Menettely : 2011/2048(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0326/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0326/2011

Keskustelut :

PV 24/10/2011 - 14
CRE 24/10/2011 - 14

Äänestykset :

PV 25/10/2011 - 8.10
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0454

MIETINTÖ     
PDF 256kWORD 250k
5.10.2011
PE 467.024v04-00 A7-0326/2011

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Esittelijä: Heide Rühle

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon direktiivit 2004/18/EY ja 2004/17/EY julkisten hankintojen menettelyistä(1) ja direktiivin 2007/66/EY julkisten hankintojen menettelyiden tarkistamisesta(2),

–   ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48(3), joka tuli voimaan 22. tammikuuta 2011 ja jossa määritellään julkista hankintaa koskevat direktiivit yhteisön säädöksiksi, jotka kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin asioihin,

–   ottaa huomioon 15. huhtikuuta 1994 annetun julkisia hankintoja koskevan WTO:n sopimuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 26 artiklan (vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman tasapuolisesta pääsystä julkisen sektorin markkinoille EU:ssa ja kolmansissa maissa(4),

–   ottaa huomioon komission vihreä kirjan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta (KOM(2011)0015),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa (KOM(2010)0571),

–   ottaa huomioon yrityksiä ja kasvua tukevista sisämarkkinoista 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(5),

–   ottaa huomioon julkisia hankintoja koskevasta viimeaikaisesta kehityksestä 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(6),

–   ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa"(7),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Järkevä sääntely Euroopan unionissa" (KOM(2010)0543),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti. Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta. 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi" (KOM(2010)0608),

–   ottaa huomioon professori Mario Montin 9. toukokuuta 2010 annetun raportin "A new strategy for the single market",

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SEC(2010)1214,

–   ottaa huomioon raportin "Evaluation of SMEs’ access to public procurement markets in the EU"(8),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat" (KOM(2008)0400),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite" (KOM(2008)0394),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke. Innovaatiounioni" (KOM(2010)0546),

–   ottaa huomion alueiden komitean 11.–12. toukokuuta 2011 antaman lausunnon vihreästä kirjasta "EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta: Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita",

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon vihreästä kirjasta "EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta: Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita",

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon vihreästä kirjasta sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta EU:ssa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan raportin ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0326/2011),

A. toteaa, että asianmukaisesti toimivat EU:n julkisten hankintojen markkinat ovat keskeinen kasvun liikkeellepaneva voima ja sisämarkkinoiden kulmakivi ja lisäksi ratkaisevia kilpailuun ja innovaatioon kannustamisessa ja nopeasti kehittyvien ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvien yleisen järjestyksen haasteiden, sekä asianmukaisen palkkauksen, tasa-arvoisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallistamisen kaltaisten työn laatua koskevien kysymysten käsittelemisessä ja ihanteellisen hinta-laatusuhteen saavuttamisessa kansalaisille, yrityksille ja veronmaksajille;

B.  katsoo, että EU:n julkisia hankintoja koskevat säännöt ovat edistäneet huomattavasti avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun lisäämistä, korruption torjuntaa ja hankintaprosessin ammattimaisuuden lisäämistä;

C. katsoo, että ottaen huomioon tämänhetkisen taloudellisen tilanteen on tärkeämpää kuin koskaan varmistaa julkisten menojen optimaalinen tehokkuus ja rajoittaa mahdollisimman paljon yrityksille aiheutuvia kustannuksia, ja katsoo lisäksi, että paremmin toimivat julkiset hankinnat olisivat osa näitä kahta tavoitetta;

1.  suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan ja laajaan kuulemismenettelyyn, jotka toimivat lähtökohtana julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistamisessa Lissabonin sopimuksen määräyksiä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä tarkistettuja valtiontukisääntöjä noudattaen;

2.  huomauttaa, että vaikka EU:n hankintadirektiivin tarkistus vuonna 2004 johti pääasiallisesti julkisten hankintojen sisämarkkinoiden hyödylliseen lisäkehitykseen, muutama vuosi sen jälkeen, kun direktiivit 2004/17 ja 2004/18 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, on arvioitava, onko direktiivejä kehitettävä ja selvennettävä käytännössä ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseksi; korostaa, että useiden sidosryhmien mukaan julkisten hankintojen säännöt ovat erittäin monimutkaisia, mikä on johtanut kalliisiin ja raskaisiin vaatimustenmukaisuutta koskeviin hallintomenettelyihin; pitää valitettavana, että monissa tapauksissa sääntöjä ei ole siirretty asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että koulutustoimet ovat olleet riittämättömiä; kehottaa komissiota ehdottamaan huomattavaa sääntöjen yksinkertaistamista ja vakiinnuttamista ja antamaan tarvittaessa lisää selkeytyksiä; korostaa lisäksi, että informaatioteknologian lisääntyneen käytön on nyt oltava tärkeässä roolissa hallinnon ja kulujen vähentämisessä ja että sähköistä hankintaa ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien eurooppalaisten aloitteiden tulisi siis olla yhdenmukaisia hankintasääntöjen uudistuksen kanssa;

3.  kehottaa ilmaisemaan direktiivissä nimenomaisesti, että sillä ei estetä jäsenvaltioita noudattamasta ILO:n yleissopimusta N:o 94; kehottaa komissiota kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan kyseistä yleissopimusta; korostaa, että ympäristöä säästävien julkisten hankintojen toimivuus edellyttää selkeitä ja yksiselitteisiä EU-sääntöjä, joissa määritellään tarkalleen jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja täytäntöönpanokehys;

Ensimmäinen tehtävä: oikeudellisen selkeyden kohentaminen

4.  vaatii direktiivien soveltamisalan selkeyttämistä; toteaa, että julkisten hankintojen päätarkoituksena on tavaroiden, työn ja palveluiden ostaminen viranomaisten toimesta kansalaisten tarpeiden mukaisesti sekä julkisten varojen tehokkaan käytön takaaminen; huomauttaa, että hankintaviranomaiselle täytyy olla menettelystä suora hyöty, jotta menettely katsotaan julkiseksi hankinnaksi;

5.  vaatii direktiivien määritelmien selkeyttämistä (esim. käsite "julkisyhteisö") unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja kaventamatta EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisalaa;

6.  muistuttaa toukokuussa 2010 antamasta julkisten hankintojen viimeaikaisia kehityssuuntia koskevasta päätöslauselmastaan, jossa katsottiin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että julkisten hankintojen säännöt eivät koske julkisen sektorin toimijoiden välistä kumppanuutta, kun seuraavat kriteerit täyttyvät: kumppanuuden tarkoituksena oli kaikille asianomaisille julkisille viranomaisille kuuluvien julkisten tehtävien hoitaminen, tehtäviä hoitivat pelkästään asianomaiset viranomaiset eli yksityinen pääoma ei osallistunut siihen, osallistuvat julkisyhteisöt hoitivat pääosan toiminnasta; korostaa, että tehtävien siirtäminen julkisen sektorin organisaatioiden välillä kuuluu jäsenvaltioiden sisäisten hallintojärjestelyjen eikä hankintasääntöjen piiriin; katsoo, että kyseiset selkeytykset tulisi kodifioida hankintoja koskeviin direktiiveihin;

7.  korostaa palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen sulkemista eurooppalaisten julkisten hankintojen sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle; muistuttaa, että on otettava huomioon sekä menettelyjen monimutkaisuus että ne huomattavat erot, joita esiintyy jäsenvaltioiden oikeudellisessa kulttuurissa ja oikeuskäytännössä palveluja koskevien käyttösopimusten yhteydessä; katsoo, että palveluja koskevien käyttösopimusten määritelmästä käytävä keskustelu ja näitä käyttösopimuksia sääntelevän oikeudellisen kehyksen laatiminen ovat edistyneet vuonna 2004 julkisista hankinnoista annettujen direktiivien hyväksymisen ja Euroopan unionin tuomioistuimen täydentävän oikeuskäytännön seurauksena; vaatii, että käyttöoikeussopimuksia koskevan säädösehdotuksen esitteleminen olisi perusteltua ainoastaan sisämarkkinoiden mahdollisten vääristymien korjaamisen vuoksi; korostaa, että tämäntyyppistä vääristymää ei ole tähän mennessä havaittu ja että käyttöoikeussopimuksia koskeva säädös on siis hyödytön, ellei sen avulla pyritä selvästi parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa;

8.  korostaa, että nykyinen jako A- ja B-palveluluokkiin tulisi säilyttää, jos B-palveluluokan löyhemmät määräykset ovat perusteltavissa pääasiassa paikallisesti tai alueellisesti tarjotuilla palveluilla; pyytää komissiota kehittämään välineet, joiden avulla paikallis- ja alueviranomaisten on helpompaa ratkaista, mihin luokkaan tietyt sopimustehtävät kuuluvat;

9.  toteaa tässä yhteydessä, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltaminen sosiaalipalveluihin ei aina takaa parasta mahdollista tulosta palvelujen käyttäjälle; vaatii sen vuoksi tunnustamaan Euroopan unionin tasolla jäsenvaltioissa hyväksi todetut menetelmät, joiden perustana on se, että kaikki palveluntarjoajat, jotka kykenevät täyttämään ennalta määritellyt lakiperusteiset ehdot, saavat oikeudellisesta muodostaan riippumatta tarjota palvelujaan, mikäli tässä yhteydessä noudatetaan yhdenvertaisen kohtelun, avoimuuden ja syrjimättömyyden yleisiä periaatteita;

10. korostaa, että uusien sääntöjen käyttöönottoa EU:n kynnysarvon alittaville julkisten hankintojen markkinoille olisi vältettävä, koska se saattaa vaarantaa kansallisella tasolla vakiintuneen oikeusvarmuuden;

11. kehottaa komissiota mukauttamaan muutoksenhakudirektiiviä uusiin julkisia hankintoja koskeviin puitteisiin, jotka laaditaan nykyisen tarkistuksen perusteella, ja toteuttamaan tämän tehtävän rinnakkain keskeisen lainsäädäntöehdotuksen kanssa johdonmukaisuuden takaamiseksi;

12. korostaa Euroopan komission vastuuta valvoa EU:n direktiivien oikeaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

Toinen tehtävä: julkisten hankintojen täyden potentiaalin kehittäminen – paras hinta-laatusuhde

13. katsoo, että julkisten hankintojen täyden potentiaalin kehittäminen edellyttää, että alhaisimman hinnan kriteerin ei enää pitäisi olla määräävä kriteeri julkisten hankintojen tekemiselle ja että tämä olisi korvattava yleisellä tasolla taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti hyödyllisimmän tarjouksen kriteerillä, ottaen huomioon asiaankuuluvien tuotteiden, palveluiden tai töiden koko elinkaaren kustannukset; painottaa, että tällä ei suljettaisi alhaisinta hintaa pois ratkaisevista kriteereistä vakiomuotoisten tavaroiden tai palvelujen tapauksessa; pyytää komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laajapohjaisen ja vapaaehtoisen elinkaaren kustannusten laskentamenetelmän; korostaa, että "suurimman taloudellisen hyödyn" kriteerien tukeminen edistäisi innovointia ja pyrkimyksiä saavuttaa paras laatu ja vastine rahoille eli toisin sanoen noudattaa Eurooppa 2020 -strategian vaatimuksia; korostaa, että tämä on erityisen merkityksellistä kuluttajien terveyteen vaikuttavien tavaroiden julkisessa hankinnassa, jossa laadulla ja tuotantomenetelmillä on merkittävä asema, esimerkiksi elintarvikealalla; korostaa, että julkisen hankinnan sääntöjen olisi oltava riittävän joustavia, jotta voidaan varmistaa, että passiiviset kuluttajat esimerkiksi sairaaloissa, vanhustenhoidossa, kouluissa ja lastentarhoissa, voivat saada yhdenvertaisesti terveellisiä elintarvikkeita, joista saa vastinetta rahoille, eikä vain halvimpia mahdollisia vaihtoehtoja;

14. tunnustaa, että julkinen hankinta voi tehokkaasti käytettynä olla todellinen liikkeellepaneva voima laadukkaiden työpaikkojen, palkkojen ja työolojen, yhdenvertaisuuden, taitojen kehittämisen ja koulutuksen edistämisessä, ympäristöpolitiikan edistämisessä ja tutkimuksen ja innovaation kannustimien tarjoamisessa; kehottaa komissiota kannustamaan hallituksia ja hankintaviranomaisia lisäämään kestävän julkisen hankinnan käyttöä laadukkaan työllisyyden tukemiseksi ja edistämiseksi ja laadukkaiden palvelujen ja tavaroiden tarjoamiseksi Euroopassa; kehottaa komissiota valvomaan, miten julkinen hankinta on edistänyt EU:n laajempien tavoitteiden saavuttamista, ja hahmottelemaan, mitä pitäisi tehdä näiden tavoitteiden edistämiseksi tulevaisuudessa;

15. muistuttaa, että esikaupalliset hankinnat ovat liian vähän käytetty väline, joka voi vauhdittaa innovaatiota julkisissa hankinnoissa ja edistää huomattavasti edelläkävijämarkkinoiden määrittämistä ja luomista ja parantaa pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin; katsoo lisäksi, että ehdotettu riskien ja hyötyjen jakamista esikaupallisissa hankinnoissa koskeva malli edellyttää sekä oikeudellista selkeyttämistä että yksinkertaistamista, jotta hankintojen toimijat voivat käyttää tätä välinettä säännöllisesti ja tehokkaasti; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan asiaankuuluvien hankinta- tai valtiontukisääntöjen mukauttamista osana yleistä tarkistamista esikaupallisten hankintojen käyttämisen vauhdittamiseksi;

16. panee merkille julkisia hankintoja koskevien standardien merkityksen, koska niiden avulla julkisista hankinnoista vastaavat tahot voivat saavuttaa tavoitteensa tehokkaasti ja avoimesti; kehottaa siksi kehittämään julkisten viranomaisten saataville säännöllisesti päivitettävän tietokannan normeille, erityisesti ympäristö- ja sosiaalikriteereihin liittyville, sen varmistamiseksi, että hankintaviranomaisilla on tarjouspyyntöjä laatiessaan saatavilla asianmukaista ohjausta ja selkeät säännöt, jotta ne voivat tarkistaa vaivattomasti niiden yhdenmukaisuuden asiaankuuluvan normin kanssa:

17. kehottaa lisäämään syrjimättömien ja avointen normien käyttöä julkisissa hankinnoissa yksinkertaistamis- ja innovaatiotavoitteiden tukemiseksi, erityisesti esteettömyyden, tieto- ja viestintätekniikan ja ympäristön aloilla;

18. korostaa, että tuotteen tai palvelun kestävän kehityksen mukainen tuotanto on katsottava tuotteen ominaisuudeksi, jota voidaan käyttää kriteerinä vertailussa tuotteiden tai palveluiden kanssa, joita ei ole tuotettu kestävän kehityksen mukaisesti, jotta hankintaviranomaiset voivat avoimesti valvoa tekemiensä sopimusten vaikutusta ympäristöön ja yhteiskuntaan heikentämättä kuitenkaan tarvittavaa yhteyttä sopimuksen kohteeseen; huomauttaa, että tuotantoprosessia koskevien vaatimusten sisällyttämistä kaikkien sopimusten teknisiin eritelmiin tulisi selkeyttää tarpeen mukaan ja suhteellisuutta noudattaen; viittaa Wienstrom-tapaukseen, josta on tullut jo klassinen esimerkki siitä, miten ja miksi tuotantotiedot voi luokitella teknisiksi eritelmiksi;

19. korostaa, että julkisen hankinnan kestävyyttä koskevaa ulottuvuutta on vahvistettava siten, että se voidaan sisällyttää jokaiseen hankintaprosessin vaiheeseen (eli valmiuksien testaamiseen, teknisiin eritelmiin, sopimuksen suorittamista koskeviin lausekkeisiin);

20. toteaa, että tavaroiden, töiden ja palvelujen ilmasto- sekä ympäristövaikutuksiin kohdistuvasta lisääntyvästä tietoisuudesta aiheutuen hankintaviranomaisten pitäisi sisällyttää ympäristölle aiheutuneet kustannukset arviointiinsa "kokonaistaloudellisesti edullisimmasta tarjouksesta" ja laskelmaansa elinkaaren kustannuksista; korostaa tässä yhteydessä, että hankintaan liittymättömien perusteiden huomioon ottamisen on perustuttava vapaaehtoisuuteen, ja päätös tästä – jonka tekevät viranomaiset tai niiden taustalla oleva, välittömästi demokraattisesti oikeutettu päätöksentekoelin – on yksilöllisen tahdonmuodostuksen mukaisesti pidettävä paikallisella tasolla; kehottaa komissiota selkeyttämään käsitteitä "paikallinen tuottaja" ja "paikallisesti tuotettu";

21. toteaa, että direktiivien tekstiä on täsmennettävä vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi;

22. katsoo, että tämänhetkisiä alihankintaa koskevia säännöksiä olisi vahvistettava, koska monen tason alihankinnan käyttö saattaa aiheuttaa työehtosopimusten noudattamiseen, työskentelyolosuhteisiin ja terveys- ja turvallisuusstandardeihin liittyviä ongelmia; tästä syystä suosittelee, että viranomaisille ilmoitetaan kaikista alihankkijoiden käyttöön liittyvistä yksityiskohdista ennen sopimuksen tekemistä; pyytää komissiota arvioimaan direktiivien tulevaa tarkastelua silmällä pitäen tarvitaanko alihankintasopimusten tekemistä koskevia lisäsääntöjä esimerkiksi vastuuketjun käyttöönotosta torjumaan erityisesti sitä, että alihankkijana toimivan pk-yrityksen ehdot olisivat huonommat kuin julkisen sopimuksen saaneella pääurakoitsijalla;

23. tunnustaa EU:n merkityksen menestyksellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen helpottamisessa, sillä se voi edistää oikeudenmukaista kilpailua ja jakaa sosiaali- ja työllisyyspolitiikan hyviä käytäntöjä kaikissa jäsenvaltioissa; viittaa kuitenkin jäsenvaltioiden välisiin merkittäviin eroihin oikeudellisissa ja menettelyjä koskevissa vaatimuksissa; kehottaa siksi komissiota selventämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käsitettä etenkin osapuolten välisten jaettujen riskien ja taloudellisten velvoitteiden täyttämisen osalta;

24. kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen toimitus- ja palvelusopimusten kynnysarvojen asianmukaisen tason ja nostamaan niitä tarvittaessa, jotta julkisia hankintoja koskevien sopimusten saaminen olisi mahdollista myös voittoa tavoittelemattomille ja sosiaalista taloutta edustaville toimijoille ja pk-yrityksille; pyytää, että WTO-sopimuksen oikeudellisesti sitovat määräykset koskien hallitusten tekemiä ostoja on otettava tarkasti huomioon; katsoo, että lisäksi on otettava huomioon myös, että julkisiin hankintamenettelyihin pääsyä koskevat neuvottelut ovat jo muutoinkin vaikeita, joten kynnysarvon nostaminen Euroopan unionissa voisi varsin helposti johtaa lisävaikeuksiin EU:n kauppapolitiikassa; katsoo, että näiden kynnysarvojen mukauttaminen entisestään palvelusopimuksia (2004/17/EY) ja puolustushankintoja (2009/81/EY) koskevien direktiivien jo yhdenmukaistettuihin kynnysarvoihin saisi aikaan enemmän yksinkertaistamista ja selkeyttä sekä hankintaviranomaisten että toimittajien osalta;

25. korostaa, että kaikki EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen laajentaminen "mitä ostaa" -alueelle tarkoittaisi merkittävää muutosta nykyiseen toimintamalliin ja tulisi arvioida huolellisesti; epäilee, ettei tämä johtaisi yksinkertaistamiseen eikä selkeyttämiseen, vaan pelkää tämän johtavan monimutkaisempiin sääntöihin ja moniin poikkeuslupiin, joita olisi vaikeaa hallinnoida käytännössä – hankintadirektiivit perustuvat menettelyohjeisiin ("miten ostaa"), joita ei pitäisi tukea säännöksillä siitä "mitä ostaa";

Kolmas tehtävä: sääntöjen yksinkertaistaminen ja joustavampien menettelyiden salliminen

26. toteaa, että direktiivit ovat monien näkemysten mukaan liian yksityiskohtaisia ja yhä teknisempiä sekä monimutkaisempia, kun samaan aikaan hankintaviranomaisten ja toimittajien sääntöjen noudattamatta jättämisen oikeudellinen riski on kasvanut merkittävästi; panee merkille, että haasteen pelko johtaa riskejä karttavaan lähestymistapaan, joka tukahduttaa innovaation ja kestävän kehityksen sekä johtaa sopimusviranomaiset aivan liian usein valitsemaan edullisimman hinnan parhaan hinta-laatusuhteen sijaan; pyytää enemmän neuvottelu- ja viestintätilaa sekä toimenpiteitä, joilla taataan avoimuus ja estetään väärinkäytökset ja syrjintä, ja vaatii, että mahdollinen ensimmäinen askel voisi olla markkinoiden kuuleminen;

27. toteaa, että julkisia hankintoja koskevan politiikan avulla pitäisi ensisijaisesti varmistaa, että jäsenvaltiot käyttävät varoja tehokkaasti, saavuttaa julkisissa hankinnoissa parhaat mahdolliset tulokset soveltamalla selviä, avoimia ja joustavia menettelyjä sekä tarjota eurooppalaisille yrityksille mahdollisuus kilpailla samoin lähtökohdin koko unionissa;

28. puoltaa Euroopan unionin hankintalainsäädännön tarkistamisen yhteydessä selkeitä, yksinkertaisia ja vähemmän yksityiskohtaisia sääntöjä ja hankintamenettelyn muuttamista yksinkertaisemmaksi, kestoltaan lyhyemmäksi ja edullisemmaksi sekä pk-yrityksiä ja investointeja suosivaksi; katsoo siksi, että olisi tukeuduttava merkittävämmin läpinäkyvyyden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden yleisiin periaatteisiin; katsoo, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen mahdollistaisi virheiden riskin pienentämisen ja sen, että pienten hankintaviranomaisten tarpeisiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota;

29. pyytää arvioimaan voitaisiinko aiemmin EU:n tasolla julkaistujen neuvottelumenettelyiden laajempi käyttö sallia niin, että hankintaviranomaiset ja talouden toimijat voisivat nykyisiä direktiivejä paremmin viestiä keskenään ja että kysyntä ja tarjonta voitaisiin sovittaa tehokkaasti yhteen; katsoo, että kaikissa neuvottelumenettelyn soveltamisalan suunnitelluissa laajentamisissa olisi otettava käyttöön hyväksikäyttöön kohdistuvia suojatoimenpiteitä, esimerkiksi hankintaviranomaisen velvollisuus laatia vähintään joitakin menettelyn suorittamista koskevia vähimmäisehtoja kaikille tarjoajille alusta alkaen, kuten toimitaan myös asianmukaisissa yksityisissä hankinnoissa, ja laatia vaatimukset kirjoitetulle dokumentaatiolle;

30. kehottaa komissiota tarkistamaan nykyiset lähestymistavat toimittajien valintaan (erityisesti puitesopimukset, dynaamiset hankintajärjestelmät ja palveluhankintaviranomaisten valintajärjestelmien käyttö), jotta kaikilla uusilla valintaa koskevilla lähestymistavoilla vähennetään kustannuksia ja ajankäyttöä, jotta ne ovat houkuttelevia sekä hankintaviranomaisille että talouden toimijoille ja jotta niistä saadaan mahdollisimman hyvät tulokset;

31. toistaa vaatimuksensa vaihtoehtoisten tarjousten (tai vaihtoehtojen) hyväksymisestä, koska ne ovat välttämättömiä innovatiivisten ratkaisujen edistämisen ja levittämisen kannalta; korostaa, että tehokkuuteen ja käytännön vaatimuksiin liittyvät eritelmät sekä vaihtoehtojen nimenomainen hyväksyminen antavat tarjoajille mahdollisuuden ehdottaa innovatiivisia ratkaisuja, erityisesti hyvin innovatiivisilla aloilla, kuten tieto- ja viestintätekniikassa; kehottaa lisäksi tutkimaan kaikki lainsäädännölliset ja muut kuin lainsäädännölliset keinot, jotta varmistettaisiin julkisten hankintojen alan nykyistä parempi osallistuminen innovaatioihin Euroopassa;

32. kehottaa komissiota selventämään julkisten hankintojen sääntelykehystä, erityisesti sopimusten täytäntöönpanovaiheen osalta (esimerkiksi voimassa olevan sopimuksen merkittävä muutos, urakoitsijaa koskevat muutokset ja sopimusten irtisanominen);

33. pitää valitettavana, että tarjoajilla on vain rajalliset mahdollisuudet oikaista tarjoustensa puutteita; pyytää komissiota siis tarkentamaan, mitä puutteita tarjoajat saavat oikaista, mitä lisämuutoksia sallitaan ja miten läpinäkyvyys sekä tasapuolinen kohtelu taataan;

34. toteaa, että hankintaviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus hyötyä aiemmasta kokemuksesta tarjoajan kanssa virallisen arviointiraportin perusteella; suosittelee, että poissulkemisille asetetaan aikaraja, minkä tulisi taata läpinäkyvyys ja objektiivisuus; huomauttaa, että direktiiveihin 2004/17/EY ja 2004/18/EY on sisällytettävä lainsäädännöllinen selkeytys, jossa todetaan, että tarjoaja, joka on todettu syylliseksi väärinkäytökseen edellisessä hankintamenettelyssä, voi saada luottamuksen takaisin todistettuaan asianmukaisesti toteuttaneensa tehokkaita vapaaehtoisia niin sanottuja self-cleaning-toimenpiteitä; katsoo, että kyseisellä selkeytyksellä edistettäisiin korruptiontorjuntamekanismeja tukemalla kannustimia, joilla vauhditetaan korruptiokäytäntöjen nujertamista ja poistetaan vakavat oikeudelliset epätarkkuudet;

35. pitää valitettavana, ettei vihreä kirja maininnut julkisiin hankintoihin liittyviä puutteita eikä asiantuntijuuden, tietojen ja julkisen sektorin hankintastrategioiden puutteellisuutta; korostaa, että hankintaviranomaisten ja markkinatoimijoiden ammattimaisuutta on edistettävä ja objektiivisuus taattava erityisesti siten, että tuetaan heille osoitettujen koulutusohjelmien kehittämistä; suosittelee huippuyksikköverkon perustamista olemassa olevissa kansallisissa puitteissa tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä; kannustaa myös kattojärjestöjä, sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla, kantamaan yhteistä vastuuta asiaankuuluvan tiedon asettamisesta saataville ja tiedonvaihdon helpottamiseksi jäsentensä välillä koko Euroopassa; korostaa, että hankintaviranomaisten ja tarjoajien on tärkeää saada havainnolliset ja helposti ymmärrettävät ohjekirjat; pitää valitettavana, että vuonna 2005 ja 2010 julkaistut asiakirjat "Ympäristöä säästäviä hankintoja – Käsikirja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa" ja "Sosiaalinen ostaminen – Opas sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa" eivät ole tässä mielessä riittävän käyttökelpoisia;

36. toteaa, että vain 1,4 prosenttia toimeksiannoista myönnetään muissa jäsenvaltioissa toimiville yrityksille; korostaa, että hankintaviranomaisten ja tarjoajien pätevöityminen ja parempi koulutus auttaisi edistämään Euroopan unionin laajuista kilpailua ja hyödyntämään paremmin hankintojen sisämarkkinoiden etuja;

Neljäs tehtävä: pk-yritysten markkinoille pääsyn edistäminen

37. korostaa, että Euroopan talouden moottoreina toimivien pk-yritysten suora pääsy julkisiin hankintoihin on välttämätöntä työllisyyden säilyttämisen, kestävän kehityksen, innovoinnin ja kasvun kannalta; korostaa, että menettelyiden ja hallintomuodollisuuksien yksinkertaistaminen, pk-yrityksiä tukevien strategioiden laatiminen ja pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin helpottavan hyvien käytäntöjen säännöstön täytäntöönpano helpottavat pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin ja mahdollistavat niiden osallistumisen tasa-arvoisemmista ja reilummista lähtökohdista; katsoo, että se, että kaikille talouden toimijoille tarjottaisiin yksinkertaistetut, yhtäläiset ja tasapuoliset mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin, johtaisi veronmaksajien rahojen parempaan käyttöön; huomauttaa, ettei pk-yrityksillä ole useinkaan merkittävää ja erikoistunutta hallinnollista kapasiteettia ja että siksi niille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen minimointi on hyvin tärkeää;

38. huomauttaa, että valintakriteerien, jotka koskevat taloudellista tilannetta, kuten yrityksen liikevaihtoa, pitäisi olla oikeassa suhteessa kyseisen sopimuksen luonteeseen; varoittaa komissiota ja jäsenvaltioita luomasta uusia esteitä pk-yrityksille joustavia ja käyttäjän kannalta suotuisia välineitä hyväksyessään ja kehottaa niitä sen sijaan ottamaan ensisijaisesti huomioon niiden edut; kehottaa komissiota parantamaan pääsyä julkisiin hallintomenettelyihin ja lisäämään niiden avoimuutta, mistä hyötyisivät etenkin pienemmät hankintaviranomaiset ja tarjoajat, uudistamaan verkkopalvelua Tenders Electronic Daily (TED) parantamalla sen kiinnostavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä etenkin hakuehtoihin keskittymällä sekä kustakin tarjouksesta tehtyjen lyhyiden käännösten laatua parantamalla; suosittelee, että tällä verkkosivulla pitäisi olla hälytyspalvelu tilaajille, kun valitulla alalla on julkaistu uusi tarjouspyyntö;

39. kehottaa komissiota varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen (GPA) sisällytetään lauseke, jonka nojalla Euroopan unioni voi antaa eurooppalaisille tuottajille, etenkin pk-yrityksille, etusijan tiettyjen julkisten hankintasopimusten myöntämisessä sen mallin mukaisesti, jota muut GPA-osapuolina olevat valtiot jo soveltavat;

40. pyytää komissiota kasvattamaan tietoisuutta sopimusten eriin jakamisen tärkeydestä ja ottamaan huomioon "sovella tai selitä" -periaatteen, jonka mukaan eriin jakamisen kaltaisten asioiden sääntöjä tulee noudattaa tai noudattamatta jättäminen tulee selittää;

41. huomauttaa, että hankintaviranomaisten pitäisi käyttää enemmän mahdollisuutta jakaa julkiset hankinnat eriin, sillä tämä parantaisi pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin laadullisesti ja määrällisesti ja lisäisi kilpailua; kannustaa pk-yrityksiä hyödyntämään yhteistä hankintaa ja sopimusten yhdistämistä, minkä ansiosta ne saisivat mittakaavaedun logistiikan ja kuljetuksen kaltaisilla aloilla; kannustaa julkisia viranomaisia olemaan joustavia näitä uudenaikaisia ja vapaaehtoisia järjestelymuotoja käsitellessään; kehottaa komissiota tutkimaan kaikki mahdollisuudet, joiden avulla voitaisiin rohkaista pk-yrityksiä ja pieniä rakenteita ryhmittymään väliaikaisesti tai pysyvästi, jotta ne voisivat vastata tarjouspyyntöihin olematta jakautuneina osiksi ja toimimatta alihankkijoina; pyytää komissiota tutkimaan tämän osalta erityisesti pk-yritysten alihankintaa koskevat nykyiset käytännöt, joissa usein sovelletaan huonompia ehtoja kuin pääurakoitsijan kanssa tehdyt, niiden sopimusten osalta, joita ei ole jaettu eriin ja jotka ovat liian isoja, jotta pk-yritykset voisivat osallistua hankintamenettelyyn;

42. ehdottaa, että itse annettavat vakuutukset sallitaan, kun se on mahdollista, ja että alkuperäisiä asiakirjoja vaaditaan vain jatkoon päässeiltä ehdokkailta tai tarjouskilpailun voittajalta, jotta vältettäisiin virheellisistä ilmoituksista johtuvat mahdolliset myöhästymiset ja markkinoiden vääristymiset; pyytää komissiota edistämään kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymää sähköistä rekisteröintijärjestelmää, jolla talouden toimijat voivat osoittaa täyttävänsä julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön ehdot; korostaa, että EU:n esivalintajärjestelmä voisi olla hyödyllinen väline, jos se pidetään yksinkertaisena, halpana ja helposti pk-yritysten saatavilla olevana;

Viides tehtävä: asianmukaisten menettelyjen varmistaminen ja epäoikeudenmukaisten etujen välttäminen

43. kehottaa komissiota edistämään entistä tehokkaampia ilmoitusmenettelyjä korruption torjumiseksi julkisissa hankinnoissa, mukaan luettuna jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto epäasiallisten tarjoajien pois sulkemisesta; kehottaa komissiota antamaan selkeät säännöt ilmiantajien suojelusta Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmassa 1729(2010)(9) esitettyjen suositusten mukaisesti, lisäämään EU:n varoin rahoitettujen sopimusten avoimuutta ja edistämään koulutustoimia niin toimielinten tasolla kuin suuren yleisönkin piirissä;

44. toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa sovelletaan jo tehokkaita julkisten hankintojen sopimuksentekomenettelyjä, joilla taataan avoimuus ja veronmaksajien rahojen asianmukainen käyttö; pyytää komissiota tutkimaan jäsenvaltioiden tämän alan hyviä käytäntöjä ja yksilöimään EU:n kaikkein tehokkaimmat julkisten hankintojen periaatteet;

45. huomauttaa, että korruption ja suosituimmuuskohtelun torjuminen on yksi direktiivien tavoitteista; korostaa, että jäsenvaltioilla on edelleen erilaisia haasteita tällä alalla ja että tarkempi EU:n lähestymistapa saattaa heikentää ponnistuksia sääntöjen järkeistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja luoda sen sijaan uutta byrokratiaa; panee merkille, että avoimuuden ja kilpailun periaatteet ovat keskeisiä korruption torjunnassa; pyytää yhteistä lähestymistapaa vapaaehtoisiin niin sanottuihin self-cleaning-toimenpiteisiin markkinoiden vääristymisen välttämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi taloudellisille toimijoille sekä hankintaviranomaisille;

46. katsoo, että julkisia hankintoja koskevat sopimukset koskevat julkisia varoja, joten niiden on oltava avoimia ja niitä on valvottava julkisesti; pyytää komissiolta selvennystä, jotta varmistetaan, että paikallisilla ja muilla viranomaisilla on oikeusvarmuus ja että ne voivat tiedottaa kansalaisille sopimusvelvoitteistaan;

47. kehottaa komissiota arvioimaan erityisen alhaisiin tarjouksiin liittyviä ongelmia ja ehdottamaan asianmukaisia ratkaisuja; suosittelee, että hankintaviranomaiset tarjoavat varhaista ja riittävää tietoa muille tarjoajille epätavallisen alhaisen tarjouksen ollessa kyseessä, jotta ne voivat arvioida, onko tarkastelumenettelyn aloittamiseen syytä; vaatii aiempaa enemmän johdonmukaisuutta EU:n yhteisen ulkoisen kauppapolitiikan ja jäsenvaltioiden poikkeuksellisen alhaisten tarjouksien hyväksymiskäytäntöjen välille;

Kuudes tehtävä: Sähköisen hankinnan käytön laajentaminen

48. suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan sähköisen hankinnan käytön laajentamisesta; panee merkille, että sähköisen hankinnan toimintasuunnitelmassa ei ole onnistuttu saavuttamaan sen tavoitetta ja että kaikilla hallinnon tasoilla – myös EU:ssa – tarvitaan enemmän poliittista johtajuutta sähköiseen hankintaan siirtymisen vauhdin ylläpitämiseksi ja nopeuttamiseksi; haluaa varmistaa, että vähintään 50 prosenttia EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden julkisista hankinnoista toteutetaan sähköisessä muodossa, siten kuin jäsenvaltioiden hallitukset ovat sitoutuneet Manchesterissa vuonna 2005 sähköistä hallintoa käsitelleessä ministerikokouksessa;

49. korostaa, että komissiolla on ainutlaatuinen asema standardointi- ja infrastruktuurikysymysten edistämisessä, sillä esimerkiksi sähköiset allekirjoitukset ja aikaleimat edellyttävät yhteisesti sovittua muotoa turvallisuuden takia; pyytää komissiota kehittämään kyseessä olevat yhteiset normit; korostaa, että työläät tekniset vaatimukset tarjoajan tunnistamisessa voivat osoittautua esteiksi toimijoille; korostaa tässä yhteydessä, että sähköiselle allekirjoitukselle on kehitettävä standardijärjestelmä; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että sertifiointilaitokset järjestävät saataville sertifikaattien validointijärjestelmän ja valvovat sitä;

50. korostaa, että erilaisten järjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja yhden toimittajan palveluihin lukittumisen välttämiseksi on noudatettava avoimia standardeja ja teknologian puolueettomuutta; pyytää komissiota takaamaan todellisen yhteentoimivuuden jäsenvaltioissa jo olemassa olevien erilaisten sähköisen hankinnan foorumien välillä, jolloin PEPPOL:n ja e-CERTI:n kaltaisten EU:n aloitteiden tuloksista olisi enemmän hyötyä;

51. huomauttaa, että kaikki lainsäädäntöehdotukset sähköisen hankinnan laajentamiseksi ja yksinkertaistamiseksi olisi sisällytettävä keskeisten julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistukseen ja niiden olisi oltava yhdenmukaisia yleisten julkista hankintaa koskevien sääntöjen, kuten kynnysarvoon liittyvien velvollisuuksien, ja niiden soveltamisalan kanssa;

52. korostaa, että sähköisellä hankinnalla voidaan edistää koko hankintaprosessin yksinkertaistamista ja saada aikaan tehokkuutta, joka puolestaan saa aikaan huomattavia säästöjä kustannuksissa ja ajassa sekä yritysten että viranomaisten osalta ja joka lisää avoimuutta ja esteettömyyttä; toteaa, että erityisesti sähköinen myöntämismenettely avaa uusia näkymiä julkisten hankintojen alan hallinnon uudistamisessa; toistaa, että sähköisen hankinnan pitäisi olla edullisempaa, tarkoituksenmukaisempaa ja avoimempaa kuin tavanomaisten julkisten hankintamenettelyjen; katsoo kuitenkin, että parantamisen varaa on ja että olisi tehtävä aiempaa enemmän luotettavien, vertailukelpoisten ja puolueettomien tietojen ja tilastojen osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sähköisten hankintamenettelyjen rajat ylittävää käyttöä;

53. huomauttaa, että lainsäädäntö ei ole ainoa muutoksia ratkaisevasti edistävä tekijä; pyytää siksi komissiota selvittämään uusia tapoja vaihtaa kokemuksia, jakaa parhaita käytäntöjä ja siirtää tietoa rajojen yli paikallisten ja alueellisten toimijoiden kesken; korostaa, että edelleen on ehdottomasti vahvistettava sähköisen hankinnan parissa työskentelevän henkilöstön valmiuksia ja ymmärrystä ja avustettava pk-yrityksiä tietojen ja valmiuksien kehittämisessä kansallisten ja/tai EU:n kannustimien avulla pk-yritysten ja suuryritysten "tasapuolisten toimintaedellytysten" takaamiseksi; pitää myönteisenä uutta Verkkojen Eurooppa -välinettä, jolla tuetaan rajat ylittävää sähköistä hankintaa ja vahvistetaan siten digitaalisten yhtenäismarkkinoiden kehittymistä;

54. suhtautuu myönteisesti Euroopan komission sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2011–2015 annettuun ilmoitukseen kehittää epractice.eu -alustaa tehokkaaksi kokemusten ja tietojen vaihdon välineeksi jäsenvaltioille ja sähköisen hallinnon käyttäjille, ja kannattaa voimakkaasti soveltamisalan laajentamista paikallisiin ja alueellisiin käyttäjiin;

55. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.

(2)

EUVL L 335, 20.12.2007, s. 31.

(3)

EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0233.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0146.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0173.

(7)

EUVL C 67E, 18.3.2010, s. 10.

(8)

http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/business-environment/files/smes_access_to_public_procurement_final_report_2010_en.pdf

(9)

Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselma 1729(2010) ilmiantajien suojelusta, teksti hyväksytty 29. huhtikuuta 2010.


PERUSTELUT

Julkisia hankintoja koskeva yhteisön lainsäädäntö juhlii tänä vuonna vuosipäivää: Rakennusurakkadirektiivi 71/305/ETY tuli ensimmäistä kertaa voimaan neljäkymmentä vuotta sitten 26. heinäkuuta1971. Tapahtuma mainitaan harvoin, myös vihreässä kirjassa ”EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta” direktiiviin viitataan vain kerran. Siten 40-vuotisjuhla tarjoaa tilaisuuden arvioida ja analysoida, missä eurooppalaisia julkisia hankintoja koskevat toimintaperiaatteet ovat onnistuneet ja epäonnistuneet.

Ensiksi onnistumisista: Julkisia hankintoja koskeva yhteisön lainsäädäntö on merkittävällä tavalla vaikuttanut myönteisesti hankintamenettelyjen läpinäkyvyyteen ja korruption ja suosinnan torjuntaan. Se on myös antanut pontta julkisten hankkijoiden ammatillistumiselle ja vaikuttanut hintojen laskemiseen. Asian kääntöpuoli on jo tosin nähtävissä: Useissa tutkimuksissa ja kannanotoissa valitetaan, että hinnat laskivat laadun ja innovoinnin kustannuksella, ja lisäksi tuotteiden ja palvelujen kestävyyttä eli niiden koko elinkaaren kustannuksia ei ole huomioitu tarpeeksi.

Sen sijaan muut kustannukset nousivat. Transaktiomenot nousivat oikeudellisten kysymysten yksipuolisen painottamisen seurauksena, ulkoista neuvontaa oli ostettava kalliimmalla. Viranomaisten taipumus luottaa byrokraattisiin menettelyihin oikeudellisen epävarmuuden vallitessa vahvistui tahattomasti sillä seurauksella, että riskeiltä vältyttiin ja epävarmoissa tilanteissa valittiin edullisin tuote/palvelu innovatiivisimman tai ylipäänsä parhaimman sijaan. Tällainen kehitys on erityisen ongelmallinen talouskriisien ja julkisen talouden kassavajeen aikana.

Sen vuoksi on myönteistä, jos komissio aikoo ottaa julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön tarkasteluun muuttaakseen sitä yksinkertaisemmaksi ja joustavammaksi. Esitetty vihreä kirja sisältää tosin ristiriitoja. Ensinnäkin sen laajuus ja 114 kysymyksen yksityiskohtaisuus antavat vaikutelman, että aikomuksena on siirtyä julkisten hankintamenettelyjen mikrosääntelyyn, ja toisekseen useat kysymykset ja esitetyt ehdotukset ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi tilausten hankintaa koskevat kiintiöt tai sitovat tavoitteet ja esitetty pyrkimys yksinkertaistamiseen ja oikeusvarmuuden lisäämiseen voivat olla keskenään ristiriidassa ja lisätä osaltaan byrokratiaa ja sääntöjä kielteisessä merkityksessä.

Esittelijä on sitä mieltä, että julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkastelun lähtökohtana tulisi olla se, että julkisia hankintoja koskeva yhteisön lainsäädäntö on nykyään Euroopassa noudatettava käytäntö. Vaikka alussa tarkan kaavamaiset käytänteet olivat välttämättömiä tietynlaisen ammattimaisuuden luomiseksi julkisissa hankinnoissa ja hankintojen tekijöiden totuttamiseksi avoimuus-, syrjimättömyys- ja kilpailuperiaatteisiin, nykyään kyseinen lainsäädäntö on noudatettava käytäntö. Nyt kysymys on julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön virtaviivaistamisesta ja sen palauttamisesta varsinaiseen ytimeensä, läpinäkyvyyden, syrjimättömyyden ja kilpailun takaamiseen.

Oikeudellinen selkeys ja varmuus

Tarkastelun on luonnollisesti tapahduttava huolellisesti eikä hyväksi osoittautunutta käytäntöä, johon kuuluu esimerkiksi jako kahteen direktiiviin tai jako tavaroihin, rakennusurakoihin ja palveluihin sekä erittely A- ja B-palveluihin, tulisi kyseenalaistaa. B-palveluja koskevat erityisjärjestelyt perustuvat näiden palvelujen pääasiassa paikalliseen luonteeseen. Moniin rahoituspalveluihin tosin liittyy epäselvyyksiä, ja myös pelastuspalvelujen luokituksesta olisi säädettävä selkeämmin.

Sen lisäksi on lukuisia oikeudellisia epäselvyyksiä, jotka ovat menneisyydessä toistuvasti johtaneet valitusmenettelyihin tai oikeusprosesseihin. Julkisille hankinnoille on ominaista harvinaisen korkea ”riita-arvo”, ja siten tarkastelun tulisi myötävaikuttaa tämän ”vastakkainasettelun kulttuurin” purkamiseen ja oikeusvarmuuden lisäämiseen. Vain siten voidaan hyödyntää paremmin ja yksinkertaisemmin julkisten hankintojen mahdollisuudet kansantalouden innovatiivisessa ja kestävässä kehityksessä, jolla juuri talouskriisien ja huomattavan julkisen velan aikana on suurta merkitystä.

Direktiivien soveltamisalalla tulisi tehdä selväksi, että kysymys on julkisia hankintoja koskevista säännöistä, joiden tulee unionin tuomioistuimen hiljattaisten tuomioiden mukaan tuottaa julkisille hankkijoille välitöntä taloudellista hyötyä, ja että unionin tuomioistuimen määritelmien mukaan julkisyhteisöjen kumppanuudet ovat julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön kuulumattomia, ja lisäksi että palveluja koskevat käyttöoikeussopimukset eivät kuulu julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisalaan.

Jos komissio esittää palveluja koskeville käyttöoikeussopimuksille erillistä sääntöä, sääntöjen pirstoutumisen estämiseksi ja yhtenäisyyden varmistamiseksi sen tulisi rajoittua unionin tuomioistuimen hiljattaisten tuomioiden mukaan välttämättömään, sovellusala tulisi määritellä palveludirektiivin kanssa yhteensopivaksi ja asian käsittely parlamentissa tulisi tapahtua samanaikaisesti julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkastelun kanssa. Tässä tilanteessa pitäisi myös selkeyttää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevaa välttämätöntä oikeusvarmuutta.

Innovointi ja kestävä hankintatoiminta

Esittelijä pitää myönteisenä erityisesti komission pyrkimyksiä, joiden avulla julkisia hankintoja voidaan hyödyntää paremmin yleisten yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta on kuitenkin syytä huomata, että suurin este on itse julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä. Niin kauan kuin edullisimman tarjouksen perusteella on sama painoarvo kuin kokonaistaloudellisesti edullisimmalla tarjouksella, alalla ei tapahdu suuria muutoksia julkisten hankkijoiden taloudellisten ongelmien suhteen. Muutos saavutetaan ainoastaan, jos kokonaistaloudellisesti edullisimmasta tarjouksesta tehdään sääntö (esimerkiksi ”apply or explain” -periaatteella) ja jos perusteet tarjouksen valinnassa tehdään toteuttamiskelpoisemmiksi.

Hankinnat tulisi siis tehdä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, kaikki tavaroiden, rakennusurakoiden ja palvelujen elinkaarikustannukset huomioiden. Siten komissiota pyydetään laatimaan elinkaarikustannusmalliin sovellettavat menetelmät, jotka menevät pidemmälle kuin nykyiset yksipuolisesti energiatehokkuuteen suuntautuneet menetelmät ja pitävät sisällään kaikki kestävyyttä koskevat kysymykset.

Lisäksi olisi tehtävä selväksi, että kestävän ja eettisesti luotettavan tuotannon perusteet voidaan ottaa mukaan teknisiin eritelmiin, mitkään juridiset perusteet eivät kiellä sitä, päinvastoin, unionin tuomioistuimen päätös tapauksessa Wienstrom(1) osoitti, että kestävällä hankintatoiminnalla on nimenomaan tuotantoprosessissa ratkaiseva merkitys.

Tarkastelun tulisi myös selvittää kysymykset, joissa yleisiä hankintoja koskevan lainsäädännön yksipuolinen tulkinta voi olla ristiriidassa sekä eurooppalaisten sopimusten että Eurooppa 2020 -strategian yleisten yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa. Olisi syytä esimerkiksi tarkistaa, missä määrin julkiset hankkijat (kuten sairaalat) pystyvät valitsemaan myös alueellisia tuotteita hankkiessaan elintarvikkeita, jotta voidaan välttää turha ympäristön kuormittaminen.

Yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen

Julkisia hankkeita koskevan yhteisön sääntöjen yksinkertaistaminen ja joustavien välineiden toteutuminen tukevat osaltaan kestävää ja innovatiivista hankintatoimintaa. Esittelijällä on tähän erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi markkinatilannetta tulisi valvoa systemaattisesti ja neuvottelumenettelyä, jossa ilmoitetaan hankintailmoitus ennakolta, voitaisiin hyödyntää paremmin. Muita toimenpiteitä läpinäkyvyyden lisäämiseksi tulisi ottaa käyttöön ja vaihtoehtoiset tarjoukset tulisi hyväksyä yleisesti. Tarjoukset tulisi huomioida erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Ympäristökysymyksiin suuntautuneiden ja innovatiivisten hankintatulosten saavuttamiseen soveltuu paremmin mahdollisuus suorituskyky- tai toiminnallisten vaatimusten huomioimiseen kuin yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset. Myös hankintailmoituksessa olevien virheiden mukauttamista tai korjaamista on helpotettava, luonnollisesti vastaavin turvallisuustakein, jotta voidaan taata menettelyn läpinäkyvyys ja valvonta.

Monet kannanotot viittaavat siihen, että tarkastelun yhteydessä olisi myös syytä keskustella kynnysarvojen mukauttamisesta. Kysymyksestä on tosin erittäin ristiriitaisia mielipiteitä, minkä vuoksi olisi varmasti järkevää järjestää sitä varten ylimääräinen kuuleminen.

Hankintamenettelyn oikeudellista puolta ei tule kuitenkaan tule yliarvioida, vaan komission olisi tarjottava enemmän tukea myös käytännön puolella, esimerkiksi kokemusten vaihdon organisoinnissa tai hyväksi havaittujen menetelmien kehittämisessä sekä koulutusohjelmien tukemisessa jäsenvaltioissa. Koulutusta ei pitäisi antaa pelkästään paikallisille hankintaviranomaisille vaan myös poliittisten päätösten tekijöille ja muille toimijoille, etenkin kansalaisjärjestöille, jotka tarjoavat sosiaalisia palveluja. Tässä voitaisiin hyödyntää Ranskan kokemuksia, sillä kyseinen malli on siellä testattavana.

Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) markkinoillepääsy

Esittelijä huomautti jo viimevuotisessa mietinnössään ”julkisten hankintojen uusista kehityssuunnista” asian tärkeydestä ja ehdotti erilaisia välineitä pk-yritysten markkinoillepääsyn parantamiseksi. Pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia vaikeuttavat lukuisat esteet, ja myös ”Small Business Act” -hankkeessa on parantamisen varaa.

Siitä syystä esittelijä ehdottaa toimenpiteitä, jotka ensinnäkin vähentävät pk-yritysten transaktiomenoja, kuten ”only-once”-periaate, jonka mukaan ainoastaan ratkaisuvaiheeseen hyväksytyiltä tarjoajilta vaaditaan hankintamenettelyn loppuvaiheessa varsinaiset asiakirjat, tai standardisoidun hankintapassin kehittäminen sähköisen rekisterin muodossa todistusten tallentamista varten. Tällaisia järjestelmiä on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa.

Toisekseen jakamista eriin pitäisi tukea ja vaatia enemmän, ja tässä voitaisiin soveltaa ”apply or explain” -periaatetta, joka takaisi paremman läpinäkyvyyden.

Pk-yritysten asemaa voidaan parantaa myös antamalla enemmän painoarvoa kokonaistaloudellisesti edullisimmalle tarjoukselle, vahvistamalla vaihtoehtoisten tarjousten hyväksymistä, lisäämällä neuvottelumenettelyn käyttämistä ja ylipäätään yksinkertaistamalla ja joustavoittamalla julkisia hankkeita koskevia sääntöjä.

Sähköinen hankinta

Euroopan laajuisen sähköisen hankintamenettelyn luomista koskeva toimintasuunnitelma ei valitettavasti yltänyt tavoitteeseensa: 50 prosenttia hankintamenettelyistä toteutettiin vuonna 2010 sähköisesti. Keskiarvo oli vajaat 5 prosenttia. Vain harvat maat, kuten Portugali, olivat tässä suhteessa menestyksekkäitä. Siitä syystä esittelijä pitää vihreää kirjaa sähköisen hankinnan käytöstä myönteisenä ja kehottaa komissiota vahvistamaan poliittista vastuutaan tällä alalla ja sisällyttämään julkisia hankintamenetelmiä koskevien direktiivien tarkasteluun tarpeelliset säännökset sähköisen hankintamenettelyn tukemiseksi EU:ssa.

(1)

EUT, asia C-448/01 EVN AG ja Wienstrom GmbH v. Itävallan tasavalta, 4.12.


KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.9.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Valmistelija: Kader Arif

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) osapuolina olevia valtioita saattamaan mahdollisimman nopeasti päätökseen sopimuksen uudistamisen tasapuolisuuden ja avoimuuden edistämiseksi kansainvälisellä tasolla torjumalla tehokkaammin korruptiota ja ottaen samalla huomioon tarjouskilpailumenettelyjen monitahoisuuden; kehottaa niitä pitämään tulevan sopimuksen ratifioinnille asettamansa alueelliset ja aloittaiset varaumansa kohtuullisina; pitää kuitenkin valitettavana, ettei yksikään tärkeimmistä nousevan talouden maista ole toistaiseksi allekirjoittanut GPA:ta; kehottaa näitä maita osallistumaan uudistamisprosessiin sekä tekemään ja ratifioimaan sopimuksen pikaisesti;

2.  korostaa, että EU:n kauppapolitiikasta on tehtävä kestävän kehityksen ja uusien ja parempien työpaikkojen luomisen todellinen väline; kehottaa komissiota kehittämään kauppapolitiikkaa, joka sopii yhteen paljon uusia työpaikkoja synnyttävän vahvan teollisuuspolitiikan kanssa; korostaa, että Euroopan unionin kauppakumppaneihin on sovellettava tiettyjä määräyksiä, joiden noudattamista on valvottava, koska muutoin kauppakumppanit rikkovat kansainvälisiä velvoitteitaan, mikä heikentäisi tuntuvasti sisämarkkinoiden toimintaa;

3.  muistuttaa, että GPA:ssa, jonka on vastedeskin oltava kansainvälisen tason julkisten hankintojen pääasiallinen sääntelyväline, määrätään kehitysmaihin sovellettavasta erityis- ja erilliskohtelusta; kehottaa komissiota noudattamaan tätä periaatetta kahdenvälisissä suhteissa näiden valtioiden kanssa;

4.  korostaa, että tilanteessa, jossa kansainvälinen kilpailu on kiristynyt, eurooppalaiset yritykset erottuvat joukosta innovointikykynsä, kehittämänsä huipputeknologian ja soveltamiensa korkeatasoisten sosiaali- ja ympäristönormien vuoksi; kehottaa komissiota edistämään julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisessä hintaperusteen lisäksi myös sopimuksen kohdetta koskevien täydentävien kriteerien tunnustamista GPA:ssa, erityisesti kun on kyse kyvystä parantaa työturvallisuutta; kehottaa komissiota ottamaan nämä täydentävät kriteerit käyttöön neuvotellessaan vapaakauppasopimuksista sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole mukana GPA:ssa, jolloin kriteerien valinnassa ja vahvistamisessa on otettava huomioon toisen osapuolen kehitysaste; katsoo, että julkisia hankintoja koskevat paremmat säännöt tarjoaisivat mahdollisuuden luoda lisää korkealaatuisia työpaikkoja, tukea EU:n teollisuuspolitiikkaa ja edistää sosiaalista ja ympäristöön liittyvää kestävää kehitystä;

5.  kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n direktiiveihin Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen nro 94 ("Työlausekkeet välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena") määräykset edistääkseen sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja edellyttämällä tarjoajalta ja toimeksiantajalta mukautumista samanlaiseen palkkaukseen ja muihin paikalla sovellettaviin työehtoihin kuin esimerkiksi työehtosopimuksiin ja kansalliseen lainsäädäntöön on kirjattu;

6.  korostaa, että julkiset hankinnat ovat sopiva talouspoliittinen väline lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja voivat lisäksi edistää korkeatasoisia sosiaalisia normeja maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään kauppasopimuksiin yrityksille tarkoitettuja kannustimia, jotta julkisesta hankintatoimesta saadaan sosiaalisempi, ympäristöystävällisempi ja innovoivampi;

7.  huomauttaa komissiolle, että vaikka direktiivit 2004/17/EY ja 2004/18/EY sallivat tietyn liikkumavaran sosiaalisten, ekologisten ja kestävän kehityksen normien soveltamiselle silloin kun ne liittyvät suoraan sopimukseen, nykyisen lainsäädännön ajantasaistamisessa olisi pyrittävä lisäämään tätä liikkumavaraa ja vähentämään rajoituksia, jotta voitaisiin hyödyntää paremmin julkisten hankintojen mahdollisia synergioita ja saavuttaa näin muiden tärkeiden alojen tavoitteita;

8.  korostaa, että on lisättävä julkisen rahoituksen tehokkuutta, koska se vaikuttaa myönteisesti kansallisten ja kansainvälisten yritysten sitoutumiseen sosiaalisiin ja ekologisiin tavoitteisiin, ja hyödynnettävä tilaisuus tehdä Euroopan ja maailman kaupasta vastuullisen hankintatoimen avulla entistä sosiaalisempaa ja ympäristöystävällisempää;

9.  korostaa, että yritykset voivat vaikuttaa työllistymiseen, ihmisarvoiseen työhön, työlakien ja sosiaalisten säännösten noudattamiseen, esteettömyyteen, reiluun kauppaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja sosiaaliseen vastuuseen, jos ne julkisten hankintojen tarjouspyyntöihin vastatessaan tarjoavat korkeita normeja; kehottaa komissiota siksi luomaan asianmukaiset säädöspuitteet julkisia hankintasopimuksia uudistamalla;

10. kehottaa komissiota varmistamaan, että GPA:han sisällytetään lauseke, jonka nojalla Euroopan unioni voi antaa eurooppalaisille tuottajille, etenkin pk-yrityksille, etusijan tiettyjen julkisten hankintasopimusten myöntämisessä sen mallin mukaisesti, jota muut GPA-osapuolina olevat valtiot jo soveltavat;

11. katsoo, että nykyiset julkisia hankintoja koskevat säännökset ovat liian monimutkaisia ja voivat estää pienten asiakkaiden ja pk-yritysten osallistumisen tarjouskilpailuihin, mikä on tullien ulkopuolinen kaupan este; kehottaa siksi komissiota julkisten hankintojen uudistamista koskevassa lainsäädäntöehdotuksessaan mukauttamaan säännöksiä pienten asiakkaiden ja pk-yritysten tarpeisiin, jotta ne voivat osallistua aktiivisemmin julkisiin hankintoihin ja kansainväliseen kauppaan; toivoo lisäksi, että hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan tietotekniikan avulla erityisesti järjestämällä julkisia tarjouskilpailuja verkossa; kehottaa komissiota arvioimaan pk-yritysten yhteiskunnallista arvoa julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön uudistamisessa ja hyväksymään erityistoimia, joilla edistetään niiden osallistumista julkisiin hankintoihin ja vahvistetaan niiden kilpailuasemia;

12. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan direktiivejä 2004/17/EY ja 2004/18/EY, järkeistämään hankintaprosessia sekä vähentämään sääntöjen yksityiskohtaisuutta ja byrokratiaa ja siten parantamaan eurooppalaisten asiakkaiden ja yritysten ja EU:n kauppakumppanien liiketoimintaympäristöä niin, että samalla taataan reilu kilpailu sekä eurooppalaisten julkisten hankintojen tehokkuus ja toimivuus; korostaa, että pk-yritysten liiketoimintaympäristöä on siksi parannettava mukauttamalla kynnysarvoja, keventämällä hallinnollista taakkaa ja lisäämällä liikkumavaraa;

13. pitää keskeisenä sitä, että EU:n alueella toimivista ulkomaisista yrityksistä on selkeä kuva, etenkin silloin, kun ne saavat toimintaansa paljon valtiontukea ulkomailta; on huolissaan siitä, että ulkomaiset yritykset, jotka perustavat EU:hun tytäryhtiön tai ostavat eurooppalaisia yrityksiä, mahdollisesti kiertävät sisämarkkinasääntöjä; kehottaa siksi komissiota perustamaan elimen, jonka tehtävänä on arvioida ennakolta ulkomaisia investointeja Yhdysvaltojen CFIUS-toimielimen mallin mukaisesti;

14. katsoo, että eurooppalaiset markkinat eivät voi pysyä yksipuolisesti avoimina kolmansien maiden toimijoille, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tehokkaaksi välineeksi, jolla toisaalta kannustetaan suuremman vastavuoroisuuden periaatteen noudattamiseen, kun on kyse valtioista - riippumatta siitä, ovatko nämä valtiot GPA:n osapuolia vai eivät - jotka eivät nykyisin myönnä eurooppalaisille toimijoille vastaavaa pääsyä markkinoille, ja jolla toisaalta voidaan taata oikeudenmukaiset ja tasapuoliset kilpailuedellytykset maailmanlaajuisesti;

15. kehottaa komissiota olemaan taipumattomampi teollisuusmaiden kanssa käytävissä kahdenvälisissä neuvotteluissa parantaakseen markkinoille pääsyä ja lisätäkseen vastavuoroisuutta julkisten hankintojen yhteydessä; korostaa, että aitoa markkinoille pääsyä ei saa rajoittaa tullien ulkopuolisilla esteillä, ja kehottaa komissiota kiinnittämään kansainvälisissä neuvotteluissa erityistä huomiota tähän ongelmaan;

16. toteaa, että julkisia hankintoja koskevat luvut EU:n kauppasopimuksissa ovat kansainvälisesti sitovia, ja kehottaa komissiota siksi varmistamaan, että näiden lukujen sisältö ei ole ristiriidassa EU:n julkisten hankintojen lainsäädännön uudistamisen eikä tarjouspyyntöjen kynnysarvojen tarkistamisen kanssa;

17. katsoo, että EU:n yritysten etujen ajamiseen ulkomailla tarvitaan huolellisesti valittuja välineitä ja huolellisesti asetettuja tavoitteita ja että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kaikenlainen liukuminen kohti protektionismia ei todennäköisesti edesauta Euroopan talouden elpymistä;

18. katsoo, että yhdessä jäsenvaltiossa mafian tai järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan vuoksi langetetun lainvoimaisen tuomion olisi riitettävä syyksi sulkea eurooppalainen tai muu kuin eurooppalainen yritys julkisten tarjouskilpailujen ulkopuolelle kaikissa EU:n jäsenvaltioissa;

19. katsoo suuryritysten, niiden tytäryhtiöiden ja toimitusketjujen kansainvälisessä kaupassa saaman tärkeän roolin vuoksi, että Euroopan unionin kauppasopimuksissa olisi otettava huomioon yritysten yhteiskunnallinen ja ekologinen vastuu;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

31.8.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Kader Arif, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Yannick Jadot, Metin Kazak, Bernd Lange, David Martin, Vital Moreira, Paul Murphy, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Niccolò Rinaldi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Keith Taylor, Paweł Zalewski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Catherine Bearder, George Sabin Cutaş, Mário David, Albert Deß, Salvatore Iacolino, Maria Eleni Koppa, Elisabeth Köstinger, Marietje Schaake

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Roger Helmer, Patrice Tirolien


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (14.7.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Valmistelija: Bart Staes

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että EU:n varoja käytettäessä on EU:n veronmaksajien etujen kannalta erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot soveltavat hankintasääntöjä asianmukaisesti; palauttaa mieliin, että kuten vuonna 2011 julkaistussa komission tiedonannossa korruption torjumisesta EU:ssa(1) todettiin, urakoihin, tavaroihin ja palveluihin kohdistuvien julkisten menojen osuus on noin 19 prosenttia EU:n BKT:stä (2009) ja että noin viidesosa (noin 420 miljardia euroa eli 3,6 prosenttia EU:n BKT:stä) näistä menoista kuuluu julkisia hankintoja koskevien EU:n direktiivien soveltamisalaan; palauttaa mieliin, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan(2) jo yksinomaan julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen aiheuttaa 43 prosenttia kaikista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä ja lähes kolme neljäsosaa koheesiomenojen arvioiduista virheistä;

2.  pyytää komissiota selventämään oikeudellista kehystä ja parantamaan oikeusvarmuutta kaikkien osapuolten kannalta tekemällä tarvittavan analyysin EU:n oikeuskäytäntöön perustuvista säännöistä;

3.  vaatii komissiota ehdottamaan viipymättä asianmukaisia sääntöjä korruption ja suosinnan torjuntaan ja luomaan kaikille hankintamenettelyihin osallistuville tasapuoliset kilpailuedellytykset; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhteiset määritelmät "eturistiriidalle/jääviydelle" ja "vakavalle ammatilliselle väärinkäytökselle" julkisten hankintojen yhteydessä ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet tarjousten peukaloinnilla aiheutettavan korruption estämiseksi;

4.  painottaa, että julkisten hankintojen uudistamisen tulisi johtaa julkisen rahoituksen käytön tehostumiseen, taata, että julkiset varat käytetään tehokkaasti, ja optimoida julkisten hankintojen tulos siten, että sovelletaan selviä, avoimia ja joustavia menettelyjä, jotka antavat kaikkialta Euroopan unionista tuleville tarjoajille mahdollisuuden tasavertaiseen kilpailuun;

5.  kehottaa komissiota edistämään entistä tehokkaampia ilmoitusmenettelyjä korruption torjumiseksi julkisissa hankinnoissa, mukaan luettuna jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto epäasiallisten tarjoajien pois sulkemisesta; kehottaa komissiota antamaan selkeät säännöt ilmiantajien suojelusta Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmassa 1729(2010)(3) esitettyjen suositusten mukaisesti, lisäämään EU:n varoin rahoitettujen sopimusten avoimuutta ja edistämään koulutustoimia niin toimielinten kuin suuren yleisönkin piirissä;

6.  korostaa sopimusviranomaisille annettavan julkisiin hankintoihin sovellettavia sääntöjä koskevan koulutuksen ja näitä sääntöjä koskevien tiedotuskampanjoiden merkitystä tärkeänä välineenä asiantuntevan menettelyihin osallistumisen varmistamisessa ja virheiden estämisessä; ehdottaa, että kaikkiin jäsenvaltioihin perustetaan neuvontapalvelukeskus, jossa kiinnitetään erityistä huomiota pk-yrityksiin;

7.  kehottaa komissiota selventämään julkisten hankintojen sääntelykehystä, erityisesti sopimusten täytäntöönpanovaiheen osalta (esimerkiksi voimassa olevan sopimuksen merkittävä muutos, urakoitsijaa koskevat muutokset ja sopimusten irtisanominen);

8.  kehottaa komissiota edistämään sosiaaliset, ekologiset ja reilun kaupan periaatteet täyttävien kestävien julkisten hankintojen tekemistä velvoittamalla jäsenvaltiot sisällyttämään asiaa koskevat vaatimukset sopimusasiakirjoihin;

9.  toteaa, että sähköiset hankintamenettelyt parantavat osallistumismahdollisuuksia ja lisäävät avoimuutta, tehokkuutta ja kilpailua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sähköisten hankintamenettelyjen rajat ylittävää käyttöä;

10. toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa sovelletaan jo tehokkaita julkisten hankintojen sopimuksentekomenettelyjä, joilla taataan avoimuus ja veronmaksajien rahojen asianmukainen käyttö; pyytää komissiota tutkimaan jäsenvaltioiden tämän alan hyviä käytäntöjä ja yksilöimään EU:n kaikkein tehokkaimmat julkisten hankintojen periaatteet;

11. pyytää komissiota tarkistamaan voimassa olevia kvalitatiivisia valintakriteerejä lisäämällä taloudellisen toimijan talouden ja rahoituksen tilaa kuvaaviin taseisiin rahavirtalaskelmat, joista ilmenee, onko taloudenpito ollut vakaata;

12. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön keinoja, joilla yksinkertaistetaan hankintaprosessia ja vähennetään tarjoajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, ja parantamaan näin pk-yritysten mahdollisuuksia tehdä julkisiin hankintamenettelyihin perustuvia sopimuksia, kuten parlamentin mietinnössä pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta ("Small Business Act") (2008/2237(INI)) painotetaan; korostaa, että nämä keinot vähentävät myös hallinnollisten virheiden vaaraa; kehottaa käyttämään keskus- tai aluerekisteriä tai -passia valintavaiheen vaatimuksista pk-yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

13.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Andrea Cozzolino, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Ingeborg Gräßle, Iliana Ivanova, Bogusław Liberadzki, Monica Luisa Macovei, Aldo Patriciello, Crescenzio Rivellini, Paul Rübig, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Søren Bo Søndergaard

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Thijs Berman, Zuzana Brzobohatá, Derk Jan Eppink, Christofer Fjellner, Marian-Jean Marinescu, Jan Mulder

(1)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle aiheesta "Korruption torjuminen EU:ssa" (KOM(2011)0308).

(2)

Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset (EUVL C 303, 9.11.2010, s. 1).

(3)

Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselma 1729(2010) ilmiantajien suojelusta, teksti hyväksytty 29. huhtikuuta 2010.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.7.2011)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Valmistelija: Julie Girling

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että julkisten hankintojen osuus EU:n bruttokansantuotteesta on noin 17 prosenttia ja että ne ovat yhteiskunnallisesti merkittävä markkinapohjainen väline, joka muiden tavoitteiden ohella voi vaikuttaa kestävän työllisyyden ja kestävien työehtojen edistämiseen, liike-elämän ja erityisesti pk-yritysten innovointiin, sosiaalisen osallistamisen edistämiseen ja heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliryhmien työllistämiseen ja voi osaltaan vaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa lisäksi julkisten hankintojen mahdollista merkittävää roolia laadukkaisiin työpaikkoihin, tasaveroisiin mahdollisuuksiin, syrjimättömyyteen ja sosiaaliseen osallistamiseen perustuvan Euroopan sosiaalisen mallin edistämisessä; painottaa samanaikaisesti, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltaminen sosiaalipalveluihin ei aina takaa parasta mahdollista tulosta palvelujen käyttäjälle;

2.  huomauttaa, että jo olemassa oleva EU:n julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö sallii sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisen julkisten sopimusten myöntämisessä; toteaa kuitenkin, että käytännön soveltamiseen liittyy vielä selvitystarvetta;

3.  tukee nykyisten A- ja B-palveluluokkien säilyttämistä, jolloin jälkimmäinen koskee asioita, joissa ei esiinny rajatylittävää kilpailua tai joihin ei ole asianmukaista soveltaa julkisia hankintoja koskevia EU:n sääntöjä, esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelut;

4.  tunnustaa, että julkiset viranomaiset kuluttavat yli 16 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, minkä vuoksi on näillä varoilla on pyrittävä määrätietoisemmin edistämään sosiaalista innovointia ja työmarkkinoiden mahdollisuuksia koskevia ratkaisuja erityisesti tehostamalla julkisia palveluja;

5.  tukee sosiaalisten hankintakäytäntöjen edistämistä tavarasektorilla esimerkiksi reilun kaupan kriteerejä käyttämällä;

6.  tunnustaa WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimuksen ) merkityksen ja toteaa, että se saattaa rajoittaa lainsäädännön mukautuksia EU:n tasolla, koska osa menettelysäännöistä on peräisin suoraan GPA-sopimuksesta, mutta korostaa, että julkisten hankintojen säännöt ovat tietyillä aloilla vielä rajoittavampia kuin GPA-sopimuksessa; kehottaa komissiota voimassa olevia kilpailun, avoimuuden, syrjimättömyyden ja taloudellisuuden periaatteita noudattaen pyrkimään sääntöjen yksinkertaistamiseen ja suurempaan joustavuuteen sosiaalisten hankintakäytäntöjen helpottamiseksi;

7.  korostaa, että julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön kehittäminen voisi auttaa täsmentämään tiettyjä peruskäsitteitä ja -tietoja, jotta varmistettaisiin hankintaviranomaisten, yritysten sekä työntekijöiden nykyistä parempi oikeusvarmuus;

8.  kehottaa komissiota tunnustamaan virallisesti muut palveluntarjoajien valintatavat, kuten sisäiset menettelyt ("in-house") ja palveluntarjontasopimuksia koskevat menettelyt, ja sopimaan yksiselitteisesti yhtäläisen arvon yleishyödyllisten palvelujen sopimus- ja rahoituskäytäntöjen kaikille vaihtoehdoille;

9.  vaatii, että direktiivillä olisi kannustettava hankintaviranomaisia viittaamaan monialaisiin poliittisiin tavoitteisiin ja nimenomaisesti sallittava se;

10. tunnustaa, että hankintaviranomaisilla on merkittävä asema niiden käyttäessä ostovoimaansa hankittaessa tavaroita ja palveluja, joilla on suuri yhteiskunnallinen arvo; korostaa, että sosiaalisilla hankintakäytännöillä voi olla tärkeä rooli Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja että kyseisiä käytäntöjä pitäisi edistää kilpailun, avoimuuden, syrjimättömyyden ja kustannustehokkuuden periaatteiden mukaan ja pk-yritysten tarpeita kunnioittaen; kehottaa näin ollen hankintaviranomaisia arvioimaan oman toimintansa ja hankintaketjun toiminnan sosiaalisia riskejä ja vaikutuksia; kehottaa komissiota edistämään ympäristövastuullisia julkisia hankintoja koskevien yhteyspisteiden kehittämistä jäsenvaltioissa, jotta voitaisiin kehittää yhteiskuntavastuullisia hankintakäytäntöjä ja tarjota sidosryhmille alan oikeudellista neuvontaa;

11. korostaa, että direktiivien tarkastamisessa on otettava huomioon Lissabonin sopimuksen säännökset ja sitouduttava täystyöllisyyteen, sosiaaliseen markkinatalouteen ja laadukkaisiin julkisiin palveluihin liittyviin vastuisiin ja julkisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden vapauteen päättää julkisten palvelujen rahoituksesta, järjestämisestä ja toimittamisesta;

12. kehottaa komissiota kannustamaan hankintaviranomaisia ja asianomaisia kansallisen tason virastoja tekemään läheisempää yhteistyötä sosioekonomisten organisaatioiden ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa hankintamenettelyjen alustavan suunnittelun aikana, jotta yhteiskunnalliset kysymykset otettaisiin paremmin huomioon tarjousasiakirjoja laadittaessa;

13. korostaa kaikkien sidosryhmien välisen läheisemmän yhteistyön ja paremman viestinnän merkitystä, jotta voidaan edistää vastuullista ja yhteiskunnallisesti kestävää yhteistyötä hankintaviranomaisten ja toimittajien välillä; kehottaa komissiota lisäämään yhteiskuntavastuullisten hankintojen etuja koskevia tiedotus- ja viestintäkampanjoita levittämällä hyviä käytäntöjä jäsenmaiden kesken;

14. korostaa, että hankintaviranomaisten ja yksittäisten toimijoiden henkilöstön kouluttaminen sekä pätevyys- ja koulutusvaatimusten, kuten oppisopimus- ja harjoittelujärjestelmien tai aikuisten oppimisjärjestelmien sisällyttäminen tarjouseritelmiin on tärkeää pitkän aikavälin strategiana; painottaa kuitenkin, että viimeksi mainittujen toimien on konkreettisesti liityttävä toimeksiantoon sekä oltava oikeasuhteisia ja taloudellisesti edullisia;

15. toteaa, että direktiivien tekstiä on täsmennettävä vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi;

16. toteaa, että kokonaisarvoltaan noin 31–38 prosenttia kaikista julkisista hankintasopimuksista myönnetään pk-yrityksille, jotka ovat EU:n talouden selkäranka ja tarjoavat valtavia mahdollisuuksia luoda työpaikkoja, kasvua ja innovaatioita, ja että helpompi pääsy hankintamarkkinoille voisi auttaa pk-yrityksiä hyödyntämään näitä mahdollisuuksia, esimerkkeinä kevyemmät vaatimukset, hallinnollisen rasituksen vähentäminen sekä teknisen ja oikeudellisen lisätuen tarjoaminen tarjouksen laatimisen aikana; vaatii jäsenvaltioita tässä yhteydessä tehostamaan toimenpiteitä, joilla edistetään julkisia hankintoja koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen noudattamista, millä pyritään varmistamaan vapaa kilpailu ja pk-yritysten asianmukaiset mahdollisuudet saada julkisia hankintasopimuksia; kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti, tarvitaanko EU:n tason säädöksiä varmistamaan, että hankintaviranomaiset osaavat hyödyntää pk-yritysten taloudellisen ja innovatiivisen potentiaalin;

17. korostaa, että Euroopan julkisten hankintojen markkinat ovat EU:n kansainvälisten kumppanien markkinoita avoimemmat ja että tämän vuoksi eurooppalaiset yritykset eivät voi kilpailla tasaveroisina kolmansien maiden yritysten kanssa ja niillä on yhä vaikeuksia päästä kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota varmistamaan vastavuoroisuuden markkinoiden avaamisessa ja julkisten hankintojen sopimusten saatavuudessa niin Euroopassa kuin muuallakin EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten mukaisesti;

18. tunnustaa sähköisen hankinnan merkittävän aseman maksutapahtumien kaltaisten hallinnollisten rasitusten kustannusten vähentämisessä erityisesti pk-yritysten osalta; korostaa tässä yhteydessä, että sähköisen hankinnan käyttöä olisi edistettävä edelleen ja että yrittäjien ja työntekijöiden olisi saatava asiaankuuluva koulutus;

19. korostaa erityisesti, että hankintakäytäntöjen muutoksella olisi pyrittävä yksinkertaistamaan hankintasääntöjä ja tekemään niistä joustavampia ja pienentämään yrityksille asetettuja vaatimuksia hankintamenettelyihin osallistumisesta, mikä helpottaisi taloudellisesti ja sosiaalisesti innovatiivisia julkisia hankintoja sekä edistäisi innovointia ja parempien työpaikkojen luomista; painottaa, että tähän on voimassa olevan julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön puitteissa jo riittävät välineet (suorituskykyvaatimukset ja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen periaate); kehottaa komissiota kannustamaan tällaisten välineiden käyttöä, kuten tuotteen koko elinkaarta koskevan kustannusten huomioon ottamista, ja tutkimaan mahdollisuuksia sosiaalisen innovoinnin edistämiseen; painottaa, että sosiaalisten ja ekologisten kriteerien merkitystä hankintasopimusten myöntämisessä on huomattavasti lisättävä, ja että niiden on oltava myös edullisinta hintaa tärkeämpiä;

20. korostaa, että sosiaalisesti vastuulliset julkiset hankinnat helpottavat yhteisön arvojen noudattamista ja yhteisön vaatimusten täyttämistä, sillä niissä otetaan huomioon kaikkien käyttäjien tarpeet, mukaan luettuina vammaiset ja erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvat käyttäjät;

21. toivoo, että julkisia hankintoja koskevaa nykyistä lainsäädäntökehystä muutettaisiin sosiaalipalvelujen erityisominaisuuksien mukaisesti;

22. korostaa, että on tärkeää taata, että suurempi joustavuus ei vähennä hankintaviranomaisten eikä tarjoajien vastuuta tavalla, joka vaikuttaisi kielteisesti työllisyysmahdollisuuksiin;

23. korostaa, että joidenkin sosiaali- ja työllisyyspolitiikan alan ensisijaisten tavoitteiden edistäminen julkisen hankinnan avulla voi lisätä puolueellisen päätöksenteon riskiä ja voi vaikeuttaa kyseisten päätösten perumista;

24. tunnustaa EU:n merkityksen menestyksellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen helpottamisessa, sillä se voi edistää oikeudenmukaista kilpailua ja jakaa sosiaali- ja työllisyyspolitiikan hyviä käytäntöjä kaikissa jäsenvaltioissa; viittaa kuitenkin jäsenvaltioiden välisiin merkittäviin eroihin oikeudellisissa ja menettelyjä koskevissa vaatimuksissa; kehottaa siksi komissiota selventämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käsitettä etenkin osapuolten välisten jaettujen riskien ja taloudellisten velvoitteiden täyttämisen osalta;

25. tunnustaa, että julkinen hankinta voi tehokkaasti käytettynä olla todellinen liikkeellepaneva voima laadukkaiden työpaikkojen, palkkojen ja työolojen, yhdenvertaisuuden, taitojen kehittämisen ja koulutuksen edistämisessä, ympäristöpolitiikan edistämisessä ja tutkimuksen ja innovaation kannustimien tarjoamisessa;

26. pitää valitettavana, että vihreässä kirjassa ei hyödynnetä tilaisuutta arvioida työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY(1) 1 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanoa ja sen vaikutusta EU:n ulkopuolisten maiden yritysten pääsyyn EU:n hankintamarkkinoille;

27. pyytää komissiota julkaisemaan meneillään olevan uudelleentarkastelun pohjalta hankintaviranomaisille tarkoitetun käytännöllisen ja selkeän käyttäjän oppaan, johon sisältyy tutkimuksia tapauksista, joissa sosiaaliset hankinnat ovat olleet menestyksellisiä;

28. pyytää vähentämään mahdollisimman paljon kustannuksia, joita yrityksille aiheutuu niiden osallistuessa julkisiin hankintamenettelyihin, jotta helpotettaisiin näiden yritysten kilpailukykyä ja lisättäisiin työpaikkoja;

29. suosittelee lisäämään joustoa ja nopeuttamaan julkisia hankintamenettelyjä, jotta yritykset parantaisivat kilpailukykyään ja jotta työpaikkojen määrä tämän myötä kasvaisi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

13.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

17

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Pervenche Berès, Mara Bizzotto, Philippe Boulland, David Casa, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Sergio Gaetano Cofferati, Frédéric Daerden, Karima Delli, Proinsias De Rossa, Frank Engel, Sari Essayah, Ilda Figueiredo, Thomas Händel, Roger Helmer, Nadja Hirsch, Stephen Hughes, Danuta Jazłowiecka, Martin Kastler, Ádám Kósa, Jean Lambert, Patrick Le Hyaric, Olle Ludvigsson, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Siiri Oviir, Rovana Plumb, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Raffaele Baldassarre, Jürgen Creutzmann, Kinga Göncz, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Evelyn Regner, Csaba Sógor, Emilie Turunen, Peter van Dalen, Cecilia Wikström

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Ashley Fox, Marit Paulsen

(1)

Tuomioistuimen tuomio 3.4.2008, asia C-346/06, Kok. 2008, sivu I-01989 (Dirk Rüffert vastaan Land Niedersachsen).


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.7.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Valmistelija: Åsa Westlund

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

Yleistä

1.  pitää myönteisenä, että komissio pitää julkisia hankintoja tärkeinä kestävään talouteen siirtymisessä ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa jäsenvaltioiden vastuuta sen varmistamisessa, että julkisella hankintatoimella tuetaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävää työtä, ja pitää myönteisenä, että komissio on ottanut pienten hankintaviranomaisten tarpeet entistä paremmin huomioon;

2.  panee merkille, että EU:n julkisen sektorin vuotuinen kulutus vastaa noin 17:ää prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta; korostaa jälleen julkisen sektorin ostovoimapotentiaalia yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa ja korostaa, että siksi olisi hyödynnettävä mahdollisuutta käyttää julkisessa hankintamenettelyssä hinnan lisäksi muita määrääviä tekijöitä, kuten esimerkiksi sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä; katsoo, että julkisen hankintatoimen avulla voitaisiin vähentää vahingollisia tuotanto- ja kulutusmalleja;

3.  pitää myönteisenä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten halukkuutta tehdä hankintoja, joilla tuetaan kestävää kehitystä, resurssi- ja energiatehokkuutta ja uusiutuvien energiamuotojen laajempaa käyttöä sekä torjutaan ilmastonmuutosta; panee merkille, että monien mielestä direktiivit ja niiden soveltaminen vaikeuttavat asiaa ja että nykyisten julkisia hankintoja koskevien sääntöjen monitulkintaisuus on aiheuttanut väärinkäsityksiä ja eriäviä tulkintoja ympäristöystävällisyyttä ja kestävää kehitystä koskevien ehtojen sisällyttämisestä sopimuksiin; korostaa, että EU:n perussopimusten mukaan lainsäädäntö on laadittava siten, että sillä parannetaan jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kykyä tukea ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita eikä suinkaan heikennetä tai estetä sitä;

4.  painottaa, että direktiiveillä olisi kannustettava hankintaviranomaisia esittämään ja sallittava niiden esittää tarjouskilpailujen kohteissa horisontaalisia tavoitteita, kuten kestävää kehitystä koskevia ehtoja;

5.  kannattaa ympäristönäkökohtien ja muiden kestävää kehitystä tukevien näkökohtien sisällyttämistä kaikkiin keskeisiin julkisiin hankintasopimuksiin; korostaa, että julkisista hankinnoista annettuja direktiivejä on muutettava niin, että tehdään selväksi, että sopimusviranomaisten on sekä toivottavaa että mahdollista

     –   asettaa teknisissä eritelmissä ympäristövaatimuksia ja ottaa ympäristövaikutukset huomioon sopimuksen myöntämisvaiheessa,

     –   asettaa sosiaalisia vaatimuksia, joilla edistetään esimerkiksi vammaisten henkilöiden pääsyä työmarkkinoille, sekä työturvallisuusvaatimuksia,

     –   asettaa eläinten hyvinvointia ja tapauksen mukaan elävien eläinten kuljetuksia koskevia vaatimuksia ja

     –   määrätä siitä, että edellä mainitut vaatimukset koskevat myös alihankintaa;

6.  katsoo, että etusijalle olisi asetettava palveluja varten kehitetyt ympäristömerkkejä koskevat vaatimukset; korostaa, että hankintaviranomaisten olisi energiaa käyttäviä laitteita ostaessaan ja vuokratessaan sovellettava kokonaisenergiansäästön laskemiseksi kriteerejä, jotka vastaavat energia- ja ympäristömerkkistandardeja;

7.  pitää erityisen tarpeellisena selventää, että on mahdollista vahvistaa ympäristö-, ekosysteemi- ja eläinsuojeluvaatimuksia ja sosiaalisia vaatimuksia, jotka ovat yhteisiä EU-sääntöjä tiukempia; kehottaa ilmaisemaan direktiivissä nimenomaisesti, että sillä ei estetä jäsenvaltioita noudattamasta ILO:n yleissopimusta N:o 94, ja korostaa, että ympäristöä säästävien julkisten hankintojen toimivuus edellyttää selkeitä ja yksiselitteisiä EU-sääntöjä, joissa määritellään tarkalleen jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja täytäntöönpanokehys;

8.  katsoo, että pakollisten hankintakiintiöiden asettamista tärkeämpää on kannustaa julkisen sektorin toimijoita tekemään kestäviä hankintoja; katsoo, että entistä ympäristöystävällisempien hankintojen suurin este ei ole haluttomuus vaan epätietoisuus mahdollisuuksista sekä epäselvä ja joustamaton lainsäädäntö;

9.  kehottaa EU:n toimielimiä käyttämään kestävyyttä vakioehtona julkisissa hankinnoissa;

10. pitää valitettavana, että ympäristöä säästävien julkisten hankintojen vapaaehtoista EU‑välinettä ei ole pantu tehokkaasti täytäntöön;

Elinkaariajattelu

11. on vahvasti sitä mieltä, että direktiiviä olisi muutettava niin, että tehdään selväksi, että on sekä mahdollista että toivottavaa ottaa huomioon sopimuksen ympäristövaikutukset koko elinkaaren aikana, koko tuotantoprosessi ja sen ehdot mukaan luettuina aina kulutukseen asti, kun otetaan huomioon tilastotiedot ketjun alkupään toimintoihin liittyvästä tuhlauksesta; katsoo, että komission olisi esitettävä hankintaviranomaisille menetelmä elinkaarikustannusten laskemiseksi, jotta ne saavat asianmukaista tietoa ympäristö- ja/tai kestävyysnäkökohtien soveltamisesta;

12. painottaa, että viranomaisia olisi kannustettava ja kehotettava asettamaan tarjouksille jo alusta alkaen ympäristövaatimuksia, ja kehottaa muuttamaan lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että sopimukset tehdään pääsääntöisesti kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella kaikki elinkaarikustannukset mukaan lukien ja ottaen huomioon ympäristön pilaantumisesta aiheutuvat kustannukset silloin kun se on mahdollista;

13. korostaa, että kun julkisissa hankinnoissa otetaan ympäristönäkökohdat paremmin huomioon, voidaan saavuttaa suuria säästöjä, koska silloin kiinnitetään enemmän huomiota elinkaarikustannuksiin;

14. pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ja komissio nostavat pontevammin esille kansainvälisiä ilmasto- ja ympäristönormeja, joissa lähdetään liikkeelle elinkaarinäkökulmasta, jotta julkisen sektorin on helpompi tehdä ympäristöystävällisiä hankintoja ja yritysten helpompi kilpailla sopimuksista eri maissa;

Suhteet yritysmaailmaan

15. korostaa, että ympäristöystävällisyyttä koskevien ehtojen ja sopimuksen kohteen välillä olisi oltava yhteys, jotta vältetään kilpailun vääristymät ja oikeusvarmuuden puute, jotka estäisivät yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä osallistumasta julkisiin hankintamenettelyihin;

16. korostaa, että jäsenvaltioiden on syytä kannustaa pk-yrityksiä osallistumaan julkisiin tarjouskilpailuihin; toteaa, että innovatiiviset pk-yritykset todennäköisesti keksivät uusia ratkaisuja ympäristönäkökohtien huomioimiseksi julkisissa hankinnoissa;

17. suosittelee, että jos hankinnan kohteena oleva tuote tai palvelu voidaan hankkia paikallisesti, menettely olisi läheisyysperiaatteen mukaisesti avattava paikallisille yrityksille (pääasiassa pk-yrityksille), jolloin myös vähennettäisiin hankinnasta aiheutuvaa ympäristörasitetta (esim. hiilidioksidipäästöt);

18. korostaa, että julkisten hankintojen kautta ja ympäristöystävällisiä logistiikkaratkaisuja tukemalla voidaan vähentää kuljetusten määrää ja autolla liikkumisen tarvetta ja hiilidioksidipäästöjä;

19. katsoo, että kasvanut huoli tuotteiden ja toimintojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista vaatii harkitsemaan uudelleen, voitaisiinko paikallisiin tavarantoimittajiin soveltaa suosituimmuuskohtelua; kehottaa tarkastelemaan uudelleen kynnysarvoja ja katsoo, että kestävyyden olisi mentävä sisämarkkinasääntöjen kapean tulkinnan edelle;

20. korostaa ympäristöystävällisten hankintojen ja innovoinnin edistämisen välistä yhteyttä; katsoo, että tämä tulee entistä selvemmäksi, kun tekniseen eritelmään sisältyvät ympäristövaatimukset yhdistetään siihen, että tietyt ympäristöalan ja ympäristöä säästävien ratkaisujen huippuvaatimukset täyttäville tarjouksille annetaan enemmän pisteitä sopimuksen myöntämisessä;

Menettelyihin liittyvät näkökohdat

21. pitää hankintojen toteutuksen jälkiarviointia ja seurantaa erittäin tärkeänä; katsoo, että hankintaviranomaisten olisi voitava langettaa seuraamuksia kestävän kehityksen tavoitteiden ja/tai ympäristötavoitteiden saavuttamatta jättämisestä tarjouksessa esitettyjen perusteiden mukaisesti, alihankinta mukaan luettuna;

22. on vakaasti sitä mieltä, että neuvottelumenettelyn ahkerammalla soveltamisella voitaisiin edistää sekä innovointia että kestäviä ratkaisuja, kunhan huolehditaan asianmukaisin keinoin siitä, ettei pääse tapahtumaan väärinkäytöksiä;

23. korostaa, että sen, onko jokin tuote valmistettu tai palvelu tuotettu kestävien periaatteiden mukaisesti vai ei, katsotaan aivan oikein olevan yksi tuotteen ominaispiirteistä; korostaa, että olisi selvennettävä, missä määrin tuotantoprosessia koskevat vaatimukset sisällytetään kaikentyyppisten sopimusten teknisiin eritelmiin, jotta hankintaviranomaiset voivat valvoa myöntämiensä sopimusten ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia vaikutuksia;

24. katsoo, että edullisinta hintaa olisi käytettävä sopimuksentekoperusteena vain silloin, kun asiaa voidaan perustella sillä, että ympäristövaatimukset ja/tai kestävän kehityksen vaatimukset eivät ole kyseisessä tapauksessa relevantteja tai että teknisissä eritelmissä on asetettu tiukkoja ympäristövaatimuksia ja/tai sosiaalisia vaatimuksia; muistuttaa kuitenkin, että hankintayksikön olisi aina oltava vastuussa lopullisesta päätöksestä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

13.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Nessa Childers, Bairbre de Brún, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Miroslav Ouzký, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Anna Rosbach, Dagmar Roth-Behrendt, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Salvatore Tatarella, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Sabine Wils

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Matthias Groote, Romana Jordan Cizelj, Riikka Manner, Marisa Matias, James Nicholson, Alojz Peterle, Michèle Rivasi, Crescenzio Rivellini, Giommaria Uggias

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Lorenzo Fontana


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (19.7.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Valmistelija: Konrad Szymański

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että toimivat hankintojen markkinat ovat olennaisen tärkeät, jotta voitaisiin edistää sisämarkkinoita, vauhdittaa innovaatioita, tukea korkeatasoista ympäristön- ja ilmastonsuojelua sekä sosiaalista osallisuutta kaikkialla Euroopan unionissa ja saavuttaa optimaalista arvoa viranomaisille, kansalaisille, liikeyrityksille ja veronmaksajille;

1.  kehottaa komissiota esittämään julkisia hankintoja koskevien direktiivien perinpohjaisen ja syvällisen uudistuksen, jonka avulla yksinkertaistetaan menettelyjä ja lisätään hankintaosapuolten joustavuutta, avoimuutta ja oikeusvarmuutta sekä vähennetään virheitä EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä epäoikeudenmukaisten kauppakäytäntöjen riskiä; katsoo, että komission olisi vastaisuudessa vältettävä toistuvia uudistuksia, sillä nämä ovat suurin syy osallistujille aiheutuviin suuriin kustannuksiin ja hallinnollisiin rasitteisiin, jotka merkittävästi ja suhteettomasti kaventavat pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia;

2.  kehottaa kytkemään julkiset hankinnat "pienet ensin" -periaatteeseen ja pyytää jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön eurooppalaiset julkisia hankintoja koskevat käytännesäännöt, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia; kiinnittää huomiota siihen, että menettelyjen yksinkertaistaminen on ratkaisevan tärkeää tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa myös komissiota liittämään uudistettuun lainsäädäntöön jäsenvaltioiden välisten parhaiden käytäntöjen vaihtamisen kaltaisia muita kuin lainsäädäntöaloitteita, sillä jotkut jo soveltavat julkisia hankintoja koskevia menettelyjä, joissa varmistetaan veronmaksajien rahojen käyttö tehokkaalla tavalla;

3.  toteaa, että tämän uudistuksen tavoitteena pitäisi olla julkisten hankintojen alkuperäisen tarkoituksen palauttaminen eli jäsenvaltioiden rahojen tehokas käyttö ja kilpailun varmistaminen markkinoilla mahdollisimman hyvien tulosten saavuttamiseksi; katsoo, että olisi sovellettava selkeämpiä, yksinkertaisempia, joustavampia ja avoimempia perusteita pk-yritysten kannustamiseksi osallistumaan julkisiin hankintoihin; kehottaa komissiota tutkimaan vaihtoehtoja julkisten hankintaviranomaisten ja mahdollisten tarjoustentekijöiden välisen vuoropuhelun lujittamiseksi ja sen saattamiseksi osaksi hankintaprosessia;

4.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle erilaisten julkisten hankintamenettelyjen byrokratian vähentämisen ja yksinkertaistamisen paitsi menettelyjen kokonaismäärän vähentämisessä, myös kunkin menettelyprosessin selkeyttämisessä; uskoo, että avointen kilpailujen olisi pysyttävä julkisten hankintojen kulmakivenä, mutta niitä olisi yksinkertaistettava, erityisesti sallimalla toimivuuteen perustuvien myöntämisperusteiden käytön lisäämisen liian yksityiskohtaisten teknisten eritelmien sijasta, ja näin potentiaalisille toimittajille annettaisiin mahdollisuus määrittää käytettävät menetelmät, materiaalit, tekniikat jne.; lisäksi uskoo, että hallinnollista rasitetta voitaisiin vähentää sallimalla enemmän valinta- ja myöntämisperusteiden samanaikaista arviointia ja sallimalla joustoa tapauksissa, joissa ei ole noudatettu muodollisia vaatimuksia, esimerkiksi antamalla tarjouksentekijöiden toimittaa puuttuvia lomakkeita jälkeenpäin; panee merkille, että erityisesti pk-yritykset kärsivät jouston puutteesta, kun ne hylätään vähäisten ja tahattomien menettelyvirheiden vuoksi;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, myös erityisillä julkisia hankintoja koskevilla säännöksillä, joilla vähintään 50 prosenttia EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden julkisista hankinnoista toteutettaisiin sähköisessä muodossa, siten kuin jäsenvaltioiden hallitukset ovat sitoutuneet Manchesterissa vuonna 2005 sähköistä hallintoa käsitelleessä ministerikokouksessa;

6.  pitää myönteisenä sähköistä hankintamenettelyä, jolla on positiivisia vaikutuksia hankintamenettelyjen kustannusten pienentämiseksi ja saatavuuden parantamiseksi; kehottaa siten tekemään lainsäädäntöehdotuksia, joilla laajennetaan ja yksinkertaistetaan sähköisen hankintamenettelyn käyttöä osana julkisia hankintoja koskevien tärkeimpien direktiivien suunniteltua uudelleentarkastelua; tähdentää avointen standardien ja yhdestä teknologiasta riippumattomuuden tärkeyttä eri järjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja yhden toimittajan palveluihin lukittumisen välttämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan todellisen yhteentoimivuuden sähköiseen hankintamenettelyyn jäsenvaltioissa jo käytettävien eri ohjelmien välillä;

7.  panee merkille, että enemmistö julkisista hankintasopimuksista myönnetään hankintaviranomaisten kanssa samasta jäsenvaltioista lähtöisin oleville yrityksille, ja kehottaa perustamaan tosiasiallisesti Euroopan unionin laajuiset hankintamarkkinat;

8.  kehottaa komissiota lisäksi teettämään tutkimuksen kaikissa 27 jäsenvaltiossa ja arvioimaan siinä rajat ylittävien tarjousten tasoa ja nykyisten kynnysten asianmukaisuutta sekä mahdollisesti nostamaan kynnyksiä rajat ylittävien tarjousten houkuttavuuden lisäämiseksi;

9.  tunnustaa, että tämänhetkinen jako A- ja B-palveluihin on vanhentunut, sillä veden ja rautatieliikenteen, työhönoton ja turvallisuuspalvelujen kaltaiset B-palvelut ovat selvästi kiinnostavia myös rajat ylittävissä tapauksissa; kehottaa siksi komissiota tarkistamaan direktiivien liitteet osana julkisten hankintojen sääntöuudistusta; uskoo kuitenkin, että keskeisten sosiaalipalvelujen olisi pysyttävä B-palveluina, joihin ei sovelleta Euroopan unionin julkisia hankintoja koskevia sääntöjä;

10. korostaa, että julkisia hankintoja on käytettävä energiatehokkuuden ja muiden Eurooppa 2020 -strategiassa määritettyjen keskeisten politiikan alojen innovoinnin moottorina ja että se voi elvyttää kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ja palvelujen markkinoita; tukee toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että viranomaiset ottavat nämä tekijät huomioon sopimusperusteissaan; korostaa kuitenkin, että on tärkeää kiinnittää asianmukaista huomiota ylimääräisiin hallinnollisiin kustannuksiin, joita tästä saattaa aiheutua yrityksille ja viranomaisille, ja että ensin olisi toteutettava asiaankuuluvia vaikutustenarviointeja sekä yksittäisiä pk-yritysten testejä liiallisen byrokratian välttämiseksi;

11. panee merkille että pakollisten innovointivaatimusten tai julkisen hankintasopimuksen kohdetta koskevien liian yksityiskohtaisten, esimerkiksi energiatehokkuutta koskevien teknisten eritelmien käyttöönotto saattaa rajoittaa kilpailua ja sopimuksia tekevien viranomaisten valinnanmahdollisuuksia;

12. kannattaa Eurooppa-neuvoston 4. helmikuuta antamia päätelmiä, joissa jäsenvaltioita kehotetaan sisällyttämään julkisiin hankintoihin energiatehokkuusstandardit 1. päivästä tammikuuta 2012 lähtien; tunnustaa, että energiatehokkaiden tuotteiden tai palvelujen alkukustannukset saattavat olla ristiriidassa hankintasääntöjen kanssa, kun sopimuksen tekemisen perusteena käytetään "edullisinta hintaa", mutta korostaa, että sen vastapainona käyttö-, ylläpito- tai hävittämiskustannukset ovat pienemmät; suosittelee soveltamaan taloudellisimman vaihtoehdon periaatetta hintojen ohella myös laatuun ja elinkaarikustannuksiin innovatiivisempien ratkaisujen edistämiseksi;

13. uskoo, että tulevassa julkisia hankintoja koskevassa EU:n lainsäädännössä olisi vahvistettava nykyisiä säännöksiä, joiden mukaan julkisen hankintasopimuksen tekemisestä päätettäessä on pakko käyttää energiatehokkuusperusteita tämän estämättä vapaata kilpailua koskevien sääntöjen noudattamista; katsoo, että tällainen lähestymistapa edistää innovointia ja markkinoilla olevan tarjonnan monipuolistamista;

14. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen julkisten hankintojen teknisiä eritelmiä koskevista selkeistä energiatehokkuusperusteista;

15. panee merkille, että kaikille parhaille käytettävissä oleville teknologioille ja energiatehokkuusvaatimuksille täytyy tehdä arvonalennukseen perustuva kustannus-hyötyanalyysi;

16. kehottaa komissiota laatimaan parhaisiin käytäntöihin perustuvat säännöt, joilla hankintaviranomaiset voivat mitata kokonaiskustannukset suhteessa tuotteen tai palvelun energiansäästöpotentiaaliin, esimerkiksi painottamalla elinkaarikustannuksia kaikkein taloudellisinta tarjousta valittaessa; suosittelee tästä syystä komissiota käyttämään puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä annetun direktiivin 2009/33/EY mallia, joka mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat käyttää julkisissa hankintamenettelyissä suorana arviointiperusteena ajoneuvojen käytöstä sen yleisen käyttöiän aikana aiheutuvaa kokonaiskustannusta eikä vain sen alkuperäistä ostohintaa;

17. pitää tervetulleena esikaupallisten hankkeiden innovaatioita koskevaa joidenkin jäsenvaltioiden aloitetta, jossa tarjottavilla sopimuksilla kehitetään ratkaisuja julkisten elinten yksilöimiin erityisiin haasteisiin; panee merkille, että hankintaprosessien liialliset vaatimukset ja tekniset määritelmät saattavat synnyttää liikaa hallinnollisia toimenpiteitä ja näin hankaloittaa innovointia; uskoo, että julkisissa hankinnoissa olisi sen sijaan keskityttävä toimintaan ja lopputuloksiin;

18. painottaa, että julkisten hankintojen markkinoiden tasapuolisen käsittelyn ja oikeudenmukaisen kilpailun turvaamisen erityisongelma EU:ssa ja kolmansissa maissa vaatii nykyistä enemmän poliittista huomiota, erityisesti kun on kyse tämänhetkisistä ongelmista, jotka liittyvät julkisen sektorin markkinoillepääsyyn kolmansissa maissa, WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) tarkistamista koskevien neuvottelujen hitaaseen edistymiseen sekä monien maiden ilmeiseen haluttomuuteen liittyä GPA-sopimukseen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

12.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

47

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Jan Březina, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Lena Ek, Ioan Enciu, Vicky Ford, Gaston Franco, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Romana Jordan Cizelj, Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Philippe Lamberts, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Jaroslav Paška, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Michèle Rivasi, Jens Rohde, Paul Rübig, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Antonio Cancian, Rachida Dati, Francesco De Angelis, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Jolanta Emilia Hibner, Holger Krahmer, Bernd Lange, Mario Pirillo, Silvia-Adriana Ţicău


ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.7.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisten hankintojen uudistamisesta

(2011/2048(INI))

Valmistelija: Ramona Nicole Mănescu

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että julkisen hankinnan avoimet ja uskottavat käytännöt vaikuttavat erittäin merkittävästi julkisen kulutuksen tehokkuuteen ja myös julkisten investointien talousvaikutuksiin, erityisesti kestävään kasvuun ja innovointiin; katsoo, että hinnan ei pitäisi – kuten tähän mennessä – toimia kriteerinä, joka vaikuttaa kilpailutettujen palvelujen laatuun, ja korostaa, että julkisissa hankinnoissa ei pitäisi turvautua halvimpaan vaihtoehtoon, vaan olisi otettava huomioon sekä kestävä että kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, mukaan luettuina elinkaarikustannukset; pyytää komissiota tarkastelemaan, voidaanko tiettyihin sopimuksiin ja aloihin soveltaa kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen kriteeriä;

2.  katsoo, että komission olisi tehtävä jäsenvaltioille ehdotus yhtenäisestä vakiomallista, jotta julkisten hankintojen oikeudellinen kehys voidaan yhdenmukaistaa;

3.  panee merkille, että julkisia investointeja on hajautettu asteittain ja että alueviranomaiset tekevät niistä kaksi kolmasosaa; katsoo siksi, että alueellisten ja paikallisten hankintaviranomaisten olisi johdettava unionin julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tarkistamista, sillä tämän prosessin on tarkoitus antaa niille enemmän vapautta ja joustavuutta tehdä tarpeellisiksi katsomiaan hankintoja;

4.  toteaa, että julkisten hankintojen järjestelmä on etenkin pienempien paikallisviranomaisten ja pk-yritysten kannalta erittäin monimutkainen; katsoo, että suhteellisen suppeisiin, pienempien alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehtäviin sopimuksiin olisi sovellettava yksinkertaistettuja menettelyjä, koska näin vähennettäisiin hallinnollista rasitusta juuri niillä aloilla, joilla se saattaa olla suhteetonta; kehottaa komissiota tarkastelemaan, voitaisiinko pienempiä hankintayksikköjä varten soveltaa yksinkertaistettuja menettelyjä; muistuttaa kuitenkin, että menettelyjen yksinkertaistaminen ei saa vaarantaa avoimuutta eikä moitteettoman varainhoidon periaatteita;

5.  edellyttää, että paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason edustajille, virkamiehille ja asiantuntijoille annetaan enemmän mahdollisuuksia saada selkeitä tietoja unionin julkisia hankintoja koskevista säännöistä ja että nämä kaikki toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä;

6.  muistuttaa, että pk-yritykset tarjoavat erittäin suuria mahdollisuuksia luoda työpaikkoja, kasvua ja innovaatioita; katsoo, että olisi edistettävä pk-yritysten osallistumista alue- ja paikallisviranomaisten järjestämiin julkisiin hankintamenettelyihin, jotta julkisten hankintojen yhteydessä voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin pk-yritysten taloudellista ja innovatiivista potentiaalia; katsoo, että pk‑yritysten yhtäläisiä osallismahdollisuuksia olisi parannettava tarjouskilpailuissa ja etenkin niiden valintavaiheessa, sillä nämä tekijät ovat osoittautuneet suurimmaksi esteeksi sille, että pk‑yritykset osallistuvat julkisiin tarjouskilpailuihin, ja edellyttää siksi lisätoimia, jotta voidaan edistää pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin;

7.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää kehittää välineitä, joilla lisätään rajatylittävää yhteistyötä julkisissa hankinnoissa, ja taata tällöin pk-yrityksille mahdollisuus osallistua rajatylittäviin menettelyihin, jotta voidaan ylläpitää työllisyyttä ja esimerkiksi parantaa varojen käytön tehokkuutta koheesiopolitiikan välineillä rahoitettujen ohjelmien täytäntöönpanossa; katsoo, että julkisia hankintoja koskevien rajatylittävien sopimusten tekemisen yhteydessä on selvennettävä myös teollis- ja tekijänoikeuksia;

8.  katsoo, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen kehittämisessä on pyrittävä julkisten hankintamenettelyjen yksinkertaistamiseen ja niiden kustannusten alentamiseen samalla kun menettelyistä tehdään houkuttelevampia pk-yritysten ja investointien kannalta; panee merkille, että menettelyjä tarkistettaessa on otettava huomioon kustannusten vähentäminen, oikeusvarmuus ja sääntöjen yksinkertaistaminen; katsoo, että arviointiperusteena on käytettävä – yhdenmukaistamisen ohella – myös vaikutuksia, joita muutoksista aiheutuu alue- ja paikallisviranomaisille sekä pk-yrityksille, jotta toimivaltaisille viranomaisille ei aiheuteta liiallista rasitusta;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään alue- ja paikallisviranomaisille ja pk‑yrityksille suunnattua koulutusta ja neuvontaa sekä valistuskampanjoita ja ottamaan muutkin sidosryhmät mukaan, jotta voidaan taata tietoon perustuva osallistuminen julkisiin hankintoihin sekä vähentää virheiden määrää ja jotta alue- ja paikallisviranomaisten hankintayksiköiden asiantuntemusta voidaan kehittää innovatiivisten hankintamenettelyjen toteuttamiseksi; suosittelee lisäksi jäsenvaltioille, että ne järjestäisivät teknistä tukea koskevan toimintaohjelman yhteydessä koulutusta julkisista hankinnoista tai vaihtaisivat kokemuksia julkisista hankinnoista;

10. kehottaa komissiota edistämään julkisia hankintoja koskevan luotettavan sähköisen rekisteröintijärjestelmän eli tietyn aikaa voimassa olevan "passin" käyttöön ottamista, millä voitaisiin vähentää pk-yritysten hallinnollista rasitusta julkisissa hankintamenettelyissä;

11. toteaa, että menettelyjen kustannusten alentaminen edellyttää julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön tiukkojen muotovaatimusten lieventämistä tehokkuuden ja taloudellisuuden parantamiseksi sekä hankintaviranomaisten liikkumavaran lisäämiseksi;

12. pitää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ratkaisevina, jotta unioni voi tehdä tarvittavia investointeja tietyille aloille; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä nykyisten esteiden poistamiseksi ja luomaan julkisia hankintoja ja rakennerahastoja koskevien säännösten avulla asianmukaiset puitteet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varten; suosittelee jäsenvaltioita joustavoittamaan lainsäädäntöään ja varmistamaan sen johdonmukaisuuden, jotta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet toimisivat mahdollisimman tehokkaasti;

13. pyytää komissiota tutkimaan tehokkaasti julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamista koskevia vakavia puutteita ja puuttumaan näihin puutteisiin, joita tilintarkastustuomioistuin havaitsee jatkuvasti Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston hankkeiden täytäntöönpanossa ja jotka tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2009 mukaan muodostavat 43 prosenttia kaikista kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä, ja ottamaan huomioon, että puutteet johtuvat suurimmaksi osaksi julkisten hankintamenettelyjen monimutkaisuudesta, näiden menettelyjen sekä rakennerahastojen ja koheesiorahaston perustana olevien menettelyjen epäjohdonmukaisuudesta sekä unionin lainsäädännön virheellisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa, että direktiivejä on selkeytettävä oikeudellisesti, jotta julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamisessa ei enää olisi vakavia puutteita; hyväksyy komission toimet yhteistyön tekemiseksi jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten kanssa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tarkistamiseksi pyrkien niiden yksinkertaistamiseen ja siten virheriskien vähentämiseen ja rakennerahaston varojen tehokkaan käytön varmistamiseen;

14. katsoo, että Euroopassa jää käyttämättä valtavasti potentiaalia, joka koskee innovoinnin edistämistä julkisilla hankinnoilla, ja kehottaa komissiota laatimaan joustavan strategian, jonka perusteella hankintaviranomaiset voivat hyödyntää innovointeihin suunniteltuja tarjouskilpailumenettelyjä, mikä vahvistaisi toimialojen valmiuksia tehdä tutkimusta uusiin kehittyneisiin ratkaisuihin pyrkien;

15. pyytää komissiota yksinkertaistamaan yleisesti menettelyä välttämällä poikkeuksia, joita hankintaviranomaisten on sovellettava, sekä vähentämään hankintaviranomaisten epätietoisuutta direktiivien kynnysarvot alittavista sopimuksista erityisesti antamalla hankintaviranomaisille lisäopastusta sen arvioimiseen, onko erityistapauksissa tiettyjä rajatylittäviä etuja; katsoo, että julkisten hankintojen yhteydessä on tasapainotettava pyrkimykset optimaalisiin tuloksiin, menettelyjen yksinkertaistamiseen ja yhdenvertaisten kilpailumahdollisuuksien luomiseen; katsoo, että julkisia palvelu- ja toimitussopimuksia koskevia kynnysarvoja olisi korotettava;

16. kehottaa komissiota kehittämään esikaupallisia hankintoja koskevan parhaiden käytäntöjen oppaan ja ohjekirjan, jossa on käytännön esimerkkejä siitä, kuinka innovoivia julkisia hankintoja voidaan tehdä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti, jotta pienemmät alue- ja paikallisviranomaiset voivat ymmärtää prosessia ja huomata, mitä hyötyä siitä voi olla niille;

17. pitää Euroopan alueiden innovoinnin ja kasvun kannalta elintärkeänä, että korostetaan sellaisen sähköisen julkisia hankintoja koskevan järjestelmän merkitystä, joka toimii avoimesti, on yhden ainoan yhteyspisteen ansiosta helposti pienempien alueellisten ja paikallisten hakijoiden käytettävissä ja jossa valintamenettelyjen tulokset julkaistaan verkossa; kehottaa siksi jäsenvaltioita hyödyntämään julkisissa hankinnoissa ensisijaisesti sähköisiä menettelyjä, jolloin voidaan taata menettelyjen avoimuus;

18. toteaa, että asian monimutkaisuudesta johtuen hankintaviranomaiset eivät käy riittävästi kilpailua koskevaa vuoropuhelua eivätkä hyödynnä riittävästi dynaamisia hankintajärjestelmiä, ja pyytää siksi komissiota tarkastelemaan, miten nämä menettelyt voitaisiin järjestää käytännönläheisemmin ja miten vuoropuhelumenettelyä voitaisiin soveltaa erityisen monimutkaisten sopimusten ohella myös tavanomaisiin hankintamenettelyihin;

19. katsoo, että on tuettava viranomaisia hankintaviranomaisina, jotta voidaan välttää unionin varojen haaskaaminen viivästymisten johdosta ja lisätä rakennerahastojen varojen käyttöastetta; kannattaa nopeutetun menettelyn yleistä soveltamista, koska määräaikojen lyhentämismahdollisuus edistää sopimusten tekemistä koskevien määräaikojen lyhentämistä ja joustavuuden lisäämistä, millä estettäisiin hankkeiden vaarantuminen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

12.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Catherine Bearder, Victor Boştinaru, Zuzana Brzobohatá, John Bufton, Alain Cadec, Francesco De Angelis, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Elie Hoarau, Brice Hortefeux, Danuta Maria Hübner, Juozas Imbrasas, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva, Petru Constantin Luhan, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Franz Obermayr, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Michael Theurer, Michail Tremopoulos, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrea Cozzolino, Karima Delli, Ivars Godmanis, Karin Kadenbach, Marek Henryk Migalski, Vilja Savisaar-Toomast, Elisabeth Schroedter, Derek Vaughan

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Norica Nicolai


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

26.9.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pablo Arias Echeverría, Adam Bielan, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Cornelis de Jong, Evelyne Gebhardt, Mikael Gustafsson, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Philippe Juvin, Sandra Kalniete, Edvard Kožušník, Kurt Lechner, Toine Manders, Phil Prendergast, Mitro Repo, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Emilie Turunen, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pascal Canfin, Frank Engel, Marielle Gallo, Anna Hedh, María Irigoyen Pérez, Othmar Karas, Constance Le Grip, Antonyia Parvanova, Sylvana Rapti, Olle Schmidt, Kyriacos Triantaphyllides, Anja Weisgerber

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö