MIETINTÖ sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla

14.10.2011 - (2011/2084(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Jürgen Creutzmann

Menettely : 2011/2084(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0342/2011
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0342/2011
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla

(2011/2084(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla" (KOM(2011)0128),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51, 52 ja 56 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön[1],

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ja neuvoston puheenjohtajavaltioiden Ranskan, Ruotsin, Espanjan ja Unkarin edistymiskertomukset uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista Euroopan unionin jäsenvaltioissa,

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman online-rahapelien yhtenäisyydestä[2],

–   ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta[3],

–   ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU[4],

–   ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY[5],

–   ottaa huomioon kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20. toukokuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY[6],

–   ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY[7],

–   ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Korruption torjunta EU:ssa",

–   ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[8],

–   ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY[9],

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen",

–   ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY[10],

–   ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY[11],

–   ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY[12],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0342/2011),

A. ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien ala on jatkuvassa kasvussa ja osittain niiden kansallisten hallituksien valvonnan ulkopuolella, joiden kansalaisille pelejä tarjotaan, ja että ala ei muodosta muiden alojen kaltaisia markkinoita, mikä johtuu kuluttajien suojelemiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä riskeistä;

B.  ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelylle ei Euroopan unionissa ole toissijaisuusperiaatteen mukaisesti olemassa erityisiä säädöksiä;

C. ottaa huomioon, että pelipalveluja säännellään useissa EU:n säädöksissä, kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä, etämyyntidirektiivissä, rahanpesun torjuntaa koskevassa direktiivissä, tietosuojadirektiivissä, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä ja yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevassa direktiivissä;

D. toteaa, että rahapelialaa säännellään eri tavoin eri jäsenvaltioissa, mikä vaikeuttaa paitsi säänneltyjen rahapelioperaattoreiden laillista rahapelitarjontaa yli rajojen myös lainsäätäjien toimia kuluttajien suojelemiseksi sekä laittomien sähköisesti välitettävien rahapelien ja laittomiin rahapeleihin mahdollisesti liittyvän rikollisuuden torjumiseksi;

E.  toteaa, että unionin laajuinen lähestymistapa tuo huomattavaa lisäarvoa torjuttaessa rikollisuutta ja petoksia erityisesti urheilun rehellisyyden sekä pelaajien ja kuluttajien suojelemiseksi;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artikla takaa palvelujen tarjoamisen vapauden mutta sähköisesti välitettävät rahapelit jätettiin niiden erityisluonteen vuoksi sähköistä kaupankäyntiä, palveluja ja kuluttajien oikeuksia koskevien direktiivien ulkopuolelle;

G. katsoo, että vaikka Euroopan unionin tuomioistuin on selvittänyt useita tärkeitä oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat sähköisesti välitettäviä rahapelejä EU:ssa, oikeudellista epävarmuutta liittyy yhä useisiin muihin kysymyksiin, jotka voidaan ratkaista vain poliittisesti; ottaa huomioon, että oikeudellinen epävarmuus on lisännyt merkittävästi rahapelien laitonta tarjontaa ja niihin liittyviä suuria riskejä;

H. ottaa huomioon, että jollei sähköisesti välitettäviä rahapelejä säännellä asianmukaisesti, niihin voi liittyä muun muassa niiden käytön helppouden ja sosiaalisen kontrollin puuttumisen vuoksi suurempi riippuvuusriski kuin perinteisiin reaaliympäristössä pelattaviin rahapeleihin;

I.   katsoo, että kuluttajia on valistettava sähköisesti välitettävien rahapelien mahdollisista haitoista ja suojeltava alaan liittyviltä vaaroilta, erityisesti riippuvuudelta, petoksilta ja huijauksilta, sekä estettävä alaikäisten pelaaminen;

J.   ottaa huomioon, että rahapelit ovat huomattavia tulolähteitä, joista saatavia tuloja jäsenvaltiot voivat kohdistaa urheilun kaltaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin tai hyväntekeväisyystarkoituksiin;

K. ottaa huomioon, että urheilun rehellisyys on ehdottomasti turvattava vahvistamalla lahjonnan ja sopupeli-ilmiön torjuntaa;

L.  katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä ottaa käyttöön urheilukilpailujen ja rahavirtojen valvontamekanismeja sekä Euroopan unionissa käytettäviä yhteisiä valvontamekanismeja;

M. katsoo, että kansainvälinen yhteistyö, johon osallistuvat kaikki osapuolet (instituutiot, urheiluseurat, vedonlyöntioperaattorit), on myös ensisijaisen tärkeässä asemassa hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi;

1.  pitää myönteisenä, että komissio on tehnyt aloitteen sähköisesti välitettävistä rahapeleistä annettua vihreää kirjaa koskevan julkisen kuulemisen käynnistämiseksi, sillä näin on mahdollista tarkastella alan tulevaisuutta unionissa käytännönläheisesti ja realistisesti;

2.  pitää myönteisenä komission selvennystä, että vihreän kirjan myötä käynnistetyn poliittisen prosessin tavoitteena ei ole purkaa sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevaa sääntelyä tai vapauttaa niitä; pitää myönteisenä, että vihreässä kirjassa otetaan huomioon Euroopan parlamentin selvä ja vakaa kanta rahapeleihin; pahoittelee, että komissio ei ole saattamassa päätökseen vireillä olevien rikkomistapauksien käsittelyä;

3.  muistuttaa sähköisesti välitettävien rahapelien alan kasvavasta taloudellisesta merkityksestä, sillä vuonna 2008 sen vuosituotto oli yli kuusi miljardia euroa, mikä on 45 prosenttia maailmanmarkkinoista; katsoo Euroopan unionin tuomioistuimen tavoin, että kyse on erityisluonteisesta taloudellisesta toiminnasta; muistuttaa, että taloudellisen merkityksen kasvu tuo mukanaan myös suuremmat sosiaaliset kustannukset, jotka johtuvat ongelmapelaamisesta ja laittomista käytännöistä;

4.  katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien tehokkaalla sääntelyllä olisi

(1) ohjattava ihmisten luontaista pelihalua rajoittaen mainontaa siihen, mikä on ehdottoman tarpeellista, jotta mahdollisia pelaajia voidaan ohjata laillisen tarjonnan piiriin, ja edellyttäen, että kaiken sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevan mainonnan yhteyteen on järjestelmällisesti lisättävä varoitus liiallisesta tai patologisesta pelaamisesta,

(2) torjuttava laittomia rahapelejä vahvistamalla teknisiä ja oikeudellisia välineitä, joiden avulla voidaan paljastaa ja rangaista laittomia operaattoreita, ja kehittämällä laadukasta laillista tarjontaa,

(3) suojeltava tehokkaasti pelaajia kiinnittäen erityistä huomiota muita alttiimpiin ryhmiin, kuten nuoriin,

(4) ehkäistävä vaaraa tulla riippuvaiseksi rahapeleistä,

(5) varmistettava, että rahapelitoimintaa harjoitetaan asianmukaisesti, oikeudenmukaisesti, vastuullisesti ja avoimesti,

(6) varmistettava, että edistetään konkreettisia toimia urheilukilpailujen rehellisyyden takaamiseksi,

(7) taattava, että osa vedonlyönnistä saaduista varoista ohjataan urheilu- ja hevosurheiluyhdistyksille,

(8) taattava, että huomattava osa rahapelitoiminnasta saatavista julkisista tuloista käytetään julkisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja hyväntekeväisyyteen ja

(9) taattava, että rahapelien pelaamiseen ei liity rikoksia, petoksia tai minkäänlaista rahanpesua;

5.  katsoo, että sääntelyn avulla olisi mahdollista varmistaa, että urheilukilpailut ovat kuluttajien ja yleisön kannalta houkuttelevia, ja taata jatkossa urheilutulosten luotettavuus ja urheilukilpailujen arvovaltaisuus;

6.  korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen näkemystä, että internet on vain väylä rahapelien tarjoamiselle ja että siihen liittyvää edistyksellistä tekniikkaa voidaan hyödyntää kuluttajien suojelemiseksi ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, vaikka tällä ei olekaan vaikutusta siihen, että jäsenvaltiot voivat päättää, miten ne sääntelevät sähköisesti välitettäviä rahapelejä, ja rajoittaa tiettyjä kuluttajille tarjottavia palveluja tai estää niiden tarjoamisen;

Toissijaisuusperiaate ja eurooppalainen lisäarvo

7.  korostaa, että jäsenvaltioiden erilaisten perinteiden ja kulttuurien vuoksi rahapelialalla on sovellettava toissijaisuusperiaatetta ja että toissijaisuusperiaatteen on oltava kaiken alaa koskevan sääntelyn perustana, ja korostaa myös, että kyseessä on "aktiivinen toissijaisuus", jonka puitteissa kansalliset hallinnot voivat tehdä yhteistyötä; katsoo kuitenkin, että periaatteen soveltaminen edellyttää sisämarkkinasääntöjen noudattamista siltä osin kuin ne ovat sovellettavissa Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti;

8.  korostaa, että jäsenvaltioilla on oikeus säännellä ja valvoa rahapelialaansa Euroopan unionin sisämarkkinalainsäädännön sekä perinteidensä ja kulttuurinsa mukaisesti;

9.  katsoo, että sekä internetin että perinteisten fyysisten jakelukanavien välityksellä pelattavien rahapelien houkuttelevalla ja laillisella luvanvaraisella tarjonnalla varmistetaan, että kuluttajat eivät käytä sellaisten operaattoreiden palveluja, jotka eivät täytä kansallisia lupavaatimuksia;

10. vaatii, että pelaajat on saatava kieltäytymään laittomasta tarjonnasta, mikä edellyttää erityisesti verotuksen suhteen kaikkialla EU:ssa yhtenäistä laillista tarjontaa, joka perustuu yhteisiin vastuuta ja toiminnan rehellisyyttä koskeviin vähimmäisnormeihin; pyytää komissiota ottamaan huomioon toissijaisuusperiaatteen ja arvioimaan, miten nämä yhteiset normit pantaisiin täytäntöön ja olisiko alalla otettava käyttöön EU:n sääntelykehys, jossa säädetään vähimmäisvaatimuksista;

11. vastustaa siksi sellaisia unionin säädöksiä, joilla säännellään yhtenäisesti koko rahapelialaa, mutta katsoo kuitenkin, että sähköisesti välitettävien rahapelien rajatylittävän luonteen vuoksi koordinoitu eurooppalainen lähestymistapa kansallisen sääntelyn ohella toisi monilla aloilla selvää lisäarvoa;

12. tunnustaa jäsenvaltioiden oikeuden organisoida rahapelien ja vedonlyöntipelien pelaamisen haluamallaan tavalla, mutta niin, että ne noudattavat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisia syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita; kunnioittaa joidenkin jäsenvaltioiden Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista päätöstä kaikkien tai tietyntyyppisten sähköisesti välitettävien rahapelien kieltämisestä tai monopolin ylläpitämisestä alalla, kunhan ne omaksuvat tässä johdonmukaisen lähestymistavan;

13. muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on todennut useasti, että myöntämällä yksinoikeudet toimijalle, jota julkinen valta valvoo tiiviisti, on mahdollista tehostaa kuluttajien suojelemista petoksia vastaan ja sähköisesti välitettäviin rahapeleihin liittyvän rikollisuuden torjumista;

14. huomauttaa, että sähköisesti välitettävissä rahapeleissä on kyse erityislaatuisesta taloudellisesta toiminnasta, johon voidaan soveltaa vain rajoitetusti sisämarkkinasääntöjä, kuten sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta; tunnustaa kuitenkin Euroopan unionin tuomioistuimen johdonmukaisen oikeuskäytännön, jossa korostetaan, että kansallista valvontaa olisi toteutettava yhdenmukaisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi;

15. korostaa, että yhtäältä sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoajien on aina noudatettava niiden maiden kansallista lainsäädäntöä, joissa kyseiset pelit toimivat, ja toisaalta kyseisillä jäsenvaltioilla on yksinoikeus määrätä kaikista toimenpiteistä, joita ne pitävät sähköisesti välitettävien laittomien rahapelien torjumisen kannalta välttämättöminä, jotta kansallinen lainsäädäntö voitaisiin panna täytäntöön ja estää laittomien palveluntarjoajien pääsy markkinoille;

16. katsoo, että lupien vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ei voida soveltaa rahapelimarkkinoilla mutta että sähköisten rahapelien markkinat kaikenlaisille tai tietyntyyppisille sähköisille rahapeleille avaavien jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sisämarkkinoiden periaatteiden mukaisesti varmistettava avoimuus ja mahdollistettava ilman syrjintää tapahtuva kilpailu; kehottaa tässä tapauksessa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lupamallin, jonka ansiosta kulloisenkin vastaanottavan jäsenvaltion asettamat ehdot täyttävät eurooppalaiset rahapelien tarjoajat voivat anoa lupaa; katsoo, että luvanhakumenetelmiä, joilla vähennetään hallinnollista rasitetta välttämällä tarpeetonta päällekkäisyyttä eri jäsenvaltioiden vaatimusten ja valvonnan välillä, voitaisiin luoda sellaisiin jäsenvaltioihin, joilla on lupajärjestelmä käytössä, ja taata sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisten ensisijainen asema, jossa lupaa on haettu; katsoo näin ollen, että on tarpeen vahvistaa kansallisten sääntelyviranomaisten keskinäistä luottamusta tehostamalla hallinnollista yhteistyötä; kunnioittaa lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden päätöstä määrätä operaattoreiden määrästä, tarjolla olevista pelityypeistä ja niiden määrästä kuluttajien suojelemiseksi ja rikoksien ehkäisemiseksi sillä edellytyksellä, että rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja että niillä pyritään rajoittamaan toimia rahapelialalla johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla;

17. kehottaa komissiota tarkastelemaan "aktiivisen toissijaisuuden" periaatteen puitteissa kaikkia mahdollisia EU:n tason välineitä tai toimia, joiden avulla rahapelialalla suojellaan pelaamiselle alttiita kuluttajia, ehkäistään peliriippuvuutta ja torjutaan laittomia operaattoreita muun muassa kansallisten sääntelijöiden virallisen yhteistyön, operaattoreille asetettavien yhteisten normien tai puitedirektiivin avulla; katsoo, että sääntelijöiden ja operaattoreiden yhdessä sopima Euroopan laajuinen menettelysäännöstö sähköisesti välitettäville rahapeleille voisi olla hyvä alku;

18. katsoo, että laadittaessa Euroopan laajuista menettelysäännöstöä sähköisesti välitettäville rahapeleille olisi otettava huomioon sekä palvelun tuottajan että kuluttajan oikeudet ja velvoitteet; katsoo, että menettelysäännöstön avulla olisi varmistettava vastuullinen pelaaminen, erityisesti alaikäisten ja muiden alttiissa asemassa olevien pelaajien korkeatasoinen suojelu, tukimekanismien käyttöönotto niin EU:ssa kuin jäsenvaltioissa tietoverkkorikollisuuden, petosten ja harhaanjohtavan mainonnan torjumiseksi sekä viime kädessä laadittava sellainen periaate- ja sääntökehys, jolla taataan kuluttajien samantasoinen suojelu kaikkialla EU:ssa;

19. painottaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimia, jotta estetään laittomien rahapelien tarjoajia tarjoamasta palvelujaan sähköisesti, esimerkiksi siten, että laaditaan musta lista laittomista rahapelien tarjoajista; kehottaa komissiota tarkastelemaan, olisiko mahdollista ehdottaa oikeudellisesti sitovia välineitä, joilla EU:ssa olevat pankit, luottokorttiyhtiöt ja muut maksujärjestelmän toimijat velvoitetaan estämään kansallisten mustien listojen perusteella tilisiirrot asiakkaidensa ja sellaisten rahapelioperaattoreiden välillä, joilla ei ole rahapelilupaa lainkäyttöalueella, jolla ne toimivat, mutta niin, että laillisia siirtoja ei estetä;

20. kunnioittaa jäsenvaltioiden oikeutta turvautua useisiin erilaisiin rajoittaviin toimiin sähköisesti välitettävien rahapelien laittoman tarjonnan torjumiseksi; kannattaa sähköisesti välitettävien rahapelien laittoman tarjonnan torjumisen tehostamiseksi sellaisen sääntelyperiaatteen käyttöönottoa, jonka myötä rahapeliyritys voi toimia (tai hakea vaadittua kansallista toimilupaa) yhdessä jäsenvaltiossa, vain siinä tapauksessa, että se ei riko toiminnallaan minkään muun EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöä;

21. kehottaa komissiota perussopimuksien vartijana sekä jäsenvaltioita valvomaan edelleen tehokkaasti EU:n lainsäädännön noudattamista;

22. toteaa, että vireillä olevissa rikkomustapauksissa ei ole edistytty sitten vuoden 2008 ja ettei yhtäkään jäsenvaltiota vastaan ole nostettu kannetta Euroopan unionin tuomioistuimessa; kehottaa komissiota jatkamaan tutkimuksiaan, joissa tarkastellaan jäsenvaltioiden (sekä sähköisessä että reaaliympäristössä pelattavia rahapelejä koskevien) rahapelilainsäädäntöjen mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen nähden ja tarvittaessa johdonmukaisuuden varmistamiseksi jatkamaan rikkomismenettelyjä, jotka ovat olleet vireillä vuodesta 2008 lähtien; muistuttaa komissiota, että se on perussopimusten valvojana velvollinen toimimaan nopeasti, kun se vastaanottaa valituksia perussopimuksissa vahvistettujen vapauksien loukkauksista; kehottaa siis komissiota jatkamaan nykyisten ja uusien rikkomistapausten käsittelyä pikaisesti ja järjestelmällisesti;

Sääntelyelinten yhteistyö

23. on huolissaan eurooppalaisen sähköisen rahapelialan mahdollisesta pirstoutumisesta, mikä ehkäisee laillisen tarjonnan muodostumista etenkin pienemmissä jäsenvaltioissa;

24. kehottaa lisäämään huomattavasti yhteistyötä kansallisten sääntelyelinten välillä ja antamaan niille tarpeeksi toimivaltuuksia, komission toimiessa koordinaattorina, kehittää yhteisiä vaatimuksia ja ryhtymään yhteisiin toimiin sähköisessä ympäristössä ilman vaadittavaa kansallista toimilupaa toimivia rahapelioperaattoreita vastaan; katsoo, että jäsenvaltioiden yksittäiset ratkaisut eivät tuota tulosta varsinkaan silloin, kun halutaan tunnistaa mustalla listalla olevia pelaajat, torjua rahanpesua ja vedonlyöntipetoksia ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta; tässä yhteydessä katsoo, että sääntelyalan yhteistyön parantamiseksi kuhunkin jäsenvaltioon on tarpeen perustaa sääntelyviranomainen, jolle annetaan riittävät toimivaltuudet; toteaa, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä voisi toimia kansallisten sääntelyelimien tehokkaamman yhteistyön perustana; panee merkille kansallisten sääntelyviranomaisten, kuten European Regulatory Platform (ERP) -pohdintaryhmän ja GREF-verkoston, aloitteet tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä; vaatii tiiviimpää yhteistyötä ja koordinaation parantamista EU:n jäsenvaltioiden, Europolin ja Eurojustin välillä torjuttaessa laittomia rahapelejä, petoksia, rahanpesua ja muita talousrikoksia sähköisesti välitettävien rahapelien alalla;

25. panee merkille erityisesti, että kuluttajien mahdollisuuksia pelata spread betting -pelejä – pääsääntöisesti sähköisesti välitettäviä rahapelejä, joissa kuluttajat voivat menettää moninkertaisesti alkupanoksensa – olisi säänneltävä erittäin tiukin ehdoin, vastaavalla tavalla kuin rahoitusjohdannaisia, kuten monessa jäsenvaltiossa jo tehdään;

26. katsoo, että online-pelaamisen eri muodot, kuten nopeat, sekuntien tapahtumavälillä pelattavat vuorovaikutteiset uhkapelit, vedonlyönti tai viikoittain arvottavat lottopelit, ovat erilaisia ja vaativat siksi erilaisia ratkaisuja, sillä joissakin pelimuodoissa väärinkäytösten mahdollisuus on suurempi kuin toisissa; huomauttaa erityisesti, että rahanpesun mahdollisuus riippuu tunnistamisen luotettavuudesta, pelimuodosta ja käytetyistä maksuvälineistä, mikä vaatii toisissa pelimuodoissa pelitapahtumien seurantaa reaaliajassa ja tiukempaa kontrollia kuin toisissa;

27. korostaa, että rahapelien yhteydessä avattuja kuluttajien tilejä on suojeltava palveluntarjoajan maksukyvyttömyystapauksissa; ehdottaa siksi, että lainsäädännöllä pyrittäisiin jatkossa turvaamaan tileille siirretyt rahasummat silloin, kun sivustoille langetetaan sakkoja tai niitä vastaan käynnistetään oikeustoimia;

28. pyytää komissiota auttamaan kuluttajia, jotka ovat joutuneet laittomien käytäntöjen uhreiksi, ja tarjoamaan heille oikeusapua;

29. kehottaa ottamaan käyttöön Euroopan laajuiset yhtenäiset vähimmäisvaatimukset sähköiselle tunnistamiselle; katsoo, että rekisteröitymisessä pelaajan henkilöllisyys on tunnistettava ja varmistettava samalla, että pelaajalla on käytössään enintään yksi pelitili peliyhtiötä kohden; korostaa, että luotettavat rekisteröinti- ja todentamisjärjestelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan ehkäistä sähköisesti välitettävien rahapelien väärinkäyttöä, kuten rahanpesua;

30. katsoo, että kuluttajien, etenkin nuorten ja muita alttiimmassa asemassa olevien pelaajien tehokkaaksi suojelemiseksi sähköisesti välitettävien rahapelien kielteisiltä vaikutuksilta EU:n on hyväksyttävä yhteiset kuluttajansuojanormit; korostaa tässä yhteydessä, että valvonnan ja suojelun on oltava valmiina ennen rahapelitoiminnan alkamista ja että ne voisivat pitää sisällään muun muassa iän tarkastamisen, sähköisten maksujen ja rahapelitilien välisten varojen siirtojen rajoituksia ja operaattoreille asetettavan vaatimuksen ilmoittaa sähköisillä rahapelisivustoilla pelaamiseen lakisääteisesti vaadittavan ikärajan sekä välittämään tietoa riskialttiista käyttäytymisestä ja peliriippuvuudesta sekä kansallisista yhteyspisteistä;

31. vaatii puuttumaan ongelmapelaamiseen tehokkain keinoin muun muassa pelikielloin sekä pakollisten, mutta asiakkaan itsensä määrittelemien, tiettyyn aikaväliin sidottujen kulutusrajojen avulla; painottaa, että mahdolliseen kulutusrajan nostamiseen on lisäksi asetettava aikamääräinen viive;

32. korostaa, että pakonomainen pelaaminen on tosiasiassa käyttäytymishäiriö, joka eräissä maissa voi koskettaa jopa 2:ta prosenttia väestöstä; kehottaa siksi kartoittamaan ongelman laajuutta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tehtävällä tutkimuksella, joka toimisi perustana yhtenäiselle strategialle, jolla pyritään suojaamaan kuluttajia tältä riippuvuuden muodolta; katsoo, että heti pelitilin luomisen yhteydessä on oltava tarjolla kattavaa ja totuudenmukaista informaatiota peleistä, vastuullisesta pelaamisesta ja peliriippuvuuden hoitomahdollisuuksista;

33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon alalla jo tehdyt tutkimukset, keskittymään tutkimuksiin, joissa tutkitaan peliriippuvuuden esiintyvyyttä, syntyä ja hoitoa, sekä keräämään tilastotietoja rahapelialan kaikista kanavista (sähköinen ja reaaliympäristö) ja peliriippuvuudesta ja julkaisemaan tiedot, jotta saadaan kattavaa tietoa rahapelialasta EU:ssa; painottaa tarvetta kerätä riippumattomista lähteistä erityisesti peliriippuvuutta koskevia tilastotietoja;

34. kehottaa komissiota antamaan alkusysäyksen verkoston muodostamiseksi kansallisille peliriippuvaisia hoitaville järjestöille, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja hyviksi havaittuja käytäntöjä;

35. toteaa, että hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan[13] rahapelisektorilta puuttuu erittäin usein vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely; ehdottaa siksi, että kansalliset sääntelyelimet voisivat perustaa vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä sähköisesti välitettävien rahapelien alalle;

Rahapelit ja urheilu: tarve taata rehellisyys

36. toteaa, että vaikka urheilukilpailuihin on aina liittynyt petoksien riski, se on kasvanut sen jälkeen, kun sähköinen urheiluvedonlyönti aloitettiin, ja että tämä vaarantaa urheilun rehellisyyden; katsoo siksi, että olisi laadittava urheilupetoksia ja -huijauksia koskeva yhteinen määritelmä ja että vedonlyöntipetoksien olisi oltava rikosoikeudellisesti rangaistavia koko Euroopassa;

37. kehottaa luomaan välineitä, joilla lisätään poliisi- ja oikeusalan sellaista rajat ylittävää yhteistyötä, johon osallistuvat kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset urheiluvedonlyöntiin liittyvien sopupelien estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin harkitsemaan sellaisten syyttäjäviranomaisten perustamista, joiden ensisijaisena tehtävänä olisi tutkia sopupelitapauksia; kehottaa harkitsemaan puitteiden luomista urheilukilpailujen järjestäjien kanssa tehtävälle yhteistyölle, jotta helpotetaan tietojenvaihtoa urheilualan ja julkisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten kanssa, esimerkiksi siten, että perustetaan verkostoja ja kansallisia yhteyspisteitä, joiden tehtävänä on tarkastella erityisesti sopupeliepäilyjä; katsoo, että tämä olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä yhteistyössä rahapelioperaattoreiden kanssa;

38. katsoo näin ollen, että urheilupetokset on määriteltävä unionissa yhteisesti ja sisällytettävä kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeuteen;

39. on huolestunut siitä, että rikollisjärjestöjen ja sopupelien järjestämisen välillä on yhteyksiä sähköisen vedonlyönnin alalla ja että tästä saatavalla tuotolla edistetään muuta rikollista toimintaa;

40. panee merkille, että useissa Euroopan maissa on jo hyväksytty tiukkaa lainsäädäntöä urheiluvedonlyönnin välityksellä tapahtuvaa rahanpesua ja urheilupetoksia (jotka luokitellaan erityiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi) vastaan ja että niissä säännellään ankarasti vedonlyöntioperaattoreiden ja urheiluseurojen ja -joukkueiden tai yleisurheilijoiden välisiä eturistiriitoja;

41. panee merkille, että EU:ssa toimiluvan saaneet verkossa toimivat operaattorit osallistuvat jo nyt urheiluun liittyvien mahdollisten lahjontatapauksien tunnistamiseen;

42. korostaa valistuksen merkitystä urheilun rehellisyyden suojelussa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja urheiluseuroja tarjoamaan urheilijoille ja kuluttajille asianmukaista tietoa ja valistusta jo varhaisesta iästä lähtien ja kaikilla tasoilla (sekä amatööri- että ammattilaistasolla);

43. on tietoinen, että rahapelituloista saatava tuki on merkittävässä asemassa jäsenvaltioiden ammattilais- ja amatööriurheilun rahoittamisessa kaikilla tasoilla, mukaan lukien urheilukilpailujen rehellisyyden suojeleminen vedonlyöntimanipulaatioilta; kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden käytäntöjä kunnioittaen vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, joiden avulla urheiluvedonlyönnistä saatavia tuloja voitaisiin rutiininomaisesti hyödyntää urheilukilpailujen rehellisyyden suojelemiseksi vedonlyöntimanipulaatioilta, ja huolehtimaan, että rahoitusjärjestelyt eivät johda tilanteeseen, joka hyödyttäisi vain harvoja runsaasti televisioaikaa saavia ammattilaistason urheilulajeja, kun taas muiden lajien ja erityisesti ruohonjuuritason urheilun kohdalla urheiluvedonlyönnistä saatava rahoitus vähenisi;

44. muistuttaa komissiota jälleen kerran arpajaisvarojen merkityksestä urheilun ja hyväntekeväisyyden rahoituksessa ja vaatii sitä ehdottamaan toimia tämän tärkeän yhteiskunnallisen toiminnan turvaamiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä myös 10. joulukuuta 2010 annetuista neuvoston päätelmistä;

45. toistaa kantansa siitä, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittaa, että urheilukilpailuja suojataan kaikelta luvattomalta kaupalliselta käytöltä erityisesti tunnustamalla urheilutapahtumien järjestäjien omistusoikeudet paitsi kaikentasoista ammatti- ja amatööriurheilua hyödyttävän kohtuullisen tuoton turvaamiseksi myös urheilupetoksien ja erityisesti sopupelien torjumiseksi;

46. korostaa, että oikeudellisesti velvoittavien sopimuksien tekeminen urheilukilpailujen järjestäjien ja sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden välillä takaisi kyseisten osapuolien välisen tasapainoisemman suhteen;

47. korostaa, että sähköisen rahapelialan avoimuus on tärkeää; kiinnittää erityisesti huomiota velvoitteeseen laatia vuosiraportti, jonka avulla saataisiin muun muassa tietää, mitä yleisen edun mukaista toimintaa ja urheilutapahtumia rahoitetaan tai tuetaan rahapelien tuotolla; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta velvoittaa laatimaan vuosiraportti;

48. korostaa, että laittomalle rahapelitarjonnalle on tarjottava luotettava vaihtoehto; painottaa käytännöllisten ratkaisujen tarpeellisuutta sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden toteuttamassa urheilutapahtumien mainonnassa ja sponsoroinnissa; katsoo, että on löydettävä yhteisiä mainonnan normeja, jotka suojelevat alttiissa asemassa olevia kuluttajia tarpeeksi mutta jotka samalla mahdollistavat kansainvälisten urheilutapahtumien sponsoroinnin;

49. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien urheilualan sidosryhmien kanssa määritelläkseen asianmukaiset mekanismit, joiden avulla urheilun rehellisyys ja ruohonjuuritason urheilun rahoitus voidaan turvata;

50. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  • [1]  ja etenkin tuomiot asioissa Schindler 1994 (C-275/92), Gebhard 1995 (C-55/94), Läärä 1999 (C-124/97), Zenatti 1999 (C-67/98), Anomar 2003 (C-6/01), Gambelli 2003 (C-243/01), Lindman 2003 (C-42/02), Fixtures Marketing Ltd v. OPAP 2004 (C-444/02), Fixtures Marketing Ltd v. Svenska Spel AB 2004 (C-338/02), Fixtures Marketing Ltd v. Oy Veikkaus Ab 2005 (C-46/02), Stauffer 2006 (C-386/04), Unibet 2007 (C-432/05), Placanica ja muut 2007 (C-338/04, C-359/04 ja C-360/04), kommissio v. Italia 2007 (C-206/04), Liga Portuguesa de Futebol Profissional 2009 (C-42/07), Ladbrokes 2010 (C-258/08), Sporting Exchange 2010 (C‑203/08), Sjöberg ja Gerdin 2010 (C-447/08 ja C-448/08), Markus Stoß ja muut 2010 (C-316/07, C-358/07, C359/07, C-360/07, C-409/07 ja C-410/07), Carmen Media 2010 (C-46/08) ja Engelmann 2010 (C-64/08).
  • [2]  EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 30.
  • [3]  EUVL C 271 E, 12.11.2009, s. 51.
  • [4]  EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
  • [5]  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
  • [6]  EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.
  • [7]  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.
  • [8]  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
  • [9]  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
  • [10]  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
  • [11]  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
  • [12]  EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
  • [13]  Tukimus aiheesta "Cross-Border Alternative Dispute Resolution in the European Union", 2011, http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/studies/download.do?language=en&file=41671.

PERUSTELUT

Sähköinen rahapeliala kasvaa jatkuvasti. Nykyisten tietojen mukaan noin 10 prosenttia kaikista rahapeleistä Euroopassa on internetin välityksellä pelattavia rahapelejä tai vastaavien välityskanavien, kuten matkapuhelinten tai vuorovaikutteisten televisioiden järjestelmäalustojen, kautta pelattavia pelejä. Kyseiset rahapelit ovat kuitenkin jatkuvassa kasvussa ja niiden markkinavolyymi on yli 10 miljardia euroa.

Perinteisessä reaaliympäristössä pelattavien rahapelien ja sähköisen rahapelialan markkinoilla on tarjolla suuri valikoima erilaisia tuotteita kuten perinteisiä lottopelejä, mutta myös urheiluvedonlyöntiä, pokeria, bingoa, hevoskilpailujen totalisaattoripelejä ja vinttikoirakilpailujen vedonlyöntiä.

Internet on luonteeltaan rajat ylittävä viestintäväline. Valtioiden rajat eivät siksi pysäytä sähköisesti välitettäviä rahapelejä. Jatkuvasti kasvava tarjonta ja pelaajien lisääntyvä lukumäärä tekevät myös Euroopassa vallitsevasta alan markkinoiden hajaantumisesta yhä ilmeisempää. Useissa jäsenvaltioissa on käytössä totaalikieltoja tai lupaehtoja sisältäviä kieltoja, toisissa taas on täysin avoimet ja vapautetut markkinat.

Kuten Euroopan unionin tuomioistuin on lukuisissa päätöksissään todennut, rahapelit eivät ole tavallisia palveluita. Siksi ne jätettiin palveludirektiivin ulkopuolelle, vaikka SEUT‑sopimuksen 56 artiklan mukainen palvelujen tarjoamisen vapaus koskee luonnollisesti myös rahapelejä. Jäsenvaltiot voivat muun muassa SEUT-sopimuksen 51 ja 52 artiklan perusteella säännellä pääosin itse markkinoitaan, edellyttäen, että nämä säännöt ovat yhteneväiset tavoiteltujen tavoitteiden, kuten peliriippuvuuden torjunnan, kanssa.

Koska perinteissä on suuria eroja, toissijaisuusperiaatteen merkitys on alalla erittäin vahva. Jäsenvaltiot määrittävät pääosin itse, millä tavalla ne haluavat säännellä rahapelisektoreitaan. Suuret sääntelyerot johtavat internetissä kuitenkin myös markkinoiden vääristymiseen. Rahapelioperaattorit, jotka toimivat avoimet markkinat ja alhaisen verokannan omaavissa jäsenvaltioissa, ovat tavoitettavissa myös niissä maissa, joissa sähköisesti välitettävät rahapelit on kielletty, tai ne kilpailevat luvanvaraisten sähköisesti välitettävien rahapelien operaattoreiden kanssa. Nämä pelioperaattorit samoin kuin kyseisissä maissa toimivat reaaliympäristössä pelattavien rahapelien operaattorit eivät ole kovin kilpailukykyisiä. Internetissä on lisäksi huomattavan laajat sääntelemättömät pimeät markkinat.

Päätavoitteen on näin ollen oltava pimeiden ja harmaiden markkinoiden huomattava rajoittaminen. Jäsenvaltioilla on yhtenä vaihtoehtona tämän tavoitteen saavuttamiseksi täyden kiellon asettaminen, joka sitten olisi toteutettava tinkimättömästi. Jäsenvaltiot voivat toissijaisuusperiaatteen perusteella valita tämän vaihtoehdon.

Parempi vaihtoehto olisi kuitenkin luoda internetiin laillinen rahapelien tarjonta. Se ei kuitenkaan saa johtaa (valtion) monopolin muodostumiseen internetin välityksellä pelattavissa rahapelipalveluissa, koska monopolit takaavat vain harvoin riittävän suuren tarjonnan. Näin ollen markkinat olisi avattava ja luotava tarpeeksi houkutuksia yrittäjille laillisen tarjonnan aikaansaamiseksi. Paras ratkaisu tämän toteuttamiseksi olisi lisenssimalli sillä edellytyksellä, että se perustuu syrjimättömälle kilpailulle. Eräissä jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Italiassa, jo menestyksekkäästi käyttöön otetussa järjestelmässä kansalliset sääntelyelimet asettavat ehdot lupien myöntämiselle. Esimerkiksi Ranskassa laillisten palveluntarjoajien määrä on kasvanut jyrkästi lisenssijärjestelmän käyttöönottamisen jälkeen: Ranskan sähköisen rahapelialan palveluntarjoajista 80 prosentilla on nyt rahapelilupa. Syrjinnän välttämiseksi saatavilla olevien lupien määrän on oltava riittävän korkea tai rajoittamaton; myöskään epäsuoraa syrjintää ei esimerkiksi teknisten vaatimusten alalla saa esiintyä.

Riippumaton ja vahva kansallinen sääntelyelin on edellytys avoimien ja järjestäytyneiden markkinoiden aikaansaamiseksi sähköisesti välitettävien rahapelien yhteyteen. Kansallisen sääntelyelimen on määriteltävä rahapeleille toimintaehdot ja ennen kaikkea kyettävä ne myös toteuttamaan. Kansallisilla sääntelijöillä on oltava riittävä toimivalta, jotta ne rankaisevat rikkomuksista ja ryhtyvät toimiin ilman lupaa toimivia pelioperaattoreita vastaan.

Internetin rajat ylittävän luonteen vuoksi jäsenvaltiot eivät kuitenkaan yksin kykene sääntelemään kaikkia sähköisesti välitettävien rahapelien aloja. Näin ollen voimakkaasti laajennettu yhteistyö kansallisten sääntelyelinten välillä on välttämätöntä. Tähän asti yhteistyötä on tehty vain pienessä mittakaavassa esimerkiksi kahdenkeskisen toiminnan muodossa. Tilanteessa tarvittaisiin kuitenkin institutionaalistunutta yhteistyötä, esimerkiksi tietojen tehokasta ja nopeaa jakamista sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän pohjalta. Myös komission koordinoima laajempi sääntelijöiden verkosto olisi mahdollinen. Vain yhteisellä eurooppalaisella lähestymistavalla voidaan estää ilman lupaa toimivia pelioperaattoreita hyödyntämästä sääntelyyn jääneitä porsaanreikiä ja kansallisia sääntelyelimiä kilpailemasta toisiaan vastaan. Siksi komissiota ja jäsenvaltioita vaaditaan toimimaan nopeasti kuluttajien suojelemiseksi epärehellisiltä pelioperaattoreilta Euroopassa.

Rahapelit sisältävät riippuvuusriskin. Tutkimukset osoittavat, että sen jälkeen kun sähköisesti välitettävät rahapelit tulivat markkinoille noin 10 vuotta sitten, erilaisiin peliriippuvaisten tukipisteisiin yhteyttä ottavien henkilöiden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Ongelmapelaamista internetissä ja peliriippuvuutta on jo pyritty estämään monenlaisten muun muassa sääntelyviranomaisten käynnistämien käytännesääntöjen ja sitoumuksien muodossa olevien aloitteiden avulla. Tässä asiassa ei ole tosin kovin tarkoituksenmukaista, jos jokaisessa jäsenvaltiossa on voimassa erilaisia vaatimuksia. Monissa jäsenvaltioissa sähköisesti tarjottavien rahapelien yhteydessä sekä valtiollisilla että yksityisillä pelioperaattoreilla on esimerkillisiä suojatoimia. Ne perustuvat kuitenkin usein puhtaasti kansallisiin vaatimuksiin eivätkä siksi sovellu sisämarkkinoille. Joissakin jäsenvaltioissa vaaditaan esimerkiksi sähköinen henkilöllisyystodistus tunnistamiseen internetissä. Ulkomaalaisilla ei kovinkaan usein ole tällaista henkilötodistusta eivätkä he sen takia voi ottaa osaa sähköisesti välitettäviin rahapeleihin, vaikka he asuvat vakituisesti kyseisessä jäsenvaltiossa. Siksi voidaankin pitää tärkeinä eurooppalaisia teknisiä vaatimuksia, joita teollisuus, kuluttajien suojelusta vastaavat henkilöt ja komissio yhdessä laatisivat. Ne madaltaisivat myös markkinoille tulon esteitä muissa Euroopan maissa toimiville rahapelien pelioperaattoreille. Matalat markkinoille tulon esteet ovat tärkeä askel laillisen ja säännellyn rahapelialan luomisessa.

Alaikäisten suojelu rahapeleiltä on toinen yleismaailmallinen tavoite, johon eivät vaikuta erilaiset perinteet tai kulttuurit. Siksi on tarpeen asettaa koko Euroopan kattavia vähimmäisvaatimuksia alaikäisten suojeluun, peliriippuvuuden torjuntaan, mutta myös rahanpesun ja muun rahapelitoimintaan liittyvän rikollisuuden torjuntaan. Se voisi tapahtua komission antaman direktiiviehdotuksen muodossa, jossa säädetään koko Euroopan alueella voimassa olevista vähimmäisvaatimuksista, jotka olisivat sitovia kaikille säännellyille sähköisesti välitettävien rahapelien pelioperaattoreille. Jäsenvaltiot voivat vähimmäisvaatimusten lisäksi vapaasti säätää muita kriteereitä. Komission ja jäsenvaltioiden määrätietoinen toiminta on tärkeää, jotta Euroopan laajuisesti voidaan varmistaa kuluttajille yhdenmukainen ja korkea vähimmäissuojelutaso.

Useimmissa jäsenvaltioissa rahapeleistä saatavat tuotot käytetään hyväntekeväisyystarkoituksiin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja edistämään urheilua. Tämä kuitenkin koskee vain laillisia ja säänneltyjä rahapelien pelioperaattoreita. Laittomat pelioperaattorit eivät maksa veroja eivätkä tue yhteiskuntaa. Jäsenvaltioiden tasolla säännellyt markkinat johtaisivat siihen, että sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden olisi maksettava suuri osa pelaajan maassa perityistä rahapeliveroista. Tämä on tärkeää, jotta rahapeleistä saatavat julkiset tuotot ovat koko Euroopassa käytettävissä urheilun edistämiseen ja muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi hevosurheiluun liittyvän vedonlyönnin alalla voidaan tällä tavalla varmistaa, että kasvattajat saavat osan vedonlyöntituotoista, mikä on tarpeellista kasvatuksen jatkorahoituksen kannalta.

Valitettavasti menneisyydessä on ollut aina uudestaan urheilun vedonlyöntipetoksiin liittyviä tapauksia, mikä asettaa urheilun rehellisyyden kyseenalaiseksi. Kaikkien asianosaisten, kuten urheiluseurojen, fanien, rahapelien tarjoajien ja pelaajien, edun mukaista on turvata urheilun koskemattomuus ja estää vedonlyöntipetokset. Vedonlyöntipetoksia voidaan torjua parhaiten Euroopan tasolla. Siitä syystä Euroopan komission olisi kehitettävä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa järjestelmä, joka torjuu tehokkaasti vedonlyöntipetoksia. Yhteiset käytännöt vedonlyöntipetosten torjumisessa mahdollistavat myös tiukemman puuttumisen Euroopan ulkopuolelta tulevien rikollisten vedonlyöntihuijareiden toimintaan.

Urheilun koskemattomuuden kannalta on vältettävä urheiluvedonlyönnin pelioperaattoreiden ja urheiluseurojen välisiä eturistiriitoja. Rahapelien mainonta tai urheiluseuran sponsorointi itsessään eivät vielä kuitenkaan merkitse eturistiriitaa. Mainonta- ja sponsorointikiellot voidaan siis selkeästi unohtaa.

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.9.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla
(2011/2084(INI))

Valmistelija: Sophie Auconie

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa sähköisesti välitettävien rahapelien alan kasvavasta taloudellisesta merkityksestä, sillä vuonna 2008 sen vuosituotto oli yli kuusi miljardia euroa, mikä on 45 prosenttia maailmanmarkkinoista; katsoo Euroopan unionin tuomioistuimen tavoin, että kyse on erityisluonteisesta taloudellisesta toiminnasta; muistuttaa, että taloudellisen merkityksen kasvu tuo mukanaan myös suuremmat sosiaaliset kustannukset, jotka johtuvat ongelmapelaamisesta ja laittomista käytännöistä, ja että alan sääntelyllä olisi pyrittävä minimoimaan nämä kustannukset asettamalla rahapelisivustoille markkinointia ja sivustoille pääsyn ehtoja koskevia asianmukaisia normeja;

2.  korostaa, että jäsenvaltiot voivat valita vapaasti seuraavista kolmesta vaihtoehdosta: sähköisesti välitettävien rahapelien kieltäminen, kansallisen monopolin luominen tai säilyttäminen tai alan sääntelyn hallittu purkaminen, jolloin jäsenvaltioilla on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti oikeus rajoittaa operaattorien määrää sekä tarjottavia pelityyppejä ja -määriä; suosittelee, että ne jäsenvaltiot, jotka päättävät purkaa sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelyn, ottavat käyttöön lupajärjestelmän, joka perustuu siihen, että operaattorit ja viranomaiset noudattavat erittäin tarkkoja sääntöjä;

3.  muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että rajatylittävät rahapelipalvelut – myös sähköisesti välitettävät rahapelit – ovat taloudellista toimintaa, johon sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklaa, jossa käsitellään palvelujen tarjoamisen vapautta; katsoo, että rajatylittävien rahapelien vapaan tarjoamisen rajoittaminen voidaan perustella Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51 ja 52 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksien perusteella tai yleisen edun mukaisilla pakottavilla syillä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

4.  vahvistaa kantansa, jonka mukaan rahapelien kaltaisella arkaluonteisella alalla toimialan itsesääntelyllä ei voida korvata lainsäädäntöä, vaan ainoastaan täydentää sitä; panee merkille julkisten ja kaupallisten rahapelioperaattorien järjestöjen itsesääntelyä koskevat aloitteet vastuullisesta rahapelitoiminnasta ja muista normeista;

5.  korostaa, että kaiken sähköisesti välitettävän toiminnan luonne, erityisesti sen rajatylittävyys ja ulkomaisten operaattorien runsas määrä, edellyttää, että sitä käsitellään koordinoidusti EU:n tai tarvittaessa kansainvälisellä tasolla; korostaa, että on tärkeää laatia sähköisesti välitettäville rahapeleille yhteinen EU:n laajuinen määritelmä kaiken tulevan lainsäädännön lähtökohdaksi;

6.  vaatii, että pelaajat on saatava kieltäytymään laittomasta tarjonnasta, mikä edellyttää erityisesti verotuksen suhteen yhtenäistä EU:n tason laillista tarjontaa, joka perustuu yhteisiin vastuuta ja toiminnan rehellisyyttä koskeviin vähimmäisnormeihin; pyytää komissiota ottamaan huomioon toissijaisuusperiaatteen ja arvioimaan, miten nämä yhteiset normit pantaisiin täytäntöön, ja olisiko alalla otettava käyttöön EU:n sääntelykehys, jossa säädetään vähimmäisvaatimuksista;

7.  korostaa, että jos sähköisesti välitettäviä rahapelejä ei säännellä asianmukaisesti, ne aiheuttavat suurempia riskejä kuin perinteiset rahapelit ja että on ryhdyttävä EU:n tason toimenpiteisiin, joilla torjutaan petoksia, rahanpesua ja muita sähköisesti välitettäviin rahapeleihin liittyviä laittomia toimia; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia, komissiota ja Europolia tekemään tiiviimpää yhteistyötä muun muassa vaihtamalla säännöllisesti tietoja; kehottaa komissiota laajentamaan järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön soveltamisalaa sähköisesti välitettäviin rahapeleihin; suosittaa, että laaditaan laittomien yritysten musta lista; tukee sitä, että otetaan käyttöön sääntelyperiaate, jonka mukaisesti rahapeliyhtiö voi toimia (tai anoa tarvittavaa kansallista rahapelilupaa) jossakin jäsenvaltiossa vain, jos sen toiminta ei riko muiden EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä; pyytää siksi komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta kehittää petosten torjunta- ja havaitsemisjärjestelmille EU:n yhteensopivat normit, jotta markkinoiden yleistä valvontaa voitaisiin parantaa;

8.  panee merkille erityisesti, että kuluttajien mahdollisuuksia hyödyntää spread betting ‑palveluja – pääsääntöisesti sähköisesti välitettävä rahapeli, jossa kuluttajat voivat menettää moninkertaisesti alkupanoksensa – olisi säänneltävä erittäin tiukin ehdoin, vastaavalla tavalla kuin rahoitusjohdannaisia, kuten monessa jäsenvaltiossa jo tehdään;

9.  katsoo, että online-pelaamisen eri muodot, kuten nopeat, sekuntien tapahtumavälillä pelattavat vuorovaikutteiset uhkapelit, vedonlyönti tai viikoittain arvottavat lottopelit, ovat erilaisia ja vaativat siksi erilaisia ratkaisuja, sillä joissakin pelimuodoissa väärinkäytösten mahdollisuus on suurempi kuin toisissa; huomauttaa erityisesti, että rahanpesun mahdollisuus riippuu tunnistamisen luotettavuudesta, pelimuodosta ja käytetyistä maksuvälineistä, mikä vaatii toisissa pelimuodoissa pelitapahtumien seurantaa reaaliajassa ja tiukempaa kontrollia kuin toisissa;

10. korostaa kansallisten sääntelyelinten välisen rakenteellisen yhteistyön tärkeyttä; vaatii siksi laajentamaan kansallisten sääntelyelinten yhteistyötä ja komission osallistumista siihen, jotta voidaan kehittää yhteisiä normeja ja toimia yhdessä sellaisia sähköisessä ympäristössä toimivia rahapeliyhtiöitä vastaan, jotka toimivat yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa ilman, että niillä on tarvittavaa kansallista toimilupaa kaikille tarjoamilleen peleille; panee merkille neuvostossa käydyn keskustelun siitä, voitaisiinko sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmällä tehostaa kansallisten sääntelyelinten välistä yhteistyötä; toteaa, että jäsenvaltioiden yksittäiset ratkaisut eivät tuota tulosta varsinkaan silloin, kun halutaan torjua rahanpesua ja vedonlyöntipetoksia ja muuta, usein järjestäytynyttä, rikollisuutta; katsoo, että yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kesken ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista on edistettävä ja että näiden viranomaisten tulee vaihtaa tietoja muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten kanssa väärinkäytösten ja rahanpesun ehkäisemiseksi;

11. korostaa, että pakonomainen pelaaminen on tosiasiassa käyttäytymishäiriö, joka eräissä maissa voi koskettaa jopa 2:ta prosenttia väestöstä; kehottaa siksi kartoittamaan ongelman laajuutta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tehtävällä tutkimuksella, joka toimisi perustana yhtenäiselle strategialle, jolla pyritään suojaamaan kuluttajia tältä riippuvuuden muodolta; katsoo, että heti pelitilin luomisen yhteydessä tarjolla on oltava kattavaa ja totuudenmukaista informaatiota peleistä, vastuullisesta pelaamisesta ja peliriippuvuuden hoitomahdollisuuksista; ehdottaa, että pelaajia olisi kehotettava asettamaan itselleen rahamääräinen vuorokausi- ja kuukausikohtainen kulutusraja, joka kattaa koko pelipalvelun;

12. vaatii kuluttajansuojan vähimmäisnormien määrittelyä lainsäädännöllä erityisesti kaikkein alttiimpien kuluttajien suojaamiseksi rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden oikeutta hyväksyä tiukempaa lainsäädäntöä;

13. korostaa, että rahapelien yhteydessä avattuja kuluttajien tilejä on suojeltava palveluntarjoajan maksukyvyttömyystapauksissa; ehdottaa siksi, että lainsäädännöllä pyrittäisiin jatkossa turvaamaan tileille siirretyt rahasummat silloin, kun sivustoille langetetaan sakkoja tai niitä vastaan käynnistetään oikeustoimia;

14. vaatii, että lapsia on suojeltava paremmin rahapelien vaaroilta ja erityisesti riippuvuudelta; ehdottaa, että olisi harkittava alan rahoittamia suojatoimia ja valvontaa; katsoo, että online-pelaamisen edellytyksenä tulee olla pelitilin avaaminen, tarkka ja aukoton pelaajan tunnistaminen ennen pelitilin luomista sekä rahaliikenteen seuranta, sekä katsoo, että näiden olisi oltava ehdottomia vaatimuksia pelaajien suojelemiseksi, pelikieltojärjestelmien toimivuuden varmistamiseksi ja alaikäisten pelaamisen sekä väärinkäytösten ja rikollisuuden estämiseksi;

15. toteaa, että rahapeleihin osallistuvista monet ovat ammattipelaajia; katsoo, pelaaja on aina pystyttävä tunnistamaan, jotta useamman kuin yhden pelitilin luominen samalle peliyhtiölle henkilöä kohden on mahdotonta; katsoo, että tunnistamiseen olisi käytettävä pankki- tai luottokorttien verkkopankkitunnuksien kaltaista sähköistä aukotonta tunnistamismenetelmää; korostaa, että luotettavat rekisteröinti- ja todentamisjärjestelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan ehkäistä sähköisesti välitettävien rahapelien väärinkäyttöä, kuten rahanpesua;

16. katsoo, että laittomien sähköisesti välitettävien rahapelien räjähdysmäinen kasvu ja sähköisesti välitettävien pelien kansainvälisen tason sääntelyn puuttuminen voi vaarantaa urheilun rehellisyyden; korostaa, että kilpailujen uskottavuuden ja vilpittömyyden puolustaminen on olennaisen tärkeää urheilun alalla; korostaa, että tämä voidaan toteuttaa tehokkaasti vain rajatylittävällä tavalla; katsoo, että Euroopan unionin on tästä lähtien toimittava aiempaa aktiivisemmin urheilun rehellisyyden puolustamisessa kaikkien osapuolten rinnalla;

17. pitää valitettavana äskettäisiä lahjonta- ja sopupelitapauksia; kehottaa siksi käynnistämään urheilun rehellisyyden säilyttämiseksi EU:n tason rakenteellisen yhteistyön, jossa noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6, 83 ja 165 artiklaa; katsoo, että yhteistyössä on oltava mukana urheilutapahtumien järjestäjiä, sähköisessä ympäristössä toimivia vedonlyöntioperaattoreita ja viranomaisia, ja sen tarkoituksena olisi edistää pelaajien valistusta sekä koordinoida petoksen ja korruption torjuntaa urheilussa tietoja ja kokemuksia vaihtamalla sekä rikkomusten ja seuraamusten yhteisen määrittelyn avulla;

18. korostaa, että sähköisesti välitettävät rahapelit ovat huomattava rahoituslähde urheiluteollisuudessa sekä muussa yleisen edun mukaisessa toiminnassa; muistuttaa, että sähköisesti välitettävät vedonlyöntipelit ovat yksi urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen muoto; pyytää komissiota tutkimaan tapoja suunnata urheiluvedonlyönnin tuotot automaattisesti harrastelijaurheilun rehellisyyden suojeluun ja kehittämiseen; pyytää komissiota takaamaan korkeatasoisen oikeusturvan, erityisesti valtiontukeen liittyvien sääntöjen soveltamisessa;

19. korostaa, että sähköisen rahapelialan avoimuus on tärkeää; kiinnittää erityisesti huomiota velvoitteeseen laatia vuosiraportti, jonka avulla saataisiin muun muassa tietää, mitä yleisen edun mukaista toimintaa ja urheilutapahtumia rahoitetaan tai tuetaan rahapelien tuotolla; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta velvoittaa laatimaan vuosiraportti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

31.8.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, Rachida Dati, Leonardo Domenici, Diogo Feio, Markus Ferber, Ildikó Gáll-Pelcz, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Liem Hoang Ngoc, Jürgen Klute, Philippe Lamberts, Astrid Lulling, Arlene McCarthy, Sławomir Witold Nitras, Ivari Padar, Alfredo Pallone, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Marianne Thyssen, Corien Wortmann-Kool,

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Sophie Auconie, Pervenche Berès, Herbert Dorfmann, Sari Essayah, Vicky Ford, Ashley Fox, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Sirpa Pietikäinen, Andreas Schwab, Theodoros Skylakakis, Catherine Stihler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Kriton Arsenis (S&D), Knut Fleckenstein (S&D), Bill Newton Dunn (ALDE)

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.7.2011)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

sisämarkkinoilla sähköisesti välitettävistä rahapeleistä
(2011/2084(INI))

Valmistelija: Sajjad Karim

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  huomauttaa, että sähköisesti välitettävissä rahapeleissä on kyse erityislaatuisesta taloudellisesta toiminnasta, johon voi rajoitetusti soveltaa sisämarkkinasääntöjä, kuten sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta;

2.  korostaa, että jäsenvaltioilla on oikeus säännellä ja valvoa rahapelimarkkinoitaan Euroopan unionin sisämarkkinalainsäädännön sekä perinteidensä ja kulttuurinsa mukaisesti;

3.  toteaa, että vaikka unionin tuomioistuin on selvittänyt useita tärkeitä oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat sähköisesti välitettäviä rahapelejä EU:ssa, oikeudellista epävarmuutta liittyy yhä useisiin muihin kysymyksiin, jotka voidaan ratkaista vain poliittisesti;

4.  korostaa, että unionin tuomioistuin on selventänyt viimeaikaisissa tuomioissaan[1], että jäsenvaltioiden kaikkien sääntelytoimien on oltava perusteltuja, johdonmukaisia ja lainsäädännön tavoitteiden mukaisia, jotta voidaan suojella kuluttajia, ehkäistä petoksia ja turvata yleinen järjestys;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita menettelyjä, joilla lisätään tietoisuutta peliriippuvuutta koskevista riskeistä erityisesti nuorten keskuudessa;

6.  pyytää komissiota auttamaan kuluttajia, jotka ovat joutuneet laittomien käytäntöjen uhreiksi, ja tarjoamaan heille oikeusapua;

7.  pitää myönteisenä komission toteamusta siitä, että eri peleihin liittyy erilaisia riskejä, ja pyytää, että säännöksissä otettaisiin nämä erot huomioon;

8.  kehottaa vahvistamaan online-rahapeleihin liittyvän kuluttajansuojan vähimmäisvaatimukset ja antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden antaa tiukempia säännöksiä;

9.  korostaa sähköisessä ympäristössä toimivia rahapelioperaattoreita koskevien kansallisten lisenssien merkitystä; katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on parhaat edellytykset toimia;

10. toteaa, että vireillä olevissa rikkomustapauksissa ei ole edistytty sitten vuoden 2008 ja ettei yhtäkään jäsenvaltiota vastaan ole nostettu kannetta Euroopan unionin tuomioistuimessa;

11. pitää myönteisenä, että komissio on laatinut vihreän kirjan, mikä kertoo oikeanlaisesta kehityksestä, ja uskoo, että komission toimintaa asiassa tarvitaan, jotta voidaan välttää sisämarkkinoiden pirstoutuminen ja varmistaa, että kuluttajille tarjottavat online-palvelut ovat turvallisia ja asianmukaisesti säädeltyjä; kannattaa komission lupaamaa laajaa julkista kuulemista, jossa on tarkoitus käsitellä kaikkia lailliseen ja laittomaan verkkopelaamiseen liittyviä haasteita ja sisämarkkinakysymyksiä;

12. muistuttaa perussopimusten valvojaa komissiota sen velvollisuudesta toimia nopeasti, jos sille osoitetaan valituksia perussopimuksiin kirjattujen vapauksien loukkauksista; kehottaa siis komissiota jatkamaan nykyisten ja uusien rikkomistapausten käsittelyä pikaisesti ja järjestelmällisesti;

13. pitää myönteisenä CEN Workshop ‑sopimusta[2] , mutta on edelleen sitä mieltä, että rahapelialan itsesääntely voi olla vain täydentävää eikä sillä voida korvata lainsäädäntöä;

14. on edelleen sitä mieltä, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallista hyödyntämistä, ja suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot suojelevat urheilukilpailuja kaikenlaiselta luvattomalta kaupalliselta hyödyntämiseltä, esimerkiksi tunnustamalla urheilujärjestöjen omistusoikeudet järjestämäänsä urheilukilpailuun, jotta kaikentasoiselle ammatti- ja amatööriurheilulle tulevan kohtuullisen tuoton turvaamiseksi lisäksi voidaan torjua sopupelejä;

15. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tulosten manipulointi rahallisen tai muunlaisen edun tavoittelemiseksi kielletään määrittelemällä kaikenlainen rehellistä kilpailua uhkaava toiminta rikokseksi, mukaan lukien vedonlyöntiin liittyvä vilpillinen toiminta;

16. kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia säädösehdotuksia, jotta saadaan lainsäädäntökehys, jolla luodaan oikeusvarmuus laillisille eurooppalaisille yrityksille ja suojellaan kuluttajia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

11.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Toine Manders, Paulo Rangel, Dagmar Roth-Behrendt

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Giuseppe Gargani

  • [1]  Yhdistetyt asiat C-316/07, C-358/07, C-359/07, C-360/07, C-409/07 ja C-410/07, Markus Stoß, ei vielä julkaistu.
  • [2]  CWA 16259:2011: Responsible Remote Gambling Measures (vastuullisia etärahapelejä koskevat toimet).

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.10.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

30

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adam Bielan, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Christian Engström, Evelyne Gebhardt, Louis Grech, Małgorzata Handzlik, Iliana Ivanova, Edvard Kožušník, Kurt Lechner, Toine Manders, Hans-Peter Mayer, Phil Prendergast, Mitro Repo, Robert Rochefort, Zuzana Roithová, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Emilie Turunen, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marielle Gallo, Anna Hedh, Constance Le Grip, Emma McClarkin, Sylvana Rapti, Oreste Rossi, Wim van de Camp

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Alexander Alvaro, Monika Hohlmeier, Axel Voss, Pablo Zalba Bidegain