MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta
14.10.2011 - (2009/2212(INI))
Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Esittelijä: David Martin
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan kolmannen kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 41 ja 48 artiklan,
– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0352/2011),
1. hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan ehdotuksen asetukseksi;
2. kehottaa neuvostoa ja komissiota ilmoittamaan, antavatko ne hyväksyntänsä ehdotukselle;
3. kehottaa neuvostoa ja komissiota, jos ne eivät voi antaa hyväksyntäänsä ehdotukselle esitetyssä muodossa, aloittamaan neuvottelut ja antaa esittelijän ja asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajan tehtäväksi neuvotella neuvoston ja komission kanssa kyseisen valiokunnan ohjeistamina varmistaakseen molempien toimielinten hyväksynnän;
4. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevan ehdotuksen asetukseksi neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
LIITE
EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN ASETUKSEKSI
Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 226 artiklan kolmannen kohdan,
ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,
sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottaa huomioon neuvoston hyväksynnän[1],
ottaa huomioon komission hyväksynnän[2],
noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) Lissabonin sopimuksessa luotiin edellytykset tarkistaa ja tasapainottaa unionin toimielinten välisiä suhteita, jotta niiden toiminta olisi tehokkaampaa, avoimempaa ja demokraattisempaa. Samassa yhteydessä Euroopan parlamentin harjoittamaan poliittiseen valvontaan liittyviä tehtäviä lujitettiin ja laajennettiin. Kansallisissa parlamenteissa noudatettavan käytännön sekä Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksessa (jäljempänä "perussopimukset") asetettujen vaatimusten mukaisesti Euroopan parlamentin tutkintavaliokuntien asemaa olisi vahvistettava ja niille olisi annettava erityiset, todelliset ja tarkkaan rajatut valtuudet, jotka vastaisivat paremmin parlamentin poliittista merkitystä ja toimivaltaa, noudattaen kuitenkin samalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrättyä suhteellisuusperiaatetta. Tutkintavaliokunnat ovat poikkeuksellisia poliittisten valvonnan välineitä, eivätkä niiden valtuudet eivät saisi rajoittaa muiden toimielinten toimivaltaa.
(2) Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tekivät 19. huhtikuuta 1995 päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY[3], jossa vahvistettiin Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Päätöksessä viitattiin mahdollisuuteen tarkistaa sääntöjä kokemusten perusteella.
(3) Ottaen huomioon Lissabonin sopimuksessa luodun toimielinten uuden tasapainon ja Euroopan parlamentin tutkintavaliokuntien työstä saadun kokemuksen päätös 95/167/EY, Euratom, EHTY olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.
(4) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä[4] tunnustetun tehokkuusperiaatteen mukaisesti Euroopan parlamentille ja sen tutkintavaliokunnille olisi annettava tutkintaoikeuteen perustuvien tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömät toimivaltuudet. Siksi on myös tärkeää, että jäsenvaltiot ja Euroopan unionin toimielimet ja laitokset pyrkivät kaikin tavoin helpottamaan näiden tehtävien suorittamista.
(5) Tutkintavaliokuntaa ei pidä asettaa, jos epäilyksenalaiset seikat ovat tutkittavina jossakin tuomioistuimessa ja oikeudenkäynti on vielä vireillä; jotta voidaan välttää luonteeltaan poliittisten ja oikeudellisten tutkintojen väliset ristiriidat, Euroopan parlamentin olisi voitava – vaikkei sitä perussopimuksissa siihen velvoiteta – keskeyttää tutkintavaliokunnan suorittama tutkinta, jos valiokunnan asettamisen jälkeen on pantu vireille oikeudenkäynti samasta aiheesta.
(6) Avoimuuden, hyvän hallinnon ja demokraattisen vastuun periaatteista seuraa, että tutkintavaliokunnassa tapahtuvan käsittelyn ja eritoten kuulemistilaisuuksien olisi oltava julkisia. Toisaalta olisi myös määrättävä mahdollisuudesta käsitellä asioita suljetuin ovin ja vahvistettava asianmukaiset luottamuksellisuussäännöt, jotta voidaan varmistaa tutkintojen tehokkuus, jäsenvaltioiden elintärkeiden etujen suoja, yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suoja, erityisesti unionin lainsäädännön mukainen henkilötietojen suoja, sekä luonnollisten ja oikeushenkilöiden taloudellisten etujen suoja.
(7) Tutkintaoikeus on tärkeä osa parlamentin valvontavaltuuksia, ja sen nojalla pyritään määrittämään, miten olemassa olevaa lainsäädäntöä on sovellettu; siksi on välttämätöntä, että tutkintavaliokunta voi nojautua tutkinnan kuluessa ilmenneisiin tosiseikkoihin. Tutkintavaliokunnan olisikin voitava suorittaa toimeksiantonsa rajoissa kaikki tutkimukset, joiden se katsoo olevan tarpeen tehtävänsä suorittamiseksi; sen olisi erityisesti voitava suorittaa paikalla tehtäviä tutkimuksia, pyytää asiakirjoja, kuulla todistajia, kuulla unionin tai jäsenvaltioiden virkamiehiä ja muuta henkilöstöä sekä pyytää asiantuntijalausuntoja.
(8) Avoimuuden ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi tutkintavaliokunnan olisi annettava todisteiden vastaanottamismääräys päätöksenä, jota olisi pidettävä Euroopan parlamentin säädöksenä, kun se tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, sillä näin mahdollistetaan asianmukainen muutoksenhaku tuomioistuimessa.
(9) Tutkimuksia suoritettaessa olisi otettava täysimääräisesti huomioon ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä erityisesti oikeudenmukaisuuden periaate ja asianomaisen oikeus tulla kuulluksi häntä koskevista seikoista.
(10) Tutkintavaliokuntien olisi kunnioitettava täysin todistajaksi kutsumiensa henkilöiden oikeuksia ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti.
(11) Tutkimuksissa olisi myös otettava huomioon periaate, jonka mukaan tutkinnan päätelmät voidaan perustaa ainoastaan todistettaviin seikkoihin; sen tähden tutkintavaliokuntien olisi etenkin voitava tutustua kaikkiin asiaankuuluviin asiakirjoihin, jotka ovat unionin toimielinten tai laitosten, jäsenvaltioiden tai, kun on kyse tutkinnan onnistumisen kannalta keskeisistä asiakirjoista, kenen tahansa luonnollisen tai oikeushenkilön hallussa.
(12) Unionin toimielinten ja laitosten ja jäsenvaltioiden olisi lojaalin yhteistyön periaatteen ja unionin oikeusjärjestyksen ylläpitämistä koskevien sitoumustensa mukaisesti nimettävä virkamiehet tai muun henkilökunnan jäsenet, jotka ne valtuuttavat saapumaan tutkintavaliokunnan kuultavaksi, kun tutkintavaliokunta niitä siihen kehottaa. Lisäksi tukintavaliokunnan olisi voitava kuulla tutkinnan kohteena olevasta asiasta vastaavia komission jäseniä, jos heidän todistustaan pidetään olennaisena ja tutkinnan kohteena olevan asian perusteellisen arvioinnin kannalta välttämättömänä.
(13) Jotta tutkintavaliokunta voisi olla varma, että sen päätelmät perustuvat todistettaviin seikkoihin, sen olisi voitava kutsua todistajana kuultavaksi kuka tahansa Euroopan unionissa asuva henkilö, unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden virkamiehet ja muu henkilöstö mukaan lukien, ja todistaja olisi velvoitettava kertomaan auliisti kaikki tietonsa asiasta ja pysymään totuudessa. Jotta voidaan lisäksi varmistaa, että unionin virkamiehet ja muu henkilöstö voivat täyttää tämän velvollisuuden, olisi tehtävä selväksi, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jotka vahvistetaan asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68[5], 17 ja 19 artiklan nojalla sekä Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen, jotka vahvistetaan samassa asetuksessa, 11 artiklan nojalla heillä katsotaan olevan lupa noudattaa valiokunnan kutsua, saapua kuultavaksi, esittää kirjelmiä ja antaa todistajankertomuksensa henkilökohtaisesti.
(14) Jotta voidaan varmistaa todistajanlausuntojen mahdollisimman suuri todistusarvo, tutkintavaliokunnilla olisi myös oltava oikeus pyytää todistajia antamaan valaehtoinen lausunto; koska valaehtoinen todistaminen ei kuitenkaan ole käytäntönä kaikkien unionin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä, todistajia ei pidä velvoittaa antamaan valaa tai vakuutusta. Tutkintavaliokunnan olisi todettava kaikki tapaukset, joissa todistaja kieltäytyy todistamasta valaehtoisesti, jotta eri todistajanlausuntojen todistusarvoa voidaan verrata oikeudenmukaisesti.
(15) Ratifioidessaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen jäsenvaltiot myös valtuuttivat Euroopan parlamentin tutkimaan epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta; siksi niiden olisi varmistettava, että kansalliset viranomaiset aiheellisella tavalla kansallista lainsäädäntöä noudattaen tukevat tutkintavaliokuntia näiden tehtävien suorittamisessa, muun muassa panemalla tutkintavaliokunnan esittämän oikeusapupyynnön nopeasti täytäntöön.
(16) Unionin tason demokraattisen valvonnan vahvistamiseksi tässä asetuksessa myönnetään tutkintavaliokunnille laajat valtuudet; jotta säännökset olisivat vaikuttavia ja tutkinnat tehostuisivat ja vastaisivat paremmin kansallisten parlamenttien käytäntöä, tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta langettaa tarkkaan määritellyissä tapauksissa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; jäsenvaltiot olisi velvoitettava varmistamaan, että tietyt rikkomukset johtavat kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisiin seuraamuksiin ja että jäsenvaltioissa pannaan vireille aiheelliset menettelyt rikkomuksiin syyllistyneitä vastaan.
(17) Jotta voitaisiin varmistaa, että käytettävissä on enemmän tehokkaita oikeussuojakeinoja, olisi säädettävä Euroopan parlamentin sisäisestä oikeudenkäyntiä edeltävästä menettelystä, jota luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka eivät ole unionin toimielimiä ja laitoksia taikka jäsenvaltioita, voisivat käyttää halutessaan valittaa tutkintasäännösten nojalla tehdyistä päätöksistä, jotka on osoitettu heille tai jotka suoraan ja henkilökohtaisesti koskevat heitä. Tämän menettelyn olisi täydennettävä perussopimuksissa määrättyjä ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä säädettyjä muutoksenhaku- ja muita oikeussuojakeinoja.
(18) Olisi noudatettava vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövallan (parlamentti), toimeenpanovallan (hallitus) ja tuomiovallan (oikeuslaitos) olisi oltava erillään toisistaan.
(19) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 jakso
Kohde ja tutkintavaliokunnan asettamista koskevat yleiset säännöt
1 artikla
Kohde
1. Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat Euroopan parlamentin oikeutta tehtäviään suorittaessaan tutkia epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta.
2. Euroopan parlamentin sisäistä organisaatiota koskevat määräykset vahvistetaan sen työjärjestyksessä.
2 artikla
Tutkintavaliokunnan asettaminen ja toimeksianto
1. Euroopan parlamentti voi asettaa väliaikaisia tutkintavaliokuntia perussopimuksissa vahvistettuja edellytyksiä ja rajoituksia noudattaen.
2. Euroopan parlamentti voi asettaa tutkintavaliokuntia, jos neljäsosa parlamentin jäsenistä sitä pyytää.
3. Tutkintavaliokunnan asettamista koskevassa päätöksessä on täsmennettävä valiokunnan toimeksianto ja erityisesti
a) tutkinnan kohde ja tarkoitus sekä asiaan liittyvät unionin oikeuden säännökset,
b) tutkintavaliokunnan kokoonpano, jossa eri poliittisten suuntausten on oltava tasapainoisesti edustettuina,
c) tutkintavaliokunnan kertomuksen antamisen määräaika, joka voi olla enintään kaksitoista kuukautta tutkintavaliokunnan ensimmäisestä kokouksesta ja jota voidaan Euroopan parlamentin perustellulla päätöksellä pidentää kahdesti enintään kolmella kuukaudella.
3 artikla
Tutkintavaliokunnan tehtävän päättyminen
Tutkintavaliokunta lakkaa
a) kun se antaa kertomuksensa tai
b) kun sen kertomuksen antamisen määräaika umpeutuu ja
c) viimeistään Euroopan parlamentin vaalikauden päättyessä.
4 artikla
Tutkinnan uudelleen aloittaminen
Tutkintavaliokuntaa ei saa perustaa tai perustaa uudelleen käsittelemään asioita, jotka jo on tutkittu tutkintavaliokunnassa, ennen kuin vähintään kaksitoista kuukautta on kulunut tätä tutkintaa koskevan kertomuksen antamisesta tai aiemman tutkintavaliokunnan toimeksiannon päättymisestä, ellei uusia tosiseikkoja ole ilmennyt. Tutkintavaliokunta voidaan joka tapauksessa perustaa, jos on ilmennyt uusia, vakavia tosiseikkoja, joiden oletetaan muuttavan tutkinnan pääasiallisia tuloksia.
2 jakso
Yleiset menettelysäännöt
5 artikla
Rinnakkaiset käsittelyt
1. Tutkintavaliokuntaa ei voida asettaa, jos epäilyksenalaiset seikat ovat tutkittavina jossakin tuomioistuimessa ja oikeudenkäynti on vielä vireillä.
2. Jos tutkintavaliokunnan asettamisen jälkeen pannaan vireille oikeudenkäynti samanlaisesta aiheesta, Euroopan parlamentti päättää, keskeytetäänkö tutkintavaliokunnan tutkimukset.
Jäsenvaltio, komissio tai henkilö, jota tutkinta suoraan ja henkilökohtaisesti koskee, voivat esittää asiaa koskevan pyynnön.
Tutkinnan keskeytymisaikaa ei lasketa 2 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun aikaan.
6 artikla
Käsittelyn julkisuus
1. Tutkintavaliokunnan kokoukset ja etenkin sen järjestämät kuulemistilaisuudet ovat julkisia.
2. Kokous voidaan poikkeuksellisesti pitää suljetuin ovin, jos sitä pyytää neljäsosa tutkintavaliokunnan jäsenistä, unionin toimielin tai laitos taikka kansallinen viranomainen, jota asia koskee. Todistajia ja asiantuntijoita voidaan heidän pyynnöstään kuulla yleisön läsnä olematta.
Tietoja, joita pidetään luottamuksellisina 7 artiklan mukaisesti, tarkastellaan suljetuin ovin.
3. Tutkintavaliokunnan on tiedotettava asiasta jokaiselle tutkinnan kuluessa nimeltä mainitulle henkilölle, jolle tästä voi olla haittaa; se kuulee kyseisiä henkilöitä, jos he sitä pyytävät.
7 artikla
Luottamuksellisuus
1. Tutkintavaliokunnan saamia tietoja saa käyttää ainoastaan sen tehtävien suorittamiseksi. Tietoja ei saa luovuttaa, jos niihin sisältyy luottamuksellisia seikkoja. Euroopan parlamentti käsittelee ja suojaa luottamukselliset tiedot unionin toimielinten soveltamien turvallisuutta koskevien yhteisten vähimmäisstandardien mukaisesti.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vastaavasti tietoihin, joiden ilmaiseminen heikentäisi joko yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, erityisesti unionin lainsäädännön mukaista henkilötietojen suojaa, taikka jonkun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet.
8 artikla
Yhteistyö
Unionin toimielinten ja laitosten on varmistettava, että niiden jäsenet ja henkilöstö avustavat tutkintavaliokuntaa aiheellisella tavalla sen tehtävien suorittamisessa.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset viranomaiset kansallista lainsäädäntöä noudattaen tukevat aiheellisella tavalla tutkintavaliokuntaa sen tehtävien suorittamisessa.
9 artikla
Tiedonannot
Tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedonannot jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille tai tuomioistuimille toimitetaan jäsenvaltioiden Euroopan unionissa olevien pysyvien edustustojen kautta.
10 artikla
Tutkinnan tulokset
1. Kun tutkinta on päätetty, tutkintavaliokunta antaa loppukertomuksen Euroopan parlamentille, joka hyväksyy tai hylkää sen ilman tarkistuksia.
2. Tutkintavaliokunnan loppukertomukseen voidaan sisällyttää tekstin virallisena osana vähemmistön näkemys edellyttäen, että näkemystä tukee vähintään neljäsosa valiokunnan jäsenistä.
3. Kertomuksen perusteella Euroopan parlamentti voi erityisesti saattaa asian unionin toimielinten tai laitosten taikka kansallisten oikeusviranomaisten tai muiden kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentti voi välittää unionin toimielimille tai laitoksille taikka jäsenvaltioille tutkintavaliokunnan kertomuksen perusteella mahdollisesti antamansa suositukset.
3 jakso
Tutkinta
11 artikla
Tutkinnan suorittaminen
1. Tutkintavaliokunta voi suorittaa toimeksiantonsa rajoissa kaikki tutkimukset, joiden se katsoo olevan tarpeen tehtävänsä suorittamiseksi. Sillä on erityisesti valtuudet
– suorittaa paikalla tehtäviä tutkimuksia
– pyytää asiakirjoja
– kuulla todistajia
– kuulla unionin ja jäsenvaltioiden virkamiehiä ja muun henkilöstön jäseniä
– pyytää asiantuntijalausuntoja.
2. Tutkintavaliokunta voi pyytää kansallisilta oikeusviranomaisilta tai muilta kansallisilta viranomaisilta apua tutkinnan kuluessa. Kyseiset viranomaiset tukevat tutkintavaliokuntaa aiheellisella tavalla sen tehtävien suorittamisessa.
3. Jos epäilyt unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksista tai epäkohdasta viittaavat jäsenvaltion elimen tai viranomaisen mahdolliseen vastuuseen, tutkintavaliokunta voi pyytää asianomaisen jäsenvaltion parlamenttia yhteistyöhön tutkinnassa.
Tätä varten Euroopan parlamentti voi tehdä parlamenttien välisiä sopimuksia jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten kanssa.
4. Tutkintavaliokunnan 3 jakson nojalla tekemissä päätöksissä, jotka on osoitettu luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka ei ole unionin toimielin tai laitos taikka jäsenvaltio, on ilmoitettava päätöksen saajalle muutoksenhakukeinoista, jotka ovat tämän käytettävissä tämän asetuksen 21 artiklan mukaisesti.
Tutkintavaliokunnan päätöksiä, jotka tuottavat oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, on pidettävä Euroopan parlamentin säädöksinä.
12 artikla
Todisteiden vastaanottamismääräys
Tutkintavaliokunta antaa tutkinnan suorittamista koskevan päätöksen (todisteiden vastaanottamismääräyksen), jossa täsmennetään suunnitellut tutkintamenetelmät ja toteen näytettävät seikat.
13 artikla
Paikalla tehtävät tutkimukset
Tutkintavaliokunta voi suorittaa paikalla tehtäviä tutkimuksia. Ne suoritetaan tarvittaessa yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen.
14 artikla
Asiakirjapyynnöt
1. Unionin toimielimet ja laitokset toimittavat tutkintavaliokunnan pyynnöstä sille kaikki niiden hallussa olevat asiaan liittyvät asiakirjat.
2. Jäsenvaltioiden viranomaiset toimittavat tutkintavaliokunnan pyynnöstä sille kaikki niiden hallussa olevat asiaan liittyvät asiakirjat kansallista lainsäädäntöä noudattaen, jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetuista säännöistä muuta johdu.
3. Tutkintavaliokunta voi pyytää ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jota asia koskee, toimittamaan sille mainitunkaltaisia asiakirjoja, jos se pitää tätä tutkinnan onnistumisen kannalta olennaisena. Kyseisten henkilöiden on täytettävä tutkintavaliokunnan pyyntö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta heidän unionin oikeudesta ja kansallisesta lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan. Heillä on samat oikeudet kuin heillä olisi kansallisen lain mukaan silloin, kun kansallinen lainvalvontaviranomainen määrää takavarikosta.
4. Asiakirjapyynnöissä on ilmoitettava pyynnön oikeusperusta ja tarkoitus sekä täsmennettävä, mitä asiakirjoja pyydetään, ja asetettava määräaika, jossa asiakirjat on toimitettava. Niissä on myös ilmoitettava mahdolliset seuraukset, jos pyydettyjen asiakirjojen toimittamisesta kieltäydytään perusteetta.
15 artikla
Todistajat
1. Tutkintavaliokunta voi kutsua todistajana kuultavaksi kenet tahansa Euroopan unionissa asuvan henkilön, jonka kuulemisen se katsoo olevan tarpeen tehtävänsä suorittamiseksi.
Kutsussa on oltava todistajan suku- ja etunimi sekä osoite, ja siinä on ilmoitettava täsmällisesti, mistä seikoista ja minkä vuoksi todistajaa kuullaan. Tutkintavaliokunta toimittaa kutsun sen jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, jossa todistaja asuu. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on varmistettava, että kutsu annetaan todistajalle tiedoksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
2. Oikeassa järjestyksessä kutsutun todistajan on noudatettava kutsua ja saavuttava kuultavaksi. Hänen on vastattava kaikkiin tutkintavaliokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin kertoen auliisti kaikki tietonsa asiasta ja pysyttävä totuudessa. Hänellä on samat oikeudet kuin hänellä olisi todistajana asuinjäsenvaltionsa parlamentin tutkintavaliokunnassa tai vastaavassa elimessä taikka riita-asioita käsittelevässä tuomioistuimessa. Hänellä on oikeus käyttää oikeusavustajaa.
Todistajalle on kerrottava ennalta hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä mahdolliset seuraukset, mikäli todistaja perusteetta kieltäytyy noudattamasta kutsua ja saapumasta kuultavaksi, antaa perättömän lausuman tai on lahjottu.
3. Jos oikeassa järjestyksessä kutsuttu todistaja ei saavu tutkintavaliokunnan kuultavaksi, tutkintavaliokunta voi määrätä, että todistaja kutsutaan uudelleen kuultavaksi.
4. Tutkintavaliokunta voi päättää kuulla todistajaa seuraavan vakuutuksen nojalla: "Minä lupaan ja vannon, että olen kertonut totuuden, koko totuuden enkä mitään muuta kuin totuuden". Todistaja voi halutessaan antaa uskonnollisen valan. Ketään ei kuitenkaan velvoiteta todistamaan valaehtoisesti.
Tutkintavaliokunta toteaa kaikki tapaukset, joissa todistaja kieltäytyy todistamasta valaehtoisesti.
16 artikla
Unionin toimielinten jäsenten ja jäsenvaltioiden hallitusten jäsenten kuuleminen todistajana
Tutkintavaliokunta voi pyytää unionin toimielimiä - unionin tuomioistuinta lukuun ottamatta - ja jäsenvaltioiden hallituksia nimeämään yhden tai useamman jäsenistään osallistumaan valiokunnan kokouksiin, jos heidän todistustaan pidetään olennaisena ja tutkinnan kohteena olevan asian perusteellisen arvioinnin kannalta välttämättömänä.
Saatuaan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun pyynnön komissio nimeää yhden tai useamman tutkinnan kohteena olevasta asiasta vastaavan komission jäsenen, joka saapuu tutkintavaliokunnan kuultavaksi.
17 artikla
Unionin ja jäsenvaltioiden virkamiehet ja muun henkilöstön jäsenet
1. Tutkintavaliokunta voi pyytää unionin toimielimiä tai laitoksia taikka jäsenvaltioita nimeämään yhden tai useamman virkamiehen tai muun henkilöstön jäsenen, joka osallistuu valiokunnan kokouksiin.
Unionin toimielimet tai laitokset taikka jäsenvaltiot nimeävät virkamiehet tai muun henkilökunnan jäsenet, jotka ne valtuuttavat saapumaan tutkintavaliokunnan kuultavaksi.
2. Tutkintavaliokunta voi kutsua unionin tietyn virkamiehen tai muun henkilöstön jäsenen todistamaan asiassa, joka liittyy hänen virkatoimiinsa, jos se katsoo kyseisen henkilön kuulemisen olevan tarpeen tehtävänsä suorittamiseksi. Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 17 ja 19 artiklan nojalla sekä Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan nojalla unionin virkamiehillä ja muun henkilöstön jäsenillä katsotaan olevan lupa noudattaa valiokunnan kutsua, saapua kuultavaksi, esittää kirjelmiä ja antaa todistajankertomuksensa henkilökohtaisesti.
3. Tutkintavaliokunta voi kutsua jäsenvaltion tietyn virkamiehen tai muun henkilöstön jäsenen todistamaan asiassa, joka liittyy hänen virkatoimiinsa, jos se katsoo kyseisen henkilön kuulemisen olevan tarpeen tehtävänsä suorittamiseksi. Asianomainen jäsenvaltio antaa virkamiehille ja muun henkilöstön jäsenille kansallisen lainsäädännön mukaisesti luvan noudattaa valiokunnan kutsua, saapua kuultavaksi, esittää kirjelmiä ja antaa todistajankertomuksensa henkilökohtaisesti.
18 artikla
Oikeusapupyynnöt
1. Tutkintavaliokunta voi esittää oikeusapupyynnön oikeassa järjestyksessä kutsuttujen todistajien kuulemiseksi.
2. Oikeusapupyyntö annetaan 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkintavaliokunnan päätöksenä, ja tutkintavaliokunta välittää sen todistajan asuinjäsenvaltion toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle. Päätökseen liitetään tarvittaessa käännös saajajäsenvaltion viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä.
3. Toimivaltainen oikeusviranomainen tarkistaa oikeusapupyynnön autenttisuuden ja laillisuuden ja panee sen täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Se voi kuitenkin noudattaa tutkintavaliokunnan pyyntöä erityisen menetelmän tai menettelyn soveltamisesta, jollei tämä ole vastoin asianomaisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä tai mahdoton toteuttaa maan sisäisten käytäntöjen tai menettelyjen taikka käytännön vaikeuksien vuoksi.
4. Oikeusapupyynnöt on pantava nopeasti täytäntöön.
5. Kun pyyntö on pantu täytäntöön, toimivaltainen oikeusviranomainen välittää tutkintavaliokunnalle päätöksen, jolla oikeusapupyyntö esitettiin, kaikki täytäntöönpanon yhteydessä laaditut asiakirjat sekä yksityiskohtaisen kustannusselvityksen.
19 artikla
Asiantuntijat
1. Tutkintavaliokunta voi päättää hankkia yhdeltä tai useammalta asiantuntijalta lausunnon. Asiasta tehdyssä tutkintavaliokunnan päätöksessä määritetään asiantuntijan tehtävät ja asetetaan määräaika, jonka kuluessa lausunto on annettava.
2. Asiantuntija voi antaa lausuntonsa ainoastaan niistä seikoista, joista lausuntoa on nimenomaisesti pyydetty.
3. Tutkintavaliokunta voi asiantuntijan ehdotuksesta päättää todistajien kuulemisesta.
4. Tutkintavaliokunta voi kuulla asiantuntijaa, kun tämä on esittänyt lausuntonsa.
Sovelletaan 18 artiklaa soveltuvin osin.
20 artikla
Seuraamukset
1. Tutkintavaliokunta toteaa kaikki tapaukset, joissa kieltäydytään noudattamasta tai jätetään noudattamatta tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksia.
Euroopan parlamentin puhemies voi ilmoittaa todettujen tapausten sisällön kokonaan tai osittain ja huolehtia ilmoitetun sisällön julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen rikkomisesta määrätään kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaiset seuraamukset seuraavissa tapauksissa:
– perusteeton kieltäytyminen pyydettyjen asiakirjojen toimittamisesta,
– perusteeton kieltäytyminen kutsun noudattamisesta ja todistajana kuultavaksi saapumisesta,
– perättömän lausuman antaminen ja
– todistajan lahjonta.
Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja niiden on vastattava seuraamuksia, joita langetetaan samankaltaisista rikkomuksista kansallisten parlamenttien tutkintavaliokuntien työssä.
3. Jos henkilön voidaan kohtuudella epäillä syyllistyneen johonkin 2 kohdassa tarkoitetuista rikkomuksista, hänen asuinjäsenvaltionsa on pantava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vireille aiheelliset menettelyt häntä vastaan.
21 artikla
Oikeussuojakeinot
1. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka ei ole unionin toimielin tai laitos taikka jäsenvaltio, voi esittää perustellun kirjallisen valituksen tutkintavaliokunnan 3 jakson nojalla tekemästä päätöksestä, joka on osoitettu kyseiselle henkilölle tai joka koskee häntä suoraan ja henkilökohtaisesti. Valituksessa on täsmennettävä väitetty unionin oikeuden tai valituksen tekijään sovellettavan kansallisen lain rikkominen.
2. Valitus on jätettävä Euroopan parlamentille 10 työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös annettiin tiedoksi valituksen tekijälle, tai jos sitä ei annettu tiedoksi, siitä päivästä, jona se tuli valituksen tekijän tietoon.
Valituksella on lykkäävä vaikutus.
3. Euroopan parlamentti tekee perustellun päätöksen valituksesta sen vastaanottamista seuraavan 10 työpäivän jakson päättymistä seuraavalla ensimmäisellä istuntojaksolla. Päätökseen voi sisältyä määräys siitä, että valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.
Euroopan parlamentti antaa päätöksen tiedoksi valituksen tekijälle 10 työpäivän kuluessa ja ilmoittaa tälle käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, toisin sanoen mahdollisuudesta nostaa asiasta kanne Euroopan parlamenttia vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 ja 228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.
4. Jos Euroopan parlamentti ei anna perusteltua päätöstä tiedoksi asetetussa määräajassa, valituksen tekijä voi nostaa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.
22 artikla
Kustannukset
Unionin toimielimet ja laitokset vastaavat jäsentensä ja virkamiestensä matka- ja oleskelukustannuksista. Euroopan parlamentti korvaa muiden tutkintavaliokuntaan kuultavaksi saapuvien henkilöiden matka- ja oleskelukustannukset asiantuntijoiden kuulemista varten vahvistettuja enimmäismääriä noudattaen.
4 jakso
Loppusäännökset
23 artiklaKumoaminen
Kumotaan päätös 95/167/EY, Euratom, EHTY.
24 artiklaVoimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan ...[6]*.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
PERUSTELUT
"Truth is an arrow and the gate is narrow...that it passes through."
Bob Dylan
Johdanto
Tutkintaoikeus on tärkeä osa Euroopan parlamentin valvontavaltaa. Perimmiltään se antaa mahdollisuuden valvoa mennyttä ja erityisesti sitä, miten olemassa olevaa lainsäädäntöä on sovellettu. Onko lakia rikottu, onko lainkäytössä esiintynyt epäkohtia tai syyllistytty lahjontaan? Toisin sanoen tutkintaoikeuden nojalla pyritään saamaan selville totuus menneistä tapahtumista.
Demokraattiset parlamentit kaikkialla maailmassa harjoittavat tutkintaoikeutta monin eri tavoin. EU:n jäsenvaltioiden enemmistössä tutkintavaliokuntien asettamisesta säädetään ja sitä säännellään perustuslailla, lailla tai asetuksella. Eri jäsenvaltioiden erityyppisten tutkintavaliokuntien vertailu osoittaa niiden eroavan toisistaan varsin merkittävästi asettamistavan, toiminnan ja valtuuksien suhteen[7]. Lisäksi eroja voidaan havaita siinä, miten usein tutkintavaliokuntia asetetaan.
Euroopan parlamentin oikeus asettaa väliaikaisia tutkintavaliokuntia tutkimaan "epäilyjä yhteisön oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta" kohotettiin primaarioikeuden tasolle Maastrichtin sopimuksessa. Siinä ei eritelty parlamentin tutkintavaliokunnille myönnettyjä valtuuksia, vaan yksityiskohtaisten sääntöjen määrittely jätettiin tehtäväksi tulevassa toimielinten välisessä sopimuksessa.
Euroopan parlamentti alkoi heti valmistella toimielinten sopimusta, mutta vasta pitkään kestäneiden neuvottelujen jälkeen, ja kun asiasta oli annettu kaksi mietintöä[8], hyväksyttiin vuonna 1995 toimielinten päätös Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
Parlamentti on käyttänyt oikeuttaan harkiten. Vuoden 1995 jälkeen on asetettu vain kolme tutkintavaliokuntaa:
– TRANSIT, joka käsitteli yhteisön passitusjärjestelmää
– ESB1, joka käsitteli BSE-tautia (bovine spongiform encephalopathy)
– EQUI, joka käsitteli Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisiä.
Kokouksissaan EQUI-valiokunta tuli pian huomaamaan, että tutkintavaliokuntien valtuudet olivat rajalliset eivätkä ne pohjimmiltaan näyttäneet vastaavan Euroopan parlamentin poliittista merkitystä, tarpeita ja toimivaltaa. EQUI-valiokunta totesi mietinnössään seuraavaa:
Euroopan komissiota lukuun ottamatta valiokunnalla on hyvin vähän valtaa: se ei voi kutsua todistajia antamaan lausuntoja, seuraamuksia, kustannuksia tai rangaistusta ei ole siinä tapauksessa, että todistaja kieltäytyy yhteistyöstä tutkimuksessa, eikä väärän todistuksen antamisesta tai kieltäytymisestä saapua valiokunnan eteen tai todistaa sille ole seuraamuksia. Valiokunnalla ei ole samanlaista tutkintavaltaa kuin tuomioistuimilla kansallisten hallintoyksiköiden suhteen tai kun hallinnollinen tai yksityinen elin kieltäytyy toimittamasta asiakirjoja valiokunnalle. Valiokunta ei voi myöskään pyytää apua kansalliselta tuomioistuimelta tutkinnan aikana[9].
EQUI-valiokunnan esiin nostamat ongelmat olivat itse asiassa kiistanalaisia jo toimielinten välisissä neuvotteluissa vuonna 1995. Euroopan parlamentti antoi tältä pohjalta 19. kesäkuuta 2007 suosituksen[10], jossa puheenjohtajakokousta pyydettiin panemaan täytäntöön suositukset, jotka annetaan EQUI-valiokunnan mietinnössä ja jotka koskivat pääasiassa tutkintavaliokuntien tulevaa uudistamista.
Miksi uudistaminen on tarpeen juuri nyt?
Lissabonin sopimuksessa muutettiin toimielinsuhteiden tasapainoa ja vahvistettiin Euroopan parlamentin poliittista merkitystä. SEU-sopimuksen 14 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että Euroopan parlamentti huolehtii poliittisesta valvonnasta. Lissabonin sopimuksessa myös muutettiin menettelyä, jonka mukaisesti määritetään tutkintaoikeuden käyttöä koskevat säännöt. SEUT-sopimuksen 226 artiklan mukaan "Euroopan parlamentti määrittelee omasta aloitteestaan erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla sekä neuvoston ja komission hyväksynnän saatuaan tutkintaoikeuden käyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt."
Kun aiemmin asiasta annettiin unionin kolmen pääasiallisen toimielimen yhteinen päätös, Lissabonin sopimuksessa aloiteoikeus annetaan yksiselitteisesti Euroopan parlamentille. Tästä huolimatta parlamentin on yhä saatava neuvoston ja komission hyväksyntä.
Toinen syy aloittaa uudistaminen nyt on, että viimeisimmissä muutoksissa Euroopan oikeusasiamiehen tehtävien hoitamista koskevaan ohjesääntöön[11] oikeusasiamiehelle annettiin parlamentin tutkintavaliokuntia laajemmat valtuudet.
Euroopan parlamentin 19. kesäkuuta 2007 antamalla suosituksella, joka perustui EQUI‑valiokunnan mietintöön, pyrittiin parantamaan tulevien tutkintavaliokuntien toimintaa ja tehokkuutta ja jo siinä suunniteltiin tutkintavaliokuntia koskevien sääntöjen uudistamista. Valiokunnan selvitys 12 jäsenvaltion ja Sveitsin tilanteesta osoittaa, että kansallisilla parlamenteilla on paljon paremmat valmiudet tutkintaan kuin Euroopan parlamentilla. Seuraavaksi politiikkayksikkö ajantasaisti selvityksen ja ulotti sen koskemaan jäsenvaltioita, joita edellisessä selvityksessä ei tarkasteltu. Tulokset osoittavat, että pääosassa jäsenvaltioita tutkintavaliokunnista määrätään valtiosäännössä. Useimmissa jäsenvaltioissa tutkintavaliokunnilla on samankaltaiset tutkintavaltuudet kuin varsinaisilla tuomioistuimilla, vaikkakin vähäisemmässä määrin. Useimmissa jäsenvaltioissa, joissa tutkintavaliokunnille on oikeusperusta, niiden on myös mahdollista kutsua kuultavaksi todistajia esittämään kertomuksensa. Kutsun noudattamatta jättämisen seuraamukset vaihtelevat maasta toiseen.
Näihin määräyksiin verrattuna käsillä olevat Euroopan parlamentin tutkintavaliokuntia koskevat säännöt ovat paljon tiukemmat, erityisesti mitä tulee todistajien kuultavaksi kutsumista ja yhteistyöstä kieltäytyville langetettavia seuraamuksia.
Koska SEUT-sopimuksessa annetaan Euroopan parlamentille aloiteoikeus, käytettäväksi menettelyksi on valittu työjärjestyksen 41 artiklan mukainen menettely, "Parlamentille perussopimusten mukaan kuuluvat aloiteoikeudet".
Koska menettely on muuttunut, parlamentti ei pelkästään esitä tarkistuksia vanhaan päätökseen, vaan voi sen sijaan ehdottaa uutta asetusta, kuten edellä muistutetaan[12].
Mitä parannuksia esitetään?
Tutkintavaliokunnilla on oltava tarvittavat keinot suorittaa tehtävänsä eli tutkia epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta. Tämä vastaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä: kun perussopimuksen artiklassa annetaan unionin toimielimelle tai laitokselle täsmällinen tehtävä, on myönnettävä, että siinä väistämättä annetaan kyseiselle toimielimelle tai laitokselle samalla tuon tehtävän toteuttamiseen tarvittava valta, sillä muuten viedään kyseiseltä artiklalta sen teho[13].
Laatiessaan ehdotusluonnosta täysin uudenlaiseksi uudeksi asetukseksi, jollaista Euroopan parlamentti ei ole ennen antanut, esittelijä käytti hyväksi useita eri lähteitä. Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö, erityisesti sen 24–30 artikla, ja unionin tuomioistuimen työjärjestys, erityisesti sen 47–53 artikla ja 75 artikla, olivat tärkeimpiä innoituksen lähteitä. Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimuksista annettu asetus (EY) N:o 1073/1999 ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännöstä tehty päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom tarjosivat hyviä esimerkkejä siitä, miten vakiinnuttaa tutkintavaltuudet ylikansallisella tasolla. Politiikkayksikön asiakirjassa (Parliamentary Committees of Inquiry: A Survey) esitetään yleiskatsaus tutkintavaliokuntien valtuuksiin ja menettelyihin eri maissa. Euroopan parlamentin eri tutkintavaliokuntien työn yhteydessä tuotetut asiakirjat otettiin luonnollisesti myös huomioon[14]. Parlamentin oikeudellisen yksikön tuottamat erinomaiset asiakirjat, muistiot ja lausunnot auttoivat osaltaan kypsyttämään pohdintaa. Lopuksi aiempaan päätökseen sisältyvät kiistattomat ja hyödylliset määräykset jäävät epäilemättä elämään uudessa säädöksessä.
Tässä asetusehdotuksessa esitetään aiempaa päätöstä selkeämpää ja loogisempaa rakennetta. Merkittävimmät parannukset koskevat 3 jaksoa (Tutkinta).
Lähtökohtana oli vakaumus, että tutkinnan päätelmät voidaan perustaa ainoastaan todistettaviin seikkoihin. Siksi tutkintavaliokunnan on voitava suorittaa toimeksiantonsa puitteissa kaikki tutkimukset, joiden se katsoo olevan tarpeen tehtävänsä suorittamiseksi, toisin sanoen ottaa todistettavien seikkojen avulla selville totuus tietyistä menneistä tapahtumista.
Niinpä asetusehdotuksessa esitetään tutkintavaliokunnalle oikeutta suorittaa kaikentyyppisiä tutkimuksia ja annetaan yksityiskohtaisia säännöksiä tärkeimmistä tutkimuksista, joita ovat paikalla tehtävät tutkimukset, asiakirjojen pyytäminen, unionin ja jäsenvaltioiden virkamiesten ja muun henkilöstön kuuleminen, todistajien kutsuminen ja asiantuntijalausuntojen pyytäminen.
Tutkintavaliokuntien olisi voitava tutustua kaikkiin haluamiinsa asiakirjoihin – hallinnollisiin ja myös muihin – ja saatava kaikki tiedot, joista voi olla apua niiden työssä. Niiden olisi voitava saada mainitut tiedot yhtä lailla unionin ja jäsenvaltioiden elimiltä kuin luonnollisilta ja oikeushenkilöiltä. Tätä oikeutta olisi kuitenkin käytettävä vain, kun tieto tai pyydetty asiakirja liittyy kyseisen tutkintavaliokunnan tehtävään.
Samoin tutkintavaliokuntien olisi voitava kutsua kuultavaksi kuka tahansa (unionin tai jäsenvaltion virkamies, tekninen asiantuntija, oikeushenkilön edustaja tms.), jonka todistusta tai asiantuntemusta pidetään tapauksen perusteellisen tutkinnan kannalta tarpeellisena.
Edellä mainittujen päämäärien saavuttamiseksi asetusehdotuksessa säädetään suorasta velvollisuudesta toimittaa tutkintavaliokunnan pyytämät asiakirjat sekä saapua kuultavaksi ja todistaa valiokunnassa. Yksi alkuperäisessä päätöksessä määrätty menettely voitaisiin kuitenkin säilyttää: EU:n ja jäsenvaltioiden virkamiesten ja muun henkilökunnan jäsenten esimiehet voivat nimetä heidät osallistumaan käsittelyyn. Tällaisessa tapauksessa ei ole epärealistista ajatella, että käytännössä he toimisivat saamiensa ohjeiden mukaan. Jos tutkintavaliokunta ei kuitenkaan olisi tyytyväinen tämän menettelyn mukaisesti saamiinsa asiakirjoihin ja lausumiin, se voisi käyttää uusia, vahvempia valtuuksiaan ja kutsua kyseiset henkilöt henkilökohtaisesti kuultaviksi todistajina. Aiempaa menettelyä (joka perustuu EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden hyvään tahtoon ja lojaaliin yhteistyöhön) ei siis poisteta käytöstä, mutta tutkintavaliokunnan uusien tehostettujen valtuuksien käytön uhka saattaa johdattaa tutkinnan kohteena olevia EU:n toimielimiä tai jäsenvaltioita "viisauden tielle".
Yksi uuden oikeudellisen menettelyn merkittävistä parannuksista olisi, että oikeassa järjestyksessä kutsuttujen todistajien on vastattava tutkintavaliokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin auliisti, totuudenmukaisesti ja kerrottava kaikki tietonsa asiasta. Tämä koskisi myös unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä. Heillä on asetuksen nojalla lupa noudattaa tutkintavaliokunnan kutsua saapua kuultavaksi ja todistaa.
Tämä oikeudellinen kehys vaikuttaa riittävältä sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentin – joka on ainoa välittömillä vaaleilla valittu unionin toimielin – harjoittama poliittinen valvonta on pohjimmiltaan vakavasti otettavaa, tehokasta ja vastaa unionin kansalaisten odotuksia demokraattisen vastuun ja hyvän hallinnon suhteen.
Samoin velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä on langetettava asianmukaisia seuraamuksia. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa vahvistettujen nullum crimen sine lege - ja nulla poena sine lege -periaatteiden noudattamiseksi asetuksessa olisi velvoitettava jäsenvaltiot varmistamaan, että tarkkaan määritellyistä rikkomuksista – perusteeton kieltäytyminen pyydettyjen asiakirjojen toimittamisesta, perusteeton kieltäytyminen kutsun noudattamisesta ja todistajana kuultavaksi saapumisesta, perättömän lausuman antaminen ja todistajien lahjonta – langetetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaiset seuraamukset.
Euroopan parlamentti ei ole tuomioistuin; sillä itsellään ei ole valtaa määrätä seuraamuksia yksittäisille kansalaisille. Tästä huolimatta kaikki jäsenvaltiot Lissabonin sopimuksen hyväksyessään myös valtuuttivat Euroopan parlamentin tutkimaan epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta. Tämän johdosta niillä on velvollisuus velvoittaa oma kansallinen hallintonsa avustamaan Euroopan parlamentin mahdollisia tutkintavaliokuntia niiden työssä. Toisaalta unionin toimielinten ei pidä sallia, että oikeassa järjestyksessä kutsutut todistajat piilottelevat heille pöytäkirjan N:o 7 mukaisesti yksinomaan unionin etuun liittyen myönnetyn vapauden takana. Siksi ehdotuksessa tehdään selväksi, että vapauden kumoamisen ei tällaisissa tapauksissa katsota olevan ristiriidassa unionin edun kanssa.
Lopuksi tutkintavaliokunnan asettamisella pyritään korjaamaan laiton tai hyvän tavan vastainen tilanne. Tutkintojen onkin voitava päättyä monin eri tavoin, jotta kuhunkin tapaukseen löydetään sopiviin ratkaisu. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että lopullinen päätäntävalta – huolimatta tutkintavaliokunnille niiden tehtävien suorittamiseksi annetuista valtuuksista – on Euroopan parlamentilla. Tutkintavaliokunnan päätelmät voitaisiin näin ollen antaa parlamentille osoitetun lopullisen kertomuksen muodossa. Sen jälkeen olisi parlamentin asia ottaa nimiinsä yksi tai useampi lopullisessa kertomuksessa esitetyistä suosituksista, kuten päätös julkaista kertomus, tehdä lainsäädäntöaloite, antaa asia unionin tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi, antaa asia Euroopan oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tai ryhtyä olosuhteista riippuen muihin aiheellisiin toimiin.
- [1] EUVL ...
- [2] EUVL ...
- [3] EYVL L 78, 6.4.1995, s. 1.
- [4] Yhdistetyt asiat 281/85, 283/85, 284/85, 285/85 ja 287/85, Saksa, Ranska, Alankomaat, Tanska ja Englanti v. komissio, tuomio 9.7.1987 (Kok. 1987, s. 3203, 28 kohta).
- [5] EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.
- [6] * Virallinen lehti: ...
lisätään päivämäärä, joka on kaksitoista kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta. - [7] Ks. politiikkayksikkö C:n analyysi: Parlamentaariset tutkintavaliokunnat kansallisissa järjestelmissä: vertaileva tutkimus EU:n jäsenvaltioista.
- [8] A3-0302/92 ja A4-0003/95.
- [9] A6-0203/2007.
- [10] P6_TA(2007)0264.
- [11] EUVL L 189, 17.7.2008, s. 25.
- [12] Mainitsemisen arvoinen tekninen yksityiskohta on seuraava: Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 107b artikla kumottiin Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehtyyn Lissabonin sopimukseen liitetyllä pöytäkirjalla (N:o 2); Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan nojalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklaa sovelletaan Euroopan atomienergiayhteisöön.
- [13] Ks. asia 281/85, tuomio 9.7.1987.
- [14] Mietintö Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisistä (A6-0203/2007); Mietintö työjärjestyksen väliaikaista tutkintavaliokuntaa koskevan 136 artiklan muuttamisesta, 21. heinäkuuta 1995 (A4-0187/1995); Mietintö Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, 12. tammikuuta 1995 (A4-0003/1995); Työasiakirja Euroopan parlamentin tutkintaoikeudesta, 3. tammikuuta 1995 (Esittelijä: Alexander Langer); Mietintö Euroopan parlamentin tutkintavaliokunnista, 14. lokakuuta 1992 (A3-0302/1992); Työasiakirja Euroopan parlamentin tutkintavaliokunnista, 2. kesäkuuta 1992 (Esittelijä: François Musso).
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
11.10.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
17 1 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Carlo Casini, Andrew Duff, Ashley Fox, Matthias Groote, Roberto Gualtieri, Enrique Guerrero Salom, Zita Gurmai, Gerald Häfner, Constance Le Grip, David Martin, Morten Messerschmidt, Paulo Rangel, Algirdas Saudargas, György Schöpflin, Rafał Trzaskowski, Luis Yáñez-Barnuevo García |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Helmut Scholz, Rainer Wieland |
||||