Emma McClarkin, Marek Henryk Migalski, Katarína Neveďalová, Doris Pack, Chrysoula Paliadeli, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Marco Scurria, Hannu Takkula, László Tőkés, Helga Trüpel, Milan Zver |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Heinz K. Becker, Ivo Belet, Nadja Hirsch, Seán Kelly, Iosif Matula, Georgios Papanikolaou |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Sergio Gaetano Cofferati, Olle Schmidt |
||||